Kun lähtee sijaiskodiksi tiineelle emolle tai orpopennuille, tarvitaan paljon enemmän tietoa ja taitoa, kun aikuisten kissojen kanssa. Mitä tiine emo tarvitsee, miten synnytykseen valmistaudutaan? Mikä synnytyksessä voi mennä pieleen? Mikä on normaalia, mikä ei? Mitä tehdään, jos emo ei hoida pentuja tai jos emo menehtyy? Miten ihminen voi auttaa emoa, ja miten tukea pentujen kasvua ja kehitystä?
Me Dewillä haluamme, että sijaiskotimme ovat varautuneet tilanteisiin, mitä tiineen emon ja pienten kissanpentujen kanssa voi tulla vastaan. Dewi järjesti yhdessä Tesy ry:n kanssa kissanpentukoulutuksen vapaaehtoisilleen. PESU ry:n kissakoordinaattori Riikka
"Riksu" Ala-Hulkko vieraili Turussa pitämässä luennon Kissanpennut 101, eli kissan matka
ihan alkumetreiltä siihen, kun on aika alkaa etsiä kissalle oma loppuelämän koti. Luento oli yhden illan mittainen ja järjestettiin
kahdessa ryhmässä 22-23.7 Panimoravintola Koulussa, Turussa.
 |
| Pentukoulutus pidettiin Panimoravintola Koulun historian luokassa. |
Kissanpennut ovat
ihania. Kaikki tietävät sen. Pehmeitä ja pörröisiä.
Kirkassilmäisiä ja suloisia. Tai ainakin silloin, jos kaikki menee
paremmin kuin hyvin ja jos näillä pennuilla on parhaimmat mahdolliset
lähtökohdat elämän alkutaipaleelle.
Liian usein niin ei kuitenkaan ole. Se
kannattaa jokaisen pitää mielessä, kun selailee suloisen
siirappisia pentukuvia. Kaikilla kissoilla ei ole hyvät lähtökohdat
elämään. On tärkeää tiedostaa tässä asiassa se kuuluisa
kolikon kääntöpuoli, vaikka sitä ei näkisikään - tai haluaisi
nähdä. Tiedostaminen on se ensimmäinen askel muutokselle. Sitä
seuraa puheet ja teot. Lopulta ehkä muutos. Ehkä joskus voimme
todeta, että yhä harvempi kissa saa onnettomat kortit elämän
arpapelissä jo ennen syntymäänsä.
Vaikka kissanpentu
saisi elämässä hyvät kortit, niin mitä tahansa voi
tapahtua. Riskit ovat toki korkeammat populaatiopentujen kohdalla
johtuen erinäisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi
sisäsiittoisuudesta. Se, että tiedostamme sen, mitä kaikkea se
"mitä tahansa" pitää sisällään valmistaa
vapaaehtoisia sijaiskoteja siihen, kun "jotain" tapahtuu.
Juuri tätä Kissanpentu 101 käsitteli ja toimii hyvänä
valmistautumispakettina, jos miettii sijaiskotina olemista tiinelle emolle
tai orpopennuille.
Mikään ei kuitenkaan koskaan valmista
siihen menetyksen tunteeseen, jos sellaisen joutuu kohtaamaan.
Luennolla painotettiinkin siis alussa sitä, että edes me ihmiset
emme ole kaikkivoipia. Emme pysty ihmeisiin. Voimme vain tehdä
parhaamme - ja se riittää. Valmistaudu pahimpaan. Laadi mielessäsi
toimintaohjeet kriisin varalle. Toivo parasta ja tee parhaasi. Ne
riittävät. Älä anna itsesyytöksille sijaa.
Emo on kissanpennulle
pääsääntöisesti se paras vaihtoehto. Jopa silloin, kun emo on
villiintynyt. Kissanpennun henkisen kehityksen kannalta emon ja
sisarusten läsnäolo on välttämätöntä. Näin pentu oppii kissan sosiaalisia taitoja. Tämän vuoksi Dewillä
kissanpennun luovutusikä on 16 viikkoa, jotta voimme taata pennulle
parhaat mahdolliset eväät elämään. Mikäli
kissanpentujen emo on hormonien takia aggressiivinen ihmisiä kohtaan, pentuja käsitellään eri
huoneessa. Siten pennuille voidaan antaa turvallisia ihmiskontakteja
ilman emon stressantumista.
 |
Loki-pentu pesälaatikossa Lilith-siskonsa ja Rage-emonsa kanssa
|
Kun taloon tulee
tiine emo, alkaa valmistautuminen konkreettisesti. Emolle pitää
järjestää turvallinen ympäristö synnytystä ajatellen. Kissat
ovat kekseliäitä, mutta joskus se paras piilopaikka ei olekaan synnytykselle se paras vaihtoehto. On tarinoita siitä, kuinka kissa on esimerkiksi synnyttänyt kiipeilypuun pesään. Koulutuksen pitäjälle Riksulle sydämentykytyksiä on puolestaan aiheuttanut emo, joka alkoi synnyttää saunan erikorkuisille lauteille, ja Riksun piti nappailla putoilevia pentuja kiinni. Kissat ovat ovelia. Ihmisen pitää olla ovelampi
ja järjestellä kissan ympäristö turvalliseksi, niin kissaa kuin
ihan itseään ajatellen. Vai kuinka moni olisi vapaaehtoinen
tunkemaan kätensä vaikkapa kissanpesään, jossa on pentujaan
puolustava emo? Pentuja kun pitää päästä myös käsittelemään, jotta tiedetään pentujen voivan hyvin.
Laadukasta ruokaa, pyyhkeitä,
maidonvastiketta, digitaalinen vaaka, matolääkeet,
maitohappobakteerit, lisälämmönlähde, mahdollisesti kissakamera...
Nämä ovat esimerkkejä siitä, millaisita varustusta tarvitaan sen
tiedon lisäksi.
Sotkua, sotkua.
Synnytys on sotkuista puuhaa. Eikä se sotku siihen jää.
Ensimmäiset viikot emo pissattaa ja kakattaa pennut, mutta laatikolle
opettelu alkaa jo varhain. Sijaiskodin on hyvä varautua siihen, että pissaa ja kakkaa saattaa löytyä kaikkialta muualta kuin laatikosta. Ja kun pentue alkaa totutella kiinteään ruokaan, ripuliin kannattaa valmistautua. Pennuilla voi muutenkin esiintyä ripulia, jos esimerkiksi niillä on sisäloisia tai jos niiden emo on ollut sairaana ja/tai heikolla ravinnolla tiineyden ajan. Yleensä ulkona elänyt kissa ei ole saanut kunnollista ruokaa ja se kärsii erilaisista taudeista.
Jahka
kissanpentujen jalat alkavat kantaa, vaisto vie maailmaa
tutkimaan. Ja sitten sitä mennään. Jokaiseen koloon, mihin pää
vain mahtuu, tai verhoihin killumaan, jos niitä ei ole otettu jo
ennakointina pois. Energiaa niillä viikareilla riittää ja kyytiä
saavat välillä niin ruokakipot kuin sisustuskin.
Kissanpentutaloudessa ei siis kannata sotkua kavahtaa.
Dewin
sijaiskotilainen Petra, otti hoiviinsa tiinen emon. Kaikista
valmisteluista huolimatta tämä tarina sai surullisen käänteen,
kun pentu juuttui synnytyskanavaan. Apua oli heti saatavilla, mutta pentu menehtyi.
Hopeareunus tapaukselle on se, että kyseinen emo selviytyi ja voi
hyvin. Luonnossa myös emon tarina olisi päättynyt siihen hetkeen.
Petralle kokemus oli esimerkki siitä, ettei eläinsuojelutyössä
tule aina onnellisia loppuja, vaikka niitä toivoisi. Kokemuksesta
huolimatta Petra kuitenkin kokee voivansa alkaa tiinen emon
kotihoitajaksi.
Miten sitten
selviytyä, jos omalle kohdalle osuu vastaavanlainen tragedia? Petra
antaa meille vinkin omasta kokemuksestaan:
"Puhuin tosi paljon
tapahtuneesta läheisille ystävilleni, mikä myös auttoi asian
käsittelyssä. Itselleni puhuminen on olennainen keino käsitellä
ikäviä asioita. Jos niitä vaan vatvoo liikaa oman pään sisällä,
niin helposti ne vaan paisuu, eikä niihin saa mitään järkevää
ratkaisua. Suosittelen oman kokemukseni pohjalta lämpimästi
keskustelemaan ikävistä kokemuksista jonkun Dewin aktiivin ja/tai
itselle läheisten ihmisten kanssa. Tai jos puhuminen ei tunnu
luontevalta, niin puhumisen sijaan voi vaikkapa
viestitellä/kirjoittaa tuntemuksistaan. Jokainen meistä suree ja
käsittelee asioita eri tahtiin, niin on hyvä muistaa antaa itselle
riittävästi aikaa toipua ikävistä kokemuksista. Ja se on myös
hyvä muistaa, että eläinsuojelutyössä joutuu väistämättä
kohtaamaan ikäviä ja surullisia asioita, joten niihin täytyy
varautua."
Dewin toisessa
sijaiskodissa Saanan luona majailee tällä hetkellä emo kahden
pentunsa kanssa. Synnytys oli sujunut hyvin eikä sijaiskodin väki
joutunut tarkkailua enemmän tilanteeseen puuttumaan. Pentujen emo
suhtautui suojelevasti pentuihinsa, ja ensimmäiset viikot pentujen
punnitus oli jännitysnäytemä. Emo suojeli pentujaan niin
raivokkaasti, että päivittäisestä punnituksesta piti pitää
taukoa. Kunnes sitten yllättäin emo päätti, että ihmiset ovat
ihan ok, ja nyt viikkoja myöhemmin pelokkaasta emosta on tullut
sylikissa.
Pennut ovat nyt liki 10-viikkoisia.
Pienistä möngertäjistä on näinä viikkoina kasvanut pieniä
kissanalkuja, jotka haastavat energiallaan mutta valloittavat
persoonallaan. Vielä on "kissaksi" kasvamisessa matkaa,
minkä vuoksi on onni, että nämä saavat mallia emoltaan.
Kun taloon muuttaa tiine emo, on
joitain asioita, joita ei voi korostaa liikaa. Ensimmäisenä
vastaan tulee emon eristys: sen tärkeyttä ei tule aliarvioida.
Jahka pennut laajentavat reviiriään on ajateltava kuin kissanpentu
ja ennakoitava kaikki kiipeilypaikat, joihin kissanpentu voi keksiä
mennä. Sitä luonnollisesti seuraa niiden paikkojen suojaaminen.
 |
| Loki ja Lilith |
Kekseliäisyys on
myöskin valttia. Saanan luona on jouduttu pentua onkimaan pois
pesästä soppakauhalla. Tärkein neuvo Saanalta on kuitenkin tämä:
"Yritä olla stressaamatta. Etukäteen murehtimalla ei voita
mitään, sillä lopulta on niin vähän asioita, joihin ihminen voi
pennun syntymässä ja pentujen kehityksessä vaikuttaa."
Miten sinä voit
auttaa? Jos et voi ottaa tiineä emoa tai orpopentuetta hoitoosi, voit
toimia sijaiskotina aikuisille kissoille. Tai jos tämä ei tunnu oikealta (kuten
allekirjoittanut itsensä tuntien pitäisi kaikki kissat itsellään,
mitkä ovesta sisään tulevat), vapaaehtoistoimintaa on kuitenkin monenlaista.
Vapaaehtoistyön muodoista voi lukea lisää täältä. Myös lahjoitukset esimerkiksi ruuan ja
tarvikkeiden muodossa ovat toivottuja.
Kissanpentu 101 oli
luento pakattuna täyteen tietoa. Luennoitsijan omakohtaiset
kokemukset värittivät ja koskettivat. Riksulla on ihanan nokkela
tapa kertoa faktaa ja iskeä tarinaa samaan aikaan. Asiaa olisi
varmasti riittänyt yömyöhälle - ja sellaisesta tunnistaa
kissaihmisen. Kun puhutaan kissoista, asiaa riittäisi vaikka
huomiselle. Toivon, että Riikka saa useampiakin kutsuja puhumaan eri
puolille Suomea tällaisesta tärkeästä asiasta. Faktat ja
omakohtaiset kokemukset (ja kuuntelijoiden kokemusten jakaminen
luennolla) ovat mainio tietolähde sellaiselle, joka miettii, että
ryhtyisikö sijaiskodiksi ja ottaisi kotiinsa tiinen emon.
Mikäli
luento ei säikäyttänyt kuulijaa ja teille muuttaa tiine emo, toivon teille kaikkea parasta ja ihania kokemuksia kissanpentujen ja
näiden emojen kanssa.
Luennolla olleiden sijaiskotilaisten
ajatuksia:
Petra: "Mielestäni
luento oli todella monipuolinen tietopaketti siitä, mitä kaikkea
tulee huomioida, kun ottaa tiineen emon hoiviin. Luennolla käytiin
läpi tärkeitä asioita muun muassa tiineen emon hoidosta,
synnytyksestä, mahdollisista synnytysongelmista, pentujen hoidosta
ja sairasteluista. Itse ainakin opin luennolla paljon uutta ja
tärkeää asiaa. Suosittelen luentoa kaikille sijaiskodeille, jotka
harkitsevat ottavansa tiineen emon kotihoitolaiseksi."
Saana: "Luento
oli hyvä ja tiivis tietopaketti siitä, mihin kaikkeen kannattaa
varautua ja mitä kannattaa ottaa huomioon tiineyden, synnytyksen ja
kehityksen aikana. Erityisesti osio, missä kerrottiin useimmat
ongelmat synnytyksessä ja pentujen kehityksessä olivat mielestäni hyvät.
Kun tietopaketin sisäistää ennen kuin tilanne on käsillä, voi
sitten tarpeen tullen toimia alusta asti mahdollisimman oikein."
Riksu on Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen (Pesu ry:n) puheenjohtaja. Riksulla on blogi nimeltä Pissasirkus. Sitä kannattaa vilkaista jo ihan vertaistuen vuoksi, jos
joskus löytää itsensä (ja kissansa) siitä pissasirkuksesta.
Blogi valaa uskoa siihen, että kyseinen haaste ei ole toivoton. Tämä
blogi on kehitetty tiedonlevittämiseen ja sisältääkin tietoa mm. sairauksista ja kissanpennun koulutuksesta. Kiitokset Dewille ja
Tesylle, jotka kutsuivat Riikan jakamaan meille tietoaan. Kiitokset
myös Petralle ja Saanalle, jotka antoivat aikaansa kertomalla
sijaiskodin arjesta. Ennen kaikkea kiitokset Riksulle kattavasta luennosta.
- Jenna, Dewin kirjoittajavapaaehtoinen