Leikkisästi tappelevat kissat

Miten erottaa toisistaan kissojen leikkitappelut ja oikeat tappelut? Joskus kissojen keskinäinen leikki näyttää hyvinkin hurjalta ihmisen silmin katsottuna. Mistä sitä sitten voi tietää, onko kyseessä vieläkin leikki vai tappelevatko kissat tosissaan? Pitäisikö ihmisen mennä väliin vai antaa kissojen selvittää välinsä keskenään?

Leikkiessä kissoista toinen saattaa yhtäkkiä tassutella pois tilanteesta, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kissa olisi saanut leikistä tarpeekseen, tai että leikki olisi mennyt liian rajuksi sen mielestä. Kissa saattaa olla lähtevinään pois, mutta käykin yhtäkkiä taas toisen kimppuun: tämä on edelleen leikkiä, koska näin kissaeläimet saalistavat luonnossa. Kissat siis ikään kuin leikkivät, ettei niitä kiinnosta juokseeko toinen karkuun vai ei. Sitten kissa hyökkää jälleen kaverinsa kimppuun. Tämä on luonnollista käytöstä kissoille, sillä niin ne tekisivät saaliillekin.

Saariston Untamo leikkii sijaiskodin oman kissan Frodon kanssa.

Erityisesti pennut tappelevat harjaannuttaakseen saalistustaitojaan. Pennut leikkivät ja tekevät asioita ihan vain uteliaisuudesta, jotta ne näkisivät, mitä tapahtuu vaikkapa silloin kun puree toista. Sitten pentujen pitää tietysti kokeilla, mitä tapahtuu, jos puree vähän kovempaa. Pennut siis opettelevat ja kokeilevat voimiaan ja taitojaan. Jos kissat leikkivät toistensa kanssa paljonkin rajun oloisesti, niin kannattaa antaa niille leikin lomaan jokin interaktiivinen lelu. Näin voidaan välttyä siltä, etteivät kissat leikkiessään satuta toisiaan vahingossa tai hajota tavaroita ympärillään. Leikin tunnistaa myös siitä, että toinen kissoista voi jäädä selälleen makaamaan tai muuhun rentoon asentoon odotellessaan, että toinen palaisi leikkimään. Jos kissa olisi oikeasti peloissaan, se ei jäisi selälleen makoilemaan.

Kissojen leikkien tai tappeluiden suhteen on syytä seurata myös sitä, miten kissat käyttäytyvät akuutin tilanteen päätyttyä. Jos kissat piiloutuvat toisiltaan, vetäytyvät eri nurkkiin tai sattuu oikeasti niin pahasti, että tulee verta, voi kyseessä olla oikea ristiriita kissojen välillä. Tällöin kissat on syytä erottaa toisistaan. Jos tutustutetaan aikuisia kissoja, on syytä ottaa isoja askeleita taaksepäin. Kissojen tutustuttamisesta voi lukea lisää täältä.

Paettuaan kodin toista kissaa Killeä Grannen Happy kietoo häntänsä ympärilleen, mikä viestii pelosta.

Todellisen tappelun, esimerkiksi sellaisten kissojen kesken, jotka eivät tule toimeen keskenään, huomaa kyllä. Jos kissa todella tuntee tarvetta antaa köniin toiselle kissalle, niin jälki voi olla melko pahaa, jopa veristä. Kissat ovat kuitenkin saalistajia, petoeläimiä, jotka tietävät, miten saalista satutetaan.

Jotta kissojen keskinäisistä väleistä saa hyvän käsityksen, on syytä tarkkailla kissoja niiden omassa ympäristössä, esimerkiksi leikin lomassa. Kuitenkin kannattaa tarkkailla lisäksi myös sitä, miten kissat käyttäytyvät ilman toisiaan, vaikkapa silloin kun toinen on toisessa huoneessa ja mitä tapahtuu sitten, kun toinen tulee paikalle.

Saariston Oili pelokkaana.

Tarkkaillessa sitä, miten kissat käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja miten ne käyttäytyvät toistensa kanssa, on lisäksi tarkkailtava kissan elekieltä. Kissat kuitenkin ilmentävät tunteitaan erilaisilla eleillä ja ilmeillä, jotka kissanomistajan on hyvä osata tunnistaa, koska siten on helpompi analysoida, minkälaisesta tappelutilanteesta kissojen välillä on kyse. Jos tappelu ei ole leikkiä, kissa voi olla pelokas tai aggressiivinen. Pelokkaan kissan tunnistaa pyöreistä silmistä ja aivan littanoiksi sivuille kääntyneistä korvista. Tällöin kissa myös kietoo häntänsä ympärilleen tai jättää tassujensa väliin. Ylipäätään on hyvä muistaa huomioida myös kissan hännän liikkeet. Kissan hännän heiluminen laajassa kaaressa ilmaisee epävarmuutta tai levottomuutta, mutta toisinaan kissat viuhtovat häntäänsä myös saalistaessaan.

Kissa ilmaisee aggressiota seisomalla neljällä tassulla karvat pystyssä ja selkä köyryssä, jolloin hännän karvat pörhistyvät niin, että häntä näyttää paksulta. Pystyyn nostetut karvat saavat kissan näyttämään todellista isommalta, mikä luo uhkaavan kuvan kyseisestä kissasta. Karvojen pörhistäminen selästä ja niskasta kertookin yleensä joko uhkaamisesta tai puolustautumisesta. Uhattu tai ahdistunut kissa ei välttämättä uskaltaudu piilostaan ollenkaan, jollei omistaja ole paikalla. Uhattuna karvoja pörhistävän kissan korvat ovat suunnattuina eteenpäin ja katse tuijottava.

Kissan tunnemaailmasta kertoo käyttäytymisen, eleiden ja ilmeiden lisäksi myös ääntely. Vaikka usein luullaan, että kissan murina viestii vihaisuudesta, niin todellisuudessa se on osoitus pelosta joko toista kissaa tai ihmistä kohtaan. Kissan sähinä puolestaan ei suoranaisesti ole merkki aggressiivisuudesta, vaan se toimii varoitusäänenä. Sähinä kertoo, että kannattaa häipyä hyvän sään aikana, ellei halua jäädä taistelemaan.

Kissojen välisten suhteiden ymmärtäminen vaatii siis aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea tarkkailua ja tietoa.

Kuudamin Kondiin ja Pordimoin hännät heiluvat leikin lomassa saalistusvietin merkiksi.

Lähteet:

Telkänranta, Helena (2023): Millaista on olla kissa? Helsinki: SKS Kirjat, liitteet s. 2, 4

Ylikorpi, Päivi (2013): Kissanhoidon käsikirja. Helsinki: Art House Oy, s. 132, 174–175

Jackson Galaxy: Are My Cats Playing or Fighting? | Cat Playing vs Cat Aggression

Care: Kissankielen peruskurssi: opi kissan äänet

Almonaturen blogi: Kissan häntä ja sen liikkeet

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Käyttäytyminen ja hyvinvointi – erottamaton parivaljakko

Käyttäytyminen on tiiviisti yhteydessä hyvinvointiin. Käyttäytymistä voidaankin käyttää hyvinvoinnin mittarina, mutta toisaalta kissan persoonallisuus voi myös itsessään vaikuttaa hyvinvointiin. Kissan käyttäytymisen ymmärtäminen on siis tärkeää hyvinvoinnin takaamiseksi.

Hyvinvoinnin aakkoset 

Hyvinvointi on yksilön itsensä henkilökohtainen kokemus omasta fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä toimintakyvystään. Hyvinvointi jaetaan usein eri osa-alueisiin, esimerkiksi fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Fyysinen hyvinvointi käsittää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden. Kissan fyysistä hyvinvointia voidaan pitää hyvänä, jos sen liikkuminen on kivutonta, se fyysisesti kykenee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan eikä sillä ole hoitamattomia sairauksia.

Toukokuun 2021 lopussa populaatiosta loukutettu Harmak kesyyntyi parissa kuukaudessa rennoksi, leikkiväksi kissaherraksi kissaseuran, ruoka-aktivoinnin ja leikittämisen ansiosta. (Harmak etsii kotia!)

Henkinen hyvinvointi voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: positiiviseen hyvinvointiin ja negatiiviseen pahoinvointiin. Henkinen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunnetiloja, esimerkiksi tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemusta. Henkinen pahoinvointi taas tarkoittaa negatiivisia tunnetiloja, kuten ahdistusta ja pelkoa. Kissan henkinen hyvinvointi on hyvällä tolalla, jos se kokee säännöllisesti positiivisia tunteita ja vain harvoin lyhytaikaisia negatiivisia tunteita.

Stressin vaikutukset näkyvät kaikkialla

Kissan säikähtäessä sen elimistössä käynnistyy akuutti stressireaktio, johon osallistuvat aivojen ja keskushermoston tiettyjen alueiden lisäksi myös lisämunuaiset. Akuutti stressireaktio on kaikille eläimille hyödyllinen ominaisuus, koska se käynnistää ”taistele tai pakene” -reaktion, joka mahdollistaa luonnossa esimerkiksi saalistajalta pakenemisen.

Pahoinvointi, niin fyysinen kuin henkinenkin, voi kuitenkin aiheuttaa kroonista stressiä, jossa akuutti stressireaktio jää päälle. Tällöin elimistö on jatkuvassa valmiustilassa ja stressin vaikutukset muuttuvat haitallisiksi. Esimerkiksi terveysongelmat voivat aiheuttaa kroonista stressiä, mutta toisaalta krooninen stressi itsessään heikentää terveyttä. Kroonisen stressin tiedetään muun muassa lisäävän sydänsairauksien riskiä, heikentävän immuunipuolustusta ja voivan jopa lyhentää elinikää. Kissoilla stressi ja stressiherkkyys oireilee usein idiopaattisena kystiittinä, virtsarakon tukalana kiputilana.

Micetto von Turnurrin ensimmäisinä päivinä sijaiskodeissa stressi oli selvästi nähtävissä kissan ulkoisesta olemuksesta. Huhtikuussa 2021 loukutettu Micetto on jo paljon rennompi, ja etsii nyt kotia.

Käyttäytyminen hyvinvoinnin mittarina

Kissan hyvinvointia ei voi mitata suoraan. Kissan fyysistä terveyttä on toki mahdollista tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, mutta sen omaa kokemusta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan ei pystytä mittaamaan. Sen sijaan koetun hyvinvoinnin mittarina käytetään kissan käyttäytymistä.

Kissan käyttäytyminen voi muuttua kivun tai sairauden myötä. Kivulias tai sairas kissa voi olla ärtyisä ja suhtautua vihaisesti muihin kissoihin ja kosketukseen tai vetäytyä normaalia enemmän omiin oloihinsa ja väistää kosketusta. Tällaiset käytösmuutokset ovat aina syy eläinlääkärivisiittiin, erityisesti jos kissa on jo seniori-ikäinen. On myös tärkeää opetella tuntemaan oman kissansa elekieli ja normaali käyttäytyminen, jotta havaitsisi nämä käytösmuutokset.

Kissan käytösongelmat voivat myös olla merkki kroonisesta stressistä. Esimerkiksi pakko-oireinen käyttäytyminen, kuten liiallinen turkin peseminen tai kankaan/villan imeminen ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin voivat johtua terveysongelmista, mutta myös stressistä. Jos terveydellistä syytä epänormaaliin käyttäytymiseen ei löydy, on syytä epäillä stressiä ja pyrkiä minimoimaan sen aiheuttajat. 

Stressiä voi pyrkiä vähentämään monin keinoin. Esimerkiksi ympäristön ennustettavuus vähentää stressiä, joten rutiinien vahvistaminen voi auttaa stressin lievittämisessä. Monikissatalouksissa kissojen huonot keskinäiset välit lisäävät stressiä, joten yhteenotot kannattaa pyrkiä estämään ja lisätä positiivisia kokemuksia esimerkiksi leikittämällä ja namittamalla kissoja lähekkäin. Kissan ja omistajan väliseen suhteeseen panostaminen voi myös vähentää kissan stressiä. Ympäristön virikkeellistäminen, kuten kiipeilymahdollisuuksien ja piilopaikkojen lisääminen, leikittäminen ja ruoan tarjoaminen aktivointikupeista tai älypeleistä voi myös laskea stressitasoja. 

Positiiviset käytösmuutokset voivat kertoa hyvinvoinnin parantumisesta. Kun populaatiosta loukutettu kissa rohkaistuu leikkimään, lähestymään ihmistä ja jopa pyytämään rapsutuksia, on se ympäristöön tottumisen lisäksi merkki siitä, että muutoksesta johtuva stressi on vähentynyt. 

Käyttäytymisen hyvinvointivaikutukset

Sen lisäksi että kissan käyttäytymistä voi käyttää hyvinvoinnin mittarina, myös käyttäytyminen, tai tarkemmin kissan persoonallisuus vaikuttaa hyvinvointiin. Persoonallisuus tarkoittaa niitä tapoja käyttäytyä, jotka ovat pysyviä ominaisuuksia läpi kissan elämän ja erottavat sen muista kissayksilöistä. 

Esimerkiksi pelokkuus aiheuttaa kroonista stressiä silloin, kun pelko on jatkuvaa ja voimakasta. Lyhytaikainen pelko, esimerkiksi silloin kun kissa vaihtaa kotia tai populaatiosta loukutettu arka mutta ihmisiin pian tottuva kissa tuodaan sijaiskotiin, ei todennäköisesti aiheuta stressin tuomia terveysongelmia, vaikka muutoksiin liittyisikin stressiä. Jos kissa taas on synnynnäisesti arka ja pelkää ”kaikkea”, voi pelokkuus johtaa terveysongelmiin.

Suurin osa kissoista nauttii toisten kissojen seurasta. Eläminen muiden kissojen kanssa parantaa tällaisten kissojen hyvinvointia lisäämällä positiivisia tunnetiloja. On epäilty, että sosiaaliset suhteet saman lajin edustajien kanssa lisäävät stressinsietokykyä ja parantavat hyvinvointia myös sitä kautta. Jotkin kissat kuitenkin pelkäävät muita kissoja tai suhtautuvat niihin vihamielisesti esimerkiksi vahvan reviiritietoisuuden takia. Vaikka sosiaaliset suhteet yleensä parantavat hyvinvointia, tällaisilla kissoilla hyvinvointi voi heikentyä ja stressi lisääntyä muiden kissojen kanssa eläessä.

Jo adoptoidut Tuutikki ja Lumikki. Kissat tulivat hyvin toimeen, kuten kuvasta näkyy, mutta niille etsittiin eri kodit, sillä Tuutikki tarvitsi riehakkaampaa leikkiseuraa ja Lumikki puolestaan rauhallisemman kissakaverin.

Samalla tavalla positiiviset kokemukset ihmisistä parantavat hyvinvointia, kun taas negatiiviset heikentävät sitä. Se, miten paljon kissa haluaa olla ihmisen kanssa ja miten vahvasti kissa suhtautuu positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin riippuvat kissan persoonallisuudesta. Omistaja voi vaikuttaa tarjoamiinsa kokemuksiin tulkitsemalla kissan elekieltä, esimerkiksi tarjoamalla rapsutuksia vain silloin, jos kissa niitä haluaa ja välttämällä negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi kissan rankaisemista.

Voimakkaimmin käyttäytymiseen vaikuttavat kissan perimä ja varhaiselämän kokemukset. Aikuisen kissan käyttäytyminen voi muuttua ja haluttuja käyttäytymistapoja voidaan vahvistaa, mutta todella arasta ja stressiherkästä aikuisesta kissasta ei voi leipoa rohkeaa. Kasvattajilla onkin suuri vastuu kasvattiensa hyvinvoinnista, sekä jalostusyksilöiden valinnassa että kissojen pentuajan kokemuksissa.

- Milla Salonen, tutkijatohtori Helsingin yliopistosta

Lue myös Kun kissa tulee -blogitekstistä vinkkejä mm. kissojen tutustuttamiseen ja Kissan aktivointi -blogitekstistä vinkkejä aktivointiin ja kissan elämänlaadun parantamiseen.

Tuutikki oli superaggressiivinen alkutaipaleellaan, mutta sittemmin hänestä tuli superhellyydenkipeä lemmikki.

Osaavatko kissat tulkita meitä ihmisiä?

Kissa, ihmisen paras ystävä osa 3

Me ihmiset emme loista kyvyillämme tulkita kissojemme ilmeitä ja eleitä, mutta meillä näyttäisi kuitenkin olevan melko hyvät edellytykset tulkita niiden ääniviestejä. Entä miten on kissojen laita, osaavatko ne tulkita meitä? 

Kissan kykyä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä on tutkittu vielä toistaiseksi verrattain vähän, mutta joitain tiedonmurusia meillä aiheesta kuitenkin jo on.

Omistajan käyttäytyminen ja tunnetilat vaikuttavat kissaan. Kissojen esimerkiksi tiedetään välttelevän vihaisen omistajansa seuraa.

Sormen osoitus ja paljonpuhuva katse

Katsetta on tyypillisesti totuttu pitämään koiran ja ihmisen välisen voimakkaan kiintymyksen ja sanattoman viestinnän ilmentymänä, mutta entä kissat? Onko kissan ja ihmisen välisellä katsekontaktilla merkitystä? Kyllä, ihmisen katseella vaikuttaisi olevan merkitystä kissalle, mutta se, millaiseksi merkitys milloinkin muodostuu, vaihtelee.

Kissa esimerkiksi tuntuu välttelevän samassa huoneessa olevan itselleen tutun ihmisen tuijotusta. Kissa siis katsoo kohti tuijottavaa ihmistä huomattavasti lyhytkestoisimmissa jaksoissa, kuin ihmisen katsellessa muualle. Tämä voidaan tulkita kissan taholta välttelykäyttäytymiseksi: kissat siis haluavat vältellä suoraa katsekontaktia tuijottavan ihmisen kanssa. Kenties kissa haluaa vältellä ihmisen suoraa katsetta siksi, että sillä on kissalle sama merkitys kuin lajitoverin katseella: mahdollinen uhka ilman minkäänlaista palkkiota tai hedelmällistä päämäärää?

Kissat saattavat kuitenkin ottaa ruokaa mieluummin vastaan sellaisilta ihmiseltä, joka katsoo kissaa kutsuessaan sitä luokseen, kuin sellaiselta, joka kutsuu, muttei katso. Se, miten kissa kokee ihmisen katseen ja "tuijotuksen" saattaakin siis riippua tilanteesta.

Kissat osaavat myös seurata ihmisen katsetta, sormen osoitusta ja liikettä, ja suunnistaa niiden tarjoamien vihjeiden avulla ruokakulhon luokse. Ehkä kissat ovatkin aikojen saatossa harjaantuneet seuraamaan ihmisen ruokatilanteisiin liittyvää toimintaa, sillä alkujaan itsenäinen ja ihmisestä riippumaton eläin on yhteiselon tiimellyksessä tullut ruokaresurssiensa osalta ainakin joissain määrin riippuvaiseksi ihmisestä. On siis toisin sanoen ollut kissalle hyödyksi olla skarppina ja osata ottaa mahdollinen ilo ja hyöty irti sellaisista ihmisen ilmentämistä signaaleista, jotka saattoivat merkitä ateriaa. 

On myös olemassa tilanteita, joissa kissa hakee katseellaan aktiivisesti tietoa ja tukea ihmiseltä. Kissojen esimerkiksi tiedetään vilkuilevan omistajiaan oudoissa ja epävarmuutta herättävissä tilanteissa, ja omistajan ilmentämän tunnereaktion vaikuttavan kissan käyttäytymiseen. Jos kissa ei ole aivan varma miten oudossa, vieraassa, yllättävässä tai pelottavassa tilanteessa tulisi toimia, se kääntyy siis omistajansa puoleen ja yrittää hänen reaktioitaan tarkkailemalla päästä jyvälle siitä, mitä on meneillään. 

Kissa, ihmistunteiden tulkki?

Kissan tiedetään muodostavan sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että meidän ihmisten kanssa. Sekä toisten yksilöiden tunteiden tunnistaminen että yksilöiden erottaminen toisistaan äänten ja ilmeiden perusteella on siis kissalle hyödyksi näiden lajinsisäisten ja lajienvälisten suhteiden muodostamisessa. 

Mitä tulee kissan ja ihmisen väliseen toimintaan, kissa näyttäisi erottavan omistajansa vieraista ihmisistä ja painavan yksittäisistä ihmisistä mieleensä sellaisia muistikuvia, jotka vaikuttavat kissan suhtautumiseen myöhemmissä kissan ja tämän nimenomaisen ihmisen välisissä kohtaamisissa.

Kissalta näyttäisi löytyvän myös kyky tunnistaa ihmisiä yhdistelemällä heidän äänensä ja kasvojensa tarjoamaa tietoa. Moniin muihin eläinlajeihin verrattuna kissan kyky tunnistaa ihmisiä äänen ja kasvojen perusteella on kuitenkin rajallinen ja vaikuttaisi pätevän vain omistajaan, ei vieraisiin ihmisiin. Lisäksi kissan tiedetään tunnistavan oman nimensä muun puheen joukosta sekä tutun että vieraan ihmisen lausumana. 

Kissan on havaittu ilmentävän enemmän stressikäyttäytymistä altistuessaan lajitoverinsa tai ihmisen ilmentämille aggressiivisille ääni- tai näköärsykkeille kuin silloin, kun kyseessä oli iloisuutta tai tyytyväisyyttä ilmentävät vastaavat ärsykkeet. Tämä puhunee sen puolesta, että kissalla olisi kyky tunnistaa ja tulkita sekä sosiaaliseen lähipiiriinsä kuuluvien lajitovereiden että itselleen tuttujen ja läheisten ihmisten tunnetiloja äänensävyjen perusteella. Lisäksi kissan tiedetään ilmentävän enemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä ja viihtyvän paremmin omistajansa seurassa silloin, kun omistaja vaikuttaa iloiselta. Vastaavasti kissa ilmentää vähemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä omistajansa vaikuttaessa vihaiselta.

Lajienvälisen tunteiden tulkinnan voidaan nähdä olevan hyödyksi ihmisen ja kissan välisen suhteen muodostamisessa ja ylläpidossa. Siksi onkin mahdollista, että kissoille on domestikaation myötä kehittynyt sosiokognitiivinen kyky tunnistaa ja tulkita ihmisten tunnetiloja ja mukauttaa omaa käyttäytymistään niiden mukaan. Tätä teoriaa tukevat muiden domestikoituneiden ja tiiviissä kanssakäymisessä ihmisen kanssa elävien lajien, etunenässä koirien ja hevosten, tiimoilta tehdyt vastaavanlaisista kyvyistä kertovat havainnot. Lieneekin mahdollista, että kyseessä on näille kesyeläimille yhteinen, lajienvälisten sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja ylläpidon kannalta välttämätön kyky, jonka avulla eläimet voivat esimerkiksi välttää ihmisen vihaisuudesta mahdollisesti koituvat negatiiviset seuraukset.

Lisätutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan, että kissan kyvyistä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä voidaan päästä kunnolla jyvälle.

Tämän hetkisen tiedon mukaan kissoilla vaikuttaisi olevan kyky tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja tunnetiloja sekä muuttaa käyttäytymistään tekemiensä tulkintojen perusteella. 

Onko olemassa asioita, jotka rajoittavat tai jopa estävät kissayksilön mahdollisuuksia ilmaista omia tunteitaan lajitovereilleen tai ihmiselle? Se selviää seuraavassa, ja samalla tämän juttusarjan viimeisessä osassa.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Lähteet: 

Hikari Koyasu, Takefumi Kikusui, Saho Takagi & Miho Nagasawa (2020). The Gaze Communications Between Dogs/Cats and Humans: Recent Research Review and Future Directions. Front. Psychol., 18 December 2020 | https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.613512

Miklosi, Adam & Pongracz, Peter & Lakatos, Gabriella & Topál, József & Csányi, Vilmos. (2005). A Comparative Study of the Use of Visual Communicative Signals in Interactions Between Dogs (Canis familiaris) and Humans and Cats (Felis catus) and Humans.. Journal of comparative psychology (Washington, D.C. : 1983). 119. 179-86. 10.1037/0735-7036.119.2.179.

Angelo Quaranta, Serenella d’Ingeo, Rosaria Amoruso & Marcello Siniscalchi (2020). Emotion Recognition in Cats. Animals 2020, 10(7), 1107; https://doi.org/10.3390/ani10071107

Osaammeko me ihmiset tulkita kissoja?

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 2

Kissa kommunikoi meille muun muassa ilmeillään, eleillään ja äänellään, mutta kuinka hyvin me ihmiset osaamme tulkita kissojen meille välittämiä sanattomia viestejä? Otetaan selvää!

Me emme ole synnynnäisiä kissakuiskaajia

Ihmiset eivät lähtökohtaisesti tunnu olevan kovinkaan hyviä tunnistamaan kissan tunnetiloja ilmeiden perusteella.

Kissanomistajatkaan eivät automaattisesti ole muita parempia tunnistamaan kissojen ilmeitä ja niiden taustalla vaikuttavia tunnetiloja. Itseasiassa, tutkimuksissa kissanomistajuudella ei havaittu olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen. Myöskään henkilön kissahistorialla, kissakokemuksella tai omistamiensa kissojen lukumäärällä ei vaikuttaisi olevan merkitystä hänen kykyynsä tulkita kissan ilmeitä.

Naiset näyttäisivät olevan miehiä taitavampia lukemaan ja tulkitsemaan sekä kissojen, koirien että toisten ihmisten ilmeitä. Ilmiön selittäjäksi on esitetty ensisijaisen hoivaajan hypoteesia. Sen mukaan luonnonvalinta suosii sellaisia hoivaajia, jotka tunnistavat sekä hoivattaviensa negatiiviset että positiiviset tunnetilat ja pystyvät reagoimaan niihin mahdollisimman nopeasti. Tämä luonnonvalinnan suosima ensisijaisen hoivaajan herkkyys tunnistaa hoivattavansa tunnetiloja saattaa mahdollisesti heijastua oman lajin lisäksi myös muiden lajien edustajiin. Naisten on myös havaittu olevan miehiä kiintyneempiä kissoihinsa. 

Mitä syvempää kiintymystä henkilö kokee eläintään kohtaan, sitä taitavampi hän on tulkitsemaan kissan positiivisia tunnetiloja. Samalla syvä kiintymys tosin myös heikentää ihmisen kykyä tunnistaa negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä. Vastaava ilmiö on tutkimuksissa havaittu myös koiranomistajilla. 

Ammatillisen osaamisen voidaan puolestaan nähdä parantavan ihmisen kykyä tulkita kissan ilmeitä kautta linjan, sillä eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat selkeästi keskimääräistä taitavampia tulkitsemaan kissojen ilmeitä ja niihin liittyviä tunnetiloja.

Harva meistä ihmisistä on synnynnäinen kissakuiskaaja, mutta on mahdollista, että sellaiseksi voi opetella tulemaan.

Me kehitämme kissojemme kanssa oman yhteisen ”kielen”

Kissalle tyypillisillä, verrattain hienovaraisilla kasvon ilmeillä on vaikea, ellei mahdoton, kiinnittää ihmisen huomiota. Ihminen ei myöskään ole kovinkaan vastaanottavainen kissan lähettämille hajuviesteille, joten ääni on eittämättä kissan repertuaarista löytyvistä tunneilmaisun keinoista tehokkain. 

Naukumalla kommunikointi perustuu melko pitkälle opittuun käyttäytymiseen. Ihmisen kanssa elävä kissa opettelee yrityksen ja erehdyksen kautta ääntelemään tavalla, joka kiinnittää omistajan huomion parhaiten ja johtaa suurimmalla todennäköisyydellä toivottuun lopputulokseen. Kissa saattaa naukuessaan jopa yrittää imitoida omistajansa ääntä tai puhetta. Ihmisetkin tapaavat puhua lemmikeilleen tietyllä, vain niille kohdistetulle puheelle ominaisella tavalla. Tämän tiiviin vuorovaikutuksen myötä kissalle ja omistajalle näyttäisi kehittyvän oma yhteinen tapa kommunikoida keskenään.

Ihmisen kyky tunnistaa kissan äänensävyjä ei kuitenkaan välttämättä ole yksioikoisen universaali. Kissojen positiivisiin ja negatiivisiin tunnetiloihin liittyviin naukuihin tiedetään liittyvän joitain sellaisia ominaispiirteitä, jotka auttavat ihmistä tunnistamaan erilaisia naukuääniä ja yhdistämään ne oikeisiin tunnetiloihin. Kissanomistajat näyttäisivät pystyvän arvioimaan luotettavasti omien kissojensa naukuäänensävyjen merkityksiä, mutta tuntemattomien kissojen naukumalla välittämät viestit eivät välttämättä aukea heille. 

Yleisellä tasolla ihmiset tuntuvatkin siis erottavan kissojen positiiviset ja negatiiviset äänensävyt toisistaan, mutta syvempi ymmärrys äänensävyjen merkityksistä muodostuu kuitenkin todennäköisesti ennen kaikkea oman kissan ääntelystä yksilökohtaisesti.

Meidän on vaikea tunnistaa kissan kipua

Kissan kipukäyttäytymistä voi olla vaikea havaita. Saatamme kyllä panna merkille kissamme muuttuneen käyttäytymisen, mutta emme välttämättä osaa yhdistää sitä kipuun tai heikentyneeseen elämänlaatuun. 

Sen lisäksi, että kissaa kohtaan koetun kiintymyksen tiedetään heikentävän ihmisen kykyä tunnistaa kissan negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä, voi kivun tai muun epämukavuuden aiheuttamat käyttäytymismuutoksetkin olla omistajan näkökulmasta vaikeita tiedostaa.

Suomessa on tutkittu kissan lonkkadysplasiaa. Kyseisen tutkimuksen osana toteutettiin kyselytutkimus, jonka avulla haluttiin selvittää, tunnistavatko omistajat kissojensa kipukäyttäytymisen ja osaavatko he yhdistää havaitsemansa oireet kipuun. 

Tutkimuksen mukaan noin puolet lonkkavikaisten kissojen omistajista oli huomannut muutoksia kissan käytöksessä, mutta esimerkiksi hyppäämisvaikeuksia, vetäytymistä tai lisääntynyttä nukkumista ei pidetty merkkeinä kivusta. Omistajat eivät myöskään kokeneet oireiden heikentävän kissojensa elämänlaatua. Jopa 81,3 % tutkimukseen osallistuneiden ja röntgenkuvien perusteella nivelrikkoisiksi todettujen kissojen omistajista oli kissojensa käytöksen perusteella sitä mieltä, että heidän kissojensa elämänlaatu on hyvä. 

Samansuuntaisia havaintoja tehtiin myös eräässä brittiläisessä raaja-amputoitujen kissojen omistajille teetetyssä kyselytutkimuksessa, jossa omistajat kertoivat havainneensa jalan amputoinnin vaikuttavan kissoihinsa liikkumisen hidastumisena, aktiivisuustason laskemisena ja nopeampana väsymisenä. Saman kyselytutkimuksen mukaan 90 % omistajista oli sitä mieltä, ettei jalan amputointi ole huonontanut kissan elämänlaatua, tai oikeastaan vaikuttanut siihen millään tavalla.

Me ihmiset emme lähtökohtaisesti loista kyvyillämme tulkita kissojen ilmeitä tai eleitä. Emme myöskään välttämättä huomaa viiksekkään ystävämme kokemaa kipua tai osaa yhdistää havaitsemiamme käyttäytymismuutoksia kipuun ja heikentyneeseen elämänlaatuun.

Mutta onko tilanne täysin lohduton? Asiaa ei liene toistaiseksi juurikaan kissoilla tutkittu, mutta esimerkiksi hevosten osalta on saatu lupaavia tuloksia kipuilmeiden tunnistamisen opettamisesta aivan tavallisille hevosenomistajille. Lisäksi meillä näyttäisi olevan melko hyvät edellytykset tulkita omien kissojemme äänensävyjä ja erilaisten naukuäänten merkityksiä, joten tilanne ei ole täysin toivoton.

Ja hei, vaikkei olisikaan synnynnäinen kissakuiskaaja, sellaiseksi voi todennäköisesti opetella tulemaan. 

Entä kissat, osaavatko ne tulkita meidän ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä? Se selviää seuraavassa osassa!

P.S. Testaa tutkijoiden laatimalla testillä, kuinka hyvin erotat kissan ilmentämät tunnetilat toisistaan! Testi löytyy täältä.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija

Lähteet: 

L.C. Dawson, J. Cheal, L. Niel & G. Mason (2019). Humans can identify cats’ affective states from subtle facial expressions. Animal Welfare, Volume 28, Number 4, November 2019, pp. 519-531(13)

Minna Haataja (2013). Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Eläinlääketieteen lisensiaatintyö

Internationalcatcare.com (2018). Amputation in cats. Julkaistu: 26.7.2018.
https://icatcare.org/advice/amputee-cats/

Nicholas Nicastro & Michael J. Owren (2003). Classification of Domestic Cat (Felis catus) Vocalizations by Naive and Experienced Human Listeners. Journal of Comparative Psychology 2003, Vol. 117, No. 1, 44–52. DOI: 10.1037/0735-7036.117.1.44

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello 3 (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

R. Price, S.J. Dyson, D.S. Gardner & J.H. Kydd (n.d.)
Can horse owners be trained to evaluate facial expressions in photographs of ridden horses

Schötz, Susanne & van de Weijer, Joost. (2014). A Study of Human Perception of Intonation in Domestic Cat Meows. Proceedings of the International Conference on Speech Prosody. 10.21437/SpeechProsody.2014-163.

Kissa kommunikoi ja ilmaisee tunteitaan monella eri tavalla

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 1

Kissaa on tyypillisesti totuttu pitämään itsekkäänä ja tunteettomana eläimenä, jota ei ihmisen kotkotukset liiemmälti kiinnosta.

Kissa ei kuitenkaan välttämättä ole niin itsenäinen ja introvertti eläin kuin olemme tavanneet ajatella. Se muodostaa sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että esimerkiksi meidän ihmisten kanssa. Kissan tiedetään myös kiintyvän ihmiseen ja osoittavan kiintymystään aktiivisesti. 

Kissa viestii ilmeillään, eleillään ja kehollaan, sekä äänillä, hajuilla ja kosketuksella. Kissalla on siis monta tapaa ilmaista tunteitaan ja tahtoaan. Osa näistä tavoista on saattanut kehittyä meitä ihmisiä varten.

Kissa kommunikoi ilmeillä, eleillä ja kehollaan

Kissan ilmeet, eleet ja kehonkieli ovat hienovaraisia, mutta moninaisia. Kissa ilmentää tunnetilojaan muun muassa silmillään, katseellaan, pupilleillaan, viiksillään, suullaan ja korvillaan sekä pään, selän ja hännän asennoilla.

Kissa viestii tunteistaan myös ihmiselle.

Esimerkiksi iloisen “kur”-äänen siivittämä, häntä pystyssä, selkä koholla esitetty ja puskemalla viimeistelty tervehdys lienee meille kaikille kissaihmisille tuttu osoitus siitä, että olemme kissoillemme tärkeitä.

Kissan katsoessa sinua silmiään hitaasti vuoron perään avaten ja sulkien, se kertoo sinulle haluavansa olla ystäväsi. Voit tehdä kissan kanssa sinunkaupat vastaamalla sille samoin, eli katsomalla sitä takaisin silmiäsi hitaasti räpytellen.

Kun kissa kellahtaa viereesi selälleen ja paljastaa sinulle mahansa, on käsillä yksi suurimmista kohteliaisuuksista mitä voit kissaltasi saada. Mahan paljastaminen tarkoittaa, että kissasi luottaa sinuun 100 % ja tietää, ettet halua vahingoittaa sitä. Mahan paljastaminen ei kuitenkaan automaattisesti ole kutsu maharapsutuksiin, joten selällään pötköttelevää kissaa kannattaa lähestyä varovaisesti ja harkiten.

Puskeminen on yksi kissan tavoista osoittaa kiintymystään.

Kissa kommunikoi naukumalla

Kissa ääntelee sekä kommunikoidakseen toisten yksilöiden kanssa että ilmaistakseen tunteitaan ja sisäistä olotilaansa. Kissalta on tähän mennessä tunnistettu 12 erilaista ääntelytyyppiä, mutta todellisuudessa niitä on todennäköisesti enemmän. Kissalla onkin carnivora-suvun petoeläimistä kaikista kehittynein ja monimutkaisin ääntelyrepertuaari. 

Ääntelemällä kissa voi pyytää ihmiseltä ruokaa tai huomiota, mutta se voi olla osoitus myös esimerkiksi sairaudesta, stressistä, yksinäisyydestä, ikääntymisestä tai lisääntymiskäyttäytymisestä. 

Pennut naukuvat emoilleen, mutta aikuisten kissojen keskinäisessä kanssakäymisessä naukuminen on erittäin harvinaista. Kissan ja ihmisen välisissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa naukuminen sen sijaan on yleisin kissan tuottama ääni. Aikuisen kissan naukuminen onkin todennäköisesti domestikaation myötä kehittynyt tapa kiinnittää ihmisen huomio.

Villiintyneissä kissapopulaatioissa naukumista kuulee tuskin koskaan. Villiintyneet aikuiset kissat eivät juurikaan nau’u ihmiselle ja niiden ääntelyn tiedetään olevan erilaista kuin lemmikkikissoilla. Naukuminen vaikuttaisikin olevan osittain yksilöllistä ja opittua, eli ihmisen ja kissan läheisen vuorovaikutussuhteen muokkaamaa käyttäytymistä. Villiintynyt populaatiokissakin voi ihmisen kanssa tarpeeksi kauan elettyään kuitenkin oppia naukumaan koko ikänsä ihmisten keskellä asuneen lajitoverinsa tavoin.

Pentukissa maukuu emolleen, mutta aikuinen kissa lähestulkoon yksinomaan ihmiselle.

Kissa kommunikoi kehräämällä

Kehräys on kissaeläimille tyypillinen ja ainutlaatuinen ääntelyn muoto, jonka tarkoitusta ei vielä täysin tunneta. Kehrääminen liittyy moniin erilaisiin tilanteisiin, kuten sekä emon ja pentujen että kissan ja ihmisen väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kissan kehräämistä on olemassa kahta eri tyyppiä: vaativa ja ei-vaativa. Kissa kehrää ei-vaativasti ollessaan rauhallinen ja tyytyväinen. Vaativa kehräys astuu puolestaan kehiin kissan ollessa jotain, kuten ruokaa tai huomiota, vailla. Vaativa kehräys kohdistuu useimmiten ihmiseen.

Kissanomistajien tiedetäänkin kokevan ruokaa pyytävän kissan kehräysäänen vaativampana ja epämiellyttävämpänä kuin rauhallisen ja tyytyväisen kissan kehräyksen. Tämä voi johtua siitä, että ruokaa haluavien kissojen kehräyksessä on normaalin matalaäänisen hurinan lisäksi ylimääräinen korkea taajuus. Tämä ylimääräinen korkea ääni saa kissan kehräyksen muistuttamaan ihmisvauvan itkua, joka, sattuneesta syystä, on meille ihmisille sangen voimakas ja huomiota herättävä signaali.

Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko kissan vaativa kehrääminen olemassa vain ja ainoastaan meitä ihmisiä silmällä pitäen, vai onko sillä mahdollisesti muitakin, esimerkiksi lajinsisäiseen kommunikaatioon liittyviä merkityksiä.

Kissa voi kehrätä myös kärsiessään kovista kivuista. Tällöin se saattaa joko yrittää rauhoittaa tai parantaa itseään matalataajuisella hyrinällä.

Kissa ei ole niin ilmeetön ja tunteeton eläin, kuin olemme pitkään luulleet. Kissa ilmaisee tunteitaan ja tahtoaan monilla eri tavoilla, mutta ymmärrämmekö me ihmiset, mitä kissat yrittävät meille kertoa? Entä osaako kissa tulkita meidän ihmisten lajtyypillistä viestintää? Lue toinen osa täältä!

- Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija

Lähteet:

American Association of Feline Practitioners (AAFP) (2004). Feline Behavior Guidelines from the American Association of Feline Practitioners, 11-12.
https://catvets.com/public/PDFs/PracticeGuidelines/FelineBehaviorGLS.pdf

Trudi Atkinson, Fellowships of Animal Behaviour Clinicians (n.d.). Cat Communication. https://fabclinicians.org/wp-content/uploads/2020/01/Cat-Communication-Article.pdf

Bennett, Valerie, Gourkow, Nadine, Mills, Daniel S. (2017). Facial correlates of emotional behaviour in the domestic cat (Felis catus).Behavioural Processes http://dx.doi.org/10.1016/j.beproc.2017.03.011

Tasmin Humphrey, Leanne Proops, Jemma Forman, Rebecca Spooner & Karen McComb (2020). The role of cat eye narrowing movements in cat–human communication. Sci Rep 10, 16503 (2020). https://doi.org/10.1038/s41598-020-73426-0

Karen McComb, Anna M.Taylor, Christian Wilson & Benjamin D. Charlton (2009). The cry embedded within the purr. Current Biology Volume 19, Issue 13, 14 July 2009, Pages R507-R508

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

Vitale Shreve, K. R. & Udell, M. A. R.. (2015). What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. [Article in Press]. Animal Cognition. doi:10.1007/s10071-015-0897-6

Chloé Tavernier, Sohail Ahmed, Katherine Albro Houpt & Seong Chan Yeon (2020). Feline vocal communication. J Vet Sci. 2020 Mar;21(2):e18 https://doi.org/10.4142/jvs.2020.21.e18 pISSN 1229-845X·eISSN 1976-555X

todaysveterinarypractice.com, Ilona Rodan (n.d.).
https://todaysveterinarypractice.com/understanding-the-cat/

Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi

Kissa ei vittuile

Kissat eivät koskaan osoita mieltään. Kissojen käytökseen liittyvät ongelmat herkästi inhimillistetään, vaikka ne oikeasti liittyvät esimerkiksi kipuun, stressiin, pelkoon tai tylsistymiseen. Kissat eivät siis tietoisesti pyri ärsyttämään ihmistä. Niiden käytökselle ja ihmisen silmään typerälle toiminnalle on aina jokin syy, ja kissan omistajalla on vastuu selvittää se.

Kissa pissaa väärään paikkaan

Tämä on yleisin asia, jonka ihmiset kokevat kissan mielenosoittamisena. Ohipissailuun löytyy kuitenkin monia syitä. Kertaluontoisen ohipissan syynä voi olla säikähdys: esim. ukkonen, kova ääni rappukäytävässä tai oven paiskahdus. Voi myös olla, että kissa on säikähtänyt jotain ollessaan vessassa, ja se yhdistää negatiivisen kokemuksen vessaan, eikä voi siksi käyttää sitä. Tällöin kannattaa siirtää vessa toiseen paikkaan tai ottaa samalla kokonaan uusi vessa käyttöön.

Kissa on siisti eläin, joten väärään paikkaan pissaamisella kissa voi myös viestiä, että kissanvessa on liian likainen tai että viimeisestä hiekanvaihdosta on vierähtänyt liikaa aikaa. Joskus kissan ohipissailuun auttaa se, että lisää vessoja ja tarjoaa erilaisia vessoja käytettäväksi. Vessoja kannattaa olla yksi enemmän kuin kodissa on kissoja. Esimerkiksi siis kolmen kissan taloudessa olisi hyvä olla neljä vessaa. Joskus tilanteeseen auttaakin se, kun hiekkoja on erilaisia. On yleistä, että kissa käy pissaamassa tiettyyn vessaan ja kakkaamassa toiseen. Toisinaan kissa voi pissailla "yli laidan", jos vessassa ei ole kattoa, tai pissata katollisen vessan eteen. Tällöin kannattaa kokeilla erilaista vessaa.

Jos kissa ei ole leikattu, se voi merkitä reviiriään pissailulla. Kissa kannattaa aina leikata, sillä leikkaaminen vähentää kissan stressiä sekä sen elimistön kuormittuneisuutta. Kolleilla leikkuun myötä aggressiivisuus ja levottomuus vähenee ja kasvainriski pienenee. Naarailla kiima-ajat kuormittavat elimistöä hormonaalisesti kuin myös kissan kokeman stressin kautta. Jos kissalla ei ole tarkoitus teettää pentuja, ovat kiima-ajat sille käytännössä täysin turha stressin lähde. Naaraskissoilla etenkin varhainen leikkaaminen ehkäisee nisäkasvainten syntyä sekä kohtutulehduksen ja -syövän riskiä.

Kissa on saaliseläin, joten se piilottaa viimeiseen asti kipunsa. Kun kissa käyttäytyy poikkeuksellisesti, on aina syytä epäillä, että kissa tarvitsee eläinlääkäriä. Moni tulehdus ja sairaus voi oireilla kissalla siten, että kissa alkaa pissailla minne sattuu, ja pissat voivat olla esimerkiksi erityisen pieniä tai valtavan suuria. Myös harvakseltaan sattuvat hutipissat voivat kieliä sairaudesta tai kivusta. 

Stressi on yksi yleisimmistä syistä kissan ohipissailulle. Kissa on stressiherkkä eläin, ja se voi stressaantua esimerkiksi kiimasta, uudesta lajitoverista, muutosta tai kotona tapahtuvista muutoksista. Jotkut kissat stressaantuvat jopa siitä, jos huonekalun paikkaa vaihdetaan tai jos asuntoon tulee uusi huonekalu. Uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on selvä stressitekijä, ja siksi kissojen hidas tutustuttaminen on tärkeää. On myös mahdollista, että hyvin toimeen tulleet kissat lakkaavat tulemasta keskenään toimeen (esimerkiksi toinen kissa on käynyt jossain ja sen hajut ovat muuttuneet), ja kissa stressaantuu siitä. Jos kissakaveri kiusaa tai käyttäytyy esimerkiksi omien kipujensa takia aggressiivisesti toista kissaa kohtaan, saattaa toinen kissa alkaa oireilla ohipissailulla. Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa aiheuttaa kissalle idiopaattisen kystiitin. Kivuton.fi on tehnyt laajan listauksen siitä, miten idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan ja miten sitä hoidetaan.

Jos kissa puolestaan käy toistuvasti pissaamassa tiettyyn paikkaan, voi olla, että paikka/kohta/huonekalu on putsattu huonosti ja siihen on jäänyt hajuja, minkä takia kissa pitää esim. sohvaa vessanaan. Kun kissanvessa pestään, käytetään kloriittia. Mutta kun pestään kohta, johon ei haluta kissan pissaavaan uudelleen, käytetään etikkaa. Jos siis kissa pissaa esimerkiksi sänkyyn, kannattaa kaikki mahdollinen heittää pesuun ja laittaa huuhteluaineeksi reilusti etikkaa. Samalla kannattaa vielä suihkutella 50:50-vesi-etikka-liuoksella sänkyä. Jos on mahdollista, kannattaa kaikki, mihin pissa on osunut, uittaa vesi-etikka-liuoksessa.

Pissattuun kohtaan voi myös kaataa reilusti ruokasoodaa, sillä se imee ja neutralisoi hajuja. Kun ruokasooda on kuivunut, se voidaan vain imuroida pois. Huom! Ruokasooda saattaa muokata tekstiilin väriä.

Kissa raapii sohvaa, pudottelee tavaroita tai hyökkii ihmisten jalkoihin

Toisin sanoen kissalla on tylsää. Kissa on voinut myös oppia, että pudottamalla tavaroita se saa huomiota. Lisäksi kissalle raapiminen on lajityypillistä käytöstä. Kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttaakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa. Kissa tarvitsee aktivointia. Dewillessä on julkaistu aikaisemmin kattava blogiteksti siitä, miksi kissa tarvitsee aktivointia ja miten eri tavoin kissaa voikaan aktivoida.

Kissa metelöi öisin

Kissa on yöeläin, ja vanhallekin kissalle voi iskeä tarve juosta ympäri asuntoa pukitellen kuin poni ja huutaen kuin susi. Kissaa voi ohjata ihmisen kanssa samanlaiseen vuorokausirytmiin, kun kissalla on tiettyjä rutiineja päivänkulussa (esim. ruoka-ajat) ja kun kissaa aktivoidaan päiväsaikaan ja erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa. Toisinaan talon ainut kissa voi huutaa yksinäisyyttään öisin, kun ihmiset ovat nukkumassa eikä tällä ole lajitoveria seuranaan. Tätä ilmenee erityisesti silloin, jos kissa on tottunut lajitoverin seuraan tai kun kissanpentu muuttaa erilleen emostaan.

Naaraskissa voi metelöidä erityisesti öisin, jos sillä on kiima. Kolleilla puolestaan on ilman kastrointia käynnissä tavallaan jatkuva halu päästä lisääntymään, ja se voi haistaa pitkältäkin kiimaisen naaraan ja kutsua sitä luokseen. Kissan leikkauttaminen on tärkeää, sillä leikkaamattomuus aiheuttaa kissoille turhaa stressiä.

Jos kissa alkaa yhtäkkiä "huutaa" tai pitämään huutokonsertteja esimerkiksi juuri öisin, taustalla voi olla jokin syy, mikä tarvitsee eläinlääkärikäyntiä. 

Kissa käyttäytyy aggressiivisesti

Dewi ry:lle tulee vuosittain lemmikkikissoja, jotka ovat omistajien mielestä olleet aggressiivisia ja arvaamattomia. Aggressiivisuuden syy on tähän mennessä ollut aina joko stressi tai kivut. Kun kissa pääsee stressittömään ympäristöön, kissasta kuoriutuukin aivan erilainen persoona. Stressittömässä ympäristössä kissa saa omaa tilaa, sitä ei pakkokäsitellä (eli ei silitetä, halata tai nostella väkisin), sillä on tarpeeksi piilopaikkoja ja esimerkiksi sen vessa ja ruokakupit ovat rauhallisissa paikoissa. Toisinaan aggressiivisen käytöksen taustalla onkin esimerkiksi kipeä suu, virtsatietulehdus, tulehtunut haava tai allergian aiheuttamat iho-ongelmat.

Kannattaa lukea blogitekstimme Arka kissa ja kesyyntyminen.

Kissa piereskelee

Kissan ei kuulu pieriä. Siinä missä pierut ovat ihmisille normaalia ruuansulatuselimistön toimintaa, kissan pierut puolestaan kertovat ruuansulatusongelmista. Jos kissa piereskelee, kissan ruokavaliota tulee muuttaa (esimerkiksi viljattomaan ja sokerittomaan ruokaan) tai estää se, ettei kissa pääse syömään esimerkiksi koiran ruokaa tai ihmisten jämiä. Kissan suoliston hyvinvointia voidaan tukea maitohappobakteereilla ja inuliinia sisältävillä valmisteilla.

Kissa hinkkaa takamustaan/ulosteitaan mattoon

Kun kissa hinkkaa peräpäätään lattiaa vasten, suurella todennäköisyydellä kissalla on sisäloisia tai kissalla on jonkin muun syyn takia ripulia, mikä aiheuttaa kutinaa peräpäähän. Myös virtsatietulehdus aiheuttaa joillain kissoilla takamuksen hinkkaamista.

Jos madotuksesta on pitkä aika, kissa kannattaa madottaa Axilurilla kolme päivää ja kahden viikon kuluttua toiset kolme päivää. Muista pestä kissanvessat ja vaihtaa hiekat aina pari päivää Axilur-kuurin jälkeen.

Kissa oksentelee

Usein kissa oksentaa sohvalle, sängylle tai matolle siksi, että se saa alustasta paremman otteen, kun sen koko kroppa liikkuu kakoessa ja oksentaessa.

Kissat ovat siistejä eläimiä, minkä takia ne pesevät itseään suhteellisen usein. (Jos kuitenkin kissa pesee itseään jatkuvasti tai pesee jotain tiettyä kohtaa paljon, taustalla voi olla stressi tai sairaus.) Peseytymisen takia kissat nielevät omia karvojaan, minkä takia jotkut kissat oksentelevat karvapalloja/-pötkylöitä.

Karvapallo-oksennuksia voi vähentää monilla tavoin. Kissaa kannattaa harjata, jolloin irtokarvat eivät mene sen suolistoon. Kissalle voi myös antaa ohranruohoa natusteltavaksi ja lisäksi kissoille on olemassa monenlaisia "anti hairball"-ruokia, jotka ehkäisevät karvapallojen syntymistä.

Jos kissan ravinto ei ole laadukasta, sen turkki kärsii siitä, jolloin irtokarvaa tulee paljon enemmän. Tämän takia kissa peseytyessään nielee paljon karvoja, mikä puolestaan aiheuttaa karvapallo-oksennuksia.

Jos oksennukset eivät ole karvapitoisia, voi syynä oksentelulle olla sisäloiset, ahmiminen, epäsopiva ruoka, ummetus, vierasesine suolistossa tai jokin sairaus. Sisäloisista pääsee madotuskuureilla, ahmimista voi puolestaan hillitä kissan ruokailun aktivoimisella. Kannattaa huolehtia, että kissa syö vain kissoille tarkoitettua ruokaa ja että ruoka on oikeanlämpöistä. Jos raakaruoka on liian kylmää, kissan vatsa ei kestä sitä.

Kissa pakenee kättä tai ei halua olla sylissä

Kaikki kissat eivät ole silitettäviä sylikissoja, ja se on ok. Jos kissa on muuten rento, sitä ei tule pakkokäsitellä, vaan sille pitää antaa aikaa. Voi olla, että jossain kohtaa kissasta tulee siliteltävä, mutta voi olla, ettei kissa koskaan tule välittämään kosketuksesta. Usein ihmisillä on tapana hakea itselleen mielihyvää silittämällä kissaa ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä kissa haluaa.

Kissaa voi yrittää houkutella kiinnostumaan ihmisestä ja kosketuksesta herkkujen tai leikin avulla. Yksi kissanomistajan tehtävistä on kuitenkin oppia tulkitsemaan kissaa: milloin kissa haluaa tulla kosketuksi ja milloin ei. Vaikka kissa makoilisi lattialla vatsa pystyssä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se haluaisi saada maharapsutuksia.

Kissa nirsoilee

Kissoilla on makumieltymyksiä samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Toiset pitävät kanasta, toiset kalasta. Toiset pitävät pateista, toiset lihanpaloista kastikkeessa, toiset eniten kuivaruuasta. Uuteen ruokaan totuttelu onnistuu yleensä parhaiten siten, että aluksi vanhaan ruokaan sekoitellaan nokare uutta ruokaa sekaan, ja vähitellen päivien kuluessa kasvattaa uuden ruuan määrää lautasella.

Kissan nirsoiluun auttaa säännölliset ruoka-ajat, eli kissalle ei pidä esimerkiksi pitää ympäri vuorokauden “raksubuffettia”. Nirsoiluun auttaa myös ruuan tarjoaminen aktivoimalla (ks. aikaisemmin mainittu blogiteksti Kissan aktivoinnista), ja kissan aktivointi leikittämällä ennen ruokailua. Näin kissa pääsee “saalistamaan” ja saa palkkioksi ruuan eli saaliin.

Kissan tunne-elämä

Mikä on mielenosoittamista ja mikä tunteiden ilmaisua? Kissat eivät osoita mieltään: ne eivät kosta eivätkä pyri ojentamaan ihmistä. Kissoilla on kuitenkin tunne-elämä. Ne tuntevat iloa, innostusta ja kiintymystä. Ne myös suuttuvat, pettyvät ja pelkäävät. Esimerkiksi jos kissa on hiipinyt syömään jotain, mitä se ei saisi syödä, ja siirrät kissaa, kissa saattaa ilmaista tunnetilaansa sähinällä. Mutta kissa ei kuitenkaan tilanteen jälkeen osoita mieltään esimerkiksi pissaamalla seinään tai tönäisemällä kahvikupin pöydältä. Sähinä on reaktio, mielenosoitus on valinta.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja (sijaiskotitiimimme suurella avustuksella)