Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissan arvo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissan arvo. Näytä kaikki tekstit

28. toukokuuta 2026

Aran kissan kesyyntyminen sijaiskodissa – Fete Venete Okra

Monet Dewille tulevista kissoista on todella arkoja, eikä kissoilla ole välttämättä ollut aiemmin kontaktia ihmisiin tai sitä on ollut hyvin vähän. Arat kissat viettävät aluksi aikansa piilossa ihmisten silmiltä, eikä sijaiskoti juurikaan pääse ensimmäisten viikkojen aikana kontaktiin kissan kanssa. Kesyyntymisen tahti on toki yksilöllistä ja riippuu hieman populaation taustasta sekä kissan luonteesta.

Kesyyntymisprosessi voidaan jakaa tyypillisesti kolmeen osaan: tottuminen, kesyyntyminen ja luottamussuhteen syventäminen. Tottuminen tarkoittaa sitä, että kissa ei enää pelkää ihmistä ja liikkuu rennosti myös ihmisen ollessa kotona. Kesyyntymisvaiheessa kissa puolestaan alkaa jo kiinnostua ihmisestä ja hakeutuu seuraan esimerkiksi leikkimään. Viimeinen vaihe eli luottamuksen syventäminen tapahtuu useimmiten vasta adoptiokodissa, kun kissa alkaa hakeutua oma-aloitteisesti ihmisen seuraan ja hakea kosketusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikista kissoista ei tule kesyyntymisestä huolimatta koskaan sylikissoja, sillä kissat ovat erilaisia persoonia.

Okra lepäilee pesässä katsoen kameraan
Fete Venete Okralla oli pehmeä pesä saunan lauteilla.

Vuonna 2025 Dewiltä adoptoitu Fete Venete Okra on hyvä esimerkki kesyyntymisen kaaresta. Okra loukutettiin Fete Venete -populaatiosta maaliskussa 2025, ja heti alkuun hän sai lempinimen Äksyilijä, sillä kissa oli ensimmäiseen majoitukseen saapuessaan äreällä päällä. Aamulla hänet siirrettiin varsinaiseen sijaiskotiinsa, mutta ihmiset ja uusi ympäristö stressasivat kissaa yhä niin paljon, että ensimmäiset kaksi vuorokautta kuluivat paikoilleen jäätyneenä.

Aluksi uuteen paikkaan tultaessa on tärkeä antaa kissan olla omassa rauhassa, jotta kissan stressitilat laskevat. Stressaantunut kissa ei syö eikä käy tarpeillaan ja ensimmäinen prioriteetti kissan saapuessa populaatiopaikalta onkin saada kissa toimimaan, sillä useamman päivän paasto voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Varsinkin uroskissan kohdalla on erittäin tärkeää, että kissa virtsaisi 24 h sisällä, koska virtsatietukos voi olla äkkiä hengenvaarallinen. Kissan stressiä voidaan vähentää lisäämällä eristystilaan tarpeeksi piiloja, jotta kissa löytää itselleen turvallisen paikan. Ruokakupit kannattaa sijoitella kissan piilon lähelle, ja huoneen pitäminen hämäränä tekee ympäristöstä vähemmän pelottavan kissalle.

Ensimmäisessä sijaiskodissaan Okra alkoi pikkuhiljaa syödä ja käydä säännöllisesti vessassa, mutta pysyi ihmisiltä visusti piilossa. Kaksi viikkoa myöhemmin ensimmäisen lääkärikäyntinsä yhteydessä Okra siirtyi seuraavaan sijaiskotiin ja reagoi jälleen muutokseen jäätymällä ensimmäisenä päivänä eristystilana toimivan saunan lauteelle. Tällä kertaa hän kuitenkin rentoutui aiempaa nopeammin ja tutki lauteita jo saman vuorokauden aikana. Toinen eristystilan vessoista päädyttiin siirtämään seuraavana päivänä Okran turvapaikkaan lauteille ja se rohkaisi kissaa käyttämään hiekkalaatikkoa. Lauteille nostetut ruokakupit alkoivat myös tyhjentyä hyvää tahtia.

Arkaa kissaa, kuten tässä Fete Venete Okraa, voi tarkkailla eristyksessä kameran kautta. Näin saadaan tietoa kissan liikkeistä ja hyvinvoinnista stressaamatta kissaa.

Sijaiskodin ihmiset kävivät ensimmäiset päivät eristystilassa vain viemässä ruokaa ja tarkastamassa hiekkalaatikot. Kamera oli kätevä apuväline tarkkailemaan Okran liikuskelua ja ensimmäisen viikon kuluessa sijaiskodin väki näkikin sen välityksellä, että hän alkoi liikkua yhä rohkeammin. Ensimmäiset tutkimusmatkat Äksyilijä-Okra teki saunan lattialle ja myöhemmin muualle kylpyhuoneeseen. Ensimmäisen viikon hän kuitenkin liikkui vain silloin, kun sijaiskoti nukkui tai oli poissa kotoa. 

Seuraava askel rentoutumisessa oli Okran kohdalla se, että hän alkoi sähistä ihmisen tullessa lähelle. Vaikka ihmiselle sähinä voikin tuntua uhkaavalta, niin kissalle se on vain tapa sanoa, että olet liian lähellä. Erityisesti jos kyseessä on stressistä jäätyvä kissa, sähinä on positiivinen merkki ja osoittaa, että kissa uskaltaa asettaa rajansa.

Kun Okra alkoi olla yhä rohkeampi ja viettää aikaa piilonsa ulkopuolella myös ihmisen ollessa kotona, alkoivat sijaiskodin ihmiset viettää aikaa eristystilassa. Vielä tässä kohtaa kissaan ei kannata välttämättä hakea kontaktia, vaan esimerkiksi rauhassa istuminen kirjaa lukien voi rohkaista kissaa olemaan rennosti samassa tilassa.

Lopulta Okra alkoi näyttää kesyyntymisen merkkejä.

Ensimmäiset askeleet kesyyntymisvaiheeseen tapahtuvat yleensä kun tapahtuu jotain miellyttävää, esimerkiksi kun kissa ymmärtää ihmisen tuovan ruuan ja leikittävän. Ensimmäinen kerta, kun Okra poistui piilosta ihmisen ollessa eristystilassa, oli kun Okralle tuotiin ruokaa. Kun hän tämän myötä hoksasi, ettei ihminen ole niin pelottava, Okra uskalsi seuraavaksi tulla leikkimään ihmisen heiluttamalla huiskalelulla. Tähän vaiheeseen pääsy kesti viikkoja, mutta läpimurto leikin suhteen rohkaisi Okraa niin, että hän alkoi jo myöhemmin samana päivänä tulla puskemaan ihmistä ja hakemaan rapsutuksia.

Fete Venete Okra oli Dewillä yhteensä noin kolme kuukautta ennen kuin pääsi viimein adoptiokotiinsa. Tässä ajassa hän ehti kesyyntyä niin, että välillä hyppäsi jopa ihmisen viereen sohvalle rapsuteltavaksi, eikä Okraa voinut enää edes tunnistaa lempinimensä mukaiseksi Äksyilijäksi. Luottamuksen syventyminen jatkuu kuitenkin Okran loppuelämän kodissa.

Kun kissalle valkenee, että ihmiseen voi luottaa ja että ihmiseltä saa säännöllisesti ruokaa, kissa rohkaistuu olemaan enemmän esillä ja tulemaan lähemmäs ihmistä.

Muutos kesyyntymisen ja luottamuksen syventymisen välillä voi tapahtua nopeasti kuten Okrallakin tai viedä reilusti enemmän aikaa. Tärkeintä on, että ihminen omilla teoillaan mahdollistaa sen, että kissan rajoja kunnioitetaan ja hänellä on itsevarma ja turvallinen olo

Lisää kissan kesyyntymisestä voi lukea blogitekstistä Arka kissa ja kesyyntyminen.


Lähteet

Dewin sijaiskotiopas


– Emilia ja Oona, Okran sijaiskoti








31. heinäkuuta 2025

Kissan hampaiden hoito – miksi se on tärkeää?

Kissan suun terveyttä on usein aliarvostettu; kuitenkin sillä on valtava vaikutus lemmikin hyvinvointiin. Kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa, mikä pätee erityisesti hammassairauksiin. Moni kissanomistaja ei tule ajatelleeksi lemmikkinsä suun terveyttä. Hammaskivi, ientulehdus ja kivuliaat hammassyöpymät voivat vaikuttaa kissan hyvinvointiin merkittävästi.

Hammaskivi ei vain piilota hymyä, vaan voi aiheuttaa myös kipua. Fete Venete Linuksen hampaat vaativat hoitoa hammaskiven takia. 


Mistä tunnistaa hammassairauden merkit? 


Kissa ei välttämättä ilmaise hammaskipua suoraan, mutta seuraavat oireet voivat olla merkki suun terveysongelmista: 
  • Pahanhajuinen hengitys: terveen kissan hengitys ei pitäisi haista voimakkaalle.
  • Ruokahalun heikkeneminen tai vaikeus pureskella: kissa saattaa pureskella vain suun toisella puolella tai jopa välttää syömistä. 
  • Lisääntynyt kuolaaminen. (Huom! Tämä voi olla kipureaktio!)
  • Punaiset tai turvonneet ikenet, jotka voivat myös vuotaa verta.
  • Suun kutiaminen: kissa saattaa raapia suutaan tai hieroa sitä esim. huonekaluja vasten.
Jos huomaat kissallasi jotain näistä oireista, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Hammassairaudet eivät parane itsestään, ja niiden hoitamatta jättäminen voi johtaa vakaviin terveysongelmiin. 


Minkälaisia ongelmia suusta voi siis löytyä?


Hammaskivi – hiljainen uhka

  • Hammaskivi muodostuu plakista, joka on pehmeää bakteerimassaa, ja sitä syntyy ruokailun jälkeen. Plakki irtoaa hampaiden harjauksessa. Kun plakki kovettuu syljen mineraalien vaikutuksesta, syntyy hammaskiveä. 
  • Hammaskiveä ei voi poistaa kotikonstein, vaan sen poistaminen vaatii eläinlääkärikäynnin.
  • Hammaskiven ehkäisyyn suositellaan säännöllistä harjausta.

Ientulehdus – punaiset ja arat ikenet

  • Ientulehdus johtuu yleensä hampaiden pinnalle kertyneestä plakista ja hammaskivestä. 
  • Tulehdus voi johtaa jopa parodontiittiin, jos sitä ei hoideta ajoissa, ja sitä kautta lopulta hampaiden poistamiseen. 


Hammassyöpymä (TR) – kivulias sairaus

  • Hammassyöpymä eli TR on yksi kissojen yleisimmistä hammassairauksista. TR on lyhenne englanninkielisestä termistä Tooth Resorption, joka tarkoittaa hampaan rakenteen asteittaista tuhoutumista. 
  • Hammasyöpymässä hampaan kiille alkaa hajota ja hammasluu syöpyy, mikä aiheuttaa kissalle voimakasta kipua. 
  • Hoitona on yleensä vaurioituneiden hampaiden poisto, sillä sairauteen ei ole parannuskeinoa. 

Hammastapaturmat – lohjenneet tai murtuneet

  • Kissat voivat kärsiä hammastapaturmista esim. tappelemisen, onnettomuuksien tai kovien esineiden puremisen seurauksena. Murtunut hammas voi aiheuttaa kipua ja tulehduksen, ja se voi vaatia eläinlääkärin hoitoa. 

Parodontiitti – kun plakki menee liian pitkälle

  • Parodontiitti on etenevä suun sairaus, joka syntyy hoitamattomasta ientulehduksesta. Aluksi tulehdus rajoittuu ikeniin, mutta ajan myötä se voi levitä hampaan kiinnityskudoksiin aiheuttaen ikenen vetäytymistä, kudosvaurioita ja pahimmillaan tilanteen, jossa hammas alkaa heilua tai irtoaa kokonaan.
 
Kuvassa on Estivo Monza, jonka vasen yläkulmahammas on katki. Lohjennut hammas voi olla kivulias  säännöllinen hammastarkastus auttaa välttämään ongelmia!


Miten kissan hampaita voi hoitaa kotona?


Kissan hampaiden hoito voi kuulostaa mahdottomalta tehtävältä. (“Kuka muka saa harjattua pienen saalistajan hampaita ilman taistelua?”) Kuitenkin kun rutiinit rakennetaan oikein, hammashoito voi olla osa kissan ja omistajan rauhallista hetkeä: ei pakkopullaa, vaan lempeää huolenpitoa.

Hampaiden harjaus 

  • Kissa kannattaa totuttaa hampaiden harjaukseen jo pentuna. Jos kissa ei kuitenkaan ole tottunut hampaiden harjaukseen, aloita harjaus vähitellen ja lempeästi. 
  • Totuttele ensin harjaan ja tahnan makuun (Huom! Käytä vain eläimille tarkoitettua tahnaa!). Anna kissan haistella ja leikkiä harjalla. 
  • Harjaa hellästi ja lyhyesti pikkuhiljaa kohti koko suuta. Harjaus vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopulta kissasi kiittää.

Hammasterveyttä tukeva ruoka

  • Erikoisvalmisteiset hammasterveys kuivaruoat on suunniteltu niin, että nappulat puhdistavat hampaita pureskeltaessa. 
  • Näillä tuotteilla on usein VOHC-hyväksyntä. VOHC tulee sanoista Veterinary Oral Health Council eli eläinlääketieteellinen suunterveysneuvosto. Se on riippumaton asiantuntijaryhmä, joka arvioi lemmikkien hammasterveyttä edistäviä tuotteita. Kun tuote saa VOHC:n Seal of Acceptance -hyväksynnän, se tarkoittaa, että sen teho plakin ja hammaskiven vähentämisessä on tieteellisesti todistettu
  • On hyvä muistaa, että pelkkä hammasterveyttä tukeva ruoka ei riitä: vaikka ne tukevat suun terveyttä, ne eivät korvaa harjausta. Vain hammasharja poistaa plakin kunnolla. 

Eläinlääkäri ei ole pelottava sana 

  • Vaikka eläinlääkärikäynti ei aina ole kissan tai omistajan lempipuuhaa, vuosittainen hammastarkastus on kullanarvoinen. Ammattilainen voi löytää piileviä ongelmia ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa kipua tai pahenevat. 
  • Jos kissan kopituksessa on ongelmia, tutustu vinkkeihin postauksessa Kissa ja kantokoppa.

Röntgenkuva kissan hampaista apuna tilanteen arvioinnissa: tässä poskihampaassa näkyy, mitä syöpymä voi hampaille tehdä. Se on tuhonnut kokonaan hampaan toisen juuren.


Pieni vaiva, suuri vaikutus


Kissat eivät kerro, että jokin on vialla, siksi omistajan huolenpito on korvaamatonta. Hammastarkastus, harjaus ja terveellinen ravinto ovat pieniä tekoja, joilla voi ehkäistä kipua ja lisätä kissan hyvinvointia.
 
Kun kissan suu voi hyvin, kissa voi elää täysillä: se syö, leikkii ja kehrää. Parhaimmillaan asianmukainen hoito pidentää kissan elinikää ja parantaa elämänlaatua. Kissasi ei ehkä osaa pyytää apua, mutta sinä osaat huomata ja huolehtia. Juuri siksi, sinä olet sen sankari.


Lähteet



– Oona, Dewin aktiivi

12. maaliskuuta 2025

Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus


Kissan leikkaus on toimenpide eläinlääkärillä, jota suositellaan lähes kaikille kissoille, sillä kissat ovat tehokkaita lisääntymään.
Kissat voivat tulla sukukypsiksi jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä noin puolivuotiaana, ja saada jopa kolme pentuetta yhden lisääntymiskauden aikana. Hyvä esimerkki kissojen lisääntymisen tehokkuudesta on Fete Veneten populaatio, josta on tullut yhdistykselle useita pentueita vain yhden kesän aikana, vaikka populaatio on pienehkö. 

Leikkaus on yleisnimitys kahdelle toimenpiteelle, sterilisaatiolle ja kastraatiolle, vaikka nimitykset eroavat, on molempien tarkoitus kuitenkin sama eli estää kissan lisääntyminen. Kastraatiossa kollikissoilta poistetaan kivekset, kun taas sterilisaatiossa naaraskissoilta poistetaan munasarjat ja joskus, mutta harvemmin, myös kohtu. Naaraskissan ei tarvitse saada pentuja ennen sterilisaatiota.

Sterilisaation ja kastraation voi toteuttaa myös ennen sukukypsyyttä, jolloin leikkaukset tunnetaan nimillä varhaissterilisaatio ja -kastraatio. Varhaisterilisaation turvallisuutta on tutkittu ja sen seurauksena ei ole todettu vakavia terveys- tai käytösongelmia ja toipuminen rauhoituksesta on nuorilla eläimillä nopeampaa. Sen sijaan varhaissterilisaatiosta on todettu hyötyjä sekä naarailla että kolleilla, kuten ientulehduksen ja astman vähentyminen. Kollit hyötyvät vielä vähän lisää varhaiskastraatiosta, sillä lisääntymisviettiin liittyvä aggressiivisuus ja lisääntymiskäyttäytyminen vähenevät, eikä kollien tapa merkkailla pääse kehittymään.

Tianna Fete Veneten sterilisaatiohaava vasta leikattuna.

Kun kissan on valmiiksi leikattu, adoptoijan ei tarvitse miettiä kissan leikkausta. Kissan leikkaaminen ehkäisee myös kissapopulaatioiden syntyä, sillä ne saavat usein alkunsa nimenomaan leikkaamattomista kissoista. Uutisissa on ollut vuosien varrella useita populaatioita, joiden elämä on ollut kauhistuttavaa. Yksi näistä populaatioista on ollut Dewin loukuttama Saariston populaatio

Myös valvomatta ulkoilevat kissat hyötyvät sterilisaatiosta. Sen myötä leikatun kissan reviiri pienenee, jolloin kissa pysyy lähempänä kotia ja altistuu vähemmän vaaroille kuin leikkaamaton kissa. Leikatun kissan tappelut vähenevät, jolloin valvomatta ulkoilevien kissojen välillä liikkuvien tautien tartuntariski pienenee. Leikatut kissat eivät pääse pahentamaan kissakriisiä osallistumalla kissapopulaatioiden kehitykseen.

Kissanpennut ovat myös hyvin kalliita oikein hoidettuna ja ruokittuna, mikä tulee raskaammaksi verrattuna kissan leikkaamiseen. Leikatun kissan omistajan ei siis tarvitse huolehtia mahdollisista ei-toivotuista pennuista, vaan tekee osansa kissakriisin ratkaisuun.

Kissan sterilisaatio ja kastraatio ei pelkästään poista vahinkopentujen riskiä, vaan pienentää myös useiden sairauksien riskejä. Naarailla maitorauhaskasvaimien riski vähenee reilusti, mitä aikaisemmin kissan steriloi. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa ehkäisee lähes täysin maitorauhaskasvaimet. Tämä ei silti tarkoita, että vanhaa kissaa ei tarvitsisi sterilisoida, koska kissan riski sairastua märkäkohtuun eli kohtutulehdukseen kasvaa jokaisen kiiman myötä. Kohtutulehdus ja sen aiheuttamat ongelmat voivat olla kohtalokkaita ja sen hoitoon kuuluu yleensä kohdunpoisto. Kolleilla puolestaan riski sairastua kivessyöpään katoaa täysin, kun kivekset eivät ole mukana matkassa.

Fete Venete Maila sterilisaation jälkeen heräilemässä anestesiasta.

Leikkaamattomille naaraskissoille ominaista on kiima, jonka oireita ovat levottomuus, kieriminen, puskeminen, mouruaminen, karkailuyritykset, kurina ja ympäristön merkkailu. Käytös ei ole läheskään niin söpöä kuin kieriminen ja puskeminen antaisivat ymmärtää, vaan turhautuneet ja stressaantuneet naaraskissat voivat astua toisiaan, jos kolleja ei ole lähettyvillä. Leikkaamattomat kollit merkkailevat ja saattavat myös kohdistaa hormonien aiheuttaman aggression ihmiseen, mikäli paikalla ei ole muita kolleja.

Steriloinnin myötä kissan käytös voi muuttua, koska energiantarve laskee. Kissa voi rauhoittua ja jättää lisääntymiseen liittyvän käytöksen pois. Muutos kissan käyttäytymisessä ei kuitenkaan tarkoita, että kissa laiskistuisi tai siitä tulisi tylsimys, jota leikki ei enää kiinnosta.

Energiantarpeen lasku voi helposti aiheuttaa kissalle ylipainoa, mikäli ruokinta jatkuu entiseen tapaan. Leikkauksen jälkeen on seurattava kissan painon kasvua ja ruuan määrä mitoitettava kissan tarpeiden mukaan mukaan. Tätä voi helpottaa antamalla kissalle markkinoilta löytyvää leikatuille kissoille tarkoitettua ruokaa.


Toro la Mowers leikkii mielellään sterilisaation jälkeenkin.

Kaiken kaikkiaan kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa kissan ja omistajan yhteistä elämää, sillä se parantaa kissan elämänlaatua ja terveyttä. Kissan leikkaaminen on helpoiten saavutettavissa oleva eläinsuojeluteko kissapopulaatioiden ehkäisemiseksi ja kissan arvon parantamiseksi.


Lähteet

Ylikorpi, Päivi 2022: Kissanhoidon käsikirja. Arthouse Helsinki
Agria Eläinvakuutus: Kissan kastraatio ja sterilisaatio
Ella Söderlund: Kissan sterilisaatio
Evidensia: Miksi leikkauttaa ja mikrosiruttaa kissa?
Howe, L. M. (1997): Short-term results and complications of prepubertal gonadectomy in cats and dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 211(1), 57-62.  
SEYn kannanotto kissojen sterilisaatiosta


– Eli, sometiimi, kissavastaava & loukutustiimi



26. maaliskuuta 2024

Kissa ei ole villikissa - Dewin teema vuonna 2024

“Kyllä nuo villikissat nyt luonnossa pärjää, kerta villejä ovat”, lausahti tuttavani ihmeissään kertoessani vapaaehtoistyöstäni Dewissä. “Kun ei niitä sitten vaan tapeta kaikkia? Jos on niin villejä ettei koskaan ole nähneet ihmistä?”, jatkoi hän. 

Niin, villejä. Mitä teille tulee mieleen sanasta villi? Bengalin armottomat tiikerit, savannin pelätyimmät pedot eli leijonat? Uhkaavat saalistajat? Hurjat tappajat? 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan määritelmä sanalle ‘villi’ eläinten kohdalla on “vapaana luonnossa elävä, kesyttämätön”. Senhän mukaan populaatiokissat ovat villejä, eikö? Nehän elävät vapaana luonnossa, luonnon varassa jopa. Ja ovat kesyttämättömiä kuin mitkä!

Kuvassa esiintyvä Saariston Antero eli ''vapaana luonnossa''

Asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Toki populaatiokissat elävät “vapaana” luonnossa ja osittain luonnonvaraisinakin, vaikka suuri osa saa ruokansa ihmisten, ruokkijoiden tarjoilemana. Populaatiokissat eivät kuitenkaan selviä luonnon varassa, sillä keskimääräinen elinikä on siellä 2-4 vuoden tietämillä. Valvomatta ulkoileva kotikissa elää helposti yli 15-vuotiaaksi, myös ulkoilevat kotikissat elävät populaatiokissoja pidempään.

Populaatiokissat voivat yksilöinä olla kesyttämättömiä, sillä joillain ei ole yhtäkään ihmiskontaktia elämänsä aikana. Kissat joista kissoina puhumme, toiselta nimeltään kesy- tai kotikissat, eivät kuitenkaan lajina ole kesyttämättömiä. Ihminen on aloittanut kissojen kesyttämisen yli 10 tuhatta vuotta sitten, mikä on johtanut täälläkin kotikissana tunnetun lajin kehittymiseen. Ja kyllä, sellainen kissalaji on olemassa kuin villikissa, toisilta nimiltään euroopanvillikissa ja metsäkissa. Miten se eroaa kotikissasta? No, villikissa voi esim. kaataa ja syödä saksanhirven vasan päivälliseksi.

Kuvassa olevat Saariston kissat, Auri, Eevaliisa, Antero ja Pirjo, saatettiin viimeiselle matkalle.

Populaatiokissat eivät ole kesyttämättömiä villikissoja, vaan ihmisistä vieraantuneita, villiintyneitä kissoja. Tämä fraasi opetetaan jokaiselle dewiläiselle heti ensimmäisessä perehdytyksessä, sillä termin “villikissa” käyttäminen populaatiokissojen kohdalla on kaikin tavoin väärin, niin biologian kuin semantiikan osalta. 

Puhumalla villikissoista ylläpidämme vahingollista kulttuuria, joka esittää meille niin rakkaat, ainoastaan hieman arat, ihmisestä vieraantuneet populaatiokissat jopa vaarallisina ja uhkaavina vieraslajin edustajina, jotka pitäisi metsästää pois. Me sen sijaan näemme aitiopaikalta populaatiokissojen kesyyntymisen rakkaudenjanoisiksi sylivauvoiksi, kun olemme kärsivällisellä työllä saaneet herätettyä kissan ihmistä rakastavan puolen esiin, joka on toden totta kissojen geeneihin sidottu evoluution ja vuosituhansia kestäneen kesytystyön seurauksena.

Kuvassa esiintyy 10 Saariston populaation kissaa. Löydätkö kaikki?

Pyydämme, älkää puhutko villikissoista vaan villiintyneistä tai ihmisistä vieraantuneista kissoista puhuessanne Suomen kissakriisistä ja populaatiokissoista. Suomessa ei ole villikissoja, ainoastaan yksi villikissalaji ja senkin nimi on ilves. 


Kissa ei ole villikissa.

Saariston Sulo päätti eräänä päivänä ottaa päivänunet sijaisihmelön (@kittiediaries) vieressä, vaikka joidenkin mielestä hänet olisi pitänyt ampua villiintyneisyytensä takia.

Lähteet: A revised taxonomy of the Felidae -teos (2017)

- Sofia, vuoden 2024 hallituslainen, kissavastaava sekä sometiimiläinen



21. syyskuuta 2023

Kodin vaarat kissoille

Kotitalouksissa on useita riskitekijöitä kissoille, jotka uteliaisuuksissaan löytävät korkeimpien huonekalujen päälliset ja pienesineet sängyn alta. Yleissiivouksella koti pysyy pääasiassa kissaturvallisena, mutta tarkempaa huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi avoimiin ikkunoihin, palaviin kynttilöihin, koloihin ja aukkoihin esim. sokkelissa tai huonekaluissa, sekä huonekasveihin. Lisäksi korkeat tai kiikkerät huonekalut kannattaa kiinnittää seinään esimerkiksi ruuveilla ja pulteilla, sekä noudattaa varovaisuutta erityisesti kuumien sähkölaitteiden, esimerkiksi lieden kanssa. Lisätietoa kissoille vaarallisista kasveista löytyy täältä, ja kissojen turvallisesta ulkoilusta täältä.


Kesäyön Kääpä rakastaa ruokaa, eikä pöydälle voi jättää namipusseja näkyville.

Kodin turvallisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan oman kissansa tasolta: millaisiin paikkoihin kissasi tykkää piiloutua, onko kissa taitava avaamaan kaappeja vai ennemminkin kasvit ja huonekalut rauhaan jättävää tyyppiä? Liian varovainen riskien kartoituksessa ei voi olla. Esimerkiksi uuteen taloon muuttaessa tai kissaa hankkiessa tulee etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja, jotta kissan kanssa jaettu arki olisi sekä lemmikille että omistajalle mahdollisimman huoletonta ja turvallista.


Vierasesineet

Vierasesine tarkoittaa mitä tahansa pientä esinettä, joka kulkeutuu ihon alle tai kehon aukkoihin. Kissojen kohdalla tämä tarkoittaa pääasiassa esineitä tai aineita, jotka kulkeutuvat kissan elimistöön etenkin nieltynä. Silloin vaarana on suolitukos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa kuolemaan. Vierasesineitä voivat olla esimerkiksi narut, kuminauhat, hiuslenkit, paristot, lääkkeet, kemikaalit, ja jopa kissoille tarkoitetut lelut. Useista kissanleluista irtoaa helposti pieniä osia, kuten sulkia tai vaahtomuovia. Rikkinäiset lelut tulee hävittää, ja helposti hajoavat lelut pitää poissa kissan ulottuvilta, jos kissalla on taipumusta esimerkiksi purra lelujaan.

Kesäyön Kääpän mielestä kengännauhat ovat oiva lelu. Vain valvonnan alaisessa käytössä Kääpä-hyvä!

Myrkytykset

Kissat ovat erityisen alttiita myrkytyksille sekä niistä aiheuttaville aineille, ja ne sietävätkin niitä koiraa huonommin. Tähän syynä on kissan elimistön erilainen tapa käsitellä kemikaaleja, eläimen pieni koko, sekä myrkytysvaaran vähättely: kissat pääsevät koiraa useammin erilaisiin pieniinkin paikkoihin tai saavat kulkea ympäristössään vapaammin kuin koirat. Lisäksi kissa pesee itseään tehokkaasti, jolloin elimistöön on mahdollista päätyä haitallisia kemikaaleja.

Kodissa käytettävät siivousaineet kannattaa tarkistaa myrkkyjen varalta ja suosia ekologisia puhdistusaineita, jotka eivät sisällä kovia kemikaaleja. Kemikaaleista erittäin vaarallinen kissalle on jäätymistä estävä pakkasneste etyleeniglykolia, jota käytetään esimerkiksi tuulilasinpesunesteissä. Kissalle tappavaksi annokseksi riittää 1,4ml/kg, joka imeytyy erittäin nopeasti. Elimistöön nestettä voi päästä esimerkiksi automatkalla vuotaneesta kanisterista, jos kissa pääsee nuolemaan ainetta.

Päihteet, kuten nikotiini ja kannabis, eivät ole turvallisia kissalle, eikä niitä tulisi jättää asuntoon kissan saataville.

Myös useat yleiset ruoka-aineet aiheuttavat myrkytysoireita! Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kissoille EI SAA syöttää ihmisille tarkoitettuja ruokia. Turvallisinta on ostaa kissalle laadukasta kissoille tarkoitettua ravintoa.


Myrkylliset tai haitalliset ruoka-aineet:

Tee, kahvi, virvoitus ja energiajuomat

Alkoholi

Laktoosipitoiset maitotuotteet

Hiivapitoiset taikinat

Raaka kala (usein syötettynä)

Koiranruoka pääsääntöisenä ruokana

  • Kissan ja koiran ruokavalio sekä tarpeet poikkeavat toisistaan merkittävästi, sillä kissa on lihansyöjä ja koira sekaruokailija
  • Kissa ei saa koiranruoasta riittävää määrää proteiinia sekä tarvitsemiaan kivennäisiä tai aminohappoja, esim. elintärkeää tauriinia, jota ei välttämättä löydy koiranruoista
  • Tauriinin puute voi johtaa mm. kissan sokeutumiseen tai sydänlihastulehdukseen
  • Lähde: Kotiliesi: kissalle koiranruokaa-artikkeli

Sitrushedelmät

  • Sitrushedelmät sisältävät eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa
  • Eteeriset öljyt voivat iho-oireiden ohella vaikuttaa syötynä keskushermostoon aiheuttaen mm. vapinaa ja kohtauksia
  • Sitruunahappo voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten ripulia ja oksentelua
  • Lähde: Untamed: can cats eat oranges?

Ihmisille tarkoitettu tonnikala

  • Kissoille ei tule missään nimessä syöttää ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä
  • Kissojen tonnikalaan on lisätty E-vitamiinia keltarasvataudin välttämiseksi
  • Runsas tonnikalan syönti voi johtaa elohopeamyrkytykseen, jonka oireita ovat lihasheikkous, vapina ja kohtaukset
  • Keltarasvatauti aiheuttaa kipua, kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja liikkumisvaikeuksia
  • Lähteet: Your vet online: can I feed my cat tuna? sekä Kasey: kissan ruokinta

Suklaa

Kesäyön Kääpä päätti eräänä päivänä varastaa sijaisihmelön suklaacroissantin. Onneksi leivonnainen päätyi Kääpän suoliston sijaan suoraan hiekkalaatikkoon.

Ruoka-aineet, joiden haittavaikutuksia ei vielä tunneta tai tutkimustieto on vähäistä:

Avokado

Ksylitoli

Pähkinät

Rusinat ja viinirypäleet

Sipulit ja valkosipuli

Kesäyön Kääpä on myös kiinnostunut viikkosiivouksesta. Kaikki on hyvin kunhan Kääpä ei pääse pesuaineisiin käsiksi.

Myrkytysoireet kissalla

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, mutta tyypillisesti myrkytys ilmenee kissalla suolisto-oireina (oksentelu ja ripuli) etenkin nieltyjen esineiden kohdalla, hengitysoireina (hengitysvaikeudet, yskiminen, aivastelu), neurologisina oireina (tärinä, vapina, kouristelu, nykiminen, tajuttomuus, apatia), iho-oireina iholla tai suussa (voimakas punoitus, turvotus, voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut iho) sekä munuais- ja maksavauriot (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, laihtuminen, oksentelu, ihon keltaisuus)Myrkytystä epäiltäessä ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro epäily myrkytyksestä, kuvaile oireita sekä oireiden alkamista. Estä myös kissaa pesemästä itseään, sillä jos myrkytystä aiheuttavaa ainetta on tämän turkissa, ainetta päätyy lisää tämän elimistöön.

- Auli ja Anu, sometiimi

18. toukokuuta 2023

Kissan turvallinen ulkoilu

Turvallinen ja valvottu ulkoilu on kissoille oiva virike, mutta kissanomistajasta tämän mahdollistaminen kissoille voi tuntua työläältä. Useimmat kissat kuitenkin nauttivat ulkoilusta joko omalla lasitetulla parvekkeella tai valjaissa ihmisen seurassa ulkona. Parvekkeelta kissa pääsee kaikin aistein havainnoimaan ulkomaailman tapahtumia tarjoten sille paljon ajanvietettä. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi arka kissa saattaa viihtyä paremmin sisätiloissa kuin sille varta vasten rakennetussa upeassa ulkotarhassa. Ulkoilun suhteen on siis kuunneltava kissaa ja otettava huomioon sen luontaiset tarpeet!

Kimba ja Nala muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa vuonna 2015, jossa on suuri ulkotarha.

Kissan valvottu ulkoilu on turvallista niin kissanomistajan kuin luonnonkin kannalta: vapaasti ulkoilevat kissat kohtaavat useita vaaroja, kuten alkueläintauteja, autoja sekä pakkasenpuremia. Nämä koituvatkin usein kissan kohtaloksi, ja pahimmassa tapauksessa valvomatta ulkoilevat leikkaamattomat kissat synnyttävät suuria kissapopulaatioita. Kissa myös saattaa aiheuttaa vaaraa luonnonvaraisille eläimille: esimerkiksi pikkulinnut joutuvat usein vapaasti ulkoilevien kissojen raatelemiksi.

Nala 

Kissojen vapaata ulkoilua rajoitetaan Suomessa järjestyslailla, joka määrää, ettei kissaa saa päästää ulkoilemaan kuntopoluille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille, torille tai urheilukentälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kissan tule kulkea vapaana taajama-alueella. Myöskään taajaman ulkopuolella kissan ei ole turvallista ulkoilla vapaana, sillä siellä kissaa vaanii samat vaarat kuin kaupungissakin. Lisäksi vapaana ulkoileva kissa tulkitaan useimmiten kodittomaksi tai villiintyneeksi yksilöksi, joka on metsästyslain nojalla sallittua pyydystää tai tappaa. Kissa kohtaa ulkona useita muitakin riskejä, joista voi lukea lisää blogistamme täältä.

Kissalle turvallista ulkoilua voi tarjota useilla helpoilla ratkaisuilla riippuen siitä, miten paljon aikaa ja rahaa kissan omistaja haluaa laittaa kissan ulkoiluun sekä kissan luonteesta. Kokosimme tähän blogitekstiin vinkkejä kissan turvalliseen ulkoiluun. Lisää löydät sijaiskotivastaavamme Lindan blogista Villasukkakirjailija


Parveke

Helpoin tapa mahdollistaa kissalle ulkoilu on lasitettu tai turvaverkolla katettu parveke. Lasitetulla parvekkeella tulee muistaa, että lasit tulee olla kiinni kunnolla ja kissalla mahdollisuus hakeutua varjoon tai sisätiloihin, sillä auringon paistaessa suoraan parvekkeelle, voi lämpötila nousta hyvin korkealle. Tulee muistaa, että kissaa ei tule päästää parvekkeelle, jos omistaja ei ole kotona. Jotkut kissat saattavat kiivetä verkkoa pitkin, eikä verkko aina kestä kissan painoa.

Jos laseja ei ole, edullinen ratkaisu on parvekkeen verkottaminen sitä varten myydyillä parvekeverkoilla tai erilaisilla metallisilla minkki- tai kanaverkoilla. Turvaverkon tulee olla puremista kestävä, eikä verkon asentamisen yhteydessä saa jättää pieniäkään rakoja. Tämä on kissan, mutta toisaalta myös esimerkiksi luonnonvaraisten lintujen turvallisuuden takia tärkeää: parvekkeelle eksynyt lintu ei välttämättä löydä pois parvekkeelta itse. 

Kuvassa sijaiskotikissat Lumikki ja Tuutikki kesällä 2017. Kuvaaja @kittiediaries

Verkon voi kiinnittää esimerkiksi nippusiteillä parvekkeen rakenteisiin. Jos asut kerrostalossa, on taloyhtiöltä hyvä varmistaa mahdolliset säädökset parvekeverkkojen asentamiseen. Verkon voi myös maalata tummalla maalilla, jolloin kaukaa katsottuna verkkoa ei erota parvekkeelta. 

Parvekkeelle asennettavia turvaverkkoja voi ostaa useimmista lemmikkieläintarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Verkoksi kannattaa ostaa rautalangalla vahvistettua verkkoa, joka kestää kissan hampaita. Tavallinen, esimerkiksi ikkunaan hyönteisverkoksi soveltuva kangasverkko ei siis kestä kissaa, vaan verkon tulee olla siihen tarkoitukseen valmistettu turvaverkko.

Parvekkeella kissalla on hyvä olla myös jokin korkea kiipeilypuu tai taso, josta seurata ulkomaailman tapahtumia. Kissa käyttää tilaa vertikaalisesti, joten on muutenkin hyvä antaa sille mahdollisuus käyttää koko huonetilaa, pelkän lattian sijaan. Jos parvekkeella on kasveja, tulee selvittää niiden myrkyllisyys ja siirtää ne pois kissojen ulottuvilta. Lisää kissoille myrkyllisistä kasveista tästä blogipostauksesta.


Tarha

Jos käytössäsi on ulkotilaa, voi kissalle rakentaa katetun ulkotarhan, johon voi olla pääsy esimerkiksi ikkunasta tai takaovesta. Ulkotarha tulee olla parvekkeen tavoin täysin verkotettu esimerkiksi kanaverkolla ja siinä on oltava myös katto. Tarhaan kissalle on hyvä tarjoa esimerkiksi vesikuppi, sekä piilopaikkoja. Kissaa ei tule jättää tarhaan jatkuvasti vaan tarjota mahdollisuus päästä sisälle taloon. 

Myös jo olemassa olevan terassin kehikon voi kattaa metallisilla tai kissoja varten valmistetuilla turvaverkoilla. Näin kissan kanssa voi viettää aikaa kesällä terassilla ilman riskiä ja kissalle on helppo asettaa tarhaan lisää virikkeitä. Katettu tai verkotettu terassi voi olla kuitenkin hintavampi ratkaisu kuin pelkkä verkotettu parveke.

Rakennusmateriaaleja voi ostaa esimerkiksi rautakaupoista tai etsiä oman kotipaikkakunnan internetin kierrätysryhmistä. 

Kuvassa Dewiltä Sulo-kissan adoptoineen kodin ratkaisu kissojen ulkoiluun. Rakentamiseen käytetty metalliverkkoa, sekä puusta rakennettua kehikkoa. 

Valjasulkoilu

Kissan valjaisiin opettelu on hyvä aloittaa jo pentuiässä, mutta kissa voi oppia valjaisiin myöhemminkin. Valjaiden kanssa on oltava kärsivällinen ja toimia kissan ehdoilla: jos kissa vaikuttaa erittäin ahdistuneelta tai kärsivällinen valjasharjoittelu ei tuota tulosta, ei valjaat kissalle välttämättä sovi.

Kissojen valjaissa on käytännössä huonot valikoimat: suurin osa valjaista on niin kutsuttuja naruvaljaita, joissa paine jakautuu epätasaisesti kissan kehon ympärille. Valjaat ovat myös hyvin turvattomat ja kissan on helppo pujahtaa niistä ulos. Sen sijaan leveämpiä, pehmeästä materiaalista valmistettuja valjaita voi harvoin säätää kissalle sopivaksi. Tästä syystä monet käyttävät pienille koirille tarkoitettuja valjaita. On kuitenkin hyvä muistaa, että kissa ja koira ovat fyysisesti erilaisia, joten kaikki valjaat eivät välttämättä istu kissalle. 

Valjaisiin opettelu tulee aloittaa niin, että pukee kissalle valjaat sisätiloissa ilman hihnaa ja antaa kissan totutella valjaisiin rauhassa. Kun kissa syö tai leikkii valjaat päällä, kissa yhdistää valjaat johonkin mukavaan. Valjaita pidetään kissalla lyhyitä aikoja, jonka jälkeen kissaa palkitaan herkuilla. Kun kissa on tottunut valjaisiin, alkaa totuttelu hihnaan. Tämän jälkeen voidaan siirtyä ulos esimerkiksi rauhalliselle takapihalle. Siirtymä ulos tulee tehdä kissan ehdoilla, eikä pakottaa kissaa. 

Kissan kanssa tapahtuva valjasulkoilu on useimmissa tapauksissa rauhallista: kissa nautiskelee ja haistelee kaikki paikat ja ihmettelee ympäröivää maailmaa. Kissaa ei tule vetää hihnasta, vaan nostaa mieluummin syliin, jotta kissan saa sisälle tai pois esimerkiksi jonkin myrkyllisen kasvin luota. 

Myös tarhassa kannattaa ottaa huomioon kissojen luontainen tarve kiipeilyyn ja hyödyntää myös katto- ja seinätilaa.

Rattaat ja reput

Kissoille sekä muille lemmikeille on olemassa erilaisia kantoreppuja ja rattaita, joissa kissa voi ulkoilla turvallisesti omistajan seurassa. Kantoreppu on hyvä väline myös valjasulkoiluun, sillä kissa repussa voi kulkea pitkiäkin matkoja sopivampaan ulkoiluympäristöön.

Etenkin muovisella kuvulla tai ikkunalla varustetut reput ja rattaat voivat auringolla kuumeta, joten läkähtymisvaaran takia kissan tila tulee tarkistaa säännöllisesti sekä päästää kissa pois repusta tarvittaessa. 

Erilaisia kantolaitteita myydään esimerkiksi Zooplussassa sekä muissa lemmikkieläinliikkeessä. Myös käytettynä reppuja on paljon saataville esimerkiksi Tori.fi:stä.

Dewiläisen kissat Tellu ja Sebu vaunuajelulla.

Dewiläisen kissojen ulkoilukokemuksia:

Sebu ja Tellu tulivat Dewiltä vapaaehtoiselle eri ikäisinä. Tellu on näistä kahdesta rohkeampi ja ulkoilee nyt tottuneesti sekä valjaissa että rattaissa. Kissa oli 9 kuukauden ikäinen tullessaan uudelle omistajalleen. Aluksi valjaisiin opeteltiin sisätiloissa, jonka jälkeen siirryttiin ulko-oven lähiesyyteen. Jos kotona olisi ollut rappukäytävä, oltaisiin valjasharjoittelua tehty siellä.

Valjasharjoittelu tapahtui aina rauhallisissa ympäristöissä, ja uusissa paikoissa omistajan lisäksi mukana oli vain yksi uusi ihminen. Rauhallisista ulkoilutilanteista siirryttiin pikkuhiljaa kauemmas kotoa ja nyt Tellun kanssa matkustetaan jo bussissa. Tellu on omistajansa kanssa osallistunut esimerkiksi Dewin tapahtumiin sekä vieraillut useissa eri kouluissa.

Omistajalla on mukana aina koppi tai vaunut, johon kissa pääsee kokiessaan tilanteen uhkaavaksi. Kaikki ulkoilu tapahtuu myös Tellun ehdoilla, eikä Tellun ole aina pakko lähteä ulos omistajan mukaan, jos tämä ei siltä vaikuta. Tärkeintä ulkoilussa on Tellun ja Sebun omistajan mukaan kuunnella kissaa!

Sebun kanssa ulkoilu alotettiin sen sijaan ihan pienestä, koska kissa hyvin arka ja vaikeasti käsiteltävä. Aluksi vaunut olivat sisällä kissan kanssa samassa tilassa ja omistaja piilotti niihin kissaa varten herkkuja. Sebu sai siis tutustua vaunuihin aivan rauhassa enne ulos menoa. 

Myös ulkoilmaan Sebu sai tutustua rauhassa kevythäkin turvista omalta kotiovelta. Aluksi Sebu oli ulkoilmassa muutamia minuutteja ja sitten yhä pidempiä aikoja. Lopulta kissa pääsi vaunujen kyytiin ja lyhyelle ajelulle ympäri kotipihaa. 

Omistajan mukaan ulkoilu on Sebulle edelleen tosi jännittävää, mutta pelkkä ulkoilman haistelu ja äänien kuuleminen rauhassa ulko-ovelta on ollut Sebulle tosi mielekästä ja kissa onkin rohkaistunut huomattavasti. Tänä keväänä lumien sulettua Sebun ja Tellun omistaja aikookin jatkaa kissojen kanssa ulkoilua!

- Auli, sometiimi

6. toukokuuta 2023

Märkäruoat - maksatko viljasta, kasviperäisistä tuotteista vai lihasta?

Kissan ravitseminen voi vaikuttaa aika ajoin ydinfysiikalta - marketissa vaihtoehtoja on koko hyllyn pituudelta ja oikeanlaisella ravinnolla on suuri merkitys kissan terveydelle. Maaliskuussa kerroimme teille muutaman sanasen kuivaruoasta sekä loimme taulukon, jonka avulla voi vertailla ruokien sisältöä sekä hintoja. Nyt olisi vuorossa märkäruokavertailu, ja kävi ilmi, ettei korkea hinta tarkoita automaattisesti laadukasta ruokaa.

Kissa on aavikkoeläin, joten märkäruoka sopii sille paljon paremmin kuin kuivaruoka. Tarjolla on niin täysravintoa (täysrehu) kuin täydennysravintoa (täydennysrehu), ja kissan omistaja saakin olla tarkkana mitä lemmikilleen tarjoaa. Tärkeää on se, että ensimmäinen raaka-aine mikä ruoassa on mainittu olisi itse liha tai liha- ja eläinperäiset tuotteet* eikä esim. viljat. Täysravintoon on lisätty kissan tarvitsemat hivenaineet ja vitamiinit, toisin kuin täydennysravinnossa. Pelkkä täydennysravinto ei kissan ruokavalioksi sovi, sillä ravintoaineiden puutostila, kuten esimerkiksi tauriinin puute, voi aiheuttaa mm. sydän- tai silmäongelmia kun taas argiinin puutos aiheuttaa ammoniakkipitoisuuden nousun elimistössä.

Manna-Miina palasi huhtikuussa takaisin yhdistykselle.

Kuivaruokatekstissä pureuduimmekin hieman jo kissan tarvitsemiin ravintoaineisiin sekä niihin, mitä kissa ei todellakaan tarvitse elääkseen terveellistä elämää, vaan päinvastoin – voivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä haittaa niin kissalle itselleen kuin omistajan kukkarolle. Tälläisiä raaka-aineita ovat esim. viljat (vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra), sokerit sekä kasviperäiset tuotteet**. Kasviperäisiä tuotteita saisi olla ruoassa niin paljon kuin hiiren ruoansulatuskanavaan niitä mahtuu. 

Alla oleva lyhyt lista on pelkkä pintaraapaisu Dewin sijaiskotivastaavan Lindan, eli Villasukkakirjailijan, blogitekstistä. Kyseiseen blogitekstiin kannattaa tutustua mikäli kiinnostaa saada vielä enemmän tietoa ravintoaineista.

  • Tauriinia ja arginiinia, joita kissa saa hyvälaatuisesta lihasta. Esim. sydämet ovat erityisen hyviä tauriinin lähteitä.
  • Fosforia, kaliumia, natriumia ja magnesiumia, joita kissa saa kaikesta lihasta.
  • Seleeniä, jota kissa saa lihasta - erityisesti munuaisista.
  • Rautaa, jota kissa saa kaikesta lihasta - eritoten maksasta.
  • Sinkkiä, jota kissa saa lihasta - eritoten sydämestä. 
  • Klooria, jota kissa saa maksasta ja munuaisista.
  • Kuparia, jota kissa saa maksasta, munuaisista, kalasta ja äyriäisistä.
  • Mangaania. Selvitin, että yleisesti mangaanin lähteitä ovat marjat ja ruoka-aineet, jotka sisältävät myös hiilihydraatteja. Kuitenkin mangaanin tarve on niin pieni, että mikäli kissa saa myös märkäruoka-täysravintoa, saa se sitä kautta mangaania.
  • Kalsiumia, jota kissa saa luusta, kananmunan kuoresta tai erillisestä valmisteesta. 
  • Rasvahappoja (Omega-3, Omega-6), joita kissa saa kalasta, kalaöljystä ja lohiöljystä. 
  • Jodia, jota kissa tarvitsee vain hieman. Sitä saa merilevästä ja kissoille on erikseen olemassa merileväjauheita.
  • A-vitamiinia, jota kissa saa esim. kalanmaksaöljystä tai maksasta.
  • Erityisen paljon B-vitamiineja, näistä B12 on erittäin tärkeä. B-vitamiineja kissa saa pieniä määriä kaikista lihoista, etenkin broilerinsydämestä. 
  • D-vitamiinia, jonka paras lähde on silakka, kokonainen muikku, kananmunan keltuainen tai kalanmaksaöljy.
  • E-vitamiinia, jota kannattaa lisätä vitamiinivalmisteina. 
  • Kuitua kissa tarvitsee suolistonsa toimintaan: mikäli kissa kakkaa harvemmin kuin kerran päivässä tai kakka on liian kovaa, kannattaa ruokavalioon lisätä psylliumia. Sitä saa leivontahyllystä.

Taulukoihin on kerätty tuotteissa ilmoitettu valkuaispitoisuus. Valkuaispitoisuus tarkoittaa proteiinipitoisuutta. Proteiinipitoisuus voi taas koostua eläin- tai kasvikunnan proteiinista, mutta kissa voi hyödyntää ainoastaan eläinkunnan proteiineja. Eli toisin sanoen; korkea valkuaispitoisuus ei vielä yksinään kerro tuotteen laadusta proteiininäkökulmasta, vaan pitää katsoa ainesosaluetteloa.

Taulukossa esiintyy joissakin sarakkeissa ?-merkki. Kysymysmerkki tarkoittaa sitä, että tuotteen tuoteselosteessa ei ole tullut selkeästi ilmi onko kyseessä täysravinto/viljaton/soijaton/ei sisällä lisättyä sokeria.

Pyrimme tässä märkäruokavertailussa etsimään tuotteita, joilla ei olisi erityisominaisuuksia (eli ns. adult-ruokaa) mahdollisimman hyvän vertailun aikaansaamiseksi. Tuotteiden pääraaka-aineet on kerätty loppusyksystä vuonna 2022 pääasiassa nettilähteiden varassa, ja hinnat on koottu huhtikuussa vuonna 2023. Lopullinen tuoteselosteiden lukeminen on kuluttajan vastuulla, eikä eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ota vastuuta muuttuneista sisällysluetteloista tai myyntihinnoista. Valitut päivittäistavarakaupat ovat turkulaiset/Turun seudulla olevat myymälät (Prisma, K-Citymarket sekä Lidl), joten paikkakuntakohtaisia hintaeroja voi esiintyä. Lemmikkieläinliikkeiden sekä Tokmannin hinnat ovat otettu internetistä yritysten omilta sivuilta. Monesti lemmikkieläinliikkeissä on tarjouksia, jolloin useamman pakkauksen ostaminen tulee edullisemmaksi. 

Päivittäistavarakauppojen omat tuotemerkit


Päivittäistavarakaupoissa myytäviä merkkejä


Lemmikkieläinliikkeissä myytäviä merkkejä


* Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt lämminverisistä maaeläimistä saatavat lihaisat osat sekä lämminveristen maaeläinten ruhojen tai ruhonosien käsittelyssä syntyvät valmisteet ja tuotteet’’ lähde: Ruokavirasto

** Erityisesti viljan, kasvisten, palkokasvien ja öljykasvien siementen käsittelyssä syntyvät tuotteet’’ lähde: Ruokavirasto


Lähteet:

https://kissaneuvonta.fi/2023/02/20/laadukas-markaruoka-kissalle/

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissan-sekaruokinta

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta

https://sey.fi/kissa/kissat/kissan-perushoito/kissan-ruokinnasta/

https://www.dewinblogi.fi/2023/03/kuivaruoat-ovatko-ne-hyvasta-vai.html

https://probalans.fi/blogi/lisaravinteet-kissojen-ruokinnassa/

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissan-raakaruokinta

http://www.villasukkakirjailija.fi/2022/04/kissan-raakaruokinta.html

https://www.villasukkakirjailija.fi/2022/03/kissan-ruokinnan-abc.html

Ruokaviraston rehujen merkintäopas (https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rehut-ja-rehualan-toimijat/rehujen-merkinnat2/ oppaan voi ladata täältä)

- Anu ja Jonna P., sometiimi

31. tammikuuta 2023

Sijaiskotitoiminta omin sanoin: Matti

Olen Matti ja olen ollut Dewin sijaiskotina 5 vuotta, jonka aikana luonani on asunut tähän mennessä 24 Dewin kissaa ja 25. tulee hoitoon lähiaikoina. Olen vapaaehtoistyössäni keskittynyt sijaiskoteiluun ja siitä olen pitänyt kovasti. 

Kun aloitin sijaiskotina, olin hoitanut vain kavereiden kissoja, enkä ollut koskaan omistanut mitään lemmikkieläintä. Olin kuitenkin tykästynyt kissoihin hoitaessani muiden kissoja, joten kun Dewin aktiivina toiminut kaverini ehdotti minulle sijaiskodiksi ryhtymistä, päätin kokeilla sitä, enkä ole päätöstäni katunut. 

Ensimmäiset sijaiskotikissani olivat Rufus ja Gunnar, jotka olivat reippaita ja sosiaalisia kissoja. Heidän kanssaan oli helppo opetella sijaiskotitoimintaa. He ehtivät asua luonani muutaman kuukauden ja heidän muuttopäivänään itkin. Sittemmin olen kokemuksen kautta oppinut paremmin käsittelemään hoitokissoista luopumista ja nykyään kissan muuttaessa loppuelämänkotiinsa, tunnen yleensä vain lempeää haikeutta ja toisaalta iloa siitä, että jälleen yksi kissa on saanut rakastavan kodin. 

Nuutti

Suurin osa hoitamistani kissoista on tullut luokseni suoraan loukutuspaikalta, mutta 10 kissaa on siirretty luokseni toisista sijaiskodeista jonkin haasteen takia. Suurin osa näistä haastekissoista on ollut keskivertoa arempia kissoja, joiden sosiaalistuminen ei ollut kunnolla edennyt aiemmissa sijaiskodeissa, mutta on mukana ollut myös yksi stressipissailusta kärsinyt kissa ja yksi aggressiivisesti käyttäytynyt kissa. Olen halunnut ottaa hoitooni haastekissoja, koska heidän kanssaan saavutetut edistysaskeleet tuovat erityistä onnistumisen iloa ja koen olevani hyvä arkojen kissojen hoidossa. Haastekissojen hoitaminen on vapaaehtoista, eikä niitä aloittaviin sijaiskoteihin tarjota. 

Kuten varmasti kaikissa uusissa asioissa, niin myös sijaiskoteilussa kokemuksen tuoma jatkuva oppinen tuo varmuutta ja tiettyä rentoutta toimintaan. Aluksi esim. piilottelevat kissat melkein särkivät sydämeni, koska tuntui pahalta, että juuri ulkoa pelastettu kissa pysytteli piilossa, eikä luottanut yhtään ihmiseen. Dewiltä saamieni tietojen ja käytännön kokemuksen ja kautta olen kuitenkin oppinut, että piilottelu on kissalle luontainen tapa reagoida uuteen stressaavaan tilanteeseen ja minulla on nykyään muutenkin paljon parempi ymmärrys siitä, mitä kissan käytös kulloinkin merkitsee. En kuitenkaan koe olevani valmis, vaan opin kissoista jatkuvasti lisää ja toisaalta ymmärrän, ettei kukaan voi tietää kaikkea. Siksi onkin hyvä, että Dewillä sijaiskodin tukena on helposti saavutettavissa tukihenkilöitä, joilta voi pyytää neuvoa tai apua sellaisissa tilanteissa, joita ei itse kykene ratkaisemaan. 

Sijaiskotina toimiminen on todella palkitsevaa, vaikka murheitakin on matkan varrelle sattunut matkaan. Useimmin murheita ovat tuottaneet kissojen terveyshuolet, mutta onneksi Dewillä sijaiskodin ei itse tarvitse hoitaa esim. eläinlääkärissä käyntiä, vaan yhdistyksen eläinlääkärivastaavat hoitavat eläinlääkärireissut. Parasta puolestaan on ollut nähdä ne menestystarinat, kun kipeä kissa paranee tai arka kissa reipastuu ja löytää lopulta loppuelämän kodin, silloin tuntee tehneensä jotakin tärkeää.  

Iita

Mielestäni sijaiskotina toimiminen vaatii halukkuutta oppia uutta tietoa, kykyä ottaa vastaan neuvoja ja kysyä neuvoja. Vaikka itse tiesinkin jo perusasiat kissojen hoidosta kun aloitin sijaiskotina, niin suurimman osan nykyisistä tiedoistani opin kun minut perehdytettiin sijaiskotitoimintaan ja myöhemmin kokemuksen kautta sijaiskotina toimiessani.  

Sijaiskotina toimimisesta on tullut niin tärkeä osa elämääni, että kun itselle tuli vuosi sitten tilaisuus muuttaa uuteen kotiin, niin asunnon valintaan vaikutti se, että uudessa kodissani on hyvät eristystilat kissoille. Nykyisessä kodissani on melko iso kylpyhuone ja sauna, jossa kissojen on hyvä olla ensimmäiset päivät ja joskus viikotkin. Edellisessä asunnossa oli puolet pienempi saunaton kylpyhuone, mutta sinnekin kyllä mahtui parhaimmillaan yhtä aikaa kolme pientä kissaa, joten suuret eristystilat eivät ole välttämättömyys sijaiskodiksi ryhtymiselle.  

Kun uusi kissa saapuu kotiini, ensimmäiset päivät alkavat hänellä aina eristystiloista. Kissat piilottelevat lähes aina aluksi, mutta kissojen persoonasta ja heidän aiemmasta elämänkokemuksestaan riippuen, osa saattaa alkaa näyttäytymään jopa ensimmäisen vuorokauden aikana, osalla taas reipastuminen voi kestää päiviä tai viikkoja. Aluksi onkin tärkeintä mennä päivä kerrallaan ja seurata miten ruoka ja vesi uudelle tulokkaalle maistuvat ja miten vessa-asiat sujuvat. Eristystilan idea on se, että kissan stressitasot saadaan alas rajatussa tilassa, jossa ihminen ei ole jatkuvasti läsnä. Vasta myöhemmin on sosiaalistamisen aika esim. leikkien ja yhteisen hengailun avulla. 

Kun mietin taaksepäin kaikkia sijaiskodissani asuneita kissoja, on mahdotonta valita yhtä ikimuistoisinta tai rakkainta kissaa. Muistan miten suloinen Rufus nukkui kerällä sylissäni, muistan miten vahvatahtoinen Iita puski kättäni kaikella tarmollaan ja muistan miten touhukas Nasu kiipesi verhoja pitkin kattoon asti. Kaikki ovat olleet uniikkeja yksilöitä ja kaikki ovat jättäneet oman jälkensä minuun. 

Matin sijaiskodin kuulumisia voi seurata Instagramissa @kissabileet-tilillä. 

Uni, Nasu & Liekki

18. joulukuuta 2022

Orpo kissanpentu Bartimaeus ja kutsumaton vieras isospora felis

Syksyllä 2022 Dewiläisille huolta aiheutti Bartimaeus-niminen kissanpentu. Bartimaeus eli Bart löytyi erittäin huonossa kunnossa loimaalaisperheen pihalta. Alueella ei tiettävästi kulkenut valvomatta ulkoilevia kissoja tai kissapopulaatioita, joten 12-viikkoisen pennun löytyminen yksin ulkoa oli huolestuttavaa. Bartilla todettiin myöhemmin alkueläintartunta isospora felis, joka pienelle kissanpennulle voi osoittautua kohtalokkaaksi.

Bart oli löytyessään todella huonossa kunnossa: noin 12-viikkoinen pentu painoi vain kilon, kun normaali ja terve pentu painaa samanikäisenä yli 1,5 kg. Tajuton pentu sai ensiapua eläinlääkärissä, sillä lähtökohtaisesti kyse oli löytökissasta, jonka omistajaa yritettiin pikapuoliin löytää. Vasta hoitoa annettaessa Bartin tilanne realisoitui myös eläinlääkäreille: kissa oli vakavasti kylmettynyt ja kuivunut.

Bart pääsi eläinlääkäriin heti kun hänet löydettiin

Pentu vietti pari päivää suonensisäisessä nesteytyksessä, eikä omistajaa löytynyt. Kukaan ei tuntunut kaipaavaan pientä kissanpentua, jonka elämän ensimetrit olivat yhä mysteeri niin eläinlääkäreille kuin eläinsuojeluyhdistykselle: vaikka kissasta olisi tarkoitus tulla valvomatta ulkoileva yksilö, yleensä näin nuoret kissanpennut halutaan pitää vielä sisällä. Bartia hoidettaessa kuitenkin huomattiin, ettei kissa ollut saanut kunnon ruokaa tai hoivaa ihmiseltä päiviin, ehkä jopa viikkoihin. Se oli syönyt ruohoa nälkäänsä.

Parin päivän nesteyttämisen jälkeen Bart voitiin siirtää eläinsuojeluyhdistykselle hoiviin. Kuitenkin pennun kuntouttaminen vaati paljon sitoutumista, ja paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä ei ollut siinä kohtaa sellaiseen resursseja. He pyysivät apua Dewiltä, ja näin kissanpentu jatkoi matkaansa Dewin sijaiskotiin.

Kun Bart oli saanut nesteytettyä, alkoi tämä valumaan ripulia. Ensihätään pentu sai Trikozol-kuurin, joka on muun muassa giardiaa vastaan. Eläinlääkärillä oli jo tässä kohtaa epäilys, että Bartilla on taustalla jokin tauti, joka oli sitten vetänyt pennun niin huonoon kuntoon. Toisaalta kissan ripuli olisi voinut johtua esimerkiksi ihan vaan huonosta ruokavaliosta ja kylmettymisestä. Bartista otettiin ulostenäyte, joka lähetettiin Movetiin. Pian taudinaiheuttajaksi paljastui alkueläintartunta isospora felis. 


Isospora felis

Isospora felis on kokkidi, jolla on feko-oraalinen tartuntatapa (eli uloste-suu-). Tauti aiheuttaa ookystia, jotka poistuvat eläimen elimistöstä ulosteen mukana ja levittävät tartuntaa. Kun kissa esim. pesee peräpäänsä ulostamisen jälkeen, kissa nielee ulostettakin ja taudinaiheuttajat palaavat jälleen kissaan ja tautikierre jatkuu. Isospora ei ole loistartuntojen (esim. suolinkaisten) tavoin häädettävissä kissan elimistöstä, joten tärkeintä taudin hoidoissa onkin estää ookystien pääsy takaisin elimistöön. Käytännössä tulee siis ehkäistä, ettei kissa pääse nielemään omaa ulostettaan esimerkiksi nuolemalla itseään. Tästä syystä Bartille laitettiinkin kauluri ja eristystilaa puhdistettiin ahkerasti.

Bartin piti pitää kauluria, jotta ei pääsisi pesemään pyllyään

Isospora felis ei ole varsinaisesti zoonoosi, eli eläimestä ihmiseen tarttuva, mutta se voi olla zoonoottinen, jos ihmisellä on vastustuskyky erityisen heikko. Kissojen välillä isospora tarttuu herkästi, joten Bart eli hoidon aikana eristyksissä muista kissoista. Kaikki tekstiilit Bartin eristystilasta on laitettu suoraan polttojätteisiin tartuntariskin minimoimiseksi. Isospora kestää sekä kylmää että kuumaa ja voi säilyä maaperässä vuosikausia. Kuitenkin ihmisasumuksessa siitä on suht helppo päästä eroon tehostetun hygienian ja ehkäisevien toimintojen avulla.

Kissalla voi olla isospora ilman, että se oireilee ja usein aikuisten kissojen elimistö ei reagoi oireilemalla elimistössä olevaan alkueliöön. Tällöin antibioottia ei tarvita, vaan tärkeintä on estää taudinaiheuttajien palaaminen elimistöön. Kissanpennut ovat alttiimpia taudin aiheuttajille, jolloin isospora felis aiheuttaa suolistossa tulehdusta ja siten antibiootti voi olla tarpeellinen. Antibiootti - valmisteesta riippuen - voi kuitenkin myös tuhota normaalia suolistoflooraa, joten antibioottihoito ei välttämättä ole tarpeellista tai suotavaa.

Bartia käsitellessä sijaiskoti käytti kumihanskoja, sekä vaatteita joita ei pidettä hoitotilojen ulkopuolella

Bartin lääkitys

Kuten kerrottu, aivan alkuun Bart ehti saada Trikozol-antibioottia. Lisäksi suolistoa tuettiin esim. maitohappobakteereilla ja Bartin kuntoa ylipäänsä Nutriplussalla. Näillä pyrittiin saamaan kissan suolistoa parempaan kuntoon ja saamaan ulosteesta kiinteämpää. Ravinnoksi Bartille annettiin Royal Canin Kitten Gastro -ruokaa, joka on erittäin helposti sulava erikoisravinto kissanpennuille, jotka kärsivät ruoansulatusongelmista ja ovat aliravittuja.

Isospora-diagnoosin varmistuttua Bartille määrättiin Baycoxinea (reseptilääke), joka on pääasiassa naudoilla, sioilla ja lampailla käytetty valmiste isosporan ja muiden kokkidien erityksen vähentämiseen sekä niiden aiheuttamien kliinisten oireiden ennaltaehkäisyyn. Baycoxinen ajateltiin olevan paras tähän hätään, koska Bart valui ripulia käytännössä jatkuvana virtana ja Baycoxinen sisältämä toltratsuriili vaikuttaa nimenomaan kokkidiin. Kuitenkin ensisijaisesti eläimelle tulisi käyttää lääkettä, joka on kyseiselle eläinlajille määritelty valmiste.

Bart ennen..

Muita vaihtoehtoja lääkitykseksi olisivat olleet mm. antibiootit (eli reseptilääkkeet) Clavaseptin, Clinaci ja TSO-tabletten. Niitä käytetään mm. maha-suolikanavan infektioiden hoitoon. Muilla eläinsuojeluyhdistyksillä on lääkitty eläinlääkärinohjeesta esim. TSO-tabletteneilla 10 päivän kuuri.

Bart sai ensimmäisen Baycoxine-kuurin 9.-11.11., mikä vähensi huomattavasti ripulia. Toisen kuurin Bart sai 26.-28.11. Eläinlääkäri selvitti Baycoxinen annosohjeen, kun kyse on kissasta. Se oli 15mg per painokilo. Kun kyseessä on varmistettu isospora ja oireilu on rajua, voidaan antaa jopa 20mg per painokilo. Ensimmäisen kuurin aikana Bart painoi noin kilon ja sai 0,60ml päiväannoksen ja toisena painoa oli jo pari kiloa ja annoskoko oli 0,80ml per päivä.

Bartin kohdalla taudista selvittiin, kun 9.12. ulostenäytteestä varmistui, ettei isosporaa ollut enää havaittavissa. Vielä ennen joulua Bart pääsi ensimmäiselle varsinaiselle eläinlääkärikäynnilleen, jossa hänet kastroitiin, rokotettiin, sirutettiin ja FIV- ja FeLV-testattiin. Koska Bart oli kokenut vakavan kylmettymisen ja kuivumisen, hänestä otettiin myös laajahkot verikokeet - yllätykseksemme kaikki oli viitearvoissa!

.. ja jälkeen

Nyt Bartin kuntoutus jatkuu lihaskunnon petraamisessa ja kissojen kieltä opetellessa. Alkuvuodesta hän pääsee sitten ihkaomaan kotiin.

- Auli, sometiimi & Linda E., sijaiskotivastaava