Aran kissan kesyyntyminen sijaiskodissa – Fete Venete Okra

Monet Dewille tulevista kissoista on todella arkoja, eikä kissoilla ole välttämättä ollut aiemmin kontaktia ihmisiin tai sitä on ollut hyvin vähän. Arat kissat viettävät aluksi aikansa piilossa ihmisten silmiltä, eikä sijaiskoti juurikaan pääse ensimmäisten viikkojen aikana kontaktiin kissan kanssa. Kesyyntymisen tahti on toki yksilöllistä ja riippuu hieman populaation taustasta sekä kissan luonteesta.

Kesyyntymisprosessi voidaan jakaa tyypillisesti kolmeen osaan: tottuminen, kesyyntyminen ja luottamussuhteen syventäminen. Tottuminen tarkoittaa sitä, että kissa ei enää pelkää ihmistä ja liikkuu rennosti myös ihmisen ollessa kotona. Kesyyntymisvaiheessa kissa puolestaan alkaa jo kiinnostua ihmisestä ja hakeutuu seuraan esimerkiksi leikkimään. Viimeinen vaihe eli luottamuksen syventäminen tapahtuu useimmiten vasta adoptiokodissa, kun kissa alkaa hakeutua oma-aloitteisesti ihmisen seuraan ja hakea kosketusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikista kissoista ei tule kesyyntymisestä huolimatta koskaan sylikissoja, sillä kissat ovat erilaisia persoonia.

Fete Venete Okralla oli pehmeä pesä saunan lauteilla.

Vuonna 2025 Dewiltä adoptoitu Fete Venete Okra on hyvä esimerkki kesyyntymisen kaaresta. Okra loukutettiin Fete Venete -populaatiosta maaliskussa 2025, ja heti alkuun hän sai lempinimen Äksyilijä, sillä kissa oli ensimmäiseen majoitukseen saapuessaan äreällä päällä. Aamulla hänet siirrettiin varsinaiseen sijaiskotiinsa, mutta ihmiset ja uusi ympäristö stressasivat kissaa yhä niin paljon, että ensimmäiset kaksi vuorokautta kuluivat paikoilleen jäätyneenä.

Aluksi uuteen paikkaan tultaessa on tärkeä antaa kissan olla omassa rauhassa, jotta kissan stressitilat laskevat. Stressaantunut kissa ei syö eikä käy tarpeillaan ja ensimmäinen prioriteetti kissan saapuessa populaatiopaikalta onkin saada kissa toimimaan, sillä useamman päivän paasto voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Varsinkin uroskissan kohdalla on erittäin tärkeää, että kissa virtsaisi 24 h sisällä, koska virtsatietukos voi olla äkkiä hengenvaarallinen. Kissan stressiä voidaan vähentää lisäämällä eristystilaan tarpeeksi piiloja, jotta kissa löytää itselleen turvallisen paikan. Ruokakupit kannattaa sijoitella kissan piilon lähelle, ja huoneen pitäminen hämäränä tekee ympäristöstä vähemmän pelottavan kissalle.

Ensimmäisessä sijaiskodissaan Okra alkoi pikkuhiljaa syödä ja käydä säännöllisesti vessassa, mutta pysyi ihmisiltä visusti piilossa. Kaksi viikkoa myöhemmin ensimmäisen lääkärikäyntinsä yhteydessä Okra siirtyi seuraavaan sijaiskotiin ja reagoi jälleen muutokseen jäätymällä ensimmäisenä päivänä eristystilana toimivan saunan lauteelle. Tällä kertaa hän kuitenkin rentoutui aiempaa nopeammin ja tutki lauteita jo saman vuorokauden aikana. Toinen eristystilan vessoista päädyttiin siirtämään seuraavana päivänä Okran turvapaikkaan lauteille ja se rohkaisi kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa. Lauteille nostetut ruokakupit alkoivat myös tyhjentyä hyvää tahtia.

Arkaa kissaa, kuten tässä Fete Venete Okraa, voi tarkkailla eristyksessä kameran kautta. Näin saadaan tietoa kissan liikkeistä ja hyvinvoinnista stressaamatta kissaa.

Sijaiskodin ihmiset kävivät ensimmäiset päivät eristystilassa vain viemässä ruokaa ja tarkastamassa hiekkalaatikot. Kamera oli kätevä apuväline tarkkailemaan Okran liikuskelua ja ensimmäisen viikon kuluessa sijaiskodin väki näkikin sen välityksellä, että hän alkoi liikkua yhä rohkeammin. Ensimmäiset tutkimusmatkat Äksyilijä-Okra teki saunan lattialle ja myöhemmin muualle kylpyhuoneeseen. Ensimmäisen viikon hän kuitenkin liikkui vain silloin, kun sijaiskoti nukkui tai oli poissa kotoa. 

Seuraava askel rentoutumisessa oli Okran kohdalla se, että hän alkoi sähistä ihmisen tullessa lähelle. Vaikka ihmiselle sähinä voikin tuntua uhkaavalta, niin kissalle se on vain tapa sanoa, että olet liian lähellä. Erityisesti jos kyseessä on stressistä jäätyvä kissa, sähinä on positiivinen merkki ja osoittaa, että kissa uskaltaa asettaa rajansa.

Kun Okra alkoi olla yhä rohkeampi ja viettää aikaa piilonsa ulkopuolella myös ihmisen ollessa kotona, alkoivat sijaiskodin ihmiset viettää aikaa eristystilassa. Vielä tässä kohtaa kissaan ei kannata välttämättä hakea kontaktia, vaan esimerkiksi rauhassa istuminen kirjaa lukien voi rohkaista kissaa olemaan rennosti samassa tilassa.

Lopulta Okra alkoi näyttää kesyyntymisen merkkejä.

Ensimmäiset askeleet kesyyntymisvaiheeseen tapahtuvat yleensä kun tapahtuu jotain miellyttävää, esimerkiksi kun kissa ymmärtää ihmisen tuovan ruuan ja leikittävän. Ensimmäinen kerta, kun Okra poistui piilosta ihmisen ollessa eristystilassa, oli kun Okralle tuotiin ruokaa. Kun hän tämän myötä hoksasi, ettei ihminen ole niin pelottava, Okra uskalsi seuraavaksi tulla leikkimään ihmisen heiluttamalla huiskalelulla. Tähän vaiheeseen pääsy kesti viikkoja, mutta läpimurto leikin suhteen rohkaisi Okraa niin, että hän alkoi jo myöhemmin samana päivänä tulla puskemaan ihmistä ja hakemaan rapsutuksia.

Fete Venete Okra oli Dewillä yhteensä noin kolme kuukautta ennen kuin pääsi viimein adoptiokotiinsa. Tässä ajassa hän ehti kesyyntyä niin, että välillä hyppäsi jopa ihmisen viereen sohvalle rapsuteltavaksi, eikä Okraa voinut enää edes tunnistaa lempinimensä mukaiseksi Äksyilijäksi. Luottamuksen syventyminen jatkuu kuitenkin Okran loppuelämän kodissa.

Kun kissalle valkenee, että ihmiseen voi luottaa ja että ihmiseltä saa säännöllisesti ruokaa, kissa rohkaistuu olemaan enemmän esillä ja tulemaan lähemmäs ihmistä.

Muutos kesyyntymisen ja luottamuksen syventymisen välillä voi tapahtua nopeasti kuten Okrallakin tai viedä reilusti enemmän aikaa. Tärkeintä on, että ihminen omilla teoillaan mahdollistaa sen, että kissan rajoja kunnioitetaan ja hänellä on itsevarma ja turvallinen olo. 

Lisää kissan kesyyntymisestä voi lukea blogitekstistä Arka kissa ja kesyyntyminen.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas

– Emilia ja Oona, Okran sijaiskoti

Feline hyperesthesia syndrome - kavereiden kesken FHS

Feline hyperesthesia syndrome on huonosti tunnettu kissojen oireyhtymä. Oireyhtymällä on englanniksi useita nimityksiä (esim. rolling skin syndrome, twitch-skin syndrome, psychomotor epilepsy) 

Feline hyperesthesia syndrome, eli kissojen hyperestesia on kuitenkin nimityksistä vakiintunein. Tässä postauksessa käytän oireyhtymästä lyhennettä FHS tai hyperestesia. Hyperestesia tarkoittaa havaitsemisen häiriötä, jossa alueen tuntoherkkyys on lisääntynyt epänormaaliksi. FHS:ssä tuntoherkkä alue rajoittuu usein selkään ja/tai hännän tyveen.

Oireyhtymän ilmenee kohtauksin, jonka yleisin oire on kissan väreilevä tai nykivä selkä. 

​FHS:n kohtauksen oireita voi olla mm. 

• Väreilevä selkä
• Hännän nykiminen
• Laajaeleinen hännän liikehdintä
• Ahdistuneisuus
• Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
• Hallusinaatiot
• Laajentuneet pupillit
• Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen/sinkoilu
• Mourunta
• Jalan rummuttaminen
• Hallitsematon virtsaaminen 

Video on katsottavissa vain Youtubessa ikärajan vuoksi, mutta siitä tulee selkeästi ilmi erilaiset oireet, esimerkiksi hännän pureminen. 

Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä
kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä tai sijaistoiminnosta. Oireyhtymä puhkeaa usein
aikuisiällä, ja sille laukaisevia tekijöitä voi olla esim. ihosairaudet, stressi ja kiputilat.

FHS:ää hoidetaan paneutumalla kohtauksien laukaisijaan. Kohtaukset saattavat esiintyä aina tietyn kaavan mukaan, jolloin kohtauksen laukaisija on helpommin huomattavissa. Toisinaan kohtauksien laukaisijan voi helposti yhdistää kohtausten alkamiseen ja kohtauksiin pystytään puuttumaan kotikonstein tekemällä arjessa muutoksia. Joskus apu voi löytyä viljattomasta ruoasta tai stressiä lievittävistä lisäravinteista, ja stressin aiheuttajaan puuttumalla. Stressiä voi aiheuttaa mm. virikkeetön ympäristö, muutokset ympäristössä tai arjessa, omistajan stressi, toinen kissa, lajitoverin puute, ympäristön äänet (työmaa, naapurit yms.), vähäinen aktivointi, rutiinien puute ja liiallinen yksinolo. 

Toisinaan kohtauksia tulee harvoin ja kissan elämänlaatu pysyy kohtauksista huolimatta hyvänä. Kun kohtauksia alkaa esiintymään usein tai kohtaukset ovat pitkäkestoisia tai kissa on kohtauksen aikana vaaraksi itselleen, hyperestesian kanssa tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, avuksi kannattaa ottaa kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Hyperestesian toteamiseen ei ole mitään täsmätutkimusta, vaan diagnoosi voidaan tehdä poissulkemalla vastaavanlaisia kohtauksia aiheuttavat: ihosairaudet, allergia, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä anaalirauhasvaivat. FHS:n kohtauksiin voidaan saada helpotusta epilepsialääkkeillä tai mielialalääkkeillä. Joskus oikean lääkityksen etsimiseen voi mennä aikaa.

Vaikka lääkehoidosta olisikin hyperestesian hoidossa apua, tulisi omistajan korjata ympäristöä ja arkea kissalle sopivammaksi. Tällöin kissoihin perehtyneestä eläintenkouluttajasta voi olla suuri apu. Kouluttajien ominta aluetta on lemmikin hyvinvoinnin parantaminen ja arjen stressitilanteiden ja elinympäristön kartoittaminen. Eläintenkouluttajalta voi saada apua mm. eläinten keskinäisiin ongelmiin, lajityypillisen ympäristön toteuttamiseen, monipuoliseen aktivointiin jne. 

Eläinlääkäreitä, joille FHS on tuttu:

Sari Rytkönen, Koirakissaklinikka, Turku

Johanna Lankila, Aulangon eläinlääkäritalo, Hämeenlinna

Heidi Tiihonen + muu henkilökunta, Catvet kissaklinikka, Helsinki

Iines Savolainen, Salla-Mari Järvinen ja Teija Immonen, Kissaklinikka Felina, Helsinki

Kissojen käyttäytymisongelmiin perehtyneitä ammattilaisia:

Animal Active, Jenni Yli-Tainio

Kissaneuvonta, Riikka Yli-Hulkko

Kissakoulu, Janina Rönnquist

Animal Academy, Salla-Mari Kostia

Animal Update, Verna Vilppula

Lähteet:

Koirakissaklinikka: Hyperestesiasyndrooma ja FOPS

Kissansilmin: Kissan hyperestesiasyndrooma 

Jenny & Lumo

Ohessa kertomus meidän omasta matkasta hyperestesian kanssa:

Kuinka ollakkaan, nelisen vuotta sitten päädyin adoptoimaan 4 kissan sijaiskotiporukasta aran mulkoilijan. Hetkeäkään en ole adoptointipäätöstäni katunut, arasta mulkoilijasta on kuoriutunut lempeä, upea herkkä tyttö. Sielunpuolikkaani. Hän tulee yli sadan kissan populaatiosta ja nimekseen hän sai Lumo von Lojo. 

Lumo on kissa joka kokee tunteet voimakkaasti. Tiedekielessä puhutaan korkeasta emotionaalisesta reaktiivisuudesta. Pääsääntöisesti voimakkaat tunteet näkyvät positiivisissa tunteissa kun Lumo lähes poksahtaa onnesta ja kiintymyksestä. Voimakkaat tunnekokemukset näkyy myös negatiivisissa tunteissa, kuten pelossa, stressissä, turhautuneisuudessa ja ahdistuksessa.

Aluksi kohtaukset alkoivat myöhemmin adoptoidun kissan, Kainon, rohkaistuessa ja omiessa Lumon ruoat, leikit ja hellyyshetket. Jo sijaiskotiaikana Lumo oli kissoista se, joka väisti tomerampia. Myöhemmin kohtauksia on aiheuttaneet naapurien ja rappukäytävän äänet, turhautuminen ja rutiineista poikkeamiset. Joskus myös innokas leikki on kääntynyt yhtäkkiä FHS:n kohtauksen puolelle. 

Videossa näkyy Lumon alkava kohtaus. Lumo on oppinut, että kohtauksen alkaessa sitä lähdetään purkamaan ''hänen huoneeseensa'', missä he treenaavat temppujen tekemistä. Tarkoituksena on harhauttaa Lumoa keksimällä jotain kivaa tekemistä.

Yleensä tiedän jo Lumon kehon jännittymisestä ja hermostuneesta kävelystä kohtauksen pian alkavan. Silloin yritän harhauttaa ja keksiä kivaa tekemistä, ettei kohtaus alkaisi ollenkaan. Kohtaus alkaa yleensä selän nykimisellä ja väreilyllä. Seuraavaksi Lumo alkaa nuolemaan selkäänsä pakonomaisesti ja häntä viuhtoo vimmatusti. Ihan kuin sillä olisi muurahaisia hännässä, selkää kohti kiiveten ja Lumo yrittää tiputtaa niitä pois selkää väristäen, pesemällä ja puremalla ja äkkinäisesti liikkuen. Sitten alkaa säntäily salaman lailla ympäriinsä, kuin se juoksisi henkensä edestä. Säntäilyn pysäyttää tasaisin väliajoin vain sietämättömäksi käynyt selän kutina, jota on pakko jäädä pesemään. Toisinaan Lumo pestessään paukuttaa takajalkaansa maahan ja sitten taas jatkaa silmät lautasina, ahdistuneena pakoon juoksemista. 

Ihan alkuun kohtauksia tuli harvemmin ja osasin yhdistää kohtaukset FHS:ään. Sattumalta olin kuullut oireyhtymästä Dewillä toimiessani troubleshooterina. Aluksi saimme kohtaukset kuriin stressiä lievittävällä lisäravinteella, lisäämällä kiipeilypaikkoja, rutiineilla ja kehittämällä  leikkitapoja ja paikkoja, joita Kaino ei voinut omia. Näihin kuului mm. saippuakuplien puhaltelu ja vesiväreillä maalaaminen. Kehitimme myös Lumolle oman soittolistan kappaleista, jotka saivat kisun rentoutumaan. Aloin soittamaan myös ukulelea, sillä Lumo piti sen kuuntelemisesta ja rentoutui. Pitkään ukulelen soittaminen riitti kohtausten keskeyttämiseen. 

Kuvassa Lumon takana esiintyy Kaino, joka on aivan mykistynyt saippuakuplien kauneudesta

Noin puolen vuoden kuluttua meidän kotijipot eivät olleet tarpeeksi ja kohtaukset puskivat läpi. Varasimme lääkäriajan Koirakissaklinikalle Sari Rytköselle, sillä tiesin hänen hoitaneen muita FHS-kissoja aiemmin. Poissulkevien tutkimusten jälkeen saimme virallisen hyperestesia diagnoosin, sekä lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääke fluoksetiiniin, jonka arvioi olevan meidän tapauksessa todennäköisesti toimivin. Usein kuulemma FHS:n kohdalla joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, mutta meillä tämä meni kerralla nappiin ja mielialalääke toimi todella hyvin. Aloitimme lääkkeen antamisen, kun Lumo oli nyppinyt vatsaan useita kaljuja laikkuja. Pelkäsin lääkkeen tekevän Lumosta zombien ja muuttavan luonnetta erilaiseksi. Lopulta tämä pelko osoittautui turhaksi, mielialalääkkeen kanssa Lumo oli alun väsyneen viikon jälkeen rohkeampi ja reippaampi kuin aikoihin. Kun stressitasot saatiin nollattua, purettiin lääke kahden kuukauden aikana pois. 

Lääkärin ohella turvauduimme viime kesänä Animal Activen eläintenkouluttaja Jenni Yli-Tainion apuun. Tällöin keskityimme arjen rutiineihin, sekä kissojen väleihin, sillä Lumo lopetti minun kanssa leikkimisen jo, kun Kaino tuli samaan huoneeseen. Jennin vinkeillä saatiin Lumolle lisää itseluottamusta ja Kaino oppi antamaan Lumolle tilaa. Muutaman kuukauden kuluttua leikittiin jo upeasti yhdessä porukassa ja Kaino meinasi useasti jäädä Lumo jyrän alle. 

Jenny käyttää tempputreeneissä apunaan naksutinta

Tempputreeneistä on tullut jokapäiväinen rutiini, se on myös aktiviteetti jota voidaan kissojen kanssa suorittaa kahdella naksuttimella samaan aikaan. Nykyään kun huomaan kohtauksen alkavan, kaivan naksuttimen esiin. Lumo pitää temppuilusta niin paljon, että unohtaa heti kaiken muun. Muutamassa kuukaudessa kissat ovat oppineet istumaan, antamaan tassua sekä yläfemman, pyörimään itsensä ympäri, seuraamaan kättä ja tulemaan luokse.

Yksi tasaisemman elämän avain on ollut kissojen pitkät mummulalomat vanhemmillani omakotitalossa. Haaveissa olisi löytää lähitulevaisuudessa meille sopiva omakotitalo kissojen kanssa, jotta saataisiin asunnon ulkopuoliset äänet minimoitua. Pian 2 vuotta hyperestesiakissan kanssa eläneenä, olen huomannut oman stressini vaikuttavan kohtauksiin myös. Ääniyliherkkänä mietinkin, onko naapurien äänet ikinä häirinneetkään Lumoa niin paljon mitä olen luullut, vai ovatko ne stressanneet minua ja Lumo on reagoinut minun stressiin. Koko viime vuosi oli itselleni stressaava usealla elämän alueella ja hermostoni oli lopulta jatkuvassa  ylivireystilassa. Nyt taaksepäin katsoen tuntuu, että Lumo sai kohtauksia eniten juuri silloin kun itse olin eniten kuormittunut. Oman stressin linkittyminen kohtauksiin selittäisi myös miksi kohtaukset ovat riistäytyneet niin nopeasti käsistä. Kun Lumo reagoi minun stressiin ja saa kohtauksen, stressaan taas kohtausta ja tarkkailen silmä kovana jokaista selän pesua, jolloin taas Lumo aistii minun stressin ja nopeasti ollaan ihan suossa. Itseni ylikierroksille menoa rauhoittamaan tein Excel-taulukon, jonka avulla olen pysynyt kärryillä kokonaisuudesta. Tällöin liiallinen yhden kohtauksen panikointi on helpottanut, kun on huomannut sen olevan pieni poikkeus arjessa.

Alussa ajattelin että hyperestesia on vaihe, jonka saamme nopeasti pienillä muutoksilla kuriin ja sitten se on hoidettu. Nyt on opittu, että hyperestesia tulee olemaan osa meidän arkea ja muistuttamaan itsestään kyllä, jos sen unohdamme. Toisaalta, meillä se asettaa hyvinvoinnille tietyn riman ja näyttää nopeasti, kun kissalla on huono olla. Joten lopulta se auttaa herkän kissan kanssa kommunikoimiseen, sillä Lumo osoittaa kyllä jos sillä ei ole arjessa hyvä. Tulevaisuudessa pyrin keskittymään omaan hyvinvointiini enemmän ja kiinnittää huomiota kuormituksesta palautumiseen. Jos kohtaukset alkavat taas lähteä käsistä, emme tällä kertaa epäröisi mielialalääkkeiden käyttöä ja olisimme lääkäriin yhteydessä niiden aloittamisesta.

Aion myös käyttää jatkossa hyvin matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajaa arjen apuna. Toiveissa on myös, että pääsisimme Lumon kanssa ulkoilemaan kissoille tarkoitetussa repussa. Tätä ennen meidän tulisi kuitenkin päästä valjaskammosta pikkuhiljaa eroon, jotta Lumon saisi valjaista kiinni repun hihnaan. Yhdessä ulkoilu turvallisesti todennäköisesti lisäisi molempien hyvinvointia ja pitäisi täten oireilua kurissa.

Lumo von Lojo

- Jenny, Lumo & Kaino

Tekstin kirjoittaja on vanha dewiläinen Jenny, joka toimi aikoinaan niin sijaiskotina kuin troubleshooterina. Jenny on kirjoittanut Dewin blogiin tekstin itsestään, Vammautunut sijaiskotina, jossa hän avaa hyvin omia kokemuksiaan sijaiskotina olemisesta.

Kesäyön Valerian synnytystarina

Aloitimme uuden populaation loukutuksen pari viikkoa sitten. Loukutus on vielä kesken, mutta silti paljon on ehtinyt lyhyessä ajassa tapahtua. Nimesimme populaation Kesäyöksi, sillä helteiden takia loukutus on painottunut ilta- ja yöaikaan. Kuumat helteet eivät ole houkutelleet kissoja liikkeelle, mutta onneksi olemme silti saaneet onnistuneesti loukutettua kissoja, mm. Valerian.

Kesäyön Valeria loukussa

Valeria saatiin loukutettua jo ensimmäisenä yönä, ja hyvä niin, sillä kissaneiti näytti olevan tiineenä (loukuttajan mukaan Valeria näytti hämärässä myös näädältä, hilleriltä, oravalta ja jopa linnulta, sillä kissa on todella pieni sekä silloin vielä todella pyöreä). Heti seuraavana päivänä Valeria, jota Valluksi kutsutaan, kiikutettiin tiineysultraan, josta selvisi Vallun olevan aivan viimeisillään tiineenä. Ultrassa erottuivat selkeästi jopa pentujen sydänläpät! 

Vähän yli viikko myöhemmin alkoikin tapahtumaan, ja Vallun doulana toimiva sijaisihmelö Katri M. kirjoitti miten synnytystä edeltävät lähipäivät ja itse synnytystilanne sujuivat. Tekstissä mainitut Elina sekä Iitu ovat Dewin pitkäaikaisia vapaaehtoisia, ja kuten Katri M., hekin kuuluvat Dewin hallitukseen. Koko kolmikko toimii myös sijaiskoteina sekä kissojen hätämajoituksina. Tuon kaiken lisäksi Elina sekä Iitu toimivat pentutiimissä, ja tällä hetkellä he ovat Katrin kissavastaavia. Dewin organisaatio muuttui keväällä hieman, sillä troubleshooterit ja eläinlääkärikäyntivastaavat yhdistettiin yhdeksi rooliksi, kissavastaaviksi.

Onnellinen perhe

Sunnuntai 25.6.2023

•  Ripulia, muuten täysin normaali.

Maanantai 26.6.2023 

• Ripulia. Alkaa päivällä maukua äänekkäästi ei-millekään, ja jatkaa sitä pitkiä pätkiä kerrallaan. Ma-ti yönä levoton ja todella äänekäs, koko talo raikaa kun hän parkuu. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä. Iitulla oli yötyöputki, ja piti Vallua öisin silmällä.

Tiistai 27.6.2023 

• Ripulia. Muutenkin hyvä ruokahalu saavuttaa huippunsa, vetää n. 24h aikana 3x100g vom Feinsten, 400g Animonda Carny ja pari Miamorin herkkutahnaa, eli 25% eli neljäsosan omasta painostaan. Iltapäivällä levottomuus alkaa jälleen lisääntyä, ja nuolee alapäätään tavallista enemmän. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä.

Keskiviikko 28.6.2023 

• Ripulia. Vallu on todella levoton ja huutaa keuhkojensa täydeltä käytännössä koko ajan, mutta syö hyvin. Tässä kohtaa vihaan sijaiskoteilua, ja olen varma, että pennut ei synny ikinä, vaan päädytään sektioon. Iltapäivällä  Elina kirjoittaa: ”Synnytäs nyt jo. Mua alkaa kohta stressaamaan.” mikä kiteyttää aika hyvin päivän fiilikset.

Kesäyön Kettil

Torstai 29.6.2023

• klo 00:05 Elina huomaa kamerasta, että Vallu pesii aktiivisesti ja vaikuttaa siltä, että synnytys on vihdoin oikeasti käynnistynyt. Iitu soittaa mut hereille kuten olin pyytänyt, elämäni sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kytätään kaikki kolme kameroita.
• klo 1:59 Ulospäin näkyviä supistuksia.
• klo 2:09 Iitulta viimeinen viesti Discordin pentusijaiskodit-kanavalla, jonka jälkeen kaikki kytiksellä olleet ihmiset nukahti.  
• klo 5:22 Iitu herää.
• klo 5:24 Herään kun Iitu soittaa, elämäni toiseksi sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kuulen pennun miukuvan. Kamerasta näkyy, että Vallu on synnyttänyt ainakin yhden pennun lattialle levitettyjen lakanoiden päälle hämärään.
• klo 5:33 Menen kurkkaamaan tilannetta pentuhuoneen ovelta, koska kamerasta ei nähdä kuinka monta pentua on syntynyt, ja on tiedossa, että Vallu ei ole aiemmin häiriintynyt läsnäolostani huoneessa.

Käsinsidottu napanuora

• klo 5:38 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:41 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 5:49 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:54 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 6:07 Päätetään, että menen lähemmäs tutkimaan, koska Vallua ei kiinnosta. Pentuja on NELJÄ.
• klo 6:26 Päätellään synnytyksen olevan ohi, ja kokeilen napata pennun punnittavaksi. Vallu puolustaa tuotoksiaan, joten luovutan ja päätetään odottaa myöhempää punnitukselle suotuisampaa ajankohtaa.

Kettil punnittiin vielä samana päivänä 

• klo 6:40 Elina herää ja tajuaa, että yksi pentu on vielä kiinni Vallussa, eli istukka ei ole irronnut ja Vallu ei ole purrut napanuoraa poikki eikä pahemmin pessyt pentua. Poistun huoneesta, koska todetaan synnytyksen olevan tämän havainnon myötä edelleen kesken. Vallu käy mm. syömässä niin että kiinnioleva pentu vaan roikkuu mukana elämänsä ekassa vuoristoradassa.
• klo 7:23 Ei nähdä supistuksia, istukka on edelleen kiinni. Soitan Vettoriin josta neuvotaan yrittämään istukan irrotusta kotona vetämällä kevyesti napanuorasta.
• klo 7:34 Iitu lähtee skuuttailemaan avukseni läpi öisen Turun että saadaan suoritettua Vettorin neuvoma toimenpide,
• klo 8:12 Poimin Iitun kyytiin Sale Jyrkkälän edestä ja tullaan meille. Todetaan, että istukka on syntynyt omia aikojaan. Punnitaan, tutkitaan ja kuvataan pennut ja siirretään ne lattialta pahvilaatikkopesään.
• klo 8:47 Korkataan työpaikaltani kesälahjaksi saama pullo, jonka piti olla kuohuvaa, mutta joka paljastuukin valkkariksi. Juodaan kylmää valkkaria ja nautitaan elämästä. 

- Katri M., Dewin hallituksen jäsen, sijaiskoti & kissavastaava, sekä Jonna P., blogivastaava & sometiimivastaava

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Matti

Olen Matti ja olen ollut Dewin sijaiskotina 5 vuotta, jonka aikana luonani on asunut tähän mennessä 24 Dewin kissaa ja 25. tulee hoitoon lähiaikoina. Olen vapaaehtoistyössäni keskittynyt sijaiskoteiluun ja siitä olen pitänyt kovasti. 

Kun aloitin sijaiskotina, olin hoitanut vain kavereiden kissoja, enkä ollut koskaan omistanut mitään lemmikkieläintä. Olin kuitenkin tykästynyt kissoihin hoitaessani muiden kissoja, joten kun Dewin aktiivina toiminut kaverini ehdotti minulle sijaiskodiksi ryhtymistä, päätin kokeilla sitä, enkä ole päätöstäni katunut. 

Ensimmäiset sijaiskotikissani olivat Rufus ja Gunnar, jotka olivat reippaita ja sosiaalisia kissoja. Heidän kanssaan oli helppo opetella sijaiskotitoimintaa. He ehtivät asua luonani muutaman kuukauden ja heidän muuttopäivänään itkin. Sittemmin olen kokemuksen kautta oppinut paremmin käsittelemään hoitokissoista luopumista ja nykyään kissan muuttaessa loppuelämänkotiinsa, tunnen yleensä vain lempeää haikeutta ja toisaalta iloa siitä, että jälleen yksi kissa on saanut rakastavan kodin. 

Nuutti

Suurin osa hoitamistani kissoista on tullut luokseni suoraan loukutuspaikalta, mutta 10 kissaa on siirretty luokseni toisista sijaiskodeista jonkin haasteen takia. Suurin osa näistä haastekissoista on ollut keskivertoa arempia kissoja, joiden sosiaalistuminen ei ollut kunnolla edennyt aiemmissa sijaiskodeissa, mutta on mukana ollut myös yksi stressipissailusta kärsinyt kissa ja yksi aggressiivisesti käyttäytynyt kissa. Olen halunnut ottaa hoitooni haastekissoja, koska heidän kanssaan saavutetut edistysaskeleet tuovat erityistä onnistumisen iloa ja koen olevani hyvä arkojen kissojen hoidossa. Haastekissojen hoitaminen on vapaaehtoista, eikä niitä aloittaviin sijaiskoteihin tarjota. 

Kuten varmasti kaikissa uusissa asioissa, niin myös sijaiskoteilussa kokemuksen tuoma jatkuva oppinen tuo varmuutta ja tiettyä rentoutta toimintaan. Aluksi esim. piilottelevat kissat melkein särkivät sydämeni, koska tuntui pahalta, että juuri ulkoa pelastettu kissa pysytteli piilossa, eikä luottanut yhtään ihmiseen. Dewiltä saamieni tietojen ja käytännön kokemuksen ja kautta olen kuitenkin oppinut, että piilottelu on kissalle luontainen tapa reagoida uuteen stressaavaan tilanteeseen ja minulla on nykyään muutenkin paljon parempi ymmärrys siitä, mitä kissan käytös kulloinkin merkitsee. En kuitenkaan koe olevani valmis, vaan opin kissoista jatkuvasti lisää ja toisaalta ymmärrän, ettei kukaan voi tietää kaikkea. Siksi onkin hyvä, että Dewillä sijaiskodin tukena on helposti saavutettavissa tukihenkilöitä, joilta voi pyytää neuvoa tai apua sellaisissa tilanteissa, joita ei itse kykene ratkaisemaan. 

Sijaiskotina toimiminen on todella palkitsevaa, vaikka murheitakin on matkan varrelle sattunut matkaan. Useimmin murheita ovat tuottaneet kissojen terveyshuolet, mutta onneksi Dewillä sijaiskodin ei itse tarvitse hoitaa esim. eläinlääkärissä käyntiä, vaan yhdistyksen eläinlääkärivastaavat hoitavat eläinlääkärireissut. Parasta puolestaan on ollut nähdä ne menestystarinat, kun kipeä kissa paranee tai arka kissa reipastuu ja löytää lopulta loppuelämän kodin, silloin tuntee tehneensä jotakin tärkeää.  

Iita

Mielestäni sijaiskotina toimiminen vaatii halukkuutta oppia uutta tietoa, kykyä ottaa vastaan neuvoja ja kysyä neuvoja. Vaikka itse tiesinkin jo perusasiat kissojen hoidosta kun aloitin sijaiskotina, niin suurimman osan nykyisistä tiedoistani opin kun minut perehdytettiin sijaiskotitoimintaan ja myöhemmin kokemuksen kautta sijaiskotina toimiessani.  

Sijaiskotina toimimisesta on tullut niin tärkeä osa elämääni, että kun itselle tuli vuosi sitten tilaisuus muuttaa uuteen kotiin, niin asunnon valintaan vaikutti se, että uudessa kodissani on hyvät eristystilat kissoille. Nykyisessä kodissani on melko iso kylpyhuone ja sauna, jossa kissojen on hyvä olla ensimmäiset päivät ja joskus viikotkin. Edellisessä asunnossa oli puolet pienempi saunaton kylpyhuone, mutta sinnekin kyllä mahtui parhaimmillaan yhtä aikaa kolme pientä kissaa, joten suuret eristystilat eivät ole välttämättömyys sijaiskodiksi ryhtymiselle.  

Kun uusi kissa saapuu kotiini, ensimmäiset päivät alkavat hänellä aina eristystiloista. Kissat piilottelevat lähes aina aluksi, mutta kissojen persoonasta ja heidän aiemmasta elämänkokemuksestaan riippuen, osa saattaa alkaa näyttäytymään jopa ensimmäisen vuorokauden aikana, osalla taas reipastuminen voi kestää päiviä tai viikkoja. Aluksi onkin tärkeintä mennä päivä kerrallaan ja seurata miten ruoka ja vesi uudelle tulokkaalle maistuvat ja miten vessa-asiat sujuvat. Eristystilan idea on se, että kissan stressitasot saadaan alas rajatussa tilassa, jossa ihminen ei ole jatkuvasti läsnä. Vasta myöhemmin on sosiaalistamisen aika esim. leikkien ja yhteisen hengailun avulla. 

Kun mietin taaksepäin kaikkia sijaiskodissani asuneita kissoja, on mahdotonta valita yhtä ikimuistoisinta tai rakkainta kissaa. Muistan miten suloinen Rufus nukkui kerällä sylissäni, muistan miten vahvatahtoinen Iita puski kättäni kaikella tarmollaan ja muistan miten touhukas Nasu kiipesi verhoja pitkin kattoon asti. Kaikki ovat olleet uniikkeja yksilöitä ja kaikki ovat jättäneet oman jälkensä minuun. 

Matin sijaiskodin kuulumisia voi seurata Instagramissa @kissabileet-tilillä. 

Uni, Nasu & Liekki

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Sini

Olen Sini, kuusi vuotta Dewillä toiminut sijaiskoti. Häärään myös Dewin tapahtumatiimissä ja hallituksessa, sekä kirjoitan ja kuvaan Instagramiini @kittiediaries-tilille.

Kotonani on asustanut yhteensä 44 sijaiskotikissaa, ja näin monen kissan jälkeen niiden luovutus omaan loppuelämän kotiin tuntuu mukavalta ja helpottavalta. Jotkut kissoista ovat olleet luonani vain joitakin viikkoja, toiset yli vuoden. Jokainen näistä kissoista on ollut rakas ja tärkeä, mutta lähtemättömimmän vaikutuksen tekivät ensimmäiset sijaiskotilaiseni Vili ja Theo, jotka kärsivällisesti opettivat kaiken elämän jakamisesta kissojen kanssa. Näitä kissoja ennen en ollut oikein edes sisäistänyt sitä, että jokainen olento todella on oma persoonansa, johon voi kiintyä syvästi. 

Olen oppinut todella paljon Dewi-vuosieni aikana. Ensimmäisten kissojen kohdalla en edes tiennyt miten kissanhiekka toimii. Ihmettelin aluksi, kun hiekkalaatikolla ei näkynyt jätöksiä. Jossakin kohtaa sitten älysin, että kissat kaivavat hiekkaan kuopan, tekevät asiansa sinne ja sitten peittävät sen. Dewille voi siis tulla, vaikka kokemus kissoista olisi hyvin vähäinen. Asenne oppimiseen ja hyvät kyselytaidot ovat tärkeämpiä.

Nykyään tietämykseni kissojen niin fyysisten kuin psyykkistenkin tarpeiden suhteen on onneksi kehittynyt. Toisaalta, vaikka tiedän nyt enemmän pieniäkin asioita kissojen hoidosta ja terveydestä, osaan myös ottaa rennommin. Kaikki kissat ovat omia persooniaan, ja jotkut sosiaalistuvat hitaasti ja toiset nopeasti. Valitettavasti jotkut populaatiokissoista ovat myös hyvin sairaita, enkä voi pelastaa niitä kaikkia vaikka mitä tekisin. Tämän hyväksyminen on ollut itselleni tärkeää eläinsuojeluyhdistystoiminnassa. Itsensä loppuun ajaminen, ahdistus ja syyllistäminen eivät auta jaksamaan ja jatkamaan.

Vili & Theo

Sijaiskotina toimiminen tarkoittaa, että kotona on käytävä vähintään kerran vuorokaudessa tai kissoille on hankittava hoitaja. Itselleni tämä ei ole ollut ongelma, sillä yhdistykseltä ja lähipiiristäni löytyy paljon innokkaita kissahoitajia lomien ajaksi, enkä kaipaa spontaaneja matkoja. Vaikka sijaiskotitoiminnassa sitoutuu kissojen hoitoon, ei se tarkoita sitä, että mitään muuta ei voisi tehdä – itselläni kun on vaativa työ, paljon harrastuksia ja sosiaalinen elämä eläinsuojelutyön lisäksi. Itselläni on ollut myös opettelemista sen kanssa, että tiettyä sotkuisuutta täytyy sietää lemmikinhoitajana jollei halua tehdä suursiivousta monta kertaa päivässä. Lattioilla on aina kissanhiekkaa sekä kissanleluja, ja ruokakuppeja saa tiskata päivittäin.

Olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana neljässä eri asunnossa, joiden koot ovat vaihdelleen 39 neliömetristä 50:een, ja joiden pohjaratkaisut ovat olleet joskus toimivia ja joskus älyttömiä. Parhaimmillaan kotonani on ollut neljä kissaa kerrallaan. Jos uusi kissa saapuu kotiini suoraan loukutuspaikalta, niin eristän sen aluksi kylpyhuoneeseen, josta mahdolliset vessavahingot saa siivottua helposti. Kylpyhuoneeni on kuitenkin pikkuruinen, joten jo sisäsiistien ja terveiden kissojen kohdalla teen alkueristyksen mieluummin olohuoneessani. Makuuhuoneeni on aina ollut kissavapaata aluetta allergioideni takia. Sijaiskotikissoja voi ottaa siis melko pieniinkin neliöihin, sillä kissat ovat sijaiskodissa vain väliaikaisesti.

Yritän rauhoittaa ensimmäiset päivät uuden kissan kanssa. Käyn erityshuoneessa vain harvoin, en imuroi tai muuten pidä meteliä, ja huolehdin siitä, että kissalla on piiloja, ruokaa, vettä sekä puhdas hiekkalaatikko. Tarkkailen kissaa valvontakameran kautta varmistuakseni, että se syö ja liikkuu normaalisti. Feromonivalmisteet kuten Feliway ja Petremedy toimivat myös hyvin. Pikkuhiljaa alan tutustuttaa kissaa asunnon muihin huoneisiin ja tietenkin itseeni. Jos ongelmia ilmenee, viestitän asiasta heti yhdistykselle, jossa joko minulle nimetty vastuuhenkilö tai joku muu osaaja auttaa ja neuvoo.

Sijaiskotina olemisen hyviä puolia on loputtomasti: saan asua kissojen kanssa, opin jatkuvasti lisää, olen saanut ihania ystäviä, parannan konkreettisesti maailmaa - ja tämä kaikki on ilmaista. Huono puoli on tietenkin se, että joutuu näkemään kärsimystä ja ihmisyyden kauhean puolen. Usein esimerkiksi eläinsuojelurikkomuksiin ja kissojen heitteillejättöön päädytään, koska oma elämä on kohtuutonta, mutta sen todistaminen on silti raskasta.

Upeita kokemuksia ovat myös olleet kissat, joiden sosiaalistamisessa on oikeasti saanut tehdä töitä. Tällainen kissa oli esimerkiksi Tuutikki, joka aluksi hyökki kaikkien samassa huoneessa olevien ihmisten päälle viikkotolkulla, mutta kuukausien myötä kesyyntyi kehrääväksi ja ihmisrakkaaksi sylikissaksi.

Tuutikki

Suosittelen sijaiskotina olemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Viime kädessä sijaiskotitoimintaan tarvitsee vain vakaan elämäntilanteen, voimavaroja ja kommunikaatiokyvyn. Varsinkin alussa on tärkeää jaksaa omaksua tietoa lukemalla ja kyselemällä mahdollisimman paljon. Apua saa aina ja valmiiksi ei tule koskaan. Itse en osaa kuvitella lopettavani sijaiskotina toimimista, sillä kissoista on tullut osa elämääni, kotiani ja identiteettiäni. 

Kissan eristämisen tärkeys

Kissan eristäminen on tärkeää, kun kissa muuttaa uuteen ympäristöön, ja varsinkin silloin, kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin. Tässä blogitekstissä kerromme, mitä eristäminen tarkoittaa, miten eristäminen toteutetaan, milloin eristetään, ja miksi niin tehdään.

Meillä Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:ssä eristämisen laiminlyönti on vakava asia, ja sijaiskoti kantaa itse vastuun, jos laiminlyönnin vuoksi esim. sijaiskodin omat kissat sairastuvat.

Mitä tarkoittaa eristäminen?

Eristämisellä tarkoitetaan tilannetta, kun kissan liikkumatilaa rajoitetaan alussa, ja se on täysin erossa asunnon mahdollisista muista eläimistä. Dewin kissa eristetään lähtökohtaisesti aina, kun kissa muuttaa uuteen ympäristöön. Kissa eristetään, kun se tulee sijaiskotiin suoraan populaatiopaikalta, hoitolalta, toisesta sijaiskodista tai vanhasta kodista. 

Ainoastaan silloin eristämistä ei välttämättä tarvita, kun kissa on täysin kesy eikä stressaannu muutoksista JA kun asunnossa ei ole muita eläimiä. Tosin täysin käsikesy ja ihmisrakas kissakin voi muutoksen myötä stressaantua aluksi, jolloin eristäminen on silloinkin tärkeää. Siksi ohjeistammekin jokaista kissan adoptoijaa ensiksi eristämään uuden tulokkaan, jotta kotiutuminen ja asunnon muihin eläimiin tutustuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

Mitä tarkoittaa täyseristys?

Täyseristys tehdään silloin, kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin tai kun tiedetään, että kissalla on jokin tartuntauti. On oleellista pestä kädet aina, kun eristystilasta poistutaan, ja ettei eläimiä käsitellä perätysten täyseristyksen aikana ilman, että kädet pestään välissä. Eristysaikana myöskään tekstiilejä, kuten pyyheitä tai tyynyjä ei tule siirtää tilojen välillä ilman, että niitä pestään välillä. Myöskin ruoka- ja juomakupit ovat eristyksessä olevalla omat ja kuppeja ei vaihdeta keskenään ilman huolellista pesua.

Mihin eristetään?

Ulkoa ja hoitolalta tulevan kissan kohdalla Dewi suosittelee aina eristämistä kylpyhuoneeseen tilan pestävyyden vuoksi. Muutto on aina kissalle stressi, ja stressi saattaa oireilla ohipissailuilla. Kuitenkin joissain sijaiskodeissa kylpyhuone on sen verran pienempi, että jos oletus eristyksen pituudesta on pitkä, eristystilana voidaan käyttää muuta tilaa. Eristystilan on kuitenkin hyvä olla sen kokoinen, että sinne saa mahtumaan kissanvessan, ruokakipot ja piilopaikkoja.

Miten eristetään?

Helpoiten kissalle saadaan luotua turvallisuuden tunnetta rajaamalla se pienehköön tilaan. (Huom: 22 neliöinen yksiö on jo aivan liian iso tila.) Tilassa tulee olla perustarpeet (vessa ja ruokaa) sekä piilopaikkoja. Pienessä tilassa kissa uskaltaa lähteä liikkeelle nopeammin ja pystyy näin tehokkaammin toteamaan paikan turvalliseksi, kun ihminen ei ole siellä.

Kuljetusboksin tai kangaspesän voi jättää kissalle piilopaikaksi, mutta myös lavuaarikaapin alunen tai pesukoneen taus ovat hyviä piilopaikkoja kissan näkökulmasta. Oleellista on, että ainoana piilopaikkana ei ole katettu vessa, ettei kissan tarvitse kököttää ulosteiden keskellä.

Tilan tulisi olla sellainen, ettei ihminen käy siellä jatkuvasti eikä viivy siellä pidempiä aikoja. Jos tila on kylpyhuone, kannattaa miettiä, onko pakko päästä suihkuun tai pestä pyykkiä heti seuraavana aamuna kissan saapumisesta vai voiko se odottaa hieman pidempään, varsinkin jos kissa ei ole syönyt.

Eristys on myös hyvä paikka seurata kissan syömistä ja kissa löytää ruokakupin takuulla. Jos kissa on todella stressaantunut, se voi näännyttää itsensä.

Kuinka pitkään eristetään?

Kuinka pitkään kissaa eristetään riippuu siitä, mitkä ovat kissan lähtökohdat ja onko asunnossa ennestään kissoja. 

          1. Kissa tulee ulkoa/hoitolalta eikä sijaiskodissa ole muita eläimiä

Ulkoa tai häkkioloista tuleva kissa on erittäin peloissaan uudesta tilanteesta, eikä se välttämättä osaa käydä hiekkalaatikolla, tai se saattaa paastota. Eristystä voidaan alkaa purkaa siinä kohtaa, kun kissa syö, pissaa ja kakkaa normaalisti, on saanut ensimmäisen matokuurin eikä se ripuloi.

          2. Kissa tulee ulkoa/hoitolalta ja sijaiskodissa on muita eläimiä

Ulkoa tai häkkioloista tuleva kissa on erittäin peloissaan uudesta tilanteesta, eikä se välttämättä osaa käydä hiekkalaatikolla, tai se saattaa paastota. Jos sijaiskodissa on jo ennestään muita eläimiä, eristystä jatketaan, kunnes kissa on käynyt ensimmäisen kerran eläinlääkärissä, saanut ensimmäisen rokotteen ja toipunut käynnistä viikon. Tässä kohtaa voidaan aloittaa tutustuttaminen hajujen vaihdolla edeten näkökontaktiin kissojen reaktioita kuunnellen.

          3. Hoidettu kissa tulee toisesta sijaiskodista eikä sijaiskodissa ole muita eläimiä

Tällaisessa tilanteessa kissa on käynyt jo eläinlääkärissä, siltä on testattu FIV/FeLV, ja se on saanut tarvittavat tehosterokotteet. Jos kissalla on ripulia, oireilun taustasyistä suljetaan pois sisäloiset ja tartuntataudit. Kissa pidetään eristyksissä, kunnes se on rentoutunut sen verran, että se alkaa syödä ja käydä vessassa. Sen jälkeen oven voi jättää raolleen illalla niin, että kissa pääsee tutustumaan uuteen paikkaan. 

          4. Hoidettu kissa tulee toisesta sijaiskodista/hätämajoituksesta ja sijaiskodissa on muita eläimiä

Kissa on tässä kohtaa käynyt jo eläinlääkärissä, siltä on testattu FIV/FeLV, ja se on saanut tarvittavat tehosterokotteet. Jos kissalla on ripulia, oireilun taustasyistä suljetaan pois sisäloiset ja tartuntataudit. Eläimiä eristetään toisistaan, kunnes tullut kissa syö kunnolla ja käy vessassa. Tässä kohtaa voidaan aloittaa tutustuttaminen hajujen vaihdolla edeten näkökontaktiin kissojen reaktioita kuunnellen.

Miksi eristetään?

Pääsyitä eristämiseen on neljä; stressi, sisäsiisteys, tartuntataudit ja eläinten väliset konfliktit.

          1. Stressi

Muutto paikasta toiseen on kissalle stressi, stressin määrä vain vaihtelee kissayksilöiden välillä. Osa kissoista oirehtii stressistä syömättömyydellä tai pissailemalla vääriin paikkoihin. Täysin kesylle kissallekin muutto voi olla sen verran stressaava, ettei se syö heti kunnolla.

Kissalle, joka tulee ulkoa ja/tai joka ei luota ihmiseen, muutto uuteen ympäristöön ja vieraiden ihmisten luokse on valtava stressitekijä. Sijaiskodin ensimmäinen tehtävä onkin tehdä uudesta tilanteesta kissalle siedettävä ja sellainen, että kissan stressitasot lähtevät laskemaan.

          2. Sisäsiisteys

Osa populaatiokissoista, ovat ne sitten ulko- tai sisäpopulaatiosta, ei ole koskaan nähnyt kissanvessaa tavallisella sisällöllä. Kissa on saattanut tehdä tarpeensa aina ulos tai esim. vatiin, jossa on sanomalehtisilppua. Vaikka suurin osa aikuisista kissoista tajuaa heti vessalaatikon tarkoituksen tulee välillä vastaan kissoja, joille vessalaatikon löytäminen vie aikaa.

Pentujen kohdalla riski siihen, että tarpeet ovat muualla kuin laatikossa on suurempi.

Oman lukunsa aiheuttavat ripuloivat kissat. Ohipissojen ja -kakkojen paikallistaminen ja siivoaminen onnistuu paljon helpommin kylpyhuoneen lattialta kuin esimerkiksi olohuoneen nukkamatolta.

          3. Tartuntataudit

Populaatiokissoilla on enemmän ja vähemmän tartuntatauteja, joista osat leviävät erittäin helposti ja osa taas hyvinkin heikosti.  Eristyksellä ei saada kaikkia taudinaiheuttajia pysäytettyä, kissarutto esim. kulkee hyvin tehokkaasti ihmisten mukana ja osan, kuten FIV-viruksen leviämisen, eristys pysäyttää kokonaan. Eristyksen lisäksi onkin tärkeää pitää kaikkien asunnossa olevien kissojen rokotteet kissaflunssien ja kissaruton osalta ajan tasalla ja huolehtia tehosterokotteista huolella.

Jos kissa oireilee (ripuloi, yskii, sen silmät rähmivät, tai se on räkäinen) eristystä ei pureta ennen kuin oireilu on loppunut tai kissasta on otettu asianmukaiset laboratorionäytteet ja niiden tulokset on saatu. Jos kissalla todetaan jokin lääkehoidolla hoidettava tartuntatauti, se hoidetaan ennen eristyksen purkamista.

Eristys helpottaa sijaiskodin elämää eniten silloin, kun kissalla todetaan tartuntatauti, joka jää elämään pinnoille ja jonka vuoksi kaikki pinnat, mihin kissa tai sen karvat ovat voineet koskea, täytyy desinfioida.

          4. Eläinten väliset konfliktit

Yksi syy, miksi kissoja palaa yhdistyksille ja miksi kissat joutuvat vaihtamaan sijaiskotia, ovat eläinten väliset konfliktit. Parhaimmassa tapauksessa kissat eivät ole moksiskaan toisistaan vaan kohtelevat toisiaan kuin olisivat olleet erossa olleet parhaat kaverukset. Pahimmillaan meillä on yksi tai useampi pahasti loukkaantunut kissa ja verillä oleva ihminen, joka on mennyt väliin, ja kissojen välit ovat pilalla ikuisesti. 

Yllättävä uuden kissan tuleminen reviirille nostaa kuitenkin lähes poikkeuksetta kissojen stressitasoja. Se voi johtaa siihen, että yksi tai useampi kissoista ei syö, panttaa tarpeitaan tai/ja kyhjöttää jossain nurkassa tekeytyen mahdollisimman pieneksi. Kun ensin eristämme kissat toisistaan ja sen jälkeen alamme totuttaa niitä rauhallisesti toisiinsa, on todennäköisempää, että vältymme niiden välisiltä konflikteilta.

Hyviä ohjeita tutustuttamiseen: 

Dewille: Kun kissa tulee
Dewille: Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistys: Kissojen tutustuttaminen

Janina Pohju: Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja, adoptio- ja somevastaava

Ei pelkkää vaaleanpunaista pentuhattaraa

Vaikka kissanpennut ovat suloisia ja niiden kasvua on ihana seurata, vapaaehtoistyö pentujen parissa ei ole ollut mitään ilakointia ja hurraamista. Olemme paljon lohduttautuneet sillä, että ainakin näille kissoille on tarjottu paremmat mahdollisuudet, kun ne ovat päässeet sijaiskoteihimme. Kuolleisuus olisi varmasti ollut paljon suurempaa ja kivuliaampaa, jos kissat olisivat jääneet luonnon armoille.

Toukokuussa Dewin sijaiskoteihin tuli uusia kissoja, joista yhteensä seitsemän oli tiineenä.
19.5. Astrid di Vemo synnytti viisi pentua: Peppi, Mio, Birk, Korppu ja Eemeli.
20.5. Ruska synnytti: ainut pentu, Halla, ei selvinnyt.
24.5. Elli van Pikikselle tehtiin sektio. Valle selvisi, Allu, Vellu ja Illu menehtyivät.
26.5. Claire synnytti kaksi pentua: Jamie ja Angus.
27.5. Rage synnytti kaksi pentua: Loki ja Lilith.
1.6. Omena van Pikis synnytti kolme pentua: Luuna, Samo ja Hava.
25.6. Orvokki synnytti kolme pentua, joista Kuisma menehtyi ja Kielo ja Rölli selvisivät.

Kesäkuussa sijaiskoteihin tuli lisää, ulos syntyneitä, pentuja van Pikis -populaatiosta. Pentujen syntymäpäivistä on vain arviot:
Noin 20.5. syntyneet kolme orpopentua: Venla, Pinja ja Iitu.
Noin 25.5. syntyneet Scarlet van Pikiksen pennut: Minette, Aurora, Nelly ja Poppius.

Ruskan pentu Halla menehtyi synnytyksessä.

Synnytyskomplikaatioita

Ruskalla oli vaikea synnytys ja ainut pentu, Halla, kuoli jo synnytyksessä. Pentu juuttui synnytyskanavaan todennäköisesti siksi, että vain yhden pennun synnyttäminen kissalle on haastavaa, ja stimulaatiota oli liian vähän.

Elli van Pikikselle tuli synnytyskomplikaatioita, minkä takia päädyttiin sektioon. Ellin pennuista vain Valle selvisi ja kolme muuta – Allu, Vellu ja Illu – menehtyivät. Tarve sektiolle ei tullut yllätyksenä, sillä Ellin syöminen oli ollut jo pidempään heikohkoa: se söi vain ihmisen avustuksella.

Orvokin viimeinen pentu syntyi kuolleena, minkä takia emo myös hylkäsi pentunsa välittömästi. Kuismaa yritettiin elvyttää siinä onnistumatta. Yhteensä siis jo synnytyksissä menehtyi viisi pentua.

Elli van Pikiksen menehtyneet pennut: Allu, Vellu ja Illu

Kriisejä emojen kanssa

Elli van Pikis oli heikossa hapessa syömättömyyden, suoliston toimimattomuuden ja sektion takia. Valle sai varaemon Astridista ja sisarukset viikkoa vanhemmista pennuista. Ellin ruokahalu ei palannut. Todennäköisesti pitkään kestänyt aliravitsemus oli jo vaurioittanut sisäelimiäkin, mikä taas oli syynä siihen, ettei Ellillä ollut enää nälkä. Lopulta Elli päästettiin ajasta ikuisuuteen.

Elli van Pikis oli vaikeataustaisesta populaatiosta. Tiineenä emon olisi ehdottoman tärkeää syödä laadukasta ruokaa ja paljon, mutta Elli oli aliravittu ja menettänyt ruokahalunsa. Pitkään jatkuvan syömättömyyden ja suoliston toimimattomuuden takia Elli päästettiin sektion jälkeen ajasta ikuisuuteen.

Scarlet-emo ja tämän neljä pentua saatiin sisätiloihin pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Heti alkuun huomattiin Scarletin pitkäkarvaisen turkin huopaantuneen niin pahasti, että sen iho oli monesta kohtaa revennyt. Yksi haava oli niin tulehtunut, että se nostatti Scarletille kuumeen, ja emo sai antibiootit.

Pitkäkarvaisen Scarlet van Pikiksen turkki oli niin pahasti huopunut ja takkuuntunut, että se oli rikkonut ihoakin. 

Astrid synnytti viisi pentuaan vain 7 kuukauden ikäisenä ja otti vielä hienosti hoivakseen ottolapsi Vallen. Astrid alkoi oireilla läähättämällä, mikä sinäänsä ei ole vaarallista: kissa voi läähättää, kun sillä on kuuma, tai kun esimerkiksi se imettää kuutta pentua, jotka kirjaimellisesti imevät siitä energiaa itseensä. Läähätyksen pitkittyessä lääkäri epäili eklampsiaa eli kalkkivajausta. Astridia lähdettiin hoitamaan kalkkilisällä, ja se näytti auttavan, kunnes annosta pienennettiin ja helteet tulivat. Läähätys palasi, pahempana kuin aiemmin.

Astrid kiidätettiin eläinlääkäriin, sillä tiimissä alkoi herätä epäilyjä sydänoireista. Kukaan ei kuitenkaan osannut edes epäillä, miten vakava tilanne oli: Astrid oli kuitenkin viimeiseen asti ruokkinut ja hoivannut kuutta pentuaan, eikä ollut oireillut mitenkään muutoin.

Astridilla oli kuumetta, ja todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin kohtutulehdusta. Kissa oli leikkuupöydällä, kun tiimille soitettiin: kyse ei ollutkaan märkäkohdusta. Mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä diagnoosi oli FIP. Vatsakalvontulehdus, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Pennut jäivät orvoiksi, Valle jo toista kertaa.

Astrid di Vemo oireili vain läähättämällä. Lopputuloksena emolta löytyi FIP, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Sateenkaarisilta kutsui Astridia pentujen ollessa 6-viikkoisia.

Jotkut emot muuttuvat hormonien vaikutuksesta hyvinkin ärhäköiksi synnytyksen jälkeen. Samaan tilaan tuleva ihminen saa monesti sähinää ja murinaa osakseen, ja emo voi jopa hyökkiä ihmistä kohti. Omenasta kuoriutui tällainen hormonihirviö. Se oli hyvin stressaantunut ja puolusti pentuja kovasti. Normaalisti pentuja suositellaan punnitsemaan kerran päivässä, mutta Omenan kanssa näin ei voitu toimia. Se olisi stressaantunut tästä operaatiosta, johon tarvittiin kasa pyyheitä, hitsaushanskoja ja pahvista tehty erotin, jonka avulla pennut saatiin pesästä pois muutamaksi minuutiksi. Omena murisi, sähisi ja maiskutti suutaan stressaantuneena. Koska pennuista näki silmämääräisesti, että ne kasvavat ja voivat hyvin, punnituksista luovuttiin.

Mitä enemmän pennut alkoivat liikkua ja laajentaa reviiriään, sitä hermostuneemmaksi Omena tuli. Erityisesti Omena stressaantui siitä, jos ihminen tuli samaan tilaan, eivätkä pennut olleet "emon hellässä huomassa" vaan seikkailemassa ympäri huonetta. Kun sitten pennuille kasvoivat hampaat, ja ne alkoivat käyttää niitä toisiinsa, pentujen kipuhuudot ja -vinkaisut saivat emon jokaisen vaiston terästäytymään entisestään.

Hyökkiminen jatkui ja lisääntyi sitä mukaa, mitä enemmän pentuja yritettiin sosiaalistaa ja mitä aktiivisempia niistä tuli. Tilanne kärjistyi siihen, kun Omena hyökkäsi saunan ovea päin kahdesti saman päivän aikana. Yleensä näin aggressiivinen käytös johtuu kivusta, joten Omena vietiin eläinlääkäriin. Epäiltiin mm. kohtutulehdusta tai kohtuun jäänyttä syntymätöntä pentua. Fyysistä vikaa ei kuitenkaan löytynyt, ja kissa steriloitiin.

Viikkoa myöhemmin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Omena rentoutui. Se murisee hyvin harvakseltaan ihmiselle, maiskutus ja hyökkiminen ovat puolestaan jääneet kokonaan pois. Se kulkee rennosti ihmisen nähden, eikä se hermostu siitä, kun pennut hajaantuvat ympäriinsä.

Omena van Pikiksestä kuoriutui synnytyksen jälkeen stressaantunut ja aggressiivinen emo. Onneksi sen pennut ovat voineet ja kasvaneet hyvin, eikä sijaiskodin tarvinnut stressata emoa koko aikaa esim. lisäruokkimalla pentuja.

Vallen huonot kortit

Valle van Pikis peri Elli-emoltaan huonot kortit: sillä oli heti alkuun silmätulehdus, sitä on pitänyt tukiruokkia ja sen vatsa on ollut usein löysällä. Kun Vallelle kasvoi hampaat, sijaiskoti huomasi Vallen leuan olevan vinossa. Ei tiedetty, olivatko hampaat kasvaneet vinoon ja aiheuttaneet leuan vinoutumisen, vai oliko taustalla jokin suurempi ongelma, joka oli aiheuttanut hampaiden vinoutumisen. Koska Valle oli vain 5-viikkoinen, piti odottaa, että Vallelle tulisi lisää ikää, jotta suuta voitiin operoida. 5-viikkoiselle pennulle pelkkä anestesia olisi ollut jo suuri riski.

Noin 8-viikkoisena Valle vietiin operoitavaksi. Vallella todettiin luojan lykyksi olevan normaali leuka, mutta pennulla on pään luustossa pientä epämuodostumaa. Tämäkään ei ollut tiimille yllätys, koska Valle on van Pikis -populaatiosta. Vallelta poistettiin kaikki maito-kulmahampaat, pari etuhammasta sekä pysyvien alakulmahampaiden aihiot. Ennuste on hyvä.

Valle van Pikis puoliunisena hammasoperaation jälkeen.

Mineten jalka

Minette-pennun toinen takajalka ei toimi. Minette kävi jo muutaman viikon ikäisenä lääkärissä, mutta koska pentu oli niin pieni, jalkaa ei voitu kuvata eikä myöskään operoida vielä mitenkään. Toivoimme, että kyseessä olisi ollut hermoperäinen ongelma, josta olisi päästy tukilastalla ja jumppaamalla, mutta jalkaa ei ole saatu toimimaan. Jalassa kiertää veri, mutta viimeisestä nivelestä alaspäin jalka on veltto. Se ei kuitenkaan Mineten menoa ole haitannut: pentu on pirteä, reipas ja tarpoo eteenpäin jalastaan huolimatta.

Mineten jalka päästiin kuvaamaan pennun ollessa 8-viikkoinen. Tällä hetkellä on todettu, että luustossa ei ole vikaa. Nyt lääkäreillä on pohdinnassa jäykistetäänkö jalka, amputoidaanko se, vai olisiko eettisintä saattaa Minette sateenkaarisillalle. Jalan toimimattomuus vaikeuttaa muun muassa Mineten kiipeilyä ja vessassa asiointia, joten jotain sille on tehtävä. Nyt punnittavana on se, että voidaanko kissalle taata kivuttomuus. Minette on populaatiosta, jossa on tavattu muun muassa pikkuaivojen vajaakehitystä.

Mineten toinen takajalka on veltto viimeisestä nivelestä alaspäin.

Silmä- ja vatsaongelmia

Ei-toivotuilla pennuilla ilmenee usein erilaisia, hoidettavissa olevia, ongelmia. Esimerkiksi niillä esiintyy sisä- ja ulkoloisia, ja niiden suolisto saattaa oireilla herkästi. Erityisesti ulos syntyneillä pennuilla esiintyy paljon silmätulehduksia.

Ulkoa tulleet orpopennut, Venla, Pinja ja Iitu, päädyttiin loukuttamaan ilman emoa. Aktiivimme kävi paikan päällä puhdistamassa pentujen tulehtuneita silmiä, ja niiden emoa yritettiin löytää. Mutta kun silmätulehdukset vain pahenivat, Iitun silmät jopa muurautuivat putsaamisesta huolimatta umpeen, ja kaikki pennut kärsivät rajusta ripulista, pennut otettiin sisätiloihin ilman emoa. Nyt pennut voivat hyvin.

Astridin pentueessa on myös kärsitty ripulista: tätä alkoi esiintyä emon yllättävän poismenon jälkeen. Todennäköisesti pentujen vatsat reagoivat siihen, ettei yhtäkkiä saanetkaan enää emon maitoa ja siitä tulevia vasta-aineita.

Iitu van Pikis kärsi pahasta silmätulehduksesta. Pahimmillaan molemmat silmät olivat muurautuneet umpeen.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja