12. tammikuuta 2022

Rotukissa vai kotikissa?

Kun huolellinen päätös kissan hankinnasta on tehty, täytyy pohtia, millaisen kissan haluaa ja mistä kissa kannattaa hankkia. Jokainen kissa on rotuun, roduttomuuteen, väriin tai luonteeseen katsomatta aivan yhtä arvokas, ja jokainen kissa ansaitsee rakastavan kodin. Silti kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mistä ja keneltä kissan hankkii. Epähuomiossaan ostaja saattaa tulla rahoittaneeksi vastuutonta kasvatusta tai pentutehtailua.

Rotukissa


Rotukissaksi kutsutaan kissaa, jolla on rekisterikirja. Vaikka pennun vanhemmat olisivat rotukissoja, pentu ei ole rotukissa, jos siltä puuttuu rekisterikirja. Rekisterikirja sisältää tietoja kissasta, sen terveydestä sekä tiedot kissan vanhemmista ja esivanhemmista neljänteen sukupolveen saakka. Rekisterikirja ei aina ole varsinainen kirja, vaan se voi kattojärjestöstä riippuen näyttää erilaiselta. FIFe:ssä rekisterikirja on nelisivuinen nidottu vihko, kun taas TICA:ssa se on alle puolen sivun kokoinen sertifikaatti (kuva 1). Rekisterikirja toimii todisteena siitä, että kissanpentu on saanut alkunsa suunnitellusti puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissojen kohdalla voidaankin kasvatuksen sijaan puhua jalostuksesta; kissoja pyritään kehittämään haluttuun suuntaan valitsemalla parhaat yksilöt lisääntymään. Jalostustyön tarkoituksena on teettää rodunomaisia, terveitä, hyväluontoisia ja kauniita kissoja. Rotukissoja voi kasvattaa ainoastaan rekisteröity kasvattaja. Rotukissakasvattajat kuuluvat aina johonkin kansalliseen ja sitä kautta myös kansainväliseen rotukissojen kasvatusta säätelevään ja valvovaan organisaatioon. Rekisteröidyllä kasvattajalla on oma kasvattajanimi ja hän on sitoutunut noudattamaan kasvatustyössään oman kansainvälisen- ja alueellisen rotukissaorganisaationsa sääntöjä.


Kuva 1. Esimerkkejä kissan rekisterikirjasta.


Suomen kissaliitto, rotukissayhdistys ja rotuyhdistys – mitä ne ovat?


Rotukissaorganisaatioiden ylimmällä tasolla on kansainvälinen rotukissaorganisaatio WCC (World Cat Congress), joka kokoaa yhteen yhdeksän eri alueellista rotukissaorganisaatiota, eli niin sanottua kattojärjestöä. Suomen kannalta tunnetuimmat kattojärjestöt ovat FIFe (Federation International Feline), CFA (Cat Fanciers’ Association), TICA (The International Cat Association), ja
WCF (World Cat Federation). Kaikki rotukissakasvattajat toimivat jonkun kattojärjestönalaisuudessa. Kattojärjestöt saattavat erota toisistaan esimerkiksi hyväksyttyjen rotujen, rotumääritelmien ja näyttelysääntöjen suhteen. Jokaisella kattojärjestöllä on myös omat kasvatustoimintaa koskevat säännöt. Kattojärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään, ja esimerkiksi
FIFe:n rekisteröidy kissat voivat osallistua TICA:n järjestämiin kissanäyttelyihin, ja toisinpäin.

Suurin ja tunnetuin Suomessa toimiva kattojärjestö on FIFe (Federation International Feline). Kaikki FIFe:n kanssa yhteistyötä tekevät jäsenliitot noudattavat yhteisiä rotumääritelmiä ja näyttelysääntöjä. Suomessa FIFe:n jäsenliittona toimii Suomen kissaliitto.

Suomen kissaliiton tehtävänä on edistää ja valvoa rotukissakasvatusta. Valvontaa varten Suomen Kissaliitto ylläpitää koko maan kattavaa rotukissarekisteriä (OmaKissa-järjestelmä). Suomen kissaliitoon itsessään ei voi kuulua henkilöjäsenenä, vaan Kissaliittoon liitytään rotukissayhdistyksen kautta. Suomen Kissaliitolla on tällä hetkellä yhteensä 14 rotukissayhdistystä (mm. Suomen rotukissayhdistys ry, eli SUROK ja Turun rotukissayhdistys ry, eli TUROK). Kasvattaja tai kissanomistaja voi päättää itse, mihin rotukissayhdistykseen kuuluu.

Voidakseen toimia FIFe:n alaisena kasvattajana, kasvattajan on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen, ja lisäksi suoritettava Suomen Kissaliiton velvoittamat vaatimukset (mm. maksullinen kasvattajakurssi). Viralliset kasvattajat sitoutuvat noudattamaan FIFe:n ja Kissaliiton sääntöjä ja lupaavat, ettei kasvatustoiminta ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa. Suomen
Kissaliiton sääntöihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat kohdat: 
  • Kasvattaja antaa todenmukaista tietoa kissoistaan ja kasvatuksestaan 
  • Luovutettavan kissanpennun täytyy painaa vähintään yksi kilo, oltava vähintään 12 viikon ikäinen (*), oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla ja sillä tulee olla asianmukainen rokotussuoja 
  • Naaraalla ei saa olla enempää kuin kolme pentuetta 24 kuukauden sisällä, kuitenkin 12 kuukauden sisällä enintään kaksi pentuetta 
  • Jalostukseen käytettävät kissat täytyy testata tiettyjen sairauksien varalta, jos sairaus on tappava tai aiheuttaa kroonista kärsimystä, esiintyy merkittävässä osassa kyseistä rotua ja luotettava testi on olemassa

Suomen Kissaliitto valvoo sekä rotukissayhdistyksen että kasvattajien toimintaa. Mikäli kasvattaja rikkoo kasvatus- ja rekisteröintisääntöjä tai kasvattajasitoumusta, hän voi menettää kasvatusoikeutensa tai joutua toimintakieltoon. Toimintakieltoon määrätty kasvattaja ei saa kiellon aikana astuttaa naaraita, antaa uroskissaansa astutettavaksi tai luovuttaa kissoja edelleen. Kiellon aikana kasvattaja ei myöskään saa osallistua näyttelyihin.

Kissaliiton ja rotukissayhdistysten lisäksi on vielä olemassa rotuyhdistyksiä (esim. Ocicat ry ja Suomen bengalikissat ry). Rotuyhdistysten tarkoituksena on koota yhteen rodun harrastajia ja kasvattajia, esitellä rotua ja tehdä sitä tunnetuksi esimerkiksi jäsenlehtien ja tapahtumien avulla. Rotuyhdistys voi solmia Suomen Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen, jonka kautta yhdistys voi saada paremmin ääntään kuuluviin omaa rotua koskevissa asioissa sekä saada esimerkiksi omaa rotua koskevia materiaaleja Suomen Kissaliitolta. Rotuyhdistykset eivät ole virallisesti sidoksissa mihinkään kattojärjestöön. Kukin rotuyhdistys voi määritellä oman yhdistyksensä säännöt, eikä niillä ole velvoitetta noudattaa ylempien tahojen sääntöjä. Pelkkä rotuyhdistykseen kuuluminen ei siis oikeuta kasvattamaan kissoja FIFe:n alaisuudessa. (kuva 2.)

Rekisterikirja on paljon muutakin, kuin pääsylippu näyttelyihin. Sen myötä varmistut, että kissanpentu on kasvatettu sääntöjen mukaisesti sekä saanut alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissalla on AINA rekisterikirja.


Kuva 2. Yhdistysten hierarkiaa.


Kotikissat


Kotikissa on yläkäsite, jonka alle lukeutuvat kaikki muut paitsi rekisteröidyt rotukissat. Maatiaiskissat, sekarotuiset kissat ja rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kaikki kotikissoja.


Maatiaiskissojen kasvatus


Maatiaiskissakanta on jollakin alueella itsekseen kehittynyt kissakanta, johon ei ole sekoittunut jalostettuja kissarotuja. Maatiaiskissat voivat olla väriltään ja turkin pituudeltaan lähes minkälaisia tahansa eikä niillä ole rotukissoille tyypillisiä jalostettuja ulkonäköpiirteitä. Maatiaiskissojen määrittelyssä pyritään siis välttämään kaikenlaisia ulkomuotoon liittyviä rajoituksia.

Maatiaiskissoja voi teettää ja myydä kuka tahansa, joka omistaa leikkaamattoman naaraskissan. Toiminnalla ei ole erillisiä sääntöjä tai vaatimuksia, eikä ole olemassa maatiaisten kasvatusta valvovaa organisaatiota. Pentueen vanhempien terveyttä ja perimää on harvemmin tutkittu, eikä pentueen isästä ole välttämättä lainkaan tietoa. Myös pentueen vanhempien sukulaissuhde on usein kysymysmerkki. Vapaana ulkoilevat, leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät myös valvomatta ja hallitsemattomasti. Tämän seurauksena on kehittynyt lukuisia villiintyneitä kissapopulaatioita, joista kukaan ei ole vastuussa.

Maatiaiskissojen kasvatukseen ja pennutukseen liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Monet puoltavat maatiaiskissojen vastuullista pennutusta, jossa kissanomistaja etsii kissalleen mahdollisimman erisukuisen kumppanin, perehtyy kissan tiineyteen, synnytykseen ja pentujen hoitoon, luovuttaa pennut aikaisintaan 12-viikkoisina (*), rokotettuina, madotettuina sekä sirutettuina ja tämän kaiken lisäksi etsii pennuille vastuulliset kodit. Maatiaiskissojen vastuullinen kasvatus olisi varmasti omiaan nostamaan maatiaiskissojen arvostusta. Ongelma on kuitenkin se, että harvat ostajat ovat valmiita maksamaan maatiaiskissanpennusta hintaa, joka kattaisi vastuullisen kasvatuksen aiheuttamat kulut. Yhteiskunnassamme vallitsee näkemys, jonka mukaan maatiaiskissanpentuja pitäisi olla tarjolla nyt, heti ja mieluiten ilmaiseksi. Kissoja luonnehditaan halvoiksi ja helpoiksi lemmikeiksi, joita voi kasvattaa kuka tahansa ilman sen kummempaa asiantuntijuutta tai perehtyneisyyttä. Kissojen hallitsematon lisääntyminen on johtanut siihen, että kissoja on tarjolla enemmän kuin ostajia. Monet ostajat eivät ole halukkaita maksamaan vastuullisesti kasvatetusta pennusta, tai hankkimaan kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, koska naapurilta pennun voi hakea ilmaiseksi. Kun otetaan huomioon kodittomista kissoista täyttyvät eläinsuojat sekä vallitseva kissanpitokulttuuri voidaan pohtia, onko maatiaisten tahallinen pennutus tämänhetkisessä tilanteessamme järkevää tai kannattavaa? Kuten todettu, aiheesta on monia erilaisia mielipiteitä.


Mix-kissojen ja rekisteröimättömien ”rotukissojen” kasvatus


Maatiaiskissojen ja rotukissojen lisäksi voidaan puhua sekarotuisista mix-kissoista sekä rekisteröimättömistä ”rotukissoista”. Sekarotuiset kissat ovat joko kahden eri rodun, tai yhden rodun ja maatiaiskissan risteytyksiä. Rekisteröimättömät ”rotukissat” puolestaan ovat kissoja, joiden vanhemmat saattavat olla puhdasrotuisia saman rodun edustajia, mutta rekisteröinnin puuttuessa niiden pentuja ei voida lukea rotukissoiksi. Sekä mix-kissat että rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kotikissoja.

Sekarotuiset ja rekisteröimättömät kissat ovat monen ostajan silmissä erikoisempia kuin maatiaiskissat, mutta kuitenkin halvempia kuin puhdasrotuiset, rekisteröidyt rotukissat. Miksi siis ostaa ”tavallinen” maatiaiskissa tai maksaa maltaita rotukissasta, kun tarjolla on rotukissaa ulkomuodoltaan muistuttava halvempi versio? Paitsi että sekarotuisten ja rekisteröimättömien kissanpentujen teettäminen uhkaa maatiaiskissan asemaa, se mahdollistaa valitettavasti myös kissanpennuilla rahastamisen. Sekarotuisesta kissasta ollaan usein valmiita maksamaan suuriakin summia, koska kissan perimässä on (mahdollisesti) jotakin rotua. Pentutehtailijat ja vastuuttomat pennuttajat ovat haistaneet bisnesraon sekarotuisten ja paperittomien kissanpentujen teettämisessä, ja nettimarkkinat ovatkin täynnä kotikissanpentuja, joiden hintapyynti on jopa yli 1000 euroa. Toisin kuin rekisteröityjen rotukissojen kohdalla, hintaan ei useinkaan sisälly minkäänlaisia terveystestejä, sukutauluihin tai genetiikkaan perehtymistä, etiikkaa tai sääntöjen noudattamista. Motiivina on varsin usein pelkkä taloudellisen voiton tavoittelu. Pentutehtailu on vaarallista peliä kissojen terveydellä, ja jokainen pentutehtailijalta pennun hankkiva rahoittaa joko tiedostaen tai tietämättään tätä epäeettistä toimintaa.


Kissojen terveydestä


Kissaa hankkiessa terveyden tulisi olla ensimmäinen hankintakriteeri; kukapa ei haluaisi, että oma perheenjäsen on terve ja hyvinvoiva? Suosittu näkemys on, että maatiaiskissa on rotukissaa terveempi. Vuonna 2016 tehdyn suomalaisten kissojen terveydentilaa käsittelevän kyselyn mukaan kummatkaan eivät ole terveydeltään parempia kuin toiset. Niin maatiaiskissojen kuin rotukissojenkin joukosta löytyy sekä terveempiä että sairaampia yksilöitä. Maatiaiskissojen terveyteen vaikuttavat erilaiset ympäristöön liittyvät tekijät kuten liian aikainen vieroitus ja liian vähäinen ravinto. Rotukissojen terveyttä uhkaavat erilaiset ylijalostukseen liittyvät ongelmat. Myös geenipohjan kapeutuminen on uhkana monen kissarodun kohdalla. Useat kissarodut ovat alun perin rakentuneet muutaman yksilön ympärille. Näiden huippuyksilöiden sisäsiitoksella halutut ominaisuudet ja ulkonäkö on pyritty yleistämään rotuun. Rotukissojen kasvatus vaatii siis kasvattajalta genetiikan tuntemista, sukutaulujen tutkimista ja parhaiden mahdollisten yhdistelmien selvittämistä. Siitoskissoja tuodaan myös ulkomailta, jotta kasvatukseen saadaan uutta verta ja uusia sukulinjoja. Sisäsiittoisuus on ongelma myös maatiaiskissojen kohdalla. Pienillä alueilla vapaana kulkevat leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät keskenään, jonka jälkeen niiden jälkeläiset lisääntyvät keskenään, ja niin edelleen. Vaikka maatiaiskissan geenipohja on laajemmalla mittakaavalla tarkasteltuna rotukissaa monimuotoisempi, yksittäisen maatiaiskissan sukutaulu voi olla hyvinkin kapea.

Sekarotuisten kissojen myyjät vakuuttelevat usein kissojensa olevan paljon terveempiä kuin puhdasrotuiset rotukissat. Totuus on kuitenkin se, että kissan terveydestä ei ole mitään tietoa tai takeita. Myyjä on risteyttänyt keskenään kaksi kissaa, joiden terveyttä ei ole tutkittu tai testattu. Pahimmillaan tällaisella toiminnalla saadaan aikaan suuria terveydellisiä ongelmia, joiden selvitys ja hoito jää pennunostajan maksettavaksi ja murehdittavaksi. Esimerkiksi PRA on verkkokalvon aistinsolujen rappeutumista aiheuttava geeni. Geeni aiheuttaa kissalle asteittaisen sokeutumisen. Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on useilla roduilla perinnöllinen sydänsairaus. Sairaus voi olla alkuun oireeton, mutta ilmenee myöhemmin sydämen vajaatoimintana tai jopa kissan äkillisenä kuolemana. Molemmissa tapauksissa pennut voivat syntyä terveinä, ja sairaus kehittyy vasta myöhemmin. Molempiin edellä kuvattuihin perinnöllisiin sairauksiin on olemassa geenitesti. Vastuullisessa rotukissakasvatuksessa pentueen vanhemmat on testattu rodulle tyypillisten tai yleisten sairauksien varalta, ja kasvatukseen käytetään ainoastaan terveitä yksilöitä. Sekarotuisen pennun ostaja puolestaan hankkii sikaa säkissä, kissanpennun terveydestä ole mitään takeita.

Rotukissa ei ole millään tavalla arvokkaampi tai parempi kuin kotikissa. Ihan jokainen kissa on arvokas. Rotukissa on hinnaltaan kalliimpi, koska rotukissakasvatuksessa kulut ovat suuremmat kuin kotikissakasvatuksessa; kukaan ei varmaankaan kasvattaisi rotukissoja, jos jokaisesta pentueesta jäisi useita satoja euroja miinukselle? Hanki rotukissa aina luotettavalta ja rekisteröidyltä kasvattajalta. Pieni säästö kissan ostohinnassa voi kostautua nopeasti suurina eläinlääkärikuluina, tai jopa kissan menehtymisenä. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

Älä tue pentutehtailua.














-Lotta Lieskivi
Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

Lämmin kiitos Anniina Kovalaiselle avusta kattojärjestöjä ja yhdistyksiä koskevan kappaleen kirjoittamisessa, sekä hierarkia-kuvan laatimisesta!

(*) Dewi suosittelee käytettäväksi 14 viikon luovutusikää, perustuen uusimpaan tutkittuun tietoon aiheesta. 

Lähteitä:

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/genetiikkaa/jalostuspohjan-kapeus-ja-synnynnaiset-
sairaudet/#
https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2016/03/Miksi-kuulua-Kissaliittoon-2-8.pdf
http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-9137203
http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf
http://incat.fi/kissatietoa/kissaa-hankkimassa/miksi-rotukissa-maksaa/
https://www.nietosten.com/miksi-rotukissa-1
https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/04/Hyvinvointi-ja-tehtailu.pdf
http://kissantassutblogi.blogspot.com/2015/09/paat-pois-puskista-ajatuksia.html
http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/kuka-on-kasvattaja/
https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2020/12/Rekister%C3%B6intis%C3%A4%C3%A4nn%C3%
B6t-18122020.pdf
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.476094
https://yle.fi/uutiset/3-10177811
https://www.bengalikissat.com/kattojarjestot


19. joulukuuta 2021

Kissa ja joulu

Joulun viettoon liittyy monia seikkoja, joita kissan omistajan tulee ottaa huomioon eri tavalla, kun muiden ihmisten. Miten sitten voi valmistautua kissaturvalliseen jouluun? Tästä blogitekstistä löytyy muutamia huomionarvoisia ohjeita haitallisten asioiden muokkaamiseksi kissojen kannalta turvallisemmiksi.

Kissa joululahjana

Kissan hankkiminen on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen toiseen elävään olentoon, jonka hyvä hoito vaatii aikaa, omistautumista sekä rahaa. On siis erittäin tärkeää, että kissan jatkossa omistava henkilö on itse mukana päätöksentekoprosessissa, sekä valitsemassa itselleen sopivaa kissakumppania. Jokainen kissa on kuitenkin omanlaisensa luonne. On sekä uuden omistajan että kissan etu, että pyritään löytämään luonteeltaan ja tarpeiltaan mahdollisimman hyvin uudelle omistajalle sopiva kissa. Jos kuitenkin koet kissan olevan se ainoa vaihtoehto lahjaksi ja uuden omistajan suurin toive, anna lahjaksi fyysisen kissan sijaan, vaikka lahjakortti, missä lupaat auttaa oikean kissan etsimisessä, valinnassa tai vaikka tarvikehankinnoissa tai tulevissa eläinlääkärikuluissa. 

Muistathan myös, että kissalla tulee aina olla aikuinen ihminen päävastuussa hyvästä hoidosta. Kissa ei ole siis sopiva lahja lapselle, ellei sillä ole aikuista huolehtimassa hoidosta.


Rusina oli lahja omistajalleen. Adoptioprosessi hoidettiin niin,
että tuleva omistaja oli koko prosessin ajan mukana.


Joulukasvit

Suurin osa jouluun liittyvistä kasveista on myrkyllisiä. Näihin kuuluu mm. amaryllis, hyasintti, liljat, misteli, orjanlaakeri, marjakuusi, jouluruusu ja joulutähti. Joulukasveista on kuitenkin mahdollista nauttia myös kissallisissa kodeissa käyttämällä hieman aikaa sijoittelun miettimiseen. Myrkylliset kasvit voi sijoittaa amppeleihin tai kaappien päälle, mihin kissat eivät pääse käsiksi. Pienempiä kasveja voi myös peittää kuvulla, kunhan varmistaa ettei kissa saa sitä kaadettua pois kasvin päältä. Myös erilaiset purkkiin sijoitetut kasvit soveltuvat tähän hyvin. 

HUOM! Liljat ovat hyvin myrkyllisiä kissoille ja minkä tahansa osan syöminen voi aiheuttaa akuutin munuaisvaurion! Liljoja ei tulisi tuoda lainkaan samaan tilaan kissojen kanssa.

Lahjat

Lahjapaketeissa käytettävät koristenarut ovat kissoista usein hyvin mielenkiintoisia. Värikkäitä, kimaltavia ja houkuttelevasti paketin kyljestä roikkuvia naruja voi olla vaikeaa vastustaa. Lahjanaruissa on kuitenkin oma vaaransa, sillä ne voivat aiheuttaa haavoja kissan suuhun. Pahimmillaan nieltynä narut ja lahjapaperin palat voivat aiheuttaa suolitukoksen, jonka poistamiseen vaaditaan leikkaushoitoa. 

Kissaa kannattaa leikittää sille tarkoitetuilla turvallisilla leluilla myös joulun aikaan. Lahjanarut tulee kerätä pois ja valvoa ettei kissa pääse niihin käsiksi myöskään ennen lahjojen avaamista.

Joulukuusi

Joulukuusi aiheuttaa haasteita useammalla tavalla. Se kannattaa pystyttää tukevasti, sillä kissan silmissä se saattaa näyttää uudelta mielenkiintoiselta kiipeilypuulta. Kissan kuusihyppelyihin olisi hyvä varautua niin, ettei kuusi pääse kaatumaan riekkumisen seurauksena. Kuusen voi kiinnittää narulla seinään tai kattoon kaatumisen estämiseksi.


Mio di Vemo vahtii joulukuusta. Joulukuusen jalka on turvallinen, 
eikä kissa pääse juomaan kuusen kasteluvettä.

Joulukuusessa käytettävät koristeet saattavat myös kissan kynsissä tipahtaa kuusen oksilta. Lasiset koristeet voivat särkyessään aiheuttaa vaaraa kissan tassuille ja muissa koristeissa voi olla naruja tai muita irtoavia osia, joita kissa saattaa saada syötyä. Näissä tapauksissa riski suolitukokseen on aina olemassa. Myös kuusen koristenarut ja jouluvalot voivat olla joistakin kissoista kiinnostavia. Jos huomaat kissasi leikkivän koristeilla, nosta ne korkeammalle kuuseen kissan ulottumattomiin tai kokonaan pois näkyvistä, jos kissa ei muuten jätä niitä rauhaan. Turvallisimpia materiaaleja joulukoristeisiin ovat olki, puu tai vahva muovi.

Kuusi itsessään on myös riski kissalle. Kuusen neulaset eivät sula kissan elimistössä ja voivat terävinä lävistää kissan suoliston. Pihka ja kuusen jalassa oleva kasteluvesi voivat myös aiheuttaa kissalle myrkytysoireita. Lakaisemalla varisseet neulaset ja estämällä pääsyn kuusenjalan vesikippoon parannat kissan mahdollisuuksia selvitä joulusta hyvissä voimissa.

Kynttilät

Avotulessa on vaaransa aina myös joulun ajan ulkopuolella. Kissa ei välttämättä osaa varoa kynttilää ja voi sen seurauksena polttaa itseään tai kaataa kynttilän ja sytyttää jotain muuta palamaan. Etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla ei ole hahmotusta siitä missä niiden karvat leijuvat. Näin ollen, vaikka kissa osaisi väistää kuumaa ilmaa naamatusten kynttilän kanssa, saattaa se silti huitaista sitä hännällänsä kääntyessään. Kynttilät ovat turvallisimmillaan paikoissa, mihin kissat eivät pääse. Myös ledikynttilät ovat hyvä ja turvallinen vaihtoehto.


Ledikynttilöiden lähellä kissakin voi olla turvallisesti.

Jouluruuat

Perinteisessä jouluruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, jotka eivät ole kissankaan terveydelle hyväksi. Ne aiheuttavat yhtä lailla myös kissoille ruuansulatus vaikeuksia ja pidemmän päälle haiman ja maksan ongelmia sekä ylipainoa. Ruuassa oleva sipuli voi aiheuttaa kissoille anemiaa. Katso siis, ettei kissa pääse huomaamatta ratsaamaan pöytäkunnan lautasia ja viemään viimeisiä ruuan rippeitä ennen astioiden pesua.

Suklaa on kissoille myrkyllistä ja voi aiheuttaa pahoja myrkytysoireita. Myrkytyksen vakavuus riippuu syödyn suklaan määrästä. Älä siis jätä konvehtirasiaa pöydälle vahtimatta. Myrkytyksen oireena voi olla kouristelua, oksentamista, kuolaamista, ripulia, sydänoireita jopa tajunnan menetys tai kuolema on mahdollista.

Näiden lisäksi erilaiset hiivataikinat voivat aiheuttaa alkoholimyrkytyksen kissalle. Rusinat ja viinirypäleet kuuluvat kissoille myrkyllisiin ruokiin ja saattavat aiheuttaa myrkytysoireita. Pähkinöiden suurin vaara on suolitukoksen mahdollisuus, ellei kyseessä ole macadamiapähkinät, jotka voivat sen lisäksi aiheuttaa oksentelua, ripulia, tärinää ja voimattomuutta.

Juhlapäivästressi

Joulun stressi saattaa ulottua kissaankin, vaikkakin eri tavalla, kun joulua rakentaville ihmisille. Omien ihmisten stressi voi tarttua, mutta myös muuttuneet rutiinit ja mahdolliset vieraat ihmiset voivat aiheuttaa stressiä. Kissalle kannattaa siis varmistaa oma rauhallinen paikka, mihin sen on mahdollista vetäytyä esimerkiksi hälisevästä ihmispaljoudesta tai liian läheisiksi käyvistä lapsista. Hiekkalaatikolle ja ruoka- sekä vesikupille pääsy tulee varmistaa ja vaikka siirtää niitä vieraiden kyläilyn ajaksi kissan oman turvapaikan lähelle. 

On myös hyvä etukäteen kertoa vieraille oman kissan luonteesta sekä sen tarpeista oman tilan ja huomioinnin suhteen. Etenkin lapsille, joilla ei ole kokemusta kissoista, on hyvä kertoa miten kissaa sopii lähestyä ja mistä tietää milloin kissa haluaa omaa tilaa.

Jos kissa on arka ja tiedät sen stressaantuvan tulevista juhlapäivistä, voit käyttää myös esimerkiksi erilaisia feromonivalmisteita laskemaan kissan stressitasoa. Silloin, jos itse lähdet kissan kanssa sukuloimaan, selvitä etukäteen mihin vierailun kohteena olevalla paikkakunnalla pyhien aikana pääsee päivystykseen. Näin sitä ei tarvitse alkaa selvittämään silloin, kun on jo hätä kädessä.

Sakariina Liukkala, sijaiskotivastaava/hallituksen jäsen


Lähteet:

https://firstvet.com/fi/artikkeleita/joulun-erikoisartikkeli-kissanomistajille

https://omaelainklinikka.fi/joulu-kissan-kanssa/

https://www.agria.fi/kissa/artikkeleita/sairaudet-ja-terveys/joulun-vaaroja-kissoille/ 

https://www.zooplus.fi/tietonurkka/kissat/kissanpito-kissan-kissanpennun-adoptointi/turvallinen-joulu-kissan-kanssa 


8. joulukuuta 2021

Kissa palaa yhdistykselle

Yhdistyksellämme on tällä hetkellä useampia kissoja, jotka ovat adoptoinnin jälkeen palautuneet Dewille. Viimeisen viiden vuoden aikana yhdistykselle palanneita kissoja on hieman alle 20 eli 0,5 % uuteen kotiin muuttaneista kissoista. Alhaisen luvun syynä on perusteellinen adoptioprosessimme, jossa on useita vaiheita ja mahdollisuuksia perääntyä niin yhdistyksellä kuin adoptioehdokkaallakin.
Nopein palaaja on tullut takaisin sijaiskotiin 24 tunnin kuluttua adoptiopapereiden allekirjoittamisesta. Joskus kissat taas palautuvat yhdistykselle useiden vuosien jälkeen.
Kun kissojen paluusta kerrotaan sosiaalisessa mediassa, saadaan pahimmillaan syytöksiä siitä, kuinka kissoihin ei osata sitoutua tai omistaja on huono. Suurimmassa osassa tapauksista kyse ei ole omistajien epäonnistumisesta tai sitoutumisen puutteesta. Yleisiä syitä ovat elämäntilanteen muutokset, lemmikkien väliset kemiat, allergioiden puhkeaminen tai kissan arkuuden yllättäminen.

Grace palasi yhdistykselle ensimmäisestä kodistaan useita vuosia sitten.
Sen jälkeen Gracesta kuoriutui valloittava ja asenteellinen kissamummo,
joka pääsi viettämään ikäpäiviään vielä uuteen kotiin tänä syksynä.


Elämäntilanne muuttuu

Dewillä pisimpään ollut kissa on Grace. Hänen yli 5 vuoden yhdistyksellä oloaika koostuu kahdesta osasta. Grace, kuten useampi muukin kissa, on palannut yhdistykselle takaisin elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Kaikkia elämäntilanteen muutoksia ei pysty ennakoimaan ja toisaalta aina ei pystytä ennakoimaan, miten kissa niihin reagoi. Varsinkin arkojen kissojen kohdalla tietyt elämäntilanteet, kuten vaikka perheenlisäys, voivat olla äärimmäisen stressaavia ja silloin tulee ajatella myös kissan parasta.

Toisaalta seuraa ja aktivointia vaativalle kissalle voi olla hurjan stressaavaa, jos paljon kotona aikaa viettävä omistajapariskunta muuttuu reissutyötä tekevään omistajaan. Tällöin pitää miettiä, halutaanko kissan elävän stressaavassa ympäristössä vai etsitäänkö sille uusi koti. Varsinkin, jos kissa on ollut omassa kodissaan jo pidempään, mahdollisesti vuosia, näissä päätöksissä ei edetä kepeästi vaan omistaja voi monen kuukauden ajan empiä päätöstä luopua kissasta. Pohditaan monesti, että jos vielä yritettäisiin jotain kikkakutosta.

Aralle kissalle uuden kodin löytyminen ei ole yhtä yksiselitteistä kuin kesylle nuorelle kissalle, eikä omistajan lähipiiristä välttämättä löydy kissalle sopivaa kotia. Tilanne kissan uudelleensijoittelusta voi tulla eteen nopeastikin esim. omistajan vakavan sairastumisen tai menehtymisen sattuessa kohdalle. Silloin on monesti kissan etu, että se voi palata yhdistykselle uudelleen etsimään kotia.


Piki oli ensimmäistä kertaa sijaiskodissa ollessaan sähisevä rohkelikko.
Nyt toisella kierroksella Piki ei kokenut tarvetta puolustaa rajojaan sähinällä,
vaan tarkkaili mieluummin tilannetta ensin piilosta.

Uudet  ja vanhat nelijalkaiset perheenjäsenet

Joskus uusi koti ja siellä olevat uudet perheenjäsenet (toiset kissat tai koirat) osoittautuvat adoption jälkeen ”yhteensopimattomiksi”. Joskus yhdistyksen edustajan ohjeita totuttamisesta ei ole uskottu lainkaan ja suoraan todetaan, etteivät eläimet tule toimeen keskenään. Osan kanssa taas tehdään kaikki temput, mitkä vain ”oppikirjasta” löytyy ja Dewin aktiivit ovat tukena kuukausi kaupalla ennen kuin todetaan, että kissan on parempi palata yhdistykselle. Monesti tällaisia omistajia harmittaa, ettei totuttaminen onnistunut ja epäonnistumisen tunteet ovat läsnä, kun pohditaan kissan palaamista yhdistykselle.

Vaikka kuinka huolella yritettäisiin pohtia, sopivatko eläinten luonteet yhteen ja ottaa huomioon niiden molempien tarpeet kaverin suhteen, niin meillä ei ole kristallipalloa, jonka avulla voisimme todeta matchin olevan täydellinen. Joskus ne uudet perheenjäsenet tulevat kuvioon vuosien päästä, esim. kun kaksi kissanomistajaa päättää lyöttäytyä asumaan saman katon alle. Varsinkin jos eläimiä on useampia, voi osalla kemiat kohdata hyvin ja joskus taas aiemmin kaveruksina olleet kissat voivat päätyä toistensa vihamiehiksi.

Myös isommassa kissaporukassa yhden kissan poismeno voi laukaista muutosten ketjureaktion, missä loppuporukan laumadynamiikka muuttuu radikaalisti. Niissä tilanteissa, kun kissasta joudutaan luopumaan, monesti porukan tasapainottava voima poistuu ja  aktiivinen/aktiiviset jäsenet alkavat kiusata rauhaa rakastavaa yksilöä. 

Näissä kahdessa tapauksessa olemme ottaneet vastaan palaajina niin niitä aktiivisia riiviöitä, jotka ovat härkkimisellään stressanneet muita kissoja kuin kissoja, joita muut kissat ovat taloudessa kiusanneet jollain tavalla. Myös kodinvaihtajina tulee jonkin verran porukassa sorrettuja kissayksilöitä. Jälkimmäisessä tapauksessa kissa on yleensä jo tovin jossain piilossa tai turvasaarekkeella kyhjöttänyt kaveri, joka on päässyt käymään vessassa ja ruokakupilla vain salaa muilta. Pahimmillaan näillä kissoilla on lihaskatoa, anturoihin kasvaneita kynsiä, huonokuntoisia turkkeja ja virtsatiesairauksia pidättämisen seurauksena.


Sipi rohkaistui hyvin nopeasti yhdistykselle palaamisen jälkeen leikkien ja herkkujen kautta.
Hän tuki arempaa Piki veljeään uuteen paikkaan tottumisessa.

Allergia

Eläinallergia on syy, minkä vuoksi kissoja palaa jonkin verran. Joskus lievä allergia on ollut jo tiedossa adoptiohetkellä, mutta oireilun pahentuminen on tullut yllätyksenä. Osalla taas ei ole ollut tietoa, että he ovat allergisia kissoille ennen kuin ovat asuneet sellaisen kanssa pidempään.

Paha allergia itsellä tai lapsella on ylivoimaisesti suurin syy, minkä vuoksi ihmiset ilmoittavat voivansa luopua kissasta niin, että se muuttaa uuteen kotiin.


Kissan arkuus yllättää

Dewin kissoista todella monet ovat jonkin verran arkoja taustansa vuoksi. Aikuiset populaatiokissat harvemmin ovat ensimmäisenä tulossa silitettäväksi uusien ihmisten kohdalla vaikka ne sijaiskodissa olisivat kesyyntyneet jo silitettäviksi kissoiksi. Siihen pisteeseen pääseminen on voinut viedä kuukausia ja pyrimme kertomaan tämän aina rehellisesti kotiehdokkaalle. Kerromme, että kissa on kotitapaamisella todennäköisesti piilossa ja että se voi hyvin ensimmäiset kuukauden uudessa kodissa käyttäytyä samalla tavalla. Joidenkin kissojen tapauksessa kerromme suoraan, ettemme voi taata, että kissaan saa koskaan koskea. Ei ole kissan edun mukaista valehdella tai peitellä totuutta.

Tästäkin huolimatta vuosittain useat adoptioprosessit tyssäävät kotitapaamisen kohdalla siihen, että kissa on arka. Vieraita sängyn alta kuikuileva kissa on kauhistus. Osa kotiehdokkaista kuitenkin hyväksyy nämä faktat  ja moni kissa saakin uuden kodin. Pyrimme jakamaan osaamistamme arkojen kissojen kohtaamisesta ja kesyyntymisestä tuleville kodeille.

Valtaosa uusista kodeista on aivan LOISTAVIA koteja, jossa arempi kissa saa olla juuri sellainen kuin on. Osa on tarkoituksella hakenutkin arempaa kissaa ja olemme saaneet mm. iloisia uutisia useita vuosia sitten adoptoiduista kissoista, joita on saanut ensimmäistä kertaa silittää.

Kuitenkin jonkin verran on niitä koteja, joissa

- ei malteta odottaa kissan kesyyntymistä, vaan pakotetaan kissaa kontaktiin - lopputuloksena jäätyvä ja peloissaan oleva kissa, joka ei koskaan opi luottamaan ihmiseen

- ei osata tukea kissan rohkaistumista ihmistä kohtaan, jotta se palaisi samalle tasolle kuin mitä se on sijaiskodissa ollut, mutta ei huomata myöskään kysyä apua yhdistykseltä 

-  ei lopulta oltukaan hyväksytty faktaa, että kissa tuskin on kuukauden, puolen vuoden tai vuoden kuluttua silitettävä.

Osa näistä kissoista palaa yhdistykselle parin kuukauden kuluttua, osa taas vuosien päästä. Toiset kissat ovat todella nopeasti kodinetsintäkunnossa ja kesympiä sijaiskodissa kuin koskaan aiemmassa kodissa. Joidenkin kissojen tapauksissa taas tehdään pitkään töitä sen kanssa, että kissan luottamus ihmisiin palaa.


1. marraskuuta 2021

Milloin kissanpentu on valmis uuteen kotiin?

Pentutietoa osa 1

Vuosittain tulee vastaan ihmisten juhlakuvia uusista perheenjäsenistä: kissanpennuista, jotka ovat selvästi liian nuoria muuttamaan pois emon ja sisarusten luota. Osittain tässä on kyse tietämättömyydestä ja osittain välinpitämättömyydestä. Ostajan tulisi aina selvittää, mikä on halutun eläimen sopiva luovutusikä ja millainen ympäristö on sille sopiva. Kissan arvo on kuitenkin vielä niin huono, ettei kissanpentujen kohdalla tulevasta lemmikistä ja sen tarpeista selvitetä välttämättä yhtään mitään. 


Kuvassa olevat kissanpennut ovat noin 8 viikon ikäisiä.


Suomessa kissanpennun suositeltu luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Suositus on tehty 2017 julkaistun tutkimuksen pohjalta, jossa todettiin monien käytöshäiriöiden todennäköisyyden lisääntyvän kissoilla, jotka oli luovutettu ennen 14 viikon ikää. Tässä Milla Salosen tutkimuksessa todettiin mm seuraavaa: Alle 8:n viikon ikäisenä luovutetuilla pennuilla todettiin enemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Näillä kissoilla oli myös useammin omistajan raportoimia käytösongelmia kuin 12 viikon iässä luovutetuilla. 14-viikkoisina tai myöhemmin luovutetuilla kissoilla todettiin vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna 8:n vko iässä luovutettuihin. Eroa käytöksessä syntyi vielä 12 ja 14 viikon luovutusiän välillä. 14 viikon iässä luovutetuilla oli niin ikään vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan ja vähemmän pakko-oireita, kuten liiallista nuolemista ja kankaiden tai esimerkiksi ihmisten hiusten imeskelyä.


Kissanpentu oppii vielä paljon emolta ja sisaruksilta 12 viikon jälkeenkin. Esimerkiksi kissojen kieli, eli se miten kissat ymmärtävät toisiaan, kehittyy vain kontaktissa toisiin kissoihin. Liian aikaisin vieroitetuilla pennuilla voi herkemmin tulla ongelmia muiden kissojen kanssa eläessä, sillä ne eivät välttämättä ymmärrä toisten kissojen kommunikaatiota. Ne myös stressaavat herkemmin ja saattavat oireilla virtsaongelmien kautta tai käytöshäiriöillä muita kissoja tai ihmisiä kohtaan.


Salosen tutkimuksen pohjalta kissanpennun luovutusiän suositus on nostettu 14 viikkoon. Tutkimus on kuitenkin sen verran tuore, että netistä löytyy edelleen vanhentunutta tietoa luotettavienkin lähteiden sivuilta. Vanhoissa artikkeleissa saatetaan kertoa oikean luovutusiän olevan 12 viikkoa. On siis oltava tarkkana netissä selatessaan, että huomioi artikkelin kirjoitusvuoden eikä usko vanhentunutta tietoa. 


Tässä kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja näyttävät siis minikokoisilta aikuisilta kissoilta.


Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ottaa kantaa kissojen luovutusikään: “Kissanpennun luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Sitä nuorempi pentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Vaikka pennut söisivät jo kiinteää ravintoa, eikä emo enää ehkä imetäkään, on emolla ja sisaruksilla korvaamaton merkitys pennun henkiselle kehitykselle.”


Huolimatta varsin yhtenäisestä linjauksesta luovutusiän suhteen, valitettavan usein näkee edelleen kuvia aivan liian varhain luovutetuista pennuista. Pahimmillaan pennut ovat alle 8-viikkoisia. Miten sitten tunnistat 14 viikon ikäisen pennun?


  • Pentu on painoltaan 1,4 - 2 kg välillä, se painaa siis enemmän kuin litran maitotölkki.

  • Pennun silmät eivät ole enää siniset. Sinisilmäisillä roduilla asia on eri, mutta muuten pentujen silmien väri alkaa vaihtua pois sinisestä 7-8 viikon iässä.

  • Kissan ruumiinrakenne muistuttaa aikuista kissaa, pentupyöreys on jäänyt pois.

  • Kissan turkki vastaa aikuisen kissan turkkia, pentukarva on vaihtunut kokonaan pois.


Tutkimuksen kissojen luovutusiän vaikutuksesta käytökseen voi lukea täältä.


Lähteet:


http://viiruvarpaat.blogspot.com/2017/09/luovutusian-nostamisella-parempaa.html?m=1plop


https://www.sttinfo.fi/tiedote/kissojen-ja-koirien-kayttaytyminen-on-monen-tekijan-summa-ympariston-ja-periman-vaikutukset-samanlaisia-kummallakin-lajilla-ja-samoja-tuloksia-saatu-myos-ihmisilla?publisherId=3747&releaseId=69893724


https://sey.fi/kissa/kissan-luovutusika-on-kolme-kuukautta/



21. lokakuuta 2021

Kissa Euroopan kulttuurin juurilla

 

Kissa ja uskonnot ovat liittyneet toisiinsa kautta historian. Antiikin Kreikassa kissa yhdistettiin viisauden ja Ateenan suojelija Athene-jumalattareen. Häntä kutsuttiinkin loistavasilmäiseksi Atheneksi. Athene ei ollut ainoa jumalatar, jolla oli yhteys kissaan antiikin Kreikassa. Kissa liitettiin myös Artemikseen. Artemis oli lasten ja synnyttäjien suojelija sekä kuun ja metsästyksen jumalatar. Antiikin kreikkalaiset harjoittivat metsästystä, ja myös Artemis metsästi nymfiensä kanssa antiikin mytologian mukaan. Eläinten pennut ja kissat eivät kuitenkaan olleet Artemiksen metsästyksen kohteita.

Artemiksen nimi vaihtui Dianaksi antiikin Roomassa, ja Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksessa Diana muuttuukin kissaksi (1). Lisäksi antiikin Roomassa vaikutti Isis-jumalatar, jonka palvojat käyttivät rituaaleissa sistrum-soitinta, johon oli kaiverrettu ihmiskasvoisia kissoja. Antiikin Roomassa kissa ei liittynyt vain jumalattariin, sillä myös legioonalaiset pitivät kissaa mukana sotamatkoilla. Kissa piti jyrsijät poissa Rooman valtakunnan armeijan varusteista ja kissan uskottiin takaavan menestyksen taisteluissa. Silti ei voida sanoa, että antiikin kulttuureissa kissat tai muut eläimet olisivat tasavertaisessa asemassa ihmisten kanssa, sillä eläinuhraukset olivat yleisiä.


Antiikin kulttuureissa Tarmo -kissasta olisi voinut tulla sopiva tarjoamus uhrialttarille.

Myöskään antiikin Kreikan vaikutusvaltainen ajattelija, Aristoteles, ei nähnyt ihmistä ja muita eläimiä tasavertaisina olentoina. Aristoteles jaotteli ihmiset, eläimet ja kasvit hierarkkiseen järjestykseen, jossa ihmisten jälkeen tulivat eläimet ja niiden jälkeen kasvit. Aristoteleen käsitysten perusteella kaikki olennot olivat yhteydessä toisiinsa luonnollisen hierarkian välityksellä ja alempien olentojen tarkoitus oli palvella niiden yläpuolella olevia olentoja. Antiikin Kreikassa oli myös filosofista ajattelua, jossa argumentoitiin eläinten puolesta. Pythagoras argumentoi, että eläimillä oli oikeus elää rauhassa ihmisten kanssa sekä kasvissyönti johtaisi ihanteelliseen yhteiskuntaan. Pythagoralaisessa ajattelussa eläinten kunnioittaminen perustui sielunvaellusoppiin. Sen perusteella kaikki olennot olivat samankaltaisia, koska sielu saattoi siirtyä eläimeen tai ihmiseen kuoleman jälkeen. Plutarkhos vuorostaan ajatteli, että eläimillä oli rationaalisia kykyjä ja ihmiskunnan moraalinen kehittyminen edellyttäisi, että ihmiset kohtelevat eläimiä paremmin. Plutarkhoksen näkemyksen mukaan eläimiin kohdistuvasta väkivallasta seurasi väkivaltaa myös ihmisiä kohtaan, eli eläinten huono kohtelu eskaloitui ihmisten huonoksi kohteluksi.

Keskiajan kristilliseen ajatteluun vaikuttivat kirkkoisät, jotka muokkasivat kristillistä maailmankuvaa. Kristinuskon negatiiviseen kissa-asenteeseen vaikutti kirkkoisä Athanasios. Athanasios vihastui kissoihin, koska hän ei nähnyt kristinuskon symboleja Isiksen temppelissä, vaan rennosti makaavan kissan tyynyllä. Puolestaan kirkkoisä Augustinuksen opin mukaan ihminen järjellisenä olentona oli ylempi kuin järjettömät eläimet. Keskiajan hierarkkisessa maailmankuvassa heijastui tietysti Aristoteleen ajattelu ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta. Keskiaikaiset auktoriteetit pyrkivät määrittelemään eläimet myös tarkasti rajattuihin joukkoihin. Kirkkoisä Ambrosiuksen määrittely oli laajasti käytössä ja sen mukaan eläimet olivat joko villejä tai kesyjä. Kissan sijoittaminen kesyjen tai villien eläinten joukkoon oli haasteellista keskiaikaisille ajattelijoille, ja he sijoittivat kissan usein villin ja kesyn välimaastoon. Kissan häilyvää luonnetta vahvisti uskomus, että noita tai paholainen saattoi ottaa kissan muodon juonitellakseen ihmisiä vastaan.


Pyhimysten ja naisten ystävä

Keskiajalta löytyy viittauksia kissan ja pyhimysten välisestä vuorovaikutuksesta. Tarinoiden mukaan naispyhimys Pyhä Agatha saattoi muuttua kissaksi. Pyhä Klaara ja Philip Neri olivat pyhimyksiä, jotka rakastivat kissoja. Fransiskaanien perustaja Franciscus Assisilainen tunnetaan eläinten suojelupyhimyksenä. Hän arvosti kaikkia eläinlajeja sekä rukoili niiden puolesta. Pyhimyskertomusten mukaan Assisilainen kutsui elämiä jopa veljiksi ja sisariksi. Pyhimysperinteessä löytyy oma suojeluspyhimys kissoille: Pyhä Gertrud. Pyhimykseksi julistettiin usein munkkeja ja nunnia. Luostareiden asukkailla oli kissoja lemmikkeinä, sillä kissat pitivät jyrsijät pois luostareista ja toimivat luostareiden asukkaiden seuralaisina. 


Korppu ottaa palvonnan kohteena olemisen vakavasti.

Myöhäiskeskiajalla alkoivat noitavainot, ja niillä oli kohtalokas vaikutus kissoihin. Monista kaupungeista hävitettiin kaikki kissat. Noituussyytöksissä kissoille annettiin suuri rooli. Esimerkiksi uskonnollisten vähemmistöryhmien, bogomiilien ja kataarien, väitettiin palvovan mustaa kissaa juhlissansa. Naisia syytettiin monesti noidiksi noitavainoissa, ja syytöksissä kissa mainittiin noitien yleisenä apuolentona. Noidaksi leimautui, jos kissa tai muu eläin oli läheinen naiselle. Muutenkin keskiajalla naiset yhdistettiin kissoihin. Ne symboloivat feminiinisyyttä ja Eevaa. Naisellisuuden symbolina toimiminen ei parantanut kissan asemaa, koska naiset olivat Eevan jälkeläisiä, ja keskiaikaisen maailmankuvan mukaan ihmiset oli karkotettu paratiisista Eevan vuoksi.

Jeesuksen symboleina toimivat lauhkeina ja kesyinä pidetyt eläimet. Esimerkiksi lammas symboloi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Ristiriitaisesti kristillisessä symboliikassa suurempi kissaeläin, leijona, kelpasi vertauskuvaksi Jeesukselle ja Jumalan rajattomalle voimalle (2). 

 

Kissan kategorisoinnista

Sosiologien Arnold Arluken ja Clinton R. Sandersin mukaan ihmiset kategorisoivat eläimet  arvojärjestykseen, joka määrittää, miten eläimiä kohdellaan: eläimet ovat  “hyviä” tai “pahoja”. Ihminen on ylin olento tässä kategorisoivassa arvojärjestelmässä. Aristoteleen ajatukset vaikuttavat siis nykyisinkin. Kesyt ja ihmistä lähellä olevat eläimet pääsevät hyvien eläinten joukkoon, ja pahoiksi eläimiksi valikoidaan eläimiä, jotka ihmiset kokevat vastenmielisiksi tai vaarallisiksi. Edelleen pahojen eläinten määritelmässä on aste-eroja. Demoninen eläin on äärimmäisin ilmaisu, jonka eläimelle voi antaa. Demoninen eläin ei nauti lain suojasta ja joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle. Euroopan menneisyydestä voidaan todeta, että kissaa pidettiin demonisena noitavainojen aikana ja kissoista haluttiin päästä eroon, joten niitä poltettiin elävältä. Toisaalta kissa sai todennäköisesti hyvän eläimen määritelmän legioonalaisten, antiikin kulttuurien jumalattarien palvojien sekä keskiajan pyhimysten keskuudessa. 

Keskiaikaisille ajattelijoille kissan tarkka jaottelu ei ollut helppoa. Samankaltaista määrittelyn ongelmallisuutta tapahtuu nykyisinkin, vaikka kissan määritelmät ovat muuttuneet.  Ulkoa löydetyn kissan pystyy määrittelemään kadonneeksi, kodittomaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Kadonneella kissalla on omistaja, joka etsii lemmikkiänsä. Kadonnut kissa muuttuu kodittomaksi kissaksi, kun sen omistajaa ei enää löydy.  Villiintynyt kissa on usein syntynyt luonnossa, ja se saattaa käyttäytyä epäsosiaalisesti ihmistä kohtaan. Villiintynyt kissa ei esimerkiksi anna ihmisen koskea itseänsä. Kuitenkaan kissan kategorisointi villiintyneeksi ei ole aina oikein, koska villiintynyt kissa voi muuttua kesyksi kotikissaksi pitkän sosiaalistamisprosessin aikana. Tässä mielessä ulkoa löydetyn kissan kategorisointi on liukuvaa, ja löydetty kissa on ikään kuin välitilassa, johon vaikuttaa kategorisoinnista päättävän ihmisen näkemykset. Joka tapauksessa kategorian päättämisellä on aina suuria vaikutuksia kissalle itselleen, koska villiintyneen kissan statuksesta saattaa seurata eutanasia. Vastaako villiintyneen kissan status menneisyyden noidan kissan statusta, koska villiintyneen kissan kohtalona voi olla kuolema?


Rage, entinen villiintynyt kissa nauttimassa sisäkissan elämästä kotisohvalla.


Euroopan menneisyyden kulttuurit tarjoavat myös antoisan näkökulman kissan muuttuvaan rooliin. Menneisyydestä löytyi monta roolia kissalle. Kissa oli muun muassa uskonnollinen symboli, noidan apulainen ja jyrsijöiden pyydystäjä. Monet kissaan liitetyistä rooleista ovat hävinneet historian saatossa. Kissaa ei enää syytetä noidan apulaiseksi tai pidetä Eevan symbolina, mutta mielikuva kissasta jyrsijöiden pyydystäjänä elää sitkeästi. Se, että ajatus kissasta jyrsijöiden pyydystäjänä on yhä olemassa, ei tarkoita, että niin pitäisi ajatella. Kissan aseman sitominen jyrsijöiden pyydystämiseen ei vastaa modernin maailman ajatuksia kissasta. Tämänhetkisessä eläinoikeuskeskustelussa, joka koskettaa myös kissaa, puhutaan enemmänkin eläinten itseisarvosta ja ihmisistä eläinten oikeuksien takaajina.


(1) Muodonmuutoksia-teoksessa hahmotetaan myös ihmiskunnan kehitystä ja sen alkuvaiheessa kerrotaan olleen kultainen kausi, jolloin ihmisen ja eläimet elivät sovussa.

(2) Leijona symboloi kuninkaallisuutta kristillisessä ja juutalaisessa perinteessä.


- Pauli Jyrkinewsky, Dewin hallituksen jäsen


Kirjallisuus

Arluke, Arnold & Clinton R. Sanders (1996). Regarding animals. Philadelphia:Temple University Press.

Bremmer, Jan N.(2006).Greek Religion. Cambridge: Cambridge University Press.

Demello, Margo (2012). Animals and Society. An Introduction to Human-Animal Studies. New York: Columbia University Press.

Holmberg, Tora (2014). Wherever I lay my cat? Post-human crowding and the meaning of home.

Kemmerer, Lisa (2011). Animals and World Religions. Oxford: Oxford University Press.

Pietiläinen, Petri (2016). Kissojen maailmanhistoria. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Plutarkhos (2004). Lihansyönnistä. Helsinki: Summa.

Wallace, Mark I. (2019). When God Was A Bird. Christianity, Animism, and the Re-Enchantment of the World. New York: Fordham University Press.

Wogaman, Philip J. (2011). Christian Ethics. A Historical Introduction. Kentucky: Westminster John Knox Press.