Kissojen yleisimmät virusperäiset hengitystieinfektioiden aiheuttajat: kaliki ja herpes

Kaliki ja herpes voivat romahduttaa kissan yleiskunnon, mikä on erityisen vaarallista kissoille, joilla on jo ennestään heikentynyt yleiskunto, kuten populaatiokissoille tai FIV-positiivisille kissoille. 

Kaliki- ja herpesviruksilta on mahdollista suojautua rokotteella, jolloin altistuminen ei ole hengenvaarallista. Rokotettu kissa ei joko oireile virustartuntaa lainkaan tai sairastaa sen vähäoireisena. Rokotteen avulla voidaan estää kaikista vakavimmat oireet ja seuraukset.

Herpes- ja kalikivirukset ovat erittäin yleisiä kissojen keskuudessa, myös rotukissoilla. Siksi on tärkeää, että kaikki kissat rokotetaan. Muista, että rokotuksia tulee uusia läpi kissan elämän! 

Rokottaminen kalikia ja herpestä vastaan:

• Perusrokotussarja on 2 rokotetta: 2. rokote annetaan neljä viikkoa 1. rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen annetaan 3. rokotus vuoden kuluttua. (Huom! Rokote uusitaan tämän jälkeen säännöllisesti sen mukaan, mitä rokotussarjaa ja -valmistetta käytetään!) 
• Pentujen rokotusohje: suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen rokotukset annetaan samoin kuin aikuisillekin kissoille.

Huom! Varmistathan rokotustarpeen eläinlääkäriltä tai rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Kissan kalikivirus (FCV=Feline calicivirus)

Kissan kalikivirus on erittäin yleinen kissaflunssan aiheuttaja, mutta sen yleisyyttä on vaikea määrittää tarkasti, sillä osa virusta kantavista kissoista on oireettomia. Oireettomia kissoja on hyödytöntä testata kalikin varalta, sillä vain oireelliset tarvitsevat tukihoitoa.

Kalikivirus tarttuu äärimmäisen helposti: kaliki leviää kaiken sellaisen kautta, jossa on suora tai välillinen kontakti kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. yhteisistä ruokakupeista tai leluista. Kalikivirus voi säilyä elimistön ulkopuolella jopa kymmenen vuorokautta. Kissan kalikivirukset eivät kuitenkaan tartu ihmiseen.

Kalikin oirekuva:

• haavainen ientulehdus 
• haavaumat kielessä, kitalaessa, huulissa ja nenänpäässä > suun lisäksi haavaumia voi olla muuallakin (esim. varpaissa) 
• kirkas sierainvuoto
• niiskutus ja aivastelu > lievemmissä tapauksissa niiskutus voi olla ainoa oire
• silmäoireet 
• niveltulehdukset > kissan ontuu tai liikkuu muuten jäykästi
• keuhkokuume ja hengitysoireet > vakavimmissa tapauksissa hengenvaarallista
• syömättömyys > ruoka ei välttämättä maistu kissan haju- ja makuaistin heikkenemisen ja/tai suun haavaumien vuoksi

Kesäyön Notoksen silmäoireet johtuivat kalikin aiheuttamasta infektiosta. Notoksella oli muitakin oireita: rohiseva hengitys ja aivastelua.

Oireiden loputtua virus saattaa poistua kissan elimistöstä itsestään, mutta kissa voi myös jäädä kantajaksi loppuelämäkseen. Jopa 20 %:a kalikia kantavista kissoista erittää virusta ajoittain tai jatkuvasti, vaikka olisivatkin täysin oireettomia (Janina Pohju 2019).

Oireetonta kalikiviruksen kantajaa ei tarvitse eristää talouden aikuisista kissoista, kunhan saman katon alla asuvilla aikuisilla kissoilla on rokotukset voimassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että perusterve säännöllisesti rokotettu aikuinen kissa saisi tartunnan. Huom! Pienet pennut tulisi sen sijaan eristää kalikinkantajasta, koska kissaflunssat saattavat olla pennuille hyvin kohtalokkaita!

Vaikka Notos olikin sairastaessaan pentu, niin oireet saatiin lopulta hoidettua, ja Notos pääsi adoption kautta loppuelämän kotiinsa. 

Kissan herpesvirus (FHV=Feline herpesvirus)

Herpes eli rinotrakeiittivirus tarttuu pinnoilta sekä pisaratartuntana. Infektion itämisaika vaihtelee, mutta akuutti infektio voi kestää viikkoja. Mikäli kissan rokotuksesta on aikaa yli kuukausi, oireileva kissa voidaan testata.

Herpeksen oirekuva:

• niiskutus
• yskä > pelkkä yskän oire voi johtua monesta muustakin syystä kuin hengitystieinfektiosta (yskä saattaa olla merkki myös esim. allergiasta tai madoista)
• lisääntynyt syljen eritys
• kirkas sierain- ja silmävuoto
• silmien siristely
• sidekalvon tulehdus > tartunnan alkuvaiheessa
• silmän sarveiskalvon haavaumat (kivuliaita ja hitaasti paranevia)
• haavauman värjäytyminen (eli pigmentoituminen) > myöhemmässä vaiheessa tartuntaa

Oireita voidaan lievittää tukihoidolla. Ne voivat kestää viikkoja ennen kuin virus menee ns. lepotilaan, jolloin kissa lakkaa oirehtimasta. Herpeksen saanut kissa jää viruksen kantajaksi loppuelämäkseen, ja virus voi aktivoitua myöhemmin elämässä esim. stressin seurauksena. Herpesvirus pysyy hengissä kissan elimistön ulkopuolella enintään vuorokauden verran. 

Kalikiin eikä herpekseen ole parantavaa hoitokeinoa, mutta oireettomana kissa voi elää ihan tavallista kissan elämää.

Saariston Matilla todettiin flunssavirukset kaliki ja herpes, mutta myös flunssaa aiheuttavat bakteerit mykoplasma ja bordetella bronchiseptica. Matin flunssaoireet saatiin kuitenkin hoidettua Flumaxilla, levolla, lämmöllä ja laadukkaalla ruoalla.

Lähteet

Haikka Sari: Kissan kotilääkäri – sairaudet, ensiapu, tartuntataudit, hyvinvointi
Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta
Hesy: Kissan kalikivirus
Janina Pohju: Kissan kalikivirus
Movet-laboratorio: FHV Felinen herpesvirus
Movet-laboratorio: FCV Feline calicivirus

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Miten estää kissan lämpöhalvaus?

Helteillä huonelämpötila voi nousta tukalan korkeaksi myös kissoille, eikä tuuletusikkunoiden käyttö ole aina mahdollista tai siitä ei kovalla helteellä ole tarpeeksi hyötyä.

Seuraavaksi on lueteltuna muutamia vinkkejä, miten voi viilentää asunnon sisälämpötilaa ja auttaa kissaa viilentymään.

Viilentävä vesi:

• Kissan vesiastioita kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa.
• Kissalle on syytä tarjoilla vesibaari eli monenlaisia ja erilaisia vesiastioita, jotka kissa kokee houkutteleviksi (jos kissa juo muutenkin vähän, kokeile vesiautomaatteja).
• Osaan vesikupeista kannattaa laittaa jääpaloja tai makuvettä, osaan tavallista puhdasta vettä.

Makuvesiä voi tehdä eri tavoin:

1. suolatonta tai maustamatonta kanaa tai kalaa keittämällä tehty liemi (tätä voi myös pakastaa jääpalamuotissa ja lisätä vesikippoon)
2. vettä ja kissoille tarkoitettua juomaa (esim. Miamor) sekoitussuhteella 50/50
3. ”soup” eli kissoille tarkoitetut keittoruuat sekoitettuna veteen (tarkista, että sisältö sopii kissallesi!)

Vesikuppiin voi laittaa myös elektrolyyttijuomaa, joka lisää nesteen imeytymistä (apteekista saa jauhetta, joka lisätään veteen). 

Kevään Lempi vesileikkeineen.

Viilentävä ruoka:

• Jääpaloja voi laittaa myös märkäruokaan, mutta kannattaa huomioida, että jotkut kissat oksentavat/ripuloivat liian kylmästä ruuasta.
• Kissalle voi tarjoilla pakastettua märkäruokaa tai lihanpaloja.

Ympäristön viilentäminen:

• Viilennysmatot, jotka tosin kannattaa suojata kissan kynsiltä, sillä niiden sisällä oleva materiaali on myrkyllistä.
• Pyyhkeen sisälle laitettu kylmäkalle tai apteekin kylmäpakkaus, jossa on suoja ympärillä (varo kosteusvaurioita lattiamateriaalille).
• Tuulettimet (tuuletin itsessään ei viilennä tilaa vaan tekee vain viileyden kokemuksen iholle; jos haluat viilentää tilaa, aseta kylmäpakkaus tuulettimen eteen).
• Koska lämpö nousee ylöspäin, kannattaa tuuletin asettaa mahdollisimman korkealle ja mahdollisuuksien mukaan siten, että se puhaltaa kuumaa ilmaa pois huoneesta oven tai ikkunan kautta. (Muista kissaturvallinen ikkunaverkko!)

Kannattaa myös hyödyntää tilan materiaalit:

• Lattialaatat ja/tai -kaakelit saattavat olla viileitä paikkoja kissalle.
• Kissalla on oltava pääsy varjoisiin paikkoihin, mihin auttaa se, että kissalla on pääsy mahdollisimman moneen huoneeseen asunnossa.
• Vedellä ja/tai pakkasessa viilennettyjä pyyhkeitä voi laittaa esille, mikäli lattiamateriaali on siihen sopiva (esim. parkettia on syytä varoa).
• Jos kissa oleskelee märkätiloissa, lattiaa kannattaa kastella viileällä vedellä.
• Vesileikkien järjestäminen kissalle: laita ämpäriin viileää vettä ja leluja, joita kissa saa onkia sieltä.
• Kuivata pyykkisi samassa tilassa, jossa kissakin yleensä oleilee.

Temmuzun Nöövi ja Myy paistattelevat auringossa.

Kissakin voi saada lämpöhalvauksen oleiltuaan auringossa tai lämpimässä liian pitkään. Tämän ehkäisemiseksi kissan oleskelutilaa on viilennettävä edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä nesteytettävä kissa tarjoamalla elektrolyyttijauhetta veteen sekoitettuna.

Seuraavista oireista tunnistat lämpöhalvauksen:

• Apaattisuus ja horjuminen
• Levottomuus
• Läähätys
• Oksentelu ja/tai ripulointi
• Kirkkaanpunainen kieli tai hyvin kalpeat ikenet
• Tahmainen ja paksu sylki
• Alentunut ruokahalu ja vastaavasti lisääntynyt juominen
• Ruumiinlämmön nousu (kissalla normaali ruumiinlämpö on n. 38–39°C)
• Pahimmillaan kissa voi olla shokissa tai tajuton.

Kissan oirehtiessa edellä mainitulla tavalla, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin! Eläinlääkäri osaa arvioida kissan tilan ja ryhtyä tarvittaessa jatkamaan kissan jäähdyttämistä ja antamaan nestehoitoa. Jos tilanne vaatii lähtöä eläinlääkäriin, pidä koppa viileänä esim. kylmien pyyhkeiden tai kopan ulkopuolella olevien kylmäkallejen avulla. Tarkkaile, ettei lämpötila laske liian alas.

Nestehoidossa kissa saa suonensisäistä nesteytystä kuivumisen ehkäisemiseksi, mikä auttaa myös ruumiinlämmön laskemisessa. Joissain tapauksissa voidaan tarvita lisähappea ja kouristuksia vähentävää lääkitystä. Eläinlääkäri ottaa myös verikokeet, jotta selviää, onko lämpöhalvaus vaikuttanut kissan sisäelimiin.

Kissan oirehtiessa on syytä mitata ruumiinlämpö:

• Lämmön voi itsekin mitata peräsuolesta eläimille tarkoitetulla digitaalisella mittarilla.
• Jos lämpöä on, sitä tulee laskea asteittain. HUOM! Älä jäähdytä kissaa liian nopeasti tai liian paljon!

Käsiteltävää kissaa voi ensi alkuun viilentää hitaasti seuraavilla tavoilla:

• Kiedo kissa viilennettyyn pyyhkeeseen
• Laita hieman kostea pyyhe hetkeksi pakkaseen ja pyyhi sillä kissaa (huolehdi, että pyyhe ei ole liian kylmä).
• Kastele kissan turkkia haalealla vedellä

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, laita viilennetty pyyhe esille sellaiseen paikkaan, johon kissa saattaisi muutenkin mennä.

Jos kissan juomista täytyy avustaa, niin huolehdi, että kissa pystyy nielemään nestettä ja että neste ei mene keuhkoihin!

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Helleohje (Koonnut Sakariina Liukkala, Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry Yhteistyössä Kissakummit ry, Mirrirescue ry, SEY Loimaa ry)

FirstVet: Lämpöhalvaus kissalla

FirstVet: Kuume kissalla

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä

Kissan turvallinen ja onnellinen elämä on yksi kiivaista puheenaiheista tänä päivänä, jossa vastakkain aseteltuna on kärjistetysti kissan valvomatta ulkoilu sekä ”sisälle sulkeminen”. Näiden asioiden sisintä tarkastellessa, ei monikaan väite tai aate ole niin mustavalkoista kuin ajatellaan, eikä kissan hyvinvointia ja turvallisuutta osata ehkä ajatella kokonaisvaltaisesti, vaan jäädään helposti tuijottamaan vain yhtä osa-aluetta kissan hyvinvoinnista.

Valvomatta ulkoilu asettaa kissan monille ulkona oleville vaaroille, taudeille sekä riskille, että kissa aiheuttaa omalla toiminnallaan vahinkoa ympäristölle Suomen luontoon kuulumattomana eläinlajina tai naapureille vieraillessaan oman kotipihan ulkopuolella reviiriään laajentaakseen.

Miuku, sokea kissa, soittaa kelloa.

On aika uudistaa omaa ajatusmaailmaa siitä ”kivikauteen” jääneestä ajatuksesta, jolla esimerkiksi kissan valvomaton omatoimi ulkoilu on kissan hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeinen seikka pohjautuen vain ajatukseen, että näin on aina ollut, kuten silloin kun orjat tai lapsen kurittaminenkin oli hyväksyttävää ennen niidenkin päivittymistä jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Sekä murtaa vanhoja uskomuksia siitä, millainen kissa on eläimenä ja mitä se tarvitsee aktiiviseen, hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, uuteen tutkittuun tietoon perustuen, riskeeraamatta kissan terveyttä tai henkeä turhaan.

Luonnonmukaisten tarpeiden tuominen ja lisääminen kissalle sisälle, lisää hyvinvoinnin kautta sen elinvuosia sekä takaa, ettei kissan tarvitse altistua ulkona vaaniville riskitekijöille kuten liikenteelle, petoeläimillä, kissavihaajille tai taudeille, ja saamme pitää nämä pienet naukujat mahdollisimman pitkään perheenjäsenenämme ja näin myös näytämme niiden olevan yhtä arvostettuja eläviä olentoja kuin muutkin ympärillämme.

Kissalle on helppoa ja halpaa lähteä tarjoamaan kaikkea sen lajinomaisiin tarpeisiin pohjautuvaa aktivointia, virikkeitä sekä toimintaa.

Turvallinen ulkoilu riippuu yksilöstä. Kissa voi nauttia hyvin paljon valvotusta valjasulkoilusta tai hyvin rakennetusta ja sisustetusta ulkoiluhäkistä, mutta yhtä lailla se voi myös stressaantua ulkona olevista muuttuvista olosuhteista ja sen vuoksi nauttia rauhallisesta elämästä sisällä. Eroavaisuuksien vuoksi onkin hyvä tutustua kissan elekieleen sekä tapoihin ilmaista stressiä tai mieltymyksiä. Kissojen kommunikaatiotavan opettelun lisäksi ulkoilua on hyvä harjoitella ja totutella pikkuhiljaa pienin askelin kissan ehdoilla.

Valjasulkoilu on kissalle turvallista.

Kissalle aivojumppaa voi lähteä tarjoamaan erilaisin pelein, leikein tai temppukoulutuksella.
Voit opettaa kissalle temppujen muodossa erilaisia tärkeitä ja arkisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsienleikkuuta, harjausta tai vaikka kuljetuskoppaan menoa, mitkä helpottavat yhteiseloa myös jatkossa ja vähentävät kissan stressiä. Sekä mielen aktivoimiseksi voi kissalle opettaa ei niin tärkeitä, mutta hauskoja temppuja, kuten istuminen, tassun antaminen, maahan meno tai kieriminen.

Kissat ovat hajumaailman eläimiä ja saavatkin suurta mielihyvää erilaisesta nenätyöskentelystä tai vaikka hajuerottelusta ja nose workistä. 

Nose workin alkeet.

Nose work tai hajuerottelu tarjoavat kissalle monipuolista lajityypilliseen hajukäyttäytymiseen pohjautuvaa tekemistä, josta kissa saa paljon mielihyvä hormoneja. Hajutyöskentely rentouttaa kissaa, sekä nostattaa aran ja pelokkaan kissankin itsetuntoa.

Hajuerottelussa opetellaan kissan kanssa tunnistamaan ja erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan ja Nose workissa näitä opeteltuja hajuja etsitään erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nose workissa pääset helpoiten alkuun yhdessä eläintenkouluttajan kanssa, sillä harrastuksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Pohjataidoksi hajuerotteluun voi kissan kanssa harjoittaa ruuan etsintää nenän avulla erilaisista peleistä, laatikosta tai asunnosta, näin kissan nenän käyttö vahvistuu. Kissojen Nose work -harrastuksen aloittamisesta on tulossa artikkelia Kissaliiton kissa-lehteen sekä Animal activen kotisivuille maaliskuun aikana.

Hajuerottelua.

Aktiivinen liikkuja tarvitsee paljon liikuntaa, hyppelyä ja saalistamista, joita voi yhdistää erilaisiin temppuihin, leikkeihin tai vaikka kissa-agilityyn.

Kissa-agility on laji, joka ei katso ikää, kokoa eikä rotua ja harrastus on helppo aloittaa jo siellä kotona, omatekoisten pahvi- tai kirjapino esteiden lisäksi voi esteinä kissalle käyttää esimerkiksi omia jalkoja, joiden yli hyppiä. Esteet on hyvä opetella ensin yksi kerrallaan, jonka jälkeen niistä voi muodostaa useamman esteen ratoja.

Virallisia agilityesteitä tärkeämpää harjoittelun aloitukseen on oikeanlainen motivaatio eli palkkio kissalle! Palkkiona voi toimia mikä vain, minkä kissa kokee oikeasti hyväksi palkaksi, esimerkiksi rapsutukset, ulkoilu, lelut, ruoka/herkut tai vaikka pelkästään yhdessä tekeminen, tarkkaile ja kokeile kissasi kanssa erilaisia palkkauskeinoja.

Virallisia kisaesteitä pääset kokeilemaan Suomen agilitykissojen järjestämissä kissa-agility kilpailuissa, sekä ainakin Pohjois-Suomessa Animal active järjestää kissa-agility-kursseja sekä kotikäyntejä ja heidän kauttaan on mahdollista tilata viralliset esteet ympäri Suomen.

Kissa-agilityn opettelusta ja aktivoinnista voi käydä lukemassa artikkelistani, joka on julkaistu Dali the adventure cat -sivustolla.

Neppis esteillä.

Tuo kissan luonnonmukainen ympäristö kotiin. Kotona raapimapuut ja kissan nukkumapaikat voi sijoittaa paikoille, mistä kissa pääsee tarkkailemaan ympäristöään tai vaikka ikkunasta tähystämään lentäviä lintuja, lehtiä ja perhosia. Erilaisia kiipeily mahdollisuuksia voi rakentaa kissoille myös omaan sisustusmakuun sopivaksi, sillä valmishyllyjä, riippumattoja sekä erilaisia koppeja löytyy tänä päivänä useammalta taholta. 

Oman reviirin ja kotialueen merkkaaminen on kissalle tärkeää hajumaailman eläimenä, jota se toteuttaa esimerkiksi raapimalla tassuissa löytyvien hajurauhasten avulla merkitsemällä ja näin kertomalla oman alueensa rajoista. Myös ulosteilla ja virtsalla kerrotaan toisille kissoille erilaisia viestejä, siksi useimmiten kissan vessan ulkopuolelta löytyvät viestit ovatkin ns. hälytysmerkkejä jostain epämiellyttävästä, muuttuneesta terveystilanteesta, muuttuneesta asiasta kodin sisällä tai uhkailukeino toisille kissoille. Tarpeiden tekoa väärään paikkaan ilmetessä, tulee aina ensin sulkea pois muuttunut terveystilanne eläinlääkärissä, kuten virtsatieongelmat ja muut sairaudet.

Kaikki kissan merkkailukeinot - kynsiminen, puskeminen sekä virtsaaminen - on kissan osa sosiaalista kommunikaatiota ja viestintää, siksi niihin kaikkiin täytyy myös tarjota mahdollisuus. Kissan tarpeiden tekopaikka tuleekin olla iso, missä on paljon peittämismateriaalia, sekä tarpeiden tekopaikkoja tulee olla useita perheen kissamäärästä riippuen, ja niitä tulisi sijoittaa eri paikkoihin asuntoon.

Itse tehty aktivointipeli.

Kissa on sisimmässään saalistaja, minkä vuoksi ruokailut olisi hyvä siirtää tavanomaisesta tylsästä ruokakupista, erilaisiin aktivointi- ja virikekuppeihin/peleihin, joita on helppo tehdä myös itse, vaikka pahvilaatikosta ja sanomalehdistä. Koko ajan saatavilla oleva ruoka nostaa helposti kissan painoa, mikä tuo mukanaan terveysongelmia, sekä aina saatavilla oleva ruoka voi saada kissan helpommin nirsoilemaan eli valikoimaan ruokaansa. 

Voit tarjota ruoan erilaisten temppujen ja leikkien päätteeksi, mukaillakseen kissan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä, sillä kissa saalistaa 5-30% hereillä olo ajastaan, aamu-sekä ilta hämärissä alle 30min kerrallaan. Kissa voi toteuttaa saalistuskäyttäytymistään eli saalistusketjua, saaliin etsiminen-tuijotus-vaaniminen-kiinni otto-tappaminen ja sen osa-alueita eri kerroilla, eikä aina tarvitse toteuttaa täydellistä ketjua.

Aktivointileluja.

Kissa voi siis yhdellä kertaa etsiä ja vaania, kun taas toisella kertaa saalistaa ja syödä. Kissat entisinä kuivanmaan eläiminä, ovat luonnostaan huonoja juomaan. Ne ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen saalistamastaan ravinnosta, jonka vuoksi kissan tulisi saada mahdollisimman paljon nestepitoista ruokaa kuten raakalihaa ja lihapitoisia säilykkeitä raksujen sijaan. Vesiastioita on kuitenkin hyvä tarjota useampaan eri paikkaan asuntoa ja juokseva vesi voi innostaa kissaa juomaan enemmän.
Riittävä nesteen saaminen ehkäisee munuais- ja virtsatievaivoilta.

Toteuttamalla ja täydentämällä luonnonmukaisia kissalle lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, luomme kissallemme monipuolisen, turvallisen sekä pitkän hyvän elämän niiltä osin, joihin voimme vastuuntuntoisena lemmikinomistajana vaikuttaa ja edistämme sen terveyttä.
Rutiininomaisella aktivoimisella lisäämme kissan hyvinvointia useilta osa-alueilta ja vähennämme kuormittavia stressitekijöitä, mikä vähentää sekä auttaa ongelmatilanteita ja ongelmakäyttäytymistä ja tukee myös kissan hyvää terveyttä.

Aktivointikello.

Monet ongelmakäytökset voivatkin johtua myös kissan terveydellisistä asioista, kissan omistajan onkin hyvä tutustua kissaa hankkiessaan myös kissan hyvinvoinnin kannalta terveydellisiinkin seikkoihin ja kissaa tulisi käyttää säännöllisin väliajoin terveystarkastuksessa, sillä terveystilanne vaikuttaa niin koulutettavuuteen sekä aktivointiin, mutta isoimpana kissan käyttäytymiseen. Kissa on huono näyttämään, jos terveydessä on jokin pielessä, siksi kissalle tulee aina ensin tehdä lääkärin terveystarkastus ja terveydellisten asioiden ollessa kunnossa, voidaan aktivointi ja kouluttaminen aloittaa.

Aktivoinnin lisääminen ja lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on hyvin helppoa, eikä siihen tarvita kalliita tarvikkeita, jos osaa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Tutustumiseen kissaa eläinlajina ja lemmikkinä, löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaista kirjallisuutta, nettiartikkeleita sekä sosiaalisesta mediasta erilaisia tieto ryhmiä, joista voi uutta tutkittua tietoa ja vinkkejä ammentaa. Lisäksi voi halutessaan ostaa erilaisia palveluja, esimerkiksi kissoihin erikoistuneilta ammattitaitoisilta eläintenkouluttajilta, jotka yhdessä kissanomistajan tai kissaa hankkivan kanssa rakentaa lajityypillisen ja turvallisen elinympäristön kodissa sisällä. Kouluttajat tarjoavat myös useammanlaisia, eri tasoisia kursseja vasta alkajista-jo edistyneimmille.

Pujottelutemppu.

Lue lisää aiheesta:

Suomen eläintenkouluttajat

Lista kissojen kouluttajista

Kymmenenvinkkiä aktivoida sisäkissaa

Kissan koulutus -Facebook-ryhmä

Kissan aktivointi -Facebook-ryhmä

- Jenni Yli-Tainio

Kirjoittaja on Animal Activen eläintenkouluttaja AT ja Suomen Agility Kissat ry:n rahastonhoitaja

Huli laineilla.

Kissan adoptoiminen Dewiltä

Kissojen adoptointi Dewiltä on monivaiheinen prosessi, johon kannattaa paneutua huolellisesti. Prosessi varmistaa sen, että kissa pääsee mahdollisimman hyvään loppuelämänkotiin, ja adoptoija tietää, mitä odottaa. Tässä kirjoituksessa on koitettu selventää adoptioprosessia ja antaa yleisiä ohjeita kissan adoptoimista harkitsevalle.

            1. Oma elämäntilanne ja voimavarat 

Jos olet kiinnostunut adoptoimaan kissan, pohdi ensin, onko elämäntilanteesi vakaa ja riittävätkö voimavarasi kissasta huolehtimiseen. Kissan adoptointi saattaa tarkoittaa jopa kahden vuosikymmenen mittaista sitoutumista. Kissa tarvitsee aktivointia ja huolenpitoa siinä missä koira tai mikä tahansa muukin lemmikki. Ota siis selvää, millaista on kissan lajityypillinen käytös ja millaisia asioita kissat tarvitsevat henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa ylläpitämiseen, ja pohdi, pystytkö sinä tarjoamaan kissalle näitä asioita. Kissan aktivointi -blogitekstistä löydät perusteluita, miksi kissa tarvitsee aktivointia, sekä vinkkejä, miten eri tavoilla kissaa voi aktivoida.

2. Taloudellinen tilanne

Jos koet, että elämäntilaanteesi on riittävän vakaa ja sinulla on voimavaroja kissasta huolehtimiseen, tulee seuraavaksi pohtia kissanhoidon taloudellista puolta. Kissanhiekka, laadukas ruoka, raapimapuu, kantokoppa, vessat, lelut, matolääkkeet ja muut välineet eivät ole aina halpoja. Lisäksi kissalle saattaa tulla sairastumisia ja suunnittelemattomia eläinlääkärikäyntejä, jotka voivat olla yllättävän kalliita. Pidäthän huolen siitä, että taloutesi pysyy kunnossa kissankin kanssa.

3. Odotukset kissan suhteen

Mikäli taloudellinen tilanteesi on myös kunnossa, ja tiedät haluavasi adoptoida kissan Dewiltä, on aika miettiä, millaiselle kissalle sopisit. Teetkö töitä kotona vai oletko usein päivät poissa? Onko kotonasi pieniä lapsia? Oletko valmis adoptoimaan hyvinkin aran kissan vai toivotko sosiaalisempaa yksilöä? Oletko valmis leikittämään verhoissa kiipeilevää ja kukkamultia pöllyttävää kissanpentua, vai toivotko ennemmin vanhempaa ja rauhallisempaa kissaa kotiisi? Esimerkiksi näitä asioita kannattaa pohtia.

On tärkeä muistaa, että jokainen kissa on yksilö, joka kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Sijaiskodissa arkana elänyt kissa saattaa heti muuton jälkeen tai vasta vuosien kuluttua sosiaalistua ja muuttua hellyydenkipeäksikin. Aina näin ei kuitenkaan käy. Dewin kissat saattavat olla hyvin erilaisia, kuin omassa lapsuudenkodissasi elänyt sosiaalistettu kissa.  Lue lisää aiheesta blogitekstistämme Arka kissa ja kesyyntyminen.

4. Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin tutustuminen

Kun olet pohtinut omia odotuksiasi kissalle, on aika tutustua Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa Dewin nettisivut. Lue luovutussopimuksen ehdot ja kissanottajan opas huolella.

Tämän jälkeen tutustu kotia etsivien kissojen kuvauksiin ja pohdi eri kissojen tarpeita. Mieti, mille kissalle sinä olisit sopiva kodintarjoaja. 

Dewiltä saa myös apua ja tukea oikean kissan löytämiseen. Kaikki Dewin kissat eivät ole aina listattuina nettisivuille. Adoptiolomakkeen voi täyttää, vaikka et olisikaan varma, sopiiko joku kissa juuri sinulle tai vaikka sivuilta ei löytyisi yhtään sopivan oloista kissaa. Adoptiotiimimme osaa yleensä hahmottaa, mikä kissa sopisi kotiehdokkaalle tai kertoa suoraan, jos toiveisiin sopivaa kissaa ei ole yhdistyksellä tällä hetkellä.

5. Adoptiolomake

Kun olet tutustunut adoptoitaviin kissoihin ja löytänyt kissan, jonka kotiehdokkaaksi haluaisit, täytä Dewin nettisivuilta löytyvä adoptiolomake. Hakemus tulee täyttää rehellisesti ja sen eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Pohdi, miten hyvin pystyt tukemaan juuri tämän kissan hyvinvointia ja sen mahdollisia erityistarpeita, ja miten toimit, mikäli kissan kanssa tulee ongelmia, kuten ohipissailua.

6. Odotus

Adoptiolomakkeen lähettämisen jälkeen jää odottamaan Dewin yhteydenottoa. Ole kärsivällinen! Kaikki Dewillä ovat vapaaehtoisia, ja toimivat yhdistyksessä mahdollisen oman päivätyön ja perhearjen sanelemien aikataulujen puitteissa. Älä lähetä häiriköintiviestejä Dewin adoptiotiimille tai sijaiskodille, vaikka odotus tuntuisi pitkältä.

7. Sijaiskotivierailu

Mikäli olet valikoitunut adoptiohakemusten joukosta hyväksi kotiehdokkaaksi kissalle, Dewi ottaa sinuun yhteyttä sijaiskotivierailun järjestämiseksi. Dewillä ei ole löytöeläintaloa, vaan jokainen kissa asustaa vapaaehtoisen ihmisen luona sijaiskodissa Turussa tai Turun seudulla. Vierailulla pääset siis näkemään kissan sen senhetkisessä kodissa ja kyselemään sen persoonasta ja tarpeista.

Vierailulla on hyvä muistaa, että monet kissoista arkailevat uusia ihmisiä. Kissa saattaa siis piilotella ison osan vierailusta sängyn alla pimeässä nurkassa, ja näet siitä ehkä vain pienen vilauksen. Älä koskaan jahtaa kissaa tai pakota sitä esille. Äläkä pakota sosiaalistakaan kissaa silityksiin tai syliin! Ole rauhallinen ja kärsivällinen. Anna kissan lähestyä sinua, mikäli se itse niin haluaa tehdä. Jos mukanasi on lapsia, pidä tarkkaan huolta, että myös he antavat kissalle tilaa ja ovat rauhallisia. Sijaiskoti tietää usein, miten kissaa saa rohkaistua, joten kuuntele sijaiskodin ohjeita.

Sijaiskotivierailua ei kannata jännittää. Tarkoituksena ei ole ristikuulustella kotiehdokasta, vaan antaa sinulle mahdollisuus tutustua kissaan ja sen tarpeisiin ja löytää sille mahdollisimman hyvä koti. Sijaiskoti tuntee kissan usein kaikkein parhaiten. Kuuntele siis heidän näkemyksiään kissan persoonasta ja hoidosta, ja kysy kysymyksiä, jos jokin asia mietityttää vähänkin. On kaikkien etu, että tuleva loppuelämänkoti oppii mahdollisimman paljon sijaiskodin kokemuksista. Keskity siis uuteen kissaan tutustumiseen, äläkä käytä kotikäyntiä omien kissojesi muisteluun.

Sijaiskoti kyselee usein myös esimerkiksi kodistasi, mahdollisista aiemmista kokemuksistasi arkojen kissojen kanssa ja miten aiot auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiinsa. Pohdi näitä asioita jo ennakkoon.

8. Sijaiskotivierailun jälkeen

Vierailun jälkeen pohdi, mitä asioita opit kissasta ja miten kotikäynti sujui omasta mielestäsi. Oletko valmis juuri tämän kissan adoptointiin? Vierailun jälkeen on täysin sallittua muuttaa mieltään tai käyttää aikaa asian pohtimiseen. Voit mahdollisesti tavata kissan uudestaan ja ottaa mukaan muita perheenjäseniäsi tai käydä vierailulla toisten kissojen sijaiskodeissa.

Adoptiotiimi olettaa kuitenkin kuulevansa sinusta muutamien päivien kuluessa. Varsinkin, jos päädyt siihen, ettet ole halukas adoptoimaan kissaa, tiedon on hyvä tulla mahdollisimman nopeasti, jotta kissaa voidaan tarjota toiselle kotiehdokkaalle ilman pitkiä viiveitä.

9. Adoptiopäätös

Dewin adoptiotiimi keskustelee sijaiskodin kanssa vierailusta ja tekee sitten päätöksen kissan adoptoinnista. Mikäli kaikki on kunnossa, Dewi ottaa sinuun yhteyttä adoptiopäivän sopimiseen. 

Muista, että Dewillä on oikeus päättää kissan adoptoinnista. Kissoja ei koskaan anneta kenelle tahansa, joka kissan haluaa, eikä myöskään korkeinta hintaa tarjoavalle.

10. Muuton valmistelu

Kun adoptiopäivä on sovittu, ala valmistella kotiasi kissan muuttoon. Hanki valmiiksi kaikki tarvittavat kissanhoitovälineet, kissan lempiruokaa ja kuljetuskoppa. Mikäli sinulla ei ole omaa autoa, sovi myös kyydit adoptiopäivälle. Kun kissa tulee -blogitekstistä löydät vinkit siihen, miten muutto onnistuu mahdollisimman stressittömästi ja miten saatat kissan turvallisesti osaksi perhettänne.

11. Adoptiopäivä

Adoptiopäivä järjestetään usein sijaiskodissa, jolloin paikalla on Dewin hallituksen jäsen, kissan sijaiskoti ja adoptoija. Tuo mukanasi henkilöllisyystodistus, kissan kuljetuskoppa ja luovutusmaksu, mikäli et ole maksanut sitä ennakkoon tilille. Adoptiopäivänä käydään läpi luovutusehdot, allekirjoitetaan adoptiopaperit ja keskustellaan stressittömästä muutosta. Tässä kohtaa kannattaa vielä kysyä kaikki mahdolliset mieleen tulleet kysymykset.

Hallituksen jäsen tai sijaiskoti hoitaa kissan kuljetuskoppaan. Tässä saattaa kulua aikaa, sillä kissat eivät aina ole kovin innostuneita vieraaseen koppaan menemisestä.

12. Uudessa kodissa

Onneksi olkoon! Olet juuri adoptoinut oman kissasi!

Huolehdi siitä, että kissalla on runsaasti aikaa tutustua uuteen kotiinsa ja sen ihmisiin. Aloita yhdestä pienestä huoneesta ja laajenna kissan reviiriä vähitellen. Erilaisten eläinkaupasta ostettavien feromonien käyttö saattaa olla avuksi. Jos sinulla on muita lemmikkejä, tee hajuvaihtoa pitkään ja tutustuta eläimet toisiinsa pikkuhiljaa ongelmien välttämiseksi. Kun kissa tulee -blogitekstissä on myös vinkkejä siihen, miten tutustuttaa kissat toisiinsa.

Jokainen kissa on yksilö, joten uuteen kotiin ja ihmisiin tottumiseen ei ole olemassa yhtä aikajanaa. On parempi olla ylivarovainen ja ennaltaehkäistä ongelmia, kuin selvitellä liian nopeasta tutustuttamisesta seuranneita tilanteita. Valtaosassa adoptoinneista kissa kotiutuu hienosti uuteen kotiinsa ajan kanssa.

13. Yhteydenpito

Dewi ja kissan sijaiskoti arvostavat kissojen kuulumisia. Pidä siis silloin tällöin yhteyttä ja kerro kissan edistymisestä! Voit myös halutessasi liittyä ”Dewiltä adoptoidut” -Facebook-ryhmään.

Jos sinulla on kiireetöntä kysyttävää kissan terveydestä tai käytöksestä adoption jälkeen, voit aina ottaa yhteyttä Dewiin. Dewi antaa mielellään tukea ja neuvoja kissan hyvinvointiin. Erittäin arkojen kissojen kohdalla voit saada myös Dewiltä kiinniottoapua ennen eläinlääkärikäyntejä. Kissaa kannattaakin totuttaa vähitellen kantokoppaan, koska eläinlääkärikäyntejä on luvassa vähintään rokotteiden myötä. Kannattaa lukea Kissa ja kantokoppa -blogiteksti.

- Sini, Dewin aktiivi (@kittiediaries)

Kissan FIP – sijaiskodin kokemuksia

Dewin hoitokissoista kaksi on vuosina 2019 ja 2020 kuollut FIP:iin. Olen saanut kyseenalaisen kunnian hoitaa molempia näistä kissoista: Mushu van Pikistä ja Astrid di Vemoa. Mushu oli isosta, yli sadan kissan populaatiosta, pienenä pentuna loukutettu poikakissa, ja Astrid taas pienemmästä populaatiosta aivan viimeisillään tiineenä ollut vain hieman yli puolivuotias kissa. 

FIP tulee sanoista Feline infectious peritonitis, mikä tarkoittaa tarttuvaa vatsakalvon tulehdusta. Nimi on sinällään harhaanjohtava, sillä vatsakalvon tulehdus on vain yksi FIP:in oireista eikä itsessään tartu. Nykyään tiedetään, että FIP saa alkunsa kissojen koronaviruksesta, ja se vaatii viruksen mutaation muuttuakseen FIP:iksi. Kissojen koronavirus on sukua mm. ihmisen koronavirukselle, mutta se ei tartu ihmiseen. Kissoilla korona tarttuu ulosteen välityksellä, ja erityisesti kissapopulaatiot ovat sille alttiita, koska niiden elintilat yleensä mahdollistavat ulosteen siirtymisen kissojen ravintoon ja sitä kautta niiden elimistöön. Koronavirusta tutkittaessa on havaittu sen olevan hyvin yleinen. Kuitenkin, vaikka kissapopulaatio eläisi riskiolosuhteissa, vain alle 5% sairastuisi FIP:iin. Viruskannan lisäksi sairastumiseen vaikuttaa kissan perimä, immuunijärjestelmä ja muut ulkoiset tekijät, kuten stressi.

Mushu van Pikiksellä oli silmätulehdus saapuessaan sijaiskotiin.

Kummastakaan minulle saapuneesta kissasta ei voinut ensin päällepäin sanoa, että niissä olisi ollut jotain muuta vikaa, kuin huonokuntoisuus ja aliravitsemus. Mushun kohdalla myös muut samaan aikaan saapuneet pennut olivat huonossa kunnossa, ja kolme samaan aikaan loukutettua pentua kuoli nopeasti mm. aliravitsemuksesta aiheutuneisiin yleisiin vaivoihin. Mushu ja kolme sen veljeä kuitenkin selvisivät ensimmäisistä viikoista.

Mushua alettiin tutkia sen mahavaivojen takia. Pentu ripuloi, ja sen vatsa oli hurjan pinkeä ja turvonnut. Tämä ei kuitenkaan ole erikoista ulkoa tulleelta pennulta, ja samat oireet voivat tulla myös sisäloisinfektiosta. Mushua alettiin lääkitä, ja se auttoi turvotukseen jonkin verran. Pennulle alkoi kuitenkin ajan kanssa tulla myös muita oireita, kuten ongelmia näön kanssa.

Mushun erittäin turvonnut maha ja tyypillinen lepäilyasento.

FIP on siitä hankala vaiva, ettei sitä pystytä elävästä kissasta luotettavasti tutkimaan. Mushunkin kuoleman jälkeen saimme varmistuksen FIP:istä vasta, kun kissa oli lähetetty tutkittavaksi ruokavirastoon. Mushun oireet olivat moninaiset, ja sen kohdalla FIP oli vaihtoehto alusta saakka. Poissuljettiin FIV/FELV, seurattiin veriarvoja, ultrattiin vatsaontelo nesteen varalta ja tutkittiin silmiä. Kaikki oireet olivat kuitenkin hyvin epämääräisiä, eikä voitu varmaksi sanoa niiden johtuvan FIP:istä. Olimme toiveikkaita siitä, että löytyisi jokin hoidettava vaiva ja pentu saataisiin lopulta kuntoon.

Mushu verikokeissa PetVetissä.

Oireiden epämääräisyys on tyypillistä, kun kyseessä on ns. kuiva FIP eli kun vatsa- tai rintaonteloon ei kerry nestettä. Märkä FIP etenee usein nopeammin, kun taas kuiva FIP voi oireilla epämääräisesti kuukausia niin, että välillä on myös hyviä jaksoja. Monet oireet, joita FIP:ssä voi ilmetä, sopivat myös moneen muuhun tautiin, ja siksi se on niin vaikeasti diagnosoitavissa. Pitkälle ehtineessä FIP:ssä oireet riippuvat siitä, mikä elin on vaurioitunut. Esimerkiksi maksa, aivot tai, kuten Mushulla, silmät voivat olla oireileva elin. Lopulta Mushun kohdalla päädyttiin siihen, että ei ole enää eettistä pitää sitä tutkittavana pidempään, kun seuraava toimenpide olisi ollut molempien silmien poisto. Pentu oli jo kehittänyt ylipainoa ja sen lihaksisto oli surkastunut, koska se ei nähnyt liikkua kunnolla. Nämä päätökset ovat aina vaikeita, mutta niitä ei onneksi tarvitse tehdä yksin. Tässäkin tilanteessa konsultoitiin useampaa eläinlääkäriä, ja päätöksen teki yhdistyksen hallitus.

Mushu rakasti rapsutuksia.

Kävin itse viemässä Mushun lopetettavaksi, vaikka se oli jo siirtynyt toiseen sijaiskotiin tässä vaiheessa. Vietimme viimeiset hetket olohuoneen matolla leikkien, ja Mushu sai rakastamiaan maharapsutuksia reilun määrän. Lähtö eläinlääkärille oli vaikea, ja pakkasin nenäliinapaketin mukaan. Nytkään asiaa muistellessani eivät silmät pysy kuivana. Pois lähdön hetki oli kuitenkin jo helpompi kuin sen odottaminen. Tiesin päätöksen olleen oikea, ja vaikka ruumiinavauksen tulosta odotettiin viikkoja, se viimeistään toi minulle rauhan asian suhteen. Diagnoosi varmistui FIP:iksi.

Mushu ja Astrid olivat sinänsä molemmat tyypillisiä FIP-kissoja, että ne olivat molemmat alle kaksivuotiaita. FIP:iä pidetään paljolti nuorten kissojen tautina, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Osittain tämän ajatellaan johtuvan siitä, että nuoren kissan immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Sen lisäksi kissan elämässä monet stressiä tuovat asiat sijoittuvat nuoruuteen. Näihin kuuluu esim. uuteen ympäristöön muuttaminen ja etenkin populaatiokissoilla sisäkissan elämään totutteleminen. Astridilla oli lisästressinä vielä tiineys ja synnytyksen jälkeen pennuista huolehtiminen.

Astrid di Vemo saapui sijaiskotiin viimeisillään tiineenä.

Astrid synnytti luonani jo toisena päivänä viisi pentua. Kiinnitin jo aikaisessa vaiheessa huomiota siihen, että kissa välillä läähätti hengittäessään. Tämä on kuitenkin heti synnytyksen jälkeen kohtalaisen normaalia, joten alkuun se ei huolestuttanut kovin paljoa. Kun läähättäminen kuitenkin jatkui, alettiin siihen kokeilla kalsium-lisää ruokaan. Astrid hoiti pentuja hyvin, söi reilusti ja käytti hiekkalaatikkoa esimerkillisesti, joten muita merkkejä sairastamisesta ei ollut. Kalsium vaikutti auttavan alkuun, kunnes tulivat helteet. Astridin läähätys alkoi taas huonontua ja kiinnitin huomiota siihen, ettei sen vatsa ollut lainkaan palautunut synnytyksestä, vaan vaikutti edelleen turpealta. Aloimme olla huolestuneita tilanteesta ja mietimme, olisiko Astridilla mahdollisesti märkäkohtu tai sydänongelmia.

Astridin ainut oire oli läähätys.

Astrid vietiin eläinlääkäriin aamulla 30.6.2020. Katselin vielä aamulla, kun se imetti pentuja ja vilkuili minua verkko-oven lävitse. Kissa lähti eläinlääkärikäyntivastaavan matkaan, ja itse lähdin töihin stressaamaan. Ensin todettiin, että Astridilla on kuumetta, ja että se on kuivunut. Astrid sai näihin ensiapuna hoitoa lääkärillä. Lääkärissä oltiin sitä mieltä, että leikkaus on tarpeellinen, mutta sen voisi suorittaa vasta illalla. Kävin lounaalla ruokkimassa pentuja ja palasin töihin stressaamaan. Olin koko päivän todella rasittava laittaessani jatkuvasti viestiä tiimille. “Joko on tietoa kissasta” “Onko Astrid jo päässyt leikkaukseen?” “Onko kuulunut mitään?” “Eikö vieläkään ole kuulunut mitään?”

Viesti tuli illalla kymmenen aikaan. Astridilla todettiin laajat vauriot sisäelimissä ja leikkaava lääkäri oli varma FIP-diagnoosista löydösten perusteella. Näin jäi viisi pentua orvoksi, kun aamulla lääkäriin lähtenyt emo ei palannutkaan illalla takaisin. Näen joskus edelleen mielessäni Astridin katseen, kun se tarkkaili minua pentujensa kanssa. Jaetusta vastuusta tuli minun vastuuni.

Astrid hoiti pentuja viimeiseen asti.

Mushua ja Astridia ei olisi voitu pelastaa. FIP:iin ei ole olemassa tutkitusti tehokasta hoitoa. Koronaviruksen leviämistä voi kuitenkin ennaltaehkäistä, ja tähän toimivat monet jo muutenkin kissan hyvään hoitoon kuuluvat asiat, esim. hyvä hiekkalaatikkohygienia. Hiekat tulisi vaihtaa säännöllisesti kokonaan uusiin ja laatikot desinfioida aina vaihdon yhteydessä. Normaalisti koronavirus elää ympäristössä vain päiviä, mutta ulosteessa sen uskotaan selviävän jopa 7 viikkoa. Jos tilojen täysidesinfioiminen ei ole mahdollista FIP-kissan jälkeen, on kahden kuukauden varoaika riittävä, jotta virus ei voi tarttua enää FIP-kissan käyttämistä tiloista. Kun sijoittaa ruoka- ja vesiastiat kauas hiekkalaatikoista, se ehkäisee ulosteiden siirtymistä ruokaan. Myös kissojen stressitilanteita tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää tai ajoittaa mieluummin pidemmälle aikajänteelle. Esimerkiksi kissan leikkaus ja muutto tulisivat olla eri aikoihin. Muutenkin kissan perusterveydestä huolehtiminen hyvällä ravinnolla ja riittävällä terveydenhuollolla kuuluvat ennaltaehkäisyyn.    

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Lähteet:

Movet. 2020.FIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR). viitattu 10.9.2020. 

Niemi, Outi. 2009. FIP – perustietoa kasvattajille ja kissanomistajille. Julkaistu Korvalehdessä 2/2009