Kissanomistajan perusteet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 4: Kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Tämä on viisiosaisen juttusarjan neljäs osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Kissan lääkekaappi 

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla psylliumjauhetta (kuitulisä pidempiaikaiseen käyttöön) sekä parafiiniöljyä (akuuttia ummetusta varten lyhytaikaiseen käyttöön):

• Psylliumin käyttöohje: sekoita veteen psylliumia ummetuksen vakavuudesta riippuen 1 tl per päivä, kunnes seos on geelimäistä. Huom! Psyllium imee paljon vettä itseensä, joten ei kannata sekoittaa kovin pienessä astiassa. Sekoita geelimäinen seos kissanruokaan.
• Parafiiniöljyn käyttöohje: sekoita parafiiniöljyä kissanruokaan 1 ml/kg 1–3 krt päivässä 1–3 päivän ajan. Huom! Parafiiniöljyä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen suolistossa. Parafiiniöljy sopii siis ummetuksen ensiapuun.

Edesmennyt Saariston Toivo ei ilahtunut saatuaan matolääkettä herkkutahnassaan.

Muita tarvikkeita, joita kissa tarvitsee lääkekaappiinsa:

• sisäloisten häätämistä varten matolääkkeen > Huom! Tämä koskee kaikkia kissoja, myös sisäkissoja, joita ei koskaan ulkoiluteta, sillä nekin voivat saada suolinkaisia! Matolääkkeitä on erilaisia: paikallisvaleluliuos (esim. Dronspot) tai tabletteja (esim. Axilur), joten tarkista annostelu aina pakkausohjeista!
• morttelin (huhmare), jonka avulla saa jauhettua esim. matolääkkeen, jolloin se on helppo antaa ruokaan sekoitettuna
• lääkeruiskun, jolla saa helposti mitattua nestemäisen lääkkeen määrän (usein ruisku tulee lääkepakkauksen mukana, jonka avulla lääke on helppo annostella esim. kissan painon mukaan)
• kissan kynsisakset eli nimenomaan kissan kynsien leikkaamiseen tarkoitetut kynsisakset, jotta ne eivät aiheuta kissalle kipua tai epämukavuutta > Huom! Leikkaa vain kynnen terävä kärki, jotta et leikkaa vahingossa kynnen ydintä ja aiheuta turhaan kipua ja verenvuotoa!

Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti kissan kynsisaksilla.

• punkkipihdit tarvitaan, jos kissaa ulkoilutetaan > Huom! Muista punkkiaikana tehdä kissalle punkkitarkastus säännöllisin väliajoin! 
• punkkipanta, paikallisvaleluliuos tai punkkitabletteja, joilla pystyy torjumaan punkkeja etukäteen, mikä on tärkeää silloin, kun kissaa ulkoilutetaan usein ja paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti lymyilee > Huom! Käytä vain kissoille tarkoitettuja punkkilääkkeitä, koska esimerkiksi koirien lääkkeet voivat olla kissoille haitallisia! 
• eläinten kuumemittarin, millä kuumeen saa mitattua digitaalisella mittarilla nopeasti ja kissalle mukavalla tavalla > Huom! Erityisesti jos kissalla on lämpöhalvauksen oireita, on syytä mitata ruumiinlämpö!
• suun terveyden ylläpitämiseksi kissoille tarkoitetun hammasharjan ja -tahnan > Huom! Ihmisten hammastahna sisältää fluoria, joka on kissoille myrkyllistä!
• ensiaputarvikkeita, kuten sideharsoa ja -taitoksia, kirvelemätöntä desinfiointiainetta sekä haavasuihketta (joka muodostaa suojaavan esteen haavan tai ihovaurioiden päälle) 

Dewin aktiivi ja puheenjohtaja Elina leikkaa Roosa van Pikiksen kynsiä Roosan vain nauttiessaan olostaan ja ihmelön seurasta.

Kissoille voi halutessaan hankkia feromonivalmisteen, kuten pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen tai feromonisuihkeen. Feromonivalmisteet jäljittelevät kissan luonnollisesti erittämiä feromoneja, joilla ne viestivät lajitovereidensa kanssa. (Huom! Synteettiset feromonivalmisteet eivät vaikuta kaikkiin kissoihin!) Synteettisiä feromoneja käytetään tyynnyttelemään stressaantunutta ja/tai ahdistunutta kissaa, esimerkiksi tutustuttaessa toisiin kissoihin tai uuteen ympäristöön tai kuljetettaessa kissaa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. (Huom! Feromonivalmistetta käytettäessä tulisi kissan päivittäisessä elinympäristössä minimoida ensin kaikki stressitekijät ja vasta sitten turvautua synteettiseen feromoniin.) 

Käytä kissan hampaiden hoidossa vain kissoille tarkoitettuja hammasharjoja ja -tahnoja.

Lue huolellisesti ohjeet ennen fermonivalmisteen käyttöä! Jos käytät suihketta, suihkauta feromonia käsiteltävään kohteeseen esim. kuljetuskopan pehmusteeseen, mutta odota vartin verran ennen kuin kissa pääsee kosketuksiin suihkeella käsiteltävän kohteen kanssa, jotta valmisteen sisältämä alkoholi ehtii haihtua. Huom! Älä suihkuta feromonia kissaan! 

Mikäli synteettistä feromonia on käytetty vain kissaa stressaavissa tilanteissa, kissan mieli saattaa yhdistää valmisteen vain ikäviin asioihin, jolloin kissan reaktio valmisteeseen saattaa olla täysin päinvastainen kuin haluttu reaktio. Tällöin synteettinen feromoni pikemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Dani tykkää, kun turkkia harjataan pehmeäpiikkisellä harjalla.

Kissan harjat

Harjaa kissan turkkia säännöllisesti riippumatta siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Karvan pituus vaikuttaa lähinnä siihen, minkälaista harjaa kannattaa käyttää ja kuinka usein kissaa harjataan. Pitkäkarvaisia kissoja olisi suositeltavaa harjata päivittäin, ettei turkki huopaannu. Vaikeahoitoisia turkkeja varten on hyvä olla trimmaussakset, jotta huopaantuneet kohdat saadaan nätisti pois. Lemmikkitarvikeliikkeissä myydään myös takunavaajia, mutta niiden käyttö ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat takkua auki revittäessä tuntua ikäviltä kissan iholla. Lisäksi takut saattavat tulla herkemmin takaisin. Pitkäkarvaisten kissojen kohdalla ihminen voi joutua pesemään kissaa pitääkseen takut loitolla ja turkin puhtaana. Puhdas turkki pysyy kauemmin takuttomana kuin likainen.

Trimmaussakset ovat käteviä pitkäkarvaisen turkin hoitoon.

Kissoista lähtee irtokarvaa erityisesti karvanlähtöaikana keväisin, mutta sisäkissoista voi irrota karvaa koko vuoden ympäri. Kissa nielee irtokarvaa peseytyessään, eivätkä karvat aina tule oksennuksena ulos, vaan ne voivat myös edetä suolistoon saakka ja aiheuttaa kissalle vaarallisen tukoksen. Tämän ehkäisemiseksi kissaa tulisi harjata ja totuttaa turkin harjaamiseen, esimerkiksi kerran viikossa. 

Kissojen turkeissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta turkinhoito riippuu paljon rodusta. Kuitenkin useimmilla kissoilla on päällyskarva ja sen alla niin kutsuttu pohjavilla eli suojakerros, joka muodostuu hyvin lyhyistä karvoista aivan kissan ihon päällä.

Karsta sopii erityisesti pitkäkarvaisten kissojen turkin harjaukseen, mutta sillä saa harjattua irtokarvoja myös lyhytkarvaisesta kissasta, kuten tässä Saariston Matilta.

Erilaisia kissanharjoja:

• karstalla saa selvitettyä takkuja auki, mutta myös poistettua irtokarvoja > sopii erityisesti pitkäkarvaisille
• irtokarvanpoistajalla saa perusteellisesti poistettua kuollutta aluskarvaa ja irtokarvaa > harjasten/piikkien pituus kannattaa valita kissan turkin pituuden mukaan (jos kissasi on rotukissa, huomioi rotu harjaa valitessasi)
• pehmeä kumisuka tai muu pehmeäpiikkinen harja > lyhytkarvaisille 
• pitkäpiikkinen harjasharja > herkkäihoisille 

Jos silkkiturkkisi ei kerta kaikkiaan tunnut tykästyvän harjaukseen, voi syynä siihen olla vääränlainen harja: teräväkulmainen tai tiheäpiikkinen harja voi tuntua kissasta epämiellyttävältä tai jopa vahingoittaa ihoa. Onkin tärkeää valita harja kullekin kissalle tämän turkin mukaan. Monet kissat kuitenkin tykkäävät turkin harjauksesta ja parhaimmillaan se syventää omistajan ja lemmikin suhdetta.

Erilaisia kissanharjoja: sopiva harja riippuu siitä minkälainen turkki kyseisellä kissalla on.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas: Ummetus (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

Evidensia: Punkkien torjunta kissalla

Musti ja Mirri: Näin hoidat kissan turkkia

Zooplus: Kissan turkinhoito: näin tuet kissaasi turkinhoidossa

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Fella la Mowers tietää saavansa herkkuja kynsisalongin jälkeen.

Kissanomistajan perusteet, osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Tämä on viisiosaisen juttusarjan toinen osa. Aikaisemman osan löydät täältä: Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit.

Kissanhiekka

On suositeltavaa käyttää kissanhiekkaa, johon kissa on tottunut, sillä äkillinen hiekanvaihdos saattaa aiheuttaa sen, että kissa tekee tarpeensa muualle. Jos hiekkatyyppi on kuitenkin syystä tai toisesta tarpeen vaihtaa, niin kissan voi totuttaa uuteen hiekkaan lisäämällä vähitellen uutta hiekkaa vanhaan.

Laita laatikkoon riittävä määrä hiekkaa. Määrä on riittävä, kun hiekkaa kaivellessaan kissa ei pääse tekemään tarpeitaan aivan laatikon pohjalle. Tällöin virtsa on myös helpompi saada siivottua, eikä haju pinty laatikon pohjaan.

Edesmennyt Nötkötti tarpeillaan avomallisessa hiekkalaatikossa.

Kissanhiekoilla on erilaisia ominaisuuksia:

• paakkuuntuva tai paakkuuntumaton > paakkuuntuva on suositumpaa kuin paakkuuntumaton, sillä pissapaakku on helpompi siivota, ja hiekka pysyy pidempään puhtaana ja hajuttomana
• hienojakoinen mikrohiekka tai karkea hiekka > usein pienirakeinen hiekka on paakkuuntuvaa, kun taas karkea soramainen hiekka murtuu helpommin (kissat myös suosivat hienojakoista hiekkaa, koska se tuntuu usein mukavammalta tassuissa)
• hajustettu tai hajustamaton > hajustettu hiekka peittää hajuja ja pitää ympäristön raikkaana, mutta voi karkottaa kissan laatikolta tai aiheuttaa kissalle allergiaa
• hajunsitomis- ja imeytymiskyky vaihtelevat hiekoittain > hyvin imu- ja hajunsitomiskykyistä kissanhiekkaa ei tarvitse vaihtaa yhtä usein kuin huonompilaatuista hiekkaa
• pölyävyys > pölyävä kissanhiekka voi aiheuttaa hengitystieoireita niin kissalle kuin ihmisellekin

Perinteisen savihiekkapohjaisen kissanhiekan ohella markkinoilta löytyy myös kristallihiekkaa ja puupellettejä, jotka ovat molemmat kevyempää materiaalia kuin perinteinen kissanhiekka.

Kristallihiekka on erittäin imukykyinen sisältämänsä piidioksidin eli silikan vuoksi, ja siksi se sitoo hyvin hajuja. Silikan vuoksi kristallihiekka saa toisinaan myös nimen silikaattihiekka. Paakkuuntumattomassa silikaattihiekassa virtsa imeytyy silikaattirakeisiin, joten laatikosta poistetaan vain ulosteet, kunnes hiekka vaihdetaan kokonaan. Myös paakkuuntuvaa silikaattihiekkaa on saatavilla kaupoissa.

Kristalli- eli silikaattihiekkaa.

Kristallihiekan lisäksi on puupohjaista kissanhiekkaa. Paakkuuntumattomat puupelletit hajoavat kastuessaan puruiksi, joten kristallihiekan tavoin laatikosta poistetaan vain ulosteet hiekan vaihtoon asti. Ulostetta lapioidessa tulee helposti purun lisäksi myös puupellettejä mukaan, joten turhaa hävikkiä tulee helposti. Toisaalta pelletit ja purut voi yleensä laittaa biojätteeseen tai kompostoida sen jälkeen, kun uloste on lapioitu joukosta pois. (Huom! Tarkista asuinalueesi jäteohjeet, koska kaikissa paikoissa puupohjaista kissanhiekkaa ei voi lajitella biojätteeseen!) Vaihtoehtoisesti puupelletit ja -purut voi polttaa tai laittaa energiajätteeseen. Paakkuuntuvaa puupohjaista hiekkaa käytettäessä hävikkiä ei tule, sillä pissapaakut saadaan helposti siivottua pois.

Puupellettejä.

Kissan jätösten päivittäistä siivoamista varten kissanvessan lähettyvillä kannattaa olla jonkinlainen roska-astia. Tarkoitusta varten markkinoilla myydään kissanvessaroska-astioita, joissa on erityinen mekanismi, jolla on tarkoitus estää hajujen leviäminen muualle asuntoon. Lisäksi niissä saattaa olla pidike kissanhiekkalapiolle. Halutessaan voi käyttää kuitenkin mitä tahansa roska-astiaa, jonka voi sijoittaa hiekkalaatikon läheisyyteen.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikoita tulisi olla yhtä monta kuin taloudessa on kissoja, ja sen lisäksi vielä yksi ylimääräinen hiekkalaatikko. Näin jokainen kissa saa oman vessarauhan. 

Hiekkalaatikot kannattaa valita omien kissojen mieltymysten mukaan, mutta lisäksi on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

• hiekkalaatikon malli: avoin tai suljettu > jos kissan mieltymyksestä ei ole etukäteen tietoa, niin kannattaa valita avovessa, sillä se yleensä miellyttää kissoja enemmän kuin suljettu kopallinen tai päältä kuljettava vessa (sisäänkäynti yläkautta)
• hiekkalaatikon koko > vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen (liian pieni laatikko on kissoille epämukava käyttää)
• hiekkalaatikon syvyys > korkeat laidat auttavat pitämään hiekan laatikon sisäpuolella, vaikka siellä käyvä kissa olisikin innokas kaivelemaan (mikäli wc:seen tai kylpyhuoneeseen ei mahdu kovin suurta hiekkalaatikkoa, sijoita isot kissanvessat toiseen huoneeseen)

Jos käytät paakkuuntumatonta puupohjaista kissanhiekkaa, kannattaa hankkia kissanhiekkalaatikko, jonka pohjassa on ritilä, jonka kautta puru siivilöityy alemmalle tasolle, josta se on sitten helpompi poistaa.

Päältä kuljettava vessa.

Markkinoilta löytyy lisäksi itsepuhdistuvia kissanvessoja, jotka helpottavat kiireistä arkea, koska niitä ei tarvitse siivota samalla tavalla kuin perinteisiä kissanvessoja. Mallista riippuen vessaan vaihdetaan kuitenkin säännöllisesti kissanvessan suojapussi ja suodatin. Itsepuhdistuviin kissanvessoihin sopii paakkuntuva hiekka, sillä ne toimivat usein mekanismilla, jossa paakut erotellaan jätesäiliöön siivilöimällä hiekka ritilän lävitse. Jotkut itsepuhdistuvista vessoista toimivat vivusta kääntämällä, kun taas jotkut ovat vielä automaattisempia ja siivoavat itsekseen kissan poistuttua vessasta. Automaattiset itsepuhdistavat kissanvessat havaitsevat painosensorien ja infrapunatunnistimien avulla, milloin kissa lähtee vessasta ja siivoavat vessan vasta sitten.

Hiekat jäävät kopallisen vessan edustalla olevaan mattoon, minkä ansiosta ne eivät kulkeudu muualle asuntoon. Maton tilalle voi laittaa myös esim. kurakaukolan, missä on matalat laidat.

Itse hiekkalaatikon lisäksi tarvitaan myös:

• kissanhiekkalapio (ellet hanki itsepuhdistuvaa mallia) > hiekkalaatikko siivotaan jätöksistä vähintään kerran päivässä (Huom! Liian harvoin siivottu laatikko aiheuttaa helposti sen, että kissa alkaa vältellä tarpeiden tekemistä laatikkoon!)
• kissanhiekkamatto > kissanvessan edustalle voi halutessaan laittaa lemmikkieläinkaupoista saatavan kissanvessan edusmaton, kylpyhuone- tai ovimaton tai oikeastaan minkä tahansa sopivan kokoisen maton tai vaikka kurakaukalon estämään hiekan kulkeutumista muualle asuntoon 
• kloriittia, etikkaa ja pissanpesuainetta > kissanvessan ja mahdollisten ohipissojen pesua varten (ks. ohjeet Dewin somepostaus Ohipissaileeko kissasi, etkä tiedä millä tai miten siivota sotku?)

Grannen Happy tutkii päältä kuljettavaa vessaa.

Kissanvessan pesuohje:

Pese kissanvessa 2–4 viikon välein miedolla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä. Hiekkalaatikko on pestävä ja hiekat vaihdettava säännöllisesti, sillä kissat pitävät siisteydestä eivätkä mielellään käy likaisessa vessassa.

Pesun jälkeen desinfioi hiekkalaatikko kloriitilla. Vaihtoehtoisesti voit suoraan pestä kissanvessan pelkällä kloriitilla. Huom! Käytä kloriitin kanssa vain haaleaa/viileää vettä, sillä kuuman veden kanssa kloriitti muodostaa höyryä, jota on vaarallista hengittää!

Muista huomioida myös hiekkalaatikon sijainti, sillä kissa tarvitsee tarpeidentekopaikakseen rauhallisen ja turvallisen paikan. Kissanvessoja kannattaa sijoittaa eri huoneisiinkin, koska kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu tehdä tarpeet useampaan eri paikkaan. Kissanvessaa ei kannata sijoittaa ihmisen kulkuväylille, ikkunan eteen, oven suuhun tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa kissa voi tulla häirityksi tai tuntea olonsa turvattomaksi. Muutoin kissa saattaa alkaa käydä tarpeillaan muualla kuin hiekkalaatikolla. 

Jos kissalla ilmenee sisäsiisteysongelmia, tutustu postaukseen kissojen virtsatieongelmista.

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Kissanvessa (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

BestFriend: Kissanhiekka

Kissansilmin: Hiekkalaatikkoasiaa

Lemmikille: Itsepuhdistuva kissanvessa

Litterlocker: Litter cleaning made easy

Peten koiratarvike: Hiekkalaatikot ja vessat

PrimaCAT: Löydä paras kissanhiekka

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Miten estää kissan lämpöhalvaus?

Helteillä huonelämpötila voi nousta tukalan korkeaksi myös kissoille, eikä tuuletusikkunoiden käyttö ole aina mahdollista tai siitä ei kovalla helteellä ole tarpeeksi hyötyä.

Seuraavaksi on lueteltuna muutamia vinkkejä, miten voi viilentää asunnon sisälämpötilaa ja auttaa kissaa viilentymään.

Viilentävä vesi:

• Kissan vesiastioita kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa.
• Kissalle on syytä tarjoilla vesibaari eli monenlaisia ja erilaisia vesiastioita, jotka kissa kokee houkutteleviksi (jos kissa juo muutenkin vähän, kokeile vesiautomaatteja).
• Osaan vesikupeista kannattaa laittaa jääpaloja tai makuvettä, osaan tavallista puhdasta vettä.

Makuvesiä voi tehdä eri tavoin:

1. suolatonta tai maustamatonta kanaa tai kalaa keittämällä tehty liemi (tätä voi myös pakastaa jääpalamuotissa ja lisätä vesikippoon)
2. vettä ja kissoille tarkoitettua juomaa (esim. Miamor) sekoitussuhteella 50/50
3. ”soup” eli kissoille tarkoitetut keittoruuat sekoitettuna veteen (tarkista, että sisältö sopii kissallesi!)

Vesikuppiin voi laittaa myös elektrolyyttijuomaa, joka lisää nesteen imeytymistä (apteekista saa jauhetta, joka lisätään veteen). 

Kevään Lempi vesileikkeineen.

Viilentävä ruoka:

• Jääpaloja voi laittaa myös märkäruokaan, mutta kannattaa huomioida, että jotkut kissat oksentavat/ripuloivat liian kylmästä ruuasta.
• Kissalle voi tarjoilla pakastettua märkäruokaa tai lihanpaloja.

Ympäristön viilentäminen:

• Viilennysmatot, jotka tosin kannattaa suojata kissan kynsiltä, sillä niiden sisällä oleva materiaali on myrkyllistä.
• Pyyhkeen sisälle laitettu kylmäkalle tai apteekin kylmäpakkaus, jossa on suoja ympärillä (varo kosteusvaurioita lattiamateriaalille).
• Tuulettimet (tuuletin itsessään ei viilennä tilaa vaan tekee vain viileyden kokemuksen iholle; jos haluat viilentää tilaa, aseta kylmäpakkaus tuulettimen eteen).
• Koska lämpö nousee ylöspäin, kannattaa tuuletin asettaa mahdollisimman korkealle ja mahdollisuuksien mukaan siten, että se puhaltaa kuumaa ilmaa pois huoneesta oven tai ikkunan kautta. (Muista kissaturvallinen ikkunaverkko!)

Kannattaa myös hyödyntää tilan materiaalit:

• Lattialaatat ja/tai -kaakelit saattavat olla viileitä paikkoja kissalle.
• Kissalla on oltava pääsy varjoisiin paikkoihin, mihin auttaa se, että kissalla on pääsy mahdollisimman moneen huoneeseen asunnossa.
• Vedellä ja/tai pakkasessa viilennettyjä pyyhkeitä voi laittaa esille, mikäli lattiamateriaali on siihen sopiva (esim. parkettia on syytä varoa).
• Jos kissa oleskelee märkätiloissa, lattiaa kannattaa kastella viileällä vedellä.
• Vesileikkien järjestäminen kissalle: laita ämpäriin viileää vettä ja leluja, joita kissa saa onkia sieltä.
• Kuivata pyykkisi samassa tilassa, jossa kissakin yleensä oleilee.

Temmuzun Nöövi ja Myy paistattelevat auringossa.

Kissakin voi saada lämpöhalvauksen oleiltuaan auringossa tai lämpimässä liian pitkään. Tämän ehkäisemiseksi kissan oleskelutilaa on viilennettävä edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä nesteytettävä kissa tarjoamalla elektrolyyttijauhetta veteen sekoitettuna.

Seuraavista oireista tunnistat lämpöhalvauksen:

• Apaattisuus ja horjuminen
• Levottomuus
• Läähätys
• Oksentelu ja/tai ripulointi
• Kirkkaanpunainen kieli tai hyvin kalpeat ikenet
• Tahmainen ja paksu sylki
• Alentunut ruokahalu ja vastaavasti lisääntynyt juominen
• Ruumiinlämmön nousu (kissalla normaali ruumiinlämpö on n. 38–39°C)
• Pahimmillaan kissa voi olla shokissa tai tajuton.

Kissan oirehtiessa edellä mainitulla tavalla, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin! Eläinlääkäri osaa arvioida kissan tilan ja ryhtyä tarvittaessa jatkamaan kissan jäähdyttämistä ja antamaan nestehoitoa. Jos tilanne vaatii lähtöä eläinlääkäriin, pidä koppa viileänä esim. kylmien pyyhkeiden tai kopan ulkopuolella olevien kylmäkallejen avulla. Tarkkaile, ettei lämpötila laske liian alas.

Nestehoidossa kissa saa suonensisäistä nesteytystä kuivumisen ehkäisemiseksi, mikä auttaa myös ruumiinlämmön laskemisessa. Joissain tapauksissa voidaan tarvita lisähappea ja kouristuksia vähentävää lääkitystä. Eläinlääkäri ottaa myös verikokeet, jotta selviää, onko lämpöhalvaus vaikuttanut kissan sisäelimiin.

Kissan oirehtiessa on syytä mitata ruumiinlämpö:

• Lämmön voi itsekin mitata peräsuolesta eläimille tarkoitetulla digitaalisella mittarilla.
• Jos lämpöä on, sitä tulee laskea asteittain. HUOM! Älä jäähdytä kissaa liian nopeasti tai liian paljon!

Käsiteltävää kissaa voi ensi alkuun viilentää hitaasti seuraavilla tavoilla:

• Kiedo kissa viilennettyyn pyyhkeeseen
• Laita hieman kostea pyyhe hetkeksi pakkaseen ja pyyhi sillä kissaa (huolehdi, että pyyhe ei ole liian kylmä).
• Kastele kissan turkkia haalealla vedellä

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, laita viilennetty pyyhe esille sellaiseen paikkaan, johon kissa saattaisi muutenkin mennä.

Jos kissan juomista täytyy avustaa, niin huolehdi, että kissa pystyy nielemään nestettä ja että neste ei mene keuhkoihin!

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Helleohje (Koonnut Sakariina Liukkala, Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry Yhteistyössä Kissakummit ry, Mirrirescue ry, SEY Loimaa ry)

FirstVet: Lämpöhalvaus kissalla

FirstVet: Kuume kissalla

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä

Kissan turvallinen ja onnellinen elämä on yksi kiivaista puheenaiheista tänä päivänä, jossa vastakkain aseteltuna on kärjistetysti kissan valvomatta ulkoilu sekä ”sisälle sulkeminen”. Näiden asioiden sisintä tarkastellessa, ei monikaan väite tai aate ole niin mustavalkoista kuin ajatellaan, eikä kissan hyvinvointia ja turvallisuutta osata ehkä ajatella kokonaisvaltaisesti, vaan jäädään helposti tuijottamaan vain yhtä osa-aluetta kissan hyvinvoinnista.

Valvomatta ulkoilu asettaa kissan monille ulkona oleville vaaroille, taudeille sekä riskille, että kissa aiheuttaa omalla toiminnallaan vahinkoa ympäristölle Suomen luontoon kuulumattomana eläinlajina tai naapureille vieraillessaan oman kotipihan ulkopuolella reviiriään laajentaakseen.

Miuku, sokea kissa, soittaa kelloa.

On aika uudistaa omaa ajatusmaailmaa siitä ”kivikauteen” jääneestä ajatuksesta, jolla esimerkiksi kissan valvomaton omatoimi ulkoilu on kissan hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeinen seikka pohjautuen vain ajatukseen, että näin on aina ollut, kuten silloin kun orjat tai lapsen kurittaminenkin oli hyväksyttävää ennen niidenkin päivittymistä jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Sekä murtaa vanhoja uskomuksia siitä, millainen kissa on eläimenä ja mitä se tarvitsee aktiiviseen, hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, uuteen tutkittuun tietoon perustuen, riskeeraamatta kissan terveyttä tai henkeä turhaan.

Luonnonmukaisten tarpeiden tuominen ja lisääminen kissalle sisälle, lisää hyvinvoinnin kautta sen elinvuosia sekä takaa, ettei kissan tarvitse altistua ulkona vaaniville riskitekijöille kuten liikenteelle, petoeläimillä, kissavihaajille tai taudeille, ja saamme pitää nämä pienet naukujat mahdollisimman pitkään perheenjäsenenämme ja näin myös näytämme niiden olevan yhtä arvostettuja eläviä olentoja kuin muutkin ympärillämme.

Kissalle on helppoa ja halpaa lähteä tarjoamaan kaikkea sen lajinomaisiin tarpeisiin pohjautuvaa aktivointia, virikkeitä sekä toimintaa.

Turvallinen ulkoilu riippuu yksilöstä. Kissa voi nauttia hyvin paljon valvotusta valjasulkoilusta tai hyvin rakennetusta ja sisustetusta ulkoiluhäkistä, mutta yhtä lailla se voi myös stressaantua ulkona olevista muuttuvista olosuhteista ja sen vuoksi nauttia rauhallisesta elämästä sisällä. Eroavaisuuksien vuoksi onkin hyvä tutustua kissan elekieleen sekä tapoihin ilmaista stressiä tai mieltymyksiä. Kissojen kommunikaatiotavan opettelun lisäksi ulkoilua on hyvä harjoitella ja totutella pikkuhiljaa pienin askelin kissan ehdoilla.

Valjasulkoilu on kissalle turvallista.

Kissalle aivojumppaa voi lähteä tarjoamaan erilaisin pelein, leikein tai temppukoulutuksella.
Voit opettaa kissalle temppujen muodossa erilaisia tärkeitä ja arkisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsienleikkuuta, harjausta tai vaikka kuljetuskoppaan menoa, mitkä helpottavat yhteiseloa myös jatkossa ja vähentävät kissan stressiä. Sekä mielen aktivoimiseksi voi kissalle opettaa ei niin tärkeitä, mutta hauskoja temppuja, kuten istuminen, tassun antaminen, maahan meno tai kieriminen.

Kissat ovat hajumaailman eläimiä ja saavatkin suurta mielihyvää erilaisesta nenätyöskentelystä tai vaikka hajuerottelusta ja nose workistä. 

Nose workin alkeet.

Nose work tai hajuerottelu tarjoavat kissalle monipuolista lajityypilliseen hajukäyttäytymiseen pohjautuvaa tekemistä, josta kissa saa paljon mielihyvä hormoneja. Hajutyöskentely rentouttaa kissaa, sekä nostattaa aran ja pelokkaan kissankin itsetuntoa.

Hajuerottelussa opetellaan kissan kanssa tunnistamaan ja erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan ja Nose workissa näitä opeteltuja hajuja etsitään erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nose workissa pääset helpoiten alkuun yhdessä eläintenkouluttajan kanssa, sillä harrastuksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Pohjataidoksi hajuerotteluun voi kissan kanssa harjoittaa ruuan etsintää nenän avulla erilaisista peleistä, laatikosta tai asunnosta, näin kissan nenän käyttö vahvistuu. Kissojen Nose work -harrastuksen aloittamisesta on tulossa artikkelia Kissaliiton kissa-lehteen sekä Animal activen kotisivuille maaliskuun aikana.

Hajuerottelua.

Aktiivinen liikkuja tarvitsee paljon liikuntaa, hyppelyä ja saalistamista, joita voi yhdistää erilaisiin temppuihin, leikkeihin tai vaikka kissa-agilityyn.

Kissa-agility on laji, joka ei katso ikää, kokoa eikä rotua ja harrastus on helppo aloittaa jo siellä kotona, omatekoisten pahvi- tai kirjapino esteiden lisäksi voi esteinä kissalle käyttää esimerkiksi omia jalkoja, joiden yli hyppiä. Esteet on hyvä opetella ensin yksi kerrallaan, jonka jälkeen niistä voi muodostaa useamman esteen ratoja.

Virallisia agilityesteitä tärkeämpää harjoittelun aloitukseen on oikeanlainen motivaatio eli palkkio kissalle! Palkkiona voi toimia mikä vain, minkä kissa kokee oikeasti hyväksi palkaksi, esimerkiksi rapsutukset, ulkoilu, lelut, ruoka/herkut tai vaikka pelkästään yhdessä tekeminen, tarkkaile ja kokeile kissasi kanssa erilaisia palkkauskeinoja.

Virallisia kisaesteitä pääset kokeilemaan Suomen agilitykissojen järjestämissä kissa-agility kilpailuissa, sekä ainakin Pohjois-Suomessa Animal active järjestää kissa-agility-kursseja sekä kotikäyntejä ja heidän kauttaan on mahdollista tilata viralliset esteet ympäri Suomen.

Kissa-agilityn opettelusta ja aktivoinnista voi käydä lukemassa artikkelistani, joka on julkaistu Dali the adventure cat -sivustolla.

Neppis esteillä.

Tuo kissan luonnonmukainen ympäristö kotiin. Kotona raapimapuut ja kissan nukkumapaikat voi sijoittaa paikoille, mistä kissa pääsee tarkkailemaan ympäristöään tai vaikka ikkunasta tähystämään lentäviä lintuja, lehtiä ja perhosia. Erilaisia kiipeily mahdollisuuksia voi rakentaa kissoille myös omaan sisustusmakuun sopivaksi, sillä valmishyllyjä, riippumattoja sekä erilaisia koppeja löytyy tänä päivänä useammalta taholta. 

Oman reviirin ja kotialueen merkkaaminen on kissalle tärkeää hajumaailman eläimenä, jota se toteuttaa esimerkiksi raapimalla tassuissa löytyvien hajurauhasten avulla merkitsemällä ja näin kertomalla oman alueensa rajoista. Myös ulosteilla ja virtsalla kerrotaan toisille kissoille erilaisia viestejä, siksi useimmiten kissan vessan ulkopuolelta löytyvät viestit ovatkin ns. hälytysmerkkejä jostain epämiellyttävästä, muuttuneesta terveystilanteesta, muuttuneesta asiasta kodin sisällä tai uhkailukeino toisille kissoille. Tarpeiden tekoa väärään paikkaan ilmetessä, tulee aina ensin sulkea pois muuttunut terveystilanne eläinlääkärissä, kuten virtsatieongelmat ja muut sairaudet.

Kaikki kissan merkkailukeinot - kynsiminen, puskeminen sekä virtsaaminen - on kissan osa sosiaalista kommunikaatiota ja viestintää, siksi niihin kaikkiin täytyy myös tarjota mahdollisuus. Kissan tarpeiden tekopaikka tuleekin olla iso, missä on paljon peittämismateriaalia, sekä tarpeiden tekopaikkoja tulee olla useita perheen kissamäärästä riippuen, ja niitä tulisi sijoittaa eri paikkoihin asuntoon.

Itse tehty aktivointipeli.

Kissa on sisimmässään saalistaja, minkä vuoksi ruokailut olisi hyvä siirtää tavanomaisesta tylsästä ruokakupista, erilaisiin aktivointi- ja virikekuppeihin/peleihin, joita on helppo tehdä myös itse, vaikka pahvilaatikosta ja sanomalehdistä. Koko ajan saatavilla oleva ruoka nostaa helposti kissan painoa, mikä tuo mukanaan terveysongelmia, sekä aina saatavilla oleva ruoka voi saada kissan helpommin nirsoilemaan eli valikoimaan ruokaansa. 

Voit tarjota ruoan erilaisten temppujen ja leikkien päätteeksi, mukaillakseen kissan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä, sillä kissa saalistaa 5-30% hereillä olo ajastaan, aamu-sekä ilta hämärissä alle 30min kerrallaan. Kissa voi toteuttaa saalistuskäyttäytymistään eli saalistusketjua, saaliin etsiminen-tuijotus-vaaniminen-kiinni otto-tappaminen ja sen osa-alueita eri kerroilla, eikä aina tarvitse toteuttaa täydellistä ketjua.

Aktivointileluja.

Kissa voi siis yhdellä kertaa etsiä ja vaania, kun taas toisella kertaa saalistaa ja syödä. Kissat entisinä kuivanmaan eläiminä, ovat luonnostaan huonoja juomaan. Ne ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen saalistamastaan ravinnosta, jonka vuoksi kissan tulisi saada mahdollisimman paljon nestepitoista ruokaa kuten raakalihaa ja lihapitoisia säilykkeitä raksujen sijaan. Vesiastioita on kuitenkin hyvä tarjota useampaan eri paikkaan asuntoa ja juokseva vesi voi innostaa kissaa juomaan enemmän.
Riittävä nesteen saaminen ehkäisee munuais- ja virtsatievaivoilta.

Toteuttamalla ja täydentämällä luonnonmukaisia kissalle lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, luomme kissallemme monipuolisen, turvallisen sekä pitkän hyvän elämän niiltä osin, joihin voimme vastuuntuntoisena lemmikinomistajana vaikuttaa ja edistämme sen terveyttä.
Rutiininomaisella aktivoimisella lisäämme kissan hyvinvointia useilta osa-alueilta ja vähennämme kuormittavia stressitekijöitä, mikä vähentää sekä auttaa ongelmatilanteita ja ongelmakäyttäytymistä ja tukee myös kissan hyvää terveyttä.

Aktivointikello.

Monet ongelmakäytökset voivatkin johtua myös kissan terveydellisistä asioista, kissan omistajan onkin hyvä tutustua kissaa hankkiessaan myös kissan hyvinvoinnin kannalta terveydellisiinkin seikkoihin ja kissaa tulisi käyttää säännöllisin väliajoin terveystarkastuksessa, sillä terveystilanne vaikuttaa niin koulutettavuuteen sekä aktivointiin, mutta isoimpana kissan käyttäytymiseen. Kissa on huono näyttämään, jos terveydessä on jokin pielessä, siksi kissalle tulee aina ensin tehdä lääkärin terveystarkastus ja terveydellisten asioiden ollessa kunnossa, voidaan aktivointi ja kouluttaminen aloittaa.

Aktivoinnin lisääminen ja lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on hyvin helppoa, eikä siihen tarvita kalliita tarvikkeita, jos osaa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Tutustumiseen kissaa eläinlajina ja lemmikkinä, löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaista kirjallisuutta, nettiartikkeleita sekä sosiaalisesta mediasta erilaisia tieto ryhmiä, joista voi uutta tutkittua tietoa ja vinkkejä ammentaa. Lisäksi voi halutessaan ostaa erilaisia palveluja, esimerkiksi kissoihin erikoistuneilta ammattitaitoisilta eläintenkouluttajilta, jotka yhdessä kissanomistajan tai kissaa hankkivan kanssa rakentaa lajityypillisen ja turvallisen elinympäristön kodissa sisällä. Kouluttajat tarjoavat myös useammanlaisia, eri tasoisia kursseja vasta alkajista-jo edistyneimmille.

Pujottelutemppu.

Lue lisää aiheesta:

Suomen eläintenkouluttajat

Lista kissojen kouluttajista

Kymmenenvinkkiä aktivoida sisäkissaa

Kissan koulutus -Facebook-ryhmä

Kissan aktivointi -Facebook-ryhmä

- Jenni Yli-Tainio

Kirjoittaja on Animal Activen eläintenkouluttaja AT ja Suomen Agility Kissat ry:n rahastonhoitaja

Huli laineilla.