Kissan epilepsia – Mantelin sairauskertomus

VAROITUS! Tämä blogiteksti sisältää kuvauksia ja videoita kissan epileptisesta kohtauksesta. Niiden lukeminen tai katsominen voi järkyttää herkimpiä lukijoita. 

Blogitekstin kirjoittaja ei ole eläinlääketieteen ammattilainen, vaan epileptisen kissan omistaja, joka kertoo oman kissansa sairaudesta. Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, tai sen vapaaehtoiset, eivät suosittele hoitopäätöksen tekemistä tämän tekstin perusteella. HUOM! Kissan epilepsian toteaminen ja diagnosointi vaatii aina eläinlääkäriä. Tässä tekstissä mainitut lääkkeet eivät ole lääkesuosituksia.  

Kissan epilepsia

Kissojen epilepsia eli feline epilepsy on kissojen neurologinen sairaus, joka on koirien epilepsiaa harvinaisempaa. Kissojen epilepsiaa on tutkittu paljon vähemmän kuin koirien epilepsiaa. Myöskään kissojen epilepsian lääkehoidosta ei ole yhtä paljon tutkimusta kuin koirien; Euroopan alueella ei ole myynnissä yhtäkään kissoille lisensoitua epilepsialääkettä. 

Kissoilla esiintyy kaikkein tyypillisintä epilepsiaa (generalisoitunut epilepsia), joka aiheuttaa koko kehon kouristelukohtauksia sekä paikallisalkuista eli fokaalista epilepsiaa (partial epilepsy, focal epilepsy), jossa kohtaus vaikuttaa vain osaan aivoista. Journal of Veterinary Internal Medicinessa julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan, että kumpikin kohtaustyyppi voi olla sairausperäistä tai idiopaattista eli kohtauksen aiheuttajaa ei tiedetä tai siitä ei ole varmuutta.

Kissojen epilepsian diagnoosiin tarvitaan ainakin kaksi kohtausta, joiden välissä on vähintään 24 tunnin jakso ilman kohtauksia. Kohtausten taustalla voi olla aivovamma, rakenteelliset syyt, myrkytys, kasvaimet, infektiot tai muut elimistölliset sairaudet, kuten maksa- ja munuaissairaudet. 

Siinä missä generalisoituneen epilepsialle tyypilliset grand mal -kohtaukset aiheuttavat tajuttomuutta ja koko kehon hallitsematonta kouristelua, paikallisalkuiset kohtaukset ja petit mal -kohtaukset voivat olla vaikeammin tunnistettavia. Paikallisalkuiset kohtaukset voivat aiheuttaa käytösmuutoksia, kuten aggressiota tai muutaman raajan kouristelua, ja ne voivat tapahtua kissan ollessa hereillä tai tajuttomana. Petit mal -kohtaukset ovat usein lyhyitä poissaolokohtauksia, joiden aikana kissa saattaa vaikuttaa vain "tuijottavan tyhjään" hetkellisesti. 

Epileptiset kohtaukset jaetaan usein kohtausta edeltävään (preiktaaliin), kohtauksen aikaiseen (iktaaliin) ja kohtauksen jälkeiseen (post iktaaliin) vaiheeseen. Kaikkien näiden vaiheiden oireet ja kesto voivat vaihdella.

Kesäyön Nymeria aka Manteli sairastaa epilepsiaa, mutta elää siitä huolimatta onnellista ja leppoisaa kissanelämää rakastavan kodin ja kissaystäviensä tukemana.

Mantelin sairauskertomus

Kesäyön Nymeria eli tuttavallisemmin Manteli on Dewiltä vuonna 2023 adoptoitu noin 6-vuotias kolli. Mantelilla on epilepsia, jonka syytä ei ilman magneettikuvia tunneta tarkasti, eikä Mantelin neurologi ole kokenut aivojen magneettikuvausta vielä tarpeelliseksi. Mantelin epilepsiaa arvioidaan paikallisalkuiseksi, tarkemmin vestibulaariseksi epilepsiaksi. 

Vestibulaarinen epilepsia (vestibular epilepsy) on epilepsian harvinainen alamuoto, jossa aivojen sähköhäiriö paikallistuu aivojen tasapainojärjestelmän sisälle. Oirekuva on melko samanlainen kuin vestibulaarisyndroomassa, jossa eläimen tasapainoelimen häiriö voi aiheuttaa kohtausmaista käytöstä. Mantelin tapauksessa neurologi on kuitenkin sitä mieltä, että hänen kohtauksensa ovat aivoperäisiä.

Mantelin epilepsiakohtaukset ovat yöpainotteisia, ja oireilevat lähinnä tasapainon, silmien ja pään alueella. Mantelin silmät kääntyvät pakonomaisesti oikealta vasemmalle samalla kun hän kääntelee päätänsä nykivästi sivulta toiselle. Mantelin tapauksessa kohtaukset ovat visuaalisesti vähemmän rajuja kuin klassiset grand mal -kohtaukset, mutta vaarallisen pitkiä – jokainen Mantelin kohtaus on kestänyt yli 20 minuuttia. Yli 5 minuutin pituinen grand mal -epilepsiakohtaus (status epilepticus) on kissalle hengenvaarallinen.

Manteli epilepsiakohtausta edeltävässä vaiheessa.

Mantelin onneksi kohtausten paikallisalkuisuus vaikuttaa suojelevan häntä hiukan, sillä hänen lämpötilansa ei nouse pitkittyneiden kohtausten aikana vaarallisen korkeaksi, joka saattaa suojella hänen aivojaan. Mantelilla on kuitenkin valitettavasti myös taipumusta rypäskohtauksiin eli kahteen tai useampaan kohtaukseen vuorokauden aikana. Myös toistuvat rypäskohtaukset, erityisesti nopeasti toistuvat kohtaukset, voivat olla hengenvaarallisia.

Mantelin kohtaukset alkavat yleensä varsinaista kohtausta edeltävässä vaiheessa, tasapainohäiriönä ja huomionhakuisuutena. Manteli hakeutuu ihmisten ja muiden kissojen seuraan päättäväisesti, vaikkei kykenekään enää esim. hyppäämään sohvalle. Omistajansa noudettua Manteli hoipertelee kohti jotain turvalliseksi kokemaansa paikkaa – usein tämä on olohuoneen kukkapöydän alla – pitäen silmällä sitä, että häntä seurataan. Asetuttuaan makaamaan, Mantelin ilme muuttuu, aivan kuin kaikki hänen piirteensä valuisivat alaspäin. Surkean ilmeen kanssa makoilu kestää joitain minuutteja, välillä päätä maassa pitäen. 

Mantelin oireet preiktaalivaiheen aikana.

Iktaalivaihe eli varsinainen kohtaus alkaa ilman selkeämpää "nyt"-hetkeä. Mantelin silmät alkavat heilua ja Manteli menettää tajuntansa. Manteli ei kaadu kyljelleen, mutta ei myöskään ole enää tietoisesti läsnä eikä kykene reagoimaan ympärillään tapahtuviin asioihin. Manteli ei myöskään oletettavasti näe näiden kohtausten ajan. Mantelin aktiivinen osa kohtausta ei sisällä tyypillisiä koko kehon kouristuskohtauksia, vaan oireet keskittyvät vahvasti vain pään ja kaulan alueelle.

Kohtauksen edetessä kohti kohtauksen jälkeistä vaihetta Manteli alkaa hitaasti palata tajuihinsa. Tämä on oikeastaan kohtauksen vaikein vaihe, koska hän alkaa usein vaeltamaan yrittäen löytää tiensä toisen kissamme, Ninnyn luokse. Ninny ja Manteli ovat ns. bonded pair eli erottamaton ystäväpari. Mantelin tasapaino on kuitenkin tässä vaiheessa kohtausta todella heikko, eikä hän vielä pysty näkemään (päätellen siitä, että hän voi esimerkiksi kävellä seinää päin), joten hänen ei ole turvallista vaeltaa ympäriinsä. Tässä vaiheessa kohtausta olen joutunut pitämään Mantelia hellästi paikoillaan, ettei hän loukkaa itseään. Jos heilutan kättäni hänen edessään, hän ei reagoi siihen. Tämä vaihe voi kestää hyvinkin pitkään.

Mantelin epileptisen kohtauksen aikana silmät heiluvat.

Vaikka Mantelia voi koskea kohtauksen aikana, on tärkeä muistaa, että useimmiten epileptisessä kohtauksessa olevaa kissaa ei kannata koskea, sillä kissa ei kohtauksessa ymmärrä mitään ympärillään tapahtuvasta. On täten mahdollista, että hyvin kesykin kissa voi purra omistajaansa kesken kohtauksen. 

Kohtauksen loputtua perheen kaksi muuta kissaa kävelevät Mantelin luo kujertaen ja nuollen hänen päätään. Manteli on yleensä väsynyt kohtauksen jälkeen, mutta puskee ystäviään muutaman kerran. Yleensä hän tahtoo tämän jälkeen nukkumaan jonnekin korkealle, mutta olemme joutuneet rajoittamaan pääsyä korkeiden hyllyjen päälle, kunnes Mantelin tasapaino on palautunut normaaliksi. Tässä voi mennä pahimmillaan reilusti yli vuorokauden ajan.

Manteli epilepsian post iktaali-vaiheessa.

Mantelin lääkitys

Turvallisuussyistä tässä tekstissä ei ole mainittu Mantelin tarkkaa painoa eikä lääkeannosta. Keskustele aina kissasi eläinlääkärin kanssa, ennen kuin säädät tai aloitat kissan epilepsialääkitystä.

 

Epilepsian hoito Mantelin tapauksessa tarkoittaa fenobarbitaalilääkitystä aamuin illoin. Fenobarbitaali on yleinen epilepsialääke lemmikeille, mutta siitä – tai muista eläinten epilepsialääkkeistä – ei ole Euroopassa kissoille omaa versioita. Siksi Manteli käyttää koirien epilepsialääkettä Barbivet vet. Siitä ei ole markkinoilla tarpeeksi pientä annoskokoa, minkä vuoksi joudumme pilkkomaan tabletit itse, mikä vaikeuttaa annoksen tasaisena pitämistä. Fenobarbitaali voi olla maksalle raskas lääke, joten Manteli maksa-arvoja pitää seurata hänen loppuelämänsä ajan 6-12 kk välein. 

Fenobarbitaali on tuoreen tutkimuksen (Charalambous et al. 2026) mukaan kissoille tehokas lääkitys ainakin idiopaattisen epilepsian kohdalla, vähentäen kohtausten määrää 90 %:lla kissoista, mutta aiheuttaen myös lievästä kohtalaisia sivuvaikutuksia (väsymys, ataksia) 90 %:lla testiryhmän kissoista. Toisessa tutkimuksessa (Marsh et al. 2020) fenobarbitaali aiheutti kuitenkin sivuvaikutuksia vain 47 %:lla kissoista. 

Mantelin painon mukaan laskettu aloitusannos fenobarbitaalia aiheutti sekä uneliaisuutta, että anoreksiaa. Uneliaisuus on 89 %:lla kissoista fenobarbitaalilääkityksen yleinen sivuvaikutus, anoreksian ollessa taas huomattavasti harvinaisempi, noin 6 %:lla (Marsh et al. 2020). Mantelin tapauksessa lääkkeen annoksen alentaminen auttoi minimoimaan sivuvaikutukset, ja hän on hitaasti saanut takaisin menettämäänsä painoa. Manteli menetti anoreksian takia yli puoli kiloa painoa, joka on hurja määrä melko pienelle kissalle, joka oli jo valmiiksi hiukan liian laiha. 

Manteli saa apua eläinlääkärin määräämästä epilepsialääkkeestä.

Paljonko epileptisen kissan hoito maksaa? 

Mantelin hoidon hinta on tämän postauksen julkaisuun mennessä ollut seuraava:

    1. Päivystyskäynti 255,80 €

    2. Lääkkeet 68,21 €

    3. Neurologin etäaika 130 €

    4. Lääkärinaika + laboratoriokokeet 304,34 €

= 758,35 €

Yllä laskettu summa ei sisällä kissanruokia eikä lisäravinteita, joita olemme joutuneet ostamaan koettaessamme hoitaa Mantelin anoreksian oireita. (Kissoilla anoreksia-käsite viittaa syömättömyyteen, johon liittyy ruokahalun puute.) Arvelisin käyttäneeni siihen noin 200 €. Siihen ei myöskään sisälly toisen kissan lääkärikäynti pissatulehduksen takia, joka aiheutui siitä kun Mantelin kohtaukset ja jatkuvat lääkärikäynnit stressasivat toista kissaamme (reilu 500 €). Mantelin lääkärit ovat myös neuvoneet lääkityksen säädössä puhelimen välityksellä ilman erillistä maksua.

Jos Mantelin kohtaukset pahentuvat ajan kanssa, on seuraava askel vähintään 1200 € kustantava magneettikuvaus (esim. Hinnasto – Eläinsairaala Aisti Oy), jossa selvitettäisiin erilaisten aivokasvainten ja leesioiden eli vaurioiden mahdollisuutta. Tällä hetkellä Turusta lähin eläinsairaala, jossa on sekä neurologi että magneettikuvaus, on Vantaalla sijaitseva Eläinsairaala Aisti. Tilanteen pitäisi kuitenkin helpottua lähivuosina, kun Kaarinan eläinlääkärikeskus laajentaa keväällä 2026 alkaneita neurologisia palveluitaan myös magneettikuvaukseen, arviolta vuoden 2027 aikana (Sttinfo.fi 2026).

Mantelin seikkailuja voi seurata Instagramissa @trilogyofpurrs, jossa ylläpidän mm. juoksevaa listaa epilepsian aiheuttamista kuluista. Varsinaista opastusta epileptisen kissan kanssa elämisestä en jaa, mutta toivon, että toisen epileptisen kissan arjen näkeminen voi auttaa vasta diagnosoidun kissan omistajaa uuden diagnoosin kanssa.

Hellän hoivan ja oikean lääkityksen avulla Manteli pystyy elämään tasapainoista kissanelämää.

Lähteet:

Charalambous, Marios, Andrea Tipold, Holger A. Volk, Anna Knebel, Enrice-Ina Hünerfauth, Thilo Von Klopmann, Stefan Rupp, Bart J. G. Broeckx, and Sofie F. M. Bhatti. 2026. “Antiseizure Monotherapy with Imepitoin or Phenobarbital in Feline Idiopathic Epilepsy: A Multicenter, Single-Blinded, Randomized and Placebo-Controlled Study.” Frontiers in Veterinary Science 13 (February).

Charalambous, Marios, Karen Muñana, Edward E. Patterson, Simon R. Platt, Holger A. Volk. 2024. “ACVIM Consensus Statement on the management of status epilepticus and cluster seizures in dogs and cats.” Journal of veterinary internal medicine vol. 38,1 (2024): 19-40. 

Einola-Koponen, E. 2023. “Kissan Epilepsia - Koirakissaklinikka.” Koirakissaklinikka. April 17, 2023. 

“Lemmikkien Neurologiset Tutkimukset Jatkossa Saatavilla Kaarinassa | Vireä Group Oy.” 2026. Sttinfo.fi. 2026. 

Marsh, Oliver, Giulia Corsini, Jan Van Dijk, Rodrigo Gutierrez-Quintana, and Luisa De Risio. 2020. “Prevalence and Clinical Characteristics of Phenobarbitone-Associated Adverse Effects in Epileptic Cats.” Journal of Feline Medicine and Surgery, June, 1098612X2092492.

“Hinnasto – Eläinsairaala Aisti Oy.” 2026. Aisti.info. 2026. Haettu 7/2026.

Morrison, B. 2023. “Epilepsy in Cats.” Petmd.com. PetMD. April 3, 2023.

Pakkausseloste Barbivet vet

Pakozdy, A., P. Halasz, and A. Klang. 2014. “Epilepsy in Cats: Theory and Practice.” Journal of Veterinary Internal Medicine 28 (2): 255–63.

Terveyskylä: Epilepsiasanastoa 

– Neva, Dewi ry:n vapaaehtoinen

Aran kissan kesyyntyminen sijaiskodissa – Fete Venete Okra

Monet Dewille tulevista kissoista on todella arkoja, eikä kissoilla ole välttämättä ollut aiemmin kontaktia ihmisiin tai sitä on ollut hyvin vähän. Arat kissat viettävät aluksi aikansa piilossa ihmisten silmiltä, eikä sijaiskoti juurikaan pääse ensimmäisten viikkojen aikana kontaktiin kissan kanssa. Kesyyntymisen tahti on toki yksilöllistä ja riippuu hieman populaation taustasta sekä kissan luonteesta.

Kesyyntymisprosessi voidaan jakaa tyypillisesti kolmeen osaan: tottuminen, kesyyntyminen ja luottamussuhteen syventäminen. Tottuminen tarkoittaa sitä, että kissa ei enää pelkää ihmistä ja liikkuu rennosti myös ihmisen ollessa kotona. Kesyyntymisvaiheessa kissa puolestaan alkaa jo kiinnostua ihmisestä ja hakeutuu seuraan esimerkiksi leikkimään. Viimeinen vaihe eli luottamuksen syventäminen tapahtuu useimmiten vasta adoptiokodissa, kun kissa alkaa hakeutua oma-aloitteisesti ihmisen seuraan ja hakea kosketusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikista kissoista ei tule kesyyntymisestä huolimatta koskaan sylikissoja, sillä kissat ovat erilaisia persoonia.

Fete Venete Okralla oli pehmeä pesä saunan lauteilla.

Vuonna 2025 Dewiltä adoptoitu Fete Venete Okra on hyvä esimerkki kesyyntymisen kaaresta. Okra loukutettiin Fete Venete -populaatiosta maaliskussa 2025, ja heti alkuun hän sai lempinimen Äksyilijä, sillä kissa oli ensimmäiseen majoitukseen saapuessaan äreällä päällä. Aamulla hänet siirrettiin varsinaiseen sijaiskotiinsa, mutta ihmiset ja uusi ympäristö stressasivat kissaa yhä niin paljon, että ensimmäiset kaksi vuorokautta kuluivat paikoilleen jäätyneenä.

Aluksi uuteen paikkaan tultaessa on tärkeä antaa kissan olla omassa rauhassa, jotta kissan stressitilat laskevat. Stressaantunut kissa ei syö eikä käy tarpeillaan ja ensimmäinen prioriteetti kissan saapuessa populaatiopaikalta onkin saada kissa toimimaan, sillä useamman päivän paasto voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Varsinkin uroskissan kohdalla on erittäin tärkeää, että kissa virtsaisi 24 h sisällä, koska virtsatietukos voi olla äkkiä hengenvaarallinen. Kissan stressiä voidaan vähentää lisäämällä eristystilaan tarpeeksi piiloja, jotta kissa löytää itselleen turvallisen paikan. Ruokakupit kannattaa sijoitella kissan piilon lähelle, ja huoneen pitäminen hämäränä tekee ympäristöstä vähemmän pelottavan kissalle.

Ensimmäisessä sijaiskodissaan Okra alkoi pikkuhiljaa syödä ja käydä säännöllisesti vessassa, mutta pysyi ihmisiltä visusti piilossa. Kaksi viikkoa myöhemmin ensimmäisen lääkärikäyntinsä yhteydessä Okra siirtyi seuraavaan sijaiskotiin ja reagoi jälleen muutokseen jäätymällä ensimmäisenä päivänä eristystilana toimivan saunan lauteelle. Tällä kertaa hän kuitenkin rentoutui aiempaa nopeammin ja tutki lauteita jo saman vuorokauden aikana. Toinen eristystilan vessoista päädyttiin siirtämään seuraavana päivänä Okran turvapaikkaan lauteille ja se rohkaisi kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa. Lauteille nostetut ruokakupit alkoivat myös tyhjentyä hyvää tahtia.

Arkaa kissaa, kuten tässä Fete Venete Okraa, voi tarkkailla eristyksessä kameran kautta. Näin saadaan tietoa kissan liikkeistä ja hyvinvoinnista stressaamatta kissaa.

Sijaiskodin ihmiset kävivät ensimmäiset päivät eristystilassa vain viemässä ruokaa ja tarkastamassa hiekkalaatikot. Kamera oli kätevä apuväline tarkkailemaan Okran liikuskelua ja ensimmäisen viikon kuluessa sijaiskodin väki näkikin sen välityksellä, että hän alkoi liikkua yhä rohkeammin. Ensimmäiset tutkimusmatkat Äksyilijä-Okra teki saunan lattialle ja myöhemmin muualle kylpyhuoneeseen. Ensimmäisen viikon hän kuitenkin liikkui vain silloin, kun sijaiskoti nukkui tai oli poissa kotoa. 

Seuraava askel rentoutumisessa oli Okran kohdalla se, että hän alkoi sähistä ihmisen tullessa lähelle. Vaikka ihmiselle sähinä voikin tuntua uhkaavalta, niin kissalle se on vain tapa sanoa, että olet liian lähellä. Erityisesti jos kyseessä on stressistä jäätyvä kissa, sähinä on positiivinen merkki ja osoittaa, että kissa uskaltaa asettaa rajansa.

Kun Okra alkoi olla yhä rohkeampi ja viettää aikaa piilonsa ulkopuolella myös ihmisen ollessa kotona, alkoivat sijaiskodin ihmiset viettää aikaa eristystilassa. Vielä tässä kohtaa kissaan ei kannata välttämättä hakea kontaktia, vaan esimerkiksi rauhassa istuminen kirjaa lukien voi rohkaista kissaa olemaan rennosti samassa tilassa.

Lopulta Okra alkoi näyttää kesyyntymisen merkkejä.

Ensimmäiset askeleet kesyyntymisvaiheeseen tapahtuvat yleensä kun tapahtuu jotain miellyttävää, esimerkiksi kun kissa ymmärtää ihmisen tuovan ruuan ja leikittävän. Ensimmäinen kerta, kun Okra poistui piilosta ihmisen ollessa eristystilassa, oli kun Okralle tuotiin ruokaa. Kun hän tämän myötä hoksasi, ettei ihminen ole niin pelottava, Okra uskalsi seuraavaksi tulla leikkimään ihmisen heiluttamalla huiskalelulla. Tähän vaiheeseen pääsy kesti viikkoja, mutta läpimurto leikin suhteen rohkaisi Okraa niin, että hän alkoi jo myöhemmin samana päivänä tulla puskemaan ihmistä ja hakemaan rapsutuksia.

Fete Venete Okra oli Dewillä yhteensä noin kolme kuukautta ennen kuin pääsi viimein adoptiokotiinsa. Tässä ajassa hän ehti kesyyntyä niin, että välillä hyppäsi jopa ihmisen viereen sohvalle rapsuteltavaksi, eikä Okraa voinut enää edes tunnistaa lempinimensä mukaiseksi Äksyilijäksi. Luottamuksen syventyminen jatkuu kuitenkin Okran loppuelämän kodissa.

Kun kissalle valkenee, että ihmiseen voi luottaa ja että ihmiseltä saa säännöllisesti ruokaa, kissa rohkaistuu olemaan enemmän esillä ja tulemaan lähemmäs ihmistä.

Muutos kesyyntymisen ja luottamuksen syventymisen välillä voi tapahtua nopeasti kuten Okrallakin tai viedä reilusti enemmän aikaa. Tärkeintä on, että ihminen omilla teoillaan mahdollistaa sen, että kissan rajoja kunnioitetaan ja hänellä on itsevarma ja turvallinen olo. 

Lisää kissan kesyyntymisestä voi lukea blogitekstistä Arka kissa ja kesyyntyminen.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas

– Emilia ja Oona, Okran sijaiskoti

Elävä Legenda – Saariston Mika

Omenapuut tuoksuivat hieman kanelilta, kun niiden vierestä käveli. Kukat kukkivat, ja kasvimaa näytti tuottoisalta. Oli hiirenhiljaista, sillä linnut eivät pihalle lentäneet lukuisista puista tai linnunruokintapaikoista huolimatta. Kaikki näytti siistiltä, siltä, kuin ei olisi mitään ongelmaa missään. Todellisuudessa kuitenkin oli; kissoja oli kaikkialla minne uskalsi vilkaista.

Saariston populaatio oli iso urakka Dewille ja Dewin vapaaehtoisille, sillä kaikkien panosta tarvittiin. Piti saada ison populaation eläinlääkärikulut maksettua, ja jokaisen elossa pysyneen kissan piti saada katto pään päälleen ja tarvittavaa hoitoa. 

Saariston populaatio oli niin merkittävä, että jopa oman kissani lääkäri muisti tapahtuman; hän oli ollut töissä eräässä eläinsairaalassa, jonne vietiin usein kissoja päivystykseen suoraan loukutuspaikalta. Saariston populaation aiheuttamat vaikeat tunteet eivät rajoittuneet pelkästään Dewin vapaaehtoisiin, sillä varmasti eläinlääkäreilläkin oli työpäivän jälkeen kotiin palattuaan voimaton olo, tai vähintääkin huolta siitä, miten tämä kaikki tulisi päättymään.

Kissat viettivät aikaa piharakennuksessa, jossa oli elävien lisäksi kuolleiden kissojen luurankoja ja muumioita.

Haastava loukutettava 

Kaikki kuitenkin päättyi pitkän uurastuksen jälkeen hyvin. Paikalle ei jäänyt yhtään kissaa, vaan saimme kiinni kaikki 68 kissaa, joista jouduimme laskemaan ikiuneen huimat 50 kissaa. 

Populaatio ehti olla olemassa kymmeniä vuosia, naapurin mukaan yli 50 vuotta, ja me loukuttajat kohtasimmekin niin kissojen luurankoja kuin muumioitakin. Yksi vanhimmista henkiin jääneistä kissoista oli Saariston Mika. 

Saariston populaatiota loukutettiin puolisen vuotta, josta 5 kuukautta omistettiin täysin Mikan kiinnisaamiselle, hän kun oli enää ainut kissa tontilla. Me loukuttajat olimme erityisen turhautuneita, sillä pelkästään käynti populaatiopaikalla kesti useita tunteja, vaikka olisikin vain loukut ladannut ja lähtenyt sitten pois. Mika myös liikkui avoimesti tontilla, vaikka me olimmekin paikalla. Muistan olleeni pihalla katsomassa riistakameroita, kaukana kaikista tarvikkeista kuten haavista tai loukuista.

Näen kamerasta, että Mika on juuri poistumassa ladosta, jonne olin ladannut loukun. Käännyn hitaasti ympäri, ja nostaessani katseeni puhelimestani näen Mikan lampsivan hitaasti eteenpäin arviolta 5-6 metrin päässä minusta. Siinä tilanteessa en voinut muuta kuin viestittää toiselle loukuttajalle, että Mika on tulossa sinnepäin, napataan se. 

Mikaa ei kuitenkaan saatu sillä reissulla kiinni. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Aluksi Mika oli epäluuloinen loukun suhteen.

Lopulta Mika ei voinut vastustaa herkkuja.

Saariston viimeisen kissan nimeäminen

Saariston populaation viimeinen kissa Mika tassutteli lopulta loukkuun 11.4.2024. Eläinlääkärin arvioiman iän mukaan Mika oli yli 10-vuotias suuri kolli, jota ensimmäisessä sijaiskodissa kutsuttiinkin ’’körilääksi’’ koonsa vuoksi. 

Oikeasti Mika nimettiin Mika ’’Skanneri’’ Rantasen mukaan. Eräänä päivänä Dewin pankkitilille alkoi tipahdella runsaasti lahjoituksia melkein 500 euron edestä. Saimmekin yhteydenoton, missä kerrottiin, että poisnukkunut Mika oli suuri kissojen ystävä:

”Yhteisömme pitkäaikainen aktiivijäsen, sairaanhoitaja ja entinen rauhanturvaaja Mika Rantanen on poistunut keskuudestamme. Hän oli luova ja huumorintajuinen ihminen, jonka menettäminen on muuttanut foorumiamme pysyvästi. Mikaa jäivät kaipaamaan myös hänen kissansa Napoleon ja Wellington, jotka ehtivät tulla tutuiksi yhteisöllemme. Mikan rakkaus kissoja kohtaan oli merkittävä ja näkyvä osa keskustelufoorumiamme. Useat meistä halusivat kunnioittaa hänen muistoaan tekemällä lahjoituksen hänen kotikaupungissaan toimivalle ja kissoista huolehtivalle yhdistykselle.

Uskomme, että lahjoituksemme menevät hyvään käyttöön ja että Mika olisi niitä suuresti arvostanut.

Mikan muistoa kunnioittaen,

Pelit-lehden tilaajayhteisö”

Mikan nimen taustalta löytyy kaunis tarina.

Mikan vuosipäivä

Tänään tulee täyteen 2 vuotta siitä, kun Mika-kissa saatiin kiinni, joten haluamme muistella hänen yhdistyksellä ollutta aikaansa sekä jakaa hänen uusimpia kuulumisiaan.

Ensimmäiseen sijaiskotiin saapuessaan Mika ei tiennyt, miten toimia niin ihmisten kuin perustoimintojen suhteen. Mika vietiin jo ihan alussa päivystykseen, sillä hän ei ollut pissannut eikä syönyt vuorokauteen. 

Lääkärissä selvisi, että moneen muuhun Saariston kissaan verrattuna tämä seniori oli huippukunnossa verikokeiden mukaan. Mikalla oli sydän- ja hengitysäänet normaalit, syke tasainen, iho ja turkki normaalit, sekä palpoitavat imusolmukkeet ja kivekset olivat normaalit. Tosin hampaissa oli hammaskiveä ja vasemmassa silmässä oli tulehdus, mikä vaati viikon lääkekuurin. 

Sijaiskoti joutui lopettamaan silmän hoitamisen, sillä hoito aiheutti valtavaa stressiä Mikalle, jonka takia hänet jouduttiin viemään jo parin päivän päästä uudestaan eläinlääkäriin virtsaamattomuuden takia. Onneksi Mika oli sentään alkanut syömään ja juomaan. 

Käynnillä selvisi myös, että Mikalta puuttui useita hampaita, sekä oikean etujalan kannuskynsi oli revennyt ja tulehtunut. Mika saikin tötterön päähänsä nopeasti, sillä tämä nuoli tassuaan ja näin ollen ylläpiti kynnen tulehdusta. Mikasta poistettiin myös yksi punkki kaulasta samalla reissulla.

Mikaa jouduttiin viemään eläinlääkäriin useamman kerran.

Koska eläinlääkäri epäili Mikan pissattomuuden syynä olevan se, että Mika ei tiennyt minne tehdä tarpeensa; olihan kissa viettänyt koko elämänsä ulkona. Sijaiskodin oli alettava luovaksi. Ennen eläinlääkärinkäyntiä Mikalla oli jo tarjolla perinteistä, paakkuntuvaa kissanhiekkaa sekä pellettiä. Lopulta hänellä oli vielä kokeilussa niin sanomalehteä kuin metsän antia multaa, käpyjä ja risuja. 

Valitettavasti Mika vietiin jo kolmannen kerran eläinlääkäriin perustoimintojensa takia: vaikka Mika oli alkanut käymään pissalla, niin kakkaa ei kuulunut. Mikan oloa helpotettiin lääkärissä, minkä seurauksena Mika lopulta päätyi laatikolle perinteisen kissanhiekan pariin, ja tuotti yhden isoimmista kakkakasoista, mitä on viime vuosina Dewillä nähty. Mika aiheutti paljon harmaita hiuksia monelle, ja yksi loukuttaja kommentoikin ’’vaikea oli saada kiinni, ja vaikea pitää hengissä’’.

Ensimmäisessä sijaiskodissa ollessaan Mika oli arka, mutta tuli ainakin kerran syömään sijaisihmisen eteen. Mika oli kiltti, häntä oli helppo hoitaa sekä pakkokäsitellä. 

Mika oli luonteeltaan viihdyttäjä, sillä hän huvitti vapaaehtoisia kiipeämällä seinää vasten nojaavaa verkko-ovea pitkin, sekä muiluttamalla kameraa niin paljon, että hän sai kameran irti seinästä. Häntä kuvailtiinkin mm. ’’kokoonsa nähden yllättävän ketteräksi kaveriksi’’. 

Lopulta Mika vaihtoi sijaiskotia sijaiskodin reissun sekä jatkuvan pakkokäsittelyn vuoksi. Nykyään kissat siirretäänkin herkästi toiseen sijaiskotiin pakkokäsittelyn ajaksi, jotta kissa ei muodosta negatiivisia tunteita hoitajaansa kohtaan. Mikan tiedettiin myös haisevan, ei kovinkaan hyvälle vaan aika pahalle. 

Mika alkoi rentoutumaan toisessa sijaiskodissaan.

Vaikeuksista voiton puolelle

Toisessa sijaiskodissaan Mika yllätti kaikki, ja ’’alkoi toimimaan’’ alusta alkaen: hän söi, pissasi ja kakkasi kuten kuuluukin. Myös hänen löyhkänsä, eli toisin sanoen charmanttinen myskituoksu, oli alkanut selkeästi lieventymään. 

Charmanttinen tämä herra tosin oli, sillä hänellä oli pientä romanssinalkua sijaiskodin oman kissan kanssa, mutta valitettavasti heidän suhteensa ei edennyt minnekään. Mahdollisista sydänsuruista huolimatta Mika alkoi rohkaistumaan. Mika saattoi olla esillä, kun hänelle tuotiin ruokaa, ja välillä Mika odottelikin jo oven takana ruokalähetyksen saapuvan. 

Mikalle myös hankittiin hiekkalaatikoksi lopulta raksapalju, sillä tämä ’’kaivurimiäs’’ tykkäsi todellakin hiekkaa kaivaa sekä levittää sitä ympärilleen. Lopulta Mika siirtyi vielä kerran toiseen sijaiskotiin hänestä riippumattomista syistä.

Kolmannessa sijaiskodissaan Mika ottikin todella isoja harppauksia kesyyntymisen suhteen. Mika oli talouden ainut eläin, ja alkueristyksen jälkeen hän pääsi vapaasti tutkimaan asuntoa. Aluksi herra uskalsi liikkua öisin, kunnes alle kuukauden sisällä muutosta hän tuli ihmisen eteen patsastelemaan aivan yllättäen. Mika alkoi myös syömään keittiössä ihmisen läsnäollessa, ja Mikan lempipaikaksi muodostuikin nopeasti keittiön tuoli.

Sitten alkoi tapahtumaan!

Lokakuussa sijaiskoti kuuli pienen, heleän ja ystävällisen maukaisun. Pari viikkoa maukaisun jälkeen Mika puski jo ihmistä jalkaan, ja seuraavana kuukautena Mika puski ihmisen kättä, ja antoi itseään silittää. Lopulta, noin neljän kuukauden päästä muutosta Mika vietti aikaa ihmisen kanssa samalla sohvalla, ja eleli kuin mikäkin talon isäntä.

Mika pääsi vuonna 2025 muuttamaan omaan loppuelämän kotiinsa.

Perjantaina 10. tammikuuta vuonna 2025 Mikan viimeinen sijaiskoti hyvästeli Mikan, ja kirjoitti Dewin discord-kanavalle näin: ’’Ja niin tämä maailman reippain kissa lähti kotimatkalleen. Sydämeen jäi suuri Mikan muotoinen aukko.’’ Mika pääsi loppuelämän kotiinsa toiselle puolelle Suomea, kauas populaatiopaikasta, joka kerran oli ollut hänelle jaettu koti yhdessä 67 muun kissan kanssa.

Mikan uusimmat kuulumiset

Mikan adoptoija kertoi meille Mikan vuosipäivän kunniaksi herran uusimmat kuulumiset:

”Saariston Mika täyttää pian 12 vuotta ja tämän herran elämään on kyllä paljon mahtunut. Mika loukutettiin 11.4.2024 ja hän saapui 10 vuoden Turun saaristossa seikkailun jälkeen 10.1.2025 asumaan kanssani Joensuuhun. Tänä aikana on ollut mitä hämmästyttävintä seurata tämän kollin kehittymistä. Tällä hetkellä Mikalle kuuluu oikein hyvää, mutta hän oli saapuessaan luokseni peloissaan ja stressaantunut, mutta onko ihmekään kun sijaiskodista lähdetään kopassa useamman tunnin automatkalle Pohjois-Karjalaan. 

Mika on tässä vuoden ja muutaman kuukauden aikana kehittynyt uskomattoman reippaaksi kissaksi. Vuosi sitten hän lähti vieraita peloissaan karkuun sängyn alle, minkä lisäksi hän oli juuri ja juuri alkanut tottumaan minun olemassaolooni. Tällä hetkellä kuitenkin Mika tulee reippaasti tervehtimään vieraita, huutaa minulle rapsujen ja ruoan perään sekä temmeltää ja leikkii ympäri asuntoa. 

Nykyään Mika tykkää rapsutuksista.

Ihan ongelmitta yhteiselo ei ole kuitenkaan ollut. Mattojen repimisen ja puussa pomppimisen lisäksi herralla huomattiin senioritarkastuksessa munuaisarvojen nousseen ja myöhemmin pohdittiin, onko herralla astmaa. Munuaisarvot saatiin kuntoon erityisruokavaliolla, kun taas astma vaikuttaa pysyvän kurissa lääkityksellä, josta Mika ei tykkää sitten yhtään ellei anna samalla herkkutahnaa. 

Joulun aikoihin Mika pääsi tutustumaan myös vanhempieni koiraan. Hieman jänniteltiin, millainen yhteiselo näillä kahdella tulisi olemaan, mutta viikon toistensa välttelyn jälkeen Yoda-koira ja Mika alkoivat sietämään toisiaan. Mika uskalsi haistella koiran tassuja ja molemmat suostuivat rapsuteltavaksi samaan aikaan. Minun piti vain olla molempien välissä kun hieman jänniteltiin. On hankala laittaa sanoiksi, kuinka reipas ja rohkea Mika on ollut kuluneen vuoden aikana. Alkuun oli hieman jännitystä siitä, kuoriutuuko Mikasta sylikissa vai millaiseksi tämä vanha herra muuttuu.

Enää yhteiselo ihmisen kanssa ei jännitä, Mika on huomannut sen olevan jopa aika mukavaa!

Tällä hetkellä hän kuitenkin romahtaa viereeni matolla ja vaatii vatsarapsutuksia, pikkuhiljaa hän uskaltaa myös tulla syliin istumaan sekä ylipäätään makoilemaan sohvalla samalla kun istun siinä. Ehkä tämän vuoden aikana hän suostuu nukkumaan sängyssä samaan aikaan minun kanssani. Pitkälle hän on tullut ja olen niin ylpeä hänestä. Tässä vanhassa mukavuudenhaluisessa herrassa on mitä suurimpia määriä energiaa leikkiä ja temmeltää sekä ottaa vastaan rapsuja. Ehkä myöhemmin tänä vuonna lähdetään valjaat päälle ulos ja hän voi nostalgiapöhinässä näyttää minulle, kuinka Turun saaristossa puihin kiipeiltiinkään. Mielenkiinnolla odotan tämän vuoden hengailua tämän upean otuksen kanssa.”

Me toivomme Mikalle kaikkea hyvää. Hyvää loukutusvuosipäivää köriläs!

– Jonna P., sometiimivastaava sekä entinen loukuttaja, jonka matatabin avulla Mika lopulta meni loukkuun