17. toukokuuta 2020

Kissan aktivointi


Kissa tarvitsee aktivointia ja tekemistä siinä missä koirakin. Jos kissa tuhoaa huonekaluja tai hyökkäilee esimerkiksi ihmisen jalkoihin, sillä on todennäköisesti tylsää. Kissa ei missään nimessä ole passiivinen lemmikki, joka vain patsastelee takan reunalla tai kirjahyllyn päällä. Tässä tekstissä on vinkkejä kissan aktivointiin, jotta kissasi olisi mahdollisimman onnellinen.

Raapiminen ja kiipeily

Se, että kodissa asuu kissa tai kissoja, näkyy ja tuleekin näkyä – sisustuksessa. Kissa tarvitsee mahdollisuuksia kiipeilyyn sekä raapimiseen. Kissat tykkäävät kiipeillä ja tähystää korkeilta paikoilta. Erikorkuisilla tasoilla kiipeily ja hyppely ylläpitää kissan lihaksistoa ja jäntevyyttä. Lisäksi kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa.

Jos kissalla on raapimispuu/-puita ja raapimisalustoja, mutta siitä huolimatta kissa hakeutuu raapimaan sohvan kulmaa, kannattaa sohvan kulman eteen sijoittaa pieni raapimistolppa tai sohvaa suojaava raapimisalusta. Kun kissa löytää raapimistolpan/-alustan ja todennäköisesti myös huomaa sen olevan parempaa materiaalia raapimiseen, tolppaa/alustaa voi alkaa siirtämään sinne, missä haluaa sitä esteettisesti pidettävän. Kissaa voi myös ohjata kiipeilypuun ja raapimisalustoiden suuntaan suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissa tarvitsee kiipeilymahdollisuuksia. Kuvat: Melina V., @cassuandtherescuecats & @sofiankisset

Tarkkaileminen


Kissoille on hyvä olla mahdollisuuksia nähdä ikkunasta ulos. Kissat yleensä viihdyttävät itse itseään seurailemalla ulkona hyppiviä oravia ja lentäviä lintuja, ja jotkut kissat tarkkailevat mielellään liikennettä ja ohikulkevia ihmisiä. Esimerkiksi kiipeilypuun voi sijoittaa ikkunan eteen, mutta kissaa varten voi sijoittaa ikkunan edustalle myös esimerkiksi sohvan, lipaston tai vaikka jakkaran.

Joitakin kissoja voi aktivoida hyödyntämällä saalistusviettiä television, tabletin ja puhelimen avulla. Kissoja kiinnostavia videoita löytyy esimerkiksi hakusanoilla "bird videos for cats", "mouse videos for cats" tai "squirrel videos for cats".

Dewin sijaiskodissa kissoja on aktivoitu kissoja kiinnostavien videoiden avulla. Kuvat: @kittiediaries

Lelut ja leikittäminen

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, sillä jos se kuuluisi, se pärjäisi luonnossa yhtä lailla kuin esimerkiksi kettu tai orava. Silti kissalla on saalistusvietti, jonka toteuttaminen vapauttaa kissan aivoissa mielihyvää tuottavia hormoneja. Ihmisen kanssa kissan voi leikkiä esimerkiksi keppileluilla ja laservalolla. Kissa on hyvä palkita ruualla, kun se saa lelun tai laservalon kiinni. Tämä on erityisen tärkeää laservalon kanssa, koska sitä kissa ei voi saada fyysisesti kiinni. Kissaa voi myös leikittää heittämällä kissalle palloa tai lelua. Jokainen kissa on erilainen, ja ne innostuvat erilaisista asioista. Jos kissa ei leiki sillä tapaa, kun itse yrittää leikittää, kannattaa ennemmin kokeilla toisenlaista leikkiä tai lelua, kuin tyytyä siihen, että kissa ei olisi leikkisä.

Kissalle on hyvä olla monenlaisia leluja, ja niitä kaikkia ei kannata pitää esillä. Kissat toimivat lelujen suhteen vähän samalla tavalla kuin lapset: lelut, joilla kissa ei leiki, kannattaa laittaa kaapin perälle joksikin aikaa, ja kun lelu/lelut otetaan tauon jälkeen esille, ne ovatkin taas kiinnostavia. Leluihin voi myös lisätä "tehoa" suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissat kiinnostuvat yksilöllisesti erilaisista leikeistä. Kuvat: @kittiediaries

Kissakaveri

Kissat lähes poikkeuksetta pitävät lajitoverin seurasta, mutta kissoihin pätee sama kuin ihmisiinkin: kaikki ihmiset eivät tule keskenään toimeen, eivätkä tule myöskään kaikki kissat keskenään toimeen. Joskus kissat tulevat toimeen, vaikka ne vain pudotetaan samalle reviirille, mutta useimmiten kissat vain oppivat sietämään toisiaan. Jotta aikaan saadaan elinikäinen ystävyys ja jotta uudelle tulokkaalle ei tarvitse alkaa etsiä uutta kotia, on parempi tutustuttaa kissat hitaasti. Stressaantuneena kissa ei kykene luomaan uusia sosiaalisia suhteita, ja sen takia alkueristys onkin tärkeää, jotta ensiksi muuton jälkeen kissan stressitasot laskevat. Uudelle tulokkaalle uuteen ympäristöön muuttaminen on aina stressitekijä, ja "vanhalle" kissalle toisen kissan saapuminen on reviirikysymys. Vinkkejä kissojen tutustuttamiseen toisiinsa voi lukea täältä. 

Eläinsuojeluyhdistykseltä on helppo löytää kissalle sopiva kaveri, sillä eläinsuojeluyhdistyksen kissoista tiedetään jo suhteellisen tarkkaan, millaisia persoonia kissat ovat, millaisten kissakavereiden kanssa ne tulevat toimeen, ja millainen koti sopisi kullekin kissalle.

Kissakaverin myötä kissa saa perheeseen lajitoverin, joka on samalla viivalla sen kanssa lajityypillisestä käytöksestä. Jos kissa on aikaisemmin hyökkinyt esimerkiksi ihmisen jalkoihin, kissakaverin tultua leikkiyritykset suuntautuvat herkemmin lajitoveriin. Leikkimisen lisäksi kissa saa lajitoveristaan usein myös uni- ja pesukaverin. Kun kissat pesevät toisiaan, se viestii ystävyydestä ja vahvasta kiintymyksestä.

Kissat ystävystyvät todennäköisemmin, jos ne tutustutetaan hiljalleen toisiinsa. Kuvat: @creepylumo & Melina V.

Ruokailu

Kissan saalistusvietti synnyttää kissassa niin sanotusti metsästyskäyttäytymisketjun. Ensiksi kissa havannoi saalinsa, minkä jälkeen kissa vaanii sitä. Tämän jälkeen kissa ajaa kohdettaan takaa eli saalistaa sitä, ja sitten kissa ottaa saliin kiinni ja tekee "tappopurennan". Tämä tapahtumaketju tuottaa kissalle mielihyvää. Jos kissalle on tarjolla koko ajan ruokabuffet, kissa ei pääse toteuttamaan kissamaista käytöstään, ja se syö tylsyyteensä saadakseen itselleen mielihyvää.

Kissan aktivointi on kenties helpointa ruokailun kautta. Kuivaruokaa voi esimerkiksi piilottaa ympäri asuntoa, mutta kissoille on myös monenlaisia aktivointileluja. On leluja, jotka liikkuvat itsekseen, mutta myös sellaisia leluja, joihin kissoille laitetaan kuivaruokaa. Aktivointileluja löytyy esimerkiksi Zooplussalta, Peten Koiratarvikkeelta sekä Mustista ja Mirristä. Kissojen aktivointileluja löytyy myös tori.fi:stä ja kirpputoreilta.

Kuivaruoan voikin antaa pelkästään aktivointilelujen kautta. On hyvä ottaa huomioon, että aktivointileluja on eritasoisia, joten kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Jos lelu on liian vaikea kissalle, se turhautuu. Kun vaikeustaso nousee sopivaa tahtia, kissa oppii käyttämään myös koirille tarkoitettuja aktivointileluja.

Aktivointileluja voi rakennella myös itsekin kätevästi laittamalla raksuja esimerkiksi kananmunakennoon tai vessa- tai talouspaperin rullan sisälle! Aluksi raksuja voi laittaa pelkästään rullan sisälle, ja myöhemmin leikkimistä voi vaikeuttaa taittelemalla rullasta pään tai päät. Myös märkäruualla voi aktivoida: märkäruokaa voi laittaa kananmunakennoon, jääpalamuottiin, konvehtirasioihin, mehupurkkeihin ja niin edelleen.

Kouluttaminen

Kissaa voi myös kouluttaa. Kissan ja koiran kouluttamisessa on se selkeä ero, että kissa ei tee asioita miellyttääkseen ihmistä, vaan se haluaa teostaan fyysisen palkinnon eli ruokaa. Kissa myös herkästi tylsistyy nopeammin koulutushetkessä, jos se ei ymmärrä, mitä sen halutaan tekevän, ja jos se ei saa palkintoa. Kissaa voi kouluttaa esimerkiksi kosketuskepin tai naksuttimen avulla. Esimerkiksi kun kissalle lähdetään opettamaan "anna tassu"-temppua, kissaa lähdetään ohjaamaan pikkuhiljaa kohti haluttua toimintaa, ja aluksi palkitaan siitä, että tassuun saa koskea ja sitten pienestäkin tassun liikautuksesta. Kun kissa tekee oikein, painetaan naksuttimesta ja annetaan heti esimerkiksi raksu. Kissa oppii nopeasti, että naksuttimen ääni on merkki siitä, että se teki oikein ja että luvassa on palkinto. Naksuttimen sijaan voi myös itse tehdä kielellään naksauttavan äänen. Vinkkejä kissan kouluttamiseen löytyy esimerkiksi Instagramista Cat School -tililtä.

Kissaa voi kouluttaa niin kuin koiraakin. Valjaisiin pitää opetella jo sisätiloissa, ja ulos kannattaa lähteä esimerkiksi niin, että kissa viedään kantokopassa rauhalliseen ympäristöön. Kuvat: Reissukissat Maija ja Myy ja @sofiankisset (oik.)

Ulkoilu

Kissalle ehdottomasti turvallisinta on ulkoilla valjaissa, lasitetulla/verkotetulla parvekkeella, tai ulkoiluhäkissä tai -tarhassa. Ulkoillessa kissa saa uusia virikkeitä ja uudenlaista tekemistä. Ulkona kissan aistimaailma saa paljon uusia virikkeitä etenkin ääni- ja hajumaailman kautta. Kissalle voi tarjota virikkeitä myös tuomalla ulkoa niitä erilaisia hajuja sisätiloihin: esimerkiksi laittamalla laatikkoon kiviä, maata, ruohoa, oksia ja lehtiä.

Kun kissan ulkoilua lisätään vähitellen, kissa rohkaistuu ulkona ja luottamus omistajaa kohtaan kasvaa. Ulkona kissa saa myös helpommin liikuntaa, ellei uusien hajujen ja äänien tutkiminen vie kaikkea huomiota.

Kissa voi alkaa vaatia ulospääsyä, jos sitä ei aktivoida sisällä tarpeeksi, tai jos se kokee reviirinsä asuntoa suuremmaksi. Oman kissan reviiritietoisuutta voi testata sisätiloissa esimerkiksi sulkemalla jonkin yleensä avoimena olevan oven, ja katsoa, miten kissa reagoi siihen. Joillekin kissoille oven sulkeminen on kova paikka, koska se tarkoittaa sitä, että reviiri on muuttunut. Reagointi on aluksi samankaltaista, kuin mitä kissalla, joka on ollut luonnossa tai vapaana ulkoilevana, ja jota aletaan totutella sisäkissaksi. Kissalle pienempi reviiri kuitenkin tarkoittaa lähes tulkoon aina vähemmän stressiä, kun ei ole niin paljoa vahdittavaa ja tarkkailtavaa. Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Kissa pitää opettaa valjaisiin sisätiloissa, ja valjaat tulee valita huolella. Aluksi kannattaa ulkoilla vain stressittömissä metsissä niin, ettei kissa kohtaa koiria, vieraita ihmisiä tai autoja. Kannattaa myös lähteä kissan kanssa ulkoilemaan niin, että kissa viedään ulos kantokopassa, jolloin kissa ei välttämättä hahmota sitä, että ulko-ovi on se kohta, mistä lähtö ulos tapahtuu.

Kissan elämää voi myös aktivoida parvekkeen tai ulkoiluhäkin avulla. Kuvat: @zella_ja_lily (vas.) ja Reissukissat Maija ja Myy

Stressittömyys

Kissan stressi on yleinen syy siihen, miksi kissalla esiintyy häiriökäyttäytymistä. Kissan aktiivisen aktivoinnin lisäksi kissan elämää voi tukea myös muutoin. Esimerkiksi kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja omaa rauhaa. Kun kissan oppii tuntemaan, huomaa myös asioita, mitkä aiheuttavat kissalle stressiä. Jotkut kissat stressaantuvat siitä, kun huonekalut vaihtavat paikkoja, jolloin on hyvä välttää turhaa huonekalujen siirtämistä. Jotkut kissat stressaantuvat vieraista ihmisistä, jolloin vieraiden saapuessa on hyvä pyhittää kissalle oma rauhallinen, turvallinen paikka kyläilyn ajaksi.

Lisäksi kissojen rauhallinen tutustuttaminen toisiinsa on yleensä avainsana siihen, ettei ainakaan toinen kissa aiheuta kissalle stressiä. Kuitenkaan kaikkia kissoja ei saada ystävystymään kovasta yrityksestä huolimatta. Onkin tärkeää, että kissalla on sille sopivaa seuraa: seniorikissa voi stressaantua pennun aktiivisuudesta, pentukissa puolestaan turhautua seniorin leikkimättömyydestä, arka kissa voi alistua herkästi pomottavalle kissalle, dominoiva kissa ei välttämättä saa selvästi aremmasta kissasta leikkikaveria.

Kissan elämää pitää tukea myös tarjoamalle sille piilopaikkoja ja omaa tilaa. Kuvat: @zella_ja_lily & @cassuandtherescuecats

2. toukokuuta 2020

Loimu & Kaamos, laulavat van Pikikset

Maaliskuun alussa meille Paraisille saapui varsin persoonallisen näköinen kissakaksikko van Pikis -populaatiosta. Vampyyrinhampaisella, synkeän näköisellä tummanharmaalla kissalla oli jo valmiiksi nimi, Kaamos. Lappiteemaan sopivasti punaturkkinen pikkutiikeri sai puolestaan nimekseen Loimu, viitaten sekä revontuliin että nuotion loimotukseen.


Kaamoksella oli niin sanotut "vampyyrihampaat". Eläinlääkärissä kävi ilmi, että hampaissa oli niin voimakas tulehdus, että häneltä piti poistaa viisi poskihammasta, yksi etuhammas ja kaikki neljä kulmahammasta.

Ulkoa kiinniotettujen kissojen ja sijaiskodin välillä vallitsee aina alussa muutaman päivän hämmennys. ”Keitä nää tyypit on?!” miettivät kaikki osapuolet. Kissat tietysti pohtivat myös, että miksi hemmetissä piti mennä siihen loukkuun, mutta aika pian lattialämmitys ja jatkuva ruokahuolto alkavatkin tuntua varsin mukavilta! Kissojen välinen dynamiikka on tietysti myös yllätys. Vaikka kissat ovat eläneet samassa populaatiossa, ei voi etukäteen tietää, ovatko ne olleet ystäviä vai vihamiehiä.

Loimulta poistettiin hammassyöpymän takia neljä hammasta.

Loimun ja Kaamoksen keskinäinen suhde on osoittautunut varsin erikoiseksi. Pojat asuvat samassa huoneessa erittäin sopuisasti, mutta eivät varsinaisesti ota toisiinsa kontaktia. Kuitenkin kun Kaamos oli lääkärissä hampaidenpoistossa, myös Loimu lopetti syömisen, kunnes kaveri oli parantunut.

Öisin toivoisin, että osaisin vähän paremmin puhua kissaa; valojen sammuttua Loimu aloittaa keskustelun kirkkaalla, huilumaisella äänellään ja Kaamos vastailee möreällä bassollaan, joka on peräisin suoraan Mordorin örkkitehtaalta. 

Kaamos on populaatiokissaksi poikkeuksellisen iäkäs: hänet on arvioitu syntyneeksi huhtikuussa 2015. Vuosien populaatiokissaelämän takia hänen suunsa kohtalo ei ollut yllätys, sillä yleensä populaatioissa elävät kissat eivät selviä omillaan kuin muutamia vuosia. Jos populaatiokissaa ei loukuteta ja hoideta kuntoon, sen kohtaloksi koituu yleensä luonto, sairaudet tai huono ravinto.

Mitä kaikkea sitä onkaan sijaiskotiäitinä valmis tekemään, jotta näillä ulkoa pelastetuilla olisi hyvä ja turvallinen olo? Näköjään ainakin hankkimaan kaupasta lisää sukkia ja kalsareita, kun pyykkikori on täynnä ja pelokas kissa asuu pesukoneen takana. Tai siirtymään imuroinnista pelkkään lakaisuun, josta ei kuulu pelottavaa ääntä. Uhraamaan omat yöunensa, kun kaverit pitävät loputonta yöllistä konserttiaan.  Vieläpä ilahtumaan, kun keskellä yötä sängyn alla kaikaa loputon kulkusen kilinä, kun jompikumpi on vihdoin rentoutunut sen verran, että uskaltautuu leikkimään!

Loimu on arvioitu syntyneeksi syyskuussa 2018. Hän onkin huomattavasti leikkisämpi, kuin kämppiksensä Kaamos.

Kaamos ja Loimu ovat palkinneet hoitajansa syömällä kaiken ruuan, jota eteen kannetaan ja hoitamalla WC-asiat kerrassaan mallikkaasti. Myös lelutarjontaan on suhtauduttu riemukkaasti. Vielä ei poikia pääse rapsuttamaan, mutta ovat selvästi kovin kiinnostuneita ihmislajista ja ottavat kontaktia omilla ehdoillaan. Talouden omia kissoja kaverukset ovat toistaiseksi päässeet kuikuilemaan verkko-oven läpi. Kohta onkin aika testata, miten porukan kemiat sopivat yhteen ihan livenä – jos kaikki sujuu hyvin, Kaamos ja Loimu pääsevät pian kavereineen nuuskuttelemaan kevätilmaa turvallisesti ulkoiluhäkissä. 

- Mia, Dewi ry:n sijaiskoti

12. huhtikuuta 2020

Kissat ja kasvit


Kaikki kasvit voivat aiheuttaa myrkytyksen oireita liikaa nautittuna. Kasvit, jotka tässä ovat listattuna turvallisiksi, eivät ole tarkoitettu kissoille syötäväksi, mutta ne ovat yleisesti ottaen kissaturvallisia. Lista ei ole täydellinen. Huom! Kasvatuksessa käytetyt kasvinsuojeluaineet voivat myös aiheuttaa oireita, mutta esimerkiksi Bauhaus ilmoittaa käyttävänsä petoötököitä suojeluaineiden sijaan.

Dewin sijaiskotitiimissä eläinlääkärikäyntivastaavana toimivana Sofia listasi kissaturvallisia viherkasveja, mehikasveja, yrttejä sekä kukkivia kasveja. Lopussa on myös listaus kissoille myrkyllisimmistä kasveista.

Kissoille kasvatettavia kasveja ovat mm. ohra, vehnä, kaura, sitruunaruoho ja kissanminttu. Ruohon syöminen tekee hyvää kissan ruuansulatukselle, ja toivottavasti pitää kissan pois viherkasveista.

Muun muassa nukkumatti, täplämaija, muorinkukka, isoposliinikukka, kultaimarre ja kultapalmu ovat lähtökohtaisesti kissaturvallisia kasveja, jos kissa ei syö kasvia kohtuuttomasti ja/tai jatkuvasti.

Viherkasvit, jotka ovat kissaturvallisia 
  • Bambut (bambusoideae) 
  • Banaanit (musa) 
  • Herttalyhty (ceropegia woodii) 
  • Kastanjasutipuu (pachira aquatica) 
  • Kissus (cissus) 
  • Kodinonni (soleirolia soleirolii) 
  • Kärpäsloukku (dionea muscipula) 
  • Leenat (stromanthe) 
  • Liisukka (plectranthus) 
  • Maijat (calathea) 
  • Matit (maranta, ctenanthe) 
  • Muorinkukat (peperomia) 
  • Palmut (dypsis chamaedorea) – paitsi käpypalmu! 
  • Piileat (pilea) 
  • Pilkkulehti (hypoestes) 
  • Pitsilehti (fittonia) 
  • Posliinikukat (hoya) 
  • Rönsylilja (chlorophtyum comosum)
    • Kasvi puhdistaa ilmaa keräämällä itseensä haitallisia aineita, joten jos esim. asunnossa tupakoidaan sisällä, rönsylilja voi olla kissalle erittäin vaarallinen
  • Samettilehti (gynura aurantica) 
  • Saniaiset (pteridophytina, phlebodium) 
  • Tuonenkielo (aspidistra elatior) 

Mehikasvit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Aasinmaksaruoho (sedum burrito) 
  • Ilmakasvit (tillandsia) 
  • Kirjotähdet (haworthia) 
  • Kivikukat (lithops) 
  • Korallikaktukset (rhipsalis) 
  • Mehiruusukkeet, -puut ja -tähdet (echeveria, aeonium, sempervivum) 
  • Opuntiakaktukset (opuntia) 
  • Pullojukka (beaucarnea recurvata) 

Yrtit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Basilika 
  • Kamomilla 
  • Korianteri 
  • Laventeli 
  • Maustekirveli 
  • Persilja 
  • Rohtovirmajuuri 
  • Rosmariini 
  • Salvia 
  • Sitruunamelissa 
  • Tilli 
  • Timjami 
  • Värimintut 

Kukkivat kasvit, jotka ovat kissaturvallisia
  • Ananaskasvit (bromeliaceae) 
  • Auringonkukka 
  • Gerberat 
  • Gloksiniat eli suppilokukat (sinningia) 
  • Huovinkukka (sanvitalia) 
  • Joulukaktus (schlumbergera) 
  • Kameliat (camellia) 
  • Kaunosilmät (coreopsis) 
  • Köynnöskrassit (tropaeolum) 
  • Leijonankidat (antirrhinum) 
  • Orkideat 
  • Orvokit
  • Paavalinkukka (saintpaulia) 
  • Pallo-ohdakkeet (echinops) 
  • Palsamit (impatiens) 
  • Piikkipäivikki (delosperma) 
  • Ruiskaunokki (centaurea cyanus) 
  • Ruusut 
  • Samettikukat (calendula) 
  • Sinihibiskus (hibiscus syriacus) 
  • Soihtuköynnökset (aeschynanthus) 
  • Soilikit (streptocarpus)
  • Tsinniat (zinnia) 
  • Tummahelmilija/helmilija/helmihyasintti (muscari armeniacum) 

Kissoille "epäystävälliset" kasvit voi ripustaa amppeleihin, tai niitä voi asetella korkean hyllyn niin täyteen, ettei kissa mahdu hyppäämään sinne sekaan.

ASPCA:n listaamat myrkyllisimmät kasvit kissoille – vaarana jopa kuolema
  • Liljat 
  • Käpypalmu 
  • Tulppaanit, narsissit, hyasintit 
  • Alppiruusut/atsalea 
  • Marijuana 
  • Oleanteri 
  • Risiini 
  • Syklaamit 
  • Itulehdet 
  • Marjakuusi 
  • Amaryllis 
  • Krysanteemi 
  • Muratti 
  • Viirivehka 
  • Kultaköynnös 
  • Araliat 

Myrkyllisiin huonekasveihin kuuluu lukuisia muitakin kasveja, joita kannattaa välttää tai asettaa kissojen ulottumattomiin. Suosituista huonekasveista mm. peikonlehdet, traakit, anopinkielet, fiikukset, rahapuut, juorut ja vehkat ovat kissoille myrkyllisiä. Epävarmuuden iskiessä ASPCA:lla on kattava lista myrkyllisistä ja myrkyttömistäkasveista, jolloin kannattaa selvittää kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi. 

Jos kissalla on myrkytyksen oireita, kuten kuumetta, väsymystä, apaattisuutta, ruokahaluttomuutta tai jopa oksentelua, ripulia ja kuolaamista, ota yhteyttä eläinlääkäriisi. 

- Sofia, Dewin sijaiskotitiimin eläinlääkärikäyntivastaava

27. maaliskuuta 2020

Arka kissa ja kesyyntyminen


Kun aran kissan kesytyksestä puhutaan, oletetaan helposti sen olevan jotain hyvin aktiivista toimintaa, ja että kissa opetetaan käsiteltäväksi ja silitettäväksi ihmisen toimesta. "Sen kuin vain nappaan kissan syliin ja alan silittää sitä." Ei, silloin on kyse pakkokäsittelystä, joka voi olla erittäin vahingollista kissan luottamussuhteelle.


Kissan pakkokäsittelyn tulisikin olla niitä historiaan jääviä negatiivisia koulutusmenetelmiä, joita arkojen kissojen kanssa on käytetty. On tärkeää, ettei kissaa pakoteta kosketettavaksi ja pakkosilittelyt ja -sylittelyt poistetaan kesyttämisprosessista. Osa oppii sitä kautta sietämään ihmistä ja tämän kosketusta, mutta harvemmin luottamaan ihmiseen saati itse omaehtoisesti hakemaan koskettamista. Suurelle osalle kissoista pakkokäsittely luo vain lukkoja, stressiä ja sitä kautta terveydellisiä ongelmia. Lisäksi kissan luottamus ihmiseen kärsii.

Yksi selvä pelkäämisen merkki on se, että kissan korvat "katoavat", kuten tässä Luikurilla.

Aran kissan kanssa toimivan ihmisen, sijaiskodin tai uuden omistajan, tärkein tehtävä on saada kissa luottamaan ihmiseen. Luottamuksen saavuttaminen on pohja sille, että kissa kesyyntyy. Stressaantunut kissa ei opi, ja kesyyntyäkseen, sosiaalistuakseen ja luottaakseen ihmiseen sen pitää pystyä oppimaan. Meidän ihmisten puolestaan tulisi oppia, että silittäminen ja käsitteleminen on monesti meitä ihmisiä varten, eikä se kerro koko totuutta kissan kesyydestä tai sen sosiaalisuudesta ihmistä kohtaan. Osalla kissoista kesyyntymisen viimeinen vaihe on, kun se on rentoutunut ja viettää päivisin aikaa esillä, touhuaa ja hakee kontaktia ihmiseen.

Dagmar van Pikis näyttää kantokopassa hyvinkin tavalliselta lemmikkikissalta. Todellisuudessa Dagmar pelkää ihmisiä, eikä hievahdakaan, kun sijaiskodin ihmiset ovat valveilla.

Voidaan puhua kuvitteellisesta näkymättömästä rajasta, jonka kissa piirtää ympärilleen, ja sitä tulisi ihmisen kunnioittaa saadakseen kissan luottamuksen. Alkuun se alue on isompi ja mitä enemmän kissa alkaa luottaa ihmiseen, sitä pienemmäksi alue menee. Parhaassa tapauksessa alue pienenee sellaiseksi, että kissaa saa silittää ja kissa hakeutuu ihmisen luokse hakemaan kosketusta.

Karkeasti arat kissat voidaan jakaa kahteen pelkotyyppiin, jäätyviin/pakeneviin ja sähiseviin/muriseviin/aggressiivisiin. Jälkimmäiset varsinkin ovat niitä, joista virheellisesti monesti puhutaan villikissoina ja joiden ei uskota kesyyntyvän. Todellisuudessa pelkotyypillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta kuinka helposti tai vaikeasti kissa alkaa luottaa ihmiseen ja käymään ihmisen kanssa sosiaalista kanssakäymistä.


Grace kuuluu niihin kissoihin, jotka ilmoittavat rajan ylittämisestä sähinällä.

Sähisevää kissaa harvemmin ihminen haluaa mennä käpälöimään, koska se puolustaa itseään siinä kohtaa kynsin ja hampain. Sähinä on myös loistava merkki, kissa viestittää sillä, että: ”Olet nyt liian lähellä, minua pelottaa.” Raja on ylitetty.

Jäätyvä kissa taas on viestinnässään täysin erilainen ja sitä eivät kaikki malta kuunnella ja päädytään tilanteisiin, jossa hyvin stressaantunutta kissaa kosketaan ja luodaan noidankehä, jossa kissa on lukossa. Vaikka kissa olisi paikallaan ja antaisi koskea, se ei välttämättä nauti siitä. Onkin oleellista pitää mielessä, että kissat rauhoittelevat itseään ja purkavat stressiä kehräämällä. Se ei siis aina ole merkki siitä, että kissa nauttisi. Jos kissa makaa lamaantuneena paikallaan ja kehrää olet mahdollisesti ylittänyt rajan, pakkokäsittelet kissaa. Jos kissa on täysin lamaantuneen oloinen ja silmät tuijottavat isoina kaukaisuuteen, olet ylittänyt sen rajan. Niin kauan, kun kissa on rentoutunut ja tarkkailee puuhiasi, olet sen mielestä tarpeeksi kaukana.


Joillakin kissoilla tulee "huuhkajakorvat" pelätessään, kuten esimerkiksi Lenillä.

Huom!! Helppo tapa testata kissan stressi- ja rentoustasoa on herkut ja ruoka. Kissa ei syö ollessaan stressaantunut. Suurinkaan herkku ei mene alas, jos olet kissan mukavuusalueen sisällä.

Miten sitten arkaa kissaa aluksi kohdataan, että se oppisi luottamaan ihmiseen. Aran kissan tilan rajaaminen pienemmäksi on aina järkevämpää, kuin antaa sen huidella pitkin asuntoa. Kun kissa on eristyksissä, kissan näkymätöntä rajaa voidaan joutua ylittämään useinkin, koska vessalaatikko ja ruokakuppi voivat olla sen sisällä. Kuitenkin, kun pakolliset hommat on hoidettava, niitä tehdessä ei kiinnitetä suoraan katseella huomiota kissaan. Jutellaan kissalle ja samaan aikaan tyhjennetään vessa ja annetaan ruokaa. Sitten poistutaan rajan ulkopuolelle.


Toisilla kissoilla, kuten Menni van Pikiksellä, pelkotila näkyy koko olemuksesta.

Kun kissa alkaa rentoutua, aletaan sitä kissan mukavuusaluetta pienentää ja kommunikoida kissan kanssa mm. silmien siristelyllä. Mukavuusaluetta voidaan pienentää esim. siirtämällä kättä tai jalkaa lähemmäs, kun kissa on rauhallisessa tilassa, jäädään lähelle sitä rajaa puuhailemaan (vaikka istuskelemaan ja lukemaan kirjaa) ja pikkuhiljaa tehdään asioita lähempänä kissaa kuitenkin aina sen verran etäällä, että kun kissa jännittyy tai alkaa sähistä lopetetaan lähestyminen ja pysähdytään. Rajaa voi hyvin pienentää ihan silläkin, että kävelee piilopaikan tai lepopaikan ohitse – kissa oppii, ettet ole pakottamassa sitä vaan vain ohikulkumatkalla.

Esimerkiksi Fiina on rennosti ja pötköttelee vatsa pystyssä ihmisten läsnäollessa, mutta häntä ei saa tulla metriä lähemmäksi.

Kissan koskettamista kannattaa alkaa kokeilla vasta siinä kohtaa, kun olet kissan mielestä kiinnostava ja luotettava. Eli se joko antaa tulla ilman säpsähtämistä viereen, tai se tulee itse sinun lähellesi, esim. ruoka-aikaan. Onkin järkevintä opettaa ensin kissa hakemaan herkkuja tai ruokaa kädestä tai läheltä ihmistä, ennen kuin pyritään koskettamaan. Kun kesytyksessä on päästy siihen pisteeseen, että kissaa voi yrittää silittää, lähestyminen aloitetaan päästä. Käsi ojennetaan kissalle haisteltavaksi. Osalle kissoista toimii se, että käsi ojennetaan nyrkissä ja sitä voi puskea.

Jos kissa koskettaessa vetäytyy, jäätyy, räppäisee kynsillä tai sähisee kannattaa siltä kerralta harjoittelu keskeyttää ja jatkaa myöhemmin uudelleen samasta kohtaa. Alkujaan arkaa kissaa ei missään tapauksessa kannata yrittääkään tehdä sylikesyksi, vaan sitä hellitään rapsuttelemalla ja silittelemällä, kunhan koskettaminen on alkanut tuntua hyvältä.


Eedi oli samaan sijaiskotiin menneistä pennuista arin, mutta pikkuhiljaa hänestäkin on kuoriutunut reipas pikkuneiti.

Se, kuinka nopeasti kissa alkaa rentoutua ja luottaa ihmiseen on kissakohtaista. Samoin kuinka nopeasti sen kesyyntyminen lähtee etenemään. Osalla kestää kuukausia siirtyä vaiheesta toiseen, kun taas osa rentoutuu ihan parissa kuukaudessa kiukaan alla lymyävästä kissasta silitettäväksi kissaksi.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava

1. maaliskuuta 2020

Kissa ja kantokoppa

Miten saada kissa kantokoppaan?  Troubleshooterimme Jenny kokosi vinkkejä siitä, miten kissaa voi totutella kantokoppaan ja millä keinoin kissan kopittaminen onnistuu. Troubleshooterimme Linda puolestaan kertoo varatoimenpiteestä, eli pyyhetaktiikasta, jos kissa tarvitsee kopittaa lyhyellä varoitusajalla.

Kissan kantokoppa ei ole se tyylikkäin sisustuselementti, mutta kissan koppasuhdetta ajatellen se olisi hyvä pitää esillä heti alusta alkaen. Jos kissa ei itsenäisesti ota koppaa pesäpaikakseen, voi sinne heitellä herkkuja, ja antaa kissan rauhassa tutustua koppaan. Jos vaikuttaa siltä, ettei kissa herkuista huolimatta uskalla mennä koppaan, voi oven irrottaa ja kokeilla alkuun ilman. Kissa on kuitenkin hyvä totuttaa myös ritiläoveen. Anna kissalle aikaa. Joskus lisänäkösuoja auttaa ja kissa tykästyy koppaan, kun sen päälle on asetettu kevyesti esimerkiksi huivi.


Yhdistyksellämme kissat ovat usein ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä vielä hyvin arkoja, eivätkä edes välttämättä liiku asunnossa ihmisen nähden. Meillä siis ani harvoin kissan saa koppaan siten, että sen vain ottaa syliin ja laittaa koppaan.

Arka kissa ja eläinlääkärikäynti

Jos asunnossa on pieni suljettava tila, jossa ei ole pakoreittejä tai piilopaikkoja (esim. kylpyhuone), vie koppa sinne. Aseta koppa niin, että kissa kokee olevansa kopassa piilossa (oviaukko poispäin aukeasta tilasta). Kuitenkin niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan vaivatta. Tutustu kantokopan oven lukitusmekanismiin ennalta.


Ala ruokkimaan kissaa kopan kanssa samassa tilassa viikkoa ennen eläinlääkärikäyntiä, jotta ruokintapaikasta tulee kissalle rutiini. Eläinlääkäriaikaa edeltävänä iltana, minimoi tilan piilopaikat ja ruoki kissa tilaan. (Huom. 12 tunnin ravinnottomuus rauhoituksen vaativissa käynneissä.) Kun kissa menee syömään, sulje huoneen ovi. Tilan ovi kannattaa jättää syömisen ajaksi vain raolleen, jolloin ovea sulkiessa kissalla on lyhyempi aika reagoida ja paeta huoneesta. Seuraavana päivänä, kissa toivottavasti on piiloutunut koppaan ja enää tarvitsee sulkea kopan ovi turhia viivyttelemättä.

Jos kissa puolestaan on jo valmiiksi eristetty yhteen huoneeseen, aseta koppa huoneeseen niin, että se kokee olevansa kopassa piilossa ja niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan. Heitä koppaan nameja tai aseta kissan ruokakuppi koppaan (jos kissa oleskelee kopassa jo muutenkin tämä ei ole tarpeen). Eläinlääkäriä edeltävänä iltana minimoi tilasta muut piilot. Seuraavana päivänä kissan toivottavasti piilouduttua koppaan, sulje kopan luukku.

Älä jätä koppaan sulkemista viime tippaan. Jos kissa pääsee livahtamaan luukkua sulkiessa, on enemmän aikaa reagoida, jos tämä tapahtuu ajoissa.


Koppatreeni kissan rentoutuessa 

Sijoita kuljetuskoppa tilaan, jossa kissa viettää paljon aikaa ja aseta koppaan pehmusteeksi tutulta tuoksuva pyyhe tai muunlainen pehmuste. Jos kissa ei heti innostu kopasta, ala piilottamaan koppaan ja muualle asuntoon raksuja tai herkkuja. Kun kissa alkaa tottumaan ihmiseen ja koppaan, voi koppatreeniä jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja alkaa heittelemään kissalle koppaan raksuja tai nameja. Kissan voi houkutella koppaan myös lelun tai laserin avulla. Älä etene liian nopeasti ja pelästytä kissaa heti kokeilemalla oven sulkemista. 

Kun kissa uskaltaa syödä nameja kädestä, anna kissalle kopassa namit kädestä. Kun kissa vaikuttaa rentoutuneelta ihmisen läheisyyteen kopan vierellä, syötä nameja ritilän välistä ritilän vielä ollessa auki. Jos kissa vaikuttaa rennolta, sulje ritilää asteittain ja palkitse kissa namilla. Harjoittele alkuun luukun sulkemista, mutta jätä lukitsematta. Kun kissa ottaa namin, avaa luukku. Pidennä pikkuhiljaa luukun kiinnioloaikaa ja syötä kissalle nameja kädestä. Lopulta voitte kokeilla luukun lukitsemista, jonka jälkeen kissa palkitaan ja lukitus avataan.


Hidas eteneminen on aina parempi kuin nopea. Lue kissan reaktioita. Jos kissa pelästyy, palaa harjoittelussa taaksepäin niin pitkälle, että kissa jälleen rentoutuu. Jopa kesyyntyneen kissankin kanssa koppaharjoitteluun on hyvä varata viikkoja. 

Jos kissa tarvitsee viedä eläinlääkäriin ja toimenpiteessä vaaditaan ravinnotta oloa, ensisijaisesti kannattaa yrittää saada kissa koppaan lelun tai laserin avulla (tätäkin kannattaa harjoitella ennalta). Jos tämä ei onnistu, voi kissan houkutella koppaan pienellä määrällä herkkuja. Muista pitää annos pienenä, sillä paastolla on syynsä. Paastolla pyritään välttämään oksenteluun liittyviä riskejä kissan ollessa tajuton. Oksennuksen joutuessa keuhkoihin, on seurauksena hengenvaarallinen tila.


Pyyhetaktiikka

Jos kissa ei millään ilveellä suostu menemään koppaan tai eteen tulee yllättäen päivystysreissu, kannattaa turvautua pyyhetaktiikkaan. Kun kissa on eristetty yhteen huoneeseen, se yleensä tässä vaiheessa on jo piilossa tai piiloutuu, kun tajuaa, että nyt olisi äkkilähtö lääkäriin. Kissa löytyy sängyn tai sohvan alta, hyllyn tai lipaston takaa tms. Ota esiin pyyhkeitä, lakanoita, tyynyjä ja/tai kylppärin matto, sekä mielellään avuksi myös yhdet apukädet. Kannattaa myös laittaa kunnon hanskat käteen, sillä täysin käsiteltävä käsikesykin kissa saattaa kipeänä ja/tai stressaantuneena käyttäytyä arvaamattomasti. Lue siis kissan kehonkieltä.

Aseta kantokoppa kissan piilopaikan "suulle" niin, että kopan ovi mahtuu sulkeutumaan. Estä pyyhkeillä/lakanoilla kissan kulkusuunnat piilopaikastaan muualle. Näin ollen kissalle syntyy vain yksi ainut vaihtoehto liikkua pois huonekalun alta tai huonekalun takaa, ja vastassa on kantokoppa. Muista estää pyyhkeellä/lakanalla myös se mahdollisuus, että kissa ei hyppää kantokopan ylitse.

Jos kissa jähmettyy paikoilleen, suojaa kätesi kunnon hanskalla tai kietomalla sen ympärille paksu pyyhe, ja työnnä kevyesti kissaa liikkeelle. Jos kissa on sellaisessa paikassa piilossa, ettet yletä kädellä avittamaan, voit myös kantokopan vastakkaisesta suunnasta koputella tai pitää jotain meteliä, jota kissa lähtee karkuun päätyen koppaan. Jos kissa ei liiku ja on riski, että kissa hyökkii, kannattaa oman turvallisuuden vuoksi käyttää jotain kättä pidempää, ja yrittää sillä saada avitettua kissa liikkeelle kohti koppaa.


- Dewi ry:n sijaiskotitiimiläiset Jenny ja Linda

13. helmikuuta 2020

Kissapopulaation synnystä

Sitä luulee, että kissapopulaatioita on vain jossain syrjäseuduilla. Niin korvessa, että ihmekös, että kissat ovat päässeet lisääntymään hallitsemattomasti. Että kun kissoja alkaa olla kourallinen kasassa, saatika kymmenittäin tai jopa sadan kissan verran, niin kukaan ei ole puuttumassa. Näin minä ajattelin.

Harvemmin kuitenkaan kissapopulaatio elelee siten, etteikö kukaan ihmisistä tietäisi siitä. Usein joku alkaa ruokkia kissoja, kun tajuaa jossain lähistöllä pyörivän kissoja. Tai joskus populaatio löytyy omasta pihapiiristä: ensin sitä on ruokkinut vain yhtä kissaa, ja ruuan perässä pihapiiriin alkaa ilmestyä koko ajan enemmän kissoja. Kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, ja kohta kissoja on kymmenittäin. Klassinen tarina populaation alulle on myös emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta sisätiloihin, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja vain ruokkimalla niitä.



Me Dewillä emme pelasta kissoja, vaikka mielestämme jokaisella kissalla on väliä. Me pyrimme vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, hoitamaan populaatioita ja työskentelemään erityisesti arkojen kissojen kanssa. Kissa kun on yleensä arka siksi, ettei se ole aikaisemmin ollut tekemisissä ihmisten kanssa tai siksi, että sillä on ihmisistä negatiivisia kokemuksia. Kissan arkuus ei siten ole missään nimessä sen vika, vaan täysin ymmärrettävä reaktio.

Dewi auttaa ratkaisemaan kissaongelmia ja tuemme populaation ruokkijaa  vaikka useimmiten ruokkija olisikin saanut ottaa meihin yhteyttä jo aikaisemminkin. Pyrimme ehkäisemään populaation synnyn ja ehkäisemään kissojen kärsimyksiä. Ja koska Dewin tavoite on vaikuttaa kissakriisin lähtökohtaan, yhdistyksemme luovuttaa kissat hyvin hoidettuina ja sellaisille omistajille, jotka varmasti sitoutuvat uuteen perheenjäseneensä. Näin ollen luovutetut kissat eivät pääse muodostamaan uutta eläinsuojelullista ongelmaa.

Populaation loukuttaminen ja hoitaminen on pitkäjänteistä työtä. Vaikka tietenkin olisi kauhean kivaa ottaa kaikki sata kissaa samaan aikaan mukaan. Mutta näin se ei toimi. Voimme ottaa kissoja sen mukaan, miten paljon meillä on vapaita sijaiskoteja ja resursseja. Jokainen kissa käytetään vähintään kahdesti lääkärissä: ensin leikattavana ja rokotettavana, sitten vielä tehosterokotettavana. Lisäksi valitettavan usein pelkästään luonnossa eläneellä kissalla on syntynyt muitakin eläinlääkärillisiä ongelmia, joiden takia tarvitaan lääkäriä ja lääkkeitä. Ja kaiken tämän lisäksi varoja tietenkin kuluu ruokiin, hiekkaan ja madotuksiin.



Ihannetilanne olisi se, että kissapopulaatioita ei pääsisi syntymään. Todenmukaisempi toive puolestaan olisi se, että populaatioiden syntyyn ja kasvuun puututtaisiin aikaisemmin.

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana loukuttamassa. Ajoin paikalle navigaattorin turvin. Navin näyttäessä, että kohteeseen on noin kilometri matkaa, olin vielä asfalttitiellä omakotitaloalueella. Sellaisella alueella, jossa talojen välissä oli vain se 5-10 metriä. Ja kun käännyin tielle, jonka varrella kohtaisisin muita aktiivejamme, ohitin vielä 10 taloa ennen kohtaamispaikkaamme.

Seisoin mäennyppylällä ja laskin vilistäviä kissoja. Koko ajan vähintään 10 oli näkökentälläni, keskimäärin 20 kissaa. Lähistöllä ja lähimetsässä olisi kymmeniä kissoja lisää. Katsoin uuden karheaa omakotitaloa, joka oli kivenheiton matkan päässä. Varmasti jokainen asukas kilometrin säteeltä oli tietoinen tästä kissaongelmasta, mutta näkemäni talo oli sellaisella otollisella paikalla, että sieltä varmasti nähtiin kissoja kuljeksimassa joka ikinen päivä. Joka kerta, kun istuttiin olohuoneen sohvalle. Joka kerta, kun istuttiin keittiön pöydän ääreen aamukahville, päivälliselle, iltapalalle. Ja varmasti leikkaamattomat kissat olivat käyneet heidän pihallaan merkkaamassa reviiriään.

Niin minä olen tätä sumplinut paljon päässäni. Että miksi ihmiset eivät ota yhteyttä eläinsuojeluun aikaisemmin, kun näkevät kissapopulaation? Ehkä heitä ei vain kiinnosta. Tai he pelkäävät kissojen joutuvan lopetettavaksi. Usein syynä on varmasti se, ettei haluta puuttua, koska pelätään, että jää kiinni ilmoituksen tekemisestä ja sitten syntyisi eripuraa naapurin kanssa. Tällaisen ilmoituksen voi kuitenkin tehdä ihan turvallisin mielin: ilmoittajan tietoja ei luovuteta ilmoituksen kohteelle. Minä itse puolestaan pelkään sitä, että kissalaumoista tietävät ihmiset luulevat kissojen voivan ihan hyvin.



Me Dewillä emme lopeta kissoja kuin vain terveydellisistä syistä. Ja silloinkin olemme varmoja, että joko kissaa ei voida auttaa mitenkään muuten tai sen toipumisaika esim. leikkauksesta olisi tuskallinen ja epävarma.

Tällä hetkellä meillä on työn alla muun muassa yksi populaatioprojekti, jonka hoitamiseen meiltä kulunee 2-3 vuotta. Miten paljon parempi alkutilanne olisi ollutkaan, jos tästä kissalaumasta olisi joku ilmoittanut eteenpäin aikaisemmin. 10 kissan populaation olisimme hoitaneet yhdellä loukutuskerralla. Alle 40 kissan populaatiokin olisi ollut vielä melko lyhyessä ajassa hoidettava. Mutta sen sijaan, että kissat ovat eläneet ja lisääntyneet vuosikausien ajan, niiden terveys reistailee myös sisäsiittoisuuden takia. 

Pentuja, joiden suolistot eivät ole kehittyneet. Oireina ripulia, ummetusta, vatsan turpoamista ja kuivumista. Pahimmillaan aikuisia kissoja, joiden selkäranka on luutunut väärästä kohtaa sisäsiittoisuuden takia aiheuttaen sen, ettei kissa taivu pesemään itseään eikä se pysty kunnolla juoksemaan. Tavallisimmin aikuisia kissoja, joilla on ollut heikko ravinto, huono suuhygienia ja tartuntatauteja. Kissoja, joilla kaliki on vienyt suun niin huonoon kuntoon, että useita hampaita joudutaan poistamaan useita  pahimmissa tapauksissa edes kaikkien hampaiden poisto ei tekisi kissan suusta varmuudella kivutonta ja kissa on parempi päästää aurinkoisille hiirestysmaille.

Auta kissoja ja ilmoita näkemisestäsi:



- Linda, Dewi ry:n tiedottaja