18. joulukuuta 2022

Orpo kissanpentu Bartimaeus ja kutsumaton vieras isospora felis

Syksyllä 2022 Dewiläisille huolta aiheutti Bartimaeus-niminen kissanpentu. Bartimaeus eli Bart löytyi erittäin huonossa kunnossa loimaalaisperheen pihalta. Alueella ei tiettävästi kulkenut valvomatta ulkoilevia kissoja tai kissapopulaatioita, joten 12-viikkoisen pennun löytyminen yksin ulkoa oli huolestuttavaa. Bartilla todettiin myöhemmin alkueläintartunta isospora felis, joka pienelle kissanpennulle voi osoittautua kohtalokkaaksi.

Bart oli löytyessään todella huonossa kunnossa: noin 12-viikkoinen pentu painoi vain kilon, kun normaali ja terve pentu painaa samanikäisenä yli 1,5 kg. Tajuton pentu sai ensiapua eläinlääkärissä, sillä lähtökohtaisesti kyse oli löytökissasta, jonka omistajaa yritettiin pikapuoliin löytää. Vasta hoitoa annettaessa Bartin tilanne realisoitui myös eläinlääkäreille: kissa oli vakavasti kylmettynyt ja kuivunut.

Bart pääsi eläinlääkäriin heti kun hänet löydettiin

Pentu vietti pari päivää suonensisäisessä nesteytyksessä, eikä omistajaa löytynyt. Kukaan ei tuntunut kaipaavaan pientä kissanpentua, jonka elämän ensimetrit olivat yhä mysteeri niin eläinlääkäreille kuin eläinsuojeluyhdistykselle: vaikka kissasta olisi tarkoitus tulla valvomatta ulkoileva yksilö, yleensä näin nuoret kissanpennut halutaan pitää vielä sisällä. Bartia hoidettaessa kuitenkin huomattiin, ettei kissa ollut saanut kunnon ruokaa tai hoivaa ihmiseltä päiviin, ehkä jopa viikkoihin. Se oli syönyt ruohoa nälkäänsä.

Parin päivän nesteyttämisen jälkeen Bart voitiin siirtää eläinsuojeluyhdistykselle hoiviin. Kuitenkin pennun kuntouttaminen vaati paljon sitoutumista, ja paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä ei ollut siinä kohtaa sellaiseen resursseja. He pyysivät apua Dewiltä, ja näin kissanpentu jatkoi matkaansa Dewin sijaiskotiin.

Kun Bart oli saanut nesteytettyä, alkoi tämä valumaan ripulia. Ensihätään pentu sai Trikozol-kuurin, joka on muun muassa giardiaa vastaan. Eläinlääkärillä oli jo tässä kohtaa epäilys, että Bartilla on taustalla jokin tauti, joka oli sitten vetänyt pennun niin huonoon kuntoon. Toisaalta kissan ripuli olisi voinut johtua esimerkiksi ihan vaan huonosta ruokavaliosta ja kylmettymisestä. Bartista otettiin ulostenäyte, joka lähetettiin Movetiin. Pian taudinaiheuttajaksi paljastui alkueläintartunta isospora felis. 


Isospora felis

Isospora felis on kokkidi, jolla on feko-oraalinen tartuntatapa (eli uloste-suu-). Tauti aiheuttaa ookystia, jotka poistuvat eläimen elimistöstä ulosteen mukana ja levittävät tartuntaa. Kun kissa esim. pesee peräpäänsä ulostamisen jälkeen, kissa nielee ulostettakin ja taudinaiheuttajat palaavat jälleen kissaan ja tautikierre jatkuu. Isospora ei ole loistartuntojen (esim. suolinkaisten) tavoin häädettävissä kissan elimistöstä, joten tärkeintä taudin hoidoissa onkin estää ookystien pääsy takaisin elimistöön. Käytännössä tulee siis ehkäistä, ettei kissa pääse nielemään omaa ulostettaan esimerkiksi nuolemalla itseään. Tästä syystä Bartille laitettiinkin kauluri ja eristystilaa puhdistettiin ahkerasti.

Bartin piti pitää kauluria, jotta ei pääsisi pesemään pyllyään

Isospora felis ei ole varsinaisesti zoonoosi, eli eläimestä ihmiseen tarttuva, mutta se voi olla zoonoottinen, jos ihmisellä on vastustuskyky erityisen heikko. Kissojen välillä isospora tarttuu herkästi, joten Bart eli hoidon aikana eristyksissä muista kissoista. Kaikki tekstiilit Bartin eristystilasta on laitettu suoraan polttojätteisiin tartuntariskin minimoimiseksi. Isospora kestää sekä kylmää että kuumaa ja voi säilyä maaperässä vuosikausia. Kuitenkin ihmisasumuksessa siitä on suht helppo päästä eroon tehostetun hygienian ja ehkäisevien toimintojen avulla.

Kissalla voi olla isospora ilman, että se oireilee ja usein aikuisten kissojen elimistö ei reagoi oireilemalla elimistössä olevaan alkueliöön. Tällöin antibioottia ei tarvita, vaan tärkeintä on estää taudinaiheuttajien palaaminen elimistöön. Kissanpennut ovat alttiimpia taudin aiheuttajille, jolloin isospora felis aiheuttaa suolistossa tulehdusta ja siten antibiootti voi olla tarpeellinen. Antibiootti - valmisteesta riippuen - voi kuitenkin myös tuhota normaalia suolistoflooraa, joten antibioottihoito ei välttämättä ole tarpeellista tai suotavaa.

Bartia käsitellessä sijaiskoti käytti kumihanskoja, sekä vaatteita joita ei pidettä hoitotilojen ulkopuolella

Bartin lääkitys

Kuten kerrottu, aivan alkuun Bart ehti saada Trikozol-antibioottia. Lisäksi suolistoa tuettiin esim. maitohappobakteereilla ja Bartin kuntoa ylipäänsä Nutriplussalla. Näillä pyrittiin saamaan kissan suolistoa parempaan kuntoon ja saamaan ulosteesta kiinteämpää. Ravinnoksi Bartille annettiin Royal Canin Kitten Gastro -ruokaa, joka on erittäin helposti sulava erikoisravinto kissanpennuille, jotka kärsivät ruoansulatusongelmista ja ovat aliravittuja.

Isospora-diagnoosin varmistuttua Bartille määrättiin Baycoxinea (reseptilääke), joka on pääasiassa naudoilla, sioilla ja lampailla käytetty valmiste isosporan ja muiden kokkidien erityksen vähentämiseen sekä niiden aiheuttamien kliinisten oireiden ennaltaehkäisyyn. Baycoxinen ajateltiin olevan paras tähän hätään, koska Bart valui ripulia käytännössä jatkuvana virtana ja Baycoxinen sisältämä toltratsuriili vaikuttaa nimenomaan kokkidiin. Kuitenkin ensisijaisesti eläimelle tulisi käyttää lääkettä, joka on kyseiselle eläinlajille määritelty valmiste.

Bart ennen..

Muita vaihtoehtoja lääkitykseksi olisivat olleet mm. antibiootit (eli reseptilääkkeet) Clavaseptin, Clinaci ja TSO-tabletten. Niitä käytetään mm. maha-suolikanavan infektioiden hoitoon. Muilla eläinsuojeluyhdistyksillä on lääkitty eläinlääkärinohjeesta esim. TSO-tabletteneilla 10 päivän kuuri.

Bart sai ensimmäisen Baycoxine-kuurin 9.-11.11., mikä vähensi huomattavasti ripulia. Toisen kuurin Bart sai 26.-28.11. Eläinlääkäri selvitti Baycoxinen annosohjeen, kun kyse on kissasta. Se oli 15mg per painokilo. Kun kyseessä on varmistettu isospora ja oireilu on rajua, voidaan antaa jopa 20mg per painokilo. Ensimmäisen kuurin aikana Bart painoi noin kilon ja sai 0,60ml päiväannoksen ja toisena painoa oli jo pari kiloa ja annoskoko oli 0,80ml per päivä.

Bartin kohdalla taudista selvittiin, kun 9.12. ulostenäytteestä varmistui, ettei isosporaa ollut enää havaittavissa. Vielä ennen joulua Bart pääsi ensimmäiselle varsinaiselle eläinlääkärikäynnilleen, jossa hänet kastroitiin, rokotettiin, sirutettiin ja FIV- ja FeLV-testattiin. Koska Bart oli kokenut vakavan kylmettymisen ja kuivumisen, hänestä otettiin myös laajahkot verikokeet - yllätykseksemme kaikki oli viitearvoissa!

.. ja jälkeen

Nyt Bartin kuntoutus jatkuu lihaskunnon petraamisessa ja kissojen kieltä opetellessa. Alkuvuodesta hän pääsee sitten ihkaomaan kotiin.

- Auli, sometiimi & Linda E., sijaiskotivastaava

29. marraskuuta 2022

Mikrosirun ABC

Mikrosirun merkitys korostuu aina kadonneiden eläinten Facebook-ryhmien julkaisuja lukiessa. Tarina on useimmiten sama: kaupunkialueella pyörii kissa, jota kukaan ei näytä huolivan. Lopulta kissa saadaan kuitenkin kiinni ja toimitetaan löytöeläinhoitolaan, jossa huomataankin, että eläimellä on rekisteröity siru ja rakastava koti, joka kaipaa kovasti kissaansa.

Valitettavasti usein on myös tapauksia, joissa lemmikistä ei löydy mikrosirua ja eläimen tunnistaminen on lähes mahdotonta. Tällöin eläin ei pääse takaisin rakastavaan kotiinsa, koska mikrosirua ei ole tai sitä ei ole rekisteröity tietokantaan. 

Kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä on tulossa pakollinen uuden eläinten hyvinvointilain käyttöönoton myötä. Koirien tunnistesiru tulee pakolliseksi vuonna 2023 ja kissojen 2026. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa lemmikkien, etenkin kissojen, asemaa Suomessa ja ennaltaehkäistä kissapopulaatioiden syntyä. Lainsäädännön myötä käyttöön tulee todennäköisesti viranomaisten, Ruokaviraston, oma rekisteri, johon kaikki kissat rekisteröidään. Tämä helpottaa muun muassa eläinsuojelun työtä, kun usean rekisterin sijasta on vain yksi.

Lemmikki kannattaa kuitenkin viedä sirutettavaksi jo ennen lain käyttöönottoa. Omistajan ja kissan kannalta on eduksi, että kissa on rekisteröity edes jonnekin ennen viranomaisrekisteriä. Kissan tulee kuitenkin myöhemmin viranomaisrekisterin käyttöönoton yhteydessä rekisteröidä kyseiseen rekisteriin.

Temmuzun Murkan rokotuskortissa, kuten kaikilla muillakin Dewin kissoilla, on liimattu mikrosirun tunnistenumero sekä viivakoodi. 

Mikä on mikrosiru ja miten se toimii?

Mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää yksilöllisen numerosarjan. Omistajan tai kasvattajan vastuulla on viedä kissa sirutettavaksi ja rekisteröidä numerosarja sekä omistajan yhteystiedot mirkosirurekisteriin, josta omistajaan pystytään ottamaan yhteyttä mahdollisissa katoamistapauksissa.

Siru asennetaan lemmikin niskassa olevan ihon alle pysyvästi, eikä se haittaa eläimen elämää mitenkään. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä matalasta radioaallosta. Siru ei siis ole vaarallinen, eikä lemmikin tunnistusmerkitseminen eli siruttaminen aiheuta eläimelle tavallista rokotusta enempää kipua. 

Mistä tiedän onko kissallani mikrosirua?

Useimmat eläinsuojeluyhdistykset siruttavat kissan leikkauksen, madotuksen ja muiden toimenpiteiden yhteydessä ennen kissan luovutusta uuteen kotiin. Dewiltä uuteen kotiin lähtevät kissat ovat aina sirutettuja ja siru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Omistajan yhteystiedot on aina kuitenkin päivitettävä palveluun.

Kuitenkin yleisempää on, ettei kissalla ole sirua kuin se, että se olisi sirutettu. Löytöeläintaloille tuoduista kissoista vain murto-osalla on rekisteröity siru, jonka avulla saadaan yhteys omistajaan. Hylättyjen, populaatio- ja kulkukissojen kohdalla tilanne on vielä huonompi, sillä kissoilla yleisesti ei ole sirua, eikä kukaan ole myöskään siruttamassa niitä. Tulevaisuudessa, uuden eläinten hyvinvointilain myötä, oman onnensa nojaan jätettyjen kissojen tunnistaminen helpottuu: käytännössä kissalla, jolla ei ole sirua, ei ole myöskään omistajaa.

Jos ei ole varmaa, onko kissalla sirua, kannattaa eläinlääkärikäynnillä pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan tämä lukulaitteella. Jos kissalla on mikrosiru, eläinlääkäri pystyy lukemaan sirun numerosarjan ja tarkistamaan onko sirua rekisteröity sirurekisteriin.

Mikrosirun hinta ja rekisteröinti

Eläinlääkärissä sirutus maksaa yleensä muutaman kympin (50-70 euroa), mutta toisen toimenpiteen yhteydessä tulee sirutus edullisemmaksi. Eläinsuojeluyhdistysten sirutus kampanjoissa kissan siruttaminen on kuitenkin vieläkin edullisempaa sponsorien tai lahjoitusten ansiosta. Käytännöllä pyritään siihen, ettei lemmikin siruttaminen ja rekisteröinti ei jäisi tekemättä esimerkiksi varallisuuden tai inhimillisen unohduksen takia. Dewin tapahtumissa kissan sirutus ja rekisteröinti maksaa 20 euroa.

Yleensä omistajan on kuitenkin rekisteröitävä mikrosiru itse mikrosirurekisteriin. Ilman rekisteröimistä, ei sirusta ole apua katoamistapauksissa. Mikrosirurekistereitä on useita mm. Kissaliiton Omakissa-järjestelmä, Dewin käyttämä Turvasiru, Siruhaku sekä Kanta.pet

Kun kissan luetaan esimerkiksi löytöeläintalolla, sirulukija antaa pelkän sirunumeron. Tämän jälkeen numero syötetään eri mikrosirurekistereihin, ja jos siru on rekisteröity johonkin rekistereistä pystytään omistajaan ottamaan yhteyttä lomakkeen kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan suoraan anna eläimen löytäjälle omistajan yhteystietoja tietosuojasyistä.

Haastavaksi rekistereiden käytön tekee niiden suuri määrä, ja erinevät toimintaperiaatteet. Mikrosirutusta ei kuitenkaan pidä empiä tämän takia, sillä siru on kissan henkilöllisyystodistus ja voi joissain tapauksissa myös pelastaa kissan hengen.

                                                 - Auli, sometiimi

19. marraskuuta 2022

''Suomi-kissatieto-suomi''

Sijaiskotivastaavamme Linda, joka tunnetaan myös nimellä Villasukkakirjailija, kirjoitti pienen sanakirjan koskien eläinsuojelua sekä ihan vain kissoja. Aivan tekstin lopussa on selitykset villiintyneestä kissasta sekä villikissasta - ja ne kannattaa todellakin lukea! Monesti maallikot puhuvat villikissoista tarkoittaessaan villiintyneitä kissoja, mutta ne eivät ole sama asia.

Sygyzyn Jabba

Eläinsuojelu

Eläinten suojelua kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämistä. Eläinsuojeluyhdistykset toteuttavat eläinsuojelua, ja puolestaan eläinsuojelun toteutumista valvovat eläinsuojeluviranomaiset, kuten valvontaeläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastajat, sekä vapaaehtoisina toimivat eläinsuojeluvalvojat.

Eläinsuojeluilmoitus eli elsu

Eläinsuojeluilmoitus tehdään esim. SEY:n nettisivujen kautta: https://sey.fi/tee-elainsuojeluilmoitus/. Turussa eläinsuojeluilmoitus tehdään sähköpostitse: elainsuojelu@turku.fi. Eläinsuojeluilmoituksia käsittelevät valvontaeläinlääkärit. Ilmoittajan tietoja ei anneta ilmoituksen kohteelle, mutta ilmoituksen yhteyteen tulee jättää omat yhteystiedot, sillä valvontaeläinlääkäri saattaa tarvita lisätietoja ilmoituksen tekijältä.

Eläinsuojeluilmoitukselle on aihetta, jos epäillään esim. pentutehtailua, kissapopulaatiota, pennun olevan ilman emoa tai eläimen olevan kipeä, eikä sitä hoideta tai sitä ei viedä eläinlääkäriin. Elsulle on myös aihetta, jos eläimen pitopaikka on huono tai jos esim. eläintä pidetään pienessä häkissä tai sillä ei ole säänsuojaa. Myös huono kohtelu on peruste eläinsuojeluilmoitukselle: esim. eläin ei saa liikuntaa tai sitä rasitetaan liikaa, sitä kohdellaan väkivaltaisesti tai sen ravinnon- ja vedensaannista ei huolehdita. 

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulaki on 1. heinäkuuta 1996 Suomessa voimaan tullut laki, joka määrää siitä, miten eläimiä saa kohdella. Lakitekstin mukaan lain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki määrää myös siitä, miten eläimen saa tappaa.

Lain yleisenä periaatteena on: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." (Lähde: Wikipedia)

Eläinsuojelulaki on kehittymässä parempaan suuntaan - eläinten hyvinvointilaiksi. Lue lisää: https://mmm.fi/elainsuojelulaki sekä https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/elainten-hyvinvointilaki.aspx

Sygyzyn Boba

Eläinsuojeluyhdistys eli esy

Eläinsuojeluyhdistyksiä on erilaisia. On yhdistyksiä, joilla on työntekijöitä ja velvoitteita ottaa vastuulleen esim. loukkaantuneet luonnoneläimet ja löytöeläimet, joiden omistajaa ei ole tavoitettu. Ja on yhdistyksiä, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja toimintaa toteutetaan resurssien puitteissa.

Eläinsuojeluyhdistys ei aina ota vastaan populaatiokissoja tai villiintyneitä kissoja, jos esimerkiksi resursseja ei yksinkertaisesti ole. Siinä missä esim. Tesy ry:n on otettava vastaan Turun Eläinhoitolalta tulevat löytöeläimet, jos niiden omistajaa ei ole tavoitettu 15 vrk kuluessa, populaatiokissoja puolestaan ei ole velvoitettu ns. kenenkään kontolle. Jos valvontaeläinlääkäri määrää populaatiopaikalle tyhjennyksen, on yleensä vaihtoehdot sellaiset, että eläinsuojeluyhdistys loukuttaa vapaaehtoisvoimin kissat tai muutoin tyhjennys suoritetaan metsästäjien toimesta.

On myös eläinsuojeluyhdistyksiä, joissa uskotaan, ettei villiintynyttä kissaa voi auttaa. On eläinsuojelyhdistyksiä, joiden toiminta on painottunut nimenomaan kissapopulaatioihin ja villiintyneisiin kissoihin.

Eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan kodinvaihtajia, kulkukissoja ja eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneita kissoja resurssiensa ja linjaustensa perusteella.

Valvontaeläinlääkäri

Valvontaeläinlääkäri on eläinlääkäri, jonka tehtävänä on valvoa pidettyjen eläinten oloja ja hyvinvointia. Valvontaeläinlääkärin työ pohjautuu lainsäädäntöön, mm. eläinsuojelulakiin (247/1996). Valvontaeläinlääkärit ovat viranomaisen roolissa kunnassa, kaupungissa tai valtion hallinnossa. Valvontaeläinlääkärit tekevät usein viranomaisyhteistyötä etenkin poliisin kanssa.

Valvontaeläinlääkärin toimenkuvaan voivat Suomessa kuulua: eläinsuojelutarkastukset, ilmoituksenvaraisen toiminnan tarkastukset, luvanvaraisen toiminnan tarkastukset, hygieniatarkastukset (nk. navettatarkastus) ja alkutuotantotilojen tarkastukset. Tarkastuseläinlääkäri on teurastamojen toimintaa valvova eläinlääkäri.

Harmin pentu Kudzoi

Kissapopulaatio & populaatiokissa

Kissapopulaatiossa kissat elävät ns. laumana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Yksi pentue on jo populaation alku. Kissapopulaatiossa eläviä ja eläneitä kissoja kutsutaan populaatiokissoiksi.

Kissapopulaatiosta riippuen, populaatiolla voi olla:

- omistaja, joka pitää kissoja ominaan

- ruokkija, joka pitää vain muutamaa kissaa omanaan. Omat kissat voivat olla joko villiintyneitä leikkaamattomia populaatiokissoja, tai omat kissat voivat leikattuja tai jopa leikattuja sisäkissoja.

- ruokkija, joka tavallaan pitää kissoja ominaan, mutta ei ota vastuuta kissojen hoidosta muutoin kuin ruokkimalla niitä.

- ruokkija, joka pitää kissoja naapuruston valvomatta ulkoilevina kissoina tajuamatta, että on itse ns. populaation "keskus".

- ruokkija, jolle kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan.

Toisinaan kissojen ruokkija on tiedostanut itse tilanteen ongelmallisuuden, ja on kiitollinen avusta. Toisinaan ruokkija pelkää, että kissat vain lopetetaan. Valitettavan usein ruokkija ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, ja kokee kissojen olevan terveitä ja hyvin hoidettuja - vaikka ne eivät olisi koskaan käyneet eläinlääkärissä.

Ruokkija yleensä vain ruokkii kissoja. Joissakin tapauksissa ruokkija tarjoaa kissoille sateensuojaa ulkorakennuksista ja sekoittaa ruokaan matolääkettä. Kissoja ei kuitenkaan hoideta muutoin: niitä ei rokoteta tai leikkauteta, eikä niitä viedä eläinlääkäriin, vaikka kissat oireilisivat selvästi. Hoidon puutteen ja heikon ravinnon takia kissat eivät yleensä elä muutamaa vuotta kauempaa. Kissapopulaatioista loukutetuilla kissoilla on usein sisäloisia, tartuntatauteja ja monenlaisia hoitamattomia terveysongelmia. Populaatiokissat ovat yleensä alkuun arkoja, koska ne eivät ole olleet tekemisissä ihmisen kanssa tai ainut ihmiskontakti on ollut sellainen, että ihminen on jättänyt sille jonnekin ruokaa.

Usein populaatiokissat elävät luonnon armoilla. Valitettavan usein populaation ruokkijalle kissat eivät yleensä ole lemmikkejä, vaan niitä ruokitaan samalla mentaliteetilla kuin pikkulintuja tai oravia. 

Kezän Malittu

Loukuttaminen

Loukku on metallinen tai vanerinen häkki, jonka perälle asetetaan ruokaa. Kun kissa kulkee tarpeeksi pitkälle loukkuun, loukku räpsähtää kiinni. Jotta populaatiokissoja saadaan sisätiloihin, ne loukutetaan ulkoa. Myös yksittäisiä karkureita loukutetaan, sillä käsikesy ihmisrakas lemmikki saattaa ulkona olla aivan erilainen kissa stressin ja uuden ympäristön takia.

Kissa reagoi loukkuun joutumiseen joko jäätymällä paikalleen tai panikoimalla. Kissa saattaa yrittää päästä loukusta pois kaikin keinoin, mutta alkupaniikki kestää vain muutaman minuutin. Jotkin tahot ajattelevat kissan olevan toivoton tapaus, jos kissa loukkuun joutuessaan käyttäytyy aggressiivisesti, ja ne lopettavat kissan. Kissan aggressiivinen käytös loukussa on kuitenkin ymmärrettävä reaktio. Jopa koko elämänsä lemmikkinä ollut kissa voi reagoida erittäin hyökkäävästi jouduttuaan loukkuun.

Kopittaminen / kopattaminen

= kissan saaminen kantokoppaan sisätiloissa. Jos kissa ei ole nostettavissa kantokoppaan, kissa tarvitsee kopittaa. Eli toisin sanoen kissa ohjeistetaan koppaan koskematta kädellä siihen. Yleensä kopittaminen onnistuu helpoiten siten, että kissa on rajattu pienempään tilaan ja kissan piilotellessa jossain (pesukoneen takana, lipaston alla tms), pyyhkeiden ym. avulla kissalle tehdään ainut kulkureitti kohti kantokoppaa. Jos kissa ei lähde liikkeelle, sitä ohjataan jollain kättä pidemmällä liikkumaan kohti koppaa.

Kissa voidaan myös haavittaa, eli laittaa koppaan pieneläinten pyydystämiseen tarkoitetulla haavilla, jossa on vetoketju haavin suljetussa päässä helppoa avaamista varten. Haavin avoin pää saadaan nopeasti suljettua erityisellä sulkusysteemillä, jolloin kissan ollessa haavissa koko systeemi voidaan laskea koppaan, vetoketju voidaan avata ja haavi vedetään ulos kopasta kissan jäädessä koppaan. Vinkkejä aran kissan kopittamiseen löytyy blogitekstistämme Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä.

Plotina

Löytölä/löytöeläinkoti/löytöeläinhoitola/eläinhoitola

= paikka, joka ottaa vastaan löytöeläimet. Kaikki löytölät eivät kuitenkaan ota kaikkia löytöeläimiä vastaan: usein rajaus menee kissoissa. Löytökissaa ei oteta vastaan esimerkiksi siksi, että se mielletään valvomatta ulkoilevaksi kissaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Koska löytölöilläkin on rajalliset resurssit, saattaa löytölä joskus vain todeta, että kissa on valvomatta ulkoileva lemmikki, tai että kissan päälle tulisi heittää vettä, jotta se menisi omaan kotiinsa.

Löytölän tulee 1. pitää löytöeläintä hoivissaan 15 vuorokauden ajan, 2. katsoa, onko eläimellä sirua tai tunnistemerkintää, 3. etsiä eläimen omistajaa ja 4. hoidattaa akuutit terveysongelmat. Jos eläimelle, useimmiten kissalle, ei löydy omistajaa, löytölä voi etsiä kissalle uuden kodin tai sijoituspaikan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykseltä. Tai sitten kissa voidaan resurssipulan takia lopettaa - vaikka se olisi täysin terve.

Sijaiskoti/tilapäiskoti/ensikoti/kummikoti

On eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla on kissatalo, jossa käy palkattuja ja/tai vapaaehtoisia hoitajia, ja on eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla kissat asuvat vapaaehtoisten ihmisten luona kotiolosuhteissa. Yhdistyksestä riippuen näitä koteja kutsutaan sijaiskodeiksi, tilapäiskodeiksi, kummikodeiksi, ensikodeiksi ja niin edelleen. Joillakin yhdistyksillä on kissatalo ja lisäksi sijaiskoteja.

Meillä Dewillä puhutaan sijaiskodeista. Yhdistys kustantaa kissan ruuat, hiekat, tarvikkeet ja eläinlääkärikulut, ja tarjoaa sijaiskodille ohjeita ja tukea kissa-arkeen. Kun kissa on alkanut luottaa ihmiseen, tälle aletaan yhdistyksen puolelta etsimään loppuelämän kotia. Potentiaalinen kotiehdokas haastatellaan, ja ennen adoptiota kotiehdokas käy sijaiskodissa katsomassa kissaa.

Kezän Vihmu

Kodinvaihtaja

Kodinvaihtajasta puhutaan silloin, kun kissa on ollut jo lemmikkinä, mutta jonkin syyn takia kissa joutuu vaihtamaan kotia. Syynä voi olla on puhjennut allergia tai perheenlisäys, johon kissa ei sopeudu. Joskus kodinvaihtajat etsivät eläinsuojeluyhdistysten kautta uutta kotia. Valitettavan usein luopumisen syynä on myös se, että kissa kipu- tai stressioireilee, eikä sitä ymmärretä tai kissan nykyisessä ympäristössä ei pystytä sulkemaan stressitekijää pois arjesta: esim. pihalle ja ikkunoiden taakse tulevat valvomatta ulkoilevat kissat. Syitä kodinvaihtoon voi lukea esim. Dewillen blogitekstistä Kissa palaa yhdistykselle.

Kesäkissa

Kesäkissa otetaan kesällä, kun esimerkiksi ihmiset ovat paljon mökillä. Kesäkissan annetaan yleensä liikkua ulkona valvomatta, eikä sen hoitoon sitouduta, sillä kissa jätetään omilleen syksyllä. Kesäkissan kohtalo on jokin seuraavista: 1. Kissa kuolee muutaman vuoden sisällä, 2. Joku alkaa ruokkia kissaa, jolloin elinikä pitenee jonkin verran, 3. Kissa löytää tiensä kissapopulaatioon tai 4. Kissa leikkaamattomana aloittaa kissapopulaation.

Kulkukissa

Kulkukissa, jota tavataan vain yksin kuljeksimassa, ei ole populaatiokissa. Useimmiten kulkukissa vaeltelee asutulla alueella. Ihmiset luulevat kissan olevan naapurin kissa, ja kissa voikin saada ruokaa useammasta pihasta, mutta kissalla ei ole varsinaista omistajaa, sillä ei ole pääsyä sisätiloihin eikä kukaan hoida sitä. Joskus valvomatta ulkoilevia kissoja luullaan kulkukissoiksi, mutta useimmiten kulkukissaa luullaan jonkun valvomatta ulkoilevaksi lemmikiksi.

Löytökissa

Löytökissa on kissa, joka löydetään ulkoa ilman valvontaa ja jolla oletettavasti on omistaja. Valvomatta ulkoilevat kissat ja löytökissat menevät usein sekaisin. Kissojen valvomatta ulkoilu ja ihmisten käsitykset siitä, että kissa kuuluu luontoon, vaikeuttavat yleensä karkulaisten löytämistä. Löytökissat toimitetaan löytölään.

Kezän Prûzin

Sisäkissa

Sisäkissa asuu sisällä ihmisten kanssa. Sisäkissa voi myös ulkoilla, mutta kissa ulkoilee vain valvonnassa.

Ulkokissa

Ulkokissa on vähitellen historiaan jäävä lemmikkikissan pitomuoto. Ulkokissalla ei ole pääsyä ihmisten asuinrakennukseen eikä sitä oteta kotiin sisälle: kissa ulkoilee valvomatta ja saa säänsuojaa vain ulkorakennuksista. Ulkokissa eroaa yleensä villiintyneestä kissasta ja populaatiokissasta siten, että se on kesy ja sitä käytetään yleensä kuitenkin eläinlääkärissä ainakin selvästi näkyvien oireiden myötä (ontumiset, haavat jne).

Valvomatta/vapaana ulkoileva kissa

Valvomatta ulkoileva kissa on lemmikki, jolla on omistaja. Kissan hoitoon sitoudutaan vaihtelevasti: toiset omistajat sitoutuvat kissan hoitoon, toiset omistajat eivät edes etsi kissaansa, mikäli sitä ei kuulu takaisin kotiin.

Valvomatta ulkoileva kissa päästetään ulkoilemaan omillaan ilman valvontaa. Järjestyslain mukaan kissan omistajan on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei se pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua. Kissa on valvomatta ulkoileva kissa, vaikka se esimerkiksi ulkoilisi vain kesällä/mökillä/saaressa ilman valvontaa.

Valvomatta ulkoilevat kissat pahentavat eläinsuojelullista ongelmaa, mikäli ne ovat rokottamattomia ja/tai leikkaamattomia. Leikkaamattomina ne tekevät lisää ei-toivottuja pentuja, ja rokotettuinakin valvomatta ulkoilevat kissat voivat levittää tauteja, loisia ja jopa ihmisiin tarttuvia alkueläimiä. Valvomatta ulkoilevan kissan tulisi aina olla sirutettu ja rekisteröity esimerkiksi Turvasiruun tai Kissaliittoon. 

Kissasta harvoin näkee päällepäin, onko se hyvin hoidettu lemmikki vai populaatiokissa, joka ei ole koskaan saanut hoitoa. Kissa voi näyttää päällepäin voivan hyvin, mutta eläinlääkärissä voikin paljastua, että kissa on täynnä sisäloisia, se kärsii aliravitsemuksesta, sillä on suussa hammasongelmia ja/tai kissalla on jokin tauti, joka vaatii hoitoa. Valvomatta ulkoilevat kissat kuormittavat eläinsuojelutoimijoita, sillä omillaan kulkeva kissa voi olla myös karkuri, hylätty tai luontoon syntynyt kissa. Siksi siruttaminen on tärkeää, jotta kissasta saadaan heti varmuus, että sillä on omistaja. 

Lemmikki

Lemmikki on kotieläin, joka tarvitsee ihmisen hoitoa. Esimerkiksi kissa on lemmikki. Ihmisen tulee tarjota kissalle ruuan lisäksi katto pään päälle ja huolehtia sen hyvinvoinnista, kun kissa sairastuu. Kissa ei kuulu luontoon. Jos se kuuluisi, se selviäisi siellä metsän eläinten tavoin. Lue lisää esim. Villasukkakirjailijan tekstistä Kissa on lemmikki, ei luonnoneläin.

Villikissa

Villikissa on oma lajinsa, eikä niitä ole Suomessa. Ainut villi kissaeläin täällä on ilves. Muutoin ulkona elävät kissat ovat villiintyneitä kissoja, eli ne ovat kuitenkin kotikissoja (felis catus). Villiä ei kuulu kesyttää ja se kuuluu luontoon. Villiintynyt puolestaan on kesy lemmikkieläin, joka on päässyt vähäisen ihmiskontaktin takia villiintymään. Tämä on kuitenkin korjattavissa.

Leimu Lemmikki

Villiintynyt kissa

Suomessa ei ole villikissoja: ainoastaan ilves on villi kissaeläin täällä. Luonnosta löytyy kotikissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. 

Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Jos kissalla on kipuja, ja hoidon jälkeen se alkaa heti luottaa ihmiseen, onko kissa missään kohtaa ollut edes villiintynyt vai onko se vain ollut kipeä? Ulkona elänyt kissa on kohdannut usein kissavihaa, joten onko kissa villiintynyt vai onko sillä vain itsesuojeluvaisto, kun se ei yhdeltä istumalta luota ihmiseen?

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkukissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin valvomatta ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun esimerkiksi kissa ulkoilee valvomatta, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa. Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Mutta kun kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä. Noin puolet ulos syntyneistä kissoista menehtyy jo pentuaikana.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Kissan asema Suomessa on heikko. Jos valvomatta ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla. Esimerkiksi, jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry työskentelee pääasiassa villiintyneiden kissojen kanssa. Haluamme parantaa kissojen asemaa, ja siten villiintyneisyyden leima on sellainen asia, josta pyrimme pääsemään eroon. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ihmisiin tottumattomista kissoista, jotka ajan kanssa oppivat luottamaan.

- Linda E., sijaiskotivastaava

Sygyzyn Harmi sekä hänen pentunsa Kringeli

29. lokakuuta 2022

Aliarvostetut mustat kissat

Fella la Mowers elämää etsimässä
Mustasta kissasta tulee joko ensimmäisenä mieleen Teininoita Sabrinan puhuva kissimirri, tai ikuisesti pahaa onnea tuova noidan taikaeläin. Entäpä Mustan kissan tango? Se on lastenlaulu josta tulee ikävällä tavalla hyvinkin helposti korvamato. Mikäli laulaisin sitä laulua päivittäin omalle mustalle kissalleni, Fella la Mowersille, niin melko varmasti lelupallon sijaan se olisi poskeni joka saisi hänen tassultaan kyytiä. Ei laulutaitojeni puutteellisuuden takia, vaan sen kappaleen. En myöskään tiedä miten Fella reagoisi siihen, jos ilmestyisin hänen eteensä naamiaisiasussa joka esittäisi häntä – onhan nyt sentään halloween. 

Mustat kissat ovat jääneet niin populaarikulttuurin kuin kodittomuudenkin vangeiksi, sillä mustat kissat viettävät pidemmän ajan eläinsuojeluyhdistyksillä odottamassa omaa loppuelämän kotiaan kuin muunväriset kissat. Amerikassa kyse oli ainakin ennen vanhaan usko pahasta onnesta, nykyään syynä voi olla mm. mustien kissojen huono kuvattavuus sosiaalista mediaa ajatellen. Onneksi kaikkialla mustia kissoja ei pidetä pahoina olentoina. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Japanissa uskotaan mustan kissan tuovan onnea niin avioparillekin kuin sinkkunaisellekin. 

Kezän Must'oi
Dewillä onneksi mustat kissat saavat oman kodin ilman sen suurempia odotteluja, mutta kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Tällä hetkellä Dewillä on 10 aikuista kissaa, jotka ovat joko kokonaan mustia tai joissa on erittäin vähän valkoista joukossa, sekä 4 täysin mustaa pentua; Sygyzyn Kuudamin jälkeläiset. Heidän viides sisarus on tosin täysin harmaa, johon yksi sijaiskoti kommentoi vain musteen olleen lopussa. Vaikka meillä onkin Dewillä tilanne hyvä, niin silti aloimme blogitiimissä miettimään mustan kissan adoptoimisen hyötyjä.

Kaikki Dewin aikuiset mustat kissat vaikuttavat melko sosiaalisilta kavereilta, ja he varmasti löytävät itselleen nopeasti uudet kodit. Mustat kissat ovat siis herttaisia karvapalleroita, uteliaita ja aina paikalla, halusit sitä tai et. Jos kotisi sisustus on hyvinkin tummasävytteinen, niin tarvittaessa musta kissasi voi sinne maastoutua ja leikkiä kanssasi piilosta. Esimerkiksi kun meillä käy eräs kissoja pelkäävä ihminen kylässä, niin meidän Fella on sopivasti maastoutunut raapimispuun mökin sisälle, tai lattialla olevan maton päälle. Uskallan väittää, että vieraamme pelko ei ole enää niin suurta kun ei ole kissaa näkyvissä. Kunnes Fella avaa silmänsä. 
Temmuzun Mistik

Jos musta kissa pystyy maastoutumaan mustien huonekalujen joukkoon, niin entäpä ne kissankarvat? Eihän niitä tummissa huonekaluissa näy ollenkaan. Ja jos pukeutuu usein mustiin vaatteisiin, niin sitten mustan kissan adoptoiminen perheenjäseneksi on oikein hyvä ja käytännöllinen päätös. Kissankarvojen läsnäolon muistaa vain aina silloin kun poistuu kodistaan, ja huomaa muistuttavansa käytettyä tarraharjaa, mutta muuten sitä elää kotioloissa melko kissakarvatonta ja stressitöntä elämää.

Mustilla kissoilla on tosin varsinkin kesäisin taipumusta vaihtaa turkkinsa ruskeaksi mikäli he vallan viihtyvät auringon valossa, sillä aurinko haalistaa mustasta väristä pigmenttiä. Mutta et ainakaan voi kyllästyä kissasi ulkonäköön, kun kesällä hän voi olla sävyltään Ikean mustanruskea varjossa kun taas auringossa ihan vain ruskea, ja taas talvella kotonasi asustelee elävä nokipallero. Ja sitten kun kissalle tulee ikää, niin voi hän alkaa harmaantumaan tyylikkäästi ja arvokkaasti, mahdollisesti samaan aikaan omistajansa kanssa. 

Musta kissa on adoption sekä arvokkaan elämän arvoinen lemmikki.

- Jonna, Fella & Anu, blogitiimi

28. syyskuuta 2022

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Sini

Olen Sini, kuusi vuotta Dewillä toiminut sijaiskoti. Häärään myös Dewin tapahtumatiimissä ja hallituksessa, sekä kirjoitan ja kuvaan Instagramiini @kittiediaries-tilille.

Kotonani on asustanut yhteensä 44 sijaiskotikissaa, ja näin monen kissan jälkeen niiden luovutus omaan loppuelämän kotiin tuntuu mukavalta ja helpottavalta. Jotkut kissoista ovat olleet luonani vain joitakin viikkoja, toiset yli vuoden. Jokainen näistä kissoista on ollut rakas ja tärkeä, mutta lähtemättömimmän vaikutuksen tekivät ensimmäiset sijaiskotilaiseni Vili ja Theo, jotka kärsivällisesti opettivat kaiken elämän jakamisesta kissojen kanssa. Näitä kissoja ennen en ollut oikein edes sisäistänyt sitä, että jokainen olento todella on oma persoonansa, johon voi kiintyä syvästi. 

Olen oppinut todella paljon Dewi-vuosieni aikana. Ensimmäisten kissojen kohdalla en edes tiennyt miten kissanhiekka toimii. Ihmettelin aluksi, kun hiekkalaatikolla ei näkynyt jätöksiä. Jossakin kohtaa sitten älysin, että kissat kaivavat hiekkaan kuopan, tekevät asiansa sinne ja sitten peittävät sen. Dewille voi siis tulla, vaikka kokemus kissoista olisi hyvin vähäinen. Asenne oppimiseen ja hyvät kyselytaidot ovat tärkeämpiä.

Nykyään tietämykseni kissojen niin fyysisten kuin psyykkistenkin tarpeiden suhteen on onneksi kehittynyt. Toisaalta, vaikka tiedän nyt enemmän pieniäkin asioita kissojen hoidosta ja terveydestä, osaan myös ottaa rennommin. Kaikki kissat ovat omia persooniaan, ja jotkut sosiaalistuvat hitaasti ja toiset nopeasti. Valitettavasti jotkut populaatiokissoista ovat myös hyvin sairaita, enkä voi pelastaa niitä kaikkia vaikka mitä tekisin. Tämän hyväksyminen on ollut itselleni tärkeää eläinsuojeluyhdistystoiminnassa. Itsensä loppuun ajaminen, ahdistus ja syyllistäminen eivät auta jaksamaan ja jatkamaan.

Vili & Theo

Sijaiskotina toimiminen tarkoittaa, että kotona on käytävä vähintään kerran vuorokaudessa tai kissoille on hankittava hoitaja. Itselleni tämä ei ole ollut ongelma, sillä yhdistykseltä ja lähipiiristäni löytyy paljon innokkaita kissahoitajia lomien ajaksi, enkä kaipaa spontaaneja matkoja. Vaikka sijaiskotitoiminnassa sitoutuu kissojen hoitoon, ei se tarkoita sitä, että mitään muuta ei voisi tehdä – itselläni kun on vaativa työ, paljon harrastuksia ja sosiaalinen elämä eläinsuojelutyön lisäksi. Itselläni on ollut myös opettelemista sen kanssa, että tiettyä sotkuisuutta täytyy sietää lemmikinhoitajana jollei halua tehdä suursiivousta monta kertaa päivässä. Lattioilla on aina kissanhiekkaa sekä kissanleluja, ja ruokakuppeja saa tiskata päivittäin.

Olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana neljässä eri asunnossa, joiden koot ovat vaihdelleen 39 neliömetristä 50:een, ja joiden pohjaratkaisut ovat olleet joskus toimivia ja joskus älyttömiä. Parhaimmillaan kotonani on ollut neljä kissaa kerrallaan. Jos uusi kissa saapuu kotiini suoraan loukutuspaikalta, niin eristän sen aluksi kylpyhuoneeseen, josta mahdolliset vessavahingot saa siivottua helposti. Kylpyhuoneeni on kuitenkin pikkuruinen, joten jo sisäsiistien ja terveiden kissojen kohdalla teen alkueristyksen mieluummin olohuoneessani. Makuuhuoneeni on aina ollut kissavapaata aluetta allergioideni takia. Sijaiskotikissoja voi ottaa siis melko pieniinkin neliöihin, sillä kissat ovat sijaiskodissa vain väliaikaisesti.

Yritän rauhoittaa ensimmäiset päivät uuden kissan kanssa. Käyn erityshuoneessa vain harvoin, en imuroi tai muuten pidä meteliä, ja huolehdin siitä, että kissalla on piiloja, ruokaa, vettä sekä puhdas hiekkalaatikko. Tarkkailen kissaa valvontakameran kautta varmistuakseni, että se syö ja liikkuu normaalisti. Feromonivalmisteet kuten Feliway ja Petremedy toimivat myös hyvin. Pikkuhiljaa alan tutustuttaa kissaa asunnon muihin huoneisiin ja tietenkin itseeni. Jos ongelmia ilmenee, viestitän asiasta heti yhdistykselle, jossa joko minulle nimetty vastuuhenkilö tai joku muu osaaja auttaa ja neuvoo.

Sijaiskotina olemisen hyviä puolia on loputtomasti: saan asua kissojen kanssa, opin jatkuvasti lisää, olen saanut ihania ystäviä, parannan konkreettisesti maailmaa - ja tämä kaikki on ilmaista. Huono puoli on tietenkin se, että joutuu näkemään kärsimystä ja ihmisyyden kauhean puolen. Usein esimerkiksi eläinsuojelurikkomuksiin ja kissojen heitteillejättöön päädytään, koska oma elämä on kohtuutonta, mutta sen todistaminen on silti raskasta.

Upeita kokemuksia ovat myös olleet kissat, joiden sosiaalistamisessa on oikeasti saanut tehdä töitä. Tällainen kissa oli esimerkiksi Tuutikki, joka aluksi hyökki kaikkien samassa huoneessa olevien ihmisten päälle viikkotolkulla, mutta kuukausien myötä kesyyntyi kehrääväksi ja ihmisrakkaaksi sylikissaksi.

Tuutikki

Suosittelen sijaiskotina olemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Viime kädessä sijaiskotitoimintaan tarvitsee vain vakaan elämäntilanteen, voimavaroja ja kommunikaatiokyvyn. Varsinkin alussa on tärkeää jaksaa omaksua tietoa lukemalla ja kyselemällä mahdollisimman paljon. Apua saa aina ja valmiiksi ei tule koskaan. Itse en osaa kuvitella lopettavani sijaiskotina toimimista, sillä kissoista on tullut osa elämääni, kotiani ja identiteettiäni. 

27. syyskuuta 2022

Mitä heille kuuluu nyt: Pikin ja Herculesin kuulumiset

Piki on vanha kodinvaihtaja, joka oli lopetusuhan alla, mutta hänen onnekseen hän löysi oman loppuelämän kotinsa 7 vuotta sitten. Piki jakaa kotinsa Devin, sekä Dewiltä vuonna 2017 adoptoidun populaatiokissan Herculesin kanssa, ja me saimme kuulla heidän kuulumisensa.

Pojat ovat painikavereita, ja sen lisäksi Hercules tarjoaa asuintovereilleen mielellään päivittäistä pesupalvelua. Herculesin harmiksi Devi eikä Piki ole yhtä innostuneita näistä pesuista. Omistajan kuvaus Herculesista oli seuraavanlainen: ’’Herculesta voi yleisesti parhaiten kuvailla sanalla tyytyväinen: kissan mielestä elämä on ihanaa, paitsi silloin, kun ruoka on myöhässä. Aivosoluja pojalla ei kovin montaa ole, mutta se tekee Herculeksesta helpon ja kivan kaverin.’’

Piki on sen sijaan Herculesin vastakohta mitä tulee älykkyyteen: ’’Kissa kuuluu niihin hyvin älykkäisiin kavereihin, jotka keksivät itse itselleen tekemistä, ellei aivoruokaa ole muutoin tarjolla. Usein tämä tekeminen on jotakin sellaista, mikä ei ole sallittua.’’. Piki on äärimmäisen seurallinen kissa, joka on kirjaimellisesti aina paikalla. Kun ovi käy ja sisään astuu vieraita, niin on tämä herra heitä tervehtimässä. Perheellä on myös ollut viime kuukausina remonttia kodissaan, mutta se ei ole Pikiä haitannut. Piki on auttanut parhaansa mukaan, lähinnä seuraten remonttityyppien tekemisiä. Laadunvalvonta on ammatti jossa kissat ovat erittäin hyviä. Pikin tämän hetken suosikkiaktiviteetti on silti keittiön altaassa istuminen, sillä herra tietää hanasta tulevan tuoretta, puhdasta vettä. Toki myös ihmisten vesikuppien sisältö kelpaa juomiseksi.

Alussa yhteiselo Pikin kanssa oli aika kaoottista, kun herra kuvitteli olevansa talon pomo. Kieltoja hän ei totellut, ja muutenkin oli käytösongelmia joka johti pahimmillaan yritykseen purra ihmistä. Omistajan mukaan ’’tiukalla, mutta kärsivällisen rauhallisella ohjauksella poika oppi kuitenkin aika nopeasti, kuka on perheen pää, ja aggressiivinen käytös jäi pois.’’ Aggressiivinen käytös voi johtua mm. stressistä tai kivusta, jonka takia raivokas kissa pitäisi aina käyttää eläinlääkärillä tarkastuksessa. Kissa ei tunne kaikkia samoja tunteita kuin me ihmiset, eikä Pikin suhteen kyse ollut kostamisesta tai kiusaamisesta uutta perhettään kohtaan. Eläinlääkäri Johanna Lankila on kirjoittanut hyvän artikkelin koskien kissojen rankaisemista, ja syitä miksi sitä ei pitäisi tehdä.

Vaikka Piki on joutunut nielemään tappionsa talon herruuden suhteen, niin kyllä häntä silti kohdellaan kuin kuninkaallista, onhan nyt ihmiset kissojensa alamaisia.

- Jonna P., Dewin blogivastaava sekä jälkihuolto

8. syyskuuta 2022

Mikä on kissakriisi?

Ylöjärven yli satapäinen kissapopulaatio on nostanut somessa paljon kysymyksiä. Noin viikkoa myöhemmin Etelä-Kymenlaaksossa paljastui vielä järkyttävämpi kissapopulaation kohtalo. Miten tällaista voi tapahtua, miksei kukaan ole ilmoittanut aikaisemmin? Miksei joku naapuri tai metsästäjä ole vähentänyt kissamäärää? Onko kissoilla ollut omistaja, mitä kissojen omistajan päässä on liikkunut, mitä kissojen omistajalle nyt tapahtuu? Ja mitä tapahtuu kissoille, voiko niistä tulla lemmikeitä? Pureudun tässä blogitekstissä näihin aiheisiin.

Käsittelen aiheita omien kokemusteni kautta ja sen perusteella, mitä olen saanut tietää eläinsuojelutyötä tehdessäni. Ylöjärven populaatio on ollut Kissankulma ry:n projekti, ja kissoja on sijoitettu useisiin eri eläinsuojeluyhdistyksiin. Dewi ei ole ollut tässä mukana. Toinen otsikoissa ollut populaatio on ollut Etelä-Kymenlaakson eläinsuojeluyhdistyksen eli Ekey ry:n projekti. En käsittele tässä tekstissä varsinaisesti kumpaakaan näistä tietyistä populaatioista vaan tätä ilmiötä yleisesti.



Mistä johtuu, että tällaisia kissalaumoja ylipäänsä pääsee syntymään?

Konkreettisesti sanottuna siksi, koska ihmiset eivät leikkauta kissoja. Mutta syy, miksi kissoja ei leikkauteta tai ylipäänsä hoideta muutoin kuin ruokinnalla, johtuu siitä, että kissan arvo lemmikkinä on mitätön.

Kun puhutaan kissan arvosta lemmikkinä, nousevat herkästi barrikadeille mm. ne kissanomistajat, jotka ovat ensinnäkin maksaneet satoja, jopa tuhansia, euroja kissasta. On kissoja, joilla on eläinvakuutus ja joiden ell-kuluihin uppoaa vuosittain tuhansia euroja. On kissoja, joille on ostettu kaikki välttämätön ja kaikki ei-niin-tarpeellinenkin. Mutta yleisesti ottaen kissan arvo lemmikkinä on heikko, sillä Suomessa on tuhansia kissoja, joista ei huolehdita.

Siinä, missä koira otettiin sisätiloihin noin vuosisata takaperin, kissa jäi pihalle. Kissan koetaan olevan itsenäinen eläin, joka pärjää omillaan ja joka ei tarvitse ihmistä. Näin ei suinkaan ole. Mikäli kissa - nimenomaan siis felis catus - kuuluisi Suomen luontoon, sehän olisi vuosisatojen kuluessa kehittynyt niin, että se selviäisi luonnossa. Nyt kissan selviytymismahdollisuudet luonnossa on 50%, ja pentuajasta selvinneet elävät keskimäärin 2-vuotiaiksi, mikäli ihminen ei hoida niitä lainkaan. Hyvin hoidettuna lemmikkinä kissan elinikäodote on kuitenkin 15 vuotta, ja jopa 20 vuotta voi paukkua rikki.


Mistä johtuu, että kissapopulaatio syntyy?

Kissapopulaatiolla on lähes aina - tai kenties jopa aina - ruokkija. Joskus koko naapurusto saattaa ruokkia kissoja, mutta kissoja ei välttämättä pidetä edes villiintyneinä populaatiokissoina, vaan luullaan niitä jonkun naapurin valvomatta ulkoileviksi kissoiksi.

Joskus populaatio syntyy ruokkijan omista leikkaamattomista kissoista, joskus oma kissa on leikkaamaton ja naapurin kissa on leikkaamaton. Joskus aletaan ruokkia toistuvasti pihalla käyvää kissaa tai useampaa kissaa. Joskus pihaan ilmestyy emo pentuineen, ja loukuttamisen sijaan kissoja aletaan ruokkia.

Usein taustalla on ajatus siitä, että kissan luullaan kuuluvan ulos tai että ulos syntyneistä kissoista ei voisi saada normaaleja lemmikkejä. Joskus ruokkija ei ole varautunut tai valmistautunut kissanomistajaksi, mutta päättää jatkaa ruokintaa, koska ajattelee tilanteessa olevan vain kaksi vaihtoehtoa: kissojen ruokkiminen tai kissojen lopettaminen. Toiset ruokkijat ovat kiintyneitä kissoihin, eivätkä halua niiden kuolevan. Toiset ruokkijat eivät ole kiintyneitä, mutta silti kokevat kissojen asioiden olevan paremmin, kun ne ovat elossa eivätkä kuolleina.

Joillekin kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan: ajatellaan, että kyllä ne ilman ihmisen hoivaakin pärjäävät, mutta ruokinnalla voi vähän edesauttaa niiden elämistä. Usein myös ruokkija saattaa olla siinä uskossa, ettei ole itse kissojen ns. pääpiste, vaan että kissat ovat naapurin tai naapureiden valvomatta ulkoilevia kissoja. Tai että ainakaan hän itse ei ole se, joka olisi mitenkään vastuussa kissoista.



Miten tilanne pääsee etenemään niin pahaksi, että lopputuloksena on jopa yli 100 kissan lauma?

Kissapopulaatio ehtii jopa muutamassa vuodessa kasvaa yli sadan kissan laumaksi, mikäli pentukuolleisuus ei ole järin suurta. Yleensä ainakin jonkin verran pentuja kuolee esim. synnytyksissä tai ensimmäisten viikkojen aikana esim. kylmään, nälkään tai tartuntatauteihin.

On yleistä, että kissamäärää hallitaan – joko ruokkijan tai naapureiden toimesta. Toisin sanoen pentuja annetaan eteenpäin tai kissoja tapetaan. Ruokkija tappaa yleensä vähentääkseen kissamäärää. Tähän syynä on esim. se, että on halvempaa ja vaivattomampaa kolautella kissanpentujen päitä kivijalkaan, kuin etsiä niille koteja tai viedä naaraskissoja leikkuulle. Harvemmin ruokkija on edes varma, montako kissaa tontilla pyörii, saatika siitä, mitkä kissoista ovat naaraita. Naapurin motivaationa ampua kissoja saattaa olla se, että on lopunkyllästynyt siihen, miten kissat tuhoavat omaisuutta pissaamalla tai raapimalla tai miten kissat aiheuttavat stressiä omissa lemmikeissä tai miten kissat käyvät tappamassa pikkulintuja tms. Eräällä tietämälläni populaatiopaikalla naapuri oli kalautellut lapiolla kissoja päähän ja haudannut ne - tarkistamatta, hengittääkö kissa vielä.

Jos alueella liikkuu suuri määrä kissoja, usein lähialueen naapurit siitä tietävät. Harvemmin kuitenkaan lähimmilläkään naapureilla on käsitystä siitä, montako kissaa lähistöllä oikeasti asuu. Usein kissojen ajatellaan olevan juurikin valvomatta ulkoilevia lemmikkejä. Ja vaikka joku kissa olisi silminnähden huonokuntoinen, sairas ja ontuva räkänenä, ei naapuri yleensä halua puuttua siihen: naapurisopu menee lähes poikkeuksetta eläinten hyvinvoinnin edelle.

Joskus naapurisopua uhmataan, ja populaatiosta ilmoitetaan eteenpäin: joko eläinsuojeluyhdistykselle tai valvontaeläinlääkärille. Riippuu täysin eläinsuojeluyhdistyksen resursseista, pystytäänkö populaatiota lähteä hoitamaan, ja sitten on aivan eri asia, pääseekö eläinsuojeluyhdistys yhteistyöhön ruokkijan kanssa. Otollisinta on loukuttaa kissoja siellä, missä niitä ruokitaan. Mikäli ruokkija on vastahakoinen, eläinsuojeluyhdistys voi pyytää viranomaisapua, jota on yleensä haasteellista saada. Valvontaeläinlääkärinkin kädet ovat sidotut, mikäli hänen käydessä paikan päällä näkyy hallittu määrä kissoja ja päällisin puolin kissat näyttävät perusterveiltä. Jos valvontaeläinlääkärin tietoon saadaan populaatiosta kissoja, joilla on hoitamattomia terveysongelmia, on tilanteeseen jo huomattavasti helpompi puuttua. Harvemmin kuitenkaan valvontaeläinlääkäri määrää aluetta tyhjennettäväksi ja kissoja lopetettavaksi.


Miten joku voi elää kissanpissan hajussa ja kymmenien kissojen keskellä?

Joskus ruokkija tiedostaa, ettei tilanne ole normaali ja että kissoja on liikaa, mutta avun pyytäminen on vaikeaa. Useimmiten ei edes tiedetä, mistä apua voisi pyytää. Omien kokemusteni perusteella ruokkijat, jotka ovat halunneet saada apua, eivät ole sitä pyytäneet, koska ovat olleet siinä uskossa, että kissat vain lopetettaisiin. Joskus toki eutanasia on armollisempi vaihtoehto, mutta tarkoitankin tässä sitä, että ihmisillä ei ole järin yleisesti tietoa siitä, miten eläinsuojeluyhdistykset voivat auttaa.

Joskus ruokkija itsekään ei voi hyvin, kuten esim. Ekey ry:n jakamista kuvista on käynyt ilmi. Olen itsekin ollut populaatiopaikoilla, joissa ihmisen/ihmisten jaksamisen loppuminen on näkynyt esim. siten, että tontille on alkanut muodostua kaatopaikkaa. On populaation ruokkijoita, joiden tilanne on luisunut siihen pisteeseen niin varkain, että siihen on vain totuttu. On totuttu kissanpissan hajuun, roskiin, ulosteisiin, kissamäärään.

On helppo heristellä sormea ja todeta, että kai ihmisellä on silmät päässään ja eikö nyt voisi edes kissoja ajatella. Erityisesti tienvarsiin dumpatut kissanpennut säkeissä herättävät yleensä tämänkaltaisen viha-aallon: "Millainen ihminen oikein tekee näin eläimille!?" Aina taustalla ei ole kuitenkaan kylmä, paha ihminen.

Itse loppuunpalamisen läpikäyneenä tiedän, miten vaikeaa pelkästään kissanvessojen siivoamisesta voi tulla. Tarkalleen ottaen en kyennyt ruokkimaan edes itseäni, joten avopuolisoni hoiti kissamme tuolloin melkeinpä kokonaan.

Ennen kuin toivot ruokkijalle eutanasiaa tai päivittelet, miten paska ihminen voi olla, muistathan, että joskus kissapopulaation takaa löytyy erittäin huonosti voiva ihminen. Ihminen, joka on saattanut pyytää ja hakea apua saamatta sitä ajoissa. Sen sijaan, että keräämme palkkiosummaa siihen, että saisimme kiinni ihmisen, joka on jättänyt bussipysäkille tai tienvarteen kissanpentuja muovikassissa, meidän tulisi keskittyä siihen, mikä tätä aiheuttaa vuodesta toiseen ja mitä itse ongelmalle voisimme tehdä.



Tuleeko villiintyneestä kissasta lemmikki?

Tulee.

Osa alkaa luottaa ihmiseen nopeasti, toisilla kestää vähän kauemmin. Yleensä kesyyntymistä edistää se, että kissa hoidetaan kuntoon: kipeitä hampaita poistetaan, flunssaoireet hoidetaan, ihottumat puhdistetaan jne. Toki villiintynyt kissa on aluksi arka ja stressaantunut, mutta ymmärtävässä ympäristössä stressitasot laskevat melko nopeasti. Kissa kun ei ole kuitenkaan villieläin, vaan villiintynyt lemmikkieläin. Siinä on merkittävä ero.


Voiko valvomatta ulkoileva kissa tulla loukutetuksi populaation yhteydessä?

Eläinsuojeluyhdistysten välillä on eroavaisuuksia loukuttamisen suhteen. Dewillä kartoitetaan alue aina käymällä ainakin lähimpien naapureiden oven takana kertomassa loukutuksesta ja kysymässä, onko naapureilla omia kissoja. Sen lisäksi alue laajemmin laputetaan, ja lapuissa lukee mm. mistä on kyse ja kenelle voi ilmoittaa omasta valvomatta ulkoilevasta kissasta.

Dewin loukutuksissa tuppaa olemaan siis hyvin pieni mahdollisuus siihen, että valvomatta ulkoileva lemmikki päätyisi yhdistykselle. Loukkuun niitä napsahtelee tuon tuosta, mutta palautamme ne aina omistajilleen suoraan loukusta. Ensimmäisen kerran jälkeen saamme yleensä luvan omistajalta vain päästää kissan ulos loukusta. Me Dewillä emme keskity populaatioloukutuksissa kissojen valvomatta ulkoiluun ja toivommekin pääsevämme naapurienkin kanssa yhteistyöhön, sillä populaatiokissat levittävät herkästi erilaisia tauteja myös niille lemmikeille, jotka kulkevat samalla alueella.

On huomattavasti suurempi riski, että yksityishenkilö loukuttaa (ja mahdollisesti myös lopettaa) valvomatta ulkoilevan kissan, kuin että eläinsuojeluyhdistys tekisi niin.


Vas. kuvassa näkyy kissojen reitti ulkorakennuksen sisälle, oik. kuvassa on jätökset hangella epätoivoisesti peiteltyinä


Ovatko kissat sisäsiittoisia ja onko niitä eettisesti oikein luovuttaa uusiin koteihin?

Sisäsiittoisuus vaatii yleensä toistuvaa sukurutsausta. Sisäsiittoisuus on kyllä mahdollista, varsinkin, jos populaatio on elänyt vuosikymmeniä. Dewillä on tällainen populaatio tullut vastaan, mutta vain pienellä prosentilla todettiin mahdollisesti sisäsiittoisuudesta aiheutuneita muutoksia. Joillakin mahdollinen sisäsiittoisuus näkyi terveysongelmina, esim. rakenteellisena vikana. Joillakin sisäsiittoisuudesta kertoi pään epäsymmetrisyys tai kiharakarvaisuus.

Populaatiokissojen luovuttaminen uusiin koteihin on eettistä, sillä niillä ei ole tarkoitus teettää pentuja. Moni eläinsuojeluyhdistys luovuttaakin kissat leikattuina eteenpäin, jotta leikkautus on varmasti tehty. Toki kissalla voi olla jokin piilevä sairaus tai se voi kuolla yhtäkkiä johonkin. Mutta sama riski on myös silloin, kun kissa on valvomatta ulkoilevan kissan pentu tai kun kissa on ylipäänsä syntynyt vanhemmille, joista ei ole tehty ennakkoon terveystarkastuksia ja -tutkimuksia.



Mitä kissapopulaation kissoille tapahtuu?

Kissat hoidetaan kuntoon ja niille etsitään loppuelämänkodit. Esimerkiksi Dewillä jokainen kissa leikataan, sirutetaan, madotetaan väh. kolmesti, rokotetaan kahdesti ja testataan FIV:n ja FeLV:n varalta. Dewi myös hoitaa kuntoon kissan hampaat ja muut yhdistyksellätodetut – hoidettavissa olevat – terveysongelmat.

Kun populaatiosta uutisoidaan isosti, yhdistys saa yleensä roppakaupalla kyselyitä kissoista ja yhtäkkiä ihmisten auttamisenhalu herää, kun joka toinen haluaa antaa kissalle kodin. Lainaan tähän Kissankulma ry:n Facebook-postausta:

"Kissoja kotiutuu koko ajan, ja uusia tulee koko ajan sisään. Meillä ei ole nyt mitkään alennusmyyntipäivät siksi, että meillä olisi kuin hirvittävä kriisi päällä – se kriisi on pysyvä, niin pitkään, kunnes ihmiset oppivat leikkauttamaan kissansa ja miettivät, minne omat kissansa luovuttavat, ettei vastaavia populaatioita jatkuvasti syntyisi."


Miksi Dewin populaatioloukutuksista kerrotaan niin vähän?

Me Dewissä olemme olleet ilahtuneita siitä, että Kissankulma ry ja Ekey ry ovat saaneet median kiinnostumaan aiheesta ja että he ovat pystyneet tietosuojan puitteissa kertomaan populaatiosta ja sen lähtökohdista. Dewi hoitaa pääsääntöisesti 10-30 kissan populaatioita, ja pyrimme aina loukuttamaan yhteistyössä ruokkijan kanssa. Haluamme tietenkin saada loukutettua kissat mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti, koska teemme tätä täysin vapaaehtoisvoimin. Usein pystymme jakamaan jotain tietoa populaation lähtökohdista ja sen loukuttamisesta loukkaamatta ruokkijan yksityisyyttä. Onnistuneen yhteistyön takaamiseksi lupaamme ruokkijalle pitävämme matalaa profiilia loukuttamisesta, sillä mikäli loukutuksesta tulee ns. liian julkinen ja ruokkija alkaa saada sontaa niskaansa, saattaa tämä kieltää loukuttamisen tontillaan.

Lain silmissä ruokkija katsotaan kissojen omistajaksi, joten ilman hänen tai viranomaisen lupaa emme voi vain naapurin tontin kautta käydä loukuttamassa kissoja. Ja on muuten huomattavasti helpompaa päästä ruokkijan kanssa yhteistyöhön, kuin saada byrokratian rattaat siten, että saisimme viranomaiselta luvan tai määräyksen tyhjentää populaatiopaikka. Eläinsuojeluyhdistys voi toki pyytää valvontaeläinlääkärin tai jopa poliisin apua, mutta apua ei välttämättä saa, ellei yhdistyksellä ole antaa perusteellisia todisteita siitä, että kissojen hoitoa on selvästi laiminlyöty.

- Linda Elmroos, Dewi ry:n sijaiskotivastaava


4. syyskuuta 2022

Mitä heille kuuluu nyt: Harmi-Ilonan kuulumiset

💚🏠 Ei nimi miestä pahenna, ei vaikka nimenä olisi Harmi-Ilona. Harmi-Ilona löysi oman loppuelämän kotinsa vuonna 2014, ja me saimme kuulla hänen kuulumisensa.

Harmi-Ilona jakoi kotinsa usean vuoden ajan Riesa-Lempin kanssa, joka jouduttiin valitettavasti viime vuoden marraskuussa lopettamaan syövän takia. Muutos on ollut iso, ja niin Harmilla kuin hänen omistajallaan on ollut sopeutumista uuteen tilanteeseen. Riesan poismenon jälkeen Harmi on muuttunut entistä enemmän hellyydenkipeäksi mammanpojaksi, joka on vallannut Riesa-Lempin nukkumapaikan sängyssä; pää tyynyn päällä, ja keho peiton alla lämpimässä. Hyvä lepopaikka on myös nojatuolin käsinojalla omistajan vieressä, tai kissoille hyvin perinteisessä paikassa, nimittäin tietokoneen näppäimistön päällä.

Harmi-Ilona oikealla, Riesa-Lempi vasemmalla

Harmi-Ilonalla on rakkautta jaettavaksi vain tietyille, erityisille persoonille; Riesa-Lempiä hän kovasti yritti leperrellä omaksi tyttöystäväkseen, mutta Riesa piti välit korrekteina, joten heidän suhteensa jäi vain kaveruudeksi. Aamuisin Harmi-Ilona antoi Riesalle naaman pesupalvelua, mutta noin viidennen nuolaisun jälkeen Riesalle riitti lähentely. Kaverukset söivät yhdessä ja tutkailivat ikkunalaudalla vierekkäin maailman menoa. Hippaleikit päättyivät usein siihen kun Riesa muisti olevansa hieno lady. Mitä tulee ihmisiin, niin omistajansa lisäksi Harmi suostuu palvelijansa vanhempia puskemaan heidät tavatessaan, mahdollisesti kylläkin vain sen takia, että se suo hyvän mahdollisuuden saada nameja. Omistajaa lainaten ’’satunnaiset vieraat saavat olla kiitollisia jos hän vaivautuu näyttäytymään’’.

Harmi-Ilonan sekä Riesa-Lempin nimet ovat omistajan mukaan sanaleikkejä, mutta harmia on Harmi-Ilona perheelle oikeasti tuottanut, sillä tämä herra on eläinlääkärin mukaan ’’perusterve kissa, mutta tapaturma-altis’’. Mökkielämä voi välillä olla vaarallista, varsinkin jos kissa päättää tehdä enemmän tuttavuutta puuhellan kanssa, tai muuten vain satuttamalla tassunsa aitauksessa johonkin. Vaikka pienet onnettomuudet ovat aiheuttaneet perheen elämään jännitystä, niin Harmi on hyvinvoiva. Kopittaminen tuottaa hänen tapauksessaan ihmisille tuskaa, ja se onkin ainut hetki kun herran rescuetausta tulee esiin, mutta muuten Harmi-Ilonasta ei sitä huomaa. Kaikesta huolimatta Harmi-Ilonan asiat ovat hyvin, ja hän on omistajalleen ’’harmi ilonani’’.

- Jonna P., Dewin blogivastaava sekä jälkihuolto



29. maaliskuuta 2022

Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua netistä!

Pentutehtailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa pentuja tuotetaan ja myydään liukuhihnatahtiin

mahdollisimman suuren taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Tyypillisesti pentutehtaissa

tuotetaan suosittuja koira- ja kissarotuja, joita myydään muutamia satoja euroja halvemmalla kuin

rekisteröityjä rotukoiria ja -kissoja. Pennuista aiheutuvat kulut pidetään minimissä, joten niiden

hoitoa laiminlyödään eikä niitä esimerkiksi rokoteta, madoteta, siruteta tai ruokita asianmukaisella

tavalla. Pentutehtaissa alkunsa saavat pennut ovat usein sairaita, aliravittuja ja käytöshäiriöisiä.

Tehtailusta on muodostunut bisnes, joka houkuttelee pariinsa myös ammattirikollisia. Toiminnasta

on vaikeaa jäädä kiinni ja toisaalta myös siitä saadut tuomiot ovat yleensä pieniä.

 

Räikeimmän pentutehtailun lisäksi voidaan puhua myös muutoin vastuuttomasta pennutuksesta.

Vastuuttomat pennuttajat eivät useinkaan itse näe toiminnassaan mitään väärää - jokainenhan saa

myydä mitä haluaa ja millä hinnalla haluaa, tyhmä on se, joka maksaa. Siinä missä rekisteröity

kasvattaja pyrkii kehittämään rotua terveempään ja parempaan suuntaan, valitsee jalostukseen

käytettävät yksilöt tarkkaan ja noudattaa oman kattojärjestönsä kasvatussääntöjä, vastuuton

pennuttaja voi vain päästää naaraskissan kiiman aikana ovesta ulos tai antaa omien kissojensa

lisääntyä keskenään. Silti rotukissanpennuista ja vastuuttomasti kasvatetuista pennuista

pyydetään usein täysin samaa hintaa.


Esimerkkejä vastuuttomasti kasvatettujen pentujen myynti-ilmoituksista.

 

Monille ihmisille kissojen kasvatus tuntuu olevan jokamiehenoikeus. Kissat ovat omaisuutta ja

objekteja, joita on helppo teettää halvalla ja myydä kalliilla. Todellisuudessa kissojen

kasvattaminen vaatii paljon tietoa ja taitoa. Täytyy osata valita mahdollisimman erisukuiset ja

terveet vanhemmat, olla tietoinen kissojen veriryhmistä ja niiden yhteensopivuudesta ja olla

perehtynyt emon ja pentujen asianmukaiseen ruokintaan - synnytyksestä puhumattakaan.

Kissanpentujen kanssa täytyy viettää paljon aikaa. Niiden kasvua täytyy seurata tarkasti, ja painot

punnita päivittäin. Toisinaan pentuja voi joutua myös pulloruokkimaan kasvun turvaamiseksi.

Pennut täytyy sosiaalistaa ja totuttaa kodin ääniin, käsittelyyn sekä turkin-, kynsien-, ja hampaiden

hoitoon jne. Pentujen suositeltu luovutusikä on 14 viikkoa, eli niistä täytyy pystyä huolehtimaan yli

3 kuukauden ajan. Joskus pentu tai emo voi sairastua tai loukkaantua, jolloin tarvitaan kallista

eläinlääkärin hoitoa. Kuulostaako vielä helpolta hommalta?

 

Jos kissakriisistä huolimatta haluaa kasvattaa kissanpentuja, tulisi kasvatuksen olla

mahdollisimman eettistä, kissoja kunnioittavaa ja tarkkaan harkittua. Koska pentutehtailijat ja

vastuuttomat pennuttajat eivät jaa tätä näkemystä, vastuu jää ostajan harteille. Ostaja päättää

minkälaista kasvatusta haluaa tukea. Ostajalla on mahdollisuus vaikuttaa.

Tehdaspentujen myynti tapahtuu tavallisesti netin kauppapaikoilla ja myyntipalstoilla.

Nettikaupoilla ei välttämättä ole minkäänlaisia sääntöjä lemmikkieläinten myynnille, vaan

ilmoituksen voi laatia kuka tahansa ja kirjoittaa siihen mitä tahansa. Vuonna 2018 SEY toimitti

neljälle Suomalaiselle netin kauppapaikalle avoimen kirjeen, jossa vaadittiin kaikkien lemmikkien

myynti-ilmoitusten ennakkotarkastamista, myyjän vahvaa tunnistautumista esimerkiksi

verkkopankkitunnuksilla, lemmikkieläinten myyjälle oikeutta vain yhden käyttäjätilin luomiseen

sekä käyttäjän myynti-ilmoitusten määrän rajoittamista. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan ole

otettu käyttöön.

 

Miten lukuisten ilmoitusten joukosta voidaan tunnistaa vastuuttomat ja epäeettiset myynti-

ilmoitukset? Ohessa muutama seikka, joiden kohdalla hälytyskellojen tulisi soida:

 

  • Kissaa myydään rotukissana, vaikka sitä ei ole rekisteröity.
Rotukissalla on AINA rekisterikirja, rekisteröimätön kissa ei ole rotukissa.

  • Myyjä väittää, että kissa on rekisteröity, mutta kissalla ei ole rekisterikirjaa ja sukutaulua.

Ostajan kuuluu saada kissanpennun rekisterikirja ja sukutaulu mukaansa

ostohetkellä.

  • Myyjä uskottelee, että ostaja voi rekisteröidä pennun itse.

Pennun voi rekisteröidä ainoastaan rekisteröity kasvattaja.

  • Myyjä sanoo, että kissa on rekisteröity, koska sillä on EU-passi.

EU-passin verukkeella kissasta pyritään huijaamaan enemmän rahaa, koska

hyväuskoiset ostajat sekoittavat passin rekisterikirjaan. Passi on kuitenkin vain

asiakirja, jota tarvitaan lemmikin kanssa matkustamiseen.

  • Myyjä väittää, että rekisteröintiä tarvitaan vain, jos aiotaan käydä kissanäyttelyissä.

Rekisterikirja ei ole pääsylippu näyttelyihin, vaan todiste siitä, että pentu on saanut

alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista sekä kasvatettu eettisesti

sääntöjä noudattaen. Myös rekisteröimättömän kotikissan kanssa voi halutessaan

osallistua näyttelyihin.

  • Myyjä käyttää rekisterikirjasta ihmeellisiä termejä, kuten rotupassi tai sukukirja.

Rekisterikirja on rekisterikirja, ei sukukirja tai rotupassi. Rekisteröidyltä kasvattajalta

voi ainakin omasta mielestäni odottaa oikeiden termien osaamista.

  • Pentuja myydään epätavallisen kalliilla, vaikka niitä ei ole rekisteröity.

Tavoitteena on rahallinen hyöty eläinten kustannuksella.



  • ”Rotukissanpentuja” myydään epätavallisen halvalla.

Huomattavan halpa hinta tarkoittaa, että myös pentujen hoidossa on takuuvarmasti

menty sieltä, mistä aita on matalin.

  • Myyjä haluaa luovuttaa pennut mahdollisimman nopeasti uusiin koteihin, vaikka pennut

olisivat vielä liian nuoria luovutettaviksi.

Kissanpennun suositeltava luovutusikä on 14 viikkoa. Pentutehtailijat pyrkivät

säästämään kuluissa myymällä kissanpennut uusiin koteihin mahdollisimman

nopeasti. Samalla tehdään tilaa uudelle pentueelle.

  • Myyjä sanoo, että pentueen vanhemmille on teetetty asianmukaiset terveystestit, mutta

hänellä ei ole kirjallista todistetta näistä testeistä ja niiden tuloksista.

Tehdyistä testeistä tulee aina olla kirjallinen todiste.

  • Myyjä ei vastaa kysymyksiin asiallisesti, vaan provosoituu ja suuttuu tai kieltäytyy

vastaamasta.

Provosoituminen on aina merkki siitä, että toiminnassa on jotakin epäilyttävää tai

salattavaa. Vastuullinen kasvattaja vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiisi kissoihin

tai kasvatukseen liittyen.


Esimerkkejä vastauksista, joita kirjoittaja on saanut kissanpentujen myyjiltä.


  • Myyjä ei halua kertoa omaa nimeään tai kasvattajanimeään.

Näiden tietojen ei kuuluisi olla salaisia.

  • Kasvattajalla ei ole omia nettisivuja tai facebook-sivuja, joiden kautta voisi tutustua

kasvatustoimintaan.

Kaikilla rekisteröidyillä kasvattajilla ei välttämättä ole omia kotisivuja/facebook-

sivua. Hyvät sivut ovat kuitenkin tätä päivää ja helpottavat ostajaa kasvattajan

valinnassa, sekä tarjoavat kasvattajalle mahdollisuuden kertoa enemmän itsestään,

kasvatuksestaan ja eettisistä periaatteistaan.

  • Samalla myyjällä on jatkuvasti uusia ilmoituksia myytävistä kissanpennuista.

Kissanpentuja teetetään liukuhihnatahtiin.

  • Myyjä teettää tahallaan sekarotuisia mix-pentueita ja myy niitä rotukissan hinnalla vedoten.

vanhempien ”hyvään taustaan”.

Pennun vanhempien puhdasrotuisuus ei tee kissanpennusta rotukissaa. Kissa on

rotukissa vasta, kun sillä on rekisterikirja.

  • Pentuja ei pääse katsomaan, vaan myyjä haluaa tuoda pennun uuteen kotiin.

Älä ikinä hanki kissaa ennen kuin olet päässyt näkemään kasvattajan ja

kasvatusolosuhteet.

 

Rotukissanpentu maksaa, koska sen kasvatuksessa on suuremmat kulut kuin

kotikissakasvatuksessa. Ei siksi, että se olisi jollakin tapaa parempi tai arvokkaampi kuin

kotikissanpentu. Jotta kasvatustyötä voidaan jatkaa, on pentujen myyntihinnan katettava

kasvatuksesta aiheutuneet kulut. Kotikissanpennuista vastaava hinta ei ole perusteltua, sillä kulut

ovat terveystestien, astutusmaksujen, rekisteröintikulujen jne. puuttumisesta johtuen pienemmät.

Monet myyjät perustelevat kallista myyntihintaa sillä, että hinta karsii automaattisesti pois

vastuuttomat ostajat. Tuon ontuvan perustelun takana on kuitenkin aina ajatus ja toive siitä, että

pennuista jäisi käteen mahdollisimman paljon rahaa. Jokainen osaa varmasti tehdä päässään

seuraavan yhtälön: pienet kulut + suuret myyntihinnat = taloudellinen voitto.

 

Eläinsuojeluyhdistyksellä rokotettu, sirutettu, madotettu, leikattu, FIV- ja FeLV-testattu kissa

maksaa tyypillisesti noin 200-300 euroa. Silti eläinsuojeluyhdistyksetkin pystyvät

haastattelemalla ja tutustumalla löytämään kissoille vastuulliset kodit. Varallisuus ei tarkoita

vastuullisuutta, eikä ostohinnalla pystytä karsimaan pois vastuuttomia ostajia. Vastuullinen

kasvattaja haluaa aina ensin tutustua kotiehdokkaaseen, ja jos moinen kuulostaa liian suurelta

vaivalta, kannattaa jättää kissanpennut kokonaan teettämättä.

 

Ole kissaa hankkiessasi tarkka kissasi kasvuolosuhteista ja terveydestä. Osta rotukissa ainoastaan

rekisteröidyltä kasvattajalta ja pyydä kasvattajalta kirjalliset todisteet kissan terveydestä ja

puhdasrotuisuudesta. Pyydä myös päästä paikan päälle katsomaan pentuja sekä emoa, ja

tutustumaan kasvattajaan. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

 

Älä tue pentutehtailua tai vastuutonta pennutusta.


- Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.