Kuivaruoat - ovatko ne hyvästä vai pahasta, ja mistä kuluttaja maksaa?

Kuten moni tietää kissa on lihansyöjä, jonka oikeaoppisen ravinnon tulisi jäljitellä pienriistan, kuten lintujen ja jyrsijöiden syömistä. Kissan ravinnoksi ei siis sovi vihannekset, sokeri, viljat kuin soijatkaan. Silti kyseisiä ainesosia löytyy monesta kuivaruoasta joko raksun sidosaineena tai matalampien kustannusten takia. Vaikka yritykset myyvätkin ’’laadukasta’’ kuivaruokaa halvalla todellisuudessa halpa ruoka voi tehdä omistajan kukkarolle hallaa. Laadukas ruoka maksaa toki enemmän, mutta pitkällä aikavälillä se voi mahdollisesti tuoda suurta säästöä kissan pysyessä terveempänä. Mutta tarvitseeko kissa kuivaruokaa lainkaan ja mikä tärkeintä: kuuluuko kuivaruoka kissan ravintoympyrään ja jos kuuluu millainen on hyvä kuivaruoka?

Vaikka kissaa kutsutaankin lihansyöjäksi pelkällä lihalla kissakaan ei elä, sillä itse lihasta kissa ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ja yksitoikkoinen ruokavalio voikin johtaa kissan sairastumiseen. Kissa tarvitsee runsaasti proteiinia, vitamiineja, aminohappoja (esim. tauriini), rasvaa, kivennäisaineita (esim. kalsiumia) sekä välttämättömiä rasvahappoja. Sen sijaan hiilihydraattia kissan tulisi välttää, vaikka eläinruokateollisuus toisin väittää.

Kuivaruoan ongelma lukeekin ruoan nimessä – se on kuivaa. Esimerkiksi hiiressä on vettä 70%, märkäruoassa kosteuspitoisuus on yleensä noin 80% kun taas kuivaruoassa sitä voi olla vain 7%. Kissa on aavikkoeläin, joka on tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen ruokansa mukana. Kissoilla on heikko janon tunne, minkä takia kissa ei välttämättä tajua juoda vettä, vaikka nestehukka vaivaisikin. Kissan virtsa muuttuu väkeväksi koska sillä ei ole mitään mitä erittää, ja koska virtsaa ei juurikaan ole kissalla ei ole tarvettakaan käydä laatikolla. Pitkiä aikoja rakossa oleva väkevä virtsa aiheuttaakin kissalle ikäviä ongelmia, jotka pahimmillaan voivat vaatia eläinlääkärin leikkauspöytää: virtsa alkaa kiteytymään, ja kiteet voivat kasvaa virtsakiviksi. Esimerkiksi kalsiumoksalaattikivet joudutaan yleensä poistamaan kirurgisesti kun taas struviittikivet voivat liueta ruokavaliohoidon avulla. Kuivaruoka on edullista ravintoa kissalle niin kauan, kunnes on aika alkaa hoitamaan kuivaruoan aiheuttamia ongelmia.

Viljojen (vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra), vihannesten ja sokerin avulla ruoka saadaan täytettyä turhilla hiilihydraateilla, jotka mm. lihottaa kissaa ja näin ollen edesauttaa erilaisten terveysongelmien kehittymistä. Lusikallinen tai kaksi kuivaruokaa voi sisältää yhtä paljon kaloreita kuin useampi saaliseläin yhteensä. Kissa jää myös sokerikoukkuun, vaikka se ei sitä maistakaan. Sokerikoukun avulla kissan omistaja tarjoaa kyseistä ruokaa myöhemminkin, sillä kissa voi alkaa nirsoilemaan ja lopettaa sokerittoman ruoan syömisen, eli tuotteen menekki kasvaa kissan kustannuksella. Tämän kaiken lisäksi tiettyjä raksuja myydään myös dental-ominaisuudella varustettuna, eli raksujen pitäisi puhdistaa kissan hampaita samalla murenemalla hampaita vasten. Paras tapa kuitenkin pitää huolta kissan hampaista on pestä ne päivittäin sekä tarjoamalla sitkeää raakaruokaa, jota kissa joutuu pureskelemaan ja jauhamaan.

Grannen Happy esitteli helmikuussa valkoisia hampaitaan eläinlääkärireissun kunniaksi

Kuivaruoassa on toki hyötynsä. Ruoka säilyy hyvin huoneenlämmössä pitkiä aikoja, ja raksujen avulla kissaa voikin aktivoida erilaisin keinoin mm. piilottamalla kuivaruokaa ympäri asuntoa. Lisätietoa kissan aktivoinnista löytyykin Dewin blogista täältä. 

Pääasiallisena ravintona kuivaruoka ei ole ihanteellinen ylläolevien mainintojen vuoksi, vaikka markkinoilla onkin tarjolla viljattomia, soijattomia sekä sokeroimattomia kuivaruokia. Päätimme vertailla eri kuivaruokia keskenään niin sisällön kuin myyntihinnan puolesta, ja tulokset puhuvat puolestaan: halvalla hinnalla kissa saa kuivaruokaa, joka sisältää eniten ’’lihaa- ja eläinperäisiä tuotteita’’ tai ’’viljaa’’, kun taas esimerkiksi yhden laadukkaan kuivaruoan ensimmäiset ainesosat sisällysluettelossa ovat kuivattu kana, kana sekä kananrasva. Sama sääntö pätee niin ihmisten elintarviketuotteisiin kuin eläintenkin: ensimmäisenä mainittu ainesosa on se, mitä tuotteessa on eniten, ja lihansyöjän ruoan pääraaka-aine ei voi olla vilja oli kyseessä sitten kuiva- tai märkäruoka. Pelkästään ensimmäistä raaka-ainetta ei kannata tutkia, sillä useasti ainesosaluetteloissa on eri viljat tai viljaa sisältävät ainesosat pilkottu niin, että yksittäinen vilja ei nouse listan kärkipäähän. Näin ollen kokonaisuus näyttää aluksi kuluttajan silmiltä hyvältä, kunnes listaa luetaan pidemmälle: samaisessa ruoassa voi mahdollisesti olla vaikkapa maissia, maissijauhoa sekä vehnää, ja mahdollisesti niin paljon että yli puolet ruoasta on yhteenlaskettuna viljaa. Mikäli sisällysluettelossa on vain yleinen maininta lihasta eikä mitään tarkempaa tietoa, voidaankin vain arvuutella saiko lemmikki lihan sijaan ennemminkin esimerkiksi eläimen ihoa, keuhkoja tai jotain muuta mikä ei kelpaa ihmisille. Ja mikä pahinta – eläinlajista ei ole tietoa. 

Pyrimme tässä vertailussa etsimään tuotteita, joilla ei olisi erityisominaisuuksia (eli ns. adult-ruokaa) mahdollisimman hyvän vertailun aikaansaamiseksi. Joistakin tuotteista on jouduttu valitsemaan ’’sterilized’’ tai ’’indoor’’- tuote, sillä muuta ei ole ollut, mutta olemme halunneet ottaa ne mukaan vertailuun laajasti markkinoidun tuotemerkin takia. Tuotteiden pääraaka-aineet on kerätty loppusyksystä vuonna 2022 pääasiassa nettilähteiden varassa, ja hinnat on koottu maaliskuussa vuonna 2023. Lopullinen tuoteselosteiden lukeminen on kuluttajan vastuulla, eikä eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ota vastuuta muuttuneista sisällysluetteloista tai myyntihinnoista. Valitut päivittäistavarakaupat ovat turkulaiset/Turun seudulla olevat myymälät (Prisma, K-Citymarket sekä Lidl) joten paikkakohtaisia hintaeroja voi esiintyä. Lemmikkieläinliikkeiden sekä Tokmannin hinnat ovat otettu internetistä yritysten omilta sivuilta. Monesti lemmikkieläinliikkeissä on tarjouksia, jolloin useamman pakkauksen ostaminen tulee edullisemmaksi. 

Koostimme lyhyen sanaston koskien kuivaruokien raaka-aineita:

Liha- ja eläinperäisiä tuotteita = Tuotteessa voi olla eri tuotantoeläimistä peräisin olevaa lihaa tai ruhon osia (ja kyllä, tuo ilmoitus riittää)

(Sokeri)juurikasleike = Toimii kuitulisänä josta on poistettu itse sokeri

Simppu = Kalaheimo

Eläinrasva = Yhteinen nimitys eläimistä saataville rasvoille, esimerkiksi ihra ja tali

Viljat =  Vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra

Päivittäistavarakauppojen omat tuotemerkit

Päivittäistavarakaupoissa myytäviä merkkejä

Lemmikkieläinliikkeissä myytäviä merkkejä

Lähteet:

https://omaelainklinikka.fi/kissan-virtsatieongelmat/

https://www.kaarinanell.fi/kissat

https://sey.fi/kissa/kissat/kissan-perushoito/kissan-ruokinnasta/

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/lihava-kissa-ja-laihdutus

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta

Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja

- Anu ja Jonna P., sometiimi

* Sisältötaulukkoja on muutettu 21.3.2023 poistamalla sarakkeet ''liha ja lihaan verrattavien ainesosien % annoksessa''

Uusi vuosi, uusi hallitus! - Vuoden 2023 hallitus esittäytyy

Dewin uusi hallitus aloitti kautensa melkoisella tulikokeella: sairas Granne-populaatio on aiheuttanut harmaiden hiusten lisäksi melkoisen eläinlääkärirumban ja paljon surua. Granneista voit lukea lisää täältä.

Ensitöikseen pahimmasta kurimuksesta selvittyään hallitus kokoontui päivittämään Dewin linjauksia mm. kissojen hoitoon liittyen. Linjauksia tarkasteltaessa on pidetty mielessä Dewin arvopohjaa hyvin reflektoiva vuoden 2023 teema ”kissa ansaitsee parempaa”.

Uudessa hallituksessa on seitsemän jäsentä, joista kolmelle tämä on ensimmäinen hallituskausi. Kaikilla on hallitustyöskentelyn lisäksi muitakin vastuita Dewissä.

Puheenjohtajamme Marju on monessa liemessä marinoitunut pitkäaikainen Dewi-aktiivi, joka on mukana myös Dewin HR-tiimissä, joka keskittyy Dewin sisäisen hyvän ilmapiirin vaalimiseen. Marju kertoo omin sanoin: ”Haluan olla mukana edistämässä kissan arvoa ja siten olla osa kissakriisin ratkaisua. Tämän kauden tavoitteenani on yhdistyksen sisäinen kehittäminen erityisesti hyvää yhteishenkeä edistäviin ja ylläpitäviin toimintatapoihin liittyen.”

Dewi ry:n vuoden 2023 hallitus, lukuun ottamatta Jonna W:tä yhteiskuvassa, takana vasemmalta oikealla Iitu, Elina ja Sanni, edessä Katri, Linda ja Marju.

Varapuheenjohtajana ja niin kutsuttuna pentupäällikkönä toimii niin ikään pitkään Dewin toiminnassa mukana ollut Elina. Hallitusvastuun ja useamman projektiluontoisen tehtävän lisäksi Elina vastaa pentusijaiskodeista ja tarvittaessa koordinoi orpojen tai sairaiden kissanpentujen pentuhoitorinkiä. Lisäksi Elina toimii myös itse sijaiskotina. Kauden tavoitteekseen Elina nimeää muiden hallituslaisten aktiivisen auttamisen.

Sijaiskotivastaavamme Linda on monella tapaa Dewin toiminnan kivijalka. Linda vastaa mm. kissojen sisäänotosta, sijoittelusta ja siirroista. Linda kertoo: ”Dewin tuoman kokemuksen myötä päätin tehdä alanvaihdon ja opiskelen nyt klinikkaeläinhoitajaksi. Ehkäpä tarkoitukseni Dewissä on levittää kissatietoa sekä yhdistyksen sisällä että ulkopuolella ja hyödyntää klinikkaeläinhoitajan opinnoissa saatuja tietoja myös eläinsuojelutyössä.”

Jonna W. toimii sijaiskotien tukihenkilöiden eli troubleshooterien tiimivastaavana ja on muutenkin Dewissä monessa mukana. Jonna kuvailee itseään: ”Tykkään tehdä erilaisia hommia jotta en kyllästy, joten minut saattaa löytää vähän mistäkin puuhasta mm. askartelen kannatustuotepöytään myytävää. Itse haluan nostaa esiin sitä että kaikki kissat ovat saman arvoisia ja niiden asemaa pitää parantaa.”

Iida-Mari eli Iitu on tuore hallituksen jäsen, mutta ollut Dewin toiminnassa mukana jo muutaman vuoden. Hallituspestin ohella Iitu toimii mm. eläinlääkärikäyntivastaavana. Myös poliittinen vaikuttaminen on lähellä Iitun sydäntä. Iitu kertoo: ”Dewin toiminnassa koen tärkeänä kissan arvostamisen lemmikkinä, ja eläinten hyvän hoidon, jonka eteen Dewi tekee jatkuvaa työtä niin kertomalla asioista kuin näyttämällä esimerkkiä.”

Sanni N. on paitsi uusi hallituksen jäsen, myös troubleshooter ja eläinlääkärikäyntivastaava. Sanni kertoo: ”Dewi on ollut lähellä sydäntä jo vuodesta 2011, jolloin adoptoin Dewiltä ensimmäisen oman kissani Tassun. Kerralla ei voida pelastaa koko maailmaa, mutta kissa kerrallaan voidaan tehdä siitä parempi paikka ja nostaa samalla kissan arvoa meidän yhteiskunnassa.”

Viimeinen jäsen olen minä, Katri M. Toimin Dewissä sijaiskotina, sometiimivastaavana ja nyt myös hallituksen sihteerinä. Sometiimivastaavana tehtäviini kuuluu Dewin sosiaalisen median tilien sisällön tuottamisen koordinointi. Hallituskaudellani pyrin ylläpitämään ja edistämään Dewissä sitä ystävällistä ja avointa ilmapiiriä, joka myös minut veti mukaan itselleni niin merkitykselliseen toimintaan.

- Katri M., sometiimivastaava sekä hallituksen jäsen

Granne-populaatio: sisäpopulaatioiden ongelmat

Dewi aloitti Granne-populaation tyhjennyksen 8.1.2023, heti jokavuotisen joulutaukonsa jälkeen. Populaatiota oli käyty kartoittamassa etukäteen ja tiedossa oli, että kyseessä oli ns. sisäpopulaatio, eli suurimmalla osalla kissoista oli pääsy lämpimiin sisätiloihin. Sisältä Dewille oli lähtötietojen perusteella tulossa 12 kissaa ja ulkoa ainakin kolme, ja ainakin osalla kissoista oli hengitystieinfektion oireita kuten hengityksen rohinaa ja silmä- ja sierainvuotoa.

Dewi loukutti kesällä 2022 Granne-populaation lähistöltä pienehkön Kezän-populaation, ja Grannet saivat populaationimensä ruotsin kielen naapuria tarkoittavasta sanasta. Populaatiopaikalle Granne-kissat olivat aikojen saatossa valuneet muun muassa Granneja ruokkineen henkilön autioituneesta naapuritalosta. 

Grumpyn hännästä puuttui noin puolet

Loppujen lopuksi Granne-kissoja tuli Dewille 14. Kaikki sisältä tulleet kissat olivat enemmän tai vähemmän kesyjä ja ihmiseen tottuneita. Osa halusi heti osakseen rapsutuksia, osa lämpesi hitaammin. Ulkoa tulleet kissat olivat pääasiassa ”tavallisia Dewi-kissoja” eli arkoja ja ihmiseen pelokkaasti suhtautuvia.

Vaikka kaikki kissat olivat leikkaamattomia, oli loppujen lopuksi vain yksi kissa tiine Dewille tullessaan. Kissoista löydettiinkin pian laboratoriossa melkoinen cocktail tartuntatauteja: kaliki, herpes ja mykoplasma. Etenkin kalikin tiedetään lisäävän kissojen keskenmenoriskiä, heikentävän hedelmällisyyttä ja lisäävän pentukuolleisuutta.

Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, sisäpopulaatioista Dewille tulevat kissat ovat keskimääräisesti huomattavasti ulkopopulaatiokissoja sairaampia. Tartuntataudit leviävät ärhäkämmin, kun kissat ovat tiiviisti toistensa kanssa tekemisissä - esimerkiksi Grannejen tapauksessa pärskivät, nuhaiset pennut olivat todennäköisesti ylläpitäneet koko populaatioon vaikuttanutta mykoplasmakierrettä. Sisäpopulaatiokissat ovat myös yleensä ulkopopulaatiokissoja tiiviimmin tekemisissä ihmisten kanssa. Kissat saattavat olla Grannejen tapaan hyvinkin kesyjä ja niitä yritetään edes jotenkin hoitaa ruokkimalla ja tarjoamalla lämpimät makuusijat samassa taloudessa ihmisen kanssa. 

Totoron korvat mätivät sekä olivat turvonneet umpeen

Usein ruoka on kuitenkin heikkolaatuista ruokittavien suiden määrän lisääntyessä hallitsemattomasti. Epäsopiva ravinto aiheuttaa monenlaisia puutostiloja ja virtsatie-, allergia- ja hammasoireita. Ruokkija ei vie nurkissaan pyöriviä populaatiokissoja eläinlääkäriin steriloitaviksi, kastroitaviksi, rokotettaviksi tai muutenkaan hoidettaviksi ja näin kissat lisääntyvät keskenään sisäsiittoisesti. Sisäsiittoisuus lisää itsessään erilaisten terveyshaittojen todennäköisyyttä ja elämälle otollisiin olosuhteisiin päässeet kissat elävät ulkopopulaatiokissoja vanhemmiksi ja raihnaisemmiksi. Ulkopopulaatioista loukutetaan harvoin yli 7-vuotiaaksi arvioitavia kissoja, koska sairaat ja vanhuudenheikot kissat kokevat karun lopun osana luonnon kiertokulkua. Granneista kolme kissaa, Martha, Grumpy ja Lucky, olivat selkeästi seniori-ikään ehtineitä. Kaikkien kolmen kanssa päädyttiin eutanasiaan moninaisten parantumattomien ja kissoille todennäköisesti vuosikausia kipua aiheuttaneiden terveysongelmien vuoksi.

Sisäpopulaatioille on myös tyypillistä, että suuren kissamäärän vuoksi kissoille ei ole asianmukaista määrää siistejä hiekkalaatikoita joihin kissat voisivat tehdä tarpeensa. Kissoilla saattaakin olla sisäsiisteysongelmia ja populaatiopaikalla ympäriinsä lojuvien ulosteiden välityksellä monet taudit, myös zoonoosit, leviävät tehokkaasti. Karuimmissa tapauksissa asunnot ovat usein muutenkin huonossa kunnossa asunnon haltijan elämänhallinnan haasteiden tai terveysongelmien vuoksi ja kissat synnyttävät ja kuolevat kuka minnekin. Esimerkiksi kissojen ohipissailua tai edes kuolleita kissoja ei välttämättä havaita muun kaaoksen keskeltä.

Kissojen hoidon kokonaisvaltainen laiminlyönti ja heikko terveystilanne yhdistää kaikkia kissapopulaatioita, mutta sisäpopulaatioissa korostuu kissojen eläminen korkeaan ikään. Lukuisat kissat tekevät hidasta ja kivuliasta kuolemaa kissojen ruokkijan silmien alla - sen ihmisen, jolta kissan pitäisi saada hoitoa, apua ja rakkautta.

Grumpyn suu oli todella huonossa kunnossa, sillä kaikki jäljellä olevat hampaat olisi pitänyt poistaa

Dewin vapaaehtoisten näkökulmasta sisäpopulaatiot ovat usein tavallista kuormittavampia. Kissat ovat verrattain kesyjä ja niihin kiinnytään usein nopeammin kuin arkoihin ulkopopulaatiokissoihin, joista sijaiskoti ei välttämättä näe vilaustakaan ensimmäisinä viikkoina. Silti kissat ovat keskimääräistä sairaampia ja suhteettoman suuri osa niistä joudutaan päästämään kärsimyksistään.

Grannen kissojen tarina oli valitettavasti hyvin tyypillinen sisäpopulaation tarina. Dewille tulleista 14 kissasta enää seitsemän eli puolet on elossa aloittamassa oman loppuelämän kotinsa etsintää jahka heidän hengitystieoireensa helpottavat ja muut lukuisat terveyshuolet saadaan hoidettua. Loput seitsemän kissaa ovat nyt kivun ja kärsimyksen ulottumattomissa. Monen nuorenkin kissan suu ehti olla lohduttoman huonossa kunnossa pitkään: vain puolivuotiaalta Juksulta olisi pitänyt poistaa 11 hammasta ja lisäksi suusta löytyi luukatoa. Ujon 5-vuotiaan Filon ikenissä oli tulehtunutta uudismuodostumaa. Seniori-ikään ehtineelle Grumpylle jo kevyt rauhoitus oli olla liikaa - Grumpyn nenä oli aivan tukossa eikä kissa kyennyt hengittämään ollessaan selällään. Aran Totoron korvat olivat täynnä mätää ja turvonneet umpeen.

Martha (vasen) Totoro (oikea ylhäältä) Grumpy (oikea alhaalta) 

Dewin vuoden 2023 teema on ”kissa ansaitsee parempaa” - ja niin ansaitsivat Grannetkin. Levätkää rauhassa rakkaat Filo, Grumpy, Juksu, Lucky, Martha, Muikku ja Totoro. 💔

Muikku (vasen ylhäältä) Filo (oikea ylhäältä) Lucky (vasen alhaalta) Juksu (oikea alhaalta) 

Granne-kissojen eläinlääkärikulut ovat ylittäneet villeimmätkin arviot. Voit osallistua niihin ja kissakriisin ratkaisemiseen tukemalla Dewin toimintaa: https://www.dewi.info/lahjoita

- Katri M., sometiimivastaava sekä hallituksen jäsen 

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Matti

Olen Matti ja olen ollut Dewin sijaiskotina 5 vuotta, jonka aikana luonani on asunut tähän mennessä 24 Dewin kissaa ja 25. tulee hoitoon lähiaikoina. Olen vapaaehtoistyössäni keskittynyt sijaiskoteiluun ja siitä olen pitänyt kovasti. 

Kun aloitin sijaiskotina, olin hoitanut vain kavereiden kissoja, enkä ollut koskaan omistanut mitään lemmikkieläintä. Olin kuitenkin tykästynyt kissoihin hoitaessani muiden kissoja, joten kun Dewin aktiivina toiminut kaverini ehdotti minulle sijaiskodiksi ryhtymistä, päätin kokeilla sitä, enkä ole päätöstäni katunut. 

Ensimmäiset sijaiskotikissani olivat Rufus ja Gunnar, jotka olivat reippaita ja sosiaalisia kissoja. Heidän kanssaan oli helppo opetella sijaiskotitoimintaa. He ehtivät asua luonani muutaman kuukauden ja heidän muuttopäivänään itkin. Sittemmin olen kokemuksen kautta oppinut paremmin käsittelemään hoitokissoista luopumista ja nykyään kissan muuttaessa loppuelämänkotiinsa, tunnen yleensä vain lempeää haikeutta ja toisaalta iloa siitä, että jälleen yksi kissa on saanut rakastavan kodin. 

Nuutti

Suurin osa hoitamistani kissoista on tullut luokseni suoraan loukutuspaikalta, mutta 10 kissaa on siirretty luokseni toisista sijaiskodeista jonkin haasteen takia. Suurin osa näistä haastekissoista on ollut keskivertoa arempia kissoja, joiden sosiaalistuminen ei ollut kunnolla edennyt aiemmissa sijaiskodeissa, mutta on mukana ollut myös yksi stressipissailusta kärsinyt kissa ja yksi aggressiivisesti käyttäytynyt kissa. Olen halunnut ottaa hoitooni haastekissoja, koska heidän kanssaan saavutetut edistysaskeleet tuovat erityistä onnistumisen iloa ja koen olevani hyvä arkojen kissojen hoidossa. Haastekissojen hoitaminen on vapaaehtoista, eikä niitä aloittaviin sijaiskoteihin tarjota. 

Kuten varmasti kaikissa uusissa asioissa, niin myös sijaiskoteilussa kokemuksen tuoma jatkuva oppinen tuo varmuutta ja tiettyä rentoutta toimintaan. Aluksi esim. piilottelevat kissat melkein särkivät sydämeni, koska tuntui pahalta, että juuri ulkoa pelastettu kissa pysytteli piilossa, eikä luottanut yhtään ihmiseen. Dewiltä saamieni tietojen ja käytännön kokemuksen ja kautta olen kuitenkin oppinut, että piilottelu on kissalle luontainen tapa reagoida uuteen stressaavaan tilanteeseen ja minulla on nykyään muutenkin paljon parempi ymmärrys siitä, mitä kissan käytös kulloinkin merkitsee. En kuitenkaan koe olevani valmis, vaan opin kissoista jatkuvasti lisää ja toisaalta ymmärrän, ettei kukaan voi tietää kaikkea. Siksi onkin hyvä, että Dewillä sijaiskodin tukena on helposti saavutettavissa tukihenkilöitä, joilta voi pyytää neuvoa tai apua sellaisissa tilanteissa, joita ei itse kykene ratkaisemaan. 

Sijaiskotina toimiminen on todella palkitsevaa, vaikka murheitakin on matkan varrelle sattunut matkaan. Useimmin murheita ovat tuottaneet kissojen terveyshuolet, mutta onneksi Dewillä sijaiskodin ei itse tarvitse hoitaa esim. eläinlääkärissä käyntiä, vaan yhdistyksen eläinlääkärivastaavat hoitavat eläinlääkärireissut. Parasta puolestaan on ollut nähdä ne menestystarinat, kun kipeä kissa paranee tai arka kissa reipastuu ja löytää lopulta loppuelämän kodin, silloin tuntee tehneensä jotakin tärkeää.  

Iita

Mielestäni sijaiskotina toimiminen vaatii halukkuutta oppia uutta tietoa, kykyä ottaa vastaan neuvoja ja kysyä neuvoja. Vaikka itse tiesinkin jo perusasiat kissojen hoidosta kun aloitin sijaiskotina, niin suurimman osan nykyisistä tiedoistani opin kun minut perehdytettiin sijaiskotitoimintaan ja myöhemmin kokemuksen kautta sijaiskotina toimiessani.  

Sijaiskotina toimimisesta on tullut niin tärkeä osa elämääni, että kun itselle tuli vuosi sitten tilaisuus muuttaa uuteen kotiin, niin asunnon valintaan vaikutti se, että uudessa kodissani on hyvät eristystilat kissoille. Nykyisessä kodissani on melko iso kylpyhuone ja sauna, jossa kissojen on hyvä olla ensimmäiset päivät ja joskus viikotkin. Edellisessä asunnossa oli puolet pienempi saunaton kylpyhuone, mutta sinnekin kyllä mahtui parhaimmillaan yhtä aikaa kolme pientä kissaa, joten suuret eristystilat eivät ole välttämättömyys sijaiskodiksi ryhtymiselle.  

Kun uusi kissa saapuu kotiini, ensimmäiset päivät alkavat hänellä aina eristystiloista. Kissat piilottelevat lähes aina aluksi, mutta kissojen persoonasta ja heidän aiemmasta elämänkokemuksestaan riippuen, osa saattaa alkaa näyttäytymään jopa ensimmäisen vuorokauden aikana, osalla taas reipastuminen voi kestää päiviä tai viikkoja. Aluksi onkin tärkeintä mennä päivä kerrallaan ja seurata miten ruoka ja vesi uudelle tulokkaalle maistuvat ja miten vessa-asiat sujuvat. Eristystilan idea on se, että kissan stressitasot saadaan alas rajatussa tilassa, jossa ihminen ei ole jatkuvasti läsnä. Vasta myöhemmin on sosiaalistamisen aika esim. leikkien ja yhteisen hengailun avulla. 

Kun mietin taaksepäin kaikkia sijaiskodissani asuneita kissoja, on mahdotonta valita yhtä ikimuistoisinta tai rakkainta kissaa. Muistan miten suloinen Rufus nukkui kerällä sylissäni, muistan miten vahvatahtoinen Iita puski kättäni kaikella tarmollaan ja muistan miten touhukas Nasu kiipesi verhoja pitkin kattoon asti. Kaikki ovat olleet uniikkeja yksilöitä ja kaikki ovat jättäneet oman jälkensä minuun. 

Matin sijaiskodin kuulumisia voi seurata Instagramissa @kissabileet-tilillä. 

Uni, Nasu & Liekki

Baloo van Pikiksen muistolle

Van Pikis -populaatio on suurin populaatio, jota Dewi ry on hoitanut. Populaation loukutus aloitettiin syksyllä 2019, ja keväällä 2021 loukutettiin viimeiset kissat. Kaiken kaikkiaan populaatiosta tuli 140 kissaa, joista osa syntyi sisätiloissa. Baloo van Pikis oli tiettävästi populaation vanhin kissa.

Populaatio oli siinä määrin poikkeuksellinen, että kissoja oli elänyt keskimäärin pidempään kuin populaatioissa yleensä. Tämän oli mahdollistanut - tai aiheuttanut - kissojen aktiivinen ruokinta, kissojen sääsuojat ja lämpölamput, joita kissoille oli asennettu ulkorakennuksiin. Useimmiten populaatioissa kissat elävät max. muutaman vuoden ikäiseksi, mutta van Pikis -populaatiosta loukutettiin useampi 5-10-vuotias.

Punainen pikis-kolli

Populaatiopaikalla nähtiin kerralla samanaikaisesti useita kissoja. Muutaman tunnin loukutuksen aikana kissoja saattoi nähdä kymmenittäin. Jostain syystä iso, punainen kolli jäi monen mieleen. Siitä näki, että se oli varmasti yli parivuotias, koska sille oli ehtinyt muodostua kunnon kolliposket ja kokoa kauttaaltaan. Muihin kolleihin verrattuna päättelimme kyseessä olevan jokin "kantaisä", sillä se vaikutti olevan pappa verrattuna muihin uroksiin.

Heinäkuussa 2020 tuo kolli nähtiin populaatiopaikalla silmät verestävinä. Se oli selvästi tapellut pahasti. Saimme siitä kuvan, mutta emme saaneet kissaa edes käymään loukkujen lähellä. Emme enää myöhemmin nähneet kollia, joten oletimme sen menehtyneen.

Populaation loppusuoralla Tesy ry riensi apuun ja loukutti loppuun viimeisiä kissoja, sillä loppua kohden kissat olivat oppineet välttämään loukkuja, joten loukutus oli melko hidasta. Toukokuussa 2021 loukkuun meni viimeinen populaation kissa, josta Tesy ilmoitti Dewille. Sovimme, että tuo kissa tulisi Dewille. Saisimme näin hienosti van Pikis -populaation saatettua vihdoinkin loppuun.

Dewiläisten keskuudessa vitsailtiin, että voisiko kyseessä olla se punainen papparainen, jota emme olleet enää moneen kuukauteen nähneet. Maija ja Melina olivat tehneet isoimman työn loukuttamisessa, ja Melina ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi majoittaakseen "viimeisen van Pikiksen". Kun Melina haki tuon kissan Tesyltä, ei hän - eikä kukaan muukaan dewiläisistä - ollut uskoa silmiään. Pappakissa oli selvinnyt sittenkin.

"Mutta niin se pappa vain porskuttaa! Voi, mikä riemu repesi, kun aktiivimme haki keskiviikkona kissan Tesyltä ja vastassa oli tuttu punanuttu. Kissan kanssa suunnattiin suoraan eläinlääkäriin. Lääkärissä kissalle tehtiin terveystarkastus ja otettiin senioriverikokeet. Yllättävää kyllä, kissa vaikuttaa yllättävän terveeltä ikäisekseen. Suu on tietenkin hirveässä kunnossa, mutta hammaslääkäriaika saatiin jo ensi viikolle. Sitten tiedämme oikeasti, miten papan käy.

Mutta näillä tiedoilla toteamme vain... Tervetuloa vihdoinkin Dewille, sinua on odtettu kaaaauan! <3"

Kirjoitus Dewin Facebookissa 14.5.2021

Baloon matka Dewillä

Punanuttuinen kolli sai nimekseen Baloo, ja tämän syntymävuodeksi arvioitiin 2010. Baloolta puuttui 9 hammasta, ja kastraation yhteydessä Baloolta poistettiin lisää hampaita. Hänen korvansa oli repaleiset ja pakkasen pureskelemat, nenässä oli osumia tappeluista, silmäluomien reunat olivat repaleiset ja vilkkuluomesta oli lähtenyt pala.

Baloo ehti asua Dewillä ollessaan Melinalla, Matilla, Nooralla, uudestaan Matilla, Saanalla ja viimeiset viikot Lindalla. 

Kissa oli hyvinkin passiivinen, mutta eläinlääkäristä ei löytynyt syytä tälle. Ajateltiin, että kun kyseessä on näin poikkeuksellisen vanha populaatiokissa, passiivisuus voi olla myös stressireaktio. Ajan kanssa paljastuikin, että Baloo reagoikin stressiin voimakkaasti esim. syömättömyydellä eikä tämä stressinsietokyky parantunut Dewillä ollessa lainkaan, vaikka reilu puolessatoista vuodessa Baloo ehti kokea monta muuttoa ja vielä useamman eläinlääkärikäynnin.

Baloo majoittui mieluiten aina saunassa ja sai siksi hyvin pian saunatontun tittelin. Syksyllä 2021 Baloosta löydettiin kissasosiaalinen puoli, kun tämä alkoi laulaa toiselle Dewin kissalle, Leimulle, serenadeja. Valitettavasti Leimu ei vain lämmennyt Baloon kauniista yrityksistä huolimatta. Eikä lämmennyt seuraavassa sijaiskodissa Utulivukaan, joka oli myöskin Dewin kissa.

Baloon ulkomuoto oli sen verran repaleinen ja surukatseinen, ettei tämä kokenut "glow uppia" juuri ollenkaan. Kuitenkin yksi merkittävä muutos oli se, että jossain kohtaa Baloo ei enää maannut kantokopassa mattona (vas.), vaan kuikuili uteliaana (oik.).

Diagnoosi: spondyloosi

Dewissä kissoja kuvataan paljon kameroilla, jotka toimivat wifillä ja tallentavat materiaalia vain havaitessaan liikkeitä. Tällainen oli käytössä myös Saanalla, jonka luokse Baloo muutti kesän 2022 alussa.

Baloo oli ollut vain kuukautta aikaisemmin toista kertaa hammaslääkärissä, jossa oli myös todettu, että Baloo ei juurikaan raavi mitään, koska kynsiä oli päässyt kasvamaan kiinni anturaan asti. Tämän takia Baloon raapiminen otettiin erityisesti tarkkailun alle ja yritettiin saada tämä kiinnostumaan raapimisesta.

Sen lisäksi, että voitiin todeta, ettei Baloo raavi mitään, voitiin myös todeta, ettei hän venytellyt ja hyppiminenkin oli vähäistä. Syntyi oivallus: mitä jos Baloossa on jokin ortopedinen ongelma, joka ei näy verikokeissa eikä perusterveystarkastuksissa?

Heinäkuussa 2022 Baloolla todettiin spondyloosi. Näimme valoa tunnelin päässä: mitä jos kipulääkityksen myötä Balooseen tulee virtaa eikä hän enää olisi surukatseinen tohveli?

Baloon viimeinen syksy

Syksyllä 2022 Baloo sai samaan sijaiskotiin Saanalle kaverikseen Cosmon, joka vihdoinkin antoi Baloolle toivottua vastakaikua. Kissakemiat kohtasivat! Baloon häntä nousi ylös!

Kipulääkitys ei varsinaisesti mullistanut mitään: Baloo hyppi paremmin, venyttelikin joskus, mutta edelleen valtaosan ajasta Baloo eleli saunatonttuna. Hän ei ollut ehkä niin surumielinen tohveli, vaan ennemmin varovainen villasukka.

Cosmolla oli omat terveydelliset haasteensa pahan ihotulehduksen takia, ja kun tätä ei saatu millään kuriin, siirtyi tämä ensiksi Lindalle hoitoon. Cosmo ei pitänyt rasvaamisesta ja yritti joka välissä päästä raapimaan kaulaansa, joten tarkoituksena oli, että Cosmon ihotulehdus hoidettaisiin kuntoon Lindalla, ja sitten Cosmo palaisi kivaan ympäristöön takaisin Baloon ja Saanan kanssa.

Muutama päivä myöhemmin Baloon kanssa oltiinkin päivystyksessä, sillä Cosmon siirto oli aiheuttanut suurta stressiä. Tosin tällä kertaa stressi ei oireillut vain syömättömyyteenä, vaan myös pissan ja kakan panttaamisena. Päivystyksessä saatiin ensiapua, mutta panttaaminen jatkui. Niinpä Baloo siirtyi Cosmon perässä Lindalle. Mystisesti Baloo alkoi jälleen käyttää vessaa, mutta lyhyessä ajassa oli tullut niin paljon stressiä, ettei Baloo syönyt itsenäisesti ja hän hengaili vessassa eritteiden joukossa.

Kun Baloon syöminen oli ollut muutaman päivän pakkoruokinnan varassa, päätettiin Baloo käyttää jälleen eläinlääkärissä, koska oli varmaa, että ainakin Baloo tarvitsisi nesteytystä. Baloon selkä kuvattiin uudelleen, ja eläinlääkäri epäili spondyloosin olevan alkuperäinen syy panttaamiselle ja stressin olleen vain ns. vika tikki oireilun alkamiselle. Dewin hallituksessa päätettiin, ettei Baloon kodinetsintää enää jatkettaisi, vaan kissa jäisi yhdistykselle.

Cosmo ja Baloo

Baloo oli ollut kesästä asti jo isolla gabapentiiniannoksella - 50mg aamuin ja illoin - mutta nyt vuorokausiannokseen lisättiin vielä 50mg päivällä. Määrä oli jo sen verran suuri, että annos tarvitsi saada tasaisesti menemään, sillä liian suuri annos liian lyhyessä ajassa olisi aiheuttanut sedaation eli siis tajunnantason laskua.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Cosmo käytettiin hammaskivenpoistossa, jossa oli tarkoitus myös tutkia tämän nielua, sillä se oli ainut, mitä Cosmosta ei oltu vielä tutkittu. Täysin yllättäen paljastuikin, että Cosmolla ihottuman alkuperäinen syy oli kivussa: tämän kieliluut olivat murtuneet. Cosmo laskettiin ikiuneen eikä tämä enää palannut Baloon kaveriksi. Cosmon kohtalosta voit lukea lisää täältä.

Eutanasiapäätös

Cosmon lähtö ei ollut Baloolle niin suuri stressitekijä nyt, kun Baloo oli sijaiskodissa, jossa oli kolme muuta kissaa. Kuitenkin yhdistyksen hallituksessa piti pohtia, miten Baloon kanssa edetään. Eläinlääkäri vertaili heinäkuussa ja joulukuussa otettuja kuvia, ja oli selvää, että spondyloosi oli pahentunut.

Alunperin lähdettiin pohtimaan sitä, palaisiko Baloo Saanalle, ja jos palaisi niin ketä kissaa kokeiltaisiin Baloon kaveriksi? Kauanko muuton yhteydessä Baloota voisi pakkoruokkia ennen kuin olisi aiheellista käyttää tämä jälleen eläinlääkärissä? Olisiko Baloo saattohoidossa vai käytettäisiinkö se hammaslääkärissä alkuvuodesta, koska olisi ollut jälleen aika hoitaa sen jäljellä olevia hampaita?

Baloo oli saanut paikan monen dewiläisen sydämestä, joten keskustelua oli vaikea käydä. Kuitenkin kissojen hoidossa pyritään siihen, että kissat saisivat parasta mahdollista hoitoa siten, miten se on eettisesti oikein. Eli pyrimme siihen, että kissojen hoitopäätökset tehtäisiin järjellä eikä tunteella: kissoille eutanasia on hoitotoimenpide, johon päädytään, jos kissan kipua ei saada kontrolliin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kissa elää vain siksi, että kissasta tykätään ja siitä ei haluta luopua.

Kun hallituksessa keskusteltiin Baloosta, kävi ilmi, ettei kukaan pitänyt Baloon elämää eettisesti oikeana. Baloo kun vietti vuorokaudesta yli 23 tuntia samassa paikassa möllöttäen. Oli oletettavaa, että Baloolla oli ollut spondyloosi jo silloin, kun tämä oli loukutettu ja tämä oli koko ajan ollut taustalla Baloon passiivisuuteen. Toisaalta nyt myös Baloo oli niin runsaalla kipulääkityksellä, että sekin saattoi aiheuttaa passiivisuutta. Kukaan meistä ei ollut tuntenut Baloota nuorena herrana, kun tämä kenties oli ollut terve ja pirteä. Kenelläkään ei ollut tietoa, mikä olisi Baloon "normaali". Koska Baloo oli edelleen äärimmäisen passiivinen ja vähäliikkeinen, emme voineet olla varmoja, että Baloo olisi tai tulisi koskaan olemaan kivuton.

Kun pahentuneen spondyloosin lisäksi otettiin huomioon Baloon populaatiotausta, stressiherkkyys, ikä ja arkuus, päätettiin hallituksessa puoltaa Baloon eutanasiaa.

Kotieutanasia

Baloon viimeisimmän varsinaisen sijaiskodin, Saanan, toiveesta Baloolle toteutettiin kotieutanasia. Koska yhdistys kustantaa tasa-arvoisesti jokaiselle kissalle samanlaisen eutanasian, päätettiin kolehdilla kerätä erikseen erotus, jotta Baloo saisi kotieutanasian, eikä tämän tarvitsisi kokea enää kopittamista, automatkaa ja eläinklinikkaa.

Tammikuun 3. päivä 2023 Baloo nukahti kiipeilypuun pesään, jossa se oli ollut valtaosan ajastaan siirryttyään Lindalle. Baloon saattoi viimeiselle matkalleen neljä dewiläistä.

Melina halusi yksilötuhkata Baloon omakustanteisesti. Baloon tuhkat sirotellaan Melinalle tärkeään paikkaan, jossa on merinäköala. Se on myös muutaman muun eläimen viimeinen leposija. Haluamme ajatella, että näin Baloolla on varmasti vielä seuraa ajan tuolla puolen.

"Tuli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri lohduton,

mut tiedän,

sun hyvä olla nyt on."

Baloota lämpimästi muistaen useat, useat dewiläiset ja vielä useammat seuraajat somessamme. <3