22. heinäkuuta 2019

Tyhjän tilan pentuja, osa 2


Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta".


Seuraavan viikon aikana luokseni muutti neljä kissanpentua lisää. Loukuttaja kävi ahkerasti etsimässä pentuja, jotta saisimme mahdollisimman monen sieltä pois. Välillä siellä oltiin kahden hengen voimin, välillä yksin. Kytiksellä vietettiin tunteja ja samalla kartoitettiin muiden kissojen tilannetta. 


Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota. Pennulla on kuonossa Nutri Plus -geeliä, joka toimii lisäravinteena muun muassa heikkokuntoisille pennuille.

Ensin saapui yksi hyvin pieni yksilö, jota kutsuin Shadowrunneriksi, koska se luikki varjoissa ja sihisi minulle. Hän paljastui tytöksi ja sai nimen Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota. Sitten saapui kaksi raidallista kaveria, jotka alkuun vain piileksivät nurkassa. Toinen niistä oli nätein kissa, jonka olen nähnyt, ja toinen oli selvästi toista isompi. Molemmilla oli hienot kuviot. Raitakissat taitavat olla heikkouteni... Nämä olivat tyttö ja poika. Tytöstä tuli Pupetta "Baby" da Fattoria Vuota. Lisänimeä mietin jonkin aikaa, mutta päädyin tähän, koska hän oli niin nättinaamainen. Pojasta tuli Salvatore, ja hänen lisänimessä vasta kestikin. Vasta viikkoa myöhemmin päädyin lisäämään "The Mole" hänen nimeensä. Hieno kaksoismerkitys: osittain naamassa olevan laikun mukaan, osittain siksi, että hän näyttää viattomalta, mutta oli ainoa, joka oli uskaltautunut lavuaaritasolle seikkailemaan.


Pupetta "Bady" da Fattoria Vuota.

Salvatore "The Mole" da Fattoria Vuota.

Viimeisenä saapui sähinkäinen. Hän sai lempinimekseen Thunder, koska oli kovin luonteikas tapaus. Nimeksi tuli Alphonse (Al Capone/scarface) luonteikkuuden, muiden pentujen yhteenkeräämistaipumuksen sekä naaman kuvioinnin mukaan.

Jokaisen uuden pennun jälkeen sai heittää kakkaisia pyyhkeitä ja pesänä toimivia pahvilaatikoita pois, ennen kuin he tajusivat hiekkalaatikot. Ensimmäisten päivien jälkeen 

laatikot löytyivät helposti.


Alphonse "Thunder" da Fattoria Vuota.
Ekat viikot olivat tosi raskaita. Piti opetella kaikki alusta. Miten teen vastiketta, mitä ruokaa pennut syövät, kuinka usein niille kannattaa laittaa ruokaa, mitä lisäravinteita tarvitsee antaa, miten annan matolääkkeen, miten annan mahan toiminnan edistämisen lääkkeen, miten saan aikataulutettua 6 x silmätippoja vuorokaudessa kahdelle pennulle, miten otan pentuja kiinni ilman, että ne alkavat pelätä käsiä jne jne jne. Kaikki aika töiden jälkeen meni tähän, ennen kuin alkoi syntyä rutiini. Pennut alkoivat tottua minuun, ja minä niihin ja niiden hoitorutiineihin.

Ensimmäiset positiiviset kesytyskontaktit tulivat yllättävän nopeasti. Ensimmäisenä tulleet Gaia ja Diego ylensivät minut aika nopeasti kiipeilypuuksi. Lisäksi yhtenä päivänä Diego rohkeana tuli kiehnäämään, ja sain silittää sitä. Yllättäen pentu alkoi kehrätä! Shadowrunner, eli Rosetta, tuli kiinnostuneena katsomaan, että mistä tuollainen ääni tulee, ja sitten sekin antoi silittää! Eikä olisi antanut lainkaan lopettaa vaan tuli viereen tuijottamaan ja maukumaan äänettömästi, jos lopetin. Joten eiköhän tämä tästä ala sujua, luulen 😻



Pupetta (vas.), Salvatore (ylhäällä) ja Rosetta (oik.)

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

10. heinäkuuta 2019

Tyhjän tilan pentuja, osa 1


Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta". Kissat nimittäin asustelivat Varsinais-Suomessa tilalla, josta omistajat olivat muuttaneet pois. Ihmiset olivat käyneet ruokkimassa kissoja, ja kissoilla oli ollut kulku sisätiloihin.

Toukokuun lopussa tilalle tehtiin tutustumiskäynti: kartoitettiin, kuinka paljon kissoja suurinpiirtein voisi olla, mikä on populaation ikäjakauma ja kuinka hyväkuntoisilta ne näyttävät ulospäin. Jo tuolloin mukaan lähti kolme kissaa. Arviolta koko tilalla oli muutama kymmenen kissaa, joiden seassa oli ainakin kaksi pentuetta. Tämä tiedettiin siitä, että ainakin kaksi neitikissaa paljastui imeväisikäisten pentujen emoiksi. Emoja ei voitu ottaa vielä mukaan, koska emme tietenkään halunneet pentujen menehtyvän siksi, että emo olisi viety pois.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota.
Yhdellä mukaan otetuista kissoista todettiin sekä herpes että mykoplasma. Myko on herkästi kissasta toiseen tarttuva, joten oletettavasti koko populaatiolla olisi se. Mykoplasma on kyllä helposti hoidettavissa antibiooteilla, mutta se asetti kriteereitä kissojen majoituksen suhteen: sijaiskodissa ei saisi olla muita eläimiä tai sijaiskodissa pitäisi olla mahdollisuus eristää kissat toisista eläimistä. Niitä ei ollut vapaana ainuttakaan, joten loukuttamista piti viivytellä.

Loukkuja pidettiin tilalla ja kävimme tekemässä tilannekatsauksia. Kesäkuun lopussa yksi aktiiveistamme teki taas tutkailukäynnin loukutuspaikalle: montako kissaa siellä näkyy ja missä kunnossa ne ovat, näkyykö eri kissoja kuin aikaisemmin ja niin edelleen. Kolme pentua oli mennyt loukkuun. Loukku ei ollut vielä lauennut. Harkitsimme, että jätettäisiinkö pennut vielä tilalle, jotta saisimme varmuuden niiden emosta. Sitten saimme kuvia pennuista: todella pahan näköisiä silmätulehduksia. Ne oli otettava mukaan.

Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota
Ennen kuin paikalla ollut aktiivi ehti sulkea loukun, se laukesi pentujen toimesta. Yksi pentu pääsi livahtamaan karkuun. Sitten piti alkaa miettiä pennuille paikkaa: hätämajoitusta, sijaiskotia, jotain. Olisi ollut muutama paikka, minne heidät olisi voinut viedä, jos he eivät olisi olleet juuri tästä populaatiosta. Populaatiosta, jossa oli todettu tartuntatauteja. Meillä ei ollut vieläkään tarjolla ainuttakaan sijaiskotia, jossa olisi ollut eristysmahdollisuus tai jossa ei olisi ollut muita eläimiä.

Mitähän tässä sitten keksisi? No, olinhan itse ajatellut ottaa hoitopentuja syksymmällä, mutta nyt kun tilanne oli mikä oli, tajusin jo lupautuneeni sijaiskodiksi. Katsotaan nyt sitten, miten oma kissa reagoi siihen, kun kylppärin oven taakse tulee vipinää!

Paikan päällä ollut aktiivi yritti löytää vielä kolmannen pennun, mutta sitä ei löytynyt. Varasimme keskiyölle päivystysajan, jotta saisimme lääkitykset alulle. Lähdin toisen yhdistyksen jäsenen, Maijan, kanssa viemään kissoja päivystykseen. Toinen pienistä huusi kopassa koko ajan. Päivystyksessä vaikutti hiljaiselta, ja odottavan aika oli pitkä. Koitin soittaa rauhoittavaa musiikkia pennuille, jos huutaminen lakkaisi. Ei se auttanut. Kello oli jo puoli yksi, ja huomenna oli tiedossa työpäivä. Pentu vain jatkoi huutamista, joten päätin kokeilla ottaa sen syliin. Hän lakkasi huutamasta. Halusi haistella ja tutkia kaiken. Ja kun kaikki oli tutkittu, hän nukahti kyynärtaipeeseeni.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota yöllä päivystyksen odotusaulassa.
Kello oli yksi yöllä. Piti päästä vessaan. Laitoin pennun takaisin koppaan vessareissun ajaksi, mutta huutaminen alkoi heti uudestaan. Pikavessa, kaakaota automaatista ja pentu takaisin syliin nukkumaan. Taas hiljeni. Koitin itse olla nukahtamatta. Kello oli melkein kaksi, kun hoitaja tuli kertomaan, että heillä alkaisi hätäleikkaus kohta. Hän vilkaisi pennun tilannetta ja totesi, että: "Tulkaa huomenna uudestaan." Hän antoi mukaan recovery-ruokaa, jossa on korkea energiapitoisuus.

Sovimme, että Maija hakisi pennut aamulla eläinlääkärikäynnille mukaan. Toisin sanoen minun tarvitsisi herätä seitsemältä laittamaan pennut valmiiksi. Vein pennut eristykseen, päästin heidät kopasta ja katsoin, kun he söivät. En malttanut mennä heti nukkumaan. Kello oli kolme, kun pääsin sänkyyn. Melkoinen aloitus sijaiskotina.

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

4. heinäkuuta 2019

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa"


Soittaja on toisesta eläinsuojeluyhdistyksestä. Kyselee, onko meillä vapaita paikkoja. Dewi ei ole ensimmäinen esy, jolle hän soittaa enkä ole ensimmäinen, joka toteaa, että kaikki vapaat ja vapautuvat paikat ovat jo luvattu tai menossa omien loukutusten kissoille. Puhumme kissojen surkeasta tilanteesta hetken ja siitä, kuinka leikkaustempauksia pitäisi saada lisää. Mutta kaikki varat ja aika menee populaatiokissojen hoitoon. Siivotaan jälkiä, kun ei ole resursseja vaikuttaa juurisyyhyn.

Pöydällä oleva yhdistyksen antiikin aikainen puhelin tärisee viestin merkiksi.
Kotiehdokas on käynyt tapaamassa kahta kaksikkoa. He ovat toisen parivaljakon osalta päässeet päätökseen, etteivät tarjoa niille kotia, mutta toista he vielä pohtivat. Vastaan viestiin ja toivon, että toinen kaksikko on hurmannut kotiehdokkaan, vaikka toinen kissoista on selkeästi arempi.

Tapaan uuden kotiehdokkaan kerrostalon alaovella.
Viestitän sijaiskodin kanssa, että jäämme uuden kodin kanssa rappuun odottamaan, kunnes hän on saanut kissan kuljetusbokseihin muuttoa varten. Kissa menee sinne koulutuksen ansiosta itsenäisesti, kunhan paikalla ei ole vieraita ihmisiä. Seison mieluumin rapussa kymmenen minuuttia kuin että yritän saada vastahakoista ja pelokasta kissaa boksiin pyyhettä apuna käyttäen. Siinä seisoessani pystyn viestittelemään sijaiskotitiimin kanssa Setä Piisamista ja sen FIV-positiivisuudesta sekä katselemaan kuvia sen hurjassa kunnossa olevista hampaista. Multitaskingiä.

Setä Piisami
"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Meiltä kissan adoptoinut henkilö soittaa ja kysyy, mihin voisi palauttaa kissan kuljetusboksin. Plärään sijaiskotilistalta läpi häntä lähellä asuvat sijaiskodit ja annan osoitteen, jonne boksin voi käydä pudottamassa. Heti perään laitan viestiä sijaiskodille, ettei ihmettele, jos oven takaa löytyy tässä parin päivän sisällä kuljetusboksi.

Viesti kilahtaa yhdistyksen puhelimeen.
Olen unohtanut laittaa kotiehdokkaalle sijaiskodin osoitteen. Kiroan haperoa päätäni ja lähetän osoitteen, jotta he pääsevät tapaamaan Lauta.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Soittaja on kotiehdokas, joka on käynyt tapaamassa Tetristä muutamaa päivää aiemmin ja haluaa adoptoida kissan. Itse en pääse hoitamaan luovutusta ehdotettuna aikana, mutta toisaalta tiedän myös kuka hallituslaisista todennäköisesti menee mielellään luovuttamaan kollin uuteen kotiin, joten välitän tiedon ja uuden kodin puhelinnumeron hänelle.

Omassa kännykässäni WhatsApp piippaa.
Meiltä adoptoitu kissa on edelleen ripulilla ja nyt kakkanäytteet ovat menossa labraan tutkittavaksi. Olen viime viikolla jo omistajan kanssa vaihtanut viestejä ruokavaliosta, eliminaatiodieetin mahdollisuudesta ja Inupekt Forten käyttöönotosta. Toivomme yhdessä, että kakkanäyte toisi jotain selvyyttä tilanteeseen, koska seuraavaksi pitää alkaa ottaa sitten verikokeita.
          Saman suuntaista vaivaa on myös yhdellä sijaiskotipennulla, joten lupaan kiikuttaa seuraavana päivänä sinne putkilon kakkanäytettä varten ja pahvilaatikon postitusta ajatellen, samalla kuin vien pienen kiipeilypuun ja ruokaa.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Pari päivää sitten adotoitu kissa on peloissaan eikä ole syönyt tai jos ei ole niin vain todella vähän. Muuttostressi saa monet arat kissat syömättömiksi ja vaikka kissan elimistö ei kestä pitkää paastoamista on näiden kissojen kanssa ongelmana aina se, että eläinlääkärireissu stressaa niitä vielä enemmän ja syömisen alkaminen venyy helposti pidempään. Annan neuvoja omistajalle, mitä voisi kokeilla, että kissa alkaisi syödä  ̶  ruokakupin sijoittelu, märkäruuan lämmittäminen ja jos vain mahdollista: ruuan tai Nutriplussan sotkeminen tassuihin.

Sovin ajan, milloin menen selvittämään hamsterinpoikasten sukupuolia.
Yhdistykselle tuli hoitoon hamsterinpoikasia reilu pari viikkoa sitten. Olen tällä hetkellä ainoa yhdistyksen aktiiveista, joka on aiemmin tunnistanut pienten jyrsijöiden sukupuolia.


"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Soittaja on kuullut, että loukutamme eräässä pihassa kissoja. Hetkellisesti sekoitan kunnat ja väitän virheellisesti, ettei soita kelloja. Kunnes soittaakin ja tajuan, että puhelimen toisessa päässä puhutaan da Fattoria Vuota -populaation loukutuksesta. Muutama aikuinen ja pentuja. Niille pitäisi saada jostain paikka. Onneksi asia ei ole minun vastuullani, joten välitän kissatetristä pelaavalle sijaiskotivastaavallemme soittajan nimen ja numeron.

Puhelin soi, mutten pysty vastaamaan.
Näen kuitenkin, että erään kissan kotiehdokas soittaa, toivottavasti puhuakseen kissan muutosta.

Jossain välissä olen ehtinyt julkaista yhdistyksen sometileille 5 päivitystä, vastata muutamaan mailiin ja päivittää uusiin kotiin muuttaneiden kissojen osalta kotisivuja. Sekä lähettää kymmeniä viestejä sijaiskotitiimin kanssa. Melko normaali viikko näin torstaina katsottuna.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava


1. heinäkuuta 2019

Dewille kylvää kissatietoisuutta


Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry on vuodesta 2001 alkaen edistänyt eläinsuojelua ja löytöeläinten asemaa Turussa ja sen lähialueilla. Kesällä 2019 päätimme kehittää yhdistyksen tiedottamista. Dewin toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, joilta löytyy erilaisia historioita kissojen parissa ja joilla on erilaisia kissatarinoita kerrottavanaan. Näin ollen perustimme Dewin blogin, Dewillen, jossa voimme jakaa kissatietoisuutta.

Yhdistykselle saapuvat kissat ovat pääsääntöisesti populaatiokissoja tai yksin vaeltavia kulkurikissoja. Ei kenenkään kissoja siis. (Kissapopulaatiolla tarkoitetaan ”kissalaumaa”, joka lisääntyy hallitsemattomasti ja joka on voinut saada alkunsa esimerkiksi vain kahden leikkaamattoman kissan kohtaamisesta.) Tästä johtuen Dewin vapaaehtoisilla on erityisesti kokemusta kissojen kesyttämisestä ja kissojen tutustuttamisesta toisiinsa.


Blogin tavoite on edistää eläinsuojelua, parantaa kissojen asemaa ja lisätä kissatietoisuutta. Kesyttämisen ja tutustuttamisen lisäksi kirjoitamme myös esimerkiksi kissojen tarvikkeista, hoidosta ja ruokavaliosta, sairastamisesta sekä hoitamisesta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tuutata vain tietoiskuja, vaan myös kertoa kissojen kuulumisia sekä kirjoittaa esimerkiksi loukutusoperaatioista, pentuarjesta ja sijaiskotina toimimisesta.

Kissat ovat yksilöitä ja reagoivat eri tavalla eri asioihin. Toivomme kuitenkin, että ajan mittaan blogista löytyisi vinkkejä ja vertaistukea kissan omistajille, tietoa kissan hankkimista harkitseville ja apua sijaiskotina toimiville vapaaehtoisille. Sekä tietenkin ohjeita niille ihmisille, joiden pihalle eksyy yksittäinen kulkurikissa tai jotka löytävät kissapopulaation, eivätkä tiedä, miten toimia.

Tervetuloa lukemaan!

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja