27. maaliskuuta 2020

Arka kissa ja kesyyntyminen


Kun aran kissan kesytyksestä puhutaan, oletetaan helposti sen olevan jotain hyvin aktiivista toimintaa, ja että kissa opetetaan käsiteltäväksi ja silitettäväksi ihmisen toimesta. "Sen kuin vain nappaan kissan syliin ja alan silittää sitä." Ei, silloin on kyse pakkokäsittelystä, joka voi olla erittäin vahingollista kissan luottamussuhteelle.


Kissan pakkokäsittelyn tulisikin olla niitä historiaan jääviä negatiivisia koulutusmenetelmiä, joita arkojen kissojen kanssa on käytetty. On tärkeää, ettei kissaa pakoteta kosketettavaksi ja pakkosilittelyt ja -sylittelyt poistetaan kesyttämisprosessista. Osa oppii sitä kautta sietämään ihmistä ja tämän kosketusta, mutta harvemmin luottamaan ihmiseen saati itse omaehtoisesti hakemaan koskettamista. Suurelle osalle kissoista pakkokäsittely luo vain lukkoja, stressiä ja sitä kautta terveydellisiä ongelmia. Lisäksi kissan luottamus ihmiseen kärsii.

Yksi selvä pelkäämisen merkki on se, että kissan korvat "katoavat", kuten tässä Luikurilla.

Aran kissan kanssa toimivan ihmisen, sijaiskodin tai uuden omistajan, tärkein tehtävä on saada kissa luottamaan ihmiseen. Luottamuksen saavuttaminen on pohja sille, että kissa kesyyntyy. Stressaantunut kissa ei opi, ja kesyyntyäkseen, sosiaalistuakseen ja luottaakseen ihmiseen sen pitää pystyä oppimaan. Meidän ihmisten puolestaan tulisi oppia, että silittäminen ja käsitteleminen on monesti meitä ihmisiä varten, eikä se kerro koko totuutta kissan kesyydestä tai sen sosiaalisuudesta ihmistä kohtaan. Osalla kissoista kesyyntymisen viimeinen vaihe on, kun se on rentoutunut ja viettää päivisin aikaa esillä, touhuaa ja hakee kontaktia ihmiseen.

Dagmar van Pikis näyttää kantokopassa hyvinkin tavalliselta lemmikkikissalta. Todellisuudessa Dagmar pelkää ihmisiä, eikä hievahdakaan, kun sijaiskodin ihmiset ovat valveilla.

Voidaan puhua kuvitteellisesta näkymättömästä rajasta, jonka kissa piirtää ympärilleen, ja sitä tulisi ihmisen kunnioittaa saadakseen kissan luottamuksen. Alkuun se alue on isompi ja mitä enemmän kissa alkaa luottaa ihmiseen, sitä pienemmäksi alue menee. Parhaassa tapauksessa alue pienenee sellaiseksi, että kissaa saa silittää ja kissa hakeutuu ihmisen luokse hakemaan kosketusta.

Karkeasti arat kissat voidaan jakaa kahteen pelkotyyppiin, jäätyviin/pakeneviin ja sähiseviin/muriseviin/aggressiivisiin. Jälkimmäiset varsinkin ovat niitä, joista virheellisesti monesti puhutaan villikissoina ja joiden ei uskota kesyyntyvän. Todellisuudessa pelkotyypillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta kuinka helposti tai vaikeasti kissa alkaa luottaa ihmiseen ja käymään ihmisen kanssa sosiaalista kanssakäymistä.


Grace kuuluu niihin kissoihin, jotka ilmoittavat rajan ylittämisestä sähinällä.

Sähisevää kissaa harvemmin ihminen haluaa mennä käpälöimään, koska se puolustaa itseään siinä kohtaa kynsin ja hampain. Sähinä on myös loistava merkki, kissa viestittää sillä, että: ”Olet nyt liian lähellä, minua pelottaa.” Raja on ylitetty.

Jäätyvä kissa taas on viestinnässään täysin erilainen ja sitä eivät kaikki malta kuunnella ja päädytään tilanteisiin, jossa hyvin stressaantunutta kissaa kosketaan ja luodaan noidankehä, jossa kissa on lukossa. Vaikka kissa olisi paikallaan ja antaisi koskea, se ei välttämättä nauti siitä. Onkin oleellista pitää mielessä, että kissat rauhoittelevat itseään ja purkavat stressiä kehräämällä. Se ei siis aina ole merkki siitä, että kissa nauttisi. Jos kissa makaa lamaantuneena paikallaan ja kehrää olet mahdollisesti ylittänyt rajan, pakkokäsittelet kissaa. Jos kissa on täysin lamaantuneen oloinen ja silmät tuijottavat isoina kaukaisuuteen, olet ylittänyt sen rajan. Niin kauan, kun kissa on rentoutunut ja tarkkailee puuhiasi, olet sen mielestä tarpeeksi kaukana.


Joillakin kissoilla tulee "huuhkajakorvat" pelätessään, kuten esimerkiksi Lenillä.

Huom!! Helppo tapa testata kissan stressi- ja rentoustasoa on herkut ja ruoka. Kissa ei syö ollessaan stressaantunut. Suurinkaan herkku ei mene alas, jos olet kissan mukavuusalueen sisällä.

Miten sitten arkaa kissaa aluksi kohdataan, että se oppisi luottamaan ihmiseen. Aran kissan tilan rajaaminen pienemmäksi on aina järkevämpää, kuin antaa sen huidella pitkin asuntoa. Kun kissa on eristyksissä, kissan näkymätöntä rajaa voidaan joutua ylittämään useinkin, koska vessalaatikko ja ruokakuppi voivat olla sen sisällä. Kuitenkin, kun pakolliset hommat on hoidettava, niitä tehdessä ei kiinnitetä suoraan katseella huomiota kissaan. Jutellaan kissalle ja samaan aikaan tyhjennetään vessa ja annetaan ruokaa. Sitten poistutaan rajan ulkopuolelle.


Toisilla kissoilla, kuten Menni van Pikiksellä, pelkotila näkyy koko olemuksesta.

Kun kissa alkaa rentoutua, aletaan sitä kissan mukavuusaluetta pienentää ja kommunikoida kissan kanssa mm. silmien siristelyllä. Mukavuusaluetta voidaan pienentää esim. siirtämällä kättä tai jalkaa lähemmäs, kun kissa on rauhallisessa tilassa, jäädään lähelle sitä rajaa puuhailemaan (vaikka istuskelemaan ja lukemaan kirjaa) ja pikkuhiljaa tehdään asioita lähempänä kissaa kuitenkin aina sen verran etäällä, että kun kissa jännittyy tai alkaa sähistä lopetetaan lähestyminen ja pysähdytään. Rajaa voi hyvin pienentää ihan silläkin, että kävelee piilopaikan tai lepopaikan ohitse – kissa oppii, ettet ole pakottamassa sitä vaan vain ohikulkumatkalla.

Esimerkiksi Fiina on rennosti ja pötköttelee vatsa pystyssä ihmisten läsnäollessa, mutta häntä ei saa tulla metriä lähemmäksi.

Kissan koskettamista kannattaa alkaa kokeilla vasta siinä kohtaa, kun olet kissan mielestä kiinnostava ja luotettava. Eli se joko antaa tulla ilman säpsähtämistä viereen, tai se tulee itse sinun lähellesi, esim. ruoka-aikaan. Onkin järkevintä opettaa ensin kissa hakemaan herkkuja tai ruokaa kädestä tai läheltä ihmistä, ennen kuin pyritään koskettamaan. Kun kesytyksessä on päästy siihen pisteeseen, että kissaa voi yrittää silittää, lähestyminen aloitetaan päästä. Käsi ojennetaan kissalle haisteltavaksi. Osalle kissoista toimii se, että käsi ojennetaan nyrkissä ja sitä voi puskea.

Jos kissa koskettaessa vetäytyy, jäätyy, räppäisee kynsillä tai sähisee kannattaa siltä kerralta harjoittelu keskeyttää ja jatkaa myöhemmin uudelleen samasta kohtaa. Alkujaan arkaa kissaa ei missään tapauksessa kannata yrittääkään tehdä sylikesyksi, vaan sitä hellitään rapsuttelemalla ja silittelemällä, kunhan koskettaminen on alkanut tuntua hyvältä.


Eedi oli samaan sijaiskotiin menneistä pennuista arin, mutta pikkuhiljaa hänestäkin on kuoriutunut reipas pikkuneiti.

Se, kuinka nopeasti kissa alkaa rentoutua ja luottaa ihmiseen on kissakohtaista. Samoin kuinka nopeasti sen kesyyntyminen lähtee etenemään. Osalla kestää kuukausia siirtyä vaiheesta toiseen, kun taas osa rentoutuu ihan parissa kuukaudessa kiukaan alla lymyävästä kissasta silitettäväksi kissaksi.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava

1. maaliskuuta 2020

Kissa ja kantokoppa

Miten saada kissa kantokoppaan?  Troubleshooterimme Jenny kokosi vinkkejä siitä, miten kissaa voi totutella kantokoppaan ja millä keinoin kissan kopittaminen onnistuu. Troubleshooterimme Linda puolestaan kertoo varatoimenpiteestä, eli pyyhetaktiikasta, jos kissa tarvitsee kopittaa lyhyellä varoitusajalla.

Kissan kantokoppa ei ole se tyylikkäin sisustuselementti, mutta kissan koppasuhdetta ajatellen se olisi hyvä pitää esillä heti alusta alkaen. Jos kissa ei itsenäisesti ota koppaa pesäpaikakseen, voi sinne heitellä herkkuja, ja antaa kissan rauhassa tutustua koppaan. Jos vaikuttaa siltä, ettei kissa herkuista huolimatta uskalla mennä koppaan, voi oven irrottaa ja kokeilla alkuun ilman. Kissa on kuitenkin hyvä totuttaa myös ritiläoveen. Anna kissalle aikaa. Joskus lisänäkösuoja auttaa ja kissa tykästyy koppaan, kun sen päälle on asetettu kevyesti esimerkiksi huivi.


Yhdistyksellämme kissat ovat usein ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä vielä hyvin arkoja, eivätkä edes välttämättä liiku asunnossa ihmisen nähden. Meillä siis ani harvoin kissan saa koppaan siten, että sen vain ottaa syliin ja laittaa koppaan.

Arka kissa ja eläinlääkärikäynti

Jos asunnossa on pieni suljettava tila, jossa ei ole pakoreittejä tai piilopaikkoja (esim. kylpyhuone), vie koppa sinne. Aseta koppa niin, että kissa kokee olevansa kopassa piilossa (oviaukko poispäin aukeasta tilasta). Kuitenkin niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan vaivatta. Tutustu kantokopan oven lukitusmekanismiin ennalta.


Ala ruokkimaan kissaa kopan kanssa samassa tilassa viikkoa ennen eläinlääkärikäyntiä, jotta ruokintapaikasta tulee kissalle rutiini. Eläinlääkäriaikaa edeltävänä iltana, minimoi tilan piilopaikat ja ruoki kissa tilaan. (Huom. 12 tunnin ravinnottomuus rauhoituksen vaativissa käynneissä.) Kun kissa menee syömään, sulje huoneen ovi. Tilan ovi kannattaa jättää syömisen ajaksi vain raolleen, jolloin ovea sulkiessa kissalla on lyhyempi aika reagoida ja paeta huoneesta. Seuraavana päivänä, kissa toivottavasti on piiloutunut koppaan ja enää tarvitsee sulkea kopan ovi turhia viivyttelemättä.

Jos kissa puolestaan on jo valmiiksi eristetty yhteen huoneeseen, aseta koppa huoneeseen niin, että se kokee olevansa kopassa piilossa ja niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan. Heitä koppaan nameja tai aseta kissan ruokakuppi koppaan (jos kissa oleskelee kopassa jo muutenkin tämä ei ole tarpeen). Eläinlääkäriä edeltävänä iltana minimoi tilasta muut piilot. Seuraavana päivänä kissan toivottavasti piilouduttua koppaan, sulje kopan luukku.

Älä jätä koppaan sulkemista viime tippaan. Jos kissa pääsee livahtamaan luukkua sulkiessa, on enemmän aikaa reagoida, jos tämä tapahtuu ajoissa.


Koppatreeni kissan rentoutuessa 

Sijoita kuljetuskoppa tilaan, jossa kissa viettää paljon aikaa ja aseta koppaan pehmusteeksi tutulta tuoksuva pyyhe tai muunlainen pehmuste. Jos kissa ei heti innostu kopasta, ala piilottamaan koppaan ja muualle asuntoon raksuja tai herkkuja. Kun kissa alkaa tottumaan ihmiseen ja koppaan, voi koppatreeniä jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja alkaa heittelemään kissalle koppaan raksuja tai nameja. Kissan voi houkutella koppaan myös lelun tai laserin avulla. Älä etene liian nopeasti ja pelästytä kissaa heti kokeilemalla oven sulkemista. 

Kun kissa uskaltaa syödä nameja kädestä, anna kissalle kopassa namit kädestä. Kun kissa vaikuttaa rentoutuneelta ihmisen läheisyyteen kopan vierellä, syötä nameja ritilän välistä ritilän vielä ollessa auki. Jos kissa vaikuttaa rennolta, sulje ritilää asteittain ja palkitse kissa namilla. Harjoittele alkuun luukun sulkemista, mutta jätä lukitsematta. Kun kissa ottaa namin, avaa luukku. Pidennä pikkuhiljaa luukun kiinnioloaikaa ja syötä kissalle nameja kädestä. Lopulta voitte kokeilla luukun lukitsemista, jonka jälkeen kissa palkitaan ja lukitus avataan.


Hidas eteneminen on aina parempi kuin nopea. Lue kissan reaktioita. Jos kissa pelästyy, palaa harjoittelussa taaksepäin niin pitkälle, että kissa jälleen rentoutuu. Jopa kesyyntyneen kissankin kanssa koppaharjoitteluun on hyvä varata viikkoja. 

Jos kissa tarvitsee viedä eläinlääkäriin ja toimenpiteessä vaaditaan ravinnotta oloa, ensisijaisesti kannattaa yrittää saada kissa koppaan lelun tai laserin avulla (tätäkin kannattaa harjoitella ennalta). Jos tämä ei onnistu, voi kissan houkutella koppaan pienellä määrällä herkkuja. Muista pitää annos pienenä, sillä paastolla on syynsä. Paastolla pyritään välttämään oksenteluun liittyviä riskejä kissan ollessa tajuton. Oksennuksen joutuessa keuhkoihin, on seurauksena hengenvaarallinen tila.


Pyyhetaktiikka

Jos kissa ei millään ilveellä suostu menemään koppaan tai eteen tulee yllättäen päivystysreissu, kannattaa turvautua pyyhetaktiikkaan. Kun kissa on eristetty yhteen huoneeseen, se yleensä tässä vaiheessa on jo piilossa tai piiloutuu, kun tajuaa, että nyt olisi äkkilähtö lääkäriin. Kissa löytyy sängyn tai sohvan alta, hyllyn tai lipaston takaa tms. Ota esiin pyyhkeitä, lakanoita, tyynyjä ja/tai kylppärin matto, sekä mielellään avuksi myös yhdet apukädet. Kannattaa myös laittaa kunnon hanskat käteen, sillä täysin käsiteltävä käsikesykin kissa saattaa kipeänä ja/tai stressaantuneena käyttäytyä arvaamattomasti. Lue siis kissan kehonkieltä.

Aseta kantokoppa kissan piilopaikan "suulle" niin, että kopan ovi mahtuu sulkeutumaan. Estä pyyhkeillä/lakanoilla kissan kulkusuunnat piilopaikastaan muualle. Näin ollen kissalle syntyy vain yksi ainut vaihtoehto liikkua pois huonekalun alta tai huonekalun takaa, ja vastassa on kantokoppa. Muista estää pyyhkeellä/lakanalla myös se mahdollisuus, että kissa ei hyppää kantokopan ylitse.

Jos kissa jähmettyy paikoilleen, suojaa kätesi kunnon hanskalla tai kietomalla sen ympärille paksu pyyhe, ja työnnä kevyesti kissaa liikkeelle. Jos kissa on sellaisessa paikassa piilossa, ettet yletä kädellä avittamaan, voit myös kantokopan vastakkaisesta suunnasta koputella tai pitää jotain meteliä, jota kissa lähtee karkuun päätyen koppaan. Jos kissa ei liiku ja on riski, että kissa hyökkii, kannattaa oman turvallisuuden vuoksi käyttää jotain kättä pidempää, ja yrittää sillä saada avitettua kissa liikkeelle kohti koppaa.


- Dewi ry:n sijaiskotitiimiläiset Jenny ja Linda

13. helmikuuta 2020

Kissapopulaation synnystä

Sitä luulee, että kissapopulaatioita on vain jossain syrjäseuduilla. Niin korvessa, että ihmekös, että kissat ovat päässeet lisääntymään hallitsemattomasti. Että kun kissoja alkaa olla kourallinen kasassa, saatika kymmenittäin tai jopa sadan kissan verran, niin kukaan ei ole puuttumassa. Näin minä ajattelin.

Harvemmin kuitenkaan kissapopulaatio elelee siten, etteikö kukaan ihmisistä tietäisi siitä. Usein joku alkaa ruokkia kissoja, kun tajuaa jossain lähistöllä pyörivän kissoja. Tai joskus populaatio löytyy omasta pihapiiristä: ensin sitä on ruokkinut vain yhtä kissaa, ja ruuan perässä pihapiiriin alkaa ilmestyä koko ajan enemmän kissoja. Kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, ja kohta kissoja on kymmenittäin. Klassinen tarina populaation alulle on myös emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta sisätiloihin, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja vain ruokkimalla niitä.



Me Dewillä emme pelasta kissoja, vaikka mielestämme jokaisella kissalla on väliä. Me pyrimme vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, hoitamaan populaatioita ja työskentelemään erityisesti arkojen kissojen kanssa. Kissa kun on yleensä arka siksi, ettei se ole aikaisemmin ollut tekemisissä ihmisten kanssa tai siksi, että sillä on ihmisistä negatiivisia kokemuksia. Kissan arkuus ei siten ole missään nimessä sen vika, vaan täysin ymmärrettävä reaktio.

Dewi auttaa ratkaisemaan kissaongelmia ja tuemme populaation ruokkijaa  vaikka useimmiten ruokkija olisikin saanut ottaa meihin yhteyttä jo aikaisemminkin. Pyrimme ehkäisemään populaation synnyn ja ehkäisemään kissojen kärsimyksiä. Ja koska Dewin tavoite on vaikuttaa kissakriisin lähtökohtaan, yhdistyksemme luovuttaa kissat hyvin hoidettuina ja sellaisille omistajille, jotka varmasti sitoutuvat uuteen perheenjäseneensä. Näin ollen luovutetut kissat eivät pääse muodostamaan uutta eläinsuojelullista ongelmaa.

Populaation loukuttaminen ja hoitaminen on pitkäjänteistä työtä. Vaikka tietenkin olisi kauhean kivaa ottaa kaikki sata kissaa samaan aikaan mukaan. Mutta näin se ei toimi. Voimme ottaa kissoja sen mukaan, miten paljon meillä on vapaita sijaiskoteja ja resursseja. Jokainen kissa käytetään vähintään kahdesti lääkärissä: ensin leikattavana ja rokotettavana, sitten vielä tehosterokotettavana. Lisäksi valitettavan usein pelkästään luonnossa eläneellä kissalla on syntynyt muitakin eläinlääkärillisiä ongelmia, joiden takia tarvitaan lääkäriä ja lääkkeitä. Ja kaiken tämän lisäksi varoja tietenkin kuluu ruokiin, hiekkaan ja madotuksiin.



Ihannetilanne olisi se, että kissapopulaatioita ei pääsisi syntymään. Todenmukaisempi toive puolestaan olisi se, että populaatioiden syntyyn ja kasvuun puututtaisiin aikaisemmin.

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana loukuttamassa. Ajoin paikalle navigaattorin turvin. Navin näyttäessä, että kohteeseen on noin kilometri matkaa, olin vielä asfalttitiellä omakotitaloalueella. Sellaisella alueella, jossa talojen välissä oli vain se 5-10 metriä. Ja kun käännyin tielle, jonka varrella kohtaisisin muita aktiivejamme, ohitin vielä 10 taloa ennen kohtaamispaikkaamme.

Seisoin mäennyppylällä ja laskin vilistäviä kissoja. Koko ajan vähintään 10 oli näkökentälläni, keskimäärin 20 kissaa. Lähistöllä ja lähimetsässä olisi kymmeniä kissoja lisää. Katsoin uuden karheaa omakotitaloa, joka oli kivenheiton matkan päässä. Varmasti jokainen asukas kilometrin säteeltä oli tietoinen tästä kissaongelmasta, mutta näkemäni talo oli sellaisella otollisella paikalla, että sieltä varmasti nähtiin kissoja kuljeksimassa joka ikinen päivä. Joka kerta, kun istuttiin olohuoneen sohvalle. Joka kerta, kun istuttiin keittiön pöydän ääreen aamukahville, päivälliselle, iltapalalle. Ja varmasti leikkaamattomat kissat olivat käyneet heidän pihallaan merkkaamassa reviiriään.

Niin minä olen tätä sumplinut paljon päässäni. Että miksi ihmiset eivät ota yhteyttä eläinsuojeluun aikaisemmin, kun näkevät kissapopulaation? Ehkä heitä ei vain kiinnosta. Tai he pelkäävät kissojen joutuvan lopetettavaksi. Usein syynä on varmasti se, ettei haluta puuttua, koska pelätään, että jää kiinni ilmoituksen tekemisestä ja sitten syntyisi eripuraa naapurin kanssa. Tällaisen ilmoituksen voi kuitenkin tehdä ihan turvallisin mielin: ilmoittajan tietoja ei luovuteta ilmoituksen kohteelle. Minä itse puolestaan pelkään sitä, että kissalaumoista tietävät ihmiset luulevat kissojen voivan ihan hyvin.



Me Dewillä emme lopeta kissoja kuin vain terveydellisistä syistä. Ja silloinkin olemme varmoja, että joko kissaa ei voida auttaa mitenkään muuten tai sen toipumisaika esim. leikkauksesta olisi tuskallinen ja epävarma.

Tällä hetkellä meillä on työn alla muun muassa yksi populaatioprojekti, jonka hoitamiseen meiltä kulunee 2-3 vuotta. Miten paljon parempi alkutilanne olisi ollutkaan, jos tästä kissalaumasta olisi joku ilmoittanut eteenpäin aikaisemmin. 10 kissan populaation olisimme hoitaneet yhdellä loukutuskerralla. Alle 40 kissan populaatiokin olisi ollut vielä melko lyhyessä ajassa hoidettava. Mutta sen sijaan, että kissat ovat eläneet ja lisääntyneet vuosikausien ajan, niiden terveys reistailee myös sisäsiittoisuuden takia. 

Pentuja, joiden suolistot eivät ole kehittyneet. Oireina ripulia, ummetusta, vatsan turpoamista ja kuivumista. Pahimmillaan aikuisia kissoja, joiden selkäranka on luutunut väärästä kohtaa sisäsiittoisuuden takia aiheuttaen sen, ettei kissa taivu pesemään itseään eikä se pysty kunnolla juoksemaan. Tavallisimmin aikuisia kissoja, joilla on ollut heikko ravinto, huono suuhygienia ja tartuntatauteja. Kissoja, joilla kaliki on vienyt suun niin huonoon kuntoon, että useita hampaita joudutaan poistamaan useita  pahimmissa tapauksissa edes kaikkien hampaiden poisto ei tekisi kissan suusta varmuudella kivutonta ja kissa on parempi päästää aurinkoisille hiirestysmaille.

Auta kissoja ja ilmoita näkemisestäsi:



- Linda, Dewi ry:n tiedottaja









22. tammikuuta 2020

Tule mukaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan!

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry toimii Turun ja sen lähikuntien alueella, mutta yhdistyksellämme on myös sellaisia vapaaehtoistöitä, joita voi hoitaa "etänä". Etsimme luonnollisesti jatkuvasti lisää vapaaehtoisia ja uusia aktiiveja riveihimme. Tässä siis listattuna, minkälaisia työnkuvia Dewissä olisi tarjolla:

Sijaiskoti
  • Sijaiskoti tarjoaa sisäkissan kotiolosuhteet Dewin kissalle/kissoille. Käytännössä kissa on hoidossa sijaiskodissa: sijaiskoti tarjoaa katon pään päälle ja viettää aikaa kissan kanssa, mutta Dewi antaa sijaiskodille kissaa varten ruuat, hiekat ja tarvikkeet, sekä kustantaa eläinlääkärikulut.
  • Dewin kissat tulevat pääasiassa populaatioista, eli ne eivät ole tottuneet ihmisiin eivätkä sisäkissana olemiseen. Joskus Dewi joutuu ottamaan myös vastaan löytökissoja, jotka ovat paljon nopeammin luottavaisia ihmisten suhteen.
  • Alkutaival uuden sijaiskissan tai uusien sijaiskissojen kanssa on aina melko samanlainen: kissa/kissat laitetaan eristyksiin esimerkiksi kylppäriin. (Myös silloin, vaikkei sijaiskodilla olisi omia eläimiä, koska näin hoidokeille syntyy aluksi oma turvallinen pieni reviiri.) Kissat asuvat omassa pienessä tilassaan, heille viedään ruokaa & heidän vessat siivotaan. Sijaiskoti yrittää saada selvyyden siitä, että kaikki kissat syövät, jos kissoja on enemmän kuin yksi. Kun ruoka on ensijärkytyksen jälkeen alkanut maistua, kissat madotetaan, madotuksen jälkeen käytetään eläinlääkärissä steriloitavana ja rokotettavana, madotetaan pari kertaa uudelleen ja sitten vielä käytetään uudestaan eläinlääkärissä tehosterokotettavana. Ja helpoimmillaan, jos kissa on luottavainen tai valmiiksi saanut positiivisia ihmiskokemuksia, kissalle voidaan alkaa jo tässä vaiheessa etsiä kotia. Ja jos kissa on "kivan värinen" ja antaa jopa koskea, se yleensä löytää kodin nopeaan. Jolloinka kissan aika sijaiskodissa on vain kuukauden tai kaksi. Useimmiten kissa on sijaiskodissa yhdestä viikosta viiteen kuukauteen.
  • Emme voi tietää, miten nopeasti kissa kesyyntyy: samasta populaatiosta tulevat kissat saattavat suhtautua hyvinkin eri lailla ihmisiin. Emme siis voi luvata sijaiskodille, että kissat olisivat hiljaisia, terveitä tai helppoja. Mutta pyrimme toteuttamaan sijaiskodin toiveet sijaiskissoista liittyen ikään ja sukupuoleen, kun esimerkiksi taustalla on syy saada sijaiskissat ja omat kissat tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen.
  • Järjestämme noin kerran kuussa sijaiskotitoiminnasta kiinnostuneille perehdytysillan Turussa. Osallistuminen perehdytysiltaan ei sitouta mihinkään, mutta perehdytysilta on edellytys sijaiskodiksi ryhtymiselle.

Troubleshooter / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Jokaisella sijaiskodilla on troubleshooter, eli yhdistyksen aktiivi, johon ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa ja jolle kertoa kissan kuulumisia.
  • Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä, kun sijaiskoti esimerkiksi kaipaa vinkkejä kissan kesyttämiseen tai sijaiskissan ja omien kissojen tutustuttamiseen. Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä myös silloin, kun kissa käyttäytyy omaan silmään "omituisesti".
  • Tällä hetkellä yhdellä troubleshooterilla on noin 10 sijaiskotia, joiden kanssa troubleshooter viestittelee kissoista. Kaikkiin kysymyksiin troubleshooter ei osaa lonkalta vastata, jolloin hän kysyy ohjeita, vinkkejä ja vastauksia sijaiskotitiimiltä.
  • Useimmiten troubleshooterin tehtävänä on vain tasaisin väliajoin (esim. kerran, kaksi kuukaudessa) jutella sijaiskotien kanssa kissojen kuulumisista ja laittaa sitten edistysaskeleet (ja mahdolliset uudet kuvat) sijaiskotitiimille.
  • Sijaiskotitiimin keskusteluketjut paukkuvat päivittäin, mutta niissä itse kukin on aktiivinen sen mukaan, kun ehtii. Troubleshooterin tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut ja troubleshootereiden oma keskusteluketju.
  • Suosittelemme erityisesti troubleshootereille myös sijaiskotiperehdytysiltaan osallistumista, jolloin toimintamme tulee tutuksi.

Eläinlääkärikäyntivastaava / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Jokaisella kissalla on oma eläinlääkärikäyntivastaava, joka varaa kissalle eläinlääkäriajat ja hankkii kissalle kopituksen ja autoapulaisten joukosta kuljetuksen, mikäli sijaiskoti itse ei saa kissaa koppaan ja/tai sijaiskoti ei itse pysty kissaa viemään eläinlääkäriin. Ell-vastaava voi myös toki itsekin toimia kopittajana & kuljettajana.
  • Lähtökohtaisesti ell-vastaavan tulee varata vastuukissoilleen kaksi peruslääkäriaikaa:
    • Kun kissa on madotettu, käydään ensimmäisen kerran eläinlääkärissä, jolloin kissa steriloidaan ja rokotetaan
    • Noin kuukausi ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen kissa viedään tehosterokotettavaksi
    • Yleensä samalle päivälle saa useamman vastuukissan lääkärikäynnit
  • Lisäksi ell-vastaavan on hyvä muistutella sijaiskoteja siitä, että kissan madotukset merkataan madotustaulukkoon.
  • Valitettavasti kissoille tulee välillä myös muita eläinlääkärikäyntejä, esimerkiksi pahan hajuisen hengityksen, syömättömyyden ja pissaongelmien takia. Tällöin ell-vastaava konsultoi sijaiskotitiimiä ja varaa sen mukaan kissalle eläinlääkäriajan.
  • Ell-vastaavan tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut sekä ell-vastaavien oma keskusteluketju.

Adoptiotiimiläinen / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Adoptiotiimi on tutustunut kodinetsijöihimme ja tietää, millainen koti olisi kullekin kissalle paras mahdollinen.
  • Adoptiotiimi päivittää kissojen esittelyt nettisivuille (jotka ovat uudistumassa!), haastattelee kotiehdokkaat, sopii sijaiskodin ja kotiehdokkaan tapaamisen, ja sopii kissan luovutuksen. Itse luovutuksen tekee hallituksen jäsen.

Kopittaja
  • Kopittajalla tarkoitetaan siis vapaaehtoista, joka auttaa kissojen saamisessa kantokoppiin. Kopittajalla ei tarvitse olla autoa & ajokorttia.
  • Dewillä on erikseen WhatsApp-ryhmä, jossa kerrotaan tulevan kopittamistilanteen paikka & ajankohta: halukas/halukkaat pääsevät auttamaan ja/tai opettelemaan
  • Emme edellytä sijaiskodilta sitä, että hänen tarvitsisi saada kissa itse kantokoppaan, saatika sitten yksin. Siksi meillä on erikseen myös kopittajia.

Autoapulainen
  • Autoapulainen lähtökohtaisesti kuljettaa kissoja eläinlääkäreihin, ja autoapulainen voi halutessaan hakea Dewiltä matkakorvauksen. Sijaiskotimme sijaitsevat Turussa.
  • Pyrimme varaamaan peruslääkäriajan (= sterilointi, rokote, lääkärintarkastus) usealle kissalle samalle päivälle, mutta autoapulaisen ei tarvitse kuljettaa kaikkia "sen päivän" kissoja. Mutta toki halutessaan voi myös hakea kissoja ympäri Turkua. Ja jos edessä on pitkä päivä, autoapulainen voi esimerkiksi tarjoutua vain viemään kissoja eläinlääkäriin, ja vaihtoehtoisesti toinen autoapulainen voi tarjoutua vain hakemaan & kuljettamaan kissat takaisin sijaiskoteihinsa.
  • Toisinaan kissa sairastuu äkisti, ja se pitää viedä päivystykseen. Erityisesti näissä tilanteissa autoapulaisemme ovat olleet korvaamattomia!
  • Dewillä on yhteystietolista autoapulaisista, joilta kysymme kyytimahdollisuutta. Lisäksi Dewillä on erikseen autoapulaisille WhatsApp-ryhmä, johon ilmoitetaan kyydin tarpeesta: mistä mihin ja milloin. Näin autoapulainen voi tarjoutua vapaaehtoiseksi.
  • Autoapulaisen ei tarvitse kopittaa kissoja, ellei sitten itse halua opetella sitä "jaloa taitoa". Opetamme toki tämän mielellämme!
  • Myös tapahtumatiimi tarvitsee välillä kuljetusapua, kun esimerkiksi keräyksestä saadut ruuat & hiekat pitää viedä varastolle.
  • Jos autoapulaiselta löytyy tarmoa, hän voi halutessaan myös hakea Dewin varastolta ruokia, hiekkaa ja tarvikkeita, ja viedä niitä sijaiskoteihin.
  • Emme edellytä sijaiskodeilta ajokorttia ja autoa, siksi meillä on myös autoapulaisia.

Varainhankintatiimiläinen
  • Varainhankinnalle tarkoitamme nimenomaan varojen hankkimista, pääasiassa eläinlääkärikuluja varten.
  • Kaikkia ideoita ja suunnitelmia kuullaan. Ja jos vielä idean ehdottajalla on aikaa ja kiinnostusta lähteä toteuttamaan ideaa, se on lähtökohtaisesti hyvä idea.
  • Tällä hetkellä varainhankintaa toteutetaan muun muassa erilaisilla kannatustuotteilla, joita niitäkin voi suunnitella lisää.
  • Erityisesti tiimimme tarvitsisi reipashenkisen tyypin yritysmarkkinointiin. Tehtäviin kuuluisi muun muassa kissakalenterimme mainospaikkojen myyminen, yritysten värvääminen kannatusjäseniksi ja kummikissatoimintamme markkinoiminen yrityksille.
  • Dewi voisi järjestää myös huutokauppoja Facebookin puolella useammin, jos löytäisimme varainhankintatiimiin jonkun aktiivin vetämään sitä puolta eteenpäin.

Tapahtumajärjestäjä tai -avustaja
  • Tapahtumatiimi järjestää muun muassa hiekka- ja ruokakeräyksiä, sekä tekee mahdolliseksi sen, kun Dewi osallistuu Prideen tai esimerkiksi markkinoille.
  • Tapahtumatiimiin voi tulla vierailevaksi tähdeksi ja osallistua vain yhden tietyn tapahtuman järjestämiseen, tai sitten voi järjestää toistuvasti vaikkapa hiekkakeräyksiä. Myös jonkinlaisen isomman tapahtuman suunnitteleminen ja toteuttaminen on mahdollista (ja suotavaa).
  • Esimerkiksi ruoka- ja hiekkakeräyksiä varten tapahtuman järjestäjä on yhteydessä paikkaan (yleensä kauppaan), joka olisi otollinen paikka keräykselle.
  • Tapahtumissa pidetään usein myös Dewin pöytää, jonka takana aktiivi myy Dewin kannatustuotteita ja kertoo toiminnastamme kiinnostuneille.
  • Tapahtuman järjestäjä saa myös tehdä itse valmiiksi materiaalia tapahtuman tiedottamista varten.

Loukutus-avustaja
  • Dewin kissat tulevat loukutusten kautta yhdistykselle. Pääasiassa loukutamme populaatiokissoja, mutta toisinaan loukutamme yksittäisen kissan tai pentueen.
  • Populaatiota loukuttaessa vapaaehtoiset virittävät loukkuja, kokoavat kantokopat, kuvaavat kissoja ja siirtävät kissoja loukuista kantokoppiin.
  • Hitaammissa loukutuksissa avustajista koostuva rinki käy tarkistamassa loukut säännöllisin väliajoin, vaihtamassa ruuat loukkuun ja kuljettavat loukussa olevan kissan sijaiskotiin tai hätämajoitukseen.
  • Hitaammissa loukutuksissa, joissa on myös riistakamera apuna, avustajan tehtävä voi olla myös valvoa riistakameran lähettämiä kuvia. Ja kun kissa on loukussa, lähteä hakemaan kissaa tai soittaa joku hakemaan kissan.
  • Loukutuksesta ja loukutuspaikasta ei puhuta ulkopuolisille.

Varasto
  • Dewillä on tällä hetkellä muutaman aktiivin luona varasto, jossa pidämme ruokia, hiekkoja ja kissojen tarvikkeita.
  • Sijaiskodit hakevat pääsääntöisesti itse varastoista hoitokissoilleen lisää ruokaa ja hiekkaa.
  • Varastona vapaaehtoisen tulee sopia henkilökohtaisesti sijaiskotien kanssa siitä, milloin sijaiskoti voi hakea ruokaa ja/tai hiekkaa.

Kirjoittaminen
  • Sijaiskodeilta ei vaadita kynäilyn taitoja, vaan toisinaan kodinetsintäilmoituksen teksti tulee sijaiskodilta esimerkiksi ranskalaisin viivoin listattuna. Yksi uusi vapaaehtoistyön muoto olisi liittyä kirjoittajan adoptiotiimiin, ja kirjoittaa kodinetsintäilmoituksia, jotka toisivat ilmi kissan persoonallisuuden. Halutessaan vapaaehtoinen voisi myös kysyä erikseen sijaiskodilta lisätietoja kissasta.
  • Blogimme, Dewille, kaipaa myös jatkuvasti uusia tekstejä. Kaikki tarinalliset luovat tekstit ovat tervetulleita, mutta niin myös asiatiedot. Tänä vuonna Dewin teemana on Kissan terveys, joten blogimme tarvitsisi kissan terveyteen liittyviä asiatekstejä. Lisäksi blogimme etsii toimittajaa/toimittajia, jotka tekisivät haastatteluita blogiin. Jos itse ei keksi kirjoitettavaa, meillä on antaa juttuideoita.

Kuvaaminen
  • Kissojen kodinetsintää parantaa huomattavasti hyvät kuvat, mutta kaikilla sijaiskodeilla ei ole välineistöä tai osaamista tähän. Lisäksi aran tai ujon kissan kuvaaminen on oma haasteensa.
  • Tarvitsemme myös jatkuvasti uusia kuvia sosiaalisen median kanavoihimme.

Taittaminen
  • Taittajalle olisi vapaaehtoistöitä tarjolla tapahtumien mainosten ja miksei muunlaisenkin tiedottamisen parissa. Jos aikaa & intoa riittää, esimerkiksi huutokauppa-kuvatkin saisivat olla taittajan tekemiä.
  • Dewillä ei ole tarjota InDesignia tai muuta vastaavanlaista taitto-ohjelmaa.

Kääntäminen
  • Dewiltä löytyy paljon materiaalia, jotka olisi hyvä kääntää englanniksi. Esimerkiksi ohjeita ja erinäisiä sopimuksia. Lisäksi nettisivumme ovat uudistumassa.

Kirpputorin pyörittäjä
  • Dewillä ei ole tällä hetkellä kirpputoripöytää, sillä sille ei ole ollut pyörittäjää. Dewin on kuitenkin mahdollista kerätä kirpputorille tavaraa myytäväksi, jos riveihimme saadaan joku aktiivi pyörittämään kirpputoripöydän antia. Dewillä ei ole kuitenkaan tarjota varastotiloja, joten ne tulisi löytyä kirpputorin pyörittäjältä itseltään.

Jos haluat tietää jostain toimenkuvasta lisää tai ilmoittautua vapaaehtoiseksi tehtävään/tehtäviin, ota yhteyttä sähköpostitse: info@dewi.info!

- Linda, Dewin tiedottaja

19. tammikuuta 2020

FIV-kissa: Setä Piisami


Setä Piisami loukutettiin kesällä 2019, mutta Sedän tarina alkaa jo muutama vuosi ennen hänen loukuttamistaan. Lue lisää kissan FIV-positiivisuudesta täältä.

Kun kävin äidilläni, näin usein hänet ja muutamia muita kissoja lähimetsässä ja jopa äitini pihapiirissä. Sydäntä särki ja kivisti, mutten osannut vielä tuolloin auttaa ja kuuntelin liikaa naapureiden kommentteja siitä, että heillä joku koti ehkä oli. Asuin myös kaukana, joten oli vaikea tarttua toimeen. 


Setä on hyvin persoonallisen näköinen paksuine poskineen. Lisäksi hänellä oli erikoinen tapa tuijottaa ihmisiä silmiin ja tulla lähelle, ja siksi häntä oli vaikea uskoa kodittomaksi. Sedän katsetta on vaikea unohtaa, ja sillä tavalla tuo paksuposkinen ja kaunis kolli oli ilmeisesti itsensä ruuassa pitänytkin. 

Muutama näky sai minut vihdoin toimimaan. Esimerkiksi näin, kuinka kissa kantoi suussaan sämpylää, jonka se oli hakenut äitini kuistilta, jossa tuoreet sämpylät olivat olleet jäähtymässä. Tai ehkä ennemmin lopullinen niitti oli kahden pennun ja niiden emon ilmestyminen pihaan. Pentueen seurassa oli myös tuo mustavalkoinen paksuposkinen kolli, joka ikään kuin vietti aikaa perheen suojana. Aloimme kutsua häntä Sedäksi, koska isäksi hän ei sopinut: pentujen emo oli mustavalkoinen ja toinen pentu kilpikonnanvärinen.

Setä Piisami kesäkuussa 2019 äitin pihalla viimeistä kertaa kodittomana kissana.

Vuonna 2014 kesäkuussa emo toi näytille pennut ja lähti itse kauemmas. Silloin päätimme loukuttaa pennut: onneksi itselläni oli alkanut juuri kesäloma ja minulla oli hyvin aikaa ruokkia pentuja. Loukkua ei edes tarvittu, kun suoraan hanskoilla nappasimme heidät koirankopista emon seuratessa kauempaa. Emo itse päätyikin Dewille muutamaa kuukautta myöhemmin ja sai nimekseen Atomi. Pennuista huonokuntoisemman otin itselleni, ja nimesin sen Kilpiseksi. Toiselle pennulle etsin hyvä kodin, ja hän sai nimekseen Niilo. Loukutuksen jälkeen Setä katosi pihasta. Häntä näkyi enää silloin tällöin. Kuulin äidiltäni, että hänellä oli 2-3 paikkaa/kotia, joissa häntä ruokittiin ja joissa hän ehkä jotain suojaakin joskus sai. Setä jäi siis silloin loukuttamatta. Valitettavasti.

Niilo ja Kilpinen ensimmäisinä päivinä sisällä.

Pentujen äiti Atomi oli hyvin arka, mutta hän sai oman kodin vuonna 2016 oltuaan yhdistyksellä puolitoista vuotta. Niilosta kuoriutui ihana rakkauspakkaus, joka muuten muistuttaa Setää nykyisin. Hän kesyyntyi täysin. Kilpinen puolestaan oli alipainoinen ja heikko. Hän taisteli näiden ongelmiensa kanssa, mutta lopulta hänestä kasvoi ihana ja ovela, hieman varovainen, pikkuneiti. Hän eli vain 3,5-vuotiaaksi ja kuoli rintaontelon syöpään. Se oli yksi oman kissaelämäni suurimmista tappioista, vaikkei kyseessä ollutkaan ensimmäinen kissakuolemani. Kilpisen menehtyminen toi minut mukaan eläinsuojelutyöhön ja Dewiin. Oli sillä siis hyvätkin seurauksensa. Opin Kilpisen kanssa paljon aroista kissoista ja ymmärsin sen, että täysin villiintyneistäkin kissoista tulee mitä mahtavimpia sisäkissoja ja perheenjäseniä.

Loukutmme Atomin pentujen jälkeen vuonna 2014. Häntä epäiltiin tiineeksi, mutta näin ei onneksi ollut.

Kesällä 2019 laitoin Dewin sijaiskotitiimillemme viestiä Sedästä törmättyäni häneen taas. Lähetin hänestä kuvan ja varapuheenjohtajamme Mira kutsui häntä heti Piisamiksi. Sedän turkki näytti nyt jo takkuiselta ja kaunis turkki vivahti ruskeanpunaiseen, mikä on mustaturkkisilla huonon ravinnon merkki. Päätimme, että nyt on Sedän aika päästä pois pihoilta. Kaiken huipuksi yksi ihana sijaiskotitiimin aktiivi, Melina, lähti heti tuomaan loukkua paikan päälle. Kahden tunnin kuluttua Setä istui puuhkassa loukussa hiirenhiljaa. En voinut uskoa silmiäni! Siitä siis Sedän uusi elämä sai alkunsa. Piisami jäätyi setämäisellä arvokkuudellaan loukkuun pyristelemättä tai rähisemättä lainkaan vastaan jäätyään suljettuun häkkiin. Tämä on melko harvinaista loukutustilanteissa. Oli jo ilta ja ensimmäisen yönsä Setä vietti Melinan äidin saunassa, kunnes seuraavana päivänä pääsi eläinhoitolalle. Ensimmäiset viikkonsa Setä vietti Eläinhoitolalla etsien kotiaan ja siirtyi sitten Dewin sijaiskotiin. 

Setä meni heti loukkuun silakoiden perässä.

Eläinlääkärissä FIV-testi paljastui positiiviseksi, mikä harmitti, sillä positiivisia ovat yleensä juuri vapaana kulkevat kollikissat, jotka saavat tartunnan reviiritappeluissa. Minun olisi siis pitänyt loukuttaa hänetkin aiemmin.  Pelkäsin, ettei Sedällä ollut toivoa; vanha iso kolli, jolla hampaatkin jo lienevät pilalla. FIV ja huonot hampaat olisi ollut jo lähes mahdoton yhdistelmä ja varauduin huonoihin uutisiin, koska Sedällä oli jo ikää. Kuin ihmeen kaupalla Sedällä oli taas tuuria matkassa; hampaat olivatkin melko hyvät, vain pari kulmahammasta poistettiin. Eläinlääkärit antoivat hänelle toivoa.

Setä ihmeissään, kun hän oli ensimmäistä yötä sisätiloissa.

Setä pääsi kesyyntymään sijaiskotiin. Hänen ensimmäisiä haasteita oli pissan panttaaminen ja idiopaattinen kystiitti sekä keuhkopöhö, joka johtui stressin ja rauhoitusaineen yhteisvaikutuksesta. Kaikesta kuitenkin selvittiin.

FIV ei ollut Sedälle mikään maailmanloppu. Se tarkoitti vain sitä, että hänelle piti löytää koti, jossa ei olisi muita kissoja tai jossa kissaseura olisi valmiiksi FIV-positiivista. Sedälle etsittiin kotia FIV-positiivisten ryhmästä, ja niin hän pääsi kotikokeiluun toisen FIV-kollin seuraksi. Setä olisi saanut loppuelämän kodin, jos kollit olisivat tulleet toimeen keskenään. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt, ja Setä palasi Turkuun sijaiskotiin neljän kuukauden reissun jälkeen.

Nyt Setä siis etsii jälleen kotia ainoana kissana tai FIV-positiivisen kissan seurana. Hän on noin 6-vuotias. Setä Piisamin tiedetään tulleen muiden kissojen kanssa toimeen. Kotikokeilussa toinen kolli määräili Sedän olemista, minkä takia Sedän elämä ja kesyyntyminen jumiutuivat.


Setä on kuitenkin ensimmäisen sisällä vietetyn puolen vuoden aikana rohkaistunut valtavasti. Hän on utelias kissa, joka on selvästi ihmismyönteinen, vaikka ei vielä haluakaan koskemista ihmisiltä. Hän myös viihtyy hyvin yksin, osaa nauttia elämästä ja on pikkuhiljaa oppinut leikkimään leluilla. Välillä leikki on ollu jopa niinkin rajua, että lelut on purtu rikki. Suurinta nautintoa Setä saa kuitenkin syömisestä: hän onkin melkoinen syömäkone. Setä jopa viimeistelee syömisen nuolemalla kuppinsa siistiksi. Setä on myös ollut koko ajan täysin siisti eikä ole pissaillut kuin hiekkalaatikkoon. Toisinaan hän on viettänyt laatuaikaa myös ihmisten sängyssä. Sedästä saa itselleen varmasti hauskan, luotettavan ja rauhallisen seuralaisen.


Sedästä kirjoitti sijaiskotitiimin jäsen Venla Lehtinen, joka on saanut tuntea Sedän pisimpään. Kiitokset kaikille Sedän auttajille ja tukijoille ♡


12. tammikuuta 2020

Kissan FIV-positiivisuus

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n vuoden 2020 teemana on kissan terveys.

FIV on kissojen immuunikatovirus, joka vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat lopulta erilaiset tulehdukset ja rappeutumat esimerkiksi suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä ja yleisvoinnin asteittainen huonontuminen. Se altistaa myös erilaisille kasvaimille. FIV:iä ei voida poistaa elimistöstä, koska viruksen perimä jää kissan omien solujen DNA:han yhdistyneeksi.

Kissalla saattaa olla aluksi akuutissa vaiheessa esimerkiksi ohimenevää kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista ja ruokahaluttomuutta, mutta tämän vaiheen jälkeen tilanne tasaantuu oireettomaksi vaiheeksi, joka saattaa kestää vain muutaman kuukauden tai jopa useita vuosia. FIV:n viimeinen vaihe on krooninen vaihe, mutta joillakin kissoilla taudin eteneminen jää oireettomaan vaiheeseen. Kroonisessa vaiheessa immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan suuria ongelmia (Janina Pohju, 2/2019). Jos kissa välttää infektiot ja vastustuskyky pysyy hyvänä, elinikä ei välttämättä lyhene lainkaan.

Iku-Turso

FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä. Leikkaamattomat tappelunhaluiset uroskissat ovat suurimmassa vaarassa sekä levittämään tartuntaa että saamaan tartunnan. Myös parittelun yhteydessä infektio voi levitä uroksen purressa naarasta niskasta. Virus voi erittyä myös emokissan istukan läpi pentuihin. Kissan ulkopuolella virus ei selviä kovinkaan pitkään, ja se pystytään helposti tuhoamaan ympäristöstä tavallisilla desinfiointiaineilla. Esimerkiksi lokakuussa 2019 vastaanotimme kulkukissan, noin 6-7-vuotiaan uroksen, jonka nimesimme Iku-Tursoksi. Iku-Turso oli elänyt luonnossa noinkin pitkään todennäköisesti siksi, että ihmiset olivat ruokkineet häntä. Jossain kohtaa se oli saanut FIV-tartunnan. Kissojen FIV-virus on yksi syy, miksi kissojen on parempi ulkoilla valvotusti. 

Jos kissa kaikesta huolimatta ulkoilee valvomatta, kissan kastroinnilla ja steriloinnilla voidaan ennaltaehkäistä taudin leviämistä. Leikatun kissan reviiri on vain murto-osa leikkaamattoman kissan vastaavasta, ja ne joutuvat tappeluihin huomattavasti leikkaamattomia kissoja harvemmin. Sisäkissan mahdollisuus saada tartunta on käytännössä olematon. (Janina Pohju, 2/2019) 

Parantavaa hoitoa FIV:iin ei ole. Oireettoman FIV-positiiviseksi todetun kissan immuniteettia voidaan tukea pitämällä kissa stressittömissä olosuhteissa ja välttämällä vapaata ulkoilua, raakaruokaa sekä vieraita ja uusia kissakontakteja. Perusrokotukset ja loishäädöt on pidettävä ajan tasalla. FIV:iin ei ole olemassa toimivaa rokotetta. Interferonihoito voi auttaa, mutta Suomessa sen antaminen on hankalaa ja kallista. Immuniteettia voi yrittää tukea ja solujen ennenaikaista vaurioitumista voi estää antamalla mm. E-, D-, ja A-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä ja omega-3-rasvahappoja. Näin saadaan pidennettyä oireetonta vaihetta, ja oireellisessakin vaiheessa lisäravinteet voivat hidastaa taudin etenemistä.

Iku-Turson suu

Iku-Turson tapauksessa kissan yleisvointi oli paljon huonompi kuin mitä päälle päin näytti. Lisäksi suun tila viittasi siihen, että FIV oli mahdollisesti edennyt jo krooniseen vaiheeseen. Sen kaikki kulmahampaat olivat katkenneet, ja suun hoitaminen olisi tarvinnut kaksi erittäin haastavaa hammashoitoa.

Koska FIV heikentää kissan vastustuskykyä, jokin virukseen sairastumattomalle kissalle helppohoitoinen sairaus voi koitua FIV-kissan kohtaloksi. Varsinkin suun alueen hoito, kuten ientulehdus, hammassyöpymä yms. voi olla FIV-kissalle erittäin pitkä ja kivulias hoitaa eikä kissa välttämättä edes pysty parantumaan suun alueen tulehduksista enää ollenkaan. (Janina Pohju, 2/2019)

Iku-Turson FIV-positiivisuuden ja huonon yleiskunnon takia toipuminen olisi ollut epävarmaa, joten raskain mielin päästimme hänet kivuista.