Näytetään tekstit, joissa on tunniste tartuntatauti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tartuntatauti. Näytä kaikki tekstit

12. tammikuuta 2020

Kissan FIV-positiivisuus

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n vuoden 2020 teemana on kissan terveys.

FIV on kissojen immuunikatovirus, joka vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat lopulta erilaiset tulehdukset ja rappeutumat esimerkiksi suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä ja yleisvoinnin asteittainen huonontuminen. Se altistaa myös erilaisille kasvaimille. FIV:iä ei voida poistaa elimistöstä, koska viruksen perimä jää kissan omien solujen DNA:han yhdistyneeksi.

Kissalla saattaa olla aluksi akuutissa vaiheessa esimerkiksi ohimenevää kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista ja ruokahaluttomuutta, mutta tämän vaiheen jälkeen tilanne tasaantuu oireettomaksi vaiheeksi, joka saattaa kestää vain muutaman kuukauden tai jopa useita vuosia. FIV:n viimeinen vaihe on krooninen vaihe, mutta joillakin kissoilla taudin eteneminen jää oireettomaan vaiheeseen. Kroonisessa vaiheessa immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan suuria ongelmia (Janina Pohju, 2/2019). Jos kissa välttää infektiot ja vastustuskyky pysyy hyvänä, elinikä ei välttämättä lyhene lainkaan.

Iku-Turso

FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä. Leikkaamattomat tappelunhaluiset uroskissat ovat suurimmassa vaarassa sekä levittämään tartuntaa että saamaan tartunnan. Myös parittelun yhteydessä infektio voi levitä uroksen purressa naarasta niskasta. Virus voi erittyä myös emokissan istukan läpi pentuihin. Kissan ulkopuolella virus ei selviä kovinkaan pitkään, ja se pystytään helposti tuhoamaan ympäristöstä tavallisilla desinfiointiaineilla. Esimerkiksi lokakuussa 2019 vastaanotimme kulkukissan, noin 6-7-vuotiaan uroksen, jonka nimesimme Iku-Tursoksi. Iku-Turso oli elänyt luonnossa noinkin pitkään todennäköisesti siksi, että ihmiset olivat ruokkineet häntä. Jossain kohtaa se oli saanut FIV-tartunnan. Kissojen FIV-virus on yksi syy, miksi kissojen on parempi ulkoilla valvotusti. 

Jos kissa kaikesta huolimatta ulkoilee valvomatta, kissan kastroinnilla ja steriloinnilla voidaan ennaltaehkäistä taudin leviämistä. Leikatun kissan reviiri on vain murto-osa leikkaamattoman kissan vastaavasta, ja ne joutuvat tappeluihin huomattavasti leikkaamattomia kissoja harvemmin. Sisäkissan mahdollisuus saada tartunta on käytännössä olematon. (Janina Pohju, 2/2019) 

Parantavaa hoitoa FIV:iin ei ole. Oireettoman FIV-positiiviseksi todetun kissan immuniteettia voidaan tukea pitämällä kissa stressittömissä olosuhteissa ja välttämällä vapaata ulkoilua, raakaruokaa sekä vieraita ja uusia kissakontakteja. Perusrokotukset ja loishäädöt on pidettävä ajan tasalla. FIV:iin ei ole olemassa toimivaa rokotetta. Interferonihoito voi auttaa, mutta Suomessa sen antaminen on hankalaa ja kallista. Immuniteettia voi yrittää tukea ja solujen ennenaikaista vaurioitumista voi estää antamalla mm. E-, D-, ja A-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä ja omega-3-rasvahappoja. Näin saadaan pidennettyä oireetonta vaihetta, ja oireellisessakin vaiheessa lisäravinteet voivat hidastaa taudin etenemistä.

Iku-Turson suu

Iku-Turson tapauksessa kissan yleisvointi oli paljon huonompi kuin mitä päälle päin näytti. Lisäksi suun tila viittasi siihen, että FIV oli mahdollisesti edennyt jo krooniseen vaiheeseen. Sen kaikki kulmahampaat olivat katkenneet, ja suun hoitaminen olisi tarvinnut kaksi erittäin haastavaa hammashoitoa.

Koska FIV heikentää kissan vastustuskykyä, jokin virukseen sairastumattomalle kissalle helppohoitoinen sairaus voi koitua FIV-kissan kohtaloksi. Varsinkin suun alueen hoito, kuten ientulehdus, hammassyöpymä yms. voi olla FIV-kissalle erittäin pitkä ja kivulias hoitaa eikä kissa välttämättä edes pysty parantumaan suun alueen tulehduksista enää ollenkaan. (Janina Pohju, 2/2019)

Iku-Turson FIV-positiivisuuden ja huonon yleiskunnon takia toipuminen olisi ollut epävarmaa, joten raskain mielin päästimme hänet kivuista. 


10. heinäkuuta 2019

Tyhjän tilan pentuja, osa 1


Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta". Kissat nimittäin asustelivat Varsinais-Suomessa tilalla, josta omistajat olivat muuttaneet pois. Ihmiset olivat käyneet ruokkimassa kissoja, ja kissoilla oli ollut kulku sisätiloihin.

Toukokuun lopussa tilalle tehtiin tutustumiskäynti: kartoitettiin, kuinka paljon kissoja suurinpiirtein voisi olla, mikä on populaation ikäjakauma ja kuinka hyväkuntoisilta ne näyttävät ulospäin. Jo tuolloin mukaan lähti kolme kissaa. Arviolta koko tilalla oli muutama kymmenen kissaa, joiden seassa oli ainakin kaksi pentuetta. Tämä tiedettiin siitä, että ainakin kaksi neitikissaa paljastui imeväisikäisten pentujen emoiksi. Emoja ei voitu ottaa vielä mukaan, koska emme tietenkään halunneet pentujen menehtyvän siksi, että emo olisi viety pois.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota.
Yhdellä mukaan otetuista kissoista todettiin sekä herpes että mykoplasma. Myko on herkästi kissasta toiseen tarttuva, joten oletettavasti koko populaatiolla olisi se. Mykoplasma on kyllä helposti hoidettavissa antibiooteilla, mutta se asetti kriteereitä kissojen majoituksen suhteen: sijaiskodissa ei saisi olla muita eläimiä tai sijaiskodissa pitäisi olla mahdollisuus eristää kissat toisista eläimistä. Niitä ei ollut vapaana ainuttakaan, joten loukuttamista piti viivytellä.

Loukkuja pidettiin tilalla ja kävimme tekemässä tilannekatsauksia. Kesäkuun lopussa yksi aktiiveistamme teki taas tutkailukäynnin loukutuspaikalle: montako kissaa siellä näkyy ja missä kunnossa ne ovat, näkyykö eri kissoja kuin aikaisemmin ja niin edelleen. Kolme pentua oli mennyt loukkuun. Loukku ei ollut vielä lauennut. Harkitsimme, että jätettäisiinkö pennut vielä tilalle, jotta saisimme varmuuden niiden emosta. Sitten saimme kuvia pennuista: todella pahan näköisiä silmätulehduksia. Ne oli otettava mukaan.

Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota
Ennen kuin paikalla ollut aktiivi ehti sulkea loukun, se laukesi pentujen toimesta. Yksi pentu pääsi livahtamaan karkuun. Sitten piti alkaa miettiä pennuille paikkaa: hätämajoitusta, sijaiskotia, jotain. Olisi ollut muutama paikka, minne heidät olisi voinut viedä, jos he eivät olisi olleet juuri tästä populaatiosta. Populaatiosta, jossa oli todettu tartuntatauteja. Meillä ei ollut vieläkään tarjolla ainuttakaan sijaiskotia, jossa olisi ollut eristysmahdollisuus tai jossa ei olisi ollut muita eläimiä.

Mitähän tässä sitten keksisi? No, olinhan itse ajatellut ottaa hoitopentuja syksymmällä, mutta nyt kun tilanne oli mikä oli, tajusin jo lupautuneeni sijaiskodiksi. Katsotaan nyt sitten, miten oma kissa reagoi siihen, kun kylppärin oven taakse tulee vipinää!

Paikan päällä ollut aktiivi yritti löytää vielä kolmannen pennun, mutta sitä ei löytynyt. Varasimme keskiyölle päivystysajan, jotta saisimme lääkitykset alulle. Lähdin toisen yhdistyksen jäsenen, Maijan, kanssa viemään kissoja päivystykseen. Toinen pienistä huusi kopassa koko ajan. Päivystyksessä vaikutti hiljaiselta, ja odottavan aika oli pitkä. Koitin soittaa rauhoittavaa musiikkia pennuille, jos huutaminen lakkaisi. Ei se auttanut. Kello oli jo puoli yksi, ja huomenna oli tiedossa työpäivä. Pentu vain jatkoi huutamista, joten päätin kokeilla ottaa sen syliin. Hän lakkasi huutamasta. Halusi haistella ja tutkia kaiken. Ja kun kaikki oli tutkittu, hän nukahti kyynärtaipeeseeni.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota yöllä päivystyksen odotusaulassa.
Kello oli yksi yöllä. Piti päästä vessaan. Laitoin pennun takaisin koppaan vessareissun ajaksi, mutta huutaminen alkoi heti uudestaan. Pikavessa, kaakaota automaatista ja pentu takaisin syliin nukkumaan. Taas hiljeni. Koitin itse olla nukahtamatta. Kello oli melkein kaksi, kun hoitaja tuli kertomaan, että heillä alkaisi hätäleikkaus kohta. Hän vilkaisi pennun tilannetta ja totesi, että: "Tulkaa huomenna uudestaan." Hän antoi mukaan recovery-ruokaa, jossa on korkea energiapitoisuus.

Sovimme, että Maija hakisi pennut aamulla eläinlääkärikäynnille mukaan. Toisin sanoen minun tarvitsisi herätä seitsemältä laittamaan pennut valmiiksi. Vein pennut eristykseen, päästin heidät kopasta ja katsoin, kun he söivät. En malttanut mennä heti nukkumaan. Kello oli kolme, kun pääsin sänkyyn. Melkoinen aloitus sijaiskotina.

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava