Feline hyperesthesia syndrome - kavereiden kesken FHS

Feline hyperesthesia syndrome on huonosti tunnettu kissojen oireyhtymä. Oireyhtymällä on englanniksi useita nimityksiä (esim. rolling skin syndrome, twitch-skin syndrome, psychomotor epilepsy) 

Feline hyperesthesia syndrome, eli kissojen hyperestesia on kuitenkin nimityksistä vakiintunein. Tässä postauksessa käytän oireyhtymästä lyhennettä FHS tai hyperestesia. Hyperestesia tarkoittaa havaitsemisen häiriötä, jossa alueen tuntoherkkyys on lisääntynyt epänormaaliksi. FHS:ssä tuntoherkkä alue rajoittuu usein selkään ja/tai hännän tyveen.

Oireyhtymän ilmenee kohtauksin, jonka yleisin oire on kissan väreilevä tai nykivä selkä. 

​FHS:n kohtauksen oireita voi olla mm. 

• Väreilevä selkä
• Hännän nykiminen
• Laajaeleinen hännän liikehdintä
• Ahdistuneisuus
• Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
• Hallusinaatiot
• Laajentuneet pupillit
• Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen/sinkoilu
• Mourunta
• Jalan rummuttaminen
• Hallitsematon virtsaaminen 

Video on katsottavissa vain Youtubessa ikärajan vuoksi, mutta siitä tulee selkeästi ilmi erilaiset oireet, esimerkiksi hännän pureminen. 

Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä
kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä tai sijaistoiminnosta. Oireyhtymä puhkeaa usein
aikuisiällä, ja sille laukaisevia tekijöitä voi olla esim. ihosairaudet, stressi ja kiputilat.

FHS:ää hoidetaan paneutumalla kohtauksien laukaisijaan. Kohtaukset saattavat esiintyä aina tietyn kaavan mukaan, jolloin kohtauksen laukaisija on helpommin huomattavissa. Toisinaan kohtauksien laukaisijan voi helposti yhdistää kohtausten alkamiseen ja kohtauksiin pystytään puuttumaan kotikonstein tekemällä arjessa muutoksia. Joskus apu voi löytyä viljattomasta ruoasta tai stressiä lievittävistä lisäravinteista, ja stressin aiheuttajaan puuttumalla. Stressiä voi aiheuttaa mm. virikkeetön ympäristö, muutokset ympäristössä tai arjessa, omistajan stressi, toinen kissa, lajitoverin puute, ympäristön äänet (työmaa, naapurit yms.), vähäinen aktivointi, rutiinien puute ja liiallinen yksinolo. 

Toisinaan kohtauksia tulee harvoin ja kissan elämänlaatu pysyy kohtauksista huolimatta hyvänä. Kun kohtauksia alkaa esiintymään usein tai kohtaukset ovat pitkäkestoisia tai kissa on kohtauksen aikana vaaraksi itselleen, hyperestesian kanssa tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, avuksi kannattaa ottaa kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Hyperestesian toteamiseen ei ole mitään täsmätutkimusta, vaan diagnoosi voidaan tehdä poissulkemalla vastaavanlaisia kohtauksia aiheuttavat: ihosairaudet, allergia, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä anaalirauhasvaivat. FHS:n kohtauksiin voidaan saada helpotusta epilepsialääkkeillä tai mielialalääkkeillä. Joskus oikean lääkityksen etsimiseen voi mennä aikaa.

Vaikka lääkehoidosta olisikin hyperestesian hoidossa apua, tulisi omistajan korjata ympäristöä ja arkea kissalle sopivammaksi. Tällöin kissoihin perehtyneestä eläintenkouluttajasta voi olla suuri apu. Kouluttajien ominta aluetta on lemmikin hyvinvoinnin parantaminen ja arjen stressitilanteiden ja elinympäristön kartoittaminen. Eläintenkouluttajalta voi saada apua mm. eläinten keskinäisiin ongelmiin, lajityypillisen ympäristön toteuttamiseen, monipuoliseen aktivointiin jne. 

Eläinlääkäreitä, joille FHS on tuttu:

Sari Rytkönen, Koirakissaklinikka, Turku

Johanna Lankila, Aulangon eläinlääkäritalo, Hämeenlinna

Heidi Tiihonen + muu henkilökunta, Catvet kissaklinikka, Helsinki

Iines Savolainen, Salla-Mari Järvinen ja Teija Immonen, Kissaklinikka Felina, Helsinki

Kissojen käyttäytymisongelmiin perehtyneitä ammattilaisia:

Animal Active, Jenni Yli-Tainio

Kissaneuvonta, Riikka Yli-Hulkko

Kissakoulu, Janina Rönnquist

Animal Academy, Salla-Mari Kostia

Animal Update, Verna Vilppula

Lähteet:

Koirakissaklinikka: Hyperestesiasyndrooma ja FOPS

Kissansilmin: Kissan hyperestesiasyndrooma 

Jenny & Lumo

Ohessa kertomus meidän omasta matkasta hyperestesian kanssa:

Kuinka ollakkaan, nelisen vuotta sitten päädyin adoptoimaan 4 kissan sijaiskotiporukasta aran mulkoilijan. Hetkeäkään en ole adoptointipäätöstäni katunut, arasta mulkoilijasta on kuoriutunut lempeä, upea herkkä tyttö. Sielunpuolikkaani. Hän tulee yli sadan kissan populaatiosta ja nimekseen hän sai Lumo von Lojo. 

Lumo on kissa joka kokee tunteet voimakkaasti. Tiedekielessä puhutaan korkeasta emotionaalisesta reaktiivisuudesta. Pääsääntöisesti voimakkaat tunteet näkyvät positiivisissa tunteissa kun Lumo lähes poksahtaa onnesta ja kiintymyksestä. Voimakkaat tunnekokemukset näkyy myös negatiivisissa tunteissa, kuten pelossa, stressissä, turhautuneisuudessa ja ahdistuksessa.

Aluksi kohtaukset alkoivat myöhemmin adoptoidun kissan, Kainon, rohkaistuessa ja omiessa Lumon ruoat, leikit ja hellyyshetket. Jo sijaiskotiaikana Lumo oli kissoista se, joka väisti tomerampia. Myöhemmin kohtauksia on aiheuttaneet naapurien ja rappukäytävän äänet, turhautuminen ja rutiineista poikkeamiset. Joskus myös innokas leikki on kääntynyt yhtäkkiä FHS:n kohtauksen puolelle. 

Videossa näkyy Lumon alkava kohtaus. Lumo on oppinut, että kohtauksen alkaessa sitä lähdetään purkamaan ''hänen huoneeseensa'', missä he treenaavat temppujen tekemistä. Tarkoituksena on harhauttaa Lumoa keksimällä jotain kivaa tekemistä.

Yleensä tiedän jo Lumon kehon jännittymisestä ja hermostuneesta kävelystä kohtauksen pian alkavan. Silloin yritän harhauttaa ja keksiä kivaa tekemistä, ettei kohtaus alkaisi ollenkaan. Kohtaus alkaa yleensä selän nykimisellä ja väreilyllä. Seuraavaksi Lumo alkaa nuolemaan selkäänsä pakonomaisesti ja häntä viuhtoo vimmatusti. Ihan kuin sillä olisi muurahaisia hännässä, selkää kohti kiiveten ja Lumo yrittää tiputtaa niitä pois selkää väristäen, pesemällä ja puremalla ja äkkinäisesti liikkuen. Sitten alkaa säntäily salaman lailla ympäriinsä, kuin se juoksisi henkensä edestä. Säntäilyn pysäyttää tasaisin väliajoin vain sietämättömäksi käynyt selän kutina, jota on pakko jäädä pesemään. Toisinaan Lumo pestessään paukuttaa takajalkaansa maahan ja sitten taas jatkaa silmät lautasina, ahdistuneena pakoon juoksemista. 

Ihan alkuun kohtauksia tuli harvemmin ja osasin yhdistää kohtaukset FHS:ään. Sattumalta olin kuullut oireyhtymästä Dewillä toimiessani troubleshooterina. Aluksi saimme kohtaukset kuriin stressiä lievittävällä lisäravinteella, lisäämällä kiipeilypaikkoja, rutiineilla ja kehittämällä  leikkitapoja ja paikkoja, joita Kaino ei voinut omia. Näihin kuului mm. saippuakuplien puhaltelu ja vesiväreillä maalaaminen. Kehitimme myös Lumolle oman soittolistan kappaleista, jotka saivat kisun rentoutumaan. Aloin soittamaan myös ukulelea, sillä Lumo piti sen kuuntelemisesta ja rentoutui. Pitkään ukulelen soittaminen riitti kohtausten keskeyttämiseen. 

Kuvassa Lumon takana esiintyy Kaino, joka on aivan mykistynyt saippuakuplien kauneudesta

Noin puolen vuoden kuluttua meidän kotijipot eivät olleet tarpeeksi ja kohtaukset puskivat läpi. Varasimme lääkäriajan Koirakissaklinikalle Sari Rytköselle, sillä tiesin hänen hoitaneen muita FHS-kissoja aiemmin. Poissulkevien tutkimusten jälkeen saimme virallisen hyperestesia diagnoosin, sekä lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääke fluoksetiiniin, jonka arvioi olevan meidän tapauksessa todennäköisesti toimivin. Usein kuulemma FHS:n kohdalla joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, mutta meillä tämä meni kerralla nappiin ja mielialalääke toimi todella hyvin. Aloitimme lääkkeen antamisen, kun Lumo oli nyppinyt vatsaan useita kaljuja laikkuja. Pelkäsin lääkkeen tekevän Lumosta zombien ja muuttavan luonnetta erilaiseksi. Lopulta tämä pelko osoittautui turhaksi, mielialalääkkeen kanssa Lumo oli alun väsyneen viikon jälkeen rohkeampi ja reippaampi kuin aikoihin. Kun stressitasot saatiin nollattua, purettiin lääke kahden kuukauden aikana pois. 

Lääkärin ohella turvauduimme viime kesänä Animal Activen eläintenkouluttaja Jenni Yli-Tainion apuun. Tällöin keskityimme arjen rutiineihin, sekä kissojen väleihin, sillä Lumo lopetti minun kanssa leikkimisen jo, kun Kaino tuli samaan huoneeseen. Jennin vinkeillä saatiin Lumolle lisää itseluottamusta ja Kaino oppi antamaan Lumolle tilaa. Muutaman kuukauden kuluttua leikittiin jo upeasti yhdessä porukassa ja Kaino meinasi useasti jäädä Lumo jyrän alle. 

Jenny käyttää tempputreeneissä apunaan naksutinta

Tempputreeneistä on tullut jokapäiväinen rutiini, se on myös aktiviteetti jota voidaan kissojen kanssa suorittaa kahdella naksuttimella samaan aikaan. Nykyään kun huomaan kohtauksen alkavan, kaivan naksuttimen esiin. Lumo pitää temppuilusta niin paljon, että unohtaa heti kaiken muun. Muutamassa kuukaudessa kissat ovat oppineet istumaan, antamaan tassua sekä yläfemman, pyörimään itsensä ympäri, seuraamaan kättä ja tulemaan luokse.

Yksi tasaisemman elämän avain on ollut kissojen pitkät mummulalomat vanhemmillani omakotitalossa. Haaveissa olisi löytää lähitulevaisuudessa meille sopiva omakotitalo kissojen kanssa, jotta saataisiin asunnon ulkopuoliset äänet minimoitua. Pian 2 vuotta hyperestesiakissan kanssa eläneenä, olen huomannut oman stressini vaikuttavan kohtauksiin myös. Ääniyliherkkänä mietinkin, onko naapurien äänet ikinä häirinneetkään Lumoa niin paljon mitä olen luullut, vai ovatko ne stressanneet minua ja Lumo on reagoinut minun stressiin. Koko viime vuosi oli itselleni stressaava usealla elämän alueella ja hermostoni oli lopulta jatkuvassa  ylivireystilassa. Nyt taaksepäin katsoen tuntuu, että Lumo sai kohtauksia eniten juuri silloin kun itse olin eniten kuormittunut. Oman stressin linkittyminen kohtauksiin selittäisi myös miksi kohtaukset ovat riistäytyneet niin nopeasti käsistä. Kun Lumo reagoi minun stressiin ja saa kohtauksen, stressaan taas kohtausta ja tarkkailen silmä kovana jokaista selän pesua, jolloin taas Lumo aistii minun stressin ja nopeasti ollaan ihan suossa. Itseni ylikierroksille menoa rauhoittamaan tein Excel-taulukon, jonka avulla olen pysynyt kärryillä kokonaisuudesta. Tällöin liiallinen yhden kohtauksen panikointi on helpottanut, kun on huomannut sen olevan pieni poikkeus arjessa.

Alussa ajattelin että hyperestesia on vaihe, jonka saamme nopeasti pienillä muutoksilla kuriin ja sitten se on hoidettu. Nyt on opittu, että hyperestesia tulee olemaan osa meidän arkea ja muistuttamaan itsestään kyllä, jos sen unohdamme. Toisaalta, meillä se asettaa hyvinvoinnille tietyn riman ja näyttää nopeasti, kun kissalla on huono olla. Joten lopulta se auttaa herkän kissan kanssa kommunikoimiseen, sillä Lumo osoittaa kyllä jos sillä ei ole arjessa hyvä. Tulevaisuudessa pyrin keskittymään omaan hyvinvointiini enemmän ja kiinnittää huomiota kuormituksesta palautumiseen. Jos kohtaukset alkavat taas lähteä käsistä, emme tällä kertaa epäröisi mielialalääkkeiden käyttöä ja olisimme lääkäriin yhteydessä niiden aloittamisesta.

Aion myös käyttää jatkossa hyvin matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajaa arjen apuna. Toiveissa on myös, että pääsisimme Lumon kanssa ulkoilemaan kissoille tarkoitetussa repussa. Tätä ennen meidän tulisi kuitenkin päästä valjaskammosta pikkuhiljaa eroon, jotta Lumon saisi valjaista kiinni repun hihnaan. Yhdessä ulkoilu turvallisesti todennäköisesti lisäisi molempien hyvinvointia ja pitäisi täten oireilua kurissa.

Lumo von Lojo

- Jenny, Lumo & Kaino

Tekstin kirjoittaja on vanha dewiläinen Jenny, joka toimi aikoinaan niin sijaiskotina kuin troubleshooterina. Jenny on kirjoittanut Dewin blogiin tekstin itsestään, Vammautunut sijaiskotina, jossa hän avaa hyvin omia kokemuksiaan sijaiskotina olemisesta.

Käyttäytyminen ja hyvinvointi – erottamaton parivaljakko

Käyttäytyminen on tiiviisti yhteydessä hyvinvointiin. Käyttäytymistä voidaankin käyttää hyvinvoinnin mittarina, mutta toisaalta kissan persoonallisuus voi myös itsessään vaikuttaa hyvinvointiin. Kissan käyttäytymisen ymmärtäminen on siis tärkeää hyvinvoinnin takaamiseksi.

Hyvinvoinnin aakkoset 

Hyvinvointi on yksilön itsensä henkilökohtainen kokemus omasta fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä toimintakyvystään. Hyvinvointi jaetaan usein eri osa-alueisiin, esimerkiksi fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Fyysinen hyvinvointi käsittää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden. Kissan fyysistä hyvinvointia voidaan pitää hyvänä, jos sen liikkuminen on kivutonta, se fyysisesti kykenee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan eikä sillä ole hoitamattomia sairauksia.

Toukokuun 2021 lopussa populaatiosta loukutettu Harmak kesyyntyi parissa kuukaudessa rennoksi, leikkiväksi kissaherraksi kissaseuran, ruoka-aktivoinnin ja leikittämisen ansiosta. (Harmak etsii kotia!)

Henkinen hyvinvointi voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: positiiviseen hyvinvointiin ja negatiiviseen pahoinvointiin. Henkinen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunnetiloja, esimerkiksi tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemusta. Henkinen pahoinvointi taas tarkoittaa negatiivisia tunnetiloja, kuten ahdistusta ja pelkoa. Kissan henkinen hyvinvointi on hyvällä tolalla, jos se kokee säännöllisesti positiivisia tunteita ja vain harvoin lyhytaikaisia negatiivisia tunteita.

Stressin vaikutukset näkyvät kaikkialla

Kissan säikähtäessä sen elimistössä käynnistyy akuutti stressireaktio, johon osallistuvat aivojen ja keskushermoston tiettyjen alueiden lisäksi myös lisämunuaiset. Akuutti stressireaktio on kaikille eläimille hyödyllinen ominaisuus, koska se käynnistää ”taistele tai pakene” -reaktion, joka mahdollistaa luonnossa esimerkiksi saalistajalta pakenemisen.

Pahoinvointi, niin fyysinen kuin henkinenkin, voi kuitenkin aiheuttaa kroonista stressiä, jossa akuutti stressireaktio jää päälle. Tällöin elimistö on jatkuvassa valmiustilassa ja stressin vaikutukset muuttuvat haitallisiksi. Esimerkiksi terveysongelmat voivat aiheuttaa kroonista stressiä, mutta toisaalta krooninen stressi itsessään heikentää terveyttä. Kroonisen stressin tiedetään muun muassa lisäävän sydänsairauksien riskiä, heikentävän immuunipuolustusta ja voivan jopa lyhentää elinikää. Kissoilla stressi ja stressiherkkyys oireilee usein idiopaattisena kystiittinä, virtsarakon tukalana kiputilana.

Micetto von Turnurrin ensimmäisinä päivinä sijaiskodeissa stressi oli selvästi nähtävissä kissan ulkoisesta olemuksesta. Huhtikuussa 2021 loukutettu Micetto on jo paljon rennompi, ja etsii nyt kotia.

Käyttäytyminen hyvinvoinnin mittarina

Kissan hyvinvointia ei voi mitata suoraan. Kissan fyysistä terveyttä on toki mahdollista tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, mutta sen omaa kokemusta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan ei pystytä mittaamaan. Sen sijaan koetun hyvinvoinnin mittarina käytetään kissan käyttäytymistä.

Kissan käyttäytyminen voi muuttua kivun tai sairauden myötä. Kivulias tai sairas kissa voi olla ärtyisä ja suhtautua vihaisesti muihin kissoihin ja kosketukseen tai vetäytyä normaalia enemmän omiin oloihinsa ja väistää kosketusta. Tällaiset käytösmuutokset ovat aina syy eläinlääkärivisiittiin, erityisesti jos kissa on jo seniori-ikäinen. On myös tärkeää opetella tuntemaan oman kissansa elekieli ja normaali käyttäytyminen, jotta havaitsisi nämä käytösmuutokset.

Kissan käytösongelmat voivat myös olla merkki kroonisesta stressistä. Esimerkiksi pakko-oireinen käyttäytyminen, kuten liiallinen turkin peseminen tai kankaan/villan imeminen ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin voivat johtua terveysongelmista, mutta myös stressistä. Jos terveydellistä syytä epänormaaliin käyttäytymiseen ei löydy, on syytä epäillä stressiä ja pyrkiä minimoimaan sen aiheuttajat. 

Stressiä voi pyrkiä vähentämään monin keinoin. Esimerkiksi ympäristön ennustettavuus vähentää stressiä, joten rutiinien vahvistaminen voi auttaa stressin lievittämisessä. Monikissatalouksissa kissojen huonot keskinäiset välit lisäävät stressiä, joten yhteenotot kannattaa pyrkiä estämään ja lisätä positiivisia kokemuksia esimerkiksi leikittämällä ja namittamalla kissoja lähekkäin. Kissan ja omistajan väliseen suhteeseen panostaminen voi myös vähentää kissan stressiä. Ympäristön virikkeellistäminen, kuten kiipeilymahdollisuuksien ja piilopaikkojen lisääminen, leikittäminen ja ruoan tarjoaminen aktivointikupeista tai älypeleistä voi myös laskea stressitasoja. 

Positiiviset käytösmuutokset voivat kertoa hyvinvoinnin parantumisesta. Kun populaatiosta loukutettu kissa rohkaistuu leikkimään, lähestymään ihmistä ja jopa pyytämään rapsutuksia, on se ympäristöön tottumisen lisäksi merkki siitä, että muutoksesta johtuva stressi on vähentynyt. 

Käyttäytymisen hyvinvointivaikutukset

Sen lisäksi että kissan käyttäytymistä voi käyttää hyvinvoinnin mittarina, myös käyttäytyminen, tai tarkemmin kissan persoonallisuus vaikuttaa hyvinvointiin. Persoonallisuus tarkoittaa niitä tapoja käyttäytyä, jotka ovat pysyviä ominaisuuksia läpi kissan elämän ja erottavat sen muista kissayksilöistä. 

Esimerkiksi pelokkuus aiheuttaa kroonista stressiä silloin, kun pelko on jatkuvaa ja voimakasta. Lyhytaikainen pelko, esimerkiksi silloin kun kissa vaihtaa kotia tai populaatiosta loukutettu arka mutta ihmisiin pian tottuva kissa tuodaan sijaiskotiin, ei todennäköisesti aiheuta stressin tuomia terveysongelmia, vaikka muutoksiin liittyisikin stressiä. Jos kissa taas on synnynnäisesti arka ja pelkää ”kaikkea”, voi pelokkuus johtaa terveysongelmiin.

Suurin osa kissoista nauttii toisten kissojen seurasta. Eläminen muiden kissojen kanssa parantaa tällaisten kissojen hyvinvointia lisäämällä positiivisia tunnetiloja. On epäilty, että sosiaaliset suhteet saman lajin edustajien kanssa lisäävät stressinsietokykyä ja parantavat hyvinvointia myös sitä kautta. Jotkin kissat kuitenkin pelkäävät muita kissoja tai suhtautuvat niihin vihamielisesti esimerkiksi vahvan reviiritietoisuuden takia. Vaikka sosiaaliset suhteet yleensä parantavat hyvinvointia, tällaisilla kissoilla hyvinvointi voi heikentyä ja stressi lisääntyä muiden kissojen kanssa eläessä.

Jo adoptoidut Tuutikki ja Lumikki. Kissat tulivat hyvin toimeen, kuten kuvasta näkyy, mutta niille etsittiin eri kodit, sillä Tuutikki tarvitsi riehakkaampaa leikkiseuraa ja Lumikki puolestaan rauhallisemman kissakaverin.

Samalla tavalla positiiviset kokemukset ihmisistä parantavat hyvinvointia, kun taas negatiiviset heikentävät sitä. Se, miten paljon kissa haluaa olla ihmisen kanssa ja miten vahvasti kissa suhtautuu positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin riippuvat kissan persoonallisuudesta. Omistaja voi vaikuttaa tarjoamiinsa kokemuksiin tulkitsemalla kissan elekieltä, esimerkiksi tarjoamalla rapsutuksia vain silloin, jos kissa niitä haluaa ja välttämällä negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi kissan rankaisemista.

Voimakkaimmin käyttäytymiseen vaikuttavat kissan perimä ja varhaiselämän kokemukset. Aikuisen kissan käyttäytyminen voi muuttua ja haluttuja käyttäytymistapoja voidaan vahvistaa, mutta todella arasta ja stressiherkästä aikuisesta kissasta ei voi leipoa rohkeaa. Kasvattajilla onkin suuri vastuu kasvattiensa hyvinvoinnista, sekä jalostusyksilöiden valinnassa että kissojen pentuajan kokemuksissa.

- Milla Salonen, tutkijatohtori Helsingin yliopistosta

Lue myös Kun kissa tulee -blogitekstistä vinkkejä mm. kissojen tutustuttamiseen ja Kissan aktivointi -blogitekstistä vinkkejä aktivointiin ja kissan elämänlaadun parantamiseen.

Tuutikki oli superaggressiivinen alkutaipaleellaan, mutta sittemmin hänestä tuli superhellyydenkipeä lemmikki.

Kannanotto Aluehallintoviraston julkaisuun 114/2021

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen 114/2021 “Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa”. Jo itse otsikko kertoo karua kieltä niistä asenteista, joita vastaan Dewikin on taistellut 20 vuotta. Puhutaan “hävittämisestä” sen sijaan, että voitaisiin puhua vaikkapa hoitamisesta.

On hyvä, että virallisella taholla on herätty kissakriisiin ja koetettu kehittää ratkaisuja. Ohjeessa on kuitenkin monia virheitä ja kissoille vahingollisia kohtia. Julkaisussa puhutaan virheellisesti villikissoista, vaikka Suomessa ei sellaisia ole. Villikissa (esim. Felis silvestris) on oma lajinsa, ja Suomesta löytyy villiintyneitä lemmikkikissoja (Felis catus), jotka ovat päässeet villiintymään ihmisten välinpitämättömyyden takia.

AVI:n julkaisu on myös hyvin ristiriitainen, sillä samassa ohjeistuksessa puhutaan sekä siitä, miten sairaita kissapopulaatiot ovat, että siitä, miten kissa menestyy luonnossa. Ilman ihmisen apua noin puolet luontoon syntyneistä kissoista (Felis catus) kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana.¹²³ Mikäli kissa (Felis catus) selviää pentuajasta, sen elinikäodote on silti alle kaksi vuotta, jos kissa elää täysin ilman ihmisen apua.⁴ Suomessa kissapopulaatioista löydetään jatkuvasti yli 2-vuotiaita kissoja (Felis catus), sillä usein populaatiokissoilla on ruokkija tai ruokkijoita, ja kissat saavat suojaa ulkorakennuksista.

Julkaisu ei huomioi sitä, miten valvomatta ulkoilevat kissat altistuvat suurilta osin samoille sairauksille ja riskeille kuin mitä populaatiokissat. Sen sijaan julkaisussa kehotetaan loukuttamaan populaatiokissoja kohtalaisen lyhyen ajan sisään, jotta valvomatta ulkoilevia kissoja ei jouduta pitämään liian kauaa "suljettuna sisätiloihin".

Leni, Dewiltä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Raha vai itseisarvo

“Kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.”

Aluehallintoviraston julkaisussa kissan arvo nähdään vain rahallisen mittarin kautta, eikä elämällä ole lainkaan itseisarvoa. Meidän näkökulmastamme tämä on täysin väärä lähestymistapa. Kissaa ei missään tapauksessa tule jättää hoitamatta vain siksi, että sen hoito maksaa tai siksi että edelleen osan mielestä 20€ on kissasta sopiva summa.

Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät hoida villiintyneiden kissojen hoitokuluja, päätösvaltaa siitä, kuinka arvokkaita kissat ovat ja kuinka paljon yksittäisiin kissoihin laitetaan rahaa tulee olla hoitokulut maksavalla taholla. Se taho on yleensä eläinsuojeluyhdistys, vaikka kissat otettaisiin vastaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. 

Ohjeistus selkeästi nimittäin puhuu myös siitä, että viranomaisten omat resurssit eivät riitä, vaan apuun kannattaa ottaa eläinsuojeluyhdistykset. Tämä on yksi julkaisun harvoista positiivisista asioista: yhteistyön lisäämiseen kannustaminen.

Fella la Mowers, populaatiokissa, joka on loukutettu 6-7 viikkoa sitten ja jota ei voi enää kutsua villiintyneeksi. Fella leikkii ihmisen kanssa ja syö ruokaa, vaikka ihmisen käsi olisi ruokakipon vieressä.

Kriteerit kissan hengelle ja kaikille muille kissoille sen ympärillä

Materiaalissa määritetään mm. millaisilla kriteereillä yksittäiset kissat voidaan "säästää" ja myös mistä syistä koko populaatio tulee lopettaa.

Julkaisun mukaan "yksittäisen kissan tulee olla käsiteltävissä ja riittävän terve". Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa käsiteltävissä ja riittävän terve. Täysin kesy sylikissakin voi olla mahdoton käsitellä esim. eläinlääkärissä, ja toisaalta eläinsuojeluyhdistyksillä on jakaa tuhansittain kertomuksia siitä, kuinka villiintyneestä kissasta kuoriutuu silitettävä kissa.

Arviolta jopa 70% kaikista kissoista, ei siis vain villiintyneistä populaatiokissoista, kärsii elämänsä aikana hammasongelmista. Koituuko siis kolmen hampaan poisto 4-vuotiaan populaatiokissan kohtaloksi, kun samaan aikaan 3-vuotias rotukissa omistaa enää puolet hampaistaan?

Populaatioiden kohdalla AVI suosittelee mm. lopettamaan kissapopulaation kaikki kissat, jos populaatiossa on tavattu FIV- tai FeLV-positiivinen kissa, sen sijaan, että ohjestettaisiin tahoja testauttamaan kissoja. Ilmeisesti AVI näkee rahan tuhlauksena sen, että kaikki yksilöt testattaisiin ja seulottaisiin.

Dewi ry testauttaa kaikki yhdistykselle tulevat kissat FIV:n ja FeLV:n varalta ja maksamme tästä 24-31€ per kissa. Dewillä ei ole todettu ainakaan 12 vuoteen yhtäkään FeLV-positiivista kissaa, FIV-positiivisia kissoja on ollu kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana, eivätkä ne ole tulleet edes samalta paikkakunnalta.

Me emme lopeta FIV- tai FeLV-positiivisia kissoja, koska sisäkissoina yksin tai kaverinaan toinen FIV/FeLV-positiivinen kissa, ne eivät levitä tautia eteenpäin. Ja kun kissa on hyvin hoidettu, FIV ei välttämättä lyhennä kissan elinikää ollenkaan. 

Lumo von Lojo ja Kaino, Dewiltä adoptoidut, entiset villiintyneet populaatiokissat. Lumo adoptoitiin ensin, ja myöhemmin hoitoon tullut sijaiskissa Kaino jäi myös pysyväksi perheenjäseneksi.

Kissan kokema stressi

Kun puhutaan villiintyneistä kissoista, monesti vedotaan myös niiden kokemaan stressiin ja siitä johtuvaan kärsimykseen. Olemme eri mieltä ohjeen kohdasta: "Pelokkaan ja käsittelyyn tottumattoman kissan tutkiminen, kuljettaminen ja hoito aiheuttaa sille turhaa ja pitkittynyttä kärsimystä."

Luonnollisesti kissan kuljettaminen ja tutkiminen eläinlääkärissä luo stressiä. Kyse on kuitenkin lyhytaikaisesta stressistä, josta kissa toipuu tunneissa. Myös täysin kesy kotikissa voi stressaantua näistä asioista suunnattomasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että tällainen kotikissa jäisi rokottamatta tai sitä ei vietäisi eläinlääkärin hoitoon, kun se sitä tarvitsee. 

Dewillä aina pitkäaikaisessa sairaanhoidossa arvioidaan tilanne myös stressin kannalta, mutta kokemus on opettanut, että esim. hammashoidot eivät lisää keskimäärin kissan kokemaa stressiä enempää pelokkailla kissoilla kuin kesymmillä lajitovereilla. Yleensä kissa ottaakin kesyyntymisessä harppauksia eteenpäin, kun se ei ole enää kivuissa esimerkiksi hammasongelmien takia.

Kun pelokas ja arka kissa sijoitetaan oikeanlaiseen ympäristöön, sen kokema stressi laukeaa yleensä alle vuorokaudessa kiinniotosta ja kissa alkaa toimittaa normaalisti perustoimia: syödä, käydä hiekkalaatikolla ja liikkua tilassa, kun se on yksin. Stressaantuneena kissa ei pysty syömään, joten se on hyvä mittari tähän.

Perushoito - ruuan antaminen ja vessan siivoaminen - eivät tällaisessa ympäristössä aiheuta “turhaa kärsimystä” kissalle. Lyhytaikaisella stressillä saavutetaan pitkäaikaista hyötyä, kun pelokkaan kissan kanssa toimitaan kissan ehdoilla, eikä aiheuteta sille esim. turhalla pakkokäsittelyllä lisästressiä. Kissa rentoutuu ja pystyy ensin viettämään aikaa, leikkimään ja nukkumaan samassa tilassa ihmisen kanssa ilman stressiä. Sen jälkeen, sitä mukaan kun luottamussuhde ihmiseen kasvaa, kissan pelokkuuden alta tulevat esiin muut luonteenpiirteet ja sen omat tarpeet liittyen mm. koskettamiseen. Monesti muutaman viikon vaihtelevalla stressillä saavutetaan vuosien rento arki.

Puikko la Letala, Dewilä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Vaikuttaako AVI:n ohje kissakriisiin?

AVI:n julkaisu heikentää kissojen tilannetta Suomessa ja osittain voi jopa lisätä viranomaisten kuormaa. Se vaikeuttaa juuri niiden eläinsuojeluyhdistysten työtä, jotka auttavat kiinteistöjen omistajia ratkaisemaan yhteistyöllä villiintyneen kissapopulaation ongelman muilla keinoilla kuin lopettamalla. Moni empii yhteydenottoa eläinsuojeluyhdistykseen, sillä pelkona on kissojen joukkohävitys, koska kissat eivät ole sillä hetkellä käsiteltäviä ja niillä saattaa olla jotain vaivaa.

AVI:n ohjeistus ei siis suinkaan ratkaise kissakriisiä, joka on syntynyt kissan vähäisestä arvostuksesta, vaan suurella todennäköisyydellä pahentaa sitä, kun populaatioista ei lopettamisuhan takia haluta enää ilmoittaa. 

Selkeä kissakriisiin ehkäisyyn vaikuttava asia on julkaisussa esitetty suositus, että  uudelleensijoitettavat kissat ovat tunnistusmerkittyjä sekä leikattuja. Tätähän kaikki Dewiltä eteenpäin lähtevät kissat ovat. Osittain tämän takia Dewillä kissanpentujen luovutusikä on 16 viikkoa, jotta myös pennut lähtevät uusiin koteihin leikattuina.

Dewi aikoo jatkossakin auttaa villiintyneitä kissoja ja käyttää niihin aikaa ja rahaa. Meille jokainen kissa on arvokas. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistykseltä on adoptoitu 370 kissaa, jotka AVI:n mielestä olisi pitänyt hävittää, koska ne ovat alunperin villiintyneitä (populaatio)kissoja. 

- Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus

Lähteet:

¹ https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2003.222.42

² https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12523478/

³ https://www.semanticscholar.org/paper/Evaluation-of-the-effect-of-a-long-term-and-program-Levy-Gale/cfcf78a325e92bd552d51383b8aefb7342235ae5

⁴ https://www.aspca.org/helping-people-pets/shelter-intake-and-surrender/closer-look-community-cats

https://en.wikipedia.org/wiki/Feral_cat

Kissa ei vittuile

Kissat eivät koskaan osoita mieltään. Kissojen käytökseen liittyvät ongelmat herkästi inhimillistetään, vaikka ne oikeasti liittyvät esimerkiksi kipuun, stressiin, pelkoon tai tylsistymiseen. Kissat eivät siis tietoisesti pyri ärsyttämään ihmistä. Niiden käytökselle ja ihmisen silmään typerälle toiminnalle on aina jokin syy, ja kissan omistajalla on vastuu selvittää se.

Kissa pissaa väärään paikkaan

Tämä on yleisin asia, jonka ihmiset kokevat kissan mielenosoittamisena. Ohipissailuun löytyy kuitenkin monia syitä. Kertaluontoisen ohipissan syynä voi olla säikähdys: esim. ukkonen, kova ääni rappukäytävässä tai oven paiskahdus. Voi myös olla, että kissa on säikähtänyt jotain ollessaan vessassa, ja se yhdistää negatiivisen kokemuksen vessaan, eikä voi siksi käyttää sitä. Tällöin kannattaa siirtää vessa toiseen paikkaan tai ottaa samalla kokonaan uusi vessa käyttöön.

Kissa on siisti eläin, joten väärään paikkaan pissaamisella kissa voi myös viestiä, että kissanvessa on liian likainen tai että viimeisestä hiekanvaihdosta on vierähtänyt liikaa aikaa. Joskus kissan ohipissailuun auttaa se, että lisää vessoja ja tarjoaa erilaisia vessoja käytettäväksi. Vessoja kannattaa olla yksi enemmän kuin kodissa on kissoja. Esimerkiksi siis kolmen kissan taloudessa olisi hyvä olla neljä vessaa. Joskus tilanteeseen auttaakin se, kun hiekkoja on erilaisia. On yleistä, että kissa käy pissaamassa tiettyyn vessaan ja kakkaamassa toiseen. Toisinaan kissa voi pissailla "yli laidan", jos vessassa ei ole kattoa, tai pissata katollisen vessan eteen. Tällöin kannattaa kokeilla erilaista vessaa.

Jos kissa ei ole leikattu, se voi merkitä reviiriään pissailulla. Kissa kannattaa aina leikata, sillä leikkaaminen vähentää kissan stressiä sekä sen elimistön kuormittuneisuutta. Kolleilla leikkuun myötä aggressiivisuus ja levottomuus vähenee ja kasvainriski pienenee. Naarailla kiima-ajat kuormittavat elimistöä hormonaalisesti kuin myös kissan kokeman stressin kautta. Jos kissalla ei ole tarkoitus teettää pentuja, ovat kiima-ajat sille käytännössä täysin turha stressin lähde. Naaraskissoilla etenkin varhainen leikkaaminen ehkäisee nisäkasvainten syntyä sekä kohtutulehduksen ja -syövän riskiä.

Kissa on saaliseläin, joten se piilottaa viimeiseen asti kipunsa. Kun kissa käyttäytyy poikkeuksellisesti, on aina syytä epäillä, että kissa tarvitsee eläinlääkäriä. Moni tulehdus ja sairaus voi oireilla kissalla siten, että kissa alkaa pissailla minne sattuu, ja pissat voivat olla esimerkiksi erityisen pieniä tai valtavan suuria. Myös harvakseltaan sattuvat hutipissat voivat kieliä sairaudesta tai kivusta. 

Stressi on yksi yleisimmistä syistä kissan ohipissailulle. Kissa on stressiherkkä eläin, ja se voi stressaantua esimerkiksi kiimasta, uudesta lajitoverista, muutosta tai kotona tapahtuvista muutoksista. Jotkut kissat stressaantuvat jopa siitä, jos huonekalun paikkaa vaihdetaan tai jos asuntoon tulee uusi huonekalu. Uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on selvä stressitekijä, ja siksi kissojen hidas tutustuttaminen on tärkeää. On myös mahdollista, että hyvin toimeen tulleet kissat lakkaavat tulemasta keskenään toimeen (esimerkiksi toinen kissa on käynyt jossain ja sen hajut ovat muuttuneet), ja kissa stressaantuu siitä. Jos kissakaveri kiusaa tai käyttäytyy esimerkiksi omien kipujensa takia aggressiivisesti toista kissaa kohtaan, saattaa toinen kissa alkaa oireilla ohipissailulla. Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa aiheuttaa kissalle idiopaattisen kystiitin. Kivuton.fi on tehnyt laajan listauksen siitä, miten idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan ja miten sitä hoidetaan.

Jos kissa puolestaan käy toistuvasti pissaamassa tiettyyn paikkaan, voi olla, että paikka/kohta/huonekalu on putsattu huonosti ja siihen on jäänyt hajuja, minkä takia kissa pitää esim. sohvaa vessanaan. Kun kissanvessa pestään, käytetään kloriittia. Mutta kun pestään kohta, johon ei haluta kissan pissaavaan uudelleen, käytetään etikkaa. Jos siis kissa pissaa esimerkiksi sänkyyn, kannattaa kaikki mahdollinen heittää pesuun ja laittaa huuhteluaineeksi reilusti etikkaa. Samalla kannattaa vielä suihkutella 50:50-vesi-etikka-liuoksella sänkyä. Jos on mahdollista, kannattaa kaikki, mihin pissa on osunut, uittaa vesi-etikka-liuoksessa.

Pissattuun kohtaan voi myös kaataa reilusti ruokasoodaa, sillä se imee ja neutralisoi hajuja. Kun ruokasooda on kuivunut, se voidaan vain imuroida pois. Huom! Ruokasooda saattaa muokata tekstiilin väriä.

Kissa raapii sohvaa, pudottelee tavaroita tai hyökkii ihmisten jalkoihin

Toisin sanoen kissalla on tylsää. Kissa on voinut myös oppia, että pudottamalla tavaroita se saa huomiota. Lisäksi kissalle raapiminen on lajityypillistä käytöstä. Kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttaakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa. Kissa tarvitsee aktivointia. Dewillessä on julkaistu aikaisemmin kattava blogiteksti siitä, miksi kissa tarvitsee aktivointia ja miten eri tavoin kissaa voikaan aktivoida.

Kissa metelöi öisin

Kissa on yöeläin, ja vanhallekin kissalle voi iskeä tarve juosta ympäri asuntoa pukitellen kuin poni ja huutaen kuin susi. Kissaa voi ohjata ihmisen kanssa samanlaiseen vuorokausirytmiin, kun kissalla on tiettyjä rutiineja päivänkulussa (esim. ruoka-ajat) ja kun kissaa aktivoidaan päiväsaikaan ja erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa. Toisinaan talon ainut kissa voi huutaa yksinäisyyttään öisin, kun ihmiset ovat nukkumassa eikä tällä ole lajitoveria seuranaan. Tätä ilmenee erityisesti silloin, jos kissa on tottunut lajitoverin seuraan tai kun kissanpentu muuttaa erilleen emostaan.

Naaraskissa voi metelöidä erityisesti öisin, jos sillä on kiima. Kolleilla puolestaan on ilman kastrointia käynnissä tavallaan jatkuva halu päästä lisääntymään, ja se voi haistaa pitkältäkin kiimaisen naaraan ja kutsua sitä luokseen. Kissan leikkauttaminen on tärkeää, sillä leikkaamattomuus aiheuttaa kissoille turhaa stressiä.

Jos kissa alkaa yhtäkkiä "huutaa" tai pitämään huutokonsertteja esimerkiksi juuri öisin, taustalla voi olla jokin syy, mikä tarvitsee eläinlääkärikäyntiä. 

Kissa käyttäytyy aggressiivisesti

Dewi ry:lle tulee vuosittain lemmikkikissoja, jotka ovat omistajien mielestä olleet aggressiivisia ja arvaamattomia. Aggressiivisuuden syy on tähän mennessä ollut aina joko stressi tai kivut. Kun kissa pääsee stressittömään ympäristöön, kissasta kuoriutuukin aivan erilainen persoona. Stressittömässä ympäristössä kissa saa omaa tilaa, sitä ei pakkokäsitellä (eli ei silitetä, halata tai nostella väkisin), sillä on tarpeeksi piilopaikkoja ja esimerkiksi sen vessa ja ruokakupit ovat rauhallisissa paikoissa. Toisinaan aggressiivisen käytöksen taustalla onkin esimerkiksi kipeä suu, virtsatietulehdus, tulehtunut haava tai allergian aiheuttamat iho-ongelmat.

Kannattaa lukea blogitekstimme Arka kissa ja kesyyntyminen.

Kissa piereskelee

Kissan ei kuulu pieriä. Siinä missä pierut ovat ihmisille normaalia ruuansulatuselimistön toimintaa, kissan pierut puolestaan kertovat ruuansulatusongelmista. Jos kissa piereskelee, kissan ruokavaliota tulee muuttaa (esimerkiksi viljattomaan ja sokerittomaan ruokaan) tai estää se, ettei kissa pääse syömään esimerkiksi koiran ruokaa tai ihmisten jämiä. Kissan suoliston hyvinvointia voidaan tukea maitohappobakteereilla ja inuliinia sisältävillä valmisteilla.

Kissa hinkkaa takamustaan/ulosteitaan mattoon

Kun kissa hinkkaa peräpäätään lattiaa vasten, suurella todennäköisyydellä kissalla on sisäloisia tai kissalla on jonkin muun syyn takia ripulia, mikä aiheuttaa kutinaa peräpäähän. Myös virtsatietulehdus aiheuttaa joillain kissoilla takamuksen hinkkaamista.

Jos madotuksesta on pitkä aika, kissa kannattaa madottaa Axilurilla kolme päivää ja kahden viikon kuluttua toiset kolme päivää. Muista pestä kissanvessat ja vaihtaa hiekat aina pari päivää Axilur-kuurin jälkeen.

Kissa oksentelee

Usein kissa oksentaa sohvalle, sängylle tai matolle siksi, että se saa alustasta paremman otteen, kun sen koko kroppa liikkuu kakoessa ja oksentaessa.

Kissat ovat siistejä eläimiä, minkä takia ne pesevät itseään suhteellisen usein. (Jos kuitenkin kissa pesee itseään jatkuvasti tai pesee jotain tiettyä kohtaa paljon, taustalla voi olla stressi tai sairaus.) Peseytymisen takia kissat nielevät omia karvojaan, minkä takia jotkut kissat oksentelevat karvapalloja/-pötkylöitä.

Karvapallo-oksennuksia voi vähentää monilla tavoin. Kissaa kannattaa harjata, jolloin irtokarvat eivät mene sen suolistoon. Kissalle voi myös antaa ohranruohoa natusteltavaksi ja lisäksi kissoille on olemassa monenlaisia "anti hairball"-ruokia, jotka ehkäisevät karvapallojen syntymistä.

Jos kissan ravinto ei ole laadukasta, sen turkki kärsii siitä, jolloin irtokarvaa tulee paljon enemmän. Tämän takia kissa peseytyessään nielee paljon karvoja, mikä puolestaan aiheuttaa karvapallo-oksennuksia.

Jos oksennukset eivät ole karvapitoisia, voi syynä oksentelulle olla sisäloiset, ahmiminen, epäsopiva ruoka, ummetus, vierasesine suolistossa tai jokin sairaus. Sisäloisista pääsee madotuskuureilla, ahmimista voi puolestaan hillitä kissan ruokailun aktivoimisella. Kannattaa huolehtia, että kissa syö vain kissoille tarkoitettua ruokaa ja että ruoka on oikeanlämpöistä. Jos raakaruoka on liian kylmää, kissan vatsa ei kestä sitä.

Kissa pakenee kättä tai ei halua olla sylissä

Kaikki kissat eivät ole silitettäviä sylikissoja, ja se on ok. Jos kissa on muuten rento, sitä ei tule pakkokäsitellä, vaan sille pitää antaa aikaa. Voi olla, että jossain kohtaa kissasta tulee siliteltävä, mutta voi olla, ettei kissa koskaan tule välittämään kosketuksesta. Usein ihmisillä on tapana hakea itselleen mielihyvää silittämällä kissaa ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä kissa haluaa.

Kissaa voi yrittää houkutella kiinnostumaan ihmisestä ja kosketuksesta herkkujen tai leikin avulla. Yksi kissanomistajan tehtävistä on kuitenkin oppia tulkitsemaan kissaa: milloin kissa haluaa tulla kosketuksi ja milloin ei. Vaikka kissa makoilisi lattialla vatsa pystyssä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se haluaisi saada maharapsutuksia.

Kissa nirsoilee

Kissoilla on makumieltymyksiä samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Toiset pitävät kanasta, toiset kalasta. Toiset pitävät pateista, toiset lihanpaloista kastikkeessa, toiset eniten kuivaruuasta. Uuteen ruokaan totuttelu onnistuu yleensä parhaiten siten, että aluksi vanhaan ruokaan sekoitellaan nokare uutta ruokaa sekaan, ja vähitellen päivien kuluessa kasvattaa uuden ruuan määrää lautasella.

Kissan nirsoiluun auttaa säännölliset ruoka-ajat, eli kissalle ei pidä esimerkiksi pitää ympäri vuorokauden “raksubuffettia”. Nirsoiluun auttaa myös ruuan tarjoaminen aktivoimalla (ks. aikaisemmin mainittu blogiteksti Kissan aktivoinnista), ja kissan aktivointi leikittämällä ennen ruokailua. Näin kissa pääsee “saalistamaan” ja saa palkkioksi ruuan eli saaliin.

Kissan tunne-elämä

Mikä on mielenosoittamista ja mikä tunteiden ilmaisua? Kissat eivät osoita mieltään: ne eivät kosta eivätkä pyri ojentamaan ihmistä. Kissoilla on kuitenkin tunne-elämä. Ne tuntevat iloa, innostusta ja kiintymystä. Ne myös suuttuvat, pettyvät ja pelkäävät. Esimerkiksi jos kissa on hiipinyt syömään jotain, mitä se ei saisi syödä, ja siirrät kissaa, kissa saattaa ilmaista tunnetilaansa sähinällä. Mutta kissa ei kuitenkaan tilanteen jälkeen osoita mieltään esimerkiksi pissaamalla seinään tai tönäisemällä kahvikupin pöydältä. Sähinä on reaktio, mielenosoitus on valinta.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja (sijaiskotitiimimme suurella avustuksella)

Kun kissa tulee

Kissa on stressiherkkä ja reviiritietoinen eläin, ja kaikenlaiset muutokset voivat olla kissalle stressitekijöitä. Kissan stressi voi oireilla, vaikka muutokset olisivatkin positiivisia. Esimerkiksi kissa voi stressioireilla, kun asuntoon muuttaa pysyvästi uusi ihminen, vaikka henkilö olisikin jo valmiiksi kissalle läheinen ihminen, jonka seurasta kissa pitää. Kissa voi myös stressaantua siitä, jos ruoka vaihtuu, vesikippo siirtyy, vessojen hiekka tai paikka muuttuu jne. Siksi muutto tai uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on aina mahdollinen stressitekijä.

Tässä ohjeessa kerrotaan, miten tulee toimia, kun kissa tulee uuteen ympäristöön: sijaiskotiin, loppuelämän kotiin tai vaikka vain lyhyeksi ajaksi hoitoon.

Oma tila ja tarvikkeet

Kissalle tulee aina järjestää oma pienempi tila alkuun. Kissa on myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä ja reviirillä tapahtuu. Tämä on helpompaa silloin, kun kissan reviiri on pienempi ⎯ varsinkin täysin uudessa ympäristössä. On myös helpompaa rauhoittaa tila kissalle, kun kyseessä on vain yksi huone. Sijaiskotiin tullessa kissa eristetään aina yhteen huoneeseen, esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai makuuhuoneeseen.

Eristystila on pätevä, kun sinne mahtuu kissalle vessa, ruokakupit ja vähintään yksi sopiva piilo, mieluiten useampi. Piilopaikaksi käy esimerkiksi sängyn, sohvan tai kiukaan alunen, pesukoneen tai sohvan taus. Kantokoppaan liittyy yleensä negatiivisia muistijälkiä, minkä takia se harvemmin kelpaa piilopaikaksi ⎯ ainakaan alkuun. Eristystilasta kannattaa poistaa irtotavarat tasoilta. Jos kissa on jo tottunut asumaan ihmisten kanssa, sille voi jättää radion päälle. Jos kissa tulee suoraan esim. populaatiopaikalta sisätiloihin, radion voi laittaa soimaan hiljaisella muutaman päivän jälkeen: näin kissa myös tottuu ihmisten ääniin ja ehkä myös eräänlaiseen vuorokausirytmiin.

Kylpyhuone on yleensä paras vaihtoehto eristämiselle, sillä se on helpointa siivota. Kissan stressi saattaa oireilla ohipissailuna tai ripulina. Riippuu tilanteesta, kuinka pitkään kissa tarvitsee omaa tilaa. Jos kyseessä on arka/ujo yksilö tai sijaiskotiin ensimmäistä kertaa tuleva kissa, se voi olla jopa viikkoja eristystilassa. Mutta uuteen kotiin muuttavalle kissalle tai hoitoon tulevalle reippaalle kaverille yön ylikin rentoutuminen voi riittää. Eristysaika riippuu myös siitä, onko taloudessa muita kissoja. Jos kotona on muita kissoja, kissoja kannattaa tutustuttaa hiljalleen toisiinsa (perusteluita ja vinkkejä tähän alempana). Hoitokissan kanssa eristystä ja tutustuttamista voidaan aloittaa vasta sitten, kun hoitokissan ensimmäisestä rokotuksesta on kulunut viikko.

Sijaiskodin pienessä eristystilassa on hyödynnetty suihkuverhoa.

Kissa saapuu

Kun kissa tulee, tilan tulee olla jo valmiina, jolloin kissan kantokopan voi vain viedä tilaan, sulkea oven perässään ja avata kantokopan oven. Tässä kohtaa ei kannata jäädä samaan tilaan, vaan antaa kissalle aikaa ja poistua itse varoen huoneesta. Jos kissa on arka, stressaantunut tai peloissaan, ensimmäisinä päivinä kannattaa välttää samassa tilassa käymistä. Kun tilassa käy (viemässä ruokaa, putsaamassa vessaa tai asioimassa itse vessassa, jos tilana on kylpyhuone), tulee ignoorata kissan olemassaolo. Voit kuitenkin puhua ääneen rauhallisella äänensävyllä ja esimerkiksi selostaa tekemisiä kohdistamatta puhettasi kissalle. Jos kissa on luottavainen ja ihmisrakas, ja tulee hakemaan huomiota, silityksiä voi antaa ja tilassa kannattaa viettää enemmän aikaa. Mutta jos kissa pysyy piilossa tai katselee piilostaan silmät suurina, kissaa ei pidä lähestyä.

Syöminen

Kissa ei syö, kun se on stressaantunut, ja useamman päivän paasto ehtii aiheuttaa kissalle sisäelinvaurioita. Siksi stressitasot pitää saada mahdollisimman nopeasti alas. Stressitasot yleensä laskevat, kun kissa saa olla rauhassa ja toipua koettelemuksestaan.

Laita aina alkuun kissalle ruokabuffet ja sijoita ruokakupit suojaisiin paikkoihin. Lähelle piiloa, allaskaapin alle, sängyn alle… Jonnekin niin, että kissa voi syödä piilossa eikä sen tarvitse kerätä rohkeutta tullakseen avaralle paikalle syömään. Jos on tietoa, mitä kissa on aikaisemmin mielellään syönyt, kannattaa hyötykäyttää sitä. On ehdottoman tärkeää saada kissa syömään parin vuorokauden sisällä. Ja on yhtä lailla tärkeää, että tavaraa tulee uloskin. Jos kissa paastoaa täysin, on syytä pakkoruokkia kissaa tai viedä se eläinlääkäriin.

Esimerkki eristystilasta.

Madottaminen

Kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin, sen ensimmäinen madotuskuuri aloitetaan, kun kissa syö kunnolla. Viiden päivän Axilur-kuuri aloitetaan, kun tiedetään, että kissa syö varmasti eli toisin sanoen matolääke menee varmasti alas. Kahden viikon kuluttua ensimmäisestä madotuksesta annetaan kolmen päivän Axilur-kuuri ja kahden viikon kuluttua siitä uusitaan vielä kolmannen kerran kolmen päivän Axilur-kuuri.

-> Eli siis 5pv Axilur, 2vko:n tauko, 3pv Axilur, 2vko:n tauko, 3pv Axilur

Jokaisen Axilur-kuurin jälkeen pestään kissanvessa (tai -vessat) kloriitilla ja vaihdetaan hiekat. Älä käytä kloriitin kanssa kuumaa vettä.

Muutoin nykytietämyksen mukaan kissaa kannattaa madottaa vain, kun sillä on tiettävästi sisäloisia, ja ennen kuin kissa on menossa rokotettavaksi, sillä sisäloistartunta heikentää rokotteen vaikutusta.

Eristystarve

Mikäli asunnossa on muita eläimiä, täyseristys on pidettävä siihen asti, että kaikilla on rokotukset voimassa. Viikko rokotuksen jälkeen rokote on pätevä. Mikäli asunnossa ei ole muita eläimiä, eristystä voi alkaa purkamaan, kun kissa syö, pissaa ja kakkaa normaalisti. Eristystilaa ei kuitenkaan kannata lähteä muuttamaan, vaan eristyksen purkamisella tarkoitetaan kissan reviirin laajentamista vähitellen. Jos asunnossa ei ole muita eläimiä, oven voi vain laittaa raolleen.  Jos kissa vaikuttaa stressaantuvan avoimesta ovesta, eikä osoita kiinnostusta muualle asuntoon, ovea kannattaa pitää auki vain öisin tai vain tunnin verran päivässä. Vaikka ovi olisi auki, ja kissa kävisi muualla asunnossa, kannattaa silti pitää edelleen eristystila kissan ns. turvatilana.

Aralle emolle ja tämän pennuille valmisteltu oma huone.

Kissojen tutustuttaminen

Jos asunnossa on muita kissoja, kissat tulee tutustuttaa. Kissat ovat reviiritietoisia ja stressiherkkiä eläimiä, joten mieluummin kissat tutustutetaan liian hitaasti, kuin liian nopeasti. Jos tutustuttaminen etenee liian vauhdilla, on vaarana, että:

• Kissat eivät ystävysty koskaan tai oppivat korkeintaan sietämään toisiaan.

• Kissalla tai kissoilla ilmenee stressioireilua: esimerkiksi syömättömyyttä, karvanlähtöä/kaljuuntumista, ripulia tai ohipissailua. Stressi voi aiheuttaa kissalle muun muassa idiopaattisen kystiitin.

• Kissa tai kissat alkavat käyttäytyä aggressiivisesti. Ja mahdollisesti kissa, joka joutuu aggressiivisen käytöksen kohteeksi, alkaa stressioireilla.

• Kissan tai kaikkien kissojen persoonat muuttuvat stressaamisen takia.

• Uusimmalle tulokkaalle pitää etsiä uusi paikka, koska kissoja ei voida pitää edes saman katon alla.

Kissojen tutustuttamisessa pitää tarkkailla kaikkien kissojen reaktioita, ja edetä pelokkaimman yksilön tahtiin. Tutustuttaminen aloitetaan vasta sitten, kun kaikki taloudessa asuvat kissat syövät, pissaavat ja kakkaavat normaalisti, eivätkä osoita merkkejä stressaamisesta. Jos missään vaiheessa tutustuttamista kissoilla alkaa ilmetä stressiä, murinaa tai pelokasta ulinaa, pitää tutustuttamisessa ottaa takapakkia. 

Kissat saavat sähistä toisilleen, se on niiden keino sanoa toisilleen esim. “ei” tai “älä tule lähemmäs”. Sähinän kohdalla kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten reagoi se kissa, jolle sähistään. Jos toinen kissa ei ymmärrä antaa sähisevälle kissalle tilaa, vaan sähisee takaisin, murisee, yrittää lähestyä hyvässä tai pahassa, on syytä ottaa takapakkia tutustumisessa.

Kun tutustuttaminen aloitetaan, voidaan edetä esimerkiksi seuraavanlaisesti:

• Ruokatarjoilua sijoitellaan molemmin puolin ovea lähemmäksi ovea. Vaikka kissat eivät näe toisiaan, ne aistivat ja kuulevat, kun lähellä, oven toisella puolella, on kissa. Kissojen ruokakuppeja voi alkaa siirtää lähemmäksi ovea, tai sitten oven molemmin puolin voi tiputella kuivaruokaa tai herkkuja. Jos kissat suostuvat syömään oven vieressä, se on jo hyvä merkki. Kun kissa aistii toisen lajitoverin saadessaan ruokaa tai herkkuja, se oppii yhdistämään toisen kissan positiiviseen kokemukseen, jonka se saa ruuasta.

• Hajujen vaihtoa oven molemmin puolin. Kissoille voi antaa esimerkiksi toistensa leluja ja makuualustoja tutkittavaksi ja haisteltavaksi. Anna kissojen tutustua uusiin hajuihin rauhassa, päivien saatossa. Esimerkiksi yhden illan ajaksi voi vaihtaa kissojen vessoja keskenään.

• Ensimmäiset näköhavainnot ovat turvallisia, jos kukaan kissa ei ole tähän mennessä vaikuttanut stressaantuneelta tai pitänyt pelokasta tai vihamielistä ääntä.

• Jos saatavilla on verkko- tai lasiovi, se on oiva, turvallinen tapa kissojen näköyhteyden luomiseen.

• Jos käytössä on vain normaali ovi, raota ovea hetkeksi niin, ettei ovesta pääse kulkemaan. Muista, että kissa on nestettä, ja se voi helposti livahtaa pieneltäkin tuntuvasta raosta. Pidennä oven raottamisaikaa vähitellen ja anna välissä aina aikaa sulattelulle. Muista, että vaikka oven toisella puolella olisi kissaystävällinen yksilö, joka haluaisi jo päästä leikkimään, oven toisella puolella oleva kissa ei välttämättä ymmärrä tätä, vaan pelkää toisen lähestymisyrityksiä. Pysy itse sillä puolen ovea, jossa on kissa, joka on enemmän tottunut sinuun. Jos molemmin puolin ovea kissat vaikuttavat olevan epäluuloisia läsnäolostasi, aseta ovelle painava tuki niin, että ovi jää vain 1-2cm auki, ja etteivät kissat saa avattua sitä enempää.

• Jos jommalla kummalla puolella ovea kissat ovat kissarakkaita, kujertelevia, kesyjä ja täysin käsiteltävissä, eivätkä ne kaihda kantokoppaa/kuljetushäkkiä, laita kissat koppaan/häkkiin ja avaa ovea enemmän. Näin arempi kissa uskaltaa tulla toisen reviirille enemmän tutkimaan paikkoja, eikä toisen kissan yli-innokkuus pääse ahdistamaan sitä. Jos onnistuu, kissojen tilat voi myös vaihtaa: uusi kissa pääsee muualle asuntoon, muut kissat pääsevät tutkimaan eristystilan hajuja.

• Leikitä kissoja niin, että niillä on näköyhteys toisiinsa. Eli leiki toisen kanssa niin, että toinen näkee leikkimisen.

• Vaikka arki näyttäisi sujuvan hyvin, eristä kuitenkin kissat vielä jonkin aikaa toisistaan yöksi ja aina, kun kukaan ihminen ei ole kotona. Näin kissojen käyttäytymistä on helpompi tarkkailla, ja tilanne on helpommin pelastettavissa, jos joku kissoista alkaa stressaantua tai jos kissoille tulee konflikti.

- Linda, Dewin tiedottaja