Estivoiden ensikäynti eläinlääkärillä

Tässä blogitekstissä kerromme kuuden Estivo-kissan eläinlääkärikäynnistä: Estivot Chianti, Edda, Ennio, Lorenzo, Minore ja Santo vietiin ensikäynnille 10.9.2025. Tosin Chianti, Lorenzo ja Minore olivat tavanneet eläinlääkärin jo aikaisemmin. Chiantin päivystyskäynnistä voi lukea edellisestä postauksesta Chiantin päivystyskäynti.

"Nyt Lorenzo lääkäriin!"

Mitä tarkoittaa kissan ensikäynti?

Kun Dewi loukuttaa kissapopulaation, kissoille pyritään saamaan ensimmäinen eläinlääkärikäynti viimeistään 1-3 viikon kuluttua kissan loukutuksesta. 

Ensikäynnillä tehtävät toimenpiteet riippuvat kissan voinnista ja tarpeista sekä siitä, mitä toimenpiteitä kissalle on jo aikaisemmin tehty. Kissat ovat kaikki yksilöitä, ja siksi niiden terveydentilakin vaihtelee. 

Joskus kaikkia toimenpiteitä ei voida suorittaa jollekin kissalle, minkä vuoksi kissa tarvitsee myöhemmin viedä uudestaan eläinlääkäriin. 

Eddaa tutkittiin käynnillä kopasta käsin.

Ensikäynti ei välttämättä siis tarkoita kirjaimellisesti kissan ensimmäisestä käyntiä eläinlääkärissä, vaan ennemminkin tiettyjä ensimmäisiä perustarkastuksia ja -toimenpiteitä, joita kissalle tehdään. Aivan ihka ensimmäinen eläinlääkärikäynti tämä oli oikeastaan vain Enniolle, Eddalle ja Santolle. Siksi he saivat myös ikäarviot samalla käynnillä.

Kissan rauhoittaminen eläinlääkärissä

Yleensä kissat rauhoitetaan ensikäynnillä toimenpiteitä varten, sillä ne ovat usein niin arkoja, että eivät anna koskea puhumattakaan sellaisissa epämiellyttävissä toimenpiteissä kuin lääkärikäynnillä. Aina rauhoitusta ei kuitenkaan tarvita. 

Jos kissa on hyvin arka, niin se rauhoitetaan häkistä käsin. Ensin kissa kipataan kantokopasta häkkiin, jonka raosta eläinlääkäri tuikkaa rauhoitteen. Kissan annetaan odottaa häkissä, kunnes rauhoittava aine vaikuttaa, ja vasta sitten aloitetaan toimenpiteet. Aineen vaikutusta odotellessa häkin päälle laitetaan pyyhe kissan stressitasojen minimoimiseksi.

Ennio rauhoitettavana häkissä.

Pakkohäkki on stressittömämpi vaihtoehto kissalle, sillä rauhoituspiikki saadaan sen avulla niin nopeasti laitettua. Lisäksi se on turvallisempi vaihtoehto eläinlääkärille, jonka ei tarvitse häkkiä käytettäessä varoa kissanpuremia.

Perustoimenpiteet

Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä tutkitaan sijaiskodissa tai populaatiossa mahdollisesti ilmenneitä oireita, esimerkiksi Estivoiden ensikäynneillä otettiin korvanäytteet jokaisesta kissasta, sillä kaikilla Estivo-populaation kissoilla oli esiintynyt korvapunkkia tai muita korvaongelmia. 

Eläinlääkärissä tarkastetaan Santon suun kuntoa.

Käynnillä mukana olevat dewiläiset voivat halutessaan osallistua hoitotoimenpiteisiin, kuten korvien puhdistukseen ja korvanäytteiden ottamiseen. Otoskoopin käyttö ei varsinaisesti kuulu peruskorvatarkastukseen, mutta korvaongelmista kärsivien Estivoiden korvat oli aiheellista tutkia tavallista tarkemmin. 

Chianti korvatarkastuksessa.

Ensikäynnillä eläinlääkäri tunnustelee ja tarkastelee kissan läpikotaisin, tarkistaa ennen kaikkea suun ja korvien kunnon. Tarkastuksessa kävi ilmi, että Ennio, Edda, Lorenzo ja Santo olivat kaikki hammashoidon tarpeessa. 

Perustarkastukseen kuuluu myös, että jokainen kissa punnitaan, sillä on tärkeä seurata painon kehittymistä. 

Eddalta otetaan korvanäyte.

Rokotus

Dewillä huolehditaan, että jokaisella kissalla on perusrokotukset kunnossa. Perusrokotteista kerrotaan tarkemmin postauksessa Kissan perusrokotukset. Ensimmäiset rokotteet kissoille pyritään antamaan juuri ensikäynneillä, minkä vuoksi on tärkeää, että kissa on ehditty madottamaan sijaiskodissa ainakin kerran ennen käyntiä. Rokotteen teho voi nimittäin kärsiä sisäloisten vuoksi. 

Tällä käynnillä muut kissat saivat perusrokotteen Chiantia lukuun ottamatta, joka oli rokotettu jo aikaisemmin. Minore sai kolmannen rokotteen eli tehosterokotteen siksi, että oli saanut aikaisemmat rokotteet niin nuorena.

Dewiläiset auttavat pienissä hoitotoimenpiteissä, kuten tässä Chiantin punnituksessa.

FIVin ja FeLVin testaus

Kaikilta kissoilta testataan ensikäynnillä FIV/FeLV. FIV tarkoittaa kissan immuunikatovirusta ja FeLV puolestaan kissan leukemiavirusta. Kumpaankaan virukseen ei ole parannuskeinoa. Siksi on tärkeä testata kissat ja minimoida tartunnan saaneiden kissojen kontaktit muihin kissoihin, joilla ei ole tartuntaa. 

Lisätietoa FIV-positiivisuudesta löytyy artikkelista Kissan FIV-positiivisuus. Kuten kaikki muutkin Estivot, olivat tämänkin käynnin Estivot kaikki FIV/FeLV-negatiivisia.

FIV/FeLV-testiä varten kissasta otetaan verinäyte.

Leikkaus

Kaikki Dewin kissat leikataan eli steriloidaan tai kastroidaan. Tarkempaa tietoa kissan leikkauksesta ja syitä toimenpiteeseen löytyy blogipostauksessa Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus. 

Tällä käynnillä leikattiin vain Edda, Ennio ja Santo. Leikkausta varten vatsan alueen karvat ajellaan. Eläinlääkäri suorittaa leikkauksen toiseessa huoneessa, jonne vapaaehtoiset eivät pääse mukaan.

Edda rauhoitettuna ja ajeltuna leikkauspöydällä. 

Sirutus

Miksi kaikki Dewin kissat sirutetaan? Mikrosiru toimii ikään kuin kissan henkilöllisyystodistuksena: sen avulla voidaan selvittää kadonneen kissan koti. Lisää mikrosirun käytöstä voi lukea artikkelista Mikrosirun ABC. 

Ennen sirutuksen aloittamista tarkastetaan sirunlukijalla, onko kissassa ennestään mikrosirua. Jos ei ole, sirunlukijalla tarkastetaan vielä kissaan tulevan sirun toimivuus. Sitten osaava siruttaja laittaa mikrosirun kissan niskaan, ja testaa vielä toisen kerran, että siru toimii. 

Sirutuksen voi tehdä eläinlääkäri, klinikkahoitaja tai jopa Dewin vapaaehtoinen, jolla on siihen vaadittava osaaminen. Lopuksi yhdistyksen siruvastaava rekisteröi kissoihin laitetut sirut Turvasiru-palveluun. Ilman rekisteröintiä mikrosirusta ei nimittäin ole hyötyä. 

Minore on tyytyväinen, kun toimenpiteitä seuraa lempeät silitykset.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas 2025

Vapaaehtoisten muistiinpanot lääkärikäynniltä

– Petra, Dewin aktiivi ja hallituslainen & Ruu, sometiimi ja sijaiskoti

Chiantin päivystyskäynti

Juhannuksen 2025 jälkeen loukutetusta Estivo-populaatiosta saapui yhdistykselle kissanpentu Estivo Chianti, joka kävi suunnitellusti eläinlääkärissä kastroitavana kauniina heinäkuun loppupuolen päivänä. Eläinlääkärikäynnillä olivat mukana myös hänen sisaruksensa ja muutama muu Estivo-kissa. Tällä käynnillä Chianti rokotettiin, sirutettiin ja kastroitiin eli hänen kiveksensä poistettiin.

Chianti ja hänen sisaruksensa Etna ja Tiber.

Uroskissan kastroinnissa kastrointihaavat jätetään auki, jotta kiveksistä mahdollisesti erittyvä neste pääsee ulos. Pentujen kastraatioviillot ovat noin 10-15 millimetrin pituisia. Kastrointihaavat alkavat yleensä umpeutumaan parissa päivässä. Kastroinnin syistä voi lukea lisää postauksesta Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus.

Pari seuraavaa päivää pentujen leikkauksen jälkeen sujuivat hyvin, vaikka pennut olivat ymmärrettävästi eläinlääkärikäyntiä seuraavana päivänä vielä hieman väsyneitä. Sijaiskoti oli päättänyt tarkistaa kaikkien kolmen pennun haavat kahdesti päivässä varmistuakseen niiden paranemisesta.

Lauantai-illan tarkistuksen yhteydessä toinen Chiantin kastraatiohaavoista punoitti hieman, mutta näytti olevan osittain ummessa, eikä haavasta erittynyt mitään. Kissa oli virkeä, leikkisä ja söi hyvin. Sijaiskoti ilmoitti kuitenkin punotuksesta kissavastaavaalleen, ja yhdessä sovittiin, että tilannetta tarkkaillaan.

Chianti, kuten monet Estivot jo yhdistykselle saapuessaan, on aivan kesy ja tykkää silityksistä.

Sunnuntain aikana tapahtui kuitenkin muutos: Chiantin käytös muuttui apaattiseksi, kissa makoili paikoillaan paljon enemmän ja pesi itseään turhan usein. Lisäksi vessassa käyminen kesti tavanomaista kauemmin, ja kissa aristeli takapäätään.

Kun sunnuntai-iltana sijaiskoti tarkisti haavaa, Chianti ei olisi millään halunnut ihmisen ottavan häntä kiinni, vaikka tavallisesti tykkäsikin kosketuksesta. Sijaiskoti otti kissanpennun syliinsä, mutta Chianti veti häntänsä tiukasti haaravälinsä suojaksi, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin. Samassa sijaiskoti huomasi Chiantilla merkkejä kivusta: kissan korvat kääntyivät ulospäin, ja kissa piti silmiään kiinni aika ajoin. Silti haava oli pakko tarkistaa.

Haavan tarkistus sekä kissanpennun käytös paljastivat, että kaikki ei ole kunnossa. 

Sijaiskoti huomasi haavaan tarttuneen huomattavasti karvoja, ja se oli kostea sekä voimakkaasti turvonnut. Sijaiskodin tutkiessa haavaa lähemmin sieltä erittyi myös keltaista nestettä eli haava alkoi märkiä. Toiseen kastrointihaavaan verrattuna tämä haava ei ollut ummessa oikeastaan lainkaan ja siksi varmasti todella kipeä. Sijaiskoti myös vertasi kastrointihaavaa Chiantin veljen haavoihin, jotka olivat jo täysin parantuneet ja lähes huomaamattomat.

Klo 21.02: Sijaiskoti otti välittömästi yhteyttä kissavastaavaansa, joka välitti tilannetiedon muille kissatiimin jäsenille. 

Klo 21.04: Kissatiimistä kehotettiin soittamaan päivystykseen saman tien. Päivystyksessä oli onneksi rauhallinen ilta, joten sijaiskotia ohjeistettiin tuomaan kissa tarkistettavaksi, sillä oireiden perusteella kastrointihaava oli hyvin todennäköisesti päässyt tulehtumaan. Kastrointihaava oli tulehtunut todennäköisesti siksi, että kissa oli nuollut haavaa.

Klo 21.19: Chianti oli siirtynyt kantokoppaan ja sijaiskodin auton kyytiin kohti Raision Papuvetia, jossa päivystys oli. Sijaiskoti rauhoitteli ja supatteli mukavia takapenkillä hiljaa matkustaneelle kissanpennulle.

Klo 22.02: Chianti saapui Papuvetiin sijaiskodin ihmisen kanssa. Sijaiskoti kertoi vielä lyhyesti päivystyksen vastaanoton mukavalle klinikkaeläinhoitajalle kissan oireista ja niiden kestosta. Päivystyksessä jouduttiin hetki odottamaan, sillä ennen Chiantia muina asiakkaina olivat vanha koira ja siimaan sotkeutunut vesilintu.

Chianti pysyi paikoillaan pistosten ajan.

Klo 22.15: Chianti otettiin sisään toimenpidehuoneeseen, jossa eläinlääkäri tutki kissan tämän ollessa ensin sijaiskodin tutun ihmisen sylissä ja sitten hieman jännittyneenä toimenpidepöydällä. Eläinlääkäri ja hoitaja lähtivät hakemaan kipulääkettä ja tarvikkeita kastraatiohaavan puhdistamiseen. Tällä välin kissa kehräsi ja kuikuili ympärilleen tutkien toimenpidehuonetta.

Eläinlääkäri ja hoitaja palasivat, antoivat Chiantille opioidipohjaista kipulääkettä sekä tulehduskipulääkettä pistoksena. Sen jälkeen he tyhjensivät ja puhdistivat märkivän kastraatiohaavan.

 Koko toimenpiteen ajan Chianti oli tiukasti sijaiskodin ihmisen sylissä ja antoi eläinlääkärin sekä hoitajan hoitaa haavan vastaan panematta. Kissan rauhallisuuteen syinä olivat todennäköisesti jo vaikuttamaan alkaneet saadut kipulääkkeet, mutta myös tutun ihmisen läsnäolo.

Klo 22.37: Chianti ja sijaiskodin ihminen pääsivät siirtymään takaisin vastaanottoaulaan odottamaan lääkärin papereita.

Klo 22.41: Eläinlääkäri sai paperit valmiiksi: Chiantille määrättiin kipulääkettä, antibioottikuuri, haava-alueen puhdistus 2-3 kertaa päivässä ja kauluri nuolemisen estämiseksi, kunnes haava on täysin parantunut. 

Chiantilla ei ollut helppoa kaulurin kanssa, mutta sen käyttö oli välttämätöntä kastraatiohaavan paranemisen kannalta.

Klo 23.25: Chianti ja sijaiskodin ihminen olivat viimein kotona, jossa eristystilassa eli isossa kylpyhuoneessa Chiantia olivat vastassa sisarukset ja sijaiskodin toinen ihminen. Ennen nukkumaanmenoa Chiantille täytyi vielä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti asettaa kauluri, joka ensi alkuun tuntui Chiantista hyvin oudolta ja liikkumista rajoittavalta. Sijaiskodin ihmisten onneksi Chianti alkoi kuitenkin heti kotiin päästyään syömään ja juomaan normaalisti. 

Chianti sai suurta tukea sisaruksiltaan päivystyksestä palaamisen jälkeen, sillä sisarukset ottivat Chiantin avosylin vastaan, haistelivat ja pesivät häntä. Ensialkuun kaulurin käyttö kömpelöitti kissanpennun elämää ja liikkumista, mutta parin päivän käytön jälkeen alkoi se lopulta sujua. Loppujen lopuksi Chiantin tulehtunut kastraatiohaava parani kymmenessä päivässä, minkä jälkeen kaulurin käytön sai lopettaa.

Edessä Tiber, takana vasemmalla Etna ja takana oikealla Chianti.

 – Sijaiskoti & kissavastaava Anna

Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus

Kissan leikkaus on toimenpide eläinlääkärillä, jota suositellaan lähes kaikille kissoille, sillä kissat ovat tehokkaita lisääntymään. Kissat voivat tulla sukukypsiksi jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä noin puolivuotiaana, ja saada jopa kolme pentuetta yhden lisääntymiskauden aikana. Hyvä esimerkki kissojen lisääntymisen tehokkuudesta on Fete Veneten populaatio, josta on tullut yhdistykselle useita pentueita vain yhden kesän aikana, vaikka populaatio on pienehkö. 

Leikkaus on yleisnimitys kahdelle toimenpiteelle, sterilisaatiolle ja kastraatiolle, vaikka nimitykset eroavat, on molempien tarkoitus kuitenkin sama eli estää kissan lisääntyminen. Kastraatiossa kollikissoilta poistetaan kivekset, kun taas sterilisaatiossa naaraskissoilta poistetaan munasarjat ja joskus, mutta harvemmin, myös kohtu. Naaraskissan ei tarvitse saada pentuja ennen sterilisaatiota.

Sterilisaation ja kastraation voi toteuttaa myös ennen sukukypsyyttä, jolloin leikkaukset tunnetaan nimillä varhaissterilisaatio ja -kastraatio. Varhaisterilisaation turvallisuutta on tutkittu ja sen seurauksena ei ole todettu vakavia terveys- tai käytösongelmia ja toipuminen rauhoituksesta on nuorilla eläimillä nopeampaa. Sen sijaan varhaissterilisaatiosta on todettu hyötyjä sekä naarailla että kolleilla, kuten ientulehduksen ja astman vähentyminen. Kollit hyötyvät vielä vähän lisää varhaiskastraatiosta, sillä lisääntymisviettiin liittyvä aggressiivisuus ja lisääntymiskäyttäytyminen vähenevät, eikä kollien tapa merkkailla pääse kehittymään.

Tianna Fete Veneten sterilisaatiohaava vasta leikattuna.

Kun kissan on valmiiksi leikattu, adoptoijan ei tarvitse miettiä kissan leikkausta. Kissan leikkaaminen ehkäisee myös kissapopulaatioiden syntyä, sillä ne saavat usein alkunsa nimenomaan leikkaamattomista kissoista. Uutisissa on ollut vuosien varrella useita populaatioita, joiden elämä on ollut kauhistuttavaa. Yksi näistä populaatioista on ollut Dewin loukuttama Saariston populaatio. 

Myös valvomatta ulkoilevat kissat hyötyvät sterilisaatiosta. Sen myötä leikatun kissan reviiri pienenee, jolloin kissa pysyy lähempänä kotia ja altistuu vähemmän vaaroille kuin leikkaamaton kissa. Leikatun kissan tappelut vähenevät, jolloin valvomatta ulkoilevien kissojen välillä liikkuvien tautien tartuntariski pienenee. Leikatut kissat eivät pääse pahentamaan kissakriisiä osallistumalla kissapopulaatioiden kehitykseen.

Kissanpennut ovat myös hyvin kalliita oikein hoidettuna ja ruokittuna, mikä tulee raskaammaksi verrattuna kissan leikkaamiseen. Leikatun kissan omistajan ei siis tarvitse huolehtia mahdollisista ei-toivotuista pennuista, vaan tekee osansa kissakriisin ratkaisuun.

Kissan sterilisaatio ja kastraatio ei pelkästään poista vahinkopentujen riskiä, vaan pienentää myös useiden sairauksien riskejä. Naarailla maitorauhaskasvaimien riski vähenee reilusti, mitä aikaisemmin kissan steriloi. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa ehkäisee lähes täysin maitorauhaskasvaimet. Tämä ei silti tarkoita, että vanhaa kissaa ei tarvitsisi sterilisoida, koska kissan riski sairastua märkäkohtuun eli kohtutulehdukseen kasvaa jokaisen kiiman myötä. Kohtutulehdus ja sen aiheuttamat ongelmat voivat olla kohtalokkaita ja sen hoitoon kuuluu yleensä kohdunpoisto. Kolleilla puolestaan riski sairastua kivessyöpään katoaa täysin, kun kivekset eivät ole mukana matkassa.

Fete Venete Maila sterilisaation jälkeen heräilemässä anestesiasta.

Leikkaamattomille naaraskissoille ominaista on kiima, jonka oireita ovat levottomuus, kieriminen, puskeminen, mouruaminen, karkailuyritykset, kurina ja ympäristön merkkailu. Käytös ei ole läheskään niin söpöä kuin kieriminen ja puskeminen antaisivat ymmärtää, vaan turhautuneet ja stressaantuneet naaraskissat voivat astua toisiaan, jos kolleja ei ole lähettyvillä. Leikkaamattomat kollit merkkailevat ja saattavat myös kohdistaa hormonien aiheuttaman aggression ihmiseen, mikäli paikalla ei ole muita kolleja.

Steriloinnin myötä kissan käytös voi muuttua, koska energiantarve laskee. Kissa voi rauhoittua ja jättää lisääntymiseen liittyvän käytöksen pois. Muutos kissan käyttäytymisessä ei kuitenkaan tarkoita, että kissa laiskistuisi tai siitä tulisi tylsimys, jota leikki ei enää kiinnosta.

Energiantarpeen lasku voi helposti aiheuttaa kissalle ylipainoa, mikäli ruokinta jatkuu entiseen tapaan. Leikkauksen jälkeen on seurattava kissan painon kasvua ja ruuan määrä mitoitettava kissan tarpeiden mukaan mukaan. Tätä voi helpottaa antamalla kissalle markkinoilta löytyvää leikatuille kissoille tarkoitettua ruokaa.

Toro la Mowers leikkii mielellään sterilisaation jälkeenkin.

Kaiken kaikkiaan kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa kissan ja omistajan yhteistä elämää, sillä se parantaa kissan elämänlaatua ja terveyttä. Kissan leikkaaminen on helpoiten saavutettavissa oleva eläinsuojeluteko kissapopulaatioiden ehkäisemiseksi ja kissan arvon parantamiseksi.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi 2022: Kissanhoidon käsikirja. Arthouse Helsinki
Agria Eläinvakuutus: Kissan kastraatio ja sterilisaatio
Ella Söderlund: Kissan sterilisaatio
Evidensia: Miksi leikkauttaa ja mikrosiruttaa kissa?
Howe, L. M. (1997): Short-term results and complications of prepubertal gonadectomy in cats and dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 211(1), 57-62.  
SEYn kannanotto kissojen sterilisaatiosta

– Eli, sometiimi, kissavastaava & loukutustiimi

Eläimen arvo ja lainsäädännölliset muutostarpeet

Kissan arvo ja kissakriisi

Kissan arvosta tai ennemminkin arvottomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon. Kissaa ei arvosteta lemmikkinä niin kuin esimerkiksi koiraa arvostetaan. Kissan aktivointiin, ulkoiluun, liikuntaan tai ruokintaan ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin koirien kohdalla. Ei-toivotut kissat hylätään tai tapetaan eikä kissojen hyvinvointia huomioida riittävissä määrin. 

Ajatus kissan arvottomuudesta on osaltaan johtanut vallitsevaan kissakriisiin. Kissakriisi tarkoittaa, että Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Kissakriisiä kuvataan laajaksi, ympärivuotiseksi ja kalliiksi ongelmaksi. Kissakriisin selitetään johtuvan leikkaamattomista, valvomatta ulkoilevista lemmikkikissoista, jotka lisääntyvät luonnossa hallitsemattomasti. Kissakriisi ja ajatus kissan arvottomuudesta voidaan perustellusti liittää myös ihmisten tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. 

Kissoja yli sadan kissan populaatiosta. Nämäkin kissat loukutettiin ja hoidettiin vapaaehtoisvoimin neljän yhdistyksen yhteistyönä.

Uskomusten vastaisesti kissa ei selviä Suomen luonnossa, ja kissapopulaatioiden kissat kärsivät pääsääntöisesti sisäsiittoisuudesta, loisista ja erilaisista elämää haittaavista sairauksista. Kissapopulaatioon voi kuulua yli sata kissaa ja populaatiot voivat elää sekä luonnossa että ihmisten asunnoissa. Kissakriisin hoitaminen on käytännössä kokonaan ulkoistettu vapaaehtoistyöntekijöille. Kriisin ratkaisuksi on esitetty muun muassa kissojen leikkaamista ja pakollista tunnistusmerkintää, jotka ovat molemmat erittäin tärkeitä avaimia kissakriisin ratkaisemiseen. 

Kissakriisin voidaan kuitenkin myös väittää olevan vain heijastus suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka ytimessä on ihmisen vääristynyt suhde eläimiin. Perinteisesti eläimet on nähty resursseina, omaisuutena ja alisteisena ihmiseen nähden. Eläimen arvo on ollut riippuvainen siitä taloudellisesta tai muusta arvosta, jonka ihminen on eläimelle suonut. Eläimiä on käytetty ja käytetään ruokana, vaatteina, somisteina, koristeina, harrastusvälineinä ja viihteenä sen sijaan, että ne miellettäisiin tunteviksi olennoiksi, joilla on itseisarvoa. Kissakriisin ratkaisemiseen esitetyt keinot eivät näin ollen poista rakenteellista vääristymää, joka on sidottu syvälle yhteiskuntien historiaan, kulttuuriin ja talouteen. 

Lainsäädännöllinen muutostarve

Voimassa oleva eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamisen eläimelle. Lain kauniista kirjauksesta huolimatta eläimille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa laillisesti ja järjestelmällisesti. Voidaan väittää, ettei eläinsuojelulainsäädäntö kyseenalaista eläinten käyttöä ihmisten tarpeisiin, vaan luo sille puitteet. Valmisteilla on tällä hetkellä uusi eläinsuojelulaki, jonka on kuitenkin kuvattu olevan jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut. Kriittisimmissä kannanotoissa on lisäksi esitetty, että niin kauan kuin ihmiset asetetaan lainsäädännössä muiden elävien olentojen yläpuolelle, eläinten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee jatkumaan. Voidaankin pohtia, josko eläinoikeusongelmien ratkaiseminen edellyttäisi systeemitason läpileikkaavaa muutosta perustuslain tasolla asti.

Perustuslaki on normihierarkiassa muita lakeja korkeammalla eikä tavallinen laki voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tästä syystä ihmisten perustuslailliset oikeudet, kuten uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ohittavat eläinten suojaksi säädetyt lait. Yksi vaihtoehto olisi nostaa eläinten oikeudet perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle. Tällöin eläinten oikeudet eivät olisi sivuutettavissa jokaisessa intressiristiriitatilanteessa vaan eläinten ja ihmisten oikeuksia tulisi punnita keskenään esimerkiksi suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden näkökulmista. Eläinten oikeuksia voitaisiin edelleen rajoittaa, mutta rajoitusten olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niin vähäisiä kuin mahdollista tavoiteltuun päämäärään nähden. Välttämättömyysperiaate puolestaan tarkoittaisi, ettei eläimen oikeutta elämään saisi rajoittaa, ellei se olisi välttämätöntä esimerkiksi ihmisen tai toisen eläimen suojelemiseksi. Kirjaus eläinten oikeuksista perustuslaissa voisi olla esimerkiksi: ”Eläimillä on oikeus elämään ja vastuu eläinten suojelusta kuuluu kaikille”. Tällainen kirjaus antaisi julkiselle vallalle perustuslaillisen toimintavelvoitteen kehittää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa tavalla, joka turvaisi jokaiselle eläimelle mahdollisuuden elää. Yksityisen henkilön kohdalla kirjaus voisi merkitä aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä pidättäytymistä sellaisesta toiminnasta, jolla eläimille aiheutetaan haittaa. Tuomioistuimissa eläimiä voisi edustaa samalla tavalla kuin nykyäänkin edustetaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi edustaa itseään oikeudessa. 

Nyytti nauttimassa sijaiskodin rakentamasta catiosta, jossa se sai toteuttaa kissalle lajityypillistä käytöstä kiipeilyn, tarkkailun ja luonnon haistelun muodossa.

Kissa ei selviä luonnossa vaan se on ihmisen hoidosta riippuvainen eläin.  Jos kissoilla olisi perustuslaillisia oikeuksia, oikeuksien toteutuminen edellyttäisi aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä kissojen omistajilta että julkiselta vallalta, eikä kissakriisin ratkaiseminen olisi ainoastaan vapaaehtoisten harteilla. Perustuslaillinen muutos vahvistaisi myös niitä eläinten oikeuksia, jotka on jo kirjattu eläinsuojelulakiin. Kissojen kannalta perustuslaillinen oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet voisivat tarkoittaa oikeutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, hoivaan, asianmukaiseen ravintoon ja juomaan sekä elinympäristöön ja lepoon. Oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen voisi tarkemmin ottaen tarkoittaa esimerkiksi, että kissoille tulisi taata mahdollisuus leikkiin, kiipeilyyn ja juoksemiseen sekä mahdollisuus viettää aikaa lajitoverin kanssa. Nämä ovat vain esimerkkejä. 

Ajattelutavan muutos

Voidaan myös pohtia, onko perustuslaillinen muutos välttämätöntä vai voitaisiinko ajattelu- ja toimintatapojen muutokset saavuttaa muilla keinoilla tai vain tavallisen lain tasolla. Toisaalta on perusteltua väittää, että lainsäädännön muutokset ohjaavat yleisesti ihmisten arvomaailmaa ja eläinten oikeuksien nostaminen perustuslain tasolle voisi edistää laajemminkin asenteiden muutosta. Yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa pohtimaan perusteluita sille, miksi eläinten käytön tai - kuten kissakriisi osoittaa - väheksymisen nähdään olevan hyväksyttävää. Samassa yhteydessä voisi esimerkiksi arvioida, missä määrin kaupallinen lemmikkieläinten myyntiä koskeva toiminta on kannatettavaa ja hyväksyttävää samalla kun Suomessa on valtavasti kodittomia kissoja ja muita eläimiä. 

Luna von Lojo rentoutumassa sijaiskodissa. Dewillä kissat päätyvät omiin koteihinsa adoption kautta ja kodit pyritään valitsemaan niin, että niissä arvostetaan kissaa perheenjäsenenä.

Mitä tulee yleisesti kissojen asemaan, yksi askel voisi olla vähitellen luopua siitä ajatuksesta, että eläimet ovat omaisuutta. Päinvastoin kissan tai muun eläinkumppanin hankintaan voitaisiin suhtautua adoption tavoin, mikä korostaisi vastuuta toisen tuntevan olennon elämästä. Tämäkin muutos edellyttäisi toki lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä laissa eläin on edelleen rinnastettavissa esineeseen. Joka tapauksessa voidaan väittää, että eläimen, kuten kissan, arvo ei ole riippuvainen siitä arvosta, jonka ihmiset ovat perinteisesti eläimelle antaneet. Eläimiin tulisikin suhtautua siten, ettei keskiössä ole eläimen itselle tuoma taloudellinen, viihteellinen tai muu hyöty vaan eläin olentona, jolla on oma, ainutlaatuinen ja arvokas kokemusmaailmansa. 

Venla Mathlein

Oikeustieteen opiskelija