8. syyskuuta 2022

Mikä on kissakriisi?

Ylöjärven yli satapäinen kissapopulaatio on nostanut somessa paljon kysymyksiä. Noin viikkoa myöhemmin Etelä-Kymenlaaksossa paljastui vielä järkyttävämpi kissapopulaation kohtalo. Miten tällaista voi tapahtua, miksei kukaan ole ilmoittanut aikaisemmin? Miksei joku naapuri tai metsästäjä ole vähentänyt kissamäärää? Onko kissoilla ollut omistaja, mitä kissojen omistajan päässä on liikkunut, mitä kissojen omistajalle nyt tapahtuu? Ja mitä tapahtuu kissoille, voiko niistä tulla lemmikeitä? Pureudun tässä blogitekstissä näihin aiheisiin.

Käsittelen aiheita omien kokemusteni kautta ja sen perusteella, mitä olen saanut tietää eläinsuojelutyötä tehdessäni. Ylöjärven populaatio on ollut Kissankulma ry:n projekti, ja kissoja on sijoitettu useisiin eri eläinsuojeluyhdistyksiin. Dewi ei ole ollut tässä mukana. Toinen otsikoissa ollut populaatio on ollut Etelä-Kymenlaakson eläinsuojeluyhdistyksen eli Ekey ry:n projekti. En käsittele tässä tekstissä varsinaisesti kumpaakaan näistä tietyistä populaatioista vaan tätä ilmiötä yleisesti.



Mistä johtuu, että tällaisia kissalaumoja ylipäänsä pääsee syntymään?

Konkreettisesti sanottuna siksi, koska ihmiset eivät leikkauta kissoja. Mutta syy, miksi kissoja ei leikkauteta tai ylipäänsä hoideta muutoin kuin ruokinnalla, johtuu siitä, että kissan arvo lemmikkinä on mitätön.

Kun puhutaan kissan arvosta lemmikkinä, nousevat herkästi barrikadeille mm. ne kissanomistajat, jotka ovat ensinnäkin maksaneet satoja, jopa tuhansia, euroja kissasta. On kissoja, joilla on eläinvakuutus ja joiden ell-kuluihin uppoaa vuosittain tuhansia euroja. On kissoja, joille on ostettu kaikki välttämätön ja kaikki ei-niin-tarpeellinenkin. Mutta yleisesti ottaen kissan arvo lemmikkinä on heikko, sillä Suomessa on tuhansia kissoja, joista ei huolehdita.

Siinä, missä koira otettiin sisätiloihin noin vuosisata takaperin, kissa jäi pihalle. Kissan koetaan olevan itsenäinen eläin, joka pärjää omillaan ja joka ei tarvitse ihmistä. Näin ei suinkaan ole. Mikäli kissa - nimenomaan siis felis catus - kuuluisi Suomen luontoon, sehän olisi vuosisatojen kuluessa kehittynyt niin, että se selviäisi luonnossa. Nyt kissan selviytymismahdollisuudet luonnossa on 50%, ja pentuajasta selvinneet elävät keskimäärin 2-vuotiaiksi, mikäli ihminen ei hoida niitä lainkaan. Hyvin hoidettuna lemmikkinä kissan elinikäodote on kuitenkin 15 vuotta, ja jopa 20 vuotta voi paukkua rikki.


Mistä johtuu, että kissapopulaatio syntyy?

Kissapopulaatiolla on lähes aina - tai kenties jopa aina - ruokkija. Joskus koko naapurusto saattaa ruokkia kissoja, mutta kissoja ei välttämättä pidetä edes villiintyneinä populaatiokissoina, vaan luullaan niitä jonkun naapurin valvomatta ulkoileviksi kissoiksi.

Joskus populaatio syntyy ruokkijan omista leikkaamattomista kissoista, joskus oma kissa on leikkaamaton ja naapurin kissa on leikkaamaton. Joskus aletaan ruokkia toistuvasti pihalla käyvää kissaa tai useampaa kissaa. Joskus pihaan ilmestyy emo pentuineen, ja loukuttamisen sijaan kissoja aletaan ruokkia.

Usein taustalla on ajatus siitä, että kissan luullaan kuuluvan ulos tai että ulos syntyneistä kissoista ei voisi saada normaaleja lemmikkejä. Joskus ruokkija ei ole varautunut tai valmistautunut kissanomistajaksi, mutta päättää jatkaa ruokintaa, koska ajattelee tilanteessa olevan vain kaksi vaihtoehtoa: kissojen ruokkiminen tai kissojen lopettaminen. Toiset ruokkijat ovat kiintyneitä kissoihin, eivätkä halua niiden kuolevan. Toiset ruokkijat eivät ole kiintyneitä, mutta silti kokevat kissojen asioiden olevan paremmin, kun ne ovat elossa eivätkä kuolleina.

Joillekin kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan: ajatellaan, että kyllä ne ilman ihmisen hoivaakin pärjäävät, mutta ruokinnalla voi vähän edesauttaa niiden elämistä. Usein myös ruokkija saattaa olla siinä uskossa, ettei ole itse kissojen ns. pääpiste, vaan että kissat ovat naapurin tai naapureiden valvomatta ulkoilevia kissoja. Tai että ainakaan hän itse ei ole se, joka olisi mitenkään vastuussa kissoista.



Miten tilanne pääsee etenemään niin pahaksi, että lopputuloksena on jopa yli 100 kissan lauma?

Kissapopulaatio ehtii jopa muutamassa vuodessa kasvaa yli sadan kissan laumaksi, mikäli pentukuolleisuus ei ole järin suurta. Yleensä ainakin jonkin verran pentuja kuolee esim. synnytyksissä tai ensimmäisten viikkojen aikana esim. kylmään, nälkään tai tartuntatauteihin.

On yleistä, että kissamäärää hallitaan – joko ruokkijan tai naapureiden toimesta. Toisin sanoen pentuja annetaan eteenpäin tai kissoja tapetaan. Ruokkija tappaa yleensä vähentääkseen kissamäärää. Tähän syynä on esim. se, että on halvempaa ja vaivattomampaa kolautella kissanpentujen päitä kivijalkaan, kuin etsiä niille koteja tai viedä naaraskissoja leikkuulle. Harvemmin ruokkija on edes varma, montako kissaa tontilla pyörii, saatika siitä, mitkä kissoista ovat naaraita. Naapurin motivaationa ampua kissoja saattaa olla se, että on lopunkyllästynyt siihen, miten kissat tuhoavat omaisuutta pissaamalla tai raapimalla tai miten kissat aiheuttavat stressiä omissa lemmikeissä tai miten kissat käyvät tappamassa pikkulintuja tms. Eräällä tietämälläni populaatiopaikalla naapuri oli kalautellut lapiolla kissoja päähän ja haudannut ne - tarkistamatta, hengittääkö kissa vielä.

Jos alueella liikkuu suuri määrä kissoja, usein lähialueen naapurit siitä tietävät. Harvemmin kuitenkaan lähimmilläkään naapureilla on käsitystä siitä, montako kissaa lähistöllä oikeasti asuu. Usein kissojen ajatellaan olevan juurikin valvomatta ulkoilevia lemmikkejä. Ja vaikka joku kissa olisi silminnähden huonokuntoinen, sairas ja ontuva räkänenä, ei naapuri yleensä halua puuttua siihen: naapurisopu menee lähes poikkeuksetta eläinten hyvinvoinnin edelle.

Joskus naapurisopua uhmataan, ja populaatiosta ilmoitetaan eteenpäin: joko eläinsuojeluyhdistykselle tai valvontaeläinlääkärille. Riippuu täysin eläinsuojeluyhdistyksen resursseista, pystytäänkö populaatiota lähteä hoitamaan, ja sitten on aivan eri asia, pääseekö eläinsuojeluyhdistys yhteistyöhön ruokkijan kanssa. Otollisinta on loukuttaa kissoja siellä, missä niitä ruokitaan. Mikäli ruokkija on vastahakoinen, eläinsuojeluyhdistys voi pyytää viranomaisapua, jota on yleensä haasteellista saada. Valvontaeläinlääkärinkin kädet ovat sidotut, mikäli hänen käydessä paikan päällä näkyy hallittu määrä kissoja ja päällisin puolin kissat näyttävät perusterveiltä. Jos valvontaeläinlääkärin tietoon saadaan populaatiosta kissoja, joilla on hoitamattomia terveysongelmia, on tilanteeseen jo huomattavasti helpompi puuttua. Harvemmin kuitenkaan valvontaeläinlääkäri määrää aluetta tyhjennettäväksi ja kissoja lopetettavaksi.


Miten joku voi elää kissanpissan hajussa ja kymmenien kissojen keskellä?

Joskus ruokkija tiedostaa, ettei tilanne ole normaali ja että kissoja on liikaa, mutta avun pyytäminen on vaikeaa. Useimmiten ei edes tiedetä, mistä apua voisi pyytää. Omien kokemusteni perusteella ruokkijat, jotka ovat halunneet saada apua, eivät ole sitä pyytäneet, koska ovat olleet siinä uskossa, että kissat vain lopetettaisiin. Joskus toki eutanasia on armollisempi vaihtoehto, mutta tarkoitankin tässä sitä, että ihmisillä ei ole järin yleisesti tietoa siitä, miten eläinsuojeluyhdistykset voivat auttaa.

Joskus ruokkija itsekään ei voi hyvin, kuten esim. Ekey ry:n jakamista kuvista on käynyt ilmi. Olen itsekin ollut populaatiopaikoilla, joissa ihmisen/ihmisten jaksamisen loppuminen on näkynyt esim. siten, että tontille on alkanut muodostua kaatopaikkaa. On populaation ruokkijoita, joiden tilanne on luisunut siihen pisteeseen niin varkain, että siihen on vain totuttu. On totuttu kissanpissan hajuun, roskiin, ulosteisiin, kissamäärään.

On helppo heristellä sormea ja todeta, että kai ihmisellä on silmät päässään ja eikö nyt voisi edes kissoja ajatella. Erityisesti tienvarsiin dumpatut kissanpennut säkeissä herättävät yleensä tämänkaltaisen viha-aallon: "Millainen ihminen oikein tekee näin eläimille!?" Aina taustalla ei ole kuitenkaan kylmä, paha ihminen.

Itse loppuunpalamisen läpikäyneenä tiedän, miten vaikeaa pelkästään kissanvessojen siivoamisesta voi tulla. Tarkalleen ottaen en kyennyt ruokkimaan edes itseäni, joten avopuolisoni hoiti kissamme tuolloin melkeinpä kokonaan.

Ennen kuin toivot ruokkijalle eutanasiaa tai päivittelet, miten paska ihminen voi olla, muistathan, että joskus kissapopulaation takaa löytyy erittäin huonosti voiva ihminen. Ihminen, joka on saattanut pyytää ja hakea apua saamatta sitä ajoissa. Sen sijaan, että keräämme palkkiosummaa siihen, että saisimme kiinni ihmisen, joka on jättänyt bussipysäkille tai tienvarteen kissanpentuja muovikassissa, meidän tulisi keskittyä siihen, mikä tätä aiheuttaa vuodesta toiseen ja mitä itse ongelmalle voisimme tehdä.



Tuleeko villiintyneestä kissasta lemmikki?

Tulee.

Osa alkaa luottaa ihmiseen nopeasti, toisilla kestää vähän kauemmin. Yleensä kesyyntymistä edistää se, että kissa hoidetaan kuntoon: kipeitä hampaita poistetaan, flunssaoireet hoidetaan, ihottumat puhdistetaan jne. Toki villiintynyt kissa on aluksi arka ja stressaantunut, mutta ymmärtävässä ympäristössä stressitasot laskevat melko nopeasti. Kissa kun ei ole kuitenkaan villieläin, vaan villiintynyt lemmikkieläin. Siinä on merkittävä ero.


Voiko valvomatta ulkoileva kissa tulla loukutetuksi populaation yhteydessä?

Eläinsuojeluyhdistysten välillä on eroavaisuuksia loukuttamisen suhteen. Dewillä kartoitetaan alue aina käymällä ainakin lähimpien naapureiden oven takana kertomassa loukutuksesta ja kysymässä, onko naapureilla omia kissoja. Sen lisäksi alue laajemmin laputetaan, ja lapuissa lukee mm. mistä on kyse ja kenelle voi ilmoittaa omasta valvomatta ulkoilevasta kissasta.

Dewin loukutuksissa tuppaa olemaan siis hyvin pieni mahdollisuus siihen, että valvomatta ulkoileva lemmikki päätyisi yhdistykselle. Loukkuun niitä napsahtelee tuon tuosta, mutta palautamme ne aina omistajilleen suoraan loukusta. Ensimmäisen kerran jälkeen saamme yleensä luvan omistajalta vain päästää kissan ulos loukusta. Me Dewillä emme keskity populaatioloukutuksissa kissojen valvomatta ulkoiluun ja toivommekin pääsevämme naapurienkin kanssa yhteistyöhön, sillä populaatiokissat levittävät herkästi erilaisia tauteja myös niille lemmikeille, jotka kulkevat samalla alueella.

On huomattavasti suurempi riski, että yksityishenkilö loukuttaa (ja mahdollisesti myös lopettaa) valvomatta ulkoilevan kissan, kuin että eläinsuojeluyhdistys tekisi niin.


Vas. kuvassa näkyy kissojen reitti ulkorakennuksen sisälle, oik. kuvassa on jätökset hangella epätoivoisesti peiteltyinä


Ovatko kissat sisäsiittoisia ja onko niitä eettisesti oikein luovuttaa uusiin koteihin?

Sisäsiittoisuus vaatii yleensä toistuvaa sukurutsausta. Sisäsiittoisuus on kyllä mahdollista, varsinkin, jos populaatio on elänyt vuosikymmeniä. Dewillä on tällainen populaatio tullut vastaan, mutta vain pienellä prosentilla todettiin mahdollisesti sisäsiittoisuudesta aiheutuneita muutoksia. Joillakin mahdollinen sisäsiittoisuus näkyi terveysongelmina, esim. rakenteellisena vikana. Joillakin sisäsiittoisuudesta kertoi pään epäsymmetrisyys tai kiharakarvaisuus.

Populaatiokissojen luovuttaminen uusiin koteihin on eettistä, sillä niillä ei ole tarkoitus teettää pentuja. Moni eläinsuojeluyhdistys luovuttaakin kissat leikattuina eteenpäin, jotta leikkautus on varmasti tehty. Toki kissalla voi olla jokin piilevä sairaus tai se voi kuolla yhtäkkiä johonkin. Mutta sama riski on myös silloin, kun kissa on valvomatta ulkoilevan kissan pentu tai kun kissa on ylipäänsä syntynyt vanhemmille, joista ei ole tehty ennakkoon terveystarkastuksia ja -tutkimuksia.



Mitä kissapopulaation kissoille tapahtuu?

Kissat hoidetaan kuntoon ja niille etsitään loppuelämänkodit. Esimerkiksi Dewillä jokainen kissa leikataan, sirutetaan, madotetaan väh. kolmesti, rokotetaan kahdesti ja testataan FIV:n ja FeLV:n varalta. Dewi myös hoitaa kuntoon kissan hampaat ja muut yhdistyksellätodetut – hoidettavissa olevat – terveysongelmat.

Kun populaatiosta uutisoidaan isosti, yhdistys saa yleensä roppakaupalla kyselyitä kissoista ja yhtäkkiä ihmisten auttamisenhalu herää, kun joka toinen haluaa antaa kissalle kodin. Lainaan tähän Kissankulma ry:n Facebook-postausta:

"Kissoja kotiutuu koko ajan, ja uusia tulee koko ajan sisään. Meillä ei ole nyt mitkään alennusmyyntipäivät siksi, että meillä olisi kuin hirvittävä kriisi päällä – se kriisi on pysyvä, niin pitkään, kunnes ihmiset oppivat leikkauttamaan kissansa ja miettivät, minne omat kissansa luovuttavat, ettei vastaavia populaatioita jatkuvasti syntyisi."


Miksi Dewin populaatioloukutuksista kerrotaan niin vähän?

Me Dewissä olemme olleet ilahtuneita siitä, että Kissankulma ry ja Ekey ry ovat saaneet median kiinnostumaan aiheesta ja että he ovat pystyneet tietosuojan puitteissa kertomaan populaatiosta ja sen lähtökohdista. Dewi hoitaa pääsääntöisesti 10-30 kissan populaatioita, ja pyrimme aina loukuttamaan yhteistyössä ruokkijan kanssa. Haluamme tietenkin saada loukutettua kissat mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti, koska teemme tätä täysin vapaaehtoisvoimin. Usein pystymme jakamaan jotain tietoa populaation lähtökohdista ja sen loukuttamisesta loukkaamatta ruokkijan yksityisyyttä. Onnistuneen yhteistyön takaamiseksi lupaamme ruokkijalle pitävämme matalaa profiilia loukuttamisesta, sillä mikäli loukutuksesta tulee ns. liian julkinen ja ruokkija alkaa saada sontaa niskaansa, saattaa tämä kieltää loukuttamisen tontillaan.

Lain silmissä ruokkija katsotaan kissojen omistajaksi, joten ilman hänen tai viranomaisen lupaa emme voi vain naapurin tontin kautta käydä loukuttamassa kissoja. Ja on muuten huomattavasti helpompaa päästä ruokkijan kanssa yhteistyöhön, kuin saada byrokratian rattaat siten, että saisimme viranomaiselta luvan tai määräyksen tyhjentää populaatiopaikka. Eläinsuojeluyhdistys voi toki pyytää valvontaeläinlääkärin tai jopa poliisin apua, mutta apua ei välttämättä saa, ellei yhdistyksellä ole antaa perusteellisia todisteita siitä, että kissojen hoitoa on selvästi laiminlyöty.

- Linda Elmroos, Dewi ry:n sijaiskotivastaava


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti