29. maaliskuuta 2022

Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua netistä!

Pentutehtailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa pentuja tuotetaan ja myydään liukuhihnatahtiin

mahdollisimman suuren taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Tyypillisesti pentutehtaissa

tuotetaan suosittuja koira- ja kissarotuja, joita myydään muutamia satoja euroja halvemmalla kuin

rekisteröityjä rotukoiria ja -kissoja. Pennuista aiheutuvat kulut pidetään minimissä, joten niiden

hoitoa laiminlyödään eikä niitä esimerkiksi rokoteta, madoteta, siruteta tai ruokita asianmukaisella

tavalla. Pentutehtaissa alkunsa saavat pennut ovat usein sairaita, aliravittuja ja käytöshäiriöisiä.

Tehtailusta on muodostunut bisnes, joka houkuttelee pariinsa myös ammattirikollisia. Toiminnasta

on vaikeaa jäädä kiinni ja toisaalta myös siitä saadut tuomiot ovat yleensä pieniä.

 

Räikeimmän pentutehtailun lisäksi voidaan puhua myös muutoin vastuuttomasta pennutuksesta.

Vastuuttomat pennuttajat eivät useinkaan itse näe toiminnassaan mitään väärää - jokainenhan saa

myydä mitä haluaa ja millä hinnalla haluaa, tyhmä on se, joka maksaa. Siinä missä rekisteröity

kasvattaja pyrkii kehittämään rotua terveempään ja parempaan suuntaan, valitsee jalostukseen

käytettävät yksilöt tarkkaan ja noudattaa oman kattojärjestönsä kasvatussääntöjä, vastuuton

pennuttaja voi vain päästää naaraskissan kiiman aikana ovesta ulos tai antaa omien kissojensa

lisääntyä keskenään. Silti rotukissanpennuista ja vastuuttomasti kasvatetuista pennuista

pyydetään usein täysin samaa hintaa.


Esimerkkejä vastuuttomasti kasvatettujen pentujen myynti-ilmoituksista.

 

Monille ihmisille kissojen kasvatus tuntuu olevan jokamiehenoikeus. Kissat ovat omaisuutta ja

objekteja, joita on helppo teettää halvalla ja myydä kalliilla. Todellisuudessa kissojen

kasvattaminen vaatii paljon tietoa ja taitoa. Täytyy osata valita mahdollisimman erisukuiset ja

terveet vanhemmat, olla tietoinen kissojen veriryhmistä ja niiden yhteensopivuudesta ja olla

perehtynyt emon ja pentujen asianmukaiseen ruokintaan - synnytyksestä puhumattakaan.

Kissanpentujen kanssa täytyy viettää paljon aikaa. Niiden kasvua täytyy seurata tarkasti, ja painot

punnita päivittäin. Toisinaan pentuja voi joutua myös pulloruokkimaan kasvun turvaamiseksi.

Pennut täytyy sosiaalistaa ja totuttaa kodin ääniin, käsittelyyn sekä turkin-, kynsien-, ja hampaiden

hoitoon jne. Pentujen suositeltu luovutusikä on 14 viikkoa, eli niistä täytyy pystyä huolehtimaan yli

3 kuukauden ajan. Joskus pentu tai emo voi sairastua tai loukkaantua, jolloin tarvitaan kallista

eläinlääkärin hoitoa. Kuulostaako vielä helpolta hommalta?

 

Jos kissakriisistä huolimatta haluaa kasvattaa kissanpentuja, tulisi kasvatuksen olla

mahdollisimman eettistä, kissoja kunnioittavaa ja tarkkaan harkittua. Koska pentutehtailijat ja

vastuuttomat pennuttajat eivät jaa tätä näkemystä, vastuu jää ostajan harteille. Ostaja päättää

minkälaista kasvatusta haluaa tukea. Ostajalla on mahdollisuus vaikuttaa.

Tehdaspentujen myynti tapahtuu tavallisesti netin kauppapaikoilla ja myyntipalstoilla.

Nettikaupoilla ei välttämättä ole minkäänlaisia sääntöjä lemmikkieläinten myynnille, vaan

ilmoituksen voi laatia kuka tahansa ja kirjoittaa siihen mitä tahansa. Vuonna 2018 SEY toimitti

neljälle Suomalaiselle netin kauppapaikalle avoimen kirjeen, jossa vaadittiin kaikkien lemmikkien

myynti-ilmoitusten ennakkotarkastamista, myyjän vahvaa tunnistautumista esimerkiksi

verkkopankkitunnuksilla, lemmikkieläinten myyjälle oikeutta vain yhden käyttäjätilin luomiseen

sekä käyttäjän myynti-ilmoitusten määrän rajoittamista. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan ole

otettu käyttöön.

 

Miten lukuisten ilmoitusten joukosta voidaan tunnistaa vastuuttomat ja epäeettiset myynti-

ilmoitukset? Ohessa muutama seikka, joiden kohdalla hälytyskellojen tulisi soida:

 

  • Kissaa myydään rotukissana, vaikka sitä ei ole rekisteröity.
Rotukissalla on AINA rekisterikirja, rekisteröimätön kissa ei ole rotukissa.

  • Myyjä väittää, että kissa on rekisteröity, mutta kissalla ei ole rekisterikirjaa ja sukutaulua.

Ostajan kuuluu saada kissanpennun rekisterikirja ja sukutaulu mukaansa

ostohetkellä.

  • Myyjä uskottelee, että ostaja voi rekisteröidä pennun itse.

Pennun voi rekisteröidä ainoastaan rekisteröity kasvattaja.

  • Myyjä sanoo, että kissa on rekisteröity, koska sillä on EU-passi.

EU-passin verukkeella kissasta pyritään huijaamaan enemmän rahaa, koska

hyväuskoiset ostajat sekoittavat passin rekisterikirjaan. Passi on kuitenkin vain

asiakirja, jota tarvitaan lemmikin kanssa matkustamiseen.

  • Myyjä väittää, että rekisteröintiä tarvitaan vain, jos aiotaan käydä kissanäyttelyissä.

Rekisterikirja ei ole pääsylippu näyttelyihin, vaan todiste siitä, että pentu on saanut

alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista sekä kasvatettu eettisesti

sääntöjä noudattaen. Myös rekisteröimättömän kotikissan kanssa voi halutessaan

osallistua näyttelyihin.

  • Myyjä käyttää rekisterikirjasta ihmeellisiä termejä, kuten rotupassi tai sukukirja.

Rekisterikirja on rekisterikirja, ei sukukirja tai rotupassi. Rekisteröidyltä kasvattajalta

voi ainakin omasta mielestäni odottaa oikeiden termien osaamista.

  • Pentuja myydään epätavallisen kalliilla, vaikka niitä ei ole rekisteröity.

Tavoitteena on rahallinen hyöty eläinten kustannuksella.



  • ”Rotukissanpentuja” myydään epätavallisen halvalla.

Huomattavan halpa hinta tarkoittaa, että myös pentujen hoidossa on takuuvarmasti

menty sieltä, mistä aita on matalin.

  • Myyjä haluaa luovuttaa pennut mahdollisimman nopeasti uusiin koteihin, vaikka pennut

olisivat vielä liian nuoria luovutettaviksi.

Kissanpennun suositeltava luovutusikä on 14 viikkoa. Pentutehtailijat pyrkivät

säästämään kuluissa myymällä kissanpennut uusiin koteihin mahdollisimman

nopeasti. Samalla tehdään tilaa uudelle pentueelle.

  • Myyjä sanoo, että pentueen vanhemmille on teetetty asianmukaiset terveystestit, mutta

hänellä ei ole kirjallista todistetta näistä testeistä ja niiden tuloksista.

Tehdyistä testeistä tulee aina olla kirjallinen todiste.

  • Myyjä ei vastaa kysymyksiin asiallisesti, vaan provosoituu ja suuttuu tai kieltäytyy

vastaamasta.

Provosoituminen on aina merkki siitä, että toiminnassa on jotakin epäilyttävää tai

salattavaa. Vastuullinen kasvattaja vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiisi kissoihin

tai kasvatukseen liittyen.


Esimerkkejä vastauksista, joita kirjoittaja on saanut kissanpentujen myyjiltä.


  • Myyjä ei halua kertoa omaa nimeään tai kasvattajanimeään.

Näiden tietojen ei kuuluisi olla salaisia.

  • Kasvattajalla ei ole omia nettisivuja tai facebook-sivuja, joiden kautta voisi tutustua

kasvatustoimintaan.

Kaikilla rekisteröidyillä kasvattajilla ei välttämättä ole omia kotisivuja/facebook-

sivua. Hyvät sivut ovat kuitenkin tätä päivää ja helpottavat ostajaa kasvattajan

valinnassa, sekä tarjoavat kasvattajalle mahdollisuuden kertoa enemmän itsestään,

kasvatuksestaan ja eettisistä periaatteistaan.

  • Samalla myyjällä on jatkuvasti uusia ilmoituksia myytävistä kissanpennuista.

Kissanpentuja teetetään liukuhihnatahtiin.

  • Myyjä teettää tahallaan sekarotuisia mix-pentueita ja myy niitä rotukissan hinnalla vedoten.

vanhempien ”hyvään taustaan”.

Pennun vanhempien puhdasrotuisuus ei tee kissanpennusta rotukissaa. Kissa on

rotukissa vasta, kun sillä on rekisterikirja.

  • Pentuja ei pääse katsomaan, vaan myyjä haluaa tuoda pennun uuteen kotiin.

Älä ikinä hanki kissaa ennen kuin olet päässyt näkemään kasvattajan ja

kasvatusolosuhteet.

 

Rotukissanpentu maksaa, koska sen kasvatuksessa on suuremmat kulut kuin

kotikissakasvatuksessa. Ei siksi, että se olisi jollakin tapaa parempi tai arvokkaampi kuin

kotikissanpentu. Jotta kasvatustyötä voidaan jatkaa, on pentujen myyntihinnan katettava

kasvatuksesta aiheutuneet kulut. Kotikissanpennuista vastaava hinta ei ole perusteltua, sillä kulut

ovat terveystestien, astutusmaksujen, rekisteröintikulujen jne. puuttumisesta johtuen pienemmät.

Monet myyjät perustelevat kallista myyntihintaa sillä, että hinta karsii automaattisesti pois

vastuuttomat ostajat. Tuon ontuvan perustelun takana on kuitenkin aina ajatus ja toive siitä, että

pennuista jäisi käteen mahdollisimman paljon rahaa. Jokainen osaa varmasti tehdä päässään

seuraavan yhtälön: pienet kulut + suuret myyntihinnat = taloudellinen voitto.

 

Eläinsuojeluyhdistyksellä rokotettu, sirutettu, madotettu, leikattu, FIV- ja FeLV-testattu kissa

maksaa tyypillisesti noin 200-300 euroa. Silti eläinsuojeluyhdistyksetkin pystyvät

haastattelemalla ja tutustumalla löytämään kissoille vastuulliset kodit. Varallisuus ei tarkoita

vastuullisuutta, eikä ostohinnalla pystytä karsimaan pois vastuuttomia ostajia. Vastuullinen

kasvattaja haluaa aina ensin tutustua kotiehdokkaaseen, ja jos moinen kuulostaa liian suurelta

vaivalta, kannattaa jättää kissanpennut kokonaan teettämättä.

 

Ole kissaa hankkiessasi tarkka kissasi kasvuolosuhteista ja terveydestä. Osta rotukissa ainoastaan

rekisteröidyltä kasvattajalta ja pyydä kasvattajalta kirjalliset todisteet kissan terveydestä ja

puhdasrotuisuudesta. Pyydä myös päästä paikan päälle katsomaan pentuja sekä emoa, ja

tutustumaan kasvattajaan. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

 

Älä tue pentutehtailua tai vastuutonta pennutusta.


- Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

15. maaliskuuta 2022

Jo joutui armas aika, aika kissanpentujen

Kevät lähenee, ja kohta somen kissaryhmät ovat täynnä toistaan suloisempia pentukuvia. Sinä, joka olet hankkimassa kissanpentua, mitä asioita arvotat tärkeiksi? Pennun terveyttä? Kivaa ulkonäköä, tai sopivaa luonnetta? Millaista roolia määrittelee kissan helppo saatavuus, entä hinta? Onko sinulle painoarvoa sillä, onko emon ja isän taustoja tutkittu, tai onko pentu rokotettu, sirutettu, säännöllisesti madotettu? Onko merkitystä sillä, ellei isästä ole tietoa? Millaisen roolin sinun valinnassasi saa se, millainen on emon terveys, ja kysytkö, miksi pennut on teetetty, ja kuinka monta pentuetta emolla on ollut? 

Pentujen kysyntä on kasvanut parin vuoden aikana, erityisesti koronan aikana, aivan valtavasti. Kissakeskusteluissa on luotu kollektiivinen harha, että pennut loppuvat kesken, ja joka vuosi loppukeväästä nousee yhteisöllinen somepaniikki: missään ei ole enää pentuja. Hysteria nousee yleensä silloin, kun somen kissaryhmissä aletaan jakamaan kevään ensimmäisiä pentukuvia, mutta, jolloin pentuja ei oikeasti ole juuri missään vielä lähelläkään luovutusikää. Ja tähän paniikkiin on helppo tarttua jokaisen, joka tahtoo tehdä pennuilla rahaa: päästetään kissa pihalle tiinehtymään, ja kohta voidaan alkaa ottaa vastaan varauksia vastasyntyneistä. Loppukesästä ollaankin sitten ongelmissa, kun pentuja on, jälleen kerran, joka paikassa aivan liikaa. Silloin niitä alkaa yhdistyksiinkin ylijäämäpentuina päätyä, kun pentueiden viimeisiä ei saatu myytyä. Puhumme tällaisissa tapauksissa aina emon leikkauttamisesta, toisinaan tarjoamme siihen apuakin. Kuitenkin aika usein emo jää silti leikkauttamatta. Tiedätkö miksi? Siksi, että ne muut pennut menivät kuitenkin ihan kivalla rahalla kaupan, ja tää yksi vaan jäi. Ei kannata leikkauttaa, koska niistä saa kuitenkin ihan hyvän taskurahan. Ensi kesänä sitten uudelleen.


Alle viikon ikäisiä kissanpentuja, joilla on vielä kuukausia matkaa luovutusikään.

Seuraava tarina on tosi. Yksittäinen, mutta valitettavan tavallinen. Kotona, lapsiperheessä, perushyvällä hoidolla ja isolla rakkaudella elänyt kissa synnytti yksi, usein kaksi pentuetta joka vuosi yhdentoista vuoden ajan. Koska asuivat maalla ja kissa ulkoili vapaana, löytyi aina kolli, joka nartun astui. Pennut hoivattiin rakkaudella ja huolenpidolla ja etsittiin niille aina uudet kodit, pikkurahalla, eli ei edes eurojen kiilto silmissä. Ihmiset olivat kivoja, kissoista selvästi tykättiin. Pentutehtailua? No ei tulisi mieleenkään, kenellekään, kissoillahan oli hyvä olla. Leikkauttamisesta puhuttiin lukuisia kertoja, mutta koska pennuille löytyi aina kodit, sitä en nähty tarpeelliseksi. Paitsi että kun tekee pennut yhdentoista vuoden ajan kaksi kertaa vuodessa, on kissa kohtuuttoman kovilla. Ja niin kuoli kovin hoikka, jatkuvasti imettävä emo lopulta viimeiseen tiineyteen, kun jatkuvista tiineyksistä hapertunut kohtu repesi. Sen elämäkään ei kovin luksusta näin kokonaisuudessaan ollut, vaikka se kehräsi silittäessä ja tykkäsi ihmisistään. Lopulta se oli täysipäiväinen synnytystehdas koko elämänsä.

Jos itse olisin pentua hankkimassa, enkä itse toimisi eläinsuojeluyhdistyksessä, mietin vain, ymmärtäisinkö itse, mikä vastuu minulla on osana tällaisen toiminnan jatkumista. Otan pennun, rakastan sitä ja hoidan sen hyvin - mutta millä hinnalla? Tiedänkö oikeasti, haluanko tietää, haluanko selvittää, pystynkö selvittämään, miten sen emo oikeasti voi ja millä hinnalla emo pentuja vuosikausia maailmaan puskee? Tarina oli todellinen, yksittäinen, mutta ei ollenkaan harvinainen. Niin kauan, kun pentuja menee kuumille kiville, niin kauan on myös heitä, ihan tosi hyviä ja kivoja ihmisiä, jotka myös ymmärtämättömyyttään pennuttavat emoja vuodesta toiseen emon kärsimyksestä piittaamatta tai sitä ymmärtämättä. Ja se on niin surullista siinä pentubuumissa, jossa ihmisen on tärkeintä saada se pentu, ei niinkään se, mistä se pentu tulee ja onko itse osa ongelmaa, ehkä tietämättäänkin.


Eläinsuojeluyhdistyksellä hyvässä hoidossa kasvaneita alle luovutusikäisiä pentuja.


Kun tarkastellaan kissan arvoa, ei kyse ole vain siitä, saako ihminen pennun "jostain", ja pitääkö hän itse sitä hyvin. Ongelma on se, että kotikissojen pennuttaminen on aika harvoin kovin vastuullisesti hoidettua. Koirien yleisesti muotoillut pentutehtailun kuvaukset eivät välttämättä osu kissoihin, eikä pentutehtailija ole vain se, joka myy pennun parkkipaikalla takakontista, tai jonka emoa et näe. Yhtä lailla hän, joka tuuppaa kissaryhmät täyteen söpöjä pentukuvia, voi olla pennuttanut kissansa tavalla, joka ei ole kovinkaan eettinen.

Valitettavasti hyvin harva tutkituttaa emoa ja isää millään tavalla ennen pennutusta, ja usein pentujen isää ei edes tiedetä. Sisäsiittoisuus mielletään populaatioiden ongelmaksi, mutta sitä on kyllä varsin paljon myös kotipennutuksissa. Kotipennutusten pentuja erittäin harvoin luovutetaan rokotettuna, ei juuri koskaan fiv/felv –testattuna tai leikattuna, hyvä jos hätinä kertaalleen madotettuna. Lisäksi pennutus on liian usein kuin lasten leikkiä, jossa kananmunista haudotaan tipuja ja mietitään sitten, mitä sille elävälle eläimelle pitää tehdä, jos haudonta onnistuukin. Kissa kyllä saatetaan tiineeksi, mutta liian usein edes perusasioista ei oteta selvää ennen kuin kissa jo synnyttää. Kissaryhmät ovat kesäisin täynnä kysymyksiä siitä, mitä pitää tehdä, kun kissa synnyttää, kauanko synnytys saa kestää, mitä tehdä, kun pentu ei juo, mitä tehdä, kun emo ei hoidakaan. Mitä häh, ei täältä mistään saa äidinmaidonkorviketta, eikä mulla ole rahaa viedä synnytyksen pieleen mennessä kissaa eläinlääkäriin, ei ole kyytiä eikä päivystävää lähimaillakaan. Pentuja kuolee, kun niille ei osata tehdä mitään, ja sitten todetaan sydänten ja itkuemojien kera somepäivityksessä, että kissavauvat eivät olleet elinkelpoisia, vaikka suurin osa olisi todennäköisesti oikeanlaisessa hoidossa hyvin pienellä avulla päässyt elämänsyrjään kiinni.


Joskus pienet pennut tarvitsevat ihmisen apua päästäkseen elämän syrjästä kiinni.


Jos olisin pentua etsimässä, minulle olisi merkittävä arvo se, että hankin kissan toimijalta, jonka toimintamallin näen eettiseksi – oli kyse sitten yksityisestä ihmisestä tai isommasta toimijasta. Ellen sellaisen selvittämiseen pystyisi, olisin mieluummin ilman kissaa kuin tukisin toimintaa, joka saattaa tuottaa kärsimystä jollekin toiselle eläimelle. Jokaisen pennun takana on myös emo ja sisarukset. Miten niille käy? Onko jonkun niiden kohtalo olla sijaiskärsijä siinä, että minä ja pari muuta ihmistä saimme sen niin toivomamme pennun itsellemme? Että minä kissankaipuussani tuin sitä, ettei emoa edes kannata leikata, koska pennuista saa mukavasti euroja kyllä taas jatkossakin, mutta jäljelle jäi se yksi sisarus, jolle ei paikkaa ollutkaan. Joskus sen ylijäämäsisaruksen tarina on onnellinen ja se päätyy yhdistykselle, joskus se taas päätyy jätepentuna kuoppaan. Entä emo? Leikkautettiinko se ehkä sen yhden tai toisen suunnitellun tai vahinkopentueen jälkeen, vai jäikö se tekemään rajattomasti lisää pentueita – ja jos jäi, miten luulen sen voivan jatkuvien tiineyksien jälkeen elävänä synnytyskoneena?

 

Onnekkaita, eläinsuojeluyhdistykselle hyvään hoitoon päässeitä pentuja.

Kysynkin siis uudelleen, mikä sinulle on tärkeää kissanpentua etsiessäsi? Entä, miten pystyt selvittämään, miten eettisesti sinun pentusi on tähän maailmaan tullut? Ihan oikeasti – pyydän: mieti, millaisia valintoja teet, kun kissaa hankit – mistä hankit, milloin hankit ja millaista toimintaa sillä tuet. Pahimmassa pentukuumeessakin pyydän miettimään, haluatko olla osa julmuuden jatkumista. Ole niin kiltti äläkä anna oman kissankaipuusi ajaa etiikan ohi, koska se on isossa kuvassa yhtä kuin jonkun eläimen kärsimys.

 

Kissan arvo syntyy jokaisesta valinnasta. Sinun valintasi saattaa joko olla osa ratkaisua, tai ylläpitää samaa ongelmaa. Millaisen valinnan teet?

 


Elina Kataja

Kirjoittaja toimii Kissankulma ry:n aktiivina ja sijaiskotina. Sijaiskodin arkea pääsee seuraamaan Facebookista Katajankulmalaiset –sivuilta www.facebook.com/katajankulmalaiset