Kesäyön Valerian synnytystarina

Aloitimme uuden populaation loukutuksen pari viikkoa sitten. Loukutus on vielä kesken, mutta silti paljon on ehtinyt lyhyessä ajassa tapahtua. Nimesimme populaation Kesäyöksi, sillä helteiden takia loukutus on painottunut ilta- ja yöaikaan. Kuumat helteet eivät ole houkutelleet kissoja liikkeelle, mutta onneksi olemme silti saaneet onnistuneesti loukutettua kissoja, mm. Valerian.

Kesäyön Valeria loukussa

Valeria saatiin loukutettua jo ensimmäisenä yönä, ja hyvä niin, sillä kissaneiti näytti olevan tiineenä (loukuttajan mukaan Valeria näytti hämärässä myös näädältä, hilleriltä, oravalta ja jopa linnulta, sillä kissa on todella pieni sekä silloin vielä todella pyöreä). Heti seuraavana päivänä Valeria, jota Valluksi kutsutaan, kiikutettiin tiineysultraan, josta selvisi Vallun olevan aivan viimeisillään tiineenä. Ultrassa erottuivat selkeästi jopa pentujen sydänläpät! 

Vähän yli viikko myöhemmin alkoikin tapahtumaan, ja Vallun doulana toimiva sijaisihmelö Katri M. kirjoitti miten synnytystä edeltävät lähipäivät ja itse synnytystilanne sujuivat. Tekstissä mainitut Elina sekä Iitu ovat Dewin pitkäaikaisia vapaaehtoisia, ja kuten Katri M., hekin kuuluvat Dewin hallitukseen. Koko kolmikko toimii myös sijaiskoteina sekä kissojen hätämajoituksina. Tuon kaiken lisäksi Elina sekä Iitu toimivat pentutiimissä, ja tällä hetkellä he ovat Katrin kissavastaavia. Dewin organisaatio muuttui keväällä hieman, sillä troubleshooterit ja eläinlääkärikäyntivastaavat yhdistettiin yhdeksi rooliksi, kissavastaaviksi.

Onnellinen perhe

Sunnuntai 25.6.2023

•  Ripulia, muuten täysin normaali.

Maanantai 26.6.2023 

• Ripulia. Alkaa päivällä maukua äänekkäästi ei-millekään, ja jatkaa sitä pitkiä pätkiä kerrallaan. Ma-ti yönä levoton ja todella äänekäs, koko talo raikaa kun hän parkuu. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä. Iitulla oli yötyöputki, ja piti Vallua öisin silmällä.

Tiistai 27.6.2023 

• Ripulia. Muutenkin hyvä ruokahalu saavuttaa huippunsa, vetää n. 24h aikana 3x100g vom Feinsten, 400g Animonda Carny ja pari Miamorin herkkutahnaa, eli 25% eli neljäsosan omasta painostaan. Iltapäivällä levottomuus alkaa jälleen lisääntyä, ja nuolee alapäätään tavallista enemmän. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä.

Keskiviikko 28.6.2023 

• Ripulia. Vallu on todella levoton ja huutaa keuhkojensa täydeltä käytännössä koko ajan, mutta syö hyvin. Tässä kohtaa vihaan sijaiskoteilua, ja olen varma, että pennut ei synny ikinä, vaan päädytään sektioon. Iltapäivällä  Elina kirjoittaa: ”Synnytäs nyt jo. Mua alkaa kohta stressaamaan.” mikä kiteyttää aika hyvin päivän fiilikset.

Kesäyön Kettil

Torstai 29.6.2023

• klo 00:05 Elina huomaa kamerasta, että Vallu pesii aktiivisesti ja vaikuttaa siltä, että synnytys on vihdoin oikeasti käynnistynyt. Iitu soittaa mut hereille kuten olin pyytänyt, elämäni sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kytätään kaikki kolme kameroita.
• klo 1:59 Ulospäin näkyviä supistuksia.
• klo 2:09 Iitulta viimeinen viesti Discordin pentusijaiskodit-kanavalla, jonka jälkeen kaikki kytiksellä olleet ihmiset nukahti.  
• klo 5:22 Iitu herää.
• klo 5:24 Herään kun Iitu soittaa, elämäni toiseksi sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kuulen pennun miukuvan. Kamerasta näkyy, että Vallu on synnyttänyt ainakin yhden pennun lattialle levitettyjen lakanoiden päälle hämärään.
• klo 5:33 Menen kurkkaamaan tilannetta pentuhuoneen ovelta, koska kamerasta ei nähdä kuinka monta pentua on syntynyt, ja on tiedossa, että Vallu ei ole aiemmin häiriintynyt läsnäolostani huoneessa.

Käsinsidottu napanuora

• klo 5:38 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:41 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 5:49 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:54 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 6:07 Päätetään, että menen lähemmäs tutkimaan, koska Vallua ei kiinnosta. Pentuja on NELJÄ.
• klo 6:26 Päätellään synnytyksen olevan ohi, ja kokeilen napata pennun punnittavaksi. Vallu puolustaa tuotoksiaan, joten luovutan ja päätetään odottaa myöhempää punnitukselle suotuisampaa ajankohtaa.

Kettil punnittiin vielä samana päivänä 

• klo 6:40 Elina herää ja tajuaa, että yksi pentu on vielä kiinni Vallussa, eli istukka ei ole irronnut ja Vallu ei ole purrut napanuoraa poikki eikä pahemmin pessyt pentua. Poistun huoneesta, koska todetaan synnytyksen olevan tämän havainnon myötä edelleen kesken. Vallu käy mm. syömässä niin että kiinnioleva pentu vaan roikkuu mukana elämänsä ekassa vuoristoradassa.
• klo 7:23 Ei nähdä supistuksia, istukka on edelleen kiinni. Soitan Vettoriin josta neuvotaan yrittämään istukan irrotusta kotona vetämällä kevyesti napanuorasta.
• klo 7:34 Iitu lähtee skuuttailemaan avukseni läpi öisen Turun että saadaan suoritettua Vettorin neuvoma toimenpide,
• klo 8:12 Poimin Iitun kyytiin Sale Jyrkkälän edestä ja tullaan meille. Todetaan, että istukka on syntynyt omia aikojaan. Punnitaan, tutkitaan ja kuvataan pennut ja siirretään ne lattialta pahvilaatikkopesään.
• klo 8:47 Korkataan työpaikaltani kesälahjaksi saama pullo, jonka piti olla kuohuvaa, mutta joka paljastuukin valkkariksi. Juodaan kylmää valkkaria ja nautitaan elämästä. 

- Katri M., Dewin hallituksen jäsen, sijaiskoti & kissavastaava, sekä Jonna P., blogivastaava & sometiimivastaava

Kissanpentukoulutus

Kun lähtee sijaiskodiksi tiineelle emolle tai orpopennuille, tarvitaan paljon enemmän tietoa ja taitoa, kun aikuisten kissojen kanssa. Mitä tiine emo tarvitsee, miten synnytykseen valmistaudutaan? Mikä synnytyksessä voi mennä pieleen? Mikä on normaalia, mikä ei? Mitä tehdään, jos emo ei hoida pentuja tai jos emo menehtyy? Miten ihminen voi auttaa emoa, ja miten tukea pentujen kasvua ja kehitystä?

Me Dewillä haluamme, että sijaiskotimme ovat varautuneet tilanteisiin, mitä tiineen emon ja pienten kissanpentujen kanssa voi tulla vastaan. Dewi järjesti yhdessä Tesy ry:n kanssa kissanpentukoulutuksen vapaaehtoisilleen. PESU ry:n kissakoordinaattori Riikka "Riksu" Ala-Hulkko vieraili Turussa pitämässä luennon Kissanpennut 101, eli kissan matka ihan alkumetreiltä siihen, kun on aika alkaa etsiä kissalle oma loppuelämän koti. Luento oli yhden illan mittainen ja järjestettiin kahdessa ryhmässä 22-23.7 Panimoravintola Koulussa, Turussa.

Pentukoulutus pidettiin Panimoravintola Koulun historian luokassa.

Kissanpennut ovat ihania. Kaikki tietävät sen. Pehmeitä ja pörröisiä. Kirkassilmäisiä ja suloisia. Tai ainakin silloin, jos kaikki menee paremmin kuin hyvin ja jos näillä pennuilla on parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämän alkutaipaleelle.

Liian usein niin ei kuitenkaan ole. Se kannattaa jokaisen pitää mielessä, kun selailee suloisen siirappisia pentukuvia. Kaikilla kissoilla ei ole hyvät lähtökohdat elämään. On tärkeää tiedostaa tässä asiassa se kuuluisa kolikon kääntöpuoli, vaikka sitä ei näkisikään - tai haluaisi nähdä. Tiedostaminen on se ensimmäinen askel muutokselle. Sitä seuraa puheet ja teot. Lopulta ehkä muutos. Ehkä joskus voimme todeta, että yhä harvempi kissa saa onnettomat kortit elämän arpapelissä jo ennen syntymäänsä.

Vaikka kissanpentu saisi elämässä hyvät kortit, niin mitä tahansa voi tapahtua. Riskit ovat toki korkeammat populaatiopentujen kohdalla johtuen erinäisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi sisäsiittoisuudesta. Se, että tiedostamme sen, mitä kaikkea se "mitä tahansa" pitää sisällään valmistaa vapaaehtoisia sijaiskoteja siihen, kun "jotain" tapahtuu. Juuri tätä Kissanpentu 101 käsitteli ja toimii hyvänä valmistautumispakettina, jos miettii sijaiskotina olemista tiinelle emolle tai orpopennuille.

Mikään ei kuitenkaan koskaan valmista siihen menetyksen tunteeseen, jos sellaisen joutuu kohtaamaan. Luennolla painotettiinkin siis alussa sitä, että edes me ihmiset emme ole kaikkivoipia. Emme pysty ihmeisiin. Voimme vain tehdä parhaamme - ja se riittää. Valmistaudu pahimpaan. Laadi mielessäsi toimintaohjeet kriisin varalle. Toivo parasta ja tee parhaasi. Ne riittävät. Älä anna itsesyytöksille sijaa.

Emo on kissanpennulle pääsääntöisesti se paras vaihtoehto. Jopa silloin, kun emo on villiintynyt. Kissanpennun henkisen kehityksen kannalta emon ja sisarusten läsnäolo on välttämätöntä. Näin pentu oppii kissan sosiaalisia taitoja. Tämän vuoksi Dewillä kissanpennun luovutusikä on 16 viikkoa, jotta voimme taata pennulle parhaat mahdolliset eväät elämään. Mikäli kissanpentujen emo on hormonien takia aggressiivinen ihmisiä kohtaan, pentuja käsitellään eri huoneessa. Siten pennuille voidaan antaa turvallisia ihmiskontakteja ilman emon stressantumista.

Loki-pentu pesälaatikossa Lilith-siskonsa ja Rage-emonsa kanssa

Kun taloon tulee tiine emo, alkaa valmistautuminen konkreettisesti. Emolle pitää järjestää turvallinen ympäristö synnytystä ajatellen. Kissat ovat kekseliäitä, mutta joskus se paras piilopaikka ei olekaan synnytykselle se paras vaihtoehto. On tarinoita siitä, kuinka kissa on esimerkiksi synnyttänyt kiipeilypuun pesään. Koulutuksen pitäjälle Riksulle sydämentykytyksiä on puolestaan aiheuttanut emo, joka alkoi synnyttää saunan erikorkuisille lauteille, ja Riksun piti nappailla putoilevia pentuja kiinni. Kissat ovat ovelia. Ihmisen pitää olla ovelampi ja järjestellä kissan ympäristö turvalliseksi, niin kissaa kuin ihan itseään ajatellen. Vai kuinka moni olisi vapaaehtoinen tunkemaan kätensä vaikkapa kissanpesään, jossa on pentujaan puolustava emo? Pentuja kun pitää päästä myös käsittelemään, jotta tiedetään pentujen voivan hyvin.

Laadukasta ruokaa, pyyhkeitä, maidonvastiketta, digitaalinen vaaka, matolääkeet, maitohappobakteerit, lisälämmönlähde, mahdollisesti kissakamera... Nämä ovat esimerkkejä siitä, millaisita varustusta tarvitaan sen tiedon lisäksi.

Sotkua, sotkua. Synnytys on sotkuista puuhaa. Eikä se sotku siihen jää. Ensimmäiset viikot emo pissattaa ja kakattaa pennut, mutta laatikolle opettelu alkaa jo varhain. Sijaiskodin on hyvä varautua siihen, että pissaa ja kakkaa saattaa löytyä kaikkialta muualta kuin laatikosta. Ja kun pentue alkaa totutella kiinteään ruokaan, ripuliin kannattaa valmistautua. Pennuilla voi muutenkin esiintyä ripulia, jos esimerkiksi niillä on sisäloisia tai jos niiden emo on ollut sairaana ja/tai heikolla ravinnolla tiineyden ajan. Yleensä ulkona elänyt kissa ei ole saanut kunnollista ruokaa ja se kärsii erilaisista taudeista.

Jahka kissanpentujen jalat alkavat kantaa, vaisto vie maailmaa tutkimaan. Ja sitten sitä mennään. Jokaiseen koloon, mihin pää vain mahtuu, tai verhoihin killumaan, jos niitä ei ole otettu jo ennakointina pois. Energiaa niillä viikareilla riittää ja kyytiä saavat välillä niin ruokakipot kuin sisustuskin. Kissanpentutaloudessa ei siis kannata sotkua kavahtaa.

Dewin sijaiskotilainen Petra, otti hoiviinsa tiinen emon. Kaikista valmisteluista huolimatta tämä tarina sai surullisen käänteen, kun pentu juuttui synnytyskanavaan. Apua oli heti saatavilla, mutta pentu menehtyi. Hopeareunus tapaukselle on se, että kyseinen emo selviytyi ja voi hyvin. Luonnossa myös emon tarina olisi päättynyt siihen hetkeen. Petralle kokemus oli esimerkki siitä, ettei eläinsuojelutyössä tule aina onnellisia loppuja, vaikka niitä toivoisi. Kokemuksesta huolimatta Petra kuitenkin kokee voivansa alkaa tiinen emon kotihoitajaksi.

Miten sitten selviytyä, jos omalle kohdalle osuu vastaavanlainen tragedia? Petra antaa meille vinkin omasta kokemuksestaan:

"Puhuin tosi paljon tapahtuneesta läheisille ystävilleni, mikä myös auttoi asian käsittelyssä. Itselleni puhuminen on olennainen keino käsitellä ikäviä asioita. Jos niitä vaan vatvoo liikaa oman pään sisällä, niin helposti ne vaan paisuu, eikä niihin saa mitään järkevää ratkaisua. Suosittelen oman kokemukseni pohjalta lämpimästi keskustelemaan ikävistä kokemuksista jonkun Dewin aktiivin ja/tai itselle läheisten ihmisten kanssa. Tai jos puhuminen ei tunnu luontevalta, niin puhumisen sijaan voi vaikkapa viestitellä/kirjoittaa tuntemuksistaan. Jokainen meistä suree ja käsittelee asioita eri tahtiin, niin on hyvä muistaa antaa itselle riittävästi aikaa toipua ikävistä kokemuksista. Ja se on myös hyvä muistaa, että eläinsuojelutyössä joutuu väistämättä kohtaamaan ikäviä ja surullisia asioita, joten niihin täytyy varautua."

Dewin toisessa sijaiskodissa Saanan luona majailee tällä hetkellä emo kahden pentunsa kanssa. Synnytys oli sujunut hyvin eikä sijaiskodin väki joutunut tarkkailua enemmän tilanteeseen puuttumaan. Pentujen emo suhtautui suojelevasti pentuihinsa, ja ensimmäiset viikot pentujen punnitus oli jännitysnäytemä. Emo suojeli pentujaan niin raivokkaasti, että päivittäisestä punnituksesta piti pitää taukoa. Kunnes sitten yllättäin emo päätti, että ihmiset ovat ihan ok, ja nyt viikkoja myöhemmin pelokkaasta emosta on tullut sylikissa.

Pennut ovat nyt liki 10-viikkoisia. Pienistä möngertäjistä on näinä viikkoina kasvanut pieniä kissanalkuja, jotka haastavat energiallaan mutta valloittavat persoonallaan. Vielä on "kissaksi" kasvamisessa matkaa, minkä vuoksi on onni, että nämä saavat mallia emoltaan.

Kun taloon muuttaa tiine emo, on joitain asioita, joita ei voi korostaa liikaa. Ensimmäisenä vastaan tulee emon eristys: sen tärkeyttä ei tule aliarvioida. Jahka pennut laajentavat reviiriään on ajateltava kuin kissanpentu ja ennakoitava kaikki kiipeilypaikat, joihin kissanpentu voi keksiä mennä. Sitä luonnollisesti seuraa niiden paikkojen suojaaminen.

Loki ja Lilith

Kekseliäisyys on myöskin valttia. Saanan luona on jouduttu pentua onkimaan pois pesästä soppakauhalla. Tärkein neuvo Saanalta on kuitenkin tämä:

"Yritä olla stressaamatta. Etukäteen murehtimalla ei voita mitään, sillä lopulta on niin vähän asioita, joihin ihminen voi pennun syntymässä ja pentujen kehityksessä vaikuttaa."

Miten sinä voit auttaa? Jos et voi ottaa tiineä emoa tai orpopentuetta hoitoosi, voit toimia sijaiskotina aikuisille kissoille. Tai jos tämä ei tunnu oikealta (kuten allekirjoittanut itsensä tuntien pitäisi kaikki kissat itsellään, mitkä ovesta sisään tulevat), vapaaehtoistoimintaa on kuitenkin monenlaista. Vapaaehtoistyön muodoista voi lukea lisää täältä. Myös lahjoitukset esimerkiksi ruuan ja tarvikkeiden muodossa ovat toivottuja.

Kissanpentu 101 oli luento pakattuna täyteen tietoa. Luennoitsijan omakohtaiset kokemukset värittivät ja koskettivat. Riksulla on ihanan nokkela tapa kertoa faktaa ja iskeä tarinaa samaan aikaan. Asiaa olisi varmasti riittänyt yömyöhälle - ja sellaisesta tunnistaa kissaihmisen. Kun puhutaan kissoista, asiaa riittäisi vaikka huomiselle. Toivon, että Riikka saa useampiakin kutsuja puhumaan eri puolille Suomea tällaisesta tärkeästä asiasta. Faktat ja omakohtaiset kokemukset (ja kuuntelijoiden kokemusten jakaminen luennolla) ovat mainio tietolähde sellaiselle, joka miettii, että ryhtyisikö sijaiskodiksi ja ottaisi kotiinsa tiinen emon.

Mikäli luento ei säikäyttänyt kuulijaa ja teille muuttaa tiine emo, toivon teille kaikkea parasta ja ihania kokemuksia kissanpentujen ja näiden emojen kanssa.

Luennolla olleiden sijaiskotilaisten ajatuksia:

Petra: "Mielestäni luento oli todella monipuolinen tietopaketti siitä, mitä kaikkea tulee huomioida, kun ottaa tiineen emon hoiviin. Luennolla käytiin läpi tärkeitä asioita muun muassa tiineen emon hoidosta, synnytyksestä, mahdollisista synnytysongelmista, pentujen hoidosta ja sairasteluista. Itse ainakin opin luennolla paljon uutta ja tärkeää asiaa. Suosittelen luentoa kaikille sijaiskodeille, jotka harkitsevat ottavansa tiineen emon kotihoitolaiseksi."

Saana: "Luento oli hyvä ja tiivis tietopaketti siitä, mihin kaikkeen kannattaa varautua ja mitä kannattaa ottaa huomioon tiineyden, synnytyksen ja kehityksen aikana. Erityisesti osio, missä kerrottiin useimmat ongelmat synnytyksessä ja pentujen kehityksessä olivat mielestäni hyvät. Kun tietopaketin sisäistää ennen kuin tilanne on käsillä, voi sitten tarpeen tullen toimia alusta asti mahdollisimman oikein."

Riksu on Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen (Pesu ry:n) puheenjohtaja. Riksulla on blogi nimeltä Pissasirkus. Sitä kannattaa vilkaista jo ihan vertaistuen vuoksi, jos joskus löytää itsensä (ja kissansa) siitä pissasirkuksesta. Blogi valaa uskoa siihen, että kyseinen haaste ei ole toivoton. Tämä blogi on kehitetty tiedonlevittämiseen ja sisältääkin tietoa mm. sairauksista ja kissanpennun koulutuksesta. 

Kiitokset Dewille ja Tesylle, jotka kutsuivat Riikan jakamaan meille tietoaan. Kiitokset myös Petralle ja Saanalle, jotka antoivat aikaansa kertomalla sijaiskodin arjesta. Ennen kaikkea kiitokset Riksulle kattavasta luennosta.

- Jenna, Dewin kirjoittajavapaaehtoinen