15. joulukuuta 2019

Vapaaehtoistyö eläinsuojeluyhdistyksessä

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry toimii täysin vapaaehtoisvoimin.
Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Minäpä kerron.

Meillä on 8-henkinen hallitus: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sijaiskotivastaava, taloudenhoitaja, sihteeri ja kolme jäsentä. Tehtävänjako ei kuitenkaan ole ihan näin selkeä, sillä esimerkiksi uusi puheenjohtajamme Marju on myös tapahtumavastaava ja pyörittää tapahtumatiimiä  ja mikäli olette huomanneet, Dewillä riittää joka kuukausi jos minkälaista häppeninkiä. Anna, joka on ollut Dewin toiminnassa mukana jo 10 vuotta, siirtyi nyt puheenjohtajan penkiltä sihteerin saappaisiin.

Sijaiskotivastaavamme Ida pyörittää koko kissakaartia ja sijaiskotipalettia. Tarkoittaen sitä, että hän tietää kaikki kissamme, joita on tällä hetkellä tasan sata, ja on yhteyksissä kaikkien sijaiskotiemme kanssa, joita on jopa 59.

Nyt kun Dewin toiminta on vain kasvanut entisestään, Ida on saanut avukseen sijaiskotitiimin. Kaikki kissat on jaettu viiden eläinlääkäri-vastuuhenkilön kesken, ja kaikki sijaiskodit on jaettu viiden"troubleshooterin" kesken. Ell-vastuuhenkilöt vastailevat kissan terveyteen liittyviin kysymyksiin, troubleshooterit puolestaan auttavat kissan käytökseen, kesyttämiseen ja totuttamiseen liittyvissä asioissa.

Myrtti van Pikis

Sijaiskotitiimin keskusteluketjut paukkuvat päivittäin, kun ell-vastaavat ja troubleshooterit kysyvät toisiltaan neuvoja. Yksi troubleshootereista, Jannina, on noussut ryhmän varsinaiseksi "calm-downaajaksi". Toisin sanoen, kun pientä kriiseilyä ja paniikkia on ilmassa, Jannina on kylmän rauhallinen "calm down" -rauhoitteilija. Ja kun joku Dewin kissoista tekee jonkin pienen edistysaskeleen, esimerkiksi siis vaikka tulee iltasella näyttäytymään olohuoneeseen sijaiskodin ihmiselle, koko sijaiskotitiimimme elää mukana tässä ihmeessä. Vaikka eihän se sijaiskotitiimille ihme ole: tiedämme, että niin tapahtuu jossain vaiheessa, mutta se on aina yhtä ihmeellistä!

Sitten on tuo varapuheenjohtajamme Mira, joka on aivan oma lukunsa. Hän nyt muun muassa tuottaa sisällön Dewin some-kanaviin, kirjoittaa ohjeistukset ja päivittää niitä, kehittää koko ajan lisää keinoja varainkeruuseen ja löytää siten itsensä myös vähän väliä tapahtumien suunnittelun puolelta. Mira organisoi myös kannatustuotteiden myyntiä ja niiden varastotilannetta, ja kaiken huipuksi hän on adoptiovastaavamme. Eli haastattelee kotiehdokkaat läpi ja toimii sijaiskodin ja kotiehdokkaan välikätenä tapaamisia sovittaessa.

Nyt kun kissaluku on kasvanut, Mirakin on saanut adoptiotiimin. Tai siis, TerhinEli nykyään Terhi julkaisee nettisivuilla kissojen esittelyitä ja päivittää niitä. Terhi on myös hallituksen uusi jäsen ja yksi troubleshootereista. Elina puolestaan on toinen uusi hallituslainen ja pyörii pääasiassa tapahtumatiimissämme.

Kuva populaatiopaikalta.

Meidän Maija on myös oma lukunsa. Hänen luonaan on niin sanotusti päävarastomme: eli paikka, josta löytyy kissojen tarvikkeita, ruokaa ja hiekkaa. Maija on yksi eläinlääkärivastaavista ja ajaa todella paljon Dewin asioilla: hän kuskaa kissoja eläinlääkäriin, hakee lahjoituksia yhteistyökumppaniliikkeistämme, tekee kierroksia sijaiskodeissa eli käy jakamassa ruokaa ja hiekkaa kissoillemme, ja tarpeen tullen lupautuu käydä tarkistamassa kissan tilanteen, jos sen vointi tai käytös huolestuttaa sijaiskotia. Ja jos yhtäkkiä tarvitsee kissa viedä päivystykseen, 99 prosentin varmuudella se on Maija, joka ilmoittaa, että hän voi viedä  oli kello sitten mitä tahansa. Nyt kaiken lisäksi Maija lähti taloudenhoitajaksi, mikä on kenties yhdistyksen haastavin tehtävä. Hänen nimittäin pitää pysyä realistisena "ilonpilaajana", kun kissoja olisi tulossa Dewille ovista ja ikkunoista resurssien ollessa valitettavan rajalliset.

Ja sitten olen minä, kolmas uusi hallituslainen. Olen samalla Dewin tiedottaja, eli teen joka toinen kuukausi jäsenkirjeen, pyöritän tätä Dewin blogia Dewilleä ja olen myös yksi troubleshootereista.

Hallituslaiset myöskin luovuttavat kissat: eli kun kissa adoptoidaan, joku hallituslaisista käy sijaiskodissa paikan päällä tekemässä paperihommat kissan uuden kodin kanssa. Jokaisen hallituslaisen tehtävissä näkyy vähintään jossain määrin loukutusten suunnittelu ja itse loukuttaminen.


Severus van Pikiksen jännittävä ensimmäinen päivä sijaiskodissa.

Niin ei tämän kokoinen yhdistys pelkällä hallituksella pyöri. On tapahtumien järjestäjiä, tapahtuma-avustajia, autoapulaisia, loukutusavustajia ja kissanhoitajia, jotka auttavat, kun sijaiskoti on esimerkiksi lomalla. Ja kuten jo kerroin, meillä on huikeat 59 sijaiskotia, jotka mahdollistavat tämän toiminnan. Vapaaehtoisia sijaiskotitoiminnassa on tietty vielä enemmän, sillä siinä missä me laskemme, että on yksi sijaiskoti, saattaa sijaiskodissa itsessään asua vaikkapa neljä ihmistä.

Sijaiskotitoiminnassa alkutaival on aina melko samanlainen. Kissa/kissat laitetaan eristyksiin esimerkiksi kylppäriin. (Myös silloin, vaikkei sijaiskodilla olisi omia eläimiä, koska näin hoidokeille syntyy aluksi oma turvallinen pieni reviiri.) Kissat asuvat omassa pienessä tilassaan, heille viedään ruokaa & heidän vessat siivotaan. Sijaiskoti yrittää saada selvyyden siitä, että kaikki kissat syövät, jos kissoja on enemmän kuin yksi. Kun ruoka on ensijärkytyksen jälkeen alkanut maistua, kissat madotetaan, madotuksen jälkeen käytetään eläinlääkärissä steriloitavana ja rokotettavana, madotetaan pari kertaa uudelleen ja sitten vielä käytetään uudestaan eläinlääkärissä tehosterokotettavana. Ja helpoimmillaan, jos kissa on luottavainen tai valmiiksi saanut positiivisia ihmiskokemuksia, kissalle voidaan alkaa jo tässä vaiheessa etsiä kotia. Ja jos kissa on "kivan värinen" ja antaa jopa koskea, se yleensä löytää kodin nopeaan. Jolloinka kissan aika sijaiskodissa on vain kuukauden tai kaksi. Useimmiten kissa on sijaiskodissa yhdestä viikosta viiteen kuukauteen.


Nymphadora "Dora" van Pikis

Parhaimmillaan sijaiskotina toimiminen on palkitsevaa ja alkushow'n jälkeen aivan tavallista kissa-arkea: sijaiskissa elelee asunnossa, tottuu pikkuhiljaa paremmin ihmisiin ja samaan aikaan sille etsitään loppuelämän kotia. Mutta aina sijaiskotitoiminta ei ole ihan auvoista.

Milloin sijaiskodissa valvotaan, kun kissat kylppärissä itkevät ja huhuilevat ensimmäisinä päivinä populaatiokavereidensa perään, milloin kissan ripuliin ei näytä löytyvän syytä eikä hoitokeinoa. Milloin kissan silmä näyttää tulehtuneelta, mutta kissa ei päästä lähelle, jotta ihminen voisi varmistaa näkemänsä. Milloin kokee hirveitä tunnon tuskia siitä, kun säikäyttää vahingossa aran kissan tai kun on pakko pistää pyykinpesukone pyörimään kissan oleillessa vielä kylppärissä. Ja milloin sitä itse kukin putoaa kärryiltä kissan ajatusmaailmasta: juuri, kun ihmissilmään arki on tasaantunut ja kaikilla osa-alueilla pyyhkii hyvin, kissa pissaa väärään paikkaan. Ja seuraavaksi pitää selvittää, että onko kissa kipeä vai stressaantunut, ja jos kyse on stressistä, niin mistä se johtuu.


Mushu van Pikis oli pitkään apaattinen, paino ei tahtonut lähteä nousemaan ja alkuun sillä oli myös silmätulehdus.

Pentuarki vaikuttaisi olevan ehdottomasti stressaavinta (mutta vastapainoksi myös palkitsevinta) aikaa. Milloin sijaiskodissa joudutaan heräämään muutaman tunnin välein ruokkimaan kissanpentuja, ja milloin elämä onkin yhtäkkiä pelkkää punnitsemista: alle luovutusikäiselle pennulle pitäisi tulla 100 grammaa lisää painoa viikossa.

Nyt syksyllä Dewille on tullut poikkeuksellisen paljon huonokuntoisia ja kuivuneita kissanpentuja. Esimerkiksi sijaiskotivastaavamme Ida joutui melkoiselle koetukselle, kun hänen "kissanpentuhuoneeseen" muutti viisi tällaista kaveria. Joka kerta, kun näytti siltä, että jokaisen pennun paino lähtee varovaiseen nousuun, vähintään yhden kunto romahti, ja pentuja käytiin nesteyttämässä eläinlääkärissä  yleensä sopivasti lauantai-sunnuntai-välisenä yönä. Lopulta yksi pennuista piti päästää kärsimyksistään. Se oli hirveää.

Meidän onneksemme sijaiskotina toimivat vapaaehtoisemme ovat eläinrakkaita ja ymmärtäväisiä näitä stressaantuneita, kipeitä, arkoja ja pelokkaita kissoja kohtaan.

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia Dewin vapaaehtoisia ja muistuttaa teitä siitä, miten tärkeää työtä teette. Te olette edistämässä kissan arvoa ja muuttamassa ihmisten suhtautumista kissoihin, ja te annatte uuden mahdollisuuden vuosittain jopa melkein parille sadalle kissalle. Kiitos.

Oikein ihanaa joulun aikaa!

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja

Etsimme jatkuvasti sijaiskotien lisäksi myös muita vapaaehtoisia! Olisitko kiinnostunut toimimaan adoptiotiimissä, tapahtumatiimissä tai sijaiskotitiimissä? Oletko 
mestari saamaan kissoja kantokoppiin tai olisiko sinulla motivaatiota järjestää ruoka- ja hiekkakeräyksiä? Olisitko elementissäsi myyntipöydän takana tai olisiko sinulla uusia ideoita Dewin tapahtumiin? Onko sinulla auto ja aikaa joskus käyttää kissoja eläinlääkärissä? (Huom. Dewi maksaa bensat kulukorvauksina.) Jos haluat mukaan toimintaan tai olet kiinnostunut kuulemaan lisää vapaaehtoistyöskentelyn mahdollisuuksista, laita sähköpostia osoitteeseen: info@dewi.info



Mushu voi nykyään paljon paremmin! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti