Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaaehtoistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaaehtoistyö. Näytä kaikki tekstit

27. maaliskuuta 2026

💚 Dewin vapaaehtoiset kertovat

 💚Arkea, tunteita ja kissojen pelastamista

Dewin toiminta rakentuu yhdistyksessä toimivien aktiivien varaan, jotka haluavat käyttää aikaansa ja osaamistaan kissojen auttamiseen. Jokaisella vapaaehtoisella on oma polkunsa yhdistykselle, ja usein se alkaa yhdestä kissasta, tietystä hetkestä tai tarpeesta tehdä jotain merkityksellistä.

Katri ja Iitu ovat kaksi tällaista vapaaehtoista. Heidän tarinansa kuvaavat, miten monella tavalla voi tulla mukaan ja miten vahvaksi osaksi Dewin yhteisöä voi kasvaa.

Katri aloitti sijaiskotina kesällä 2022 ja siitä lähtien hänen luonaan on asustellut parisen kymmentä hoitokissaa. Hän on ollut mukana myös hallituksessa, sihteerinä, sijaiskotivastaavana ja kissatiimiläisenä. Katrin mukaan hän tarvitsi elämäänsä merkityksellisyyttä.

“Kaipasin elämääni jotain merkityksellistä tekemistä ja harrastusta.”

Iitu puolestaan tuli mukaan loppuvuodesta 2020. Ensimmäinen oma kissa, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitu Hilda sai hänet rakastumaan eläinsuojeluun ja johdatti Dewin vapaaehtoiseksi. Sittemmin Iitu on ollut mukana lähes kaikessa Dewin toiminnassa.

“Hilda oli populaatiokissa, joka sai rakastumaan eläinsuojeluun.”

Katrin ja Iitun kokemuksista näkee, että vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Jokainen voi tulla mukaan omalla tavallaan, omalla ajallaan ja omalla osaamisellaan. Jokaisen panos on tärkeä.  

Iitu pitelee hymyillen molempia kissoja sylissään.
Iitu syksyllä 2020 ensimmäisten sijaiskotilaistensa Talvikin ja Mielikin kanssa.


🐾 Arki sijaiskotina – mitä vapaaehtoinen oikeastaan tekee?

Sijaiskotitoiminta on yksi Dewin vapaaehtoistyön kulmakivistä. Sijaiskoti on paikka, jossa kissa saa rauhoittua, toipua ja opetella luottamaan ihmiseen. Katrin ja Iitun kokemukset näyttävät, miten monimuotoista ja vaihtelevaa arki voi olla.

Katrin mukaan tavallinen päivä ei juuri eroa elämästä ilman sijaiskissoja, rutiinit ovat samat kuin omien kissojen kanssa. Suurin muutos tulee silloin, kun talossa on pentuja, sillä niiden aiheuttaman sotkun määrä on ihan tolkuton.

Katrin koti on muokkautunut kissaystävälliseksi vuosien varrella: aluksi käytössä oli kokonainen kissahuone ja myöhemmin erillinen työhuone, jossa hoitokissat saavat olla rauhassa. Useimmat kissat oppivat kuitenkin nopeasti, millaista arki ihmisen kanssa on.

Iitulla arki puolestaan rytmittyy usein kissan lääkityksen mukaan, sillä hän ottaa usein vastaan kissoja, jotka tarvitsevat erityisiä hoitotoimenpiteitä ja lääkinnällistä apua.

Vaikka arki voi olla sotkuista, aikataulutettua ja joskus raskastakin, molemmat kuvaavat sitä ennen kaikkea palkitsevaksi. Jokainen pieni edistysaskel on voitto, sekä kissalle että vapaaehtoiselle. 


💚 Luottamuksen rakentuminen – vapaaehtoistyön sydän

Luottamuksen syntyminen on yksin niistä asioista, joiden vuoksi moni vapaaehtoinen jatkaa eläinsuojelutyötä vuodesta toiseen. Se on konkreettinen muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään: jotta kissa, joka ei ehkä ole koskaan saanut kokea turvaa, voi vihdoin elää rauhassa ja turvassa. 

Katrille luottamus näyttäytyy usein leikin kautta, kun näkee, että kissa kerää rohkeutta ja saa ehkä elämänsä ensimmäisiä positiivisia kokemuksia ihmisestä.

Iitulle puolestaan silloin kun pelon alta paljastuu kissan oma persoona. 

"Melkein ratkeaa ilosta, kun näkee kissan oman persoonan pelon alta.”

Nämä tilanteet eivät synny tyhjästä. Ne ovat seurausta vapaaehtoisen tekemästä työstä ja niistä lukemattomista pienistä teoista, joita kukaan ulkopuolinen ei näe: rauhallisista hetkistä lattialla, hitaista lähestymisistä, toistuvista rutiineista, lempeistä sanoista ja siitä, että joku jaksaa yrittää uudelleen päivä toisensa jälkeen. 

Juuri tällaiset hetket muistuttavat, että vapaaehtoistyö ei muodostu vain käytännön tehtävistä, vaan myös turvan rakentamisesta, luottamuksen ansaitsemisesta ja mahdollisuuden antamisesta. Ja siksi sellaiset hetket tuntuvat niin suurilta. 

Iitun kissa maireannäköisenä ja taustalla linna
  Sijaiskotielämän pieniä iloja: poseeraushetki linnan valtiaana.


🐾 Luopuminen – osa vapaaehtoisen matkaa

Sijaiskotitoimintaan kuuluu myös luopuminen, joka on yksi niistä hetkistä, joissa vapaaehtoistyön merkitys konkretisoituu. Kun kissa on saanut sijaiskodissa turvaa, hoitoa ja aikaa toipua, vapaaehtoinen pääsee näkemään työnsä tuloksen: terveen kissan, joka on valmis omaan kotiin. 

Katrille luopuminen on ennen kaikkea iloinen hetki, sillä työ on ikään kuin saatu päätökseen.

“Adoptiot ovat olleet iloisia ja helpottavia. On ihanaa palata normaaliin arkeen ja alkaa odottaa seuraavaa hoitokissaa.”

Iitulle sen sijaan tunnesiteet ovat suuria, mutta tieto oikeasta kodista tekee irti päästämisestä kevyempää.

“Tunnesiteet ovat isoja, mutta kun tietää että kissa pääsee juuri oikeaan kotiin, se helpottaa.”

Luopuminen ei kuitenkaan ole vain henkilökohtainen kokemus, vaan osa vapaaehtoistyön ketjua. Adoptiotiimi tekee huolellista työtä ja sijaiskodit tietävät, että jokaiselle kissalle etsitään koti, joka vastaa juuri sen kyseisen kissan tarpeita. Siksi luopuminen ei tunnu menettämiseltä, vaan pikemminkin yhteiseltä onnistumiselta. Se on hetki, jolloin vapaaehtoinen näkee, että omalla panoksella on ollut merkitys. Juuri se antaa voimaa ottaa vastaan seuraavan kissan, seuraavan tarinan ja mahdollisuuden auttaa. 


💚 Haasteet, jotka eivät näy ulos päin

Eläinsuojelutyö ei ole pelkkiä onnistumisia tai suloisia kissavideoita. Vapaaehtoisten arjessa on myös hetkiä, jotka eivät aina päädy sosiaalisen mediaan: epävarmuutta, huolta ja tilanteita, joissa ei tiedä miten kaikki tulee päättymään. Juuri näissä hetkissä vapaaehtoistyön todellinen luonne näkyy kaikkein kirkkaimmin. 

Katri on kohdannut niin sairaita kuin synnyttäviä kissoja sekä pentujen menetyksiä. Yksi mieleenpainuvimmista öistä oli se, kun hän ja toinen vapaaehtoinen syöttivät pentuja aamukolmelta, uupuneina mutta päättäväisinä.

“Pimein hetki ennen aamunkoittoa, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.”

Iitulla on ollut hoidossaan kissoja, jotka ovat avanneet haavoja, hyökänneet kivun vuoksi tai tarvinneet intensiivistä hoitoa. Joskus se tuntuu vaikealtakin.

“Vaikeinta on, kun kissa ei ymmärrä, että yrität auttaa.”

Nämä tilanteet ovat raskaita, mutta ne ovat myös osa vapaaehtoistyötä. Sitä puolta, jonka vain harva näkee. Jokainen vaikea tilanne on osoitus siitä, miten paljon vapaaehtoiset antavat itsestään, ajastaan ja tunteistaan kissojen vuoksi. 

Sen vuoksi yhteisö on niin tärkeä. Dewissä kukaan ei jää yksin, sillä aina on joku, jolle voi soittaa, joka tulee avuksi, joka ymmärtää ja osaa toimia tilanteessa. Vapaaehtoistyö ei ole yksinäistä taistelua, vaan yhdessä kannattelemista: voimaa, joka syntyy ihmisistä, jotka haluavat auttaa silloinkin kun on kaikkein vaikeinta. 

kissa makoilee lattialla ja katsoo yläviistoon kameran yli
   “Forget me not Sussu, yksi monista Dewillä olleista kissoista, jotka ovat saaneet uuden alun.


🐾 Vapaaehtoistyö – Mikä saa jatkamaan?

Kun kysyy vapaaehtoisilta, mikä saa heidät jatkamaan vuodesta toiseen, vastaukset palaavat yhä uudelleen samoihin teemoihin: yhteisöön, onnistumisiin ja siihen tunteeseen, että omalla panoksella on merkitystä. Katri kiteyttää asian yksinkertaisesti:

“Dewin voima on yhteisössä. Kukaan ei tee tätä yksin.”

Iitulle jokainen kotiin päässyt kissa on muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään, jokainen oman kodin saanut kissa kannustaa jatkamaan eläinsuojelutyötä. 

Vapaaehtoistyö Dewissä ei ole yksinäistä puurtamista, vaan yhdessä rakentamista. Se on sitä, että joku vastaa viestiin keskellä yötä, joku tulee auttamaan eläinlääkärikäynnille, joku kuuntelee kun on ollut raskas päivä. Se on oppimista, jaksamista ja toisten tukemista ja juuri tämä yhteisöllisyys tekee eläinsuojelutyöstä niin erityislaatuista.

Kun vapaaehtoinen näkee, että kissa saa uuden alun tai kun vaikea tilanne ratkeaa yhdessä, syntyy tunne joka kantaa pitkälle.


💚 Mitä kaikkea vapaaehtoistyö voi olla?

Dewissä vapaaehtoistyö ei ole vain sijaiskotina toimimista. Yhdistyksen arki rakentuu monista erilaisista tehtävistä ja jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan oman palasensa kokonaisuuteen. Katrin ja Iitun kokemukset osoittavat, että mukaan voi tulla hyvin monella tavalla. 

Katri on vuosien aikana ollut useassa roolissa ja hän kuvaa vapaaehtoistyötä näin: “Aina saa apua ja neuvoja, yksin ei tarvitse jäädä.” 

Iitu puolestaan on tehnyt kaikkea kissojen loukutuksista eläinlääkärikäynteihin. Hänelle vapaaehtoistyö on ollut tapa oppia ja kasvaa: “Sijaiskoteilu vaatii aikaa, jaksamista ja halua oppia.”

Eläinsuojelutyö näkyy monessa muussakin muodossa kuin sijaiskoteiluna. Loukutustiimi tekee työtä ulkona elävien kissojen parissa; sometiimin vapaaehtoiset kertovat kissojen tarinoita eteenpäin ja tiedottavat yhdistyksen tapahtumista. Tapahtuma- ja varainhankintatiimi suunnittelee kannatustuotteita ja järjestää tempauksia ja keräyksiä, jotka tuottavat varoja ja näkyvyyttä. Autoapulaiset auttavat kissojen ja kissantarvikkeiden kuljetuksissa. Sijaiskotien tukena toimii kissatiimi, joka vastaa kysymyksiin, neuvoo ja auttaa arjen tilanteissa. Taustalla Dewin hallitus pitää huolta siitä, että toiminta rullaa ja pysyy vakaana.

Dewin vapaaehtoistoiminta rakentuu ihmisistä, jotka haluavat antaa kissoille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan jotakin ainutlaatuista. 

Jos joskus mietit, voisiko sinulle olla paikka tässä joukossa, älä epäröi lähteä kokeilemaan. Dewissä jokaiselle löytyy oma tapa auttaa. 

kissa nukkuu levollisen näköisenä
 Rauha, turva ja uni. Sitä vapaaehtoistyö mahdollistaa.


 – Omppu, Dewin aktiivi

24. toukokuuta 2025

Työharjoittelu Dewillä

Eläinsuojelutyötä voi tehdä monella eri tavalla, kuten Dewiä pitkään seuranneet jo tähän mennessä varmasti tietävät. Tässä postauksessa Dewin ihka ensimmäisenä harjoittelijana ollut Veeku kertoo tekemästään työharjoittelusta ja siitä, miten hän alkujaan tutustui Dewiin ja minkälaisen työharjoittelun Dewillä voi suorittaa. - Ruu, blogivastaava


Olen Veeku, ja teen tällä hetkellä vapaaehtoishommia Dewillä sometiimissä, tapahtumatiimisssä, kannatustuotetiimissä ja hallituksessa varajäsenenä. Aloitin Dewillä vuoden 2024 syyskuussa eri tavalla kuin kukaan koskaan aiemmin, Dewistä nimittäin tuli työharjoittelupaikkani. Tässä blogipostauksessa kerron kokemuksistani työharjoittelusta sekä siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin.

Jos lukijoiden joukossa on sellaisia, jotka pohtivat työharjoittelun mahdollisuutta Dewillä, tämä juttu on hyvä lukea loppuun. Kerron nimittäin kokemuksieni lisäksi siitä, millaisen alan harjoitteluja Dewillä on mahdollista suorittaa ja mitä vaatimuksia harjoitteluun liittyy.

Yksi harjoittelutehtävistä oli Dewin jäsenkirjeen taitto. Muun muassa tämä kuva Maustemäen Chakalakasta valikoitui joulukuun jäsenkirjeen kuvitukseksi. Chakalaka adoptoitiin Dewiltä viime vuoden marraskuussa.

Yksi harjoittelutehtävistä oli Dewin jäsenkirjeen taitto. Muun muassa tämä kuva Maustemäen Chakalakasta valikoitui joulukuun jäsenkirjeen kuvitukseksi. Chakalaka adoptoitiin Dewiltä viime vuoden marraskuussa.


Oma polkuni Dewille


Löysin Dewin vuoden 2024 kesällä hieman sen jälkeen, kun olin muuttanut Turkuun. Opiskelin silloin vielä ammattikorkeakoulussa liikkuvaa grafiikkaa, mutta täysien opintopisteiden suorittamisesta puuttui vielä työharjoittelu. Sen löytäminen oli osoittautunut suureksi haasteeksi alalla, jota en enää kokenut itselleni sopivaksi. Kunnes Dewi putkahti elämääni täysin sattumalta.

Eräänä iltana kotimatkalla kaverini kanssa pysähdyimme katselemaan Aurajoella uiskentelevia lintuja. Pian seuraamme liittyi kolmas henkilö, jonka kanssa juttu luisti hyvin ja ennen pitkää hän kertoi meille Dewistä. Kiinnostuin heti: mikäs tämä tällainen yhdistys oikein on?

Tutustuttuani Dewin toimintaan kävin yhdistyksen järjestämällä kissapiknikillä, jonka jälkeen rohkaistuin kysymään työharjoittelun mahdollisuudesta. Tämän jälkeen osallistuin myös sijaiskotiperehdytykseen. Dewillä ei ollut ikinä ennen ollut työharjoittelijaa, joten aluksi vaikutti siltä, että sen toteuttaminen olisi turhan hankalaa. Alun perin sainkin kieltävän vastauksen, mutta muutaman päivän päästä silloinen sometiimivastaava otti minuun uudestaan yhteyttä ja kertoi harjoittelun sittenkin onnistuvan.

Esimerkki harjoittelutyöstä Dewin somea varten: kuvakollaasi kaikista menehtyneistä Saariston populaation kissoista.


Työharjoittelukokemukseni


Aloitin harjoittelun syyskuussa osana Dewin some- ja tapahtumatiimiä. Vaikka suoritin harjoittelua, ja minulla oli tyypillinen 40 viikkotunnin työaika, käytännössä olin aivan samanlainen vapaaehtoistyöntekijä kuin muutkin dewiläiset. Samat oikeudet ja velvollisuudet koskivat niin minua kuin muitakin vapaaehtoisia.

Pääasiassa tein mainoksia keräyksiin, kirjoitin ja muotoilin jäsenkirjettä sekä suunnittelin Dewin YouTubeen tulevia videoita ja grafiikoita. Työ oli suurilta osin hyvin itseohjautuvaa, joten työharjoittelu Dewillä opetti erityisesti vastuunkantoa ja oma-aloitteisuutta. Tietty luotto omaan arviointikykyyn oli myös tärkeää oppia, sillä oman alani ammattilaisia ei Dewillä oikeastaan ollut.

Harjoitteluni päättyi tammikuun lopussa, mutta kuten alun esittelynikin kertoi, olen edelleen vapaaehtoisena Dewin riveissä. Tykästyin tähän yhteisöön ja työhön, jota teemme, joten ei ollut mikään vaikea valinta jatkaa vapaaehtoisena harjoittelun jälkeenkin.

Ja jos totta puhutaan, olin jo päättänyt liittyä Dewiin ennen kuin työharjoittelun toteutuminen oli edes varmaa.

Fete Venete Torsti adoptoitiin myöskin viime marraskuussa. Tämä kuva kissatytöstä piristi lokakuun jäsenkirjettä.

Mitä työharjoittelu Dewillä vaatii?


Työharjoittelija Dewillä on täysin samassa asemassa kuin muutkin vapaaehtoiset eli samat vaatimukset pätevät heihinkin. Työharjoittelusta ei ole myöskään esimerkiksi mahdollisuutta saada palkkaa. Koska Dewillä ei ole kissataloa, vaan kissat majailevat yhdistyksellä olonsa ajan sijaiskodeissa, esimerkiksi eläintenhoitajat eivät voi suorittaa harjoittelua Dewillä. Vapaaehtoistyö on yleensäkin satunnaista, joten tällä hetkellä on vain muutama ala, jonka opiskelijoille löytyy riittävästi hommia harjoittelun suorittamiseen. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi graafinen suunnittelu, sosiaalinen media, markkinointi tai muu vastaava koulutus.

Harjoittelijalta vaaditaan:
  • Täysi-ikäisyyttä, jotta voi liittyä Dewin Discord-kanavalle. Kaikki tärkeä kommunikaatio käydään siellä.
  • Osallistumista sijaiskotiperehdytykseen. Perehdytys ei kuitenkaan tarvitse olla käytynä ennen harjoittelun alkamista, vaan siihen voi osallistua sitten, kun seuraava perehdytys pidetään.
  • Tarvittavat ohjelmistot omasta takaa. Dewillä ei myöskään ole toimistoa, eli kaikki tehdään etätyönä.
  • Työtapaturmavakuutus opiskelijan oppilaitoksen kautta, sillä Dewi ei voi vakuuttaa vapaaehtoisiaan. 
Ja tietenkin on ehkä itsestäänkin selvää, mutta työharjoittelijan olisi oltava kiinnostunut Dewin arvoista ja toiminnasta kissakriisin ratkaisemisessa.

Realismin nimissä on hyvä pitää mielessä, että kaikki Dewillä ovat vapaaehtoisia. Vaikka kaikki edellä mainitut ehdot täyttyisivät, Dewillä ei silti välttämättä ole juuri sillä hetkellä resursseja valvoa antoisaa työharjoittelua. Oma vinkkini on, että mikäli opinnot sen sallivat, harjoittelun voisi jakaa pidemmälle aikavälille. Näin ei haittaa, vaikka välillä on hiljaisempiakin aikoja. Suosittelen rohkeasti ottamaan yhteyttä ja kysymään asiasta!

 

 – Veeku, sometiimi, tapahtumatiimi & hallituksen varajäsen






26. maaliskuuta 2024

Kissa ei ole villikissa - Dewin teema vuonna 2024

“Kyllä nuo villikissat nyt luonnossa pärjää, kerta villejä ovat”, lausahti tuttavani ihmeissään kertoessani vapaaehtoistyöstäni Dewissä. “Kun ei niitä sitten vaan tapeta kaikkia? Jos on niin villejä ettei koskaan ole nähneet ihmistä?”, jatkoi hän. 

Niin, villejä. Mitä teille tulee mieleen sanasta villi? Bengalin armottomat tiikerit, savannin pelätyimmät pedot eli leijonat? Uhkaavat saalistajat? Hurjat tappajat? 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan määritelmä sanalle ‘villi’ eläinten kohdalla on “vapaana luonnossa elävä, kesyttämätön”. Senhän mukaan populaatiokissat ovat villejä, eikö? Nehän elävät vapaana luonnossa, luonnon varassa jopa. Ja ovat kesyttämättömiä kuin mitkä!

Kuvassa esiintyvä Saariston Antero eli ''vapaana luonnossa''

Asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Toki populaatiokissat elävät “vapaana” luonnossa ja osittain luonnonvaraisinakin, vaikka suuri osa saa ruokansa ihmisten, ruokkijoiden tarjoilemana. Populaatiokissat eivät kuitenkaan selviä luonnon varassa, sillä keskimääräinen elinikä on siellä 2-4 vuoden tietämillä. Valvomatta ulkoileva kotikissa elää helposti yli 15-vuotiaaksi, myös ulkoilevat kotikissat elävät populaatiokissoja pidempään.

Populaatiokissat voivat yksilöinä olla kesyttämättömiä, sillä joillain ei ole yhtäkään ihmiskontaktia elämänsä aikana. Kissat joista kissoina puhumme, toiselta nimeltään kesy- tai kotikissat, eivät kuitenkaan lajina ole kesyttämättömiä. Ihminen on aloittanut kissojen kesyttämisen yli 10 tuhatta vuotta sitten, mikä on johtanut täälläkin kotikissana tunnetun lajin kehittymiseen. Ja kyllä, sellainen kissalaji on olemassa kuin villikissa, toisilta nimiltään euroopanvillikissa ja metsäkissa. Miten se eroaa kotikissasta? No, villikissa voi esim. kaataa ja syödä saksanhirven vasan päivälliseksi.

Kuvassa olevat Saariston kissat, Auri, Eevaliisa, Antero ja Pirjo, saatettiin viimeiselle matkalle.

Populaatiokissat eivät ole kesyttämättömiä villikissoja, vaan ihmisistä vieraantuneita, villiintyneitä kissoja. Tämä fraasi opetetaan jokaiselle dewiläiselle heti ensimmäisessä perehdytyksessä, sillä termin “villikissa” käyttäminen populaatiokissojen kohdalla on kaikin tavoin väärin, niin biologian kuin semantiikan osalta. 

Puhumalla villikissoista ylläpidämme vahingollista kulttuuria, joka esittää meille niin rakkaat, ainoastaan hieman arat, ihmisestä vieraantuneet populaatiokissat jopa vaarallisina ja uhkaavina vieraslajin edustajina, jotka pitäisi metsästää pois. Me sen sijaan näemme aitiopaikalta populaatiokissojen kesyyntymisen rakkaudenjanoisiksi sylivauvoiksi, kun olemme kärsivällisellä työllä saaneet herätettyä kissan ihmistä rakastavan puolen esiin, joka on toden totta kissojen geeneihin sidottu evoluution ja vuosituhansia kestäneen kesytystyön seurauksena.

Kuvassa esiintyy 10 Saariston populaation kissaa. Löydätkö kaikki?

Pyydämme, älkää puhutko villikissoista vaan villiintyneistä tai ihmisistä vieraantuneista kissoista puhuessanne Suomen kissakriisistä ja populaatiokissoista. Suomessa ei ole villikissoja, ainoastaan yksi villikissalaji ja senkin nimi on ilves. 


Kissa ei ole villikissa.

Saariston Sulo päätti eräänä päivänä ottaa päivänunet sijaisihmelön (@kittiediaries) vieressä, vaikka joidenkin mielestä hänet olisi pitänyt ampua villiintyneisyytensä takia.

Lähteet: A revised taxonomy of the Felidae -teos (2017)

- Sofia, vuoden 2024 hallituslainen, kissavastaava sekä sometiimiläinen



21. syyskuuta 2023

Kodin vaarat kissoille

Kotitalouksissa on useita riskitekijöitä kissoille, jotka uteliaisuuksissaan löytävät korkeimpien huonekalujen päälliset ja pienesineet sängyn alta. Yleissiivouksella koti pysyy pääasiassa kissaturvallisena, mutta tarkempaa huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi avoimiin ikkunoihin, palaviin kynttilöihin, koloihin ja aukkoihin esim. sokkelissa tai huonekaluissa, sekä huonekasveihin. Lisäksi korkeat tai kiikkerät huonekalut kannattaa kiinnittää seinään esimerkiksi ruuveilla ja pulteilla, sekä noudattaa varovaisuutta erityisesti kuumien sähkölaitteiden, esimerkiksi lieden kanssa. Lisätietoa kissoille vaarallisista kasveista löytyy täältä, ja kissojen turvallisesta ulkoilusta täältä.


Kesäyön Kääpä rakastaa ruokaa, eikä pöydälle voi jättää namipusseja näkyville.

Kodin turvallisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan oman kissansa tasolta: millaisiin paikkoihin kissasi tykkää piiloutua, onko kissa taitava avaamaan kaappeja vai ennemminkin kasvit ja huonekalut rauhaan jättävää tyyppiä? Liian varovainen riskien kartoituksessa ei voi olla. Esimerkiksi uuteen taloon muuttaessa tai kissaa hankkiessa tulee etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja, jotta kissan kanssa jaettu arki olisi sekä lemmikille että omistajalle mahdollisimman huoletonta ja turvallista.


Vierasesineet

Vierasesine tarkoittaa mitä tahansa pientä esinettä, joka kulkeutuu ihon alle tai kehon aukkoihin. Kissojen kohdalla tämä tarkoittaa pääasiassa esineitä tai aineita, jotka kulkeutuvat kissan elimistöön etenkin nieltynä. Silloin vaarana on suolitukos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa kuolemaan. Vierasesineitä voivat olla esimerkiksi narut, kuminauhat, hiuslenkit, paristot, lääkkeet, kemikaalit, ja jopa kissoille tarkoitetut lelut. Useista kissanleluista irtoaa helposti pieniä osia, kuten sulkia tai vaahtomuovia. Rikkinäiset lelut tulee hävittää, ja helposti hajoavat lelut pitää poissa kissan ulottuvilta, jos kissalla on taipumusta esimerkiksi purra lelujaan.

Kesäyön Kääpän mielestä kengännauhat ovat oiva lelu. Vain valvonnan alaisessa käytössä Kääpä-hyvä!

Myrkytykset

Kissat ovat erityisen alttiita myrkytyksille sekä niistä aiheuttaville aineille, ja ne sietävätkin niitä koiraa huonommin. Tähän syynä on kissan elimistön erilainen tapa käsitellä kemikaaleja, eläimen pieni koko, sekä myrkytysvaaran vähättely: kissat pääsevät koiraa useammin erilaisiin pieniinkin paikkoihin tai saavat kulkea ympäristössään vapaammin kuin koirat. Lisäksi kissa pesee itseään tehokkaasti, jolloin elimistöön on mahdollista päätyä haitallisia kemikaaleja.

Kodissa käytettävät siivousaineet kannattaa tarkistaa myrkkyjen varalta ja suosia ekologisia puhdistusaineita, jotka eivät sisällä kovia kemikaaleja. Kemikaaleista erittäin vaarallinen kissalle on jäätymistä estävä pakkasneste etyleeniglykolia, jota käytetään esimerkiksi tuulilasinpesunesteissä. Kissalle tappavaksi annokseksi riittää 1,4ml/kg, joka imeytyy erittäin nopeasti. Elimistöön nestettä voi päästä esimerkiksi automatkalla vuotaneesta kanisterista, jos kissa pääsee nuolemaan ainetta.

Päihteet, kuten nikotiini ja kannabis, eivät ole turvallisia kissalle, eikä niitä tulisi jättää asuntoon kissan saataville.

Myös useat yleiset ruoka-aineet aiheuttavat myrkytysoireita! Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kissoille EI SAA syöttää ihmisille tarkoitettuja ruokia. Turvallisinta on ostaa kissalle laadukasta kissoille tarkoitettua ravintoa.


Myrkylliset tai haitalliset ruoka-aineet:

Tee, kahvi, virvoitus ja energiajuomat

Alkoholi

Laktoosipitoiset maitotuotteet

Hiivapitoiset taikinat

Raaka kala (usein syötettynä)

Koiranruoka pääsääntöisenä ruokana

  • Kissan ja koiran ruokavalio sekä tarpeet poikkeavat toisistaan merkittävästi, sillä kissa on lihansyöjä ja koira sekaruokailija
  • Kissa ei saa koiranruoasta riittävää määrää proteiinia sekä tarvitsemiaan kivennäisiä tai aminohappoja, esim. elintärkeää tauriinia, jota ei välttämättä löydy koiranruoista
  • Tauriinin puute voi johtaa mm. kissan sokeutumiseen tai sydänlihastulehdukseen
  • Lähde: Kotiliesi: kissalle koiranruokaa-artikkeli

Sitrushedelmät

  • Sitrushedelmät sisältävät eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa
  • Eteeriset öljyt voivat iho-oireiden ohella vaikuttaa syötynä keskushermostoon aiheuttaen mm. vapinaa ja kohtauksia
  • Sitruunahappo voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten ripulia ja oksentelua
  • Lähde: Untamed: can cats eat oranges?

Ihmisille tarkoitettu tonnikala

  • Kissoille ei tule missään nimessä syöttää ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä
  • Kissojen tonnikalaan on lisätty E-vitamiinia keltarasvataudin välttämiseksi
  • Runsas tonnikalan syönti voi johtaa elohopeamyrkytykseen, jonka oireita ovat lihasheikkous, vapina ja kohtaukset
  • Keltarasvatauti aiheuttaa kipua, kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja liikkumisvaikeuksia
  • Lähteet: Your vet online: can I feed my cat tuna? sekä Kasey: kissan ruokinta

Suklaa

Kesäyön Kääpä päätti eräänä päivänä varastaa sijaisihmelön suklaacroissantin. Onneksi leivonnainen päätyi Kääpän suoliston sijaan suoraan hiekkalaatikkoon.

Ruoka-aineet, joiden haittavaikutuksia ei vielä tunneta tai tutkimustieto on vähäistä:

Avokado

Ksylitoli

Pähkinät

Rusinat ja viinirypäleet

Sipulit ja valkosipuli

Kesäyön Kääpä on myös kiinnostunut viikkosiivouksesta. Kaikki on hyvin kunhan Kääpä ei pääse pesuaineisiin käsiksi.

Myrkytysoireet kissalla

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, mutta tyypillisesti myrkytys ilmenee kissalla suolisto-oireina (oksentelu ja ripuli) etenkin nieltyjen esineiden kohdalla, hengitysoireina (hengitysvaikeudet, yskiminen, aivastelu), neurologisina oireina (tärinä, vapina, kouristelu, nykiminen, tajuttomuus, apatia), iho-oireina iholla tai suussa (voimakas punoitus, turvotus, voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut iho) sekä munuais- ja maksavauriot (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, laihtuminen, oksentelu, ihon keltaisuus). Myrkytystä epäiltäessä ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro epäily myrkytyksestä, kuvaile oireita sekä oireiden alkamista. Estä myös kissaa pesemästä itseään, sillä jos myrkytystä aiheuttavaa ainetta on tämän turkissa, ainetta päätyy lisää tämän elimistöön.

- Auli ja Anu, sometiimi

4. elokuuta 2023

Feline hyperesthesia syndrome - kavereiden kesken FHS

Feline hyperesthesia syndrome on huonosti tunnettu kissojen oireyhtymä. Oireyhtymällä on englanniksi useita nimityksiä (esim. rolling skin syndrome, twitch-skin syndrome, psychomotor epilepsy) 

Feline hyperesthesia syndrome, eli kissojen hyperestesia on kuitenkin nimityksistä vakiintunein. Tässä postauksessa käytän oireyhtymästä lyhennettä FHS tai hyperestesia. Hyperestesia tarkoittaa havaitsemisen häiriötä, jossa alueen tuntoherkkyys on lisääntynyt epänormaaliksi. FHS:ssä tuntoherkkä alue rajoittuu usein selkään ja/tai hännän tyveen.

Oireyhtymän ilmenee kohtauksin, jonka yleisin oire on kissan väreilevä tai nykivä selkä. 

​FHS:n kohtauksen oireita voi olla mm. 

  • Väreilevä selkä
  • Hännän nykiminen
  • Laajaeleinen hännän liikehdintä
  • Ahdistuneisuus
  • Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
  • Hallusinaatiot
  • Laajentuneet pupillit
  • Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen/sinkoilu
  • Mourunta
  • Jalan rummuttaminen
  • Hallitsematon virtsaaminen 
Video on katsottavissa vain Youtubessa ikärajan vuoksi, mutta siitä tulee selkeästi ilmi erilaiset oireet, esimerkiksi hännän pureminen. 


Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä
kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä tai sijaistoiminnosta. Oireyhtymä puhkeaa usein
aikuisiällä, ja sille laukaisevia tekijöitä voi olla esim. ihosairaudet, stressi ja kiputilat.

FHS:ää hoidetaan paneutumalla kohtauksien laukaisijaan. Kohtaukset saattavat esiintyä aina tietyn kaavan mukaan, jolloin kohtauksen laukaisija on helpommin huomattavissa. Toisinaan kohtauksien laukaisijan voi helposti yhdistää kohtausten alkamiseen ja kohtauksiin pystytään puuttumaan kotikonstein tekemällä arjessa muutoksia. Joskus apu voi löytyä viljattomasta ruoasta tai stressiä lievittävistä lisäravinteista, ja stressin aiheuttajaan puuttumalla. Stressiä voi aiheuttaa mm. virikkeetön ympäristö, muutokset ympäristössä tai arjessa, omistajan stressi, toinen kissa, lajitoverin puute, ympäristön äänet (työmaa, naapurit yms.), vähäinen aktivointi, rutiinien puute ja liiallinen yksinolo. 

Toisinaan kohtauksia tulee harvoin ja kissan elämänlaatu pysyy kohtauksista huolimatta hyvänä. Kun kohtauksia alkaa esiintymään usein tai kohtaukset ovat pitkäkestoisia tai kissa on kohtauksen aikana vaaraksi itselleen, hyperestesian kanssa tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, avuksi kannattaa ottaa kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Hyperestesian toteamiseen ei ole mitään täsmätutkimusta, vaan diagnoosi voidaan tehdä poissulkemalla vastaavanlaisia kohtauksia aiheuttavat: ihosairaudet, allergia, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä anaalirauhasvaivat. FHS:n kohtauksiin voidaan saada helpotusta epilepsialääkkeillä tai mielialalääkkeillä. Joskus oikean lääkityksen etsimiseen voi mennä aikaa.

Vaikka lääkehoidosta olisikin hyperestesian hoidossa apua, tulisi omistajan korjata ympäristöä ja arkea kissalle sopivammaksi. Tällöin kissoihin perehtyneestä eläintenkouluttajasta voi olla suuri apu. Kouluttajien ominta aluetta on lemmikin hyvinvoinnin parantaminen ja arjen stressitilanteiden ja elinympäristön kartoittaminen. Eläintenkouluttajalta voi saada apua mm. eläinten keskinäisiin ongelmiin, lajityypillisen ympäristön toteuttamiseen, monipuoliseen aktivointiin jne. 


Eläinlääkäreitä, joille FHS on tuttu:

Sari Rytkönen, Koirakissaklinikka, Turku

Johanna Lankila, Aulangon eläinlääkäritalo, Hämeenlinna

Heidi Tiihonen + muu henkilökunta, Catvet kissaklinikka, Helsinki

Iines Savolainen, Salla-Mari Järvinen ja Teija Immonen, Kissaklinikka Felina, Helsinki

Kissojen käyttäytymisongelmiin perehtyneitä ammattilaisia:

Animal Active, Jenni Yli-Tainio

Kissaneuvonta, Riikka Yli-Hulkko

Kissakoulu, Janina Rönnquist

Animal Academy, Salla-Mari Kostia

Animal Update, Verna Vilppula

Lähteet:

Koirakissaklinikka: Hyperestesiasyndrooma ja FOPS

Kissansilmin: Kissan hyperestesiasyndrooma 

Jenny & Lumo

Ohessa kertomus meidän omasta matkasta hyperestesian kanssa:

Kuinka ollakkaan, nelisen vuotta sitten päädyin adoptoimaan 4 kissan sijaiskotiporukasta aran mulkoilijan. Hetkeäkään en ole adoptointipäätöstäni katunut, arasta mulkoilijasta on kuoriutunut lempeä, upea herkkä tyttö. Sielunpuolikkaani. Hän tulee yli sadan kissan populaatiosta ja nimekseen hän sai Lumo von Lojo. 

Lumo on kissa joka kokee tunteet voimakkaasti. Tiedekielessä puhutaan korkeasta emotionaalisesta reaktiivisuudesta. Pääsääntöisesti voimakkaat tunteet näkyvät positiivisissa tunteissa kun Lumo lähes poksahtaa onnesta ja kiintymyksestä. Voimakkaat tunnekokemukset näkyy myös negatiivisissa tunteissa, kuten pelossa, stressissä, turhautuneisuudessa ja ahdistuksessa.

Aluksi kohtaukset alkoivat myöhemmin adoptoidun kissan, Kainon, rohkaistuessa ja omiessa Lumon ruoat, leikit ja hellyyshetket. Jo sijaiskotiaikana Lumo oli kissoista se, joka väisti tomerampia. Myöhemmin kohtauksia on aiheuttaneet naapurien ja rappukäytävän äänet, turhautuminen ja rutiineista poikkeamiset. Joskus myös innokas leikki on kääntynyt yhtäkkiä FHS:n kohtauksen puolelle. 

Videossa näkyy Lumon alkava kohtaus. Lumo on oppinut, että kohtauksen alkaessa sitä lähdetään purkamaan ''hänen huoneeseensa'', missä he treenaavat temppujen tekemistä. Tarkoituksena on harhauttaa Lumoa keksimällä jotain kivaa tekemistä.

Yleensä tiedän jo Lumon kehon jännittymisestä ja hermostuneesta kävelystä kohtauksen pian alkavan. Silloin yritän harhauttaa ja keksiä kivaa tekemistä, ettei kohtaus alkaisi ollenkaan. Kohtaus alkaa yleensä selän nykimisellä ja väreilyllä. Seuraavaksi Lumo alkaa nuolemaan selkäänsä pakonomaisesti ja häntä viuhtoo vimmatusti. Ihan kuin sillä olisi muurahaisia hännässä, selkää kohti kiiveten ja Lumo yrittää tiputtaa niitä pois selkää väristäen, pesemällä ja puremalla ja äkkinäisesti liikkuen. Sitten alkaa säntäily salaman lailla ympäriinsä, kuin se juoksisi henkensä edestä. Säntäilyn pysäyttää tasaisin väliajoin vain sietämättömäksi käynyt selän kutina, jota on pakko jäädä pesemään. Toisinaan Lumo pestessään paukuttaa takajalkaansa maahan ja sitten taas jatkaa silmät lautasina, ahdistuneena pakoon juoksemista. 

Ihan alkuun kohtauksia tuli harvemmin ja osasin yhdistää kohtaukset FHS:ään. Sattumalta olin kuullut oireyhtymästä Dewillä toimiessani troubleshooterina. Aluksi saimme kohtaukset kuriin stressiä lievittävällä lisäravinteella, lisäämällä kiipeilypaikkoja, rutiineilla ja kehittämällä  leikkitapoja ja paikkoja, joita Kaino ei voinut omia. Näihin kuului mm. saippuakuplien puhaltelu ja vesiväreillä maalaaminen. Kehitimme myös Lumolle oman soittolistan kappaleista, jotka saivat kisun rentoutumaan. Aloin soittamaan myös ukulelea, sillä Lumo piti sen kuuntelemisesta ja rentoutui. Pitkään ukulelen soittaminen riitti kohtausten keskeyttämiseen. 

Kuvassa Lumon takana esiintyy Kaino, joka on aivan mykistynyt saippuakuplien kauneudesta

Noin puolen vuoden kuluttua meidän kotijipot eivät olleet tarpeeksi ja kohtaukset puskivat läpi. Varasimme lääkäriajan Koirakissaklinikalle Sari Rytköselle, sillä tiesin hänen hoitaneen muita FHS-kissoja aiemmin. Poissulkevien tutkimusten jälkeen saimme virallisen hyperestesia diagnoosin, sekä lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääke fluoksetiiniin, jonka arvioi olevan meidän tapauksessa todennäköisesti toimivin. Usein kuulemma FHS:n kohdalla joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, mutta meillä tämä meni kerralla nappiin ja mielialalääke toimi todella hyvin. Aloitimme lääkkeen antamisen, kun Lumo oli nyppinyt vatsaan useita kaljuja laikkuja. Pelkäsin lääkkeen tekevän Lumosta zombien ja muuttavan luonnetta erilaiseksi. Lopulta tämä pelko osoittautui turhaksi, mielialalääkkeen kanssa Lumo oli alun väsyneen viikon jälkeen rohkeampi ja reippaampi kuin aikoihin. Kun stressitasot saatiin nollattua, purettiin lääke kahden kuukauden aikana pois. 

Lääkärin ohella turvauduimme viime kesänä Animal Activen eläintenkouluttaja Jenni Yli-Tainion apuun. Tällöin keskityimme arjen rutiineihin, sekä kissojen väleihin, sillä Lumo lopetti minun kanssa leikkimisen jo, kun Kaino tuli samaan huoneeseen. Jennin vinkeillä saatiin Lumolle lisää itseluottamusta ja Kaino oppi antamaan Lumolle tilaa. Muutaman kuukauden kuluttua leikittiin jo upeasti yhdessä porukassa ja Kaino meinasi useasti jäädä Lumo jyrän alle. 

Jenny käyttää tempputreeneissä apunaan naksutinta

Tempputreeneistä on tullut jokapäiväinen rutiini, se on myös aktiviteetti jota voidaan kissojen kanssa suorittaa kahdella naksuttimella samaan aikaan. Nykyään kun huomaan kohtauksen alkavan, kaivan naksuttimen esiin. Lumo pitää temppuilusta niin paljon, että unohtaa heti kaiken muun. Muutamassa kuukaudessa kissat ovat oppineet istumaan, antamaan tassua sekä yläfemman, pyörimään itsensä ympäri, seuraamaan kättä ja tulemaan luokse.

Yksi tasaisemman elämän avain on ollut kissojen pitkät mummulalomat vanhemmillani omakotitalossa. Haaveissa olisi löytää lähitulevaisuudessa meille sopiva omakotitalo kissojen kanssa, jotta saataisiin asunnon ulkopuoliset äänet minimoitua. Pian 2 vuotta hyperestesiakissan kanssa eläneenä, olen huomannut oman stressini vaikuttavan kohtauksiin myös. Ääniyliherkkänä mietinkin, onko naapurien äänet ikinä häirinneetkään Lumoa niin paljon mitä olen luullut, vai ovatko ne stressanneet minua ja Lumo on reagoinut minun stressiin. Koko viime vuosi oli itselleni stressaava usealla elämän alueella ja hermostoni oli lopulta jatkuvassa  ylivireystilassa. Nyt taaksepäin katsoen tuntuu, että Lumo sai kohtauksia eniten juuri silloin kun itse olin eniten kuormittunut. Oman stressin linkittyminen kohtauksiin selittäisi myös miksi kohtaukset ovat riistäytyneet niin nopeasti käsistä. Kun Lumo reagoi minun stressiin ja saa kohtauksen, stressaan taas kohtausta ja tarkkailen silmä kovana jokaista selän pesua, jolloin taas Lumo aistii minun stressin ja nopeasti ollaan ihan suossa. Itseni ylikierroksille menoa rauhoittamaan tein Excel-taulukon, jonka avulla olen pysynyt kärryillä kokonaisuudesta. Tällöin liiallinen yhden kohtauksen panikointi on helpottanut, kun on huomannut sen olevan pieni poikkeus arjessa.

Alussa ajattelin että hyperestesia on vaihe, jonka saamme nopeasti pienillä muutoksilla kuriin ja sitten se on hoidettu. Nyt on opittu, että hyperestesia tulee olemaan osa meidän arkea ja muistuttamaan itsestään kyllä, jos sen unohdamme. Toisaalta, meillä se asettaa hyvinvoinnille tietyn riman ja näyttää nopeasti, kun kissalla on huono olla. Joten lopulta se auttaa herkän kissan kanssa kommunikoimiseen, sillä Lumo osoittaa kyllä jos sillä ei ole arjessa hyvä. Tulevaisuudessa pyrin keskittymään omaan hyvinvointiini enemmän ja kiinnittää huomiota kuormituksesta palautumiseen. Jos kohtaukset alkavat taas lähteä käsistä, emme tällä kertaa epäröisi mielialalääkkeiden käyttöä ja olisimme lääkäriin yhteydessä niiden aloittamisesta.

Aion myös käyttää jatkossa hyvin matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajaa arjen apuna. Toiveissa on myös, että pääsisimme Lumon kanssa ulkoilemaan kissoille tarkoitetussa repussa. Tätä ennen meidän tulisi kuitenkin päästä valjaskammosta pikkuhiljaa eroon, jotta Lumon saisi valjaista kiinni repun hihnaan. Yhdessä ulkoilu turvallisesti todennäköisesti lisäisi molempien hyvinvointia ja pitäisi täten oireilua kurissa.

Lumo von Lojo
- Jenny, Lumo & Kaino

Tekstin kirjoittaja on vanha dewiläinen Jenny, joka toimi aikoinaan niin sijaiskotina kuin troubleshooterina. Jenny on kirjoittanut Dewin blogiin tekstin itsestään, Vammautunut sijaiskotina, jossa hän avaa hyvin omia kokemuksiaan sijaiskotina olemisesta.

31. tammikuuta 2023

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Matti

Olen Matti ja olen ollut Dewin sijaiskotina 5 vuotta, jonka aikana luonani on asunut tähän mennessä 24 Dewin kissaa ja 25. tulee hoitoon lähiaikoina. Olen vapaaehtoistyössäni keskittynyt sijaiskoteiluun ja siitä olen pitänyt kovasti. 

Kun aloitin sijaiskotina, olin hoitanut vain kavereiden kissoja, enkä ollut koskaan omistanut mitään lemmikkieläintä. Olin kuitenkin tykästynyt kissoihin hoitaessani muiden kissoja, joten kun Dewin aktiivina toiminut kaverini ehdotti minulle sijaiskodiksi ryhtymistä, päätin kokeilla sitä, enkä ole päätöstäni katunut. 

Ensimmäiset sijaiskotikissani olivat Rufus ja Gunnar, jotka olivat reippaita ja sosiaalisia kissoja. Heidän kanssaan oli helppo opetella sijaiskotitoimintaa. He ehtivät asua luonani muutaman kuukauden ja heidän muuttopäivänään itkin. Sittemmin olen kokemuksen kautta oppinut paremmin käsittelemään hoitokissoista luopumista ja nykyään kissan muuttaessa loppuelämänkotiinsa, tunnen yleensä vain lempeää haikeutta ja toisaalta iloa siitä, että jälleen yksi kissa on saanut rakastavan kodin. 

Nuutti

Suurin osa hoitamistani kissoista on tullut luokseni suoraan loukutuspaikalta, mutta 10 kissaa on siirretty luokseni toisista sijaiskodeista jonkin haasteen takia. Suurin osa näistä haastekissoista on ollut keskivertoa arempia kissoja, joiden sosiaalistuminen ei ollut kunnolla edennyt aiemmissa sijaiskodeissa, mutta on mukana ollut myös yksi stressipissailusta kärsinyt kissa ja yksi aggressiivisesti käyttäytynyt kissa. Olen halunnut ottaa hoitooni haastekissoja, koska heidän kanssaan saavutetut edistysaskeleet tuovat erityistä onnistumisen iloa ja koen olevani hyvä arkojen kissojen hoidossa. Haastekissojen hoitaminen on vapaaehtoista, eikä niitä aloittaviin sijaiskoteihin tarjota. 

Kuten varmasti kaikissa uusissa asioissa, niin myös sijaiskoteilussa kokemuksen tuoma jatkuva oppinen tuo varmuutta ja tiettyä rentoutta toimintaan. Aluksi esim. piilottelevat kissat melkein särkivät sydämeni, koska tuntui pahalta, että juuri ulkoa pelastettu kissa pysytteli piilossa, eikä luottanut yhtään ihmiseen. Dewiltä saamieni tietojen ja käytännön kokemuksen ja kautta olen kuitenkin oppinut, että piilottelu on kissalle luontainen tapa reagoida uuteen stressaavaan tilanteeseen ja minulla on nykyään muutenkin paljon parempi ymmärrys siitä, mitä kissan käytös kulloinkin merkitsee. En kuitenkaan koe olevani valmis, vaan opin kissoista jatkuvasti lisää ja toisaalta ymmärrän, ettei kukaan voi tietää kaikkea. Siksi onkin hyvä, että Dewillä sijaiskodin tukena on helposti saavutettavissa tukihenkilöitä, joilta voi pyytää neuvoa tai apua sellaisissa tilanteissa, joita ei itse kykene ratkaisemaan. 

Sijaiskotina toimiminen on todella palkitsevaa, vaikka murheitakin on matkan varrelle sattunut matkaan. Useimmin murheita ovat tuottaneet kissojen terveyshuolet, mutta onneksi Dewillä sijaiskodin ei itse tarvitse hoitaa esim. eläinlääkärissä käyntiä, vaan yhdistyksen eläinlääkärivastaavat hoitavat eläinlääkärireissut. Parasta puolestaan on ollut nähdä ne menestystarinat, kun kipeä kissa paranee tai arka kissa reipastuu ja löytää lopulta loppuelämän kodin, silloin tuntee tehneensä jotakin tärkeää.  

Iita

Mielestäni sijaiskotina toimiminen vaatii halukkuutta oppia uutta tietoa, kykyä ottaa vastaan neuvoja ja kysyä neuvoja. Vaikka itse tiesinkin jo perusasiat kissojen hoidosta kun aloitin sijaiskotina, niin suurimman osan nykyisistä tiedoistani opin kun minut perehdytettiin sijaiskotitoimintaan ja myöhemmin kokemuksen kautta sijaiskotina toimiessani.  

Sijaiskotina toimimisesta on tullut niin tärkeä osa elämääni, että kun itselle tuli vuosi sitten tilaisuus muuttaa uuteen kotiin, niin asunnon valintaan vaikutti se, että uudessa kodissani on hyvät eristystilat kissoille. Nykyisessä kodissani on melko iso kylpyhuone ja sauna, jossa kissojen on hyvä olla ensimmäiset päivät ja joskus viikotkin. Edellisessä asunnossa oli puolet pienempi saunaton kylpyhuone, mutta sinnekin kyllä mahtui parhaimmillaan yhtä aikaa kolme pientä kissaa, joten suuret eristystilat eivät ole välttämättömyys sijaiskodiksi ryhtymiselle.  

Kun uusi kissa saapuu kotiini, ensimmäiset päivät alkavat hänellä aina eristystiloista. Kissat piilottelevat lähes aina aluksi, mutta kissojen persoonasta ja heidän aiemmasta elämänkokemuksestaan riippuen, osa saattaa alkaa näyttäytymään jopa ensimmäisen vuorokauden aikana, osalla taas reipastuminen voi kestää päiviä tai viikkoja. Aluksi onkin tärkeintä mennä päivä kerrallaan ja seurata miten ruoka ja vesi uudelle tulokkaalle maistuvat ja miten vessa-asiat sujuvat. Eristystilan idea on se, että kissan stressitasot saadaan alas rajatussa tilassa, jossa ihminen ei ole jatkuvasti läsnä. Vasta myöhemmin on sosiaalistamisen aika esim. leikkien ja yhteisen hengailun avulla. 

Kun mietin taaksepäin kaikkia sijaiskodissani asuneita kissoja, on mahdotonta valita yhtä ikimuistoisinta tai rakkainta kissaa. Muistan miten suloinen Rufus nukkui kerällä sylissäni, muistan miten vahvatahtoinen Iita puski kättäni kaikella tarmollaan ja muistan miten touhukas Nasu kiipesi verhoja pitkin kattoon asti. Kaikki ovat olleet uniikkeja yksilöitä ja kaikki ovat jättäneet oman jälkensä minuun. 

Matin sijaiskodin kuulumisia voi seurata Instagramissa @kissabileet-tilillä. 

Uni, Nasu & Liekki

28. syyskuuta 2022

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Sini

Olen Sini, kuusi vuotta Dewillä toiminut sijaiskoti. Häärään myös Dewin tapahtumatiimissä ja hallituksessa, sekä kirjoitan ja kuvaan Instagramiini @kittiediaries-tilille.

Kotonani on asustanut yhteensä 44 sijaiskotikissaa, ja näin monen kissan jälkeen niiden luovutus omaan loppuelämän kotiin tuntuu mukavalta ja helpottavalta. Jotkut kissoista ovat olleet luonani vain joitakin viikkoja, toiset yli vuoden. Jokainen näistä kissoista on ollut rakas ja tärkeä, mutta lähtemättömimmän vaikutuksen tekivät ensimmäiset sijaiskotilaiseni Vili ja Theo, jotka kärsivällisesti opettivat kaiken elämän jakamisesta kissojen kanssa. Näitä kissoja ennen en ollut oikein edes sisäistänyt sitä, että jokainen olento todella on oma persoonansa, johon voi kiintyä syvästi. 

Olen oppinut todella paljon Dewi-vuosieni aikana. Ensimmäisten kissojen kohdalla en edes tiennyt miten kissanhiekka toimii. Ihmettelin aluksi, kun hiekkalaatikolla ei näkynyt jätöksiä. Jossakin kohtaa sitten älysin, että kissat kaivavat hiekkaan kuopan, tekevät asiansa sinne ja sitten peittävät sen. Dewille voi siis tulla, vaikka kokemus kissoista olisi hyvin vähäinen. Asenne oppimiseen ja hyvät kyselytaidot ovat tärkeämpiä.

Nykyään tietämykseni kissojen niin fyysisten kuin psyykkistenkin tarpeiden suhteen on onneksi kehittynyt. Toisaalta, vaikka tiedän nyt enemmän pieniäkin asioita kissojen hoidosta ja terveydestä, osaan myös ottaa rennommin. Kaikki kissat ovat omia persooniaan, ja jotkut sosiaalistuvat hitaasti ja toiset nopeasti. Valitettavasti jotkut populaatiokissoista ovat myös hyvin sairaita, enkä voi pelastaa niitä kaikkia vaikka mitä tekisin. Tämän hyväksyminen on ollut itselleni tärkeää eläinsuojeluyhdistystoiminnassa. Itsensä loppuun ajaminen, ahdistus ja syyllistäminen eivät auta jaksamaan ja jatkamaan.

Vili & Theo

Sijaiskotina toimiminen tarkoittaa, että kotona on käytävä vähintään kerran vuorokaudessa tai kissoille on hankittava hoitaja. Itselleni tämä ei ole ollut ongelma, sillä yhdistykseltä ja lähipiiristäni löytyy paljon innokkaita kissahoitajia lomien ajaksi, enkä kaipaa spontaaneja matkoja. Vaikka sijaiskotitoiminnassa sitoutuu kissojen hoitoon, ei se tarkoita sitä, että mitään muuta ei voisi tehdä – itselläni kun on vaativa työ, paljon harrastuksia ja sosiaalinen elämä eläinsuojelutyön lisäksi. Itselläni on ollut myös opettelemista sen kanssa, että tiettyä sotkuisuutta täytyy sietää lemmikinhoitajana jollei halua tehdä suursiivousta monta kertaa päivässä. Lattioilla on aina kissanhiekkaa sekä kissanleluja, ja ruokakuppeja saa tiskata päivittäin.

Olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana neljässä eri asunnossa, joiden koot ovat vaihdelleen 39 neliömetristä 50:een, ja joiden pohjaratkaisut ovat olleet joskus toimivia ja joskus älyttömiä. Parhaimmillaan kotonani on ollut neljä kissaa kerrallaan. Jos uusi kissa saapuu kotiini suoraan loukutuspaikalta, niin eristän sen aluksi kylpyhuoneeseen, josta mahdolliset vessavahingot saa siivottua helposti. Kylpyhuoneeni on kuitenkin pikkuruinen, joten jo sisäsiistien ja terveiden kissojen kohdalla teen alkueristyksen mieluummin olohuoneessani. Makuuhuoneeni on aina ollut kissavapaata aluetta allergioideni takia. Sijaiskotikissoja voi ottaa siis melko pieniinkin neliöihin, sillä kissat ovat sijaiskodissa vain väliaikaisesti.

Yritän rauhoittaa ensimmäiset päivät uuden kissan kanssa. Käyn erityshuoneessa vain harvoin, en imuroi tai muuten pidä meteliä, ja huolehdin siitä, että kissalla on piiloja, ruokaa, vettä sekä puhdas hiekkalaatikko. Tarkkailen kissaa valvontakameran kautta varmistuakseni, että se syö ja liikkuu normaalisti. Feromonivalmisteet kuten Feliway ja Petremedy toimivat myös hyvin. Pikkuhiljaa alan tutustuttaa kissaa asunnon muihin huoneisiin ja tietenkin itseeni. Jos ongelmia ilmenee, viestitän asiasta heti yhdistykselle, jossa joko minulle nimetty vastuuhenkilö tai joku muu osaaja auttaa ja neuvoo.

Sijaiskotina olemisen hyviä puolia on loputtomasti: saan asua kissojen kanssa, opin jatkuvasti lisää, olen saanut ihania ystäviä, parannan konkreettisesti maailmaa - ja tämä kaikki on ilmaista. Huono puoli on tietenkin se, että joutuu näkemään kärsimystä ja ihmisyyden kauhean puolen. Usein esimerkiksi eläinsuojelurikkomuksiin ja kissojen heitteillejättöön päädytään, koska oma elämä on kohtuutonta, mutta sen todistaminen on silti raskasta.

Upeita kokemuksia ovat myös olleet kissat, joiden sosiaalistamisessa on oikeasti saanut tehdä töitä. Tällainen kissa oli esimerkiksi Tuutikki, joka aluksi hyökki kaikkien samassa huoneessa olevien ihmisten päälle viikkotolkulla, mutta kuukausien myötä kesyyntyi kehrääväksi ja ihmisrakkaaksi sylikissaksi.

Tuutikki

Suosittelen sijaiskotina olemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Viime kädessä sijaiskotitoimintaan tarvitsee vain vakaan elämäntilanteen, voimavaroja ja kommunikaatiokyvyn. Varsinkin alussa on tärkeää jaksaa omaksua tietoa lukemalla ja kyselemällä mahdollisimman paljon. Apua saa aina ja valmiiksi ei tule koskaan. Itse en osaa kuvitella lopettavani sijaiskotina toimimista, sillä kissoista on tullut osa elämääni, kotiani ja identiteettiäni. 

12. lokakuuta 2021

Eläimen arvo ja lainsäädännölliset muutostarpeet

Kissan arvo ja kissakriisi

Kissan arvosta tai ennemminkin arvottomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon. Kissaa ei arvosteta lemmikkinä niin kuin esimerkiksi koiraa arvostetaan. Kissan aktivointiin, ulkoiluun, liikuntaan tai ruokintaan ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin koirien kohdalla. Ei-toivotut kissat hylätään tai tapetaan eikä kissojen hyvinvointia huomioida riittävissä määrin. 
Ajatus kissan arvottomuudesta on osaltaan johtanut vallitsevaan kissakriisiin. Kissakriisi tarkoittaa, että Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Kissakriisiä kuvataan laajaksi, ympärivuotiseksi ja kalliiksi ongelmaksi. Kissakriisin selitetään johtuvan leikkaamattomista, valvomatta ulkoilevista lemmikkikissoista, jotka lisääntyvät luonnossa hallitsemattomasti. Kissakriisi ja ajatus kissan arvottomuudesta voidaan perustellusti liittää myös ihmisten tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. 

Kissoja yli sadan kissan populaatiosta. Nämäkin kissat loukutettiin ja hoidettiin vapaaehtoisvoimin neljän yhdistyksen yhteistyönä.

Uskomusten vastaisesti kissa ei selviä Suomen luonnossa, ja kissapopulaatioiden kissat kärsivät pääsääntöisesti sisäsiittoisuudesta, loisista ja erilaisista elämää haittaavista sairauksista. Kissapopulaatioon voi kuulua yli sata kissaa ja populaatiot voivat elää sekä luonnossa että ihmisten asunnoissa. Kissakriisin hoitaminen on käytännössä kokonaan ulkoistettu vapaaehtoistyöntekijöille. Kriisin ratkaisuksi on esitetty muun muassa kissojen leikkaamista ja pakollista tunnistusmerkintää, jotka ovat molemmat erittäin tärkeitä avaimia kissakriisin ratkaisemiseen. 
Kissakriisin voidaan kuitenkin myös väittää olevan vain heijastus suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka ytimessä on ihmisen vääristynyt suhde eläimiin. Perinteisesti eläimet on nähty resursseina, omaisuutena ja alisteisena ihmiseen nähden. Eläimen arvo on ollut riippuvainen siitä taloudellisesta tai muusta arvosta, jonka ihminen on eläimelle suonut. Eläimiä on käytetty ja käytetään ruokana, vaatteina, somisteina, koristeina, harrastusvälineinä ja viihteenä sen sijaan, että ne miellettäisiin tunteviksi olennoiksi, joilla on itseisarvoa. Kissakriisin ratkaisemiseen esitetyt keinot eivät näin ollen poista rakenteellista vääristymää, joka on sidottu syvälle yhteiskuntien historiaan, kulttuuriin ja talouteen. 

Lainsäädännöllinen muutostarve

Voimassa oleva eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamisen eläimelle. Lain kauniista kirjauksesta huolimatta eläimille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa laillisesti ja järjestelmällisesti. Voidaan väittää, ettei eläinsuojelulainsäädäntö kyseenalaista eläinten käyttöä ihmisten tarpeisiin, vaan luo sille puitteet. Valmisteilla on tällä hetkellä uusi eläinsuojelulaki, jonka on kuitenkin kuvattu olevan jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut. Kriittisimmissä kannanotoissa on lisäksi esitetty, että niin kauan kuin ihmiset asetetaan lainsäädännössä muiden elävien olentojen yläpuolelle, eläinten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee jatkumaan. Voidaankin pohtia, josko eläinoikeusongelmien ratkaiseminen edellyttäisi systeemitason läpileikkaavaa muutosta perustuslain tasolla asti.

Perustuslaki on normihierarkiassa muita lakeja korkeammalla eikä tavallinen laki voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tästä syystä ihmisten perustuslailliset oikeudet, kuten uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ohittavat eläinten suojaksi säädetyt lait. Yksi vaihtoehto olisi nostaa eläinten oikeudet perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle. Tällöin eläinten oikeudet eivät olisi sivuutettavissa jokaisessa intressiristiriitatilanteessa vaan eläinten ja ihmisten oikeuksia tulisi punnita keskenään esimerkiksi suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden näkökulmista. Eläinten oikeuksia voitaisiin edelleen rajoittaa, mutta rajoitusten olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niin vähäisiä kuin mahdollista tavoiteltuun päämäärään nähden. Välttämättömyysperiaate puolestaan tarkoittaisi, ettei eläimen oikeutta elämään saisi rajoittaa, ellei se olisi välttämätöntä esimerkiksi ihmisen tai toisen eläimen suojelemiseksi. Kirjaus eläinten oikeuksista perustuslaissa voisi olla esimerkiksi: ”Eläimillä on oikeus elämään ja vastuu eläinten suojelusta kuuluu kaikille”. Tällainen kirjaus antaisi julkiselle vallalle perustuslaillisen toimintavelvoitteen kehittää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa tavalla, joka turvaisi jokaiselle eläimelle mahdollisuuden elää. Yksityisen henkilön kohdalla kirjaus voisi merkitä aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä pidättäytymistä sellaisesta toiminnasta, jolla eläimille aiheutetaan haittaa. Tuomioistuimissa eläimiä voisi edustaa samalla tavalla kuin nykyäänkin edustetaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi edustaa itseään oikeudessa. 

Nyytti nauttimassa sijaiskodin rakentamasta catiosta, jossa se sai toteuttaa kissalle lajityypillistä käytöstä kiipeilyn, tarkkailun ja luonnon haistelun muodossa.

Kissa ei selviä luonnossa vaan se on ihmisen hoidosta riippuvainen eläin.  Jos kissoilla olisi perustuslaillisia oikeuksia, oikeuksien toteutuminen edellyttäisi aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä kissojen omistajilta että julkiselta vallalta, eikä kissakriisin ratkaiseminen olisi ainoastaan vapaaehtoisten harteilla. Perustuslaillinen muutos vahvistaisi myös niitä eläinten oikeuksia, jotka on jo kirjattu eläinsuojelulakiin. Kissojen kannalta perustuslaillinen oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet voisivat tarkoittaa oikeutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, hoivaan, asianmukaiseen ravintoon ja juomaan sekä elinympäristöön ja lepoon. Oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen voisi tarkemmin ottaen tarkoittaa esimerkiksi, että kissoille tulisi taata mahdollisuus leikkiin, kiipeilyyn ja juoksemiseen sekä mahdollisuus viettää aikaa lajitoverin kanssa. Nämä ovat vain esimerkkejä. 


Ajattelutavan muutos

Voidaan myös pohtia, onko perustuslaillinen muutos välttämätöntä vai voitaisiinko ajattelu- ja toimintatapojen muutokset saavuttaa muilla keinoilla tai vain tavallisen lain tasolla. Toisaalta on perusteltua väittää, että lainsäädännön muutokset ohjaavat yleisesti ihmisten arvomaailmaa ja eläinten oikeuksien nostaminen perustuslain tasolle voisi edistää laajemminkin asenteiden muutosta. Yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa pohtimaan perusteluita sille, miksi eläinten käytön tai - kuten kissakriisi osoittaa - väheksymisen nähdään olevan hyväksyttävää. Samassa yhteydessä voisi esimerkiksi arvioida, missä määrin kaupallinen lemmikkieläinten myyntiä koskeva toiminta on kannatettavaa ja hyväksyttävää samalla kun Suomessa on valtavasti kodittomia kissoja ja muita eläimiä. 


Luna von Lojo rentoutumassa sijaiskodissa. Dewillä kissat päätyvät omiin koteihinsa adoption kautta ja kodit pyritään valitsemaan niin, että niissä arvostetaan kissaa perheenjäsenenä.

Mitä tulee yleisesti kissojen asemaan, yksi askel voisi olla vähitellen luopua siitä ajatuksesta, että eläimet ovat omaisuutta. Päinvastoin kissan tai muun eläinkumppanin hankintaan voitaisiin suhtautua adoption tavoin, mikä korostaisi vastuuta toisen tuntevan olennon elämästä. Tämäkin muutos edellyttäisi toki lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä laissa eläin on edelleen rinnastettavissa esineeseen. Joka tapauksessa voidaan väittää, että eläimen, kuten kissan, arvo ei ole riippuvainen siitä arvosta, jonka ihmiset ovat perinteisesti eläimelle antaneet. Eläimiin tulisikin suhtautua siten, ettei keskiössä ole eläimen itselle tuoma taloudellinen, viihteellinen tai muu hyöty vaan eläin olentona, jolla on oma, ainutlaatuinen ja arvokas kokemusmaailmansa. 


Venla Mathlein

Oikeustieteen opiskelija