10. joulukuuta 2020

Bella – Dewin ensimmäinen luovutettu eläin

"Kodittomat eläimet Dewi ry luovuttaa alla olevalla päivämäärällä sopimuksessa mainitun eläimen täyden omistusoikeuden eläimen adoptoivalle henkilölle." Ensimmäinen luovutussopimus, joka Dewiltä löytyy on vuoden 2002 marraskuulta, ja sillä on luovutettu Bella-niminen koira.


Oli vuosi 2002, kun Dewin puhelimeen tuli puhelu, josta alkaa Bellan tarina. Linjan toisessa päässä oli hätääntynyt nainen, ja hän pyysi apua koiransa kanssa, koska naapuri oli uhannut ampua koiran. Syy oli koiran haukkumisessa: Bella kun oli kova tyttö vartioimaan ja ilmaisemaan sen kovaäänisesti. Yhdistykseltä hypättiin autoon ja lähdettiin tutustumaan paremmin asiaa Laitilaan asti.

Niin se Bella vaan lähti mukaan, ja yhdistys järjesti sille uuden kodin, jossa koiran haasteet haluttiin selättää. Bella oli uuteen kotiin maaseudun rauhaan tullessaan arviolta yli vuoden ikäinen, ja se oli taustaltaan kaiketi pystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Se oli nopeasti kiihtyvä ja eläväinen koira. Juuri sellainen, joka rakastaa vahtimista ja ilmaisee olemassa olostaan haukkumalla.

Aiempaa koirakokemusta Bellan uudella omistajalla oli boksereista. Hieman jouduttiin hakemaan tietoa, miten arki saadaan sujumaan mukavasti ja turvallisesti helposti kiihtyvän ja vartioivan koiran kanssa. Arki alkoi lutviutua, ja Bella saikin elää osana porukkaa arviolta 11-vuotiaaksi. Koirana se osoitti olevansa herkkä ja rakastavansa tuttuja ihmisiä, vaikka vieraat jännittivät. Se oli koko ajan ainoana koirana, mutta ihmisten lisäksi sen laumaan kuului kissa, kanoja, lampaita ja hevosia. 

Bella oli mukana, kun omistaja paineli potkukelkalla pitkin teitä, se kulki ponien ja lasten mukana pitkin metsää ja oli loistava seuralainen, kun etsittiin kaikki sienipaikat.

Bella sai elää upean ja terveen elämän rakastettuna perheenjäsenenä.

Sen hauta on omalla pihamaalla ja muisto elää monien ihmisten mielissä.

Kiitos Bellan omistajalle, että saimme kertoa sen tarinan.





13. marraskuuta 2020

Kissan adoptoiminen Dewiltä

Kissojen adoptointi Dewiltä on monivaiheinen prosessi, johon kannattaa paneutua huolellisesti. Prosessi varmistaa sen, että kissa pääsee mahdollisimman hyvään loppuelämänkotiin, ja adoptoija tietää, mitä odottaa. Tässä kirjoituksessa on koitettu selventää adoptioprosessia ja antaa yleisiä ohjeita kissan adoptoimista harkitsevalle.


            1. Oma elämäntilanne ja voimavarat 

Jos olet kiinnostunut adoptoimaan kissan, pohdi ensin, onko elämäntilanteesi vakaa ja riittävätkö voimavarasi kissasta huolehtimiseen. Kissan adoptointi saattaa tarkoittaa jopa kahden vuosikymmenen mittaista sitoutumista. Kissa tarvitsee aktivointia ja huolenpitoa siinä missä koira tai mikä tahansa muukin lemmikki. Ota siis selvää, millaista on kissan lajityypillinen käytös ja millaisia asioita kissat tarvitsevat henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa ylläpitämiseen, ja pohdi, pystytkö sinä tarjoamaan kissalle näitä asioita. Kissan aktivointi -blogitekstistä löydät perusteluita, miksi kissa tarvitsee aktivointia, sekä vinkkejä, miten eri tavoilla kissaa voi aktivoida.


2. Taloudellinen tilanne


Jos koet, että elämäntilaanteesi on riittävän vakaa ja sinulla on voimavaroja kissasta huolehtimiseen, tulee seuraavaksi pohtia kissanhoidon taloudellista puolta. Kissanhiekka, laadukas ruoka, raapimapuu, kantokoppa, vessat, lelut, matolääkkeet ja muut välineet eivät ole aina halpoja. Lisäksi kissalle saattaa tulla sairastumisia ja suunnittelemattomia eläinlääkärikäyntejä, jotka voivat olla yllättävän kalliita. Pidäthän huolen siitä, että taloutesi pysyy kunnossa kissankin kanssa.


3. Odotukset kissan suhteen


Mikäli taloudellinen tilanteesi on myös kunnossa, ja tiedät haluavasi adoptoida kissan Dewiltä, on aika miettiä, millaiselle kissalle sopisit. Teetkö töitä kotona vai oletko usein päivät poissa? Onko kotonasi pieniä lapsia? Oletko valmis adoptoimaan hyvinkin aran kissan vai toivotko sosiaalisempaa yksilöä? Oletko valmis leikittämään verhoissa kiipeilevää ja kukkamultia pöllyttävää kissanpentua, vai toivotko ennemmin vanhempaa ja rauhallisempaa kissaa kotiisi? Esimerkiksi näitä asioita kannattaa pohtia.


On tärkeä muistaa, että jokainen kissa on yksilö, joka kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Sijaiskodissa arkana elänyt kissa saattaa heti muuton jälkeen tai vasta vuosien kuluttua sosiaalistua ja muuttua hellyydenkipeäksikin. Aina näin ei kuitenkaan käy. Dewin kissat saattavat olla hyvin erilaisia, kuin omassa lapsuudenkodissasi elänyt sosiaalistettu kissa.  Lue lisää aiheesta blogitekstistämme Arka kissa ja kesyyntyminen.



4. Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin tutustuminen


Kun olet pohtinut omia odotuksiasi kissalle, on aika tutustua Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa Dewin nettisivut. Lue luovutussopimuksen ehdot ja kissanottajan opas huolella.


Tämän jälkeen tutustu kotia etsivien kissojen kuvauksiin ja pohdi eri kissojen tarpeita. Mieti, mille kissalle sinä olisit sopiva kodintarjoaja. 


Dewiltä saa myös apua ja tukea oikean kissan löytämiseen. Kaikki Dewin kissat eivät ole aina listattuina nettisivuille. Adoptiolomakkeen voi täyttää, vaikka et olisikaan varma, sopiiko joku kissa juuri sinulle tai vaikka sivuilta ei löytyisi yhtään sopivan oloista kissaa. Adoptiotiimimme osaa yleensä hahmottaa, mikä kissa sopisi kotiehdokkaalle tai kertoa suoraan, jos toiveisiin sopivaa kissaa ei ole yhdistyksellä tällä hetkellä.


5. Adoptiolomake


Kun olet tutustunut adoptoitaviin kissoihin ja löytänyt kissan, jonka kotiehdokkaaksi haluaisit, täytä Dewin nettisivuilta löytyvä adoptiolomake. Hakemus tulee täyttää rehellisesti ja sen eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Pohdi, miten hyvin pystyt tukemaan juuri tämän kissan hyvinvointia ja sen mahdollisia erityistarpeita, ja miten toimit, mikäli kissan kanssa tulee ongelmia, kuten ohipissailua.


6. Odotus


Adoptiolomakkeen lähettämisen jälkeen jää odottamaan Dewin yhteydenottoa. Ole kärsivällinen! Kaikki Dewillä ovat vapaaehtoisia, ja toimivat yhdistyksessä mahdollisen oman päivätyön ja perhearjen sanelemien aikataulujen puitteissa. Älä lähetä häiriköintiviestejä Dewin adoptiotiimille tai sijaiskodille, vaikka odotus tuntuisi pitkältä.



7. Sijaiskotivierailu


Mikäli olet valikoitunut adoptiohakemusten joukosta hyväksi kotiehdokkaaksi kissalle, Dewi ottaa sinuun yhteyttä sijaiskotivierailun järjestämiseksi. Dewillä ei ole löytöeläintaloa, vaan jokainen kissa asustaa vapaaehtoisen ihmisen luona sijaiskodissa Turussa tai Turun seudulla. Vierailulla pääset siis näkemään kissan sen senhetkisessä kodissa ja kyselemään sen persoonasta ja tarpeista.


Vierailulla on hyvä muistaa, että monet kissoista arkailevat uusia ihmisiä. Kissa saattaa siis piilotella ison osan vierailusta sängyn alla pimeässä nurkassa, ja näet siitä ehkä vain pienen vilauksen. Älä koskaan jahtaa kissaa tai pakota sitä esille. Äläkä pakota sosiaalistakaan kissaa silityksiin tai syliin! Ole rauhallinen ja kärsivällinen. Anna kissan lähestyä sinua, mikäli se itse niin haluaa tehdä. Jos mukanasi on lapsia, pidä tarkkaan huolta, että myös he antavat kissalle tilaa ja ovat rauhallisia. Sijaiskoti tietää usein, miten kissaa saa rohkaistua, joten kuuntele sijaiskodin ohjeita.


Sijaiskotivierailua ei kannata jännittää. Tarkoituksena ei ole ristikuulustella kotiehdokasta, vaan antaa sinulle mahdollisuus tutustua kissaan ja sen tarpeisiin ja löytää sille mahdollisimman hyvä koti. Sijaiskoti tuntee kissan usein kaikkein parhaiten. Kuuntele siis heidän näkemyksiään kissan persoonasta ja hoidosta, ja kysy kysymyksiä, jos jokin asia mietityttää vähänkin. On kaikkien etu, että tuleva loppuelämänkoti oppii mahdollisimman paljon sijaiskodin kokemuksista. Keskity siis uuteen kissaan tutustumiseen, äläkä käytä kotikäyntiä omien kissojesi muisteluun.


Sijaiskoti kyselee usein myös esimerkiksi kodistasi, mahdollisista aiemmista kokemuksistasi arkojen kissojen kanssa ja miten aiot auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiinsa. Pohdi näitä asioita jo ennakkoon.


8. Sijaiskotivierailun jälkeen


Vierailun jälkeen pohdi, mitä asioita opit kissasta ja miten kotikäynti sujui omasta mielestäsi. Oletko valmis juuri tämän kissan adoptointiin? Vierailun jälkeen on täysin sallittua muuttaa mieltään tai käyttää aikaa asian pohtimiseen. Voit mahdollisesti tavata kissan uudestaan ja ottaa mukaan muita perheenjäseniäsi tai käydä vierailulla toisten kissojen sijaiskodeissa.


Adoptiotiimi olettaa kuitenkin kuulevansa sinusta muutamien päivien kuluessa. Varsinkin, jos päädyt siihen, ettet ole halukas adoptoimaan kissaa, tiedon on hyvä tulla mahdollisimman nopeasti, jotta kissaa voidaan tarjota toiselle kotiehdokkaalle ilman pitkiä viiveitä.


9. Adoptiopäätös


Dewin adoptiotiimi keskustelee sijaiskodin kanssa vierailusta ja tekee sitten päätöksen kissan adoptoinnista. Mikäli kaikki on kunnossa, Dewi ottaa sinuun yhteyttä adoptiopäivän sopimiseen. 


Muista, että Dewillä on oikeus päättää kissan adoptoinnista. Kissoja ei koskaan anneta kenelle tahansa, joka kissan haluaa, eikä myöskään korkeinta hintaa tarjoavalle.


10. Muuton valmistelu


Kun adoptiopäivä on sovittu, ala valmistella kotiasi kissan muuttoon. Hanki valmiiksi kaikki tarvittavat kissanhoitovälineet, kissan lempiruokaa ja kuljetuskoppa. Mikäli sinulla ei ole omaa autoa, sovi myös kyydit adoptiopäivälle. Kun kissa tulee -blogitekstistä löydät vinkit siihen, miten muutto onnistuu mahdollisimman stressittömästi ja miten saatat kissan turvallisesti osaksi perhettänne.



11. Adoptiopäivä

Adoptiopäivä järjestetään usein sijaiskodissa, jolloin paikalla on Dewin hallituksen jäsen, kissan sijaiskoti ja adoptoija. Tuo mukanasi henkilöllisyystodistus, kissan kuljetuskoppa ja luovutusmaksu, mikäli et ole maksanut sitä ennakkoon tilille. Adoptiopäivänä käydään läpi luovutusehdot, allekirjoitetaan adoptiopaperit ja keskustellaan stressittömästä muutosta. Tässä kohtaa kannattaa vielä kysyä kaikki mahdolliset mieleen tulleet kysymykset.


Hallituksen jäsen tai sijaiskoti hoitaa kissan kuljetuskoppaan. Tässä saattaa kulua aikaa, sillä kissat eivät aina ole kovin innostuneita vieraaseen koppaan menemisestä.


12. Uudessa kodissa


Onneksi olkoon! Olet juuri adoptoinut oman kissasi!

Huolehdi siitä, että kissalla on runsaasti aikaa tutustua uuteen kotiinsa ja sen ihmisiin. Aloita yhdestä pienestä huoneesta ja laajenna kissan reviiriä vähitellen. Erilaisten eläinkaupasta ostettavien feromonien käyttö saattaa olla avuksi. Jos sinulla on muita lemmikkejä, tee hajuvaihtoa pitkään ja tutustuta eläimet toisiinsa pikkuhiljaa ongelmien välttämiseksi. Kun kissa tulee -blogitekstissä on myös vinkkejä siihen, miten tutustuttaa kissat toisiinsa.


Jokainen kissa on yksilö, joten uuteen kotiin ja ihmisiin tottumiseen ei ole olemassa yhtä aikajanaa. On parempi olla ylivarovainen ja ennaltaehkäistä ongelmia, kuin selvitellä liian nopeasta tutustuttamisesta seuranneita tilanteita. Valtaosassa adoptoinneista kissa kotiutuu hienosti uuteen kotiinsa ajan kanssa.


13. Yhteydenpito


Dewi ja kissan sijaiskoti arvostavat kissojen kuulumisia. Pidä siis silloin tällöin yhteyttä ja kerro kissan edistymisestä! Voit myös halutessasi liittyä ”Dewiltä adoptoidut” -Facebook-ryhmään.


Jos sinulla on kiireetöntä kysyttävää kissan terveydestä tai käytöksestä adoption jälkeen, voit aina ottaa yhteyttä Dewiin. Dewi antaa mielellään tukea ja neuvoja kissan hyvinvointiin. Erittäin arkojen kissojen kohdalla voit saada myös Dewiltä kiinniottoapua ennen eläinlääkärikäyntejä. Kissaa kannattaakin totuttaa vähitellen kantokoppaan, koska eläinlääkärikäyntejä on luvassa vähintään rokotteiden myötä. Kannattaa lukea Kissa ja kantokoppa -blogiteksti.




- Sini, Dewin aktiivi (@kittiediaries)

22. lokakuuta 2020

Kun kissa tulee

Kissa on stressiherkkä ja reviiritietoinen eläin, ja kaikenlaiset muutokset voivat olla kissalle stressitekijöitä. Kissan stressi voi oireilla, vaikka muutokset olisivatkin positiivisia. Esimerkiksi kissa voi stressioireilla, kun asuntoon muuttaa pysyvästi uusi ihminen, vaikka henkilö olisikin jo valmiiksi kissalle läheinen ihminen, jonka seurasta kissa pitää. Kissa voi myös stressaantua siitä, jos ruoka vaihtuu, vesikippo siirtyy, vessojen hiekka tai paikka muuttuu jne. Siksi muutto tai uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on aina mahdollinen stressitekijä.

Tässä ohjeessa kerrotaan, miten tulee toimia, kun kissa tulee uuteen ympäristöön: sijaiskotiin, loppuelämän kotiin tai vaikka vain lyhyeksi ajaksi hoitoon.


Oma tila ja tarvikkeet


Kissalle tulee aina järjestää oma pienempi tila alkuun. Kissa on myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä ja reviirillä tapahtuu. Tämä on helpompaa silloin, kun kissan reviiri on pienempi ⎯ varsinkin täysin uudessa ympäristössä. On myös helpompaa rauhoittaa tila kissalle, kun kyseessä on vain yksi huone. Sijaiskotiin tullessa kissa eristetään aina yhteen huoneeseen, esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai makuuhuoneeseen.


Eristystila on pätevä, kun sinne mahtuu kissalle vessa, ruokakupit ja vähintään yksi sopiva piilo, mieluiten useampi. Piilopaikaksi käy esimerkiksi sängyn, sohvan tai kiukaan alunen, pesukoneen tai sohvan taus. Kantokoppaan liittyy yleensä negatiivisia muistijälkiä, minkä takia se harvemmin kelpaa piilopaikaksi ⎯ ainakaan alkuun. Eristystilasta kannattaa poistaa irtotavarat tasoilta. Jos kissa on jo tottunut asumaan ihmisten kanssa, sille voi jättää radion päälle. Jos kissa tulee suoraan esim. populaatiopaikalta sisätiloihin, radion voi laittaa soimaan hiljaisella muutaman päivän jälkeen: näin kissa myös tottuu ihmisten ääniin ja ehkä myös eräänlaiseen vuorokausirytmiin.


Kylpyhuone on yleensä paras vaihtoehto eristämiselle, sillä se on helpointa siivota. Kissan stressi saattaa oireilla ohipissailuna tai ripulina. Riippuu tilanteesta, kuinka pitkään kissa tarvitsee omaa tilaa. Jos kyseessä on arka/ujo yksilö tai sijaiskotiin ensimmäistä kertaa tuleva kissa, se voi olla jopa viikkoja eristystilassa. Mutta uuteen kotiin muuttavalle kissalle tai hoitoon tulevalle reippaalle kaverille yön ylikin rentoutuminen voi riittää. Eristysaika riippuu myös siitä, onko taloudessa muita kissoja. Jos kotona on muita kissoja, kissoja kannattaa tutustuttaa hiljalleen toisiinsa (perusteluita ja vinkkejä tähän alempana). Hoitokissan kanssa eristystä ja tutustuttamista voidaan aloittaa vasta sitten, kun hoitokissan ensimmäisestä rokotuksesta on kulunut viikko.


Sijaiskodin pienessä eristystilassa on hyödynnetty suihkuverhoa.

Kissa saapuu


Kun kissa tulee, tilan tulee olla jo valmiina, jolloin kissan kantokopan voi vain viedä tilaan, sulkea oven perässään ja avata kantokopan oven. Tässä kohtaa ei kannata jäädä samaan tilaan, vaan antaa kissalle aikaa ja poistua itse varoen huoneesta. Jos kissa on arka, stressaantunut tai peloissaan, ensimmäisinä päivinä kannattaa välttää samassa tilassa käymistä. Kun tilassa käy (viemässä ruokaa, putsaamassa vessaa tai asioimassa itse vessassa, jos tilana on kylpyhuone), tulee ignoorata kissan olemassaolo. Voit kuitenkin puhua ääneen rauhallisella äänensävyllä ja esimerkiksi selostaa tekemisiä kohdistamatta puhettasi kissalle. Jos kissa on luottavainen ja ihmisrakas, ja tulee hakemaan huomiota, silityksiä voi antaa ja tilassa kannattaa viettää enemmän aikaa. Mutta jos kissa pysyy piilossa tai katselee piilostaan silmät suurina, kissaa ei pidä lähestyä.


Syöminen


Kissa ei syö, kun se on stressaantunut, ja useamman päivän paasto ehtii aiheuttaa kissalle sisäelinvaurioita. Siksi stressitasot pitää saada mahdollisimman nopeasti alas. Stressitasot yleensä laskevat, kun kissa saa olla rauhassa ja toipua koettelemuksestaan.


Laita aina alkuun kissalle ruokabuffet ja sijoita ruokakupit suojaisiin paikkoihin. Lähelle piiloa, allaskaapin alle, sängyn alle… Jonnekin niin, että kissa voi syödä piilossa eikä sen tarvitse kerätä rohkeutta tullakseen avaralle paikalle syömään. Jos on tietoa, mitä kissa on aikaisemmin mielellään syönyt, kannattaa hyötykäyttää sitä. On ehdottoman tärkeää saada kissa syömään parin vuorokauden sisällä. Ja on yhtä lailla tärkeää, että tavaraa tulee uloskin. Jos kissa paastoaa täysin, on syytä pakkoruokkia kissaa tai viedä se eläinlääkäriin.


Esimerkki eristystilasta.

Madottaminen


Kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin, sen ensimmäinen madotuskuuri aloitetaan, kun kissa syö kunnolla. Viiden päivän Axilur-kuuri aloitetaan, kun tiedetään, että kissa syö varmasti eli toisin sanoen matolääke menee varmasti alas. Kahden viikon kuluttua ensimmäisestä madotuksesta annetaan kolmen päivän Axilur-kuuri ja kahden viikon kuluttua siitä uusitaan vielä kolmannen kerran kolmen päivän Axilur-kuuri.

-> Eli siis 5pv Axilur, 2vko:n tauko, 3pv Axilur, 2vko:n tauko, 3pv Axilur


Jokaisen Axilur-kuurin jälkeen pestään kissanvessa (tai -vessat) kloriitilla ja vaihdetaan hiekat. Älä käytä kloriitin kanssa kuumaa vettä.


Muutoin nykytietämyksen mukaan kissaa kannattaa madottaa vain, kun sillä on tiettävästi sisäloisia, ja ennen kuin kissa on menossa rokotettavaksi, sillä sisäloistartunta heikentää rokotteen vaikutusta.


Eristystarve


Mikäli asunnossa on muita eläimiä, täyseristys on pidettävä siihen asti, että kaikilla on rokotukset voimassa. Viikko rokotuksen jälkeen rokote on pätevä. Mikäli asunnossa ei ole muita eläimiä, eristystä voi alkaa purkamaan, kun kissa syö, pissaa ja kakkaa normaalisti. Eristystilaa ei kuitenkaan kannata lähteä muuttamaan, vaan eristyksen purkamisella tarkoitetaan kissan reviirin laajentamista vähitellen. Jos asunnossa ei ole muita eläimiä, oven voi vain laittaa raolleen.  Jos kissa vaikuttaa stressaantuvan avoimesta ovesta, eikä osoita kiinnostusta muualle asuntoon, ovea kannattaa pitää auki vain öisin tai vain tunnin verran päivässä. Vaikka ovi olisi auki, ja kissa kävisi muualla asunnossa, kannattaa silti pitää edelleen eristystila kissan ns. turvatilana.


Aralle emolle ja tämän pennuille valmisteltu oma huone.


Kissojen tutustuttaminen


Jos asunnossa on muita kissoja, kissat tulee tutustuttaa. Kissat ovat reviiritietoisia ja stressiherkkiä eläimiä, joten mieluummin kissat tutustutetaan liian hitaasti, kuin liian nopeasti. Jos tutustuttaminen etenee liian vauhdilla, on vaarana, että:

  • Kissat eivät ystävysty koskaan tai oppivat korkeintaan sietämään toisiaan.

  • Kissalla tai kissoilla ilmenee stressioireilua: esimerkiksi syömättömyyttä, karvanlähtöä/kaljuuntumista, ripulia tai ohipissailua. Stressi voi aiheuttaa kissalle muun muassa idiopaattisen kystiitin.

  • Kissa tai kissat alkavat käyttäytyä aggressiivisesti. Ja mahdollisesti kissa, joka joutuu aggressiivisen käytöksen kohteeksi, alkaa stressioireilla.

  • Kissan tai kaikkien kissojen persoonat muuttuvat stressaamisen takia.

  • Uusimmalle tulokkaalle pitää etsiä uusi paikka, koska kissoja ei voida pitää edes saman katon alla.


Kissojen tutustuttamisessa pitää tarkkailla kaikkien kissojen reaktioita, ja edetä pelokkaimman yksilön tahtiin. Tutustuttaminen aloitetaan vasta sitten, kun kaikki taloudessa asuvat kissat syövät, pissaavat ja kakkaavat normaalisti, eivätkä osoita merkkejä stressaamisesta. Jos missään vaiheessa tutustuttamista kissoilla alkaa ilmetä stressiä, murinaa tai pelokasta ulinaa, pitää tutustuttamisessa ottaa takapakkia. 


Kissat saavat sähistä toisilleen, se on niiden keino sanoa toisilleen esim. “ei” tai “älä tule lähemmäs”. Sähinän kohdalla kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten reagoi se kissa, jolle sähistään. Jos toinen kissa ei ymmärrä antaa sähisevälle kissalle tilaa, vaan sähisee takaisin, murisee, yrittää lähestyä hyvässä tai pahassa, on syytä ottaa takapakkia tutustumisessa.


Kun tutustuttaminen aloitetaan, voidaan edetä esimerkiksi seuraavanlaisesti:

  • Ruokatarjoilua sijoitellaan molemmin puolin ovea lähemmäksi ovea. Vaikka kissat eivät näe toisiaan, ne aistivat ja kuulevat, kun lähellä, oven toisella puolella, on kissa. Kissojen ruokakuppeja voi alkaa siirtää lähemmäksi ovea, tai sitten oven molemmin puolin voi tiputella kuivaruokaa tai herkkuja. Jos kissat suostuvat syömään oven vieressä, se on jo hyvä merkki. Kun kissa aistii toisen lajitoverin saadessaan ruokaa tai herkkuja, se oppii yhdistämään toisen kissan positiiviseen kokemukseen, jonka se saa ruuasta.

  • Hajujen vaihtoa oven molemmin puolin. Kissoille voi antaa esimerkiksi toistensa leluja ja makuualustoja tutkittavaksi ja haisteltavaksi. Anna kissojen tutustua uusiin hajuihin rauhassa, päivien saatossa. Esimerkiksi yhden illan ajaksi voi vaihtaa kissojen vessoja keskenään.

  • Ensimmäiset näköhavainnot ovat turvallisia, jos kukaan kissa ei ole tähän mennessä vaikuttanut stressaantuneelta tai pitänyt pelokasta tai vihamielistä ääntä.

    • Jos saatavilla on verkko- tai lasiovi, se on oiva, turvallinen tapa kissojen näköyhteyden luomiseen.

    • Jos käytössä on vain normaali ovi, raota ovea hetkeksi niin, ettei ovesta pääse kulkemaan. Muista, että kissa on nestettä, ja se voi helposti livahtaa pieneltäkin tuntuvasta raosta. Pidennä oven raottamisaikaa vähitellen ja anna välissä aina aikaa sulattelulle. Muista, että vaikka oven toisella puolella olisi kissaystävällinen yksilö, joka haluaisi jo päästä leikkimään, oven toisella puolella oleva kissa ei välttämättä ymmärrä tätä, vaan pelkää toisen lähestymisyrityksiä. Pysy itse sillä puolen ovea, jossa on kissa, joka on enemmän tottunut sinuun. Jos molemmin puolin ovea kissat vaikuttavat olevan epäluuloisia läsnäolostasi, aseta ovelle painava tuki niin, että ovi jää vain 1-2cm auki, ja etteivät kissat saa avattua sitä enempää.

    • Jos jommalla kummalla puolella ovea kissat ovat kissarakkaita, kujertelevia, kesyjä ja täysin käsiteltävissä, eivätkä ne kaihda kantokoppaa/kuljetushäkkiä, laita kissat koppaan/häkkiin ja avaa ovea enemmän. Näin arempi kissa uskaltaa tulla toisen reviirille enemmän tutkimaan paikkoja, eikä toisen kissan yli-innokkuus pääse ahdistamaan sitä. Jos onnistuu, kissojen tilat voi myös vaihtaa: uusi kissa pääsee muualle asuntoon, muut kissat pääsevät tutkimaan eristystilan hajuja.

    • Leikitä kissoja niin, että niillä on näköyhteys toisiinsa. Eli leiki toisen kanssa niin, että toinen näkee leikkimisen.

    • Vaikka arki näyttäisi sujuvan hyvin, eristä kuitenkin kissat vielä jonkin aikaa toisistaan yöksi ja aina, kun kukaan ihminen ei ole kotona. Näin kissojen käyttäytymistä on helpompi tarkkailla, ja tilanne on helpommin pelastettavissa, jos joku kissoista alkaa stressaantua tai jos kissoille tulee konflikti.


- Linda, Dewin tiedottaja


4. lokakuuta 2020

Kissalla ei ole lemmikin arvoa

Mikä on kissapopulaatio? Miksi väitetään, että kissalla on heikko arvo? Mikä on tämä paljon puhuttu kissakriisi?

Me Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:ssä olemme erikoistuneet nimenomaan kissapopulaatioihin. Emme siis lähtökohtaisesti vastaanota löytökissoja tai kodinvaihtajia. Esimerkiksi täällä Turussa löytökissat menevät lähtökohtaisesti aina Turun Eläinhoitolalle, ja mikäli kissan omistajaa ei tavoiteta, kissa siirtyy Turun Eläinsuojeluyhdistykselle.

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissat voivat elää maaseudulla talon pihapiirissä, hylätyn rakennuksen suojissa tai vaikka kerrostaloasunnossa. Kissapopulaatio syntyy ihmisten välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Kissapopulaatio voi saada alkunsa, kun kaksi leikkaamatonta kissaa löytää toisensa. Tämän vuoksi eläinsuojeluyhdistykset ovat erityisesti sitä vastaan, että lemmikkikissojen annetaan ulkoilla vapaasti leikkaamattomina. Vapaana ulkoileva leikkaamaton kolli voi antaa alun sadoille ei-toivotuille kissoille, mikäli leikkaamattomia naaraita vain löytyy. Ja valitettavan usein niitä löytyy.

Klassinen tarina populaation alulle on emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja vain ruokkimalla niitä. Joskus syntyy sisäpopulaatioita, kun kissanomistaja ei leikkauta kissojaan, vaan antaa niiden lisääntyä keskenään. Usein myös tapahtuu niin, että kun tajutaan jossain lähistöllä pyörivän kissoja, niitä aletaan ruokkia. Mutta kissa ei kuulu luontoon, ja pelkkä ruokkiminen ei riitä. Lopputuloksena kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, kohta kissoja on kymmenittäin, tartuntataudit leviävät ja sisäloiset jylläävät. Pahimmillaan ja jossain vaiheessa väistämättömästi sisäsiittoisuus alkaa näkyä.

Käytännössä aina kissapopulaatiolla on ruokkija, jolle kissojen ruokkiminen on verrattavissa lintujen talviruokintaan. Tämä on yksi asia, mikä kertoo juurikin siitä kissan heikosta arvosta: sitä ei nähdä lemmikkinä. Kuitenkin lain puitteissa kissojen ruokkija nähdään kissojen omistajana, minkä takia kissat eivät ole löytökissoja. Tosiasiassa kissojen ruokkija ei välttämättä ole edes tietoinen, montako kissaa ruokittavana on, eikä kissojen muusta hyvinvoinnista huolehdita. 

Ruokkija voi lahjoittaa pentuja eteenpäin ilmaiseksi tai kahvipakettia vastaan. Ruokkija voi itse lopettaa syntyneitä pentuja. Ruokkija voi jossain kohtaa hahmottaa, että hän tarvitsee apua kissojen kanssa, mutta siinä kohtaa varat eivät riitä esimerkiksi kymmenen kissan leikkauttamiseen & perusterveydenhuoltoon. Toisinaan ruokkija voi tajuta tarvitsevansa apua kissojen kanssa, mutta sitä ei haeta, koska pelätään, mitä muut ajattelevat tai pelätään, että kissat vain lopetetaan. Ruokkijan todellisuus voi myös alkaa hämärtyä, ja sadankin kissan pyöriminen omalla tontilla alkaa tuntua normaalilta. 

Kissapopulaation kissoista puhutaan “populaatiokissoina”. Ne kärsivät monista terveydellisistä ongelmista, koska niitä ei ole koskaan rokotettu, harvemmin myöskään madotettu. Ruokkijat, jotka tietävät kissanhoidosta vähän enemmän, voivat yrittää epätoivoisesti madottaa kissoja, mutta matolääkkeen annostelu esimerkiksi 30 kissalle, saatika 100 kissalle, on aika mahdotonta. Sisäloistartunnat, silmätulehdukset, tartuntataudit, suolisto-oireet ja hoitamattomat hammasongelmat ovat populaatioissa erittäin yleisiä.

Tällaisia kissapopulaatioita löytyy joka kunnasta. Ja valitettavasti ei-toivottuja kissoja syntyy koko ajan lisää. Kuvittele, jos jokaisessa Suomen kunnassa olisi vähintään yksi koirapopulaatio, jossa olisi 20-100 sairasta koiraa, jotka eläisivät oman onnensa nojassa? Niin. Sellaista ei pysty edes kuvittelemaan, koska koiran elämällä on arvoa. Koirahan on ihmisen paras kaveri. Koira tarvitsee ihmistä.

Se, että Suomessa on näin valtavasti kissapopulaatioita, todistaa sen, ettei kissalla ole oikeaa lemmikin arvoa. Suomessa jyllää kissakriisi.


Eri eläinsuojeluyhdistysten välillä vallitsee eriäviä mielipiteitä sen suhteen, miten populaatiokissojen ja villiintyneiden kissojen kanssa tulisi toimia. Joissakin eläinsuojeluyhdistyksissä villiintyneet kissat lopetetaan. Joissakin yhdistyksissä ei ole resursseja tai ymmärrystä auttaa populaatiokissoja.

Luonnon armoilla eläneet populaatiokissat eivät ole juuri koskaan käsiteltävissä, koska ne eivät ole tottuneet ihmiseen, vaikka ihminen onkin se, joka jättää niille ruokaa. Luottamus pitää rakentaa nollasta.

Me Dewi ry:ssä autamme parhaamme mukaan jokaista loukuttamaamme kissaa. Hoidamme kissoja eettisesti niin pitkälle kun voimme ja annamme niille aikaa ja tilaa sijaiskodeissa, joissa kissat voivat elää kotiolosuhteissa. Ohjeistamme ja autamme aktiivisesti sijaiskoteja ja etsimme kissoille vastuulliset loppuelämän kodit.

Toisinaan saamme kritiikkiä siitä, että miksi esimerkiksi hoidamme suurempia terveysongelmia, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt, munuaisvaivat, diabetes ja pentujen hammasongelmat, kun voisimme vain lopettaa kissan ja auttaa samalla rahalla 1-3 perustervettä kissaa. Yhdistyksen päätavoitteena ei ole kuitenkaan “pelastaa” mahdollisimman montaa kissaa, vaan parantaa kissojen arvoa ja asemaa Suomessa auttamalla mahdollisimman montaa kissaa. Olemme vastuussa niistä kissoista, jotka ovat hoidossamme, emmekä voi ottaa harteillemme koko Suomen kissakriisiä. 

Dewi ry:n hallitus haluaa kiittää kaikkia Dewin vapaaehtoisia ja Dewiltä kissan adoptoineita: te olette mukana parantamassa kissan arvoa ja asemaa. Kiitos, että annatte kissoille mahdollisuuden ja aikaa. Kissan luottamusta ei saada, se ansaitaan.

Niin kauan, kun ei-toivottuja kissoja tapetaan, kun kissojen hyvinvoinnista ei huolehdita ja kun kissapopulaatioita pääsee syntymään, kissalla ei ole oikeaa lemmikin arvoa.


- Linda, Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n tiedottaja

28. syyskuuta 2020

Kissan FIP – sijaiskodin kokemuksia

Dewin hoitokissoista kaksi on vuosina 2019 ja 2020 kuollut FIP:iin. Olen saanut kyseenalaisen kunnian hoitaa molempia näistä kissoista: Mushu van Pikistä ja Astrid di Vemoa. Mushu oli isosta, yli sadan kissan populaatiosta, pienenä pentuna loukutettu poikakissa, ja Astrid taas pienemmästä populaatiosta aivan viimeisillään tiineenä ollut vain hieman yli puolivuotias kissa. 

FIP tulee sanoista Feline infectious peritonitis, mikä tarkoittaa tarttuvaa vatsakalvon tulehdusta. Nimi on sinällään harhaanjohtava, sillä vatsakalvon tulehdus on vain yksi FIP:in oireista eikä itsessään tartu. Nykyään tiedetään, että FIP saa alkunsa kissojen koronaviruksesta, ja se vaatii viruksen mutaation muuttuakseen FIP:iksi. Kissojen koronavirus on sukua mm. ihmisen koronavirukselle, mutta se ei tartu ihmiseen. Kissoilla korona tarttuu ulosteen välityksellä, ja erityisesti kissapopulaatiot ovat sille alttiita, koska niiden elintilat yleensä mahdollistavat ulosteen siirtymisen kissojen ravintoon ja sitä kautta niiden elimistöön. Koronavirusta tutkittaessa on havaittu sen olevan hyvin yleinen. Kuitenkin, vaikka kissapopulaatio eläisi riskiolosuhteissa, vain alle 5% sairastuisi FIP:iin. Viruskannan lisäksi sairastumiseen vaikuttaa kissan perimä, immuunijärjestelmä ja muut ulkoiset tekijät, kuten stressi.


Mushu van Pikiksellä oli silmätulehdus saapuessaan sijaiskotiin.

Kummastakaan minulle saapuneesta kissasta ei voinut ensin päällepäin sanoa, että niissä olisi ollut jotain muuta vikaa, kuin huonokuntoisuus ja aliravitsemus. Mushun kohdalla myös muut samaan aikaan saapuneet pennut olivat huonossa kunnossa, ja kolme samaan aikaan loukutettua pentua kuoli nopeasti mm. aliravitsemuksesta aiheutuneisiin yleisiin vaivoihin. Mushu ja kolme sen veljeä kuitenkin selvisivät ensimmäisistä viikoista.

Mushua alettiin tutkia sen mahavaivojen takia. Pentu ripuloi, ja sen vatsa oli hurjan pinkeä ja turvonnut. Tämä ei kuitenkaan ole erikoista ulkoa tulleelta pennulta, ja samat oireet voivat tulla myös sisäloisinfektiosta. Mushua alettiin lääkitä, ja se auttoi turvotukseen jonkin verran. Pennulle alkoi kuitenkin ajan kanssa tulla myös muita oireita, kuten ongelmia näön kanssa.

Mushun erittäin turvonnut maha ja tyypillinen lepäilyasento.

FIP on siitä hankala vaiva, ettei sitä pystytä elävästä kissasta luotettavasti tutkimaan. Mushunkin kuoleman jälkeen saimme varmistuksen FIP:istä vasta, kun kissa oli lähetetty tutkittavaksi ruokavirastoon. Mushun oireet olivat moninaiset, ja sen kohdalla FIP oli vaihtoehto alusta saakka. Poissuljettiin FIV/FELV, seurattiin veriarvoja, ultrattiin vatsaontelo nesteen varalta ja tutkittiin silmiä. Kaikki oireet olivat kuitenkin hyvin epämääräisiä, eikä voitu varmaksi sanoa niiden johtuvan FIP:istä. Olimme toiveikkaita siitä, että löytyisi jokin hoidettava vaiva ja pentu saataisiin lopulta kuntoon.

Mushu verikokeissa PetVetissä.

Oireiden epämääräisyys on tyypillistä, kun kyseessä on ns. kuiva FIP eli kun vatsa- tai rintaonteloon ei kerry nestettä. Märkä FIP etenee usein nopeammin, kun taas kuiva FIP voi oireilla epämääräisesti kuukausia niin, että välillä on myös hyviä jaksoja. Monet oireet, joita FIP:ssä voi ilmetä, sopivat myös moneen muuhun tautiin, ja siksi se on niin vaikeasti diagnosoitavissa. Pitkälle ehtineessä FIP:ssä oireet riippuvat siitä, mikä elin on vaurioitunut. Esimerkiksi maksa, aivot tai, kuten Mushulla, silmät voivat olla oireileva elin. Lopulta Mushun kohdalla päädyttiin siihen, että ei ole enää eettistä pitää sitä tutkittavana pidempään, kun seuraava toimenpide olisi ollut molempien silmien poisto. Pentu oli jo kehittänyt ylipainoa ja sen lihaksisto oli surkastunut, koska se ei nähnyt liikkua kunnolla. Nämä päätökset ovat aina vaikeita, mutta niitä ei onneksi tarvitse tehdä yksin. Tässäkin tilanteessa konsultoitiin useampaa eläinlääkäriä, ja päätöksen teki yhdistyksen hallitus.

Mushu rakasti rapsutuksia.

Kävin itse viemässä Mushun lopetettavaksi, vaikka se oli jo siirtynyt toiseen sijaiskotiin tässä vaiheessa. Vietimme viimeiset hetket olohuoneen matolla leikkien, ja Mushu sai rakastamiaan maharapsutuksia reilun määrän. Lähtö eläinlääkärille oli vaikea, ja pakkasin nenäliinapaketin mukaan. Nytkään asiaa muistellessani eivät silmät pysy kuivana. Pois lähdön hetki oli kuitenkin jo helpompi kuin sen odottaminen. Tiesin päätöksen olleen oikea, ja vaikka ruumiinavauksen tulosta odotettiin viikkoja, se viimeistään toi minulle rauhan asian suhteen. Diagnoosi varmistui FIP:iksi.

Mushu ja Astrid olivat sinänsä molemmat tyypillisiä FIP-kissoja, että ne olivat molemmat alle kaksivuotiaita. FIP:iä pidetään paljolti nuorten kissojen tautina, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Osittain tämän ajatellaan johtuvan siitä, että nuoren kissan immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Sen lisäksi kissan elämässä monet stressiä tuovat asiat sijoittuvat nuoruuteen. Näihin kuuluu esim. uuteen ympäristöön muuttaminen ja etenkin populaatiokissoilla sisäkissan elämään totutteleminen. Astridilla oli lisästressinä vielä tiineys ja synnytyksen jälkeen pennuista huolehtiminen.

Astrid di Vemo saapui sijaiskotiin viimeisillään tiineenä.

Astrid synnytti luonani jo toisena päivänä viisi pentua. Kiinnitin jo aikaisessa vaiheessa huomiota siihen, että kissa välillä läähätti hengittäessään. Tämä on kuitenkin heti synnytyksen jälkeen kohtalaisen normaalia, joten alkuun se ei huolestuttanut kovin paljoa. Kun läähättäminen kuitenkin jatkui, alettiin siihen kokeilla kalsium-lisää ruokaan. Astrid hoiti pentuja hyvin, söi reilusti ja käytti hiekkalaatikkoa esimerkillisesti, joten muita merkkejä sairastamisesta ei ollut. Kalsium vaikutti auttavan alkuun, kunnes tulivat helteet. Astridin läähätys alkoi taas huonontua ja kiinnitin huomiota siihen, ettei sen vatsa ollut lainkaan palautunut synnytyksestä, vaan vaikutti edelleen turpealta. Aloimme olla huolestuneita tilanteesta ja mietimme, olisiko Astridilla mahdollisesti märkäkohtu tai sydänongelmia.

Astridin ainut oire oli läähätys.

Astrid vietiin eläinlääkäriin aamulla 30.6.2020. Katselin vielä aamulla, kun se imetti pentuja ja vilkuili minua verkko-oven lävitse. Kissa lähti eläinlääkärikäyntivastaavan matkaan, ja itse lähdin töihin stressaamaan. Ensin todettiin, että Astridilla on kuumetta, ja että se on kuivunut. Astrid sai näihin ensiapuna hoitoa lääkärillä. Lääkärissä oltiin sitä mieltä, että leikkaus on tarpeellinen, mutta sen voisi suorittaa vasta illalla. Kävin lounaalla ruokkimassa pentuja ja palasin töihin stressaamaan. Olin koko päivän todella rasittava laittaessani jatkuvasti viestiä tiimille. “Joko on tietoa kissasta” “Onko Astrid jo päässyt leikkaukseen?” “Onko kuulunut mitään?” “Eikö vieläkään ole kuulunut mitään?”

Viesti tuli illalla kymmenen aikaan. Astridilla todettiin laajat vauriot sisäelimissä ja leikkaava lääkäri oli varma FIP-diagnoosista löydösten perusteella. Näin jäi viisi pentua orvoksi, kun aamulla lääkäriin lähtenyt emo ei palannutkaan illalla takaisin. Näen joskus edelleen mielessäni Astridin katseen, kun se tarkkaili minua pentujensa kanssa. Jaetusta vastuusta tuli minun vastuuni.

Astrid hoiti pentuja viimeiseen asti.

Mushua ja Astridia ei olisi voitu pelastaa. FIP:iin ei ole olemassa tutkitusti tehokasta hoitoa. Koronaviruksen leviämistä voi kuitenkin ennaltaehkäistä, ja tähän toimivat monet jo muutenkin kissan hyvään hoitoon kuuluvat asiat, esim. hyvä hiekkalaatikkohygienia. Hiekat tulisi vaihtaa säännöllisesti kokonaan uusiin ja laatikot desinfioida aina vaihdon yhteydessä. Normaalisti koronavirus elää ympäristössä vain päiviä, mutta ulosteessa sen uskotaan selviävän jopa 7 viikkoa. Jos tilojen täysidesinfioiminen ei ole mahdollista FIP-kissan jälkeen, on kahden kuukauden varoaika riittävä, jotta virus ei voi tarttua enää FIP-kissan käyttämistä tiloista. Kun sijoittaa ruoka- ja vesiastiat kauas hiekkalaatikoista, se ehkäisee ulosteiden siirtymistä ruokaan. Myös kissojen stressitilanteita tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää tai ajoittaa mieluummin pidemmälle aikajänteelle. Esimerkiksi kissan leikkaus ja muutto tulisivat olla eri aikoihin. Muutenkin kissan perusterveydestä huolehtiminen hyvällä ravinnolla ja riittävällä terveydenhuollolla kuuluvat ennaltaehkäisyyn.    

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava


Lähteet:

Movet. 2020.FIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR). viitattu 10.9.2020. 

Niemi, Outi. 2009. FIP – perustietoa kasvattajille ja kissanomistajille. Julkaistu Korvalehdessä 2/2009

12. syyskuuta 2020

Kun Haamusta tuli muuta kuin haamu

Haamut kuvataan usein läpinäkyvinä, varjomaisina tai sumuisina olentoina, jotka yleensä ovat piilossa ja katoavat monesti näkökentästä nopeasti sinne ilmestyessään. Niitä ei pysty koskettamaan, mutta ne pystyvät siirtämään tavaroita tai kadottamaan niitä. Meille tulee usein kissoja, jotka ovat aluksi kuin haamut. Piilottelevia ja vain vilaukselta nähtäviä olentoja, joiden olemassaolon voi havaita vain siitä, että ruoka katoaa kupeista, vessalaatikkoa käytetään ja tavarat liikkuvat paikoiltaan.

Kun sijaiskotiin saapui kaksi kissaa maaliskuussa 2019, nimettiin ne käytöksensä perusteella sijaiskodin toimesta Hyrräksi ja Haamuksi. Oletusarvo oli se, että ne ovat sisarukset, nuoria populaatiokissoja, joilla on koko elämä vielä edessä. Ikää noin vuosi, maksimissaan puolitoista.

Haamu, tuo kaunis sininen kissa valkoisin merkein oli selkeästi kaksikosta arempi ja vetäytyvämpi. Ensimmäinen eläinlääkärireissu muutama viikko yhdistykselle tulon jälkeen kertoi, että kissat olivat muutenkin hyvin erilaiset. Haamun turkki oli huonommassa kunnossa, sillä ei ollut samalla tavalla lihasmassaa kuin Hyrrällä ja hampaita pitäisi poistaa. Kirsikkana kakun päällä, Haamulla oli vatsassa patteja, mahdollisesti verisuonikasvaimia, jotka harvoin ovat pahanlaatuisia. Tässä kohtaa hälytyskellojen olisi pitänyt soida ja lujaa. Niiden olisi pitänyt kuulua viereiseen kirkonkylään asti.

Kellot eivät soineet, ja vuoden ikäiseltä kissalta alettiin hoitaa suuta. Kahdella kerralla poistettiin yhteensä seitsemän hammasta. Miksi kahdella kerralla? Koska ensimmäisen operaation keskeyttivät vakavat sydämen rytmihäiriöt, joita ei saatu tasaantumaan vaan anestesia piti purkaa. Puhtaan sydänultran jälkeen uskallettiin yrittää uudelleen.

Haamu selvästi piristyi käyntien jälkeen. Kun suu ei ollut enää kipeä, se alkoi olla enemmän näkyvillä. Varsinkin ruoka-aikaan se oli aina paikalla. Se ei kuitenkaan ollut kiinnostunut leluista tai muista kissoista. Ei edes öisin. Aikana, jolloin haamukissat harjoittelevat saalistustaitojaan lattialle lojumaan jätettyihin palloihin ja leluhiiriin. Ei kuulunut ääniä, joista olisi voinut päätellä Haamun leikkivän. Se ei myöskään tuntunut hoitavan turkkiaan juuri lainkaan.

Syyskuussa Haamu pääsi jälleen eläinlääkäriin, jotta patit saataisiin poistettua. Sen vaisu käytös ja turkin huono kunto huolestuttivat edelleen, ja siitä päätettiin ottaa myös verikokeet. Verikokeet paljastivat munuaisten vajaatoiminnan, ja tässä kohtaa nousi esiin se tosiasia, että meillä ei olekaan toimenpiteessä nuori aikuinen kissa vaan veteraani-ikäinen, vähintään kymmenvuotias kissa. Hyvälaatuisiksi oletetut patitkin paljastuivat nisäkasvaimiksi, ja koko nisärivi poistettiin.

Päätökset tehtiin sillä perusteella, että kissalla olisi edessään vielä 15 hyvää vuotta elämää jäljellä. Myöhemmin eläinlääkäri kertoi, ettei näillä munuaisarvoilla voi montaakaan vuotta luvata. Se tuntui iskulta palleaan, suututti ja suretti. Jos ikäarvio olisi mennyt jo alussa kohdalleen Haamu olisi jo ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä siirtynyt FIV-positiivisen ja erittäin huonossa kunnossa olleen populaatiotoverinsa kanssa sateenkaarisillalle.

Haamun elämä on varmasti ollut värikäs ja vuosiin on mahtunut paljon kurjaa. Kylmyyttä, sairauksia ja pentuja  emme halua edes arvata, kuinka monesti Haamu on ollut tiineenä elämänsä aikana. Sen ei olisi tarvinut enää kokea yhtään kipua. Ei kipeistä hampaista, ei hampaiden poistoista eikä nisäkasvainleikkauksesta ja vaikesta toipumisajasta sen jälkeen. Varsinkaan, jos sen loppuelämä mitattaisiin kuukausissa.

Tuosta toimenpiteestä tulee pian vuosi. Sen koko ajan Haamu, meidän old grey lady, on syönyt munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville kissoille tarkoitettua ruokaa ja voinut hyvin. Kun leikkauksesta oli toivuttu, se alkoi selvästi rohkaistua ja ottaa kontaktia muihin kissoihin ja myös ihmiseen. Voitiin aloittaa aran kissan kanssa se varsinainen sosiaalistamis- ja ”kesytystyö”. Ensimmäiset ”Jes!”-henkäykset tiimiltä tulivat, kun sijaiskoti raportoi Haamun pesseen itseään. Sen jälkeen saatiinkin nauttia monista muista ilon hetkistä, kun Haamu tuli ensimmäistä kertaa haistelemaan ihmisen sormia, sitä sai rapsutettua, ja se leikki ihmisen kanssa.

Piilossa nököttävästä kipeästä kissasta on tullut reippaasti liikkuva veikeä kissarouva, joka on osallistunut monien nuorempien Dewi-kissojen sosiaalistamistyöhön. Varsinkin sijaiskodin omien aikuisten kissojen kanssa se nauttii myös erilaisista jahtausleikeistä, joiden aikana tuntuu unohtuvan se, että sen pitäisi olla rauhallisesti ja arvokkaasti käyttäytyvä mummokissa.

Monet niistä ilon hetkistä ovat tuoneet osalle meistä myös haikeutta. Osalle meistä tiimiläisistä Haamu on nimittäin kytkös keskuudestamme poistuneeseen sielunsiskoon, Haamun ensimmäiseen sijaiskotiin, jonka piti olla Haamun loppuelämän koti. Haamu onkin enemmän kuin kissa, joka on meillä ikuisuussijaiskodissa. Se on elävä muisto ihmisestä, jolle Haamu ja yleisesti populaatiokissat merkitsivät todella paljon.

Meidän sijaiskotitiimillämme on Facebook-ryhmä, ja sen kansikuvana on Haamu. Se on toinen kissa, joka poseeraa kyseisellä paikalla. Ensimmäinen oli Myy, yhdistyksellä pisimpään koskaan ollut kissa. Pienellä taikauskolla olemme toivoneet, että kansikuvassa oleva kissa on yhdistyksellä vuosia ja taas vuosia. Toivoimme, ettei meidän tarvitse vielä muutamaan vuoteen korvata Haamun kuvaa toisen kissan kuvalla.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja, adoptio- ja somevastaava


Haamu alkoi kipumaukua 28.5.2021, minkä takia hänet vietiin päivystykseen. Siellä todettiin toisen munuaisen surkastuneen, ja Haamu oli myös laihtunut rajusti. Ikuisuuskissamme nukkui ikiuneen, muutaman kuukauden elinajaodotteen vaihduttua puoleentoista vuoteen. Lue Haamun muistopostaus täältä.