💚 Dewin vapaaehtoiset kertovat:

 💚Arkea, tunteita ja kissojen pelastamista kulissien takana

Dewin toiminta rakentuu yhdistyksessä toimivien aktiivien varaan, jotka haluavat käyttää aikaansa ja osaamistaan kissojen auttamiseen. Jokaisella vapaaehtoisella on oma polkunsa, ja usein se alkaa yhdestä kissasta, tietystä hetkestä tai tarpeesta tehdä jotain merkityksellistä.

Katri ja Iitu ovat kaksi tällaista vapaaehtoista. Heidän tarinansa kuvaavat, miten monella tavalla voi tulla mukaan ja miten vahvaksi osaksi Dewin yhteisöä voi kasvaa.

Katri aloitti sijaiskotina kesällä 2022 ja siitä lähtien hänen luonaan on asustellut parisen kymmentä hoitokissaa. Hän on ollut mukana myös hallituksessa, sihteerinä, sijaiskotivastaavana ja kissatiimiläisenä. Katrin mukaan hän tarvitsi elämäänsä merkityksellisyyttä.

“Kaipasin elämääni jotain merkityksellistä tekemistä ja harrastusta.”

Iitu puolestaan tuli mukaan loppuvuodesta 2020. Ensimmäinen oma kissa, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitu Hilda sai hänet rakastumaan eläinsuojeluun ja johdatti Dewin vapaaehtoiseksi. Sittemmin Iitu on ollut mukana lähes kaikessa Dewin toiminnassa.

“Hilda oli populaatiokissa, joka sai rakastumaan eläinsuojeluun.”

Katrin ja Iitun kokemuksista näkee, että vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Jokainen voi tulla mukaan omalla tavallaan, omalla ajallaan ja omalla osaamisellaan. Jokainen panos on tärkeä.  

Iitu syksyllä 2020 ensimmäisten sijaiskotilaistensa Talvikin ja Mielikin kanssa.

🐾 Arki sijaiskotina – mitä vapaaehtoinen oikeasti tekee?

Sijaiskotitoiminta on yksi Dewin vapaaehtoistyön kulmakivistä. Sijaiskoti on paikka, jossa kissa saa rauhoittua, toipua ja opetella luottamaan ihmiseen. Katrin ja Iitun kokemukset näyttävät, miten monimuotoista ja vaihtelevaa arki voi olla.

Katrin mukaan tavallinen päivä ei juuri eroa elämästä ilman sijaiskissoja, rutiinit ovat samat kuin omien kissojen kanssa. Suurin muutos tulee silloin, kun talossa on pentuja, sillä niiden aiheuttaman sotkun määrä on ihan tolkuton.

Katrin koti on muokkautunut kissaystävälliseksi vuosien varrella: aluksi käytössä oli kokonainen kissahuone ja myöhemmin erillinen työhuone, jossa hoitokissat saavat olla rauhassa. Useimmat kissat oppivat kuitenkin nopeasti, millaista arki ihmisen kanssa on.

Iitulla arki puolestaan rytmittyy usein kissan lääkityksen mukaan, sillä hän ottaa usein vastaan kissoja, jotka tarvitsevat erityisiä hoitotoimenpiteitä ja lääkinnällistä apua.

Vaikka arki voi olla sotkuista, aikataulutettua ja joskus raskastakin, molemmat kuvaavat sitä ennen kaikkea palkitsevaksi. Jokainen pieni edistysaskel on voitto, sekä kissalle että vapaaehtoiselle. 

💚 Luottamuksen rakentuminen – vapaaehtoistyön sydän

Luottamuksen syntyminen on yksin niistä asioista, joiden vuoksi moni vapaaehtoinen jatkaa eläinsuojelutyötä vuodesta toiseen. Se on konkreettinen muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään: jotta kissa, joka ei ehkä ole koskaan saanut kokea turvaa, voi vihdoin elää rauhassa ja turvassa. 

Katrille luottamus näyttäytyy usein leikin kautta, kun näkee, että kissa kerää rohkeutta ja saa ehkä elämänsä ensimmäisiä positiivisia kokemuksia ihmisestä.

Iitulle puolestaan silloin kun pelon alta paljastuu kissan oma persoona. 

Melkein ratkeaa ilosta, kun näkee kissan oman persoonan pelon alta.”

Nämä tilanteet eivät synny tyhjästä. Ne ovat seurausta vapaaehtoisen tekemästä työstä ja niistä lukemattomista pienistä teoista, joita kukaan ulkopuolinen ei näe: rauhallisista hetkistä lattialla, hitaista lähestymisistä, toistuvista rutiineista, lempeistä sanoista ja siitä, että joku jaksaa yrittää uudelleen päivä toisensa jälkeen. 

Juuri tällaiset hetket muistuttavat, että vapaaehtoistyö ei muodostu vain käytännön tehtävistä, vaan turvan rakentamisesta, luottamuksen ansaitsemisesta ja mahdollisuuden antamisesta. Ja siksi sellaiset hetket tuntuvat niin suurilta. 

  Sijaiskotielämän pieniä iloja: poseeraushetki linnan valtiaana.

🐾 Luopuminen – osa vapaaehtoisen matkaa

Sijaiskotitoimintaan kuuluu myös luopuminen, joka on yksi niistä hetkistä, joissa vapaaehtoistyön merkitys konkretisoituu. Kun kissa on saanut sijaiskodissa turvaa, hoitoa ja aikaa toipua, vapaaehtoinen pääsee näkemään työnsä tuloksen: terveen kissan, joka on valmis omaan kotiin. 

Katrille luopuminen on ennen kaikkea iloinen hetki, sillä työ on ikään kuin saatu päätökseen.

“Adoptiot ovat olleet iloisia ja helpottavia. On ihanaa palata normaaliin arkeen ja alkaa odottaa seuraavaa hoitokissaa.”

Iitulle sen sijaan tunnesiteet ovat suuria, mutta tieto oikeasta kodista tekee irti päästämisestä kevyempää.

“Tunnesiteet ovat isoja, mutta kun tietää että kissa pääsee juuri oikeaan kotiin, se helpottaa.”

Luopuminen ei kuitenkaan ole vain henkilökohtainen kokemus, vaan osa vapaaehtoistyön ketjua. Adoptiotiimi tekee huolellista työtä ja sijaiskodit tietävät, että jokaiselle kissalle etsitään koti, joka vastaa juuri sen kyseisen kissan tarpeita. Siksi luopuminen ei tunnu menettämiseltä, vaan pikemminkin yhteiseltä onnistumiselta. Se on hetki, jolloin vapaaehtoinen näkee, että omalla panoksella on ollut merkitys. Juuri se antaa voimaa ottaa vastaan seuraavan kissan, seuraavan tarinan ja mahdollisuuden auttaa. 

💚 Haasteet, jotka eivät näy ulos päin

Eläinsuojelutyö ei ole pelkkiä onnistumisia tai suloisia kissavideoita. Vapaaehtoisten arjessa on myös hetkiä, jotka eivät aina päädy sosiaalisen mediaan: epävarmuutta, huolta ja tilanteita, joissa ei tiedä miten kaikki tulee päättymään. Juuri näissä hetkissä vapaaehtoistyön todellinen luonne näkyy kaikkein kirkkaimmin. 

Katri on kohdannut niin sairaita kuin synnyttäviä kissoja sekä pentujen menetyksiä. Yksi mieleenpainuvimmista öistä oli se, kun hän ja toinen vapaaehtoinen syöttivät pentuja aamukolmelta, uupuneina mutta päättäväisinä.

“Pimein hetki ennen aamunkoittoa, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.”

Iitulla on ollut hoidossaan kissoja, jotka ovat avanneet haavoja, hyökänneet kivun vuoksi tai tarvinneet intensiivistä hoitoa. Joskus se tuntuu vaikealtakin.

“Vaikeinta on, kun kissa ei ymmärrä, että yrität auttaa.”

Nämä tilanteet ovat raskaita, mutta ne ovat myös osa vapaaehtoistyötä. Sitä puolta, jonka vain harva näkee. Jokainen vaikea tilanne on osoitus siitä, miten paljon vapaaehtoiset antavat itsestään, ajastaan ja tunteistaan kissojen vuoksi. 

Sen vuoksi yhteisö on niin tärkeä. Dewissä kukaan ei jää yksin, sillä aina on joku, jolle voi soittaa, joka tulee avuksi, joka ymmärtää ja osaa toimia tilanteessa. Vapaaehtoistyö ei ole yksinäistä taistelua, vaan yhdessä kannattelemista: voimaa, joka syntyy ihmisistä, jotka haluavat auttaa silloinkin kun on kaikkein vaikeinta. 

   “Forget me not Sussu, yksi monista Dewillä olleista kissoista, jotka ovat saaneet uuden alun.

🐾 Vapaaehtoistyö – Mikä saa jatkamaan?

Kun kysyy vapaaehtoisilta, mikä saa heidät jatkamaan vuodesta toiseen, vastaukset palaavat yhä uudelleen samoihin teemoihin: yhteisöön, onnistumisiin ja siihen tunteeseen, että omalla panoksella on merkitystä. Katri kiteyttää asian yksinkertaisesti:

“Dewin voima on yhteisössä. Kukaan ei tee tätä yksin.”

Iitulle jokainen kotiin päässyt kissa on muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään, jokainen oman kodin saanut kissa kannustaa jatkamaan eläinsuojelutyötä. 

Vapaaehtoistyö Dewissä ei ole yksinäistä puurtamista, vaan yhdessä rakentamista. Se on sitä, että joku vastaa viestiin keskellä yötä, joku tulee auttamaan eläinlääkärikäynnille, joku kuuntelee kun on ollut raskas päivä. Se on oppimista, jaksamista ja toisten tukemista ja juuri tämä yhteisöllisyys tekee eläinsuojelutyöstä niin erityislaatuista.

Kun vapaaehtoinen näkee, että kissa saa uuden alun tai kun vaikea tilanne ratkeaa yhdessä, syntyy tunne joka kantaa pitkälle.

💚 Mitä kaikkea vapaaehtoistyö voi olla?

Dewissä vapaaehtoistyö ei ole vain sijaiskotina toimimista. Yhdistyksen arki rakentuu monista erilaisista tehtävistä ja jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan oman palasensa kokonaisuuteen. Katrin ja Iitun kokemukset muistuttavat, että mukaan voi tulla hyvin monella tavalla. 

Katri on vuosien aikana ollut useassa roolissa ja hän kuvaa vapaaehtoistyötä näin: “Aina saa apua ja neuvoja, yksin ei tarvitse jäädä.” 

Iitu puolestaan on tehnyt kaikkea kissojen loukutuksista eläinlääkärikäynteihin. Hänelle vapaaehtoistyö on ollut tapa oppia ja kasvaa: “Sijaiskoteilu vaatii aikaa, jaksamista ja halua oppia.”

Eläinsuojelutyö näkyy monessa muussakin muodossa kuin sijaiskoteiluna. Loukutustiimi tekee työtä ulkona elävien kissojen parissa; sometiimin vapaaehtoiset kertovat kissojen tarinoita eteenpäin ja tiedottavat yhdistyksen tapahtumista. Tapahtuma- ja varainhankintatiimi suunnittelee kannatustuotteita ja järjestää tempauksia ja keräyksiä, jotka tuottavat varoja ja näkyvyyttä. Autoapulaiset auttavat kissojen ja kissantarvikkeiden kuljetuksissa. Sijaiskotien tukena toimii kissatiimi, joka vastaa kysymyksiin, neuvoo ja auttaa arjen tilanteissa. Taustalla Dewin hallitus pitää huolta siitä, että toiminta rullaa ja pysyy vakaana.

Dewin vapaaehtoistoiminta rakentuu ihmisistä, jotka haluavat antaa kissoille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan jotakin ainutlaatuista. 

Jos joskus mietit, voisiko sinulle olla paikka tässä joukossa, älä epäröi lähteä kokeilemaan. Dewissä jokaiselle löytyy oma tapa auttaa. 

 Rauha, turva ja uni. Sitä vapaaehtoistyö mahdollistaa.

 - Omppu, Dewin aktiivi

Estivoiden ensikäynti eläinlääkärillä

Tässä blogitekstissä kerromme kuuden Estivo-kissan eläinlääkärikäynnistä: Estivot Chianti, Edda, Ennio, Lorenzo, Minore ja Santo vietiin ensikäynnille 10.9.2025. Tosin Chianti, Lorenzo ja Minore olivat tavanneet eläinlääkärin jo aikaisemmin. Chiantin päivystyskäynnistä voi lukea edellisestä postauksesta Chiantin päivystyskäynti.

"Nyt Lorenzo lääkäriin!"

Mitä tarkoittaa kissan ensikäynti?

Kun Dewi loukuttaa kissapopulaation, kissoille pyritään saamaan ensimmäinen eläinlääkärikäynti viimeistään 1-3 viikon kuluttua kissan loukutuksesta. 

Ensikäynnillä tehtävät toimenpiteet riippuvat kissan voinnista ja tarpeista sekä siitä, mitä toimenpiteitä kissalle on jo aikaisemmin tehty. Kissat ovat kaikki yksilöitä, ja siksi niiden terveydentilakin vaihtelee. 

Joskus kaikkia toimenpiteitä ei voida suorittaa jollekin kissalle, minkä vuoksi kissa tarvitsee myöhemmin viedä uudestaan eläinlääkäriin. 

Eddaa tutkittiin käynnillä kopasta käsin.

Ensikäynti ei välttämättä siis tarkoita kirjaimellisesti kissan ensimmäisestä käyntiä eläinlääkärissä, vaan ennemminkin tiettyjä ensimmäisiä perustarkastuksia ja -toimenpiteitä, joita kissalle tehdään. Aivan ihka ensimmäinen eläinlääkärikäynti tämä oli oikeastaan vain Enniolle, Eddalle ja Santolle. Siksi he saivat myös ikäarviot samalla käynnillä.

Kissan rauhoittaminen eläinlääkärissä

Yleensä kissat rauhoitetaan ensikäynnillä toimenpiteitä varten, sillä ne ovat usein niin arkoja, että eivät anna koskea puhumattakaan sellaisissa epämiellyttävissä toimenpiteissä kuin lääkärikäynnillä. Aina rauhoitusta ei kuitenkaan tarvita. 

Jos kissa on hyvin arka, niin se rauhoitetaan häkistä käsin. Ensin kissa kipataan kantokopasta häkkiin, jonka raosta eläinlääkäri tuikkaa rauhoitteen. Kissan annetaan odottaa häkissä, kunnes rauhoittava aine vaikuttaa, ja vasta sitten aloitetaan toimenpiteet. Aineen vaikutusta odotellessa häkin päälle laitetaan pyyhe kissan stressitasojen minimoimiseksi.

Ennio rauhoitettavana häkissä.

Pakkohäkki on stressittömämpi vaihtoehto kissalle, sillä rauhoituspiikki saadaan sen avulla niin nopeasti laitettua. Lisäksi se on turvallisempi vaihtoehto eläinlääkärille, jonka ei tarvitse häkkiä käytettäessä varoa kissanpuremia.

Perustoimenpiteet

Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä tutkitaan sijaiskodissa tai populaatiossa mahdollisesti ilmenneitä oireita, esimerkiksi Estivoiden ensikäynneillä otettiin korvanäytteet jokaisesta kissasta, sillä kaikilla Estivo-populaation kissoilla oli esiintynyt korvapunkkia tai muita korvaongelmia. 

Eläinlääkärissä tarkastetaan Santon suun kuntoa.

Käynnillä mukana olevat dewiläiset voivat halutessaan osallistua hoitotoimenpiteisiin, kuten korvien puhdistukseen ja korvanäytteiden ottamiseen. Otoskoopin käyttö ei varsinaisesti kuulu peruskorvatarkastukseen, mutta korvaongelmista kärsivien Estivoiden korvat oli aiheellista tutkia tavallista tarkemmin. 

Chianti korvatarkastuksessa.

Ensikäynnillä eläinlääkäri tunnustelee ja tarkastelee kissan läpikotaisin, tarkistaa ennen kaikkea suun ja korvien kunnon. Tarkastuksessa kävi ilmi, että Ennio, Edda, Lorenzo ja Santo olivat kaikki hammashoidon tarpeessa. 

Perustarkastukseen kuuluu myös, että jokainen kissa punnitaan, sillä on tärkeä seurata painon kehittymistä. 

Eddalta otetaan korvanäyte.

Rokotus

Dewillä huolehditaan, että jokaisella kissalla on perusrokotukset kunnossa. Perusrokotteista kerrotaan tarkemmin postauksessa Kissan perusrokotukset. Ensimmäiset rokotteet kissoille pyritään antamaan juuri ensikäynneillä, minkä vuoksi on tärkeää, että kissa on ehditty madottamaan sijaiskodissa ainakin kerran ennen käyntiä. Rokotteen teho voi nimittäin kärsiä sisäloisten vuoksi. 

Tällä käynnillä muut kissat saivat perusrokotteen Chiantia lukuun ottamatta, joka oli rokotettu jo aikaisemmin. Minore sai kolmannen rokotteen eli tehosterokotteen siksi, että oli saanut aikaisemmat rokotteet niin nuorena.

Dewiläiset auttavat pienissä hoitotoimenpiteissä, kuten tässä Chiantin punnituksessa.

FIVin ja FeLVin testaus

Kaikilta kissoilta testataan ensikäynnillä FIV/FeLV. FIV tarkoittaa kissan immuunikatovirusta ja FeLV puolestaan kissan leukemiavirusta. Kumpaankaan virukseen ei ole parannuskeinoa. Siksi on tärkeä testata kissat ja minimoida tartunnan saaneiden kissojen kontaktit muihin kissoihin, joilla ei ole tartuntaa. 

Lisätietoa FIV-positiivisuudesta löytyy artikkelista Kissan FIV-positiivisuus. Kuten kaikki muutkin Estivot, olivat tämänkin käynnin Estivot kaikki FIV/FeLV-negatiivisia.

FIV/FeLV-testiä varten kissasta otetaan verinäyte.

Leikkaus

Kaikki Dewin kissat leikataan eli steriloidaan tai kastroidaan. Tarkempaa tietoa kissan leikkauksesta ja syitä toimenpiteeseen löytyy blogipostauksessa Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus. 

Tällä käynnillä leikattiin vain Edda, Ennio ja Santo. Leikkausta varten vatsan alueen karvat ajellaan. Eläinlääkäri suorittaa leikkauksen toiseessa huoneessa, jonne vapaaehtoiset eivät pääse mukaan.

Edda rauhoitettuna ja ajeltuna leikkauspöydällä. 

Sirutus

Miksi kaikki Dewin kissat sirutetaan? Mikrosiru toimii ikään kuin kissan henkilöllisyystodistuksena: sen avulla voidaan selvittää kadonneen kissan koti. Lisää mikrosirun käytöstä voi lukea artikkelista Mikrosirun ABC. 

Ennen sirutuksen aloittamista tarkastetaan sirunlukijalla, onko kissassa ennestään mikrosirua. Jos ei ole, sirunlukijalla tarkastetaan vielä kissaan tulevan sirun toimivuus. Sitten osaava siruttaja laittaa mikrosirun kissan niskaan, ja testaa vielä toisen kerran, että siru toimii. 

Sirutuksen voi tehdä eläinlääkäri, klinikkahoitaja tai jopa Dewin vapaaehtoinen, jolla on siihen vaadittava osaaminen. Lopuksi yhdistyksen siruvastaava rekisteröi kissoihin laitetut sirut Turvasiru-palveluun. Ilman rekisteröintiä mikrosirusta ei nimittäin ole hyötyä. 

Minore on tyytyväinen, kun toimenpiteitä seuraa lempeät silitykset.

- Petra, Dewin aktiivi ja hallituslainen & Ruu, sometiimi ja sijaiskoti

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas 2025

Vapaaehtoisten muistiinpanot lääkärikäynniltä

Chiantin päivystyskäynti

Juhannuksen 2025 jälkeen loukutetusta Estivo-populaatiosta saapui yhdistykselle kissanpentu Estivo Chianti, joka kävi suunnitellusti eläinlääkärissä kastroitavana kauniina heinäkuun loppupuolen päivänä. Eläinlääkärikäynnillä olivat mukana myös hänen sisaruksensa ja muutama muu Estivo-kissa. Tällä käynnillä Chianti rokotettiin, sirutettiin ja kastroitiin eli hänen kiveksensä poistettiin.

Chianti ja hänen sisaruksensa Etna ja Tiber.

Uroskissan kastroinnissa kastrointihaavat jätetään auki, jotta kiveksistä mahdollisesti erittyvä neste pääsee ulos. Pentujen kastraatioviillot ovat noin 10-15 millimetrin pituisia. Kastrointihaavat alkavat yleensä umpeutumaan parissa päivässä. Kastroinnin syistä voi lukea lisää postauksesta Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus.

Pari seuraavaa päivää pentujen leikkauksen jälkeen sujuivat hyvin, vaikka pennut olivat ymmärrettävästi eläinlääkärikäyntiä seuraavana päivänä vielä hieman väsyneitä. Sijaiskoti oli päättänyt tarkistaa kaikkien kolmen pennun haavat kahdesti päivässä varmistuakseen niiden paranemisesta.

Lauantai-illan tarkistuksen yhteydessä toinen Chiantin kastraatiohaavoista punoitti hieman, mutta näytti olevan osittain ummessa, eikä haavasta erittynyt mitään. Kissa oli virkeä, leikkisä ja söi hyvin. Sijaiskoti ilmoitti kuitenkin punotuksesta kissavastaavaalleen, ja yhdessä sovittiin, että tilannetta tarkkaillaan.

Chianti, kuten monet Estivot jo yhdistykselle saapuessaan, on aivan kesy ja tykkää silityksistä.

Sunnuntain aikana tapahtui kuitenkin muutos: Chiantin käytös muuttui apaattiseksi, kissa makoili paikoillaan paljon enemmän ja pesi itseään turhan usein. Lisäksi vessassa käyminen kesti tavanomaista kauemmin, ja kissa aristeli takapäätään.

Kun sunnuntai-iltana sijaiskoti tarkisti haavaa, Chianti ei olisi millään halunnut ihmisen ottavan häntä kiinni, vaikka tavallisesti tykkäsikin kosketuksesta. Sijaiskoti otti kissanpennun syliinsä, mutta Chianti veti häntänsä tiukasti haaravälinsä suojaksi, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin. Samassa sijaiskoti huomasi Chiantilla merkkejä kivusta: kissan korvat kääntyivät ulospäin, ja kissa piti silmiään kiinni aika ajoin. Silti haava oli pakko tarkistaa.

Haavan tarkistus sekä kissanpennun käytös paljastivat, että kaikki ei ole kunnossa. 

Sijaiskoti huomasi haavaan tarttuneen huomattavasti karvoja, ja se oli kostea sekä voimakkaasti turvonnut. Sijaiskodin tutkiessa haavaa lähemmin sieltä erittyi myös keltaista nestettä eli haava alkoi märkiä. Toiseen kastrointihaavaan verrattuna tämä haava ei ollut ummessa oikeastaan lainkaan ja siksi varmasti todella kipeä. Sijaiskoti myös vertasi kastrointihaavaa Chiantin veljen haavoihin, jotka olivat jo täysin parantuneet ja lähes huomaamattomat.

Klo 21.02: Sijaiskoti otti välittömästi yhteyttä kissavastaavaansa, joka välitti tilannetiedon muille kissatiimin jäsenille. 

Klo 21.04: Kissatiimistä kehotettiin soittamaan päivystykseen saman tien. Päivystyksessä oli onneksi rauhallinen ilta, joten sijaiskotia ohjeistettiin tuomaan kissa tarkistettavaksi, sillä oireiden perusteella kastrointihaava oli hyvin todennäköisesti päässyt tulehtumaan. Kastrointihaava oli tulehtunut todennäköisesti siksi, että kissa oli nuollut haavaa.

Klo 21.19: Chianti oli siirtynyt kantokoppaan ja sijaiskodin auton kyytiin kohti Raision Papuvetia, jossa päivystys oli. Sijaiskoti rauhoitteli ja supatteli mukavia takapenkillä hiljaa matkustaneelle kissanpennulle.

Klo 22.02: Chianti saapui Papuvetiin sijaiskodin ihmisen kanssa. Sijaiskoti kertoi vielä lyhyesti päivystyksen vastaanoton mukavalle klinikkaeläinhoitajalle kissan oireista ja niiden kestosta. Päivystyksessä jouduttiin hetki odottamaan, sillä ennen Chiantia muina asiakkaina olivat vanha koira ja siimaan sotkeutunut vesilintu.

Chianti pysyi paikoillaan pistosten ajan.

Klo 22.15: Chianti otettiin sisään toimenpidehuoneeseen, jossa eläinlääkäri tutki kissan tämän ollessa ensin sijaiskodin tutun ihmisen sylissä ja sitten hieman jännittyneenä toimenpidepöydällä. Eläinlääkäri ja hoitaja lähtivät hakemaan kipulääkettä ja tarvikkeita kastraatiohaavan puhdistamiseen. Tällä välin kissa kehräsi ja kuikuili ympärilleen tutkien toimenpidehuonetta.

Eläinlääkäri ja hoitaja palasivat, antoivat Chiantille opioidipohjaista kipulääkettä sekä tulehduskipulääkettä pistoksena. Sen jälkeen he tyhjensivät ja puhdistivat märkivän kastraatiohaavan.

 Koko toimenpiteen ajan Chianti oli tiukasti sijaiskodin ihmisen sylissä ja antoi eläinlääkärin sekä hoitajan hoitaa haavan vastaan panematta. Kissan rauhallisuuteen syinä olivat todennäköisesti jo vaikuttamaan alkaneet saadut kipulääkkeet, mutta myös tutun ihmisen läsnäolo.

Klo 22.37: Chianti ja sijaiskodin ihminen pääsivät siirtymään takaisin vastaanottoaulaan odottamaan lääkärin papereita.

Klo 22.41: Eläinlääkäri sai paperit valmiiksi: Chiantille määrättiin kipulääkettä, antibioottikuuri, haava-alueen puhdistus 2-3 kertaa päivässä ja kauluri nuolemisen estämiseksi, kunnes haava on täysin parantunut. 

Chiantilla ei ollut helppoa kaulurin kanssa, mutta sen käyttö oli välttämätöntä kastraatiohaavan paranemisen kannalta.

Klo 23.25: Chianti ja sijaiskodin ihminen olivat viimein kotona, jossa eristystilassa eli isossa kylpyhuoneessa Chiantia olivat vastassa sisarukset ja sijaiskodin toinen ihminen. Ennen nukkumaanmenoa Chiantille täytyi vielä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti asettaa kauluri, joka ensi alkuun tuntui Chiantista hyvin oudolta ja liikkumista rajoittavalta. Sijaiskodin ihmisten onneksi Chianti alkoi kuitenkin heti kotiin päästyään syömään ja juomaan normaalisti. 

Chianti sai suurta tukea sisaruksiltaan päivystyksestä palaamisen jälkeen, sillä sisarukset ottivat Chiantin avosylin vastaan, haistelivat ja pesivät häntä. Ensialkuun kaulurin käyttö kömpelöitti kissanpennun elämää ja liikkumista, mutta parin päivän käytön jälkeen alkoi se lopulta sujua. Loppujen lopuksi Chiantin tulehtunut kastraatiohaava parani kymmenessä päivässä, minkä jälkeen kaulurin käytön sai lopettaa.

Edessä Tiber, takana vasemmalla Etna ja takana oikealla Chianti.

- Sijaiskoti & kissavastaava Anna