2. huhtikuuta 2021

Kissa kommunikoi ja ilmaisee tunteitaan monella eri tavalla

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 1

Kissaa on tyypillisesti totuttu pitämään itsekkäänä ja tunteettomana eläimenä, jota ei ihmisen kotkotukset liiemmälti kiinnosta.

Kissa ei kuitenkaan välttämättä ole niin itsenäinen ja introvertti eläin kuin olemme tavanneet ajatella. Se muodostaa sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että esimerkiksi meidän ihmisten kanssa. Kissan tiedetään myös kiintyvän ihmiseen ja osoittavan kiintymystään aktiivisesti. 

Kissa viestii ilmeillään, eleillään ja kehollaan, sekä äänillä, hajuilla ja kosketuksella. Kissalla on siis monta tapaa ilmaista tunteitaan ja tahtoaan. Osa näistä tavoista on saattanut kehittyä meitä ihmisiä varten.

Kissa kommunikoi ilmeillä, eleillä ja kehollaan

Kissan ilmeet, eleet ja kehonkieli ovat hienovaraisia, mutta moninaisia. Kissa ilmentää tunnetilojaan muun muassa silmillään, katseellaan, pupilleillaan, viiksillään, suullaan ja korvillaan sekä pään, selän ja hännän asennoilla.

Kissa viestii tunteistaan myös ihmiselle.

Esimerkiksi iloisen “kur”-äänen siivittämä, häntä pystyssä, selkä koholla esitetty ja puskemalla viimeistelty tervehdys lienee meille kaikille kissaihmisille tuttu osoitus siitä, että olemme kissoillemme tärkeitä.

Kissan katsoessa sinua silmiään hitaasti vuoron perään avaten ja sulkien, se kertoo sinulle haluavansa olla ystäväsi. Voit tehdä kissan kanssa sinunkaupat vastaamalla sille samoin, eli katsomalla sitä takaisin silmiäsi hitaasti räpytellen.

Kun kissa kellahtaa viereesi selälleen ja paljastaa sinulle mahansa, on käsillä yksi suurimmista kohteliaisuuksista mitä voit kissaltasi saada. Mahan paljastaminen tarkoittaa, että kissasi luottaa sinuun 100 % ja tietää, ettet halua vahingoittaa sitä. Mahan paljastaminen ei kuitenkaan automaattisesti ole kutsu maharapsutuksiin, joten selällään pötköttelevää kissaa kannattaa lähestyä varovaisesti ja harkiten.


Puskeminen on yksi kissan tavoista osoittaa kiintymystään.


Kissa kommunikoi naukumalla

Kissa ääntelee sekä kommunikoidakseen toisten yksilöiden kanssa että ilmaistakseen tunteitaan ja sisäistä olotilaansa. Kissalta on tähän mennessä tunnistettu 12 erilaista ääntelytyyppiä, mutta todellisuudessa niitä on todennäköisesti enemmän. Kissalla onkin carnivora-suvun petoeläimistä kaikista kehittynein ja monimutkaisin ääntelyrepertuaari. 

Ääntelemällä kissa voi pyytää ihmiseltä ruokaa tai huomiota, mutta se voi olla osoitus myös esimerkiksi sairaudesta, stressistä, yksinäisyydestä, ikääntymisestä tai lisääntymiskäyttäytymisestä. 

Pennut naukuvat emoilleen, mutta aikuisten kissojen keskinäisessä kanssakäymisessä naukuminen on erittäin harvinaista. Kissan ja ihmisen välisissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa naukuminen sen sijaan on yleisin kissan tuottama ääni. Aikuisen kissan naukuminen onkin todennäköisesti domestikaation myötä kehittynyt tapa kiinnittää ihmisen huomio.

Villiintyneissä kissapopulaatioissa naukumista kuulee tuskin koskaan. Villiintyneet aikuiset kissat eivät juurikaan nau’u ihmiselle ja niiden ääntelyn tiedetään olevan erilaista kuin lemmikkikissoilla. Naukuminen vaikuttaisikin olevan osittain yksilöllistä ja opittua, eli ihmisen ja kissan läheisen vuorovaikutussuhteen muokkaamaa käyttäytymistä. Villiintynyt populaatiokissakin voi ihmisen kanssa tarpeeksi kauan elettyään kuitenkin oppia naukumaan koko ikänsä ihmisten keskellä asuneen lajitoverinsa tavoin.


Pentukissa maukuu emolleen, mutta aikuinen kissa lähestulkoon yksinomaan ihmiselle.


Kissa kommunikoi kehräämällä

Kehräys on kissaeläimille tyypillinen ja ainutlaatuinen ääntelyn muoto, jonka tarkoitusta ei vielä täysin tunneta. Kehrääminen liittyy moniin erilaisiin tilanteisiin, kuten sekä emon ja pentujen että kissan ja ihmisen väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kissan kehräämistä on olemassa kahta eri tyyppiä: vaativa ja ei-vaativa. Kissa kehrää ei-vaativasti ollessaan rauhallinen ja tyytyväinen. Vaativa kehräys astuu puolestaan kehiin kissan ollessa jotain, kuten ruokaa tai huomiota, vailla. Vaativa kehräys kohdistuu useimmiten ihmiseen.

Kissanomistajien tiedetäänkin kokevan ruokaa pyytävän kissan kehräysäänen vaativampana ja epämiellyttävämpänä kuin rauhallisen ja tyytyväisen kissan kehräyksen. Tämä voi johtua siitä, että ruokaa haluavien kissojen kehräyksessä on normaalin matalaäänisen hurinan lisäksi ylimääräinen korkea taajuus. Tämä ylimääräinen korkea ääni saa kissan kehräyksen muistuttamaan ihmisvauvan itkua, joka, sattuneesta syystä, on meille ihmisille sangen voimakas ja huomiota herättävä signaali.

Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko kissan vaativa kehrääminen olemassa vain ja ainoastaan meitä ihmisiä silmällä pitäen, vai onko sillä mahdollisesti muitakin, esimerkiksi lajinsisäiseen kommunikaatioon liittyviä merkityksiä.

Kissa voi kehrätä myös kärsiessään kovista kivuista. Tällöin se saattaa joko yrittää rauhoittaa tai parantaa itseään matalataajuisella hyrinällä.

Kissa ei ole niin ilmeetön ja tunteeton eläin, kuin olemme pitkään luulleet. Kissa ilmaisee tunteitaan ja tahtoaan monilla eri tavoilla, mutta ymmärrämmekö me ihmiset, mitä kissat yrittävät meille kertoa? Entä osaako kissa tulkita meidän ihmisten lajtyypillistä viestintää? Se selviää seuraavassa jaksossa.

- Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija


Lähteet:

American Association of Feline Practitioners (AAFP) (2004). Feline Behavior Guidelines from the American Association of Feline Practitioners, 11-12.
https://catvets.com/public/PDFs/PracticeGuidelines/FelineBehaviorGLS.pdf

Trudi Atkinson, Fellowships of Animal Behaviour Clinicians (n.d.). Cat Communication. https://fabclinicians.org/wp-content/uploads/2020/01/Cat-Communication-Article.pdf

Bennett, Valerie, Gourkow, Nadine, Mills, Daniel S. (2017). Facial correlates of emotional behaviour in the domestic cat (Felis catus).Behavioural Processes http://dx.doi.org/10.1016/j.beproc.2017.03.011

Tasmin Humphrey, Leanne Proops, Jemma Forman, Rebecca Spooner & Karen McComb (2020). The role of cat eye narrowing movements in cat–human communication. Sci Rep 10, 16503 (2020). https://doi.org/10.1038/s41598-020-73426-0

Karen McComb, Anna M.Taylor, Christian Wilson & Benjamin D. Charlton (2009). The cry embedded within the purr. Current Biology Volume 19, Issue 13, 14 July 2009, Pages R507-R508

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

Vitale Shreve, K. R. & Udell, M. A. R.. (2015). What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. [Article in Press]. Animal Cognition. doi:10.1007/s10071-015-0897-6

Chloé Tavernier, Sohail Ahmed, Katherine Albro Houpt & Seong Chan Yeon (2020). Feline vocal communication. J Vet Sci. 2020 Mar;21(2):e18 https://doi.org/10.4142/jvs.2020.21.e18 pISSN 1229-845X·eISSN 1976-555X

todaysveterinarypractice.com, Ilona Rodan (n.d.).
https://todaysveterinarypractice.com/understanding-the-cat/


18. maaliskuuta 2021

Kissan naksutinkoulutus

Eläimen ja ihmisen suhde rakentuu arjen pienistä vuorovaikutustilanteista, jotka eläin voi kokea joko positiivisena tai negatiivisena. Jokainen kissan seuralaisekseen valinnut kokee takuulla olevansa se positiivisia kokemuksia luova, herkkuja ja mukavia leikkihetkiä tarjoava ihminen, mutta joskus aran kissan kanssa tuntemukset voivat olla erilaiset. Kun arka kissa piilottelee sängyn alla tai kyyristyy huolestuneen näköisenä ihmisen liikkuessa asunnossa, voi helposti tuntua siltä, että kissa ei saa kohtaamisista itselleen mitään positiivista. Miten rakentaa suhdetta, jos kohtaamiset ovat jatkuvasti kissalle negatiivisia, tai korkeintaan neutraaleja?

Siinä vaiheessa, kun kissa on uudessa kodissaan tarpeeksi rentoutunut vastaanottaakseen ruokaa tai muita positiivisia vahvistuksia, apuna voidaan käyttää koulutustekniikoita. Kouluttamisen avulla negatiivispainotteiseen suhteeseen voidaan lisätä positiivisia, suhdetta parantavia vuorovaikutuksia. Kun positiivisia vuorovaikutuksia alkaa kertyä negatiivisia enemmän, suhde voi kokonaisuudessaan muuttua kissalle miellyttäväksi. Ja tällöin yksittäiset kielteiset tapahtumat, kuten mahdollisesti koppaan sulkeminen, eivät enää välttämättä romuta luottamusta suhteenne alta; yksi negatiivinen kokemus ei vaikuta paljoa, jos olet yleisesti hyvä tyyppi.

Miten sitten aloittaa kouluttaminen, tai valita oikea tapa kouluttaa? Netti on täynnä erilaisia koulutusohjeita, ja on totta, että sitä voi tehdä monella eri tavalla. Nykytutkimuksen valossa kuitenkin positiiviseen vahvistamiseen pohjautuva kouluttaminen on selkeästi tehokkain ja eläimelle mieluisin tapa oppia uusia asioita. Helpoin ja aloittajaystävällisin tapa tutustua positiiviseen vahvistamiseen on naksutinkoulutus, jota toteutetaan naksuttimen, tai toiselta nimeltään klikkerin, kanssa.

Naksuttimia tulee monissa eri muodoissa ja väreissä, mutta sen pääidea on tuottaa helposti tunnistettava, samankaltaisena toistuva naksahtava ääni, joka eroaa merkittävästi ympäröivästä äänimaisemasta.

Tämä ääni on tarkoitus yhdistää kissan mielessä positiivisiin kokemuksiin (= ruoan saamiseen), minkä jälkeen sitä on mahdollista käyttää palkitsevana tekijänä. Kokemukseni mukaan monet arat kissat saattavat ensi alkuun pelätä naksuttimen lujaa ja hieman omituistakin ääntä, mutta tähän on onneksi kehitetty vaihtoehtoja. Joissain naksuttimissa pystyy kätevästi säätämään äänen voimakkuutta, jonka lisäksi ääntä voi yrittää vaimentaa kietomalla naksuttimen esimerkiksi pyyhkeen sisään. Kannattaa myös kokeilla erilaisia naksuttimia, sillä joissain ääni saattaa olla pehmeämpi. Mikäli mikään näistä ei toimi, äänen voi tehdä myös omalla kielellä; taikasana tässä ei ole niinkään naksutin, vaan tuo helposti tunnistettava, tavanomaisesta eroava ääni. Omalla kielellä toteutettu naksautus tai muu omalle suullesi sopiva äännähdys voi toimia aivan yhtä hyvin, kunhan sen saa pysymään mahdollisimman samankaltaisena kerrasta toiseen. Ja nykymaailmassa tekniikka tulee onneksi aina avuksi; kännykkään on saatavilla lukuisia ilmaisia appeja klikkerin äänellä!

Naksutinkoulutus alkaa ehdollistamalla kissa naksuttimen ääneen. Tämä tapahtuu klikkaamalla naksutinta ja palkkaamalla kissaa herkulla välittömästi sen jälkeen. Oleellista tässä on ajoitus, ja yleisenä sääntönä on, että herkun pitäisi tulla noin sekunnin sisään naksautuksesta. Prosessia toistetaan pienissä hetkissä muutaman päivän ajan, jotta kissalla on aikaa tajuta äänen ja herkun välillä oleva yhteys. Voi olla haastavaa määrittää tarkasti, milloin kissa on ymmärtänyt asioiden välisen yhteyden, mutta omakohtaisesti olen huomannut kissojen muuttuvan naksahduksen aikaan tarkkaavaisemmiksi, kun ne ovat ymmärtäneet asian.

Kun yhteys on muodostettu, voi kissaa alkaa kouluttaa. Tällöin kissaa palkataan oikeasta käytöksestä naksahduksella, jota seuraa herkku. Herkut kannattaa pilkkoa pieniksi palasiksi, joita pystyy syöttämään nopeasti monta peräkkäin. Erittäin ruokamotivoituneille kissoille normiraksut saattavat toimia tarpeeksi hyvinä motivaattoreina, kun taas toiset vaativat jotain maistuvampaa; toisille paras palkinto saattaa olla taas leikki. Palkkioiden toimivuus voi vaihdella kissakohtaisesti ja mielialan mukaan, eikä sama palkkio toimi aina välttämättä yhtä hyvin. 



Mikäli haluat opettaa kissalle jonkin tietyn toiminnon, kannattaa koulutustuokio suunnitella jo etukäteen ja jakaa haluttu toiminto pienempiin väliaskeliin; jos esimerkiksi haluat kissan menevän koppaan, voit palkata kissaa ensin jo pelkästään siitä, että se katsoo koppaa kohti. Kriteerit kannattaa asettaa tarpeeksi mataliksi niin, että kissalla on mahdollisuus onnistua. Vähitellen, kun edellinen väliaskel onnistuu jo suurimman osan ajasta, voidaan kriteeriä nostaa esimerkiksi niin, että palkitaan kissaa silloin, kun se ottaa askeleen koppaa kohti, tai edes muuttaa painoaan lievästi eteenpäin. Tärkeää on yrittää naksuttaa juuri halutun toiminnon aikana, ja palkata kissaa tarpeeksi usein. Tämä saattaa vaatia hieman harjoitusta, mutta naksutinkoulutuksella on onneksi hyvin vaikeaa saada vahinkoa aikaan; mikäli naksutat väärään aikaan ja palkitset väärästä käytöksestä, kissallasi on todennäköisesti silti yhä hauskaa. Todennäköisesti pahinta, mitä voi käydä, on se, että joudut itse kuluttamaan enemmän aikaa halutun käytöksen vahvistamiseen. 

Sen sijaan että opettaisit kissalle mitään tiettyä, voit myös antaa kissan ehdottaa itse haluamiaan käytösmalleja. Tämä on hauska leikki, jossa ei voi epäonnistua, ja joka siten saattaa kasvattaa sekä omaasi, että kissan itsevarmuutta. Voit poimia kissan käytöksestä tiettyjä käyttäytymispiirteitä ja lähteä jalostamaan niitä eteenpäin; useilla kissoilla on esimerkiksi luontainen reaktio koettaa uusia asioita varovaisesti tassullaan. Tästä tutkivasta käytösmallista on helppo jalostaa kissa antamaan läpyä naksauttamalla silloin, kun kissa hipaisee kättäsi tassullaan. Toinen hauska keino harjoitella naksutinkoulutusta on testata sitä ihmisiin; sovi kaverisi kanssa niin, että kaverisi päättää mielessään käyttäytymismallin, jonka haluaa sinun suorittavan, ja naksauttaa aina sinun osuessasi tarpeeksi lähelle!

Entä sitten, jos kissoja on kaksi, ja haluat kouluttaa vain yhtä kerrallaan? Tässä tilanteessa voit joko opettaa molemmille kissoille oman naksuäänen, jonka kautta ne tietävät kummalle tehtävä on tarkoitettu, tai vaihtoehtoisesti palkata molempia kissoja siitä huolimatta, että treenaat vain toisen kanssa. Jälkimmäisessä tilanteessa voit hyvin palkata toista kissaa siitä, että se odottaa rauhallisesti vieressä.

Positiivisen kouluttamisen kautta on myös hyvä lähestyä erilaisia epätoivottuja käyttäytymismalleja. Kieltäminen tai kissan säikyttely epätoivotun toiminnan lopettamiseksi voivat tulla meiltä ihmisiltä joskus jopa melkein luonnostaan – olemmehan kovin tottuneita kieltämään toisiamme – mutta eläimien kohdalla tämä on harvoin onnistunut ratkaisu. Kissa on osittain myös saaliseläin, joten vaaralla uhittelu voi nopeasti murentaa välillenne muodostunutta suhdetta. Suotuisampaa olisikin kieltämisen sijaan opettaa kissalle, mikä käytösmalli on halutumpi nykyisen käytöksen sijaan. Vakavien käytösongelmien kanssa kannattaa kuitenkin aina konsultoida myös osaavaa käytösneuvojaa sekä eläinlääkäriä.

Lue lisää kissan käytösongelmista blogitekstistämme "Kissa ei vittuile"


Voi olla, että mietit silti, miksi käyttää naksutinta. Eikö olisi helpompaa palkita kissaa pelkillä kehuilla tai ruoalla, ilman tällaisia turhia härpäkkeitä? Kouluttaminen onnistuu toki niinkin, mutta naksuttimella on ylimääräinen ässä hihassaan; se nopeuttaa oppimista. Nopeasta oppimisesta vastaa dopamiiniksi nimetty välittäjäaine, jonka on oppimisen lisäksi todettu parantavan myös keskittymiskykyä. Naksutinkoulutus vapauttaa dopamiinia aktivoimalla aivoissa erityisen järjestelmän, jota neurotieteilijä Jaak Panksepp kutsuu nimellä SEEKING. Järjestelmä saa aikaan odottavan ja positiivisen, jopa euforiaan verrattavan mielentilan – vähän kuin innostus joululahjojen avaamista odottaessa. Järjestelmän alaisuudessa ihmiset ovat kuvanneet tuntevansa olonsa luottavaiseksi, kuin he pystyisivät mihin vain. Toisin sanoen kouluttaminen on siis hauskaa! Lisäksi naksuttimen välittämä informaatio kulkee aivokuoren sijaan suoraan muistista ja tunteista vastaaville aivoalueille, ja vaikuttaa siellä mantelitumakkeeseen, joka vastaa ehdollistettujen vasteiden oppimisesta. Tällaista vaikutusta ei olla todettu ruoalla tai kehuilla.

Lisäksi naksutinkoulutus tukee eläimen oma-aloitteisuutta ja auttaa luomaan suhdetta eläimeen, joka stressaantuu helposti ihmisen läsnäollessa. Kouluttaaksesi sinun ei tarvitse olla kissan lähellä, vaan voit naksuttaa myös vaikka huoneen toiselta puolelta, mistä kissa ei välttämättä koe sinua yhtä suureksi uhaksi. Ja mikäli kouluttaminen saa sinut innostumaan, voit viedä taitojasi edemmäs ja alkaa kysyä kissan mielipidettä. Voit esimerkiksi lisätä kissan kokemaa hallinnan tunnetta opettamalla tämän antamaan suostumuksen tekemiisi hoitotoimenpiteisiin, kuten korvien puhdistukseen; tähän koulutusmetodiin voit tutustua nimellä startbutton behaviors. Kaiken kaikkiaan kouluttaminen voi siis olla sekä ihmiselle että eläimelle hauska työkalu hyvän ja kunnioittavan suhteen rakentamiseen.

- Alisa, Dewin sijaiskoti

Lue lisää Kissan aktivoinnista täältä

4. maaliskuuta 2021

Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä

Kissan turvallinen ja onnellinen elämä on yksi kiivaista puheenaiheista tänä päivänä, jossa vastakkain aseteltuna on kärjistetysti kissan valvomatta ulkoilu sekä ”sisälle sulkeminen”. Näiden asioiden sisintä tarkastellessa, ei monikaan väite tai aate ole niin mustavalkoista kuin ajatellaan, eikä kissan hyvinvointia ja turvallisuutta osata ehkä ajatella kokonaisvaltaisesti, vaan jäädään helposti tuijottamaan vain yhtä osa-aluetta kissan hyvinvoinnista.

Valvomatta ulkoilu asettaa kissan monille ulkona oleville vaaroille, taudeille sekä riskille, että kissa aiheuttaa omalla toiminnallaan vahinkoa ympäristölle Suomen luontoon kuulumattomana eläinlajina tai naapureille vieraillessaan oman kotipihan ulkopuolella reviiriään laajentaakseen.


Miuku, sokea kissa, soittaa kelloa.

On aika uudistaa omaa ajatusmaailmaa siitä ”kivikauteen” jääneestä ajatuksesta, jolla esimerkiksi kissan valvomaton omatoimi ulkoilu on kissan hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeinen seikka pohjautuen vain ajatukseen, että näin on aina ollut, kuten silloin kun orjat tai lapsen kurittaminenkin oli hyväksyttävää ennen niidenkin päivittymistä jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Sekä murtaa vanhoja uskomuksia siitä, millainen kissa on eläimenä ja mitä se tarvitsee aktiiviseen, hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, uuteen tutkittuun tietoon perustuen, riskeeraamatta kissan terveyttä tai henkeä turhaan.

Luonnonmukaisten tarpeiden tuominen ja lisääminen kissalle sisälle, lisää hyvinvoinnin kautta sen elinvuosia sekä takaa, ettei kissan tarvitse altistua ulkona vaaniville riskitekijöille kuten liikenteelle, petoeläimillä, kissavihaajille tai taudeille, ja saamme pitää nämä pienet naukujat mahdollisimman pitkään perheenjäsenenämme ja näin myös näytämme niiden olevan yhtä arvostettuja eläviä olentoja kuin muutkin ympärillämme.

Kissalle on helppoa ja halpaa lähteä tarjoamaan kaikkea sen lajinomaisiin tarpeisiin pohjautuvaa aktivointia, virikkeitä sekä toimintaa.

Turvallinen ulkoilu riippuu yksilöstä. Kissa voi nauttia hyvin paljon valvotusta valjasulkoilusta tai hyvin rakennetusta ja sisustetusta ulkoiluhäkistä, mutta yhtä lailla se voi myös stressaantua ulkona olevista muuttuvista olosuhteista ja sen vuoksi nauttia rauhallisesta elämästä sisällä. Eroavaisuuksien vuoksi onkin hyvä tutustua kissan elekieleen sekä tapoihin ilmaista stressiä tai mieltymyksiä. Kissojen kommunikaatiotavan opettelun lisäksi ulkoilua on hyvä harjoitella ja totutella pikkuhiljaa pienin askelin kissan ehdoilla.


Valjasulkoilu on kissalle turvallista.


Kissalle aivojumppaa
voi lähteä tarjoamaan erilaisin pelein, leikein tai temppukoulutuksella.
Voit opettaa kissalle temppujen muodossa erilaisia tärkeitä ja arkisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsienleikkuuta, harjausta tai vaikka kuljetuskoppaan menoa, mitkä helpottavat yhteiseloa myös jatkossa ja vähentävät kissan stressiä. Sekä mielen aktivoimiseksi voi kissalle opettaa ei niin tärkeitä, mutta hauskoja temppuja, kuten istuminen, tassun antaminen, maahan meno tai kieriminen.

Kissat ovat hajumaailman eläimiä ja saavatkin suurta mielihyvää erilaisesta nenätyöskentelystä tai vaikka hajuerottelusta ja nose workistä. 


Nose workin alkeet.


Nose work
tai hajuerottelu tarjoavat kissalle monipuolista lajityypilliseen hajukäyttäytymiseen pohjautuvaa tekemistä, josta kissa saa paljon mielihyvä hormoneja. Hajutyöskentely rentouttaa kissaa, sekä nostattaa aran ja pelokkaan kissankin itsetuntoa.

Hajuerottelussa opetellaan kissan kanssa tunnistamaan ja erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan ja Nose workissa näitä opeteltuja hajuja etsitään erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nose workissa pääset helpoiten alkuun yhdessä eläintenkouluttajan kanssa, sillä harrastuksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Pohjataidoksi hajuerotteluun voi kissan kanssa harjoittaa ruuan etsintää nenän avulla erilaisista peleistä, laatikosta tai asunnosta, näin kissan nenän käyttö vahvistuu. Kissojen Nose work -harrastuksen aloittamisesta on tulossa artikkelia Kissaliiton kissa-lehteen sekä Animal activen kotisivuille maaliskuun aikana.


Hajuerottelua.



Aktiivinen liikkuja tarvitsee paljon liikuntaa, hyppelyä ja saalistamista, joita voi yhdistää erilaisiin temppuihin, leikkeihin tai vaikka kissa-agilityyn.

Kissa-agility on laji, joka ei katso ikää, kokoa eikä rotua ja harrastus on helppo aloittaa jo siellä kotona, omatekoisten pahvi- tai kirjapino esteiden lisäksi voi esteinä kissalle käyttää esimerkiksi omia jalkoja, joiden yli hyppiä. Esteet on hyvä opetella ensin yksi kerrallaan, jonka jälkeen niistä voi muodostaa useamman esteen ratoja.

Virallisia agilityesteitä tärkeämpää harjoittelun aloitukseen on oikeanlainen motivaatio eli palkkio kissalle! Palkkiona voi toimia mikä vain, minkä kissa kokee oikeasti hyväksi palkaksi, esimerkiksi rapsutukset, ulkoilu, lelut, ruoka/herkut tai vaikka pelkästään yhdessä tekeminen, tarkkaile ja kokeile kissasi kanssa erilaisia palkkauskeinoja.

Virallisia kisaesteitä pääset kokeilemaan Suomen agilitykissojen järjestämissä kissa-agility kilpailuissa, sekä ainakin Pohjois-Suomessa Animal active järjestää kissa-agility-kursseja sekä kotikäyntejä ja heidän kauttaan on mahdollista tilata viralliset esteet ympäri Suomen.

Kissa-agilityn opettelusta ja aktivoinnista voi käydä lukemassa artikkelistani, joka on julkaistu Dali the adventure cat -sivustolla.


Neppis esteillä.


Tuo kissan luonnonmukainen ympäristö kotiin.
Kotona raapimapuut ja kissan nukkumapaikat voi sijoittaa paikoille, mistä kissa pääsee tarkkailemaan ympäristöään tai vaikka ikkunasta tähystämään lentäviä lintuja, lehtiä ja perhosia. Erilaisia kiipeily mahdollisuuksia voi rakentaa kissoille myös omaan sisustusmakuun sopivaksi, sillä valmishyllyjä, riippumattoja sekä erilaisia koppeja löytyy tänä päivänä useammalta taholta. 

Oman reviirin ja kotialueen merkkaaminen on kissalle tärkeää hajumaailman eläimenä, jota se toteuttaa esimerkiksi raapimalla tassuissa löytyvien hajurauhasten avulla merkitsemällä ja näin kertomalla oman alueensa rajoista. Myös ulosteilla ja virtsalla kerrotaan toisille kissoille erilaisia viestejä, siksi useimmiten kissan vessan ulkopuolelta löytyvät viestit ovatkin ns. hälytysmerkkejä jostain epämiellyttävästä, muuttuneesta terveystilanteesta, muuttuneesta asiasta kodin sisällä tai uhkailukeino toisille kissoille. Tarpeiden tekoa väärään paikkaan ilmetessä, tulee aina ensin sulkea pois muuttunut terveystilanne eläinlääkärissä, kuten virtsatieongelmat ja muut sairaudet.

Kaikki kissan merkkailukeinot - kynsiminen, puskeminen sekä virtsaaminen - on kissan osa sosiaalista kommunikaatiota ja viestintää, siksi niihin kaikkiin täytyy myös tarjota mahdollisuus. Kissan tarpeiden tekopaikka tuleekin olla iso, missä on paljon peittämismateriaalia, sekä tarpeiden tekopaikkoja tulee olla useita perheen kissamäärästä riippuen, ja niitä tulisi sijoittaa eri paikkoihin asuntoon.


Itse tehty aktivointipeli.


Kissa on sisimmässään saalistaja
, minkä vuoksi ruokailut olisi hyvä siirtää tavanomaisesta tylsästä ruokakupista, erilaisiin aktivointi- ja virikekuppeihin/peleihin, joita on helppo tehdä myös itse, vaikka pahvilaatikosta ja sanomalehdistä. Koko ajan saatavilla oleva ruoka nostaa helposti kissan painoa, mikä tuo mukanaan terveysongelmia, sekä aina saatavilla oleva ruoka voi saada kissan helpommin nirsoilemaan eli valikoimaan ruokaansa. 

Voit tarjota ruoan erilaisten temppujen ja leikkien päätteeksi, mukaillakseen kissan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä, sillä kissa saalistaa 5-30% hereillä olo ajastaan, aamu-sekä ilta hämärissä alle 30min kerrallaan. Kissa voi toteuttaa saalistuskäyttäytymistään eli saalistusketjua, saaliin etsiminen-tuijotus-vaaniminen-kiinni otto-tappaminen ja sen osa-alueita eri kerroilla, eikä aina tarvitse toteuttaa täydellistä ketjua.


Aktivointileluja.


Kissa voi siis yhdellä kertaa etsiä ja vaania, kun taas toisella kertaa saalistaa ja syödä. Kissat entisinä kuivanmaan eläiminä, ovat luonnostaan huonoja juomaan. Ne ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen saalistamastaan ravinnosta, jonka vuoksi kissan tulisi saada mahdollisimman paljon nestepitoista ruokaa kuten raakalihaa ja lihapitoisia säilykkeitä raksujen sijaan. Vesiastioita on kuitenkin hyvä tarjota useampaan eri paikkaan asuntoa ja juokseva vesi voi innostaa kissaa juomaan enemmän.
Riittävä nesteen saaminen ehkäisee munuais- ja virtsatievaivoilta.

Toteuttamalla ja täydentämällä luonnonmukaisia kissalle lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, luomme kissallemme monipuolisen, turvallisen sekä pitkän hyvän elämän niiltä osin, joihin voimme vastuuntuntoisena lemmikinomistajana vaikuttaa ja edistämme sen terveyttä.
Rutiininomaisella aktivoimisella lisäämme kissan hyvinvointia useilta osa-alueilta ja vähennämme kuormittavia stressitekijöitä, mikä vähentää sekä auttaa ongelmatilanteita ja ongelmakäyttäytymistä ja tukee myös kissan hyvää terveyttä.


Aktivointikello.


Monet ongelmakäytökset voivatkin johtua myös kissan terveydellisistä asioista, kissan omistajan onkin hyvä tutustua kissaa hankkiessaan myös kissan hyvinvoinnin kannalta terveydellisiinkin seikkoihin ja kissaa tulisi käyttää säännöllisin väliajoin terveystarkastuksessa, sillä terveystilanne vaikuttaa niin koulutettavuuteen sekä aktivointiin, mutta isoimpana kissan käyttäytymiseen. Kissa on huono näyttämään, jos terveydessä on jokin pielessä, siksi kissalle tulee aina ensin tehdä lääkärin terveystarkastus ja terveydellisten asioiden ollessa kunnossa, voidaan aktivointi ja kouluttaminen aloittaa.

Aktivoinnin lisääminen ja lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on hyvin helppoa, eikä siihen tarvita kalliita tarvikkeita, jos osaa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Tutustumiseen kissaa eläinlajina ja lemmikkinä, löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaista kirjallisuutta, nettiartikkeleita sekä sosiaalisesta mediasta erilaisia tieto ryhmiä, joista voi uutta tutkittua tietoa ja vinkkejä ammentaa. Lisäksi voi halutessaan ostaa erilaisia palveluja, esimerkiksi kissoihin erikoistuneilta ammattitaitoisilta eläintenkouluttajilta, jotka yhdessä kissanomistajan tai kissaa hankkivan kanssa rakentaa lajityypillisen ja turvallisen elinympäristön kodissa sisällä. Kouluttajat tarjoavat myös useammanlaisia, eri tasoisia kursseja vasta alkajista-jo edistyneimmille.


Pujottelutemppu.


Lue lisää aiheesta:

Suomen eläintenkouluttajat

Lista kissojen kouluttajista

Kymmenenvinkkiä aktivoida sisäkissaa

Kissan koulutus -Facebook-ryhmä

Kissan aktivointi -Facebook-ryhmä

- Jenni Yli-Tainio

Kirjoittaja on Animal Activen eläintenkouluttaja AT ja Suomen Agility Kissat ry:n rahastonhoitaja


Huli laineilla.



19. helmikuuta 2021

Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.


Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.


Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.


Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi



31. tammikuuta 2021

Kissa ei vittuile

Kissat eivät koskaan osoita mieltään. Kissojen käytökseen liittyvät ongelmat herkästi inhimillistetään, vaikka ne oikeasti liittyvät esimerkiksi kipuun, stressiin, pelkoon tai tylsistymiseen. Kissat eivät siis tietoisesti pyri ärsyttämään ihmistä. Niiden käytökselle ja ihmisen silmään typerälle toiminnalle on aina jokin syy, ja kissan omistajalla on vastuu selvittää se.


Kissa pissaa väärään paikkaan


Tämä on yleisin asia, jonka ihmiset kokevat kissan mielenosoittamisena. Ohipissailuun löytyy kuitenkin monia syitä. Kertaluontoisen ohipissan syynä voi olla säikähdys: esim. ukkonen, kova ääni rappukäytävässä tai oven paiskahdus. Voi myös olla, että kissa on säikähtänyt jotain ollessaan vessassa, ja se yhdistää negatiivisen kokemuksen vessaan, eikä voi siksi käyttää sitä. Tällöin kannattaa siirtää vessa toiseen paikkaan tai ottaa samalla kokonaan uusi vessa käyttöön.


Kissa on siisti eläin, joten väärään paikkaan pissaamisella kissa voi myös viestiä, että kissanvessa on liian likainen tai että viimeisestä hiekanvaihdosta on vierähtänyt liikaa aikaa. Joskus kissan ohipissailuun auttaa se, että lisää vessoja ja tarjoaa erilaisia vessoja käytettäväksi. Vessoja kannattaa olla yksi enemmän kuin kodissa on kissoja. Esimerkiksi siis kolmen kissan taloudessa olisi hyvä olla neljä vessaa. Joskus tilanteeseen auttaakin se, kun hiekkoja on erilaisia. On yleistä, että kissa käy pissaamassa tiettyyn vessaan ja kakkaamassa toiseen. Toisinaan kissa voi pissailla "yli laidan", jos vessassa ei ole kattoa, tai pissata katollisen vessan eteen. Tällöin kannattaa kokeilla erilaista vessaa.


Jos kissa ei ole leikattu, se voi merkitä reviiriään pissailulla. Kissa kannattaa aina leikata, sillä leikkaaminen vähentää kissan stressiä sekä sen elimistön kuormittuneisuutta. Kolleilla leikkuun myötä aggressiivisuus ja levottomuus vähenee ja kasvainriski pienenee. Naarailla kiima-ajat kuormittavat elimistöä hormonaalisesti kuin myös kissan kokeman stressin kautta. Jos kissalla ei ole tarkoitus teettää pentuja, ovat kiima-ajat sille käytännössä täysin turha stressin lähde. Naaraskissoilla etenkin varhainen leikkaaminen ehkäisee nisäkasvainten syntyä sekä kohtutulehduksen ja -syövän riskiä.


Kissa on saaliseläin, joten se piilottaa viimeiseen asti kipunsa. Kun kissa käyttäytyy poikkeuksellisesti, on aina syytä epäillä, että kissa tarvitsee eläinlääkäriä. Moni tulehdus ja sairaus voi oireilla kissalla siten, että kissa alkaa pissailla minne sattuu, ja pissat voivat olla esimerkiksi erityisen pieniä tai valtavan suuria. Myös harvakseltaan sattuvat hutipissat voivat kieliä sairaudesta tai kivusta. 


Stressi on yksi yleisimmistä syistä kissan ohipissailulle. Kissa on stressiherkkä eläin, ja se voi stressaantua esimerkiksi kiimasta, uudesta lajitoverista, muutosta tai kotona tapahtuvista muutoksista. Jotkut kissat stressaantuvat jopa siitä, jos huonekalun paikkaa vaihdetaan tai jos asuntoon tulee uusi huonekalu. Uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on selvä stressitekijä, ja siksi kissojen hidas tutustuttaminen on tärkeää. On myös mahdollista, että hyvin toimeen tulleet kissat lakkaavat tulemasta keskenään toimeen (esimerkiksi toinen kissa on käynyt jossain ja sen hajut ovat muuttuneet), ja kissa stressaantuu siitä. Jos kissakaveri kiusaa tai käyttäytyy esimerkiksi omien kipujensa takia aggressiivisesti toista kissaa kohtaan, saattaa toinen kissa alkaa oireilla ohipissailulla. Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa aiheuttaa kissalle idiopaattisen kystiitin. Kivuton.fi on tehnyt laajan listauksen siitä, miten idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan ja miten sitä hoidetaan.


Jos kissa puolestaan käy toistuvasti pissaamassa tiettyyn paikkaan, voi olla, että paikka/kohta/huonekalu on putsattu huonosti ja siihen on jäänyt hajuja, minkä takia kissa pitää esim. sohvaa vessanaan. Kun kissanvessa pestään, käytetään kloriittia. Mutta kun pestään kohta, johon ei haluta kissan pissaavaan uudelleen, käytetään etikkaa. Jos siis kissa pissaa esimerkiksi sänkyyn, kannattaa kaikki mahdollinen heittää pesuun ja laittaa huuhteluaineeksi reilusti etikkaa. Samalla kannattaa vielä suihkutella 50:50-vesi-etikka-liuoksella sänkyä. Jos on mahdollista, kannattaa kaikki, mihin pissa on osunut, uittaa vesi-etikka-liuoksessa.


Pissattuun kohtaan voi myös kaataa reilusti ruokasoodaa, sillä se imee ja neutralisoi hajuja. Kun ruokasooda on kuivunut, se voidaan vain imuroida pois. Huom! Ruokasooda saattaa muokata tekstiilin väriä.


Kissa raapii sohvaa, pudottelee tavaroita tai hyökkii ihmisten jalkoihin


Toisin sanoen kissalla on tylsää. Kissa on voinut myös oppia, että pudottamalla tavaroita se saa huomiota. Lisäksi kissalle raapiminen on lajityypillistä käytöstä. Kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttaakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa. Kissa tarvitsee aktivointia. Dewillessä on julkaistu aikaisemmin kattava blogiteksti siitä, miksi kissa tarvitsee aktivointia ja miten eri tavoin kissaa voikaan aktivoida.


Kissa metelöi öisin


Kissa on yöeläin, ja vanhallekin kissalle voi iskeä tarve juosta ympäri asuntoa pukitellen kuin poni ja huutaen kuin susi. Kissaa voi ohjata ihmisen kanssa samanlaiseen vuorokausirytmiin, kun kissalla on tiettyjä rutiineja päivänkulussa (esim. ruoka-ajat) ja kun kissaa aktivoidaan päiväsaikaan ja erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa. Toisinaan talon ainut kissa voi huutaa yksinäisyyttään öisin, kun ihmiset ovat nukkumassa eikä tällä ole lajitoveria seuranaan. Tätä ilmenee erityisesti silloin, jos kissa on tottunut lajitoverin seuraan tai kun kissanpentu muuttaa erilleen emostaan.


Naaraskissa voi metelöidä erityisesti öisin, jos sillä on kiima. Kolleilla puolestaan on ilman kastrointia käynnissä tavallaan jatkuva halu päästä lisääntymään, ja se voi haistaa pitkältäkin kiimaisen naaraan ja kutsua sitä luokseen. Kissan leikkauttaminen on tärkeää, sillä leikkaamattomuus aiheuttaa kissoille turhaa stressiä.


Jos kissa alkaa yhtäkkiä "huutaa" tai pitämään huutokonsertteja esimerkiksi juuri öisin, taustalla voi olla jokin syy, mikä tarvitsee eläinlääkärikäyntiä. 


Kissa käyttäytyy aggressiivisesti


Dewi ry:lle tulee vuosittain lemmikkikissoja, jotka ovat omistajien mielestä olleet aggressiivisia ja arvaamattomia. Aggressiivisuuden syy on tähän mennessä ollut aina joko stressi tai kivut. Kun kissa pääsee stressittömään ympäristöön, kissasta kuoriutuukin aivan erilainen persoona. Stressittömässä ympäristössä kissa saa omaa tilaa, sitä ei pakkokäsitellä (eli ei silitetä, halata tai nostella väkisin), sillä on tarpeeksi piilopaikkoja ja esimerkiksi sen vessa ja ruokakupit ovat rauhallisissa paikoissa. Toisinaan aggressiivisen käytöksen taustalla onkin esimerkiksi kipeä suu, virtsatietulehdus, tulehtunut haava tai allergian aiheuttamat iho-ongelmat.


Kannattaa lukea blogitekstimme Arka kissa ja kesyyntyminen.


Kissa piereskelee


Kissan ei kuulu pieriä. Siinä missä pierut ovat ihmisille normaalia ruuansulatuselimistön toimintaa, kissan pierut puolestaan kertovat ruuansulatusongelmista. Jos kissa piereskelee, kissan ruokavaliota tulee muuttaa (esimerkiksi viljattomaan ja sokerittomaan ruokaan) tai estää se, ettei kissa pääse syömään esimerkiksi koiran ruokaa tai ihmisten jämiä. Kissan suoliston hyvinvointia voidaan tukea maitohappobakteereilla ja inuliinia sisältävillä valmisteilla.


Kissa hinkkaa takamustaan/ulosteitaan mattoon


Kun kissa hinkkaa peräpäätään lattiaa vasten, suurella todennäköisyydellä kissalla on sisäloisia tai kissalla on jonkin muun syyn takia ripulia, mikä aiheuttaa kutinaa peräpäähän. Myös virtsatietulehdus aiheuttaa joillain kissoilla takamuksen hinkkaamista.


Jos madotuksesta on pitkä aika, kissa kannattaa madottaa Axilurilla kolme päivää ja kahden viikon kuluttua toiset kolme päivää. Muista pestä kissanvessat ja vaihtaa hiekat aina pari päivää Axilur-kuurin jälkeen.


Kissa oksentelee


Usein kissa oksentaa sohvalle, sängylle tai matolle siksi, että se saa alustasta paremman otteen, kun sen koko kroppa liikkuu kakoessa ja oksentaessa.


Kissat ovat siistejä eläimiä, minkä takia ne pesevät itseään suhteellisen usein. (Jos kuitenkin kissa pesee itseään jatkuvasti tai pesee jotain tiettyä kohtaa paljon, taustalla voi olla stressi tai sairaus.) Peseytymisen takia kissat nielevät omia karvojaan, minkä takia jotkut kissat oksentelevat karvapalloja/-pötkylöitä.


Karvapallo-oksennuksia voi vähentää monilla tavoin. Kissaa kannattaa harjata, jolloin irtokarvat eivät mene sen suolistoon. Kissalle voi myös antaa ohranruohoa natusteltavaksi ja lisäksi kissoille on olemassa monenlaisia "anti hairball"-ruokia, jotka ehkäisevät karvapallojen syntymistä.


Jos kissan ravinto ei ole laadukasta, sen turkki kärsii siitä, jolloin irtokarvaa tulee paljon enemmän. Tämän takia kissa peseytyessään nielee paljon karvoja, mikä puolestaan aiheuttaa karvapallo-oksennuksia.


Jos oksennukset eivät ole karvapitoisia, voi syynä oksentelulle olla sisäloiset, ahmiminen, epäsopiva ruoka, ummetus, vierasesine suolistossa tai jokin sairaus. Sisäloisista pääsee madotuskuureilla, ahmimista voi puolestaan hillitä kissan ruokailun aktivoimisella. Kannattaa huolehtia, että kissa syö vain kissoille tarkoitettua ruokaa ja että ruoka on oikeanlämpöistä. Jos raakaruoka on liian kylmää, kissan vatsa ei kestä sitä.


Kissa pakenee kättä tai ei halua olla sylissä


Kaikki kissat eivät ole silitettäviä sylikissoja, ja se on ok. Jos kissa on muuten rento, sitä ei tule pakkokäsitellä, vaan sille pitää antaa aikaa. Voi olla, että jossain kohtaa kissasta tulee siliteltävä, mutta voi olla, ettei kissa koskaan tule välittämään kosketuksesta. Usein ihmisillä on tapana hakea itselleen mielihyvää silittämällä kissaa ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä kissa haluaa.


Kissaa voi yrittää houkutella kiinnostumaan ihmisestä ja kosketuksesta herkkujen tai leikin avulla. Yksi kissanomistajan tehtävistä on kuitenkin oppia tulkitsemaan kissaa: milloin kissa haluaa tulla kosketuksi ja milloin ei. Vaikka kissa makoilisi lattialla vatsa pystyssä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se haluaisi saada maharapsutuksia.


Kissa nirsoilee


Kissoilla on makumieltymyksiä samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Toiset pitävät kanasta, toiset kalasta. Toiset pitävät pateista, toiset lihanpaloista kastikkeessa, toiset eniten kuivaruuasta. Uuteen ruokaan totuttelu onnistuu yleensä parhaiten siten, että aluksi vanhaan ruokaan sekoitellaan nokare uutta ruokaa sekaan, ja vähitellen päivien kuluessa kasvattaa uuden ruuan määrää lautasella.


Kissan nirsoiluun auttaa säännölliset ruoka-ajat, eli kissalle ei pidä esimerkiksi pitää ympäri vuorokauden “raksubuffettia”. Nirsoiluun auttaa myös ruuan tarjoaminen aktivoimalla (ks. aikaisemmin mainittu blogiteksti Kissan aktivoinnista), ja kissan aktivointi leikittämällä ennen ruokailua. Näin kissa pääsee “saalistamaan” ja saa palkkioksi ruuan eli saaliin.


Kissan tunne-elämä


Mikä on mielenosoittamista ja mikä tunteiden ilmaisua? Kissat eivät osoita mieltään: ne eivät kosta eivätkä pyri ojentamaan ihmistä. Kissoilla on kuitenkin tunne-elämä. Ne tuntevat iloa, innostusta ja kiintymystä. Ne myös suuttuvat, pettyvät ja pelkäävät. Esimerkiksi jos kissa on hiipinyt syömään jotain, mitä se ei saisi syödä, ja siirrät kissaa, kissa saattaa ilmaista tunnetilaansa sähinällä. Mutta kissa ei kuitenkaan tilanteen jälkeen osoita mieltään esimerkiksi pissaamalla seinään tai tönäisemällä kahvikupin pöydältä. Sähinä on reaktio, mielenosoitus on valinta.


- Linda, Dewi ry:n tiedottaja (sijaiskotitiimimme suurella avustuksella)