Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus

Kissan leikkaus on toimenpide eläinlääkärillä, jota suositellaan lähes kaikille kissoille, sillä kissat ovat tehokkaita lisääntymään. Kissat voivat tulla sukukypsiksi jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä noin puolivuotiaana, ja saada jopa kolme pentuetta yhden lisääntymiskauden aikana. Hyvä esimerkki kissojen lisääntymisen tehokkuudesta on Fete Veneten populaatio, josta on tullut yhdistykselle useita pentueita vain yhden kesän aikana, vaikka populaatio on pienehkö. 

Leikkaus on yleisnimitys kahdelle toimenpiteelle, sterilisaatiolle ja kastraatiolle, vaikka nimitykset eroavat, on molempien tarkoitus kuitenkin sama eli estää kissan lisääntyminen. Kastraatiossa kollikissoilta poistetaan kivekset, kun taas sterilisaatiossa naaraskissoilta poistetaan munasarjat ja joskus, mutta harvemmin, myös kohtu. Naaraskissan ei tarvitse saada pentuja ennen sterilisaatiota.

Sterilisaation ja kastraation voi toteuttaa myös ennen sukukypsyyttä, jolloin leikkaukset tunnetaan nimillä varhaissterilisaatio ja -kastraatio. Varhaisterilisaation turvallisuutta on tutkittu ja sen seurauksena ei ole todettu vakavia terveys- tai käytösongelmia ja toipuminen rauhoituksesta on nuorilla eläimillä nopeampaa. Sen sijaan varhaissterilisaatiosta on todettu hyötyjä sekä naarailla että kolleilla, kuten ientulehduksen ja astman vähentyminen. Kollit hyötyvät vielä vähän lisää varhaiskastraatiosta, sillä lisääntymisviettiin liittyvä aggressiivisuus ja lisääntymiskäyttäytyminen vähenevät, eikä kollien tapa merkkailla pääse kehittymään.

Tianna Fete Veneten sterilisaatiohaava vasta leikattuna.

Kun kissan on valmiiksi leikattu, adoptoijan ei tarvitse miettiä kissan leikkausta. Kissan leikkaaminen ehkäisee myös kissapopulaatioiden syntyä, sillä ne saavat usein alkunsa nimenomaan leikkaamattomista kissoista. Uutisissa on ollut vuosien varrella useita populaatioita, joiden elämä on ollut kauhistuttavaa. Yksi näistä populaatioista on ollut Dewin loukuttama Saariston populaatio. 

Myös valvomatta ulkoilevat kissat hyötyvät sterilisaatiosta. Sen myötä leikatun kissan reviiri pienenee, jolloin kissa pysyy lähempänä kotia ja altistuu vähemmän vaaroille kuin leikkaamaton kissa. Leikatun kissan tappelut vähenevät, jolloin valvomatta ulkoilevien kissojen välillä liikkuvien tautien tartuntariski pienenee. Leikatut kissat eivät pääse pahentamaan kissakriisiä osallistumalla kissapopulaatioiden kehitykseen.

Kissanpennut ovat myös hyvin kalliita oikein hoidettuna ja ruokittuna, mikä tulee raskaammaksi verrattuna kissan leikkaamiseen. Leikatun kissan omistajan ei siis tarvitse huolehtia mahdollisista ei-toivotuista pennuista, vaan tekee osansa kissakriisin ratkaisuun.

Kissan sterilisaatio ja kastraatio ei pelkästään poista vahinkopentujen riskiä, vaan pienentää myös useiden sairauksien riskejä. Naarailla maitorauhaskasvaimien riski vähenee reilusti, mitä aikaisemmin kissan steriloi. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa ehkäisee lähes täysin maitorauhaskasvaimet. Tämä ei silti tarkoita, että vanhaa kissaa ei tarvitsisi sterilisoida, koska kissan riski sairastua märkäkohtuun eli kohtutulehdukseen kasvaa jokaisen kiiman myötä. Kohtutulehdus ja sen aiheuttamat ongelmat voivat olla kohtalokkaita ja sen hoitoon kuuluu yleensä kohdunpoisto. Kolleilla puolestaan riski sairastua kivessyöpään katoaa täysin, kun kivekset eivät ole mukana matkassa.

Fete Venete Maila sterilisaation jälkeen heräilemässä anestesiasta.

Leikkaamattomille naaraskissoille ominaista on kiima, jonka oireita ovat levottomuus, kieriminen, puskeminen, mouruaminen, karkailuyritykset, kurina ja ympäristön merkkailu. Käytös ei ole läheskään niin söpöä kuin kieriminen ja puskeminen antaisivat ymmärtää, vaan turhautuneet ja stressaantuneet naaraskissat voivat astua toisiaan, jos kolleja ei ole lähettyvillä. Leikkaamattomat kollit merkkailevat ja saattavat myös kohdistaa hormonien aiheuttaman aggression ihmiseen, mikäli paikalla ei ole muita kolleja.

Steriloinnin myötä kissan käytös voi muuttua, koska energiantarve laskee. Kissa voi rauhoittua ja jättää lisääntymiseen liittyvän käytöksen pois. Muutos kissan käyttäytymisessä ei kuitenkaan tarkoita, että kissa laiskistuisi tai siitä tulisi tylsimys, jota leikki ei enää kiinnosta.

Energiantarpeen lasku voi helposti aiheuttaa kissalle ylipainoa, mikäli ruokinta jatkuu entiseen tapaan. Leikkauksen jälkeen on seurattava kissan painon kasvua ja ruuan määrä mitoitettava kissan tarpeiden mukaan mukaan. Tätä voi helpottaa antamalla kissalle markkinoilta löytyvää leikatuille kissoille tarkoitettua ruokaa.

Toro la Mowers leikkii mielellään sterilisaation jälkeenkin.

Kaiken kaikkiaan kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa kissan ja omistajan yhteistä elämää, sillä se parantaa kissan elämänlaatua ja terveyttä. Kissan leikkaaminen on helpoiten saavutettavissa oleva eläinsuojeluteko kissapopulaatioiden ehkäisemiseksi ja kissan arvon parantamiseksi.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi 2022: Kissanhoidon käsikirja. Arthouse Helsinki
Agria Eläinvakuutus: Kissan kastraatio ja sterilisaatio
Ella Söderlund: Kissan sterilisaatio
Evidensia: Miksi leikkauttaa ja mikrosiruttaa kissa?
Howe, L. M. (1997): Short-term results and complications of prepubertal gonadectomy in cats and dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 211(1), 57-62.  
SEYn kannanotto kissojen sterilisaatiosta

- Eli, sometiimi, kissavastaava & loukutustiimi

Kissan perusrokotukset

Kissa tarvitsee ruokinnan ja leikittämisen lisäksi myös terveydellistä huolenpitoa, sillä kissa ei ole mikään villikissa, joka pärjää itsekseen luonnossa. Jokaisella kissalla tulisi olla voimassaolevat rokotukset, vaikka niitä ei ulkoilutettaisi. Rokottamaton sisäkissa on vaarassa sairastua esimerkiksi silloin, jos ihmisen kenkien mukana kulkeutuu taudinaiheuttajia sisälle asuntoon. 

Kuten Dewin kissat yleensä, Fete Veneten Tiannakin rokotettiin ensimmäisellä ell-käynnillään.

Erityisesti kissarutto ja kissaflunssat voivat olla hengenvaarallisia rokottamattomille kissoille (lue lisää Kissojen yleisimmät hengitystieinfektiot).

Mitkä rokotukset ovat kissalle välttämättömiä?

Kotikissan perusrokotukset ovat rokotteet kissaflunssia ja kissaruttoa vastaan. Kissaflunssarokote, josta usein käytetään nimitystä kolmoisrokote, on yleensä kalikia, herpestä ja kissaruttoa vastaan. (Huom! Kissarutto ei kuitenkaan ole flunssa!) Joskus kolmoisrokote voi olla kahta tai neljääkin taudinaiheuttajaa vastaan.

Edellä mainittujen perusrokotteiden lisäksi suositellaan rabiesrokotetta erityisesti näyttelykissoille ja perheen kanssa matkusteleville kissoille, mutta toki rabiesrokote olisi hyvä olla voimassa kaikilla muillakin kissoilla kaiken varalta. Rabiesrokote on kissaflunssista ja kissarutosta oma erillinen rokotteensa.

Huom! Rabies eli raivotauti johtaa kuolemaan ja voi tarttua myös ihmiseen! Suomessa virusta ei juurikaan esiinny, mutta ulkomailla, kuten Venäjällä ja Baltiassa, sitä esiintyy luonnonvaraisillakin eläimillä. Siksi etenkin lähellä itärajaa ulkoilutettaville kissoille kannattaa hankkia myös rabiesrokote.  

Saariston Reijo maiskuttamassa märkäruokaa kolmoisrokotteen saadessaan.

Milloin kissa sitten rokotetaan?  

Kissan voi rokottaa, kun se on terve ja hyvin voiva, eikä ole meneillään mitään tautia tai lääkitystä, joka vaikuttaisi kissan immuunijärjestelmään. Jos et ole varma sopivasta rokotusajankohdasta, kysy neuvoa eläinlääkäriltä. Muista, että kissa on syytä rokottaa, vaikka se olisikin joskus aikaisemmin sairastanut kalikin tai herpeksen. 

Huom! Rokotukset vanhenevat, minkä vuoksi niitä pitää uusia. Tarkista rokotteen voimassaoloaika rokotekortista tai eläinlääkäriltä!

Kissanpennun rokotukset:

• kolmoisrokote > suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen kissa rokotetaan samoin kuin aikuinenkin kissa
• rabiesrokote > aikaisintaan 12–viikkoisena

Aikuisen kissan uusintarokotukset:

• tehosterokote > kissan 1-vuotispäivänä tai vuosi ensimmäisten rokotusten jälkeen riippuen siitä, milloin kissa sai perusrokotteen
• jatkossa > uusi kissasi rokotukset 1–3 vuoden välein (Huom! Kysy neuvoa eläinlääkäriltä!)

Eläinlääkärin myöntämä lemmikkieläimen todistus, joka on käytössä EU-maissa.

Kun kissa on rokotettu

Vaikka rokotettu kissa sairastuisikin tautiin, jota vastaan se on rokotettu, kissa sairastaa sen lievempänä kuin rokottamaton kissa. 

Lisäksi rokotetun kissan kanssa voi lähteä matkalle! EU-maiden välillä matkustettaessa tarvitaan lemmikkieläinpassi, jolla voidaan osoittaa voimassa olevat rokotukset. 

Jos kissa on kovin arka, stressaantuu matkustamisesta tai jostain muusta syystä kissan kanssa ei tehdä ulkomaan reissuja, ei lemmikkieläinpassille ole tarvetta. Tällöin eläinlääkäri merkitsee kissan saamat rokotukset rokotuskorttiin.

Edesmenneen Saaristolaisen rokotuskortti.

Lähteet:

Musti ja Mirri: Kissan rokotukset

Sey: Rokotukset

Villasukkakirjailija: Kissan rokotukset ja rokotusohjelma

Ruokavirasto: Lemmikkieläinpassi helpottaa eläinten kanssa matkustamista

- Ruu, blogivastaava & sijaiskoti

Kissojen yleisimmät virusperäiset hengitystieinfektioiden aiheuttajat: kaliki ja herpes

Kaliki ja herpes voivat romahduttaa kissan yleiskunnon, mikä on erityisen vaarallista kissoille, joilla on jo ennestään heikentynyt yleiskunto, kuten populaatiokissoille tai FIV-positiivisille kissoille. 

Kaliki- ja herpesviruksilta on mahdollista suojautua rokotteella, jolloin altistuminen ei ole hengenvaarallista. Rokotettu kissa ei joko oireile virustartuntaa lainkaan tai sairastaa sen vähäoireisena. Rokotteen avulla voidaan estää kaikista vakavimmat oireet ja seuraukset.

Herpes- ja kalikivirukset ovat erittäin yleisiä kissojen keskuudessa, myös rotukissoilla. Siksi on tärkeää, että kaikki kissat rokotetaan. Muista, että rokotuksia tulee uusia läpi kissan elämän! 

Rokottaminen kalikia ja herpestä vastaan:

• Perusrokotussarja on 2 rokotetta: 2. rokote annetaan neljä viikkoa 1. rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen annetaan 3. rokotus vuoden kuluttua. (Huom! Rokote uusitaan tämän jälkeen säännöllisesti sen mukaan, mitä rokotussarjaa ja -valmistetta käytetään!) 
• Pentujen rokotusohje: suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen rokotukset annetaan samoin kuin aikuisillekin kissoille.

Huom! Varmistathan rokotustarpeen eläinlääkäriltä tai rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Kissan kalikivirus (FCV=Feline calicivirus)

Kissan kalikivirus on erittäin yleinen kissaflunssan aiheuttaja, mutta sen yleisyyttä on vaikea määrittää tarkasti, sillä osa virusta kantavista kissoista on oireettomia. Oireettomia kissoja on hyödytöntä testata kalikin varalta, sillä vain oireelliset tarvitsevat tukihoitoa.

Kalikivirus tarttuu äärimmäisen helposti: kaliki leviää kaiken sellaisen kautta, jossa on suora tai välillinen kontakti kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. yhteisistä ruokakupeista tai leluista. Kalikivirus voi säilyä elimistön ulkopuolella jopa kymmenen vuorokautta. Kissan kalikivirukset eivät kuitenkaan tartu ihmiseen.

Kalikin oirekuva:

• haavainen ientulehdus 
• haavaumat kielessä, kitalaessa, huulissa ja nenänpäässä > suun lisäksi haavaumia voi olla muuallakin (esim. varpaissa) 
• kirkas sierainvuoto
• niiskutus ja aivastelu > lievemmissä tapauksissa niiskutus voi olla ainoa oire
• silmäoireet 
• niveltulehdukset > kissan ontuu tai liikkuu muuten jäykästi
• keuhkokuume ja hengitysoireet > vakavimmissa tapauksissa hengenvaarallista
• syömättömyys > ruoka ei välttämättä maistu kissan haju- ja makuaistin heikkenemisen ja/tai suun haavaumien vuoksi

Kesäyön Notoksen silmäoireet johtuivat kalikin aiheuttamasta infektiosta. Notoksella oli muitakin oireita: rohiseva hengitys ja aivastelua.

Oireiden loputtua virus saattaa poistua kissan elimistöstä itsestään, mutta kissa voi myös jäädä kantajaksi loppuelämäkseen. Jopa 20 %:a kalikia kantavista kissoista erittää virusta ajoittain tai jatkuvasti, vaikka olisivatkin täysin oireettomia (Janina Pohju 2019).

Oireetonta kalikiviruksen kantajaa ei tarvitse eristää talouden aikuisista kissoista, kunhan saman katon alla asuvilla aikuisilla kissoilla on rokotukset voimassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että perusterve säännöllisesti rokotettu aikuinen kissa saisi tartunnan. Huom! Pienet pennut tulisi sen sijaan eristää kalikinkantajasta, koska kissaflunssat saattavat olla pennuille hyvin kohtalokkaita!

Vaikka Notos olikin sairastaessaan pentu, niin oireet saatiin lopulta hoidettua, ja Notos pääsi adoption kautta loppuelämän kotiinsa. 

Kissan herpesvirus (FHV=Feline herpesvirus)

Herpes eli rinotrakeiittivirus tarttuu pinnoilta sekä pisaratartuntana. Infektion itämisaika vaihtelee, mutta akuutti infektio voi kestää viikkoja. Mikäli kissan rokotuksesta on aikaa yli kuukausi, oireileva kissa voidaan testata.

Herpeksen oirekuva:

• niiskutus
• yskä > pelkkä yskän oire voi johtua monesta muustakin syystä kuin hengitystieinfektiosta (yskä saattaa olla merkki myös esim. allergiasta tai madoista)
• lisääntynyt syljen eritys
• kirkas sierain- ja silmävuoto
• silmien siristely
• sidekalvon tulehdus > tartunnan alkuvaiheessa
• silmän sarveiskalvon haavaumat (kivuliaita ja hitaasti paranevia)
• haavauman värjäytyminen (eli pigmentoituminen) > myöhemmässä vaiheessa tartuntaa

Oireita voidaan lievittää tukihoidolla. Ne voivat kestää viikkoja ennen kuin virus menee ns. lepotilaan, jolloin kissa lakkaa oirehtimasta. Herpeksen saanut kissa jää viruksen kantajaksi loppuelämäkseen, ja virus voi aktivoitua myöhemmin elämässä esim. stressin seurauksena. Herpesvirus pysyy hengissä kissan elimistön ulkopuolella enintään vuorokauden verran. 

Kalikiin eikä herpekseen ole parantavaa hoitokeinoa, mutta oireettomana kissa voi elää ihan tavallista kissan elämää.

Saariston Matilla todettiin flunssavirukset kaliki ja herpes, mutta myös flunssaa aiheuttavat bakteerit mykoplasma ja bordetella bronchiseptica. Matin flunssaoireet saatiin kuitenkin hoidettua Flumaxilla, levolla, lämmöllä ja laadukkaalla ruoalla.

Lähteet:

Haikka Sari: Kissan kotilääkäri – sairaudet, ensiapu, tartuntataudit, hyvinvointi
Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta
Hesy: Kissan kalikivirus
Janina Pohju: Kissan kalikivirus
Movet-laboratorio: FHV Felinen herpesvirus
Movet-laboratorio: FCV Feline calicivirus

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 4: Kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Tämä on viisiosaisen juttusarjan neljäs osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Kissan lääkekaappi 

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla psylliumjauhetta (kuitulisä pidempiaikaiseen käyttöön) sekä parafiiniöljyä (akuuttia ummetusta varten lyhytaikaiseen käyttöön):

• Psylliumin käyttöohje: sekoita veteen psylliumia ummetuksen vakavuudesta riippuen 1 tl per päivä, kunnes seos on geelimäistä. Huom! Psyllium imee paljon vettä itseensä, joten ei kannata sekoittaa kovin pienessä astiassa. Sekoita geelimäinen seos kissanruokaan.
• Parafiiniöljyn käyttöohje: sekoita parafiiniöljyä kissanruokaan 1 ml/kg 1–3 krt päivässä 1–3 päivän ajan. Huom! Parafiiniöljyä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen suolistossa. Parafiiniöljy sopii siis ummetuksen ensiapuun.

Edesmennyt Saariston Toivo ei ilahtunut saatuaan matolääkettä herkkutahnassaan.

Muita tarvikkeita, joita kissa tarvitsee lääkekaappiinsa:

• sisäloisten häätämistä varten matolääkkeen > Huom! Tämä koskee kaikkia kissoja, myös sisäkissoja, joita ei koskaan ulkoiluteta, sillä nekin voivat saada suolinkaisia! Matolääkkeitä on erilaisia: paikallisvaleluliuos (esim. Dronspot) tai tabletteja (esim. Axilur), joten tarkista annostelu aina pakkausohjeista!
• morttelin (huhmare), jonka avulla saa jauhettua esim. matolääkkeen, jolloin se on helppo antaa ruokaan sekoitettuna
• lääkeruiskun, jolla saa helposti mitattua nestemäisen lääkkeen määrän (usein ruisku tulee lääkepakkauksen mukana, jonka avulla lääke on helppo annostella esim. kissan painon mukaan)
• kissan kynsisakset eli nimenomaan kissan kynsien leikkaamiseen tarkoitetut kynsisakset, jotta ne eivät aiheuta kissalle kipua tai epämukavuutta > Huom! Leikkaa vain kynnen terävä kärki, jotta et leikkaa vahingossa kynnen ydintä ja aiheuta turhaan kipua ja verenvuotoa!

Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti kissan kynsisaksilla.

• punkkipihdit tarvitaan, jos kissaa ulkoilutetaan > Huom! Muista punkkiaikana tehdä kissalle punkkitarkastus säännöllisin väliajoin! 
• punkkipanta, paikallisvaleluliuos tai punkkitabletteja, joilla pystyy torjumaan punkkeja etukäteen, mikä on tärkeää silloin, kun kissaa ulkoilutetaan usein ja paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti lymyilee > Huom! Käytä vain kissoille tarkoitettuja punkkilääkkeitä, koska esimerkiksi koirien lääkkeet voivat olla kissoille haitallisia! 
• eläinten kuumemittarin, millä kuumeen saa mitattua digitaalisella mittarilla nopeasti ja kissalle mukavalla tavalla > Huom! Erityisesti jos kissalla on lämpöhalvauksen oireita, on syytä mitata ruumiinlämpö!
• suun terveyden ylläpitämiseksi kissoille tarkoitetun hammasharjan ja -tahnan > Huom! Ihmisten hammastahna sisältää fluoria, joka on kissoille myrkyllistä!
• ensiaputarvikkeita, kuten sideharsoa ja -taitoksia, kirvelemätöntä desinfiointiainetta sekä haavasuihketta (joka muodostaa suojaavan esteen haavan tai ihovaurioiden päälle) 

Dewin aktiivi ja puheenjohtaja Elina leikkaa Roosa van Pikiksen kynsiä Roosan vain nauttiessaan olostaan ja ihmelön seurasta.

Kissoille voi halutessaan hankkia feromonivalmisteen, kuten pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen tai feromonisuihkeen. Feromonivalmisteet jäljittelevät kissan luonnollisesti erittämiä feromoneja, joilla ne viestivät lajitovereidensa kanssa. (Huom! Synteettiset feromonivalmisteet eivät vaikuta kaikkiin kissoihin!) Synteettisiä feromoneja käytetään tyynnyttelemään stressaantunutta ja/tai ahdistunutta kissaa, esimerkiksi tutustuttaessa toisiin kissoihin tai uuteen ympäristöön tai kuljetettaessa kissaa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. (Huom! Feromonivalmistetta käytettäessä tulisi kissan päivittäisessä elinympäristössä minimoida ensin kaikki stressitekijät ja vasta sitten turvautua synteettiseen feromoniin.) 

Käytä kissan hampaiden hoidossa vain kissoille tarkoitettuja hammasharjoja ja -tahnoja.

Lue huolellisesti ohjeet ennen fermonivalmisteen käyttöä! Jos käytät suihketta, suihkauta feromonia käsiteltävään kohteeseen esim. kuljetuskopan pehmusteeseen, mutta odota vartin verran ennen kuin kissa pääsee kosketuksiin suihkeella käsiteltävän kohteen kanssa, jotta valmisteen sisältämä alkoholi ehtii haihtua. Huom! Älä suihkuta feromonia kissaan! 

Mikäli synteettistä feromonia on käytetty vain kissaa stressaavissa tilanteissa, kissan mieli saattaa yhdistää valmisteen vain ikäviin asioihin, jolloin kissan reaktio valmisteeseen saattaa olla täysin päinvastainen kuin haluttu reaktio. Tällöin synteettinen feromoni pikemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Dani tykkää, kun turkkia harjataan pehmeäpiikkisellä harjalla.

Kissan harjat

Harjaa kissan turkkia säännöllisesti riippumatta siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Karvan pituus vaikuttaa lähinnä siihen, minkälaista harjaa kannattaa käyttää ja kuinka usein kissaa harjataan. Pitkäkarvaisia kissoja olisi suositeltavaa harjata päivittäin, ettei turkki huopaannu. Vaikeahoitoisia turkkeja varten on hyvä olla trimmaussakset, jotta huopaantuneet kohdat saadaan nätisti pois. Lemmikkitarvikeliikkeissä myydään myös takunavaajia, mutta niiden käyttö ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat takkua auki revittäessä tuntua ikäviltä kissan iholla. Lisäksi takut saattavat tulla herkemmin takaisin. Pitkäkarvaisten kissojen kohdalla ihminen voi joutua pesemään kissaa pitääkseen takut loitolla ja turkin puhtaana. Puhdas turkki pysyy kauemmin takuttomana kuin likainen.

Trimmaussakset ovat käteviä pitkäkarvaisen turkin hoitoon.

Kissoista lähtee irtokarvaa erityisesti karvanlähtöaikana keväisin, mutta sisäkissoista voi irrota karvaa koko vuoden ympäri. Kissa nielee irtokarvaa peseytyessään, eivätkä karvat aina tule oksennuksena ulos, vaan ne voivat myös edetä suolistoon saakka ja aiheuttaa kissalle vaarallisen tukoksen. Tämän ehkäisemiseksi kissaa tulisi harjata ja totuttaa turkin harjaamiseen, esimerkiksi kerran viikossa. 

Kissojen turkeissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta turkinhoito riippuu paljon rodusta. Kuitenkin useimmilla kissoilla on päällyskarva ja sen alla niin kutsuttu pohjavilla eli suojakerros, joka muodostuu hyvin lyhyistä karvoista aivan kissan ihon päällä.

Karsta sopii erityisesti pitkäkarvaisten kissojen turkin harjaukseen, mutta sillä saa harjattua irtokarvoja myös lyhytkarvaisesta kissasta, kuten tässä Saariston Matilta.

Erilaisia kissanharjoja:

• karstalla saa selvitettyä takkuja auki, mutta myös poistettua irtokarvoja > sopii erityisesti pitkäkarvaisille
• irtokarvanpoistajalla saa perusteellisesti poistettua kuollutta aluskarvaa ja irtokarvaa > harjasten/piikkien pituus kannattaa valita kissan turkin pituuden mukaan (jos kissasi on rotukissa, huomioi rotu harjaa valitessasi)
• pehmeä kumisuka tai muu pehmeäpiikkinen harja > lyhytkarvaisille 
• pitkäpiikkinen harjasharja > herkkäihoisille 

Jos silkkiturkkisi ei kerta kaikkiaan tunnut tykästyvän harjaukseen, voi syynä siihen olla vääränlainen harja: teräväkulmainen tai tiheäpiikkinen harja voi tuntua kissasta epämiellyttävältä tai jopa vahingoittaa ihoa. Onkin tärkeää valita harja kullekin kissalle tämän turkin mukaan. Monet kissat kuitenkin tykkäävät turkin harjauksesta ja parhaimmillaan se syventää omistajan ja lemmikin suhdetta.

Erilaisia kissanharjoja: sopiva harja riippuu siitä minkälainen turkki kyseisellä kissalla on.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas: Ummetus (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

Evidensia: Punkkien torjunta kissalla

Musti ja Mirri: Näin hoidat kissan turkkia

Zooplus: Kissan turkinhoito: näin tuet kissaasi turkinhoidossa

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Fella la Mowers tietää saavansa herkkuja kynsisalongin jälkeen.