Työharjoittelu Dewillä

Eläinsuojelutyötä voi tehdä monella eri tavalla, kuten Dewiä pitkään seuranneet jo tähän mennessä varmasti tietävät. Tässä postauksessa Dewin ihka ensimmäisenä harjoittelijana ollut Veeku kertoo tekemästään työharjoittelusta ja siitä, miten hän alkujaan tutustui Dewiin ja minkälaisen työharjoittelun Dewillä voi suorittaa. - Ruu, blogivastaava

Olen Veeku, ja teen tällä hetkellä vapaaehtoishommia Dewillä sometiimissä, tapahtumatiimisssä, kannatustuotetiimissä ja hallituksessa varajäsenenä. Aloitin Dewillä vuoden 2024 syyskuussa eri tavalla kuin kukaan koskaan aiemmin, Dewistä nimittäin tuli työharjoittelupaikkani. Tässä blogipostauksessa kerron kokemuksistani työharjoittelusta sekä siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin.

Jos lukijoiden joukossa on sellaisia, jotka pohtivat työharjoittelun mahdollisuutta Dewillä, tämä juttu on hyvä lukea loppuun. Kerron nimittäin kokemuksieni lisäksi siitä, millaisen alan harjoitteluja Dewillä on mahdollista suorittaa ja mitä vaatimuksia harjoitteluun liittyy.

Yksi harjoittelutehtävistä oli Dewin jäsenkirjeen taitto. Muun muassa tämä kuva Maustemäen Chakalakasta valikoitui joulukuun jäsenkirjeen kuvitukseksi. Chakalaka adoptoitiin Dewiltä viime vuoden marraskuussa.

Yksi harjoittelutehtävistä oli Dewin jäsenkirjeen taitto. Muun muassa tämä kuva Maustemäen Chakalakasta valikoitui joulukuun jäsenkirjeen kuvitukseksi. Chakalaka adoptoitiin Dewiltä viime vuoden marraskuussa.

Oma polkuni Dewille

Löysin Dewin vuoden 2024 kesällä hieman sen jälkeen, kun olin muuttanut Turkuun. Opiskelin silloin vielä ammattikorkeakoulussa liikkuvaa grafiikkaa, mutta täysien opintopisteiden suorittamisesta puuttui vielä työharjoittelu. Sen löytäminen oli osoittautunut suureksi haasteeksi alalla, jota en enää kokenut itselleni sopivaksi. Kunnes Dewi putkahti elämääni täysin sattumalta.

Eräänä iltana kotimatkalla kaverini kanssa pysähdyimme katselemaan Aurajoella uiskentelevia lintuja. Pian seuraamme liittyi kolmas henkilö, jonka kanssa juttu luisti hyvin ja ennen pitkää hän kertoi meille Dewistä. Kiinnostuin heti: mikäs tämä tällainen yhdistys oikein on?

Tutustuttuani Dewin toimintaan kävin yhdistyksen järjestämällä kissapiknikillä, jonka jälkeen rohkaistuin kysymään työharjoittelun mahdollisuudesta. Tämän jälkeen osallistuin myös sijaiskotiperehdytykseen. Dewillä ei ollut ikinä ennen ollut työharjoittelijaa, joten aluksi vaikutti siltä, että sen toteuttaminen olisi turhan hankalaa. Alun perin sainkin kieltävän vastauksen, mutta muutaman päivän päästä silloinen sometiimivastaava otti minuun uudestaan yhteyttä ja kertoi harjoittelun sittenkin onnistuvan.

Esimerkki harjoittelutyöstä Dewin somea varten: kuvakollaasi kaikista menehtyneistä Saariston populaation kissoista.

Työharjoittelukokemukseni

Aloitin harjoittelun syyskuussa osana Dewin some- ja tapahtumatiimiä. Vaikka suoritin harjoittelua, ja minulla oli tyypillinen 40 viikkotunnin työaika, käytännössä olin aivan samanlainen vapaaehtoistyöntekijä kuin muutkin dewiläiset. Samat oikeudet ja velvollisuudet koskivat niin minua kuin muitakin vapaaehtoisia.

Pääasiassa tein mainoksia keräyksiin, kirjoitin ja muotoilin jäsenkirjettä sekä suunnittelin Dewin YouTubeen tulevia videoita ja grafiikoita. Työ oli suurilta osin hyvin itseohjautuvaa, joten työharjoittelu Dewillä opetti erityisesti vastuunkantoa ja oma-aloitteisuutta. Tietty luotto omaan arviointikykyyn oli myös tärkeää oppia, sillä oman alani ammattilaisia ei Dewillä oikeastaan ollut.

Harjoitteluni päättyi tammikuun lopussa, mutta kuten alun esittelynikin kertoi, olen edelleen vapaaehtoisena Dewin riveissä. Tykästyin tähän yhteisöön ja työhön, jota teemme, joten ei ollut mikään vaikea valinta jatkaa vapaaehtoisena harjoittelun jälkeenkin.

Ja jos totta puhutaan, olin jo päättänyt liittyä Dewiin ennen kuin työharjoittelun toteutuminen oli edes varmaa.

Fete Venete Torsti adoptoitiin myöskin viime marraskuussa. Tämä kuva kissatytöstä piristi lokakuun jäsenkirjettä.

Mitä työharjoittelu Dewillä vaatii?

Työharjoittelija Dewillä on täysin samassa asemassa kuin muutkin vapaaehtoiset eli samat vaatimukset pätevät heihinkin. Työharjoittelusta ei ole myöskään esimerkiksi mahdollisuutta saada palkkaa. Koska Dewillä ei ole kissataloa, vaan kissat majailevat yhdistyksellä olonsa ajan sijaiskodeissa, esimerkiksi eläintenhoitajat eivät voi suorittaa harjoittelua Dewillä. Vapaaehtoistyö on yleensäkin satunnaista, joten tällä hetkellä on vain muutama ala, jonka opiskelijoille löytyy riittävästi hommia harjoittelun suorittamiseen. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi graafinen suunnittelu, sosiaalinen media, markkinointi tai muu vastaava koulutus.

Harjoittelijalta vaaditaan:

• Täysi-ikäisyyttä, jotta voi liittyä Dewin Discord-kanavalle. Kaikki tärkeä kommunikaatio käydään siellä.
• Osallistumista sijaiskotiperehdytykseen. Perehdytys ei kuitenkaan tarvitse olla käytynä ennen harjoittelun alkamista, vaan siihen voi osallistua sitten, kun seuraava perehdytys pidetään.
• Tarvittavat ohjelmistot omasta takaa. Dewillä ei myöskään ole toimistoa, eli kaikki tehdään etätyönä.
• Työtapaturmavakuutus opiskelijan oppilaitoksen kautta, sillä Dewi ei voi vakuuttaa vapaaehtoisiaan. 

Ja tietenkin on ehkä itsestäänkin selvää, mutta työharjoittelijan olisi oltava kiinnostunut Dewin arvoista ja toiminnasta kissakriisin ratkaisemisessa.

Realismin nimissä on hyvä pitää mielessä, että kaikki Dewillä ovat vapaaehtoisia. Vaikka kaikki edellä mainitut ehdot täyttyisivät, Dewillä ei silti välttämättä ole juuri sillä hetkellä resursseja valvoa antoisaa työharjoittelua. Oma vinkkini on, että mikäli opinnot sen sallivat, harjoittelun voisi jakaa pidemmälle aikavälille. Näin ei haittaa, vaikka välillä on hiljaisempiakin aikoja. Suosittelen rohkeasti ottamaan yhteyttä ja kysymään asiasta!

 

- Veeku, sometiimi, tapahtumatiimi & hallituksen varajäsen

Kissa ei ole villikissa - Dewin teema vuonna 2024

“Kyllä nuo villikissat nyt luonnossa pärjää, kerta villejä ovat”, lausahti tuttavani ihmeissään kertoessani vapaaehtoistyöstäni Dewissä. “Kun ei niitä sitten vaan tapeta kaikkia? Jos on niin villejä ettei koskaan ole nähneet ihmistä?”, jatkoi hän. 

Niin, villejä. Mitä teille tulee mieleen sanasta villi? Bengalin armottomat tiikerit, savannin pelätyimmät pedot eli leijonat? Uhkaavat saalistajat? Hurjat tappajat? 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan määritelmä sanalle ‘villi’ eläinten kohdalla on “vapaana luonnossa elävä, kesyttämätön”. Senhän mukaan populaatiokissat ovat villejä, eikö? Nehän elävät vapaana luonnossa, luonnon varassa jopa. Ja ovat kesyttämättömiä kuin mitkä!

Kuvassa esiintyvä Saariston Antero eli ''vapaana luonnossa''

Asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Toki populaatiokissat elävät “vapaana” luonnossa ja osittain luonnonvaraisinakin, vaikka suuri osa saa ruokansa ihmisten, ruokkijoiden tarjoilemana. Populaatiokissat eivät kuitenkaan selviä luonnon varassa, sillä keskimääräinen elinikä on siellä 2-4 vuoden tietämillä. Valvomatta ulkoileva kotikissa elää helposti yli 15-vuotiaaksi, myös ulkoilevat kotikissat elävät populaatiokissoja pidempään.

Populaatiokissat voivat yksilöinä olla kesyttämättömiä, sillä joillain ei ole yhtäkään ihmiskontaktia elämänsä aikana. Kissat joista kissoina puhumme, toiselta nimeltään kesy- tai kotikissat, eivät kuitenkaan lajina ole kesyttämättömiä. Ihminen on aloittanut kissojen kesyttämisen yli 10 tuhatta vuotta sitten, mikä on johtanut täälläkin kotikissana tunnetun lajin kehittymiseen. Ja kyllä, sellainen kissalaji on olemassa kuin villikissa, toisilta nimiltään euroopanvillikissa ja metsäkissa. Miten se eroaa kotikissasta? No, villikissa voi esim. kaataa ja syödä saksanhirven vasan päivälliseksi.

Kuvassa olevat Saariston kissat, Auri, Eevaliisa, Antero ja Pirjo, saatettiin viimeiselle matkalle.

Populaatiokissat eivät ole kesyttämättömiä villikissoja, vaan ihmisistä vieraantuneita, villiintyneitä kissoja. Tämä fraasi opetetaan jokaiselle dewiläiselle heti ensimmäisessä perehdytyksessä, sillä termin “villikissa” käyttäminen populaatiokissojen kohdalla on kaikin tavoin väärin, niin biologian kuin semantiikan osalta. 

Puhumalla villikissoista ylläpidämme vahingollista kulttuuria, joka esittää meille niin rakkaat, ainoastaan hieman arat, ihmisestä vieraantuneet populaatiokissat jopa vaarallisina ja uhkaavina vieraslajin edustajina, jotka pitäisi metsästää pois. Me sen sijaan näemme aitiopaikalta populaatiokissojen kesyyntymisen rakkaudenjanoisiksi sylivauvoiksi, kun olemme kärsivällisellä työllä saaneet herätettyä kissan ihmistä rakastavan puolen esiin, joka on toden totta kissojen geeneihin sidottu evoluution ja vuosituhansia kestäneen kesytystyön seurauksena.

Kuvassa esiintyy 10 Saariston populaation kissaa. Löydätkö kaikki?

Pyydämme, älkää puhutko villikissoista vaan villiintyneistä tai ihmisistä vieraantuneista kissoista puhuessanne Suomen kissakriisistä ja populaatiokissoista. Suomessa ei ole villikissoja, ainoastaan yksi villikissalaji ja senkin nimi on ilves. 

Kissa ei ole villikissa.

Saariston Sulo päätti eräänä päivänä ottaa päivänunet sijaisihmelön (@kittiediaries) vieressä, vaikka joidenkin mielestä hänet olisi pitänyt ampua villiintyneisyytensä takia.

Lähteet: A revised taxonomy of the Felidae -teos (2017)

- Sofia, vuoden 2024 hallituslainen, kissavastaava sekä sometiimiläinen

Kissapopulaatio omassa pihapiirissä

90-luvun alkupuolella maatilalla oleva kissapopulaatio ei ollut lainkaan ihmetystä herättävä asia. Se oli normaalia, ja niissä asuvat kissat olivat pääosin työkissoja. Siitä ajasta on jo 30 vuotta, mutta yhä edelleen osa ihmisistä on jäänyt kissanpidon sekä kissatiedon suhteen sinne menneisyyteen. Heille kissapopulaatio pihapiirissä ei ole edelleenkään mitenkään negatiivinen asia, vaikka sitä sen pitäisi ehdottomasti olla.

Standardit kissanpitoon ovat muuttuneet. Se mikä aiemmin nähtiin eläinrakkautena ja huolenpitona on nykyisen tiedon, ymmärryksen, eläinten arvostuksen ja eläinlääketieteen kehityttyä eläinsuojelullisesti kestämätöntä.

Ollaan 80- ja 90-lukujen taitteessa. Isoäitini koki olevansa eläinrakas ihminen, ja niin ajattelivat myös muut hänen ympärillään olleet ihmiset. Hän halusi vastuullaan oleville eläimille pelkkää hyvää. Hän kosketti eläimiä hellästi, valvoi mahdollisuuksien mukaan synnyttävien ja sairaana olevien eläinten vierellä. Lopetuskuntoisia eläimien ei annettu kärsiä vaivoissaan, ja eläinlääkäri kävi paikalla säännöllisesti. Myös eläimet saivat sellaista hoitoa mikä siinä ajassa oli vakio - kannattaa muistaa, että eläinlääketiede ja toimenpiteet, joita eläimille tehdään ovat muuttuneet valtavasti 30-35 vuodessa. Esim. kissa oli monille eläinlääkäreillekin monesti “eksoottinen” hoidettava.

Eläimet myös pitivät isoäidistäni. Isoäitini ollessa lomalla eläimet eivät selkeästi olleet tyytyväisiä vaihtuneeseen ruokkijaan ja huolehtijaan. Isoäitini ääni yhdistettynä ruoka-astian ääneen sai eläimet saapumaan paikalle, minun ruoka-aikakuulutukseen vastattiin ihan eri innolla. 

Isoäitini oli myös kissapopulaation ruokkija. Eli nykymielipiteen mukaan uhkailua ansaitseva eläinrääkkääjä, jos lukee eläinsuojeluyhdistysten somepostausten kommetteja. (Dewi ei hyväksy uhkailua, se ei edistä asioita tai paranna yhdenkään kissan oloja.)

Isoäitini pihapiirissä eli arviolta 15-20 kissaa, pentujen kanssa enemmänkin. Kissojen määrää ei rajoitettu esim. leikkauttamalla isoa osaa kissoista. 90-luvulla kissojen leikkauttaminen maaseudulla ei ollut yleistä, sillä se koettiin monesti kalliiksi ja uskottiin laajasti, että leikattu kissa olisi huonompi hiirikissa. Myös uskomukset siitä ettei alle vuoden ikäistä kissaa voi leikata ja että kissan olisi hyvä saada ainakin yhdet pennut elivät voimakkaasti. Isoäitinikin perheessä enemmänkin kissojen määrään pyrittiin vaikuttamaan pentujen myymisellä sekä pentujen ja selkeästi kipeiden kissojen lopettamisella.

Silloin tällaiselle kissanpidolle oli laaja hyväksyntä niin sukulaisten, naapureiden ja tuttujen kesken, maalla kun oltiin ja navettakissoja tarvittiin. Kun pennuille alettiin etsiä koteja moni halusi juuri maalla kasvaneen reippaan kissanpennun, jos haussa ei ollut rotukissaa. Nykyään monet kissoja etsivät ovat onneksi valveutuneempia. 

Aina osa pennuista jäi löytymättä luonnosta, tai ne villiintyivät niin, ettei niiden kiinni saaminen ollut mahdollista. Jäljelle jääneet pennut pitivät populaation elinvoimaisena. Muistan yhdenkin kesän kuinka seurasimme ulkovarastossa olleeseen halkopinoon syntynyttä pentuetta. Ne olivat äärettömän uteliaita karvakeriä, mutta ilman jatkuvaa ihmisen läsnäoloa niistä tuli epäileväisiä ihmistä kohtaan ja luovutusikäisinä (tuohon aikaan 8 viikkoa) niitä oli turha edes yrittää saada kiinni käsipelillä. 

Samaan aikaan sisätiloissa yksi isoäitini lempikissoista hoiti kollin kanssa yhteisiä pentujaan, ja ne madotettiin ja sosiaalistettiin viimeisen päälle. Lapsena en edes kiinnittänyt huomiota tähän eriarvoisuuteen eikä se selkeästi vaivannut myöskään aikuisia, vaan se oli normaalia ja luonnollista.

Saariston Vihtori

Ruokkijalla, kuten isoäidilläni oli, saattaa olla kahdenlaisia kissoja – niitä, jotka asuvat selkeästi ulkona ja pihapiirin rakennuksissa ja sitten niitä, jotka pääsevät myös sisälle asuinrakennukseen tai ovat vallan sisäkissoja. Sisällä olevia kissoja ei välttämättä edes päästetä ulos siinä vaiheessa kun ne ovat selkeästi tiineinä, jolloin niiden pennuilla on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Sen lisäksi ne saattavat olla nykyään leikattuja, madotettuja ja rokotettuja. Näillä kissoilla on yleensä myös nimet - isoäidinkin valokuvakansioista löytyy valokuvia monesta kissasta, ja niiden kuvien vierestä kissojen nimiä. 

Navettakissat taasen - ei niitä nähty silloin 90-luvulla sateessa ja pakkasessa värjöttävinä kissoina. Koettiin, että karja piti navetan talvellakin mukavan lämpiminä, ja kissoille oli tarjolla pehmeitä makuupaikkoja, joten niillä oli hyvät oltavat. Koska tilat olivat aktiivikäytössä ne myös pidettiin siisteinä ja turvallisina. Kissoille oli tehty oviin kulkuaukkoja, joista pääsi kulkemaan navettaan ja lämpimään pannuhuoneeseen vapaasti. Monissa vanhoissa piharakennuksissa voikin ympäri Suomea nähdä näitä navettakissoille tehtyjä kulkuaukkoja.

Monesti populaatiopaikat nykypäivänäkin ovat paikoissa, joissa joskus on ollut karjaa. Yleensä kun karja poistetaan kuviosta, katoaa rakennuksesta lämmöstä osa ja myös karjan ruokinnan paikalle houkuttelevien jyrsijöiden määrä laskee. Paikkojen kunnossapito jää myös rempalleen ja monesti tiloista tulee romuvarastoja. Tämä hankaloittaa kissojen ja niiden jälkipolvien oloa merkittävästi. 

Luonnollisesti niistä navetassakin olevista kissoista huolehdittiin. Tarvitsivathan ne ruokaa ruokavalion täydennykseksi - se oli monesti ainoa hoito, jota kissojen oletettiin 90-luvulla tarvitsevan (valitettavasti yhä edelleen osa ihmisistä olettaa näin). Ruokaa kannettiinkin isoäitini luona ulos isoja määriä useamman kerran päivässä. Pääasiallisesti kissat saivat ruuaksi ihan kissoille suunnattuja kuiva- ja märkäruokia, lisänä meni mm. itse ongittuja kaloja, eivätkä ne joutuneet tyytymään biojätteisiin (esim. puuron syöttäminen kissoille ei ollut mitenkään tavatonta niihin aikoihin). Siihen aikaan melkein jokainen kissa, joka söi kissanruokaa söi Whiskasia ja Latzia, kuten isoäidinkin kissat. 90-luvuilla niitä pidettiin laajasti hyvinä ruokina kissoille ja kuivaruokaa monesti suositeltiin ensisijaisena ruokana jos ihminen täytti kissan ruokakuppia. Nykyään, useamman populaation perusteella voin todeta, että määrä mitä isoäidin kissat saivat ruokaa oli riittämätön. 

Harvalla ruokkijalla on todenmukaista kuvaa siitä kuinka paljon kissoja on. Tähän vaikuttaa se, että samannäköiset kissat menevät helposti sekaisin keskenään. Varsinkin jos porukassa on monta yksiväristä kissaa - ne kahdeksan mustaa kissaa näyttävät hyvin samanlaisilta ja ruokkija voi olettaa, että niitä on vain neljä. Itsekin olen kuullut tarinan kasvaimesta kärsineestä kissasta, joka piti lopettaa. Harmi vain, että ensin lopetettiin se lapsen hyvin identtisen näköinen lempikissa ja sitten vasta se oikea. Molempia kissoja surtiin kovasti. 

Saariston Veikko. Vai onko hän sittenkin Vihtori? Saariston populaatiosta olemme loukuttaneet monta harmaata kissaa, jotka näyttävät hyvinkin samanlaisilta.

Kun isoäiti menehtyi, järjestettiin yhdessä eläinsuojelutahon kanssa kaikkien kissojen loukutus. Tämä ei olisi onnistunut isoäidin elinaikana, koska hänelle olisi ollut kova paikka joutua eroon rakkaista kissoistaan.

Monesti eläinsuojeluyhdistystä lähestytäänkin siinä kohtaa kun ruokkijan kunto huononee niin ettei hän enää pysty huolehtimaan eläimistä tai hän menehtyy ja omaiset eivät halua ottaa kissapopulaatiota vastuulleen. Ruokkija ei välttämättä suostu aiemmin luopumaan tärkeiksi muodostuneista seuralaisistaan ja puuhailusta mitä kissat tuovat. Heistä osa myös pelkää, että kaikki kissat vain lopetetaan ilman harkintaa.

Itse haluan uskon, että isoäitini eläinrakkaana ihmisenä olisi tehnyt muutoksia kissojen pitoon vuosien saatossa samalla kuin ymmärrys asioista yleisesti on lisääntynyt, ja jos lähipiirissä olisi ollut ihmisiä, jotka valistaisivat häntä ja tukisivat viemään kissanpitoa oikeaan suuntaan. Itselleni tämän puolen näkeminen on vaikuttanut haluun tehdä eläinsuojelutyötä ja toisaalta tapaan miten haluan tehdä sitä - kommunikoimalla, kannustamalla muutokseen ja tietoa levittämällä.

Minä, tai kukaan Dewissä, ei hyväksy kuvatunlaista kissojen pitoa ja toivomme, että se olisi jäänyt historiaan. Valitettavasti näin ei ole. Näiltä kissoilta puuttuu kattava terveydenhoito ja nykytiedon valossa hoidossa on useita asioita pielessä.

Itse kuitenkin uskon, että yhä useampi ruokkija on valmis ottamaan apua vastaan, koska tietoa on enemmän ja se tarjoillaan asiallisesti ilman räyhäämistä. Samoin kuin yhä useampi kissanomistaja rokottaa, siruttaa ja leikkauttaa kissansa. Tai on alkanut viime vuosina hoitamaan esim. kissansa hammasterveyttä. 

Jakamalla tietoa ja tarjoamalla apua voidaan ongelmiin puuttua tehokkaammin kuin huutamalla, että ihminen pitäisi lukita alasti kylmään ulkorakennukseen nukkumaan.

- Tekstin kirjoittaja on anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen

---

30 vuotta sitten mitä luultavammin ei ruokkijoita kohtaan olisi kohdistettu niin paljon suurta vihaa mitä nykypäivänä, kiitos internetin sekä tiedon leviämisen. Aina kun julkaisemme postauksen koskien populaatiopaikalla olevia huonoja olosuhteita, tai kuvia missä näkyy erittäin huonokuntoisia kissoja saamme seuraavat päivät erittäinkin aktiivisesti seurata kommenttiosioita. Pääosin kommentit ovat meitä vapaaehtoisia rohkaisevia: meitä kiitetään hyvästä työstä, kehutaan olevan kultaakin kalliimpia, ja voivotellaan miten tilanteet ovat noin pitkälle edenneet. Positiivisten kommenttien lukemisen ohella saammekin poistella niitä erittäin huonoja kommentteja, esim. tälläisiä:

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ei hyväksy minkäänlaista uhkailua, loukkaamista, syrjintää tai kuoleman toivomista ketään ihmistä kohtaan, ei edes kissapopulaation ruokkijaa kohtaan. Pahimmassa tapauksessa erittäin epäasialliset kommentit aiheuttavat sen, että ruokkija kieltäytyy yhteistyöstä ja näin ollen loukutus jää kesken. 

Anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen haluaakin tuoda ilmi ruokkijan lähimmäisen näkökulmaa vaikka tapauksesta onkin jo todella pitkä aika, sekä nostaa esille sen miten vanhoillista tietoa vieläkin ihmisillä voi kissoista olla. Ruokkijat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin eivätkä ansaitse kommentteja joissa heitä uhkaillaan tai toivotaan kuolevan. 

- Jonna P., sometiimivastaava sekä loukuttaja

''Suomi-kissatieto-suomi''

Sijaiskotivastaavamme Linda, joka tunnetaan myös nimellä Villasukkakirjailija, kirjoitti pienen sanakirjan koskien eläinsuojelua sekä ihan vain kissoja. Aivan tekstin lopussa on selitykset villiintyneestä kissasta sekä villikissasta - ja ne kannattaa todellakin lukea! Monesti maallikot puhuvat villikissoista tarkoittaessaan villiintyneitä kissoja, mutta ne eivät ole sama asia.

Sygyzyn Jabba

Eläinsuojelu

Eläinten suojelua kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämistä. Eläinsuojeluyhdistykset toteuttavat eläinsuojelua, ja puolestaan eläinsuojelun toteutumista valvovat eläinsuojeluviranomaiset, kuten valvontaeläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastajat, sekä vapaaehtoisina toimivat eläinsuojeluvalvojat.

Eläinsuojeluilmoitus eli elsu

Eläinsuojeluilmoitus tehdään esim. SEY:n nettisivujen kautta: https://sey.fi/tee-elainsuojeluilmoitus/. Turussa eläinsuojeluilmoitus tehdään sähköpostitse: elainsuojelu@turku.fi. Eläinsuojeluilmoituksia käsittelevät valvontaeläinlääkärit. Ilmoittajan tietoja ei anneta ilmoituksen kohteelle, mutta ilmoituksen yhteyteen tulee jättää omat yhteystiedot, sillä valvontaeläinlääkäri saattaa tarvita lisätietoja ilmoituksen tekijältä.

Eläinsuojeluilmoitukselle on aihetta, jos epäillään esim. pentutehtailua, kissapopulaatiota, pennun olevan ilman emoa tai eläimen olevan kipeä, eikä sitä hoideta tai sitä ei viedä eläinlääkäriin. Elsulle on myös aihetta, jos eläimen pitopaikka on huono tai jos esim. eläintä pidetään pienessä häkissä tai sillä ei ole säänsuojaa. Myös huono kohtelu on peruste eläinsuojeluilmoitukselle: esim. eläin ei saa liikuntaa tai sitä rasitetaan liikaa, sitä kohdellaan väkivaltaisesti tai sen ravinnon- ja vedensaannista ei huolehdita. 

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulaki on 1. heinäkuuta 1996 Suomessa voimaan tullut laki, joka määrää siitä, miten eläimiä saa kohdella. Lakitekstin mukaan lain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki määrää myös siitä, miten eläimen saa tappaa.

Lain yleisenä periaatteena on: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." (Lähde: Wikipedia)

Eläinsuojelulaki on kehittymässä parempaan suuntaan - eläinten hyvinvointilaiksi. Lue lisää: https://mmm.fi/elainsuojelulaki sekä https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/elainten-hyvinvointilaki.aspx

Sygyzyn Boba

Eläinsuojeluyhdistys eli esy

Eläinsuojeluyhdistyksiä on erilaisia. On yhdistyksiä, joilla on työntekijöitä ja velvoitteita ottaa vastuulleen esim. loukkaantuneet luonnoneläimet ja löytöeläimet, joiden omistajaa ei ole tavoitettu. Ja on yhdistyksiä, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja toimintaa toteutetaan resurssien puitteissa.

Eläinsuojeluyhdistys ei aina ota vastaan populaatiokissoja tai villiintyneitä kissoja, jos esimerkiksi resursseja ei yksinkertaisesti ole. Siinä missä esim. Tesy ry:n on otettava vastaan Turun Eläinhoitolalta tulevat löytöeläimet, jos niiden omistajaa ei ole tavoitettu 15 vrk kuluessa, populaatiokissoja puolestaan ei ole velvoitettu ns. kenenkään kontolle. Jos valvontaeläinlääkäri määrää populaatiopaikalle tyhjennyksen, on yleensä vaihtoehdot sellaiset, että eläinsuojeluyhdistys loukuttaa vapaaehtoisvoimin kissat tai muutoin tyhjennys suoritetaan metsästäjien toimesta.

On myös eläinsuojeluyhdistyksiä, joissa uskotaan, ettei villiintynyttä kissaa voi auttaa. On eläinsuojelyhdistyksiä, joiden toiminta on painottunut nimenomaan kissapopulaatioihin ja villiintyneisiin kissoihin.

Eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan kodinvaihtajia, kulkukissoja ja eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneita kissoja resurssiensa ja linjaustensa perusteella.

Valvontaeläinlääkäri

Valvontaeläinlääkäri on eläinlääkäri, jonka tehtävänä on valvoa pidettyjen eläinten oloja ja hyvinvointia. Valvontaeläinlääkärin työ pohjautuu lainsäädäntöön, mm. eläinsuojelulakiin (247/1996). Valvontaeläinlääkärit ovat viranomaisen roolissa kunnassa, kaupungissa tai valtion hallinnossa. Valvontaeläinlääkärit tekevät usein viranomaisyhteistyötä etenkin poliisin kanssa.

Valvontaeläinlääkärin toimenkuvaan voivat Suomessa kuulua: eläinsuojelutarkastukset, ilmoituksenvaraisen toiminnan tarkastukset, luvanvaraisen toiminnan tarkastukset, hygieniatarkastukset (nk. navettatarkastus) ja alkutuotantotilojen tarkastukset. Tarkastuseläinlääkäri on teurastamojen toimintaa valvova eläinlääkäri.

Harmin pentu Kudzoi

Kissapopulaatio & populaatiokissa

Kissapopulaatiossa kissat elävät ns. laumana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Yksi pentue on jo populaation alku. Kissapopulaatiossa eläviä ja eläneitä kissoja kutsutaan populaatiokissoiksi.

Kissapopulaatiosta riippuen, populaatiolla voi olla:

- omistaja, joka pitää kissoja ominaan

- ruokkija, joka pitää vain muutamaa kissaa omanaan. Omat kissat voivat olla joko villiintyneitä leikkaamattomia populaatiokissoja, tai omat kissat voivat leikattuja tai jopa leikattuja sisäkissoja.

- ruokkija, joka tavallaan pitää kissoja ominaan, mutta ei ota vastuuta kissojen hoidosta muutoin kuin ruokkimalla niitä.

- ruokkija, joka pitää kissoja naapuruston valvomatta ulkoilevina kissoina tajuamatta, että on itse ns. populaation "keskus".

- ruokkija, jolle kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan.

Toisinaan kissojen ruokkija on tiedostanut itse tilanteen ongelmallisuuden, ja on kiitollinen avusta. Toisinaan ruokkija pelkää, että kissat vain lopetetaan. Valitettavan usein ruokkija ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, ja kokee kissojen olevan terveitä ja hyvin hoidettuja - vaikka ne eivät olisi koskaan käyneet eläinlääkärissä.

Ruokkija yleensä vain ruokkii kissoja. Joissakin tapauksissa ruokkija tarjoaa kissoille sateensuojaa ulkorakennuksista ja sekoittaa ruokaan matolääkettä. Kissoja ei kuitenkaan hoideta muutoin: niitä ei rokoteta tai leikkauteta, eikä niitä viedä eläinlääkäriin, vaikka kissat oireilisivat selvästi. Hoidon puutteen ja heikon ravinnon takia kissat eivät yleensä elä muutamaa vuotta kauempaa. Kissapopulaatioista loukutetuilla kissoilla on usein sisäloisia, tartuntatauteja ja monenlaisia hoitamattomia terveysongelmia. Populaatiokissat ovat yleensä alkuun arkoja, koska ne eivät ole olleet tekemisissä ihmisen kanssa tai ainut ihmiskontakti on ollut sellainen, että ihminen on jättänyt sille jonnekin ruokaa.

Usein populaatiokissat elävät luonnon armoilla. Valitettavan usein populaation ruokkijalle kissat eivät yleensä ole lemmikkejä, vaan niitä ruokitaan samalla mentaliteetilla kuin pikkulintuja tai oravia. 

Kezän Malittu

Loukuttaminen

Loukku on metallinen tai vanerinen häkki, jonka perälle asetetaan ruokaa. Kun kissa kulkee tarpeeksi pitkälle loukkuun, loukku räpsähtää kiinni. Jotta populaatiokissoja saadaan sisätiloihin, ne loukutetaan ulkoa. Myös yksittäisiä karkureita loukutetaan, sillä käsikesy ihmisrakas lemmikki saattaa ulkona olla aivan erilainen kissa stressin ja uuden ympäristön takia.

Kissa reagoi loukkuun joutumiseen joko jäätymällä paikalleen tai panikoimalla. Kissa saattaa yrittää päästä loukusta pois kaikin keinoin, mutta alkupaniikki kestää vain muutaman minuutin. Jotkin tahot ajattelevat kissan olevan toivoton tapaus, jos kissa loukkuun joutuessaan käyttäytyy aggressiivisesti, ja ne lopettavat kissan. Kissan aggressiivinen käytös loukussa on kuitenkin ymmärrettävä reaktio. Jopa koko elämänsä lemmikkinä ollut kissa voi reagoida erittäin hyökkäävästi jouduttuaan loukkuun.

Kopittaminen / kopattaminen

= kissan saaminen kantokoppaan sisätiloissa. Jos kissa ei ole nostettavissa kantokoppaan, kissa tarvitsee kopittaa. Eli toisin sanoen kissa ohjeistetaan koppaan koskematta kädellä siihen. Yleensä kopittaminen onnistuu helpoiten siten, että kissa on rajattu pienempään tilaan ja kissan piilotellessa jossain (pesukoneen takana, lipaston alla tms), pyyhkeiden ym. avulla kissalle tehdään ainut kulkureitti kohti kantokoppaa. Jos kissa ei lähde liikkeelle, sitä ohjataan jollain kättä pidemmällä liikkumaan kohti koppaa.

Kissa voidaan myös haavittaa, eli laittaa koppaan pieneläinten pyydystämiseen tarkoitetulla haavilla, jossa on vetoketju haavin suljetussa päässä helppoa avaamista varten. Haavin avoin pää saadaan nopeasti suljettua erityisellä sulkusysteemillä, jolloin kissan ollessa haavissa koko systeemi voidaan laskea koppaan, vetoketju voidaan avata ja haavi vedetään ulos kopasta kissan jäädessä koppaan. Vinkkejä aran kissan kopittamiseen löytyy blogitekstistämme Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä.

Plotina

Löytölä/löytöeläinkoti/löytöeläinhoitola/eläinhoitola

= paikka, joka ottaa vastaan löytöeläimet. Kaikki löytölät eivät kuitenkaan ota kaikkia löytöeläimiä vastaan: usein rajaus menee kissoissa. Löytökissaa ei oteta vastaan esimerkiksi siksi, että se mielletään valvomatta ulkoilevaksi kissaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Koska löytölöilläkin on rajalliset resurssit, saattaa löytölä joskus vain todeta, että kissa on valvomatta ulkoileva lemmikki, tai että kissan päälle tulisi heittää vettä, jotta se menisi omaan kotiinsa.

Löytölän tulee 1. pitää löytöeläintä hoivissaan 15 vuorokauden ajan, 2. katsoa, onko eläimellä sirua tai tunnistemerkintää, 3. etsiä eläimen omistajaa ja 4. hoidattaa akuutit terveysongelmat. Jos eläimelle, useimmiten kissalle, ei löydy omistajaa, löytölä voi etsiä kissalle uuden kodin tai sijoituspaikan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykseltä. Tai sitten kissa voidaan resurssipulan takia lopettaa - vaikka se olisi täysin terve.

Sijaiskoti/tilapäiskoti/ensikoti/kummikoti

On eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla on kissatalo, jossa käy palkattuja ja/tai vapaaehtoisia hoitajia, ja on eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla kissat asuvat vapaaehtoisten ihmisten luona kotiolosuhteissa. Yhdistyksestä riippuen näitä koteja kutsutaan sijaiskodeiksi, tilapäiskodeiksi, kummikodeiksi, ensikodeiksi ja niin edelleen. Joillakin yhdistyksillä on kissatalo ja lisäksi sijaiskoteja.

Meillä Dewillä puhutaan sijaiskodeista. Yhdistys kustantaa kissan ruuat, hiekat, tarvikkeet ja eläinlääkärikulut, ja tarjoaa sijaiskodille ohjeita ja tukea kissa-arkeen. Kun kissa on alkanut luottaa ihmiseen, tälle aletaan yhdistyksen puolelta etsimään loppuelämän kotia. Potentiaalinen kotiehdokas haastatellaan, ja ennen adoptiota kotiehdokas käy sijaiskodissa katsomassa kissaa.

Kezän Vihmu

Kodinvaihtaja

Kodinvaihtajasta puhutaan silloin, kun kissa on ollut jo lemmikkinä, mutta jonkin syyn takia kissa joutuu vaihtamaan kotia. Syynä voi olla on puhjennut allergia tai perheenlisäys, johon kissa ei sopeudu. Joskus kodinvaihtajat etsivät eläinsuojeluyhdistysten kautta uutta kotia. Valitettavan usein luopumisen syynä on myös se, että kissa kipu- tai stressioireilee, eikä sitä ymmärretä tai kissan nykyisessä ympäristössä ei pystytä sulkemaan stressitekijää pois arjesta: esim. pihalle ja ikkunoiden taakse tulevat valvomatta ulkoilevat kissat. Syitä kodinvaihtoon voi lukea esim. Dewillen blogitekstistä Kissa palaa yhdistykselle.

Kesäkissa

Kesäkissa otetaan kesällä, kun esimerkiksi ihmiset ovat paljon mökillä. Kesäkissan annetaan yleensä liikkua ulkona valvomatta, eikä sen hoitoon sitouduta, sillä kissa jätetään omilleen syksyllä. Kesäkissan kohtalo on jokin seuraavista: 1. Kissa kuolee muutaman vuoden sisällä, 2. Joku alkaa ruokkia kissaa, jolloin elinikä pitenee jonkin verran, 3. Kissa löytää tiensä kissapopulaatioon tai 4. Kissa leikkaamattomana aloittaa kissapopulaation.

Kulkukissa

Kulkukissa, jota tavataan vain yksin kuljeksimassa, ei ole populaatiokissa. Useimmiten kulkukissa vaeltelee asutulla alueella. Ihmiset luulevat kissan olevan naapurin kissa, ja kissa voikin saada ruokaa useammasta pihasta, mutta kissalla ei ole varsinaista omistajaa, sillä ei ole pääsyä sisätiloihin eikä kukaan hoida sitä. Joskus valvomatta ulkoilevia kissoja luullaan kulkukissoiksi, mutta useimmiten kulkukissaa luullaan jonkun valvomatta ulkoilevaksi lemmikiksi.

Löytökissa

Löytökissa on kissa, joka löydetään ulkoa ilman valvontaa ja jolla oletettavasti on omistaja. Valvomatta ulkoilevat kissat ja löytökissat menevät usein sekaisin. Kissojen valvomatta ulkoilu ja ihmisten käsitykset siitä, että kissa kuuluu luontoon, vaikeuttavat yleensä karkulaisten löytämistä. Löytökissat toimitetaan löytölään.

Kezän Prûzin

Sisäkissa

Sisäkissa asuu sisällä ihmisten kanssa. Sisäkissa voi myös ulkoilla, mutta kissa ulkoilee vain valvonnassa.

Ulkokissa

Ulkokissa on vähitellen historiaan jäävä lemmikkikissan pitomuoto. Ulkokissalla ei ole pääsyä ihmisten asuinrakennukseen eikä sitä oteta kotiin sisälle: kissa ulkoilee valvomatta ja saa säänsuojaa vain ulkorakennuksista. Ulkokissa eroaa yleensä villiintyneestä kissasta ja populaatiokissasta siten, että se on kesy ja sitä käytetään yleensä kuitenkin eläinlääkärissä ainakin selvästi näkyvien oireiden myötä (ontumiset, haavat jne).

Valvomatta/vapaana ulkoileva kissa

Valvomatta ulkoileva kissa on lemmikki, jolla on omistaja. Kissan hoitoon sitoudutaan vaihtelevasti: toiset omistajat sitoutuvat kissan hoitoon, toiset omistajat eivät edes etsi kissaansa, mikäli sitä ei kuulu takaisin kotiin.

Valvomatta ulkoileva kissa päästetään ulkoilemaan omillaan ilman valvontaa. Järjestyslain mukaan kissan omistajan on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei se pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua. Kissa on valvomatta ulkoileva kissa, vaikka se esimerkiksi ulkoilisi vain kesällä/mökillä/saaressa ilman valvontaa.

Valvomatta ulkoilevat kissat pahentavat eläinsuojelullista ongelmaa, mikäli ne ovat rokottamattomia ja/tai leikkaamattomia. Leikkaamattomina ne tekevät lisää ei-toivottuja pentuja, ja rokotettuinakin valvomatta ulkoilevat kissat voivat levittää tauteja, loisia ja jopa ihmisiin tarttuvia alkueläimiä. Valvomatta ulkoilevan kissan tulisi aina olla sirutettu ja rekisteröity esimerkiksi Turvasiruun tai Kissaliittoon. 

Kissasta harvoin näkee päällepäin, onko se hyvin hoidettu lemmikki vai populaatiokissa, joka ei ole koskaan saanut hoitoa. Kissa voi näyttää päällepäin voivan hyvin, mutta eläinlääkärissä voikin paljastua, että kissa on täynnä sisäloisia, se kärsii aliravitsemuksesta, sillä on suussa hammasongelmia ja/tai kissalla on jokin tauti, joka vaatii hoitoa. Valvomatta ulkoilevat kissat kuormittavat eläinsuojelutoimijoita, sillä omillaan kulkeva kissa voi olla myös karkuri, hylätty tai luontoon syntynyt kissa. Siksi siruttaminen on tärkeää, jotta kissasta saadaan heti varmuus, että sillä on omistaja. 

Lemmikki

Lemmikki on kotieläin, joka tarvitsee ihmisen hoitoa. Esimerkiksi kissa on lemmikki. Ihmisen tulee tarjota kissalle ruuan lisäksi katto pään päälle ja huolehtia sen hyvinvoinnista, kun kissa sairastuu. Kissa ei kuulu luontoon. Jos se kuuluisi, se selviäisi siellä metsän eläinten tavoin. Lue lisää esim. Villasukkakirjailijan tekstistä Kissa on lemmikki, ei luonnoneläin.

Villikissa

Villikissa on oma lajinsa, eikä niitä ole Suomessa. Ainut villi kissaeläin täällä on ilves. Muutoin ulkona elävät kissat ovat villiintyneitä kissoja, eli ne ovat kuitenkin kotikissoja (felis catus). Villiä ei kuulu kesyttää ja se kuuluu luontoon. Villiintynyt puolestaan on kesy lemmikkieläin, joka on päässyt vähäisen ihmiskontaktin takia villiintymään. Tämä on kuitenkin korjattavissa.

Leimu Lemmikki

Villiintynyt kissa

Suomessa ei ole villikissoja: ainoastaan ilves on villi kissaeläin täällä. Luonnosta löytyy kotikissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. 

Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Jos kissalla on kipuja, ja hoidon jälkeen se alkaa heti luottaa ihmiseen, onko kissa missään kohtaa ollut edes villiintynyt vai onko se vain ollut kipeä? Ulkona elänyt kissa on kohdannut usein kissavihaa, joten onko kissa villiintynyt vai onko sillä vain itsesuojeluvaisto, kun se ei yhdeltä istumalta luota ihmiseen?

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkukissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin valvomatta ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun esimerkiksi kissa ulkoilee valvomatta, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa. Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Mutta kun kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä. Noin puolet ulos syntyneistä kissoista menehtyy jo pentuaikana.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Kissan asema Suomessa on heikko. Jos valvomatta ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla. Esimerkiksi, jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry työskentelee pääasiassa villiintyneiden kissojen kanssa. Haluamme parantaa kissojen asemaa, ja siten villiintyneisyyden leima on sellainen asia, josta pyrimme pääsemään eroon. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ihmisiin tottumattomista kissoista, jotka ajan kanssa oppivat luottamaan.

- Linda E., sijaiskotivastaava

Sygyzyn Harmi sekä hänen pentunsa Kringeli

Eläimen arvo ja lainsäädännölliset muutostarpeet

Kissan arvo ja kissakriisi

Kissan arvosta tai ennemminkin arvottomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon. Kissaa ei arvosteta lemmikkinä niin kuin esimerkiksi koiraa arvostetaan. Kissan aktivointiin, ulkoiluun, liikuntaan tai ruokintaan ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin koirien kohdalla. Ei-toivotut kissat hylätään tai tapetaan eikä kissojen hyvinvointia huomioida riittävissä määrin. 

Ajatus kissan arvottomuudesta on osaltaan johtanut vallitsevaan kissakriisiin. Kissakriisi tarkoittaa, että Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Kissakriisiä kuvataan laajaksi, ympärivuotiseksi ja kalliiksi ongelmaksi. Kissakriisin selitetään johtuvan leikkaamattomista, valvomatta ulkoilevista lemmikkikissoista, jotka lisääntyvät luonnossa hallitsemattomasti. Kissakriisi ja ajatus kissan arvottomuudesta voidaan perustellusti liittää myös ihmisten tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. 

Kissoja yli sadan kissan populaatiosta. Nämäkin kissat loukutettiin ja hoidettiin vapaaehtoisvoimin neljän yhdistyksen yhteistyönä.

Uskomusten vastaisesti kissa ei selviä Suomen luonnossa, ja kissapopulaatioiden kissat kärsivät pääsääntöisesti sisäsiittoisuudesta, loisista ja erilaisista elämää haittaavista sairauksista. Kissapopulaatioon voi kuulua yli sata kissaa ja populaatiot voivat elää sekä luonnossa että ihmisten asunnoissa. Kissakriisin hoitaminen on käytännössä kokonaan ulkoistettu vapaaehtoistyöntekijöille. Kriisin ratkaisuksi on esitetty muun muassa kissojen leikkaamista ja pakollista tunnistusmerkintää, jotka ovat molemmat erittäin tärkeitä avaimia kissakriisin ratkaisemiseen. 

Kissakriisin voidaan kuitenkin myös väittää olevan vain heijastus suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka ytimessä on ihmisen vääristynyt suhde eläimiin. Perinteisesti eläimet on nähty resursseina, omaisuutena ja alisteisena ihmiseen nähden. Eläimen arvo on ollut riippuvainen siitä taloudellisesta tai muusta arvosta, jonka ihminen on eläimelle suonut. Eläimiä on käytetty ja käytetään ruokana, vaatteina, somisteina, koristeina, harrastusvälineinä ja viihteenä sen sijaan, että ne miellettäisiin tunteviksi olennoiksi, joilla on itseisarvoa. Kissakriisin ratkaisemiseen esitetyt keinot eivät näin ollen poista rakenteellista vääristymää, joka on sidottu syvälle yhteiskuntien historiaan, kulttuuriin ja talouteen. 

Lainsäädännöllinen muutostarve

Voimassa oleva eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamisen eläimelle. Lain kauniista kirjauksesta huolimatta eläimille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa laillisesti ja järjestelmällisesti. Voidaan väittää, ettei eläinsuojelulainsäädäntö kyseenalaista eläinten käyttöä ihmisten tarpeisiin, vaan luo sille puitteet. Valmisteilla on tällä hetkellä uusi eläinsuojelulaki, jonka on kuitenkin kuvattu olevan jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut. Kriittisimmissä kannanotoissa on lisäksi esitetty, että niin kauan kuin ihmiset asetetaan lainsäädännössä muiden elävien olentojen yläpuolelle, eläinten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee jatkumaan. Voidaankin pohtia, josko eläinoikeusongelmien ratkaiseminen edellyttäisi systeemitason läpileikkaavaa muutosta perustuslain tasolla asti.

Perustuslaki on normihierarkiassa muita lakeja korkeammalla eikä tavallinen laki voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tästä syystä ihmisten perustuslailliset oikeudet, kuten uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ohittavat eläinten suojaksi säädetyt lait. Yksi vaihtoehto olisi nostaa eläinten oikeudet perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle. Tällöin eläinten oikeudet eivät olisi sivuutettavissa jokaisessa intressiristiriitatilanteessa vaan eläinten ja ihmisten oikeuksia tulisi punnita keskenään esimerkiksi suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden näkökulmista. Eläinten oikeuksia voitaisiin edelleen rajoittaa, mutta rajoitusten olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niin vähäisiä kuin mahdollista tavoiteltuun päämäärään nähden. Välttämättömyysperiaate puolestaan tarkoittaisi, ettei eläimen oikeutta elämään saisi rajoittaa, ellei se olisi välttämätöntä esimerkiksi ihmisen tai toisen eläimen suojelemiseksi. Kirjaus eläinten oikeuksista perustuslaissa voisi olla esimerkiksi: ”Eläimillä on oikeus elämään ja vastuu eläinten suojelusta kuuluu kaikille”. Tällainen kirjaus antaisi julkiselle vallalle perustuslaillisen toimintavelvoitteen kehittää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa tavalla, joka turvaisi jokaiselle eläimelle mahdollisuuden elää. Yksityisen henkilön kohdalla kirjaus voisi merkitä aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä pidättäytymistä sellaisesta toiminnasta, jolla eläimille aiheutetaan haittaa. Tuomioistuimissa eläimiä voisi edustaa samalla tavalla kuin nykyäänkin edustetaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi edustaa itseään oikeudessa. 

Nyytti nauttimassa sijaiskodin rakentamasta catiosta, jossa se sai toteuttaa kissalle lajityypillistä käytöstä kiipeilyn, tarkkailun ja luonnon haistelun muodossa.

Kissa ei selviä luonnossa vaan se on ihmisen hoidosta riippuvainen eläin.  Jos kissoilla olisi perustuslaillisia oikeuksia, oikeuksien toteutuminen edellyttäisi aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä kissojen omistajilta että julkiselta vallalta, eikä kissakriisin ratkaiseminen olisi ainoastaan vapaaehtoisten harteilla. Perustuslaillinen muutos vahvistaisi myös niitä eläinten oikeuksia, jotka on jo kirjattu eläinsuojelulakiin. Kissojen kannalta perustuslaillinen oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet voisivat tarkoittaa oikeutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, hoivaan, asianmukaiseen ravintoon ja juomaan sekä elinympäristöön ja lepoon. Oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen voisi tarkemmin ottaen tarkoittaa esimerkiksi, että kissoille tulisi taata mahdollisuus leikkiin, kiipeilyyn ja juoksemiseen sekä mahdollisuus viettää aikaa lajitoverin kanssa. Nämä ovat vain esimerkkejä. 

Ajattelutavan muutos

Voidaan myös pohtia, onko perustuslaillinen muutos välttämätöntä vai voitaisiinko ajattelu- ja toimintatapojen muutokset saavuttaa muilla keinoilla tai vain tavallisen lain tasolla. Toisaalta on perusteltua väittää, että lainsäädännön muutokset ohjaavat yleisesti ihmisten arvomaailmaa ja eläinten oikeuksien nostaminen perustuslain tasolle voisi edistää laajemminkin asenteiden muutosta. Yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa pohtimaan perusteluita sille, miksi eläinten käytön tai - kuten kissakriisi osoittaa - väheksymisen nähdään olevan hyväksyttävää. Samassa yhteydessä voisi esimerkiksi arvioida, missä määrin kaupallinen lemmikkieläinten myyntiä koskeva toiminta on kannatettavaa ja hyväksyttävää samalla kun Suomessa on valtavasti kodittomia kissoja ja muita eläimiä. 

Luna von Lojo rentoutumassa sijaiskodissa. Dewillä kissat päätyvät omiin koteihinsa adoption kautta ja kodit pyritään valitsemaan niin, että niissä arvostetaan kissaa perheenjäsenenä.

Mitä tulee yleisesti kissojen asemaan, yksi askel voisi olla vähitellen luopua siitä ajatuksesta, että eläimet ovat omaisuutta. Päinvastoin kissan tai muun eläinkumppanin hankintaan voitaisiin suhtautua adoption tavoin, mikä korostaisi vastuuta toisen tuntevan olennon elämästä. Tämäkin muutos edellyttäisi toki lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä laissa eläin on edelleen rinnastettavissa esineeseen. Joka tapauksessa voidaan väittää, että eläimen, kuten kissan, arvo ei ole riippuvainen siitä arvosta, jonka ihmiset ovat perinteisesti eläimelle antaneet. Eläimiin tulisikin suhtautua siten, ettei keskiössä ole eläimen itselle tuoma taloudellinen, viihteellinen tai muu hyöty vaan eläin olentona, jolla on oma, ainutlaatuinen ja arvokas kokemusmaailmansa. 

Venla Mathlein

Oikeustieteen opiskelija

Kannanotto Aluehallintoviraston julkaisuun 114/2021

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen 114/2021 “Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa”. Jo itse otsikko kertoo karua kieltä niistä asenteista, joita vastaan Dewikin on taistellut 20 vuotta. Puhutaan “hävittämisestä” sen sijaan, että voitaisiin puhua vaikkapa hoitamisesta.

On hyvä, että virallisella taholla on herätty kissakriisiin ja koetettu kehittää ratkaisuja. Ohjeessa on kuitenkin monia virheitä ja kissoille vahingollisia kohtia. Julkaisussa puhutaan virheellisesti villikissoista, vaikka Suomessa ei sellaisia ole. Villikissa (esim. Felis silvestris) on oma lajinsa, ja Suomesta löytyy villiintyneitä lemmikkikissoja (Felis catus), jotka ovat päässeet villiintymään ihmisten välinpitämättömyyden takia.

AVI:n julkaisu on myös hyvin ristiriitainen, sillä samassa ohjeistuksessa puhutaan sekä siitä, miten sairaita kissapopulaatiot ovat, että siitä, miten kissa menestyy luonnossa. Ilman ihmisen apua noin puolet luontoon syntyneistä kissoista (Felis catus) kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana.¹²³ Mikäli kissa (Felis catus) selviää pentuajasta, sen elinikäodote on silti alle kaksi vuotta, jos kissa elää täysin ilman ihmisen apua.⁴ Suomessa kissapopulaatioista löydetään jatkuvasti yli 2-vuotiaita kissoja (Felis catus), sillä usein populaatiokissoilla on ruokkija tai ruokkijoita, ja kissat saavat suojaa ulkorakennuksista.

Julkaisu ei huomioi sitä, miten valvomatta ulkoilevat kissat altistuvat suurilta osin samoille sairauksille ja riskeille kuin mitä populaatiokissat. Sen sijaan julkaisussa kehotetaan loukuttamaan populaatiokissoja kohtalaisen lyhyen ajan sisään, jotta valvomatta ulkoilevia kissoja ei jouduta pitämään liian kauaa "suljettuna sisätiloihin".

Leni, Dewiltä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Raha vai itseisarvo

“Kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.”

Aluehallintoviraston julkaisussa kissan arvo nähdään vain rahallisen mittarin kautta, eikä elämällä ole lainkaan itseisarvoa. Meidän näkökulmastamme tämä on täysin väärä lähestymistapa. Kissaa ei missään tapauksessa tule jättää hoitamatta vain siksi, että sen hoito maksaa tai siksi että edelleen osan mielestä 20€ on kissasta sopiva summa.

Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät hoida villiintyneiden kissojen hoitokuluja, päätösvaltaa siitä, kuinka arvokkaita kissat ovat ja kuinka paljon yksittäisiin kissoihin laitetaan rahaa tulee olla hoitokulut maksavalla taholla. Se taho on yleensä eläinsuojeluyhdistys, vaikka kissat otettaisiin vastaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. 

Ohjeistus selkeästi nimittäin puhuu myös siitä, että viranomaisten omat resurssit eivät riitä, vaan apuun kannattaa ottaa eläinsuojeluyhdistykset. Tämä on yksi julkaisun harvoista positiivisista asioista: yhteistyön lisäämiseen kannustaminen.

Fella la Mowers, populaatiokissa, joka on loukutettu 6-7 viikkoa sitten ja jota ei voi enää kutsua villiintyneeksi. Fella leikkii ihmisen kanssa ja syö ruokaa, vaikka ihmisen käsi olisi ruokakipon vieressä.

Kriteerit kissan hengelle ja kaikille muille kissoille sen ympärillä

Materiaalissa määritetään mm. millaisilla kriteereillä yksittäiset kissat voidaan "säästää" ja myös mistä syistä koko populaatio tulee lopettaa.

Julkaisun mukaan "yksittäisen kissan tulee olla käsiteltävissä ja riittävän terve". Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa käsiteltävissä ja riittävän terve. Täysin kesy sylikissakin voi olla mahdoton käsitellä esim. eläinlääkärissä, ja toisaalta eläinsuojeluyhdistyksillä on jakaa tuhansittain kertomuksia siitä, kuinka villiintyneestä kissasta kuoriutuu silitettävä kissa.

Arviolta jopa 70% kaikista kissoista, ei siis vain villiintyneistä populaatiokissoista, kärsii elämänsä aikana hammasongelmista. Koituuko siis kolmen hampaan poisto 4-vuotiaan populaatiokissan kohtaloksi, kun samaan aikaan 3-vuotias rotukissa omistaa enää puolet hampaistaan?

Populaatioiden kohdalla AVI suosittelee mm. lopettamaan kissapopulaation kaikki kissat, jos populaatiossa on tavattu FIV- tai FeLV-positiivinen kissa, sen sijaan, että ohjestettaisiin tahoja testauttamaan kissoja. Ilmeisesti AVI näkee rahan tuhlauksena sen, että kaikki yksilöt testattaisiin ja seulottaisiin.

Dewi ry testauttaa kaikki yhdistykselle tulevat kissat FIV:n ja FeLV:n varalta ja maksamme tästä 24-31€ per kissa. Dewillä ei ole todettu ainakaan 12 vuoteen yhtäkään FeLV-positiivista kissaa, FIV-positiivisia kissoja on ollu kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana, eivätkä ne ole tulleet edes samalta paikkakunnalta.

Me emme lopeta FIV- tai FeLV-positiivisia kissoja, koska sisäkissoina yksin tai kaverinaan toinen FIV/FeLV-positiivinen kissa, ne eivät levitä tautia eteenpäin. Ja kun kissa on hyvin hoidettu, FIV ei välttämättä lyhennä kissan elinikää ollenkaan. 

Lumo von Lojo ja Kaino, Dewiltä adoptoidut, entiset villiintyneet populaatiokissat. Lumo adoptoitiin ensin, ja myöhemmin hoitoon tullut sijaiskissa Kaino jäi myös pysyväksi perheenjäseneksi.

Kissan kokema stressi

Kun puhutaan villiintyneistä kissoista, monesti vedotaan myös niiden kokemaan stressiin ja siitä johtuvaan kärsimykseen. Olemme eri mieltä ohjeen kohdasta: "Pelokkaan ja käsittelyyn tottumattoman kissan tutkiminen, kuljettaminen ja hoito aiheuttaa sille turhaa ja pitkittynyttä kärsimystä."

Luonnollisesti kissan kuljettaminen ja tutkiminen eläinlääkärissä luo stressiä. Kyse on kuitenkin lyhytaikaisesta stressistä, josta kissa toipuu tunneissa. Myös täysin kesy kotikissa voi stressaantua näistä asioista suunnattomasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että tällainen kotikissa jäisi rokottamatta tai sitä ei vietäisi eläinlääkärin hoitoon, kun se sitä tarvitsee. 

Dewillä aina pitkäaikaisessa sairaanhoidossa arvioidaan tilanne myös stressin kannalta, mutta kokemus on opettanut, että esim. hammashoidot eivät lisää keskimäärin kissan kokemaa stressiä enempää pelokkailla kissoilla kuin kesymmillä lajitovereilla. Yleensä kissa ottaakin kesyyntymisessä harppauksia eteenpäin, kun se ei ole enää kivuissa esimerkiksi hammasongelmien takia.

Kun pelokas ja arka kissa sijoitetaan oikeanlaiseen ympäristöön, sen kokema stressi laukeaa yleensä alle vuorokaudessa kiinniotosta ja kissa alkaa toimittaa normaalisti perustoimia: syödä, käydä hiekkalaatikolla ja liikkua tilassa, kun se on yksin. Stressaantuneena kissa ei pysty syömään, joten se on hyvä mittari tähän.

Perushoito - ruuan antaminen ja vessan siivoaminen - eivät tällaisessa ympäristössä aiheuta “turhaa kärsimystä” kissalle. Lyhytaikaisella stressillä saavutetaan pitkäaikaista hyötyä, kun pelokkaan kissan kanssa toimitaan kissan ehdoilla, eikä aiheuteta sille esim. turhalla pakkokäsittelyllä lisästressiä. Kissa rentoutuu ja pystyy ensin viettämään aikaa, leikkimään ja nukkumaan samassa tilassa ihmisen kanssa ilman stressiä. Sen jälkeen, sitä mukaan kun luottamussuhde ihmiseen kasvaa, kissan pelokkuuden alta tulevat esiin muut luonteenpiirteet ja sen omat tarpeet liittyen mm. koskettamiseen. Monesti muutaman viikon vaihtelevalla stressillä saavutetaan vuosien rento arki.

Puikko la Letala, Dewilä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Vaikuttaako AVI:n ohje kissakriisiin?

AVI:n julkaisu heikentää kissojen tilannetta Suomessa ja osittain voi jopa lisätä viranomaisten kuormaa. Se vaikeuttaa juuri niiden eläinsuojeluyhdistysten työtä, jotka auttavat kiinteistöjen omistajia ratkaisemaan yhteistyöllä villiintyneen kissapopulaation ongelman muilla keinoilla kuin lopettamalla. Moni empii yhteydenottoa eläinsuojeluyhdistykseen, sillä pelkona on kissojen joukkohävitys, koska kissat eivät ole sillä hetkellä käsiteltäviä ja niillä saattaa olla jotain vaivaa.

AVI:n ohjeistus ei siis suinkaan ratkaise kissakriisiä, joka on syntynyt kissan vähäisestä arvostuksesta, vaan suurella todennäköisyydellä pahentaa sitä, kun populaatioista ei lopettamisuhan takia haluta enää ilmoittaa. 

Selkeä kissakriisiin ehkäisyyn vaikuttava asia on julkaisussa esitetty suositus, että  uudelleensijoitettavat kissat ovat tunnistusmerkittyjä sekä leikattuja. Tätähän kaikki Dewiltä eteenpäin lähtevät kissat ovat. Osittain tämän takia Dewillä kissanpentujen luovutusikä on 16 viikkoa, jotta myös pennut lähtevät uusiin koteihin leikattuina.

Dewi aikoo jatkossakin auttaa villiintyneitä kissoja ja käyttää niihin aikaa ja rahaa. Meille jokainen kissa on arvokas. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistykseltä on adoptoitu 370 kissaa, jotka AVI:n mielestä olisi pitänyt hävittää, koska ne ovat alunperin villiintyneitä (populaatio)kissoja. 

- Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus

Lähteet:

¹ https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2003.222.42

² https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12523478/

³ https://www.semanticscholar.org/paper/Evaluation-of-the-effect-of-a-long-term-and-program-Levy-Gale/cfcf78a325e92bd552d51383b8aefb7342235ae5

⁴ https://www.aspca.org/helping-people-pets/shelter-intake-and-surrender/closer-look-community-cats

https://en.wikipedia.org/wiki/Feral_cat

Bella – Dewin ensimmäinen luovutettu eläin

"Kodittomat eläimet Dewi ry luovuttaa alla olevalla päivämäärällä sopimuksessa mainitun eläimen täyden omistusoikeuden eläimen adoptoivalle henkilölle." Ensimmäinen luovutussopimus, joka Dewiltä löytyy on vuoden 2002 marraskuulta, ja sillä on luovutettu Bella-niminen koira.

Oli vuosi 2002, kun Dewin puhelimeen tuli puhelu, josta alkaa Bellan tarina. Linjan toisessa päässä oli hätääntynyt nainen, ja hän pyysi apua koiransa kanssa, koska naapuri oli uhannut ampua koiran. Syy oli koiran haukkumisessa: Bella kun oli kova tyttö vartioimaan ja ilmaisemaan sen kovaäänisesti. Yhdistykseltä hypättiin autoon ja lähdettiin tutustumaan paremmin asiaa Laitilaan asti.

Niin se Bella vaan lähti mukaan, ja yhdistys järjesti sille uuden kodin, jossa koiran haasteet haluttiin selättää. Bella oli uuteen kotiin maaseudun rauhaan tullessaan arviolta yli vuoden ikäinen, ja se oli taustaltaan kaiketi pystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Se oli nopeasti kiihtyvä ja eläväinen koira. Juuri sellainen, joka rakastaa vahtimista ja ilmaisee olemassa olostaan haukkumalla.

Aiempaa koirakokemusta Bellan uudella omistajalla oli boksereista. Hieman jouduttiin hakemaan tietoa, miten arki saadaan sujumaan mukavasti ja turvallisesti helposti kiihtyvän ja vartioivan koiran kanssa. Arki alkoi lutviutua, ja Bella saikin elää osana porukkaa arviolta 11-vuotiaaksi. Koirana se osoitti olevansa herkkä ja rakastavansa tuttuja ihmisiä, vaikka vieraat jännittivät. Se oli koko ajan ainoana koirana, mutta ihmisten lisäksi sen laumaan kuului kissa, kanoja, lampaita ja hevosia. 

Bella oli mukana, kun omistaja paineli potkukelkalla pitkin teitä, se kulki ponien ja lasten mukana pitkin metsää ja oli loistava seuralainen, kun etsittiin kaikki sienipaikat.

Bella sai elää upean ja terveen elämän rakastettuna perheenjäsenenä.

Sen hauta on omalla pihamaalla ja muisto elää monien ihmisten mielissä.

Kiitos Bellan omistajalle, että saimme kertoa sen tarinan.

Tule mukaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan!

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry toimii Turun ja sen lähikuntien alueella, mutta yhdistyksellämme on myös sellaisia vapaaehtoistöitä, joita voi hoitaa "etänä". Etsimme luonnollisesti jatkuvasti lisää vapaaehtoisia ja uusia aktiiveja riveihimme. Tässä siis listattuna, minkälaisia työnkuvia Dewissä olisi tarjolla:

Sijaiskoti

• Sijaiskoti tarjoaa sisäkissan kotiolosuhteet Dewin kissalle/kissoille. Käytännössä kissa on hoidossa sijaiskodissa: sijaiskoti tarjoaa katon pään päälle ja viettää aikaa kissan kanssa, mutta Dewi antaa sijaiskodille kissaa varten ruuat, hiekat ja tarvikkeet, sekä kustantaa eläinlääkärikulut.
• Dewin kissat tulevat pääasiassa populaatioista, eli ne eivät ole tottuneet ihmisiin eivätkä sisäkissana olemiseen. Joskus Dewi joutuu ottamaan myös vastaan löytökissoja, jotka ovat paljon nopeammin luottavaisia ihmisten suhteen.
• Alkutaival uuden sijaiskissan tai uusien sijaiskissojen kanssa on aina melko samanlainen: kissa/kissat laitetaan eristyksiin esimerkiksi kylppäriin. (Myös silloin, vaikkei sijaiskodilla olisi omia eläimiä, koska näin hoidokeille syntyy aluksi oma turvallinen pieni reviiri.) Kissat asuvat omassa pienessä tilassaan, heille viedään ruokaa & heidän vessat siivotaan. Sijaiskoti yrittää saada selvyyden siitä, että kaikki kissat syövät, jos kissoja on enemmän kuin yksi. Kun ruoka on ensijärkytyksen jälkeen alkanut maistua, kissat madotetaan, madotuksen jälkeen käytetään eläinlääkärissä steriloitavana ja rokotettavana, madotetaan pari kertaa uudelleen ja sitten vielä käytetään uudestaan eläinlääkärissä tehosterokotettavana. Ja helpoimmillaan, jos kissa on luottavainen tai valmiiksi saanut positiivisia ihmiskokemuksia, kissalle voidaan alkaa jo tässä vaiheessa etsiä kotia. Ja jos kissa on "kivan värinen" ja antaa jopa koskea, se yleensä löytää kodin nopeaan. Jolloinka kissan aika sijaiskodissa on vain kuukauden tai kaksi. Useimmiten kissa on sijaiskodissa yhdestä viikosta viiteen kuukauteen.
• Emme voi tietää, miten nopeasti kissa kesyyntyy: samasta populaatiosta tulevat kissat saattavat suhtautua hyvinkin eri lailla ihmisiin. Emme siis voi luvata sijaiskodille, että kissat olisivat hiljaisia, terveitä tai helppoja. Mutta pyrimme toteuttamaan sijaiskodin toiveet sijaiskissoista liittyen ikään ja sukupuoleen, kun esimerkiksi taustalla on syy saada sijaiskissat ja omat kissat tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen.
• Järjestämme noin kerran kuussa sijaiskotitoiminnasta kiinnostuneille perehdytysillan Turussa. Osallistuminen perehdytysiltaan ei sitouta mihinkään, mutta perehdytysilta on edellytys sijaiskodiksi ryhtymiselle.

Troubleshooter / sijaiskotitiimiläinen

• Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
• Jokaisella sijaiskodilla on troubleshooter, eli yhdistyksen aktiivi, johon ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa ja jolle kertoa kissan kuulumisia.
• Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä, kun sijaiskoti esimerkiksi kaipaa vinkkejä kissan kesyttämiseen tai sijaiskissan ja omien kissojen tutustuttamiseen. Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä myös silloin, kun kissa käyttäytyy omaan silmään "omituisesti".
• Tällä hetkellä yhdellä troubleshooterilla on noin 10 sijaiskotia, joiden kanssa troubleshooter viestittelee kissoista. Kaikkiin kysymyksiin troubleshooter ei osaa lonkalta vastata, jolloin hän kysyy ohjeita, vinkkejä ja vastauksia sijaiskotitiimiltä.
• Useimmiten troubleshooterin tehtävänä on vain tasaisin väliajoin (esim. kerran, kaksi kuukaudessa) jutella sijaiskotien kanssa kissojen kuulumisista ja laittaa sitten edistysaskeleet (ja mahdolliset uudet kuvat) sijaiskotitiimille.
• Sijaiskotitiimin keskusteluketjut paukkuvat päivittäin, mutta niissä itse kukin on aktiivinen sen mukaan, kun ehtii. Troubleshooterin tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut ja troubleshootereiden oma keskusteluketju.
• Suosittelemme erityisesti troubleshootereille myös sijaiskotiperehdytysiltaan osallistumista, jolloin toimintamme tulee tutuksi.

Eläinlääkärikäyntivastaava / sijaiskotitiimiläinen

• Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
• Jokaisella kissalla on oma eläinlääkärikäyntivastaava, joka varaa kissalle eläinlääkäriajat ja hankkii kissalle kopituksen ja autoapulaisten joukosta kuljetuksen, mikäli sijaiskoti itse ei saa kissaa koppaan ja/tai sijaiskoti ei itse pysty kissaa viemään eläinlääkäriin. Ell-vastaava voi myös toki itsekin toimia kopittajana & kuljettajana.
• Lähtökohtaisesti ell-vastaavan tulee varata vastuukissoilleen kaksi peruslääkäriaikaa:
• Kun kissa on madotettu, käydään ensimmäisen kerran eläinlääkärissä, jolloin kissa steriloidaan ja rokotetaan
• Noin kuukausi ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen kissa viedään tehosterokotettavaksi
• Yleensä samalle päivälle saa useamman vastuukissan lääkärikäynnit
• Lisäksi ell-vastaavan on hyvä muistutella sijaiskoteja siitä, että kissan madotukset merkataan madotustaulukkoon.
• Valitettavasti kissoille tulee välillä myös muita eläinlääkärikäyntejä, esimerkiksi pahan hajuisen hengityksen, syömättömyyden ja pissaongelmien takia. Tällöin ell-vastaava konsultoi sijaiskotitiimiä ja varaa sen mukaan kissalle eläinlääkäriajan.
• Ell-vastaavan tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut sekä ell-vastaavien oma keskusteluketju.

Adoptiotiimiläinen / sijaiskotitiimiläinen

• Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
• Adoptiotiimi on tutustunut kodinetsijöihimme ja tietää, millainen koti olisi kullekin kissalle paras mahdollinen.
• Adoptiotiimi päivittää kissojen esittelyt nettisivuille (jotka ovat uudistumassa!), haastattelee kotiehdokkaat, sopii sijaiskodin ja kotiehdokkaan tapaamisen, ja sopii kissan luovutuksen. Itse luovutuksen tekee hallituksen jäsen.

Kopittaja

• Kopittajalla tarkoitetaan siis vapaaehtoista, joka auttaa kissojen saamisessa kantokoppiin. Kopittajalla ei tarvitse olla autoa & ajokorttia.
• Dewillä on erikseen WhatsApp-ryhmä, jossa kerrotaan tulevan kopittamistilanteen paikka & ajankohta: halukas/halukkaat pääsevät auttamaan ja/tai opettelemaan
• Emme edellytä sijaiskodilta sitä, että hänen tarvitsisi saada kissa itse kantokoppaan, saatika sitten yksin. Siksi meillä on erikseen myös kopittajia.

Autoapulainen

• Autoapulainen lähtökohtaisesti kuljettaa kissoja eläinlääkäreihin, ja autoapulainen voi halutessaan hakea Dewiltä matkakorvauksen. Sijaiskotimme sijaitsevat Turussa.
• Pyrimme varaamaan peruslääkäriajan (= sterilointi, rokote, lääkärintarkastus) usealle kissalle samalle päivälle, mutta autoapulaisen ei tarvitse kuljettaa kaikkia "sen päivän" kissoja. Mutta toki halutessaan voi myös hakea kissoja ympäri Turkua. Ja jos edessä on pitkä päivä, autoapulainen voi esimerkiksi tarjoutua vain viemään kissoja eläinlääkäriin, ja vaihtoehtoisesti toinen autoapulainen voi tarjoutua vain hakemaan & kuljettamaan kissat takaisin sijaiskoteihinsa.
• Toisinaan kissa sairastuu äkisti, ja se pitää viedä päivystykseen. Erityisesti näissä tilanteissa autoapulaisemme ovat olleet korvaamattomia!
• Dewillä on yhteystietolista autoapulaisista, joilta kysymme kyytimahdollisuutta. Lisäksi Dewillä on erikseen autoapulaisille WhatsApp-ryhmä, johon ilmoitetaan kyydin tarpeesta: mistä mihin ja milloin. Näin autoapulainen voi tarjoutua vapaaehtoiseksi.
• Autoapulaisen ei tarvitse kopittaa kissoja, ellei sitten itse halua opetella sitä "jaloa taitoa". Opetamme toki tämän mielellämme!
• Myös tapahtumatiimi tarvitsee välillä kuljetusapua, kun esimerkiksi keräyksestä saadut ruuat & hiekat pitää viedä varastolle.
• Jos autoapulaiselta löytyy tarmoa, hän voi halutessaan myös hakea Dewin varastolta ruokia, hiekkaa ja tarvikkeita, ja viedä niitä sijaiskoteihin.
• Emme edellytä sijaiskodeilta ajokorttia ja autoa, siksi meillä on myös autoapulaisia.

Varainhankintatiimiläinen

• Varainhankinnalle tarkoitamme nimenomaan varojen hankkimista, pääasiassa eläinlääkärikuluja varten.
• Kaikkia ideoita ja suunnitelmia kuullaan. Ja jos vielä idean ehdottajalla on aikaa ja kiinnostusta lähteä toteuttamaan ideaa, se on lähtökohtaisesti hyvä idea.
• Tällä hetkellä varainhankintaa toteutetaan muun muassa erilaisilla kannatustuotteilla, joita niitäkin voi suunnitella lisää.
• Erityisesti tiimimme tarvitsisi reipashenkisen tyypin yritysmarkkinointiin. Tehtäviin kuuluisi muun muassa kissakalenterimme mainospaikkojen myyminen, yritysten värvääminen kannatusjäseniksi ja kummikissatoimintamme markkinoiminen yrityksille.
• Dewi voisi järjestää myös huutokauppoja Facebookin puolella useammin, jos löytäisimme varainhankintatiimiin jonkun aktiivin vetämään sitä puolta eteenpäin.

Tapahtumajärjestäjä tai -avustaja

• Tapahtumatiimi järjestää muun muassa hiekka- ja ruokakeräyksiä, sekä tekee mahdolliseksi sen, kun Dewi osallistuu Prideen tai esimerkiksi markkinoille.
• Tapahtumatiimiin voi tulla vierailevaksi tähdeksi ja osallistua vain yhden tietyn tapahtuman järjestämiseen, tai sitten voi järjestää toistuvasti vaikkapa hiekkakeräyksiä. Myös jonkinlaisen isomman tapahtuman suunnitteleminen ja toteuttaminen on mahdollista (ja suotavaa).
• Esimerkiksi ruoka- ja hiekkakeräyksiä varten tapahtuman järjestäjä on yhteydessä paikkaan (yleensä kauppaan), joka olisi otollinen paikka keräykselle.
• Tapahtumissa pidetään usein myös Dewin pöytää, jonka takana aktiivi myy Dewin kannatustuotteita ja kertoo toiminnastamme kiinnostuneille.
• Tapahtuman järjestäjä saa myös tehdä itse valmiiksi materiaalia tapahtuman tiedottamista varten.

Loukutus-avustaja

• Dewin kissat tulevat loukutusten kautta yhdistykselle. Pääasiassa loukutamme populaatiokissoja, mutta toisinaan loukutamme yksittäisen kissan tai pentueen.
• Populaatiota loukuttaessa vapaaehtoiset virittävät loukkuja, kokoavat kantokopat, kuvaavat kissoja ja siirtävät kissoja loukuista kantokoppiin.
• Hitaammissa loukutuksissa avustajista koostuva rinki käy tarkistamassa loukut säännöllisin väliajoin, vaihtamassa ruuat loukkuun ja kuljettavat loukussa olevan kissan sijaiskotiin tai hätämajoitukseen.
• Hitaammissa loukutuksissa, joissa on myös riistakamera apuna, avustajan tehtävä voi olla myös valvoa riistakameran lähettämiä kuvia. Ja kun kissa on loukussa, lähteä hakemaan kissaa tai soittaa joku hakemaan kissan.
• Loukutuksesta ja loukutuspaikasta ei puhuta ulkopuolisille.

Varasto

• Dewillä on tällä hetkellä muutaman aktiivin luona varasto, jossa pidämme ruokia, hiekkoja ja kissojen tarvikkeita.
• Sijaiskodit hakevat pääsääntöisesti itse varastoista hoitokissoilleen lisää ruokaa ja hiekkaa.
• Varastona vapaaehtoisen tulee sopia henkilökohtaisesti sijaiskotien kanssa siitä, milloin sijaiskoti voi hakea ruokaa ja/tai hiekkaa.

Kirjoittaminen

• Sijaiskodeilta ei vaadita kynäilyn taitoja, vaan toisinaan kodinetsintäilmoituksen teksti tulee sijaiskodilta esimerkiksi ranskalaisin viivoin listattuna. Yksi uusi vapaaehtoistyön muoto olisi liittyä kirjoittajan adoptiotiimiin, ja kirjoittaa kodinetsintäilmoituksia, jotka toisivat ilmi kissan persoonallisuuden. Halutessaan vapaaehtoinen voisi myös kysyä erikseen sijaiskodilta lisätietoja kissasta.
• Blogimme, Dewille, kaipaa myös jatkuvasti uusia tekstejä. Kaikki tarinalliset luovat tekstit ovat tervetulleita, mutta niin myös asiatiedot. Tänä vuonna Dewin teemana on Kissan terveys, joten blogimme tarvitsisi kissan terveyteen liittyviä asiatekstejä. Lisäksi blogimme etsii toimittajaa/toimittajia, jotka tekisivät haastatteluita blogiin. Jos itse ei keksi kirjoitettavaa, meillä on antaa juttuideoita.

Kuvaaminen

• Kissojen kodinetsintää parantaa huomattavasti hyvät kuvat, mutta kaikilla sijaiskodeilla ei ole välineistöä tai osaamista tähän. Lisäksi aran tai ujon kissan kuvaaminen on oma haasteensa.
• Tarvitsemme myös jatkuvasti uusia kuvia sosiaalisen median kanavoihimme.

Taittaminen

• Taittajalle olisi vapaaehtoistöitä tarjolla tapahtumien mainosten ja miksei muunlaisenkin tiedottamisen parissa. Jos aikaa & intoa riittää, esimerkiksi huutokauppa-kuvatkin saisivat olla taittajan tekemiä.
• Dewillä ei ole tarjota InDesignia tai muuta vastaavanlaista taitto-ohjelmaa.

Kääntäminen

• Dewiltä löytyy paljon materiaalia, jotka olisi hyvä kääntää englanniksi. Esimerkiksi ohjeita ja erinäisiä sopimuksia. Lisäksi nettisivumme ovat uudistumassa.

Kirpputorin pyörittäjä

• Dewillä ei ole tällä hetkellä kirpputoripöytää, sillä sille ei ole ollut pyörittäjää. Dewin on kuitenkin mahdollista kerätä kirpputorille tavaraa myytäväksi, jos riveihimme saadaan joku aktiivi pyörittämään kirpputoripöydän antia. Dewillä ei ole kuitenkaan tarjota varastotiloja, joten ne tulisi löytyä kirpputorin pyörittäjältä itseltään.

Jos haluat tietää jostain toimenkuvasta lisää tai ilmoittautua vapaaehtoiseksi tehtävään/tehtäviin, ota yhteyttä sähköpostitse: info@dewi.info!

- Linda, Dewin tiedottaja