💚 Dewin vapaaehtoiset kertovat

 💚Arkea, tunteita ja kissojen pelastamista

Dewin toiminta rakentuu yhdistyksessä toimivien aktiivien varaan, jotka haluavat käyttää aikaansa ja osaamistaan kissojen auttamiseen. Jokaisella vapaaehtoisella on oma polkunsa yhdistykselle, ja usein se alkaa yhdestä kissasta, tietystä hetkestä tai tarpeesta tehdä jotain merkityksellistä.

Katri ja Iitu ovat kaksi tällaista vapaaehtoista. Heidän tarinansa kuvaavat, miten monella tavalla voi tulla mukaan ja miten vahvaksi osaksi Dewin yhteisöä voi kasvaa.

Katri aloitti sijaiskotina kesällä 2022 ja siitä lähtien hänen luonaan on asustellut parisen kymmentä hoitokissaa. Hän on ollut mukana myös hallituksessa, sihteerinä, sijaiskotivastaavana ja kissatiimiläisenä. Katrin mukaan hän tarvitsi elämäänsä merkityksellisyyttä.

“Kaipasin elämääni jotain merkityksellistä tekemistä ja harrastusta.”

Iitu puolestaan tuli mukaan loppuvuodesta 2020. Ensimmäinen oma kissa, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitu Hilda sai hänet rakastumaan eläinsuojeluun ja johdatti Dewin vapaaehtoiseksi. Sittemmin Iitu on ollut mukana lähes kaikessa Dewin toiminnassa.

“Hilda oli populaatiokissa, joka sai rakastumaan eläinsuojeluun.”

Katrin ja Iitun kokemuksista näkee, että vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Jokainen voi tulla mukaan omalla tavallaan, omalla ajallaan ja omalla osaamisellaan. Jokaisen panos on tärkeä.  

Iitu syksyllä 2020 ensimmäisten sijaiskotilaistensa Talvikin ja Mielikin kanssa.

🐾 Arki sijaiskotina – mitä vapaaehtoinen oikeastaan tekee?

Sijaiskotitoiminta on yksi Dewin vapaaehtoistyön kulmakivistä. Sijaiskoti on paikka, jossa kissa saa rauhoittua, toipua ja opetella luottamaan ihmiseen. Katrin ja Iitun kokemukset näyttävät, miten monimuotoista ja vaihtelevaa arki voi olla.

Katrin mukaan tavallinen päivä ei juuri eroa elämästä ilman sijaiskissoja, rutiinit ovat samat kuin omien kissojen kanssa. Suurin muutos tulee silloin, kun talossa on pentuja, sillä niiden aiheuttaman sotkun määrä on ihan tolkuton.

Katrin koti on muokkautunut kissaystävälliseksi vuosien varrella: aluksi käytössä oli kokonainen kissahuone ja myöhemmin erillinen työhuone, jossa hoitokissat saavat olla rauhassa. Useimmat kissat oppivat kuitenkin nopeasti, millaista arki ihmisen kanssa on.

Iitulla arki puolestaan rytmittyy usein kissan lääkityksen mukaan, sillä hän ottaa usein vastaan kissoja, jotka tarvitsevat erityisiä hoitotoimenpiteitä ja lääkinnällistä apua.

Vaikka arki voi olla sotkuista, aikataulutettua ja joskus raskastakin, molemmat kuvaavat sitä ennen kaikkea palkitsevaksi. Jokainen pieni edistysaskel on voitto, sekä kissalle että vapaaehtoiselle. 

💚 Luottamuksen rakentuminen – vapaaehtoistyön sydän

Luottamuksen syntyminen on yksin niistä asioista, joiden vuoksi moni vapaaehtoinen jatkaa eläinsuojelutyötä vuodesta toiseen. Se on konkreettinen muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään: jotta kissa, joka ei ehkä ole koskaan saanut kokea turvaa, voi vihdoin elää rauhassa ja turvassa. 

Katrille luottamus näyttäytyy usein leikin kautta, kun näkee, että kissa kerää rohkeutta ja saa ehkä elämänsä ensimmäisiä positiivisia kokemuksia ihmisestä.

Iitulle puolestaan silloin kun pelon alta paljastuu kissan oma persoona. 

"Melkein ratkeaa ilosta, kun näkee kissan oman persoonan pelon alta.”

Nämä tilanteet eivät synny tyhjästä. Ne ovat seurausta vapaaehtoisen tekemästä työstä ja niistä lukemattomista pienistä teoista, joita kukaan ulkopuolinen ei näe: rauhallisista hetkistä lattialla, hitaista lähestymisistä, toistuvista rutiineista, lempeistä sanoista ja siitä, että joku jaksaa yrittää uudelleen päivä toisensa jälkeen. 

Juuri tällaiset hetket muistuttavat, että vapaaehtoistyö ei muodostu vain käytännön tehtävistä, vaan myös turvan rakentamisesta, luottamuksen ansaitsemisesta ja mahdollisuuden antamisesta. Ja siksi sellaiset hetket tuntuvat niin suurilta. 

  Sijaiskotielämän pieniä iloja: poseeraushetki linnan valtiaana.

🐾 Luopuminen – osa vapaaehtoisen matkaa

Sijaiskotitoimintaan kuuluu myös luopuminen, joka on yksi niistä hetkistä, joissa vapaaehtoistyön merkitys konkretisoituu. Kun kissa on saanut sijaiskodissa turvaa, hoitoa ja aikaa toipua, vapaaehtoinen pääsee näkemään työnsä tuloksen: terveen kissan, joka on valmis omaan kotiin. 

Katrille luopuminen on ennen kaikkea iloinen hetki, sillä työ on ikään kuin saatu päätökseen.

“Adoptiot ovat olleet iloisia ja helpottavia. On ihanaa palata normaaliin arkeen ja alkaa odottaa seuraavaa hoitokissaa.”

Iitulle sen sijaan tunnesiteet ovat suuria, mutta tieto oikeasta kodista tekee irti päästämisestä kevyempää.

“Tunnesiteet ovat isoja, mutta kun tietää että kissa pääsee juuri oikeaan kotiin, se helpottaa.”

Luopuminen ei kuitenkaan ole vain henkilökohtainen kokemus, vaan osa vapaaehtoistyön ketjua. Adoptiotiimi tekee huolellista työtä ja sijaiskodit tietävät, että jokaiselle kissalle etsitään koti, joka vastaa juuri sen kyseisen kissan tarpeita. Siksi luopuminen ei tunnu menettämiseltä, vaan pikemminkin yhteiseltä onnistumiselta. Se on hetki, jolloin vapaaehtoinen näkee, että omalla panoksella on ollut merkitys. Juuri se antaa voimaa ottaa vastaan seuraavan kissan, seuraavan tarinan ja mahdollisuuden auttaa. 

💚 Haasteet, jotka eivät näy ulos päin

Eläinsuojelutyö ei ole pelkkiä onnistumisia tai suloisia kissavideoita. Vapaaehtoisten arjessa on myös hetkiä, jotka eivät aina päädy sosiaalisen mediaan: epävarmuutta, huolta ja tilanteita, joissa ei tiedä miten kaikki tulee päättymään. Juuri näissä hetkissä vapaaehtoistyön todellinen luonne näkyy kaikkein kirkkaimmin. 

Katri on kohdannut niin sairaita kuin synnyttäviä kissoja sekä pentujen menetyksiä. Yksi mieleenpainuvimmista öistä oli se, kun hän ja toinen vapaaehtoinen syöttivät pentuja aamukolmelta, uupuneina mutta päättäväisinä.

“Pimein hetki ennen aamunkoittoa, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.”

Iitulla on ollut hoidossaan kissoja, jotka ovat avanneet haavoja, hyökänneet kivun vuoksi tai tarvinneet intensiivistä hoitoa. Joskus se tuntuu vaikealtakin.

“Vaikeinta on, kun kissa ei ymmärrä, että yrität auttaa.”

Nämä tilanteet ovat raskaita, mutta ne ovat myös osa vapaaehtoistyötä. Sitä puolta, jonka vain harva näkee. Jokainen vaikea tilanne on osoitus siitä, miten paljon vapaaehtoiset antavat itsestään, ajastaan ja tunteistaan kissojen vuoksi. 

Sen vuoksi yhteisö on niin tärkeä. Dewissä kukaan ei jää yksin, sillä aina on joku, jolle voi soittaa, joka tulee avuksi, joka ymmärtää ja osaa toimia tilanteessa. Vapaaehtoistyö ei ole yksinäistä taistelua, vaan yhdessä kannattelemista: voimaa, joka syntyy ihmisistä, jotka haluavat auttaa silloinkin kun on kaikkein vaikeinta. 

   “Forget me not Sussu, yksi monista Dewillä olleista kissoista, jotka ovat saaneet uuden alun.

🐾 Vapaaehtoistyö – Mikä saa jatkamaan?

Kun kysyy vapaaehtoisilta, mikä saa heidät jatkamaan vuodesta toiseen, vastaukset palaavat yhä uudelleen samoihin teemoihin: yhteisöön, onnistumisiin ja siihen tunteeseen, että omalla panoksella on merkitystä. Katri kiteyttää asian yksinkertaisesti:

“Dewin voima on yhteisössä. Kukaan ei tee tätä yksin.”

Iitulle jokainen kotiin päässyt kissa on muistutus siitä, miksi vapaaehtoistyötä tehdään, jokainen oman kodin saanut kissa kannustaa jatkamaan eläinsuojelutyötä. 

Vapaaehtoistyö Dewissä ei ole yksinäistä puurtamista, vaan yhdessä rakentamista. Se on sitä, että joku vastaa viestiin keskellä yötä, joku tulee auttamaan eläinlääkärikäynnille, joku kuuntelee kun on ollut raskas päivä. Se on oppimista, jaksamista ja toisten tukemista ja juuri tämä yhteisöllisyys tekee eläinsuojelutyöstä niin erityislaatuista.

Kun vapaaehtoinen näkee, että kissa saa uuden alun tai kun vaikea tilanne ratkeaa yhdessä, syntyy tunne joka kantaa pitkälle.

💚 Mitä kaikkea vapaaehtoistyö voi olla?

Dewissä vapaaehtoistyö ei ole vain sijaiskotina toimimista. Yhdistyksen arki rakentuu monista erilaisista tehtävistä ja jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan oman palasensa kokonaisuuteen. Katrin ja Iitun kokemukset osoittavat, että mukaan voi tulla hyvin monella tavalla. 

Katri on vuosien aikana ollut useassa roolissa ja hän kuvaa vapaaehtoistyötä näin: “Aina saa apua ja neuvoja, yksin ei tarvitse jäädä.” 

Iitu puolestaan on tehnyt kaikkea kissojen loukutuksista eläinlääkärikäynteihin. Hänelle vapaaehtoistyö on ollut tapa oppia ja kasvaa: “Sijaiskoteilu vaatii aikaa, jaksamista ja halua oppia.”

Eläinsuojelutyö näkyy monessa muussakin muodossa kuin sijaiskoteiluna. Loukutustiimi tekee työtä ulkona elävien kissojen parissa; sometiimin vapaaehtoiset kertovat kissojen tarinoita eteenpäin ja tiedottavat yhdistyksen tapahtumista. Tapahtuma- ja varainhankintatiimi suunnittelee kannatustuotteita ja järjestää tempauksia ja keräyksiä, jotka tuottavat varoja ja näkyvyyttä. Autoapulaiset auttavat kissojen ja kissantarvikkeiden kuljetuksissa. Sijaiskotien tukena toimii kissatiimi, joka vastaa kysymyksiin, neuvoo ja auttaa arjen tilanteissa. Taustalla Dewin hallitus pitää huolta siitä, että toiminta rullaa ja pysyy vakaana.

Dewin vapaaehtoistoiminta rakentuu ihmisistä, jotka haluavat antaa kissoille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan jotakin ainutlaatuista. 

Jos joskus mietit, voisiko sinulle olla paikka tässä joukossa, älä epäröi lähteä kokeilemaan. Dewissä jokaiselle löytyy oma tapa auttaa. 

 Rauha, turva ja uni. Sitä vapaaehtoistyö mahdollistaa.

 – Omppu, Dewin aktiivi

Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi