Kissanomistajan alkeet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Mikrosirun ABC

Mikrosirun merkitys korostuu aina kadonneiden eläinten Facebook-ryhmien julkaisuja lukiessa. Tarina on useimmiten sama: kaupunkialueella pyörii kissa, jota kukaan ei näytä huolivan. Lopulta kissa saadaan kuitenkin kiinni ja toimitetaan löytöeläinhoitolaan, jossa huomataankin, että eläimellä on rekisteröity siru ja rakastava koti, joka kaipaa kovasti kissaansa.

Valitettavasti usein on myös tapauksia, joissa lemmikistä ei löydy mikrosirua ja eläimen tunnistaminen on lähes mahdotonta. Tällöin eläin ei pääse takaisin rakastavaan kotiinsa, koska mikrosirua ei ole tai sitä ei ole rekisteröity tietokantaan. 

Kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä on tulossa pakollinen uuden eläinten hyvinvointilain käyttöönoton myötä. Koirien tunnistesiru tulee pakolliseksi vuonna 2023 ja kissojen 2026. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa lemmikkien, etenkin kissojen, asemaa Suomessa ja ennaltaehkäistä kissapopulaatioiden syntyä. Lainsäädännön myötä käyttöön tulee todennäköisesti viranomaisten, Ruokaviraston, oma rekisteri, johon kaikki kissat rekisteröidään. Tämä helpottaa muun muassa eläinsuojelun työtä, kun usean rekisterin sijasta on vain yksi.

Lemmikki kannattaa kuitenkin viedä sirutettavaksi jo ennen lain käyttöönottoa. Omistajan ja kissan kannalta on eduksi, että kissa on rekisteröity edes jonnekin ennen viranomaisrekisteriä. Kissan tulee kuitenkin myöhemmin viranomaisrekisterin käyttöönoton yhteydessä rekisteröidä kyseiseen rekisteriin.

Temmuzun Murkan rokotuskortissa, kuten kaikilla muillakin Dewin kissoilla, on liimattu mikrosirun tunnistenumero sekä viivakoodi. 

Mikä on mikrosiru ja miten se toimii?

Mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää yksilöllisen numerosarjan. Omistajan tai kasvattajan vastuulla on viedä kissa sirutettavaksi ja rekisteröidä numerosarja sekä omistajan yhteystiedot mirkosirurekisteriin, josta omistajaan pystytään ottamaan yhteyttä mahdollisissa katoamistapauksissa.

Siru asennetaan lemmikin niskassa olevan ihon alle pysyvästi, eikä se haittaa eläimen elämää mitenkään. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä matalasta radioaallosta. Siru ei siis ole vaarallinen, eikä lemmikin tunnistusmerkitseminen eli siruttaminen aiheuta eläimelle tavallista rokotusta enempää kipua. 

Mistä tiedän onko kissallani mikrosirua?

Useimmat eläinsuojeluyhdistykset siruttavat kissan leikkauksen, madotuksen ja muiden toimenpiteiden yhteydessä ennen kissan luovutusta uuteen kotiin. Dewiltä uuteen kotiin lähtevät kissat ovat aina sirutettuja ja siru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Omistajan yhteystiedot on aina kuitenkin päivitettävä palveluun.

Kuitenkin yleisempää on, ettei kissalla ole sirua kuin se, että se olisi sirutettu. Löytöeläintaloille tuoduista kissoista vain murto-osalla on rekisteröity siru, jonka avulla saadaan yhteys omistajaan. Hylättyjen, populaatio- ja kulkukissojen kohdalla tilanne on vielä huonompi, sillä kissoilla yleisesti ei ole sirua, eikä kukaan ole myöskään siruttamassa niitä. Tulevaisuudessa, uuden eläinten hyvinvointilain myötä, oman onnensa nojaan jätettyjen kissojen tunnistaminen helpottuu: käytännössä kissalla, jolla ei ole sirua, ei ole myöskään omistajaa.

Jos ei ole varmaa, onko kissalla sirua, kannattaa eläinlääkärikäynnillä pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan tämä lukulaitteella. Jos kissalla on mikrosiru, eläinlääkäri pystyy lukemaan sirun numerosarjan ja tarkistamaan onko sirua rekisteröity sirurekisteriin.

Mikrosirun hinta ja rekisteröinti

Eläinlääkärissä sirutus maksaa yleensä muutaman kympin (50-70 euroa), mutta toisen toimenpiteen yhteydessä tulee sirutus edullisemmaksi. Eläinsuojeluyhdistysten sirutus kampanjoissa kissan siruttaminen on kuitenkin vieläkin edullisempaa sponsorien tai lahjoitusten ansiosta. Käytännöllä pyritään siihen, ettei lemmikin siruttaminen ja rekisteröinti ei jäisi tekemättä esimerkiksi varallisuuden tai inhimillisen unohduksen takia. Dewin tapahtumissa kissan sirutus ja rekisteröinti maksaa 20 euroa.

Yleensä omistajan on kuitenkin rekisteröitävä mikrosiru itse mikrosirurekisteriin. Ilman rekisteröimistä, ei sirusta ole apua katoamistapauksissa. Mikrosirurekistereitä on useita mm. Kissaliiton Omakissa-järjestelmä, Dewin käyttämä Turvasiru, Siruhaku sekä Kanta.pet. 

Kun kissan luetaan esimerkiksi löytöeläintalolla, sirulukija antaa pelkän sirunumeron. Tämän jälkeen numero syötetään eri mikrosirurekistereihin, ja jos siru on rekisteröity johonkin rekistereistä pystytään omistajaan ottamaan yhteyttä lomakkeen kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan suoraan anna eläimen löytäjälle omistajan yhteystietoja tietosuojasyistä.

Haastavaksi rekistereiden käytön tekee niiden suuri määrä, ja erinevät toimintaperiaatteet. Mikrosirutusta ei kuitenkaan pidä empiä tämän takia, sillä siru on kissan henkilöllisyystodistus ja voi joissain tapauksissa myös pelastaa kissan hengen.

                                                 - Auli, sometiimi