Kissanomistajan alkeet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissan turvallinen ulkoilu

Turvallinen ja valvottu ulkoilu on kissoille oiva virike, mutta kissanomistajasta tämän mahdollistaminen kissoille voi tuntua työläältä. Useimmat kissat kuitenkin nauttivat ulkoilusta joko omalla lasitetulla parvekkeella tai valjaissa ihmisen seurassa ulkona. Parvekkeelta kissa pääsee kaikin aistein havainnoimaan ulkomaailman tapahtumia tarjoten sille paljon ajanvietettä. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi arka kissa saattaa viihtyä paremmin sisätiloissa kuin sille varta vasten rakennetussa upeassa ulkotarhassa. Ulkoilun suhteen on siis kuunneltava kissaa ja otettava huomioon sen luontaiset tarpeet!

Kimba ja Nala muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa vuonna 2015, jossa on suuri ulkotarha.

Kissan valvottu ulkoilu on turvallista niin kissanomistajan kuin luonnonkin kannalta: vapaasti ulkoilevat kissat kohtaavat useita vaaroja, kuten alkueläintauteja, autoja sekä pakkasenpuremia. Nämä koituvatkin usein kissan kohtaloksi, ja pahimmassa tapauksessa valvomatta ulkoilevat leikkaamattomat kissat synnyttävät suuria kissapopulaatioita. Kissa myös saattaa aiheuttaa vaaraa luonnonvaraisille eläimille: esimerkiksi pikkulinnut joutuvat usein vapaasti ulkoilevien kissojen raatelemiksi.

Nala 

Kissojen vapaata ulkoilua rajoitetaan Suomessa järjestyslailla, joka määrää, ettei kissaa saa päästää ulkoilemaan kuntopoluille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille, torille tai urheilukentälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kissan tule kulkea vapaana taajama-alueella. Myöskään taajaman ulkopuolella kissan ei ole turvallista ulkoilla vapaana, sillä siellä kissaa vaanii samat vaarat kuin kaupungissakin. Lisäksi vapaana ulkoileva kissa tulkitaan useimmiten kodittomaksi tai villiintyneeksi yksilöksi, joka on metsästyslain nojalla sallittua pyydystää tai tappaa. Kissa kohtaa ulkona useita muitakin riskejä, joista voi lukea lisää blogistamme täältä.

Kissalle turvallista ulkoilua voi tarjota useilla helpoilla ratkaisuilla riippuen siitä, miten paljon aikaa ja rahaa kissan omistaja haluaa laittaa kissan ulkoiluun sekä kissan luonteesta. Kokosimme tähän blogitekstiin vinkkejä kissan turvalliseen ulkoiluun. Lisää löydät sijaiskotivastaavamme Lindan blogista Villasukkakirjailija. 

Parveke

Helpoin tapa mahdollistaa kissalle ulkoilu on lasitettu tai turvaverkolla katettu parveke. Lasitetulla parvekkeella tulee muistaa, että lasit tulee olla kiinni kunnolla ja kissalla mahdollisuus hakeutua varjoon tai sisätiloihin, sillä auringon paistaessa suoraan parvekkeelle, voi lämpötila nousta hyvin korkealle. Tulee muistaa, että kissaa ei tule päästää parvekkeelle, jos omistaja ei ole kotona. Jotkut kissat saattavat kiivetä verkkoa pitkin, eikä verkko aina kestä kissan painoa.

Jos laseja ei ole, edullinen ratkaisu on parvekkeen verkottaminen sitä varten myydyillä parvekeverkoilla tai erilaisilla metallisilla minkki- tai kanaverkoilla. Turvaverkon tulee olla puremista kestävä, eikä verkon asentamisen yhteydessä saa jättää pieniäkään rakoja. Tämä on kissan, mutta toisaalta myös esimerkiksi luonnonvaraisten lintujen turvallisuuden takia tärkeää: parvekkeelle eksynyt lintu ei välttämättä löydä pois parvekkeelta itse. 

Kuvassa sijaiskotikissat Lumikki ja Tuutikki kesällä 2017. Kuvaaja @kittiediaries

Verkon voi kiinnittää esimerkiksi nippusiteillä parvekkeen rakenteisiin. Jos asut kerrostalossa, on taloyhtiöltä hyvä varmistaa mahdolliset säädökset parvekeverkkojen asentamiseen. Verkon voi myös maalata tummalla maalilla, jolloin kaukaa katsottuna verkkoa ei erota parvekkeelta. 

Parvekkeelle asennettavia turvaverkkoja voi ostaa useimmista lemmikkieläintarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Verkoksi kannattaa ostaa rautalangalla vahvistettua verkkoa, joka kestää kissan hampaita. Tavallinen, esimerkiksi ikkunaan hyönteisverkoksi soveltuva kangasverkko ei siis kestä kissaa, vaan verkon tulee olla siihen tarkoitukseen valmistettu turvaverkko.

Parvekkeella kissalla on hyvä olla myös jokin korkea kiipeilypuu tai taso, josta seurata ulkomaailman tapahtumia. Kissa käyttää tilaa vertikaalisesti, joten on muutenkin hyvä antaa sille mahdollisuus käyttää koko huonetilaa, pelkän lattian sijaan. Jos parvekkeella on kasveja, tulee selvittää niiden myrkyllisyys ja siirtää ne pois kissojen ulottuvilta. Lisää kissoille myrkyllisistä kasveista tästä blogipostauksesta.

Tarha

Jos käytössäsi on ulkotilaa, voi kissalle rakentaa katetun ulkotarhan, johon voi olla pääsy esimerkiksi ikkunasta tai takaovesta. Ulkotarha tulee olla parvekkeen tavoin täysin verkotettu esimerkiksi kanaverkolla ja siinä on oltava myös katto. Tarhaan kissalle on hyvä tarjoa esimerkiksi vesikuppi, sekä piilopaikkoja. Kissaa ei tule jättää tarhaan jatkuvasti vaan tarjota mahdollisuus päästä sisälle taloon. 

Myös jo olemassa olevan terassin kehikon voi kattaa metallisilla tai kissoja varten valmistetuilla turvaverkoilla. Näin kissan kanssa voi viettää aikaa kesällä terassilla ilman riskiä ja kissalle on helppo asettaa tarhaan lisää virikkeitä. Katettu tai verkotettu terassi voi olla kuitenkin hintavampi ratkaisu kuin pelkkä verkotettu parveke.

Rakennusmateriaaleja voi ostaa esimerkiksi rautakaupoista tai etsiä oman kotipaikkakunnan internetin kierrätysryhmistä. 

Kuvassa Dewiltä Sulo-kissan adoptoineen kodin ratkaisu kissojen ulkoiluun. Rakentamiseen käytetty metalliverkkoa, sekä puusta rakennettua kehikkoa. 

Valjasulkoilu

Kissan valjaisiin opettelu on hyvä aloittaa jo pentuiässä, mutta kissa voi oppia valjaisiin myöhemminkin. Valjaiden kanssa on oltava kärsivällinen ja toimia kissan ehdoilla: jos kissa vaikuttaa erittäin ahdistuneelta tai kärsivällinen valjasharjoittelu ei tuota tulosta, ei valjaat kissalle välttämättä sovi.

Kissojen valjaissa on käytännössä huonot valikoimat: suurin osa valjaista on niin kutsuttuja naruvaljaita, joissa paine jakautuu epätasaisesti kissan kehon ympärille. Valjaat ovat myös hyvin turvattomat ja kissan on helppo pujahtaa niistä ulos. Sen sijaan leveämpiä, pehmeästä materiaalista valmistettuja valjaita voi harvoin säätää kissalle sopivaksi. Tästä syystä monet käyttävät pienille koirille tarkoitettuja valjaita. On kuitenkin hyvä muistaa, että kissa ja koira ovat fyysisesti erilaisia, joten kaikki valjaat eivät välttämättä istu kissalle. 

Valjaisiin opettelu tulee aloittaa niin, että pukee kissalle valjaat sisätiloissa ilman hihnaa ja antaa kissan totutella valjaisiin rauhassa. Kun kissa syö tai leikkii valjaat päällä, kissa yhdistää valjaat johonkin mukavaan. Valjaita pidetään kissalla lyhyitä aikoja, jonka jälkeen kissaa palkitaan herkuilla. Kun kissa on tottunut valjaisiin, alkaa totuttelu hihnaan. Tämän jälkeen voidaan siirtyä ulos esimerkiksi rauhalliselle takapihalle. Siirtymä ulos tulee tehdä kissan ehdoilla, eikä pakottaa kissaa. 

Kissan kanssa tapahtuva valjasulkoilu on useimmissa tapauksissa rauhallista: kissa nautiskelee ja haistelee kaikki paikat ja ihmettelee ympäröivää maailmaa. Kissaa ei tule vetää hihnasta, vaan nostaa mieluummin syliin, jotta kissan saa sisälle tai pois esimerkiksi jonkin myrkyllisen kasvin luota. 

Myös tarhassa kannattaa ottaa huomioon kissojen luontainen tarve kiipeilyyn ja hyödyntää myös katto- ja seinätilaa.

Rattaat ja reput

Kissoille sekä muille lemmikeille on olemassa erilaisia kantoreppuja ja rattaita, joissa kissa voi ulkoilla turvallisesti omistajan seurassa. Kantoreppu on hyvä väline myös valjasulkoiluun, sillä kissa repussa voi kulkea pitkiäkin matkoja sopivampaan ulkoiluympäristöön.

Etenkin muovisella kuvulla tai ikkunalla varustetut reput ja rattaat voivat auringolla kuumeta, joten läkähtymisvaaran takia kissan tila tulee tarkistaa säännöllisesti sekä päästää kissa pois repusta tarvittaessa. 

Erilaisia kantolaitteita myydään esimerkiksi Zooplussassa sekä muissa lemmikkieläinliikkeessä. Myös käytettynä reppuja on paljon saataville esimerkiksi Tori.fi:stä.

Dewiläisen kissat Tellu ja Sebu vaunuajelulla.

Dewiläisen kissojen ulkoilukokemuksia:

Sebu ja Tellu tulivat Dewiltä vapaaehtoiselle eri ikäisinä. Tellu on näistä kahdesta rohkeampi ja ulkoilee nyt tottuneesti sekä valjaissa että rattaissa. Kissa oli 9 kuukauden ikäinen tullessaan uudelle omistajalleen. Aluksi valjaisiin opeteltiin sisätiloissa, jonka jälkeen siirryttiin ulko-oven lähiesyyteen. Jos kotona olisi ollut rappukäytävä, oltaisiin valjasharjoittelua tehty siellä.

Valjasharjoittelu tapahtui aina rauhallisissa ympäristöissä, ja uusissa paikoissa omistajan lisäksi mukana oli vain yksi uusi ihminen. Rauhallisista ulkoilutilanteista siirryttiin pikkuhiljaa kauemmas kotoa ja nyt Tellun kanssa matkustetaan jo bussissa. Tellu on omistajansa kanssa osallistunut esimerkiksi Dewin tapahtumiin sekä vieraillut useissa eri kouluissa.

Omistajalla on mukana aina koppi tai vaunut, johon kissa pääsee kokiessaan tilanteen uhkaavaksi. Kaikki ulkoilu tapahtuu myös Tellun ehdoilla, eikä Tellun ole aina pakko lähteä ulos omistajan mukaan, jos tämä ei siltä vaikuta. Tärkeintä ulkoilussa on Tellun ja Sebun omistajan mukaan kuunnella kissaa!

Sebun kanssa ulkoilu alotettiin sen sijaan ihan pienestä, koska kissa hyvin arka ja vaikeasti käsiteltävä. Aluksi vaunut olivat sisällä kissan kanssa samassa tilassa ja omistaja piilotti niihin kissaa varten herkkuja. Sebu sai siis tutustua vaunuihin aivan rauhassa enne ulos menoa. 

Myös ulkoilmaan Sebu sai tutustua rauhassa kevythäkin turvista omalta kotiovelta. Aluksi Sebu oli ulkoilmassa muutamia minuutteja ja sitten yhä pidempiä aikoja. Lopulta kissa pääsi vaunujen kyytiin ja lyhyelle ajelulle ympäri kotipihaa. 

Omistajan mukaan ulkoilu on Sebulle edelleen tosi jännittävää, mutta pelkkä ulkoilman haistelu ja äänien kuuleminen rauhassa ulko-ovelta on ollut Sebulle tosi mielekästä ja kissa onkin rohkaistunut huomattavasti. Tänä keväänä lumien sulettua Sebun ja Tellun omistaja aikookin jatkaa kissojen kanssa ulkoilua!

- Auli, sometiimi

Mikrosirun ABC

Mikrosirun merkitys korostuu aina kadonneiden eläinten Facebook-ryhmien julkaisuja lukiessa. Tarina on useimmiten sama: kaupunkialueella pyörii kissa, jota kukaan ei näytä huolivan. Lopulta kissa saadaan kuitenkin kiinni ja toimitetaan löytöeläinhoitolaan, jossa huomataankin, että eläimellä on rekisteröity siru ja rakastava koti, joka kaipaa kovasti kissaansa.

Valitettavasti usein on myös tapauksia, joissa lemmikistä ei löydy mikrosirua ja eläimen tunnistaminen on lähes mahdotonta. Tällöin eläin ei pääse takaisin rakastavaan kotiinsa, koska mikrosirua ei ole tai sitä ei ole rekisteröity tietokantaan. 

Kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä on tulossa pakollinen uuden eläinten hyvinvointilain käyttöönoton myötä. Koirien tunnistesiru tulee pakolliseksi vuonna 2023 ja kissojen 2026. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa lemmikkien, etenkin kissojen, asemaa Suomessa ja ennaltaehkäistä kissapopulaatioiden syntyä. Lainsäädännön myötä käyttöön tulee todennäköisesti viranomaisten, Ruokaviraston, oma rekisteri, johon kaikki kissat rekisteröidään. Tämä helpottaa muun muassa eläinsuojelun työtä, kun usean rekisterin sijasta on vain yksi.

Lemmikki kannattaa kuitenkin viedä sirutettavaksi jo ennen lain käyttöönottoa. Omistajan ja kissan kannalta on eduksi, että kissa on rekisteröity edes jonnekin ennen viranomaisrekisteriä. Kissan tulee kuitenkin myöhemmin viranomaisrekisterin käyttöönoton yhteydessä rekisteröidä kyseiseen rekisteriin.

Temmuzun Murkan rokotuskortissa, kuten kaikilla muillakin Dewin kissoilla, on liimattu mikrosirun tunnistenumero sekä viivakoodi. 

Mikä on mikrosiru ja miten se toimii?

Mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää yksilöllisen numerosarjan. Omistajan tai kasvattajan vastuulla on viedä kissa sirutettavaksi ja rekisteröidä numerosarja sekä omistajan yhteystiedot mirkosirurekisteriin, josta omistajaan pystytään ottamaan yhteyttä mahdollisissa katoamistapauksissa.

Siru asennetaan lemmikin niskassa olevan ihon alle pysyvästi, eikä se haittaa eläimen elämää mitenkään. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä matalasta radioaallosta. Siru ei siis ole vaarallinen, eikä lemmikin tunnistusmerkitseminen eli siruttaminen aiheuta eläimelle tavallista rokotusta enempää kipua. 

Mistä tiedän onko kissallani mikrosirua?

Useimmat eläinsuojeluyhdistykset siruttavat kissan leikkauksen, madotuksen ja muiden toimenpiteiden yhteydessä ennen kissan luovutusta uuteen kotiin. Dewiltä uuteen kotiin lähtevät kissat ovat aina sirutettuja ja siru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Omistajan yhteystiedot on aina kuitenkin päivitettävä palveluun.

Kuitenkin yleisempää on, ettei kissalla ole sirua kuin se, että se olisi sirutettu. Löytöeläintaloille tuoduista kissoista vain murto-osalla on rekisteröity siru, jonka avulla saadaan yhteys omistajaan. Hylättyjen, populaatio- ja kulkukissojen kohdalla tilanne on vielä huonompi, sillä kissoilla yleisesti ei ole sirua, eikä kukaan ole myöskään siruttamassa niitä. Tulevaisuudessa, uuden eläinten hyvinvointilain myötä, oman onnensa nojaan jätettyjen kissojen tunnistaminen helpottuu: käytännössä kissalla, jolla ei ole sirua, ei ole myöskään omistajaa.

Jos ei ole varmaa, onko kissalla sirua, kannattaa eläinlääkärikäynnillä pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan tämä lukulaitteella. Jos kissalla on mikrosiru, eläinlääkäri pystyy lukemaan sirun numerosarjan ja tarkistamaan onko sirua rekisteröity sirurekisteriin.

Mikrosirun hinta ja rekisteröinti

Eläinlääkärissä sirutus maksaa yleensä muutaman kympin (50-70 euroa), mutta toisen toimenpiteen yhteydessä tulee sirutus edullisemmaksi. Eläinsuojeluyhdistysten sirutus kampanjoissa kissan siruttaminen on kuitenkin vieläkin edullisempaa sponsorien tai lahjoitusten ansiosta. Käytännöllä pyritään siihen, ettei lemmikin siruttaminen ja rekisteröinti ei jäisi tekemättä esimerkiksi varallisuuden tai inhimillisen unohduksen takia. Dewin tapahtumissa kissan sirutus ja rekisteröinti maksaa 20 euroa.

Yleensä omistajan on kuitenkin rekisteröitävä mikrosiru itse mikrosirurekisteriin. Ilman rekisteröimistä, ei sirusta ole apua katoamistapauksissa. Mikrosirurekistereitä on useita mm. Kissaliiton Omakissa-järjestelmä, Dewin käyttämä Turvasiru, Siruhaku sekä Kanta.pet. 

Kun kissan luetaan esimerkiksi löytöeläintalolla, sirulukija antaa pelkän sirunumeron. Tämän jälkeen numero syötetään eri mikrosirurekistereihin, ja jos siru on rekisteröity johonkin rekistereistä pystytään omistajaan ottamaan yhteyttä lomakkeen kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan suoraan anna eläimen löytäjälle omistajan yhteystietoja tietosuojasyistä.

Haastavaksi rekistereiden käytön tekee niiden suuri määrä, ja erinevät toimintaperiaatteet. Mikrosirutusta ei kuitenkaan pidä empiä tämän takia, sillä siru on kissan henkilöllisyystodistus ja voi joissain tapauksissa myös pelastaa kissan hengen.

                                                 - Auli, sometiimi

Kissat ja kasvit

Kaikki kasvit voivat aiheuttaa myrkytyksen oireita liikaa nautittuna. Kasvit, jotka tässä ovat listattuna turvallisiksi, eivät ole tarkoitettu kissoille syötäväksi, mutta ne ovat yleisesti ottaen kissaturvallisia. Lista ei ole täydellinen. Huom! Kasvatuksessa käytetyt kasvinsuojeluaineet voivat myös aiheuttaa oireita, mutta esimerkiksi Bauhaus ilmoittaa käyttävänsä petoötököitä suojeluaineiden sijaan.

Dewin sijaiskotitiimissä eläinlääkärikäyntivastaavana toimivana Sofia listasi kissaturvallisia viherkasveja, mehikasveja, yrttejä sekä kukkivia kasveja. Lopussa on myös listaus kissoille myrkyllisimmistä kasveista.

Kissoille kasvatettavia kasveja ovat mm. ohra, vehnä, kaura, sitruunaruoho ja kissanminttu. Ruohon syöminen tekee hyvää kissan ruuansulatukselle, ja toivottavasti pitää kissan pois viherkasveista.

Muun muassa nukkumatti, täplämaija, muorinkukka, isoposliinikukka, kultaimarre ja kultapalmu ovat lähtökohtaisesti kissaturvallisia kasveja, jos kissa ei syö kasvia kohtuuttomasti ja/tai jatkuvasti.

Viherkasvit, jotka ovat kissaturvallisia 

• Bambut (bambusoideae) 
• Banaanit (musa) 
• Herttalyhty (ceropegia woodii) 
• Kastanjasutipuu (pachira aquatica) 
• Kissus (cissus) 
• Kodinonni (soleirolia soleirolii) 
• Kärpäsloukku (dionea muscipula) 
• Leenat (stromanthe) 
• Liisukka (plectranthus) 
• Maijat (calathea) 
• Matit (maranta, ctenanthe) 
• Muorinkukat (peperomia) 
• Palmut (dypsis chamaedorea) – paitsi käpypalmu! 
• Piileat (pilea) 
• Pilkkulehti (hypoestes) 
• Pitsilehti (fittonia) 
• Posliinikukat (hoya) 
• Rönsylilja (chlorophtyum comosum)
• Kasvi puhdistaa ilmaa keräämällä itseensä haitallisia aineita, joten jos esim. asunnossa tupakoidaan sisällä, rönsylilja voi olla kissalle erittäin vaarallinen
• Samettilehti (gynura aurantica) 
• Saniaiset (pteridophytina, phlebodium) 
• Tuonenkielo (aspidistra elatior) 

Mehikasvit, jotka ovat kissaturvallisia

• Aasinmaksaruoho (sedum burrito) 
• Ilmakasvit (tillandsia) 
• Kirjotähdet (haworthia) 
• Kivikukat (lithops) 
• Korallikaktukset (rhipsalis) 
• Mehiruusukkeet, -puut ja -tähdet (echeveria, aeonium, sempervivum) 
• Opuntiakaktukset (opuntia) 
• Pullojukka (beaucarnea recurvata) 

Yrtit, jotka ovat kissaturvallisia

• Basilika 
• Kamomilla 
• Korianteri 
• Maustekirveli 
• Persilja 
• Rohtovirmajuuri 
• Rosmariini 
• Salvia 
• Sitruunamelissa 
• Tilli 
• Timjami 
• Värimintut 

Kukkivat kasvit, jotka ovat kissaturvallisia

• Ananaskasvit (bromeliaceae) 
• Auringonkukka 
• Gerberat 
• Gloksiniat eli suppilokukat (sinningia) 
• Huovinkukka (sanvitalia) 
• Joulukaktus (schlumbergera) 
• Kameliat (camellia) 
• Kaunosilmät (coreopsis) 
• Köynnöskrassit (tropaeolum) 
• Leijonankidat (antirrhinum) 
• Orkideat 
• Orvokit
• Paavalinkukka (saintpaulia) 
• Pallo-ohdakkeet (echinops) 
• Palsamit (impatiens) 
• Piikkipäivikki (delosperma) 
• Ruiskaunokki (centaurea cyanus) 
• Ruusut 
• Samettikukat (calendula) 
• Sinihibiskus (hibiscus syriacus) 
• Soihtuköynnökset (aeschynanthus) 
• Soilikit (streptocarpus)
• Tsinniat (zinnia) 
• Tummahelmilija/helmilija/helmihyasintti (muscari armeniacum) 

Kissoille "epäystävälliset" kasvit voi ripustaa amppeleihin, tai niitä voi asetella korkean hyllyn niin täyteen, ettei kissa mahdu hyppäämään sinne sekaan.

ASPCA:n listaamat myrkyllisimmät kasvit kissoille – vaarana jopa kuolema

• Liljat 
• Käpypalmu 
• Tulppaanit, narsissit, hyasintit 
• Alppiruusut/atsalea 
• Marijuana 
• Oleanteri 
• Risiini 
• Syklaamit 
• Itulehdet 
• Marjakuusi 
• Amaryllis 
• Krysanteemi 
• Muratti 
• Viirivehka 
• Kultaköynnös 
• Araliat 

Myrkyllisiin huonekasveihin kuuluu lukuisia muitakin kasveja, joita kannattaa välttää tai asettaa kissojen ulottumattomiin. Suosituista huonekasveista mm. peikonlehdet, traakit, anopinkielet, fiikukset, rahapuut, juorut ja vehkat ovat kissoille myrkyllisiä. Epävarmuuden iskiessä ASPCA:lla on kattava lista myrkyllisistä ja myrkyttömistäkasveista, jolloin kannattaa selvittää kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi. 

Jos kissalla on myrkytyksen oireita, kuten kuumetta, väsymystä, apaattisuutta, ruokahaluttomuutta tai jopa oksentelua, ripulia ja kuolaamista, ota yhteyttä eläinlääkäriisi. 

- Sofia, Dewin sijaiskotitiimin eläinlääkärikäyntivastaava

*24.7.2023 muokattu: Laventeli poistettu listalta ''yrtit, jotka ovat kissaturvallisia''

- Jonna P. / sometiimivastaava