Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus

Kissan leikkaus on toimenpide eläinlääkärillä, jota suositellaan lähes kaikille kissoille, sillä kissat ovat tehokkaita lisääntymään. Kissat voivat tulla sukukypsiksi jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä noin puolivuotiaana, ja saada jopa kolme pentuetta yhden lisääntymiskauden aikana. Hyvä esimerkki kissojen lisääntymisen tehokkuudesta on Fete Veneten populaatio, josta on tullut yhdistykselle useita pentueita vain yhden kesän aikana, vaikka populaatio on pienehkö. 

Leikkaus on yleisnimitys kahdelle toimenpiteelle, sterilisaatiolle ja kastraatiolle, vaikka nimitykset eroavat, on molempien tarkoitus kuitenkin sama eli estää kissan lisääntyminen. Kastraatiossa kollikissoilta poistetaan kivekset, kun taas sterilisaatiossa naaraskissoilta poistetaan munasarjat ja joskus, mutta harvemmin, myös kohtu. Naaraskissan ei tarvitse saada pentuja ennen sterilisaatiota.

Sterilisaation ja kastraation voi toteuttaa myös ennen sukukypsyyttä, jolloin leikkaukset tunnetaan nimillä varhaissterilisaatio ja -kastraatio. Varhaisterilisaation turvallisuutta on tutkittu ja sen seurauksena ei ole todettu vakavia terveys- tai käytösongelmia ja toipuminen rauhoituksesta on nuorilla eläimillä nopeampaa. Sen sijaan varhaissterilisaatiosta on todettu hyötyjä sekä naarailla että kolleilla, kuten ientulehduksen ja astman vähentyminen. Kollit hyötyvät vielä vähän lisää varhaiskastraatiosta, sillä lisääntymisviettiin liittyvä aggressiivisuus ja lisääntymiskäyttäytyminen vähenevät, eikä kollien tapa merkkailla pääse kehittymään.

Tianna Fete Veneten sterilisaatiohaava vasta leikattuna.

Kun kissan on valmiiksi leikattu, adoptoijan ei tarvitse miettiä kissan leikkausta. Kissan leikkaaminen ehkäisee myös kissapopulaatioiden syntyä, sillä ne saavat usein alkunsa nimenomaan leikkaamattomista kissoista. Uutisissa on ollut vuosien varrella useita populaatioita, joiden elämä on ollut kauhistuttavaa. Yksi näistä populaatioista on ollut Dewin loukuttama Saariston populaatio. 

Myös valvomatta ulkoilevat kissat hyötyvät sterilisaatiosta. Sen myötä leikatun kissan reviiri pienenee, jolloin kissa pysyy lähempänä kotia ja altistuu vähemmän vaaroille kuin leikkaamaton kissa. Leikatun kissan tappelut vähenevät, jolloin valvomatta ulkoilevien kissojen välillä liikkuvien tautien tartuntariski pienenee. Leikatut kissat eivät pääse pahentamaan kissakriisiä osallistumalla kissapopulaatioiden kehitykseen.

Kissanpennut ovat myös hyvin kalliita oikein hoidettuna ja ruokittuna, mikä tulee raskaammaksi verrattuna kissan leikkaamiseen. Leikatun kissan omistajan ei siis tarvitse huolehtia mahdollisista ei-toivotuista pennuista, vaan tekee osansa kissakriisin ratkaisuun.

Kissan sterilisaatio ja kastraatio ei pelkästään poista vahinkopentujen riskiä, vaan pienentää myös useiden sairauksien riskejä. Naarailla maitorauhaskasvaimien riski vähenee reilusti, mitä aikaisemmin kissan steriloi. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa ehkäisee lähes täysin maitorauhaskasvaimet. Tämä ei silti tarkoita, että vanhaa kissaa ei tarvitsisi sterilisoida, koska kissan riski sairastua märkäkohtuun eli kohtutulehdukseen kasvaa jokaisen kiiman myötä. Kohtutulehdus ja sen aiheuttamat ongelmat voivat olla kohtalokkaita ja sen hoitoon kuuluu yleensä kohdunpoisto. Kolleilla puolestaan riski sairastua kivessyöpään katoaa täysin, kun kivekset eivät ole mukana matkassa.

Fete Venete Maila sterilisaation jälkeen heräilemässä anestesiasta.

Leikkaamattomille naaraskissoille ominaista on kiima, jonka oireita ovat levottomuus, kieriminen, puskeminen, mouruaminen, karkailuyritykset, kurina ja ympäristön merkkailu. Käytös ei ole läheskään niin söpöä kuin kieriminen ja puskeminen antaisivat ymmärtää, vaan turhautuneet ja stressaantuneet naaraskissat voivat astua toisiaan, jos kolleja ei ole lähettyvillä. Leikkaamattomat kollit merkkailevat ja saattavat myös kohdistaa hormonien aiheuttaman aggression ihmiseen, mikäli paikalla ei ole muita kolleja.

Steriloinnin myötä kissan käytös voi muuttua, koska energiantarve laskee. Kissa voi rauhoittua ja jättää lisääntymiseen liittyvän käytöksen pois. Muutos kissan käyttäytymisessä ei kuitenkaan tarkoita, että kissa laiskistuisi tai siitä tulisi tylsimys, jota leikki ei enää kiinnosta.

Energiantarpeen lasku voi helposti aiheuttaa kissalle ylipainoa, mikäli ruokinta jatkuu entiseen tapaan. Leikkauksen jälkeen on seurattava kissan painon kasvua ja ruuan määrä mitoitettava kissan tarpeiden mukaan mukaan. Tätä voi helpottaa antamalla kissalle markkinoilta löytyvää leikatuille kissoille tarkoitettua ruokaa.

Toro la Mowers leikkii mielellään sterilisaation jälkeenkin.

Kaiken kaikkiaan kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa kissan ja omistajan yhteistä elämää, sillä se parantaa kissan elämänlaatua ja terveyttä. Kissan leikkaaminen on helpoiten saavutettavissa oleva eläinsuojeluteko kissapopulaatioiden ehkäisemiseksi ja kissan arvon parantamiseksi.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi 2022: Kissanhoidon käsikirja. Arthouse Helsinki
Agria Eläinvakuutus: Kissan kastraatio ja sterilisaatio
Ella Söderlund: Kissan sterilisaatio
Evidensia: Miksi leikkauttaa ja mikrosiruttaa kissa?
Howe, L. M. (1997): Short-term results and complications of prepubertal gonadectomy in cats and dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 211(1), 57-62.  
SEYn kannanotto kissojen sterilisaatiosta

– Eli, sometiimi, kissavastaava & loukutustiimi

Kissojen yleisimmät virusperäiset hengitystieinfektioiden aiheuttajat: kaliki ja herpes

Kaliki ja herpes voivat romahduttaa kissan yleiskunnon, mikä on erityisen vaarallista kissoille, joilla on jo ennestään heikentynyt yleiskunto, kuten populaatiokissoille tai FIV-positiivisille kissoille. 

Kaliki- ja herpesviruksilta on mahdollista suojautua rokotteella, jolloin altistuminen ei ole hengenvaarallista. Rokotettu kissa ei joko oireile virustartuntaa lainkaan tai sairastaa sen vähäoireisena. Rokotteen avulla voidaan estää kaikista vakavimmat oireet ja seuraukset.

Herpes- ja kalikivirukset ovat erittäin yleisiä kissojen keskuudessa, myös rotukissoilla. Siksi on tärkeää, että kaikki kissat rokotetaan. Muista, että rokotuksia tulee uusia läpi kissan elämän! 

Rokottaminen kalikia ja herpestä vastaan:

• Perusrokotussarja on 2 rokotetta: 2. rokote annetaan neljä viikkoa 1. rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen annetaan 3. rokotus vuoden kuluttua. (Huom! Rokote uusitaan tämän jälkeen säännöllisesti sen mukaan, mitä rokotussarjaa ja -valmistetta käytetään!) 
• Pentujen rokotusohje: suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen rokotukset annetaan samoin kuin aikuisillekin kissoille.

Huom! Varmistathan rokotustarpeen eläinlääkäriltä tai rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Kissan kalikivirus (FCV=Feline calicivirus)

Kissan kalikivirus on erittäin yleinen kissaflunssan aiheuttaja, mutta sen yleisyyttä on vaikea määrittää tarkasti, sillä osa virusta kantavista kissoista on oireettomia. Oireettomia kissoja on hyödytöntä testata kalikin varalta, sillä vain oireelliset tarvitsevat tukihoitoa.

Kalikivirus tarttuu äärimmäisen helposti: kaliki leviää kaiken sellaisen kautta, jossa on suora tai välillinen kontakti kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. yhteisistä ruokakupeista tai leluista. Kalikivirus voi säilyä elimistön ulkopuolella jopa kymmenen vuorokautta. Kissan kalikivirukset eivät kuitenkaan tartu ihmiseen.

Kalikin oirekuva:

• haavainen ientulehdus 
• haavaumat kielessä, kitalaessa, huulissa ja nenänpäässä > suun lisäksi haavaumia voi olla muuallakin (esim. varpaissa) 
• kirkas sierainvuoto
• niiskutus ja aivastelu > lievemmissä tapauksissa niiskutus voi olla ainoa oire
• silmäoireet 
• niveltulehdukset > kissan ontuu tai liikkuu muuten jäykästi
• keuhkokuume ja hengitysoireet > vakavimmissa tapauksissa hengenvaarallista
• syömättömyys > ruoka ei välttämättä maistu kissan haju- ja makuaistin heikkenemisen ja/tai suun haavaumien vuoksi

Kesäyön Notoksen silmäoireet johtuivat kalikin aiheuttamasta infektiosta. Notoksella oli muitakin oireita: rohiseva hengitys ja aivastelua.

Oireiden loputtua virus saattaa poistua kissan elimistöstä itsestään, mutta kissa voi myös jäädä kantajaksi loppuelämäkseen. Jopa 20 %:a kalikia kantavista kissoista erittää virusta ajoittain tai jatkuvasti, vaikka olisivatkin täysin oireettomia (Janina Pohju 2019).

Oireetonta kalikiviruksen kantajaa ei tarvitse eristää talouden aikuisista kissoista, kunhan saman katon alla asuvilla aikuisilla kissoilla on rokotukset voimassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että perusterve säännöllisesti rokotettu aikuinen kissa saisi tartunnan. Huom! Pienet pennut tulisi sen sijaan eristää kalikinkantajasta, koska kissaflunssat saattavat olla pennuille hyvin kohtalokkaita!

Vaikka Notos olikin sairastaessaan pentu, niin oireet saatiin lopulta hoidettua, ja Notos pääsi adoption kautta loppuelämän kotiinsa. 

Kissan herpesvirus (FHV=Feline herpesvirus)

Herpes eli rinotrakeiittivirus tarttuu pinnoilta sekä pisaratartuntana. Infektion itämisaika vaihtelee, mutta akuutti infektio voi kestää viikkoja. Mikäli kissan rokotuksesta on aikaa yli kuukausi, oireileva kissa voidaan testata.

Herpeksen oirekuva:

• niiskutus
• yskä > pelkkä yskän oire voi johtua monesta muustakin syystä kuin hengitystieinfektiosta (yskä saattaa olla merkki myös esim. allergiasta tai madoista)
• lisääntynyt syljen eritys
• kirkas sierain- ja silmävuoto
• silmien siristely
• sidekalvon tulehdus > tartunnan alkuvaiheessa
• silmän sarveiskalvon haavaumat (kivuliaita ja hitaasti paranevia)
• haavauman värjäytyminen (eli pigmentoituminen) > myöhemmässä vaiheessa tartuntaa

Oireita voidaan lievittää tukihoidolla. Ne voivat kestää viikkoja ennen kuin virus menee ns. lepotilaan, jolloin kissa lakkaa oirehtimasta. Herpeksen saanut kissa jää viruksen kantajaksi loppuelämäkseen, ja virus voi aktivoitua myöhemmin elämässä esim. stressin seurauksena. Herpesvirus pysyy hengissä kissan elimistön ulkopuolella enintään vuorokauden verran. 

Kalikiin eikä herpekseen ole parantavaa hoitokeinoa, mutta oireettomana kissa voi elää ihan tavallista kissan elämää.

Saariston Matilla todettiin flunssavirukset kaliki ja herpes, mutta myös flunssaa aiheuttavat bakteerit mykoplasma ja bordetella bronchiseptica. Matin flunssaoireet saatiin kuitenkin hoidettua Flumaxilla, levolla, lämmöllä ja laadukkaalla ruoalla.

Lähteet

Haikka Sari: Kissan kotilääkäri – sairaudet, ensiapu, tartuntataudit, hyvinvointi
Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta
Hesy: Kissan kalikivirus
Janina Pohju: Kissan kalikivirus
Movet-laboratorio: FHV Felinen herpesvirus
Movet-laboratorio: FCV Feline calicivirus

– Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 5: turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

 Tämä on viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Kissan lelut

Lelut ovat tärkeitä myös aikuisille kissoille, sillä niiden avulla kissa pystyy toteuttamaan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistään. Lelujen avulla kissat saavat purkaa energiaansa ja saalistustarvettaan kaikessa rauhassa eivätkä turhaudu. Oikein energisille ja leikkisille kissoille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa, mutta jotkut kissat ovat tarkkoja siitä, minkälainen lelu innostaa leikkiin. Perinteiset rapisevat tai helisevät hiirilelut ovat monelle kissalle mieleen, mutta nykyään kissoille löytyy myös kaikenlaisia ääntäkin pitäviä leluja.

Lilja tykkää noutaa palloa.

Lattiaa pitkin vierivät lelut, kuten pallo tai hiiri, ovat kissalle mielekkäitä. On hauskaa pyydystää ja pureskella leluhiiriä tai isoja pehmeitä leluja. Saalistusta matkivia leikkejä ovat myös painimisleikit ja siksi lelut, joiden kanssa voi painia, ovat kissasta mielenkiintoisia. Painimiseen sopivat pehmeät isot pallot tai pötkylät, joita voi halutessaan itsekin virkata. Eri materiaaleista valmistettuja leluja löytyy myös lemmikkieläinkaupoista. Leikkitunnelit voivat olla hauskoja kissalle siksi, että osa niistä on melko rapisevia, mutta samalla ne voivat toimia kissan piilo- tai lepopaikkana. 

Erilaisia kissanleluja.

Leluihin voi halutessaan lisätä kissanminttusuihketta tai -jauhetta, mikäli kaupasta saaduissa leluissa ei sitä valmiiksi jo ole. Huomaa, että kissanmintun vaikutus kestää vain viitisentoista minuuttia. Kissanminttu saattaa kuitenkin tehdä joistakin kissoista, erityisesti kolleista, aggressiivisia. Tällöin ei kannata antaa kissanminttua: vaihtoehtoisesti voi kokeilla valerianaa eli suomalaisittain virmajuurta. Valeriana vaikuttaa useampiin kissoihin kuin kissanminttu. Vaikka valerianalla on rauhoittava vaikutus ihmisiin, niin kissoihin se vaikuttaa samoin kuin kissanminttu. Näitä kissanyrttejä voi halutessaan suihkauttaa raapimapuuhunkin.

Jos kissa ei innostu edellä mainituista, niin kokeile matatabia, joka on kissanminttua voimakkaampaa, mutta aiheuttaa samantyyppisen reaktion. Monet kissat, jotka eivät reagoi kissanminttuun, reagoivat kuitenkin matatabiin. Tutkimusten mukaan lähes 75 % kissoista, joihin kissanminttu ei vaikuta, reagoi matatabiin. Sen tuoksu stimuloi kissan aisteja ja tekee kissasta aktiivisen ja leikkisän. Matatabiakin löytyy jauheena, suihkeena sekä valmiina joissakin kissan leluissa. Kissanminttua, valerianaa tai matatatabia sisältävät lelut kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pussissa, jotta niiden tuoksu säilyy pidempään. 

Fete Veneten Torsti tykkää kokeilla hampaitaan, joten matatabitikkujen pureskelu on sille mielekästä ajankulua. Matatabitikut ovat lisäksi terveellisiä, sillä ne puhdistavat kissan hampaita.

Lisäksi on matatabitikkuja, joiden pureskelu puhdistaa kissan hampaita, mikä on erityisen hyvä silloin, kun hampaiden pesu ei onnistu siksi, että kyseessä oleva kissa ei ole käsiteltävä. Tikut ovat myös terveellisiä, sillä ne sisältävät vitamiineja ja mineraaleja. Huom! Älä jätä kissaasi valvomatta, kun annat matatabitikun: kissan irti pureskelemat osat saattavat juuttua ja johtaa tukehtumiseen!

Varrelliset lelut ovat sellaisia leluja, joilla ihminen voi leikittää kissaa. Varren päästä tai varresta lähtevän narun päässä on jokin pehmeä lelu, kuten höyhenhuiska, jota kissa saalistaa ihmisen heiluttaessa huiskaa. Varrellisia huiskaleluja ei kuitenkaan kannata jättää kissan saataville silloin, kun ihminen ei ole paikalla näkemässä kissan leikkimistä, sillä niissä olevat narut ja höyhenet voivat kesken leikin hajotessaan olla kissalle vaaraksi.

Läheiset ystävykset, Temmuzun Simba ja Saariston Oili, viihtyvät välillä samassa pedissä

Kissoille on myös laserleluja, mutta ne voivat olla kissoille stressaavia, koska niitä ei voi oikeasti saada kiinni. Tällöin kissan saalistuskokemus jää puutteelliseksi. Laserlelujen käyttö voi aiheuttaa kissalle stressin lisäksi turhautumista ja käytöshäiriöitä. Siinä tapauksessa, että kissa kuitenkin tykkää leikkiä laserlelulla eikä vaikuta sen jälkeen stressaantuneelta tai turhautuneelta, niin kissaa voi laserlelullakin leikittää. Kunhan muistaa leikin päätteeksi ohjata valon johonkin toiseen leluun, kuten hiireen, jotta kissa voi napata sen ja kokea saaliistaan onnistumisen tunnetta. Huom! Älä osoita laseria suoraan kissaan päin.

Tarjoa aluksi mahdollisimman erilaisia leluvaihtoehtoja, jotta selviää, minkälaisista leluista ja leikeistä omat silkkitassusi tykkäävät. Lemmikkieläinliikkeistä löytyy kaikenlaisia leluja, mutta niitä voi tehdä helposti itsekin.

Hani leikkii lempilelullaan.

Kiipeily- ja raapimispuut

Monet kissat haluavat päästä korkealle tähystämään ympäristöään, ja siksi kissalle tulisikin hankkia kiipeilypuu. Kiipeilypuu tulisi valita sen mukaan, minkälaiselle kissalle se on tulossa: iso ja vilkas kissa tarvitsee isomman ja tukevamman kiipeilypuun kuin pentu tai sellainen kissa, joka ei viihdy korkeuksissa. Jos samassa taloudessa asustelee kovin erikokoisia kissoja tai joku kissoista omii kiipeilypuun, niin kannattaa hankkia useampi kiipeilypuu.

Kiipeilypuun voi halutessaan myös nikkaroida itse, kunhan jalustasta tekee niin tukevan, ettei kiipeilypuu horju tai kaadu kissan kiipeillessä ja hypellessä. Kiipeilypuut päällystetään yleensä köydellä tai muulla materiaalilla, joka houkuttelee kissaa raapimaan ja kiipeilemään. Näin ne myös kestävät paremmin kissan kiipeilyä. Lisäksi kiipeilypuussa on hyvä olla tasanteita ja piilopaikkoja kissojen tarkkailuhetkiä ja lepäämistä varten.

Pikku Myy hoitamassa kynsiään.

Jotkut kissat tykkäävät enemmän kiipeilystä kuin toiset. Kiipeilystä tykkääville kissoille voi kiinnittää seinille tasanteita kiipeilyä ja/tai raapimista varten. Niiden kanssa on oltava kuitenkin tarkkana, että kiinnitys pitää hyvin, jotta se ei petä kissan hypätessä tasanteelle.

Kiipeilypuu toimii usein samalla myös raapimispuuna, mutta jos näin ei ole, niin sellainen kannattaa hankkia erikseen. Isossa raapimistornissa tai -tynnyrissä on kissalle paljon pinta-alaa kynsien hoitamiseen, minkä vuoksi ne sopivat varsinkin isoille kissoille. Pennuille tai muuten pienikokoisille kissoille voi myös hankkia raapimistornia pienemmän raapimatolpan. Raapimatolpan voi sijoittaa esimerkiksi sohvan tai muun huonekalun läheisyyteen, mikäli kissalla on huono tapa käydä kynsimässä kyseistä huonekalua. Lisäksi saatavilla on monenlaisia raapimiskalusteita, kuten raapimalautoja ja -mattoja.

Jo edesmennyt Härmä hyppäämässä raapimistynnyriin.

Pedit ja piilot 

Pediksi kissalle voi käydä nojatuoli, sängyn pääty tai ihan vain tyynykin. Usein kissat tykästyvät lämpimiin paikkoihin, ja siksi lattiapaikka lattialämmityksellä, lämpötyyny tai paikka patterin päällä houkuttelevat: kaupoista saa myös lämpöpatterin yläpuolelle tai itse patteriin kiinnitettäviä patteripetejä. Yleisimpiä markkinoilla olevia petejä ovat kuitenkin erityyliset pehmopedit, joista voi kukin valita oman makunsa mukaiset pedit kissoilleen.

Toisinaan kissat eivät etenkään aluksi kiinnostu valmiiksi ostetusta lepopaikasta: uuteen kotiin saavuttuaan kissa saattaa piileskellä esimerkiksi sohvan tai pesukoneen takana tai sängyn alla, mutta rohkaistuttuaan alkaa löytää muitakin lepo- ja piilottelupaikkoja asunnosta. Kissoille on markkinoilla laaja valikoima erilaisia pesiä ja majoja, joihin pääsee paremmin piiloutumaan kuin pelkkiin peteihin. Joskus kissalle miellyttävä piilopaikka voi olla ihmisistä hyvinkin yksinkertainen, kuten tavallinen pahvilaatikko. Laatikkoon voi laittaa pehmusteeksi ja lämmikkeeksi viltin, pyyhkeen tai muun kodin tekstiilin.

Nymphadora van Pikis on löytänyt pahvilaatikosta kotoisan piilon.

Hanki riittävästi erilaisia pesäpaikkoja, jotta kissat voivat valita niistä mieleisensä. Piilottelupaikkoja ei tarvitse kaikkia ostaa, vaan niitä voi luoda tietyntyyppisellä sisustuksellakin: vaatekomerot, sohvantaukset ja isot huonekasvit luovat käyttökelpoisia piilopaikkoja. Huom! Vältä kissoille myrkyllisiä kasveja, suosi kissaturvallisia! Sisustusta huomioidessa kannattaa samalla kartoittaa kodin riskitekijöitä kissoille.

Jokaisella talouden kissalla tulisi olla oma piilopaikka, jossa voi levätä rauhassa ihmisiltä tai kodin muilta kissoilta sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Kissa tarvitsee aika ajoin omaa tilaa niin ihmisiltä kuin toisilta kissoiltakin. Oman tilan tarve on yksilöllistä ja sen määrään vaikuttaa erityisesti se, ovatko kissat ystäviä keskenään vai sietävätkö ne vain toisiaan. Ystävykset tunnistaa siitä, että kissat ottavat toisiinsa kontaktia esim. puskevat toisiaan ja tervehtivät toisiaan rennosti hännät pystyssä. Kissojen keskinäisistä leikkitappeluista (ja kunnon tappeluista) löydät lisätietoa täältä.

Saariston Untamo tarkkailee kiipeilytasanteen korkeuksista.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Helskatti: Saalistusleikki on jokakissanoikeus

Hill's: Miten kissanminttu vaikuttaa kissaan?

Kattipuoti: Valerianalelut

Kissansilmin: Kissan tilantarve

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Näin valitset kissalle mieleisen raapimispuun

Peten koiratarvike: Mitä on matatabi?

Sijaiskodin oma kissa Mikki on löytänyt leikkitunnelista hyvän saalistuspaikan leikin lomassa. Edesmennyt Maustemäen Meirami intoutui leikkiin mukaan.

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Tämä on viisiosaisen juttusarjan toinen osa. Aikaisemman osan löydät täältä: Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit.

Kissanhiekka

On suositeltavaa käyttää kissanhiekkaa, johon kissa on tottunut, sillä äkillinen hiekanvaihdos saattaa aiheuttaa sen, että kissa tekee tarpeensa muualle. Jos hiekkatyyppi on kuitenkin syystä tai toisesta tarpeen vaihtaa, niin kissan voi totuttaa uuteen hiekkaan lisäämällä vähitellen uutta hiekkaa vanhaan.

Laita laatikkoon riittävä määrä hiekkaa. Määrä on riittävä, kun hiekkaa kaivellessaan kissa ei pääse tekemään tarpeitaan aivan laatikon pohjalle. Tällöin virtsa on myös helpompi saada siivottua, eikä haju pinty laatikon pohjaan.

Edesmennyt Nötkötti tarpeillaan avomallisessa hiekkalaatikossa.

Kissanhiekoilla on erilaisia ominaisuuksia:

• paakkuuntuva tai paakkuuntumaton > paakkuuntuva on suositumpaa kuin paakkuuntumaton, sillä pissapaakku on helpompi siivota, ja hiekka pysyy pidempään puhtaana ja hajuttomana
• hienojakoinen mikrohiekka tai karkea hiekka > usein pienirakeinen hiekka on paakkuuntuvaa, kun taas karkea soramainen hiekka murtuu helpommin (kissat myös suosivat hienojakoista hiekkaa, koska se tuntuu usein mukavammalta tassuissa)
• hajustettu tai hajustamaton > hajustettu hiekka peittää hajuja ja pitää ympäristön raikkaana, mutta voi karkottaa kissan laatikolta tai aiheuttaa kissalle allergiaa
• hajunsitomis- ja imeytymiskyky vaihtelevat hiekoittain > hyvin imu- ja hajunsitomiskykyistä kissanhiekkaa ei tarvitse vaihtaa yhtä usein kuin huonompilaatuista hiekkaa
• pölyävyys > pölyävä kissanhiekka voi aiheuttaa hengitystieoireita niin kissalle kuin ihmisellekin

Perinteisen savihiekkapohjaisen kissanhiekan ohella markkinoilta löytyy myös kristallihiekkaa ja puupellettejä, jotka ovat molemmat kevyempää materiaalia kuin perinteinen kissanhiekka.

Kristallihiekka on erittäin imukykyinen sisältämänsä piidioksidin eli silikan vuoksi, ja siksi se sitoo hyvin hajuja. Silikan vuoksi kristallihiekka saa toisinaan myös nimen silikaattihiekka. Paakkuuntumattomassa silikaattihiekassa virtsa imeytyy silikaattirakeisiin, joten laatikosta poistetaan vain ulosteet, kunnes hiekka vaihdetaan kokonaan. Myös paakkuuntuvaa silikaattihiekkaa on saatavilla kaupoissa.

Kristalli- eli silikaattihiekkaa.

Kristallihiekan lisäksi on puupohjaista kissanhiekkaa. Paakkuuntumattomat puupelletit hajoavat kastuessaan puruiksi, joten kristallihiekan tavoin laatikosta poistetaan vain ulosteet hiekan vaihtoon asti. Ulostetta lapioidessa tulee helposti purun lisäksi myös puupellettejä mukaan, joten turhaa hävikkiä tulee helposti. Toisaalta pelletit ja purut voi yleensä laittaa biojätteeseen tai kompostoida sen jälkeen, kun uloste on lapioitu joukosta pois. (Huom! Tarkista asuinalueesi jäteohjeet, koska kaikissa paikoissa puupohjaista kissanhiekkaa ei voi lajitella biojätteeseen!) Vaihtoehtoisesti puupelletit ja -purut voi polttaa tai laittaa energiajätteeseen. Paakkuuntuvaa puupohjaista hiekkaa käytettäessä hävikkiä ei tule, sillä pissapaakut saadaan helposti siivottua pois.

Puupellettejä.

Kissan jätösten päivittäistä siivoamista varten kissanvessan lähettyvillä kannattaa olla jonkinlainen roska-astia. Tarkoitusta varten markkinoilla myydään kissanvessaroska-astioita, joissa on erityinen mekanismi, jolla on tarkoitus estää hajujen leviäminen muualle asuntoon. Lisäksi niissä saattaa olla pidike kissanhiekkalapiolle. Halutessaan voi käyttää kuitenkin mitä tahansa roska-astiaa, jonka voi sijoittaa hiekkalaatikon läheisyyteen.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikoita tulisi olla yhtä monta kuin taloudessa on kissoja, ja sen lisäksi vielä yksi ylimääräinen hiekkalaatikko. Näin jokainen kissa saa oman vessarauhan. 

Hiekkalaatikot kannattaa valita omien kissojen mieltymysten mukaan, mutta lisäksi on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

• hiekkalaatikon malli: avoin tai suljettu > jos kissan mieltymyksestä ei ole etukäteen tietoa, niin kannattaa valita avovessa, sillä se yleensä miellyttää kissoja enemmän kuin suljettu kopallinen tai päältä kuljettava vessa (sisäänkäynti yläkautta)
• hiekkalaatikon koko > vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen (liian pieni laatikko on kissoille epämukava käyttää)
• hiekkalaatikon syvyys > korkeat laidat auttavat pitämään hiekan laatikon sisäpuolella, vaikka siellä käyvä kissa olisikin innokas kaivelemaan (mikäli wc:seen tai kylpyhuoneeseen ei mahdu kovin suurta hiekkalaatikkoa, sijoita isot kissanvessat toiseen huoneeseen)

Jos käytät paakkuuntumatonta puupohjaista kissanhiekkaa, kannattaa hankkia kissanhiekkalaatikko, jonka pohjassa on ritilä, jonka kautta puru siivilöityy alemmalle tasolle, josta se on sitten helpompi poistaa.

Päältä kuljettava vessa.

Markkinoilta löytyy lisäksi itsepuhdistuvia kissanvessoja, jotka helpottavat kiireistä arkea, koska niitä ei tarvitse siivota samalla tavalla kuin perinteisiä kissanvessoja. Mallista riippuen vessaan vaihdetaan kuitenkin säännöllisesti kissanvessan suojapussi ja suodatin. Itsepuhdistuviin kissanvessoihin sopii paakkuntuva hiekka, sillä ne toimivat usein mekanismilla, jossa paakut erotellaan jätesäiliöön siivilöimällä hiekka ritilän lävitse. Jotkut itsepuhdistuvista vessoista toimivat vivusta kääntämällä, kun taas jotkut ovat vielä automaattisempia ja siivoavat itsekseen kissan poistuttua vessasta. Automaattiset itsepuhdistavat kissanvessat havaitsevat painosensorien ja infrapunatunnistimien avulla, milloin kissa lähtee vessasta ja siivoavat vessan vasta sitten.

Hiekat jäävät kopallisen vessan edustalla olevaan mattoon, minkä ansiosta ne eivät kulkeudu muualle asuntoon. Maton tilalle voi laittaa myös esim. kurakaukolan, missä on matalat laidat.

Itse hiekkalaatikon lisäksi tarvitaan myös:

• kissanhiekkalapio (ellet hanki itsepuhdistuvaa mallia) > hiekkalaatikko siivotaan jätöksistä vähintään kerran päivässä (Huom! Liian harvoin siivottu laatikko aiheuttaa helposti sen, että kissa alkaa vältellä tarpeiden tekemistä laatikkoon!)
• kissanhiekkamatto > kissanvessan edustalle voi halutessaan laittaa lemmikkieläinkaupoista saatavan kissanvessan edusmaton, kylpyhuone- tai ovimaton tai oikeastaan minkä tahansa sopivan kokoisen maton tai vaikka kurakaukalon estämään hiekan kulkeutumista muualle asuntoon 
• kloriittia, etikkaa ja pissanpesuainetta > kissanvessan ja mahdollisten ohipissojen pesua varten (ks. ohjeet Dewin somepostaus Ohipissaileeko kissasi, etkä tiedä millä tai miten siivota sotku?)

Grannen Happy tutkii päältä kuljettavaa vessaa.

Kissanvessan pesuohje:

Pese kissanvessa 2–4 viikon välein miedolla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä. Hiekkalaatikko on pestävä ja hiekat vaihdettava säännöllisesti, sillä kissat pitävät siisteydestä eivätkä mielellään käy likaisessa vessassa.

Pesun jälkeen desinfioi hiekkalaatikko kloriitilla. Vaihtoehtoisesti voit suoraan pestä kissanvessan pelkällä kloriitilla. Huom! Käytä kloriitin kanssa vain haaleaa/viileää vettä, sillä kuuman veden kanssa kloriitti muodostaa höyryä, jota on vaarallista hengittää!

Muista huomioida myös hiekkalaatikon sijainti, sillä kissa tarvitsee tarpeidentekopaikakseen rauhallisen ja turvallisen paikan. Kissanvessoja kannattaa sijoittaa eri huoneisiinkin, koska kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu tehdä tarpeet useampaan eri paikkaan. Kissanvessaa ei kannata sijoittaa ihmisen kulkuväylille, ikkunan eteen, oven suuhun tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa kissa voi tulla häirityksi tai tuntea olonsa turvattomaksi. Muutoin kissa saattaa alkaa käydä tarpeillaan muualla kuin hiekkalaatikolla. 

Jos kissalla ilmenee sisäsiisteysongelmia, tutustu postaukseen kissojen virtsatieongelmista.

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Kissanvessa (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

BestFriend: Kissanhiekka

Kissansilmin: Hiekkalaatikkoasiaa

Lemmikille: Itsepuhdistuva kissanvessa

Litterlocker: Litter cleaning made easy

Peten koiratarvike: Hiekkalaatikot ja vessat

PrimaCAT: Löydä paras kissanhiekka

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä

Kissan turvallinen ja onnellinen elämä on yksi kiivaista puheenaiheista tänä päivänä, jossa vastakkain aseteltuna on kärjistetysti kissan valvomatta ulkoilu sekä ”sisälle sulkeminen”. Näiden asioiden sisintä tarkastellessa, ei monikaan väite tai aate ole niin mustavalkoista kuin ajatellaan, eikä kissan hyvinvointia ja turvallisuutta osata ehkä ajatella kokonaisvaltaisesti, vaan jäädään helposti tuijottamaan vain yhtä osa-aluetta kissan hyvinvoinnista.

Valvomatta ulkoilu asettaa kissan monille ulkona oleville vaaroille, taudeille sekä riskille, että kissa aiheuttaa omalla toiminnallaan vahinkoa ympäristölle Suomen luontoon kuulumattomana eläinlajina tai naapureille vieraillessaan oman kotipihan ulkopuolella reviiriään laajentaakseen.

Miuku, sokea kissa, soittaa kelloa.

On aika uudistaa omaa ajatusmaailmaa siitä ”kivikauteen” jääneestä ajatuksesta, jolla esimerkiksi kissan valvomaton omatoimi ulkoilu on kissan hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeinen seikka pohjautuen vain ajatukseen, että näin on aina ollut, kuten silloin kun orjat tai lapsen kurittaminenkin oli hyväksyttävää ennen niidenkin päivittymistä jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Sekä murtaa vanhoja uskomuksia siitä, millainen kissa on eläimenä ja mitä se tarvitsee aktiiviseen, hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, uuteen tutkittuun tietoon perustuen, riskeeraamatta kissan terveyttä tai henkeä turhaan.

Luonnonmukaisten tarpeiden tuominen ja lisääminen kissalle sisälle, lisää hyvinvoinnin kautta sen elinvuosia sekä takaa, ettei kissan tarvitse altistua ulkona vaaniville riskitekijöille kuten liikenteelle, petoeläimillä, kissavihaajille tai taudeille, ja saamme pitää nämä pienet naukujat mahdollisimman pitkään perheenjäsenenämme ja näin myös näytämme niiden olevan yhtä arvostettuja eläviä olentoja kuin muutkin ympärillämme.

Kissalle on helppoa ja halpaa lähteä tarjoamaan kaikkea sen lajinomaisiin tarpeisiin pohjautuvaa aktivointia, virikkeitä sekä toimintaa.

Turvallinen ulkoilu riippuu yksilöstä. Kissa voi nauttia hyvin paljon valvotusta valjasulkoilusta tai hyvin rakennetusta ja sisustetusta ulkoiluhäkistä, mutta yhtä lailla se voi myös stressaantua ulkona olevista muuttuvista olosuhteista ja sen vuoksi nauttia rauhallisesta elämästä sisällä. Eroavaisuuksien vuoksi onkin hyvä tutustua kissan elekieleen sekä tapoihin ilmaista stressiä tai mieltymyksiä. Kissojen kommunikaatiotavan opettelun lisäksi ulkoilua on hyvä harjoitella ja totutella pikkuhiljaa pienin askelin kissan ehdoilla.

Valjasulkoilu on kissalle turvallista.

Kissalle aivojumppaa voi lähteä tarjoamaan erilaisin pelein, leikein tai temppukoulutuksella.
Voit opettaa kissalle temppujen muodossa erilaisia tärkeitä ja arkisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsienleikkuuta, harjausta tai vaikka kuljetuskoppaan menoa, mitkä helpottavat yhteiseloa myös jatkossa ja vähentävät kissan stressiä. Sekä mielen aktivoimiseksi voi kissalle opettaa ei niin tärkeitä, mutta hauskoja temppuja, kuten istuminen, tassun antaminen, maahan meno tai kieriminen.

Kissat ovat hajumaailman eläimiä ja saavatkin suurta mielihyvää erilaisesta nenätyöskentelystä tai vaikka hajuerottelusta ja nose workistä. 

Nose workin alkeet.

Nose work tai hajuerottelu tarjoavat kissalle monipuolista lajityypilliseen hajukäyttäytymiseen pohjautuvaa tekemistä, josta kissa saa paljon mielihyvä hormoneja. Hajutyöskentely rentouttaa kissaa, sekä nostattaa aran ja pelokkaan kissankin itsetuntoa.

Hajuerottelussa opetellaan kissan kanssa tunnistamaan ja erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan ja Nose workissa näitä opeteltuja hajuja etsitään erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nose workissa pääset helpoiten alkuun yhdessä eläintenkouluttajan kanssa, sillä harrastuksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Pohjataidoksi hajuerotteluun voi kissan kanssa harjoittaa ruuan etsintää nenän avulla erilaisista peleistä, laatikosta tai asunnosta, näin kissan nenän käyttö vahvistuu. Kissojen Nose work -harrastuksen aloittamisesta on tulossa artikkelia Kissaliiton kissa-lehteen sekä Animal activen kotisivuille maaliskuun aikana.

Hajuerottelua.

Aktiivinen liikkuja tarvitsee paljon liikuntaa, hyppelyä ja saalistamista, joita voi yhdistää erilaisiin temppuihin, leikkeihin tai vaikka kissa-agilityyn.

Kissa-agility on laji, joka ei katso ikää, kokoa eikä rotua ja harrastus on helppo aloittaa jo siellä kotona, omatekoisten pahvi- tai kirjapino esteiden lisäksi voi esteinä kissalle käyttää esimerkiksi omia jalkoja, joiden yli hyppiä. Esteet on hyvä opetella ensin yksi kerrallaan, jonka jälkeen niistä voi muodostaa useamman esteen ratoja.

Virallisia agilityesteitä tärkeämpää harjoittelun aloitukseen on oikeanlainen motivaatio eli palkkio kissalle! Palkkiona voi toimia mikä vain, minkä kissa kokee oikeasti hyväksi palkaksi, esimerkiksi rapsutukset, ulkoilu, lelut, ruoka/herkut tai vaikka pelkästään yhdessä tekeminen, tarkkaile ja kokeile kissasi kanssa erilaisia palkkauskeinoja.

Virallisia kisaesteitä pääset kokeilemaan Suomen agilitykissojen järjestämissä kissa-agility kilpailuissa, sekä ainakin Pohjois-Suomessa Animal active järjestää kissa-agility-kursseja sekä kotikäyntejä ja heidän kauttaan on mahdollista tilata viralliset esteet ympäri Suomen.

Kissa-agilityn opettelusta ja aktivoinnista voi käydä lukemassa artikkelistani, joka on julkaistu Dali the adventure cat -sivustolla.

Neppis esteillä.

Tuo kissan luonnonmukainen ympäristö kotiin. Kotona raapimapuut ja kissan nukkumapaikat voi sijoittaa paikoille, mistä kissa pääsee tarkkailemaan ympäristöään tai vaikka ikkunasta tähystämään lentäviä lintuja, lehtiä ja perhosia. Erilaisia kiipeily mahdollisuuksia voi rakentaa kissoille myös omaan sisustusmakuun sopivaksi, sillä valmishyllyjä, riippumattoja sekä erilaisia koppeja löytyy tänä päivänä useammalta taholta. 

Oman reviirin ja kotialueen merkkaaminen on kissalle tärkeää hajumaailman eläimenä, jota se toteuttaa esimerkiksi raapimalla tassuissa löytyvien hajurauhasten avulla merkitsemällä ja näin kertomalla oman alueensa rajoista. Myös ulosteilla ja virtsalla kerrotaan toisille kissoille erilaisia viestejä, siksi useimmiten kissan vessan ulkopuolelta löytyvät viestit ovatkin ns. hälytysmerkkejä jostain epämiellyttävästä, muuttuneesta terveystilanteesta, muuttuneesta asiasta kodin sisällä tai uhkailukeino toisille kissoille. Tarpeiden tekoa väärään paikkaan ilmetessä, tulee aina ensin sulkea pois muuttunut terveystilanne eläinlääkärissä, kuten virtsatieongelmat ja muut sairaudet.

Kaikki kissan merkkailukeinot - kynsiminen, puskeminen sekä virtsaaminen - on kissan osa sosiaalista kommunikaatiota ja viestintää, siksi niihin kaikkiin täytyy myös tarjota mahdollisuus. Kissan tarpeiden tekopaikka tuleekin olla iso, missä on paljon peittämismateriaalia, sekä tarpeiden tekopaikkoja tulee olla useita perheen kissamäärästä riippuen, ja niitä tulisi sijoittaa eri paikkoihin asuntoon.

Itse tehty aktivointipeli.

Kissa on sisimmässään saalistaja, minkä vuoksi ruokailut olisi hyvä siirtää tavanomaisesta tylsästä ruokakupista, erilaisiin aktivointi- ja virikekuppeihin/peleihin, joita on helppo tehdä myös itse, vaikka pahvilaatikosta ja sanomalehdistä. Koko ajan saatavilla oleva ruoka nostaa helposti kissan painoa, mikä tuo mukanaan terveysongelmia, sekä aina saatavilla oleva ruoka voi saada kissan helpommin nirsoilemaan eli valikoimaan ruokaansa. 

Voit tarjota ruoan erilaisten temppujen ja leikkien päätteeksi, mukaillakseen kissan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä, sillä kissa saalistaa 5-30% hereillä olo ajastaan, aamu-sekä ilta hämärissä alle 30min kerrallaan. Kissa voi toteuttaa saalistuskäyttäytymistään eli saalistusketjua, saaliin etsiminen-tuijotus-vaaniminen-kiinni otto-tappaminen ja sen osa-alueita eri kerroilla, eikä aina tarvitse toteuttaa täydellistä ketjua.

Aktivointileluja.

Kissa voi siis yhdellä kertaa etsiä ja vaania, kun taas toisella kertaa saalistaa ja syödä. Kissat entisinä kuivanmaan eläiminä, ovat luonnostaan huonoja juomaan. Ne ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen saalistamastaan ravinnosta, jonka vuoksi kissan tulisi saada mahdollisimman paljon nestepitoista ruokaa kuten raakalihaa ja lihapitoisia säilykkeitä raksujen sijaan. Vesiastioita on kuitenkin hyvä tarjota useampaan eri paikkaan asuntoa ja juokseva vesi voi innostaa kissaa juomaan enemmän.
Riittävä nesteen saaminen ehkäisee munuais- ja virtsatievaivoilta.

Toteuttamalla ja täydentämällä luonnonmukaisia kissalle lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, luomme kissallemme monipuolisen, turvallisen sekä pitkän hyvän elämän niiltä osin, joihin voimme vastuuntuntoisena lemmikinomistajana vaikuttaa ja edistämme sen terveyttä.
Rutiininomaisella aktivoimisella lisäämme kissan hyvinvointia useilta osa-alueilta ja vähennämme kuormittavia stressitekijöitä, mikä vähentää sekä auttaa ongelmatilanteita ja ongelmakäyttäytymistä ja tukee myös kissan hyvää terveyttä.

Aktivointikello.

Monet ongelmakäytökset voivatkin johtua myös kissan terveydellisistä asioista, kissan omistajan onkin hyvä tutustua kissaa hankkiessaan myös kissan hyvinvoinnin kannalta terveydellisiinkin seikkoihin ja kissaa tulisi käyttää säännöllisin väliajoin terveystarkastuksessa, sillä terveystilanne vaikuttaa niin koulutettavuuteen sekä aktivointiin, mutta isoimpana kissan käyttäytymiseen. Kissa on huono näyttämään, jos terveydessä on jokin pielessä, siksi kissalle tulee aina ensin tehdä lääkärin terveystarkastus ja terveydellisten asioiden ollessa kunnossa, voidaan aktivointi ja kouluttaminen aloittaa.

Aktivoinnin lisääminen ja lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on hyvin helppoa, eikä siihen tarvita kalliita tarvikkeita, jos osaa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Tutustumiseen kissaa eläinlajina ja lemmikkinä, löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaista kirjallisuutta, nettiartikkeleita sekä sosiaalisesta mediasta erilaisia tieto ryhmiä, joista voi uutta tutkittua tietoa ja vinkkejä ammentaa. Lisäksi voi halutessaan ostaa erilaisia palveluja, esimerkiksi kissoihin erikoistuneilta ammattitaitoisilta eläintenkouluttajilta, jotka yhdessä kissanomistajan tai kissaa hankkivan kanssa rakentaa lajityypillisen ja turvallisen elinympäristön kodissa sisällä. Kouluttajat tarjoavat myös useammanlaisia, eri tasoisia kursseja vasta alkajista-jo edistyneimmille.

Pujottelutemppu.

Lue lisää aiheesta:

Suomen eläintenkouluttajat

Lista kissojen kouluttajista

Kymmenenvinkkiä aktivoida sisäkissaa

Kissan koulutus -Facebook-ryhmä

Kissan aktivointi -Facebook-ryhmä

- Jenni Yli-Tainio

Kirjoittaja on Animal Activen eläintenkouluttaja AT ja Suomen Agility Kissat ry:n rahastonhoitaja

Huli laineilla.