Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi

Kissa ja kantokoppa

Miten saada kissa kantokoppaan?  Troubleshooterimme Jenny kokosi vinkkejä siitä, miten kissaa voi totutella kantokoppaan ja millä keinoin kissan kopittaminen onnistuu. Troubleshooterimme Linda puolestaan kertoo varatoimenpiteestä, eli pyyhetaktiikasta, jos kissa tarvitsee kopittaa lyhyellä varoitusajalla.

Kissan kantokoppa ei ole se tyylikkäin sisustuselementti, mutta kissan koppasuhdetta ajatellen se olisi hyvä pitää esillä heti alusta alkaen. Jos kissa ei itsenäisesti ota koppaa pesäpaikakseen, voi sinne heitellä herkkuja, ja antaa kissan rauhassa tutustua koppaan. Jos vaikuttaa siltä, ettei kissa herkuista huolimatta uskalla mennä koppaan, voi oven irrottaa ja kokeilla alkuun ilman. Kissa on kuitenkin hyvä totuttaa myös ritiläoveen. Anna kissalle aikaa. Joskus lisänäkösuoja auttaa ja kissa tykästyy koppaan, kun sen päälle on asetettu kevyesti esimerkiksi huivi.

Yhdistyksellämme kissat ovat usein ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä vielä hyvin arkoja, eivätkä edes välttämättä liiku asunnossa ihmisen nähden. Meillä siis ani harvoin kissan saa koppaan siten, että sen vain ottaa syliin ja laittaa koppaan.

Arka kissa ja eläinlääkärikäynti

Jos asunnossa on pieni suljettava tila, jossa ei ole pakoreittejä tai piilopaikkoja (esim. kylpyhuone), vie koppa sinne. Aseta koppa niin, että kissa kokee olevansa kopassa piilossa (oviaukko poispäin aukeasta tilasta). Kuitenkin niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan vaivatta. Tutustu kantokopan oven lukitusmekanismiin ennalta.

Ala ruokkimaan kissaa kopan kanssa samassa tilassa viikkoa ennen eläinlääkärikäyntiä, jotta ruokintapaikasta tulee kissalle rutiini. Eläinlääkäriaikaa edeltävänä iltana, minimoi tilan piilopaikat ja ruoki kissa tilaan. (Huom. 12 tunnin ravinnottomuus rauhoituksen vaativissa käynneissä.) Kun kissa menee syömään, sulje huoneen ovi. Tilan ovi kannattaa jättää syömisen ajaksi vain raolleen, jolloin ovea sulkiessa kissalla on lyhyempi aika reagoida ja paeta huoneesta. Seuraavana päivänä, kissa toivottavasti on piiloutunut koppaan ja enää tarvitsee sulkea kopan ovi turhia viivyttelemättä.

Jos kissa puolestaan on jo valmiiksi eristetty yhteen huoneeseen, aseta koppa huoneeseen niin, että se kokee olevansa kopassa piilossa ja niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan. Heitä koppaan nameja tai aseta kissan ruokakuppi koppaan (jos kissa oleskelee kopassa jo muutenkin tämä ei ole tarpeen). Eläinlääkäriä edeltävänä iltana minimoi tilasta muut piilot. Seuraavana päivänä kissan toivottavasti piilouduttua koppaan, sulje kopan luukku.

Älä jätä koppaan sulkemista viime tippaan. Jos kissa pääsee livahtamaan luukkua sulkiessa, on enemmän aikaa reagoida, jos tämä tapahtuu ajoissa.

Koppatreeni kissan rentoutuessa 

Sijoita kuljetuskoppa tilaan, jossa kissa viettää paljon aikaa ja aseta koppaan pehmusteeksi tutulta tuoksuva pyyhe tai muunlainen pehmuste. Jos kissa ei heti innostu kopasta, ala piilottamaan koppaan ja muualle asuntoon raksuja tai herkkuja. Kun kissa alkaa tottumaan ihmiseen ja koppaan, voi koppatreeniä jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja alkaa heittelemään kissalle koppaan raksuja tai nameja. Kissan voi houkutella koppaan myös lelun tai laserin avulla. Älä etene liian nopeasti ja pelästytä kissaa heti kokeilemalla oven sulkemista. 

Kun kissa uskaltaa syödä nameja kädestä, anna kissalle kopassa namit kädestä. Kun kissa vaikuttaa rentoutuneelta ihmisen läheisyyteen kopan vierellä, syötä nameja ritilän välistä ritilän vielä ollessa auki. Jos kissa vaikuttaa rennolta, sulje ritilää asteittain ja palkitse kissa namilla. Harjoittele alkuun luukun sulkemista, mutta jätä lukitsematta. Kun kissa ottaa namin, avaa luukku. Pidennä pikkuhiljaa luukun kiinnioloaikaa ja syötä kissalle nameja kädestä. Lopulta voitte kokeilla luukun lukitsemista, jonka jälkeen kissa palkitaan ja lukitus avataan.

Hidas eteneminen on aina parempi kuin nopea. Lue kissan reaktioita. Jos kissa pelästyy, palaa harjoittelussa taaksepäin niin pitkälle, että kissa jälleen rentoutuu. Jopa kesyyntyneen kissankin kanssa koppaharjoitteluun on hyvä varata viikkoja. 

Jos kissa tarvitsee viedä eläinlääkäriin ja toimenpiteessä vaaditaan ravinnotta oloa, ensisijaisesti kannattaa yrittää saada kissa koppaan lelun tai laserin avulla (tätäkin kannattaa harjoitella ennalta). Jos tämä ei onnistu, voi kissan houkutella koppaan pienellä määrällä herkkuja. Muista pitää annos pienenä, sillä paastolla on syynsä. Paastolla pyritään välttämään oksenteluun liittyviä riskejä kissan ollessa tajuton. Oksennuksen joutuessa keuhkoihin, on seurauksena hengenvaarallinen tila.

Pyyhetaktiikka

Jos kissa ei millään ilveellä suostu menemään koppaan tai eteen tulee yllättäen päivystysreissu, kannattaa turvautua pyyhetaktiikkaan. Kun kissa on eristetty yhteen huoneeseen, se yleensä tässä vaiheessa on jo piilossa tai piiloutuu, kun tajuaa, että nyt olisi äkkilähtö lääkäriin. Kissa löytyy sängyn tai sohvan alta, hyllyn tai lipaston takaa tms. Ota esiin pyyhkeitä, lakanoita, tyynyjä ja/tai kylppärin matto, sekä mielellään avuksi myös yhdet apukädet. Kannattaa myös laittaa kunnon hanskat käteen, sillä täysin käsiteltävä käsikesykin kissa saattaa kipeänä ja/tai stressaantuneena käyttäytyä arvaamattomasti. Lue siis kissan kehonkieltä.

Aseta kantokoppa kissan piilopaikan "suulle" niin, että kopan ovi mahtuu sulkeutumaan. Estä pyyhkeillä/lakanoilla kissan kulkusuunnat piilopaikastaan muualle. Näin ollen kissalle syntyy vain yksi ainut vaihtoehto liikkua pois huonekalun alta tai huonekalun takaa, ja vastassa on kantokoppa. Muista estää pyyhkeellä/lakanalla myös se mahdollisuus, että kissa ei hyppää kantokopan ylitse.

Jos kissa jähmettyy paikoilleen, suojaa kätesi kunnon hanskalla tai kietomalla sen ympärille paksu pyyhe, ja työnnä kevyesti kissaa liikkeelle. Jos kissa on sellaisessa paikassa piilossa, ettet yletä kädellä avittamaan, voit myös kantokopan vastakkaisesta suunnasta koputella tai pitää jotain meteliä, jota kissa lähtee karkuun päätyen koppaan. Jos kissa ei liiku ja on riski, että kissa hyökkii, kannattaa oman turvallisuuden vuoksi käyttää jotain kättä pidempää, ja yrittää sillä saada avitettua kissa liikkeelle kohti koppaa.

Pissasirkus-blogista löytyy lisää vinkkejä koppakouluun.

- Dewi ry:n sijaiskotitiimiläiset Jenny ja Linda