Milloin kissanpentu on valmis uuteen kotiin?

Pentutietoa osa 1

Vuosittain tulee vastaan ihmisten juhlakuvia uusista perheenjäsenistä: kissanpennuista, jotka ovat selvästi liian nuoria muuttamaan pois emon ja sisarusten luota. Osittain tässä on kyse tietämättömyydestä ja osittain välinpitämättömyydestä. Ostajan tulisi aina selvittää, mikä on halutun eläimen sopiva luovutusikä ja millainen ympäristö on sille sopiva. Kissan arvo on kuitenkin vielä niin huono, ettei kissanpentujen kohdalla tulevasta lemmikistä ja sen tarpeista selvitetä välttämättä yhtään mitään. 

Kuvassa olevat kissanpennut ovat noin 8 viikon ikäisiä.

Suomessa kissanpennun suositeltu luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Suositus on tehty 2017 julkaistun tutkimuksen pohjalta, jossa todettiin monien käytöshäiriöiden todennäköisyyden lisääntyvän kissoilla, jotka oli luovutettu ennen 14 viikon ikää. Tässä Milla Salosen tutkimuksessa todettiin mm seuraavaa: Alle 8:n viikon ikäisenä luovutetuilla pennuilla todettiin enemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Näillä kissoilla oli myös useammin omistajan raportoimia käytösongelmia kuin 12 viikon iässä luovutetuilla. 14-viikkoisina tai myöhemmin luovutetuilla kissoilla todettiin vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna 8:n vko iässä luovutettuihin. Eroa käytöksessä syntyi vielä 12 ja 14 viikon luovutusiän välillä. 14 viikon iässä luovutetuilla oli niin ikään vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan ja vähemmän pakko-oireita, kuten liiallista nuolemista ja kankaiden tai esimerkiksi ihmisten hiusten imeskelyä.

Kissanpentu oppii vielä paljon emolta ja sisaruksilta 12 viikon jälkeenkin. Esimerkiksi kissojen kieli, eli se miten kissat ymmärtävät toisiaan, kehittyy vain kontaktissa toisiin kissoihin. Liian aikaisin vieroitetuilla pennuilla voi herkemmin tulla ongelmia muiden kissojen kanssa eläessä, sillä ne eivät välttämättä ymmärrä toisten kissojen kommunikaatiota. Ne myös stressaavat herkemmin ja saattavat oireilla virtsaongelmien kautta tai käytöshäiriöillä muita kissoja tai ihmisiä kohtaan.

Salosen tutkimuksen pohjalta kissanpennun luovutusiän suositus on nostettu 14 viikkoon. Tutkimus on kuitenkin sen verran tuore, että netistä löytyy edelleen vanhentunutta tietoa luotettavienkin lähteiden sivuilta. Vanhoissa artikkeleissa saatetaan kertoa oikean luovutusiän olevan 12 viikkoa. On siis oltava tarkkana netissä selatessaan, että huomioi artikkelin kirjoitusvuoden eikä usko vanhentunutta tietoa. 

Tässä kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja näyttävät siis minikokoisilta aikuisilta kissoilta.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ottaa kantaa kissojen luovutusikään: “Kissanpennun luovutusikä on vähintään 14 viikkoa. Sitä nuorempi pentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Vaikka pennut söisivät jo kiinteää ravintoa, eikä emo enää ehkä imetäkään, on emolla ja sisaruksilla korvaamaton merkitys pennun henkiselle kehitykselle.”

Huolimatta varsin yhtenäisestä linjauksesta luovutusiän suhteen, valitettavan usein näkee edelleen kuvia aivan liian varhain luovutetuista pennuista. Pahimmillaan pennut ovat alle 8-viikkoisia. Miten sitten tunnistat 14 viikon ikäisen pennun?

• Pentu on painoltaan 1,4 - 2 kg välillä, se painaa siis enemmän kuin litran maitotölkki.

• Pennun silmät eivät ole enää siniset. Sinisilmäisillä roduilla asia on eri, mutta muuten pentujen silmien väri alkaa vaihtua pois sinisestä 7-8 viikon iässä.

• Kissan ruumiinrakenne muistuttaa aikuista kissaa, pentupyöreys on jäänyt pois.

• Kissan turkki vastaa aikuisen kissan turkkia, pentukarva on vaihtunut kokonaan pois.

Tutkimuksen kissojen luovutusiän vaikutuksesta käytökseen voi lukea täältä.

Lähteet:

http://viiruvarpaat.blogspot.com/2017/09/luovutusian-nostamisella-parempaa.html?m=1plop

https://www.sttinfo.fi/tiedote/kissojen-ja-koirien-kayttaytyminen-on-monen-tekijan-summa-ympariston-ja-periman-vaikutukset-samanlaisia-kummallakin-lajilla-ja-samoja-tuloksia-saatu-myos-ihmisilla?publisherId=3747&releaseId=69893724

https://sey.fi/kissa/kissan-luovutusika-on-kolme-kuukautta/

Eläimen arvo ja lainsäädännölliset muutostarpeet

Kissan arvo ja kissakriisi

Kissan arvosta tai ennemminkin arvottomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon. Kissaa ei arvosteta lemmikkinä niin kuin esimerkiksi koiraa arvostetaan. Kissan aktivointiin, ulkoiluun, liikuntaan tai ruokintaan ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin koirien kohdalla. Ei-toivotut kissat hylätään tai tapetaan eikä kissojen hyvinvointia huomioida riittävissä määrin. 

Ajatus kissan arvottomuudesta on osaltaan johtanut vallitsevaan kissakriisiin. Kissakriisi tarkoittaa, että Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa. Kissakriisiä kuvataan laajaksi, ympärivuotiseksi ja kalliiksi ongelmaksi. Kissakriisin selitetään johtuvan leikkaamattomista, valvomatta ulkoilevista lemmikkikissoista, jotka lisääntyvät luonnossa hallitsemattomasti. Kissakriisi ja ajatus kissan arvottomuudesta voidaan perustellusti liittää myös ihmisten tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. 

Kissoja yli sadan kissan populaatiosta. Nämäkin kissat loukutettiin ja hoidettiin vapaaehtoisvoimin neljän yhdistyksen yhteistyönä.

Uskomusten vastaisesti kissa ei selviä Suomen luonnossa, ja kissapopulaatioiden kissat kärsivät pääsääntöisesti sisäsiittoisuudesta, loisista ja erilaisista elämää haittaavista sairauksista. Kissapopulaatioon voi kuulua yli sata kissaa ja populaatiot voivat elää sekä luonnossa että ihmisten asunnoissa. Kissakriisin hoitaminen on käytännössä kokonaan ulkoistettu vapaaehtoistyöntekijöille. Kriisin ratkaisuksi on esitetty muun muassa kissojen leikkaamista ja pakollista tunnistusmerkintää, jotka ovat molemmat erittäin tärkeitä avaimia kissakriisin ratkaisemiseen. 

Kissakriisin voidaan kuitenkin myös väittää olevan vain heijastus suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta, jonka ytimessä on ihmisen vääristynyt suhde eläimiin. Perinteisesti eläimet on nähty resursseina, omaisuutena ja alisteisena ihmiseen nähden. Eläimen arvo on ollut riippuvainen siitä taloudellisesta tai muusta arvosta, jonka ihminen on eläimelle suonut. Eläimiä on käytetty ja käytetään ruokana, vaatteina, somisteina, koristeina, harrastusvälineinä ja viihteenä sen sijaan, että ne miellettäisiin tunteviksi olennoiksi, joilla on itseisarvoa. Kissakriisin ratkaisemiseen esitetyt keinot eivät näin ollen poista rakenteellista vääristymää, joka on sidottu syvälle yhteiskuntien historiaan, kulttuuriin ja talouteen. 

Lainsäädännöllinen muutostarve

Voimassa oleva eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamisen eläimelle. Lain kauniista kirjauksesta huolimatta eläimille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa laillisesti ja järjestelmällisesti. Voidaan väittää, ettei eläinsuojelulainsäädäntö kyseenalaista eläinten käyttöä ihmisten tarpeisiin, vaan luo sille puitteet. Valmisteilla on tällä hetkellä uusi eläinsuojelulaki, jonka on kuitenkin kuvattu olevan jo valmistuessaan riittämätön ja vanhentunut. Kriittisimmissä kannanotoissa on lisäksi esitetty, että niin kauan kuin ihmiset asetetaan lainsäädännössä muiden elävien olentojen yläpuolelle, eläinten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee jatkumaan. Voidaankin pohtia, josko eläinoikeusongelmien ratkaiseminen edellyttäisi systeemitason läpileikkaavaa muutosta perustuslain tasolla asti.

Perustuslaki on normihierarkiassa muita lakeja korkeammalla eikä tavallinen laki voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tästä syystä ihmisten perustuslailliset oikeudet, kuten uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ohittavat eläinten suojaksi säädetyt lait. Yksi vaihtoehto olisi nostaa eläinten oikeudet perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle. Tällöin eläinten oikeudet eivät olisi sivuutettavissa jokaisessa intressiristiriitatilanteessa vaan eläinten ja ihmisten oikeuksia tulisi punnita keskenään esimerkiksi suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden näkökulmista. Eläinten oikeuksia voitaisiin edelleen rajoittaa, mutta rajoitusten olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niin vähäisiä kuin mahdollista tavoiteltuun päämäärään nähden. Välttämättömyysperiaate puolestaan tarkoittaisi, ettei eläimen oikeutta elämään saisi rajoittaa, ellei se olisi välttämätöntä esimerkiksi ihmisen tai toisen eläimen suojelemiseksi. Kirjaus eläinten oikeuksista perustuslaissa voisi olla esimerkiksi: ”Eläimillä on oikeus elämään ja vastuu eläinten suojelusta kuuluu kaikille”. Tällainen kirjaus antaisi julkiselle vallalle perustuslaillisen toimintavelvoitteen kehittää lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa tavalla, joka turvaisi jokaiselle eläimelle mahdollisuuden elää. Yksityisen henkilön kohdalla kirjaus voisi merkitä aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä pidättäytymistä sellaisesta toiminnasta, jolla eläimille aiheutetaan haittaa. Tuomioistuimissa eläimiä voisi edustaa samalla tavalla kuin nykyäänkin edustetaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi edustaa itseään oikeudessa. 

Nyytti nauttimassa sijaiskodin rakentamasta catiosta, jossa se sai toteuttaa kissalle lajityypillistä käytöstä kiipeilyn, tarkkailun ja luonnon haistelun muodossa.

Kissa ei selviä luonnossa vaan se on ihmisen hoidosta riippuvainen eläin.  Jos kissoilla olisi perustuslaillisia oikeuksia, oikeuksien toteutuminen edellyttäisi aktiivisia eläinsuojelutoimia sekä kissojen omistajilta että julkiselta vallalta, eikä kissakriisin ratkaiseminen olisi ainoastaan vapaaehtoisten harteilla. Perustuslaillinen muutos vahvistaisi myös niitä eläinten oikeuksia, jotka on jo kirjattu eläinsuojelulakiin. Kissojen kannalta perustuslaillinen oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet voisivat tarkoittaa oikeutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, hoivaan, asianmukaiseen ravintoon ja juomaan sekä elinympäristöön ja lepoon. Oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen voisi tarkemmin ottaen tarkoittaa esimerkiksi, että kissoille tulisi taata mahdollisuus leikkiin, kiipeilyyn ja juoksemiseen sekä mahdollisuus viettää aikaa lajitoverin kanssa. Nämä ovat vain esimerkkejä. 

Ajattelutavan muutos

Voidaan myös pohtia, onko perustuslaillinen muutos välttämätöntä vai voitaisiinko ajattelu- ja toimintatapojen muutokset saavuttaa muilla keinoilla tai vain tavallisen lain tasolla. Toisaalta on perusteltua väittää, että lainsäädännön muutokset ohjaavat yleisesti ihmisten arvomaailmaa ja eläinten oikeuksien nostaminen perustuslain tasolle voisi edistää laajemminkin asenteiden muutosta. Yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaiseminen vaatii joka tapauksessa pohtimaan perusteluita sille, miksi eläinten käytön tai - kuten kissakriisi osoittaa - väheksymisen nähdään olevan hyväksyttävää. Samassa yhteydessä voisi esimerkiksi arvioida, missä määrin kaupallinen lemmikkieläinten myyntiä koskeva toiminta on kannatettavaa ja hyväksyttävää samalla kun Suomessa on valtavasti kodittomia kissoja ja muita eläimiä. 

Luna von Lojo rentoutumassa sijaiskodissa. Dewillä kissat päätyvät omiin koteihinsa adoption kautta ja kodit pyritään valitsemaan niin, että niissä arvostetaan kissaa perheenjäsenenä.

Mitä tulee yleisesti kissojen asemaan, yksi askel voisi olla vähitellen luopua siitä ajatuksesta, että eläimet ovat omaisuutta. Päinvastoin kissan tai muun eläinkumppanin hankintaan voitaisiin suhtautua adoption tavoin, mikä korostaisi vastuuta toisen tuntevan olennon elämästä. Tämäkin muutos edellyttäisi toki lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä laissa eläin on edelleen rinnastettavissa esineeseen. Joka tapauksessa voidaan väittää, että eläimen, kuten kissan, arvo ei ole riippuvainen siitä arvosta, jonka ihmiset ovat perinteisesti eläimelle antaneet. Eläimiin tulisikin suhtautua siten, ettei keskiössä ole eläimen itselle tuoma taloudellinen, viihteellinen tai muu hyöty vaan eläin olentona, jolla on oma, ainutlaatuinen ja arvokas kokemusmaailmansa. 

Venla Mathlein

Oikeustieteen opiskelija

Kannanotto Aluehallintoviraston julkaisuun 114/2021

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen 114/2021 “Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa”. Jo itse otsikko kertoo karua kieltä niistä asenteista, joita vastaan Dewikin on taistellut 20 vuotta. Puhutaan “hävittämisestä” sen sijaan, että voitaisiin puhua vaikkapa hoitamisesta.

On hyvä, että virallisella taholla on herätty kissakriisiin ja koetettu kehittää ratkaisuja. Ohjeessa on kuitenkin monia virheitä ja kissoille vahingollisia kohtia. Julkaisussa puhutaan virheellisesti villikissoista, vaikka Suomessa ei sellaisia ole. Villikissa (esim. Felis silvestris) on oma lajinsa, ja Suomesta löytyy villiintyneitä lemmikkikissoja (Felis catus), jotka ovat päässeet villiintymään ihmisten välinpitämättömyyden takia.

AVI:n julkaisu on myös hyvin ristiriitainen, sillä samassa ohjeistuksessa puhutaan sekä siitä, miten sairaita kissapopulaatiot ovat, että siitä, miten kissa menestyy luonnossa. Ilman ihmisen apua noin puolet luontoon syntyneistä kissoista (Felis catus) kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana.¹²³ Mikäli kissa (Felis catus) selviää pentuajasta, sen elinikäodote on silti alle kaksi vuotta, jos kissa elää täysin ilman ihmisen apua.⁴ Suomessa kissapopulaatioista löydetään jatkuvasti yli 2-vuotiaita kissoja (Felis catus), sillä usein populaatiokissoilla on ruokkija tai ruokkijoita, ja kissat saavat suojaa ulkorakennuksista.

Julkaisu ei huomioi sitä, miten valvomatta ulkoilevat kissat altistuvat suurilta osin samoille sairauksille ja riskeille kuin mitä populaatiokissat. Sen sijaan julkaisussa kehotetaan loukuttamaan populaatiokissoja kohtalaisen lyhyen ajan sisään, jotta valvomatta ulkoilevia kissoja ei jouduta pitämään liian kauaa "suljettuna sisätiloihin".

Leni, Dewiltä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Raha vai itseisarvo

“Kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.”

Aluehallintoviraston julkaisussa kissan arvo nähdään vain rahallisen mittarin kautta, eikä elämällä ole lainkaan itseisarvoa. Meidän näkökulmastamme tämä on täysin väärä lähestymistapa. Kissaa ei missään tapauksessa tule jättää hoitamatta vain siksi, että sen hoito maksaa tai siksi että edelleen osan mielestä 20€ on kissasta sopiva summa.

Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät hoida villiintyneiden kissojen hoitokuluja, päätösvaltaa siitä, kuinka arvokkaita kissat ovat ja kuinka paljon yksittäisiin kissoihin laitetaan rahaa tulee olla hoitokulut maksavalla taholla. Se taho on yleensä eläinsuojeluyhdistys, vaikka kissat otettaisiin vastaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. 

Ohjeistus selkeästi nimittäin puhuu myös siitä, että viranomaisten omat resurssit eivät riitä, vaan apuun kannattaa ottaa eläinsuojeluyhdistykset. Tämä on yksi julkaisun harvoista positiivisista asioista: yhteistyön lisäämiseen kannustaminen.

Fella la Mowers, populaatiokissa, joka on loukutettu 6-7 viikkoa sitten ja jota ei voi enää kutsua villiintyneeksi. Fella leikkii ihmisen kanssa ja syö ruokaa, vaikka ihmisen käsi olisi ruokakipon vieressä.

Kriteerit kissan hengelle ja kaikille muille kissoille sen ympärillä

Materiaalissa määritetään mm. millaisilla kriteereillä yksittäiset kissat voidaan "säästää" ja myös mistä syistä koko populaatio tulee lopettaa.

Julkaisun mukaan "yksittäisen kissan tulee olla käsiteltävissä ja riittävän terve". Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa käsiteltävissä ja riittävän terve. Täysin kesy sylikissakin voi olla mahdoton käsitellä esim. eläinlääkärissä, ja toisaalta eläinsuojeluyhdistyksillä on jakaa tuhansittain kertomuksia siitä, kuinka villiintyneestä kissasta kuoriutuu silitettävä kissa.

Arviolta jopa 70% kaikista kissoista, ei siis vain villiintyneistä populaatiokissoista, kärsii elämänsä aikana hammasongelmista. Koituuko siis kolmen hampaan poisto 4-vuotiaan populaatiokissan kohtaloksi, kun samaan aikaan 3-vuotias rotukissa omistaa enää puolet hampaistaan?

Populaatioiden kohdalla AVI suosittelee mm. lopettamaan kissapopulaation kaikki kissat, jos populaatiossa on tavattu FIV- tai FeLV-positiivinen kissa, sen sijaan, että ohjestettaisiin tahoja testauttamaan kissoja. Ilmeisesti AVI näkee rahan tuhlauksena sen, että kaikki yksilöt testattaisiin ja seulottaisiin.

Dewi ry testauttaa kaikki yhdistykselle tulevat kissat FIV:n ja FeLV:n varalta ja maksamme tästä 24-31€ per kissa. Dewillä ei ole todettu ainakaan 12 vuoteen yhtäkään FeLV-positiivista kissaa, FIV-positiivisia kissoja on ollu kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana, eivätkä ne ole tulleet edes samalta paikkakunnalta.

Me emme lopeta FIV- tai FeLV-positiivisia kissoja, koska sisäkissoina yksin tai kaverinaan toinen FIV/FeLV-positiivinen kissa, ne eivät levitä tautia eteenpäin. Ja kun kissa on hyvin hoidettu, FIV ei välttämättä lyhennä kissan elinikää ollenkaan. 

Lumo von Lojo ja Kaino, Dewiltä adoptoidut, entiset villiintyneet populaatiokissat. Lumo adoptoitiin ensin, ja myöhemmin hoitoon tullut sijaiskissa Kaino jäi myös pysyväksi perheenjäseneksi.

Kissan kokema stressi

Kun puhutaan villiintyneistä kissoista, monesti vedotaan myös niiden kokemaan stressiin ja siitä johtuvaan kärsimykseen. Olemme eri mieltä ohjeen kohdasta: "Pelokkaan ja käsittelyyn tottumattoman kissan tutkiminen, kuljettaminen ja hoito aiheuttaa sille turhaa ja pitkittynyttä kärsimystä."

Luonnollisesti kissan kuljettaminen ja tutkiminen eläinlääkärissä luo stressiä. Kyse on kuitenkin lyhytaikaisesta stressistä, josta kissa toipuu tunneissa. Myös täysin kesy kotikissa voi stressaantua näistä asioista suunnattomasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että tällainen kotikissa jäisi rokottamatta tai sitä ei vietäisi eläinlääkärin hoitoon, kun se sitä tarvitsee. 

Dewillä aina pitkäaikaisessa sairaanhoidossa arvioidaan tilanne myös stressin kannalta, mutta kokemus on opettanut, että esim. hammashoidot eivät lisää keskimäärin kissan kokemaa stressiä enempää pelokkailla kissoilla kuin kesymmillä lajitovereilla. Yleensä kissa ottaakin kesyyntymisessä harppauksia eteenpäin, kun se ei ole enää kivuissa esimerkiksi hammasongelmien takia.

Kun pelokas ja arka kissa sijoitetaan oikeanlaiseen ympäristöön, sen kokema stressi laukeaa yleensä alle vuorokaudessa kiinniotosta ja kissa alkaa toimittaa normaalisti perustoimia: syödä, käydä hiekkalaatikolla ja liikkua tilassa, kun se on yksin. Stressaantuneena kissa ei pysty syömään, joten se on hyvä mittari tähän.

Perushoito - ruuan antaminen ja vessan siivoaminen - eivät tällaisessa ympäristössä aiheuta “turhaa kärsimystä” kissalle. Lyhytaikaisella stressillä saavutetaan pitkäaikaista hyötyä, kun pelokkaan kissan kanssa toimitaan kissan ehdoilla, eikä aiheuteta sille esim. turhalla pakkokäsittelyllä lisästressiä. Kissa rentoutuu ja pystyy ensin viettämään aikaa, leikkimään ja nukkumaan samassa tilassa ihmisen kanssa ilman stressiä. Sen jälkeen, sitä mukaan kun luottamussuhde ihmiseen kasvaa, kissan pelokkuuden alta tulevat esiin muut luonteenpiirteet ja sen omat tarpeet liittyen mm. koskettamiseen. Monesti muutaman viikon vaihtelevalla stressillä saavutetaan vuosien rento arki.

Puikko la Letala, Dewilä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Vaikuttaako AVI:n ohje kissakriisiin?

AVI:n julkaisu heikentää kissojen tilannetta Suomessa ja osittain voi jopa lisätä viranomaisten kuormaa. Se vaikeuttaa juuri niiden eläinsuojeluyhdistysten työtä, jotka auttavat kiinteistöjen omistajia ratkaisemaan yhteistyöllä villiintyneen kissapopulaation ongelman muilla keinoilla kuin lopettamalla. Moni empii yhteydenottoa eläinsuojeluyhdistykseen, sillä pelkona on kissojen joukkohävitys, koska kissat eivät ole sillä hetkellä käsiteltäviä ja niillä saattaa olla jotain vaivaa.

AVI:n ohjeistus ei siis suinkaan ratkaise kissakriisiä, joka on syntynyt kissan vähäisestä arvostuksesta, vaan suurella todennäköisyydellä pahentaa sitä, kun populaatioista ei lopettamisuhan takia haluta enää ilmoittaa. 

Selkeä kissakriisiin ehkäisyyn vaikuttava asia on julkaisussa esitetty suositus, että  uudelleensijoitettavat kissat ovat tunnistusmerkittyjä sekä leikattuja. Tätähän kaikki Dewiltä eteenpäin lähtevät kissat ovat. Osittain tämän takia Dewillä kissanpentujen luovutusikä on 16 viikkoa, jotta myös pennut lähtevät uusiin koteihin leikattuina.

Dewi aikoo jatkossakin auttaa villiintyneitä kissoja ja käyttää niihin aikaa ja rahaa. Meille jokainen kissa on arvokas. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistykseltä on adoptoitu 370 kissaa, jotka AVI:n mielestä olisi pitänyt hävittää, koska ne ovat alunperin villiintyneitä (populaatio)kissoja. 

- Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus

Lähteet:

¹ https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2003.222.42

² https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12523478/

³ https://www.semanticscholar.org/paper/Evaluation-of-the-effect-of-a-long-term-and-program-Levy-Gale/cfcf78a325e92bd552d51383b8aefb7342235ae5

⁴ https://www.aspca.org/helping-people-pets/shelter-intake-and-surrender/closer-look-community-cats

https://en.wikipedia.org/wiki/Feral_cat

Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä

Kissan turvallinen ja onnellinen elämä on yksi kiivaista puheenaiheista tänä päivänä, jossa vastakkain aseteltuna on kärjistetysti kissan valvomatta ulkoilu sekä ”sisälle sulkeminen”. Näiden asioiden sisintä tarkastellessa, ei monikaan väite tai aate ole niin mustavalkoista kuin ajatellaan, eikä kissan hyvinvointia ja turvallisuutta osata ehkä ajatella kokonaisvaltaisesti, vaan jäädään helposti tuijottamaan vain yhtä osa-aluetta kissan hyvinvoinnista.

Valvomatta ulkoilu asettaa kissan monille ulkona oleville vaaroille, taudeille sekä riskille, että kissa aiheuttaa omalla toiminnallaan vahinkoa ympäristölle Suomen luontoon kuulumattomana eläinlajina tai naapureille vieraillessaan oman kotipihan ulkopuolella reviiriään laajentaakseen.

Miuku, sokea kissa, soittaa kelloa.

On aika uudistaa omaa ajatusmaailmaa siitä ”kivikauteen” jääneestä ajatuksesta, jolla esimerkiksi kissan valvomaton omatoimi ulkoilu on kissan hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeinen seikka pohjautuen vain ajatukseen, että näin on aina ollut, kuten silloin kun orjat tai lapsen kurittaminenkin oli hyväksyttävää ennen niidenkin päivittymistä jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Sekä murtaa vanhoja uskomuksia siitä, millainen kissa on eläimenä ja mitä se tarvitsee aktiiviseen, hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, uuteen tutkittuun tietoon perustuen, riskeeraamatta kissan terveyttä tai henkeä turhaan.

Luonnonmukaisten tarpeiden tuominen ja lisääminen kissalle sisälle, lisää hyvinvoinnin kautta sen elinvuosia sekä takaa, ettei kissan tarvitse altistua ulkona vaaniville riskitekijöille kuten liikenteelle, petoeläimillä, kissavihaajille tai taudeille, ja saamme pitää nämä pienet naukujat mahdollisimman pitkään perheenjäsenenämme ja näin myös näytämme niiden olevan yhtä arvostettuja eläviä olentoja kuin muutkin ympärillämme.

Kissalle on helppoa ja halpaa lähteä tarjoamaan kaikkea sen lajinomaisiin tarpeisiin pohjautuvaa aktivointia, virikkeitä sekä toimintaa.

Turvallinen ulkoilu riippuu yksilöstä. Kissa voi nauttia hyvin paljon valvotusta valjasulkoilusta tai hyvin rakennetusta ja sisustetusta ulkoiluhäkistä, mutta yhtä lailla se voi myös stressaantua ulkona olevista muuttuvista olosuhteista ja sen vuoksi nauttia rauhallisesta elämästä sisällä. Eroavaisuuksien vuoksi onkin hyvä tutustua kissan elekieleen sekä tapoihin ilmaista stressiä tai mieltymyksiä. Kissojen kommunikaatiotavan opettelun lisäksi ulkoilua on hyvä harjoitella ja totutella pikkuhiljaa pienin askelin kissan ehdoilla.

Valjasulkoilu on kissalle turvallista.

Kissalle aivojumppaa voi lähteä tarjoamaan erilaisin pelein, leikein tai temppukoulutuksella.
Voit opettaa kissalle temppujen muodossa erilaisia tärkeitä ja arkisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsienleikkuuta, harjausta tai vaikka kuljetuskoppaan menoa, mitkä helpottavat yhteiseloa myös jatkossa ja vähentävät kissan stressiä. Sekä mielen aktivoimiseksi voi kissalle opettaa ei niin tärkeitä, mutta hauskoja temppuja, kuten istuminen, tassun antaminen, maahan meno tai kieriminen.

Kissat ovat hajumaailman eläimiä ja saavatkin suurta mielihyvää erilaisesta nenätyöskentelystä tai vaikka hajuerottelusta ja nose workistä. 

Nose workin alkeet.

Nose work tai hajuerottelu tarjoavat kissalle monipuolista lajityypilliseen hajukäyttäytymiseen pohjautuvaa tekemistä, josta kissa saa paljon mielihyvä hormoneja. Hajutyöskentely rentouttaa kissaa, sekä nostattaa aran ja pelokkaan kissankin itsetuntoa.

Hajuerottelussa opetellaan kissan kanssa tunnistamaan ja erottelemaan erilaisia hajuja toisistaan ja Nose workissa näitä opeteltuja hajuja etsitään erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nose workissa pääset helpoiten alkuun yhdessä eläintenkouluttajan kanssa, sillä harrastuksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Pohjataidoksi hajuerotteluun voi kissan kanssa harjoittaa ruuan etsintää nenän avulla erilaisista peleistä, laatikosta tai asunnosta, näin kissan nenän käyttö vahvistuu. Kissojen Nose work -harrastuksen aloittamisesta on tulossa artikkelia Kissaliiton kissa-lehteen sekä Animal activen kotisivuille maaliskuun aikana.

Hajuerottelua.

Aktiivinen liikkuja tarvitsee paljon liikuntaa, hyppelyä ja saalistamista, joita voi yhdistää erilaisiin temppuihin, leikkeihin tai vaikka kissa-agilityyn.

Kissa-agility on laji, joka ei katso ikää, kokoa eikä rotua ja harrastus on helppo aloittaa jo siellä kotona, omatekoisten pahvi- tai kirjapino esteiden lisäksi voi esteinä kissalle käyttää esimerkiksi omia jalkoja, joiden yli hyppiä. Esteet on hyvä opetella ensin yksi kerrallaan, jonka jälkeen niistä voi muodostaa useamman esteen ratoja.

Virallisia agilityesteitä tärkeämpää harjoittelun aloitukseen on oikeanlainen motivaatio eli palkkio kissalle! Palkkiona voi toimia mikä vain, minkä kissa kokee oikeasti hyväksi palkaksi, esimerkiksi rapsutukset, ulkoilu, lelut, ruoka/herkut tai vaikka pelkästään yhdessä tekeminen, tarkkaile ja kokeile kissasi kanssa erilaisia palkkauskeinoja.

Virallisia kisaesteitä pääset kokeilemaan Suomen agilitykissojen järjestämissä kissa-agility kilpailuissa, sekä ainakin Pohjois-Suomessa Animal active järjestää kissa-agility-kursseja sekä kotikäyntejä ja heidän kauttaan on mahdollista tilata viralliset esteet ympäri Suomen.

Kissa-agilityn opettelusta ja aktivoinnista voi käydä lukemassa artikkelistani, joka on julkaistu Dali the adventure cat -sivustolla.

Neppis esteillä.

Tuo kissan luonnonmukainen ympäristö kotiin. Kotona raapimapuut ja kissan nukkumapaikat voi sijoittaa paikoille, mistä kissa pääsee tarkkailemaan ympäristöään tai vaikka ikkunasta tähystämään lentäviä lintuja, lehtiä ja perhosia. Erilaisia kiipeily mahdollisuuksia voi rakentaa kissoille myös omaan sisustusmakuun sopivaksi, sillä valmishyllyjä, riippumattoja sekä erilaisia koppeja löytyy tänä päivänä useammalta taholta. 

Oman reviirin ja kotialueen merkkaaminen on kissalle tärkeää hajumaailman eläimenä, jota se toteuttaa esimerkiksi raapimalla tassuissa löytyvien hajurauhasten avulla merkitsemällä ja näin kertomalla oman alueensa rajoista. Myös ulosteilla ja virtsalla kerrotaan toisille kissoille erilaisia viestejä, siksi useimmiten kissan vessan ulkopuolelta löytyvät viestit ovatkin ns. hälytysmerkkejä jostain epämiellyttävästä, muuttuneesta terveystilanteesta, muuttuneesta asiasta kodin sisällä tai uhkailukeino toisille kissoille. Tarpeiden tekoa väärään paikkaan ilmetessä, tulee aina ensin sulkea pois muuttunut terveystilanne eläinlääkärissä, kuten virtsatieongelmat ja muut sairaudet.

Kaikki kissan merkkailukeinot - kynsiminen, puskeminen sekä virtsaaminen - on kissan osa sosiaalista kommunikaatiota ja viestintää, siksi niihin kaikkiin täytyy myös tarjota mahdollisuus. Kissan tarpeiden tekopaikka tuleekin olla iso, missä on paljon peittämismateriaalia, sekä tarpeiden tekopaikkoja tulee olla useita perheen kissamäärästä riippuen, ja niitä tulisi sijoittaa eri paikkoihin asuntoon.

Itse tehty aktivointipeli.

Kissa on sisimmässään saalistaja, minkä vuoksi ruokailut olisi hyvä siirtää tavanomaisesta tylsästä ruokakupista, erilaisiin aktivointi- ja virikekuppeihin/peleihin, joita on helppo tehdä myös itse, vaikka pahvilaatikosta ja sanomalehdistä. Koko ajan saatavilla oleva ruoka nostaa helposti kissan painoa, mikä tuo mukanaan terveysongelmia, sekä aina saatavilla oleva ruoka voi saada kissan helpommin nirsoilemaan eli valikoimaan ruokaansa. 

Voit tarjota ruoan erilaisten temppujen ja leikkien päätteeksi, mukaillakseen kissan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä, sillä kissa saalistaa 5-30% hereillä olo ajastaan, aamu-sekä ilta hämärissä alle 30min kerrallaan. Kissa voi toteuttaa saalistuskäyttäytymistään eli saalistusketjua, saaliin etsiminen-tuijotus-vaaniminen-kiinni otto-tappaminen ja sen osa-alueita eri kerroilla, eikä aina tarvitse toteuttaa täydellistä ketjua.

Aktivointileluja.

Kissa voi siis yhdellä kertaa etsiä ja vaania, kun taas toisella kertaa saalistaa ja syödä. Kissat entisinä kuivanmaan eläiminä, ovat luonnostaan huonoja juomaan. Ne ovat tottuneet saamaan tarvitsemansa nesteen saalistamastaan ravinnosta, jonka vuoksi kissan tulisi saada mahdollisimman paljon nestepitoista ruokaa kuten raakalihaa ja lihapitoisia säilykkeitä raksujen sijaan. Vesiastioita on kuitenkin hyvä tarjota useampaan eri paikkaan asuntoa ja juokseva vesi voi innostaa kissaa juomaan enemmän.
Riittävä nesteen saaminen ehkäisee munuais- ja virtsatievaivoilta.

Toteuttamalla ja täydentämällä luonnonmukaisia kissalle lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, luomme kissallemme monipuolisen, turvallisen sekä pitkän hyvän elämän niiltä osin, joihin voimme vastuuntuntoisena lemmikinomistajana vaikuttaa ja edistämme sen terveyttä.
Rutiininomaisella aktivoimisella lisäämme kissan hyvinvointia useilta osa-alueilta ja vähennämme kuormittavia stressitekijöitä, mikä vähentää sekä auttaa ongelmatilanteita ja ongelmakäyttäytymistä ja tukee myös kissan hyvää terveyttä.

Aktivointikello.

Monet ongelmakäytökset voivatkin johtua myös kissan terveydellisistä asioista, kissan omistajan onkin hyvä tutustua kissaa hankkiessaan myös kissan hyvinvoinnin kannalta terveydellisiinkin seikkoihin ja kissaa tulisi käyttää säännöllisin väliajoin terveystarkastuksessa, sillä terveystilanne vaikuttaa niin koulutettavuuteen sekä aktivointiin, mutta isoimpana kissan käyttäytymiseen. Kissa on huono näyttämään, jos terveydessä on jokin pielessä, siksi kissalle tulee aina ensin tehdä lääkärin terveystarkastus ja terveydellisten asioiden ollessa kunnossa, voidaan aktivointi ja kouluttaminen aloittaa.

Aktivoinnin lisääminen ja lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on hyvin helppoa, eikä siihen tarvita kalliita tarvikkeita, jos osaa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

Tutustumiseen kissaa eläinlajina ja lemmikkinä, löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaista kirjallisuutta, nettiartikkeleita sekä sosiaalisesta mediasta erilaisia tieto ryhmiä, joista voi uutta tutkittua tietoa ja vinkkejä ammentaa. Lisäksi voi halutessaan ostaa erilaisia palveluja, esimerkiksi kissoihin erikoistuneilta ammattitaitoisilta eläintenkouluttajilta, jotka yhdessä kissanomistajan tai kissaa hankkivan kanssa rakentaa lajityypillisen ja turvallisen elinympäristön kodissa sisällä. Kouluttajat tarjoavat myös useammanlaisia, eri tasoisia kursseja vasta alkajista-jo edistyneimmille.

Pujottelutemppu.

Lue lisää aiheesta:

Suomen eläintenkouluttajat

Lista kissojen kouluttajista

Kymmenenvinkkiä aktivoida sisäkissaa

Kissan koulutus -Facebook-ryhmä

Kissan aktivointi -Facebook-ryhmä

- Jenni Yli-Tainio

Kirjoittaja on Animal Activen eläintenkouluttaja AT ja Suomen Agility Kissat ry:n rahastonhoitaja

Huli laineilla.