Aran kissan kesyyntyminen sijaiskodissa – Fete Venete Okra

Monet Dewille tulevista kissoista on todella arkoja, eikä kissoilla ole välttämättä ollut aiemmin kontaktia ihmisiin tai sitä on ollut hyvin vähän. Arat kissat viettävät aluksi aikansa piilossa ihmisten silmiltä, eikä sijaiskoti juurikaan pääse ensimmäisten viikkojen aikana kontaktiin kissan kanssa. Kesyyntymisen tahti on toki yksilöllistä ja riippuu hieman populaation taustasta sekä kissan luonteesta.

Kesyyntymisprosessi voidaan jakaa tyypillisesti kolmeen osaan: tottuminen, kesyyntyminen ja luottamussuhteen syventäminen. Tottuminen tarkoittaa sitä, että kissa ei enää pelkää ihmistä ja liikkuu rennosti myös ihmisen ollessa kotona. Kesyyntymisvaiheessa kissa puolestaan alkaa jo kiinnostua ihmisestä ja hakeutuu seuraan esimerkiksi leikkimään. Viimeinen vaihe eli luottamuksen syventäminen tapahtuu useimmiten vasta adoptiokodissa, kun kissa alkaa hakeutua oma-aloitteisesti ihmisen seuraan ja hakea kosketusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikista kissoista ei tule kesyyntymisestä huolimatta koskaan sylikissoja, sillä kissat ovat erilaisia persoonia.

Fete Venete Okralla oli pehmeä pesä saunan lauteilla.

Vuonna 2025 Dewiltä adoptoitu Fete Venete Okra on hyvä esimerkki kesyyntymisen kaaresta. Okra loukutettiin Fete Venete -populaatiosta maaliskussa 2025, ja heti alkuun hän sai lempinimen Äksyilijä, sillä kissa oli ensimmäiseen majoitukseen saapuessaan äreällä päällä. Aamulla hänet siirrettiin varsinaiseen sijaiskotiinsa, mutta ihmiset ja uusi ympäristö stressasivat kissaa yhä niin paljon, että ensimmäiset kaksi vuorokautta kuluivat paikoilleen jäätyneenä.

Aluksi uuteen paikkaan tultaessa on tärkeä antaa kissan olla omassa rauhassa, jotta kissan stressitilat laskevat. Stressaantunut kissa ei syö eikä käy tarpeillaan ja ensimmäinen prioriteetti kissan saapuessa populaatiopaikalta onkin saada kissa toimimaan, sillä useamman päivän paasto voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Varsinkin uroskissan kohdalla on erittäin tärkeää, että kissa virtsaisi 24 h sisällä, koska virtsatietukos voi olla äkkiä hengenvaarallinen. Kissan stressiä voidaan vähentää lisäämällä eristystilaan tarpeeksi piiloja, jotta kissa löytää itselleen turvallisen paikan. Ruokakupit kannattaa sijoitella kissan piilon lähelle, ja huoneen pitäminen hämäränä tekee ympäristöstä vähemmän pelottavan kissalle.

Ensimmäisessä sijaiskodissaan Okra alkoi pikkuhiljaa syödä ja käydä säännöllisesti vessassa, mutta pysyi ihmisiltä visusti piilossa. Kaksi viikkoa myöhemmin ensimmäisen lääkärikäyntinsä yhteydessä Okra siirtyi seuraavaan sijaiskotiin ja reagoi jälleen muutokseen jäätymällä ensimmäisenä päivänä eristystilana toimivan saunan lauteelle. Tällä kertaa hän kuitenkin rentoutui aiempaa nopeammin ja tutki lauteita jo saman vuorokauden aikana. Toinen eristystilan vessoista päädyttiin siirtämään seuraavana päivänä Okran turvapaikkaan lauteille ja se rohkaisi kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa. Lauteille nostetut ruokakupit alkoivat myös tyhjentyä hyvää tahtia.

Arkaa kissaa, kuten tässä Fete Venete Okraa, voi tarkkailla eristyksessä kameran kautta. Näin saadaan tietoa kissan liikkeistä ja hyvinvoinnista stressaamatta kissaa.

Sijaiskodin ihmiset kävivät ensimmäiset päivät eristystilassa vain viemässä ruokaa ja tarkastamassa hiekkalaatikot. Kamera oli kätevä apuväline tarkkailemaan Okran liikuskelua ja ensimmäisen viikon kuluessa sijaiskodin väki näkikin sen välityksellä, että hän alkoi liikkua yhä rohkeammin. Ensimmäiset tutkimusmatkat Äksyilijä-Okra teki saunan lattialle ja myöhemmin muualle kylpyhuoneeseen. Ensimmäisen viikon hän kuitenkin liikkui vain silloin, kun sijaiskoti nukkui tai oli poissa kotoa. 

Seuraava askel rentoutumisessa oli Okran kohdalla se, että hän alkoi sähistä ihmisen tullessa lähelle. Vaikka ihmiselle sähinä voikin tuntua uhkaavalta, niin kissalle se on vain tapa sanoa, että olet liian lähellä. Erityisesti jos kyseessä on stressistä jäätyvä kissa, sähinä on positiivinen merkki ja osoittaa, että kissa uskaltaa asettaa rajansa.

Kun Okra alkoi olla yhä rohkeampi ja viettää aikaa piilonsa ulkopuolella myös ihmisen ollessa kotona, alkoivat sijaiskodin ihmiset viettää aikaa eristystilassa. Vielä tässä kohtaa kissaan ei kannata välttämättä hakea kontaktia, vaan esimerkiksi rauhassa istuminen kirjaa lukien voi rohkaista kissaa olemaan rennosti samassa tilassa.

Lopulta Okra alkoi näyttää kesyyntymisen merkkejä.

Ensimmäiset askeleet kesyyntymisvaiheeseen tapahtuvat yleensä kun tapahtuu jotain miellyttävää, esimerkiksi kun kissa ymmärtää ihmisen tuovan ruuan ja leikittävän. Ensimmäinen kerta, kun Okra poistui piilosta ihmisen ollessa eristystilassa, oli kun Okralle tuotiin ruokaa. Kun hän tämän myötä hoksasi, ettei ihminen ole niin pelottava, Okra uskalsi seuraavaksi tulla leikkimään ihmisen heiluttamalla huiskalelulla. Tähän vaiheeseen pääsy kesti viikkoja, mutta läpimurto leikin suhteen rohkaisi Okraa niin, että hän alkoi jo myöhemmin samana päivänä tulla puskemaan ihmistä ja hakemaan rapsutuksia.

Fete Venete Okra oli Dewillä yhteensä noin kolme kuukautta ennen kuin pääsi viimein adoptiokotiinsa. Tässä ajassa hän ehti kesyyntyä niin, että välillä hyppäsi jopa ihmisen viereen sohvalle rapsuteltavaksi, eikä Okraa voinut enää edes tunnistaa lempinimensä mukaiseksi Äksyilijäksi. Luottamuksen syventyminen jatkuu kuitenkin Okran loppuelämän kodissa.

Kun kissalle valkenee, että ihmiseen voi luottaa ja että ihmiseltä saa säännöllisesti ruokaa, kissa rohkaistuu olemaan enemmän esillä ja tulemaan lähemmäs ihmistä.

Muutos kesyyntymisen ja luottamuksen syventymisen välillä voi tapahtua nopeasti kuten Okrallakin tai viedä reilusti enemmän aikaa. Tärkeintä on, että ihminen omilla teoillaan mahdollistaa sen, että kissan rajoja kunnioitetaan ja hänellä on itsevarma ja turvallinen olo. 

Lisää kissan kesyyntymisestä voi lukea blogitekstistä Arka kissa ja kesyyntyminen.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas

– Emilia ja Oona, Okran sijaiskoti

Kannanotto Aluehallintoviraston julkaisuun 114/2021

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen 114/2021 “Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa”. Jo itse otsikko kertoo karua kieltä niistä asenteista, joita vastaan Dewikin on taistellut 20 vuotta. Puhutaan “hävittämisestä” sen sijaan, että voitaisiin puhua vaikkapa hoitamisesta.

On hyvä, että virallisella taholla on herätty kissakriisiin ja koetettu kehittää ratkaisuja. Ohjeessa on kuitenkin monia virheitä ja kissoille vahingollisia kohtia. Julkaisussa puhutaan virheellisesti villikissoista, vaikka Suomessa ei sellaisia ole. Villikissa (esim. Felis silvestris) on oma lajinsa, ja Suomesta löytyy villiintyneitä lemmikkikissoja (Felis catus), jotka ovat päässeet villiintymään ihmisten välinpitämättömyyden takia.

AVI:n julkaisu on myös hyvin ristiriitainen, sillä samassa ohjeistuksessa puhutaan sekä siitä, miten sairaita kissapopulaatiot ovat, että siitä, miten kissa menestyy luonnossa. Ilman ihmisen apua noin puolet luontoon syntyneistä kissoista (Felis catus) kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana.¹²³ Mikäli kissa (Felis catus) selviää pentuajasta, sen elinikäodote on silti alle kaksi vuotta, jos kissa elää täysin ilman ihmisen apua.⁴ Suomessa kissapopulaatioista löydetään jatkuvasti yli 2-vuotiaita kissoja (Felis catus), sillä usein populaatiokissoilla on ruokkija tai ruokkijoita, ja kissat saavat suojaa ulkorakennuksista.

Julkaisu ei huomioi sitä, miten valvomatta ulkoilevat kissat altistuvat suurilta osin samoille sairauksille ja riskeille kuin mitä populaatiokissat. Sen sijaan julkaisussa kehotetaan loukuttamaan populaatiokissoja kohtalaisen lyhyen ajan sisään, jotta valvomatta ulkoilevia kissoja ei jouduta pitämään liian kauaa "suljettuna sisätiloihin".

Leni, Dewiltä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Raha vai itseisarvo

“Kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.”

Aluehallintoviraston julkaisussa kissan arvo nähdään vain rahallisen mittarin kautta, eikä elämällä ole lainkaan itseisarvoa. Meidän näkökulmastamme tämä on täysin väärä lähestymistapa. Kissaa ei missään tapauksessa tule jättää hoitamatta vain siksi, että sen hoito maksaa tai siksi että edelleen osan mielestä 20€ on kissasta sopiva summa.

Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät hoida villiintyneiden kissojen hoitokuluja, päätösvaltaa siitä, kuinka arvokkaita kissat ovat ja kuinka paljon yksittäisiin kissoihin laitetaan rahaa tulee olla hoitokulut maksavalla taholla. Se taho on yleensä eläinsuojeluyhdistys, vaikka kissat otettaisiin vastaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. 

Ohjeistus selkeästi nimittäin puhuu myös siitä, että viranomaisten omat resurssit eivät riitä, vaan apuun kannattaa ottaa eläinsuojeluyhdistykset. Tämä on yksi julkaisun harvoista positiivisista asioista: yhteistyön lisäämiseen kannustaminen.

Fella la Mowers, populaatiokissa, joka on loukutettu 6-7 viikkoa sitten ja jota ei voi enää kutsua villiintyneeksi. Fella leikkii ihmisen kanssa ja syö ruokaa, vaikka ihmisen käsi olisi ruokakipon vieressä.

Kriteerit kissan hengelle ja kaikille muille kissoille sen ympärillä

Materiaalissa määritetään mm. millaisilla kriteereillä yksittäiset kissat voidaan "säästää" ja myös mistä syistä koko populaatio tulee lopettaa.

Julkaisun mukaan "yksittäisen kissan tulee olla käsiteltävissä ja riittävän terve". Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa käsiteltävissä ja riittävän terve. Täysin kesy sylikissakin voi olla mahdoton käsitellä esim. eläinlääkärissä, ja toisaalta eläinsuojeluyhdistyksillä on jakaa tuhansittain kertomuksia siitä, kuinka villiintyneestä kissasta kuoriutuu silitettävä kissa.

Arviolta jopa 70% kaikista kissoista, ei siis vain villiintyneistä populaatiokissoista, kärsii elämänsä aikana hammasongelmista. Koituuko siis kolmen hampaan poisto 4-vuotiaan populaatiokissan kohtaloksi, kun samaan aikaan 3-vuotias rotukissa omistaa enää puolet hampaistaan?

Populaatioiden kohdalla AVI suosittelee mm. lopettamaan kissapopulaation kaikki kissat, jos populaatiossa on tavattu FIV- tai FeLV-positiivinen kissa, sen sijaan, että ohjestettaisiin tahoja testauttamaan kissoja. Ilmeisesti AVI näkee rahan tuhlauksena sen, että kaikki yksilöt testattaisiin ja seulottaisiin.

Dewi ry testauttaa kaikki yhdistykselle tulevat kissat FIV:n ja FeLV:n varalta ja maksamme tästä 24-31€ per kissa. Dewillä ei ole todettu ainakaan 12 vuoteen yhtäkään FeLV-positiivista kissaa, FIV-positiivisia kissoja on ollu kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana, eivätkä ne ole tulleet edes samalta paikkakunnalta.

Me emme lopeta FIV- tai FeLV-positiivisia kissoja, koska sisäkissoina yksin tai kaverinaan toinen FIV/FeLV-positiivinen kissa, ne eivät levitä tautia eteenpäin. Ja kun kissa on hyvin hoidettu, FIV ei välttämättä lyhennä kissan elinikää ollenkaan. 

Lumo von Lojo ja Kaino, Dewiltä adoptoidut, entiset villiintyneet populaatiokissat. Lumo adoptoitiin ensin, ja myöhemmin hoitoon tullut sijaiskissa Kaino jäi myös pysyväksi perheenjäseneksi.

Kissan kokema stressi

Kun puhutaan villiintyneistä kissoista, monesti vedotaan myös niiden kokemaan stressiin ja siitä johtuvaan kärsimykseen. Olemme eri mieltä ohjeen kohdasta: "Pelokkaan ja käsittelyyn tottumattoman kissan tutkiminen, kuljettaminen ja hoito aiheuttaa sille turhaa ja pitkittynyttä kärsimystä."

Luonnollisesti kissan kuljettaminen ja tutkiminen eläinlääkärissä luo stressiä. Kyse on kuitenkin lyhytaikaisesta stressistä, josta kissa toipuu tunneissa. Myös täysin kesy kotikissa voi stressaantua näistä asioista suunnattomasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että tällainen kotikissa jäisi rokottamatta tai sitä ei vietäisi eläinlääkärin hoitoon, kun se sitä tarvitsee. 

Dewillä aina pitkäaikaisessa sairaanhoidossa arvioidaan tilanne myös stressin kannalta, mutta kokemus on opettanut, että esim. hammashoidot eivät lisää keskimäärin kissan kokemaa stressiä enempää pelokkailla kissoilla kuin kesymmillä lajitovereilla. Yleensä kissa ottaakin kesyyntymisessä harppauksia eteenpäin, kun se ei ole enää kivuissa esimerkiksi hammasongelmien takia.

Kun pelokas ja arka kissa sijoitetaan oikeanlaiseen ympäristöön, sen kokema stressi laukeaa yleensä alle vuorokaudessa kiinniotosta ja kissa alkaa toimittaa normaalisti perustoimia: syödä, käydä hiekkalaatikolla ja liikkua tilassa, kun se on yksin. Stressaantuneena kissa ei pysty syömään, joten se on hyvä mittari tähän.

Perushoito - ruuan antaminen ja vessan siivoaminen - eivät tällaisessa ympäristössä aiheuta “turhaa kärsimystä” kissalle. Lyhytaikaisella stressillä saavutetaan pitkäaikaista hyötyä, kun pelokkaan kissan kanssa toimitaan kissan ehdoilla, eikä aiheuteta sille esim. turhalla pakkokäsittelyllä lisästressiä. Kissa rentoutuu ja pystyy ensin viettämään aikaa, leikkimään ja nukkumaan samassa tilassa ihmisen kanssa ilman stressiä. Sen jälkeen, sitä mukaan kun luottamussuhde ihmiseen kasvaa, kissan pelokkuuden alta tulevat esiin muut luonteenpiirteet ja sen omat tarpeet liittyen mm. koskettamiseen. Monesti muutaman viikon vaihtelevalla stressillä saavutetaan vuosien rento arki.

Puikko la Letala, Dewilä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Vaikuttaako AVI:n ohje kissakriisiin?

AVI:n julkaisu heikentää kissojen tilannetta Suomessa ja osittain voi jopa lisätä viranomaisten kuormaa. Se vaikeuttaa juuri niiden eläinsuojeluyhdistysten työtä, jotka auttavat kiinteistöjen omistajia ratkaisemaan yhteistyöllä villiintyneen kissapopulaation ongelman muilla keinoilla kuin lopettamalla. Moni empii yhteydenottoa eläinsuojeluyhdistykseen, sillä pelkona on kissojen joukkohävitys, koska kissat eivät ole sillä hetkellä käsiteltäviä ja niillä saattaa olla jotain vaivaa.

AVI:n ohjeistus ei siis suinkaan ratkaise kissakriisiä, joka on syntynyt kissan vähäisestä arvostuksesta, vaan suurella todennäköisyydellä pahentaa sitä, kun populaatioista ei lopettamisuhan takia haluta enää ilmoittaa. 

Selkeä kissakriisiin ehkäisyyn vaikuttava asia on julkaisussa esitetty suositus, että  uudelleensijoitettavat kissat ovat tunnistusmerkittyjä sekä leikattuja. Tätähän kaikki Dewiltä eteenpäin lähtevät kissat ovat. Osittain tämän takia Dewillä kissanpentujen luovutusikä on 16 viikkoa, jotta myös pennut lähtevät uusiin koteihin leikattuina.

Dewi aikoo jatkossakin auttaa villiintyneitä kissoja ja käyttää niihin aikaa ja rahaa. Meille jokainen kissa on arvokas. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistykseltä on adoptoitu 370 kissaa, jotka AVI:n mielestä olisi pitänyt hävittää, koska ne ovat alunperin villiintyneitä (populaatio)kissoja. 

- Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus

Lähteet:

¹ https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2003.222.42

² https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12523478/

³ https://www.semanticscholar.org/paper/Evaluation-of-the-effect-of-a-long-term-and-program-Levy-Gale/cfcf78a325e92bd552d51383b8aefb7342235ae5

⁴ https://www.aspca.org/helping-people-pets/shelter-intake-and-surrender/closer-look-community-cats

https://en.wikipedia.org/wiki/Feral_cat

Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi

Ginny, sijaiskotikissa, joka herätti ihmettelyä

Jokainen hoitamamme Dewin sijaiskotikissa on ollut ainutlaatuinen yksilö. Kirjoitamme sijaiskotikissasta nimeltään Ginny, koska opimme vuorovaikutuksesta hänen kanssaan paljon. Ginny oli arka kissa tullessaan hoitoomme. Hänen aktiivinen piileskelynsä oli uusi ilmiö meille. Aikaisemmat sijaiskotikissamme olivat olleet pentuja, joihin sai kontaktin leikin avulla nopeasti. Näkymättömissä oleva kissa sai meidät pohtimaan kissan ja ihmisen vuorovaikutusta. Keskustelimme, miksi ihmisen ja kissan suhteen ensisijaisena lähtökohtana on usein ihmisen halu koskettaa kissan turkkia, vaikka kissa ei haluaisi silitystä.

Kylpyhuoneen salaperäinen asukas

Ensimmäisten kuukausien aikana Ginny piileskeli pesukoneen takana. Sieltä näkyivät uteliaat silmät, jotka seurasivat talon ihmisten puuhia. Merkkeinä uudesta sijaiskotikissasta kertoivat tyhjä ruokakuppi ja käynnit kissan hiekkalaatikolla. Saatoimme kuulla myös Ginnyn leikkimistä suihkuhuoneesta yöisin. Kuitenkaan häntä ei nähnyt, jos jompikumpi meistä meni katsomaan hänen puuhiansa kylpyhuoneeseen. Hän oli hävinnyt salamana piilopaikkaansa.

Ginny halusi selvästi omaa tilaa, joten annoimme hänelle sitä. Hän sai olla rauhassa piilossa ja tarkkailla ihmisten puuhia varjojen kätköistä. Sijaiskotikissan vuorovaikutuksen välttäminen ihmisen kanssa ei tarkoita, että sijaiskotikissa välttäisi asunnon kissa-asukkaita. Huomasimme, että Ginny leikki toisen kissamme kanssa öisin. Heistä tulikin kavereita. Yön aikana kaverusten leikkejä ei häirinnyt ihmisten toimet.

Uteliaisuus voitti

Kissa on utelias eläin. Ginnykin tutki asuntoamme öisin. Hän kävi tutkimassa makuuhuoneettamme, kun nukuimme. Tämän vuoksi siirsimme hänen nukkumispaikkansa lähemmäksi meitä. Siirron ideana oli vauhdittaa lempeästi Ginnyä lähentymään meitä. Vähitellen Ginny alkoi olemaan samassa huoneessa kanssamme. Lepopaikan siirtäminen oli siis onnistunut ratkaisu.

Pienet eleet

Ginny alkoi liikkumaan samassa tilassa, jossa olimme. Hänen yhdeksi suosikkipaikaksi muodostui kantokoppa sänkyämme vastapäätä. Kantokopasta hän pystyi tarkkailemaan uutta ympäristöä turvallisesti ja tekemään meille silmien siristelyä eli ”ollaan kavereita” -elettä. Seuraavaksi meidän ja Ginnyn vuorovaikutuksessa tapahtui uusi käänne. Ginny haisteli käsiämme. Hän piti kättä erityisen mielenkiintoisena, kun tarjosimme hänelle kissanherkkuja.

Noin puolen vuoden jälkeen leikit alkoivat kiinnostaa Ginnyä. Hän saattoi hypätä jopa leikin innostamana sängylle. Itse asiassa leikkiminen oli pieni haaste. Meillä kesti pitkään löytää lelu, joka inspiroi Ginnyä. Hän innostui eniten keppilelusta, jossa oli sulkia. Aran Ginnyn tapauksessa voi todeta, että pienet eleet olivat suuria eleitä. Käden nuuskiminen ei ollut pieni ele, kun sijaiskotikissa oli pysyttelyt kaksi kuukautta piilossa pesukoneen takana.

Rutiinit

Ginny leikki kanssamme ja tässä vaiheessa hänellä oli selkeä päivärytmi. Hän katsoi ikkunasta ulos ja nukkui pöydäntasanteella aamuisin. Päivemmällä Ginny siirtyi nukkumaan sängyn alle, eli hän oli löytänyt uusia lepopaikkoja. Häntä ei enää kiinnostanut olla pelkästään kylpyhuoneessa, vaan hän otti koko asunnon haltuunsa. Hän ei antanut vielä silittää, emmekä kokeneet tarvetta siihen. Mielestämme Ginnyn liikkuminen näkyvissä oli tarpeeksi edistystä. Nyt näimme päivänvalossa mustavalkoisen kissan, jonka lempipuuhaa oli lintujen tarkkaileminen ikkunasta.

Oma koti Ginnylle

Ginny asui meillä noin vuoden, ennen kuin hänet adoptoitiin. Vuoden aikana olimme tutustuneet uteliaaseen ja tuimakatseiseen kissaan, joten hänen lähtönsä herätti haikeutta. Joka tapauksessa toivotimme Ginnylle hyvää elämää loppuelämän kotiin. Hänellä ja kaikilla muilla sijaiskotikissoilla on ollut hetkensä meillä, mutta sijaiskotitoimijoiden on sopeuduttava sijaiskotikissojen lähtemiseen. Oman kodin saaminen sijaiskotikissalle on keskeinen elementti sijaiskotitoiminnassa. Lähteneiden sijaiskotikissojen tilalle tulee aina uusia kissoja, koska autettavia kissoja riittää Suomessa. Opimme vuorovaikutuksesta Ginnyn kanssa, että aran kissan kohdalla vuorovaikutuksen pitää tapahtua kissan ehdoilla. Oivalsimme myös, että aran kissan sopeutuminen uuteen ympäristöön ja ihmisiin ei tapahdu lyhyellä ajalla.

Toivotamme Ginnylle leppoisia kissanpäiviä!

- Sijaiskotitoimijat Pauli J. (teksti) & Yolanda A. (kuvat)

Arka kissa ja kesyyntyminen

Kun aran kissan kesytyksestä puhutaan, oletetaan helposti sen olevan jotain hyvin aktiivista toimintaa, ja että kissa opetetaan käsiteltäväksi ja silitettäväksi ihmisen toimesta. "Sen kuin vain nappaan kissan syliin ja alan silittää sitä." Ei, silloin on kyse pakkokäsittelystä, joka voi olla erittäin vahingollista kissan luottamussuhteelle.

Kissan pakkokäsittelyn tulisikin olla niitä historiaan jääviä negatiivisia koulutusmenetelmiä, joita arkojen kissojen kanssa on käytetty. On tärkeää, ettei kissaa pakoteta kosketettavaksi ja pakkosilittelyt ja -sylittelyt poistetaan kesyttämisprosessista. Osa oppii sitä kautta sietämään ihmistä ja tämän kosketusta, mutta harvemmin luottamaan ihmiseen saati itse omaehtoisesti hakemaan koskettamista. Suurelle osalle kissoista pakkokäsittely luo vain lukkoja, stressiä ja sitä kautta terveydellisiä ongelmia. Lisäksi kissan luottamus ihmiseen kärsii.

Yksi selvä pelkäämisen merkki on se, että kissan korvat "katoavat", kuten tässä Luikurilla.

Aran kissan kanssa toimivan ihmisen, sijaiskodin tai uuden omistajan, tärkein tehtävä on saada kissa luottamaan ihmiseen. Luottamuksen saavuttaminen on pohja sille, että kissa kesyyntyy. Stressaantunut kissa ei opi, ja kesyyntyäkseen, sosiaalistuakseen ja luottaakseen ihmiseen sen pitää pystyä oppimaan. Meidän ihmisten puolestaan tulisi oppia, että silittäminen ja käsitteleminen on monesti meitä ihmisiä varten, eikä se kerro koko totuutta kissan kesyydestä tai sen sosiaalisuudesta ihmistä kohtaan. Osalla kissoista kesyyntymisen viimeinen vaihe on, kun se on rentoutunut ja viettää päivisin aikaa esillä, touhuaa ja hakee kontaktia ihmiseen.

Dagmar van Pikis näyttää kantokopassa hyvinkin tavalliselta lemmikkikissalta. Todellisuudessa Dagmar pelkää ihmisiä, eikä hievahdakaan, kun sijaiskodin ihmiset ovat valveilla.

Voidaan puhua kuvitteellisesta näkymättömästä rajasta, jonka kissa piirtää ympärilleen, ja sitä tulisi ihmisen kunnioittaa saadakseen kissan luottamuksen. Alkuun se alue on isompi ja mitä enemmän kissa alkaa luottaa ihmiseen, sitä pienemmäksi alue menee. Parhaassa tapauksessa alue pienenee sellaiseksi, että kissaa saa silittää ja kissa hakeutuu ihmisen luokse hakemaan kosketusta.

Karkeasti arat kissat voidaan jakaa kahteen pelkotyyppiin, jäätyviin/pakeneviin ja sähiseviin/muriseviin/aggressiivisiin. Jälkimmäiset varsinkin ovat niitä, joista virheellisesti monesti puhutaan villikissoina ja joiden ei uskota kesyyntyvän. Todellisuudessa pelkotyypillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta kuinka helposti tai vaikeasti kissa alkaa luottaa ihmiseen ja käymään ihmisen kanssa sosiaalista kanssakäymistä.

Grace kuuluu niihin kissoihin, jotka ilmoittavat rajan ylittämisestä sähinällä.

Sähisevää kissaa harvemmin ihminen haluaa mennä käpälöimään, koska se puolustaa itseään siinä kohtaa kynsin ja hampain. Sähinä on myös loistava merkki, kissa viestittää sillä, että: ”Olet nyt liian lähellä, minua pelottaa.” Raja on ylitetty.

Jäätyvä kissa taas on viestinnässään täysin erilainen ja sitä eivät kaikki malta kuunnella ja päädytään tilanteisiin, jossa hyvin stressaantunutta kissaa kosketaan ja luodaan noidankehä, jossa kissa on lukossa. Vaikka kissa olisi paikallaan ja antaisi koskea, se ei välttämättä nauti siitä. Onkin oleellista pitää mielessä, että kissat rauhoittelevat itseään ja purkavat stressiä kehräämällä. Se ei siis aina ole merkki siitä, että kissa nauttisi. Jos kissa makaa lamaantuneena paikallaan ja kehrää olet mahdollisesti ylittänyt rajan, pakkokäsittelet kissaa. Jos kissa on täysin lamaantuneen oloinen ja silmät tuijottavat isoina kaukaisuuteen, olet ylittänyt sen rajan. Niin kauan, kun kissa on rentoutunut ja tarkkailee puuhiasi, olet sen mielestä tarpeeksi kaukana.

Joillakin kissoilla tulee "huuhkajakorvat" pelätessään, kuten esimerkiksi Lenillä.

Huom!! Helppo tapa testata kissan stressi- ja rentoustasoa on herkut ja ruoka. Kissa ei syö ollessaan stressaantunut. Suurinkaan herkku ei mene alas, jos olet kissan mukavuusalueen sisällä.

Miten sitten arkaa kissaa aluksi kohdataan, että se oppisi luottamaan ihmiseen. Aran kissan tilan rajaaminen pienemmäksi on aina järkevämpää, kuin antaa sen huidella pitkin asuntoa. Kun kissa on eristyksissä, kissan näkymätöntä rajaa voidaan joutua ylittämään useinkin, koska vessalaatikko ja ruokakuppi voivat olla sen sisällä. Kuitenkin, kun pakolliset hommat on hoidettava, niitä tehdessä ei kiinnitetä suoraan katseella huomiota kissaan. Jutellaan kissalle ja samaan aikaan tyhjennetään vessa ja annetaan ruokaa. Sitten poistutaan rajan ulkopuolelle.

Toisilla kissoilla, kuten Menni van Pikiksellä, pelkotila näkyy koko olemuksesta.

Kun kissa alkaa rentoutua, aletaan sitä kissan mukavuusaluetta pienentää ja kommunikoida kissan kanssa mm. silmien siristelyllä. Mukavuusaluetta voidaan pienentää esim. siirtämällä kättä tai jalkaa lähemmäs, kun kissa on rauhallisessa tilassa, jäädään lähelle sitä rajaa puuhailemaan (vaikka istuskelemaan ja lukemaan kirjaa) ja pikkuhiljaa tehdään asioita lähempänä kissaa kuitenkin aina sen verran etäällä, että kun kissa jännittyy tai alkaa sähistä lopetetaan lähestyminen ja pysähdytään. Rajaa voi hyvin pienentää ihan silläkin, että kävelee piilopaikan tai lepopaikan ohitse – kissa oppii, ettet ole pakottamassa sitä vaan vain ohikulkumatkalla.

Esimerkiksi Fiina on rennosti ja pötköttelee vatsa pystyssä ihmisten läsnäollessa, mutta häntä ei saa tulla metriä lähemmäksi.

Kissan koskettamista kannattaa alkaa kokeilla vasta siinä kohtaa, kun olet kissan mielestä kiinnostava ja luotettava. Eli se joko antaa tulla ilman säpsähtämistä viereen, tai se tulee itse sinun lähellesi, esim. ruoka-aikaan. Onkin järkevintä opettaa ensin kissa hakemaan herkkuja tai ruokaa kädestä tai läheltä ihmistä, ennen kuin pyritään koskettamaan. Kun kesytyksessä on päästy siihen pisteeseen, että kissaa voi yrittää silittää, lähestyminen aloitetaan päästä. Käsi ojennetaan kissalle haisteltavaksi. Osalle kissoista toimii se, että käsi ojennetaan nyrkissä ja sitä voi puskea.

Jos kissa koskettaessa vetäytyy, jäätyy, räppäisee kynsillä tai sähisee kannattaa siltä kerralta harjoittelu keskeyttää ja jatkaa myöhemmin uudelleen samasta kohtaa. Alkujaan arkaa kissaa ei missään tapauksessa kannata yrittääkään tehdä sylikesyksi, vaan sitä hellitään rapsuttelemalla ja silittelemällä, kunhan koskettaminen on alkanut tuntua hyvältä.

Eedi oli samaan sijaiskotiin menneistä pennuista arin, mutta pikkuhiljaa hänestäkin on kuoriutunut reipas pikkuneiti.

Se, kuinka nopeasti kissa alkaa rentoutua ja luottaa ihmiseen on kissakohtaista. Samoin kuinka nopeasti sen kesyyntyminen lähtee etenemään. Osalla kestää kuukausia siirtyä vaiheesta toiseen, kun taas osa rentoutuu ihan parissa kuukaudessa kiukaan alla lymyävästä kissasta silitettäväksi kissaksi.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava