15. heinäkuuta 2020

Ginny, sijaiskotikissa, joka herätti ihmettelyä


Jokainen hoitamamme Dewin sijaiskotikissa on ollut ainutlaatuinen yksilö. Kirjoitamme sijaiskotikissasta nimeltään Ginny, koska opimme vuorovaikutuksesta hänen kanssaan paljon. Ginny oli arka kissa tullessaan hoitoomme. Hänen aktiivinen piileskelynsä oli uusi ilmiö meille. Aikaisemmat sijaiskotikissamme olivat olleet pentuja, joihin sai kontaktin leikin avulla nopeasti. Näkymättömissä oleva kissa sai meidät pohtimaan kissan ja ihmisen vuorovaikutusta. Keskustelimme, miksi ihmisen ja kissan suhteen ensisijaisena lähtökohtana on usein ihmisen halu koskettaa kissan turkkia, vaikka kissa ei haluaisi silitystä.


Kylpyhuoneen salaperäinen asukas

Ensimmäisten kuukausien aikana Ginny piileskeli pesukoneen takana. Sieltä näkyivät uteliaat silmät, jotka seurasivat talon ihmisten puuhia. Merkkeinä uudesta sijaiskotikissasta kertoivat tyhjä ruokakuppi ja käynnit kissan hiekkalaatikolla. Saatoimme kuulla myös Ginnyn leikkimistä suihkuhuoneesta yöisin. Kuitenkaan häntä ei nähnyt, jos jompikumpi meistä meni katsomaan hänen puuhiansa kylpyhuoneeseen. Hän oli hävinnyt salamana piilopaikkaansa.

Ginny halusi selvästi omaa tilaa, joten annoimme hänelle sitä. Hän sai olla rauhassa piilossa ja tarkkailla ihmisten puuhia varjojen kätköistä. Sijaiskotikissan vuorovaikutuksen välttäminen ihmisen kanssa ei tarkoita, että sijaiskotikissa välttäisi asunnon kissa-asukkaita. Huomasimme, että Ginny leikki toisen kissamme kanssa öisin. Heistä tulikin kavereita. Yön aikana kaverusten leikkejä ei häirinnyt ihmisten toimet.


Uteliaisuus voitti

Kissa on utelias eläin. Ginnykin tutki asuntoamme öisin. Hän kävi tutkimassa makuuhuoneettamme, kun nukuimme. Tämän vuoksi siirsimme hänen nukkumispaikkansa lähemmäksi meitä. Siirron ideana oli vauhdittaa lempeästi Ginnyä lähentymään meitä. Vähitellen Ginny alkoi olemaan samassa huoneessa kanssamme. Lepopaikan siirtäminen oli siis onnistunut ratkaisu.

Pienet eleet

Ginny alkoi liikkumaan samassa tilassa, jossa olimme. Hänen yhdeksi suosikkipaikaksi muodostui kantokoppa sänkyämme vastapäätä. Kantokopasta hän pystyi tarkkailemaan uutta ympäristöä turvallisesti ja tekemään meille silmien siristelyä eli ”ollaan kavereita” -elettä. Seuraavaksi meidän ja Ginnyn vuorovaikutuksessa tapahtui uusi käänne. Ginny haisteli käsiämme. Hän piti kättä erityisen mielenkiintoisena, kun tarjosimme hänelle kissanherkkuja.

Noin puolen vuoden jälkeen leikit alkoivat kiinnostaa Ginnyä. Hän saattoi hypätä jopa leikin innostamana sängylle. Itse asiassa leikkiminen oli pieni haaste. Meillä kesti pitkään löytää lelu, joka inspiroi Ginnyä. Hän innostui eniten keppilelusta, jossa oli sulkia. Aran Ginnyn tapauksessa voi todeta, että pienet eleet olivat suuria eleitä. Käden nuuskiminen ei ollut pieni ele, kun sijaiskotikissa oli pysyttelyt kaksi kuukautta piilossa pesukoneen takana.


Rutiinit

Ginny leikki kanssamme ja tässä vaiheessa hänellä oli selkeä päivärytmi. Hän katsoi ikkunasta ulos ja nukkui pöydäntasanteella aamuisin. Päivemmällä Ginny siirtyi nukkumaan sängyn alle, eli hän oli löytänyt uusia lepopaikkoja. Häntä ei enää kiinnostanut olla pelkästään kylpyhuoneessa, vaan hän otti koko asunnon haltuunsa. Hän ei antanut vielä silittää, emmekä kokeneet tarvetta siihen. Mielestämme Ginnyn liikkuminen näkyvissä oli tarpeeksi edistystä. Nyt näimme päivänvalossa mustavalkoisen kissan, jonka lempipuuhaa oli lintujen tarkkaileminen ikkunasta.


Oma koti Ginnylle

Ginny asui meillä noin vuoden, ennen kuin hänet adoptoitiin. Vuoden aikana olimme tutustuneet uteliaaseen ja tuimakatseiseen kissaan, joten hänen lähtönsä herätti haikeutta. Joka tapauksessa toivotimme Ginnylle hyvää elämää loppuelämän kotiin. Hänellä ja kaikilla muilla sijaiskotikissoilla on ollut hetkensä meillä, mutta sijaiskotitoimijoiden on sopeuduttava sijaiskotikissojen lähtemiseen. Oman kodin saaminen sijaiskotikissalle on keskeinen elementti sijaiskotitoiminnassa. Lähteneiden sijaiskotikissojen tilalle tulee aina uusia kissoja, koska autettavia kissoja riittää Suomessa. Opimme vuorovaikutuksesta Ginnyn kanssa, että aran kissan kohdalla vuorovaikutuksen pitää tapahtua kissan ehdoilla. Oivalsimme myös, että aran kissan sopeutuminen uuteen ympäristöön ja ihmisiin ei tapahdu lyhyellä ajalla.

Toivotamme Ginnylle leppoisia kissanpäiviä!

- Sijaiskotitoimijat Pauli J. (teksti) & Yolanda A. (kuvat)

1 kommentti:

  1. Todella ihana tarina teistä ja Ginnyn edistymisestä teidän hellässä huomassa. kyllä varmasti tilee haikea olo kun kissa lähtee loppuelämän kotiin. Anita Kokko

    VastaaPoista