Kissan perusrokotukset

Kissa tarvitsee ruokinnan ja leikittämisen lisäksi myös terveydellistä huolenpitoa, sillä kissa ei ole mikään villikissa, joka pärjää itsekseen luonnossa. Jokaisella kissalla tulisi olla voimassaolevat rokotukset, vaikka niitä ei ulkoilutettaisi. Rokottamaton sisäkissa on vaarassa sairastua esimerkiksi silloin, jos ihmisen kenkien mukana kulkeutuu taudinaiheuttajia sisälle asuntoon. 

Kuten Dewin kissat yleensä, Fete Veneten Tiannakin rokotettiin ensimmäisellä ell-käynnillään.

Erityisesti kissarutto ja kissaflunssat voivat olla hengenvaarallisia rokottamattomille kissoille (lue lisää Kissojen yleisimmät hengitystieinfektiot).

Mitkä rokotukset ovat kissalle välttämättömiä?

Kotikissan perusrokotukset ovat rokotteet kissaflunssia ja kissaruttoa vastaan. Kissaflunssarokote, josta usein käytetään nimitystä kolmoisrokote, on yleensä kalikia, herpestä ja kissaruttoa vastaan. (Huom! Kissarutto ei kuitenkaan ole flunssa!) Joskus kolmoisrokote voi olla kahta tai neljääkin taudinaiheuttajaa vastaan.

Edellä mainittujen perusrokotteiden lisäksi suositellaan rabiesrokotetta erityisesti näyttelykissoille ja perheen kanssa matkusteleville kissoille, mutta toki rabiesrokote olisi hyvä olla voimassa kaikilla muillakin kissoilla kaiken varalta. Rabiesrokote on kissaflunssista ja kissarutosta oma erillinen rokotteensa.

Huom! Rabies eli raivotauti johtaa kuolemaan ja voi tarttua myös ihmiseen! Suomessa virusta ei juurikaan esiinny, mutta ulkomailla, kuten Venäjällä ja Baltiassa, sitä esiintyy luonnonvaraisillakin eläimillä. Siksi etenkin lähellä itärajaa ulkoilutettaville kissoille kannattaa hankkia myös rabiesrokote.  

Saariston Reijo maiskuttamassa märkäruokaa kolmoisrokotteen saadessaan.

Milloin kissa sitten rokotetaan?  

Kissan voi rokottaa, kun se on terve ja hyvin voiva, eikä ole meneillään mitään tautia tai lääkitystä, joka vaikuttaisi kissan immuunijärjestelmään. Jos et ole varma sopivasta rokotusajankohdasta, kysy neuvoa eläinlääkäriltä. Muista, että kissa on syytä rokottaa, vaikka se olisikin joskus aikaisemmin sairastanut kalikin tai herpeksen. 

Huom! Rokotukset vanhenevat, minkä vuoksi niitä pitää uusia. Tarkista rokotteen voimassaoloaika rokotekortista tai eläinlääkäriltä!

Kissanpennun rokotukset:

• kolmoisrokote > suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen kissa rokotetaan samoin kuin aikuinenkin kissa
• rabiesrokote > aikaisintaan 12–viikkoisena

Aikuisen kissan uusintarokotukset:

• tehosterokote > kissan 1-vuotispäivänä tai vuosi ensimmäisten rokotusten jälkeen riippuen siitä, milloin kissa sai perusrokotteen
• jatkossa > uusi kissasi rokotukset 1–3 vuoden välein (Huom! Kysy neuvoa eläinlääkäriltä!)

Eläinlääkärin myöntämä lemmikkieläimen todistus, joka on käytössä EU-maissa.

Kun kissa on rokotettu

Vaikka rokotettu kissa sairastuisikin tautiin, jota vastaan se on rokotettu, kissa sairastaa sen lievempänä kuin rokottamaton kissa. 

Lisäksi rokotetun kissan kanssa voi lähteä matkalle! EU-maiden välillä matkustettaessa tarvitaan lemmikkieläinpassi, jolla voidaan osoittaa voimassa olevat rokotukset. 

Jos kissa on kovin arka, stressaantuu matkustamisesta tai jostain muusta syystä kissan kanssa ei tehdä ulkomaan reissuja, ei lemmikkieläinpassille ole tarvetta. Tällöin eläinlääkäri merkitsee kissan saamat rokotukset rokotuskorttiin.

Edesmenneen Saaristolaisen rokotuskortti.

Lähteet:

Musti ja Mirri: Kissan rokotukset

Sey: Rokotukset

Villasukkakirjailija: Kissan rokotukset ja rokotusohjelma

Ruokavirasto: Lemmikkieläinpassi helpottaa eläinten kanssa matkustamista

– Ruu, blogivastaava & sijaiskoti

Kissanomistajan perusteet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Miten estää kissan lämpöhalvaus?

Helteillä huonelämpötila voi nousta tukalan korkeaksi myös kissoille, eikä tuuletusikkunoiden käyttö ole aina mahdollista tai siitä ei kovalla helteellä ole tarpeeksi hyötyä.

Seuraavaksi on lueteltuna muutamia vinkkejä, miten voi viilentää asunnon sisälämpötilaa ja auttaa kissaa viilentymään.

Viilentävä vesi:

• Kissan vesiastioita kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa.
• Kissalle on syytä tarjoilla vesibaari eli monenlaisia ja erilaisia vesiastioita, jotka kissa kokee houkutteleviksi (jos kissa juo muutenkin vähän, kokeile vesiautomaatteja).
• Osaan vesikupeista kannattaa laittaa jääpaloja tai makuvettä, osaan tavallista puhdasta vettä.

Makuvesiä voi tehdä eri tavoin:

1. suolatonta tai maustamatonta kanaa tai kalaa keittämällä tehty liemi (tätä voi myös pakastaa jääpalamuotissa ja lisätä vesikippoon)
2. vettä ja kissoille tarkoitettua juomaa (esim. Miamor) sekoitussuhteella 50/50
3. ”soup” eli kissoille tarkoitetut keittoruuat sekoitettuna veteen (tarkista, että sisältö sopii kissallesi!)

Vesikuppiin voi laittaa myös elektrolyyttijuomaa, joka lisää nesteen imeytymistä (apteekista saa jauhetta, joka lisätään veteen). 

Kevään Lempi vesileikkeineen.

Viilentävä ruoka:

• Jääpaloja voi laittaa myös märkäruokaan, mutta kannattaa huomioida, että jotkut kissat oksentavat/ripuloivat liian kylmästä ruuasta.
• Kissalle voi tarjoilla pakastettua märkäruokaa tai lihanpaloja.

Ympäristön viilentäminen:

• Viilennysmatot, jotka tosin kannattaa suojata kissan kynsiltä, sillä niiden sisällä oleva materiaali on myrkyllistä.
• Pyyhkeen sisälle laitettu kylmäkalle tai apteekin kylmäpakkaus, jossa on suoja ympärillä (varo kosteusvaurioita lattiamateriaalille).
• Tuulettimet (tuuletin itsessään ei viilennä tilaa vaan tekee vain viileyden kokemuksen iholle; jos haluat viilentää tilaa, aseta kylmäpakkaus tuulettimen eteen).
• Koska lämpö nousee ylöspäin, kannattaa tuuletin asettaa mahdollisimman korkealle ja mahdollisuuksien mukaan siten, että se puhaltaa kuumaa ilmaa pois huoneesta oven tai ikkunan kautta. (Muista kissaturvallinen ikkunaverkko!)

Kannattaa myös hyödyntää tilan materiaalit:

• Lattialaatat ja/tai -kaakelit saattavat olla viileitä paikkoja kissalle.
• Kissalla on oltava pääsy varjoisiin paikkoihin, mihin auttaa se, että kissalla on pääsy mahdollisimman moneen huoneeseen asunnossa.
• Vedellä ja/tai pakkasessa viilennettyjä pyyhkeitä voi laittaa esille, mikäli lattiamateriaali on siihen sopiva (esim. parkettia on syytä varoa).
• Jos kissa oleskelee märkätiloissa, lattiaa kannattaa kastella viileällä vedellä.
• Vesileikkien järjestäminen kissalle: laita ämpäriin viileää vettä ja leluja, joita kissa saa onkia sieltä.
• Kuivata pyykkisi samassa tilassa, jossa kissakin yleensä oleilee.

Temmuzun Nöövi ja Myy paistattelevat auringossa.

Kissakin voi saada lämpöhalvauksen oleiltuaan auringossa tai lämpimässä liian pitkään. Tämän ehkäisemiseksi kissan oleskelutilaa on viilennettävä edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä nesteytettävä kissa tarjoamalla elektrolyyttijauhetta veteen sekoitettuna.

Seuraavista oireista tunnistat lämpöhalvauksen:

• Apaattisuus ja horjuminen
• Levottomuus
• Läähätys
• Oksentelu ja/tai ripulointi
• Kirkkaanpunainen kieli tai hyvin kalpeat ikenet
• Tahmainen ja paksu sylki
• Alentunut ruokahalu ja vastaavasti lisääntynyt juominen
• Ruumiinlämmön nousu (kissalla normaali ruumiinlämpö on n. 38–39°C)
• Pahimmillaan kissa voi olla shokissa tai tajuton.

Kissan oirehtiessa edellä mainitulla tavalla, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin! Eläinlääkäri osaa arvioida kissan tilan ja ryhtyä tarvittaessa jatkamaan kissan jäähdyttämistä ja antamaan nestehoitoa. Jos tilanne vaatii lähtöä eläinlääkäriin, pidä koppa viileänä esim. kylmien pyyhkeiden tai kopan ulkopuolella olevien kylmäkallejen avulla. Tarkkaile, ettei lämpötila laske liian alas.

Nestehoidossa kissa saa suonensisäistä nesteytystä kuivumisen ehkäisemiseksi, mikä auttaa myös ruumiinlämmön laskemisessa. Joissain tapauksissa voidaan tarvita lisähappea ja kouristuksia vähentävää lääkitystä. Eläinlääkäri ottaa myös verikokeet, jotta selviää, onko lämpöhalvaus vaikuttanut kissan sisäelimiin.

Kissan oirehtiessa on syytä mitata ruumiinlämpö:

• Lämmön voi itsekin mitata peräsuolesta eläimille tarkoitetulla digitaalisella mittarilla.
• Jos lämpöä on, sitä tulee laskea asteittain. HUOM! Älä jäähdytä kissaa liian nopeasti tai liian paljon!

Käsiteltävää kissaa voi ensi alkuun viilentää hitaasti seuraavilla tavoilla:

• Kiedo kissa viilennettyyn pyyhkeeseen
• Laita hieman kostea pyyhe hetkeksi pakkaseen ja pyyhi sillä kissaa (huolehdi, että pyyhe ei ole liian kylmä).
• Kastele kissan turkkia haalealla vedellä

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, laita viilennetty pyyhe esille sellaiseen paikkaan, johon kissa saattaisi muutenkin mennä.

Jos kissan juomista täytyy avustaa, niin huolehdi, että kissa pystyy nielemään nestettä ja että neste ei mene keuhkoihin!

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Helleohje (Koonnut Sakariina Liukkala, Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry Yhteistyössä Kissakummit ry, Mirrirescue ry, SEY Loimaa ry)

FirstVet: Lämpöhalvaus kissalla

FirstVet: Kuume kissalla

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Milloin kissanpentu on valmis uuteen kotiin?

Pentutietoa osa 1

Vuosittain tulee vastaan ihmisten juhlakuvia uusista perheenjäsenistä: kissanpennuista, jotka ovat selvästi liian nuoria muuttamaan pois emon ja sisarusten luota. Osittain tässä on kyse tietämättömyydestä ja osittain välinpitämättömyydestä. Ostajan tulisi aina selvittää, mikä on halutun eläimen sopiva luovutusikä ja millainen ympäristö on sille sopiva. Kissan arvo on kuitenkin vielä niin huono, ettei kissanpentujen kohdalla tulevasta lemmikistä ja sen tarpeista selvitetä välttämättä yhtään mitään. 

Kuvassa olevat kissanpennut ovat noin 8 viikon ikäisiä.

Suomessa kissanpennun suositeltu luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Suositus on tehty 2017 julkaistun tutkimuksen pohjalta, jossa todettiin monien käytöshäiriöiden todennäköisyyden lisääntyvän kissoilla, jotka oli luovutettu ennen 14 viikon ikää. Tässä Milla Salosen tutkimuksessa todettiin mm seuraavaa: Alle 8:n viikon ikäisenä luovutetuilla pennuilla todettiin enemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Näillä kissoilla oli myös useammin omistajan raportoimia käytösongelmia kuin 12 viikon iässä luovutetuilla. 14-viikkoisina tai myöhemmin luovutetuilla kissoilla todettiin vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna 8:n vko iässä luovutettuihin. Eroa käytöksessä syntyi vielä 12 ja 14 viikon luovutusiän välillä. 14 viikon iässä luovutetuilla oli niin ikään vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan ja vähemmän pakko-oireita, kuten liiallista nuolemista ja kankaiden tai esimerkiksi ihmisten hiusten imeskelyä.

Kissanpentu oppii vielä paljon emolta ja sisaruksilta 12 viikon jälkeenkin. Esimerkiksi kissojen kieli, eli se miten kissat ymmärtävät toisiaan, kehittyy vain kontaktissa toisiin kissoihin. Liian aikaisin vieroitetuilla pennuilla voi herkemmin tulla ongelmia muiden kissojen kanssa eläessä, sillä ne eivät välttämättä ymmärrä toisten kissojen kommunikaatiota. Ne myös stressaavat herkemmin ja saattavat oireilla virtsaongelmien kautta tai käytöshäiriöillä muita kissoja tai ihmisiä kohtaan.

Salosen tutkimuksen pohjalta kissanpennun luovutusiän suositus on nostettu 14 viikkoon. Tutkimus on kuitenkin sen verran tuore, että netistä löytyy edelleen vanhentunutta tietoa luotettavienkin lähteiden sivuilta. Vanhoissa artikkeleissa saatetaan kertoa oikean luovutusiän olevan 12 viikkoa. On siis oltava tarkkana netissä selatessaan, että huomioi artikkelin kirjoitusvuoden eikä usko vanhentunutta tietoa. 

Tässä kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja näyttävät siis minikokoisilta aikuisilta kissoilta.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ottaa kantaa kissojen luovutusikään: “Kissanpennun luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Sitä nuorempi pentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Vaikka pennut söisivät jo kiinteää ravintoa, eikä emo enää ehkä imetäkään, on emolla ja sisaruksilla korvaamaton merkitys pennun henkiselle kehitykselle.”

Huolimatta varsin yhtenäisestä linjauksesta luovutusiän suhteen, valitettavan usein näkee edelleen kuvia aivan liian varhain luovutetuista pennuista. Pahimmillaan pennut ovat alle 8-viikkoisia. Miten sitten tunnistat 14 viikon ikäisen pennun?

• Pentu on painoltaan 1,4 - 2 kg välillä, se painaa siis enemmän kuin litran maitotölkki.

• Pennun silmät eivät ole enää siniset. Sinisilmäisillä roduilla asia on eri, mutta muuten pentujen silmien väri alkaa vaihtua pois sinisestä 7-8 viikon iässä.

• Kissan ruumiinrakenne muistuttaa aikuista kissaa, pentupyöreys on jäänyt pois.

• Kissan turkki vastaa aikuisen kissan turkkia, pentukarva on vaihtunut kokonaan pois.

Tutkimuksen kissojen luovutusiän vaikutuksesta käytökseen voi lukea täältä.

Lähteet:

http://viiruvarpaat.blogspot.com/2017/09/luovutusian-nostamisella-parempaa.html?m=1plop

https://www.sttinfo.fi/tiedote/kissojen-ja-koirien-kayttaytyminen-on-monen-tekijan-summa-ympariston-ja-periman-vaikutukset-samanlaisia-kummallakin-lajilla-ja-samoja-tuloksia-saatu-myos-ihmisilla?publisherId=3747&releaseId=69893724

https://sey.fi/kissa/kissan-luovutusika-on-kolme-kuukautta/