Kissanomistajan alkeet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissan turvallinen ulkoilu

Turvallinen ja valvottu ulkoilu on kissoille oiva virike, mutta kissanomistajasta tämän mahdollistaminen kissoille voi tuntua työläältä. Useimmat kissat kuitenkin nauttivat ulkoilusta joko omalla lasitetulla parvekkeella tai valjaissa ihmisen seurassa ulkona. Parvekkeelta kissa pääsee kaikin aistein havainnoimaan ulkomaailman tapahtumia tarjoten sille paljon ajanvietettä. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi arka kissa saattaa viihtyä paremmin sisätiloissa kuin sille varta vasten rakennetussa upeassa ulkotarhassa. Ulkoilun suhteen on siis kuunneltava kissaa ja otettava huomioon sen luontaiset tarpeet!

Kimba ja Nala muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa vuonna 2015, jossa on suuri ulkotarha.

Kissan valvottu ulkoilu on turvallista niin kissanomistajan kuin luonnonkin kannalta: vapaasti ulkoilevat kissat kohtaavat useita vaaroja, kuten alkueläintauteja, autoja sekä pakkasenpuremia. Nämä koituvatkin usein kissan kohtaloksi, ja pahimmassa tapauksessa valvomatta ulkoilevat leikkaamattomat kissat synnyttävät suuria kissapopulaatioita. Kissa myös saattaa aiheuttaa vaaraa luonnonvaraisille eläimille: esimerkiksi pikkulinnut joutuvat usein vapaasti ulkoilevien kissojen raatelemiksi.

Nala 

Kissojen vapaata ulkoilua rajoitetaan Suomessa järjestyslailla, joka määrää, ettei kissaa saa päästää ulkoilemaan kuntopoluille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille, torille tai urheilukentälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kissan tule kulkea vapaana taajama-alueella. Myöskään taajaman ulkopuolella kissan ei ole turvallista ulkoilla vapaana, sillä siellä kissaa vaanii samat vaarat kuin kaupungissakin. Lisäksi vapaana ulkoileva kissa tulkitaan useimmiten kodittomaksi tai villiintyneeksi yksilöksi, joka on metsästyslain nojalla sallittua pyydystää tai tappaa. Kissa kohtaa ulkona useita muitakin riskejä, joista voi lukea lisää blogistamme täältä.

Kissalle turvallista ulkoilua voi tarjota useilla helpoilla ratkaisuilla riippuen siitä, miten paljon aikaa ja rahaa kissan omistaja haluaa laittaa kissan ulkoiluun sekä kissan luonteesta. Kokosimme tähän blogitekstiin vinkkejä kissan turvalliseen ulkoiluun. Lisää löydät sijaiskotivastaavamme Lindan blogista Villasukkakirjailija. 

Parveke

Helpoin tapa mahdollistaa kissalle ulkoilu on lasitettu tai turvaverkolla katettu parveke. Lasitetulla parvekkeella tulee muistaa, että lasit tulee olla kiinni kunnolla ja kissalla mahdollisuus hakeutua varjoon tai sisätiloihin, sillä auringon paistaessa suoraan parvekkeelle, voi lämpötila nousta hyvin korkealle. Tulee muistaa, että kissaa ei tule päästää parvekkeelle, jos omistaja ei ole kotona. Jotkut kissat saattavat kiivetä verkkoa pitkin, eikä verkko aina kestä kissan painoa.

Jos laseja ei ole, edullinen ratkaisu on parvekkeen verkottaminen sitä varten myydyillä parvekeverkoilla tai erilaisilla metallisilla minkki- tai kanaverkoilla. Turvaverkon tulee olla puremista kestävä, eikä verkon asentamisen yhteydessä saa jättää pieniäkään rakoja. Tämä on kissan, mutta toisaalta myös esimerkiksi luonnonvaraisten lintujen turvallisuuden takia tärkeää: parvekkeelle eksynyt lintu ei välttämättä löydä pois parvekkeelta itse. 

Kuvassa sijaiskotikissat Lumikki ja Tuutikki kesällä 2017. Kuvaaja @kittiediaries

Verkon voi kiinnittää esimerkiksi nippusiteillä parvekkeen rakenteisiin. Jos asut kerrostalossa, on taloyhtiöltä hyvä varmistaa mahdolliset säädökset parvekeverkkojen asentamiseen. Verkon voi myös maalata tummalla maalilla, jolloin kaukaa katsottuna verkkoa ei erota parvekkeelta. 

Parvekkeelle asennettavia turvaverkkoja voi ostaa useimmista lemmikkieläintarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Verkoksi kannattaa ostaa rautalangalla vahvistettua verkkoa, joka kestää kissan hampaita. Tavallinen, esimerkiksi ikkunaan hyönteisverkoksi soveltuva kangasverkko ei siis kestä kissaa, vaan verkon tulee olla siihen tarkoitukseen valmistettu turvaverkko.

Parvekkeella kissalla on hyvä olla myös jokin korkea kiipeilypuu tai taso, josta seurata ulkomaailman tapahtumia. Kissa käyttää tilaa vertikaalisesti, joten on muutenkin hyvä antaa sille mahdollisuus käyttää koko huonetilaa, pelkän lattian sijaan. Jos parvekkeella on kasveja, tulee selvittää niiden myrkyllisyys ja siirtää ne pois kissojen ulottuvilta. Lisää kissoille myrkyllisistä kasveista tästä blogipostauksesta.

Tarha

Jos käytössäsi on ulkotilaa, voi kissalle rakentaa katetun ulkotarhan, johon voi olla pääsy esimerkiksi ikkunasta tai takaovesta. Ulkotarha tulee olla parvekkeen tavoin täysin verkotettu esimerkiksi kanaverkolla ja siinä on oltava myös katto. Tarhaan kissalle on hyvä tarjoa esimerkiksi vesikuppi, sekä piilopaikkoja. Kissaa ei tule jättää tarhaan jatkuvasti vaan tarjota mahdollisuus päästä sisälle taloon. 

Myös jo olemassa olevan terassin kehikon voi kattaa metallisilla tai kissoja varten valmistetuilla turvaverkoilla. Näin kissan kanssa voi viettää aikaa kesällä terassilla ilman riskiä ja kissalle on helppo asettaa tarhaan lisää virikkeitä. Katettu tai verkotettu terassi voi olla kuitenkin hintavampi ratkaisu kuin pelkkä verkotettu parveke.

Rakennusmateriaaleja voi ostaa esimerkiksi rautakaupoista tai etsiä oman kotipaikkakunnan internetin kierrätysryhmistä. 

Kuvassa Dewiltä Sulo-kissan adoptoineen kodin ratkaisu kissojen ulkoiluun. Rakentamiseen käytetty metalliverkkoa, sekä puusta rakennettua kehikkoa. 

Valjasulkoilu

Kissan valjaisiin opettelu on hyvä aloittaa jo pentuiässä, mutta kissa voi oppia valjaisiin myöhemminkin. Valjaiden kanssa on oltava kärsivällinen ja toimia kissan ehdoilla: jos kissa vaikuttaa erittäin ahdistuneelta tai kärsivällinen valjasharjoittelu ei tuota tulosta, ei valjaat kissalle välttämättä sovi.

Kissojen valjaissa on käytännössä huonot valikoimat: suurin osa valjaista on niin kutsuttuja naruvaljaita, joissa paine jakautuu epätasaisesti kissan kehon ympärille. Valjaat ovat myös hyvin turvattomat ja kissan on helppo pujahtaa niistä ulos. Sen sijaan leveämpiä, pehmeästä materiaalista valmistettuja valjaita voi harvoin säätää kissalle sopivaksi. Tästä syystä monet käyttävät pienille koirille tarkoitettuja valjaita. On kuitenkin hyvä muistaa, että kissa ja koira ovat fyysisesti erilaisia, joten kaikki valjaat eivät välttämättä istu kissalle. 

Valjaisiin opettelu tulee aloittaa niin, että pukee kissalle valjaat sisätiloissa ilman hihnaa ja antaa kissan totutella valjaisiin rauhassa. Kun kissa syö tai leikkii valjaat päällä, kissa yhdistää valjaat johonkin mukavaan. Valjaita pidetään kissalla lyhyitä aikoja, jonka jälkeen kissaa palkitaan herkuilla. Kun kissa on tottunut valjaisiin, alkaa totuttelu hihnaan. Tämän jälkeen voidaan siirtyä ulos esimerkiksi rauhalliselle takapihalle. Siirtymä ulos tulee tehdä kissan ehdoilla, eikä pakottaa kissaa. 

Kissan kanssa tapahtuva valjasulkoilu on useimmissa tapauksissa rauhallista: kissa nautiskelee ja haistelee kaikki paikat ja ihmettelee ympäröivää maailmaa. Kissaa ei tule vetää hihnasta, vaan nostaa mieluummin syliin, jotta kissan saa sisälle tai pois esimerkiksi jonkin myrkyllisen kasvin luota. 

Myös tarhassa kannattaa ottaa huomioon kissojen luontainen tarve kiipeilyyn ja hyödyntää myös katto- ja seinätilaa.

Rattaat ja reput

Kissoille sekä muille lemmikeille on olemassa erilaisia kantoreppuja ja rattaita, joissa kissa voi ulkoilla turvallisesti omistajan seurassa. Kantoreppu on hyvä väline myös valjasulkoiluun, sillä kissa repussa voi kulkea pitkiäkin matkoja sopivampaan ulkoiluympäristöön.

Etenkin muovisella kuvulla tai ikkunalla varustetut reput ja rattaat voivat auringolla kuumeta, joten läkähtymisvaaran takia kissan tila tulee tarkistaa säännöllisesti sekä päästää kissa pois repusta tarvittaessa. 

Erilaisia kantolaitteita myydään esimerkiksi Zooplussassa sekä muissa lemmikkieläinliikkeessä. Myös käytettynä reppuja on paljon saataville esimerkiksi Tori.fi:stä.

Dewiläisen kissat Tellu ja Sebu vaunuajelulla.

Dewiläisen kissojen ulkoilukokemuksia:

Sebu ja Tellu tulivat Dewiltä vapaaehtoiselle eri ikäisinä. Tellu on näistä kahdesta rohkeampi ja ulkoilee nyt tottuneesti sekä valjaissa että rattaissa. Kissa oli 9 kuukauden ikäinen tullessaan uudelle omistajalleen. Aluksi valjaisiin opeteltiin sisätiloissa, jonka jälkeen siirryttiin ulko-oven lähiesyyteen. Jos kotona olisi ollut rappukäytävä, oltaisiin valjasharjoittelua tehty siellä.

Valjasharjoittelu tapahtui aina rauhallisissa ympäristöissä, ja uusissa paikoissa omistajan lisäksi mukana oli vain yksi uusi ihminen. Rauhallisista ulkoilutilanteista siirryttiin pikkuhiljaa kauemmas kotoa ja nyt Tellun kanssa matkustetaan jo bussissa. Tellu on omistajansa kanssa osallistunut esimerkiksi Dewin tapahtumiin sekä vieraillut useissa eri kouluissa.

Omistajalla on mukana aina koppi tai vaunut, johon kissa pääsee kokiessaan tilanteen uhkaavaksi. Kaikki ulkoilu tapahtuu myös Tellun ehdoilla, eikä Tellun ole aina pakko lähteä ulos omistajan mukaan, jos tämä ei siltä vaikuta. Tärkeintä ulkoilussa on Tellun ja Sebun omistajan mukaan kuunnella kissaa!

Sebun kanssa ulkoilu alotettiin sen sijaan ihan pienestä, koska kissa hyvin arka ja vaikeasti käsiteltävä. Aluksi vaunut olivat sisällä kissan kanssa samassa tilassa ja omistaja piilotti niihin kissaa varten herkkuja. Sebu sai siis tutustua vaunuihin aivan rauhassa enne ulos menoa. 

Myös ulkoilmaan Sebu sai tutustua rauhassa kevythäkin turvista omalta kotiovelta. Aluksi Sebu oli ulkoilmassa muutamia minuutteja ja sitten yhä pidempiä aikoja. Lopulta kissa pääsi vaunujen kyytiin ja lyhyelle ajelulle ympäri kotipihaa. 

Omistajan mukaan ulkoilu on Sebulle edelleen tosi jännittävää, mutta pelkkä ulkoilman haistelu ja äänien kuuleminen rauhassa ulko-ovelta on ollut Sebulle tosi mielekästä ja kissa onkin rohkaistunut huomattavasti. Tänä keväänä lumien sulettua Sebun ja Tellun omistaja aikookin jatkaa kissojen kanssa ulkoilua!

- Auli, sometiimi

Kissan vapaana ulkoilun haitat

Kissan vapaana ulkoilu on kissalle monella eri tavoin vaarallista – jopa tavoilla, joita moni kissan omistaja ei ole tullut edes ajatelleeksi. Tässä blogitekstissä kerrotaan, miksi kissan vapaana ulkoilu ei kannata.

Järjestyslain mukaan omistajan pitäisi tietää, missä kissa liikkuu

Järjestyslaissa määrätään, että kissa ei saa päästä taajama-alueelle, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

Koirilla on kiinnipitoaika maaliskuun alusta elokuun 19. päivään saakka, jotta luonnoneläimille voidaan taata pesimärauha. Kissoista ei ole luotu erikseen samanlaista lainsäädäntöä, mutta on sanomattakin selvää, että kissa ei häiritse minkään eläimen pesimärauhaa, jos omistaja noudattaa järjestyslakia. Muun muassa Suomen Riistakeskus toteaa, että myös kissan ulkoilu on valvottava, ja jos kissa poistuu pihapiiristä ilman valvontaa, se on heitteillä.

Koiria ei päästetä toteuttamaan riistavaistoaan, eikä kissankaan pidä saada mielin määrin toteuttaa saalistusviettiään. Kissat tappavat Suomessa kuukausittain miljoona luonnoneläintä, eivätkä kaikki tapetut eläimet suinkaan ole niitä jyrsijöitä, jotka ihmisten näkökulmasta ovat pelkästään haitaksi. Kissat myöskin tappavat huvikseen: ne eivät aina saalista vain saadakseen ravintoa. Kissan saalistusviettiä voikin hyödyntää kissan aktivoinnissa.

Huom! Suomessa ei ole villikissoja. Luonnosta löytyy kissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkurikissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin vapaana ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun kissa ulkoilee vapaasti, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa.
Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Jos kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä.

Lisäksi kissan asema Suomessa on heikko. Jos vapaana ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Esimerkiksi siis jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Jos puolestaan kissa on loukkaantunut, tai se liikkuu vaarallisella alueella (esimerkiksi ison autotien läheisyydessä), tai se yhtäkkiä alkaa ilmestyä toistuvasti jonkun pihaan, kissan hyvinvoinnista saatetaan huolestua, ja se voidaan viedä löytölään. Jos kissalla ei ole sirua tai sen omistajaa ei löydetä muutoin, 15 vuorokauden jälkeen:
a) Löytölä luovuttaa kissan eteenpäin
b) Kissa siirtyy jonkin eläinsuojeluyhdistyksen omistukseen
tai
c) Kissa lopetetaan, jos paikkoja ei ole.

Reviirin vahtiminen on kissalle stressaavaa

Syy, miksi vapaasti ulkoilemaan päästetty kissa haluaa yhä uudestaan ja uudestaan ulos, on se, että kissa haluaa olla perillä reviiristään. Mitä suurempi reviiri on, sitä enemmän stressiä reviirin vahtiminen aiheuttaa. Leikattunakin kissa vahtii reviiriään. Kissat ovat erittäin stressiherkkiä, joten pienempi reviiri tarkoittaa vähemmän stressiä. Sisäkissallakin voi huomata stressiä, kun reviirissä tapahtuu muutoksia: esimerkiksi jos huonekalujen järjestystä vaihdetaan, jos yleensä avoinna oleva ovi suljetaan, tai kun asuntoon tulee kissa, koira tai vieraita ihmisiä.

Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Vapaana kulkeva kissa voi olla vaaraksi muille lemmikeille

Koirille on olemassa koirapuistoja, ja monille koirille on tavallista, että ne kohtaavat esimerkiksi lenkillä muita koiria ja vieraita ihmisiä. Kissoilla muihin kissoihin tutustuminen on usein hidas prosessi. (Lue täältä lisää kissojen tutustuttamisesta.) Toisen kissan ilmestyminen omalle reviirille voi synnyttää kissalle niin paljon stressiä, että se voi aiheuttaa fyysisiä terveyshaittoja. Tämä on yleisin syy, miksi kissojen omistajat, joilla itsellä on sisäkissa tai kissa, joka ulkoilee valjaissa tai tarhassa, eivät arvosta sitä, kun pihalle ilmestyy vieras kissa.

Kissa voi vapaana ulkoillessaan myös käydä toisen lemmikin kimppuun. Kissa voi reagoida pelkoon tai stressiin pakenemalla tai piiloutumalla, mutta tilanteesta riippuen pelko voi purkautua myös aggressiivisuutena. Kissan aggressiivisuudella voi olla vakavat seuraukset, ja se voi saada jopa koiran hengiltä.

Kissojen väliset tappelut voivat olla hengenvaarallisia

On kissa sitten leikattu tai leikkaamaton, se voi ulkona ollessaan joutua tappeluihin muiden kissojen kanssa. Näillä tappeluilla voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset, sillä kissa voi esimerkiksi puhkaista toiselta kissalta silmän tai aiheuttaa niin pahat haavat ja puremajäljet toiselle, että tappelusta toipuminen vaatii sairaalahoitoa ja pitkän toipumisajan.

Kissojen tappeluissa leviää FIV-virus

Erityisen vaarallista kissojen tappeluissa on se, että se on yksi pääsyy kissojen FIV-viruksen leviämiseen. FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä, eli toisen kissan puremasta voi saada FIV-viruksen. Siksi FIV leviää myös parittelun yhteydessä.

FIV vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat erilaiset tulehdukset ja rappeumat suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä. FIV myös altistaa kissan kasvaimille.

FIV:iin ei ole parannuskeinoa, ja se oireilee jokaisella kissalla eri lailla. FIV taantuu alkuvaiheen jälkeen oireettomaksi, ja vaihe voi kestää muutaman kuukauden tai sitten jopa vuosia. Joillakin kissoilla tauti ei lähde etenemään, mutta toisilla kissoilla FIV-virus heikentää immuniteettia niin, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan mittavia ongelmia. Lue lisää kissan FIV-positiviisuudesta täältä.

Leikkaamaton kissa pahentaa kissakriisiä

Suomessa jyllää kissakriisi, mikä tarkoittaa sitä, että leikkaamattomat kissat lisääntyvät vapaasti, ei-toivottuja kissanpentuja syntyy jatkuvasti, ja kissat kärsivät useista terveyshaitoista. Vapaana ulkoileva narttukissa voi synnyttää pentunsa muualle kuin kotiin, ja eloon jäädessään pennut ovat alku kissapopulaation synnylle. Naaraskissa voi synnyttää jopa 15-20 pentua vuodessa. Vapaana ulkoileva kollikissa puolestaan on valmis parittelemaan käytännössä koska vain. Leikkaamaton kolli voi saada alulle hetkessä kymmenittäin pentuja, jos esimerkiksi lähitienoolla liikkuu vapaana ulkoilevia leikkaamattomia naaraita tai jos lähialueelta löytyy kissapopulaatio, jossa on useita naaraita.

Kissa saa ulkona herkemmin tartuntataudin

Suomessa kissat rokotetaan kissaruttoa, rabiesta ja kissaflunssia – eli herpes-, kaliki- ja klamydiavirusta – vastaan. Vaikka kissa olisi rokotettu, se ei tarkoita sataprosenttista suojaa, ja esimerkiksi kissarutto on erittäin tarttuva sairaus. Vapaana ulkoileva kissa sairastuu helpommin ja pahimmillaan se levittää taudinaiheuttajia ihmiseenkin. Esimerkiksi jotkin alkueläimet voivat tarttua ihmiseenkin aiheuttaen ripulia ja oksentelua. Sieni-infektio voi aiheuttaa ihmiselläkin ihottumaa, ja lisäksi sieni-infektiosta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Rabies, joka onneksi on Suomessa harvinainen, tappaa sekä kissan että myös tartunnan saaneen ihmisen.

Kissojen rokottaminen on todella tärkeää myös ihmisten terveyden kannalta. Vaikka rokote ei annakaan sataprosenttista suojaa, rokottamisella pystytään lieventämään infektiotauteja ja estämään niiden leviämistä. Näin kissat voivat saada laumaimmuniteetin.

Kissa saa ulkona sisäloisia

Sisäkissalle harvoin tulee sisäloisia, mutta ulkoillessaan kissa saa lähes poikkeuksetta aina jossain kohtaa sisäloistartunnan. Sisäloiset ovat suhteellisen helposti hoidettavissa matolääkkeillä, mutta loiset kuitenkin aiheuttavat kissalle terveyshaittoja. Vapaana ulkoilevan kissan omistajalla onkin ongelma: madottaako kissan varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin, jolloin matolääkkeen teho saattaa kärsiä, vai yrittääkö saada selvyyden, milloin kissalla on matoja, vaikka sitä on vaikea selvittää kissan ulkoillessa omillaan ja tehdessään tarpeensa pihalle.

Kissan sisäloisista suolinkainen voi tarttua ihmiseenkin. Oireita voivat olla muun muassa vatsakivut ja pahoinvointi, pahimmassa tapauksessa astman tyyppinen keuhkoreaktio kuumeen ja hengenahdistuksen kera.

Kissa tuo kotiin punkkeja

Kun kissa ulkoilee – vapaana, valjaissa tai ulkoilutarhassa – sillä on riski saada punkin purema. Vaikka kissan kanssa käytettäisiin punkkikarkotteita, ne eivät ole sataprosenttisia suojia. Kissa voi saada punkin välityksellä borrelioosin tai anaplasmoosin. Suojattunakin kissa voi tuoda turkissaan kotiin asti punkkeja, jolloin myös ihmisellä on suurentunut vaara saada punkin purema.

Kissa voidaan varastaa

Jos pihapiiriin ilmestyy kissa, kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kissaa omakseen. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Toki kissan varastamisen taustalla harvoin on samanlainen ajatuspohja kuin esimerkiksi myymälävarkaudessa. Kissan varastaa yleensä ihminen, joka ajattelee pelastavansa kissan tarjoamalla sille kodin.

Kissaa voidaan ruokkia väärin

Ulkoillessaan vapaana kissa hankkii itse itselleen ravintoa, mutta todennäköisesti se kohtaa myös ihmisiä, jotka antavat sille ruokaa. Jos kissalla on erityisruokavalio tai se on allerginen esimerkiksi kalalle, ruokkija ei voi sitä tietää. Yleisesti ottaen muutenkin pihapiiriin ilmestyneelle kissalle harvemmin tarjotaan laadukasta ruokaa, vaan esimerkiksi ihmisten ruokien jämiä tai viljalla ja sokerilla höystettyjä raksuja.

Huono ruokavalio aiheuttaa kissalle muun muassa lihavuutta, voimattomuutta, turkin huonokuntoisuutta, ripulia, ummetusta, virtsakiteitä, lihaskunnon heikkenemistä ja luiden haurastumista. Lisäksi huono ruokavalio altistaa erilaisille tulehduksille. Pidemmällä tähtäimellä kissasi ruokkija saattaa siis aiheuttaa kissallesi vakavia terveyshaittoja.

Kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissoilla ei ole varsinaista omistajaa, vaan niillä on korkeintaan ruokkija, joka mahdollisesti yrittää myös tarjota niille suojaa esimerkiksi ulkorakennuksista. Ruokkija yleensä mielletään omistajaksi, vaikka tosiasiassa ruokkija ei välttämättä osaa edes kertoa, montako kissaa tarkalleen ottaen pihassa pyörii. Populaatiokissoja ei oteta löytöeläimenä vastaan, kun "omistaja" on tiedossa. Kissojen ruokkija on kuitenkin vastuussa niiden hyvinvoinnista.

Kissa viihtyy lajitoverin seurassa, joten vapaana ulkoileva kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon ja jäädä sinne. Kissapopulaatioissa kissat ovat yleisesti ottaen huonokuntoisia, aliravittuja ja sairaita, ja taudit leviävät helposti vapaasti ulkoilevaan kissaan, vaikka kissa vain vierailisi silloin tällöin kissapopulaation reviirillä. Lue lisää kissapopulaation synnystä täältä.

Kissa voi jäädä auton alle tai pedon kynsiin

Luonnollisesti kissa voi jäädä vapaana ulkoillessaan auton alle. Kissa voi loukkaantua niin, ettei se tule enää kotiin, vaan se kärsii hitaan ja kivuliaan kuoleman. Jos kissa pääsee loukkaantuneena kotiin asti, edessä on tyyris eläinlääkärireissu. Kissan kohtaloon vaikuttaa myös se, millainen ihminen on auton ratissa. Koska kissan arvo ja asema Suomessa on heikko, yliajaja ei välttämättä pysähdy tai jää selvittämään, mitä kissalle tehdään, jos hänellä itsellään on kiire tai jos häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Lisäksi kissan elämä voi päättyä kivuliaasti, kun se kohtaa esimerkiksi ilveksen tai ketun.

Vaikeampi huomata, jos kissalla on hätä

Kun kissa ulkoilee vapaasti, omistajan on vaikeampi huomata, milloin kissalla on hätä. Jos kissa tulee edes joka päivä takaisin kotiin, omistajalla on mahdollisuus tutkia kissan vointi, mutta silti omistaja ei voi tietää, onko kissa syönyt tai juonut. Tai onko kissalla mahdollisesti ripulia. Jos kissa on kerralla kauemmin pois kotoa, kissan vointia on vielä vaikeampaa tarkkailla. Kissan turkin alle saattaa peittyä kivulias tulehtunut haava tai kissalla saattaa olla vatsa sekaisin.

Kissasta ani harvoin näkee ulospäin sitä, onko sillä kipuja, koska saaliseläimenä se piilottaa kipunsa viimeiseen asti. Siinä vaiheessa, kun kissa on silmin nähden apaattinen, on lähdettävä jo päivystykseen. Jos vapaana ulkoileva kissa ei syö tai juo kotona, sen oletetaan syöneen ulkona. Kissan ruokailusta pitäisi kuitenkin olla hyvin tietoinen, sillä syömättömyys on yksi ensimmäisistä oireista, kun kissa on kipeä. Pelkästään parin päivän syömättömyys voi aiheuttaa kissalle vakavia sisäelinvaurioita.

Kissa voi saada myrkytyksen

Kaikki eivät hoida jyrsijäongelmaa kissalla, vaan myrkyillä. Jos hiiri on saanut myrkkyä, ja kissa saalistaa sen, myrkky leviää myös kissaan. Toisinaan ihminen myrkyttää kissan tahallisestikin.

Kaikki ihmiset eivät pidä kissoista

Kaikki eivät pidä kissoista, tai voi olla, että ihminen ei pidä juuri yhdestä tietystä kissasta. Lisäksi monen suhtautuminen kissoihin muuttuu siinä vaiheessa, kun omalle pihalle ilmestyy kissa, joka ripuloi terassille, tuhoaa terassikalusteita, käy nukkumassa terassikalusteiden pehmusteilla ja lastenvaunuissa jättäen karvoja kaikkialle, merkkaa reviiriään pissaamalla ja/tai aiheuttaa läsnäolollaan stressiä omille kissoille.

Kissoja kivitetään, potkitaan, myrkytetään, revitään hännästä ja ammutaan – joko niin että kissa kuolee tai niin, että kissa jää kitumaan. Vapaana ulkoileva kissa saattaa joutua helposti kissavihan kohteeksi.

Lisäksi vapaana ulkoileva kissa voidaan halutessa määritellä villiintyneeksi, jotta se voidaan lopettaa. Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Lue kissan aktivoinnista täältä.

Tekstiin lisätty 17.6.2020 lisätietoa metsästyslaista sekä villiintyneisyyden määritelmästä.