Miksi adoptoida kissa eläinsuojeluyhdistykseltä eikä ostaa esimerkiksi internetistä?

Törmäsin netissä keskusteluun siitä, mistä hankkia kissa vastuullisesti. Keskustelu oli toissa vuodelta, eli suhteellisen tuore, mutta näkemykset kissan arvosta tuntuivat olevan tämän vuosituhannen alusta. 

Populaatiokissoista, niiden sopeutumisesta kotikissaksi sekä siitä, paljonko kissasta tulisi maksaa oli eriäviä mielipiteitä. Yleinen väärinkäsitys oli se, ettei populaatiokissa ikinä sopeutuisi kotikissaksi. Tämä ajatus tuntuu Dewillä vapaaehtoisena toimineena todella vääristyneeltä, sillä tuntuu, että viime vuosina kissatietoa on jaettu enemmän kuin koskaan aiemmin kissan arvostuksen lisäämiseksi. Kuitenkin suhtautuminen kissoihin tuntuu olevan yhä huonoa.

Populaatiokissoista ja populaatioiden synnystä on kirjoitettu aiemminkin Dewin blogissa. Aiheesta voi lukea lisää täältä!

Eläinsuojeluyhdistykset toimivat kissakriisin ratkaisemiseksi ja populaatiokissojen auttamiseksi. Adoptoimalla kissan eläinsuojeluyhdistykseltä eli esyltä tuet yhdistyksen toimintaa ja mahdollistat useamman kissan auttamisen. Tämä tukee myös ajatusta siitä, että kissalla on elävänä olentona itseisarvo ja se ansaitsee samaa kuin esimerkiksi koirat, joiden arvostus Suomessa on aivan eri tasolla kuin kissojen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kissanpentujen myynti-ilmoituksia on useat Facebook-ryhmät ja tori.fi pullollaan ja pentuja annetaan jopa ilmaiseksi pois. Facebook tosin moderoi lemmikkikauppaa kuin myös tori.fi, jossa eläinten myyntiin on ainakin sääntötasolla tarkat ohjeet. 

Kuitenkin ilmoitusten, joissa eläintä tarjotaan ilmaiseksi tulisi laittaa adoptoijan hälytyskellot soimaan. Kyseessä on useimmiten vahingossa syntynyt pentue, josta pyritään pääsemään eroon. Maaseudulla kissanpentuja syntyykin paljon, eikä kissojen leikkauttamista pidetä tarpeellisena, sillä kissoille usein löytyy ottajia joissain tapauksissa lyhyenkin harkinnan jälkeen. Usein pentuja ei ole madotettu eikä rokotettu, mikä on tyypillistä vahinkopentueiden pennuille. 

Maatiaiskissanpentuja (esim. paperittomat ‘’rotukissat’’) myydään myös suuria summia vastaan. Kyseessä voi olla pentutehtailua eli lemmikkien kasvattamista niiden tarpeet laiminlyöden mahdollisimman suuren rahallisen voiton maksimoimiseksi.

Niin pentutehtailu kuin kissojen leikkaamattomuus ja näiden synnyttämien vahinkopentueiden synty perustuvat molemmat pitkälti kysynnän ja tarjonnan lakiin. Kun pennuille löytyy jatkuvasti ostajia/ottajia, toiminta nähdään kannattavana. Vaikka ajatus yhden pennun pelastamisesta pentutehtaasta tai lopetusuhan alla olevasta vahinkopentueesta houkuttaisi, mahdollistaa tämä tosiasiassa vain toiminnan jatkumisen. 

Saariston Kikka toimii esimerkkinä myynti-ilmoituksesta, joka voi kieliä pentutehtailusta. Oikeasti Kikalla on ollut ongelmia korvien kanssa, emmekä näe mitään syytä miksei Kikka pitäisi vanhuksista. Myöskään kulukorvaus ei ole noin massiivinen.

Kissa on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen

Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa adoptoija käy läpi perusteellisen prosessin, jossa tämä pohtii itse elämäntilannettaan sekä adoptoitavaa kissaa suhteessa tähän. Päätöksentekoprosessissa kissan luonne tai adoptoivan elämäntilanne voi olla ratkaiseva sen suhteen saako kissa loppuelämänsä kodin kyseisen ehdokkaan luota. 

Torista ostamalla tai maatilalta kissan noutaessaan uusi omistaja ei vain mahdollisesti tue kissakriisiä, vaan jättää herkästi myös oman elämäntilanteensa harkitsematta. On uuden omistajan sekä kissan etu, että tarjolla oleva koti sopii uuden tulokkaan tarpeisiin ja luonteeseen, sillä kissan hankkiminen voi olla jopa 20 vuoden pituinen sitoutuminen.

Kissa on koiran tavoin eläin, jonka eläinlääkärikulut ja ruokinta tulee maksamaan. Adoptioprosessi eläinsuojelussa käy läpi myös tämän puolen lemmikin adoptoinnista. Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa kissan mahdolliset sairaudet ja luonne ovat usein jo etukäteen selvillä ennen uuteen kotiin muuttamista, joten tämä voi helpottaa myös uuden omistajan elämää. Lisäksi esimerkiksi Dewiltä adoptoitaessa kaikki kissat ovat rokotettuja, sirutettuja, FIV/FeLV-testattuja ja leikattuja uuteen kotiin muuttaessaan. 

Lähteet:

Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys: mitä on pentutehtailu?

SEY: pentutehtailusta

- Auli, sometiimi

Muutama sana pentutehtailusta

Kahlatessani nettiä läpi huomasin selkeän muutoksen kissojen hinnoittelussa. Vielä 10 vuotta sitten kissoja vallan annettiin joko ilmaiseksi tai reiluun 50 euron hintaan. Nykyään maatiaiskissanpennusta pyydetään jopa 900 euroa, eikä pentua ole edes sirutettu. Moni ihminen voisi vielä luulla, että eläinsuojeluyhdistykset pyytävät kissoista riistohintaa, mutta todellisuudessa se ns. riistohinta on erittäinkin edullinen. Siinä missä netissä pyydetään vain eläinlääkärin tarkastamasta, madotetusta ja rokotetusta maatiaiskissanpennusta 900 euroa saa Dewillä tuohon hintaan jo monta kissaa (esimerkiksi 4 aikuista tai 4 pentua), jotka ovat madotettu, rokotettu, sirutettu, FIV/FeLV-testattuja, eläinlääkärin tarkastamia sekä sterilisoituja/kastroituja. Bonuksena kaupan päälle myös kissa on hoidettu kuntoon esimerkiksi hampaiden osalta, ja muutenkin on varmistettu, että kissa on valmis muuttamaan omaan loppuelämän kotiinsa. Tiedossa on myös sairastaako kissa mahdollisesti kalikia, ja olemme myös huomanneet jos kissalla on ortopedistä vaivaa (ja luonnollisesti lähteneet sitä hoitamaan).

Pelkkä hinta ja vähäiset tiedot kissasta eivät ole ainoita asioita, jotka minua huolestuttavat näissä netissä olevissa myynti-ilmoituksissa. Törmäsin yhteen ilmoitukseen, ja uteliaisuudesta päätin katsoa ilmoittajan muutkin myynti-ilmoitukset. Yllätyin aidosti, sillä hänellä oli kaiken kaikkiaan 3 ilmoitusta myynnissä olevista kissanpennuista. Ilmoitukset oltiin tehty lähiaikoina, ja kissat näyttävät pitkälti samanlaisilta. Myös myyntitekstit olivat melkein suoraa kopiota toisistaan. Valitettavasti jokaisen ilmoituksen kissa ei ole syntynyt samana päivänä, eli kyseessä ei ole vain yksi pentue.

Saariston Kikka loistaa tässäkin ilmoituksessa mallina. Huomaatko mitään samaa aikaisempaan ilmoitukseen?

Jatkoin yleisesti muiden kissojen myynti-ilmoitusten läpikäyntiä, ja päädyin lopulta lukemaan ilmoitusta jälleen kissanpennuista. Ilmoituksen oli laatinut eri käyttäjä kuin nuo aikaisemmin mainitsemani 3 muuta ilmoitusta, mutta myyntiteksti oli jälleen samanlaista, ja myös kuvassa olevat pennut näyttävät samanlaisilta kuin edellisten ilmoitusten kissat. Epäilyni pentutehtailuista vahvistuivat jo niin paljon, etten usko siihen mahdollisuuteen, että joku olisi vain kopioinut toisen myyntitekstin, sillä tällä käyttäjällä oli 4 myynti-ilmoitusta samannäköisistä kissoista joiden syntymäajat ovat erit (osalla oli sama syntymäpäivä kuin edellä mainitun myyjän kissoilla). Kissoista pyydetään keskenään eri hintoja (myös varausmaksu on joissakin eri), mutta silti aika samassa suhdanteessa toisiinsa nähden. 

Lähtökohtaisesti korvaani särähtää aina sana ‘’varausmaksu’’ maatiaiskissojen tapauksissa. Toki kaikissa ilmoituksissa ei vaadita varausmaksua, mutta ne joissa vaaditaan voidaan miettiä miksi? 

Kysymys kuuluu – ostaisitko sinä pentutehtailijalta kissanpennun, vai eläinsuojeluyhdistykseltä, joka ei yritä huijata suuria summia rahaa, tai tuottaa tuottoa kissan kustannuksella?

Ja kyllä, ilmiannoin luonnollisesti ilmoitukset.

- Jonna P., blogi/sometiimivastaava, loukuttaja, ja vuoden 2024 hallituksen varajäsen

1.1.2024 alkaen Dewin kulukorvaukset kissoista ovat seuraavanlaiset:

Yhdestä aikuisesta kissasta 200 euroa

Yhdestä pennusta 250 euroa (Huom! pentua ei luovuteta ainoaksi kissaksi)

Kaksi aikuista kissaa 350 euroa

Yksi aikuinen ja pentu TAI kaksi pentua on 400 euroa

Lisätietoa löytyy täältä.

Kesäyön Valerian synnytystarina

Aloitimme uuden populaation loukutuksen pari viikkoa sitten. Loukutus on vielä kesken, mutta silti paljon on ehtinyt lyhyessä ajassa tapahtua. Nimesimme populaation Kesäyöksi, sillä helteiden takia loukutus on painottunut ilta- ja yöaikaan. Kuumat helteet eivät ole houkutelleet kissoja liikkeelle, mutta onneksi olemme silti saaneet onnistuneesti loukutettua kissoja, mm. Valerian.

Kesäyön Valeria loukussa

Valeria saatiin loukutettua jo ensimmäisenä yönä, ja hyvä niin, sillä kissaneiti näytti olevan tiineenä (loukuttajan mukaan Valeria näytti hämärässä myös näädältä, hilleriltä, oravalta ja jopa linnulta, sillä kissa on todella pieni sekä silloin vielä todella pyöreä). Heti seuraavana päivänä Valeria, jota Valluksi kutsutaan, kiikutettiin tiineysultraan, josta selvisi Vallun olevan aivan viimeisillään tiineenä. Ultrassa erottuivat selkeästi jopa pentujen sydänläpät! 

Vähän yli viikko myöhemmin alkoikin tapahtumaan, ja Vallun doulana toimiva sijaisihmelö Katri M. kirjoitti miten synnytystä edeltävät lähipäivät ja itse synnytystilanne sujuivat. Tekstissä mainitut Elina sekä Iitu ovat Dewin pitkäaikaisia vapaaehtoisia, ja kuten Katri M., hekin kuuluvat Dewin hallitukseen. Koko kolmikko toimii myös sijaiskoteina sekä kissojen hätämajoituksina. Tuon kaiken lisäksi Elina sekä Iitu toimivat pentutiimissä, ja tällä hetkellä he ovat Katrin kissavastaavia. Dewin organisaatio muuttui keväällä hieman, sillä troubleshooterit ja eläinlääkärikäyntivastaavat yhdistettiin yhdeksi rooliksi, kissavastaaviksi.

Onnellinen perhe

Sunnuntai 25.6.2023

•  Ripulia, muuten täysin normaali.

Maanantai 26.6.2023 

• Ripulia. Alkaa päivällä maukua äänekkäästi ei-millekään, ja jatkaa sitä pitkiä pätkiä kerrallaan. Ma-ti yönä levoton ja todella äänekäs, koko talo raikaa kun hän parkuu. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä. Iitulla oli yötyöputki, ja piti Vallua öisin silmällä.

Tiistai 27.6.2023 

• Ripulia. Muutenkin hyvä ruokahalu saavuttaa huippunsa, vetää n. 24h aikana 3x100g vom Feinsten, 400g Animonda Carny ja pari Miamorin herkkutahnaa, eli 25% eli neljäsosan omasta painostaan. Iltapäivällä levottomuus alkaa jälleen lisääntyä, ja nuolee alapäätään tavallista enemmän. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä.

Keskiviikko 28.6.2023 

• Ripulia. Vallu on todella levoton ja huutaa keuhkojensa täydeltä käytännössä koko ajan, mutta syö hyvin. Tässä kohtaa vihaan sijaiskoteilua, ja olen varma, että pennut ei synny ikinä, vaan päädytään sektioon. Iltapäivällä  Elina kirjoittaa: ”Synnytäs nyt jo. Mua alkaa kohta stressaamaan.” mikä kiteyttää aika hyvin päivän fiilikset.

Kesäyön Kettil

Torstai 29.6.2023

• klo 00:05 Elina huomaa kamerasta, että Vallu pesii aktiivisesti ja vaikuttaa siltä, että synnytys on vihdoin oikeasti käynnistynyt. Iitu soittaa mut hereille kuten olin pyytänyt, elämäni sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kytätään kaikki kolme kameroita.
• klo 1:59 Ulospäin näkyviä supistuksia.
• klo 2:09 Iitulta viimeinen viesti Discordin pentusijaiskodit-kanavalla, jonka jälkeen kaikki kytiksellä olleet ihmiset nukahti.  
• klo 5:22 Iitu herää.
• klo 5:24 Herään kun Iitu soittaa, elämäni toiseksi sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kuulen pennun miukuvan. Kamerasta näkyy, että Vallu on synnyttänyt ainakin yhden pennun lattialle levitettyjen lakanoiden päälle hämärään.
• klo 5:33 Menen kurkkaamaan tilannetta pentuhuoneen ovelta, koska kamerasta ei nähdä kuinka monta pentua on syntynyt, ja on tiedossa, että Vallu ei ole aiemmin häiriintynyt läsnäolostani huoneessa.

Käsinsidottu napanuora

• klo 5:38 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:41 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 5:49 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
• klo 5:54 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
• klo 6:07 Päätetään, että menen lähemmäs tutkimaan, koska Vallua ei kiinnosta. Pentuja on NELJÄ.
• klo 6:26 Päätellään synnytyksen olevan ohi, ja kokeilen napata pennun punnittavaksi. Vallu puolustaa tuotoksiaan, joten luovutan ja päätetään odottaa myöhempää punnitukselle suotuisampaa ajankohtaa.

Kettil punnittiin vielä samana päivänä 

• klo 6:40 Elina herää ja tajuaa, että yksi pentu on vielä kiinni Vallussa, eli istukka ei ole irronnut ja Vallu ei ole purrut napanuoraa poikki eikä pahemmin pessyt pentua. Poistun huoneesta, koska todetaan synnytyksen olevan tämän havainnon myötä edelleen kesken. Vallu käy mm. syömässä niin että kiinnioleva pentu vaan roikkuu mukana elämänsä ekassa vuoristoradassa.
• klo 7:23 Ei nähdä supistuksia, istukka on edelleen kiinni. Soitan Vettoriin josta neuvotaan yrittämään istukan irrotusta kotona vetämällä kevyesti napanuorasta.
• klo 7:34 Iitu lähtee skuuttailemaan avukseni läpi öisen Turun että saadaan suoritettua Vettorin neuvoma toimenpide,
• klo 8:12 Poimin Iitun kyytiin Sale Jyrkkälän edestä ja tullaan meille. Todetaan, että istukka on syntynyt omia aikojaan. Punnitaan, tutkitaan ja kuvataan pennut ja siirretään ne lattialta pahvilaatikkopesään.
• klo 8:47 Korkataan työpaikaltani kesälahjaksi saama pullo, jonka piti olla kuohuvaa, mutta joka paljastuukin valkkariksi. Juodaan kylmää valkkaria ja nautitaan elämästä. 

- Katri M., Dewin hallituksen jäsen, sijaiskoti & kissavastaava, sekä Jonna P., blogivastaava & sometiimivastaava

Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua netistä!

Pentutehtailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa pentuja tuotetaan ja myydään liukuhihnatahtiin

mahdollisimman suuren taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Tyypillisesti pentutehtaissa

tuotetaan suosittuja koira- ja kissarotuja, joita myydään muutamia satoja euroja halvemmalla kuin

rekisteröityjä rotukoiria ja -kissoja. Pennuista aiheutuvat kulut pidetään minimissä, joten niiden

hoitoa laiminlyödään eikä niitä esimerkiksi rokoteta, madoteta, siruteta tai ruokita asianmukaisella

tavalla. Pentutehtaissa alkunsa saavat pennut ovat usein sairaita, aliravittuja ja käytöshäiriöisiä.

Tehtailusta on muodostunut bisnes, joka houkuttelee pariinsa myös ammattirikollisia. Toiminnasta

on vaikeaa jäädä kiinni ja toisaalta myös siitä saadut tuomiot ovat yleensä pieniä.

 

Räikeimmän pentutehtailun lisäksi voidaan puhua myös muutoin vastuuttomasta pennutuksesta.

Vastuuttomat pennuttajat eivät useinkaan itse näe toiminnassaan mitään väärää - jokainenhan saa

myydä mitä haluaa ja millä hinnalla haluaa, tyhmä on se, joka maksaa. Siinä missä rekisteröity

kasvattaja pyrkii kehittämään rotua terveempään ja parempaan suuntaan, valitsee jalostukseen

käytettävät yksilöt tarkkaan ja noudattaa oman kattojärjestönsä kasvatussääntöjä, vastuuton

pennuttaja voi vain päästää naaraskissan kiiman aikana ovesta ulos tai antaa omien kissojensa

lisääntyä keskenään. Silti rotukissanpennuista ja vastuuttomasti kasvatetuista pennuista

pyydetään usein täysin samaa hintaa.

Esimerkkejä vastuuttomasti kasvatettujen pentujen myynti-ilmoituksista.

 

Monille ihmisille kissojen kasvatus tuntuu olevan jokamiehenoikeus. Kissat ovat omaisuutta ja

objekteja, joita on helppo teettää halvalla ja myydä kalliilla. Todellisuudessa kissojen

kasvattaminen vaatii paljon tietoa ja taitoa. Täytyy osata valita mahdollisimman erisukuiset ja

terveet vanhemmat, olla tietoinen kissojen veriryhmistä ja niiden yhteensopivuudesta ja olla

perehtynyt emon ja pentujen asianmukaiseen ruokintaan - synnytyksestä puhumattakaan.

Kissanpentujen kanssa täytyy viettää paljon aikaa. Niiden kasvua täytyy seurata tarkasti, ja painot

punnita päivittäin. Toisinaan pentuja voi joutua myös pulloruokkimaan kasvun turvaamiseksi.

Pennut täytyy sosiaalistaa ja totuttaa kodin ääniin, käsittelyyn sekä turkin-, kynsien-, ja hampaiden

hoitoon jne. Pentujen suositeltu luovutusikä on 14 viikkoa, eli niistä täytyy pystyä huolehtimaan yli

3 kuukauden ajan. Joskus pentu tai emo voi sairastua tai loukkaantua, jolloin tarvitaan kallista

eläinlääkärin hoitoa. Kuulostaako vielä helpolta hommalta?

 

Jos kissakriisistä huolimatta haluaa kasvattaa kissanpentuja, tulisi kasvatuksen olla

mahdollisimman eettistä, kissoja kunnioittavaa ja tarkkaan harkittua. Koska pentutehtailijat ja

vastuuttomat pennuttajat eivät jaa tätä näkemystä, vastuu jää ostajan harteille. Ostaja päättää

minkälaista kasvatusta haluaa tukea. Ostajalla on mahdollisuus vaikuttaa.

Tehdaspentujen myynti tapahtuu tavallisesti netin kauppapaikoilla ja myyntipalstoilla.

Nettikaupoilla ei välttämättä ole minkäänlaisia sääntöjä lemmikkieläinten myynnille, vaan

ilmoituksen voi laatia kuka tahansa ja kirjoittaa siihen mitä tahansa. Vuonna 2018 SEY toimitti

neljälle Suomalaiselle netin kauppapaikalle avoimen kirjeen, jossa vaadittiin kaikkien lemmikkien

myynti-ilmoitusten ennakkotarkastamista, myyjän vahvaa tunnistautumista esimerkiksi

verkkopankkitunnuksilla, lemmikkieläinten myyjälle oikeutta vain yhden käyttäjätilin luomiseen

sekä käyttäjän myynti-ilmoitusten määrän rajoittamista. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan ole

otettu käyttöön.

 

Miten lukuisten ilmoitusten joukosta voidaan tunnistaa vastuuttomat ja epäeettiset myynti-

ilmoitukset? Ohessa muutama seikka, joiden kohdalla hälytyskellojen tulisi soida:

 

• Kissaa myydään rotukissana, vaikka sitä ei ole rekisteröity.

Rotukissalla on AINA rekisterikirja, rekisteröimätön kissa ei ole rotukissa.

• Myyjä väittää, että kissa on rekisteröity, mutta kissalla ei ole rekisterikirjaa ja sukutaulua.

Ostajan kuuluu saada kissanpennun rekisterikirja ja sukutaulu mukaansa

ostohetkellä.

• Myyjä uskottelee, että ostaja voi rekisteröidä pennun itse.

Pennun voi rekisteröidä ainoastaan rekisteröity kasvattaja.

• Myyjä sanoo, että kissa on rekisteröity, koska sillä on EU-passi.

EU-passin verukkeella kissasta pyritään huijaamaan enemmän rahaa, koska

hyväuskoiset ostajat sekoittavat passin rekisterikirjaan. Passi on kuitenkin vain

asiakirja, jota tarvitaan lemmikin kanssa matkustamiseen.

• Myyjä väittää, että rekisteröintiä tarvitaan vain, jos aiotaan käydä kissanäyttelyissä.

Rekisterikirja ei ole pääsylippu näyttelyihin, vaan todiste siitä, että pentu on saanut

alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista sekä kasvatettu eettisesti

sääntöjä noudattaen. Myös rekisteröimättömän kotikissan kanssa voi halutessaan

osallistua näyttelyihin.

• Myyjä käyttää rekisterikirjasta ihmeellisiä termejä, kuten rotupassi tai sukukirja.

Rekisterikirja on rekisterikirja, ei sukukirja tai rotupassi. Rekisteröidyltä kasvattajalta

voi ainakin omasta mielestäni odottaa oikeiden termien osaamista.

• Pentuja myydään epätavallisen kalliilla, vaikka niitä ei ole rekisteröity.

Tavoitteena on rahallinen hyöty eläinten kustannuksella.

• ”Rotukissanpentuja” myydään epätavallisen halvalla.

Huomattavan halpa hinta tarkoittaa, että myös pentujen hoidossa on takuuvarmasti

menty sieltä, mistä aita on matalin.

• Myyjä haluaa luovuttaa pennut mahdollisimman nopeasti uusiin koteihin, vaikka pennut

olisivat vielä liian nuoria luovutettaviksi.

Kissanpennun suositeltava luovutusikä on 14 viikkoa. Pentutehtailijat pyrkivät

säästämään kuluissa myymällä kissanpennut uusiin koteihin mahdollisimman

nopeasti. Samalla tehdään tilaa uudelle pentueelle.

• Myyjä sanoo, että pentueen vanhemmille on teetetty asianmukaiset terveystestit, mutta

hänellä ei ole kirjallista todistetta näistä testeistä ja niiden tuloksista.

Tehdyistä testeistä tulee aina olla kirjallinen todiste.

• Myyjä ei vastaa kysymyksiin asiallisesti, vaan provosoituu ja suuttuu tai kieltäytyy

vastaamasta.

Provosoituminen on aina merkki siitä, että toiminnassa on jotakin epäilyttävää tai

salattavaa. Vastuullinen kasvattaja vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiisi kissoihin

tai kasvatukseen liittyen.

Esimerkkejä vastauksista, joita kirjoittaja on saanut kissanpentujen myyjiltä.

• Myyjä ei halua kertoa omaa nimeään tai kasvattajanimeään.

Näiden tietojen ei kuuluisi olla salaisia.

• Kasvattajalla ei ole omia nettisivuja tai facebook-sivuja, joiden kautta voisi tutustua

kasvatustoimintaan.

Kaikilla rekisteröidyillä kasvattajilla ei välttämättä ole omia kotisivuja/facebook-

sivua. Hyvät sivut ovat kuitenkin tätä päivää ja helpottavat ostajaa kasvattajan

valinnassa, sekä tarjoavat kasvattajalle mahdollisuuden kertoa enemmän itsestään,

kasvatuksestaan ja eettisistä periaatteistaan.

• Samalla myyjällä on jatkuvasti uusia ilmoituksia myytävistä kissanpennuista.

Kissanpentuja teetetään liukuhihnatahtiin.

• Myyjä teettää tahallaan sekarotuisia mix-pentueita ja myy niitä rotukissan hinnalla vedoten.

vanhempien ”hyvään taustaan”.

Pennun vanhempien puhdasrotuisuus ei tee kissanpennusta rotukissaa. Kissa on

rotukissa vasta, kun sillä on rekisterikirja.

• Pentuja ei pääse katsomaan, vaan myyjä haluaa tuoda pennun uuteen kotiin.

Älä ikinä hanki kissaa ennen kuin olet päässyt näkemään kasvattajan ja

kasvatusolosuhteet.

 

Rotukissanpentu maksaa, koska sen kasvatuksessa on suuremmat kulut kuin

kotikissakasvatuksessa. Ei siksi, että se olisi jollakin tapaa parempi tai arvokkaampi kuin

kotikissanpentu. Jotta kasvatustyötä voidaan jatkaa, on pentujen myyntihinnan katettava

kasvatuksesta aiheutuneet kulut. Kotikissanpennuista vastaava hinta ei ole perusteltua, sillä kulut

ovat terveystestien, astutusmaksujen, rekisteröintikulujen jne. puuttumisesta johtuen pienemmät.

Monet myyjät perustelevat kallista myyntihintaa sillä, että hinta karsii automaattisesti pois

vastuuttomat ostajat. Tuon ontuvan perustelun takana on kuitenkin aina ajatus ja toive siitä, että

pennuista jäisi käteen mahdollisimman paljon rahaa. Jokainen osaa varmasti tehdä päässään

seuraavan yhtälön: pienet kulut + suuret myyntihinnat = taloudellinen voitto.

 

Eläinsuojeluyhdistyksellä rokotettu, sirutettu, madotettu, leikattu, FIV- ja FeLV-testattu kissa

maksaa tyypillisesti noin 200-300 euroa. Silti eläinsuojeluyhdistyksetkin pystyvät

haastattelemalla ja tutustumalla löytämään kissoille vastuulliset kodit. Varallisuus ei tarkoita

vastuullisuutta, eikä ostohinnalla pystytä karsimaan pois vastuuttomia ostajia. Vastuullinen

kasvattaja haluaa aina ensin tutustua kotiehdokkaaseen, ja jos moinen kuulostaa liian suurelta

vaivalta, kannattaa jättää kissanpennut kokonaan teettämättä.

 

Ole kissaa hankkiessasi tarkka kissasi kasvuolosuhteista ja terveydestä. Osta rotukissa ainoastaan

rekisteröidyltä kasvattajalta ja pyydä kasvattajalta kirjalliset todisteet kissan terveydestä ja

puhdasrotuisuudesta. Pyydä myös päästä paikan päälle katsomaan pentuja sekä emoa, ja

tutustumaan kasvattajaan. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

 

Älä tue pentutehtailua tai vastuutonta pennutusta.

- Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

Milloin kissanpentu on valmis uuteen kotiin?

Pentutietoa osa 1

Vuosittain tulee vastaan ihmisten juhlakuvia uusista perheenjäsenistä: kissanpennuista, jotka ovat selvästi liian nuoria muuttamaan pois emon ja sisarusten luota. Osittain tässä on kyse tietämättömyydestä ja osittain välinpitämättömyydestä. Ostajan tulisi aina selvittää, mikä on halutun eläimen sopiva luovutusikä ja millainen ympäristö on sille sopiva. Kissan arvo on kuitenkin vielä niin huono, ettei kissanpentujen kohdalla tulevasta lemmikistä ja sen tarpeista selvitetä välttämättä yhtään mitään. 

Kuvassa olevat kissanpennut ovat noin 8 viikon ikäisiä.

Suomessa kissanpennun suositeltu luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Suositus on tehty 2017 julkaistun tutkimuksen pohjalta, jossa todettiin monien käytöshäiriöiden todennäköisyyden lisääntyvän kissoilla, jotka oli luovutettu ennen 14 viikon ikää. Tässä Milla Salosen tutkimuksessa todettiin mm seuraavaa: Alle 8:n viikon ikäisenä luovutetuilla pennuilla todettiin enemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Näillä kissoilla oli myös useammin omistajan raportoimia käytösongelmia kuin 12 viikon iässä luovutetuilla. 14-viikkoisina tai myöhemmin luovutetuilla kissoilla todettiin vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna 8:n vko iässä luovutettuihin. Eroa käytöksessä syntyi vielä 12 ja 14 viikon luovutusiän välillä. 14 viikon iässä luovutetuilla oli niin ikään vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan ja vähemmän pakko-oireita, kuten liiallista nuolemista ja kankaiden tai esimerkiksi ihmisten hiusten imeskelyä.

Kissanpentu oppii vielä paljon emolta ja sisaruksilta 12 viikon jälkeenkin. Esimerkiksi kissojen kieli, eli se miten kissat ymmärtävät toisiaan, kehittyy vain kontaktissa toisiin kissoihin. Liian aikaisin vieroitetuilla pennuilla voi herkemmin tulla ongelmia muiden kissojen kanssa eläessä, sillä ne eivät välttämättä ymmärrä toisten kissojen kommunikaatiota. Ne myös stressaavat herkemmin ja saattavat oireilla virtsaongelmien kautta tai käytöshäiriöillä muita kissoja tai ihmisiä kohtaan.

Salosen tutkimuksen pohjalta kissanpennun luovutusiän suositus on nostettu 14 viikkoon. Tutkimus on kuitenkin sen verran tuore, että netistä löytyy edelleen vanhentunutta tietoa luotettavienkin lähteiden sivuilta. Vanhoissa artikkeleissa saatetaan kertoa oikean luovutusiän olevan 12 viikkoa. On siis oltava tarkkana netissä selatessaan, että huomioi artikkelin kirjoitusvuoden eikä usko vanhentunutta tietoa. 

Tässä kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja näyttävät siis minikokoisilta aikuisilta kissoilta.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ottaa kantaa kissojen luovutusikään: “Kissanpennun luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Sitä nuorempi pentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Vaikka pennut söisivät jo kiinteää ravintoa, eikä emo enää ehkä imetäkään, on emolla ja sisaruksilla korvaamaton merkitys pennun henkiselle kehitykselle.”

Huolimatta varsin yhtenäisestä linjauksesta luovutusiän suhteen, valitettavan usein näkee edelleen kuvia aivan liian varhain luovutetuista pennuista. Pahimmillaan pennut ovat alle 8-viikkoisia. Miten sitten tunnistat 14 viikon ikäisen pennun?

• Pentu on painoltaan 1,4 - 2 kg välillä, se painaa siis enemmän kuin litran maitotölkki.

• Pennun silmät eivät ole enää siniset. Sinisilmäisillä roduilla asia on eri, mutta muuten pentujen silmien väri alkaa vaihtua pois sinisestä 7-8 viikon iässä.

• Kissan ruumiinrakenne muistuttaa aikuista kissaa, pentupyöreys on jäänyt pois.

• Kissan turkki vastaa aikuisen kissan turkkia, pentukarva on vaihtunut kokonaan pois.

Tutkimuksen kissojen luovutusiän vaikutuksesta käytökseen voi lukea täältä.

Lähteet:

http://viiruvarpaat.blogspot.com/2017/09/luovutusian-nostamisella-parempaa.html?m=1plop

https://www.sttinfo.fi/tiedote/kissojen-ja-koirien-kayttaytyminen-on-monen-tekijan-summa-ympariston-ja-periman-vaikutukset-samanlaisia-kummallakin-lajilla-ja-samoja-tuloksia-saatu-myos-ihmisilla?publisherId=3747&releaseId=69893724

https://sey.fi/kissa/kissan-luovutusika-on-kolme-kuukautta/

Kissanpentukoulutus

Kun lähtee sijaiskodiksi tiineelle emolle tai orpopennuille, tarvitaan paljon enemmän tietoa ja taitoa, kun aikuisten kissojen kanssa. Mitä tiine emo tarvitsee, miten synnytykseen valmistaudutaan? Mikä synnytyksessä voi mennä pieleen? Mikä on normaalia, mikä ei? Mitä tehdään, jos emo ei hoida pentuja tai jos emo menehtyy? Miten ihminen voi auttaa emoa, ja miten tukea pentujen kasvua ja kehitystä?

Me Dewillä haluamme, että sijaiskotimme ovat varautuneet tilanteisiin, mitä tiineen emon ja pienten kissanpentujen kanssa voi tulla vastaan. Dewi järjesti yhdessä Tesy ry:n kanssa kissanpentukoulutuksen vapaaehtoisilleen. PESU ry:n kissakoordinaattori Riikka "Riksu" Ala-Hulkko vieraili Turussa pitämässä luennon Kissanpennut 101, eli kissan matka ihan alkumetreiltä siihen, kun on aika alkaa etsiä kissalle oma loppuelämän koti. Luento oli yhden illan mittainen ja järjestettiin kahdessa ryhmässä 22-23.7 Panimoravintola Koulussa, Turussa.

Pentukoulutus pidettiin Panimoravintola Koulun historian luokassa.

Kissanpennut ovat ihania. Kaikki tietävät sen. Pehmeitä ja pörröisiä. Kirkassilmäisiä ja suloisia. Tai ainakin silloin, jos kaikki menee paremmin kuin hyvin ja jos näillä pennuilla on parhaimmat mahdolliset lähtökohdat elämän alkutaipaleelle.

Liian usein niin ei kuitenkaan ole. Se kannattaa jokaisen pitää mielessä, kun selailee suloisen siirappisia pentukuvia. Kaikilla kissoilla ei ole hyvät lähtökohdat elämään. On tärkeää tiedostaa tässä asiassa se kuuluisa kolikon kääntöpuoli, vaikka sitä ei näkisikään - tai haluaisi nähdä. Tiedostaminen on se ensimmäinen askel muutokselle. Sitä seuraa puheet ja teot. Lopulta ehkä muutos. Ehkä joskus voimme todeta, että yhä harvempi kissa saa onnettomat kortit elämän arpapelissä jo ennen syntymäänsä.

Vaikka kissanpentu saisi elämässä hyvät kortit, niin mitä tahansa voi tapahtua. Riskit ovat toki korkeammat populaatiopentujen kohdalla johtuen erinäisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi sisäsiittoisuudesta. Se, että tiedostamme sen, mitä kaikkea se "mitä tahansa" pitää sisällään valmistaa vapaaehtoisia sijaiskoteja siihen, kun "jotain" tapahtuu. Juuri tätä Kissanpentu 101 käsitteli ja toimii hyvänä valmistautumispakettina, jos miettii sijaiskotina olemista tiinelle emolle tai orpopennuille.

Mikään ei kuitenkaan koskaan valmista siihen menetyksen tunteeseen, jos sellaisen joutuu kohtaamaan. Luennolla painotettiinkin siis alussa sitä, että edes me ihmiset emme ole kaikkivoipia. Emme pysty ihmeisiin. Voimme vain tehdä parhaamme - ja se riittää. Valmistaudu pahimpaan. Laadi mielessäsi toimintaohjeet kriisin varalle. Toivo parasta ja tee parhaasi. Ne riittävät. Älä anna itsesyytöksille sijaa.

Emo on kissanpennulle pääsääntöisesti se paras vaihtoehto. Jopa silloin, kun emo on villiintynyt. Kissanpennun henkisen kehityksen kannalta emon ja sisarusten läsnäolo on välttämätöntä. Näin pentu oppii kissan sosiaalisia taitoja. Tämän vuoksi Dewillä kissanpennun luovutusikä on 16 viikkoa, jotta voimme taata pennulle parhaat mahdolliset eväät elämään. Mikäli kissanpentujen emo on hormonien takia aggressiivinen ihmisiä kohtaan, pentuja käsitellään eri huoneessa. Siten pennuille voidaan antaa turvallisia ihmiskontakteja ilman emon stressantumista.

Loki-pentu pesälaatikossa Lilith-siskonsa ja Rage-emonsa kanssa

Kun taloon tulee tiine emo, alkaa valmistautuminen konkreettisesti. Emolle pitää järjestää turvallinen ympäristö synnytystä ajatellen. Kissat ovat kekseliäitä, mutta joskus se paras piilopaikka ei olekaan synnytykselle se paras vaihtoehto. On tarinoita siitä, kuinka kissa on esimerkiksi synnyttänyt kiipeilypuun pesään. Koulutuksen pitäjälle Riksulle sydämentykytyksiä on puolestaan aiheuttanut emo, joka alkoi synnyttää saunan erikorkuisille lauteille, ja Riksun piti nappailla putoilevia pentuja kiinni. Kissat ovat ovelia. Ihmisen pitää olla ovelampi ja järjestellä kissan ympäristö turvalliseksi, niin kissaa kuin ihan itseään ajatellen. Vai kuinka moni olisi vapaaehtoinen tunkemaan kätensä vaikkapa kissanpesään, jossa on pentujaan puolustava emo? Pentuja kun pitää päästä myös käsittelemään, jotta tiedetään pentujen voivan hyvin.

Laadukasta ruokaa, pyyhkeitä, maidonvastiketta, digitaalinen vaaka, matolääkeet, maitohappobakteerit, lisälämmönlähde, mahdollisesti kissakamera... Nämä ovat esimerkkejä siitä, millaisita varustusta tarvitaan sen tiedon lisäksi.

Sotkua, sotkua. Synnytys on sotkuista puuhaa. Eikä se sotku siihen jää. Ensimmäiset viikot emo pissattaa ja kakattaa pennut, mutta laatikolle opettelu alkaa jo varhain. Sijaiskodin on hyvä varautua siihen, että pissaa ja kakkaa saattaa löytyä kaikkialta muualta kuin laatikosta. Ja kun pentue alkaa totutella kiinteään ruokaan, ripuliin kannattaa valmistautua. Pennuilla voi muutenkin esiintyä ripulia, jos esimerkiksi niillä on sisäloisia tai jos niiden emo on ollut sairaana ja/tai heikolla ravinnolla tiineyden ajan. Yleensä ulkona elänyt kissa ei ole saanut kunnollista ruokaa ja se kärsii erilaisista taudeista.

Jahka kissanpentujen jalat alkavat kantaa, vaisto vie maailmaa tutkimaan. Ja sitten sitä mennään. Jokaiseen koloon, mihin pää vain mahtuu, tai verhoihin killumaan, jos niitä ei ole otettu jo ennakointina pois. Energiaa niillä viikareilla riittää ja kyytiä saavat välillä niin ruokakipot kuin sisustuskin. Kissanpentutaloudessa ei siis kannata sotkua kavahtaa.

Dewin sijaiskotilainen Petra, otti hoiviinsa tiinen emon. Kaikista valmisteluista huolimatta tämä tarina sai surullisen käänteen, kun pentu juuttui synnytyskanavaan. Apua oli heti saatavilla, mutta pentu menehtyi. Hopeareunus tapaukselle on se, että kyseinen emo selviytyi ja voi hyvin. Luonnossa myös emon tarina olisi päättynyt siihen hetkeen. Petralle kokemus oli esimerkki siitä, ettei eläinsuojelutyössä tule aina onnellisia loppuja, vaikka niitä toivoisi. Kokemuksesta huolimatta Petra kuitenkin kokee voivansa alkaa tiinen emon kotihoitajaksi.

Miten sitten selviytyä, jos omalle kohdalle osuu vastaavanlainen tragedia? Petra antaa meille vinkin omasta kokemuksestaan:

"Puhuin tosi paljon tapahtuneesta läheisille ystävilleni, mikä myös auttoi asian käsittelyssä. Itselleni puhuminen on olennainen keino käsitellä ikäviä asioita. Jos niitä vaan vatvoo liikaa oman pään sisällä, niin helposti ne vaan paisuu, eikä niihin saa mitään järkevää ratkaisua. Suosittelen oman kokemukseni pohjalta lämpimästi keskustelemaan ikävistä kokemuksista jonkun Dewin aktiivin ja/tai itselle läheisten ihmisten kanssa. Tai jos puhuminen ei tunnu luontevalta, niin puhumisen sijaan voi vaikkapa viestitellä/kirjoittaa tuntemuksistaan. Jokainen meistä suree ja käsittelee asioita eri tahtiin, niin on hyvä muistaa antaa itselle riittävästi aikaa toipua ikävistä kokemuksista. Ja se on myös hyvä muistaa, että eläinsuojelutyössä joutuu väistämättä kohtaamaan ikäviä ja surullisia asioita, joten niihin täytyy varautua."

Dewin toisessa sijaiskodissa Saanan luona majailee tällä hetkellä emo kahden pentunsa kanssa. Synnytys oli sujunut hyvin eikä sijaiskodin väki joutunut tarkkailua enemmän tilanteeseen puuttumaan. Pentujen emo suhtautui suojelevasti pentuihinsa, ja ensimmäiset viikot pentujen punnitus oli jännitysnäytemä. Emo suojeli pentujaan niin raivokkaasti, että päivittäisestä punnituksesta piti pitää taukoa. Kunnes sitten yllättäin emo päätti, että ihmiset ovat ihan ok, ja nyt viikkoja myöhemmin pelokkaasta emosta on tullut sylikissa.

Pennut ovat nyt liki 10-viikkoisia. Pienistä möngertäjistä on näinä viikkoina kasvanut pieniä kissanalkuja, jotka haastavat energiallaan mutta valloittavat persoonallaan. Vielä on "kissaksi" kasvamisessa matkaa, minkä vuoksi on onni, että nämä saavat mallia emoltaan.

Kun taloon muuttaa tiine emo, on joitain asioita, joita ei voi korostaa liikaa. Ensimmäisenä vastaan tulee emon eristys: sen tärkeyttä ei tule aliarvioida. Jahka pennut laajentavat reviiriään on ajateltava kuin kissanpentu ja ennakoitava kaikki kiipeilypaikat, joihin kissanpentu voi keksiä mennä. Sitä luonnollisesti seuraa niiden paikkojen suojaaminen.

Loki ja Lilith

Kekseliäisyys on myöskin valttia. Saanan luona on jouduttu pentua onkimaan pois pesästä soppakauhalla. Tärkein neuvo Saanalta on kuitenkin tämä:

"Yritä olla stressaamatta. Etukäteen murehtimalla ei voita mitään, sillä lopulta on niin vähän asioita, joihin ihminen voi pennun syntymässä ja pentujen kehityksessä vaikuttaa."

Miten sinä voit auttaa? Jos et voi ottaa tiineä emoa tai orpopentuetta hoitoosi, voit toimia sijaiskotina aikuisille kissoille. Tai jos tämä ei tunnu oikealta (kuten allekirjoittanut itsensä tuntien pitäisi kaikki kissat itsellään, mitkä ovesta sisään tulevat), vapaaehtoistoimintaa on kuitenkin monenlaista. Vapaaehtoistyön muodoista voi lukea lisää täältä. Myös lahjoitukset esimerkiksi ruuan ja tarvikkeiden muodossa ovat toivottuja.

Kissanpentu 101 oli luento pakattuna täyteen tietoa. Luennoitsijan omakohtaiset kokemukset värittivät ja koskettivat. Riksulla on ihanan nokkela tapa kertoa faktaa ja iskeä tarinaa samaan aikaan. Asiaa olisi varmasti riittänyt yömyöhälle - ja sellaisesta tunnistaa kissaihmisen. Kun puhutaan kissoista, asiaa riittäisi vaikka huomiselle. Toivon, että Riikka saa useampiakin kutsuja puhumaan eri puolille Suomea tällaisesta tärkeästä asiasta. Faktat ja omakohtaiset kokemukset (ja kuuntelijoiden kokemusten jakaminen luennolla) ovat mainio tietolähde sellaiselle, joka miettii, että ryhtyisikö sijaiskodiksi ja ottaisi kotiinsa tiinen emon.

Mikäli luento ei säikäyttänyt kuulijaa ja teille muuttaa tiine emo, toivon teille kaikkea parasta ja ihania kokemuksia kissanpentujen ja näiden emojen kanssa.

Luennolla olleiden sijaiskotilaisten ajatuksia:

Petra: "Mielestäni luento oli todella monipuolinen tietopaketti siitä, mitä kaikkea tulee huomioida, kun ottaa tiineen emon hoiviin. Luennolla käytiin läpi tärkeitä asioita muun muassa tiineen emon hoidosta, synnytyksestä, mahdollisista synnytysongelmista, pentujen hoidosta ja sairasteluista. Itse ainakin opin luennolla paljon uutta ja tärkeää asiaa. Suosittelen luentoa kaikille sijaiskodeille, jotka harkitsevat ottavansa tiineen emon kotihoitolaiseksi."

Saana: "Luento oli hyvä ja tiivis tietopaketti siitä, mihin kaikkeen kannattaa varautua ja mitä kannattaa ottaa huomioon tiineyden, synnytyksen ja kehityksen aikana. Erityisesti osio, missä kerrottiin useimmat ongelmat synnytyksessä ja pentujen kehityksessä olivat mielestäni hyvät. Kun tietopaketin sisäistää ennen kuin tilanne on käsillä, voi sitten tarpeen tullen toimia alusta asti mahdollisimman oikein."

Riksu on Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen (Pesu ry:n) puheenjohtaja. Riksulla on blogi nimeltä Pissasirkus. Sitä kannattaa vilkaista jo ihan vertaistuen vuoksi, jos joskus löytää itsensä (ja kissansa) siitä pissasirkuksesta. Blogi valaa uskoa siihen, että kyseinen haaste ei ole toivoton. Tämä blogi on kehitetty tiedonlevittämiseen ja sisältääkin tietoa mm. sairauksista ja kissanpennun koulutuksesta. 

Kiitokset Dewille ja Tesylle, jotka kutsuivat Riikan jakamaan meille tietoaan. Kiitokset myös Petralle ja Saanalle, jotka antoivat aikaansa kertomalla sijaiskodin arjesta. Ennen kaikkea kiitokset Riksulle kattavasta luennosta.

- Jenna, Dewin kirjoittajavapaaehtoinen

Ei pelkkää vaaleanpunaista pentuhattaraa

Vaikka kissanpennut ovat suloisia ja niiden kasvua on ihana seurata, vapaaehtoistyö pentujen parissa ei ole ollut mitään ilakointia ja hurraamista. Olemme paljon lohduttautuneet sillä, että ainakin näille kissoille on tarjottu paremmat mahdollisuudet, kun ne ovat päässeet sijaiskoteihimme. Kuolleisuus olisi varmasti ollut paljon suurempaa ja kivuliaampaa, jos kissat olisivat jääneet luonnon armoille.

Toukokuussa Dewin sijaiskoteihin tuli uusia kissoja, joista yhteensä seitsemän oli tiineenä.
19.5. Astrid di Vemo synnytti viisi pentua: Peppi, Mio, Birk, Korppu ja Eemeli.
20.5. Ruska synnytti: ainut pentu, Halla, ei selvinnyt.
24.5. Elli van Pikikselle tehtiin sektio. Valle selvisi, Allu, Vellu ja Illu menehtyivät.
26.5. Claire synnytti kaksi pentua: Jamie ja Angus.
27.5. Rage synnytti kaksi pentua: Loki ja Lilith.
1.6. Omena van Pikis synnytti kolme pentua: Luuna, Samo ja Hava.
25.6. Orvokki synnytti kolme pentua, joista Kuisma menehtyi ja Kielo ja Rölli selvisivät.

Kesäkuussa sijaiskoteihin tuli lisää, ulos syntyneitä, pentuja van Pikis -populaatiosta. Pentujen syntymäpäivistä on vain arviot:
Noin 20.5. syntyneet kolme orpopentua: Venla, Pinja ja Iitu.
Noin 25.5. syntyneet Scarlet van Pikiksen pennut: Minette, Aurora, Nelly ja Poppius.

Ruskan pentu Halla menehtyi synnytyksessä.

Synnytyskomplikaatioita

Ruskalla oli vaikea synnytys ja ainut pentu, Halla, kuoli jo synnytyksessä. Pentu juuttui synnytyskanavaan todennäköisesti siksi, että vain yhden pennun synnyttäminen kissalle on haastavaa, ja stimulaatiota oli liian vähän.

Elli van Pikikselle tuli synnytyskomplikaatioita, minkä takia päädyttiin sektioon. Ellin pennuista vain Valle selvisi ja kolme muuta – Allu, Vellu ja Illu – menehtyivät. Tarve sektiolle ei tullut yllätyksenä, sillä Ellin syöminen oli ollut jo pidempään heikohkoa: se söi vain ihmisen avustuksella.

Orvokin viimeinen pentu syntyi kuolleena, minkä takia emo myös hylkäsi pentunsa välittömästi. Kuismaa yritettiin elvyttää siinä onnistumatta. Yhteensä siis jo synnytyksissä menehtyi viisi pentua.

Elli van Pikiksen menehtyneet pennut: Allu, Vellu ja Illu

Kriisejä emojen kanssa

Elli van Pikis oli heikossa hapessa syömättömyyden, suoliston toimimattomuuden ja sektion takia. Valle sai varaemon Astridista ja sisarukset viikkoa vanhemmista pennuista. Ellin ruokahalu ei palannut. Todennäköisesti pitkään kestänyt aliravitsemus oli jo vaurioittanut sisäelimiäkin, mikä taas oli syynä siihen, ettei Ellillä ollut enää nälkä. Lopulta Elli päästettiin ajasta ikuisuuteen.

Elli van Pikis oli vaikeataustaisesta populaatiosta. Tiineenä emon olisi ehdottoman tärkeää syödä laadukasta ruokaa ja paljon, mutta Elli oli aliravittu ja menettänyt ruokahalunsa. Pitkään jatkuvan syömättömyyden ja suoliston toimimattomuuden takia Elli päästettiin sektion jälkeen ajasta ikuisuuteen.

Scarlet-emo ja tämän neljä pentua saatiin sisätiloihin pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Heti alkuun huomattiin Scarletin pitkäkarvaisen turkin huopaantuneen niin pahasti, että sen iho oli monesta kohtaa revennyt. Yksi haava oli niin tulehtunut, että se nostatti Scarletille kuumeen, ja emo sai antibiootit.

Pitkäkarvaisen Scarlet van Pikiksen turkki oli niin pahasti huopunut ja takkuuntunut, että se oli rikkonut ihoakin. 

Astrid synnytti viisi pentuaan vain 7 kuukauden ikäisenä ja otti vielä hienosti hoivakseen ottolapsi Vallen. Astrid alkoi oireilla läähättämällä, mikä sinäänsä ei ole vaarallista: kissa voi läähättää, kun sillä on kuuma, tai kun esimerkiksi se imettää kuutta pentua, jotka kirjaimellisesti imevät siitä energiaa itseensä. Läähätyksen pitkittyessä lääkäri epäili eklampsiaa eli kalkkivajausta. Astridia lähdettiin hoitamaan kalkkilisällä, ja se näytti auttavan, kunnes annosta pienennettiin ja helteet tulivat. Läähätys palasi, pahempana kuin aiemmin.

Astrid kiidätettiin eläinlääkäriin, sillä tiimissä alkoi herätä epäilyjä sydänoireista. Kukaan ei kuitenkaan osannut edes epäillä, miten vakava tilanne oli: Astrid oli kuitenkin viimeiseen asti ruokkinut ja hoivannut kuutta pentuaan, eikä ollut oireillut mitenkään muutoin.

Astridilla oli kuumetta, ja todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin kohtutulehdusta. Kissa oli leikkuupöydällä, kun tiimille soitettiin: kyse ei ollutkaan märkäkohdusta. Mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä diagnoosi oli FIP. Vatsakalvontulehdus, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Pennut jäivät orvoiksi, Valle jo toista kertaa.

Astrid di Vemo oireili vain läähättämällä. Lopputuloksena emolta löytyi FIP, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Sateenkaarisilta kutsui Astridia pentujen ollessa 6-viikkoisia.

Jotkut emot muuttuvat hormonien vaikutuksesta hyvinkin ärhäköiksi synnytyksen jälkeen. Samaan tilaan tuleva ihminen saa monesti sähinää ja murinaa osakseen, ja emo voi jopa hyökkiä ihmistä kohti. Omenasta kuoriutui tällainen hormonihirviö. Se oli hyvin stressaantunut ja puolusti pentuja kovasti. Normaalisti pentuja suositellaan punnitsemaan kerran päivässä, mutta Omenan kanssa näin ei voitu toimia. Se olisi stressaantunut tästä operaatiosta, johon tarvittiin kasa pyyheitä, hitsaushanskoja ja pahvista tehty erotin, jonka avulla pennut saatiin pesästä pois muutamaksi minuutiksi. Omena murisi, sähisi ja maiskutti suutaan stressaantuneena. Koska pennuista näki silmämääräisesti, että ne kasvavat ja voivat hyvin, punnituksista luovuttiin.

Mitä enemmän pennut alkoivat liikkua ja laajentaa reviiriään, sitä hermostuneemmaksi Omena tuli. Erityisesti Omena stressaantui siitä, jos ihminen tuli samaan tilaan, eivätkä pennut olleet "emon hellässä huomassa" vaan seikkailemassa ympäri huonetta. Kun sitten pennuille kasvoivat hampaat, ja ne alkoivat käyttää niitä toisiinsa, pentujen kipuhuudot ja -vinkaisut saivat emon jokaisen vaiston terästäytymään entisestään.

Hyökkiminen jatkui ja lisääntyi sitä mukaa, mitä enemmän pentuja yritettiin sosiaalistaa ja mitä aktiivisempia niistä tuli. Tilanne kärjistyi siihen, kun Omena hyökkäsi saunan ovea päin kahdesti saman päivän aikana. Yleensä näin aggressiivinen käytös johtuu kivusta, joten Omena vietiin eläinlääkäriin. Epäiltiin mm. kohtutulehdusta tai kohtuun jäänyttä syntymätöntä pentua. Fyysistä vikaa ei kuitenkaan löytynyt, ja kissa steriloitiin.

Viikkoa myöhemmin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Omena rentoutui. Se murisee hyvin harvakseltaan ihmiselle, maiskutus ja hyökkiminen ovat puolestaan jääneet kokonaan pois. Se kulkee rennosti ihmisen nähden, eikä se hermostu siitä, kun pennut hajaantuvat ympäriinsä.

Omena van Pikiksestä kuoriutui synnytyksen jälkeen stressaantunut ja aggressiivinen emo. Onneksi sen pennut ovat voineet ja kasvaneet hyvin, eikä sijaiskodin tarvinnut stressata emoa koko aikaa esim. lisäruokkimalla pentuja.

Vallen huonot kortit

Valle van Pikis peri Elli-emoltaan huonot kortit: sillä oli heti alkuun silmätulehdus, sitä on pitänyt tukiruokkia ja sen vatsa on ollut usein löysällä. Kun Vallelle kasvoi hampaat, sijaiskoti huomasi Vallen leuan olevan vinossa. Ei tiedetty, olivatko hampaat kasvaneet vinoon ja aiheuttaneet leuan vinoutumisen, vai oliko taustalla jokin suurempi ongelma, joka oli aiheuttanut hampaiden vinoutumisen. Koska Valle oli vain 5-viikkoinen, piti odottaa, että Vallelle tulisi lisää ikää, jotta suuta voitiin operoida. 5-viikkoiselle pennulle pelkkä anestesia olisi ollut jo suuri riski.

Noin 8-viikkoisena Valle vietiin operoitavaksi. Vallella todettiin luojan lykyksi olevan normaali leuka, mutta pennulla on pään luustossa pientä epämuodostumaa. Tämäkään ei ollut tiimille yllätys, koska Valle on van Pikis -populaatiosta. Vallelta poistettiin kaikki maito-kulmahampaat, pari etuhammasta sekä pysyvien alakulmahampaiden aihiot. Ennuste on hyvä.

Valle van Pikis puoliunisena hammasoperaation jälkeen.

Mineten jalka

Minette-pennun toinen takajalka ei toimi. Minette kävi jo muutaman viikon ikäisenä lääkärissä, mutta koska pentu oli niin pieni, jalkaa ei voitu kuvata eikä myöskään operoida vielä mitenkään. Toivoimme, että kyseessä olisi ollut hermoperäinen ongelma, josta olisi päästy tukilastalla ja jumppaamalla, mutta jalkaa ei ole saatu toimimaan. Jalassa kiertää veri, mutta viimeisestä nivelestä alaspäin jalka on veltto. Se ei kuitenkaan Mineten menoa ole haitannut: pentu on pirteä, reipas ja tarpoo eteenpäin jalastaan huolimatta.

Mineten jalka päästiin kuvaamaan pennun ollessa 8-viikkoinen. Tällä hetkellä on todettu, että luustossa ei ole vikaa. Nyt lääkäreillä on pohdinnassa jäykistetäänkö jalka, amputoidaanko se, vai olisiko eettisintä saattaa Minette sateenkaarisillalle. Jalan toimimattomuus vaikeuttaa muun muassa Mineten kiipeilyä ja vessassa asiointia, joten jotain sille on tehtävä. Nyt punnittavana on se, että voidaanko kissalle taata kivuttomuus. Minette on populaatiosta, jossa on tavattu muun muassa pikkuaivojen vajaakehitystä.

Mineten toinen takajalka on veltto viimeisestä nivelestä alaspäin.

Silmä- ja vatsaongelmia

Ei-toivotuilla pennuilla ilmenee usein erilaisia, hoidettavissa olevia, ongelmia. Esimerkiksi niillä esiintyy sisä- ja ulkoloisia, ja niiden suolisto saattaa oireilla herkästi. Erityisesti ulos syntyneillä pennuilla esiintyy paljon silmätulehduksia.

Ulkoa tulleet orpopennut, Venla, Pinja ja Iitu, päädyttiin loukuttamaan ilman emoa. Aktiivimme kävi paikan päällä puhdistamassa pentujen tulehtuneita silmiä, ja niiden emoa yritettiin löytää. Mutta kun silmätulehdukset vain pahenivat, Iitun silmät jopa muurautuivat putsaamisesta huolimatta umpeen, ja kaikki pennut kärsivät rajusta ripulista, pennut otettiin sisätiloihin ilman emoa. Nyt pennut voivat hyvin.

Astridin pentueessa on myös kärsitty ripulista: tätä alkoi esiintyä emon yllättävän poismenon jälkeen. Todennäköisesti pentujen vatsat reagoivat siihen, ettei yhtäkkiä saanetkaan enää emon maitoa ja siitä tulevia vasta-aineita.

Iitu van Pikis kärsi pahasta silmätulehduksesta. Pahimmillaan molemmat silmät olivat muurautuneet umpeen.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja

Tyhjän tilan pentuja, osa 5

Lue pentujen tarina alusta alkaen tästä linkistä

Kaikki kuusi pentua ovat löytäneet oman kotinsa. Tässä vähän kuulumisia jokaiselta.

Salvatore ja Pupetta lähtivät ensin kahdestaan loppuelämän kotiin. Alkuun piiloteltiin hetki sohvan alla, mutta pitkään siellä ei jaksettu kykkiä. Salvatore lähti tutkimaan paikkoja, ja Pupetta kohta perässä. Nykyään pennut seuraavat joka paikkaan, jopa suihkuun ja vessaan. Etenkin Salvatorea kiehtoo liikkuva vesi ja sitä pitääkin käydä ihmettelemässä aina, kun on mahdollista. Pupetta ei ole siitä niinkään kiinnostunut, mutta hän on tästä kaksikosta se, joka määrää! 

Salvatore ja Pupetta

Pupetta ja Salvatore

Rosetta liittyi kaksikon seuraan hieman myöhemmin, ja alkutotuttelun jälkeen hän on jo ihan osa laumaa. Lattialämmityksen päällä on hyvä löhöillä, ja etenkin Rosetta on varsinainen sylikissa. Rosetta on oppinut avaamaan uudessa kodissa liukuoven, ja Salvatore ja Pupetta kiipeävät parvelle. Myös lasten legoleikit kelpaavat seurattavaksi, ja uloskin on valjaiden kanssa päästy. Kyllä kelpaa! 

Rosetta

Gaia ja Milou

Gaia löysi kodin toisen adhd-kisun, Miloun, kaverina. Pienen tottumisen uusi kissakaveri vaati, mutta nyt on jo yhteiset leikit ja kainalokaveri löytynyt tästä seuralaisesta. Kodin ihmisiä tullaan ovelle vastaan ja haistellaan tarkkaan, missä sitä ollaan oltu. Iltaisin nukutaan kasassa, viihdytään sylissä ja rapsutuksetkin kelpaa. Gaia on päässyt vähän jyvälle mökkeilystä ja valjasulkoilusta, ja vaikka hiekkatiellä autoilu alkoikin ottaa pidemmän päälle päähän, niin saunominen hyvitti asian.

Gaia ja Milou.

Diego pääsi vanhemman Pikseli-kissan kaveriksi. Pikseli on myös Dewiltä adoptoitu kissa ja näyttäisi siltä, että Diegolla on ollut häneen positiivinen vaikutus. Hän on rohkaistunut hurjasti ja jotenkin muuttunut luonteeltaan aikuisemmaksi. Diego taas on oppinut noutamaan. Hän tuo lelujaan luokse, tiputtaa viereen tai käteen, sitten niitä pitää heittää ja hän tuo ne takaisin, ja tämä vain jatkuu ja jatkuu. Niin ja vesi on kova juttu, aina pitää möyriä suihkun lattialla, kun se on märkä. Myös sijaiskodista mukaan saatu leluhiiri pitää aina uittaa vesikipossa.

Diego

Diego

Alphonse pääsi Enni-pennun kaveriksi. Heistä on tullut niin sylikavereita, että on vaikea saada edes kuvaa vain toisesta. Entinen rapsutustenvälttäjä kiehnää nykyään hurjasti ja kehrää kuin suihkuturbiini. Alphonsesta omistajallakin on parempaa tekemistä nykyään kuin lukea kirjaa, niin kuin vaikka huomioida häntä! Omistaja on kovasti näiden kahden hurmurin tassun alla. Taloon piti meinaan hankkia isompi sänky kissojen saavuttua.

Alphonse

Enni ja Alphonse.

Kaiken kaikkiaan da Fattoria Vuota -pennuilla menee erittäin hyvin ja tämä sijaiskotimamma on hyvin tyytyväinen. <3

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava