Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinrakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinrakkaus. Näytä kaikki tekstit

22. tammikuuta 2020

Tule mukaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan!

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry toimii Turun ja sen lähikuntien alueella, mutta yhdistyksellämme on myös sellaisia vapaaehtoistöitä, joita voi hoitaa "etänä". Etsimme luonnollisesti jatkuvasti lisää vapaaehtoisia ja uusia aktiiveja riveihimme. Tässä siis listattuna, minkälaisia työnkuvia Dewissä olisi tarjolla:

Sijaiskoti
  • Sijaiskoti tarjoaa sisäkissan kotiolosuhteet Dewin kissalle/kissoille. Käytännössä kissa on hoidossa sijaiskodissa: sijaiskoti tarjoaa katon pään päälle ja viettää aikaa kissan kanssa, mutta Dewi antaa sijaiskodille kissaa varten ruuat, hiekat ja tarvikkeet, sekä kustantaa eläinlääkärikulut.
  • Dewin kissat tulevat pääasiassa populaatioista, eli ne eivät ole tottuneet ihmisiin eivätkä sisäkissana olemiseen. Joskus Dewi joutuu ottamaan myös vastaan löytökissoja, jotka ovat paljon nopeammin luottavaisia ihmisten suhteen.
  • Alkutaival uuden sijaiskissan tai uusien sijaiskissojen kanssa on aina melko samanlainen: kissa/kissat laitetaan eristyksiin esimerkiksi kylppäriin. (Myös silloin, vaikkei sijaiskodilla olisi omia eläimiä, koska näin hoidokeille syntyy aluksi oma turvallinen pieni reviiri.) Kissat asuvat omassa pienessä tilassaan, heille viedään ruokaa & heidän vessat siivotaan. Sijaiskoti yrittää saada selvyyden siitä, että kaikki kissat syövät, jos kissoja on enemmän kuin yksi. Kun ruoka on ensijärkytyksen jälkeen alkanut maistua, kissat madotetaan, madotuksen jälkeen käytetään eläinlääkärissä steriloitavana ja rokotettavana, madotetaan pari kertaa uudelleen ja sitten vielä käytetään uudestaan eläinlääkärissä tehosterokotettavana. Ja helpoimmillaan, jos kissa on luottavainen tai valmiiksi saanut positiivisia ihmiskokemuksia, kissalle voidaan alkaa jo tässä vaiheessa etsiä kotia. Ja jos kissa on "kivan värinen" ja antaa jopa koskea, se yleensä löytää kodin nopeaan. Jolloinka kissan aika sijaiskodissa on vain kuukauden tai kaksi. Useimmiten kissa on sijaiskodissa yhdestä viikosta viiteen kuukauteen.
  • Emme voi tietää, miten nopeasti kissa kesyyntyy: samasta populaatiosta tulevat kissat saattavat suhtautua hyvinkin eri lailla ihmisiin. Emme siis voi luvata sijaiskodille, että kissat olisivat hiljaisia, terveitä tai helppoja. Mutta pyrimme toteuttamaan sijaiskodin toiveet sijaiskissoista liittyen ikään ja sukupuoleen, kun esimerkiksi taustalla on syy saada sijaiskissat ja omat kissat tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen.
  • Järjestämme noin kerran kuussa sijaiskotitoiminnasta kiinnostuneille perehdytysillan Turussa. Osallistuminen perehdytysiltaan ei sitouta mihinkään, mutta perehdytysilta on edellytys sijaiskodiksi ryhtymiselle.

Troubleshooter / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Jokaisella sijaiskodilla on troubleshooter, eli yhdistyksen aktiivi, johon ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa ja jolle kertoa kissan kuulumisia.
  • Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä, kun sijaiskoti esimerkiksi kaipaa vinkkejä kissan kesyttämiseen tai sijaiskissan ja omien kissojen tutustuttamiseen. Sijaiskoti laittaa troubleshooterille viestiä myös silloin, kun kissa käyttäytyy omaan silmään "omituisesti".
  • Tällä hetkellä yhdellä troubleshooterilla on noin 10 sijaiskotia, joiden kanssa troubleshooter viestittelee kissoista. Kaikkiin kysymyksiin troubleshooter ei osaa lonkalta vastata, jolloin hän kysyy ohjeita, vinkkejä ja vastauksia sijaiskotitiimiltä.
  • Useimmiten troubleshooterin tehtävänä on vain tasaisin väliajoin (esim. kerran, kaksi kuukaudessa) jutella sijaiskotien kanssa kissojen kuulumisista ja laittaa sitten edistysaskeleet (ja mahdolliset uudet kuvat) sijaiskotitiimille.
  • Sijaiskotitiimin keskusteluketjut paukkuvat päivittäin, mutta niissä itse kukin on aktiivinen sen mukaan, kun ehtii. Troubleshooterin tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut ja troubleshootereiden oma keskusteluketju.
  • Suosittelemme erityisesti troubleshootereille myös sijaiskotiperehdytysiltaan osallistumista, jolloin toimintamme tulee tutuksi.

Eläinlääkärikäyntivastaava / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Jokaisella kissalla on oma eläinlääkärikäyntivastaava, joka varaa kissalle eläinlääkäriajat ja hankkii kissalle kopituksen ja autoapulaisten joukosta kuljetuksen, mikäli sijaiskoti itse ei saa kissaa koppaan ja/tai sijaiskoti ei itse pysty kissaa viemään eläinlääkäriin. Ell-vastaava voi myös toki itsekin toimia kopittajana & kuljettajana.
  • Lähtökohtaisesti ell-vastaavan tulee varata vastuukissoilleen kaksi peruslääkäriaikaa:
    • Kun kissa on madotettu, käydään ensimmäisen kerran eläinlääkärissä, jolloin kissa steriloidaan ja rokotetaan
    • Noin kuukausi ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen kissa viedään tehosterokotettavaksi
    • Yleensä samalle päivälle saa useamman vastuukissan lääkärikäynnit
  • Lisäksi ell-vastaavan on hyvä muistutella sijaiskoteja siitä, että kissan madotukset merkataan madotustaulukkoon.
  • Valitettavasti kissoille tulee välillä myös muita eläinlääkärikäyntejä, esimerkiksi pahan hajuisen hengityksen, syömättömyyden ja pissaongelmien takia. Tällöin ell-vastaava konsultoi sijaiskotitiimiä ja varaa sen mukaan kissalle eläinlääkäriajan.
  • Ell-vastaavan tukena on sijaiskotitiimin keskusteluketjut sekä ell-vastaavien oma keskusteluketju.

Adoptiotiimiläinen / sijaiskotitiimiläinen
  • Sijaiskotitiimi muodostuu sijaiskotivastaavasta, adoptiotiimistä, troubleshootereista ja eläinlääkärikäyntivastaavista.
  • Adoptiotiimi on tutustunut kodinetsijöihimme ja tietää, millainen koti olisi kullekin kissalle paras mahdollinen.
  • Adoptiotiimi päivittää kissojen esittelyt nettisivuille (jotka ovat uudistumassa!), haastattelee kotiehdokkaat, sopii sijaiskodin ja kotiehdokkaan tapaamisen, ja sopii kissan luovutuksen. Itse luovutuksen tekee hallituksen jäsen.

Kopittaja
  • Kopittajalla tarkoitetaan siis vapaaehtoista, joka auttaa kissojen saamisessa kantokoppiin. Kopittajalla ei tarvitse olla autoa & ajokorttia.
  • Dewillä on erikseen WhatsApp-ryhmä, jossa kerrotaan tulevan kopittamistilanteen paikka & ajankohta: halukas/halukkaat pääsevät auttamaan ja/tai opettelemaan
  • Emme edellytä sijaiskodilta sitä, että hänen tarvitsisi saada kissa itse kantokoppaan, saatika sitten yksin. Siksi meillä on erikseen myös kopittajia.

Autoapulainen
  • Autoapulainen lähtökohtaisesti kuljettaa kissoja eläinlääkäreihin, ja autoapulainen voi halutessaan hakea Dewiltä matkakorvauksen. Sijaiskotimme sijaitsevat Turussa.
  • Pyrimme varaamaan peruslääkäriajan (= sterilointi, rokote, lääkärintarkastus) usealle kissalle samalle päivälle, mutta autoapulaisen ei tarvitse kuljettaa kaikkia "sen päivän" kissoja. Mutta toki halutessaan voi myös hakea kissoja ympäri Turkua. Ja jos edessä on pitkä päivä, autoapulainen voi esimerkiksi tarjoutua vain viemään kissoja eläinlääkäriin, ja vaihtoehtoisesti toinen autoapulainen voi tarjoutua vain hakemaan & kuljettamaan kissat takaisin sijaiskoteihinsa.
  • Toisinaan kissa sairastuu äkisti, ja se pitää viedä päivystykseen. Erityisesti näissä tilanteissa autoapulaisemme ovat olleet korvaamattomia!
  • Dewillä on yhteystietolista autoapulaisista, joilta kysymme kyytimahdollisuutta. Lisäksi Dewillä on erikseen autoapulaisille WhatsApp-ryhmä, johon ilmoitetaan kyydin tarpeesta: mistä mihin ja milloin. Näin autoapulainen voi tarjoutua vapaaehtoiseksi.
  • Autoapulaisen ei tarvitse kopittaa kissoja, ellei sitten itse halua opetella sitä "jaloa taitoa". Opetamme toki tämän mielellämme!
  • Myös tapahtumatiimi tarvitsee välillä kuljetusapua, kun esimerkiksi keräyksestä saadut ruuat & hiekat pitää viedä varastolle.
  • Jos autoapulaiselta löytyy tarmoa, hän voi halutessaan myös hakea Dewin varastolta ruokia, hiekkaa ja tarvikkeita, ja viedä niitä sijaiskoteihin.
  • Emme edellytä sijaiskodeilta ajokorttia ja autoa, siksi meillä on myös autoapulaisia.

Varainhankintatiimiläinen
  • Varainhankinnalle tarkoitamme nimenomaan varojen hankkimista, pääasiassa eläinlääkärikuluja varten.
  • Kaikkia ideoita ja suunnitelmia kuullaan. Ja jos vielä idean ehdottajalla on aikaa ja kiinnostusta lähteä toteuttamaan ideaa, se on lähtökohtaisesti hyvä idea.
  • Tällä hetkellä varainhankintaa toteutetaan muun muassa erilaisilla kannatustuotteilla, joita niitäkin voi suunnitella lisää.
  • Erityisesti tiimimme tarvitsisi reipashenkisen tyypin yritysmarkkinointiin. Tehtäviin kuuluisi muun muassa kissakalenterimme mainospaikkojen myyminen, yritysten värvääminen kannatusjäseniksi ja kummikissatoimintamme markkinoiminen yrityksille.
  • Dewi voisi järjestää myös huutokauppoja Facebookin puolella useammin, jos löytäisimme varainhankintatiimiin jonkun aktiivin vetämään sitä puolta eteenpäin.

Tapahtumajärjestäjä tai -avustaja
  • Tapahtumatiimi järjestää muun muassa hiekka- ja ruokakeräyksiä, sekä tekee mahdolliseksi sen, kun Dewi osallistuu Prideen tai esimerkiksi markkinoille.
  • Tapahtumatiimiin voi tulla vierailevaksi tähdeksi ja osallistua vain yhden tietyn tapahtuman järjestämiseen, tai sitten voi järjestää toistuvasti vaikkapa hiekkakeräyksiä. Myös jonkinlaisen isomman tapahtuman suunnitteleminen ja toteuttaminen on mahdollista (ja suotavaa).
  • Esimerkiksi ruoka- ja hiekkakeräyksiä varten tapahtuman järjestäjä on yhteydessä paikkaan (yleensä kauppaan), joka olisi otollinen paikka keräykselle.
  • Tapahtumissa pidetään usein myös Dewin pöytää, jonka takana aktiivi myy Dewin kannatustuotteita ja kertoo toiminnastamme kiinnostuneille.
  • Tapahtuman järjestäjä saa myös tehdä itse valmiiksi materiaalia tapahtuman tiedottamista varten.

Loukutus-avustaja
  • Dewin kissat tulevat loukutusten kautta yhdistykselle. Pääasiassa loukutamme populaatiokissoja, mutta toisinaan loukutamme yksittäisen kissan tai pentueen.
  • Populaatiota loukuttaessa vapaaehtoiset virittävät loukkuja, kokoavat kantokopat, kuvaavat kissoja ja siirtävät kissoja loukuista kantokoppiin.
  • Hitaammissa loukutuksissa avustajista koostuva rinki käy tarkistamassa loukut säännöllisin väliajoin, vaihtamassa ruuat loukkuun ja kuljettavat loukussa olevan kissan sijaiskotiin tai hätämajoitukseen.
  • Hitaammissa loukutuksissa, joissa on myös riistakamera apuna, avustajan tehtävä voi olla myös valvoa riistakameran lähettämiä kuvia. Ja kun kissa on loukussa, lähteä hakemaan kissaa tai soittaa joku hakemaan kissan.
  • Loukutuksesta ja loukutuspaikasta ei puhuta ulkopuolisille.

Varasto
  • Dewillä on tällä hetkellä muutaman aktiivin luona varasto, jossa pidämme ruokia, hiekkoja ja kissojen tarvikkeita.
  • Sijaiskodit hakevat pääsääntöisesti itse varastoista hoitokissoilleen lisää ruokaa ja hiekkaa.
  • Varastona vapaaehtoisen tulee sopia henkilökohtaisesti sijaiskotien kanssa siitä, milloin sijaiskoti voi hakea ruokaa ja/tai hiekkaa.

Kirjoittaminen
  • Sijaiskodeilta ei vaadita kynäilyn taitoja, vaan toisinaan kodinetsintäilmoituksen teksti tulee sijaiskodilta esimerkiksi ranskalaisin viivoin listattuna. Yksi uusi vapaaehtoistyön muoto olisi liittyä kirjoittajan adoptiotiimiin, ja kirjoittaa kodinetsintäilmoituksia, jotka toisivat ilmi kissan persoonallisuuden. Halutessaan vapaaehtoinen voisi myös kysyä erikseen sijaiskodilta lisätietoja kissasta.
  • Blogimme, Dewille, kaipaa myös jatkuvasti uusia tekstejä. Kaikki tarinalliset luovat tekstit ovat tervetulleita, mutta niin myös asiatiedot. Tänä vuonna Dewin teemana on Kissan terveys, joten blogimme tarvitsisi kissan terveyteen liittyviä asiatekstejä. Lisäksi blogimme etsii toimittajaa/toimittajia, jotka tekisivät haastatteluita blogiin. Jos itse ei keksi kirjoitettavaa, meillä on antaa juttuideoita.

Kuvaaminen
  • Kissojen kodinetsintää parantaa huomattavasti hyvät kuvat, mutta kaikilla sijaiskodeilla ei ole välineistöä tai osaamista tähän. Lisäksi aran tai ujon kissan kuvaaminen on oma haasteensa.
  • Tarvitsemme myös jatkuvasti uusia kuvia sosiaalisen median kanavoihimme.

Taittaminen
  • Taittajalle olisi vapaaehtoistöitä tarjolla tapahtumien mainosten ja miksei muunlaisenkin tiedottamisen parissa. Jos aikaa & intoa riittää, esimerkiksi huutokauppa-kuvatkin saisivat olla taittajan tekemiä.
  • Dewillä ei ole tarjota InDesignia tai muuta vastaavanlaista taitto-ohjelmaa.

Kääntäminen
  • Dewiltä löytyy paljon materiaalia, jotka olisi hyvä kääntää englanniksi. Esimerkiksi ohjeita ja erinäisiä sopimuksia. Lisäksi nettisivumme ovat uudistumassa.

Kirpputorin pyörittäjä
  • Dewillä ei ole tällä hetkellä kirpputoripöytää, sillä sille ei ole ollut pyörittäjää. Dewin on kuitenkin mahdollista kerätä kirpputorille tavaraa myytäväksi, jos riveihimme saadaan joku aktiivi pyörittämään kirpputoripöydän antia. Dewillä ei ole kuitenkaan tarjota varastotiloja, joten ne tulisi löytyä kirpputorin pyörittäjältä itseltään.

Jos haluat tietää jostain toimenkuvasta lisää tai ilmoittautua vapaaehtoiseksi tehtävään/tehtäviin, ota yhteyttä sähköpostitse: info@dewi.info!

- Linda, Dewin tiedottaja

15. joulukuuta 2019

Vapaaehtoistyö eläinsuojeluyhdistyksessä

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry toimii täysin vapaaehtoisvoimin.
Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Minäpä kerron.

Meillä on 8-henkinen hallitus: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sijaiskotivastaava, taloudenhoitaja, sihteeri ja kolme jäsentä. Tehtävänjako ei kuitenkaan ole ihan näin selkeä, sillä esimerkiksi uusi puheenjohtajamme Marju on myös tapahtumavastaava ja pyörittää tapahtumatiimiä – ja mikäli olette huomanneet, Dewillä riittää joka kuukausi jos minkälaista häppeninkiä. Anna, joka on ollut Dewin toiminnassa mukana jo 10 vuotta, siirtyi nyt puheenjohtajan penkiltä sihteerin saappaisiin.

Sijaiskotivastaavamme Ida pyörittää koko kissakaartia ja sijaiskotipalettia. Tarkoittaen sitä, että hän tietää kaikki kissamme, joita on tällä hetkellä tasan sata, ja on yhteyksissä kaikkien sijaiskotiemme kanssa, joita on jopa 59.

Nyt kun Dewin toiminta on vain kasvanut entisestään, Ida on saanut avukseen sijaiskotitiimin. Kaikki kissat on jaettu viiden eläinlääkäri-vastuuhenkilön kesken, ja kaikki sijaiskodit on jaettu viiden"troubleshooterin" kesken. Ell-vastuuhenkilöt vastailevat kissan terveyteen liittyviin kysymyksiin, troubleshooterit puolestaan auttavat kissan käytökseen, kesyttämiseen ja totuttamiseen liittyvissä asioissa.

Myrtti van Pikis

Sijaiskotitiimin keskusteluketjut paukkuvat päivittäin, kun ell-vastaavat ja troubleshooterit kysyvät toisiltaan neuvoja. Yksi troubleshootereista, Jannina, on noussut ryhmän varsinaiseksi "calm-downaajaksi". Toisin sanoen, kun pientä kriiseilyä ja paniikkia on ilmassa, Jannina on kylmän rauhallinen "calm down" -rauhoitteilija. Ja kun joku Dewin kissoista tekee jonkin pienen edistysaskeleen, esimerkiksi siis vaikka tulee iltasella näyttäytymään olohuoneeseen sijaiskodin ihmiselle, koko sijaiskotitiimimme elää mukana tässä ihmeessä. Vaikka eihän se sijaiskotitiimille ihme ole: tiedämme, että niin tapahtuu jossain vaiheessa, mutta se on aina yhtä ihmeellistä!

Sitten on tuo varapuheenjohtajamme Mira, joka on aivan oma lukunsa. Hän nyt muun muassa tuottaa sisällön Dewin some-kanaviin, kirjoittaa ohjeistukset ja päivittää niitä, kehittää koko ajan lisää keinoja varainkeruuseen ja löytää siten itsensä myös vähän väliä tapahtumien suunnittelun puolelta. Mira organisoi myös kannatustuotteiden myyntiä ja niiden varastotilannetta, ja kaiken huipuksi hän on adoptiovastaavamme. Eli haastattelee kotiehdokkaat läpi ja toimii sijaiskodin ja kotiehdokkaan välikätenä tapaamisia sovittaessa.

Nyt kun kissaluku on kasvanut, Mirakin on saanut adoptiotiimin. Tai siis, Terhin. Eli nykyään Terhi julkaisee nettisivuilla kissojen esittelyitä ja päivittää niitä. Terhi on myös hallituksen uusi jäsen ja yksi troubleshootereista. Elina puolestaan on toinen uusi hallituslainen ja pyörii pääasiassa tapahtumatiimissämme.

Kuva populaatiopaikalta.

Meidän Maija on myös oma lukunsa. Hänen luonaan on niin sanotusti päävarastomme: eli paikka, josta löytyy kissojen tarvikkeita, ruokaa ja hiekkaa. Maija on yksi eläinlääkärivastaavista ja ajaa todella paljon Dewin asioilla: hän kuskaa kissoja eläinlääkäriin, hakee lahjoituksia yhteistyökumppaniliikkeistämme, tekee kierroksia sijaiskodeissa eli käy jakamassa ruokaa ja hiekkaa kissoillemme, ja tarpeen tullen lupautuu käydä tarkistamassa kissan tilanteen, jos sen vointi tai käytös huolestuttaa sijaiskotia. Ja jos yhtäkkiä tarvitsee kissa viedä päivystykseen, 99 prosentin varmuudella se on Maija, joka ilmoittaa, että hän voi viedä – oli kello sitten mitä tahansa. Nyt kaiken lisäksi Maija lähti taloudenhoitajaksi, mikä on kenties yhdistyksen haastavin tehtävä. Hänen nimittäin pitää pysyä realistisena "ilonpilaajana", kun kissoja olisi tulossa Dewille ovista ja ikkunoista resurssien ollessa valitettavan rajalliset.

Ja sitten olen minä, kolmas uusi hallituslainen. Olen samalla Dewin tiedottaja, eli teen joka toinen kuukausi jäsenkirjeen, pyöritän tätä Dewin blogia Dewilleä ja olen myös yksi troubleshootereista.

Hallituslaiset myöskin luovuttavat kissat: eli kun kissa adoptoidaan, joku hallituslaisista käy sijaiskodissa paikan päällä tekemässä paperihommat kissan uuden kodin kanssa. Jokaisen hallituslaisen tehtävissä näkyy vähintään jossain määrin loukutusten suunnittelu ja itse loukuttaminen.


Severus van Pikiksen jännittävä ensimmäinen päivä sijaiskodissa.

Niin ei tämän kokoinen yhdistys pelkällä hallituksella pyöri. On tapahtumien järjestäjiä, tapahtuma-avustajia, autoapulaisia, loukutusavustajia ja kissanhoitajia, jotka auttavat, kun sijaiskoti on esimerkiksi lomalla. Ja kuten jo kerroin, meillä on huikeat 59 sijaiskotia, jotka mahdollistavat tämän toiminnan. Vapaaehtoisia sijaiskotitoiminnassa on tietty vielä enemmän, sillä siinä missä me laskemme, että on yksi sijaiskoti, saattaa sijaiskodissa itsessään asua vaikkapa neljä ihmistä.

Sijaiskotitoiminnassa alkutaival on aina melko samanlainen. Kissa/kissat laitetaan eristyksiin esimerkiksi kylppäriin. (Myös silloin, vaikkei sijaiskodilla olisi omia eläimiä, koska näin hoidokeille syntyy aluksi oma turvallinen pieni reviiri.) Kissat asuvat omassa pienessä tilassaan, heille viedään ruokaa & heidän vessat siivotaan. Sijaiskoti yrittää saada selvyyden siitä, että kaikki kissat syövät, jos kissoja on enemmän kuin yksi. Kun ruoka on ensijärkytyksen jälkeen alkanut maistua, kissat madotetaan, madotuksen jälkeen käytetään eläinlääkärissä steriloitavana ja rokotettavana, madotetaan pari kertaa uudelleen ja sitten vielä käytetään uudestaan eläinlääkärissä tehosterokotettavana. Ja helpoimmillaan, jos kissa on luottavainen tai valmiiksi saanut positiivisia ihmiskokemuksia, kissalle voidaan alkaa jo tässä vaiheessa etsiä kotia. Ja jos kissa on "kivan värinen" ja antaa jopa koskea, se yleensä löytää kodin nopeaan. Jolloinka kissan aika sijaiskodissa on vain kuukauden tai kaksi. Useimmiten kissa on sijaiskodissa yhdestä viikosta viiteen kuukauteen.


Nymphadora "Dora" van Pikis

Parhaimmillaan sijaiskotina toimiminen on palkitsevaa ja alkushow'n jälkeen aivan tavallista kissa-arkea: sijaiskissa elelee asunnossa, tottuu pikkuhiljaa paremmin ihmisiin ja samaan aikaan sille etsitään loppuelämän kotia. Mutta aina sijaiskotitoiminta ei ole ihan auvoista.

Milloin sijaiskodissa valvotaan, kun kissat kylppärissä itkevät ja huhuilevat ensimmäisinä päivinä populaatiokavereidensa perään, milloin kissan ripuliin ei näytä löytyvän syytä eikä hoitokeinoa. Milloin kissan silmä näyttää tulehtuneelta, mutta kissa ei päästä lähelle, jotta ihminen voisi varmistaa näkemänsä. Milloin kokee hirveitä tunnon tuskia siitä, kun säikäyttää vahingossa aran kissan tai kun on pakko pistää pyykinpesukone pyörimään kissan oleillessa vielä kylppärissä. Ja milloin sitä itse kukin putoaa kärryiltä kissan ajatusmaailmasta: juuri, kun ihmissilmään arki on tasaantunut ja kaikilla osa-alueilla pyyhkii hyvin, kissa pissaa väärään paikkaan. Ja seuraavaksi pitää selvittää, että onko kissa kipeä vai stressaantunut, ja jos kyse on stressistä, niin mistä se johtuu.


Mushu van Pikis oli pitkään apaattinen, paino ei tahtonut lähteä nousemaan ja alkuun sillä oli myös silmätulehdus.

Pentuarki vaikuttaisi olevan ehdottomasti stressaavinta (mutta vastapainoksi myös palkitsevinta) aikaa. Milloin sijaiskodissa joudutaan heräämään muutaman tunnin välein ruokkimaan kissanpentuja, ja milloin elämä onkin yhtäkkiä pelkkää punnitsemista: alle luovutusikäiselle pennulle pitäisi tulla 100 grammaa lisää painoa viikossa.

Nyt syksyllä Dewille on tullut poikkeuksellisen paljon huonokuntoisia ja kuivuneita kissanpentuja. Esimerkiksi sijaiskotivastaavamme Ida joutui melkoiselle koetukselle, kun hänen "kissanpentuhuoneeseen" muutti viisi tällaista kaveria. Joka kerta, kun näytti siltä, että jokaisen pennun paino lähtee varovaiseen nousuun, vähintään yhden kunto romahti, ja pentuja käytiin nesteyttämässä eläinlääkärissä – yleensä sopivasti lauantai-sunnuntai-välisenä yönä. Lopulta yksi pennuista piti päästää kärsimyksistään. Se oli hirveää.

Meidän onneksemme sijaiskotina toimivat vapaaehtoisemme ovat eläinrakkaita ja ymmärtäväisiä näitä stressaantuneita, kipeitä, arkoja ja pelokkaita kissoja kohtaan.

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia Dewin vapaaehtoisia ja muistuttaa teitä siitä, miten tärkeää työtä teette. Te olette edistämässä kissan arvoa ja muuttamassa ihmisten suhtautumista kissoihin, ja te annatte uuden mahdollisuuden vuosittain jopa melkein parille sadalle kissalle. Kiitos.

Oikein ihanaa joulun aikaa!

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja

Etsimme jatkuvasti sijaiskotien lisäksi myös muita vapaaehtoisia! Olisitko kiinnostunut toimimaan adoptiotiimissä, tapahtumatiimissä tai sijaiskotitiimissä? Oletko 
mestari saamaan kissoja kantokoppiin tai olisiko sinulla motivaatiota järjestää ruoka- ja hiekkakeräyksiä? Olisitko elementissäsi myyntipöydän takana tai olisiko sinulla uusia ideoita Dewin tapahtumiin? Onko sinulla auto ja aikaa joskus käyttää kissoja eläinlääkärissä? (Huom. Dewi maksaa bensat kulukorvauksina.) Jos haluat mukaan toimintaan tai olet kiinnostunut kuulemaan lisää vapaaehtoistyöskentelyn mahdollisuuksista, laita sähköpostia osoitteeseen: info@dewi.info



Mushu voi nykyään paljon paremmin! <3

4. lokakuuta 2019

Vammautunut sijaiskotina


Olin kuullut jo vuosia puhuttavan epätodellisen suurista luvuista. Suomessa hylätään 20 000 kissaa vuodessa. Päivittelyjen sijaan päätin vihdoin toimia ja vuosi sitten lähestyin sähköpostitse Dewin silloista sijaiskotivastaavaa. Sähköpostissa kerroin avoimesti elämäntilanteestani, ja pohdin olenko aivovammani vuoksi sopiva sijaiskodiksi.

Vammauduin keväällä 2016 jäädessäni kevyenliikenteenväylällä auton alle ja olen siitä lähtien ollut sairaslomalla kemiantekniikan insinöörin opiskeluistani. Minun vammani ei näy ulospäin, ja harva ensimmäisellä tapaamisella huomaakaan minussa mitään poikkeavaa. Liikun ja puhun normaalisti, ja kuolaankin vain päikkäreillä. Oireitani kuvatessa käytän usein esimerkkejä: muistini on kuin varhaisdementikolla, keskittymiskyky kuin ADHD:lla, uuvun kuin masentunut ja olen aistiherkkä kuin autisti. Lisäksi kuormitus usein laukaisee migreenin, ja kärsin raajasäryistä ja krampeista.

Ensimmäiset kuvat Leonasta, Leosta, Lunasta ja Lumosta.

Sijaiskotivastaava ei oirelistaani hätkähtänyt ja ehdotti minun toimivan alkuun hätämajoituksena, jotta alkuun voimme tarkkailla jaksamistani. Sain myös vapautuksen sijaiskotiperehdytyksestä ja sain materiaalin luettavakseni omassa rauhassa. Vaikka tilanteeni aiheutti erikoisjärjestelyitä, koin heti oloni tervetulleeksi. Koin, ettei minun tarvitse piilotella mahdollista uupumistani. Jos uuvun, niin sitten lähdetään yhdessä ratkomaan tilannetta. Minua ei jätetä yksin.

Olin aiemminkin pohtinut useasti kissan hankintaa. "Ehkä sitten jos olisi isompi asunto? Mihin yksiöön saa edes mahtumaan kissanvessan? Voisiko kissa edes viihtyä pienessä asunnossa? Voiko kissa viihtyä kerrostalossa?" No, eräänä iltana sitten niitä kissanvessoja tuotiin kolme, ja kissoja poikkeuksellisesti jopa neljä. Pian jo kävi selväksi, ettei tämä nelikko jää vain hätämajoitukseen, sillä meidän viiden arki yksiössä lähti heti sujumaan loistavasti. Kissanvessatkin löysivät paikkansa, eivätkä ne ole missään vaiheessa olleet tiellä tai häirinneet tiivistä eloa.

Yhteiselo opetti entiselle maalaistytölle, että kyllä, kissa voi olla onnellinen myös kerrostalossa. Vapaan ulkoilun aiheuttamien vaarojen ja kissan ympäristölle aiheuttamien tuhojen minimoinnin lisäksi yhteys kissaan tuntuu myös huomattavasti tiiviimmältä. Parvekeulkoilu on tuntunut riittävän kissoille vallan mainiosti. Ehkä loppujen lopuksi asuntoni pieni koko loikin kissoille turvallisuuden tunnetta ja vähensi niiden stressiä, kun reviiri oli rajattu eikä se ollut mahdottoman iso. Reviirin tarkkailu ei ollutkaan heille enää stressaava "kokopäivätyö".

Pienen asunnon haasteen olen selättänyt luovuudella. Olen pitänyt huolta, että kissoille on tarpeeksi piilopaikkoja: 37 neliön yksiössäni niitä on noin 12 lattiantasossa. Äkkiä huomasin, ettei alkuun murehtimani asunnon kasvipaljouskaan ollut ongelma, päinvastoin. Kissat ovat viihtyneet kasvien keskellä, ja huolehtimalla, että kissoille on aina oma tarkkailupaikkansa kukkien keskellä, on säästytty ruukkujen rikkomiselta.

Pienellä vaivalla itsetehdyt kiipeilypuut pieneen asuntoon.

Asunnon aiheuttamien haasteiden vuoksi päätin askarrella itse kiipeilypuut. Yhdistykselle lahjoitetut kiipeilytasot olivat väkisinkin liian suuret käytettävään tilaan nähden. Olen myös aina pitänyt projekteista ja nikkaroinnista, joten tällainen askartelu tuntui mukavalle tehtävälle. Ja niin nousi kaksi puiden katkenneita oksia hyödyntävää kissapuuta asuntooni. Ja niistä tulikin aika söpöt!

En ole vielä päivääkään katunut sijaiskodiksi ryhtymistä. Kissojen kanssa syntyneet rutiinit rytmittävät myös omaa arkeani. Ennen unohdin usein syödä ja saatoin olla päiviä syömättä ja löytää mikrosta ruokia, jotka luulin jo syöneeni. Kissojen ruokintaa en ole vielä kertaakaan unohtanut, ja tällöin olen syönyt myös itse ja ottanut tarvittavat lääkkeet. Elämäni on saanut myös lisää merkityksellisyyden tuntua.

Väkisinkin normaalia, aktiivista elämää elänyt ja yhtäkkiä 26-vuotiaana vammautunut joutuu rakentamaan itsetuntoaan uudelleen ja etsimään paikkaansa. Tiedän tekeväni jotain tärkeää, ja antavani mahdollisuuden näille kissoille. Sosiaalinen piirini on myös laajentunut ja olen tutustunut muihin sijaiskoteihin ja aktiiveihin. Heiltä olen saanut vertaistukea, apua ongelmiin ja olemme antaneet puolin ja toisin kissanhoitoapua. Sijaiskotiryhmässä on ihmisiä eri elämäntilanteista. Opiskelijoita ja perheellisiä. On ihmisiä seksuaalivähemmistöistä, ja on ihmisiä, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa. Ryhmässä vallitsee lämpö, ketään ei tuomita. Kaikkia autetaan, ja kaikki hyväksytään omina itsenään.

Jos pyydettäisiin sanalla kuvaamaan, mitä sijaiskotina olosta on jäänyt käteen, se olisi onnellisuus. On mahtava tunne, kun kotiin tullessa ei ole edes saanut avainta lukkoon ja sisältä alkaa kuulua jo kehräys. Tai jo ennen tuohon pisteeseen pääsemistä, arkojen kissojen kanssa jokainen pieni edistysaskel tuntuu tajunnanräjäyttävältä. Ja tuntuu, että niitä edistymisaskeleita tulee päivittäin, kun ovat kerran vauhtiin päässeet.


Kun hetken päästä kissalle aletaan etsiä kotia, luopuminen tuntuu katkeransuloiselta. Tietysti kissaan ehtii kiintyä, ja luopuminen surettaa. Mutta kun se oikea koti tulee vastaan, suru katoaa ja ilo valtaa mielen. Silti jäähyväisiä tehdessä saan nieleksiä kyyneleitä. Eniten siksi, että olen rakentanut kissaan luottamusta pitkään, ja sitten petin sen. Suljin häkkiin, nyt se on ymmällään, ja se joutuu vieraaseen ympäristöön, se on varmasti peloissaan. Kuitenkin uusista kodeista on tullut jo pian viestiä, että kissa on lähes heti lähtenyt kiinnostuneena tutkimaan uutta kotia. Ne eivät siis kerenneetkään traumatisoitua niin pahasti, mitä mielessäni kuvittelin. Ne eivät traumatisoituneet lainkaan.

Auttamisen lisäksi hyvä syy ryhtyä sijaiskodiksi on se, että jos harkitsee kissan ottamista, mutta ei ole varma, kuinka oma elämäntilanne soveltuu lemmikin ottamiseen. Sijaiskotina pääsee kokeilemaan kissa-arkea ilman 20 vuoden sitoutumista kissaan. Tietysti myös sijaiskotikissaan on sitouduttava ja taattava sille turvallinen ympäristö. Itse kuitenkin kuulun siihen ylianalysoivaan ihmisryhmään, jotka puntaroivat estääkö esim. urheiluharrastus iltaisin lemmikin pitämiseen. Kanssastressaajille: tämä on hyvä paikka kokeilla. Ja todeta stressinsä turhaksi.

Mielestäni sijaiskotina toimiminen sopii myös iäkkäämmille ihmisille ja ihmisille, jotka haluavat pitää tulevaisuuden suunnitelmat avoimena, ilman lemmikin vaatimaa sitoutumista. Olen harmitellut usein, kuinka sijaiskotitoiminta ei tullut mieleen, kun mummuni muutti maatilalta palveluasumisen yksikköön omaan asuntoon ja koko ikänsä kissojen kanssa viettäneenä oli nyt arjessaan kovin yksinäinen. Kissa olisi tuonut arkeen suunnatonta iloa, mutta vanhempi ihminen ei uskaltanut sitoutua lemmikkiin, kun ei tiennyt kuinka pitkäksi aikaa voisi kodin tarjota. Yhteisvoimin olisimme varmasti onnistuneet kunnialla hiekkojen vaihdosta, eläinlääkärikäynneistä ja esittelyn tekemisestä.

Jo kotiutuneet ja rentoutuneet von Lojot: Lumo, Luna, Leo ja Leona.

Luokseni vuosi sitten muuttaneet, upeat, neljä kissaa löysivät loppuelämän kodit. Kaikille tuntui löytyvän juuri täydellinen perhe. Yhden kanssa kävi hupsusti, ja sen loppuelämän koti löytyikin minun luotani. Se oli arin kaikista neljästä, ja niin mahdottoman kummallinen, että se sai jo heti alkuunsa lempinimen ”Creepy cat”. Ystäväni ja perheeni kummastelivat, että tuohonko sitten päädyit. Mutta me olemme sopivan outoja ja hassuja toisillemme, ja nykyään erottamattomat. Nyt tuntuukin, että mikä olisikaan parempi tapa hankkia kissa kuin ryhtyä alkuun sijaiskodiksi. Kesyyntymisprojektissa saa olla mukana alusta saakka, ja pidempi tutustumisaika ei ole haitaksi. Ja kun täytät adoptiosopimuksen, olet jo luonut luottamus- ja tunnesiteen kissaan.

Lumo ja Kaino

Tällä hetkellä keskitymme sylikissani Lumon kanssa kesyttämään KaunaKainoksi ristimäämme arkapyllyä. Meidän sijaiskodin arkea voi seurata Instagramissa.

Jos kiinnostuksesi sijaiskotitoimintaa kohtaan heräsi, käy lukemassa lisää Dewin kotisivuilta. Tulevista sijaiskotiperehdytyksistä voi lukea esimerkiksi Dewin Facebookista.

Toivottavasti kokemuksemme valaisi lukijoita ja herätti ajatuksia sijaiskotitoiminnasta.

Mukavaa syksyä!

Terveisin VammaJenny, CreepyLumo ja KaunaKaino


12. syyskuuta 2019

Arka ei ole mörkö


Dewin toiminta on alusta alkaen keskittynyt arkojen ja villiintyneiden kissojen hoitoon, sillä näiden mahdollisuudet löytää uusi koti perinteisten löytöeläintalojen kautta ovat todella vähäiset. Arka luonne kuvastuu myös monen kissan nimessä: jos Dewi-kissojen nimistä koottaisiin tilasto, Mörkö olisi luultavasti nimilistan kärkikolmikossa. Myös Arka, Tuittu, Myrtti, Rölli, Jörö, Mörri ja Varjo löytyvät nimikokoelmista. 

Haluamme näyttää, että arka kissa ei ole mikään todellinen mörkö, talon tuhoava villipeto: se tarvitsee vain tavallista enemmän aikaa ja ymmärrystä uskaltaakseen luottaa ihmiseen. 

Eräs entinen Mörkö, nykyinen Eetu.

Mörkö on tyypillisesti musta kissa, joka sijaiskotiin tultuaan piiloutuu ensimmäisiksi viikoiksi visusti sängyn, sohvan tai saunan lauteiden alle. Jos sängyn alle kurkistaa, tuijottavat sieltä kiiluvan keltaiset silmät, jotka eivät värähdäkään. Joskus saattaa kuulua matalaa murinaa. Hoitokissat nimetään yleensä näiden parin ensimmäisten viikkojen aikana, eikä siis ole mikään ihme, että monelle juolahtaa mieleen nimi Mörkö. Nimi on osuva myös siksi, että ensimmäiset elonmerkit Möröistä alkavat kuulua yleensä öisin: ihmisten mentyä nukkumaan Mörkö uskaltautuu esiin piilostaan, tassuttelee hiljaa ympäri asuntoa, innostuu ehkä leikkimäänkin aiheuttaen satunnaisia kolahduksia.

Yksi Mörkö-niminen kissa ansaitsi nimensä jo ennen yhdistykselle tuloaan. Se jäi kiinni ison kissapopulaation loukutuksen yhteydessä, mutta populaatiota ruokkinut vanha rouva ei muistanut nähneensä sitä koskaan aikaisemmin. Mörön ulkonäkö kuitenkin kertoi pitkästä heitteilläolosta ja kohtaamisista muiden kissojen kanssa: sen korvat olivat vekeillä, hampaita puuttui ja vanhoja arpia löytyi ympäri kehoa. Se oli todennäköisesti ollut kissapopulaatiossakin näkymätön mörkö: muut urokset hätistivät sitä jatkuvasti pois pihapiiristä, mutta rauhallisina hetkinä se kävi ruokakupeilla syömässä pois nälkäänsä ja livisti sitten tiehensä ennen kuin sai taas selkäänsä.

Yli kuukauden päivät Mörkö piileskeli saunassa. Sillä oli valtava ruokahalu: kenties ensimmäistä kertaa sen elämässä kukaan ei tullut häätämään sitä pois ruokakupilta. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin Mörkö oppi luottamaan ruuan tuloon, ja yleensä se hotki kupin tyhjäksi välittömästi sen täytyttyä. Ruoasta tulikin oiva väline Mörön kesyttämisessä: herkkujen perässä se uskaltautui viimein itse lähestymään ihmistä. Syödessään kissa kokee mielihyvän tunnetta, ja kun se syö ihmisen läheisyydessä, se liittää positiivisen tunteen myös ihmiseen. Tämä onkin ensimmäinen askel lähes jokaisen aran Dewi-kissan kesyttämisessä.

Mörön perusilme johtuu alapurennasta ja puuttuvista etuhampaista.

Kun ihmisarkuus alkoi hiljalleen väistyä, Möröstä kuoriutui sangen seurallinen otus. Vaikka se ei edelleenkään oikein nauttinut silityksistä, se tuli usein hoitajaansa ovelle vastaan tämän tullessa kotiin. Mörkö oppi myös leikkimään ihmisen kanssa, ja leikin tuoksinnassa Mörkö saattoi jopa kiivetä ihmisen päälle. Lepohetkinään se ei suinkaan enää mököttänyt lauteiden alla, vaan valtasi talon pehmeimmän sohvan tai nojatuolin ja katseli sieltä raukeana ihmisten touhuja tai nukkui sikeästi. Mörön hupsuin piirre on sen jatkuvasti raollaan oleva suu ja ulostyöntyvä kieli, mikä johtuu alapurennasta ja puuttuvista etuhampaista.

Aran kissan sairastuessa, voi sen arkuudesta muodostua todellinen ongelma. Kaikki tuntevat legendan siitä, miten vaikeaa kissalle on syöttää matolääke. Entä sitten, kun käsittelyyn tottumattomalle kissalle pitäisi antaa silmätippoja tai antibiootti monta kertaa päivässä? Ikävän usein ongelma saattaa tulla vastaan jo eläinlääkärien asenteissa: aran kissan kohdalla ehdotetaan lopettamista jo ennen kuin sitä on edes yritetty hoitaa. Tämä oli koitua Mörön kohtaloksi, kun se sai vakavan suolistoreaktion hammasoperaation jälkeisestä lääkityksestä:

Yhdessä yössä Mörkö oli mennyt niin apaattiseksi, että se kiidätettiin eläinlääkäriin heti aamupäivällä. Pian eläinlääkäristä soitettiin ja ehdotettiin Mörön lopettamista, sillä sen suun leikkaushaavat olivat tulehtuneet, ja lääkkeitä ei voinut antaa ärtyneen suoliston takia. Onneksi puhelimen toisessa päässä ollut Dewin toimija tiesi, että sekä antibioottia että kipulääkettä voi antaa myös pistoksena. Lääkäri tuntui muistavan nämä hoitokeinot vasta toimijan mainittua niistä, ja lopulta Mörkö sai näiden lisäksi myös ruokahalua parantavaa ja suolistoa rauhoittavaa lääkettä. On outoa, että lääkärin mielessä ensimmäinen vaihtoehto oli lopettaminen, vaikka hoitomahdollisuuksia oli olemassa paljonkin. Ehkä taustalla oli juuri se edelleen ikävän yleinen asenne, että aran kissan elämä ei ole yhtä arvokas kuin kesyn ja rohkean lemmikin.

Useimmilta eläinlääkäreiltä löytyy pakko- eli rauhoitushäkki aroille ja/tai eläinlääkäriä kammoksuville kissoille. Häkin avulla kissalle saadaan annettua rokote tai rauhoituspiikki ilman stressaavaa kiinnipitoa ja käsittelyä.

Arka oli saanut nimensä jo sitä ruokkineelta vanhalta pariskunnalta, jonka pihapiiriin oli kehittynyt kissapopulaatio ruokinnan seurauksena. Joukossa oli melko rohkeitakin kissoja, jotka tulivat välillä jopa sisälle taloon, mutta Arka pysytteli aina visusti kauempana ja varoi tulemasta ihmisten lähelle. Arkuus jatkui myös sijaiskodissa, joten hoitajakin jatkoi kissan kutsumista sen alkuperäisellä nimellä. Parissa kuukaudessa Arka kuitenkin alkoi liikuskella asunnossa vapautuneemmin ja viettää aikaansa ikkunasta ulos katsellen ja itsekseen leikkien. Se ei kuitenkaan antanut tutunkaan ihmisen koskea itseensä ja luikki herkästi pakoon, kun sitä lähestyttiin. Kotihoitajan mielestä se oli liian arka etsimään pysyvää kotia, ja siksi kestikin tavallista pidempään, yli puoli vuotta, ennen kuin Arka saatiin yhdistyksen nettisivuille kotia etsimään. Kaikkien yllätykseksi Arasta tuli tiedustelu alle viikko sen jälkeen, kun ilmoitus oli julkaistu. Sovittiin tutustumiskäynti, ja pian tyttö jo muuttikin uuteen kotiin kahden kollikissan kaveriksi.

Aran kesyyntyminen otti harppauksia sen muutettua loppuelämän kotiin.

Suurimman yllätyksen järjesti kuitenkin Arka itse. Jonkin ajan kuluttua uudet omistajat lähettivät terveisiä, jotka saivat satoja kesyyntymistarinoita kokeneen sijaiskotivastaavankin silmät pyöristymään: vain pari viikkoa muuton jälkeen Arka oli antanut ensimmäisen kerran rapsuttaa itseään. Sen jälkeen hellyydestä ei ollut tullut loppua, ja terveisten kirjoittamisen aikaan Arka tuli jo tottuneesti itse kiehnäämään omistajiensa jalkoihin hakemaan huomiota.
Ilmiö on sinänsä dewiläisille tuttu, mutta harvoin siitä näkee yhtä konkreettista esimerkkiä kuin Aran kohdalla. On todennäköistä, että ulkoa loukutettu villiintynyt kissa liittää ensimmäiseen kotihoitajaansa muistoja alkuaikojen pelon tunteistaan eikä siksi välttämättä pysty koskaan rakentamaan kunnollista luottamussuhdetta tähän hoitajaan. 

Uudessa kodissa kissa pääsee tavallaan aloittamaan ”puhtaalta pöydältä”, sillä pahin pelko on jo väistynyt, eikä uusiin ihmisiin ja asuntoon liity samanlaisia muistoja kuin ensimmäiseen sijoituspaikkaan. Tämä ei suinkaan päde kaikkien kissojen kohdalla, mutta erityisesti kaikista arimmat yksilöt ottavat usein isojakin harppauksia kesyyntymisessä muuton jälkeen. Myös kesyjen kissakaverien näyttämä malli on hyvin voinut auttaa Arkaa rohkaistumaan. Sen takia arkoja kissoja luovutetaankin mieluusti sellaisiin koteihin, joissa on ennestään kesy kissa seurana ja roolimallina.

Arkuudestaan huolimatta Mörölle ja Aralle löytyi kotiehdokkaita suhteellisen lyhyessä ajassa. Arkakin kissa saa helpommin kodin, jos sen ulkonäössä on jokin puoleensavetävä piirre. Möröllä se on ehkä ollut hupsu ilme, Aralla kaunis kilpikonnaväritys. Dewin pitkäaikaisimmilla hoitolaisilla on puolestaan yksi yhdistävä piirre: ne ovat kaikki mustavalkoisia, ”tavallisen maatiaiskissan” näköisiä. Ne ovat yleensä jo muutaman vuoden ikään ehtineitä, ja ne ovat kaikki arkoja. Jos kissa täyttää nämä ehdot, se etsii yleensä kotiaan paljon pidempään kuin muut. 

Myy ottaa rennosti tuttujen ihmisten nähden, vaikka silityksiä hän ei kaipaakkaan. 

Myy on Dewin pitkäaikaisin asukas, sillä se on tullut yhdistykselle jo keväällä 2015. Dewissä ei kuitenkaan aseteta kissoille takarajaa, sillä luotamme siihen, että jokainen kissa löytää lopulta ihmisensä.

Alkujaan Myy oli hyvin arka ja hiippaili asunnossa ainoastaan öisin. Jonkin ajan kuluttua sijaiskotiin muutti toinen hoitokissa, mutta tämäpä ei Myytä miellyttänyt laisinkaan, ja pienikokoinen neiti linnoittautui saunaan. Toinen kissa löysi onneksi nopeasti pysyvän kodin, minkä jälkeen Myy päätti näyttää kaikille, että tämä on HÄNEN kotinsa. Kissa otti nopeasti asunnon takaisin haltuun ja alkoi ensimmäistä kertaa näyttäytyä myös päiväsaikaan. Sittemmin Myy on kehittänyt mitä hullunkurisimpia tapoja: tyttöön ei edelleenkään saa koskea, mutta jokailtaisena rutiininaan se kellahtaa olohuoneen matolle esittelemään hoitajilleen vatsaansa kuin kiusoitellen. Pikkuhiljaa tutut ihmiset ovat myös päässeet lähempään kontaktiin kissan kanssa: Myy on perso nameille, mutta ei mielellään syö niitä kädestä. Sen sijaan se on oppinut läpsäisemään namit pehmeällä tassulla kädestä lattialle. Ajan myötä tästä on kehittynyt kissan ja sen hoitajien välille molempia viihdyttävä ”high five” -leikki.

Jos kotihoitaja sattuu olemaan hereillä yöaikaan, se saa todistaa Myyn riehakkaampia leikkihetkiä: oma häntä on mitä mainioin jahdattava, leluhiiret saavat kyytiä ja olohuoneen rahi soveltuu esimerkiksi potkunyrkkeilyyn ja ylösalaisin roikkumiseen. Jos joku on kissamaailman Pikku Myy niin tämä neiti!

Vieläkö arka kissa on mielestäsi mörkö? Jos tämä teksti ei saanut päätäsi kääntymään, niin jatka blogimme seuraamista tulevaisuudessakin. Aiomme antaa äänen aroille ja hyljeksityille kissoille ja kertoa niiden tarinoita maailmalle, jotta nekin saisivat ihmisten silmissä sen arvon, jonka jokainen kissa ansaitsee.

- Anna, Dewi ry:n puheenjohtaja

Blogiteksti julkaistu alunperin 10.2.2017  Dewin vanhassa blogissa, kun Myy oli etsinyt kotia vasta noin puolentoista vuoden ajan.


1. heinäkuuta 2019

Dewille kylvää kissatietoisuutta


Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry on vuodesta 2001 alkaen edistänyt eläinsuojelua ja löytöeläinten asemaa Turussa ja sen lähialueilla. Kesällä 2019 päätimme kehittää yhdistyksen tiedottamista. Dewin toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, joilta löytyy erilaisia historioita kissojen parissa ja joilla on erilaisia kissatarinoita kerrottavanaan. Näin ollen perustimme Dewin blogin, Dewillen, jossa voimme jakaa kissatietoisuutta.

Yhdistykselle saapuvat kissat ovat pääsääntöisesti populaatiokissoja tai yksin vaeltavia kulkurikissoja. Ei kenenkään kissoja siis. (Kissapopulaatiolla tarkoitetaan ”kissalaumaa”, joka lisääntyy hallitsemattomasti ja joka on voinut saada alkunsa esimerkiksi vain kahden leikkaamattoman kissan kohtaamisesta.) Tästä johtuen Dewin vapaaehtoisilla on erityisesti kokemusta kissojen kesyttämisestä ja kissojen tutustuttamisesta toisiinsa.


Blogin tavoite on edistää eläinsuojelua, parantaa kissojen asemaa ja lisätä kissatietoisuutta. Kesyttämisen ja tutustuttamisen lisäksi kirjoitamme myös esimerkiksi kissojen tarvikkeista, hoidosta ja ruokavaliosta, sairastamisesta sekä hoitamisesta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tuutata vain tietoiskuja, vaan myös kertoa kissojen kuulumisia sekä kirjoittaa esimerkiksi loukutusoperaatioista, pentuarjesta ja sijaiskotina toimimisesta.

Kissat ovat yksilöitä ja reagoivat eri tavalla eri asioihin. Toivomme kuitenkin, että ajan mittaan blogista löytyisi vinkkejä ja vertaistukea kissan omistajille, tietoa kissan hankkimista harkitseville ja apua sijaiskotina toimiville vapaaehtoisille. Sekä tietenkin ohjeita niille ihmisille, joiden pihalle eksyy yksittäinen kulkurikissa tai jotka löytävät kissapopulaation, eivätkä tiedä, miten toimia.

Tervetuloa lukemaan!

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja