Kissan vapaana ulkoilun haitat

Kissan vapaana ulkoilu on kissalle monella eri tavoin vaarallista – jopa tavoilla, joita moni kissan omistaja ei ole tullut edes ajatelleeksi. Tässä blogitekstissä kerrotaan, miksi kissan vapaana ulkoilu ei kannata.

Järjestyslain mukaan omistajan pitäisi tietää, missä kissa liikkuu

Järjestyslaissa määrätään, että kissa ei saa päästä taajama-alueelle, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

Koirilla on kiinnipitoaika maaliskuun alusta elokuun 19. päivään saakka, jotta luonnoneläimille voidaan taata pesimärauha. Kissoista ei ole luotu erikseen samanlaista lainsäädäntöä, mutta on sanomattakin selvää, että kissa ei häiritse minkään eläimen pesimärauhaa, jos omistaja noudattaa järjestyslakia. Muun muassa Suomen Riistakeskus toteaa, että myös kissan ulkoilu on valvottava, ja jos kissa poistuu pihapiiristä ilman valvontaa, se on heitteillä.

Koiria ei päästetä toteuttamaan riistavaistoaan, eikä kissankaan pidä saada mielin määrin toteuttaa saalistusviettiään. Kissat tappavat Suomessa kuukausittain miljoona luonnoneläintä, eivätkä kaikki tapetut eläimet suinkaan ole niitä jyrsijöitä, jotka ihmisten näkökulmasta ovat pelkästään haitaksi. Kissat myöskin tappavat huvikseen: ne eivät aina saalista vain saadakseen ravintoa. Kissan saalistusviettiä voikin hyödyntää kissan aktivoinnissa.

Huom! Suomessa ei ole villikissoja. Luonnosta löytyy kissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkurikissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin vapaana ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun kissa ulkoilee vapaasti, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa.
Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Jos kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä.

Lisäksi kissan asema Suomessa on heikko. Jos vapaana ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Esimerkiksi siis jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Jos puolestaan kissa on loukkaantunut, tai se liikkuu vaarallisella alueella (esimerkiksi ison autotien läheisyydessä), tai se yhtäkkiä alkaa ilmestyä toistuvasti jonkun pihaan, kissan hyvinvoinnista saatetaan huolestua, ja se voidaan viedä löytölään. Jos kissalla ei ole sirua tai sen omistajaa ei löydetä muutoin, 15 vuorokauden jälkeen:
a) Löytölä luovuttaa kissan eteenpäin
b) Kissa siirtyy jonkin eläinsuojeluyhdistyksen omistukseen
tai
c) Kissa lopetetaan, jos paikkoja ei ole.

Reviirin vahtiminen on kissalle stressaavaa

Syy, miksi vapaasti ulkoilemaan päästetty kissa haluaa yhä uudestaan ja uudestaan ulos, on se, että kissa haluaa olla perillä reviiristään. Mitä suurempi reviiri on, sitä enemmän stressiä reviirin vahtiminen aiheuttaa. Leikattunakin kissa vahtii reviiriään. Kissat ovat erittäin stressiherkkiä, joten pienempi reviiri tarkoittaa vähemmän stressiä. Sisäkissallakin voi huomata stressiä, kun reviirissä tapahtuu muutoksia: esimerkiksi jos huonekalujen järjestystä vaihdetaan, jos yleensä avoinna oleva ovi suljetaan, tai kun asuntoon tulee kissa, koira tai vieraita ihmisiä.

Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Vapaana kulkeva kissa voi olla vaaraksi muille lemmikeille

Koirille on olemassa koirapuistoja, ja monille koirille on tavallista, että ne kohtaavat esimerkiksi lenkillä muita koiria ja vieraita ihmisiä. Kissoilla muihin kissoihin tutustuminen on usein hidas prosessi. (Lue täältä lisää kissojen tutustuttamisesta.) Toisen kissan ilmestyminen omalle reviirille voi synnyttää kissalle niin paljon stressiä, että se voi aiheuttaa fyysisiä terveyshaittoja. Tämä on yleisin syy, miksi kissojen omistajat, joilla itsellä on sisäkissa tai kissa, joka ulkoilee valjaissa tai tarhassa, eivät arvosta sitä, kun pihalle ilmestyy vieras kissa.

Kissa voi vapaana ulkoillessaan myös käydä toisen lemmikin kimppuun. Kissa voi reagoida pelkoon tai stressiin pakenemalla tai piiloutumalla, mutta tilanteesta riippuen pelko voi purkautua myös aggressiivisuutena. Kissan aggressiivisuudella voi olla vakavat seuraukset, ja se voi saada jopa koiran hengiltä.

Kissojen väliset tappelut voivat olla hengenvaarallisia

On kissa sitten leikattu tai leikkaamaton, se voi ulkona ollessaan joutua tappeluihin muiden kissojen kanssa. Näillä tappeluilla voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset, sillä kissa voi esimerkiksi puhkaista toiselta kissalta silmän tai aiheuttaa niin pahat haavat ja puremajäljet toiselle, että tappelusta toipuminen vaatii sairaalahoitoa ja pitkän toipumisajan.

Kissojen tappeluissa leviää FIV-virus

Erityisen vaarallista kissojen tappeluissa on se, että se on yksi pääsyy kissojen FIV-viruksen leviämiseen. FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä, eli toisen kissan puremasta voi saada FIV-viruksen. Siksi FIV leviää myös parittelun yhteydessä.

FIV vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat erilaiset tulehdukset ja rappeumat suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä. FIV myös altistaa kissan kasvaimille.

FIV:iin ei ole parannuskeinoa, ja se oireilee jokaisella kissalla eri lailla. FIV taantuu alkuvaiheen jälkeen oireettomaksi, ja vaihe voi kestää muutaman kuukauden tai sitten jopa vuosia. Joillakin kissoilla tauti ei lähde etenemään, mutta toisilla kissoilla FIV-virus heikentää immuniteettia niin, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan mittavia ongelmia. Lue lisää kissan FIV-positiviisuudesta täältä.

Leikkaamaton kissa pahentaa kissakriisiä

Suomessa jyllää kissakriisi, mikä tarkoittaa sitä, että leikkaamattomat kissat lisääntyvät vapaasti, ei-toivottuja kissanpentuja syntyy jatkuvasti, ja kissat kärsivät useista terveyshaitoista. Vapaana ulkoileva narttukissa voi synnyttää pentunsa muualle kuin kotiin, ja eloon jäädessään pennut ovat alku kissapopulaation synnylle. Naaraskissa voi synnyttää jopa 15-20 pentua vuodessa. Vapaana ulkoileva kollikissa puolestaan on valmis parittelemaan käytännössä koska vain. Leikkaamaton kolli voi saada alulle hetkessä kymmenittäin pentuja, jos esimerkiksi lähitienoolla liikkuu vapaana ulkoilevia leikkaamattomia naaraita tai jos lähialueelta löytyy kissapopulaatio, jossa on useita naaraita.

Kissa saa ulkona herkemmin tartuntataudin

Suomessa kissat rokotetaan kissaruttoa, rabiesta ja kissaflunssia – eli herpes-, kaliki- ja klamydiavirusta – vastaan. Vaikka kissa olisi rokotettu, se ei tarkoita sataprosenttista suojaa, ja esimerkiksi kissarutto on erittäin tarttuva sairaus. Vapaana ulkoileva kissa sairastuu helpommin ja pahimmillaan se levittää taudinaiheuttajia ihmiseenkin. Esimerkiksi jotkin alkueläimet voivat tarttua ihmiseenkin aiheuttaen ripulia ja oksentelua. Sieni-infektio voi aiheuttaa ihmiselläkin ihottumaa, ja lisäksi sieni-infektiosta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Rabies, joka onneksi on Suomessa harvinainen, tappaa sekä kissan että myös tartunnan saaneen ihmisen.

Kissojen rokottaminen on todella tärkeää myös ihmisten terveyden kannalta. Vaikka rokote ei annakaan sataprosenttista suojaa, rokottamisella pystytään lieventämään infektiotauteja ja estämään niiden leviämistä. Näin kissat voivat saada laumaimmuniteetin.

Kissa saa ulkona sisäloisia

Sisäkissalle harvoin tulee sisäloisia, mutta ulkoillessaan kissa saa lähes poikkeuksetta aina jossain kohtaa sisäloistartunnan. Sisäloiset ovat suhteellisen helposti hoidettavissa matolääkkeillä, mutta loiset kuitenkin aiheuttavat kissalle terveyshaittoja. Vapaana ulkoilevan kissan omistajalla onkin ongelma: madottaako kissan varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin, jolloin matolääkkeen teho saattaa kärsiä, vai yrittääkö saada selvyyden, milloin kissalla on matoja, vaikka sitä on vaikea selvittää kissan ulkoillessa omillaan ja tehdessään tarpeensa pihalle.

Kissan sisäloisista suolinkainen voi tarttua ihmiseenkin. Oireita voivat olla muun muassa vatsakivut ja pahoinvointi, pahimmassa tapauksessa astman tyyppinen keuhkoreaktio kuumeen ja hengenahdistuksen kera.

Kissa tuo kotiin punkkeja

Kun kissa ulkoilee – vapaana, valjaissa tai ulkoilutarhassa – sillä on riski saada punkin purema. Vaikka kissan kanssa käytettäisiin punkkikarkotteita, ne eivät ole sataprosenttisia suojia. Kissa voi saada punkin välityksellä borrelioosin tai anaplasmoosin. Suojattunakin kissa voi tuoda turkissaan kotiin asti punkkeja, jolloin myös ihmisellä on suurentunut vaara saada punkin purema.

Kissa voidaan varastaa

Jos pihapiiriin ilmestyy kissa, kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kissaa omakseen. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Toki kissan varastamisen taustalla harvoin on samanlainen ajatuspohja kuin esimerkiksi myymälävarkaudessa. Kissan varastaa yleensä ihminen, joka ajattelee pelastavansa kissan tarjoamalla sille kodin.

Kissaa voidaan ruokkia väärin

Ulkoillessaan vapaana kissa hankkii itse itselleen ravintoa, mutta todennäköisesti se kohtaa myös ihmisiä, jotka antavat sille ruokaa. Jos kissalla on erityisruokavalio tai se on allerginen esimerkiksi kalalle, ruokkija ei voi sitä tietää. Yleisesti ottaen muutenkin pihapiiriin ilmestyneelle kissalle harvemmin tarjotaan laadukasta ruokaa, vaan esimerkiksi ihmisten ruokien jämiä tai viljalla ja sokerilla höystettyjä raksuja.

Huono ruokavalio aiheuttaa kissalle muun muassa lihavuutta, voimattomuutta, turkin huonokuntoisuutta, ripulia, ummetusta, virtsakiteitä, lihaskunnon heikkenemistä ja luiden haurastumista. Lisäksi huono ruokavalio altistaa erilaisille tulehduksille. Pidemmällä tähtäimellä kissasi ruokkija saattaa siis aiheuttaa kissallesi vakavia terveyshaittoja.

Kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissoilla ei ole varsinaista omistajaa, vaan niillä on korkeintaan ruokkija, joka mahdollisesti yrittää myös tarjota niille suojaa esimerkiksi ulkorakennuksista. Ruokkija yleensä mielletään omistajaksi, vaikka tosiasiassa ruokkija ei välttämättä osaa edes kertoa, montako kissaa tarkalleen ottaen pihassa pyörii. Populaatiokissoja ei oteta löytöeläimenä vastaan, kun "omistaja" on tiedossa. Kissojen ruokkija on kuitenkin vastuussa niiden hyvinvoinnista.

Kissa viihtyy lajitoverin seurassa, joten vapaana ulkoileva kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon ja jäädä sinne. Kissapopulaatioissa kissat ovat yleisesti ottaen huonokuntoisia, aliravittuja ja sairaita, ja taudit leviävät helposti vapaasti ulkoilevaan kissaan, vaikka kissa vain vierailisi silloin tällöin kissapopulaation reviirillä. Lue lisää kissapopulaation synnystä täältä.

Kissa voi jäädä auton alle tai pedon kynsiin

Luonnollisesti kissa voi jäädä vapaana ulkoillessaan auton alle. Kissa voi loukkaantua niin, ettei se tule enää kotiin, vaan se kärsii hitaan ja kivuliaan kuoleman. Jos kissa pääsee loukkaantuneena kotiin asti, edessä on tyyris eläinlääkärireissu. Kissan kohtaloon vaikuttaa myös se, millainen ihminen on auton ratissa. Koska kissan arvo ja asema Suomessa on heikko, yliajaja ei välttämättä pysähdy tai jää selvittämään, mitä kissalle tehdään, jos hänellä itsellään on kiire tai jos häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Lisäksi kissan elämä voi päättyä kivuliaasti, kun se kohtaa esimerkiksi ilveksen tai ketun.

Vaikeampi huomata, jos kissalla on hätä

Kun kissa ulkoilee vapaasti, omistajan on vaikeampi huomata, milloin kissalla on hätä. Jos kissa tulee edes joka päivä takaisin kotiin, omistajalla on mahdollisuus tutkia kissan vointi, mutta silti omistaja ei voi tietää, onko kissa syönyt tai juonut. Tai onko kissalla mahdollisesti ripulia. Jos kissa on kerralla kauemmin pois kotoa, kissan vointia on vielä vaikeampaa tarkkailla. Kissan turkin alle saattaa peittyä kivulias tulehtunut haava tai kissalla saattaa olla vatsa sekaisin.

Kissasta ani harvoin näkee ulospäin sitä, onko sillä kipuja, koska saaliseläimenä se piilottaa kipunsa viimeiseen asti. Siinä vaiheessa, kun kissa on silmin nähden apaattinen, on lähdettävä jo päivystykseen. Jos vapaana ulkoileva kissa ei syö tai juo kotona, sen oletetaan syöneen ulkona. Kissan ruokailusta pitäisi kuitenkin olla hyvin tietoinen, sillä syömättömyys on yksi ensimmäisistä oireista, kun kissa on kipeä. Pelkästään parin päivän syömättömyys voi aiheuttaa kissalle vakavia sisäelinvaurioita.

Kissa voi saada myrkytyksen

Kaikki eivät hoida jyrsijäongelmaa kissalla, vaan myrkyillä. Jos hiiri on saanut myrkkyä, ja kissa saalistaa sen, myrkky leviää myös kissaan. Toisinaan ihminen myrkyttää kissan tahallisestikin.

Kaikki ihmiset eivät pidä kissoista

Kaikki eivät pidä kissoista, tai voi olla, että ihminen ei pidä juuri yhdestä tietystä kissasta. Lisäksi monen suhtautuminen kissoihin muuttuu siinä vaiheessa, kun omalle pihalle ilmestyy kissa, joka ripuloi terassille, tuhoaa terassikalusteita, käy nukkumassa terassikalusteiden pehmusteilla ja lastenvaunuissa jättäen karvoja kaikkialle, merkkaa reviiriään pissaamalla ja/tai aiheuttaa läsnäolollaan stressiä omille kissoille.

Kissoja kivitetään, potkitaan, myrkytetään, revitään hännästä ja ammutaan – joko niin että kissa kuolee tai niin, että kissa jää kitumaan. Vapaana ulkoileva kissa saattaa joutua helposti kissavihan kohteeksi.

Lisäksi vapaana ulkoileva kissa voidaan halutessa määritellä villiintyneeksi, jotta se voidaan lopettaa. Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Lue kissan aktivoinnista täältä.

Tekstiin lisätty 17.6.2020 lisätietoa metsästyslaista sekä villiintyneisyyden määritelmästä.

FIV-kissa: Setä Piisami

Setä Piisami loukutettiin kesällä 2019, mutta Sedän tarina alkaa jo muutama vuosi ennen hänen loukuttamistaan. Lue lisää kissan FIV-positiivisuudesta täältä.

Kun kävin äidilläni, näin usein hänet ja muutamia muita kissoja lähimetsässä ja jopa äitini pihapiirissä. Sydäntä särki ja kivisti, mutten osannut vielä tuolloin auttaa ja kuuntelin liikaa naapureiden kommentteja siitä, että heillä joku koti ehkä oli. Asuin myös kaukana, joten oli vaikea tarttua toimeen. 

Setä on hyvin persoonallisen näköinen paksuine poskineen. Lisäksi hänellä oli erikoinen tapa tuijottaa ihmisiä silmiin ja tulla lähelle, ja siksi häntä oli vaikea uskoa kodittomaksi. Sedän katsetta on vaikea unohtaa, ja sillä tavalla tuo paksuposkinen ja kaunis kolli oli ilmeisesti itsensä ruuassa pitänytkin. 

Muutama näky sai minut vihdoin toimimaan. Esimerkiksi näin, kuinka kissa kantoi suussaan sämpylää, jonka se oli hakenut äitini kuistilta, jossa tuoreet sämpylät olivat olleet jäähtymässä. Tai ehkä ennemmin lopullinen niitti oli kahden pennun ja niiden emon ilmestyminen pihaan. Pentueen seurassa oli myös tuo mustavalkoinen paksuposkinen kolli, joka ikään kuin vietti aikaa perheen suojana. Aloimme kutsua häntä Sedäksi, koska isäksi hän ei sopinut: pentujen emo oli mustavalkoinen ja toinen pentu kilpikonnanvärinen.

Setä Piisami kesäkuussa 2019 äitin pihalla viimeistä kertaa kodittomana kissana.

Vuonna 2014 kesäkuussa emo toi näytille pennut ja lähti itse kauemmas. Silloin päätimme loukuttaa pennut: onneksi itselläni oli alkanut juuri kesäloma ja minulla oli hyvin aikaa ruokkia pentuja. Loukkua ei edes tarvittu, kun suoraan hanskoilla nappasimme heidät koirankopista emon seuratessa kauempaa. Emo itse päätyikin Dewille muutamaa kuukautta myöhemmin ja sai nimekseen Atomi. Pennuista huonokuntoisemman otin itselleni, ja nimesin sen Kilpiseksi. Toiselle pennulle etsin hyvä kodin, ja hän sai nimekseen Niilo. Loukutuksen jälkeen Setä katosi pihasta. Häntä näkyi enää silloin tällöin. Kuulin äidiltäni, että hänellä oli 2-3 paikkaa/kotia, joissa häntä ruokittiin ja joissa hän ehkä jotain suojaakin joskus sai. Setä jäi siis silloin loukuttamatta. Valitettavasti.

Niilo ja Kilpinen ensimmäisinä päivinä sisällä.

Pentujen äiti Atomi oli hyvin arka, mutta hän sai oman kodin vuonna 2016 oltuaan yhdistyksellä puolitoista vuotta. Niilosta kuoriutui ihana rakkauspakkaus, joka muuten muistuttaa Setää nykyisin. Hän kesyyntyi täysin. Kilpinen puolestaan oli alipainoinen ja heikko. Hän taisteli näiden ongelmiensa kanssa, mutta lopulta hänestä kasvoi ihana ja ovela, hieman varovainen, pikkuneiti. Hän eli vain 3,5-vuotiaaksi ja kuoli rintaontelon syöpään. Se oli yksi oman kissaelämäni suurimmista tappioista, vaikkei kyseessä ollutkaan ensimmäinen kissakuolemani. Kilpisen menehtyminen toi minut mukaan eläinsuojelutyöhön ja Dewiin. Oli sillä siis hyvätkin seurauksensa. Opin Kilpisen kanssa paljon aroista kissoista ja ymmärsin sen, että täysin villiintyneistäkin kissoista tulee mitä mahtavimpia sisäkissoja ja perheenjäseniä.

Loukutmme Atomin pentujen jälkeen vuonna 2014. Häntä epäiltiin tiineeksi, mutta näin ei onneksi ollut.

Kesällä 2019 laitoin Dewin sijaiskotitiimillemme viestiä Sedästä törmättyäni häneen taas. Lähetin hänestä kuvan ja varapuheenjohtajamme Mira kutsui häntä heti Piisamiksi. Sedän turkki näytti nyt jo takkuiselta ja kaunis turkki vivahti ruskeanpunaiseen, mikä on mustaturkkisilla huonon ravinnon merkki. Päätimme, että nyt on Sedän aika päästä pois pihoilta. Kaiken huipuksi yksi ihana sijaiskotitiimin aktiivi, Melina, lähti heti tuomaan loukkua paikan päälle. Kahden tunnin kuluttua Setä istui puuhkassa loukussa hiirenhiljaa. En voinut uskoa silmiäni! Siitä siis Sedän uusi elämä sai alkunsa. Piisami jäätyi setämäisellä arvokkuudellaan loukkuun pyristelemättä tai rähisemättä lainkaan vastaan jäätyään suljettuun häkkiin. Tämä on melko harvinaista loukutustilanteissa. Oli jo ilta ja ensimmäisen yönsä Setä vietti Melinan äidin saunassa, kunnes seuraavana päivänä pääsi eläinhoitolalle. Ensimmäiset viikkonsa Setä vietti Eläinhoitolalla etsien kotiaan ja siirtyi sitten Dewin sijaiskotiin. 

Setä meni heti loukkuun silakoiden perässä.

Eläinlääkärissä FIV-testi paljastui positiiviseksi, mikä harmitti, sillä positiivisia ovat yleensä juuri vapaana kulkevat kollikissat, jotka saavat tartunnan reviiritappeluissa. Minun olisi siis pitänyt loukuttaa hänetkin aiemmin.  Pelkäsin, ettei Sedällä ollut toivoa; vanha iso kolli, jolla hampaatkin jo lienevät pilalla. FIV ja huonot hampaat olisi ollut jo lähes mahdoton yhdistelmä ja varauduin huonoihin uutisiin, koska Sedällä oli jo ikää. Kuin ihmeen kaupalla Sedällä oli taas tuuria matkassa; hampaat olivatkin melko hyvät, vain pari kulmahammasta poistettiin. Eläinlääkärit antoivat hänelle toivoa.

Setä ihmeissään, kun hän oli ensimmäistä yötä sisätiloissa.

Setä pääsi kesyyntymään sijaiskotiin. Hänen ensimmäisiä haasteita oli pissan panttaaminen ja idiopaattinen kystiitti sekä keuhkopöhö, joka johtui stressin ja rauhoitusaineen yhteisvaikutuksesta. Kaikesta kuitenkin selvittiin.

FIV ei ollut Sedälle mikään maailmanloppu. Se tarkoitti vain sitä, että hänelle piti löytää koti, jossa ei olisi muita kissoja tai jossa kissaseura olisi valmiiksi FIV-positiivista. Sedälle etsittiin kotia FIV-positiivisten ryhmästä, ja niin hän pääsi kotikokeiluun toisen FIV-kollin seuraksi. Setä olisi saanut loppuelämän kodin, jos kollit olisivat tulleet toimeen keskenään. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt, ja Setä palasi Turkuun sijaiskotiin neljän kuukauden reissun jälkeen.

Nyt Setä siis etsii jälleen kotia ainoana kissana tai FIV-positiivisen kissan seurana. Hän on noin 6-vuotias. Setä Piisamin tiedetään tulleen muiden kissojen kanssa toimeen. Kotikokeilussa toinen kolli määräili Sedän olemista, minkä takia Sedän elämä ja kesyyntyminen jumiutuivat.

Setä on kuitenkin ensimmäisen sisällä vietetyn puolen vuoden aikana rohkaistunut valtavasti. Hän on utelias kissa, joka on selvästi ihmismyönteinen, vaikka ei vielä haluakaan koskemista ihmisiltä. Hän myös viihtyy hyvin yksin, osaa nauttia elämästä ja on pikkuhiljaa oppinut leikkimään leluilla. Välillä leikki on ollu jopa niinkin rajua, että lelut on purtu rikki. Suurinta nautintoa Setä saa kuitenkin syömisestä: hän onkin melkoinen syömäkone. Setä jopa viimeistelee syömisen nuolemalla kuppinsa siistiksi. Setä on myös ollut koko ajan täysin siisti eikä ole pissaillut kuin hiekkalaatikkoon. Toisinaan hän on viettänyt laatuaikaa myös ihmisten sängyssä. Sedästä saa itselleen varmasti hauskan, luotettavan ja rauhallisen seuralaisen.

Sedästä kirjoitti sijaiskotitiimin jäsen Venla Lehtinen, joka on saanut tuntea Sedän pisimpään. Kiitokset kaikille Sedän auttajille ja tukijoille ♡

Lue myös teksti Kissan FIV-positiivisuus

Kissan FIV-positiivisuus

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n vuoden 2020 teemana on kissan terveys.

FIV on kissojen immuunikatovirus, joka vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat lopulta erilaiset tulehdukset ja rappeutumat esimerkiksi suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä ja yleisvoinnin asteittainen huonontuminen. Se altistaa myös erilaisille kasvaimille. FIV:iä ei voida poistaa elimistöstä, koska viruksen perimä jää kissan omien solujen DNA:han yhdistyneeksi.

Kissalla saattaa olla aluksi akuutissa vaiheessa esimerkiksi ohimenevää kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista ja ruokahaluttomuutta, mutta tämän vaiheen jälkeen tilanne tasaantuu oireettomaksi vaiheeksi, joka saattaa kestää vain muutaman kuukauden tai jopa useita vuosia. FIV:n viimeinen vaihe on krooninen vaihe, mutta joillakin kissoilla taudin eteneminen jää oireettomaan vaiheeseen. Kroonisessa vaiheessa immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan suuria ongelmia (Janina Pohju, 2/2019). Jos kissa välttää infektiot ja vastustuskyky pysyy hyvänä, elinikä ei välttämättä lyhene lainkaan.

Iku-Turso

FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä. Leikkaamattomat tappelunhaluiset uroskissat ovat suurimmassa vaarassa sekä levittämään tartuntaa että saamaan tartunnan. Myös parittelun yhteydessä infektio voi levitä uroksen purressa naarasta niskasta. Virus voi erittyä myös emokissan istukan läpi pentuihin. Kissan ulkopuolella virus ei selviä kovinkaan pitkään, ja se pystytään helposti tuhoamaan ympäristöstä tavallisilla desinfiointiaineilla. Esimerkiksi lokakuussa 2019 vastaanotimme kulkukissan, noin 6-7-vuotiaan uroksen, jonka nimesimme Iku-Tursoksi. Iku-Turso oli elänyt luonnossa noinkin pitkään todennäköisesti siksi, että ihmiset olivat ruokkineet häntä. Jossain kohtaa se oli saanut FIV-tartunnan. Kissojen FIV-virus on yksi syy, miksi kissojen on parempi ulkoilla valvotusti. 

Jos kissa kaikesta huolimatta ulkoilee valvomatta, kissan kastroinnilla ja steriloinnilla voidaan ennaltaehkäistä taudin leviämistä. Leikatun kissan reviiri on vain murto-osa leikkaamattoman kissan vastaavasta, ja ne joutuvat tappeluihin huomattavasti leikkaamattomia kissoja harvemmin. Sisäkissan mahdollisuus saada tartunta on käytännössä olematon. (Janina Pohju, 2/2019) 

Parantavaa hoitoa FIV:iin ei ole. Oireettoman FIV-positiiviseksi todetun kissan immuniteettia voidaan tukea pitämällä kissa stressittömissä olosuhteissa ja välttämällä vapaata ulkoilua, raakaruokaa sekä vieraita ja uusia kissakontakteja. Perusrokotukset ja loishäädöt on pidettävä ajan tasalla. FIV:iin ei ole olemassa toimivaa rokotetta. Interferonihoito voi auttaa, mutta Suomessa sen antaminen on hankalaa ja kallista. Immuniteettia voi yrittää tukea ja solujen ennenaikaista vaurioitumista voi estää antamalla mm. E-, D-, ja A-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä ja omega-3-rasvahappoja. Näin saadaan pidennettyä oireetonta vaihetta, ja oireellisessakin vaiheessa lisäravinteet voivat hidastaa taudin etenemistä.

Iku-Turson suu

Iku-Turson tapauksessa kissan yleisvointi oli paljon huonompi kuin mitä päälle päin näytti. Lisäksi suun tila viittasi siihen, että FIV oli mahdollisesti edennyt jo krooniseen vaiheeseen. Sen kaikki kulmahampaat olivat katkenneet, ja suun hoitaminen olisi tarvinnut kaksi erittäin haastavaa hammashoitoa.

Koska FIV heikentää kissan vastustuskykyä, jokin virukseen sairastumattomalle kissalle helppohoitoinen sairaus voi koitua FIV-kissan kohtaloksi. Varsinkin suun alueen hoito, kuten ientulehdus, hammassyöpymä yms. voi olla FIV-kissalle erittäin pitkä ja kivulias hoitaa eikä kissa välttämättä edes pysty parantumaan suun alueen tulehduksista enää ollenkaan. (Janina Pohju, 2/2019)

Iku-Turson FIV-positiivisuuden ja huonon yleiskunnon takia toipuminen olisi ollut epävarmaa, joten raskain mielin päästimme hänet kivuista. 

Suosittelemme lukemaan Janina Pohjun kattavan artikkelin kissan FIV:stä.

Lue myös FIV-positiivisen kissan, Setä Piisamin, tarina.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa"

Soittaja on toisesta eläinsuojeluyhdistyksestä. Kyselee, onko meillä vapaita paikkoja. Dewi ei ole ensimmäinen esy, jolle hän soittaa enkä ole ensimmäinen, joka toteaa, että kaikki vapaat ja vapautuvat paikat ovat jo luvattu tai menossa omien loukutusten kissoille. Puhumme kissojen surkeasta tilanteesta hetken ja siitä, kuinka leikkaustempauksia pitäisi saada lisää. Mutta kaikki varat ja aika menee populaatiokissojen hoitoon. Siivotaan jälkiä, kun ei ole resursseja vaikuttaa juurisyyhyn.

Pöydällä oleva yhdistyksen antiikin aikainen puhelin tärisee viestin merkiksi.

Kotiehdokas on käynyt tapaamassa kahta kaksikkoa. He ovat toisen parivaljakon osalta päässeet päätökseen, etteivät tarjoa niille kotia, mutta toista he vielä pohtivat. Vastaan viestiin ja toivon, että toinen kaksikko on hurmannut kotiehdokkaan, vaikka toinen kissoista on selkeästi arempi.

Tapaan uuden kotiehdokkaan kerrostalon alaovella.

Viestitän sijaiskodin kanssa, että jäämme uuden kodin kanssa rappuun odottamaan, kunnes hän on saanut kissan kuljetusbokseihin muuttoa varten. Kissa menee sinne koulutuksen ansiosta itsenäisesti, kunhan paikalla ei ole vieraita ihmisiä. Seison mieluumin rapussa kymmenen minuuttia kuin että yritän saada vastahakoista ja pelokasta kissaa boksiin pyyhettä apuna käyttäen. Siinä seisoessani pystyn viestittelemään sijaiskotitiimin kanssa Setä Piisamista ja sen FIV-positiivisuudesta sekä katselemaan kuvia sen hurjassa kunnossa olevista hampaista. Multitaskingiä.

Setä Piisami

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."

Meiltä kissan adoptoinut henkilö soittaa ja kysyy, mihin voisi palauttaa kissan kuljetusboksin. Plärään sijaiskotilistalta läpi häntä lähellä asuvat sijaiskodit ja annan osoitteen, jonne boksin voi käydä pudottamassa. Heti perään laitan viestiä sijaiskodille, ettei ihmettele, jos oven takaa löytyy tässä parin päivän sisällä kuljetusboksi.

Viesti kilahtaa yhdistyksen puhelimeen.

Olen unohtanut laittaa kotiehdokkaalle sijaiskodin osoitteen. Kiroan haperoa päätäni ja lähetän osoitteen, jotta he pääsevät tapaamaan Lauta.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Soittaja on kotiehdokas, joka on käynyt tapaamassa Tetristä muutamaa päivää aiemmin ja haluaa adoptoida kissan. Itse en pääse hoitamaan luovutusta ehdotettuna aikana, mutta toisaalta tiedän myös kuka hallituslaisista todennäköisesti menee mielellään luovuttamaan kollin uuteen kotiin, joten välitän tiedon ja uuden kodin puhelinnumeron hänelle.

Omassa kännykässäni WhatsApp piippaa.

Meiltä adoptoitu kissa on edelleen ripulilla ja nyt kakkanäytteet ovat menossa labraan tutkittavaksi. Olen viime viikolla jo omistajan kanssa vaihtanut viestejä ruokavaliosta, eliminaatiodieetin mahdollisuudesta ja Inupekt Forten käyttöönotosta. Toivomme yhdessä, että kakkanäyte toisi jotain selvyyttä tilanteeseen, koska seuraavaksi pitää alkaa ottaa sitten verikokeita.

          Saman suuntaista vaivaa on myös yhdellä sijaiskotipennulla, joten lupaan kiikuttaa seuraavana päivänä sinne putkilon kakkanäytettä varten ja pahvilaatikon postitusta ajatellen, samalla kuin vien pienen kiipeilypuun ja ruokaa.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Pari päivää sitten adotoitu kissa on peloissaan eikä ole syönyt tai jos ei ole niin vain todella vähän. Muuttostressi saa monet arat kissat syömättömiksi ja vaikka kissan elimistö ei kestä pitkää paastoamista on näiden kissojen kanssa ongelmana aina se, että eläinlääkärireissu stressaa niitä vielä enemmän ja syömisen alkaminen venyy helposti pidempään. Annan neuvoja omistajalle, mitä voisi kokeilla, että kissa alkaisi syödä  ̶  ruokakupin sijoittelu, märkäruuan lämmittäminen ja jos vain mahdollista: ruuan tai Nutriplussan sotkeminen tassuihin.

Sovin ajan, milloin menen selvittämään hamsterinpoikasten sukupuolia.

Yhdistykselle tuli hoitoon hamsterinpoikasia reilu pari viikkoa sitten. Olen tällä hetkellä ainoa yhdistyksen aktiiveista, joka on aiemmin tunnistanut pienten jyrsijöiden sukupuolia.

"Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, Mira puhelimessa."
Soittaja on kuullut, että loukutamme eräässä pihassa kissoja. Hetkellisesti sekoitan kunnat ja väitän virheellisesti, ettei soita kelloja. Kunnes soittaakin ja tajuan, että puhelimen toisessa päässä puhutaan da Fattoria Vuota -populaation loukutuksesta. Muutama aikuinen ja pentuja. Niille pitäisi saada jostain paikka. Onneksi asia ei ole minun vastuullani, joten välitän kissatetristä pelaavalle sijaiskotivastaavallemme soittajan nimen ja numeron.

Puhelin soi, mutten pysty vastaamaan.

Näen kuitenkin, että erään kissan kotiehdokas soittaa, toivottavasti puhuakseen kissan muutosta.

Jossain välissä olen ehtinyt julkaista yhdistyksen sometileille 5 päivitystä, vastata muutamaan mailiin ja päivittää uusiin kotiin muuttaneiden kissojen osalta kotisivuja. Sekä lähettää kymmeniä viestejä sijaiskotitiimin kanssa. Melko normaali viikko näin torstaina katsottuna.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava