25. kesäkuuta 2020

Kissan abortti

Tämä on monelle uutta ja ennenkuulumatonta tietoa, mutta myös kissalle voidaan tehdä abortti.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus on tehnyt päätöksen, että teemme tiineille kissoille abortin, mikäli tiineys ei ole jo loppuvaiheessa. Päätös johtuu siitä, että Suomessa on jo tällä hetkellä tuhansittain kodittomia kissoja sekä siitä, että Dewi ry työskentelee pääasiassa kissapopulaatioiden kanssa.

Smaug van Pikis löydettiin populaatiopaikalta. Muiden samanikäisten pentujen juostessa ihmistä karkuun, Smaug jäi kyhjöttämään paikalleen. Pennun takajalat olivat ripulissa, ja vilkkuluomet olivat selvästi näkyvillä. Pentu kiidätettiin eläinlääkäriin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Smaug oli liian heikko ja kuivunut, ja sen sisäelimet pettivät.

Kissapopulaatioissa kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, ja ne ovat saattaneet jopa sukupolvien ajan lisääntyä sisäsiittoisesti. Kohtaamme valitettavan usein kissanpentuja, jotka kärsivät sisäsiittoisuuden ja tartuntatautien aiheuttamista terveysongelmista. Luonnollisesti populaatiokissa ei ole myöskään paras vaihtoehto emoksi, sillä sitä ei ole koskaan madotettu eikä rokotettu. Se kärsii todennäköisesti jostain vaivasta (esim. tartuntatauti, kipeä suu, sisäloiset), ja se ei ole koskaan saanut laadukasta ravintoa. Luonnossa elänyt kissa on yleensä selvästi aliravittu ja voi kärsiä erilaisista puutostiloista.

Dewi ry pyrkii vaikuttamaan Suomessa jylläävään kissakriisiin abortoimalla aikaisessa vaiheessa olevat tiineydet. Osa tiineistä kissoista on aivan liian nuoria tullakseen emoksi tai vaihtoehtoisesti niiden kehot ovat läpikäyneet jo liian monta tiineyttä. Tiineys rasittaa koko kehoa ja varsinkin kohtua. Olemme hoitaneet kissoja, joiden kohtu on ollut jo niin haperoitunut useista tiineyksistä, että se on revennyt, kun kissaa on steriloitu. Pahimmillaan niin on käynyt, kun pennut ovat olleet vielä kohdussa. Myös kohtutulehduksen riski lisääntyy tiineysmäärän kasvaessa, vaikka riski kohtutulehdukseen on myös kissalla, jolla ei ole ollut yhtään tiineyttä: jokainen kiima nostaa riskiä, mutta tiineys selkeästi enemmän.

Vastapainoksi loppukeväästä loukutimme populaatiosta pennun, joka paljastui tiineeksi. Astrid oli arviolta vain seitsemän kuukauden ikäinen ja näytti vielä selvästi pennulta itsekin, kun se saapui sijaiskotiin. Vain muutamaa päivää myöhemmin se synnytti viisi pentua sijaiskodissa. Kissanpennun luovutusikä on nykyään 3,5 kuukautta, mutta Dewi ry luovuttaa kissanpennut vasta nelikuisina. Kissan tiineys kestää keskimäärin reilu kaksi kuukautta, joten Astrid oli tiineytynyt vain juuri ja juuri luovutusiän ylittäneenä. Eli aivan pentuna.


Astrid oli tiineytynyt vain reilu nelikuisena, ja se synnytti viisi pentua noin seitsemän kuukauden ikäisenä eli aivan liian nuorena.

Aborttipäätöksissä ajatellaan aina kissan parasta. Jos kissa on itse huonossa kunnossa ja alipainoinen, pentujen hoitaminen on sille myös erittäin uuvuttava prosessi. Mutta jos kissa on viimeisillään, abortti saattaa olla vielä huonompi päätös.


Myöhäisessä vaiheessa tehdyllä abortilla on vaikutuksia kissan hormoneihin ja sitä kautta käytökseen, koska se on jo valmistautunut synnytykseen ja pentujen hoitoon. Abortti tiineyden loppuvaiheessa tekee myös hoidollisen ongelman: leikkaushaava on valtava. Haavan hoito ja tarkkailu on vaikeaa, jos kissa ei ole vielä tottunut ihmiseen. Sen lisäksi pennut pitää lopettaa erikseen, koska ne ovat melkein elinkelpoisia ja saattavat olla elossa siinä vaiheessa, kun ne leikataan ulos.


Elli van Pikiksen synnytyksessä tuli komplikaatioita pennun juututtua synnytyskanavaan. Elli joutui sektioon, ja neljästä pennusta vain Valle selvisi. Ellin tiineys oli pitkällä, ja sen tiedettiin olevan populaatiosta, jossa oli todettu erinäisiä sairauksia. Elli oli aliravittu, sille ei maistunut ruoka juuri lainkaan, ja sen suolisto ei toiminut. Ellille ei tullut ruokahalua sektion jälkeenkään, joten armollisinta oli päätyä eutanasiaan. Valle van Pikis puolestaan sai varaemon Astridista, joka oli synnyttänyt viikkoa aikaisemmin. Lähtökohtien takia Vallenkaan elämä ei ole ollut helppoa: sitä on tarvinnut tukiruokkia alusta asti ja senkään suolisto ei toimi kunnolla.

Tiedot ja kokemukset populaatiosta vaikuttavat Dewillä aborttipäätökseen: populaatioissa, joissa kissat ovat eläneet vuosia omillaan, pennuille alkaa tulla sisäsiitoksen aiheuttamia kehityshäiriöitä. On eettisesti oikein keskeyttää tiineydet mieluumin kuin antaa syntyä sairaita pentuja maailmaan. On eri asia, jos pennulla on jotain, mitä voimme hoitaa ja minkä voimme parantaa. Mutta olemme hyvin voimattomia ja neuvottomia siinä kohtaa, kun sisäsiittoisuuden takia pentu on epämuodostunut tai sen sisäelimet eivät ole kehittyneet.

Kissoihin pätee tässä asiassa samat asiat kuin ihmiseenkin: kun abortti tehdään ajoissa, se ei vahingoita kissaa. Jos siis sinulla on leikkaamaton naaraskissa, joka on tullut tiineeksi, sen voi käydä abortoimassa ja samalla sterilisoida. Tai jos on mahdollista, että leikkaamaton naaraskissa on karkureissun seurauksena tullut tiineeksi, kissalle voi varata ajan sterilisaatioon ja keskeyttää samalla mahdollinen tiineys.

13. kesäkuuta 2020

Kissan vapaana ulkoilun haitat

Kissan vapaana ulkoilu on kissalle monella eri tavoin vaarallista – jopa tavoilla, joita moni kissan omistaja ei ole tullut edes ajatelleeksi. Tässä blogitekstissä kerrotaan, miksi kissan vapaana ulkoilu ei kannata.

Järjestyslain mukaan omistajan pitäisi tietää, missä kissa liikkuu

Järjestyslaissa määrätään, että kissa ei saa päästä taajama-alueelle, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

Koirilla on kiinnipitoaika maaliskuun alusta elokuun 19. päivään saakka, jotta luonnoneläimille voidaan taata pesimärauha. Kissoista ei ole luotu erikseen samanlaista lainsäädäntöä, mutta on sanomattakin selvää, että kissa ei häiritse minkään eläimen pesimärauhaa, jos omistaja noudattaa järjestyslakia. Muun muassa Suomen Riistakeskus toteaa, että myös kissan ulkoilu on valvottava, ja jos kissa poistuu pihapiiristä ilman valvontaa, se on heitteillä.

Koiria ei päästetä toteuttamaan riistavaistoaan, eikä kissankaan pidä saada mielin määrin toteuttaa saalistusviettiään. Kissat tappavat Suomessa kuukausittain miljoona luonnoneläintä, eivätkä kaikki tapetut eläimet suinkaan ole niitä jyrsijöitä, jotka ihmisten näkökulmasta ovat pelkästään haitaksi. Kissat myöskin tappavat huvikseen: ne eivät aina saalista vain saadakseen ravintoa. Kissan saalistusviettiä voikin hyödyntää kissan aktivoinnissa.

Huom! Suomessa ei ole villikissoja. Luonnosta löytyy kissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkurikissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin vapaana ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun kissa ulkoilee vapaasti, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa.
Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Jos kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä.


Lisäksi kissan asema Suomessa on heikko. Jos vapaana ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Esimerkiksi siis jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Jos puolestaan kissa on loukkaantunut, tai se liikkuu vaarallisella alueella (esimerkiksi ison autotien läheisyydessä), tai se yhtäkkiä alkaa ilmestyä toistuvasti jonkun pihaan, kissan hyvinvoinnista saatetaan huolestua, ja se voidaan viedä löytölään. Jos kissalla ei ole sirua tai sen omistajaa ei löydetä muutoin, 15 vuorokauden jälkeen:
a) Löytölä luovuttaa kissan eteenpäin
b) Kissa siirtyy jonkin eläinsuojeluyhdistyksen omistukseen
tai
c) Kissa lopetetaan, jos paikkoja ei ole.



Reviirin vahtiminen on kissalle stressaavaa

Syy, miksi vapaasti ulkoilemaan päästetty kissa haluaa yhä uudestaan ja uudestaan ulos, on se, että kissa haluaa olla perillä reviiristään. Mitä suurempi reviiri on, sitä enemmän stressiä reviirin vahtiminen aiheuttaa. Leikattunakin kissa vahtii reviiriään. Kissat ovat erittäin stressiherkkiä, joten pienempi reviiri tarkoittaa vähemmän stressiä. Sisäkissallakin voi huomata stressiä, kun reviirissä tapahtuu muutoksia: esimerkiksi jos huonekalujen järjestystä vaihdetaan, jos yleensä avoinna oleva ovi suljetaan, tai 
kun asuntoon tulee kissa, koira tai vieraita ihmisiä.

Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Vapaana kulkeva kissa voi olla vaaraksi muille lemmikeille

Koirille on olemassa koirapuistoja, ja monille koirille on tavallista, että ne kohtaavat esimerkiksi lenkillä muita koiria ja vieraita ihmisiä. Kissoilla muihin kissoihin tutustuminen on usein hidas prosessi. (Lue täältä lisää kissojen tutustuttamisesta.) Toisen kissan ilmestyminen omalle reviirille voi synnyttää kissalle niin paljon stressiä, että se voi aiheuttaa fyysisiä terveyshaittoja. Tämä on yleisin syy, miksi kissojen omistajat, joilla itsellä on sisäkissa tai kissa, joka ulkoilee valjaissa tai tarhassa, eivät arvosta sitä, kun pihalle ilmestyy vieras kissa.

Kissa voi vapaana ulkoillessaan myös käydä toisen lemmikin kimppuun. Kissa voi reagoida pelkoon tai stressiin pakenemalla tai piiloutumalla, mutta tilanteesta riippuen pelko voi purkautua myös aggressiivisuutena. Kissan aggressiivisuudella voi olla vakavat seuraukset, ja se voi saada jopa koiran hengiltä.

Kissojen väliset tappelut voivat olla hengenvaarallisia

On kissa sitten leikattu tai leikkaamaton, se voi ulkona ollessaan joutua tappeluihin muiden kissojen kanssa. Näillä tappeluilla voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset, sillä kissa voi esimerkiksi puhkaista toiselta kissalta silmän tai aiheuttaa niin pahat haavat ja puremajäljet toiselle, että tappelusta toipuminen vaatii sairaalahoitoa ja pitkän toipumisajan.

Kissojen tappeluissa leviää FIV-virus

Erityisen vaarallista kissojen tappeluissa on se, että se on yksi pääsyy kissojen FIV-viruksen leviämiseen. FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä, eli toisen kissan puremasta voi saada FIV-viruksen. Siksi FIV leviää myös parittelun yhteydessä.

FIV vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat erilaiset tulehdukset ja rappeumat suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä. FIV myös altistaa kissan kasvaimille.

FIV:iin ei ole parannuskeinoa, ja se oireilee jokaisella kissalla eri lailla. FIV taantuu alkuvaiheen jälkeen oireettomaksi, ja vaihe voi kestää muutaman kuukauden tai sitten jopa vuosia. Joillakin kissoilla tauti ei lähde etenemään, mutta toisilla kissoilla FIV-virus heikentää immuniteettia niin, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan mittavia ongelmia. Lue lisää kissan FIV-positiviisuudesta täältä.

Leikkaamaton kissa pahentaa kissakriisiä

Suomessa jyllää kissakriisi, mikä tarkoittaa sitä, että leikkaamattomat kissat lisääntyvät vapaasti, ei-toivottuja kissanpentuja syntyy jatkuvasti, ja kissat kärsivät useista terveyshaitoista. Vapaana ulkoileva narttukissa voi synnyttää pentunsa muualle kuin kotiin, ja eloon jäädessään pennut ovat alku kissapopulaation synnylle. Naaraskissa voi synnyttää jopa 15-20 pentua vuodessa. Vapaana ulkoileva kollikissa puolestaan on valmis parittelemaan käytännössä koska vain. Leikkaamaton kolli voi saada alulle hetkessä kymmenittäin pentuja, jos esimerkiksi lähitienoolla liikkuu vapaana ulkoilevia leikkaamattomia naaraita tai jos lähialueelta löytyy kissapopulaatio, jossa on useita naaraita.

Kissa saa ulkona herkemmin tartuntataudin

Suomessa kissat rokotetaan kissaruttoa, rabiesta ja kissaflunssia – eli herpes-, kaliki- ja klamydiavirusta  vastaan. Vaikka kissa olisi rokotettu, se ei tarkoita sataprosenttista suojaa, ja esimerkiksi kissarutto on erittäin tarttuva sairaus. Vapaana ulkoileva kissa sairastuu helpommin ja pahimmillaan se levittää taudinaiheuttajia ihmiseenkin. Esimerkiksi jotkin alkueläimet voivat tarttua ihmiseenkin aiheuttaen ripulia ja oksentelua. Sieni-infektio voi aiheuttaa ihmiselläkin ihottumaa, ja lisäksi sieni-infektiosta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Rabies, joka onneksi on Suomessa harvinainen, tappaa sekä kissan että myös tartunnan saaneen ihmisen.

Kissojen rokottaminen on todella tärkeää myös ihmisten terveyden kannalta. Vaikka rokote ei annakaan sataprosenttista suojaa, rokottamisella pystytään lieventämään infektiotauteja ja estämään niiden leviämistä. Näin kissat voivat saada laumaimmuniteetin.



Kissa saa ulkona sisäloisia

Sisäkissalle harvoin tulee sisäloisia, mutta ulkoillessaan kissa saa lähes poikkeuksetta aina jossain kohtaa sisäloistartunnan. Sisäloiset ovat suhteellisen helposti hoidettavissa matolääkkeillä, mutta loiset kuitenkin aiheuttavat kissalle terveyshaittoja. Vapaana ulkoilevan kissan omistajalla onkin ongelma: madottaako kissan varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin, jolloin matolääkkeen teho saattaa kärsiä, vai yrittääkö saada selvyyden, milloin kissalla on matoja, vaikka sitä on vaikea selvittää kissan ulkoillessa omillaan ja tehdessään tarpeensa pihalle.

Kissan sisäloisista suolinkainen voi tarttua ihmiseenkin. Oireita voivat olla muun muassa vatsakivut ja pahoinvointi, pahimmassa tapauksessa astman tyyppinen keuhkoreaktio kuumeen ja hengenahdistuksen kera.

Kissa tuo kotiin punkkeja

Kun kissa ulkoilee – vapaana, valjaissa tai ulkoilutarhassa – sillä on riski saada punkin purema. Vaikka kissan kanssa käytettäisiin punkkikarkotteita, ne eivät ole sataprosenttisia suojia. Kissa voi saada punkin välityksellä borrelioosin tai anaplasmoosin. Suojattunakin kissa voi tuoda turkissaan kotiin asti punkkeja, jolloin myös ihmisellä on suurentunut vaara saada punkin purema.

Kissa voidaan varastaa

Jos pihapiiriin ilmestyy kissa, kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kissaa omakseen. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Toki kissan varastamisen taustalla harvoin on samanlainen ajatuspohja kuin esimerkiksi myymälävarkaudessa. Kissan varastaa yleensä ihminen, joka ajattelee pelastavansa kissan tarjoamalla sille kodin.

Kissaa voidaan ruokkia väärin

Ulkoillessaan vapaana kissa hankkii itse itselleen ravintoa, mutta todennäköisesti se kohtaa myös ihmisiä, jotka antavat sille ruokaa. Jos kissalla on erityisruokavalio tai se on allerginen esimerkiksi kalalle, ruokkija ei voi sitä tietää. Yleisesti ottaen muutenkin pihapiiriin ilmestyneelle kissalle harvemmin tarjotaan laadukasta ruokaa, vaan esimerkiksi ihmisten ruokien jämiä tai viljalla ja sokerilla höystettyjä raksuja.

Huono ruokavalio aiheuttaa kissalle muun muassa lihavuutta, voimattomuutta, turkin huonokuntoisuutta, ripulia, ummetusta, virtsakiteitä, lihaskunnon heikkenemistä ja luiden haurastumista. Lisäksi huono ruokavalio altistaa erilaisille tulehduksille. Pidemmällä tähtäimellä kissasi ruokkija saattaa siis aiheuttaa kissallesi vakavia terveyshaittoja.

Kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissoilla ei ole varsinaista omistajaa, vaan niillä on korkeintaan ruokkija, joka mahdollisesti yrittää myös tarjota niille suojaa esimerkiksi ulkorakennuksista. Ruokkija yleensä mielletään omistajaksi, vaikka tosiasiassa ruokkija ei välttämättä osaa edes kertoa, montako kissaa tarkalleen ottaen pihassa pyörii. Populaatiokissoja ei oteta löytöeläimenä vastaan, kun "omistaja" on tiedossa. Kissojen ruokkija on kuitenkin vastuussa niiden hyvinvoinnista.

Kissa viihtyy lajitoverin seurassa, joten vapaana ulkoileva kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon ja jäädä sinne. Kissapopulaatioissa kissat ovat yleisesti ottaen huonokuntoisia, aliravittuja ja sairaita, ja taudit leviävät helposti vapaasti ulkoilevaan kissaan, vaikka kissa vain vierailisi silloin tällöin kissapopulaation reviirillä. Lue lisää kissapopulaation synnystä täältä.


Kissa voi jäädä auton alle tai pedon kynsiin

Luonnollisesti kissa voi jäädä vapaana ulkoillessaan auton alle. Kissa voi loukkaantua niin, ettei se tule enää kotiin, vaan se kärsii hitaan ja kivuliaan kuoleman. Jos kissa pääsee loukkaantuneena kotiin asti, edessä on tyyris eläinlääkärireissu. Kissan kohtaloon vaikuttaa myös se, millainen ihminen on auton ratissa. Koska kissan arvo ja asema Suomessa on heikko, yliajaja ei välttämättä pysähdy tai jää selvittämään, mitä kissalle tehdään, jos hänellä itsellään on kiire tai jos häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Lisäksi kissan elämä voi päättyä kivuliaasti, kun se kohtaa esimerkiksi ilveksen tai ketun.

Vaikeampi huomata, jos kissalla on hätä

Kun kissa ulkoilee vapaasti, omistajan on vaikeampi huomata, milloin kissalla on hätä. Jos kissa tulee edes joka päivä takaisin kotiin, omistajalla on mahdollisuus tutkia kissan vointi, mutta silti omistaja ei voi tietää, onko kissa syönyt tai juonut. Tai onko kissalla mahdollisesti ripulia. Jos kissa on kerralla kauemmin pois kotoa, kissan vointia on vielä vaikeampaa tarkkailla. Kissan turkin alle saattaa peittyä kivulias tulehtunut haava tai kissalla saattaa olla vatsa sekaisin.

Kissasta ani harvoin näkee ulospäin sitä, onko sillä kipuja, koska saaliseläimenä se piilottaa kipunsa viimeiseen asti. Siinä vaiheessa, kun kissa on silmin nähden apaattinen, on lähdettävä jo päivystykseen. Jos vapaana ulkoileva kissa ei syö tai juo kotona, sen oletetaan syöneen ulkona. Kissan ruokailusta pitäisi kuitenkin olla hyvin tietoinen, sillä syömättömyys on yksi ensimmäisistä oireista, kun kissa on kipeä. Pelkästään parin päivän syömättömyys voi aiheuttaa kissalle vakavia sisäelinvaurioita.

Kissa voi saada myrkytyksen

Kaikki eivät hoida jyrsijäongelmaa kissalla, vaan myrkyillä. Jos hiiri on saanut myrkkyä, ja kissa saalistaa sen, myrkky leviää myös kissaan. Toisinaan ihminen myrkyttää kissan tahallisestikin.

Kaikki ihmiset eivät pidä kissoista

Kaikki eivät pidä kissoista, tai voi olla, että ihminen ei pidä juuri yhdestä tietystä kissasta. Lisäksi monen suhtautuminen kissoihin muuttuu siinä vaiheessa, kun omalle pihalle ilmestyy kissa, joka ripuloi terassille, tuhoaa terassikalusteita, käy nukkumassa terassikalusteiden pehmusteilla ja lastenvaunuissa jättäen karvoja kaikkialle, merkkaa reviiriään pissaamalla ja/tai aiheuttaa läsnäolollaan stressiä omille kissoille.

Kissoja kivitetään, potkitaan, myrkytetään, revitään hännästä ja ammutaan – joko niin että kissa kuolee tai niin, että kissa jää kitumaan. Vapaana ulkoileva kissa saattaa joutua helposti kissavihan kohteeksi.

Lisäksi vapaana ulkoileva kissa voidaan halutessa määritellä villiintyneeksi, jotta se voidaan lopettaa. Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.



Lue kissan aktivoinnista täältä.

Tekstiin lisätty 17.6.2020 lisätietoa metsästyslaista sekä villiintyneisyyden määritelmästä.

17. toukokuuta 2020

Kissan aktivointi


Kissa tarvitsee aktivointia ja tekemistä siinä missä koirakin. Jos kissa tuhoaa huonekaluja tai hyökkäilee esimerkiksi ihmisen jalkoihin, sillä on todennäköisesti tylsää. Kissa ei missään nimessä ole passiivinen lemmikki, joka vain patsastelee takan reunalla tai kirjahyllyn päällä. Tässä tekstissä on vinkkejä kissan aktivointiin, jotta kissasi olisi mahdollisimman onnellinen.

Raapiminen ja kiipeily

Se, että kodissa asuu kissa tai kissoja, näkyy ja tuleekin näkyä – sisustuksessa. Kissa tarvitsee mahdollisuuksia kiipeilyyn sekä raapimiseen. Kissat tykkäävät kiipeillä ja tähystää korkeilta paikoilta. Erikorkuisilla tasoilla kiipeily ja hyppely ylläpitää kissan lihaksistoa ja jäntevyyttä. Lisäksi kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa.

Jos kissalla on raapimispuu/-puita ja raapimisalustoja, mutta siitä huolimatta kissa hakeutuu raapimaan sohvan kulmaa, kannattaa sohvan kulman eteen sijoittaa pieni raapimistolppa tai sohvaa suojaava raapimisalusta. Kun kissa löytää raapimistolpan/-alustan ja todennäköisesti myös huomaa sen olevan parempaa materiaalia raapimiseen, tolppaa/alustaa voi alkaa siirtämään sinne, missä haluaa sitä esteettisesti pidettävän. Kissaa voi myös ohjata kiipeilypuun ja raapimisalustoiden suuntaan suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissa tarvitsee kiipeilymahdollisuuksia. Kuvat: Melina V., @cassuandtherescuecats & @sofiankisset

Tarkkaileminen


Kissoille on hyvä olla mahdollisuuksia nähdä ikkunasta ulos. Kissat yleensä viihdyttävät itse itseään seurailemalla ulkona hyppiviä oravia ja lentäviä lintuja, ja jotkut kissat tarkkailevat mielellään liikennettä ja ohikulkevia ihmisiä. Esimerkiksi kiipeilypuun voi sijoittaa ikkunan eteen, mutta kissaa varten voi sijoittaa ikkunan edustalle myös esimerkiksi sohvan, lipaston tai vaikka jakkaran.

Joitakin kissoja voi aktivoida hyödyntämällä saalistusviettiä television, tabletin ja puhelimen avulla. Kissoja kiinnostavia videoita löytyy esimerkiksi hakusanoilla "bird videos for cats", "mouse videos for cats" tai "squirrel videos for cats".

Dewin sijaiskodissa kissoja on aktivoitu kissoja kiinnostavien videoiden avulla. Kuvat: @kittiediaries

Lelut ja leikittäminen

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, sillä jos se kuuluisi, se pärjäisi luonnossa yhtä lailla kuin esimerkiksi kettu tai orava. Silti kissalla on saalistusvietti, jonka toteuttaminen vapauttaa kissan aivoissa mielihyvää tuottavia hormoneja. Ihmisen kanssa kissan voi leikkiä esimerkiksi keppileluilla ja laservalolla. Kissa on hyvä palkita ruualla, kun se saa lelun tai laservalon kiinni. Tämä on erityisen tärkeää laservalon kanssa, koska sitä kissa ei voi saada fyysisesti kiinni. Kissaa voi myös leikittää heittämällä kissalle palloa tai lelua. Jokainen kissa on erilainen, ja ne innostuvat erilaisista asioista. Jos kissa ei leiki sillä tapaa, kun itse yrittää leikittää, kannattaa ennemmin kokeilla toisenlaista leikkiä tai lelua, kuin tyytyä siihen, että kissa ei olisi leikkisä.

Kissalle on hyvä olla monenlaisia leluja, ja niitä kaikkia ei kannata pitää esillä. Kissat toimivat lelujen suhteen vähän samalla tavalla kuin lapset: lelut, joilla kissa ei leiki, kannattaa laittaa kaapin perälle joksikin aikaa, ja kun lelu/lelut otetaan tauon jälkeen esille, ne ovatkin taas kiinnostavia. Leluihin voi myös lisätä "tehoa" suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissat kiinnostuvat yksilöllisesti erilaisista leikeistä. Kuvat: @kittiediaries

Kissakaveri

Kissat lähes poikkeuksetta pitävät lajitoverin seurasta, mutta kissoihin pätee sama kuin ihmisiinkin: kaikki ihmiset eivät tule keskenään toimeen, eivätkä tule myöskään kaikki kissat keskenään toimeen. Joskus kissat tulevat toimeen, vaikka ne vain pudotetaan samalle reviirille, mutta useimmiten kissat vain oppivat sietämään toisiaan. Jotta aikaan saadaan elinikäinen ystävyys ja jotta uudelle tulokkaalle ei tarvitse alkaa etsiä uutta kotia, on parempi tutustuttaa kissat hitaasti. Stressaantuneena kissa ei kykene luomaan uusia sosiaalisia suhteita, ja sen takia alkueristys onkin tärkeää, jotta ensiksi muuton jälkeen kissan stressitasot laskevat. Uudelle tulokkaalle uuteen ympäristöön muuttaminen on aina stressitekijä, ja "vanhalle" kissalle toisen kissan saapuminen on reviirikysymys. Vinkkejä kissojen tutustuttamiseen toisiinsa voi lukea täältä. 

Eläinsuojeluyhdistykseltä on helppo löytää kissalle sopiva kaveri, sillä eläinsuojeluyhdistyksen kissoista tiedetään jo suhteellisen tarkkaan, millaisia persoonia kissat ovat, millaisten kissakavereiden kanssa ne tulevat toimeen, ja millainen koti sopisi kullekin kissalle.

Kissakaverin myötä kissa saa perheeseen lajitoverin, joka on samalla viivalla sen kanssa lajityypillisestä käytöksestä. Jos kissa on aikaisemmin hyökkinyt esimerkiksi ihmisen jalkoihin, kissakaverin tultua leikkiyritykset suuntautuvat herkemmin lajitoveriin. Leikkimisen lisäksi kissa saa lajitoveristaan usein myös uni- ja pesukaverin. Kun kissat pesevät toisiaan, se viestii ystävyydestä ja vahvasta kiintymyksestä.

Kissat ystävystyvät todennäköisemmin, jos ne tutustutetaan hiljalleen toisiinsa. Kuvat: @creepylumo & Melina V.

Ruokailu

Kissan saalistusvietti synnyttää kissassa niin sanotusti metsästyskäyttäytymisketjun. Ensiksi kissa havannoi saalinsa, minkä jälkeen kissa vaanii sitä. Tämän jälkeen kissa ajaa kohdettaan takaa eli saalistaa sitä, ja sitten kissa ottaa saliin kiinni ja tekee "tappopurennan". Tämä tapahtumaketju tuottaa kissalle mielihyvää. Jos kissalle on tarjolla koko ajan ruokabuffet, kissa ei pääse toteuttamaan kissamaista käytöstään, ja se syö tylsyyteensä saadakseen itselleen mielihyvää.

Kissan aktivointi on kenties helpointa ruokailun kautta. Kuivaruokaa voi esimerkiksi piilottaa ympäri asuntoa, mutta kissoille on myös monenlaisia aktivointileluja. On leluja, jotka liikkuvat itsekseen, mutta myös sellaisia leluja, joihin kissoille laitetaan kuivaruokaa. Aktivointileluja löytyy esimerkiksi Zooplussalta, Peten Koiratarvikkeelta sekä Mustista ja Mirristä. Kissojen aktivointileluja löytyy myös tori.fi:stä ja kirpputoreilta.

Kuivaruoan voikin antaa pelkästään aktivointilelujen kautta. On hyvä ottaa huomioon, että aktivointileluja on eritasoisia, joten kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Jos lelu on liian vaikea kissalle, se turhautuu. Kun vaikeustaso nousee sopivaa tahtia, kissa oppii käyttämään myös koirille tarkoitettuja aktivointileluja.

Aktivointileluja voi rakennella myös itsekin kätevästi laittamalla raksuja esimerkiksi kananmunakennoon tai vessa- tai talouspaperin rullan sisälle! Aluksi raksuja voi laittaa pelkästään rullan sisälle, ja myöhemmin leikkimistä voi vaikeuttaa taittelemalla rullasta pään tai päät. Myös märkäruualla voi aktivoida: märkäruokaa voi laittaa kananmunakennoon, jääpalamuottiin, konvehtirasioihin, mehupurkkeihin ja niin edelleen.

Kouluttaminen

Kissaa voi myös kouluttaa. Kissan ja koiran kouluttamisessa on se selkeä ero, että kissa ei tee asioita miellyttääkseen ihmistä, vaan se haluaa teostaan fyysisen palkinnon eli ruokaa. Kissa myös herkästi tylsistyy nopeammin koulutushetkessä, jos se ei ymmärrä, mitä sen halutaan tekevän, ja jos se ei saa palkintoa. Kissaa voi kouluttaa esimerkiksi kosketuskepin tai naksuttimen avulla. Esimerkiksi kun kissalle lähdetään opettamaan "anna tassu"-temppua, kissaa lähdetään ohjaamaan pikkuhiljaa kohti haluttua toimintaa, ja aluksi palkitaan siitä, että tassuun saa koskea ja sitten pienestäkin tassun liikautuksesta. Kun kissa tekee oikein, painetaan naksuttimesta ja annetaan heti esimerkiksi raksu. Kissa oppii nopeasti, että naksuttimen ääni on merkki siitä, että se teki oikein ja että luvassa on palkinto. Naksuttimen sijaan voi myös itse tehdä kielellään naksauttavan äänen. Vinkkejä kissan kouluttamiseen löytyy esimerkiksi Instagramista Cat School -tililtä.

Kissaa voi kouluttaa niin kuin koiraakin. Valjaisiin pitää opetella jo sisätiloissa, ja ulos kannattaa lähteä esimerkiksi niin, että kissa viedään kantokopassa rauhalliseen ympäristöön. Kuvat: Reissukissat Maija ja Myy ja @sofiankisset (oik.)

Ulkoilu

Kissalle ehdottomasti turvallisinta on ulkoilla valjaissa, lasitetulla/verkotetulla parvekkeella, tai ulkoiluhäkissä tai -tarhassa. Ulkoillessa kissa saa uusia virikkeitä ja uudenlaista tekemistä. Ulkona kissan aistimaailma saa paljon uusia virikkeitä etenkin ääni- ja hajumaailman kautta. Kissalle voi tarjota virikkeitä myös tuomalla ulkoa niitä erilaisia hajuja sisätiloihin: esimerkiksi laittamalla laatikkoon kiviä, maata, ruohoa, oksia ja lehtiä.

Kun kissan ulkoilua lisätään vähitellen, kissa rohkaistuu ulkona ja luottamus omistajaa kohtaan kasvaa. Ulkona kissa saa myös helpommin liikuntaa, ellei uusien hajujen ja äänien tutkiminen vie kaikkea huomiota.

Kissa voi alkaa vaatia ulospääsyä, jos sitä ei aktivoida sisällä tarpeeksi, tai jos se kokee reviirinsä asuntoa suuremmaksi. Oman kissan reviiritietoisuutta voi testata sisätiloissa esimerkiksi sulkemalla jonkin yleensä avoimena olevan oven, ja katsoa, miten kissa reagoi siihen. Joillekin kissoille oven sulkeminen on kova paikka, koska se tarkoittaa sitä, että reviiri on muuttunut. Reagointi on aluksi samankaltaista, kuin mitä kissalla, joka on ollut luonnossa tai vapaana ulkoilevana, ja jota aletaan totutella sisäkissaksi. Kissalle pienempi reviiri kuitenkin tarkoittaa lähes tulkoon aina vähemmän stressiä, kun ei ole niin paljoa vahdittavaa ja tarkkailtavaa. Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Kissa pitää opettaa valjaisiin sisätiloissa, ja valjaat tulee valita huolella. Aluksi kannattaa ulkoilla vain stressittömissä metsissä niin, ettei kissa kohtaa koiria, vieraita ihmisiä tai autoja. Kannattaa myös lähteä kissan kanssa ulkoilemaan niin, että kissa viedään ulos kantokopassa, jolloin kissa ei välttämättä hahmota sitä, että ulko-ovi on se kohta, mistä lähtö ulos tapahtuu.

Kissan elämää voi myös aktivoida parvekkeen tai ulkoiluhäkin avulla. Kuvat: @zella_ja_lily (vas.) ja Reissukissat Maija ja Myy

Stressittömyys

Kissan stressi on yleinen syy siihen, miksi kissalla esiintyy häiriökäyttäytymistä. Kissan aktiivisen aktivoinnin lisäksi kissan elämää voi tukea myös muutoin. Esimerkiksi kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja omaa rauhaa. Kun kissan oppii tuntemaan, huomaa myös asioita, mitkä aiheuttavat kissalle stressiä. Jotkut kissat stressaantuvat siitä, kun huonekalut vaihtavat paikkoja, jolloin on hyvä välttää turhaa huonekalujen siirtämistä. Jotkut kissat stressaantuvat vieraista ihmisistä, jolloin vieraiden saapuessa on hyvä pyhittää kissalle oma rauhallinen, turvallinen paikka kyläilyn ajaksi.

Lisäksi kissojen rauhallinen tutustuttaminen toisiinsa on yleensä avainsana siihen, ettei ainakaan toinen kissa aiheuta kissalle stressiä. Kuitenkaan kaikkia kissoja ei saada ystävystymään kovasta yrityksestä huolimatta. Onkin tärkeää, että kissalla on sille sopivaa seuraa: seniorikissa voi stressaantua pennun aktiivisuudesta, pentukissa puolestaan turhautua seniorin leikkimättömyydestä, arka kissa voi alistua herkästi pomottavalle kissalle, dominoiva kissa ei välttämättä saa selvästi aremmasta kissasta leikkikaveria.

Kissan elämää pitää tukea myös tarjoamalle sille piilopaikkoja ja omaa tilaa. Kuvat: @zella_ja_lily & @cassuandtherescuecats

2. toukokuuta 2020

Loimu & Kaamos, laulavat van Pikikset

Maaliskuun alussa meille Paraisille saapui varsin persoonallisen näköinen kissakaksikko van Pikis -populaatiosta. Vampyyrinhampaisella, synkeän näköisellä tummanharmaalla kissalla oli jo valmiiksi nimi, Kaamos. Lappiteemaan sopivasti punaturkkinen pikkutiikeri sai puolestaan nimekseen Loimu, viitaten sekä revontuliin että nuotion loimotukseen.


Kaamoksella oli niin sanotut "vampyyrihampaat". Eläinlääkärissä kävi ilmi, että hampaissa oli niin voimakas tulehdus, että häneltä piti poistaa viisi poskihammasta, yksi etuhammas ja kaikki neljä kulmahammasta.

Ulkoa kiinniotettujen kissojen ja sijaiskodin välillä vallitsee aina alussa muutaman päivän hämmennys. ”Keitä nää tyypit on?!” miettivät kaikki osapuolet. Kissat tietysti pohtivat myös, että miksi hemmetissä piti mennä siihen loukkuun, mutta aika pian lattialämmitys ja jatkuva ruokahuolto alkavatkin tuntua varsin mukavilta! Kissojen välinen dynamiikka on tietysti myös yllätys. Vaikka kissat ovat eläneet samassa populaatiossa, ei voi etukäteen tietää, ovatko ne olleet ystäviä vai vihamiehiä.

Loimulta poistettiin hammassyöpymän takia neljä hammasta.

Loimun ja Kaamoksen keskinäinen suhde on osoittautunut varsin erikoiseksi. Pojat asuvat samassa huoneessa erittäin sopuisasti, mutta eivät varsinaisesti ota toisiinsa kontaktia. Kuitenkin kun Kaamos oli lääkärissä hampaidenpoistossa, myös Loimu lopetti syömisen, kunnes kaveri oli parantunut.

Öisin toivoisin, että osaisin vähän paremmin puhua kissaa; valojen sammuttua Loimu aloittaa keskustelun kirkkaalla, huilumaisella äänellään ja Kaamos vastailee möreällä bassollaan, joka on peräisin suoraan Mordorin örkkitehtaalta. 

Kaamos on populaatiokissaksi poikkeuksellisen iäkäs: hänet on arvioitu syntyneeksi huhtikuussa 2015. Vuosien populaatiokissaelämän takia hänen suunsa kohtalo ei ollut yllätys, sillä yleensä populaatioissa elävät kissat eivät selviä omillaan kuin muutamia vuosia. Jos populaatiokissaa ei loukuteta ja hoideta kuntoon, sen kohtaloksi koituu yleensä luonto, sairaudet tai huono ravinto.

Mitä kaikkea sitä onkaan sijaiskotiäitinä valmis tekemään, jotta näillä ulkoa pelastetuilla olisi hyvä ja turvallinen olo? Näköjään ainakin hankkimaan kaupasta lisää sukkia ja kalsareita, kun pyykkikori on täynnä ja pelokas kissa asuu pesukoneen takana. Tai siirtymään imuroinnista pelkkään lakaisuun, josta ei kuulu pelottavaa ääntä. Uhraamaan omat yöunensa, kun kaverit pitävät loputonta yöllistä konserttiaan.  Vieläpä ilahtumaan, kun keskellä yötä sängyn alla kaikaa loputon kulkusen kilinä, kun jompikumpi on vihdoin rentoutunut sen verran, että uskaltautuu leikkimään!

Loimu on arvioitu syntyneeksi syyskuussa 2018. Hän onkin huomattavasti leikkisämpi, kuin kämppiksensä Kaamos.

Kaamos ja Loimu ovat palkinneet hoitajansa syömällä kaiken ruuan, jota eteen kannetaan ja hoitamalla WC-asiat kerrassaan mallikkaasti. Myös lelutarjontaan on suhtauduttu riemukkaasti. Vielä ei poikia pääse rapsuttamaan, mutta ovat selvästi kovin kiinnostuneita ihmislajista ja ottavat kontaktia omilla ehdoillaan. Talouden omia kissoja kaverukset ovat toistaiseksi päässeet kuikuilemaan verkko-oven läpi. Kohta onkin aika testata, miten porukan kemiat sopivat yhteen ihan livenä – jos kaikki sujuu hyvin, Kaamos ja Loimu pääsevät pian kavereineen nuuskuttelemaan kevätilmaa turvallisesti ulkoiluhäkissä. 

- Mia, Dewi ry:n sijaiskoti

12. huhtikuuta 2020

Kissat ja kasvit


Kaikki kasvit voivat aiheuttaa myrkytyksen oireita liikaa nautittuna. Kasvit, jotka tässä ovat listattuna turvallisiksi, eivät ole tarkoitettu kissoille syötäväksi, mutta ne ovat yleisesti ottaen kissaturvallisia. Lista ei ole täydellinen. Huom! Kasvatuksessa käytetyt kasvinsuojeluaineet voivat myös aiheuttaa oireita, mutta esimerkiksi Bauhaus ilmoittaa käyttävänsä petoötököitä suojeluaineiden sijaan.

Dewin sijaiskotitiimissä eläinlääkärikäyntivastaavana toimivana Sofia listasi kissaturvallisia viherkasveja, mehikasveja, yrttejä sekä kukkivia kasveja. Lopussa on myös listaus kissoille myrkyllisimmistä kasveista.

Kissoille kasvatettavia kasveja ovat mm. ohra, vehnä, kaura, sitruunaruoho ja kissanminttu. Ruohon syöminen tekee hyvää kissan ruuansulatukselle, ja toivottavasti pitää kissan pois viherkasveista.

Muun muassa nukkumatti, täplämaija, muorinkukka, isoposliinikukka, kultaimarre ja kultapalmu ovat lähtökohtaisesti kissaturvallisia kasveja, jos kissa ei syö kasvia kohtuuttomasti ja/tai jatkuvasti.

Viherkasvit, jotka ovat kissaturvallisia 
  • Bambut (bambusoideae) 
  • Banaanit (musa) 
  • Herttalyhty (ceropegia woodii) 
  • Kastanjasutipuu (pachira aquatica) 
  • Kissus (cissus) 
  • Kodinonni (soleirolia soleirolii) 
  • Kärpäsloukku (dionea muscipula) 
  • Leenat (stromanthe) 
  • Liisukka (plectranthus) 
  • Maijat (calathea) 
  • Matit (maranta, ctenanthe) 
  • Muorinkukat (peperomia) 
  • Palmut (dypsis chamaedorea) – paitsi käpypalmu! 
  • Piileat (pilea) 
  • Pilkkulehti (hypoestes) 
  • Pitsilehti (fittonia) 
  • Posliinikukat (hoya) 
  • Rönsylilja (chlorophtyum comosum)
    • Kasvi puhdistaa ilmaa keräämällä itseensä haitallisia aineita, joten jos esim. asunnossa tupakoidaan sisällä, rönsylilja voi olla kissalle erittäin vaarallinen
  • Samettilehti (gynura aurantica) 
  • Saniaiset (pteridophytina, phlebodium) 
  • Tuonenkielo (aspidistra elatior) 

Mehikasvit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Aasinmaksaruoho (sedum burrito) 
  • Ilmakasvit (tillandsia) 
  • Kirjotähdet (haworthia) 
  • Kivikukat (lithops) 
  • Korallikaktukset (rhipsalis) 
  • Mehiruusukkeet, -puut ja -tähdet (echeveria, aeonium, sempervivum) 
  • Opuntiakaktukset (opuntia) 
  • Pullojukka (beaucarnea recurvata) 

Yrtit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Basilika 
  • Kamomilla 
  • Korianteri 
  • Laventeli 
  • Maustekirveli 
  • Persilja 
  • Rohtovirmajuuri 
  • Rosmariini 
  • Salvia 
  • Sitruunamelissa 
  • Tilli 
  • Timjami 
  • Värimintut 

Kukkivat kasvit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Ananaskasvit (bromeliaceae) 
  • Auringonkukka 
  • Gerberat 
  • Gloksiniat eli suppilokukat (sinningia) 
  • Huovinkukka (sanvitalia) 
  • Joulukaktus (schlumbergera) 
  • Kameliat (camellia) 
  • Kaunosilmät (coreopsis) 
  • Köynnöskrassit (tropaeolum) 
  • Leijonankidat (antirrhinum) 
  • Orkideat 
  • Orvokit
  • Paavalinkukka (saintpaulia) 
  • Pallo-ohdakkeet (echinops) 
  • Palsamit (impatiens) 
  • Piikkipäivikki (delosperma) 
  • Ruiskaunokki (centaurea cyanus) 
  • Ruusut 
  • Samettikukat (calendula) 
  • Sinihibiskus (hibiscus syriacus) 
  • Soihtuköynnökset (aeschynanthus) 
  • Soilikit (streptocarpus)
  • Tsinniat (zinnia) 
  • Tummahelmilija/helmilija/helmihyasintti (muscari armeniacum) 

Kissoille "epäystävälliset" kasvit voi ripustaa amppeleihin, tai niitä voi asetella korkean hyllyn niin täyteen, ettei kissa mahdu hyppäämään sinne sekaan.

ASPCA:n listaamat myrkyllisimmät kasvit kissoille – vaarana jopa kuolema
  • Liljat 
  • Käpypalmu 
  • Tulppaanit, narsissit, hyasintit 
  • Alppiruusut/atsalea 
  • Marijuana 
  • Oleanteri 
  • Risiini 
  • Syklaamit 
  • Itulehdet 
  • Marjakuusi 
  • Amaryllis 
  • Krysanteemi 
  • Muratti 
  • Viirivehka 
  • Kultaköynnös 
  • Araliat 

Myrkyllisiin huonekasveihin kuuluu lukuisia muitakin kasveja, joita kannattaa välttää tai asettaa kissojen ulottumattomiin. Suosituista huonekasveista mm. peikonlehdet, traakit, anopinkielet, fiikukset, rahapuut, juorut ja vehkat ovat kissoille myrkyllisiä. Epävarmuuden iskiessä ASPCA:lla on kattava lista myrkyllisistä ja myrkyttömistäkasveista, jolloin kannattaa selvittää kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi. 

Jos kissalla on myrkytyksen oireita, kuten kuumetta, väsymystä, apaattisuutta, ruokahaluttomuutta tai jopa oksentelua, ripulia ja kuolaamista, ota yhteyttä eläinlääkäriisi. 

- Sofia, Dewin sijaiskotitiimin eläinlääkärikäyntivastaava