31. tammikuuta 2023

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Matti

Olen Matti ja olen ollut Dewin sijaiskotina 5 vuotta, jonka aikana luonani on asunut tähän mennessä 24 Dewin kissaa ja 25. tulee hoitoon lähiaikoina. Olen vapaaehtoistyössäni keskittynyt sijaiskoteiluun ja siitä olen pitänyt kovasti. 

Kun aloitin sijaiskotina, olin hoitanut vain kavereiden kissoja, enkä ollut koskaan omistanut mitään lemmikkieläintä. Olin kuitenkin tykästynyt kissoihin hoitaessani muiden kissoja, joten kun Dewin aktiivina toiminut kaverini ehdotti minulle sijaiskodiksi ryhtymistä, päätin kokeilla sitä, enkä ole päätöstäni katunut. 

Ensimmäiset sijaiskotikissani olivat Rufus ja Gunnar, jotka olivat reippaita ja sosiaalisia kissoja. Heidän kanssaan oli helppo opetella sijaiskotitoimintaa. He ehtivät asua luonani muutaman kuukauden ja heidän muuttopäivänään itkin. Sittemmin olen kokemuksen kautta oppinut paremmin käsittelemään hoitokissoista luopumista ja nykyään kissan muuttaessa loppuelämänkotiinsa, tunnen yleensä vain lempeää haikeutta ja toisaalta iloa siitä, että jälleen yksi kissa on saanut rakastavan kodin. 

Nuutti

Suurin osa hoitamistani kissoista on tullut luokseni suoraan loukutuspaikalta, mutta 10 kissaa on siirretty luokseni toisista sijaiskodeista jonkin haasteen takia. Suurin osa näistä haastekissoista on ollut keskivertoa arempia kissoja, joiden sosiaalistuminen ei ollut kunnolla edennyt aiemmissa sijaiskodeissa, mutta on mukana ollut myös yksi stressipissailusta kärsinyt kissa ja yksi aggressiivisesti käyttäytynyt kissa. Olen halunnut ottaa hoitooni haastekissoja, koska heidän kanssaan saavutetut edistysaskeleet tuovat erityistä onnistumisen iloa ja koen olevani hyvä arkojen kissojen hoidossa. Haastekissojen hoitaminen on vapaaehtoista, eikä niitä aloittaviin sijaiskoteihin tarjota. 

Kuten varmasti kaikissa uusissa asioissa, niin myös sijaiskoteilussa kokemuksen tuoma jatkuva oppinen tuo varmuutta ja tiettyä rentoutta toimintaan. Aluksi esim. piilottelevat kissat melkein särkivät sydämeni, koska tuntui pahalta, että juuri ulkoa pelastettu kissa pysytteli piilossa, eikä luottanut yhtään ihmiseen. Dewiltä saamieni tietojen ja käytännön kokemuksen ja kautta olen kuitenkin oppinut, että piilottelu on kissalle luontainen tapa reagoida uuteen stressaavaan tilanteeseen ja minulla on nykyään muutenkin paljon parempi ymmärrys siitä, mitä kissan käytös kulloinkin merkitsee. En kuitenkaan koe olevani valmis, vaan opin kissoista jatkuvasti lisää ja toisaalta ymmärrän, ettei kukaan voi tietää kaikkea. Siksi onkin hyvä, että Dewillä sijaiskodin tukena on helposti saavutettavissa tukihenkilöitä, joilta voi pyytää neuvoa tai apua sellaisissa tilanteissa, joita ei itse kykene ratkaisemaan. 

Sijaiskotina toimiminen on todella palkitsevaa, vaikka murheitakin on matkan varrelle sattunut matkaan. Useimmin murheita ovat tuottaneet kissojen terveyshuolet, mutta onneksi Dewillä sijaiskodin ei itse tarvitse hoitaa esim. eläinlääkärissä käyntiä, vaan yhdistyksen eläinlääkärivastaavat hoitavat eläinlääkärireissut. Parasta puolestaan on ollut nähdä ne menestystarinat, kun kipeä kissa paranee tai arka kissa reipastuu ja löytää lopulta loppuelämän kodin, silloin tuntee tehneensä jotakin tärkeää.  

Iita

Mielestäni sijaiskotina toimiminen vaatii halukkuutta oppia uutta tietoa, kykyä ottaa vastaan neuvoja ja kysyä neuvoja. Vaikka itse tiesinkin jo perusasiat kissojen hoidosta kun aloitin sijaiskotina, niin suurimman osan nykyisistä tiedoistani opin kun minut perehdytettiin sijaiskotitoimintaan ja myöhemmin kokemuksen kautta sijaiskotina toimiessani.  

Sijaiskotina toimimisesta on tullut niin tärkeä osa elämääni, että kun itselle tuli vuosi sitten tilaisuus muuttaa uuteen kotiin, niin asunnon valintaan vaikutti se, että uudessa kodissani on hyvät eristystilat kissoille. Nykyisessä kodissani on melko iso kylpyhuone ja sauna, jossa kissojen on hyvä olla ensimmäiset päivät ja joskus viikotkin. Edellisessä asunnossa oli puolet pienempi saunaton kylpyhuone, mutta sinnekin kyllä mahtui parhaimmillaan yhtä aikaa kolme pientä kissaa, joten suuret eristystilat eivät ole välttämättömyys sijaiskodiksi ryhtymiselle.  

Kun uusi kissa saapuu kotiini, ensimmäiset päivät alkavat hänellä aina eristystiloista. Kissat piilottelevat lähes aina aluksi, mutta kissojen persoonasta ja heidän aiemmasta elämänkokemuksestaan riippuen, osa saattaa alkaa näyttäytymään jopa ensimmäisen vuorokauden aikana, osalla taas reipastuminen voi kestää päiviä tai viikkoja. Aluksi onkin tärkeintä mennä päivä kerrallaan ja seurata miten ruoka ja vesi uudelle tulokkaalle maistuvat ja miten vessa-asiat sujuvat. Eristystilan idea on se, että kissan stressitasot saadaan alas rajatussa tilassa, jossa ihminen ei ole jatkuvasti läsnä. Vasta myöhemmin on sosiaalistamisen aika esim. leikkien ja yhteisen hengailun avulla. 

Kun mietin taaksepäin kaikkia sijaiskodissani asuneita kissoja, on mahdotonta valita yhtä ikimuistoisinta tai rakkainta kissaa. Muistan miten suloinen Rufus nukkui kerällä sylissäni, muistan miten vahvatahtoinen Iita puski kättäni kaikella tarmollaan ja muistan miten touhukas Nasu kiipesi verhoja pitkin kattoon asti. Kaikki ovat olleet uniikkeja yksilöitä ja kaikki ovat jättäneet oman jälkensä minuun. 

Matin sijaiskodin kuulumisia voi seurata Instagramissa @kissabileet-tilillä. 

Uni, Nasu & Liekki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti