Kissan vapaana ulkoilun haitat

Kissan vapaana ulkoilu on kissalle monella eri tavoin vaarallista – jopa tavoilla, joita moni kissan omistaja ei ole tullut edes ajatelleeksi. Tässä blogitekstissä kerrotaan, miksi kissan vapaana ulkoilu ei kannata.

Järjestyslain mukaan omistajan pitäisi tietää, missä kissa liikkuu

Järjestyslaissa määrätään, että kissa ei saa päästä taajama-alueelle, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

Koirilla on kiinnipitoaika maaliskuun alusta elokuun 19. päivään saakka, jotta luonnoneläimille voidaan taata pesimärauha. Kissoista ei ole luotu erikseen samanlaista lainsäädäntöä, mutta on sanomattakin selvää, että kissa ei häiritse minkään eläimen pesimärauhaa, jos omistaja noudattaa järjestyslakia. Muun muassa Suomen Riistakeskus toteaa, että myös kissan ulkoilu on valvottava, ja jos kissa poistuu pihapiiristä ilman valvontaa, se on heitteillä.

Koiria ei päästetä toteuttamaan riistavaistoaan, eikä kissankaan pidä saada mielin määrin toteuttaa saalistusviettiään. Kissat tappavat Suomessa kuukausittain miljoona luonnoneläintä, eivätkä kaikki tapetut eläimet suinkaan ole niitä jyrsijöitä, jotka ihmisten näkökulmasta ovat pelkästään haitaksi. Kissat myöskin tappavat huvikseen: ne eivät aina saalista vain saadakseen ravintoa. Kissan saalistusviettiä voikin hyödyntää kissan aktivoinnissa.

Huom! Suomessa ei ole villikissoja. Luonnosta löytyy kissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkurikissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin vapaana ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun kissa ulkoilee vapaasti, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa.
Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Jos kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä.

Lisäksi kissan asema Suomessa on heikko. Jos vapaana ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Esimerkiksi siis jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Jos puolestaan kissa on loukkaantunut, tai se liikkuu vaarallisella alueella (esimerkiksi ison autotien läheisyydessä), tai se yhtäkkiä alkaa ilmestyä toistuvasti jonkun pihaan, kissan hyvinvoinnista saatetaan huolestua, ja se voidaan viedä löytölään. Jos kissalla ei ole sirua tai sen omistajaa ei löydetä muutoin, 15 vuorokauden jälkeen:
a) Löytölä luovuttaa kissan eteenpäin
b) Kissa siirtyy jonkin eläinsuojeluyhdistyksen omistukseen
tai
c) Kissa lopetetaan, jos paikkoja ei ole.

Reviirin vahtiminen on kissalle stressaavaa

Syy, miksi vapaasti ulkoilemaan päästetty kissa haluaa yhä uudestaan ja uudestaan ulos, on se, että kissa haluaa olla perillä reviiristään. Mitä suurempi reviiri on, sitä enemmän stressiä reviirin vahtiminen aiheuttaa. Leikattunakin kissa vahtii reviiriään. Kissat ovat erittäin stressiherkkiä, joten pienempi reviiri tarkoittaa vähemmän stressiä. Sisäkissallakin voi huomata stressiä, kun reviirissä tapahtuu muutoksia: esimerkiksi jos huonekalujen järjestystä vaihdetaan, jos yleensä avoinna oleva ovi suljetaan, tai kun asuntoon tulee kissa, koira tai vieraita ihmisiä.

Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Vapaana kulkeva kissa voi olla vaaraksi muille lemmikeille

Koirille on olemassa koirapuistoja, ja monille koirille on tavallista, että ne kohtaavat esimerkiksi lenkillä muita koiria ja vieraita ihmisiä. Kissoilla muihin kissoihin tutustuminen on usein hidas prosessi. (Lue täältä lisää kissojen tutustuttamisesta.) Toisen kissan ilmestyminen omalle reviirille voi synnyttää kissalle niin paljon stressiä, että se voi aiheuttaa fyysisiä terveyshaittoja. Tämä on yleisin syy, miksi kissojen omistajat, joilla itsellä on sisäkissa tai kissa, joka ulkoilee valjaissa tai tarhassa, eivät arvosta sitä, kun pihalle ilmestyy vieras kissa.

Kissa voi vapaana ulkoillessaan myös käydä toisen lemmikin kimppuun. Kissa voi reagoida pelkoon tai stressiin pakenemalla tai piiloutumalla, mutta tilanteesta riippuen pelko voi purkautua myös aggressiivisuutena. Kissan aggressiivisuudella voi olla vakavat seuraukset, ja se voi saada jopa koiran hengiltä.

Kissojen väliset tappelut voivat olla hengenvaarallisia

On kissa sitten leikattu tai leikkaamaton, se voi ulkona ollessaan joutua tappeluihin muiden kissojen kanssa. Näillä tappeluilla voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset, sillä kissa voi esimerkiksi puhkaista toiselta kissalta silmän tai aiheuttaa niin pahat haavat ja puremajäljet toiselle, että tappelusta toipuminen vaatii sairaalahoitoa ja pitkän toipumisajan.

Kissojen tappeluissa leviää FIV-virus

Erityisen vaarallista kissojen tappeluissa on se, että se on yksi pääsyy kissojen FIV-viruksen leviämiseen. FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä, eli toisen kissan puremasta voi saada FIV-viruksen. Siksi FIV leviää myös parittelun yhteydessä.

FIV vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat erilaiset tulehdukset ja rappeumat suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä. FIV myös altistaa kissan kasvaimille.

FIV:iin ei ole parannuskeinoa, ja se oireilee jokaisella kissalla eri lailla. FIV taantuu alkuvaiheen jälkeen oireettomaksi, ja vaihe voi kestää muutaman kuukauden tai sitten jopa vuosia. Joillakin kissoilla tauti ei lähde etenemään, mutta toisilla kissoilla FIV-virus heikentää immuniteettia niin, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan mittavia ongelmia. Lue lisää kissan FIV-positiviisuudesta täältä.

Leikkaamaton kissa pahentaa kissakriisiä

Suomessa jyllää kissakriisi, mikä tarkoittaa sitä, että leikkaamattomat kissat lisääntyvät vapaasti, ei-toivottuja kissanpentuja syntyy jatkuvasti, ja kissat kärsivät useista terveyshaitoista. Vapaana ulkoileva narttukissa voi synnyttää pentunsa muualle kuin kotiin, ja eloon jäädessään pennut ovat alku kissapopulaation synnylle. Naaraskissa voi synnyttää jopa 15-20 pentua vuodessa. Vapaana ulkoileva kollikissa puolestaan on valmis parittelemaan käytännössä koska vain. Leikkaamaton kolli voi saada alulle hetkessä kymmenittäin pentuja, jos esimerkiksi lähitienoolla liikkuu vapaana ulkoilevia leikkaamattomia naaraita tai jos lähialueelta löytyy kissapopulaatio, jossa on useita naaraita.

Kissa saa ulkona herkemmin tartuntataudin

Suomessa kissat rokotetaan kissaruttoa, rabiesta ja kissaflunssia – eli herpes-, kaliki- ja klamydiavirusta – vastaan. Vaikka kissa olisi rokotettu, se ei tarkoita sataprosenttista suojaa, ja esimerkiksi kissarutto on erittäin tarttuva sairaus. Vapaana ulkoileva kissa sairastuu helpommin ja pahimmillaan se levittää taudinaiheuttajia ihmiseenkin. Esimerkiksi jotkin alkueläimet voivat tarttua ihmiseenkin aiheuttaen ripulia ja oksentelua. Sieni-infektio voi aiheuttaa ihmiselläkin ihottumaa, ja lisäksi sieni-infektiosta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Rabies, joka onneksi on Suomessa harvinainen, tappaa sekä kissan että myös tartunnan saaneen ihmisen.

Kissojen rokottaminen on todella tärkeää myös ihmisten terveyden kannalta. Vaikka rokote ei annakaan sataprosenttista suojaa, rokottamisella pystytään lieventämään infektiotauteja ja estämään niiden leviämistä. Näin kissat voivat saada laumaimmuniteetin.

Kissa saa ulkona sisäloisia

Sisäkissalle harvoin tulee sisäloisia, mutta ulkoillessaan kissa saa lähes poikkeuksetta aina jossain kohtaa sisäloistartunnan. Sisäloiset ovat suhteellisen helposti hoidettavissa matolääkkeillä, mutta loiset kuitenkin aiheuttavat kissalle terveyshaittoja. Vapaana ulkoilevan kissan omistajalla onkin ongelma: madottaako kissan varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin, jolloin matolääkkeen teho saattaa kärsiä, vai yrittääkö saada selvyyden, milloin kissalla on matoja, vaikka sitä on vaikea selvittää kissan ulkoillessa omillaan ja tehdessään tarpeensa pihalle.

Kissan sisäloisista suolinkainen voi tarttua ihmiseenkin. Oireita voivat olla muun muassa vatsakivut ja pahoinvointi, pahimmassa tapauksessa astman tyyppinen keuhkoreaktio kuumeen ja hengenahdistuksen kera.

Kissa tuo kotiin punkkeja

Kun kissa ulkoilee – vapaana, valjaissa tai ulkoilutarhassa – sillä on riski saada punkin purema. Vaikka kissan kanssa käytettäisiin punkkikarkotteita, ne eivät ole sataprosenttisia suojia. Kissa voi saada punkin välityksellä borrelioosin tai anaplasmoosin. Suojattunakin kissa voi tuoda turkissaan kotiin asti punkkeja, jolloin myös ihmisellä on suurentunut vaara saada punkin purema.

Kissa voidaan varastaa

Jos pihapiiriin ilmestyy kissa, kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kissaa omakseen. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Toki kissan varastamisen taustalla harvoin on samanlainen ajatuspohja kuin esimerkiksi myymälävarkaudessa. Kissan varastaa yleensä ihminen, joka ajattelee pelastavansa kissan tarjoamalla sille kodin.

Kissaa voidaan ruokkia väärin

Ulkoillessaan vapaana kissa hankkii itse itselleen ravintoa, mutta todennäköisesti se kohtaa myös ihmisiä, jotka antavat sille ruokaa. Jos kissalla on erityisruokavalio tai se on allerginen esimerkiksi kalalle, ruokkija ei voi sitä tietää. Yleisesti ottaen muutenkin pihapiiriin ilmestyneelle kissalle harvemmin tarjotaan laadukasta ruokaa, vaan esimerkiksi ihmisten ruokien jämiä tai viljalla ja sokerilla höystettyjä raksuja.

Huono ruokavalio aiheuttaa kissalle muun muassa lihavuutta, voimattomuutta, turkin huonokuntoisuutta, ripulia, ummetusta, virtsakiteitä, lihaskunnon heikkenemistä ja luiden haurastumista. Lisäksi huono ruokavalio altistaa erilaisille tulehduksille. Pidemmällä tähtäimellä kissasi ruokkija saattaa siis aiheuttaa kissallesi vakavia terveyshaittoja.

Kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissoilla ei ole varsinaista omistajaa, vaan niillä on korkeintaan ruokkija, joka mahdollisesti yrittää myös tarjota niille suojaa esimerkiksi ulkorakennuksista. Ruokkija yleensä mielletään omistajaksi, vaikka tosiasiassa ruokkija ei välttämättä osaa edes kertoa, montako kissaa tarkalleen ottaen pihassa pyörii. Populaatiokissoja ei oteta löytöeläimenä vastaan, kun "omistaja" on tiedossa. Kissojen ruokkija on kuitenkin vastuussa niiden hyvinvoinnista.

Kissa viihtyy lajitoverin seurassa, joten vapaana ulkoileva kissa voi löytää tiensä kissapopulaatioon ja jäädä sinne. Kissapopulaatioissa kissat ovat yleisesti ottaen huonokuntoisia, aliravittuja ja sairaita, ja taudit leviävät helposti vapaasti ulkoilevaan kissaan, vaikka kissa vain vierailisi silloin tällöin kissapopulaation reviirillä. Lue lisää kissapopulaation synnystä täältä.

Kissa voi jäädä auton alle tai pedon kynsiin

Luonnollisesti kissa voi jäädä vapaana ulkoillessaan auton alle. Kissa voi loukkaantua niin, ettei se tule enää kotiin, vaan se kärsii hitaan ja kivuliaan kuoleman. Jos kissa pääsee loukkaantuneena kotiin asti, edessä on tyyris eläinlääkärireissu. Kissan kohtaloon vaikuttaa myös se, millainen ihminen on auton ratissa. Koska kissan arvo ja asema Suomessa on heikko, yliajaja ei välttämättä pysähdy tai jää selvittämään, mitä kissalle tehdään, jos hänellä itsellään on kiire tai jos häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Lisäksi kissan elämä voi päättyä kivuliaasti, kun se kohtaa esimerkiksi ilveksen tai ketun.

Vaikeampi huomata, jos kissalla on hätä

Kun kissa ulkoilee vapaasti, omistajan on vaikeampi huomata, milloin kissalla on hätä. Jos kissa tulee edes joka päivä takaisin kotiin, omistajalla on mahdollisuus tutkia kissan vointi, mutta silti omistaja ei voi tietää, onko kissa syönyt tai juonut. Tai onko kissalla mahdollisesti ripulia. Jos kissa on kerralla kauemmin pois kotoa, kissan vointia on vielä vaikeampaa tarkkailla. Kissan turkin alle saattaa peittyä kivulias tulehtunut haava tai kissalla saattaa olla vatsa sekaisin.

Kissasta ani harvoin näkee ulospäin sitä, onko sillä kipuja, koska saaliseläimenä se piilottaa kipunsa viimeiseen asti. Siinä vaiheessa, kun kissa on silmin nähden apaattinen, on lähdettävä jo päivystykseen. Jos vapaana ulkoileva kissa ei syö tai juo kotona, sen oletetaan syöneen ulkona. Kissan ruokailusta pitäisi kuitenkin olla hyvin tietoinen, sillä syömättömyys on yksi ensimmäisistä oireista, kun kissa on kipeä. Pelkästään parin päivän syömättömyys voi aiheuttaa kissalle vakavia sisäelinvaurioita.

Kissa voi saada myrkytyksen

Kaikki eivät hoida jyrsijäongelmaa kissalla, vaan myrkyillä. Jos hiiri on saanut myrkkyä, ja kissa saalistaa sen, myrkky leviää myös kissaan. Toisinaan ihminen myrkyttää kissan tahallisestikin.

Kaikki ihmiset eivät pidä kissoista

Kaikki eivät pidä kissoista, tai voi olla, että ihminen ei pidä juuri yhdestä tietystä kissasta. Lisäksi monen suhtautuminen kissoihin muuttuu siinä vaiheessa, kun omalle pihalle ilmestyy kissa, joka ripuloi terassille, tuhoaa terassikalusteita, käy nukkumassa terassikalusteiden pehmusteilla ja lastenvaunuissa jättäen karvoja kaikkialle, merkkaa reviiriään pissaamalla ja/tai aiheuttaa läsnäolollaan stressiä omille kissoille.

Kissoja kivitetään, potkitaan, myrkytetään, revitään hännästä ja ammutaan – joko niin että kissa kuolee tai niin, että kissa jää kitumaan. Vapaana ulkoileva kissa saattaa joutua helposti kissavihan kohteeksi.

Lisäksi vapaana ulkoileva kissa voidaan halutessa määritellä villiintyneeksi, jotta se voidaan lopettaa. Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Lue kissan aktivoinnista täältä.

Tekstiin lisätty 17.6.2020 lisätietoa metsästyslaista sekä villiintyneisyyden määritelmästä.

Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

Leijonat liikkuvat laumassa, mutta kotikissa viihtyy usein yksinkin. Ystävystyminen voi olla verkkaista ja siihen tarvittiin paitsi kärsivällisyyttä, myös apuvälineitä. Dewi vastaanottaa mielellään lahjoituksena kissojen tutustuttamiseen käytettäviä turvaportteja tai häkkiovia.

Dewin sijaiskodeissa viiden kilon villipetoja joudutaan tuon tuosta tutustuttamaan toisiinsa, esimerkiksi vapaiden sijaiskotien puutteen takia. Arka kissa saattaa myös tarvita kaveria näyttämään kesyyntymisen mallia ja ylienerginen seinillä juoksija voi tarvita painikaverin, jonka kanssa käyttää pahimmat hepulienergiat. Tutustuttamisen aika voi koittaa myös adoption jälkeen, mikäli uudessa kodissa odottaa toinen kissa.

Vaikka Dewin kissat ovat usein populaatiotaustaisia ja tottuneita lajitoverien läsnäoloon, se ei takaa kissojen ongelmatonta ystävystymistä rajatuissa kotiolosuhteissa. Kissat eivät ystävysty kuten koirat, eikä niitä voi päästää selvittämään välejään keskenään. Kissojen tutustuttamiseen kannattaa nähdä vaivaa ja käyttää aikaa, erityisesti mikäli kissan/kissojen temperamentti ei ole tuttu ja suhtautuminen lajitovereihin ei ole tiedossa. Rauhassa etenemällä saavutetaan todennäköisemmin rauha reviirille, vältytään pahemmilta pöllytyksiltä, eikä mahdollinen huono ensivaikutelma jää pysyväksi.

Tässä viisiportainen ohjelma, jota seuraamalla on saatu yrmyimmätkin kattimukset sietämään toisiaan:

Uuteen ympäristöön saapuminen

Kissojen tutustuttamisessa kärsivällisyys on kaiken a ja o. Kissa on luonnostaan saaliseläin ja reviiritietoinen sellainen, eikä usein mukisematta hyväksy alueelleen toista samanmoista. Kuten missä tahansa kissan elämään vaikuttavissa suurissa muutoksissa, myös uuden kissan taloon tutustuttamisessa on edettävä rauhassa ja kissaa kuunnellen. Tuotaessa kissa uuteen paikkaan, tulisi aina tutustuttaa se uuteen ympäristöön pala palalta, esimerkiksi huone kerrallaan. Dewillä kissa tuodaan usein ensimmäisenä sijaiskodin kylpyhuoneeseen tai muuhun helposti rajattuun ja suljettavaan tilaan, jossa kissan annetaan rauhassa tutustua uuden paikaan ääniin ja hajuihin, ja löytää piilot sekä sallitut vessapaikat.

Hajujen vaihto

Ennen ensimmäistä näköhavaintoa kaverista, kissat tutustutetaan toistensa hajuihin. Tarkkanenäisinä ne luultavasti haistavat toisensa suljetun oven läpi, mutta toisen hajua on hyvä tuoda tutuksi ja yhdistää se positiivisiin asioihin. Aloittaa voi esimerkiksi vaihtamalla kissojen lempilelut, seuraavaksi ruokakupit, makuupaikat ja ehkä lopulta kissojen vessat. Tärkeää on, että jokaiseen uuteen esineeseen ja hajuun kissat saavat tutustua rauhassa ja uusi tilanne esitellään vasta kun aiempaan on jo totuttu. Tämä voi kestää päivistä viikkoihin. Ruoan voi esimerkiksi tarjoilla toisen kissan lempityynyn päältä, jotta syödessään kissa yhdistää positiivisen kokemuksen toisen hajuun. Jos kissat ovat siliteltävissä ja hajujen vaihto on jo hyvällä mallilla, tehokas keino voi olla sujauttaa vanha sukka käteen, silitellä sillä ensin toista ja sitten toista.

Reviirien vaihto

Kun toisen kissan hajut eivät enää arveluta, voi olla paikallaan vaihtaa kissojen reviirit. Kissa, joka hallitsi kylpyhuoneen ja eteisen valtakuntaa pääsee vuorollaan tutustumaan olohuoneen ja makuuhuoneen valtakuntaan eli toisen kissan reviiriin. Kaikkien asuntojen pohjapiirustukset eivät aina salli ihanteellista tilannetta, jossa kissojen reviirejä pääsisi sekoittelemaan, mutta jonkinasteista vaihtoa kannattaa kokeilla. Asuntoon muuttavan kissan olisi hyvä päästä tutkimaan asunnon muita alueita rauhassa ja aikaisemman kissa-asukkaan tulisi päästä tutkimaan tulokkaan reviiriä. Mikäli reviirien vaihtelu onnistuu vaivatta kannattaa se tehdä useampaan kertaan, ja samoin kuin hajujen kanssa, kissojen annetaan rauhassa tottua uuteen paikkaan. Kissoista riippuen tähänkin vaiheeseen voi mennä viikkoja.

Ensimmäiset näköhavainnot

Tähän mennessä kissat ovat jo tietoisia toisistaan ja on aika aloittaa varsinainen tutustuttaminen. Kissojen reviirin välisen oven voi raottaa juuri sen verran, että kissat näkevät vilaukselta toisensa. Tässä edetään samalla kärsivällisyydellä eli näköhavainnon kestoa ja laajuutta nostetaan asteittain. Ruokailu kannattaa alkaa järjestää raotetun oven molemmin puolin, liikuttaen ruokakuppeja päivittäin hiukkasen lähemmäs ovea ja toista kissaa. Kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että kissat ruokailevat tottuneesti lähes nokakkain oven molemmin puolin, auttaa hurjasti, jos käyttöön voidaan ottaa häkkiovi tai turvaportti. Tällöin kissat saavat kokonaisen näköhavainnon kaverista, pääsemättä kuitenkaan varsinaisesti kosketusetäisyydelle. Häkkiovien ja turvaporttien kanssa on AINA MUISTETTAVA, etteivät ne ole kissankestäviä, vaan innokas yksilö saattaa saada häkkioven auki ja hypätä vaivatta turvaportin yli. Kissojen sosialisointia on siis aina oltava vahtimassa. Kissoja kannattaa leikittää oven molemmin puolin, siliteltäviä kissoja silittää, antaa nameja ja muutenkin sosialisoida kissojen kanssa tässä reviirien rajapinnalla. Kissat näkevät, ettei toisesta ole vaaraa ja hyviä asioita (ruokaa, leikkiä ja huomiota) tapahtuu aina toisen kissan läsnäollessa.

Reviirien yhdistäminen

Tämä onkin tutustuttamisen vaihe, jossa kissanomistajalta vaaditaan hyvää tuntemusta omasta kissastaan ja kissan kehonkielen lukutaitoa. Joillain kissoilla reviirien yhdistäminen sujuu vaivatta, joidenkin kohdalla se kestää pitkäänkin. Kuten kaikessa muussakin, tässä on hyvä edetä rauhassa päästäen kissat samoihin tiloihin aina vähän aikaa kerrallaan, eikä koskaan valvomatta. Jos asunnossa on kissoille kiipeilyhyllyjä tai kissapuita, on hyvä keino koittaa pitää kissojen välillä etäisyyttä korkeuseroille eli pitää toinen kissa korkealla, toisen tutkiessa lattiatasoa. Leikitystä, ruokkimista ja silityksiä on hyvä jatkaa aina toisen läsnäollessa ja koittaa esimerkiksi onkilelulla saada kissat leikkimään samalla lelulla, vaikka olisivatkin vastakkaisilla puolilla huonetta tai toinen korkeammalla. Kun kissat alkavat tulla toimeen keskenään voi olla hyödyllistä aluksi erottaa ne yön tai työpäivän ajaksi ja jatkaa sosialisointia vain valvotusti.

Millä tahansa tutustuttamisen vaiheessa voi esiintyä sähinöitä, murinoita ja pörhentelyä. Tällöin kannattaa yleensä hidastaa tai ottaa jopa askel taaksepäin tutustuttamisen vaiheissa. Jokainen kissa on yksilö ja etenee omaa tahtiaan ja ongelmia usein tuottaakin se, että toinen haluaisi edetä toista nopeammin. Jotkin kissat ovat todellisia kissakuiskaajia ja tulevat toimeen kenen kanssa tahansa ja olisivat jo ensimmäisenä päivänä valmiita hyppäämään uuden kaverin kylkeen leipomaan. Tulokas on usein se, joka on enemmän peloissaan ja aikaisemman kissa-asukkaan tuttavallisuudesta huolimatta, kannattaa tulokkaallekin antaa aikaa tottua tilanteisiin.

Jotkin kissat taas eivät millään tahtoisi löytää yhteistä säveltä. Jotkin kissat oppivat jakamaan reviirin tulematta kuitenkaan koskaan kunnolla leikkikavereiksi. Jos tappeluita, hutipissailua tai muuta käytöshäiriötä esiintyy, voi tutustuttamisessa aina palata edelliselle askelmalle tai aloittaa alusta ja edetä entistä rauhallisemmin. Kissojen naamaferomonia huoneilmaan suhauttelevat haihduttimet voivat auttaa tutustuttamisessa. Kannattaa myös miettiä millaista kissakaveria on hankkimassa, sillä yleensä parhaiten juttuun tulevat eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat kissat, sillä ne eivät koe toisiaan uhaksi tai kilpailijaksi reviirillään.

Kissan kehonkielen kuuntelu, sen rajojen kunnioittaminen ja kärsivällisyys auttavat eteenpäin. Palkintona pitkällisestä tutustuttamisprosessista voi päästä näkemään, miten arka kissa sosiaalistuu kesyn kaverin esimerkistä tai kinttuihin käyvän villipeto rauhoittuu saadessaan toisesta kissasta paini- ja rallikaverin.

Parasta on, kun pääsee todistamaan elinikäisen ystävyyssuhteen syntyä.

- Laura, Dewi ry:n sihteeri