19. joulukuuta 2021

Kissa ja joulu

Joulun viettoon liittyy monia seikkoja, joita kissan omistajan tulee ottaa huomioon eri tavalla, kun muiden ihmisten. Miten sitten voi valmistautua kissaturvalliseen jouluun? Tästä blogitekstistä löytyy muutamia huomionarvoisia ohjeita haitallisten asioiden muokkaamiseksi kissojen kannalta turvallisemmiksi.

Kissa joululahjana

Kissan hankkiminen on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen toiseen elävään olentoon, jonka hyvä hoito vaatii aikaa, omistautumista sekä rahaa. On siis erittäin tärkeää, että kissan jatkossa omistava henkilö on itse mukana päätöksentekoprosessissa, sekä valitsemassa itselleen sopivaa kissakumppania. Jokainen kissa on kuitenkin omanlaisensa luonne. On sekä uuden omistajan että kissan etu, että pyritään löytämään luonteeltaan ja tarpeiltaan mahdollisimman hyvin uudelle omistajalle sopiva kissa. Jos kuitenkin koet kissan olevan se ainoa vaihtoehto lahjaksi ja uuden omistajan suurin toive, anna lahjaksi fyysisen kissan sijaan, vaikka lahjakortti, missä lupaat auttaa oikean kissan etsimisessä, valinnassa tai vaikka tarvikehankinnoissa tai tulevissa eläinlääkärikuluissa. 

Muistathan myös, että kissalla tulee aina olla aikuinen ihminen päävastuussa hyvästä hoidosta. Kissa ei ole siis sopiva lahja lapselle, ellei sillä ole aikuista huolehtimassa hoidosta.


Rusina oli lahja omistajalleen. Adoptioprosessi hoidettiin niin,
että tuleva omistaja oli koko prosessin ajan mukana.


Joulukasvit

Suurin osa jouluun liittyvistä kasveista on myrkyllisiä. Näihin kuuluu mm. amaryllis, hyasintti, liljat, misteli, orjanlaakeri, marjakuusi, jouluruusu ja joulutähti. Joulukasveista on kuitenkin mahdollista nauttia myös kissallisissa kodeissa käyttämällä hieman aikaa sijoittelun miettimiseen. Myrkylliset kasvit voi sijoittaa amppeleihin tai kaappien päälle, mihin kissat eivät pääse käsiksi. Pienempiä kasveja voi myös peittää kuvulla, kunhan varmistaa ettei kissa saa sitä kaadettua pois kasvin päältä. Myös erilaiset purkkiin sijoitetut kasvit soveltuvat tähän hyvin. 

HUOM! Liljat ovat hyvin myrkyllisiä kissoille ja minkä tahansa osan syöminen voi aiheuttaa akuutin munuaisvaurion! Liljoja ei tulisi tuoda lainkaan samaan tilaan kissojen kanssa.

Lahjat

Lahjapaketeissa käytettävät koristenarut ovat kissoista usein hyvin mielenkiintoisia. Värikkäitä, kimaltavia ja houkuttelevasti paketin kyljestä roikkuvia naruja voi olla vaikeaa vastustaa. Lahjanaruissa on kuitenkin oma vaaransa, sillä ne voivat aiheuttaa haavoja kissan suuhun. Pahimmillaan nieltynä narut ja lahjapaperin palat voivat aiheuttaa suolitukoksen, jonka poistamiseen vaaditaan leikkaushoitoa. 

Kissaa kannattaa leikittää sille tarkoitetuilla turvallisilla leluilla myös joulun aikaan. Lahjanarut tulee kerätä pois ja valvoa ettei kissa pääse niihin käsiksi myöskään ennen lahjojen avaamista.

Joulukuusi

Joulukuusi aiheuttaa haasteita useammalla tavalla. Se kannattaa pystyttää tukevasti, sillä kissan silmissä se saattaa näyttää uudelta mielenkiintoiselta kiipeilypuulta. Kissan kuusihyppelyihin olisi hyvä varautua niin, ettei kuusi pääse kaatumaan riekkumisen seurauksena. Kuusen voi kiinnittää narulla seinään tai kattoon kaatumisen estämiseksi.


Mio di Vemo vahtii joulukuusta. Joulukuusen jalka on turvallinen, 
eikä kissa pääse juomaan kuusen kasteluvettä.

Joulukuusessa käytettävät koristeet saattavat myös kissan kynsissä tipahtaa kuusen oksilta. Lasiset koristeet voivat särkyessään aiheuttaa vaaraa kissan tassuille ja muissa koristeissa voi olla naruja tai muita irtoavia osia, joita kissa saattaa saada syötyä. Näissä tapauksissa riski suolitukokseen on aina olemassa. Myös kuusen koristenarut ja jouluvalot voivat olla joistakin kissoista kiinnostavia. Jos huomaat kissasi leikkivän koristeilla, nosta ne korkeammalle kuuseen kissan ulottumattomiin tai kokonaan pois näkyvistä, jos kissa ei muuten jätä niitä rauhaan. Turvallisimpia materiaaleja joulukoristeisiin ovat olki, puu tai vahva muovi.

Kuusi itsessään on myös riski kissalle. Kuusen neulaset eivät sula kissan elimistössä ja voivat terävinä lävistää kissan suoliston. Pihka ja kuusen jalassa oleva kasteluvesi voivat myös aiheuttaa kissalle myrkytysoireita. Lakaisemalla varisseet neulaset ja estämällä pääsyn kuusenjalan vesikippoon parannat kissan mahdollisuuksia selvitä joulusta hyvissä voimissa.

Kynttilät

Avotulessa on vaaransa aina myös joulun ajan ulkopuolella. Kissa ei välttämättä osaa varoa kynttilää ja voi sen seurauksena polttaa itseään tai kaataa kynttilän ja sytyttää jotain muuta palamaan. Etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla ei ole hahmotusta siitä missä niiden karvat leijuvat. Näin ollen, vaikka kissa osaisi väistää kuumaa ilmaa naamatusten kynttilän kanssa, saattaa se silti huitaista sitä hännällänsä kääntyessään. Kynttilät ovat turvallisimmillaan paikoissa, mihin kissat eivät pääse. Myös ledikynttilät ovat hyvä ja turvallinen vaihtoehto.


Ledikynttilöiden lähellä kissakin voi olla turvallisesti.

Jouluruuat

Perinteisessä jouluruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, jotka eivät ole kissankaan terveydelle hyväksi. Ne aiheuttavat yhtä lailla myös kissoille ruuansulatus vaikeuksia ja pidemmän päälle haiman ja maksan ongelmia sekä ylipainoa. Ruuassa oleva sipuli voi aiheuttaa kissoille anemiaa. Katso siis, ettei kissa pääse huomaamatta ratsaamaan pöytäkunnan lautasia ja viemään viimeisiä ruuan rippeitä ennen astioiden pesua.

Suklaa on kissoille myrkyllistä ja voi aiheuttaa pahoja myrkytysoireita. Myrkytyksen vakavuus riippuu syödyn suklaan määrästä. Älä siis jätä konvehtirasiaa pöydälle vahtimatta. Myrkytyksen oireena voi olla kouristelua, oksentamista, kuolaamista, ripulia, sydänoireita jopa tajunnan menetys tai kuolema on mahdollista.

Näiden lisäksi erilaiset hiivataikinat voivat aiheuttaa alkoholimyrkytyksen kissalle. Rusinat ja viinirypäleet kuuluvat kissoille myrkyllisiin ruokiin ja saattavat aiheuttaa myrkytysoireita. Pähkinöiden suurin vaara on suolitukoksen mahdollisuus, ellei kyseessä ole macadamiapähkinät, jotka voivat sen lisäksi aiheuttaa oksentelua, ripulia, tärinää ja voimattomuutta.

Juhlapäivästressi

Joulun stressi saattaa ulottua kissaankin, vaikkakin eri tavalla, kun joulua rakentaville ihmisille. Omien ihmisten stressi voi tarttua, mutta myös muuttuneet rutiinit ja mahdolliset vieraat ihmiset voivat aiheuttaa stressiä. Kissalle kannattaa siis varmistaa oma rauhallinen paikka, mihin sen on mahdollista vetäytyä esimerkiksi hälisevästä ihmispaljoudesta tai liian läheisiksi käyvistä lapsista. Hiekkalaatikolle ja ruoka- sekä vesikupille pääsy tulee varmistaa ja vaikka siirtää niitä vieraiden kyläilyn ajaksi kissan oman turvapaikan lähelle. 

On myös hyvä etukäteen kertoa vieraille oman kissan luonteesta sekä sen tarpeista oman tilan ja huomioinnin suhteen. Etenkin lapsille, joilla ei ole kokemusta kissoista, on hyvä kertoa miten kissaa sopii lähestyä ja mistä tietää milloin kissa haluaa omaa tilaa.

Jos kissa on arka ja tiedät sen stressaantuvan tulevista juhlapäivistä, voit käyttää myös esimerkiksi erilaisia feromonivalmisteita laskemaan kissan stressitasoa. Silloin, jos itse lähdet kissan kanssa sukuloimaan, selvitä etukäteen mihin vierailun kohteena olevalla paikkakunnalla pyhien aikana pääsee päivystykseen. Näin sitä ei tarvitse alkaa selvittämään silloin, kun on jo hätä kädessä.

Sakariina Liukkala, sijaiskotivastaava/hallituksen jäsen


Lähteet:

https://firstvet.com/fi/artikkeleita/joulun-erikoisartikkeli-kissanomistajille

https://omaelainklinikka.fi/joulu-kissan-kanssa/

https://www.agria.fi/kissa/artikkeleita/sairaudet-ja-terveys/joulun-vaaroja-kissoille/ 

https://www.zooplus.fi/tietonurkka/kissat/kissanpito-kissan-kissanpennun-adoptointi/turvallinen-joulu-kissan-kanssa 


8. joulukuuta 2021

Kissa palaa yhdistykselle

Yhdistyksellämme on tällä hetkellä useampia kissoja, jotka ovat adoptoinnin jälkeen palautuneet Dewille. Viimeisen viiden vuoden aikana yhdistykselle palanneita kissoja on hieman alle 20 eli 0,5 % uuteen kotiin muuttaneista kissoista. Alhaisen luvun syynä on perusteellinen adoptioprosessimme, jossa on useita vaiheita ja mahdollisuuksia perääntyä niin yhdistyksellä kuin adoptioehdokkaallakin.
Nopein palaaja on tullut takaisin sijaiskotiin 24 tunnin kuluttua adoptiopapereiden allekirjoittamisesta. Joskus kissat taas palautuvat yhdistykselle useiden vuosien jälkeen.
Kun kissojen paluusta kerrotaan sosiaalisessa mediassa, saadaan pahimmillaan syytöksiä siitä, kuinka kissoihin ei osata sitoutua tai omistaja on huono. Suurimmassa osassa tapauksista kyse ei ole omistajien epäonnistumisesta tai sitoutumisen puutteesta. Yleisiä syitä ovat elämäntilanteen muutokset, lemmikkien väliset kemiat, allergioiden puhkeaminen tai kissan arkuuden yllättäminen.

Grace palasi yhdistykselle ensimmäisestä kodistaan useita vuosia sitten.
Sen jälkeen Gracesta kuoriutui valloittava ja asenteellinen kissamummo,
joka pääsi viettämään ikäpäiviään vielä uuteen kotiin tänä syksynä.


Elämäntilanne muuttuu

Dewillä pisimpään ollut kissa on Grace. Hänen yli 5 vuoden yhdistyksellä oloaika koostuu kahdesta osasta. Grace, kuten useampi muukin kissa, on palannut yhdistykselle takaisin elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Kaikkia elämäntilanteen muutoksia ei pysty ennakoimaan ja toisaalta aina ei pystytä ennakoimaan, miten kissa niihin reagoi. Varsinkin arkojen kissojen kohdalla tietyt elämäntilanteet, kuten vaikka perheenlisäys, voivat olla äärimmäisen stressaavia ja silloin tulee ajatella myös kissan parasta.

Toisaalta seuraa ja aktivointia vaativalle kissalle voi olla hurjan stressaavaa, jos paljon kotona aikaa viettävä omistajapariskunta muuttuu reissutyötä tekevään omistajaan. Tällöin pitää miettiä, halutaanko kissan elävän stressaavassa ympäristössä vai etsitäänkö sille uusi koti. Varsinkin, jos kissa on ollut omassa kodissaan jo pidempään, mahdollisesti vuosia, näissä päätöksissä ei edetä kepeästi vaan omistaja voi monen kuukauden ajan empiä päätöstä luopua kissasta. Pohditaan monesti, että jos vielä yritettäisiin jotain kikkakutosta.

Aralle kissalle uuden kodin löytyminen ei ole yhtä yksiselitteistä kuin kesylle nuorelle kissalle, eikä omistajan lähipiiristä välttämättä löydy kissalle sopivaa kotia. Tilanne kissan uudelleensijoittelusta voi tulla eteen nopeastikin esim. omistajan vakavan sairastumisen tai menehtymisen sattuessa kohdalle. Silloin on monesti kissan etu, että se voi palata yhdistykselle uudelleen etsimään kotia.


Piki oli ensimmäistä kertaa sijaiskodissa ollessaan sähisevä rohkelikko.
Nyt toisella kierroksella Piki ei kokenut tarvetta puolustaa rajojaan sähinällä,
vaan tarkkaili mieluummin tilannetta ensin piilosta.

Uudet  ja vanhat nelijalkaiset perheenjäsenet

Joskus uusi koti ja siellä olevat uudet perheenjäsenet (toiset kissat tai koirat) osoittautuvat adoption jälkeen ”yhteensopimattomiksi”. Joskus yhdistyksen edustajan ohjeita totuttamisesta ei ole uskottu lainkaan ja suoraan todetaan, etteivät eläimet tule toimeen keskenään. Osan kanssa taas tehdään kaikki temput, mitkä vain ”oppikirjasta” löytyy ja Dewin aktiivit ovat tukena kuukausi kaupalla ennen kuin todetaan, että kissan on parempi palata yhdistykselle. Monesti tällaisia omistajia harmittaa, ettei totuttaminen onnistunut ja epäonnistumisen tunteet ovat läsnä, kun pohditaan kissan palaamista yhdistykselle.

Vaikka kuinka huolella yritettäisiin pohtia, sopivatko eläinten luonteet yhteen ja ottaa huomioon niiden molempien tarpeet kaverin suhteen, niin meillä ei ole kristallipalloa, jonka avulla voisimme todeta matchin olevan täydellinen. Joskus ne uudet perheenjäsenet tulevat kuvioon vuosien päästä, esim. kun kaksi kissanomistajaa päättää lyöttäytyä asumaan saman katon alle. Varsinkin jos eläimiä on useampia, voi osalla kemiat kohdata hyvin ja joskus taas aiemmin kaveruksina olleet kissat voivat päätyä toistensa vihamiehiksi.

Myös isommassa kissaporukassa yhden kissan poismeno voi laukaista muutosten ketjureaktion, missä loppuporukan laumadynamiikka muuttuu radikaalisti. Niissä tilanteissa, kun kissasta joudutaan luopumaan, monesti porukan tasapainottava voima poistuu ja  aktiivinen/aktiiviset jäsenet alkavat kiusata rauhaa rakastavaa yksilöä. 

Näissä kahdessa tapauksessa olemme ottaneet vastaan palaajina niin niitä aktiivisia riiviöitä, jotka ovat härkkimisellään stressanneet muita kissoja kuin kissoja, joita muut kissat ovat taloudessa kiusanneet jollain tavalla. Myös kodinvaihtajina tulee jonkin verran porukassa sorrettuja kissayksilöitä. Jälkimmäisessä tapauksessa kissa on yleensä jo tovin jossain piilossa tai turvasaarekkeella kyhjöttänyt kaveri, joka on päässyt käymään vessassa ja ruokakupilla vain salaa muilta. Pahimmillaan näillä kissoilla on lihaskatoa, anturoihin kasvaneita kynsiä, huonokuntoisia turkkeja ja virtsatiesairauksia pidättämisen seurauksena.


Sipi rohkaistui hyvin nopeasti yhdistykselle palaamisen jälkeen leikkien ja herkkujen kautta.
Hän tuki arempaa Piki veljeään uuteen paikkaan tottumisessa.

Allergia

Eläinallergia on syy, minkä vuoksi kissoja palaa jonkin verran. Joskus lievä allergia on ollut jo tiedossa adoptiohetkellä, mutta oireilun pahentuminen on tullut yllätyksenä. Osalla taas ei ole ollut tietoa, että he ovat allergisia kissoille ennen kuin ovat asuneet sellaisen kanssa pidempään.

Paha allergia itsellä tai lapsella on ylivoimaisesti suurin syy, minkä vuoksi ihmiset ilmoittavat voivansa luopua kissasta niin, että se muuttaa uuteen kotiin.


Kissan arkuus yllättää

Dewin kissoista todella monet ovat jonkin verran arkoja taustansa vuoksi. Aikuiset populaatiokissat harvemmin ovat ensimmäisenä tulossa silitettäväksi uusien ihmisten kohdalla vaikka ne sijaiskodissa olisivat kesyyntyneet jo silitettäviksi kissoiksi. Siihen pisteeseen pääseminen on voinut viedä kuukausia ja pyrimme kertomaan tämän aina rehellisesti kotiehdokkaalle. Kerromme, että kissa on kotitapaamisella todennäköisesti piilossa ja että se voi hyvin ensimmäiset kuukauden uudessa kodissa käyttäytyä samalla tavalla. Joidenkin kissojen tapauksessa kerromme suoraan, ettemme voi taata, että kissaan saa koskaan koskea. Ei ole kissan edun mukaista valehdella tai peitellä totuutta.

Tästäkin huolimatta vuosittain useat adoptioprosessit tyssäävät kotitapaamisen kohdalla siihen, että kissa on arka. Vieraita sängyn alta kuikuileva kissa on kauhistus. Osa kotiehdokkaista kuitenkin hyväksyy nämä faktat  ja moni kissa saakin uuden kodin. Pyrimme jakamaan osaamistamme arkojen kissojen kohtaamisesta ja kesyyntymisestä tuleville kodeille.

Valtaosa uusista kodeista on aivan LOISTAVIA koteja, jossa arempi kissa saa olla juuri sellainen kuin on. Osa on tarkoituksella hakenutkin arempaa kissaa ja olemme saaneet mm. iloisia uutisia useita vuosia sitten adoptoiduista kissoista, joita on saanut ensimmäistä kertaa silittää.

Kuitenkin jonkin verran on niitä koteja, joissa

- ei malteta odottaa kissan kesyyntymistä, vaan pakotetaan kissaa kontaktiin - lopputuloksena jäätyvä ja peloissaan oleva kissa, joka ei koskaan opi luottamaan ihmiseen

- ei osata tukea kissan rohkaistumista ihmistä kohtaan, jotta se palaisi samalle tasolle kuin mitä se on sijaiskodissa ollut, mutta ei huomata myöskään kysyä apua yhdistykseltä 

-  ei lopulta oltukaan hyväksytty faktaa, että kissa tuskin on kuukauden, puolen vuoden tai vuoden kuluttua silitettävä.

Osa näistä kissoista palaa yhdistykselle parin kuukauden kuluttua, osa taas vuosien päästä. Toiset kissat ovat todella nopeasti kodinetsintäkunnossa ja kesympiä sijaiskodissa kuin koskaan aiemmassa kodissa. Joidenkin kissojen tapauksissa taas tehdään pitkään töitä sen kanssa, että kissan luottamus ihmisiin palaa.


1. marraskuuta 2021

Milloin kissanpentu on valmis uuteen kotiin?

Pentutietoa osa 1

Vuosittain tulee vastaan ihmisten juhlakuvia uusista perheenjäsenistä: kissanpennuista, jotka ovat selvästi liian nuoria muuttamaan pois emon ja sisarusten luota. Osittain tässä on kyse tietämättömyydestä ja osittain välinpitämättömyydestä. Ostajan tulisi aina selvittää, mikä on halutun eläimen sopiva luovutusikä ja millainen ympäristö on sille sopiva. Kissan arvo on kuitenkin vielä niin huono, ettei kissanpentujen kohdalla tulevasta lemmikistä ja sen tarpeista selvitetä välttämättä yhtään mitään. 


Kuvassa olevat kissanpennut ovat noin 8 viikon ikäisiä.


Suomessa kissanpennun suositeltu luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Suositus on tehty 2017 julkaistun tutkimuksen pohjalta, jossa todettiin monien käytöshäiriöiden todennäköisyyden lisääntyvän kissoilla, jotka oli luovutettu ennen 14 viikon ikää. Tässä Milla Salosen tutkimuksessa todettiin mm seuraavaa: Alle 8:n viikon ikäisenä luovutetuilla pennuilla todettiin enemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Näillä kissoilla oli myös useammin omistajan raportoimia käytösongelmia kuin 12 viikon iässä luovutetuilla. 14-viikkoisina tai myöhemmin luovutetuilla kissoilla todettiin vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna 8:n vko iässä luovutettuihin. Eroa käytöksessä syntyi vielä 12 ja 14 viikon luovutusiän välillä. 14 viikon iässä luovutetuilla oli niin ikään vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan ja vähemmän pakko-oireita, kuten liiallista nuolemista ja kankaiden tai esimerkiksi ihmisten hiusten imeskelyä.


Kissanpentu oppii vielä paljon emolta ja sisaruksilta 12 viikon jälkeenkin. Esimerkiksi kissojen kieli, eli se miten kissat ymmärtävät toisiaan, kehittyy vain kontaktissa toisiin kissoihin. Liian aikaisin vieroitetuilla pennuilla voi herkemmin tulla ongelmia muiden kissojen kanssa eläessä, sillä ne eivät välttämättä ymmärrä toisten kissojen kommunikaatiota. Ne myös stressaavat herkemmin ja saattavat oireilla virtsaongelmien kautta tai käytöshäiriöillä muita kissoja tai ihmisiä kohtaan.


Salosen tutkimuksen pohjalta kissanpennun luovutusiän suositus on nostettu 14 viikkoon. Tutkimus on kuitenkin sen verran tuore, että netistä löytyy edelleen vanhentunutta tietoa luotettavienkin lähteiden sivuilta. Vanhoissa artikkeleissa saatetaan kertoa oikean luovutusiän olevan 12 viikkoa. On siis oltava tarkkana netissä selatessaan, että huomioi artikkelin kirjoitusvuoden eikä usko vanhentunutta tietoa. 


Tässä kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja näyttävät siis minikokoisilta aikuisilta kissoilta.


Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ottaa kantaa kissojen luovutusikään: “Kissanpennun luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Sitä nuorempi pentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Vaikka pennut söisivät jo kiinteää ravintoa, eikä emo enää ehkä imetäkään, on emolla ja sisaruksilla korvaamaton merkitys pennun henkiselle kehitykselle.”


Huolimatta varsin yhtenäisestä linjauksesta luovutusiän suhteen, valitettavan usein näkee edelleen kuvia aivan liian varhain luovutetuista pennuista. Pahimmillaan pennut ovat alle 8-viikkoisia. Miten sitten tunnistat 14 viikon ikäisen pennun?


  • Pentu on painoltaan 1,4 - 2 kg välillä, se painaa siis enemmän kuin litran maitotölkki.

  • Pennun silmät eivät ole enää siniset. Sinisilmäisillä roduilla asia on eri, mutta muuten pentujen silmien väri alkaa vaihtua pois sinisestä 7-8 viikon iässä.

  • Kissan ruumiinrakenne muistuttaa aikuista kissaa, pentupyöreys on jäänyt pois.

  • Kissan turkki vastaa aikuisen kissan turkkia, pentukarva on vaihtunut kokonaan pois.


Tutkimuksen kissojen luovutusiän vaikutuksesta käytökseen voi lukea täältä.


Lähteet:


http://viiruvarpaat.blogspot.com/2017/09/luovutusian-nostamisella-parempaa.html?m=1plop


https://www.sttinfo.fi/tiedote/kissojen-ja-koirien-kayttaytyminen-on-monen-tekijan-summa-ympariston-ja-periman-vaikutukset-samanlaisia-kummallakin-lajilla-ja-samoja-tuloksia-saatu-myos-ihmisilla?publisherId=3747&releaseId=69893724


https://sey.fi/kissa/kissan-luovutusika-on-kolme-kuukautta/



21. lokakuuta 2021

Kissa Euroopan kulttuurin juurilla

 

Kissa ja uskonnot ovat liittyneet toisiinsa kautta historian. Antiikin Kreikassa kissa yhdistettiin viisauden ja Ateenan suojelija Athene-jumalattareen. Häntä kutsuttiinkin loistavasilmäiseksi Atheneksi. Athene ei ollut ainoa jumalatar, jolla oli yhteys kissaan antiikin Kreikassa. Kissa liitettiin myös Artemikseen. Artemis oli lasten ja synnyttäjien suojelija sekä kuun ja metsästyksen jumalatar. Antiikin kreikkalaiset harjoittivat metsästystä, ja myös Artemis metsästi nymfiensä kanssa antiikin mytologian mukaan. Eläinten pennut ja kissat eivät kuitenkaan olleet Artemiksen metsästyksen kohteita.

Artemiksen nimi vaihtui Dianaksi antiikin Roomassa, ja Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksessa Diana muuttuukin kissaksi (1). Lisäksi antiikin Roomassa vaikutti Isis-jumalatar, jonka palvojat käyttivät rituaaleissa sistrum-soitinta, johon oli kaiverrettu ihmiskasvoisia kissoja. Antiikin Roomassa kissa ei liittynyt vain jumalattariin, sillä myös legioonalaiset pitivät kissaa mukana sotamatkoilla. Kissa piti jyrsijät poissa Rooman valtakunnan armeijan varusteista ja kissan uskottiin takaavan menestyksen taisteluissa. Silti ei voida sanoa, että antiikin kulttuureissa kissat tai muut eläimet olisivat tasavertaisessa asemassa ihmisten kanssa, sillä eläinuhraukset olivat yleisiä.


Antiikin kulttuureissa Tarmo -kissasta olisi voinut tulla sopiva tarjoamus uhrialttarille.

Myöskään antiikin Kreikan vaikutusvaltainen ajattelija, Aristoteles, ei nähnyt ihmistä ja muita eläimiä tasavertaisina olentoina. Aristoteles jaotteli ihmiset, eläimet ja kasvit hierarkkiseen järjestykseen, jossa ihmisten jälkeen tulivat eläimet ja niiden jälkeen kasvit. Aristoteleen käsitysten perusteella kaikki olennot olivat yhteydessä toisiinsa luonnollisen hierarkian välityksellä ja alempien olentojen tarkoitus oli palvella niiden yläpuolella olevia olentoja. Antiikin Kreikassa oli myös filosofista ajattelua, jossa argumentoitiin eläinten puolesta. Pythagoras argumentoi, että eläimillä oli oikeus elää rauhassa ihmisten kanssa sekä kasvissyönti johtaisi ihanteelliseen yhteiskuntaan. Pythagoralaisessa ajattelussa eläinten kunnioittaminen perustui sielunvaellusoppiin. Sen perusteella kaikki olennot olivat samankaltaisia, koska sielu saattoi siirtyä eläimeen tai ihmiseen kuoleman jälkeen. Plutarkhos vuorostaan ajatteli, että eläimillä oli rationaalisia kykyjä ja ihmiskunnan moraalinen kehittyminen edellyttäisi, että ihmiset kohtelevat eläimiä paremmin. Plutarkhoksen näkemyksen mukaan eläimiin kohdistuvasta väkivallasta seurasi väkivaltaa myös ihmisiä kohtaan, eli eläinten huono kohtelu eskaloitui ihmisten huonoksi kohteluksi.

Keskiajan kristilliseen ajatteluun vaikuttivat kirkkoisät, jotka muokkasivat kristillistä maailmankuvaa. Kristinuskon negatiiviseen kissa-asenteeseen vaikutti kirkkoisä Athanasios. Athanasios vihastui kissoihin, koska hän ei nähnyt kristinuskon symboleja Isiksen temppelissä, vaan rennosti makaavan kissan tyynyllä. Puolestaan kirkkoisä Augustinuksen opin mukaan ihminen järjellisenä olentona oli ylempi kuin järjettömät eläimet. Keskiajan hierarkkisessa maailmankuvassa heijastui tietysti Aristoteleen ajattelu ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta. Keskiaikaiset auktoriteetit pyrkivät määrittelemään eläimet myös tarkasti rajattuihin joukkoihin. Kirkkoisä Ambrosiuksen määrittely oli laajasti käytössä ja sen mukaan eläimet olivat joko villejä tai kesyjä. Kissan sijoittaminen kesyjen tai villien eläinten joukkoon oli haasteellista keskiaikaisille ajattelijoille, ja he sijoittivat kissan usein villin ja kesyn välimaastoon. Kissan häilyvää luonnetta vahvisti uskomus, että noita tai paholainen saattoi ottaa kissan muodon juonitellakseen ihmisiä vastaan.


Pyhimysten ja naisten ystävä

Keskiajalta löytyy viittauksia kissan ja pyhimysten välisestä vuorovaikutuksesta. Tarinoiden mukaan naispyhimys Pyhä Agatha saattoi muuttua kissaksi. Pyhä Klaara ja Philip Neri olivat pyhimyksiä, jotka rakastivat kissoja. Fransiskaanien perustaja Franciscus Assisilainen tunnetaan eläinten suojelupyhimyksenä. Hän arvosti kaikkia eläinlajeja sekä rukoili niiden puolesta. Pyhimyskertomusten mukaan Assisilainen kutsui elämiä jopa veljiksi ja sisariksi. Pyhimysperinteessä löytyy oma suojeluspyhimys kissoille: Pyhä Gertrud. Pyhimykseksi julistettiin usein munkkeja ja nunnia. Luostareiden asukkailla oli kissoja lemmikkeinä, sillä kissat pitivät jyrsijät pois luostareista ja toimivat luostareiden asukkaiden seuralaisina. 


Korppu ottaa palvonnan kohteena olemisen vakavasti.

Myöhäiskeskiajalla alkoivat noitavainot, ja niillä oli kohtalokas vaikutus kissoihin. Monista kaupungeista hävitettiin kaikki kissat. Noituussyytöksissä kissoille annettiin suuri rooli. Esimerkiksi uskonnollisten vähemmistöryhmien, bogomiilien ja kataarien, väitettiin palvovan mustaa kissaa juhlissansa. Naisia syytettiin monesti noidiksi noitavainoissa, ja syytöksissä kissa mainittiin noitien yleisenä apuolentona. Noidaksi leimautui, jos kissa tai muu eläin oli läheinen naiselle. Muutenkin keskiajalla naiset yhdistettiin kissoihin. Ne symboloivat feminiinisyyttä ja Eevaa. Naisellisuuden symbolina toimiminen ei parantanut kissan asemaa, koska naiset olivat Eevan jälkeläisiä, ja keskiaikaisen maailmankuvan mukaan ihmiset oli karkotettu paratiisista Eevan vuoksi.

Jeesuksen symboleina toimivat lauhkeina ja kesyinä pidetyt eläimet. Esimerkiksi lammas symboloi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Ristiriitaisesti kristillisessä symboliikassa suurempi kissaeläin, leijona, kelpasi vertauskuvaksi Jeesukselle ja Jumalan rajattomalle voimalle (2). 

 

Kissan kategorisoinnista

Sosiologien Arnold Arluken ja Clinton R. Sandersin mukaan ihmiset kategorisoivat eläimet  arvojärjestykseen, joka määrittää, miten eläimiä kohdellaan: eläimet ovat  “hyviä” tai “pahoja”. Ihminen on ylin olento tässä kategorisoivassa arvojärjestelmässä. Aristoteleen ajatukset vaikuttavat siis nykyisinkin. Kesyt ja ihmistä lähellä olevat eläimet pääsevät hyvien eläinten joukkoon, ja pahoiksi eläimiksi valikoidaan eläimiä, jotka ihmiset kokevat vastenmielisiksi tai vaarallisiksi. Edelleen pahojen eläinten määritelmässä on aste-eroja. Demoninen eläin on äärimmäisin ilmaisu, jonka eläimelle voi antaa. Demoninen eläin ei nauti lain suojasta ja joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle. Euroopan menneisyydestä voidaan todeta, että kissaa pidettiin demonisena noitavainojen aikana ja kissoista haluttiin päästä eroon, joten niitä poltettiin elävältä. Toisaalta kissa sai todennäköisesti hyvän eläimen määritelmän legioonalaisten, antiikin kulttuurien jumalattarien palvojien sekä keskiajan pyhimysten keskuudessa. 

Keskiaikaisille ajattelijoille kissan tarkka jaottelu ei ollut helppoa. Samankaltaista määrittelyn ongelmallisuutta tapahtuu nykyisinkin, vaikka kissan määritelmät ovat muuttuneet.  Ulkoa löydetyn kissan pystyy määrittelemään kadonneeksi, kodittomaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Kadonneella kissalla on omistaja, joka etsii lemmikkiänsä. Kadonnut kissa muuttuu kodittomaksi kissaksi, kun sen omistajaa ei enää löydy.  Villiintynyt kissa on usein syntynyt luonnossa, ja se saattaa käyttäytyä epäsosiaalisesti ihmistä kohtaan. Villiintynyt kissa ei esimerkiksi anna ihmisen koskea itseänsä. Kuitenkaan kissan kategorisointi villiintyneeksi ei ole aina oikein, koska villiintynyt kissa voi muuttua kesyksi kotikissaksi pitkän sosiaalistamisprosessin aikana. Tässä mielessä ulkoa löydetyn kissan kategorisointi on liukuvaa, ja löydetty kissa on ikään kuin välitilassa, johon vaikuttaa kategorisoinnista päättävän ihmisen näkemykset. Joka tapauksessa kategorian päättämisellä on aina suuria vaikutuksia kissalle itselleen, koska villiintyneen kissan statuksesta saattaa seurata eutanasia. Vastaako villiintyneen kissan status menneisyyden noidan kissan statusta, koska villiintyneen kissan kohtalona voi olla kuolema?


Rage, entinen villiintynyt kissa nauttimassa sisäkissan elämästä kotisohvalla.


Euroopan menneisyyden kulttuurit tarjoavat myös antoisan näkökulman kissan muuttuvaan rooliin. Menneisyydestä löytyi monta roolia kissalle. Kissa oli muun muassa uskonnollinen symboli, noidan apulainen ja jyrsijöiden pyydystäjä. Monet kissaan liitetyistä rooleista ovat hävinneet historian saatossa. Kissaa ei enää syytetä noidan apulaiseksi tai pidetä Eevan symbolina, mutta mielikuva kissasta jyrsijöiden pyydystäjänä elää sitkeästi. Se, että ajatus kissasta jyrsijöiden pyydystäjänä on yhä olemassa, ei tarkoita, että niin pitäisi ajatella. Kissan aseman sitominen jyrsijöiden pyydystämiseen ei vastaa modernin maailman ajatuksia kissasta. Tämänhetkisessä eläinoikeuskeskustelussa, joka koskettaa myös kissaa, puhutaan enemmänkin eläinten itseisarvosta ja ihmisistä eläinten oikeuksien takaajina.


(1) Muodonmuutoksia-teoksessa hahmotetaan myös ihmiskunnan kehitystä ja sen alkuvaiheessa kerrotaan olleen kultainen kausi, jolloin ihmisen ja eläimet elivät sovussa.

(2) Leijona symboloi kuninkaallisuutta kristillisessä ja juutalaisessa perinteessä.


- Pauli Jyrkinewsky, Dewin hallituksen jäsen


Kirjallisuus

Arluke, Arnold & Clinton R. Sanders (1996). Regarding animals. Philadelphia:Temple University Press.

Bremmer, Jan N.(2006).Greek Religion. Cambridge: Cambridge University Press.

Demello, Margo (2012). Animals and Society. An Introduction to Human-Animal Studies. New York: Columbia University Press.

Holmberg, Tora (2014). Wherever I lay my cat? Post-human crowding and the meaning of home.

Kemmerer, Lisa (2011). Animals and World Religions. Oxford: Oxford University Press.

Pietiläinen, Petri (2016). Kissojen maailmanhistoria. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Plutarkhos (2004). Lihansyönnistä. Helsinki: Summa.

Wallace, Mark I. (2019). When God Was A Bird. Christianity, Animism, and the Re-Enchantment of the World. New York: Fordham University Press.

Wogaman, Philip J. (2011). Christian Ethics. A Historical Introduction. Kentucky: Westminster John Knox Press.

12. lokakuuta 2021

Eläimen arvo ja lainsäädännölliset muutostarpeet

Kissan arvo ja kissakriisi

Kissan arvosta tai ennemminkin arvottomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon. Kissaa ei arvosteta lemmikkinä niin kuin esimerkiksi koiraa arvostetaan. Kissan aktivointiin, ulkoiluun, liikuntaan tai ruokintaan ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin koirien kohdalla. Ei-toivotut kissat hylätään tai tapetaan eikä kissojen hyvinvointia huomioida riittävissä määrin. 
Ajatus kissan arvottomuudesta on osaltaan johtanut vallitsevaan kissakriisiin. Kissakriisi tarkoittaa, että Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Kissakriisiä kuvataan laajaksi, ympärivuotiseksi ja kalliiksi ongelmaksi. Kissakriisin selitetään johtuvan leikkaamattomista, valvomatta ulkoilevista lemmikkikissoista, jotka lisääntyvät luonnossa hallitsemattomasti. Kissakriisi ja ajatus kissan arvottomuudesta voidaan perustellusti liittää myös ihmisten tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. 

Kissoja yli sadan kissan populaatiosta. Nämäkin kissat loukutettiin ja hoidettiin vapaaehtoisvoimin neljän yhdistyksen yhteistyönä.

Uskomusten vastaisesti kissa ei selviä Suomen luonnossa, ja kissapopulaatioiden kissat kärsivät pääsääntöisesti sisäsiittoisuudesta, loisista ja erilaisista elämää haittaavista sairauksista. Kissapopulaatioon voi kuulua yli sata kissaa ja populaatiot voivat elää sekä luonnossa että ihmisten asunnoissa. Kissakriisin hoitaminen on käytännössä kokonaan ulkoistettu vapaaehtoistyöntekijöille. Kriisin ratkaisuksi on esitetty muun muassa kissojen leikkaamista ja pakollista tunnistusmerkintää, jotka ovat molemmat erittäin tärkeitä avaimia kissakriisin ratkaisemiseen. 
Kissakriisin voidaan kuitenkin myös väittää olevan vain heijastus suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka ytimessä on ihmisen vääristynyt suhde eläimiin. Perinteisesti eläimet on nähty resursseina, omaisuutena ja alisteisena ihmiseen nähden. Eläimen arvo on ollut riippuvainen siitä taloudellisesta tai muusta arvosta, jonka ihminen on eläimelle suonut. Eläimiä on käytetty ja käytetään ruokana, vaatteina, somisteina, koristeina, harrastusvälineinä ja viihteenä sen sijaan, että ne miellettäisiin tunteviksi olennoiksi, joilla on itseisarvoa. Kissakriisin ratkaisemiseen esitetyt keinot eivät näin ollen poista rakenteellista vääristymää, joka on sidottu syvälle yhteiskuntien historiaan, kulttuuriin ja talouteen. 

Lainsäädännöllinen muutostarve

Voimassa oleva eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamisen eläimelle. Lain kauniista kirjauksesta huolimatta eläimille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa laillisesti ja järjestelmällisesti. Voidaan väittää, ettei eläinsuojelulainsäädäntö kyseenalaista eläinten käyttöä ihmisten tarpeisiin, vaan luo sille puitteet. Valmisteilla on tällä hetkellä uusi eläinsuojelulaki, jonka on kuitenkin kuvattu olevan jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut. Kriittisimmissä kannanotoissa on lisäksi esitetty, että niin kauan kuin ihmiset asetetaan lainsäädännössä muiden elävien olentojen yläpuolelle, eläinten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee jatkumaan. Voidaankin pohtia, josko eläinoikeusongelmien ratkaiseminen edellyttäisi systeemitason läpileikkaavaa muutosta perustuslain tasolla asti.

Perustuslaki on normihierarkiassa muita lakeja korkeammalla eikä tavallinen laki voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tästä syystä ihmisten perustuslailliset oikeudet, kuten uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ohittavat eläinten suojaksi säädetyt lait. Yksi vaihtoehto olisi nostaa eläinten oikeudet perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle. Tällöin eläinten oikeudet eivät olisi sivuutettavissa jokaisessa intressiristiriitatilanteessa vaan eläinten ja ihmisten oikeuksia tulisi punnita keskenään esimerkiksi suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden näkökulmista. Eläinten oikeuksia voitaisiin edelleen rajoittaa, mutta rajoitusten olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niin vähäisiä kuin mahdollista tavoiteltuun päämäärään nähden. Välttämättömyysperiaate puolestaan tarkoittaisi, ettei eläimen oikeutta elämään saisi rajoittaa, ellei se olisi välttämätöntä esimerkiksi ihmisen tai toisen eläimen suojelemiseksi. Kirjaus eläinten oikeuksista perustuslaissa voisi olla esimerkiksi: ”Eläimillä on oikeus elämään ja vastuu eläinten suojelusta kuuluu kaikille”. Tällainen kirjaus antaisi julkiselle vallalle perustuslaillisen toimintavelvoitteen kehittää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa tavalla, joka turvaisi jokaiselle eläimelle mahdollisuuden elää. Yksityisen henkilön kohdalla kirjaus voisi merkitä aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä pidättäytymistä sellaisesta toiminnasta, jolla eläimille aiheutetaan haittaa. Tuomioistuimissa eläimiä voisi edustaa samalla tavalla kuin nykyäänkin edustetaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi edustaa itseään oikeudessa. 

Nyytti nauttimassa sijaiskodin rakentamasta catiosta, jossa se sai toteuttaa kissalle lajityypillistä käytöstä kiipeilyn, tarkkailun ja luonnon haistelun muodossa.

Kissa ei selviä luonnossa vaan se on ihmisen hoidosta riippuvainen eläin.  Jos kissoilla olisi perustuslaillisia oikeuksia, oikeuksien toteutuminen edellyttäisi aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä kissojen omistajilta että julkiselta vallalta, eikä kissakriisin ratkaiseminen olisi ainoastaan vapaaehtoisten harteilla. Perustuslaillinen muutos vahvistaisi myös niitä eläinten oikeuksia, jotka on jo kirjattu eläinsuojelulakiin. Kissojen kannalta perustuslaillinen oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet voisivat tarkoittaa oikeutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, hoivaan, asianmukaiseen ravintoon ja juomaan sekä elinympäristöön ja lepoon. Oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen voisi tarkemmin ottaen tarkoittaa esimerkiksi, että kissoille tulisi taata mahdollisuus leikkiin, kiipeilyyn ja juoksemiseen sekä mahdollisuus viettää aikaa lajitoverin kanssa. Nämä ovat vain esimerkkejä. 


Ajattelutavan muutos

Voidaan myös pohtia, onko perustuslaillinen muutos välttämätöntä vai voitaisiinko ajattelu- ja toimintatapojen muutokset saavuttaa muilla keinoilla tai vain tavallisen lain tasolla. Toisaalta on perusteltua väittää, että lainsäädännön muutokset ohjaavat yleisesti ihmisten arvomaailmaa ja eläinten oikeuksien nostaminen perustuslain tasolle voisi edistää laajemminkin asenteiden muutosta. Yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa pohtimaan perusteluita sille, miksi eläinten käytön tai - kuten kissakriisi osoittaa - väheksymisen nähdään olevan hyväksyttävää. Samassa yhteydessä voisi esimerkiksi arvioida, missä määrin kaupallinen lemmikkieläinten myyntiä koskeva toiminta on kannatettavaa ja hyväksyttävää samalla kun Suomessa on valtavasti kodittomia kissoja ja muita eläimiä. 


Luna von Lojo rentoutumassa sijaiskodissa. Dewillä kissat päätyvät omiin koteihinsa adoption kautta ja kodit pyritään valitsemaan niin, että niissä arvostetaan kissaa perheenjäsenenä.

Mitä tulee yleisesti kissojen asemaan, yksi askel voisi olla vähitellen luopua siitä ajatuksesta, että eläimet ovat omaisuutta. Päinvastoin kissan tai muun eläinkumppanin hankintaan voitaisiin suhtautua adoption tavoin, mikä korostaisi vastuuta toisen tuntevan olennon elämästä. Tämäkin muutos edellyttäisi toki lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä laissa eläin on edelleen rinnastettavissa esineeseen. Joka tapauksessa voidaan väittää, että eläimen, kuten kissan, arvo ei ole riippuvainen siitä arvosta, jonka ihmiset ovat perinteisesti eläimelle antaneet. Eläimiin tulisikin suhtautua siten, ettei keskiössä ole eläimen itselle tuoma taloudellinen, viihteellinen tai muu hyöty vaan eläin olentona, jolla on oma, ainutlaatuinen ja arvokas kokemusmaailmansa. 


Venla Mathlein

Oikeustieteen opiskelija


18. elokuuta 2021

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Popo päätyi alunperin eläinlääkäriin tutkittavaksi vuoden 2020 alkupuolella lisääntyneen virtsaamisen, juomisen, nirsouden ja levottomuuden takia. Koska kyseessä oli jo senioriksi laskettava kissa, otettiin käynnillä luonnollisesti virtsateiden toimintaa kuvaavien tutkimusten lisäksi senioriverikokeet, joissa paljastui lievä kilpirauhasarvojen nousu. Siitä alkoi melkein vuoden mittainen kokeilujakso, jolloin säädettiin ruokavaliota ja lääkitystä hyvät kilpirauhasarvot tähtäimessä. Ja vihdoin marraskuussa 2020 siinä onnistuttiin.


Kissan kilpirauhanen on pieni hormoneja tuottava elin, joka säätelee elimistön aineenvaihduntaa. Se koostuu kahdesta lohkosta, jotka sijaitsevat kissan henkitorven molemmin puolin. Terveellä kissalla kilpirauhanen ei ole tunnusteltavissa. Kilpirauhanen erittää tyroksiinia ja trijodityroniinia, jotka pääasiassa kiihdyttävät kissan aineenvaihduntaa.

Kuten mikä tahansa muukin elin, kilpirauhasen toiminnassa voi ilmetä häiriöitä. Kissoilla huomattavasti yleisempää on liikatoiminta, eli hypertyreoosi, jonka aiheuttaja voi usein jäädä mysteeriksi. Hypotyreoosi, eli vajaatoiminta, on erittäin harvinainen sairaus kissoilla. Usein liikatoiminnan aiheuttaa kilpirauhasen hyvänlaatuiset kasvaimet, eli adenoomat. Myös pahanlaatuiset kasvaimet ovat mahdollisia, mutta kuitenkin hyvin harvinaisia. Aina ei selkeää aiheuttajaa löydy, eikä sitä tarvitsekaan löytää. Tärkeintä on oikea diagnoosi, jonka myötä oikealla hoidolla kissa voi elää hyvinkin normaalia elämää ilman sen suurempia haittavaikutuksia.



Hypertyreoosi (eli kilpirauhasen liikatoiminta) on maailmanlaajuisesti yleisin vanhempien kissojen hormonaalinen aineenvaihduntasairaus, joka kehittyy tyypillisesti yli 8-vuotiaille kissoille, kuten Poponkin tapauksessa. Popolla oireilu oli suhteellisen tyypillistä hypertyreoosille, eli hyvinkin vaihtelevaa. Laihtuminen, levottomuus, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, satunnainen oksentelu, sekä akne ja iho-ongelmat olivat Popon pääasialliset oireet, jotka ovat hyvinkin epämääräisiä ja epäspesifisiä, eli sopivat hyvin hypertyreoosin oirekirjoon. Kaikki oireet johtuvat aineenvaihdunnan vähittäisestä kiihtymisestä, ja Popon oireiden lisäksi muita tyypillisiä muutoksia ovat aggressiivisuus, sykkeen kohoaminen, sivuäänet ja rytmihäiriöt, ripuli, kiilloton ja takkuuntuva turkki, sekä lisääntynyt karvanlähtö. Jotkut kissat voivat muuttua passiivisemmiksi ja apaattisemmiksi, syödä vähemmän ja oleskella enemmän omissa oloissaan. Lisäksi erinäiset liitännäissairaudet ovat hyvinkin yleisiä kissojen korkeasta iästä johtuen. 

Tammikuisen 2020 eläinlääkärikäynnin jälkeen ei ryhdytty hoitamaan lievästi kohonneita arvoja, vaan pysyttiin seurantalinjalla. Koska oireilu, eli oksentelu, karvanlähtö ja yleistilan lievä heikentyminen jatkuivat, otettiin kontrolliverikokeet toukokuussa 2020, jolloin kokonaistyroksiini T4 oli 80,7 viitearvojen ollessa 10-60. Myös paino oli kovin alhainen: 2,72kg. Hypertyreoosi diagnosoidaan tyypillisten oireiden, yleistutkimuksen ja verinäytteiden avulla. Erotusdiagnostiikassa pitää muistaa diabetes, maksasairaudet, munuaisten vajaatoiminta, sekä kasvaimet, joten pelkkä kilpirauhasarvojen tarkastelu ei riitä.

Hypertyreoosia voidaan hoitaa spesifisellä ruokavaliolla, lääkityksellä, leikkauksella tai radiojodihoidolla. Ruokavaliohoidossa pyritään alentaa kilpirauhashormonien pitoisuuksia vähentämällä jodin saantia, sillä jodia tarvitaan tyroksiinin ja trijodityroniinin muodostumiseen. Tällöin on erittäin tärkeää, ettei kissa saa mitään muuta ruokaa, ei edes nameja. Ongelmaksi voi muodostua taloudessa olevat muut kissat tai yhteen ja samaan ruokaan kyllästyminen, mutta ruokavaliolla voidaan saavuttaa hyviäkin hoitotuloksia. Lääkkeinä käytetään metimatsolia ja karbimatsolia, jotka hidastavat kilpirauhashormonien tuotantoa. Tällöin kissaa tulee lääkitä päivittäin koko sen loppuelämän ajan. Lääkityksessä ongelmaksi voi muodostua sivuvaikutukset, kuten oksentelu, ruokahaluttomuus, maksa-arvojen kohoaminen, verihiutaleiden puutos, kutiaminen ja ihottuma. Lääkitys voidaan antaa tablettina tai ruiskulla liuoksena, jotka yleensä ovat erittäin valideja antotapoja. Eläinsuojeluyhdistyksessä pitää kuitenkin aina muistaa kissojen arkuus ja käsittelyongelmat, mutta Popo onneksi oli jo käsiteltävä kissa lääkityksen alkaessa. Sopivan annoksen löytäminen vie myös paljon aikaa ja resursseja, sillä kontrolleja tulee pitää säännöllisesti. 


Muut hoitovaihtoehdot, eli leikkaus ja radiojodihoito, eivät tulleet missään vaiheessa Popon kanssa kyseeseen. Yliaktiivinen kilpirauhanen voidaan poistaa kirurgisesti, mutta toimenpide on haastava ja epävarma. Radiojodihoidolla pyritään tuhoamaan yliaktiivinen kilpirauhaskudos radioaktiivisella jodilla, sillä kilpirauhanen kerää jodia itseensä, jolloin radioaktiivinen jodi hakeutuu kilpirauhaskudokseen ja tuhoaa säteilyllään yliaktiivisen kudoksen. Terve kilpirauhaskudos palautuu ja alkaa tuottaa hormoneja normaalisti. Radiojodihoito on vaativa toimenpide, ja tällä hetkellä vain Tampereen Vet4Cat kissaklinikalla riittää osaaminen hoidon antamiseen.

Koska Popolla oireet olivat tyypilliset, tyroksiini koholla ja muut arvot kunnossa, 14.5.2020 saatiin hypertyreoosidiagnoosi ja päätettiin aloittaa kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon tarkoitettu ruokavalio, jolla saatiinkin kuukaudessa arvoja hieman laskettua. 16.6.2020 otetuissa kontrolliverikokeissa T4 oli 71, eli vielä yli viitearvojen. Koska oireilu jatkui edelleen, päätettiin aloittaa lääkitys spesifisen ruokavalion ohella. Lääkkeenä aloitettiin Apelka Vet 5 mg/ml, annoksena 2 x 0,5 ml/vrk. Popo oli saanut mukavasti painoa lisää, vaaka näytti 3,2 kg. Ja sitten oireet pahenivat.



Oksentelu lisääntyi, Popo muuttui apaattisemmaksi ja väsyneemmäksi, jopa letargiseksi. Kontrolliverikokeissa heinäkuussa 2020 T4 oli 14 (viitearvot 10-60), eli se oli laskenut aivan liian nopeasti liian alhaiseksi. Terveillä kissoilla 14 olisi hyvä arvo, mutta liikatoimintaa sairastavilla kissoilla arvo on liian alhainen. Hypertyreoosikissoilla tähdätään viitealueen puolivälistä ylöspäin, sillä liian korkea lääkitys voi aiheuttaa ikäviä haittoja, kuten Popolla entisestään lisääntynyttä oksentelua ja apaattisuutta. Heinäkuun käynnillä päätettiin jättää kilpirauhasruoka kokonaan pois ja puolittaa lääkitys haittavaikutusten takia, vaikka painoa olikin tullut vielä hieman lisää, sillä vaaka ilmoitti 3,24 kg. Uusi annos oli nyt siis 2 x 0,25 ml/vrk. Kontrolli sovittiin taas kuukauden päähän.

Noin viikko heinäkuisen käynnin jälkeen tuli vielä pari oksennusta, mutta sitten Popo piristyi ja rentoutui. Kontrollissa 19.8.2020 huomattiin tyroksiinin olevan 9, eli vieläkin liian matala, jolloin päätettiin vielä puolittaa lääkitys, eli nyt annos oli 1 x 0,25 ml/vrk. Paino oli myös hieman laskenut, se oli 3,11 kg.

Kuukauden päästä 15.9.2020 oli taas kontrolli, jossa T4 oli 63 ja paino oli 3,07 kg. Koska oireilu oli loppunut, päätettiin jatkaa samalla lääkityksellä seuraavaan kontrolliin 12.10.2020 asti. Ennen lokakuun kontrollia sijaiskoti oli huomannut taas ihottumaa ja karvanlähtöä, jotka olivat jo aiemmin ehtineet loppua. Kontrollissa T4 oli 60, jolloin lääkitystä nostettiin taas 2 x 0,2 ml/vrk. Painoa oli kuitenkin tullut 130 g lisää, joten sijaiskoti ja sijaiskotitiimi alkoivat olla toiveikkaita hyvän hoitotasapainon löytämisen suhteen. 


Ja marraskuun 12. päivä se tapahtui. Oireilu oli loppunut, paino oli pysynyt hyvänä ja Popo voi kaiken kaikkiaan erinomaisesti. Verikokeissa T4 oli 19, eli juuri sopivalla tasolla. Oikea annos oli vihdoin löytynyt! Kontrolli sovittiin kolmen kuukauden päähän, joka oli 9.2.2021. Tällöin verikokeissa T4 oli 30, eli todella hyvällä tasolla, ja painoakin oli tullut sopivasti lisää. Kontrollia suositeltiin 3-6 kuukauden päähän. Kesäkuussa 2021 T4 oli 21.

Kilpirauhasen liikatoiminnan hoito on jatkuvaa tasapainottelua ja tarkkailua. Se vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä, mutta hyvällä hoitotasapainolla saavutetut tulokset ovat sen arvoisia. Hoidolla on harvemmin komplikaatioita, mutta yksi mielessä pidettävä sairaus on munuaisten vajaatoiminta, sillä hypertyreoosi voi peittää alleen munuaisten vajaatoiminnan oireet. Munuaisfunktion seuraaminen verikokein on kuitenkin helppoa ja hoituu helposti kontrollikäynneillä. 



Popon hypertyreoosimatka on tyypillinen tarina kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavalle kissalle jatkuvasti vaihtuvan lääkityksen, oireiden kehittymisen ja painon muutosten osalta. Hypertyreoosi on helposti hoidettavissa oleva sairaus, joka vaatii vain hieman normaalia enemmän sitoutumista omistajalta. Hypertyreoosi voi tulla mille kissalle tahansa, rotu tai sukupuoli ei pahemmin vaikuta sairauden syntyyn, ainoastaan korkea ikä on selkeä riskitekijä. Popo on myös hyvä esimerkki siitä, miten kissoilla sairauden ja kivun selvittäminen ja hoitaminen voi olla hyvinkin haastavaa, kissat kun piilottelevat kipuaan viimeiseen asti ja käytösmuutokset tulevat pikkuhiljaa. Pienetkin muutokset käytöksessä voivat kieliä ongelmista, joten oman kissan tunteminen ja pientenkin muutosten havaitseminen on erittäin tärkeää kissan omistajuudessa.

Popo tuli yhdistykselle toukokuussa 2019 kodinvaihtajana, ja se täytti elokuussa 2021 10 vuotta. Samassa kuussa se adoptoitiin loppuelämän kotiin!

- Sofia, Dewin eläinlääkärikäyntivastaava