Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus

Kissan leikkaus on toimenpide eläinlääkärillä, jota suositellaan lähes kaikille kissoille, sillä kissat ovat tehokkaita lisääntymään. Kissat voivat tulla sukukypsiksi jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä noin puolivuotiaana, ja saada jopa kolme pentuetta yhden lisääntymiskauden aikana. Hyvä esimerkki kissojen lisääntymisen tehokkuudesta on Fete Veneten populaatio, josta on tullut yhdistykselle useita pentueita vain yhden kesän aikana, vaikka populaatio on pienehkö. 

Leikkaus on yleisnimitys kahdelle toimenpiteelle, sterilisaatiolle ja kastraatiolle, vaikka nimitykset eroavat, on molempien tarkoitus kuitenkin sama eli estää kissan lisääntyminen. Kastraatiossa kollikissoilta poistetaan kivekset, kun taas sterilisaatiossa naaraskissoilta poistetaan munasarjat ja joskus, mutta harvemmin, myös kohtu. Naaraskissan ei tarvitse saada pentuja ennen sterilisaatiota.

Sterilisaation ja kastraation voi toteuttaa myös ennen sukukypsyyttä, jolloin leikkaukset tunnetaan nimillä varhaissterilisaatio ja -kastraatio. Varhaisterilisaation turvallisuutta on tutkittu ja sen seurauksena ei ole todettu vakavia terveys- tai käytösongelmia ja toipuminen rauhoituksesta on nuorilla eläimillä nopeampaa. Sen sijaan varhaissterilisaatiosta on todettu hyötyjä sekä naarailla että kolleilla, kuten ientulehduksen ja astman vähentyminen. Kollit hyötyvät vielä vähän lisää varhaiskastraatiosta, sillä lisääntymisviettiin liittyvä aggressiivisuus ja lisääntymiskäyttäytyminen vähenevät, eikä kollien tapa merkkailla pääse kehittymään.

Tianna Fete Veneten sterilisaatiohaava vasta leikattuna.

Kun kissan on valmiiksi leikattu, adoptoijan ei tarvitse miettiä kissan leikkausta. Kissan leikkaaminen ehkäisee myös kissapopulaatioiden syntyä, sillä ne saavat usein alkunsa nimenomaan leikkaamattomista kissoista. Uutisissa on ollut vuosien varrella useita populaatioita, joiden elämä on ollut kauhistuttavaa. Yksi näistä populaatioista on ollut Dewin loukuttama Saariston populaatio. 

Myös valvomatta ulkoilevat kissat hyötyvät sterilisaatiosta. Sen myötä leikatun kissan reviiri pienenee, jolloin kissa pysyy lähempänä kotia ja altistuu vähemmän vaaroille kuin leikkaamaton kissa. Leikatun kissan tappelut vähenevät, jolloin valvomatta ulkoilevien kissojen välillä liikkuvien tautien tartuntariski pienenee. Leikatut kissat eivät pääse pahentamaan kissakriisiä osallistumalla kissapopulaatioiden kehitykseen.

Kissanpennut ovat myös hyvin kalliita oikein hoidettuna ja ruokittuna, mikä tulee raskaammaksi verrattuna kissan leikkaamiseen. Leikatun kissan omistajan ei siis tarvitse huolehtia mahdollisista ei-toivotuista pennuista, vaan tekee osansa kissakriisin ratkaisuun.

Kissan sterilisaatio ja kastraatio ei pelkästään poista vahinkopentujen riskiä, vaan pienentää myös useiden sairauksien riskejä. Naarailla maitorauhaskasvaimien riski vähenee reilusti, mitä aikaisemmin kissan steriloi. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa ehkäisee lähes täysin maitorauhaskasvaimet. Tämä ei silti tarkoita, että vanhaa kissaa ei tarvitsisi sterilisoida, koska kissan riski sairastua märkäkohtuun eli kohtutulehdukseen kasvaa jokaisen kiiman myötä. Kohtutulehdus ja sen aiheuttamat ongelmat voivat olla kohtalokkaita ja sen hoitoon kuuluu yleensä kohdunpoisto. Kolleilla puolestaan riski sairastua kivessyöpään katoaa täysin, kun kivekset eivät ole mukana matkassa.

Fete Venete Maila sterilisaation jälkeen heräilemässä anestesiasta.

Leikkaamattomille naaraskissoille ominaista on kiima, jonka oireita ovat levottomuus, kieriminen, puskeminen, mouruaminen, karkailuyritykset, kurina ja ympäristön merkkailu. Käytös ei ole läheskään niin söpöä kuin kieriminen ja puskeminen antaisivat ymmärtää, vaan turhautuneet ja stressaantuneet naaraskissat voivat astua toisiaan, jos kolleja ei ole lähettyvillä. Leikkaamattomat kollit merkkailevat ja saattavat myös kohdistaa hormonien aiheuttaman aggression ihmiseen, mikäli paikalla ei ole muita kolleja.

Steriloinnin myötä kissan käytös voi muuttua, koska energiantarve laskee. Kissa voi rauhoittua ja jättää lisääntymiseen liittyvän käytöksen pois. Muutos kissan käyttäytymisessä ei kuitenkaan tarkoita, että kissa laiskistuisi tai siitä tulisi tylsimys, jota leikki ei enää kiinnosta.

Energiantarpeen lasku voi helposti aiheuttaa kissalle ylipainoa, mikäli ruokinta jatkuu entiseen tapaan. Leikkauksen jälkeen on seurattava kissan painon kasvua ja ruuan määrä mitoitettava kissan tarpeiden mukaan mukaan. Tätä voi helpottaa antamalla kissalle markkinoilta löytyvää leikatuille kissoille tarkoitettua ruokaa.

Toro la Mowers leikkii mielellään sterilisaation jälkeenkin.

Kaiken kaikkiaan kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa kissan ja omistajan yhteistä elämää, sillä se parantaa kissan elämänlaatua ja terveyttä. Kissan leikkaaminen on helpoiten saavutettavissa oleva eläinsuojeluteko kissapopulaatioiden ehkäisemiseksi ja kissan arvon parantamiseksi.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi 2022: Kissanhoidon käsikirja. Arthouse Helsinki
Agria Eläinvakuutus: Kissan kastraatio ja sterilisaatio
Ella Söderlund: Kissan sterilisaatio
Evidensia: Miksi leikkauttaa ja mikrosiruttaa kissa?
Howe, L. M. (1997): Short-term results and complications of prepubertal gonadectomy in cats and dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 211(1), 57-62.  
SEYn kannanotto kissojen sterilisaatiosta

– Eli, sometiimi, kissavastaava & loukutustiimi

Kissan perusrokotukset

Kissa tarvitsee ruokinnan ja leikittämisen lisäksi myös terveydellistä huolenpitoa, sillä kissa ei ole mikään villikissa, joka pärjää itsekseen luonnossa. Jokaisella kissalla tulisi olla voimassaolevat rokotukset, vaikka niitä ei ulkoilutettaisi. Rokottamaton sisäkissa on vaarassa sairastua esimerkiksi silloin, jos ihmisen kenkien mukana kulkeutuu taudinaiheuttajia sisälle asuntoon. 

Kuten Dewin kissat yleensä, Fete Veneten Tiannakin rokotettiin ensimmäisellä ell-käynnillään.

Erityisesti kissarutto ja kissaflunssat voivat olla hengenvaarallisia rokottamattomille kissoille (lue lisää Kissojen yleisimmät hengitystieinfektiot).

Mitkä rokotukset ovat kissalle välttämättömiä?

Kotikissan perusrokotukset ovat rokotteet kissaflunssia ja kissaruttoa vastaan. Kissaflunssarokote, josta usein käytetään nimitystä kolmoisrokote, on yleensä kalikia, herpestä ja kissaruttoa vastaan. (Huom! Kissarutto ei kuitenkaan ole flunssa!) Joskus kolmoisrokote voi olla kahta tai neljääkin taudinaiheuttajaa vastaan.

Edellä mainittujen perusrokotteiden lisäksi suositellaan rabiesrokotetta erityisesti näyttelykissoille ja perheen kanssa matkusteleville kissoille, mutta toki rabiesrokote olisi hyvä olla voimassa kaikilla muillakin kissoilla kaiken varalta. Rabiesrokote on kissaflunssista ja kissarutosta oma erillinen rokotteensa.

Huom! Rabies eli raivotauti johtaa kuolemaan ja voi tarttua myös ihmiseen! Suomessa virusta ei juurikaan esiinny, mutta ulkomailla, kuten Venäjällä ja Baltiassa, sitä esiintyy luonnonvaraisillakin eläimillä. Siksi etenkin lähellä itärajaa ulkoilutettaville kissoille kannattaa hankkia myös rabiesrokote.  

Saariston Reijo maiskuttamassa märkäruokaa kolmoisrokotteen saadessaan.

Milloin kissa sitten rokotetaan?  

Kissan voi rokottaa, kun se on terve ja hyvin voiva, eikä ole meneillään mitään tautia tai lääkitystä, joka vaikuttaisi kissan immuunijärjestelmään. Jos et ole varma sopivasta rokotusajankohdasta, kysy neuvoa eläinlääkäriltä. Muista, että kissa on syytä rokottaa, vaikka se olisikin joskus aikaisemmin sairastanut kalikin tai herpeksen. 

Huom! Rokotukset vanhenevat, minkä vuoksi niitä pitää uusia. Tarkista rokotteen voimassaoloaika rokotekortista tai eläinlääkäriltä!

Kissanpennun rokotukset:

• kolmoisrokote > suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen kissa rokotetaan samoin kuin aikuinenkin kissa
• rabiesrokote > aikaisintaan 12–viikkoisena

Aikuisen kissan uusintarokotukset:

• tehosterokote > kissan 1-vuotispäivänä tai vuosi ensimmäisten rokotusten jälkeen riippuen siitä, milloin kissa sai perusrokotteen
• jatkossa > uusi kissasi rokotukset 1–3 vuoden välein (Huom! Kysy neuvoa eläinlääkäriltä!)

Eläinlääkärin myöntämä lemmikkieläimen todistus, joka on käytössä EU-maissa.

Kun kissa on rokotettu

Vaikka rokotettu kissa sairastuisikin tautiin, jota vastaan se on rokotettu, kissa sairastaa sen lievempänä kuin rokottamaton kissa. 

Lisäksi rokotetun kissan kanssa voi lähteä matkalle! EU-maiden välillä matkustettaessa tarvitaan lemmikkieläinpassi, jolla voidaan osoittaa voimassa olevat rokotukset. 

Jos kissa on kovin arka, stressaantuu matkustamisesta tai jostain muusta syystä kissan kanssa ei tehdä ulkomaan reissuja, ei lemmikkieläinpassille ole tarvetta. Tällöin eläinlääkäri merkitsee kissan saamat rokotukset rokotuskorttiin.

Edesmenneen Saaristolaisen rokotuskortti.

Lähteet:

Musti ja Mirri: Kissan rokotukset

Sey: Rokotukset

Villasukkakirjailija: Kissan rokotukset ja rokotusohjelma

Ruokavirasto: Lemmikkieläinpassi helpottaa eläinten kanssa matkustamista

– Ruu, blogivastaava & sijaiskoti

Kissanomistajan perusteet, osa 4: Kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Tämä on viisiosaisen juttusarjan neljäs osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Kissan lääkekaappi 

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla psylliumjauhetta (kuitulisä pidempiaikaiseen käyttöön) sekä parafiiniöljyä (akuuttia ummetusta varten lyhytaikaiseen käyttöön):

• Psylliumin käyttöohje: sekoita veteen psylliumia ummetuksen vakavuudesta riippuen 1 tl per päivä, kunnes seos on geelimäistä. Huom! Psyllium imee paljon vettä itseensä, joten ei kannata sekoittaa kovin pienessä astiassa. Sekoita geelimäinen seos kissanruokaan.
• Parafiiniöljyn käyttöohje: sekoita parafiiniöljyä kissanruokaan 1 ml/kg 1–3 krt päivässä 1–3 päivän ajan. Huom! Parafiiniöljyä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen suolistossa. Parafiiniöljy sopii siis ummetuksen ensiapuun.

Edesmennyt Saariston Toivo ei ilahtunut saatuaan matolääkettä herkkutahnassaan.

Muita tarvikkeita, joita kissa tarvitsee lääkekaappiinsa:

• sisäloisten häätämistä varten matolääkkeen > Huom! Tämä koskee kaikkia kissoja, myös sisäkissoja, joita ei koskaan ulkoiluteta, sillä nekin voivat saada suolinkaisia! Matolääkkeitä on erilaisia: paikallisvaleluliuos (esim. Dronspot) tai tabletteja (esim. Axilur), joten tarkista annostelu aina pakkausohjeista!
• morttelin (huhmare), jonka avulla saa jauhettua esim. matolääkkeen, jolloin se on helppo antaa ruokaan sekoitettuna
• lääkeruiskun, jolla saa helposti mitattua nestemäisen lääkkeen määrän (usein ruisku tulee lääkepakkauksen mukana, jonka avulla lääke on helppo annostella esim. kissan painon mukaan)
• kissan kynsisakset eli nimenomaan kissan kynsien leikkaamiseen tarkoitetut kynsisakset, jotta ne eivät aiheuta kissalle kipua tai epämukavuutta > Huom! Leikkaa vain kynnen terävä kärki, jotta et leikkaa vahingossa kynnen ydintä ja aiheuta turhaan kipua ja verenvuotoa!

Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti kissan kynsisaksilla.

• punkkipihdit tarvitaan, jos kissaa ulkoilutetaan > Huom! Muista punkkiaikana tehdä kissalle punkkitarkastus säännöllisin väliajoin! 
• punkkipanta, paikallisvaleluliuos tai punkkitabletteja, joilla pystyy torjumaan punkkeja etukäteen, mikä on tärkeää silloin, kun kissaa ulkoilutetaan usein ja paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti lymyilee > Huom! Käytä vain kissoille tarkoitettuja punkkilääkkeitä, koska esimerkiksi koirien lääkkeet voivat olla kissoille haitallisia! 
• eläinten kuumemittarin, millä kuumeen saa mitattua digitaalisella mittarilla nopeasti ja kissalle mukavalla tavalla > Huom! Erityisesti jos kissalla on lämpöhalvauksen oireita, on syytä mitata ruumiinlämpö!
• suun terveyden ylläpitämiseksi kissoille tarkoitetun hammasharjan ja -tahnan > Huom! Ihmisten hammastahna sisältää fluoria, joka on kissoille myrkyllistä!
• ensiaputarvikkeita, kuten sideharsoa ja -taitoksia, kirvelemätöntä desinfiointiainetta sekä haavasuihketta (joka muodostaa suojaavan esteen haavan tai ihovaurioiden päälle) 

Dewin aktiivi ja puheenjohtaja Elina leikkaa Roosa van Pikiksen kynsiä Roosan vain nauttiessaan olostaan ja ihmelön seurasta.

Kissoille voi halutessaan hankkia feromonivalmisteen, kuten pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen tai feromonisuihkeen. Feromonivalmisteet jäljittelevät kissan luonnollisesti erittämiä feromoneja, joilla ne viestivät lajitovereidensa kanssa. (Huom! Synteettiset feromonivalmisteet eivät vaikuta kaikkiin kissoihin!) Synteettisiä feromoneja käytetään tyynnyttelemään stressaantunutta ja/tai ahdistunutta kissaa, esimerkiksi tutustuttaessa toisiin kissoihin tai uuteen ympäristöön tai kuljetettaessa kissaa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. (Huom! Feromonivalmistetta käytettäessä tulisi kissan päivittäisessä elinympäristössä minimoida ensin kaikki stressitekijät ja vasta sitten turvautua synteettiseen feromoniin.) 

Käytä kissan hampaiden hoidossa vain kissoille tarkoitettuja hammasharjoja ja -tahnoja.

Lue huolellisesti ohjeet ennen fermonivalmisteen käyttöä! Jos käytät suihketta, suihkauta feromonia käsiteltävään kohteeseen esim. kuljetuskopan pehmusteeseen, mutta odota vartin verran ennen kuin kissa pääsee kosketuksiin suihkeella käsiteltävän kohteen kanssa, jotta valmisteen sisältämä alkoholi ehtii haihtua. Huom! Älä suihkuta feromonia kissaan! 

Mikäli synteettistä feromonia on käytetty vain kissaa stressaavissa tilanteissa, kissan mieli saattaa yhdistää valmisteen vain ikäviin asioihin, jolloin kissan reaktio valmisteeseen saattaa olla täysin päinvastainen kuin haluttu reaktio. Tällöin synteettinen feromoni pikemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Dani tykkää, kun turkkia harjataan pehmeäpiikkisellä harjalla.

Kissan harjat

Harjaa kissan turkkia säännöllisesti riippumatta siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Karvan pituus vaikuttaa lähinnä siihen, minkälaista harjaa kannattaa käyttää ja kuinka usein kissaa harjataan. Pitkäkarvaisia kissoja olisi suositeltavaa harjata päivittäin, ettei turkki huopaannu. Vaikeahoitoisia turkkeja varten on hyvä olla trimmaussakset, jotta huopaantuneet kohdat saadaan nätisti pois. Lemmikkitarvikeliikkeissä myydään myös takunavaajia, mutta niiden käyttö ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat takkua auki revittäessä tuntua ikäviltä kissan iholla. Lisäksi takut saattavat tulla herkemmin takaisin. Pitkäkarvaisten kissojen kohdalla ihminen voi joutua pesemään kissaa pitääkseen takut loitolla ja turkin puhtaana. Puhdas turkki pysyy kauemmin takuttomana kuin likainen.

Trimmaussakset ovat käteviä pitkäkarvaisen turkin hoitoon.

Kissoista lähtee irtokarvaa erityisesti karvanlähtöaikana keväisin, mutta sisäkissoista voi irrota karvaa koko vuoden ympäri. Kissa nielee irtokarvaa peseytyessään, eivätkä karvat aina tule oksennuksena ulos, vaan ne voivat myös edetä suolistoon saakka ja aiheuttaa kissalle vaarallisen tukoksen. Tämän ehkäisemiseksi kissaa tulisi harjata ja totuttaa turkin harjaamiseen, esimerkiksi kerran viikossa. 

Kissojen turkeissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta turkinhoito riippuu paljon rodusta. Kuitenkin useimmilla kissoilla on päällyskarva ja sen alla niin kutsuttu pohjavilla eli suojakerros, joka muodostuu hyvin lyhyistä karvoista aivan kissan ihon päällä.

Karsta sopii erityisesti pitkäkarvaisten kissojen turkin harjaukseen, mutta sillä saa harjattua irtokarvoja myös lyhytkarvaisesta kissasta, kuten tässä Saariston Matilta.

Erilaisia kissanharjoja:

• karstalla saa selvitettyä takkuja auki, mutta myös poistettua irtokarvoja > sopii erityisesti pitkäkarvaisille
• irtokarvanpoistajalla saa perusteellisesti poistettua kuollutta aluskarvaa ja irtokarvaa > harjasten/piikkien pituus kannattaa valita kissan turkin pituuden mukaan (jos kissasi on rotukissa, huomioi rotu harjaa valitessasi)
• pehmeä kumisuka tai muu pehmeäpiikkinen harja > lyhytkarvaisille 
• pitkäpiikkinen harjasharja > herkkäihoisille 

Jos silkkiturkkisi ei kerta kaikkiaan tunnut tykästyvän harjaukseen, voi syynä siihen olla vääränlainen harja: teräväkulmainen tai tiheäpiikkinen harja voi tuntua kissasta epämiellyttävältä tai jopa vahingoittaa ihoa. Onkin tärkeää valita harja kullekin kissalle tämän turkin mukaan. Monet kissat kuitenkin tykkäävät turkin harjauksesta ja parhaimmillaan se syventää omistajan ja lemmikin suhdetta.

Erilaisia kissanharjoja: sopiva harja riippuu siitä minkälainen turkki kyseisellä kissalla on.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas: Ummetus (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

Evidensia: Punkkien torjunta kissalla

Musti ja Mirri: Näin hoidat kissan turkkia

Zooplus: Kissan turkinhoito: näin tuet kissaasi turkinhoidossa

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Fella la Mowers tietää saavansa herkkuja kynsisalongin jälkeen.

Miten estää kissan lämpöhalvaus?

Helteillä huonelämpötila voi nousta tukalan korkeaksi myös kissoille, eikä tuuletusikkunoiden käyttö ole aina mahdollista tai siitä ei kovalla helteellä ole tarpeeksi hyötyä.

Seuraavaksi on lueteltuna muutamia vinkkejä, miten voi viilentää asunnon sisälämpötilaa ja auttaa kissaa viilentymään.

Viilentävä vesi:

• Kissan vesiastioita kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa.
• Kissalle on syytä tarjoilla vesibaari eli monenlaisia ja erilaisia vesiastioita, jotka kissa kokee houkutteleviksi (jos kissa juo muutenkin vähän, kokeile vesiautomaatteja).
• Osaan vesikupeista kannattaa laittaa jääpaloja tai makuvettä, osaan tavallista puhdasta vettä.

Makuvesiä voi tehdä eri tavoin:

1. suolatonta tai maustamatonta kanaa tai kalaa keittämällä tehty liemi (tätä voi myös pakastaa jääpalamuotissa ja lisätä vesikippoon)
2. vettä ja kissoille tarkoitettua juomaa (esim. Miamor) sekoitussuhteella 50/50
3. ”soup” eli kissoille tarkoitetut keittoruuat sekoitettuna veteen (tarkista, että sisältö sopii kissallesi!)

Vesikuppiin voi laittaa myös elektrolyyttijuomaa, joka lisää nesteen imeytymistä (apteekista saa jauhetta, joka lisätään veteen). 

Kevään Lempi vesileikkeineen.

Viilentävä ruoka:

• Jääpaloja voi laittaa myös märkäruokaan, mutta kannattaa huomioida, että jotkut kissat oksentavat/ripuloivat liian kylmästä ruuasta.
• Kissalle voi tarjoilla pakastettua märkäruokaa tai lihanpaloja.

Ympäristön viilentäminen:

• Viilennysmatot, jotka tosin kannattaa suojata kissan kynsiltä, sillä niiden sisällä oleva materiaali on myrkyllistä.
• Pyyhkeen sisälle laitettu kylmäkalle tai apteekin kylmäpakkaus, jossa on suoja ympärillä (varo kosteusvaurioita lattiamateriaalille).
• Tuulettimet (tuuletin itsessään ei viilennä tilaa vaan tekee vain viileyden kokemuksen iholle; jos haluat viilentää tilaa, aseta kylmäpakkaus tuulettimen eteen).
• Koska lämpö nousee ylöspäin, kannattaa tuuletin asettaa mahdollisimman korkealle ja mahdollisuuksien mukaan siten, että se puhaltaa kuumaa ilmaa pois huoneesta oven tai ikkunan kautta. (Muista kissaturvallinen ikkunaverkko!)

Kannattaa myös hyödyntää tilan materiaalit:

• Lattialaatat ja/tai -kaakelit saattavat olla viileitä paikkoja kissalle.
• Kissalla on oltava pääsy varjoisiin paikkoihin, mihin auttaa se, että kissalla on pääsy mahdollisimman moneen huoneeseen asunnossa.
• Vedellä ja/tai pakkasessa viilennettyjä pyyhkeitä voi laittaa esille, mikäli lattiamateriaali on siihen sopiva (esim. parkettia on syytä varoa).
• Jos kissa oleskelee märkätiloissa, lattiaa kannattaa kastella viileällä vedellä.
• Vesileikkien järjestäminen kissalle: laita ämpäriin viileää vettä ja leluja, joita kissa saa onkia sieltä.
• Kuivata pyykkisi samassa tilassa, jossa kissakin yleensä oleilee.

Temmuzun Nöövi ja Myy paistattelevat auringossa.

Kissakin voi saada lämpöhalvauksen oleiltuaan auringossa tai lämpimässä liian pitkään. Tämän ehkäisemiseksi kissan oleskelutilaa on viilennettävä edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä nesteytettävä kissa tarjoamalla elektrolyyttijauhetta veteen sekoitettuna.

Seuraavista oireista tunnistat lämpöhalvauksen:

• Apaattisuus ja horjuminen
• Levottomuus
• Läähätys
• Oksentelu ja/tai ripulointi
• Kirkkaanpunainen kieli tai hyvin kalpeat ikenet
• Tahmainen ja paksu sylki
• Alentunut ruokahalu ja vastaavasti lisääntynyt juominen
• Ruumiinlämmön nousu (kissalla normaali ruumiinlämpö on n. 38–39°C)
• Pahimmillaan kissa voi olla shokissa tai tajuton.

Kissan oirehtiessa edellä mainitulla tavalla, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin! Eläinlääkäri osaa arvioida kissan tilan ja ryhtyä tarvittaessa jatkamaan kissan jäähdyttämistä ja antamaan nestehoitoa. Jos tilanne vaatii lähtöä eläinlääkäriin, pidä koppa viileänä esim. kylmien pyyhkeiden tai kopan ulkopuolella olevien kylmäkallejen avulla. Tarkkaile, ettei lämpötila laske liian alas.

Nestehoidossa kissa saa suonensisäistä nesteytystä kuivumisen ehkäisemiseksi, mikä auttaa myös ruumiinlämmön laskemisessa. Joissain tapauksissa voidaan tarvita lisähappea ja kouristuksia vähentävää lääkitystä. Eläinlääkäri ottaa myös verikokeet, jotta selviää, onko lämpöhalvaus vaikuttanut kissan sisäelimiin.

Kissan oirehtiessa on syytä mitata ruumiinlämpö:

• Lämmön voi itsekin mitata peräsuolesta eläimille tarkoitetulla digitaalisella mittarilla.
• Jos lämpöä on, sitä tulee laskea asteittain. HUOM! Älä jäähdytä kissaa liian nopeasti tai liian paljon!

Käsiteltävää kissaa voi ensi alkuun viilentää hitaasti seuraavilla tavoilla:

• Kiedo kissa viilennettyyn pyyhkeeseen
• Laita hieman kostea pyyhe hetkeksi pakkaseen ja pyyhi sillä kissaa (huolehdi, että pyyhe ei ole liian kylmä).
• Kastele kissan turkkia haalealla vedellä

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, laita viilennetty pyyhe esille sellaiseen paikkaan, johon kissa saattaisi muutenkin mennä.

Jos kissan juomista täytyy avustaa, niin huolehdi, että kissa pystyy nielemään nestettä ja että neste ei mene keuhkoihin!

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Helleohje (Koonnut Sakariina Liukkala, Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry Yhteistyössä Kissakummit ry, Mirrirescue ry, SEY Loimaa ry)

FirstVet: Lämpöhalvaus kissalla

FirstVet: Kuume kissalla

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Vaaralliset eteeriset öljyt

Joulukuussa 2022 Ylen tutkivaa journalismia tuottavan MOT:n jaksossa ''Haluatko menestyjäksi'', käsiteltiin eteerisiä öljyjä kauppaavaa verkostomarkkinointiyritystä. Yritys ja sen myymät eteeriset öljyt nousivat uutisiin erilaisten väärinkäytösten ja öljyjen kasvavan suosion takia.

Mitä eteeriset öljyt ovat?

Eteeriset öljyt ovat kasvien osista uutettuja aromaattisia öljyjä, ja niitä käytetään hajusteina niin kosmetiikassa kuin suitsukkeissa. Uuttamisen tuloksena kasvista saadaan pulloon tiiviisteenä pääasiassa terpeenejä, mutta myös alkoholeja, eettereitä tai oksideja, aldehydeja, ketoneita, estereitä, amiineja, amideja, fenoleita ja heterosyklejä. Nämä tuoksuvat aineet kasvissa houkuttelevat pölyttäjiä sekä suojaavat kasvia homeelta, kuivumiselta ja tuholaisilta.

Öljyt on yleisesti nähty terveyttä edistävinä ja tyypillinen tapa käyttää öljyjä ovatkin aromahoidot, joissa öljyillä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia. Öljyjä käytetään tyypillisesti huoneilmaan tuoksua levittävän diffuuserin avulla, suitsukkeissa sekä suoraan iholle levitettynä. Joitain öljyjä käytetään viljelyssä hyönteisten- ja sienten torjunnassa, joillain on todettu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia esim. tulehdusten hoidossa, anestesiassa, raskauden keskeytyksissä, diabeteksen sekä syövän hoidossa.

Eteerisiä öljyjä pidetään luonnollisina, turvallisina ja hoitavina, vaikka tällaisia ominaisuuksia löytyy vain osasta eteerisiä öljyjä ja nekin ovat toisistaan poikkeavia. Eteeristen öljyjen ominaisuuksien yleistäminen on vaarallista sillä jotkut eteeriset öljyt ovat myrkyllisiä pieninäkin määrinä. Kaikki eteeriset öljyt eivät ole turvallisia käyttää, joten niiden ominaisuuksista on otettava selvää ennen käyttöä. Useimmat öljyt sisältävät yleisiä allergeeneja ja aiheuttavat ihoärsytystä joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa. Sisäisesti käytettynä öljyt ovat ihmisellekin vaarallisia. Jotkut öljyt saattavat olla hengenvaarallisia myös lapsille vain iholle levitettynä, sillä lipofiilisten ominaisuuksien vuoksi jotkut öljyt imeytyvät iholta tehokkaasti elimistöön. Luonnollinen alkuperä ei tarkoita että eteeriset öljyt olisivat turvallisia! 

Gomez Kaitseval nukahti ikiuneen 6.9.2022. Hän ehti ilostuttaa monen Dewin vapaaehtoisen elämää yhtä paljon kuin kimpullinen kauniita kukkia. Dewin blogista löytyy teksti, missä luetellaan joitakin kissaturvallisia kukkia.

Aina haitallisia kissoille

Öljyä markkinoivat yritykset suosittelevat käyttämään öljyjä huoneilmaan myös lemmikkieläimille, hieromalla sitä eläimen turkkiin tai tassuihin, joskus myös sisäisesti. Tämä on hälyttävää, koska eteeriset öljyt ovat myrkyllisiä kissoille ihokosketuksessa, nieltynä ja hengitettynä. Eteeriset öljyt voivat aiheuttaa lemmikille vakavia elinvaurioita, kuten maksan vajaatoimintaa, kouristuksia, hengityshalvauksen ja jopa kuoleman. 

On tullut esille useita eri tapauksia, joissa kissat ovat saaneet vakavia myrkytysoireita eteerisistä öljyistä. Näissä tapauksissa huoneilmaan öljyä levittävät diffuuserit ovat olleet merkittävässä osassa: diffuuseria käytettäessä öljyä sisältävät pisarat kulkeutuvat hengitysteihin tai kissan turkkiin. Öljy voi joko imeytyä suoraan ihon läpi tai kissa voi niellä sen pestessään itseään. 

Kissat ovat erityisen herkkiä saamaan myrkytyksiä eteerisistä öljyistä, sillä kaikilta kissoilta puuttuu glukuronyylitransferaasi, maksaentsyymi, joka auttaa hajottamaan eteerisiä öljyjä. Täten haitalliset aineet kerääntyvät pehmytkudoksiin ja elintärkeisiin elimiin, poistumatta koskaan kissan elimistöstä. Ajan kuluessa säännöllisellä käytöllä pienetkin annokset voivat elimiin kerääntyessä aiheuttaa kuoleman tai vakavia myrkytysoireita. Omistaja voikin käyttää oletettavasti turvallisina pidettyjä eteerisiä öljyjä pieninä pitoisuuksina jonkin aikaa ilman oireita. Todellisuudessa kissaa myrkytetään hitaasti haitallisten aineiden kerääntyessä elimistöön. 

Kora ja Moira nauttivat mielummin ohrasta, kuin jostakin eteerisestä öljystä, jonka väitetään olevan hyväksi kissan suolistolle, kuten kamomillaöljy.

Vaarallista markkinointia

Verkostomarkkinointi on onnistunut valtaamaan Googlen hakutulokset. Jo toinen hakutulos eteerisistä öljyistä ja kissoista on MOT:n selvityksen kohteena ollut Young livingin -verkostomarkkinointiyritys. Yritys joka myy öljyjä erilaisiin tarkoituksiin ja on mm. lanseerannut lemmikeille oman öljysarjan, joiden ainesosaluetteloissa on myrkyllisiä öljyjä niin kissoille kuin koirillekin. Tämän hakutuloksen lisäksi, viisi ensimmäistä hakutulosta kauppaavat eteerisiä öljyjä kissojen hyvinvointiin. Monet näistä sivuista sivuuttavat täysin kissoille öljyistä aiheutuvat mahdolliset myrkytysoireet ja sivustoilla ohjataankin totuttamaan kissoja öljyihin pennusta lähtien. Tavoitteena on päästä hieromaan öljyjä kissojen turkkiin ja tassuille. Tähän välietappina toimii mm. öljyjen huoneilmaan höyrystäminen diffuuserin avulla. Vaikka öljyjä ei markkinoijien sivuilla kehoiteta käyttämään sisäisesti, lemmikin pestessä itseään, kulkeutuu öljy välttämättä lemmikin elimistöön. Näin on etenkin kissojen kohdalla, jotka pesevät itseään ahkerasti. 

ASPCA (American Society for the Prevention of Cruelty to Animals) ja Pet Poison Helpline eli lemmikkien myrkytyskeskus korostavat, ettei mitään eteerisiä öljyjä tulisi levittää lemmikin turkille, iholle tai tassuille. Sivustojen mukaan muutoinkaan käytettynä mikään eteerinen öljy ei ole kissalle turvallista. Myös lemmikkieläinklinikka Koira-kissaklinikka kirjoittaa suositun eteerisen öljyn, teepuuöljyn käytöstä, ettei öljyllä ole minkäänlaista tieteellisesti todistettua hoitavaa tai parantavaa vaikutusta. “Sen sijaan on useita kuvauksia tapauksista, joissa teepuuöljy on aiheuttanut eläimille myrkytysoireita - jopa kuoleman”. Artikkeli listaa useita kuolemaan ja tehohoitoon johtaneita tapauksia, joissa lemmikin iholle on levitetty öljyä hoitamistarkoituksessa. 

Vaikka useat nettisivut listaavatkin kissoille myrkylliset öljyt erikseen (luetteloista löytyy usein teepuuöljy, sitrus ja piparminttu), ei lemmikkiä tulisi altistaa millekään öljylle! On myös hyvä tarkistaa lemmikeille tarkoitetut iholle jätettävät hoitotuotteet, voiteet yms. mahdollisten myrkyllisten öljyjen varalta. Useissa lemmikeille tarkoitetuissa tuotteissa on käytetty esimerkiksi sitruunahappoa säilöntäaineena, vaikka sitruunahappo ja sitrusöljyt ovat kissoille ja koirille erittäin myrkyllisiä nieltyinä. Myös lemmikeille suunnatuissa punkkipannoissa ja -karkoitteissa on sekä kissoille, ja joskus koirillekin haitallisia eteerisiä öljyjä ja kemikaaleja. Kuten geraniolia, laventeliöljyä, sitruunaruohoöljyä, kurjenpolviöljyä ja limettiöljyä. 

Joitain öljyjä markkinoidaan lemmikeille usein stressiä lievittävillä vaikutuksilla. Nykyään markkinoilla on kuitenkin turvallisempia ja tieteellisesti tutkittuja vaihtoehtoja stressitilanteisiin. Lemmikkiliikkeistä ja apteekeista voi löytää erilaisia feromonihaihduttimia ja feromonisuihkeita, jotka jäljittelevät kissan omia feromoneja, sekä lisäravinteita eri toimintamekanismein lemmikin stressin lievittämiseen. Öljyjä markkinoidaan myös lemmikkien loishäätöön. Loisten tappamiseen markkinoidut öljyt ovat loisten ohella hengenvaarallisia myös itse lemmikeille, joten haethan turvallisemman loishäädön apteekista.

Jotkin öljyjä markkinoivat yritykset listaavat osan öljyistä vaarallisiksi, osan turvallisiksi lemmikeille. Yleistä tieteellistä näyttöä öljyjen turvallisuudesta ei kuitenkaan ole, eikä Dewi suosittele vastuullista lemmikin omistajaa käyttämään minkäänlaisia öljyjä niin, että niillä on riskinä joutua lemmikin elimistöön. Jos eteerisiä öljyjä tästä huolimatta käyttää, on oltava erittäin tarkkana öljyjen säilyttämisessä ja varmistettava, ettei öljyjä pääse missään tapauksessa lemmikin elimistöön.

Eteeriset öljyt koostuvat mm. seuraavista yhdisteistä:

Fenolit = erityisen myrkyllisiä kissoille. Fenoli ärsyttää hengitysteitä, limakalvoja ja ihoa. Äkilliselle myrkytykselle on tyypillistä maksa-ja munuaisvauriot sekä hengityksen lamaantuminen. Fenolimyrkytyksen oireisiin voi kuulua nykiminen, kuolaaminen, kompastelu, horjuminen, yleistilan lasku, kouristukset, halvaantuminen, maksan vajaatoiminta ja kuolema. Fenoli ja sen valmisteet luokitellaan ihoa syövyttäviksi.  

Fenolia käytetään mm. fenolihartsien, maalien, elintarvikkeiden lisäaineiden, räjähdysaineiden, polymeerien, desinfioivien puhdistusaineiden ja tekokumin valmistukseen. Fenloleita ovat esim. anetoli, chavikol, karvakrol, eugenol, tymoli, estragoli eli metyyliakvikoli

Ketonit = aiheuttavat neurologisia oireita. Ketoneista yksinkertaisin on propanoni eli mm. maalin liuottimissa ja kynsilakan poistoaineissa käytettävää asetonia. Ketoneita ovat: kamferi, karvoni, fenchone, jasmone, menthone, pincocamphone

Esim. kamferi on tappavaa 50-500 mg /kg annoksena, aikuinenkin ihminen voi saada vakavan myrkytystilan kuitenkin jo 2 g annoksella. Kamferimyrkytyksiä raportoidaan etenkin lapsilla. Kamferimyrkytykseen kuuluu huimausta, sekavuutta, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, suolen pidätyskyvyttömyyttä sekä hermosolujen tuhoutumista.

Terpeenit = kasvien oma puolustusmekanismi tuholaisia vastaan. Varsinkin lemmikit ovat monille terpeeneille herkkiä. Samanlainen rakenne ja toimintapa kuin tärpätillä.

Haitallisia terpeenejä ovat linaloli, limoneeni, sabineeni, alfa-terpineeni, gamma-terpineeni, pineeni (tärpätin pääkomponentti), ocimene, eukalyptoli (1,8-sineoli), terpinoleeni, kamfeeni, tujoni, (symeeni, muistuttaa rakenteeltaan terpeenejä)

Esim. limoneeni voi aiheuttaa allergiaa. Lisäksi sen on havaittu eläinkokeissa aiheuttavan suurina annoksina koe-eläinten kuoleman. Rottakokeissa on havaittu limoneenialtistuksen aiheuttavan munuaissyöpää. Limoneenin on osoitettu olevan erittäin myrkyllistä ihmisen keuhkosoluille.

Eläinkokeissa on myös tutkittu α-pineenin vaikutusta eläimiin hengitysilmassa. Kuolleisuus koe-eläimissä oli suurta niin suurilla pitoisuuksilla lyhytkestoisesti, kuin pienemmillä pitoisuuksilla pitkäkestoisesti. Hengitettynä pineeni voi aiheuttaa ihmisilläkin hengitysvaikeuksia ja sekavuutta. 

Aldehydit = reaktiivisia kemiallisia yhdisteitä ja niillä on ärsyttävä vaikutus limakalvoilla. Aldehydeja syntyy mm. alkoholin hapettumisreaktiona. Osa aldehydeista altistaa syöville. Aldehydeja sisältää esim. maalit, lakat ja pakokaasu. Eteerisissä öljyissä esiintyviä aldehydeja ovat mm.: kanelialdehydi, sitraali eli lemonaali, sitronellali, geraniaali, neral

Alkoholit = geranioli, linaloli, sitronelloli, terpineoli, bisabololi

Esterit = syntyvät alkoholista ja haposta esteröitymisreaktiossa. Estereitä käytetään mm. liimoissa, maaleissa ja lakoissa. Eteerisissä öljyissä esiintyy mm. bentsyylibentsoaatti, bornyyliasetaatti, geranyyliasetaatti, linalyyliasetaatti, metyylisalisylaatti, deltametriini

Myllymäen Arvi ja Lehmäpentuen Bos nuuskivat toisiaan turvallisesti. Kummankaan turkkiin ei ole levitetty mitään ''hoitavaa'' eteeristä öljyä, joka voisi jopa tappaa päästessään kissan elimistöön.

Eri lähteissä turvallisiksi luokitellut öljyt: 

Basilikaöljy (eteerinen) (essential basil oil)

Haitalliset aineet: Metyylisinnamaatti, metyyliakvikoli, korkea fenolipitoisuus, linaloli

Myrkytysoireet: Ihoärsytys, maksan vajaatoiminta, maksasyöpä, verenvuotohäiriöt, verihiutaleiden määrän lasku

Muita huomioita: Kasvina basilika on lemmikeille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. 

Seetripuuöljy (cedarwood oil)

Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (limoneeni, pineeni, alfa- ja gamma terpiini)

Myrkytysoireet: Ihoärsytys, dermatiitti, pahoinvointi, oksentelu, hengitysvaikeudet, ataksia, uneliaisuus, sierain- ja silmävuoto. Voi johtaa maksa- ja keuhkovaurioon. Nieltynä tai hengitysteihin joutuessaan voi johtaa kuolemaan.

Muita huomioita: Laajasti lemmikeille turvallisena markkinoitu mm. loishäätöön. Hiirikokeissa seetripuun on havaittu aiheuttavan sikiöille epämuodostumia.

Eukalyptusöljy (eucalyptus oil)

Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useita terpeeniyhdisteitä (eukalyptoli, pineeni, linaloli, terpineeni) symeeni

Myrkytysoireet: Lisääntynyt syljeneritys, oksentelu, ripuli, alakuloisuus, voimattomuus, madaltunut syke, ataksia, kouristuskohtaus, maksan vajaatoiminta

Muita huomioita: Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla.

Fenkoliöljy (fennel oil)

Haitalliset aineet: Useita terpeeniyhdisteitä (fenkoni, limoneeni, pineeni) symeeni, metyyliakvikoli, anisaldehydi

Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, kouristuskohtaus, keuhkopöhö, ihoärsytys, ruoansulatuskanavan ärsytys, hengitysteiden ärsytys. Voi aiheuttaa maksavaurion.

Muita huomioita: Kasvina fenkoli on lemmikeille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen.

Tuoksukurjenpolviöljy (geranium oil)

Haitalliset aineet: Useita terpeeniyhdisteitä: Geranioli, linaloli, α-pineeni, myrseeni, limoneeni, mentoni, sitronelloli, geranyyliasetaatti

Myrkytysoireet: Oksentelu, laihtuminen, alakuloisuus, iho-oireet, hengitysoireet, sekavuus, silmien polttelu ja kirvely, yskä, kuume, syljenerityksen kasvu

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla.

Olkikukkaöljy (helicrysum oil)

Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (fellandreeni, pineeni, limoneeni, linaloli, kamferi)

Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, alakuloisuus, voimattomuus, madaltunut syke, huimaus, sekavuus, ataksia, kouristuskohtaus, maksan vajaatoiminta, leukosytoosi

Muita huomioita: Markkinoidaan virheellisesti turvallisena öljynä kissoille.

Inkivääriöljy (ginger oil)

Haitalliset aineet: Ketonit: gingeroli, useita terpeenisiä yhdisteitä:

kamferi, B-Phellandreeni, α-Pineeni, geranial, zingiberene, β-bisaboleeni, β-Sesquiphellandrene ja kurkumeeni

Myrkytysoireet: Neurologiset oireet, huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus

Katajaöljy/katajanmarjaöljy (juniper oil/juniperberry oil)

Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (limoneeni, pineeni, alfa ja gamma terpiini)

Myrkytysoireet: Ripuli, oksentelu > nestehukka, kuolaaminen, alakuloisuus, letargia, valoherkkyys, ihoärsytys, alhainen verenpaine > kylmät raajat, vapina

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja hevosilla. 

Kamomillaöljy (chamomile oil)

Haitalliset aineet: Ketonit, bisabololi, chamatsuleeni, terpenoidiyhdisteet

Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, huimaus, ruokahaluttomuus, ärsyyntyneisyys, väsymys, ihoreaktiot, suun kudosten turpoaminen, hengitysteiden ahtautuminen, anafylaktinen shokki

Muita huomioita: Kamomilla on kasvina kissoille ja koirille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Kamomillaöljyä on käytetty koirilla ja kissoilla stressiä lievittävänä, tulehdusta ehkäisevänä ja lihasrelaksanttina. Sitä on käytetty sekä paikallisesti tulehtuneen ihon hoitoon että sisäisesti tulehduksellisten maha-suolikanavan sairauksien hoitoon. Varsinkin kissoilla eteerinen öljy on haitallista, ja stressiin, tulehdukseen ja vatsaoireisiin on löydettävissä myös turvallisia ja tutkittuja tuotteita.

Roosa van Pikis ihailee muovista perhoskämmekkää. Usein kissatalouksissa muoviset kukat ovat turvallisempi valinta kuin aito kasvi. 

Kaneliöljy (cinnamon oil)

Haitalliset aineet: Fenoliyhdisteet, eugenoli, kumariini, linaloli, terpeenit

Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema

Muita huomioita: Kaneli kasvina ja mausteena on kissoille, koirille ja hevosille myrkytöntä, mutta öljyksi uutettuna myrkyllistä.

Kardemummaöljy (cardamom oil)

Haitalliset aineet: Useat terpenoidiyhdisteet (α-terpinyyliasetaatti, 1,8-sineoli, α-terpineoli, β-linalooli, sabineeni, eukalyptoli, geranioli, limoneeni)

Myrkytysoireet: Silmä-ja ihoärsytys, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, hengenahdistus, anafylaktinen shokki, maksa- ja munuaisvauriot

Muita huomioita: Markkinoidaan laajasti lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. 

Koiruohoöljy (wormwood oil)

Haitalliset aineet: Tujoni (ketoni), pineeni

Myrkytysoireet: Oksentelu, huimaus, asidoosi (veren happamoituminen), akuutti munuaisten vajaatoiminta, rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio, joka voi johtaa lihasten kuolioon ja munuaisten vajaatoimintaan), näköhäiriöt, sekavuus, levottomuus, vapina, kouristukset, halvaus, kuolema

Muita huomioita: Markkinoidaan käytettäväksi lemmikkien madotukseen. Sen on todettu olevan tehokas madottaja, mutta riskit onnistuneelle madotukselle ovat kovat. Koiruoho voi vaikuttaa vakavasti kissan maksaan, munuaisiin ja jopa hermostoon. Koiruohomyrkytysten on todettu aiheuttavan kouristuskohtauksia ja vakavia neurologisia oireita. Suosittelemme käytettävän madotukseen huomattavasti turvallisempia, apteekista saatavia loishäätöjä.

Mustakuminaöljy (black cumin seed oil/nigella sativa oil)

Haitalliset aineet: Fenolit (tymoli) ja terpeenit (p -symeeni, γ-terpiini, tymokinoni, pineeni, karvakroli, terpinen-4-oli ja longifoleeni)

Myrkytysoireet: Hengityksen lamaantuminen, huonovointisuus, oksentelu, ripuli, letargia, motoriset häiriöt, kuolaaminen, levottomuus, vapina, nopea painonpudotus, maksa-ja munuaisvauriot

Muita huomioita: Suositellaan lemmikeille karvanlähtöön sekä loisten karkoittamiseen. Koiralle öljy saattaa olla ok, mutta kissalle se on myrkyllistä hyvin korkean terpeenipitoisuuden ja fenolien vuoksi. Suosittelemme käytettävän madotukseen huomattavasti turvallisempia, apteekista saatavia loishäätöjä.

Laakerinlehtiöljy (bay leaf oil)

Haitalliset aineet: Eugenoli

Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema

Muita huomioita: Laajasti tiedetty erittäin myrkylliseksi, mutta jotkut tahot suosittelevat sumuttamaan kissan turkkiin loishäätönä sekä turkin hoitona. Laakerinlehdet sekä -kukat ovat myrkyllisiä myös sellaisenaan hevosille, koirille ja kissoilla. Päätekijä laakerimyrkytykseen on eugenolin ja muiden eteeristen öljyjen runsas määrä kasvissa.

Laventeliöljy (lavender oil)

Haitalliset aineet: Linalooli, linalyyliasetaatti, 1,8-sineoli, β-ocimene, terpinen-4-oli ja kamferi

Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, keskushermoston lamaantuminen, ataksia, iho-oireet, ihon valolle herkistyminen

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla..

Sitruunaruohoöljy (lemongrass oil)

Haitalliset aineet: Syanogeeniset glykosidit = kasvien itsepuolustukseen tuottama syanidi tuholaisia vastaan, korkea fenolipitoisuus, useita terpeeniyhdisteitä (sitraali, isoneral, isogeranial, geranioli, geranyyli asetaatti, sitronelloli, germacrene-D ja elemol)

Myrkytysoireet: Hengenahdistus, apaattisuus, oksentelu, vatsakipu, turvonnut vatsa, ripuli, kuolema, kilpirauhasen struuma, pysyvä ataksinen neuropatia, jossa hermovaurio aiheuttaa koordinaatio- ja kävelyvaikeuksia, krooninen kystiitti

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on hyvin myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla. Sitruunaruohoöljyä on suositeltu annettavan nestemäisenä suoraan suuhun, sekä siitä on ohjeistettu tekemään kissalle herkkuja. Sitruunaruohoöljyn nieleminen on johtanut kuolemaan eläinten ohella myös ihmislapsilla.

Meiramiöljy (marjoram oil)

Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useat terpiiniyhdisteet (sabineeni, alfa ja gamma terpineeni, linaloli), symeeni, lianooliasetaatti

Myrkytysoireet: Vetäytyminen, aggressiivisuus, hengitysoireet, syljen eritys, suun vaahtoaminen, oksentelu, ripuli > nestehukka

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille mm. hyttysten ja punkkien karkoitukseen sekä stressin ja ahdistuksen lieventämiseen, todellisuudessa on meirami on niin kasvina kuin öljynä ainakin koirille ja kissoille myrkyllinen.

Neemöljy (neem oil/margosa oil)

Haitalliset aineet: Azadirachtin, nimbin, picrin, sialin

Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, huimaus, apaattisuus, kouristukset, takykardia, metabolinen asidoosi, kooma, kuolema

Muita huomioita: Ei eteerinen öljy, mutta listauksessa mukana, sillä sitä käytetään laimennusöljynä eteerisille öljyille, sekä sitä suositellaan käytettävän lemmikeille ulkoisesti sekä sisäisesti mm. loishäätöön, ihottumaan, tulehduksiin, hyönteiskarkoitteena ja vatsavaivoihin. Neemöljyä markkinoidaan turvallisena hyönteismyrkkynä lemmikkikodissa.

Neemöljy myrkytyksiä on esiintynyt erityisesti lapsilla ja tila on edennyt nopeasti hengenvaaralliseksi, ja johtanut koomaan sekä kuolemaan. Vakavia myrkytystapauksia on esiintynyt myös aikuisilla ja vanhuksilla. Lemmikeillä myrkytystapauksia ei ole juuri raportoitu, mutta lukuisten myrkytystapausten esiintyminen ihmisillä viittaa varovaisuuteen myös lemmikin kanssa. Suosittelemme käyttämään neemöljyä vain eläinlääkärin kehotuksesta, ja varmistamaan ettei öljyä kulkeudu lemmikin elimistöön suun kautta. Lemmikin ulko- ja sisäloisten häätöön on saatavilla turvallisia tuotteita apteekista, sekä vatsavaivoihin löytyy lukuisia tuotteita eläinlääkäristä.

Piparminttuöljy (peppermint oil)

Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet: mentoli, mentoni, menthofuraani, 1,8-sineoli, linalooli, limoneeni

Myrkytysoireet: Lisääntynyt syljeneritys, oksentelua, vapinaa ja kohtauksia, kävely- ja hengitysvaikeuksia, mahahaava, alhainen ruumiinlämpö, matala verenpaine, takaraajojen halvaus, ihoärsytys ja maksan ja munuaisten vajaatoiminta, kuolema

Muita huomioita: Suositellaan käytettäväksi kirppujen häätöön. Todellisuudessa lemmikeille myrkyllinen, eikä kirppujen häätämisestä ole todellista näyttöä. Kissoille hyvin myrkyllinen, koirat todennäköisesti vähemmän herkkiä, mutta myrkytysoireita havaittu myös niillä. Mentofuraani on erittäin haitallista maksalle myös ihmisillä, ja tästä syystä EU maissa säännöstellään tarkasti minttuöljyn määrää ravitsemustuotteissa.

Kevään Ensio päätti kerran tutkia ihmelön wc-pöntön sisällön. Emme suosittele tällaista tutkimusmatkailua (ei pelkästään pönttöön tippumisen riskin takia), sillä wc-raikastimet tuskin ovat kissoille turvallisia.

Mirhaöljy (myrrh oil)

Haitalliset aineet: Deltametriini = pyretroidi esteri, käytetään yleisesti hyönteismyrkkynä. Limoneeni, selineeni, spathulenol

Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, vapina, ihoärsytystä, levottomuus, kohonnut sydämen syke, rytmihäiriö, matala verenpaine, maksan vajaatoiminta, letargia

Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja ihmisillä. Jotkin tahot suosittelevat mirhaöljyä stressin ja ahdistuksen lievitykseen. Tähän tarkoitukseen turvallisempia tuotteita ovat lemmikin luontaisia feromoneja haihduttavat feromonihaihduttimet.

Neilikkaöljy (clove oil)

Haitalliset aineet: Eugenoli (70-90%). Loput 10–30 % koostuu eugenyyliasetaatista, β-karyofyleenistä ja α-humuleenista

Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema

Muita huomioita: Neilikkaöljy on laajasti tunnettu erittäin myrkyllisenä kissoille, mutta jotkut tahot silti suosittelevat sitä käytettäväksi loishäätöön. Neilikkaöljy on lipofiilinen, eli se imeytyy tehokkaasti ihon läpi elimistöön.

Oreganoöljy (oregano oil)

Haitalliset aineet: Fenolit: karvakroli, tymoli. Terpeenit: p-symeeni, borneoli, γ-terpineeni

Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, pinnallinen hengitys ja hengitysvaikeudet, suun ärsytys, laihtuminen, maksan vajaatoiminta, tajunnantason lasku, kuolema

Muita huomioita: Tunnetaan laajasti erittäin myrkyllisenä, jopa tappavana öljynä kissoille, mutta silti jotkut öljyjä markkinoivat tahot mainostavat sen käyttöä kissoille mm. loishäätöön, tulehdusten hoitoon, virtsatieongelmiin ja vatsavaivoihin. Oregano on kaikissa muodoissaan hyvin myrkyllistä kissoille, koirille ja hevosille. 

Puolanminttuöljy (pennyroyal oil)

Haitalliset aineet: 80-92 % pulegone + muut terpeeniyhdisteet

Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, tajunnantason lasku, kiihtyneisyys, huimaus ja heikkous. Maksatoksisuus, joka muistuttaa parasetamolimyrkytystä, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä, kooma, kuolema

Muita huomioita: Tiedetään yleisesti erittäin myrkylliseksi lemmikeille, silti jotkut sivustot suositellevat käyttämään sisä- ja ulkoloishäätöön.

Rosmariiniöljy (rosemary oil)

Haitalliset aineet: 1,8-sineoli/eukalyptoli (46.4%), kamferi (11.4%), α-pineeni (11.0%)

Myrkytysoireet: Huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus, kouristukset, kuolema

Muita huomioita: Rosmariini on kasvina kissoille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Rosmariiniöljyä kehotetaan käyttämään ulkoloisten torjuntaan. Tähän tarkoitukseen löytyy apteekista tutkittuja ja turvallisia tuotteita.

Salviaöljy (salvia/clary sage oil)

Haitalliset aineet: Tujoni, kamferi, borneoli, pineeni ja eukalyptoli

Myrkytysoireet: Huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus, kouristukset, maksan- ja munuaisten vajaatoiminta, kuolema

Muita huomioita: Salvia on kasvina turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Salviaöljy sisältää useita haitallisia fenoliyhdisteitä eikä moni suosittele öljyä käytettäväksi lemmikeillä. Silti toiset tahot suosittelevat öljyn käyttöä kissan stressiin ja mielialan kohentamiseen, salviaöljy kuulemma saa kissan hormonit tasapainoon. Stressinlievitykseen löytyy tutkittuja ja turvallisia tuotteita lemmikkiliikkeistä, apteekeista sekä eläinlääkäristä. Pidempiaikaiseen stressiin tai apaattisuuteen ratkaisu on paneutua stressin tai apaattisuuden syihin, näihin auttaa eläinlääkäri sekä eläintenkouluttaja.

Teepuuöljy (tea tree oil)

Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useat terpeeniyhdisteet (terpine-4-ol, eukalyptoli, linaloli, ocimene, alfa-terpineeni, terpinoleeni, kamferi, limoneeni)

Myrkytysoireet: Sekavuus, huimaus, pahoinvointi, oksentelu, kouristuskohtaukset, lisääntynyt syljeneritys, pidätyskyvyttömyys, letargia, koomaa ja vapinaa, kuolema

Muita huomioita: Laajasti tiedetään olevan lemmikeille hengenvaarallinen, mutta silti jotkut tahot markkinoivat lemmikeille turvallisena ihonhoitoon ja ulkoloishäätöön. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja koirille. Jo alle 1 ml annos teepuuöljyä voi olla kissalle tappava. Toksikologisesti teepuuöljy on verrattavissa tärpättiöljyyn, joka imeytyy helposti maha-suolikanavasta ja iholta. Kissoilla on suhteellisen ohut, herkkä iho ja teepuuöljy on erittäin lipofiilistä eli se imeytyy ja liukenee herkästi rasvaan. Tämä tarkoittaa että öljy imeytyy nopeasti iholta ja pääsee verenkiertoon. 

Timjamiöljy (thyme oil)

Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus (tymoli, karvakroli) useat terpeeniyhdisteet: (symeeni, linaloli, beta-karyofylleeni, terpinen-4-ol)

Myrkytysoireet: Nykiminen, kuolaaminen, kompastelu, horjuminen, yleistilan lasku, kouristukset, halvaantuminen, maksan vajaatoiminta ja kuolema

Muita huomioita: Tunnetaan laajasti myrkyllisenä lemmikeille, mutta öljyjä myyvät sivustot suosittelevat käytettäväksi lemmikkien virtsatiesairauksiin ja sieni-infektioihin.

Rohtovirmajuuriöljy/valeriaanaöljy (valerian oil)

Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet: (valerianoli, bornyyli asetaatti, kamferi, elemol)

Myrkytysoireet: Sekavuus, väsymys, vatsakrampit, huimaus, vapina, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, sydänoireet, mustuaisten laajentuminen, enkefalopatia, kuolema

Muita huomioita: Öljyä myyvät yritykset markkinoivat öljyä lemmikkien stressiä lievittävänä sekä mielialaa kohentavana. Se on kuitenkin kissoille myrkyllinen. Apteekeista ja lemmikkiliikkeistä löytyy useita turvallisia stressiä lievittäviä valmisteita. 

Salaliöljy (wintergreen öljy)

Haitalliset aineet: Metyylisalisylaatti

Myrkytysoireet: Salisylaattimyrkytys: pahoinvointi, oksentelu, tinnitus, huimaus, hyperventilaatio, kouristukset, kooma, kuolema, maksan -ja munuaisten vajaatoiminta

Muita huomioita: Laajasti tiedetty hyvin myrkylliseksi, mutta joku saattaa silti suositella käytettäväksi lemmikille särkyyn tai kuumeeseen. Öljy sisältää metyylisalisylaattia, joka vastaa aspiriinin vaikuttavaa ainetta. Eteeristä öljyä on käytetty paikallisena kivunlievittäjänä. Öljylle altistuvat eläimet kokevat aspiriinimyrkytyksen kaltaisia oireita.

Lumo von Lojo nauttii puutarhan seesteisyydestä. Kuvassa esiintyvä salvia on kasvina turvallinen, mutta öljynä ei.

- Jenny & Auli, sijaiskodit

Lähteet:

Hyppäys eteeristen öljyjen äärelle laajeni nopeasti valtavaksi projektiksi ja lähdeluettelo alkoi kasvamaan hallitsemattomasti. Leipätekstin päälähteinä toimi ASPCA sekä Pet Poison Helpline. Eteeristen öljyjen listauksessa tärkein lähde oli National Library of Medicine ja sieltä löytyvät lukuisat tutkimukset.

ASPCA: Are Essential Oils Dangerous to Pets?

ASPCA: Most Common Toxicologic Causes of Tremors in Cats

ASPCA: The Essentials of Essential Oils Around Pets 

ASPCA: Toxic and Non-Toxic Plants List

Fimea: Hyvä vai paha teepuuöljy?(nettisivu ei ole enää käytössä)

Firstvet: Is myrrh poisonous to cats?

Koirakissaklinikka: Teepuuöljystä 

Medical News Today: Health benefits and risks of myrrh

SDS - Safety Data Sheet - Cedarwood

National Center for Complementary and Integrative Health: Chamomile

Pet Poison Helpline: EASY HOUSEHOLD SWAPS FOR LESS TOXIC PRODUCTS

Pet Poison Helpline: Eucalyptus

Pet Poison Helpline: Essential Oils

POISON.ORG: Pennyroyal

POISON.ORG: VALERIAN

Royal Children Hospital: Essential Oil Poisoning

Ruokavirasto: Katsaus elintarvikearomeihin

Science Direct: Menthofuran

Springer Link: Neem Oil Poisoning as a Cause of Toxic Encephalopathy in an Infant

Self Decode: Health Benefits of Basil Oil + Side Effects, Uses, Dosage

Työterveyslaitos: Formaldehydin ja aldehydien analyysi ilmasta

Vet Meds: Tea Tree Oil

Wag Walking: Chamomile Poisoning

WebMD: Oregano - Uses, Side Effects, and More

National Library of Medicine:

An Alternative Cause of Encephalopathy: Valerian Root Overdose

Clinical and Research Information on Drug-Induced Liver Injury

Clove Essential Oil (Syzygium aromaticum L. Myrtaceae): Extraction, Chemical Composition, Food Applications, and Essential Bioactivity for Human Health

Disseminated intravascular coagulation and hepatocellular necrosis due to clove oil

Essential Oils of Oregano: Biological Activity beyond Their Antimicrobial Properties

Final report on the safety assessment of Mentha Piperita (Peppermint) Oil, Mentha Piperita (Peppermint) Leaf Extract, Mentha Piperita (Peppermint) Leaf, and Mentha Piperita (Peppermint) Leaf Water

Near fatal ingestion of oil of cloves

Neem oil poisoning: Case report of an adult with toxic encephalopathy

Pharmacological and Toxicological Properties of Eugenol

Pubchem: Humulene

Short term toxicity study in rats dosed with peppermint oil

Short-term toxicity study in rats dosed with menthone

Some Chemicals that Cause Tumours of the Kidney or Urinary Bladder in Rodents and Some Other Substances. 

Technical Report on the Toxicity Studies of Cedarwood Oil (Virginia) (CASRN 8000-27-9) Administered Dermally to F344/N Rats and B6C3F1/N Mice: Toxicity Report 86 [Internet]

Technical Report on the Toxicity Studies of α-Pinene (CASRN 80-56-8) Administered by Inhalation to F344/N Rats and B6C3F1/N Mice: Toxicity Report 81 [Internet]

The Metabolism and Toxicity of Menthofuran in Rat Liver Slices and in Rats

Toxicity of Selected Monoterpenes and Essential Oils Rich in These Compounds

Kissojen virtsatieoireilu ja -ongelmat

Virtsatieongelmat ovat hyvin yleisiä vaivoja kissoilla ja siten niiden tunnistaminen, hoito ja ehkäisy onkin erittäin tärkeää. Kissanomistajan tulisi tunnistaa virtsatieongelmien pääoireet ja -ilmentymismuodot, yleisimmät diagnoosit ja aiheuttajat, sekä hoidot pääpiirteittäin. Nopea ja aikainen toiminta saattaa joissain tilanteissa jopa pelastaa kissan hengen.

Kissa on aavikkoeläin

Kissat ovat geneettisesti aavikkoeläimiä, joten niiden käyttäytyminen on myös sen mukaista. Janon tunne on kissoilla heikko, mikä voi johtaa kissan vähäiseen nesteensaantiin, kuivumiseen ja siten myös erilaisiin virtsatievaivoihin. Kissan lajityypillinen ravinto luonnossa koostuu pääasiassa jyrsijöistä, joissa on vettä noin 70-80 %, jolloin kissojen ei useinkaan tarvitse erikseen juoda vettä. Tämä johtaa varsinkin pelkkää kuivaruokaa syövillä sisäkissoilla helposti erilaisiin ongelmiin, pääasiassa virtsatieoireisiin.

Lajityypillisesti kissa myös pyrkii peittämään kipuaan viimeiseen asti, jolloin kivun ainoana oireena saattaa olla ongelmat vessakäyttäytymisessä. Omistajan tuleekin tuntea kissan normaali käyttäytyminen hyvin, jolloin mahdolliset kivusta tai sairaudesta johtuvat muutokset huomataan mahdollisimman nopeasti.

Miksi ongelmien tunnistaminen on tärkeää?

Virtsa muodostuu munuaisissa, jotka kissoilla sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa lannerangan alueella. Munuaiset koostuvat kuorikerroksesta, ydinkerroksesta ja munuaisaltaasta. Kuorikerroksessa on toiminnallisia yksiköitä, eli nefroneita (kuva), jotka koostuvat munuaiskeräsestä eli glomeruluksesta, joka koostuu kotelosta ja hiussuonikeräsestä, sekä munuaistiehyestä, johon glomerulussuodos kerääntyy.

Veri kulkee vatsa-aortasta munuaisvaltimoita pitkin munuaisiin, jossa se jakaantuu kuorikerroksen alueella tuojasuoniin, joita on useampi satatuhatta munuaisessa. Tuojasuonesta veri kulkee glomeruluksen sisälle hiussuonikeräseen, jossa muodostuu alkuvirtsa. Alkuvirtsa kulkeutuu munuaistiehyeseen, joka on kolmeosainen: alkuosassa tapahtuu aineiden takaisinimeytymistä, keskimmäinen osa väkevöittää virtsaa poistamalla alkuvirtsasta vettä, ja viimeinen osa kuljettaa väkevöityneen virtsan kokoojaputkeen. Kokoojaputkesta lopullinen virtsa kulkeutuu munuaisaltaaseen, josta virtsa kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Kissoilla virtsarakossa on vahva limakalvo, jonka suojana on vielä glykosaminoglykaanikerros, sillä kissojen virtsa on erittäin väkevää ja hapanta. Lopulta virtsa poistuu virtsarakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä. Kolleilla virtsaputki on pidempi kuin naarailla, mikä johtaa siihen, että kolleille saattaa tulla helpommin ongelmia itse virtsaputkeen. 

Munuaisilla ja virtsalla ylipäätään on siis äärimmäisen tärkeitä tehtäviä: ne poistavat elimistöstä kuona-aineita ja toksiineja, huolehtivat elimistön elektrolyytti-, eli suola- ja nestetasapainosta, sekä munuaiset itsessään tuottavat elintärkeitä hormoneja mm. punasolujen kehitykselle, verenpaineen säätelylle ja kalsiumin ja D-vitamiinin aineenvaihdunnalle.

Oireet ja tunnistaminen

Kuten aiemmin tuli ilmi, kissa peittää kipuaan viimeiseen asti. Siksi varsinkin sairauden alkuvaiheessa oireet saattavat olla hyvinkin vähäisiä ja epämääräisiä, ja niiden taustoja saattaa olla hyvinkin vaikea tulkita. Esimerkiksi yksittäiset ohipissat voivat johtua useammasta eri syystä, kuten säikähdyksestä, stressistä, pelosta, merkkailusta tai kivusta.

Tyypillisiä kissojen virtsatieoireita ovat:

• hutipissat/ohipissat, eli virtsaaminen muualle kuin hiekkalaatikkoon
• hiekkalaatikon välttely
• pienet/isot pissat
• ääntely virtsatessa, kuten vinkuminen tai maukuminen
• ei tule ollenkaan virtsaa - hätätilanne
• verinen virtsa
• pysyminen kauan virtsaamisasennossa
• tihentynyt virtsaaminen
• sukupuolielinten lisääntynyt nuoleminen ja ärtyminen

Virtsatieoireet saattavat siis kieliä monesta muustakin ongelmasta kuin pelkästään virtsatiesairauksista, joten oman kissan normaalin, terveen käytöksen tunteminen ja pientenkin muutosten havaitseminen on kissanomistajalle erittäin tärkeä taito. Kissa ei osaa kertoa kivustaan niin selkeästi kuin esim. koira, joten selkeiden merkkien lisäksi myös huomaamattomampia muutoksia pitää osata tarkkailla ja tunnistaa.

Virtsatiesairaudet selittävänä tekijänä

Kissojen alempien virtsateiden sairaudet, eli FLUTD:it (feline lower urinary tract disease) ovat yleisimpiä kissojen sairauksia erilaisten hammasongelmien ohella. Alempien virtsatiesairauksien syntyyn vaikuttavat useammat altistavat tekijät, kuten koirassukupuoli, keski-ikä, ylipaino ja vähäinen aktiivisuus, sterilointi ja kastrointi, muut taustalla olevat systeemisairaudet, rotu, sekä tietysti vähäinen vedensaanti ja ruokavalio. Virtsatiesairauksiin luetaan virtsatiekiteet ja -kivet, virtsatietulehdus, idiopaattinen kystiitti FIC (feline idiopathic cystitis), kasvainsairaudet, virtsateiden rakennemuutokset, sekä erittäin vakava välitöntä hoitoa vaativa virtsaumpi/-tukos. 

Virtsatiesairauksien yhteydessä yleisten, selkeiden virtsatieoireiden lisäksi voi esiintyä mm. ruokahalun vähenemistä, käytösmuutoksia ja apaattisuutta, jotka ovat yleisiä sairauden ja kivun merkkejä kissoilla.  

Virtsakiteet ja -kivet

Virtsakiteet ovat pieniä mineraalikertymiä, jotka ovat usein normaalilöydös kissan virtsassa, sillä kissan virtsa on todella väkevää. Kiteet voivat kuitenkin kasautua kiviksi, jotka voivat aiheuttaa kipua vahingoittamalla virtsarakkoa ja -putkea, tai voivat jopa tukkia koko virtsaputken. Vahingoittamalla rakon limakalvoa virtsakivet myös altistavat kissan virtsatietulehduksille, koska bakteereilla on helpompi pääsy kudoksiin vahingoittuneelta limakalvolta. 

Virtsakiteet ja -kivet voidaan eläinlääkärissä havaita virtsanäytteestä, virtsateiden ultraäänestä tai röntgenistä. Virtsanäyte otetaan mieluiten suoraan rakosta vatsanpeitteiden läpi kystosenteesillä, eli neulalla ja ruiskulla, jolloin saatu näyte on mahdollisimman steriili. Virtsanäytteestä tutkitaan virtsan pH, ominaispaino, liuskatesti (sokeri, veri, proteiini, bilirubiini), sakka mikroskooppisesti tulehdusten ja virtsakiteiden varalta, sekä mahdollisesti otetaan bakteeriviljely. Virtsasta voidaan myös tutkia munuaissairautta epäiltäessä proteiinin ja kreatiniinin suhde, sekä SDMA. Verinäytteestä voidaan tutkia mm. tulehdusarvo SAA, joka on usein koholla tulehduksen yhteydessä.

Kissoilla virtsakivet muodostuvat virtsarakossa, eikä munuaisissa kuten ihmisellä. Kiviä voi olla monta eri kokoa ja lajia, ja parhainta olisikin, jos kivestä saataisiin näyte analysoitavaksi laboratorioon, jolloin hoito voitaisiin kohdistaa täsmällisemmin. Kiviä muodostuu kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi, jonka syynä voi olla esim. epänormaali aineenvaihdunta, kiteitä aiheuttava ruokavalio (korkea magnesiumpitoisuus, happamuus) tai virtsatietulehdukset (bakteeritulehdus nostaa pH:ta, mikä altistaa kivien muodostumiselle). Liian vähäinen vedensaanti väkevöittää virtsaa, mikä osaltaan altistaa kiville. Myös jo aiemmin mainitut ylipaino ja sterilointi ja kastrointi altistavat, kuten myös sukupuoli ja ikä (keski-ikä, seniorikissojen sairaudet), sekä vähäinen aktiivisuus. 

Virtsakiviä on neljä eri päätyyppiä: struviitti-, kalsiumoksalaatti-, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet. Näistä kaksi viimeisintä, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet ovat suhteellisen harvinaisia kissoilla, mutta ne voivat liittyä esimerkiksi maksan toimintahäiriöihin. Näiden kahden hoito perustuu virtsan happamoittamiseen lääkkein ja ruokavalion avulla.

Struviittikivet ovat yleisiä virtsakiviä kissoilla, ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista, sekä magnesiumista. Struviittikiteitä voi aiheuttaa mm. ruuan liian korkea magnesiumpitoisuus, sekä virtsan korkea pH eli emäksisyys, jonka voi aiheuttaa tietyt ruokavaliot. Struviittikiteitä hoidetaan liuotusruokavaliolla, jossa on normaaliruokaa enemmän natriumia, jolloin veden kulutus lisääntyy ja virtsa laimenee. Liuotusruoka auttaa myös vähentämään virtsan kivennäisaineipitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. 

Plotina sairasti virtsatietulehduksen, joka saatiin onneksi hoidettua.

Kalsiumoksalaattikivet ovat yhdessä struviittikivien kanssa tavallisimpia virtsakiviä. On huomattu, että erityisesti burmankissat ja persialaiset kissat ovat muita kissoja alttiimpia kalsiumoksalaattikiteiden muodostumiselle. Kalsiumoksalaattikiviä ei voida liuottaa, vaan kivien ollessa haitallisen suuria ne joudutaan useimmiten leikkaamaan, joskus ne pyritään saamaan pois virtsakatetrin avulla. Vaikka kalsiumoksalaattikiteitä ei pystytä liuottamaan, on ruokavalio niiden ehkäisyssä erittäin tärkeä.

Kiteiden ja kivien liuotuksen tai leikkaamisen lisäksi olennaista on erityisesti akuuttivaiheessa kipulääkitys, jolla lievitetään kipua ja helpotetaan virtsaamista. Kivien liuotukseen tarkoitettuja erikoisruokavalioita ja lisäravinteita saa eläinlääkäriasemilta, sekä tietyistä verkkokaupoista. Kivien hoidossa tärkeintä on seurata tarkkaan eläinlääkärin ohjeita ja pitäytyä tietyssä ruokavaliossa tietyn aikaa. Usein ruokavalio kestää 4-12 viikkoa, jonka loppuvaiheessa virtsanäyte usein kontrolloidaan ja jatkohoito määräytyy saatujen tulosten mukaan. Lisäksi jos kivet ovat vahingoittaneet rakon limakalvoa ja aiheuttaneet virtsatietulehduksen, määrätään usein antibioottikuuri.

Dewillä asustellut Plotina ohipissaili melkein alusta alkaen, ja ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä todettiin rakossa sakkaa ja bakteereja. Virtsatietulehduksen hoidoksi aloitettiin antibioottikuuri, jotka poistivat ohipissailun pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin ohipissat palasivat, ja eläinlääkärissä todettiin virtsanäytteen sakassa runsaasti epiteelisoluja, kristalleja ja struviitteja. Plotinalle aloitettiin Urinary-ruokavalio liuottamaan sakkaa, sekä Metacam-kipulääkekuuri helpottamaan virtsaamista. Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua virtsanäytteessä oli edelleen hieman kristalleja ja tulehdussoluja, joten päädyttiin jatkamaan vielä Urinary-ruokavaliota yhden kuukauden ajan. Virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetulla ruokavaliolla Plotinan virtsaamisongelmat poistuivat kokonaan, ja Plotina pystyi palaamaan normaaliin ruokavalioon ongelmitta.

Virtsaumpi/-tukos

Virtsaumpi eli virtsatukos on hengenvaarallinen tila, joka voi pahimmillaan johtaa kissan menehtymiseen. Tukos on yleisempi kolleilla anatomian takia, sillä kollien virtsaputki on naaraiden vastaavaa huomattavasti pidempi. Virtsaputki voi tukkeutua “limakasautumasta”, johon kerääntyy proteiineja, soluja ja mahdollisesti virtsakiteitä. Myös kivet voivat jäädä virtsaputkeen jumiin, jolloin virtsaputki supistuu fysiologisena reaktiona vierasesineeseen ja osaltaan pahentaa tilannetta. Myös muu voimakas spasmi eli supistuminen tulehduksen tai muun ärsytyksen takia on mahdollinen virtsaummen aiheuttaja. 

Tukoksen hälyttävin ja selkein oire on yksinkertaisesti se, ettei virtsaa tule ollenkaan kissan yrittäessä virtsata tai sitä tulee vain tipoittain. Yli vuorokauden pituinen virtsaamattomuus kasvattaa virtsamyrkytyksen riskiä, jossa urea ei pääse poistumaan elimistöstä, mikä johtaa maksavaurioon, koomaan ja kuolemaan. Virtsaumpi on siis hengenvaarallinen tilanne ja vaatii välitöntä eläinlääkärikäyntiä. Virtsaumpi hoidetaan usein leikkaamalla.

Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus eli kystiitti voi olla bakteerien, tai virtsatiekivien tai -kiteiden aiheuttama, tai idiopaattinen. Noin 5-15% kissojen alempien virtsatiesairauksien aiheuttajaksi selviää bakteeritulehdus, kiteet ovat yleisempiä. Virtsatietulehdusta tavataan tavallisemmin vanhemmilla kissoilla, joilla on altistavina tekijöinä korkean iän lisäksi muita systeemisairauksia, kuten munuaisten vajaatoiminta ja diabetes. 

Virtsatietulehduksen oireet ovat hyvinkin tyypillisiä virtsatieoireita, sillä virtsaaminen yksinkertaisesti sattuu. Selkeiden virtsatieoireiden lisäksi muut sairauksien yleisoireet ovat tyypillisiä, kuten ruokahalun väheneminen ja apaattisuus. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljely, jonka tuloksen perusteella määrätään tarvittaessa antibioottikuuri, sekä tulehduskipulääke. Tarvittaessa myös virtsan pH:ta voidaan laskea lääkityksen avulla.

Lenin FIC ei ole este laadukkaalle elämälle mikäli omistaja jaksaa nähdä vaivaa. Lenin touhuja voi seurata Instagramista @sofiankisset.

Kissan idiopaattinen kystiitti eli FIC

Feline idiopathic cystitis tarkoittaa selkokielellä suomennettuna kissan virtsarakon tulehdusta, jonka syytä ei tiedetä (idiopaattinen = tuntematon syy). Jopa 60% kissojen alempien virtsateiden sairauksista voidaan luokitella FIC:iksi, joten kyseisen sairauden tunteminen on melkeinpä välttämätöntä kissanomistajalle. 

Kissan idiopaattisessa kystiitissä virtsarakossa on steriili tulehdustila, jota ei siis ole aiheuttanut bakteeri tai mikään muukaan selkeä taudinaiheuttaja. FIC:issä virtsan glykosaminoglykaanikerros on ohentunut, jolloin virtsan ärsyttävät aineet pääsevät ärsyttämään limakalvoa aiheuttaen tulehduksen ja siten kipua. Nimensä mukaisesti FIC:in syy on epäselvä, mutta yleisimmäksi aiheuttajaksi on ehdotettu stressiä - ja tähän aiheuttajaan me Dewilläkin uskomme lukemattomien kokemusten perusteella.

Oireet idiopaattisessa kystiitissä ovat samat kuin virtsatietulehduksessa tai -tukoksessa, mutta hoito poikkeaa sairauden aiheuttajan takia hyvinkin radikaalisti selkeiden fysiologisten aiheuttamien sairauksien hoidosta. Hoito keskittyy kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeiden avulla sekä stressin hoitoon, johon löytyy omat hyväksi todetut keinonsa. Stressin lievitykseen on markkinoilla erilaisia valmisteita, kuten kaseiinia sisältävää Zylkeneä, L-tryptofaania sisältävät Serene-Um ja Calmex, sekä erilaisia feromonihaihduttimia ja -suihkeita, kuten Feliway. Valmisteiden lisäksi luonnollinen osa stressin lievitystä on mahdollisten stressaavien tilanteiden vähentäminen, aktivoinnin ja virikkeiden lisääminen, hiekkalaatikoiden lisääminen ja erilaisten ympäristön muutosten vähentäminen. FIC:in hoidossa voidaan myös hyödyntää virtsatievaivaisten erikoisruokavaliota, sekä Cystaid Plus -valmistetta vahvistamaan virtsarakon glykosaminoglykaanikerrosta. Ylipainoiselle kissalle laihduttaminen on myös iso osa FIC:in hoitoa. 

Dewillä on ollut useampiakin idiopaattisesta kystiitistä kärsiviä kissoja, kuten allekirjoittaneen oma Dewiltä adoptoitu kissa Leni. Leni saapui yhdistykselle muutaman kuukauden ikäisenä pentuna ja jo sijaiskodissa huomattiin pienet pissat. Eläinlääkärin tutkimuksissa virtsanäytteessä ei näkynyt mitään, samaten virtsateiden ultrassa kaikki oli erinomaisesti. Diagnoosiksi saatiin siis FIC ja hoidoksi aloitettiin Cystaid plus tarvittaessa ja yleinen FIC:in hoito. Adoptoin Lenin helmikuun 2020 lopulla, jolloin hän oli ehtinyt asustella sijaiskodissa melkein neljä kuukautta kesyyntymässä. Muuton jälkeen kaikki meni hyvin, mutta ei mennyt kauaakaan aiemman kissani Ipan ja Lenin tutustuttamisen jälkeen, kun ensimmäisen ohipissa oli ilmestynyt sänkyyn. Vaikka tutustuttaminen oli edennyt hitaasti ja ilman aggressiivisuutta, oli Leni vähän turhan stressaantunut tilanteesta. Eipä siinä mitään, lisättiin vesiastioita ja katseltiin miten tilanne etenee.

Ohipissat eivät jääneet yhteen kertaan, vaan niitä ehti tulla useampia jopa feromonihaihduttimen asennuksen jälkeen ja petivaatteiden etikkapesujenkin jälkeen. En ollut tajunnut ajoissa laittaa suihkuverhoa päiväpeitoksi, joten Leni pissasi sänkyyn välillä ihan jo tottumuksesta, eikä pelkästään kivusta tai stressistä. Suihkuverhoa pidettiin päiväpeittona parikin kuukautta, sillä se piti varmasti Lenin pissat hiekkalaatikossa. Cystaid Plus oli käytössä, muutama erilainen vessa ja lempparihiekka tarjolla ja märkikseen lisättiin ahkerasti vettä. Intensiivisellä hoidolla saatiin odotettu lopputulos ja nykyään ei tarvitse pitää suihkuverhoa päiväpeitteenä muuta kuin uusissa paikoissa esim. kissojen ollessa hoidossa. 

Leni elementissään.

Kasvaimet ja anatomiset viat

Kasvaimet virtsateissä ovat kissoilla suhteellisen harvinaisia, mutta mahdollisia varsinkin seniorikissoilla. Kasvaimet ovat tällöin yleensä välimuotoisen epiteelin karsinoomia ja ne voidaan todeta ultraäänitutkimuksella. 

Erilaiset anatomiset viat, kuten synnynnäiset anomaliat ja traumojen aiheuttama rakennepoikkeavuudet virtsateissä eivät myöskään ole erityisen yleisiä kissoilla. Rakennepoikkeavuuksista yleisin on virtsaputken striktuura eli ahtauma, joka voidaan myös todeta ultraäänitutkimuksella. Hoitona useimmiten on leikkaushoito.

Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja muut kiputilat

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat, kuten nivelrikko tai spondyloosi voivat olla kissan virtsatieoireilun taustalla. Itse virtsaamisasento voi olla kissalle kivulias tules-vaivan vuoksi, tai kipu voi hankaloittaa kissan pääsyä hiekkalaatikolle ajoissa. Usein ohipissojen lisäksi kissalla on muita tules-kipuun viittaavia oireita, kuten hyppimisen väheneminen, lisääntynyt varovaisuus liikkuessa, kipuilme, vetäytyminen ja leikkimisen väheneminen. 

Dewillä ollut Sygyzyn Boba oli yksi näistä kissoista, joiden ohipissailun ja muun virtsatieoireilun taustalla oli tules-ongelma. Aluksi Boban huomattiin maukuvan todella paljon, ja järsivän kaikkea mahdollista. Suu ja hampaisto olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, lisäksi veri- ja virtanäytteissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Metacam-kipulääkekuuri vähensi jonkin verran maukumista ja puun jyrsimistä. Kuitenkin pian kuurin jälkeen tuli ensimmäinen ohipissa sohvalle, jonka jälkeen ohipissat lisääntyivät varsin nopeasti. Eläinlääkärissä todettiin tukkeutunut anaalirauhanen, jonka katsottiin olevan syy ohipissailuun. Kuitenkaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta maukuminen ja kipukäytös ei loppunut, joten eläinlääkäri suositteli kokeilemaan vielä gabapentiiniä kipuun. Todennäköisen diagnoosin ajateltiin olevan idiopaattinen kystiitti. Kipulääkityksen myötä oireet vähentyivät, mutta muutaman viikon kuluessa alkoivat jälleen. Eläinlääkärissä virtsarakkoa ultratessa huomattiin, että vasen takajalka ei suoristu taakse läheskään yhtä hyvin kuin oikea, joten jaloista otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvassa vasen reisiluu oli kokonaan irti lonkkamaljasta, myös luuston uudismuodostumaa havaittavissa. Vasemman lonkkamaljan rajat vaikeasti hahmotettavissa. Vasen reisiluu käytännössä irti lihaksesta, mahdollisesti vanhan trauman seurauksena. Röntgenlöydösten perusteella eläinlääkäri suositteli eutanasiaa, johon päädyimmekin haikein mielin. 

Boban röntgenkuva oli järkyttävää katseltavaa.

Systeemisairaudet

Kissojen systeemisairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat virtsatieoireilulle. Em. sairaudet lisäävät kissan juomista ja siten myös virtsaamista, ja suurentavat pissapaakkujen kokoa. Joskus kissa ei ehdi ajoissa hiekkalaatikolle, jolloin pissa saattaa tulla juuri laatikon ulkopuolelle.

Ongelmat käytöksessä ja muut syyt

Kissojen “ongelmakäytös” johtuu aina jostakin syystä, oli se sitten stressi, huono ympäristö, leikkaamattomuus (merkkailu ja stressi), liian varhainen vieroitus emosta, yksinäisyys tai muu kipu tai sairaus. Kissat eivät osoita mieltään tai kosta, sillä niiden aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet niin monimutkaisiin ajatuksiin.

Kissat voivat virtsata laatikon ulkopuolelle esim. säikähdyksestä, stressistä, pelosta, tai liian likaisen hiekkalaatikon takia. Ohipissailun selvittely vaatii joskus kunnon salapoliisityötä, varsinkin jos se on ainoa oire. Ensihätään kannattaa putsata ohipissapaikka huolellisesti käyttäen etikkaa, sillä se eliminoi virtsan hajua. Pissakohtaan voi siirtää ylimääräisen hiekkalaatikon ja kuivikkeeksi voi kokeilla esim. mikrohiekkaa, sillä se on melkein kaikkien kissojen suosiossa. Vessan malli saattaa myös olla väärä, jotkut pitävät katollisen vessan tuomasta rauhasta, jotkut nauttivat avonaisen vessan mahdollistamista pakoreiteistä. Kissa on myös siisti eläin, joka ei halua tehdä tarpeitaan likaiseen vessaan. Hiekkalaatikko tulee siis putsata vähintään kaksi kertaa päivässä ja hiekka vaihtaa kokonaan uuteen tarpeen mukaan, yleensä noin kuukauden välein riittää.

Lisää voit lukea blogitekstistä Kissa ei vittuile.

Yleinen hoito ja ehkäisy

Jos kissa alkaa ilman selvää syytä ohipissailemaan tai ilmaisemaan muita virtsatieongelmien oireita, on aina suunnattava eläinlääkäriin. Idiopaattista kystiittiä ei voi omistaja itse diagnosoida: muut sairaudet ja aiheuttajat on ehdottomasti poissuljettava.

Kissojen virtsatieongelmien ehkäisyssä ja hoidossa on yksi yhteinen periaate: vedensaannin lisääminen. Tarjolle voi laittaa useamman erilaisen juomakupin, esim. korkean ja matalan tai keraamisen ja lasisen. Jotkin kissat eivät esimerkiksi pidä siitä, kun niiden viikset koskettavat juomakupin reunoja. Kissalle voi myös esitellä juoma-automaatin, sillä juokseva vesi kiinnostaa kissaa ja houkuttelee sitä juomaan. Märkäruokaan voi lisätä vettä, samaten kuivaruokaan. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kuivaruuan voi jättää kokonaan pois. Juomakippoja kannattaa asetella useampaan eri paikkaan, kuitenkin erilleen ruokakipoista.

Virtsakiteiden ja -kivien hoidossa liuotus on pääasiassa, näissä pitää noudattaa tarkoin eläinlääkärin ohjeita. Ruokavaliota ei saa lähteä muuttamaan ilman eläinlääkärin konsultaatiota, joten ongelmatilanteissakin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä eläinlääkäriin. Myös ruuan jakaminen useampaan annokseen päivän mittaan auttaa vähentämään virtsan pH-muutoksia, joten se on kannattava toimenpide varsinkin kivien ehkäisyssä. Ruuassa laadukkaat proteiininlähteet helpottavat munuaisten työkuormaa, kun sen sijaan sokeri ja viljat kuormittavat munuaisia.

Hiekkalaatikoita tulisi olla kissojen lukumäärä +1 ja ne tulisi olla sijoiteltuna rauhallisiin, mutta ei liian syrjäisiin paikkoihin. Niiden tulee olla kaukana ruoka-, juoma- ja oleskelupaikoista. Kissanvessoja on useita erilaisia ja jotkut kissat ovat nirsompia vessojensa suhteen. Oikea vessa löytyy vain kokeilemalla, mutta esim. Dewillä kissat asuvat sijaiskodeissa, jolloin mieltymykset ja tottumukset ovat jo selvillä. Kuten aiemmin mainittu, vessat täytyy pitää siisteinä ja rauhallisina paikkoina.

Kissaa kannattaa myös aktivoida - muutenkin kuin pelkästään virtsatieongelmien ehkäisyksi - erityisesti FIC-diagnoosin omaavilla kissoilla. Myös jo ylipainon ja muiden sairauksien ehkäisemiseksi aktivointi on tärkeää, sillä ne altistavat myös virtsatieongelmille. Vinkkejä aktivointiin löydät blogitekstistä Kissan aktivointi.

Boba, sinua kaivataan. Lepää rauhassa.

Lähteet

Evidensia - Kissan virtsatieongelmat

Kivuton - Virtsatieongelmat

Koira-kissaklinikka Oy, ELL Anette Ståhlberg - Kissojen virtsatieongelmat

Agria eläinvakuutus - Kissan virtsatietulehdukset

Brit - Kissojen munuaisvaivat

Koira-kissaklinikka Oy - Laboratoriopalvelut

Evidensia - Virtsarakontulehdus kissoilla: tunnista kissan virtsatieoireet

Cornell feline health center - Feline behavior problems: house soiling

- Sofia, tapahtumatiimivastaava, sometiimi & vuoden 2023 hallituslainen