4. tammikuuta 2023

Baloo van Pikiksen muistolle

Van Pikis -populaatio on suurin populaatio, jota Dewi ry on hoitanut. Populaation loukutus aloitettiin syksyllä 2019, ja keväällä 2021 loukutettiin viimeiset kissat. Kaiken kaikkiaan populaatiosta tuli 140 kissaa, joista osa syntyi sisätiloissa. Baloo van Pikis oli tiettävästi populaation vanhin kissa.

Populaatio oli siinä määrin poikkeuksellinen, että kissoja oli elänyt keskimäärin pidempään kuin populaatioissa yleensä. Tämän oli mahdollistanut - tai aiheuttanut - kissojen aktiivinen ruokinta, kissojen sääsuojat ja lämpölamput, joita kissoille oli asennettu ulkorakennuksiin. Useimmiten populaatioissa kissat elävät max. muutaman vuoden ikäiseksi, mutta van Pikis -populaatiosta loukutettiin useampi 5-10-vuotias.

Punainen pikis-kolli

Populaatiopaikalla nähtiin kerralla samanaikaisesti useita kissoja. Muutaman tunnin loukutuksen aikana kissoja saattoi nähdä kymmenittäin. Jostain syystä iso, punainen kolli jäi monen mieleen. Siitä näki, että se oli varmasti yli parivuotias, koska sille oli ehtinyt muodostua kunnon kolliposket ja kokoa kauttaaltaan. Muihin kolleihin verrattuna päättelimme kyseessä olevan jokin "kantaisä", sillä se vaikutti olevan pappa verrattuna muihin uroksiin.

Heinäkuussa 2020 tuo kolli nähtiin populaatiopaikalla silmät verestävinä. Se oli selvästi tapellut pahasti. Saimme siitä kuvan, mutta emme saaneet kissaa edes käymään loukkujen lähellä. Emme enää myöhemmin nähneet kollia, joten oletimme sen menehtyneen.

Populaation loppusuoralla Tesy ry riensi apuun ja loukutti loppuun viimeisiä kissoja, sillä loppua kohden kissat olivat oppineet välttämään loukkuja, joten loukutus oli melko hidasta. Toukokuussa 2021 loukkuun meni viimeinen populaation kissa, josta Tesy ilmoitti Dewille. Sovimme, että tuo kissa tulisi Dewille. Saisimme näin hienosti van Pikis -populaation saatettua vihdoinkin loppuun.

Dewiläisten keskuudessa vitsailtiin, että voisiko kyseessä olla se punainen papparainen, jota emme olleet enää moneen kuukauteen nähneet. Maija ja Melina olivat tehneet isoimman työn loukuttamisessa, ja Melina ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi majoittaakseen "viimeisen van Pikiksen". Kun Melina haki tuon kissan Tesyltä, ei hän - eikä kukaan muukaan dewiläisistä - ollut uskoa silmiään. Pappakissa oli selvinnyt sittenkin.

"Mutta niin se pappa vain porskuttaa! Voi, mikä riemu repesi, kun aktiivimme haki keskiviikkona kissan Tesyltä ja vastassa oli tuttu punanuttu. Kissan kanssa suunnattiin suoraan eläinlääkäriin. Lääkärissä kissalle tehtiin terveystarkastus ja otettiin senioriverikokeet. Yllättävää kyllä, kissa vaikuttaa yllättävän terveeltä ikäisekseen. Suu on tietenkin hirveässä kunnossa, mutta hammaslääkäriaika saatiin jo ensi viikolle. Sitten tiedämme oikeasti, miten papan käy.

Mutta näillä tiedoilla toteamme vain... Tervetuloa vihdoinkin Dewille, sinua on odtettu kaaaauan! <3"

Kirjoitus Dewin Facebookissa 14.5.2021

Baloon matka Dewillä

Punanuttuinen kolli sai nimekseen Baloo, ja tämän syntymävuodeksi arvioitiin 2010. Baloolta puuttui 9 hammasta, ja kastraation yhteydessä Baloolta poistettiin lisää hampaita. Hänen korvansa oli repaleiset ja pakkasen pureskelemat, nenässä oli osumia tappeluista, silmäluomien reunat olivat repaleiset ja vilkkuluomesta oli lähtenyt pala.

Baloo ehti asua Dewillä ollessaan Melinalla, Matilla, Nooralla, uudestaan Matilla, Saanalla ja viimeiset viikot Lindalla. 

Kissa oli hyvinkin passiivinen, mutta eläinlääkäristä ei löytynyt syytä tälle. Ajateltiin, että kun kyseessä on näin poikkeuksellisen vanha populaatiokissa, passiivisuus voi olla myös stressireaktio. Ajan kanssa paljastuikin, että Baloo reagoikin stressiin voimakkaasti esim. syömättömyydellä eikä tämä stressinsietokyky parantunut Dewillä ollessa lainkaan, vaikka reilu puolessatoista vuodessa Baloo ehti kokea monta muuttoa ja vielä useamman eläinlääkärikäynnin.

Baloo majoittui mieluiten aina saunassa ja sai siksi hyvin pian saunatontun tittelin. Syksyllä 2021 Baloosta löydettiin kissasosiaalinen puoli, kun tämä alkoi laulaa toiselle Dewin kissalle, Leimulle, serenadeja. Valitettavasti Leimu ei vain lämmennyt Baloon kauniista yrityksistä huolimatta. Eikä lämmennyt seuraavassa sijaiskodissa Utulivukaan, joka oli myöskin Dewin kissa.

Baloon ulkomuoto oli sen verran repaleinen ja surukatseinen, ettei tämä kokenut "glow uppia" juuri ollenkaan. Kuitenkin yksi merkittävä muutos oli se, että jossain kohtaa Baloo ei enää maannut kantokopassa mattona (vas.), vaan kuikuili uteliaana (oik.).

Diagnoosi: spondyloosi

Dewissä kissoja kuvataan paljon kameroilla, jotka toimivat wifillä ja tallentavat materiaalia vain havaitessaan liikkeitä. Tällainen oli käytössä myös Saanalla, jonka luokse Baloo muutti kesän 2022 alussa.

Baloo oli ollut vain kuukautta aikaisemmin toista kertaa hammaslääkärissä, jossa oli myös todettu, että Baloo ei juurikaan raavi mitään, koska kynsiä oli päässyt kasvamaan kiinni anturaan asti. Tämän takia Baloon raapiminen otettiin erityisesti tarkkailun alle ja yritettiin saada tämä kiinnostumaan raapimisesta.

Sen lisäksi, että voitiin todeta, ettei Baloo raavi mitään, voitiin myös todeta, ettei hän venytellyt ja hyppiminenkin oli vähäistä. Syntyi oivallus: mitä jos Baloossa on jokin ortopedinen ongelma, joka ei näy verikokeissa eikä perusterveystarkastuksissa?

Heinäkuussa 2022 Baloolla todettiin spondyloosi. Näimme valoa tunnelin päässä: mitä jos kipulääkityksen myötä Balooseen tulee virtaa eikä hän enää olisi surukatseinen tohveli?

Baloon viimeinen syksy

Syksyllä 2022 Baloo sai samaan sijaiskotiin Saanalle kaverikseen Cosmon, joka vihdoinkin antoi Baloolle toivottua vastakaikua. Kissakemiat kohtasivat! Baloon häntä nousi ylös!

Kipulääkitys ei varsinaisesti mullistanut mitään: Baloo hyppi paremmin, venyttelikin joskus, mutta edelleen valtaosan ajasta Baloo eleli saunatonttuna. Hän ei ollut ehkä niin surumielinen tohveli, vaan ennemmin varovainen villasukka.

Cosmolla oli omat terveydelliset haasteensa pahan ihotulehduksen takia, ja kun tätä ei saatu millään kuriin, siirtyi tämä ensiksi Lindalle hoitoon. Cosmo ei pitänyt rasvaamisesta ja yritti joka välissä päästä raapimaan kaulaansa, joten tarkoituksena oli, että Cosmon ihotulehdus hoidettaisiin kuntoon Lindalla, ja sitten Cosmo palaisi kivaan ympäristöön takaisin Baloon ja Saanan kanssa.

Muutama päivä myöhemmin Baloon kanssa oltiinkin päivystyksessä, sillä Cosmon siirto oli aiheuttanut suurta stressiä. Tosin tällä kertaa stressi ei oireillut vain syömättömyyteenä, vaan myös pissan ja kakan panttaamisena. Päivystyksessä saatiin ensiapua, mutta panttaaminen jatkui. Niinpä Baloo siirtyi Cosmon perässä Lindalle. Mystisesti Baloo alkoi jälleen käyttää vessaa, mutta lyhyessä ajassa oli tullut niin paljon stressiä, ettei Baloo syönyt itsenäisesti ja hän hengaili vessassa eritteiden joukossa.

Kun Baloon syöminen oli ollut muutaman päivän pakkoruokinnan varassa, päätettiin Baloo käyttää jälleen eläinlääkärissä, koska oli varmaa, että ainakin Baloo tarvitsisi nesteytystä. Baloon selkä kuvattiin uudelleen, ja eläinlääkäri epäili spondyloosin olevan alkuperäinen syy panttaamiselle ja stressin olleen vain ns. vika tikki oireilun alkamiselle. Dewin hallituksessa päätettiin, ettei Baloon kodinetsintää enää jatkettaisi, vaan kissa jäisi yhdistykselle.

Cosmo ja Baloo

Baloo oli ollut kesästä asti jo isolla gabapentiiniannoksella - 50mg aamuin ja illoin - mutta nyt vuorokausiannokseen lisättiin vielä 50mg päivällä. Määrä oli jo sen verran suuri, että annos tarvitsi saada tasaisesti menemään, sillä liian suuri annos liian lyhyessä ajassa olisi aiheuttanut sedaation eli siis tajunnantason laskua.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Cosmo käytettiin hammaskivenpoistossa, jossa oli tarkoitus myös tutkia tämän nielua, sillä se oli ainut, mitä Cosmosta ei oltu vielä tutkittu. Täysin yllättäen paljastuikin, että Cosmolla ihottuman alkuperäinen syy oli kivussa: tämän kieliluut olivat murtuneet. Cosmo laskettiin ikiuneen eikä tämä enää palannut Baloon kaveriksi. Cosmon kohtalosta voit lukea lisää täältä.

Eutanasiapäätös

Cosmon lähtö ei ollut Baloolle niin suuri stressitekijä nyt, kun Baloo oli sijaiskodissa, jossa oli kolme muuta kissaa. Kuitenkin yhdistyksen hallituksessa piti pohtia, miten Baloon kanssa edetään. Eläinlääkäri vertaili heinäkuussa ja joulukuussa otettuja kuvia, ja oli selvää, että spondyloosi oli pahentunut.

Alunperin lähdettiin pohtimaan sitä, palaisiko Baloo Saanalle, ja jos palaisi niin ketä kissaa kokeiltaisiin Baloon kaveriksi? Kauanko muuton yhteydessä Baloota voisi pakkoruokkia ennen kuin olisi aiheellista käyttää tämä jälleen eläinlääkärissä? Olisiko Baloo saattohoidossa vai käytettäisiinkö se hammaslääkärissä alkuvuodesta, koska olisi ollut jälleen aika hoitaa sen jäljellä olevia hampaita?

Baloo oli saanut paikan monen dewiläisen sydämestä, joten keskustelua oli vaikea käydä. Kuitenkin kissojen hoidossa pyritään siihen, että kissat saisivat parasta mahdollista hoitoa siten, miten se on eettisesti oikein. Eli pyrimme siihen, että kissojen hoitopäätökset tehtäisiin järjellä eikä tunteella: kissoille eutanasia on hoitotoimenpide, johon päädytään, jos kissan kipua ei saada kontrolliin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kissa elää vain siksi, että kissasta tykätään ja siitä ei haluta luopua.

Kun hallituksessa keskusteltiin Baloosta, kävi ilmi, ettei kukaan pitänyt Baloon elämää eettisesti oikeana. Baloo kun vietti vuorokaudesta yli 23 tuntia samassa paikassa möllöttäen. Oli oletettavaa, että Baloolla oli ollut spondyloosi jo silloin, kun tämä oli loukutettu ja tämä oli koko ajan ollut taustalla Baloon passiivisuuteen. Toisaalta nyt myös Baloo oli niin runsaalla kipulääkityksellä, että sekin saattoi aiheuttaa passiivisuutta. Kukaan meistä ei ollut tuntenut Baloota nuorena herrana, kun tämä kenties oli ollut terve ja pirteä. Kenelläkään ei ollut tietoa, mikä olisi Baloon "normaali". Koska Baloo oli edelleen äärimmäisen passiivinen ja vähäliikkeinen, emme voineet olla varmoja, että Baloo olisi tai tulisi koskaan olemaan kivuton.

Kun pahentuneen spondyloosin lisäksi otettiin huomioon Baloon populaatiotausta, stressiherkkyys, ikä ja arkuus, päätettiin hallituksessa puoltaa Baloon eutanasiaa.

Kotieutanasia

Baloon viimeisimmän varsinaisen sijaiskodin, Saanan, toiveesta Baloolle toteutettiin kotieutanasia. Koska yhdistys kustantaa tasa-arvoisesti jokaiselle kissalle samanlaisen eutanasian, päätettiin kolehdilla kerätä erikseen erotus, jotta Baloo saisi kotieutanasian, eikä tämän tarvitsisi kokea enää kopittamista, automatkaa ja eläinklinikkaa.

Tammikuun 3. päivä 2023 Baloo nukahti kiipeilypuun pesään, jossa se oli ollut valtaosan ajastaan siirryttyään Lindalle. Baloon saattoi viimeiselle matkalleen neljä dewiläistä.

Melina halusi yksilötuhkata Baloon omakustanteisesti. Baloon tuhkat sirotellaan Melinalle tärkeään paikkaan, jossa on merinäköala. Se on myös muutaman muun eläimen viimeinen leposija. Haluamme ajatella, että näin Baloolla on varmasti vielä seuraa ajan tuolla puolen.

"Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri lohduton,
mut tiedän,
sun hyvä olla nyt on."

Baloota lämpimästi muistaen useat, useat dewiläiset ja vielä useammat seuraajat somessamme. <3 

18. joulukuuta 2022

Orpo kissanpentu Bartimaeus ja kutsumaton vieras isospora felis

Syksyllä 2022 Dewiläisille huolta aiheutti Bartimaeus-niminen kissanpentu. Bartimaeus eli Bart löytyi erittäin huonossa kunnossa loimaalaisperheen pihalta. Alueella ei tiettävästi kulkenut valvomatta ulkoilevia kissoja tai kissapopulaatioita, joten 12-viikkoisen pennun löytyminen yksin ulkoa oli huolestuttavaa. Bartilla todettiin myöhemmin alkueläintartunta isospora felis, joka pienelle kissanpennulle voi osoittautua kohtalokkaaksi.

Bart oli löytyessään todella huonossa kunnossa: noin 12-viikkoinen pentu painoi vain kilon, kun normaali ja terve pentu painaa samanikäisenä yli 1,5 kg. Tajuton pentu sai ensiapua eläinlääkärissä, sillä lähtökohtaisesti kyse oli löytökissasta, jonka omistajaa yritettiin pikapuoliin löytää. Vasta hoitoa annettaessa Bartin tilanne realisoitui myös eläinlääkäreille: kissa oli vakavasti kylmettynyt ja kuivunut.

Bart pääsi eläinlääkäriin heti kun hänet löydettiin

Pentu vietti pari päivää suonensisäisessä nesteytyksessä, eikä omistajaa löytynyt. Kukaan ei tuntunut kaipaavaan pientä kissanpentua, jonka elämän ensimetrit olivat yhä mysteeri niin eläinlääkäreille kuin eläinsuojeluyhdistykselle: vaikka kissasta olisi tarkoitus tulla valvomatta ulkoileva yksilö, yleensä näin nuoret kissanpennut halutaan pitää vielä sisällä. Bartia hoidettaessa kuitenkin huomattiin, ettei kissa ollut saanut kunnon ruokaa tai hoivaa ihmiseltä päiviin, ehkä jopa viikkoihin. Se oli syönyt ruohoa nälkäänsä.

Parin päivän nesteyttämisen jälkeen Bart voitiin siirtää eläinsuojeluyhdistykselle hoiviin. Kuitenkin pennun kuntouttaminen vaati paljon sitoutumista, ja paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä ei ollut siinä kohtaa sellaiseen resursseja. He pyysivät apua Dewiltä, ja näin kissanpentu jatkoi matkaansa Dewin sijaiskotiin.

Kun Bart oli saanut nesteytettyä, alkoi tämä valumaan ripulia. Ensihätään pentu sai Trikozol-kuurin, joka on muun muassa giardiaa vastaan. Eläinlääkärillä oli jo tässä kohtaa epäilys, että Bartilla on taustalla jokin tauti, joka oli sitten vetänyt pennun niin huonoon kuntoon. Toisaalta kissan ripuli olisi voinut johtua esimerkiksi ihan vaan huonosta ruokavaliosta ja kylmettymisestä. Bartista otettiin ulostenäyte, joka lähetettiin Movetiin. Pian taudinaiheuttajaksi paljastui alkueläintartunta isospora felis. 


Isospora felis

Isospora felis on kokkidi, jolla on feko-oraalinen tartuntatapa (eli uloste-suu-). Tauti aiheuttaa ookystia, jotka poistuvat eläimen elimistöstä ulosteen mukana ja levittävät tartuntaa. Kun kissa esim. pesee peräpäänsä ulostamisen jälkeen, kissa nielee ulostettakin ja taudinaiheuttajat palaavat jälleen kissaan ja tautikierre jatkuu. Isospora ei ole loistartuntojen (esim. suolinkaisten) tavoin häädettävissä kissan elimistöstä, joten tärkeintä taudin hoidoissa onkin estää ookystien pääsy takaisin elimistöön. Käytännössä tulee siis ehkäistä, ettei kissa pääse nielemään omaa ulostettaan esimerkiksi nuolemalla itseään. Tästä syystä Bartille laitettiinkin kauluri ja eristystilaa puhdistettiin ahkerasti.

Bartin piti pitää kauluria, jotta ei pääsisi pesemään pyllyään

Isospora felis ei ole varsinaisesti zoonoosi, eli eläimestä ihmiseen tarttuva, mutta se voi olla zoonoottinen, jos ihmisellä on vastustuskyky erityisen heikko. Kissojen välillä isospora tarttuu herkästi, joten Bart eli hoidon aikana eristyksissä muista kissoista. Kaikki tekstiilit Bartin eristystilasta on laitettu suoraan polttojätteisiin tartuntariskin minimoimiseksi. Isospora kestää sekä kylmää että kuumaa ja voi säilyä maaperässä vuosikausia. Kuitenkin ihmisasumuksessa siitä on suht helppo päästä eroon tehostetun hygienian ja ehkäisevien toimintojen avulla.

Kissalla voi olla isospora ilman, että se oireilee ja usein aikuisten kissojen elimistö ei reagoi oireilemalla elimistössä olevaan alkueliöön. Tällöin antibioottia ei tarvita, vaan tärkeintä on estää taudinaiheuttajien palaaminen elimistöön. Kissanpennut ovat alttiimpia taudin aiheuttajille, jolloin isospora felis aiheuttaa suolistossa tulehdusta ja siten antibiootti voi olla tarpeellinen. Antibiootti - valmisteesta riippuen - voi kuitenkin myös tuhota normaalia suolistoflooraa, joten antibioottihoito ei välttämättä ole tarpeellista tai suotavaa.

Bartia käsitellessä sijaiskoti käytti kumihanskoja, sekä vaatteita joita ei pidettä hoitotilojen ulkopuolella

Bartin lääkitys

Kuten kerrottu, aivan alkuun Bart ehti saada Trikozol-antibioottia. Lisäksi suolistoa tuettiin esim. maitohappobakteereilla ja Bartin kuntoa ylipäänsä Nutriplussalla. Näillä pyrittiin saamaan kissan suolistoa parempaan kuntoon ja saamaan ulosteesta kiinteämpää. Ravinnoksi Bartille annettiin Royal Canin Kitten Gastro -ruokaa, joka on erittäin helposti sulava erikoisravinto kissanpennuille, jotka kärsivät ruoansulatusongelmista ja ovat aliravittuja.

Isospora-diagnoosin varmistuttua Bartille määrättiin Baycoxinea (reseptilääke), joka on pääasiassa naudoilla, sioilla ja lampailla käytetty valmiste isosporan ja muiden kokkidien erityksen vähentämiseen sekä niiden aiheuttamien kliinisten oireiden ennaltaehkäisyyn. Baycoxinen ajateltiin olevan paras tähän hätään, koska Bart valui ripulia käytännössä jatkuvana virtana ja Baycoxinen sisältämä toltratsuriili vaikuttaa nimenomaan kokkidiin. Kuitenkin ensisijaisesti eläimelle tulisi käyttää lääkettä, joka on kyseiselle eläinlajille määritelty valmiste.

Bart ennen..

Muita vaihtoehtoja lääkitykseksi olisivat olleet mm. antibiootit (eli reseptilääkkeet) Clavaseptin, Clinaci ja TSO-tabletten. Niitä käytetään mm. maha-suolikanavan infektioiden hoitoon. Muilla eläinsuojeluyhdistyksillä on lääkitty eläinlääkärinohjeesta esim. TSO-tabletteneilla 10 päivän kuuri.

Bart sai ensimmäisen Baycoxine-kuurin 9.-11.11., mikä vähensi huomattavasti ripulia. Toisen kuurin Bart sai 26.-28.11. Eläinlääkäri selvitti Baycoxinen annosohjeen, kun kyse on kissasta. Se oli 15mg per painokilo. Kun kyseessä on varmistettu isospora ja oireilu on rajua, voidaan antaa jopa 20mg per painokilo. Ensimmäisen kuurin aikana Bart painoi noin kilon ja sai 0,60ml päiväannoksen ja toisena painoa oli jo pari kiloa ja annoskoko oli 0,80ml per päivä.

Bartin kohdalla taudista selvittiin, kun 9.12. ulostenäytteestä varmistui, ettei isosporaa ollut enää havaittavissa. Vielä ennen joulua Bart pääsi ensimmäiselle varsinaiselle eläinlääkärikäynnilleen, jossa hänet kastroitiin, rokotettiin, sirutettiin ja FIV- ja FeLV-testattiin. Koska Bart oli kokenut vakavan kylmettymisen ja kuivumisen, hänestä otettiin myös laajahkot verikokeet - yllätykseksemme kaikki oli viitearvoissa!

.. ja jälkeen

Nyt Bartin kuntoutus jatkuu lihaskunnon petraamisessa ja kissojen kieltä opetellessa. Alkuvuodesta hän pääsee sitten ihkaomaan kotiin.

- Auli, sometiimi & Linda E., sijaiskotivastaava

29. marraskuuta 2022

Mikrosirun ABC

Mikrosirun merkitys korostuu aina kadonneiden eläinten Facebook-ryhmien julkaisuja lukiessa. Tarina on useimmiten sama: kaupunkialueella pyörii kissa, jota kukaan ei näytä huolivan. Lopulta kissa saadaan kuitenkin kiinni ja toimitetaan löytöeläinhoitolaan, jossa huomataankin, että eläimellä on rekisteröity siru ja rakastava koti, joka kaipaa kovasti kissaansa.

Valitettavasti usein on myös tapauksia, joissa lemmikistä ei löydy mikrosirua ja eläimen tunnistaminen on lähes mahdotonta. Tällöin eläin ei pääse takaisin rakastavaan kotiinsa, koska mikrosirua ei ole tai sitä ei ole rekisteröity tietokantaan. 

Kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä on tulossa pakollinen uuden eläinten hyvinvointilain käyttöönoton myötä. Koirien tunnistesiru tulee pakolliseksi vuonna 2023 ja kissojen 2026. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa lemmikkien, etenkin kissojen, asemaa Suomessa ja ennaltaehkäistä kissapopulaatioiden syntyä. Lainsäädännön myötä käyttöön tulee todennäköisesti viranomaisten, Ruokaviraston, oma rekisteri, johon kaikki kissat rekisteröidään. Tämä helpottaa muun muassa eläinsuojelun työtä, kun usean rekisterin sijasta on vain yksi.

Lemmikki kannattaa kuitenkin viedä sirutettavaksi jo ennen lain käyttöönottoa. Omistajan ja kissan kannalta on eduksi, että kissa on rekisteröity edes jonnekin ennen viranomaisrekisteriä. Kissan tulee kuitenkin myöhemmin viranomaisrekisterin käyttöönoton yhteydessä rekisteröidä kyseiseen rekisteriin.

Temmuzun Murkan rokotuskortissa, kuten kaikilla muillakin Dewin kissoilla, on liimattu mikrosirun tunnistenumero sekä viivakoodi. 

Mikä on mikrosiru ja miten se toimii?

Mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää yksilöllisen numerosarjan. Omistajan tai kasvattajan vastuulla on viedä kissa sirutettavaksi ja rekisteröidä numerosarja sekä omistajan yhteystiedot mirkosirurekisteriin, josta omistajaan pystytään ottamaan yhteyttä mahdollisissa katoamistapauksissa.

Siru asennetaan lemmikin niskassa olevan ihon alle pysyvästi, eikä se haittaa eläimen elämää mitenkään. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä matalasta radioaallosta. Siru ei siis ole vaarallinen, eikä lemmikin tunnistusmerkitseminen eli siruttaminen aiheuta eläimelle tavallista rokotusta enempää kipua. 

Mistä tiedän onko kissallani mikrosirua?

Useimmat eläinsuojeluyhdistykset siruttavat kissan leikkauksen, madotuksen ja muiden toimenpiteiden yhteydessä ennen kissan luovutusta uuteen kotiin. Dewiltä uuteen kotiin lähtevät kissat ovat aina sirutettuja ja siru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Omistajan yhteystiedot on aina kuitenkin päivitettävä palveluun.

Kuitenkin yleisempää on, ettei kissalla ole sirua kuin se, että se olisi sirutettu. Löytöeläintaloille tuoduista kissoista vain murto-osalla on rekisteröity siru, jonka avulla saadaan yhteys omistajaan. Hylättyjen, populaatio- ja kulkukissojen kohdalla tilanne on vielä huonompi, sillä kissoilla yleisesti ei ole sirua, eikä kukaan ole myöskään siruttamassa niitä. Tulevaisuudessa, uuden eläinten hyvinvointilain myötä, oman onnensa nojaan jätettyjen kissojen tunnistaminen helpottuu: käytännössä kissalla, jolla ei ole sirua, ei ole myöskään omistajaa.

Jos ei ole varmaa, onko kissalla sirua, kannattaa eläinlääkärikäynnillä pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan tämä lukulaitteella. Jos kissalla on mikrosiru, eläinlääkäri pystyy lukemaan sirun numerosarjan ja tarkistamaan onko sirua rekisteröity sirurekisteriin.

Mikrosirun hinta ja rekisteröinti

Eläinlääkärissä sirutus maksaa yleensä muutaman kympin (50-70 euroa), mutta toisen toimenpiteen yhteydessä tulee sirutus edullisemmaksi. Eläinsuojeluyhdistysten sirutus kampanjoissa kissan siruttaminen on kuitenkin vieläkin edullisempaa sponsorien tai lahjoitusten ansiosta. Käytännöllä pyritään siihen, ettei lemmikin siruttaminen ja rekisteröinti ei jäisi tekemättä esimerkiksi varallisuuden tai inhimillisen unohduksen takia. Dewin tapahtumissa kissan sirutus ja rekisteröinti maksaa 20 euroa.

Yleensä omistajan on kuitenkin rekisteröitävä mikrosiru itse mikrosirurekisteriin. Ilman rekisteröimistä, ei sirusta ole apua katoamistapauksissa. Mikrosirurekistereitä on useita mm. Kissaliiton Omakissa-järjestelmä, Dewin käyttämä Turvasiru, Siruhaku sekä Kanta.pet

Kun kissan luetaan esimerkiksi löytöeläintalolla, sirulukija antaa pelkän sirunumeron. Tämän jälkeen numero syötetään eri mikrosirurekistereihin, ja jos siru on rekisteröity johonkin rekistereistä pystytään omistajaan ottamaan yhteyttä lomakkeen kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan suoraan anna eläimen löytäjälle omistajan yhteystietoja tietosuojasyistä.

Haastavaksi rekistereiden käytön tekee niiden suuri määrä, ja erinevät toimintaperiaatteet. Mikrosirutusta ei kuitenkaan pidä empiä tämän takia, sillä siru on kissan henkilöllisyystodistus ja voi joissain tapauksissa myös pelastaa kissan hengen.

                                                 - Auli, sometiimi

19. marraskuuta 2022

''Suomi-kissatieto-suomi''

Sijaiskotivastaavamme Linda, joka tunnetaan myös nimellä Villasukkakirjailija, kirjoitti pienen sanakirjan koskien eläinsuojelua sekä ihan vain kissoja. Aivan tekstin lopussa on selitykset villiintyneestä kissasta sekä villikissasta - ja ne kannattaa todellakin lukea! Monesti maallikot puhuvat villikissoista tarkoittaessaan villiintyneitä kissoja, mutta ne eivät ole sama asia.

Sygyzyn Jabba

Eläinsuojelu

Eläinten suojelua kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämistä. Eläinsuojeluyhdistykset toteuttavat eläinsuojelua, ja puolestaan eläinsuojelun toteutumista valvovat eläinsuojeluviranomaiset, kuten valvontaeläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastajat, sekä vapaaehtoisina toimivat eläinsuojeluvalvojat.

Eläinsuojeluilmoitus eli elsu

Eläinsuojeluilmoitus tehdään esim. SEY:n nettisivujen kautta: https://sey.fi/tee-elainsuojeluilmoitus/. Turussa eläinsuojeluilmoitus tehdään sähköpostitse: elainsuojelu@turku.fi. Eläinsuojeluilmoituksia käsittelevät valvontaeläinlääkärit. Ilmoittajan tietoja ei anneta ilmoituksen kohteelle, mutta ilmoituksen yhteyteen tulee jättää omat yhteystiedot, sillä valvontaeläinlääkäri saattaa tarvita lisätietoja ilmoituksen tekijältä.

Eläinsuojeluilmoitukselle on aihetta, jos epäillään esim. pentutehtailua, kissapopulaatiota, pennun olevan ilman emoa tai eläimen olevan kipeä, eikä sitä hoideta tai sitä ei viedä eläinlääkäriin. Elsulle on myös aihetta, jos eläimen pitopaikka on huono tai jos esim. eläintä pidetään pienessä häkissä tai sillä ei ole säänsuojaa. Myös huono kohtelu on peruste eläinsuojeluilmoitukselle: esim. eläin ei saa liikuntaa tai sitä rasitetaan liikaa, sitä kohdellaan väkivaltaisesti tai sen ravinnon- ja vedensaannista ei huolehdita. 

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulaki on 1. heinäkuuta 1996 Suomessa voimaan tullut laki, joka määrää siitä, miten eläimiä saa kohdella. Lakitekstin mukaan lain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki määrää myös siitä, miten eläimen saa tappaa.

Lain yleisenä periaatteena on: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." (Lähde: Wikipedia)

Eläinsuojelulaki on kehittymässä parempaan suuntaan - eläinten hyvinvointilaiksi. Lue lisää: https://mmm.fi/elainsuojelulaki sekä https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/elainten-hyvinvointilaki.aspx

Sygyzyn Boba

Eläinsuojeluyhdistys eli esy

Eläinsuojeluyhdistyksiä on erilaisia. On yhdistyksiä, joilla on työntekijöitä ja velvoitteita ottaa vastuulleen esim. loukkaantuneet luonnoneläimet ja löytöeläimet, joiden omistajaa ei ole tavoitettu. Ja on yhdistyksiä, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja toimintaa toteutetaan resurssien puitteissa.

Eläinsuojeluyhdistys ei aina ota vastaan populaatiokissoja tai villiintyneitä kissoja, jos esimerkiksi resursseja ei yksinkertaisesti ole. Siinä missä esim. Tesy ry:n on otettava vastaan Turun Eläinhoitolalta tulevat löytöeläimet, jos niiden omistajaa ei ole tavoitettu 15 vrk kuluessa, populaatiokissoja puolestaan ei ole velvoitettu ns. kenenkään kontolle. Jos valvontaeläinlääkäri määrää populaatiopaikalle tyhjennyksen, on yleensä vaihtoehdot sellaiset, että eläinsuojeluyhdistys loukuttaa vapaaehtoisvoimin kissat tai muutoin tyhjennys suoritetaan metsästäjien toimesta.

On myös eläinsuojeluyhdistyksiä, joissa uskotaan, ettei villiintynyttä kissaa voi auttaa. On eläinsuojelyhdistyksiä, joiden toiminta on painottunut nimenomaan kissapopulaatioihin ja villiintyneisiin kissoihin.

Eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan kodinvaihtajia, kulkukissoja ja eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneita kissoja resurssiensa ja linjaustensa perusteella.

Valvontaeläinlääkäri

Valvontaeläinlääkäri on eläinlääkäri, jonka tehtävänä on valvoa pidettyjen eläinten oloja ja hyvinvointia. Valvontaeläinlääkärin työ pohjautuu lainsäädäntöön, mm. eläinsuojelulakiin (247/1996). Valvontaeläinlääkärit ovat viranomaisen roolissa kunnassa, kaupungissa tai valtion hallinnossa. Valvontaeläinlääkärit tekevät usein viranomaisyhteistyötä etenkin poliisin kanssa.

Valvontaeläinlääkärin toimenkuvaan voivat Suomessa kuulua: eläinsuojelutarkastukset, ilmoituksenvaraisen toiminnan tarkastukset, luvanvaraisen toiminnan tarkastukset, hygieniatarkastukset (nk. navettatarkastus) ja alkutuotantotilojen tarkastukset. Tarkastuseläinlääkäri on teurastamojen toimintaa valvova eläinlääkäri.

Harmin pentu Kudzoi

Kissapopulaatio & populaatiokissa

Kissapopulaatiossa kissat elävät ns. laumana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Yksi pentue on jo populaation alku. Kissapopulaatiossa eläviä ja eläneitä kissoja kutsutaan populaatiokissoiksi.

Kissapopulaatiosta riippuen, populaatiolla voi olla:

- omistaja, joka pitää kissoja ominaan

- ruokkija, joka pitää vain muutamaa kissaa omanaan. Omat kissat voivat olla joko villiintyneitä leikkaamattomia populaatiokissoja, tai omat kissat voivat leikattuja tai jopa leikattuja sisäkissoja.

- ruokkija, joka tavallaan pitää kissoja ominaan, mutta ei ota vastuuta kissojen hoidosta muutoin kuin ruokkimalla niitä.

- ruokkija, joka pitää kissoja naapuruston valvomatta ulkoilevina kissoina tajuamatta, että on itse ns. populaation "keskus".

- ruokkija, jolle kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan.

Toisinaan kissojen ruokkija on tiedostanut itse tilanteen ongelmallisuuden, ja on kiitollinen avusta. Toisinaan ruokkija pelkää, että kissat vain lopetetaan. Valitettavan usein ruokkija ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, ja kokee kissojen olevan terveitä ja hyvin hoidettuja - vaikka ne eivät olisi koskaan käyneet eläinlääkärissä.

Ruokkija yleensä vain ruokkii kissoja. Joissakin tapauksissa ruokkija tarjoaa kissoille sateensuojaa ulkorakennuksista ja sekoittaa ruokaan matolääkettä. Kissoja ei kuitenkaan hoideta muutoin: niitä ei rokoteta tai leikkauteta, eikä niitä viedä eläinlääkäriin, vaikka kissat oireilisivat selvästi. Hoidon puutteen ja heikon ravinnon takia kissat eivät yleensä elä muutamaa vuotta kauempaa. Kissapopulaatioista loukutetuilla kissoilla on usein sisäloisia, tartuntatauteja ja monenlaisia hoitamattomia terveysongelmia. Populaatiokissat ovat yleensä alkuun arkoja, koska ne eivät ole olleet tekemisissä ihmisen kanssa tai ainut ihmiskontakti on ollut sellainen, että ihminen on jättänyt sille jonnekin ruokaa.

Usein populaatiokissat elävät luonnon armoilla. Valitettavan usein populaation ruokkijalle kissat eivät yleensä ole lemmikkejä, vaan niitä ruokitaan samalla mentaliteetilla kuin pikkulintuja tai oravia. 

Kezän Malittu

Loukuttaminen

Loukku on metallinen tai vanerinen häkki, jonka perälle asetetaan ruokaa. Kun kissa kulkee tarpeeksi pitkälle loukkuun, loukku räpsähtää kiinni. Jotta populaatiokissoja saadaan sisätiloihin, ne loukutetaan ulkoa. Myös yksittäisiä karkureita loukutetaan, sillä käsikesy ihmisrakas lemmikki saattaa ulkona olla aivan erilainen kissa stressin ja uuden ympäristön takia.

Kissa reagoi loukkuun joutumiseen joko jäätymällä paikalleen tai panikoimalla. Kissa saattaa yrittää päästä loukusta pois kaikin keinoin, mutta alkupaniikki kestää vain muutaman minuutin. Jotkin tahot ajattelevat kissan olevan toivoton tapaus, jos kissa loukkuun joutuessaan käyttäytyy aggressiivisesti, ja ne lopettavat kissan. Kissan aggressiivinen käytös loukussa on kuitenkin ymmärrettävä reaktio. Jopa koko elämänsä lemmikkinä ollut kissa voi reagoida erittäin hyökkäävästi jouduttuaan loukkuun.

Kopittaminen / kopattaminen

= kissan saaminen kantokoppaan sisätiloissa. Jos kissa ei ole nostettavissa kantokoppaan, kissa tarvitsee kopittaa. Eli toisin sanoen kissa ohjeistetaan koppaan koskematta kädellä siihen. Yleensä kopittaminen onnistuu helpoiten siten, että kissa on rajattu pienempään tilaan ja kissan piilotellessa jossain (pesukoneen takana, lipaston alla tms), pyyhkeiden ym. avulla kissalle tehdään ainut kulkureitti kohti kantokoppaa. Jos kissa ei lähde liikkeelle, sitä ohjataan jollain kättä pidemmällä liikkumaan kohti koppaa.

Kissa voidaan myös haavittaa, eli laittaa koppaan pieneläinten pyydystämiseen tarkoitetulla haavilla, jossa on vetoketju haavin suljetussa päässä helppoa avaamista varten. Haavin avoin pää saadaan nopeasti suljettua erityisellä sulkusysteemillä, jolloin kissan ollessa haavissa koko systeemi voidaan laskea koppaan, vetoketju voidaan avata ja haavi vedetään ulos kopasta kissan jäädessä koppaan. Vinkkejä aran kissan kopittamiseen löytyy blogitekstistämme Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä.

Plotina

Löytölä/löytöeläinkoti/löytöeläinhoitola/eläinhoitola

= paikka, joka ottaa vastaan löytöeläimet. Kaikki löytölät eivät kuitenkaan ota kaikkia löytöeläimiä vastaan: usein rajaus menee kissoissa. Löytökissaa ei oteta vastaan esimerkiksi siksi, että se mielletään valvomatta ulkoilevaksi kissaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Koska löytölöilläkin on rajalliset resurssit, saattaa löytölä joskus vain todeta, että kissa on valvomatta ulkoileva lemmikki, tai että kissan päälle tulisi heittää vettä, jotta se menisi omaan kotiinsa.

Löytölän tulee 1. pitää löytöeläintä hoivissaan 15 vuorokauden ajan, 2. katsoa, onko eläimellä sirua tai tunnistemerkintää, 3. etsiä eläimen omistajaa ja 4. hoidattaa akuutit terveysongelmat. Jos eläimelle, useimmiten kissalle, ei löydy omistajaa, löytölä voi etsiä kissalle uuden kodin tai sijoituspaikan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykseltä. Tai sitten kissa voidaan resurssipulan takia lopettaa - vaikka se olisi täysin terve.

Sijaiskoti/tilapäiskoti/ensikoti/kummikoti

On eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla on kissatalo, jossa käy palkattuja ja/tai vapaaehtoisia hoitajia, ja on eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla kissat asuvat vapaaehtoisten ihmisten luona kotiolosuhteissa. Yhdistyksestä riippuen näitä koteja kutsutaan sijaiskodeiksi, tilapäiskodeiksi, kummikodeiksi, ensikodeiksi ja niin edelleen. Joillakin yhdistyksillä on kissatalo ja lisäksi sijaiskoteja.

Meillä Dewillä puhutaan sijaiskodeista. Yhdistys kustantaa kissan ruuat, hiekat, tarvikkeet ja eläinlääkärikulut, ja tarjoaa sijaiskodille ohjeita ja tukea kissa-arkeen. Kun kissa on alkanut luottaa ihmiseen, tälle aletaan yhdistyksen puolelta etsimään loppuelämän kotia. Potentiaalinen kotiehdokas haastatellaan, ja ennen adoptiota kotiehdokas käy sijaiskodissa katsomassa kissaa.

Kezän Vihmu

Kodinvaihtaja

Kodinvaihtajasta puhutaan silloin, kun kissa on ollut jo lemmikkinä, mutta jonkin syyn takia kissa joutuu vaihtamaan kotia. Syynä voi olla on puhjennut allergia tai perheenlisäys, johon kissa ei sopeudu. Joskus kodinvaihtajat etsivät eläinsuojeluyhdistysten kautta uutta kotia. Valitettavan usein luopumisen syynä on myös se, että kissa kipu- tai stressioireilee, eikä sitä ymmärretä tai kissan nykyisessä ympäristössä ei pystytä sulkemaan stressitekijää pois arjesta: esim. pihalle ja ikkunoiden taakse tulevat valvomatta ulkoilevat kissat. Syitä kodinvaihtoon voi lukea esim. Dewillen blogitekstistä Kissa palaa yhdistykselle.

Kesäkissa

Kesäkissa otetaan kesällä, kun esimerkiksi ihmiset ovat paljon mökillä. Kesäkissan annetaan yleensä liikkua ulkona valvomatta, eikä sen hoitoon sitouduta, sillä kissa jätetään omilleen syksyllä. Kesäkissan kohtalo on jokin seuraavista: 1. Kissa kuolee muutaman vuoden sisällä, 2. Joku alkaa ruokkia kissaa, jolloin elinikä pitenee jonkin verran, 3. Kissa löytää tiensä kissapopulaatioon tai 4. Kissa leikkaamattomana aloittaa kissapopulaation.

Kulkukissa

Kulkukissa, jota tavataan vain yksin kuljeksimassa, ei ole populaatiokissa. Useimmiten kulkukissa vaeltelee asutulla alueella. Ihmiset luulevat kissan olevan naapurin kissa, ja kissa voikin saada ruokaa useammasta pihasta, mutta kissalla ei ole varsinaista omistajaa, sillä ei ole pääsyä sisätiloihin eikä kukaan hoida sitä. Joskus valvomatta ulkoilevia kissoja luullaan kulkukissoiksi, mutta useimmiten kulkukissaa luullaan jonkun valvomatta ulkoilevaksi lemmikiksi.

Löytökissa

Löytökissa on kissa, joka löydetään ulkoa ilman valvontaa ja jolla oletettavasti on omistaja. Valvomatta ulkoilevat kissat ja löytökissat menevät usein sekaisin. Kissojen valvomatta ulkoilu ja ihmisten käsitykset siitä, että kissa kuuluu luontoon, vaikeuttavat yleensä karkulaisten löytämistä. Löytökissat toimitetaan löytölään.

Kezän Prûzin

Sisäkissa

Sisäkissa asuu sisällä ihmisten kanssa. Sisäkissa voi myös ulkoilla, mutta kissa ulkoilee vain valvonnassa.

Ulkokissa

Ulkokissa on vähitellen historiaan jäävä lemmikkikissan pitomuoto. Ulkokissalla ei ole pääsyä ihmisten asuinrakennukseen eikä sitä oteta kotiin sisälle: kissa ulkoilee valvomatta ja saa säänsuojaa vain ulkorakennuksista. Ulkokissa eroaa yleensä villiintyneestä kissasta ja populaatiokissasta siten, että se on kesy ja sitä käytetään yleensä kuitenkin eläinlääkärissä ainakin selvästi näkyvien oireiden myötä (ontumiset, haavat jne).

Valvomatta/vapaana ulkoileva kissa

Valvomatta ulkoileva kissa on lemmikki, jolla on omistaja. Kissan hoitoon sitoudutaan vaihtelevasti: toiset omistajat sitoutuvat kissan hoitoon, toiset omistajat eivät edes etsi kissaansa, mikäli sitä ei kuulu takaisin kotiin.

Valvomatta ulkoileva kissa päästetään ulkoilemaan omillaan ilman valvontaa. Järjestyslain mukaan kissan omistajan on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei se pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua. Kissa on valvomatta ulkoileva kissa, vaikka se esimerkiksi ulkoilisi vain kesällä/mökillä/saaressa ilman valvontaa.

Valvomatta ulkoilevat kissat pahentavat eläinsuojelullista ongelmaa, mikäli ne ovat rokottamattomia ja/tai leikkaamattomia. Leikkaamattomina ne tekevät lisää ei-toivottuja pentuja, ja rokotettuinakin valvomatta ulkoilevat kissat voivat levittää tauteja, loisia ja jopa ihmisiin tarttuvia alkueläimiä. Valvomatta ulkoilevan kissan tulisi aina olla sirutettu ja rekisteröity esimerkiksi Turvasiruun tai Kissaliittoon. 

Kissasta harvoin näkee päällepäin, onko se hyvin hoidettu lemmikki vai populaatiokissa, joka ei ole koskaan saanut hoitoa. Kissa voi näyttää päällepäin voivan hyvin, mutta eläinlääkärissä voikin paljastua, että kissa on täynnä sisäloisia, se kärsii aliravitsemuksesta, sillä on suussa hammasongelmia ja/tai kissalla on jokin tauti, joka vaatii hoitoa. Valvomatta ulkoilevat kissat kuormittavat eläinsuojelutoimijoita, sillä omillaan kulkeva kissa voi olla myös karkuri, hylätty tai luontoon syntynyt kissa. Siksi siruttaminen on tärkeää, jotta kissasta saadaan heti varmuus, että sillä on omistaja. 

Lemmikki

Lemmikki on kotieläin, joka tarvitsee ihmisen hoitoa. Esimerkiksi kissa on lemmikki. Ihmisen tulee tarjota kissalle ruuan lisäksi katto pään päälle ja huolehtia sen hyvinvoinnista, kun kissa sairastuu. Kissa ei kuulu luontoon. Jos se kuuluisi, se selviäisi siellä metsän eläinten tavoin. Lue lisää esim. Villasukkakirjailijan tekstistä Kissa on lemmikki, ei luonnoneläin.

Villikissa

Villikissa on oma lajinsa, eikä niitä ole Suomessa. Ainut villi kissaeläin täällä on ilves. Muutoin ulkona elävät kissat ovat villiintyneitä kissoja, eli ne ovat kuitenkin kotikissoja (felis catus). Villiä ei kuulu kesyttää ja se kuuluu luontoon. Villiintynyt puolestaan on kesy lemmikkieläin, joka on päässyt vähäisen ihmiskontaktin takia villiintymään. Tämä on kuitenkin korjattavissa.

Leimu Lemmikki

Villiintynyt kissa

Suomessa ei ole villikissoja: ainoastaan ilves on villi kissaeläin täällä. Luonnosta löytyy kotikissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. 

Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Jos kissalla on kipuja, ja hoidon jälkeen se alkaa heti luottaa ihmiseen, onko kissa missään kohtaa ollut edes villiintynyt vai onko se vain ollut kipeä? Ulkona elänyt kissa on kohdannut usein kissavihaa, joten onko kissa villiintynyt vai onko sillä vain itsesuojeluvaisto, kun se ei yhdeltä istumalta luota ihmiseen?

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkukissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin valvomatta ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun esimerkiksi kissa ulkoilee valvomatta, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa. Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Mutta kun kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä. Noin puolet ulos syntyneistä kissoista menehtyy jo pentuaikana.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Kissan asema Suomessa on heikko. Jos valvomatta ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla. Esimerkiksi, jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry työskentelee pääasiassa villiintyneiden kissojen kanssa. Haluamme parantaa kissojen asemaa, ja siten villiintyneisyyden leima on sellainen asia, josta pyrimme pääsemään eroon. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ihmisiin tottumattomista kissoista, jotka ajan kanssa oppivat luottamaan.

- Linda E., sijaiskotivastaava

Sygyzyn Harmi sekä hänen pentunsa Kringeli

29. lokakuuta 2022

Aliarvostetut mustat kissat

Fella la Mowers elämää etsimässä
Mustasta kissasta tulee joko ensimmäisenä mieleen Teininoita Sabrinan puhuva kissimirri, tai ikuisesti pahaa onnea tuova noidan taikaeläin. Entäpä Mustan kissan tango? Se on lastenlaulu josta tulee ikävällä tavalla hyvinkin helposti korvamato. Mikäli laulaisin sitä laulua päivittäin omalle mustalle kissalleni, Fella la Mowersille, niin melko varmasti lelupallon sijaan se olisi poskeni joka saisi hänen tassultaan kyytiä. Ei laulutaitojeni puutteellisuuden takia, vaan sen kappaleen. En myöskään tiedä miten Fella reagoisi siihen, jos ilmestyisin hänen eteensä naamiaisiasussa joka esittäisi häntä – onhan nyt sentään halloween. 

Mustat kissat ovat jääneet niin populaarikulttuurin kuin kodittomuudenkin vangeiksi, sillä mustat kissat viettävät pidemmän ajan eläinsuojeluyhdistyksillä odottamassa omaa loppuelämän kotiaan kuin muunväriset kissat. Amerikassa kyse oli ainakin ennen vanhaan usko pahasta onnesta, nykyään syynä voi olla mm. mustien kissojen huono kuvattavuus sosiaalista mediaa ajatellen. Onneksi kaikkialla mustia kissoja ei pidetä pahoina olentoina. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Japanissa uskotaan mustan kissan tuovan onnea niin avioparillekin kuin sinkkunaisellekin. 

Kezän Must'oi
Dewillä onneksi mustat kissat saavat oman kodin ilman sen suurempia odotteluja, mutta kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Tällä hetkellä Dewillä on 10 aikuista kissaa, jotka ovat joko kokonaan mustia tai joissa on erittäin vähän valkoista joukossa, sekä 4 täysin mustaa pentua; Sygyzyn Kuudamin jälkeläiset. Heidän viides sisarus on tosin täysin harmaa, johon yksi sijaiskoti kommentoi vain musteen olleen lopussa. Vaikka meillä onkin Dewillä tilanne hyvä, niin silti aloimme blogitiimissä miettimään mustan kissan adoptoimisen hyötyjä.

Kaikki Dewin aikuiset mustat kissat vaikuttavat melko sosiaalisilta kavereilta, ja he varmasti löytävät itselleen nopeasti uudet kodit. Mustat kissat ovat siis herttaisia karvapalleroita, uteliaita ja aina paikalla, halusit sitä tai et. Jos kotisi sisustus on hyvinkin tummasävytteinen, niin tarvittaessa musta kissasi voi sinne maastoutua ja leikkiä kanssasi piilosta. Esimerkiksi kun meillä käy eräs kissoja pelkäävä ihminen kylässä, niin meidän Fella on sopivasti maastoutunut raapimispuun mökin sisälle, tai lattialla olevan maton päälle. Uskallan väittää, että vieraamme pelko ei ole enää niin suurta kun ei ole kissaa näkyvissä. Kunnes Fella avaa silmänsä. 
Temmuzun Mistik

Jos musta kissa pystyy maastoutumaan mustien huonekalujen joukkoon, niin entäpä ne kissankarvat? Eihän niitä tummissa huonekaluissa näy ollenkaan. Ja jos pukeutuu usein mustiin vaatteisiin, niin sitten mustan kissan adoptoiminen perheenjäseneksi on oikein hyvä ja käytännöllinen päätös. Kissankarvojen läsnäolon muistaa vain aina silloin kun poistuu kodistaan, ja huomaa muistuttavansa käytettyä tarraharjaa, mutta muuten sitä elää kotioloissa melko kissakarvatonta ja stressitöntä elämää.

Mustilla kissoilla on tosin varsinkin kesäisin taipumusta vaihtaa turkkinsa ruskeaksi mikäli he vallan viihtyvät auringon valossa, sillä aurinko haalistaa mustasta väristä pigmenttiä. Mutta et ainakaan voi kyllästyä kissasi ulkonäköön, kun kesällä hän voi olla sävyltään Ikean mustanruskea varjossa kun taas auringossa ihan vain ruskea, ja taas talvella kotonasi asustelee elävä nokipallero. Ja sitten kun kissalle tulee ikää, niin voi hän alkaa harmaantumaan tyylikkäästi ja arvokkaasti, mahdollisesti samaan aikaan omistajansa kanssa. 

Musta kissa on adoption sekä arvokkaan elämän arvoinen lemmikki.

- Jonna, Fella & Anu, blogitiimi