26. toukokuuta 2021

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kissan mahdollisuuksiin ilmaista tunteitaan

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 4

Ihmisen toiminta voi rajoittaa kissan luontaista kommunikointia tai pahimmillaan estää sen kokonaan. Toisinaan kissa kyllä yrittää kommunikoida meille parhaansa mukaan, mutta me emme vain hoksaa sitä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kissan luontaista kommunikointia rajoittavat tai sen jopa kokonaan estävät tekijät saattavat pahimmillaan johtaa sekä fyysisiin että henkisiin hyvinvointiongelmiin.


Ulkomuotojalostus saattaa rajoittaa kissan mahdollisuuksia kommunikoida ja ilmaista tunteitaan kasvojen ilmeillä. Brakykefaalisen scottish fold -kissan (kuvassa) neutraali perusilme muistuttaa niin voimakkaasti kipuilmettä, että sitä voi olla vaikea erottaa todellisesta kipuilmeestä.


Ulkomuotojalostuksen monet kasvot

Ihminen on harjoittamansa ulkomuotojalostuksen myötä vaikuttanut voimakkaasti kissojen ja koirien anatomiaan ja rakenteeseen.

Ulkomuotojalostuksen aiheuttamien anatomisten ja rakenteellisten muutosten tiedetään hankaloittavan koirien välistä kommunikaatiota: tavanomaisesta poikkeavat kasvot ja korvat rajoittavat eläimen mahdollisuuksia ilmaista tunteitaan ja koira saattaa antaa itsestään ja tunnetiloistaan lajitoverilleen tahattomasti väärää kuvaa. Myös tavanomaista lyhyempi häntä rajoittaa koiran mahdollisuuksia kommunikoida ja ilmaista tunteitaan. Myös pitkä, esimerkiksi suun, silmät tai jalat peittävä turkki saattaa heikentää koiran mahdollisuuksia sekä tunteidensa ilmaisuun, että lajitovereidensa eleiden havainnointiin ja tulkintaan.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös kissoilla: kallon ja kuonon ääripiirteet voivat terveysongelmien lisäksi myös heikentää eläimen kykyä kommunikoida ja ilmaista itseään kasvon ilmeillä. Esimerkiksi brakykefaalisilla, eli lyhytkalloisilla, kissoilla on havaittu olevan kasvoillaan kipuilmettä muistuttava neutraali perusilme. Etenkin scottish fold -kissojen kipuilmettä muistuttavat perusilmeet ovat merkittäviä jopa sellaisiin maatiaiskissoihin verrattuna, joiden tiedetään kärsivän kivuista. 

Kissan kasvoista löytyy tietyt “kiintopisteet”, jotka vaihtavat paikkaa tunnetilojen ja niihin liittyvien ilmeiden mukaan. Kallonmuodon tiedetään vaikuttavan näiden alueiden sijaintiin. Kissojen kallonmuodoissa esiintyy suuria rotujen välisiä eroja, joten brakykefaaliset rodut eivät välttämättä ole ainoita, joiden kasvojen ilmeisiin kallon muoto vaikuttaa. Brakykefaalisilla kissoilla esiintyy kuitenkin sekä dolio- että mesokefaalisiin, eli pitkällä ja keskimittaisella kallolla varustettuihin, rotuihin verrattuna eniten kipuilmettä muistuttavaa perusilmettä.

Ilmeet, jotka voidaan maatiaiskissojen kohdalla yhdistää melko luotettavasti kipuun, eivät sellaisenaan välttämättä päde muunrotuisiin kissoihin. Kissan kipuilmettä muistuttava neutraali perusilme saattaakin heikentää mahdollisuuksiamme havaita ja tunnistaa kissan todellista kipua. Kissan kipua ei siis välttämättä voikaan luotettavasti arvioida pelkkien kasvon ilmeiden perusteella.

Kissana olemisen aakkoset hukassa

Kissanpennun liian aikaisella vierottamisella ja pentuajan puutteellisella sosiaalistamisella tiedetään olevan negatiivisia vaikutuksia kissan sosiaaliseen kehitykseen, käyttäytymiseen ja kommunikointikykyihin.

Kissa, jolla menee leikki lajitovereidensa kanssa jatkuvasti överiksi, saattaa olla vieroitettu emostaan ja pentuesisaruksistaan liian varhain. Samaan pentueeseen kuuluvat pentuesisarukset muodostavat keskenään “vertaisryhmän”, jonka jäsenet opettelevat yhdessä kissana olemisen aakkosia ja opettavat toisiaan puhumaan kissaa. Tähän kissana olon elämänkouluun kuuluu muun muassa sopivan leikki-intensiteetin oppiminen. Liian rajusta kynsien tai hampaiden käytöstä tulee siskolta tai veljeltä välitön palaute, jonka myötä kissa oppii hallitsemaan voimiaan ja lukemaan lajitovereitansa leikin tiimellyksessä.


Pentuesisarukset opettavat toisilleen kissana olemisen aakkoset. Kissanpennun liian aikainen vierottaminen emostaan ja sisaruksistaan saattaa johtaa sosiaalisten taitojen kehittymisen häiriintymiseen ja konflikteihin sekä ihmisen että lajitovereiden kanssa.

Liian aikaisin vieroitetulla kissalla nämä taidot jäävät oppimatta, jolloin se saattaa esimerkiksi olla leikkiotteissaan toisen kissan näkökulmasta liian raju tai jatkaa toisen niskaan hyppimistä silloinkin, kun toinen on jo ilmaissut halunsa viheltää pelin poikki. Liian aikaisin emostaan ja pentuesisaruksistaan erotettu kissa on siis toisin sanoen sosiaalisesti kömpelö, ei hallitse leikkietikettiä, eikä osaa sen enempää ilmaista itseään kuin tulkita lajitovereidensakaan signaaleja.

Liian aikaisin vierotettu tai orvoksi pentuna jäänyt kissa saattaa kohdistaa leikki- tai “saalisaggressiota” myös ihmiseen. Tällöin kissa saattaa esimerkiksi vaania ohi kulkevaa ihmistä, hyökätä hänen jalkojensa kimppuun tai ilmentää muuta ihmisen kannalta kiusallista ja kivuliastakin saalistuskäyttäytymistä. Myös tylsä ja virikkeetön elämä saattaa johtaa kissan aggressiiviseen leikkikäyttäytymiseen ja ihmisen joutumiseen sen kohteeksi. Lisäksi kissat, joita on leikitetty pentuna kädellä, saattavat jatkaa ihmisen käsien kimppuun hyökkäilyä aikuisenakin.

Kissanpennun huolellisen totuttamisen käsittelyyn ja erilaisiin ihmisiin varhaispentuajan 2-7 ikäviikoille sijoittuvan sosiaalisen herkkyyskauden aikana tiedetään lisäävän kissan myönteistä suhtautumista ihmiseen myöhemmissä elämänvaiheissa sekä parantavan kissan ja ihmisen välisen kiintymyssuhteen muodostumisen todennäköisyyttä.

On siis tärkeää sosiaalistaa kissanpentu huolella ja antaa sen viettää riittävän pitkä aika emonsa ja pentuesisarustensa kanssa. Näin voidaan tarjota kissalle parhaat mahdolliset eväät elämään ja mahdollisuus täyspainoiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä toisten kissojen että ihmisen kanssa.

Kommunikaatio-ongelmat ajavat kissan aggressioon

Kissan silitys- ja rapsutustilanteisiin liittyvä aggressio lienee ilmiönä meille kaikille ainakin jossain määrin tuttu. Puhutaan siis siitä, kun kissa kehrää ensin tyytyväisenä ihmisen rapsutettavana, mutta käykin sitten yhtäkkiä rapsuttavan käden kimppuun. 

Tämän käyttäytymisen taustasyitä ei vielä tunneta kunnolla, mutta tämän hetkisten valistuneiden arvausten mukaan siihen saattaa olla montakin syytä. 

Aluksikin, kissojen välillä on yksilöllisiä eroja siinä, kuinka kauan ne pystyvät ottamaan vastaan silityksiä ja rapsutuksia, ennen kuin ne alkavat tuntua epämukavilta. Lisäksi kissalla saattaa olla kehossaan erityisen herkkiä paikkoja, joihin se ei halua koskettavan. 


Kissan hienovaraisten ilmeiden ja eleiden huomiotta jättäminen saattaa johtaa rapsutustilanteen kärjistymiseen aggressiiviseksi hyökkäämiseksi.

On myös esitetty, että ihmisen suorittama silittäminen ja rapsuttaminen eroaisivat merkittävästi niistä tavoista, jolla kissat pesevät ja nuolevat toisiaan. Kissat nimittäin pesevät toisiaan useimmiten pään ja niskan alueelta. Kissojen väliset kokovartalopesut ovat huomattavasti harvinaisempia. Kissoilla saattaa olla myös oma käsityksensä siitä, kuka saa huoltaa ja paijata ja ketä, eikä ihmisen käsitys asiasta välttämättä käy sen kanssa lainkaan yksiin.

Usein tällaista kissan käyttäytymistä kuulee luonnehdittavan arvaamattomaksi ja äkilliseksi. Kaikkihan oli äsken aivan hyvin, ja sitten kissa vaan yhtäkkiä hyökkää rapsuttajansa kimppuun ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Todellisuudessa kissat turvautuvat aniharvoin ensisijaisesti aggressioon, vaan yrittävät ensin ratkaista tilanteen kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla. Useimmiten kissan rapsutustilanteisiin liittyvä ärsyyntyneistyys näkyykin monella tavalla, kuten kehräämisen loppumisena, hännän heiluttamisena, korvien luimuun vetämisenä, pupillien laajenemisena, nykivänä ihona ja hetkellisinä jähmettymisinä. Meiltä nämä hienovaraiset signaalit jäävät helposti huomaamatta, jolloin hyökkäys on kissan ainoa keino päästä pois epämukavaksi kokemastaan tilanteesta. Meille ihmisille tämä näyttäytyy yllättävänä ja äärimmäisenä reaktiona, vaikka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin sitä.

On myös esitetty, että kissat, jotka ovat eläneet pentuaikansa vailla ihmiskontakteja, ovat muutoin puutteellisesti sosiaalistettuja tai joilla on huonoja aikaisempia kokemuksia ihmisistä, saattaisivat myös olla keskimääräistä herkempiä reagoimaan silityksiin aggressiolla.  

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kissan mahdollisuuksiin viestiä ja ilmaista tunteitaan. Meidän olisikin hyvä opetella tulkitsemaan kissojemme meille välittämiä signaaleja, kuten ilmeitä, eleitä ja ääniä. Lisäksi meidän on ehdottomasti kannettava vastuumme siitä, ettemme tule omalla toiminnallamme, kuten äärimmäisellä ulkomuotojalostuksella tai kissanpentujen liian varhaisella vierottamisella, heikentäneeksi kissan mahdollisuuksia kommunikointiin ja tunteiden ilmaisuun. 

P.S. Testaa täällä,erotatko luovutusikäisen pennun alaikäistä.  

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.


Lähteet:

Allaboutpurrs.com (n.d.) Petting-Induced Aggression. https://allaboutpurrs.com/petting-induced-aggression/

Aspca.org (n.d.) Aggression in Cats. https://www.aspca.org/pet-care/cat-care/common-cat-behavior-issues/aggression-cats

Bennett, Valerie, Gourkow, Nadine, Mills, Daniel S., Facial correlates of emotional behaviour in the domestic cat (Felis catus).Behavioural Processes.

http://dx.doi.org/10.1016/j.beproc.2017.03.011 

Catexpert.com - Celia Haddon (n.d.). The petting and biting syndrome

https://www.catexpert.co.uk/?s=petting+and+biting+syndrome

Marina C. Evangelista, Ryota Watanabe, Vivian S. Y. Leung, Beatriz P. Monteiro, Elizabeth O’Toole, Daniel S. J. Pang & Paulo V. Steagall (2019). Facial expressions of pain in cats: the development and validation of a Feline Grimace Scale. Sci Rep 9, 19128 (2019). https://doi.org/10.1038/s41598-019-55693-8

Finka Lauren R., Luna Stelio P. L., Mills Daniel S. & Farnworth Mark J. (2020). The Application of Geometric Morphometrics to Explore Potential Impacts of Anthropocentric Selection on Animals' Ability to Communicate via the Face: The Domestic Cat as a Case Study. Front. Vet. Sci., 21 December 2020. doi.org/10.3389/fvets.2020.606848

Vitale Shreve, K. R. & Udell, M. A. R.. (2015). What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. [Article in Press]. Animal Cognition. doi:10.1007/s10071-015-0897-6

Siniscalchi, M., d'Ingeo, S., Minunno, M., & Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs. Animals: an open access journal from MDPI, 8(8), 131. https://doi.org/10.3390/ani8080131

Theconversation.com - Lauren Flinka (2021). Cats with round faces and big eyes might be cute, but you can’t tell how they’re feeling – new research. Julkaistu: 6.1.2021. https://theconversation.com/cats-with-round-faces-and-big-eyes-might-be-cute-but-you-cant-tell-how-theyre-feeling-new-research-152637

Vetwest.com.au (2021). Feline Aggression. Julkaistu: 11.2.2021

https://www.vetwest.com.au/news/feline-aggression

6. toukokuuta 2021

Osaavatko kissat tulkita meitä ihmisiä?

Kissa, ihmisen paras ystävä osa 3

Me ihmiset emme loista kyvyillämme tulkita kissojemme ilmeitä ja eleitä, mutta meillä näyttäisi kuitenkin olevan melko hyvät edellytykset tulkita niiden ääniviestejä. Entä miten on kissojen laita, osaavatko ne tulkita meitä? 

Kissan kykyä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä on tutkittu vielä toistaiseksi verrattain vähän, mutta joitain tiedonmurusia meillä aiheesta kuitenkin jo on.

Omistajan käyttäytyminen ja tunnetilat vaikuttavat kissaan. Kissojen esimerkiksi tiedetään välttelevän vihaisen omistajansa seuraa.

Sormen osoitus ja paljonpuhuva katse

Katsetta on tyypillisesti totuttu pitämään koiran ja ihmisen välisen voimakkaan kiintymyksen ja sanattoman viestinnän ilmentymänä, mutta entä kissat? Onko kissan ja ihmisen välisellä katsekontaktilla merkitystä? Kyllä, ihmisen katseella vaikuttaisi olevan merkitystä kissalle, mutta se, millaiseksi merkitys milloinkin muodostuu, vaihtelee.

Kissa esimerkiksi tuntuu välttelevän samassa huoneessa olevan itselleen tutun ihmisen tuijotusta. Kissa siis katsoo kohti tuijottavaa ihmistä huomattavasti lyhytkestoisimmissa jaksoissa, kuin ihmisen katsellessa muualle. Tämä voidaan tulkita kissan taholta välttelykäyttäytymiseksi: kissat siis haluavat vältellä suoraa katsekontaktia tuijottavan ihmisen kanssa. Kenties kissa haluaa vältellä ihmisen suoraa katsetta siksi, että sillä on kissalle sama merkitys kuin lajitoverin katseella: mahdollinen uhka ilman minkäänlaista palkkiota tai hedelmällistä päämäärää?

Kissat saattavat kuitenkin ottaa ruokaa mieluummin vastaan sellaisilta ihmiseltä, joka katsoo kissaa kutsuessaan sitä luokseen, kuin sellaiselta, joka kutsuu, muttei katso. Se, miten kissa kokee ihmisen katseen ja "tuijotuksen" saattaakin siis riippua tilanteesta.

Kissat osaavat myös seurata ihmisen katsetta, sormen osoitusta ja liikettä, ja suunnistaa niiden tarjoamien vihjeiden avulla ruokakulhon luokse. Ehkä kissat ovatkin aikojen saatossa harjaantuneet seuraamaan ihmisen ruokatilanteisiin liittyvää toimintaa, sillä alkujaan itsenäinen ja ihmisestä riippumaton eläin on yhteiselon tiimellyksessä tullut ruokaresurssiensa osalta ainakin joissain määrin riippuvaiseksi ihmisestä. On siis toisin sanoen ollut kissalle hyödyksi olla skarppina ja osata ottaa mahdollinen ilo ja hyöty irti sellaisista ihmisen ilmentämistä signaaleista, jotka saattoivat merkitä ateriaa. 

On myös olemassa tilanteita, joissa kissa hakee katseellaan aktiivisesti tietoa ja tukea ihmiseltä. Kissojen esimerkiksi tiedetään vilkuilevan omistajiaan oudoissa ja epävarmuutta herättävissä tilanteissa, ja omistajan ilmentämän tunnereaktion vaikuttavan kissan käyttäytymiseen. Jos kissa ei ole aivan varma miten oudossa, vieraassa, yllättävässä tai pelottavassa tilanteessa tulisi toimia, se kääntyy siis omistajansa puoleen ja yrittää hänen reaktioitaan tarkkailemalla päästä jyvälle siitä, mitä on meneillään. 

Kissa, ihmistunteiden tulkki?

Kissan tiedetään muodostavan sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että meidän ihmisten kanssa. Sekä toisten yksilöiden tunteiden tunnistaminen että yksilöiden erottaminen toisistaan äänten ja ilmeiden perusteella on siis kissalle hyödyksi näiden lajinsisäisten ja lajienvälisten suhteiden muodostamisessa. 

Mitä tulee kissan ja ihmisen väliseen toimintaan, kissa näyttäisi erottavan omistajansa vieraista ihmisistä ja painavan yksittäisistä ihmisistä mieleensä sellaisia muistikuvia, jotka vaikuttavat kissan suhtautumiseen myöhemmissä kissan ja tämän nimenomaisen ihmisen välisissä kohtaamisissa.

Kissalta näyttäisi löytyvän myös kyky tunnistaa ihmisiä yhdistelemällä heidän äänensä ja kasvojensa tarjoamaa tietoa. Moniin muihin eläinlajeihin verrattuna kissan kyky tunnistaa ihmisiä äänen ja kasvojen perusteella on kuitenkin rajallinen ja vaikuttaisi pätevän vain omistajaan, ei vieraisiin ihmisiin. Lisäksi kissan tiedetään tunnistavan oman nimensä muun puheen joukosta sekä tutun että vieraan ihmisen lausumana. 

Kissan on havaittu ilmentävän enemmän stressikäyttäytymistä altistuessaan lajitoverinsa tai ihmisen ilmentämille aggressiivisille ääni- tai näköärsykkeille kuin silloin, kun kyseessä oli iloisuutta tai tyytyväisyyttä ilmentävät vastaavat ärsykkeet. Tämä puhunee sen puolesta, että kissalla olisi kyky tunnistaa ja tulkita sekä sosiaaliseen lähipiiriinsä kuuluvien lajitovereiden että itselleen tuttujen ja läheisten ihmisten tunnetiloja äänensävyjen perusteella. Lisäksi kissan tiedetään ilmentävän enemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä ja viihtyvän paremmin omistajansa seurassa silloin, kun omistaja vaikuttaa iloiselta. Vastaavasti kissa ilmentää vähemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä omistajansa vaikuttaessa vihaiselta.

Lajienvälisen tunteiden tulkinnan voidaan nähdä olevan hyödyksi ihmisen ja kissan välisen suhteen muodostamisessa ja ylläpidossa. Siksi onkin mahdollista, että kissoille on domestikaation myötä kehittynyt sosiokognitiivinen kyky tunnistaa ja tulkita ihmisten tunnetiloja ja mukauttaa omaa käyttäytymistään niiden mukaan. Tätä teoriaa tukevat muiden domestikoituneiden ja tiiviissä kanssakäymisessä ihmisen kanssa elävien lajien, etunenässä koirien ja hevosten, tiimoilta tehdyt vastaavanlaisista kyvyistä kertovat havainnot. Lieneekin mahdollista, että kyseessä on näille kesyeläimille yhteinen, lajienvälisten sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja ylläpidon kannalta välttämätön kyky, jonka avulla eläimet voivat esimerkiksi välttää ihmisen vihaisuudesta mahdollisesti koituvat negatiiviset seuraukset.

Lisätutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan, että kissan kyvyistä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä voidaan päästä kunnolla jyvälle.

Tämän hetkisen tiedon mukaan kissoilla vaikuttaisi olevan kyky tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja tunnetiloja sekä muuttaa käyttäytymistään tekemiensä tulkintojen perusteella. 

Onko olemassa asioita, jotka rajoittavat tai jopa estävät kissayksilön mahdollisuuksia ilmaista omia tunteitaan lajitovereilleen tai ihmiselle? Se selviää seuraavassa, ja samalla tämän juttusarjan viimeisessä osassa.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Lähteet: 

Hikari Koyasu, Takefumi Kikusui, Saho Takagi & Miho Nagasawa (2020). The Gaze Communications Between Dogs/Cats and Humans: Recent Research Review and Future Directions. Front. Psychol., 18 December 2020 | https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.613512

Miklosi, Adam & Pongracz, Peter & Lakatos, Gabriella & Topál, József & Csányi, Vilmos. (2005). A Comparative Study of the Use of Visual Communicative Signals in Interactions Between Dogs (Canis familiaris) and Humans and Cats (Felis catus) and Humans.. Journal of comparative psychology (Washington, D.C. : 1983). 119. 179-86. 10.1037/0735-7036.119.2.179.

Angelo Quaranta, Serenella d’Ingeo, Rosaria Amoruso & Marcello Siniscalchi (2020). Emotion Recognition in Cats. Animals 2020, 10(7), 1107; https://doi.org/10.3390/ani10071107