Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä

Kissan kopittamisella tarkoitan siis kissan saamista kantokoppaan. Tässä tekstissä olen kertonut konkreettisia vinkkejä siihen, miten saada erityisesti arka tai ei lainkaan käsiteltävissä oleva kissa kantokoppaan.

Ensiksi korostan, että kissaa ei pidä koskaan jättää käyttämättä eläinlääkärissä siksi, että kissaa on haastava kopittaa tai siksi, että kopittaminen & eläinlääkärikäynti rikkovat kissan & omistajan luottamussuhdetta. Eläinlääkärikäynnin myötä kissa voi taantua ja olla varuillaan omistajaa kohtaan jonkin aikaa, mutta se menee ohi, jos positiivisia kokemuksia on yleisesti ottaen enemmän kuin negatiivisia kokemuksia. Luottamussuhde kissan kanssa on kuin luottokortti, johon kertyy luottoa positiivisilla kokemuksilla. Kun luottoa on kertynyt paljon, luottokortti ei mene miinukselle, vaikka toisinaan kissa pitääkin kopittaa tai esimerkiksi lääkitä.

Dewin sijaiskodeissa kissat yleensä etsivät piiloa lattian rajassa. Jos kissa pyrkii kopitustilanteessa mahdollisimman ylös, se tapahtuu yleensä aivan alkutaipaleella, kun kissaa kopitetaan ensimmäiselle ell-käynnille. Severus van Pikis oli kuitenkin poikkeus sääntöön, sillä hän pyrkii todennäköisesti loppuelämänsä mahdollisimman lähelle kattoa kopitustilanteissa.

Toisekseen mainittakoon, että vapaaehtoistyössäni eläinsuojeluyhdistyksessä kopitan arkoja, ei-käsiteltäviä ja/tai villiintyneitä kissoja harva se viikko. Kirjoitan tekstin kokemustietoni perusteella ja kuvitus on kopitustilanteista, joita olen julkaissut Instagramini storyissa ja jotka on tallennettu Ell-käynnit -kohokohtiin.

Kantokoppatreeni

Ideaaleintahan olisi se, että kantokoppaan liittyisi positiivisia kokemuksia siten, että kissan saisi menemään koppaan herkun tai leikin varjolla. Huom! Jos kissa tarvitsee rauhoittaa eläinlääkärissä, kissa tarvitsee paastottaa. Kuitenkin jos kissan saa parin raksun perässä menemään kantokoppaan, se ei ole vaarallista.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n blogissa aktiivimme Jenny on kirjoittanut vinkkejä tällaiseen kantokoppatreeniin. Ensisijaisen tärkeää onkin, jokaisessa kissakodissa kantokopan tulisi jollain tavalla olla sisustuselementtinä. Jos ei vuoden ympäri, niin tasaisin väliajoin. Siten, että kissa oppisi sen, että kantokopan ilmestyminen esille ei aina tarkottaisi sitä, että eläinlääkärikäynti on taas edessä.

Meillä kotona kantokoppatreeni omien kissojen kanssa on siinä pisteessä, että kaksi kolmesta nukkuu päikkäreitä kopassa ja menevät sinne syömäänkin, jos ruokaa koppaan tarjoillaan. Mutta kun he aistivat sen, että kopassa lähdetään johonkin, suhtautuminen kantokoppaan muuttuu. Olenkin nyt tehnyt esim. sitä, että kun kissa on ollut päikkäreillä boksissa, olen sulkenut oven ja pian tullut avaamaan oven. Tai sulkenut oven, toiminut kissataksina keittiöön, päästänyt kissan kopasta ja antanut ruokaa tai herkkuja.

Joskus kissan kopittamista vältellään, koska se on kissalle (ja usein myös omistajalle) epämiellyttävä kokemus. Useimmiten kissa joutuukin kantokoppaan eläinlääkärin takia, minkä takia kantokoppaan ei liity mitään positiivista tai edes neutraalia muistijälkeä. Jos kissa on perusterve, eikä esim. sairasta idiopaattista kystiittiä, voi kantokoppatreeniä tehdä myös siten, että kissa kopitetaan, sen kanssa käydään vaikka autolla ajelemassa tai istuskelemassa metsässä (tai muussa rauhallisessa ympäristössä), ja sitten mennään kotiin syömään eikä mitään sen kummempaa tapahdu.

Kissanpennun sosiaalistamiseen kannattaakin aina sisällyttää kantokoppa, koska energiset & uteliaat pennut ovat ylivoimaisesti helpoimpia opettaa kantokoppaan. Olenkin sivunnut "Sosiaalisuus ei tee kissasta koiramaista" -tekstissäni kissanpennun sosiaalistamista. Videolla näette, miten hyvin Dewin sijaiskodissa "japanipentue" oli sosiaalistettu: Chibi, Sakura, Nichibotsu, Yuka ja Mizuki menivät kuljetusbokseihin helposti lelujen perässä. Yksi pennuista piti nostaa koppaan, mutta koska pentu oli sosiaalistettu hyvin, se ei ollut moksiskaan siitä, että ventovieras ihminen nappasi sen syliin. Pentujen kohdalla yleensä auttaa myös se, jos kopassa on vähintään yksi sisarus mukana, jotta ei tarvitse olla yksin.

Stressin lievityskeinot

Kopittamisessa tietenkin tähdätään siihen, että tilanne olisi nopeasti ohi ja että kokemus olisi siten mahdollisimman stressitön kissalle. Yleensä kissa alkaa stressata jo sitä, kun tuttu ihminen on hermostunut tulevasta kopituksesta, siksi kannattaakin pitää arki ja oma käyttäytyminen mahdollisimman normaalina. Ja tämän takia myös kantokopan kannattaa olla ajoissa esillä.

Useille kissanomistajille feromoni-haihduttimet ovat jo tuttuja, mutta eläinlääkärikäyntejä varten suosittelen esim. Feliwayn suihkepulloa. Sitä ja vastaavanlaisia suihkeita (esim. Zenifel & Pet Remedy) löytyy mm. eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Tuotetta kannattaa suihkuttaa tekstiiliin, joka on kantokopassa sisällä ja tekstiiliin, jolla kantokoppa peitetään. Kantokopan peittäminen pyyhkeellä tms. yleensä rauhoittaa kissaa. Itse suihkuttelen Feliwayta parit suihkaukset edeltävänä päivänä tai viimeistään aamulla, ja noin vartti ennen kopittamista.

Kissaa voi myös lääkitä luontaistuotteilla, kuten Calmexilla, Zylkenellä tai WeCalmilla. Näitä voi antaa ruuan joukossa ja ne ovat reseptivapaita, eli niitä saa eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Valmisteesta riippuen sitä kannattaa yleensä antaa väh. muutamana päivänä ennakkoon. Näissä vaikutus alkaa yleensä 1-7 vuorokauden kuluessa: kannattaa lukea tuoteselosteesta tarkemmat ohjeet. Aptus Relax -purutabletti kannattaa antaa 30-60min ennen stressaavaa tilannetta.

Extreme-keinona voi myös pyytää eläinlääkäristä kissan tulevia ell-käyntejä varten gabapentiiniä. Eläinlääkäri yleensä suostuu parin gabapentiini-kapselin määräämiseen, jos kissa näyttää vielä eläinlääkärissä olevan todella ärhäkkä ja stressaantunut tapaus. Jos kissa kuitenkin kopassaolon ja automatkan myötä muuttuu jäätyneeksi pelkopalloksi, todennäköisemmin eläinlääkäri ei näe syytä määrätä tulevaisuuden käyntiä varten gabapentiiniä. Gabapentiiniä käytetään mm. pitkäaikaisena kipulääkityksenä, ja yksittäisenä annoksena se rauhoittaa ja väsyttää. Pitkäkestoisena lääkityksenä gabapentiini aiheuttaa väsymystä haittavaikutuksena yleensä ensimmäisten viikkojen ajan, kunnes vaikutus tasaantuu.

On myös parempi, jos kissa kopitetaan liian ajoissa kuin kauhealla kiireellä viime tipassa. Jos käy niin, että kissa onkin kopassa jo kaksi tuntia ennen eläinlääkäriaikaa, sitten se on niin. Peitä koppa ja anna kissan rauhoittua.

Eristäminen

Eristä kissa aina ennen kopitusta pienempään tilaan. Mieluiten kylpyhuoneeseen, josta on siivottu/piilotettu irtaimistoa. Kylpyhuone on siitä kätevin, että jos kissa päästää hätäpissat ja/tai -kakat, on tilan siivoaminen myös helpompaa. Kylpyhuoneissa on myös yleensä käteviä piiloja kissalle, mistä se on helppo kopittaa: pesukoneen taus, allaskaapin alunen jne. Paitsi jos allaskaapin alta pääsee allaskaappiin sisälle, se on vähän huono.

Omena van Pikis pyrki kopitustilanteessa allaskaapin sisälle, koska kaapisto oli takaa avonainen. Ahti Kunlaboro oli puolestaan päättänyt jäädä raapimistolpan alapesään, eikä kissa liikahtanutkaan sieltä.

Keinoja eristää kissa

1. Leikitä tai muutoin johdata kissa haluttuun tilaan. Laserlelu on tässä yleensä aika kätevä, jotkut kissat menevät herkun perässä jne.

2. Ruokkimalla kissaa esim. viikon ajan haluttuun tilaan. Jos muutokset yleensä herättävät kissassa epäilyksiä, kannattaa ruokkia kissaa pidempään eristystilaan. Jos lääkäriaika on aamulla, kannattaa iltaruuan perässä johdatella kissa kylppäriin ja antaa tämän yöpyä siellä. Tämä toimii, jos kissa on kunnolla arka. Ihmisläheisemmän kissan kanssa saattaa mennä yö valvomiseksi, jos toinen itkee oven takana.

3. Aran kissan eristäminen on siinä mielessä helppoa, että yleensä kissa menee ihmistä karkuun, jos ihminen on liian lähellä. Eli kannattaa sulkea muut mahdolliset ovet ja jättää auki se ovi, josta haluaa kissan menevän. Ja sitten kiertää kissan taakse saaden sen liikkeelle - jos ei kerta laakista niin ainakin melko nopeasti kissa löytää tiensä haluttuun tilaan.

Vältä eristämistä tilaan, jossa ei ole lainkaan piiloja. Vältä myös eristämistä tilaan, jossa on esimerkiksi parisänky. Jos vaihtoehtoja ei ole, plokkaa pääsy sängyn alle ennen eristämistä. Ja jos eristystilassa on kiipeilypuu, jossa on pesiä tms, plokkaa niihin pääsy tai siirrä koko puu pois.

Eristystilaan kannattaa mahdollisuuksien mukaan miettiä valmiita "ansoja", jos on todennäköistä, että kissa hakeutuu johonkin tiettyyn paikkaan piiloon.

Pyyhetaktiikka

Aran kissan kopittamiseen tarvitsee siis eristystilan & kantokopan lisäksi vähintään pyyhkeitä tai muita tekstiilejä. Jos mahdollista, ylimääräisestä käsiparista on varmasti apua. Hitsaushanskat ovat myös suotavat: niistä kynnet eivät mene läpi ja hampaatkin vain, jos kissa puree kunnolla ja pitkään. Kopitustilanteissa (huom. oman kokemukseni mukaan), kissa yleensä pyrkii vain näykkimään ja puraisemaan, ei puremaan kunnolla eliminoidakseen ihmisen. Mutta niinkin voi käydä.

Hitsauskäsineet voi tilata esim. Motonetistä tai Suojaintalosta.

Pyyhetaktiikalla tarkoitetaan sitä, että kissan annetaan piiloutua eristystilassa. Joko niin, että odotetaan, että kissa piiloutuu ja sitten aletaan asetella koppaa & pyyhkeitä, tai sitten niin, että koppa on laitettu valmiiksi ainoan/oletetuimman piilon hollille. Kun kissa on piilossa, plokataan kissan muu kulku pois piilosta ja tarjotaan ainoaksi kulkusuunnaksi koppaa. Jos kissa ei liiku, voi kissan takana pitää jotain ääntä tai koskea kissaan jollain kättä pidemmällä, jolloin kissa lähtee karkuun ääntä/kosketusta ja päätyy koppaan. Jos kissa on jarrut päällä, voi hitsaushanskan turvin tuupata kissaan liikettä. Toinen vaihtoehto on esim. kietoa kunnolla pyyhkeitä käden ympärille ja tuuppia.

Kissatyypit kopitustilanteissa

Kopittamista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti se, jos omistaja tietää edes vähän, miten kissalla on tapana käyttäytyä kopitustilanteessa.

1. Piiloutuja

Piiloutujat pysyvät lattian rajassa. Piiloutujat eivät yleensä sähise, eivätkä juuri koskaan murise. Sähinää saattaa kuulua, jos kopitustilanne kestää pitkään. Piiloutujat ovat yleensä sen verran säikkyjä, että spurttaavat nopeasti koppaan pyyhetaktiikalla. Säikkyherkkyyden ja lattian rajassa pysymisen ansiosta piiloutujat ovat kenties helpoimpia kopitettavia. (Pois lukien täysin luottavat kissat, jotka voi vain nostaa koppaan tai johdattaa koppaan herkulla.) Videolla Desmond Tutu hakeutui piiloon kaapin alle, josta se ohjattiin koppaan:

2. Jäätyjä

Toiseksi helpoimpia tapauksia ovat jäätyjät. Kissa jäätyy kahdella eri tavalla (tai molemmilla tavoilla samanaikaisesti). Kun kissa jäätyy, se ei välttämättä piiloudu, vaan nimensä mukaisesti jäätyy paikoilleen, vaikka olisi ns. avoimessa tilassa. Jäätyvä kissa on myös sellainen, joka on piilossa, mutta ei liiku sitten millään - eikä myöskään osoita juurikaan vastarintaa. Kopittamistani kissoista eniten jäätyneitä ovat olleet sellaiset, jotka olen hitsaushanskojen turvin työntänyt koppaan eikä kissa ole sähissyt, murissut tai mitään. Kissa on vain ollut täysin kaikki jarrut päällä.

Videolla Dennis la Mowers jäätyi saunan ylälauteelle niin totaalisesti, ettei lähtenyt karkuun tai piiloon, vaikka laskin kantokopan hänen eteensä:

3. Kiipeilijä

Kiipeilijät, eli hyppykissat, pyrkivät ylöspäin. He ovat yleensä pelokkaita ja etsivät vain piiloa, johon ihminen ei yltäisi. Kiipeilijöiltä löytyy enemmän temperamenttia kuin piiloutujilta & jäätyjiltä: yleensä he vähintään sähisevät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuavat, etteivät pääse tarpeeksi ylös. Jos kissa tiedetään kiipeilijäksi, kannattaa mahdollisuuksien mukaan plokata kiipeilymahdollisuuksia kopittamista varten ja mahdollistaa esimerkiksi se, että kissa ennemmin menisi suojaisaan piiloon. Kylppäreissä on kiipeilijöiden kohdalla sellainen ongelma, että yleensä kissa päätyy esim. peilikaapin päälle tai suihkuverhon tangolle.

Odota, että kissa pysähtyy, ja pyri vasta sitten kopittamaan. Kiipeilijä-kissan kanssa ei kannata odottaa, että kissa tulisi alas, ellet ole varannut tunteja kopitukseen. Tämän tyyppiset kissat odottavat yläilmoissa hamaan tappiin asti, kunnes kokevat turvalliseksi vaihtoehdoksi tulla alas. Videolla sain kiipeilijä-Rafaelin kopitettua poikkeuksellisesta paikasta, sillä hän oli niin katon rajassa, ettei päässyt enää ylöspäin. Jos tilaa yläpuolella olisi ollut 5cm enemmän, Rafael olisi todennäköisesti kiivennyt kopan päälle:

4. Ikiliikkuja

Vaikeimpia kopitettavia ovat ikiliikkujat, eli kissat, jotka eivät pysähdy. Nämä kissat ovat mahdollisesti sekä piiloutujaa, jäätyjää että kiipeilijää, ja sen lisäksi ikiliikkuja voi olla sellainen, että se on valmis hyökkimään ihmistä päin. Koska ikiliikkujalla on kuitenkin taipumusta hakeutua myös piiloon, kannattaa sitä hyödyntää. Helpointa on, jos eristystilassa on valmisteluja siten, että kissalle on järjestetty suotuisia piiloja ja koppa (tai koppia) aseteltu valmiiksi. Ikiliikkujan kanssa suurin ongelma on se, että jos koppaa yritetään tuoda kissan lähelle siinä kohtaa, kun se on jo piilossa, kissa lähtee liikkeelle ennen kuin ihminen ehtii sen koommin plokata muita kulkusuuntia.

Jos kissa alkaa säntäillä, pysähdy ja odota paikallasi niin kauan, että kissa on rauhoittunut ja piiloutunut jonnekin. On tärkeää huolehtia myös omasta turvallisuudesta! Kissaa ei kannata yrittää ottaa kiinni paljain käsin eikä silloin, kun se juoksee ohitse tai säntäilee pitkin seiniä.

Ikiliikkujan kanssa on helpompaa, jos kopittajia on vähintään kaksi. Kissan liikkumista voi yrittää rajoittaa siten, että pidetään pyyhkeitä tai vilttejä ns. seininä. Ikiliikkujaa voi myös yrittää saada pysähtymään sillä, että sen näkökentän peittää. Esimerkiksi siis pudottaa viltin kissan päälle. Jotkut jäätyvät, kun "yhtäkkiä tulee pimeää", toisille ikiliikkujille pyyhe päällä on yksi hailee.

Ikiliikkujat ovat myös rohkeampia, ja ainakin niiden kohdalla kannattaa sulkea hitsaushanskan tai muun suojavarustuksen turvin kantokoppa, sillä ikiliikkuja pyrkii suurimmalla todennäköisyydellä boksista pois, kun tajuaa vastassa olevan umpikuja. Para Nenúfar kykeni kopitustilanteessa kiipeämään laattaseinää ylöspäin ja jäi hyväksi toviksi hengailemaan siten, että takatassut olivat peilikaapin päällä ja etutassut suihkuverhon tangolla:

Kiireellä lääkäriin

Joskus eläinlääkäriin on lähdettävä yllättäen tai hyvin lyhyellä varoitusajalla. Siinä kohtaa yleensä kopitussuunnitelmista rapisee pois kaikki stressinlievityskeinot ja muut esivalmistelut. Äkillisiä eläinlääkärireissuja varten on erittäin hyödyllistä, jos kissanomistaja tietää, millainen kissa on kopitustilanteessa. Näin ollen minuutissa ehtii tehdä sellaisia valmisteluja, että plokkaa pääsyn esim. jonnekin kattokruunuun.

Näitä äkkilähtöjä varten hitsaushanskojen on hyvä löytyä kissakodista. Kipeänä kissa voi olla apaattinen, jolloin kopittaminen on ehkä helpompaa, mutta voi myös olla, että kipeyden takia käsiteltäväkin kissa muuttuu aggressiiviseksi.

Kun on kiire saada kissa koppaan, pyydä apua. Kirjoita someen tai käy vaikka naapurin ovella. Apukädeksi voi siinä kohtaa tulla ihan kuka tahansa, jos itse osaat vähääkään kertoa, että mitä haluat toisen tekevän. Yleensä sille tyypille, joka ei ole kissanomistaja tai tottunut kopittamiseen, kannattaa lykkiä ainakin toiseen käteen hitsaushanska ja pyytää tätä plokkaamaan esim. pyyhkeellä jotain kulkusuuntaa.

Siinä kohtaa, kun kissa on yksinkertaisesti saatava eläinlääkäriin, ei kannata murehtia kissan stressiä tai kopituksen kestoa. Kissa voi taantua ja luottamuksella voi kestää eheytyä, mutta se on pieni juttu, jos toisessa vaakakupissa on se, että kissa menehtyy tai että kissa elää vuosia kivuissa.

- Linda alias Villasukkakirjailija

Teksti on alunperin julkaistu Villasukkakirjailijan blogissa

Kissa palaa yhdistykselle

Yhdistyksellämme on tällä hetkellä useampia kissoja, jotka ovat adoptoinnin jälkeen palautuneet Dewille. Viimeisen viiden vuoden aikana yhdistykselle palanneita kissoja on hieman alle 20 eli 0,5 % uuteen kotiin muuttaneista kissoista. Alhaisen luvun syynä on perusteellinen adoptioprosessimme, jossa on useita vaiheita ja mahdollisuuksia perääntyä niin yhdistyksellä kuin adoptioehdokkaallakin.

Nopein palaaja on tullut takaisin sijaiskotiin 24 tunnin kuluttua adoptiopapereiden allekirjoittamisesta. Joskus kissat taas palautuvat yhdistykselle useiden vuosien jälkeen.

Kun kissojen paluusta kerrotaan sosiaalisessa mediassa, saadaan pahimmillaan syytöksiä siitä, kuinka kissoihin ei osata sitoutua tai omistaja on huono. Suurimmassa osassa tapauksista kyse ei ole omistajien epäonnistumisesta tai sitoutumisen puutteesta. Yleisiä syitä ovat elämäntilanteen muutokset, lemmikkien väliset kemiat, allergioiden puhkeaminen tai kissan arkuuden yllättäminen.

Grace palasi yhdistykselle ensimmäisestä kodistaan useita vuosia sitten.
Sen jälkeen Gracesta kuoriutui valloittava ja asenteellinen kissamummo,
joka pääsi viettämään ikäpäiviään vielä uuteen kotiin tänä syksynä.

Elämäntilanne muuttuu

Dewillä pisimpään ollut kissa on Grace. Hänen yli 5 vuoden yhdistyksellä oloaika koostuu kahdesta osasta. Grace, kuten useampi muukin kissa, on palannut yhdistykselle takaisin elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Kaikkia elämäntilanteen muutoksia ei pysty ennakoimaan ja toisaalta aina ei pystytä ennakoimaan, miten kissa niihin reagoi. Varsinkin arkojen kissojen kohdalla tietyt elämäntilanteet, kuten vaikka perheenlisäys, voivat olla äärimmäisen stressaavia ja silloin tulee ajatella myös kissan parasta.

Toisaalta seuraa ja aktivointia vaativalle kissalle voi olla hurjan stressaavaa, jos paljon kotona aikaa viettävä omistajapariskunta muuttuu reissutyötä tekevään omistajaan. Tällöin pitää miettiä, halutaanko kissan elävän stressaavassa ympäristössä vai etsitäänkö sille uusi koti. Varsinkin, jos kissa on ollut omassa kodissaan jo pidempään, mahdollisesti vuosia, näissä päätöksissä ei edetä kepeästi vaan omistaja voi monen kuukauden ajan empiä päätöstä luopua kissasta. Pohditaan monesti, että jos vielä yritettäisiin jotain kikkakutosta.

Aralle kissalle uuden kodin löytyminen ei ole yhtä yksiselitteistä kuin kesylle nuorelle kissalle, eikä omistajan lähipiiristä välttämättä löydy kissalle sopivaa kotia. Tilanne kissan uudelleensijoittelusta voi tulla eteen nopeastikin esim. omistajan vakavan sairastumisen tai menehtymisen sattuessa kohdalle. Silloin on monesti kissan etu, että se voi palata yhdistykselle uudelleen etsimään kotia.

Piki oli ensimmäistä kertaa sijaiskodissa ollessaan sähisevä rohkelikko.
Nyt toisella kierroksella Piki ei kokenut tarvetta puolustaa rajojaan sähinällä,
vaan tarkkaili mieluummin tilannetta ensin piilosta.

Uudet  ja vanhat nelijalkaiset perheenjäsenet

Joskus uusi koti ja siellä olevat uudet perheenjäsenet (toiset kissat tai koirat) osoittautuvat adoption jälkeen ”yhteensopimattomiksi”. Joskus yhdistyksen edustajan ohjeita totuttamisesta ei ole uskottu lainkaan ja suoraan todetaan, etteivät eläimet tule toimeen keskenään. Osan kanssa taas tehdään kaikki temput, mitkä vain ”oppikirjasta” löytyy ja Dewin aktiivit ovat tukena kuukausi kaupalla ennen kuin todetaan, että kissan on parempi palata yhdistykselle. Monesti tällaisia omistajia harmittaa, ettei totuttaminen onnistunut ja epäonnistumisen tunteet ovat läsnä, kun pohditaan kissan palaamista yhdistykselle.

Vaikka kuinka huolella yritettäisiin pohtia, sopivatko eläinten luonteet yhteen ja ottaa huomioon niiden molempien tarpeet kaverin suhteen, niin meillä ei ole kristallipalloa, jonka avulla voisimme todeta matchin olevan täydellinen. Joskus ne uudet perheenjäsenet tulevat kuvioon vuosien päästä, esim. kun kaksi kissanomistajaa päättää lyöttäytyä asumaan saman katon alle. Varsinkin jos eläimiä on useampia, voi osalla kemiat kohdata hyvin ja joskus taas aiemmin kaveruksina olleet kissat voivat päätyä toistensa vihamiehiksi.

Myös isommassa kissaporukassa yhden kissan poismeno voi laukaista muutosten ketjureaktion, missä loppuporukan laumadynamiikka muuttuu radikaalisti. Niissä tilanteissa, kun kissasta joudutaan luopumaan, monesti porukan tasapainottava voima poistuu ja  aktiivinen/aktiiviset jäsenet alkavat kiusata rauhaa rakastavaa yksilöä. 

Näissä kahdessa tapauksessa olemme ottaneet vastaan palaajina niin niitä aktiivisia riiviöitä, jotka ovat härkkimisellään stressanneet muita kissoja kuin kissoja, joita muut kissat ovat taloudessa kiusanneet jollain tavalla. Myös kodinvaihtajina tulee jonkin verran porukassa sorrettuja kissayksilöitä. Jälkimmäisessä tapauksessa kissa on yleensä jo tovin jossain piilossa tai turvasaarekkeella kyhjöttänyt kaveri, joka on päässyt käymään vessassa ja ruokakupilla vain salaa muilta. Pahimmillaan näillä kissoilla on lihaskatoa, anturoihin kasvaneita kynsiä, huonokuntoisia turkkeja ja virtsatiesairauksia pidättämisen seurauksena.

Sipi rohkaistui hyvin nopeasti yhdistykselle palaamisen jälkeen leikkien ja herkkujen kautta.
Hän tuki arempaa Piki veljeään uuteen paikkaan tottumisessa.

Allergia

Eläinallergia on syy, minkä vuoksi kissoja palaa jonkin verran. Joskus lievä allergia on ollut jo tiedossa adoptiohetkellä, mutta oireilun pahentuminen on tullut yllätyksenä. Osalla taas ei ole ollut tietoa, että he ovat allergisia kissoille ennen kuin ovat asuneet sellaisen kanssa pidempään.

Paha allergia itsellä tai lapsella on ylivoimaisesti suurin syy, minkä vuoksi ihmiset ilmoittavat voivansa luopua kissasta niin, että se muuttaa uuteen kotiin.

Kissan arkuus yllättää

Dewin kissoista todella monet ovat jonkin verran arkoja taustansa vuoksi. Aikuiset populaatiokissat harvemmin ovat ensimmäisenä tulossa silitettäväksi uusien ihmisten kohdalla vaikka ne sijaiskodissa olisivat kesyyntyneet jo silitettäviksi kissoiksi. Siihen pisteeseen pääseminen on voinut viedä kuukausia ja pyrimme kertomaan tämän aina rehellisesti kotiehdokkaalle. Kerromme, että kissa on kotitapaamisella todennäköisesti piilossa ja että se voi hyvin ensimmäiset kuukauden uudessa kodissa käyttäytyä samalla tavalla. Joidenkin kissojen tapauksessa kerromme suoraan, ettemme voi taata, että kissaan saa koskaan koskea. Ei ole kissan edun mukaista valehdella tai peitellä totuutta.

Tästäkin huolimatta vuosittain useat adoptioprosessit tyssäävät kotitapaamisen kohdalla siihen, että kissa on arka. Vieraita sängyn alta kuikuileva kissa on kauhistus. Osa kotiehdokkaista kuitenkin hyväksyy nämä faktat  ja moni kissa saakin uuden kodin. Pyrimme jakamaan osaamistamme arkojen kissojen kohtaamisesta ja kesyyntymisestä tuleville kodeille.

Valtaosa uusista kodeista on aivan LOISTAVIA koteja, jossa arempi kissa saa olla juuri sellainen kuin on. Osa on tarkoituksella hakenutkin arempaa kissaa ja olemme saaneet mm. iloisia uutisia useita vuosia sitten adoptoiduista kissoista, joita on saanut ensimmäistä kertaa silittää.

Kuitenkin jonkin verran on niitä koteja, joissa

- ei malteta odottaa kissan kesyyntymistä, vaan pakotetaan kissaa kontaktiin - lopputuloksena jäätyvä ja peloissaan oleva kissa, joka ei koskaan opi luottamaan ihmiseen

- ei osata tukea kissan rohkaistumista ihmistä kohtaan, jotta se palaisi samalle tasolle kuin mitä se on sijaiskodissa ollut, mutta ei huomata myöskään kysyä apua yhdistykseltä 

-  ei lopulta oltukaan hyväksytty faktaa, että kissa tuskin on kuukauden, puolen vuoden tai vuoden kuluttua silitettävä.

Osa näistä kissoista palaa yhdistykselle parin kuukauden kuluttua, osa taas vuosien päästä. Toiset kissat ovat todella nopeasti kodinetsintäkunnossa ja kesympiä sijaiskodissa kuin koskaan aiemmassa kodissa. Joidenkin kissojen tapauksissa taas tehdään pitkään töitä sen kanssa, että kissan luottamus ihmisiin palaa.

Käyttäytyminen ja hyvinvointi – erottamaton parivaljakko

Käyttäytyminen on tiiviisti yhteydessä hyvinvointiin. Käyttäytymistä voidaankin käyttää hyvinvoinnin mittarina, mutta toisaalta kissan persoonallisuus voi myös itsessään vaikuttaa hyvinvointiin. Kissan käyttäytymisen ymmärtäminen on siis tärkeää hyvinvoinnin takaamiseksi.

Hyvinvoinnin aakkoset 

Hyvinvointi on yksilön itsensä henkilökohtainen kokemus omasta fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä toimintakyvystään. Hyvinvointi jaetaan usein eri osa-alueisiin, esimerkiksi fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Fyysinen hyvinvointi käsittää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden. Kissan fyysistä hyvinvointia voidaan pitää hyvänä, jos sen liikkuminen on kivutonta, se fyysisesti kykenee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan eikä sillä ole hoitamattomia sairauksia.

Toukokuun 2021 lopussa populaatiosta loukutettu Harmak kesyyntyi parissa kuukaudessa rennoksi, leikkiväksi kissaherraksi kissaseuran, ruoka-aktivoinnin ja leikittämisen ansiosta. (Harmak etsii kotia!)

Henkinen hyvinvointi voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: positiiviseen hyvinvointiin ja negatiiviseen pahoinvointiin. Henkinen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunnetiloja, esimerkiksi tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemusta. Henkinen pahoinvointi taas tarkoittaa negatiivisia tunnetiloja, kuten ahdistusta ja pelkoa. Kissan henkinen hyvinvointi on hyvällä tolalla, jos se kokee säännöllisesti positiivisia tunteita ja vain harvoin lyhytaikaisia negatiivisia tunteita.

Stressin vaikutukset näkyvät kaikkialla

Kissan säikähtäessä sen elimistössä käynnistyy akuutti stressireaktio, johon osallistuvat aivojen ja keskushermoston tiettyjen alueiden lisäksi myös lisämunuaiset. Akuutti stressireaktio on kaikille eläimille hyödyllinen ominaisuus, koska se käynnistää ”taistele tai pakene” -reaktion, joka mahdollistaa luonnossa esimerkiksi saalistajalta pakenemisen.

Pahoinvointi, niin fyysinen kuin henkinenkin, voi kuitenkin aiheuttaa kroonista stressiä, jossa akuutti stressireaktio jää päälle. Tällöin elimistö on jatkuvassa valmiustilassa ja stressin vaikutukset muuttuvat haitallisiksi. Esimerkiksi terveysongelmat voivat aiheuttaa kroonista stressiä, mutta toisaalta krooninen stressi itsessään heikentää terveyttä. Kroonisen stressin tiedetään muun muassa lisäävän sydänsairauksien riskiä, heikentävän immuunipuolustusta ja voivan jopa lyhentää elinikää. Kissoilla stressi ja stressiherkkyys oireilee usein idiopaattisena kystiittinä, virtsarakon tukalana kiputilana.

Micetto von Turnurrin ensimmäisinä päivinä sijaiskodeissa stressi oli selvästi nähtävissä kissan ulkoisesta olemuksesta. Huhtikuussa 2021 loukutettu Micetto on jo paljon rennompi, ja etsii nyt kotia.

Käyttäytyminen hyvinvoinnin mittarina

Kissan hyvinvointia ei voi mitata suoraan. Kissan fyysistä terveyttä on toki mahdollista tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, mutta sen omaa kokemusta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan ei pystytä mittaamaan. Sen sijaan koetun hyvinvoinnin mittarina käytetään kissan käyttäytymistä.

Kissan käyttäytyminen voi muuttua kivun tai sairauden myötä. Kivulias tai sairas kissa voi olla ärtyisä ja suhtautua vihaisesti muihin kissoihin ja kosketukseen tai vetäytyä normaalia enemmän omiin oloihinsa ja väistää kosketusta. Tällaiset käytösmuutokset ovat aina syy eläinlääkärivisiittiin, erityisesti jos kissa on jo seniori-ikäinen. On myös tärkeää opetella tuntemaan oman kissansa elekieli ja normaali käyttäytyminen, jotta havaitsisi nämä käytösmuutokset.

Kissan käytösongelmat voivat myös olla merkki kroonisesta stressistä. Esimerkiksi pakko-oireinen käyttäytyminen, kuten liiallinen turkin peseminen tai kankaan/villan imeminen ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin voivat johtua terveysongelmista, mutta myös stressistä. Jos terveydellistä syytä epänormaaliin käyttäytymiseen ei löydy, on syytä epäillä stressiä ja pyrkiä minimoimaan sen aiheuttajat. 

Stressiä voi pyrkiä vähentämään monin keinoin. Esimerkiksi ympäristön ennustettavuus vähentää stressiä, joten rutiinien vahvistaminen voi auttaa stressin lievittämisessä. Monikissatalouksissa kissojen huonot keskinäiset välit lisäävät stressiä, joten yhteenotot kannattaa pyrkiä estämään ja lisätä positiivisia kokemuksia esimerkiksi leikittämällä ja namittamalla kissoja lähekkäin. Kissan ja omistajan väliseen suhteeseen panostaminen voi myös vähentää kissan stressiä. Ympäristön virikkeellistäminen, kuten kiipeilymahdollisuuksien ja piilopaikkojen lisääminen, leikittäminen ja ruoan tarjoaminen aktivointikupeista tai älypeleistä voi myös laskea stressitasoja. 

Positiiviset käytösmuutokset voivat kertoa hyvinvoinnin parantumisesta. Kun populaatiosta loukutettu kissa rohkaistuu leikkimään, lähestymään ihmistä ja jopa pyytämään rapsutuksia, on se ympäristöön tottumisen lisäksi merkki siitä, että muutoksesta johtuva stressi on vähentynyt. 

Käyttäytymisen hyvinvointivaikutukset

Sen lisäksi että kissan käyttäytymistä voi käyttää hyvinvoinnin mittarina, myös käyttäytyminen, tai tarkemmin kissan persoonallisuus vaikuttaa hyvinvointiin. Persoonallisuus tarkoittaa niitä tapoja käyttäytyä, jotka ovat pysyviä ominaisuuksia läpi kissan elämän ja erottavat sen muista kissayksilöistä. 

Esimerkiksi pelokkuus aiheuttaa kroonista stressiä silloin, kun pelko on jatkuvaa ja voimakasta. Lyhytaikainen pelko, esimerkiksi silloin kun kissa vaihtaa kotia tai populaatiosta loukutettu arka mutta ihmisiin pian tottuva kissa tuodaan sijaiskotiin, ei todennäköisesti aiheuta stressin tuomia terveysongelmia, vaikka muutoksiin liittyisikin stressiä. Jos kissa taas on synnynnäisesti arka ja pelkää ”kaikkea”, voi pelokkuus johtaa terveysongelmiin.

Suurin osa kissoista nauttii toisten kissojen seurasta. Eläminen muiden kissojen kanssa parantaa tällaisten kissojen hyvinvointia lisäämällä positiivisia tunnetiloja. On epäilty, että sosiaaliset suhteet saman lajin edustajien kanssa lisäävät stressinsietokykyä ja parantavat hyvinvointia myös sitä kautta. Jotkin kissat kuitenkin pelkäävät muita kissoja tai suhtautuvat niihin vihamielisesti esimerkiksi vahvan reviiritietoisuuden takia. Vaikka sosiaaliset suhteet yleensä parantavat hyvinvointia, tällaisilla kissoilla hyvinvointi voi heikentyä ja stressi lisääntyä muiden kissojen kanssa eläessä.

Jo adoptoidut Tuutikki ja Lumikki. Kissat tulivat hyvin toimeen, kuten kuvasta näkyy, mutta niille etsittiin eri kodit, sillä Tuutikki tarvitsi riehakkaampaa leikkiseuraa ja Lumikki puolestaan rauhallisemman kissakaverin.

Samalla tavalla positiiviset kokemukset ihmisistä parantavat hyvinvointia, kun taas negatiiviset heikentävät sitä. Se, miten paljon kissa haluaa olla ihmisen kanssa ja miten vahvasti kissa suhtautuu positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin riippuvat kissan persoonallisuudesta. Omistaja voi vaikuttaa tarjoamiinsa kokemuksiin tulkitsemalla kissan elekieltä, esimerkiksi tarjoamalla rapsutuksia vain silloin, jos kissa niitä haluaa ja välttämällä negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi kissan rankaisemista.

Voimakkaimmin käyttäytymiseen vaikuttavat kissan perimä ja varhaiselämän kokemukset. Aikuisen kissan käyttäytyminen voi muuttua ja haluttuja käyttäytymistapoja voidaan vahvistaa, mutta todella arasta ja stressiherkästä aikuisesta kissasta ei voi leipoa rohkeaa. Kasvattajilla onkin suuri vastuu kasvattiensa hyvinvoinnista, sekä jalostusyksilöiden valinnassa että kissojen pentuajan kokemuksissa.

- Milla Salonen, tutkijatohtori Helsingin yliopistosta

Lue myös Kun kissa tulee -blogitekstistä vinkkejä mm. kissojen tutustuttamiseen ja Kissan aktivointi -blogitekstistä vinkkejä aktivointiin ja kissan elämänlaadun parantamiseen.

Tuutikki oli superaggressiivinen alkutaipaleellaan, mutta sittemmin hänestä tuli superhellyydenkipeä lemmikki.

Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi

Kissalla ei ole lemmikin arvoa

Mikä on kissapopulaatio? Miksi väitetään, että kissalla on heikko arvo? Mikä on tämä paljon puhuttu kissakriisi?

Me Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:ssä olemme erikoistuneet nimenomaan kissapopulaatioihin. Emme siis lähtökohtaisesti vastaanota löytökissoja tai kodinvaihtajia. Esimerkiksi täällä Turussa löytökissat menevät lähtökohtaisesti aina Turun Eläinhoitolalle, ja mikäli kissan omistajaa ei tavoiteta, kissa siirtyy Turun Eläinsuojeluyhdistykselle.

Kissapopulaatiot ovat kissalaumoja, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissat voivat elää maaseudulla talon pihapiirissä, hylätyn rakennuksen suojissa tai vaikka kerrostaloasunnossa. Kissapopulaatio syntyy ihmisten välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Kissapopulaatio voi saada alkunsa, kun kaksi leikkaamatonta kissaa löytää toisensa. Tämän vuoksi eläinsuojeluyhdistykset ovat erityisesti sitä vastaan, että lemmikkikissojen annetaan ulkoilla vapaasti leikkaamattomina. Vapaana ulkoileva leikkaamaton kolli voi antaa alun sadoille ei-toivotuille kissoille, mikäli leikkaamattomia naaraita vain löytyy. Ja valitettavan usein niitä löytyy.

Klassinen tarina populaation alulle on emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja vain ruokkimalla niitä. Joskus syntyy sisäpopulaatioita, kun kissanomistaja ei leikkauta kissojaan, vaan antaa niiden lisääntyä keskenään. Usein myös tapahtuu niin, että kun tajutaan jossain lähistöllä pyörivän kissoja, niitä aletaan ruokkia. Mutta kissa ei kuulu luontoon, ja pelkkä ruokkiminen ei riitä. Lopputuloksena kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, kohta kissoja on kymmenittäin, tartuntataudit leviävät ja sisäloiset jylläävät. Pahimmillaan ja jossain vaiheessa väistämättömästi sisäsiittoisuus alkaa näkyä.

Käytännössä aina kissapopulaatiolla on ruokkija, jolle kissojen ruokkiminen on verrattavissa lintujen talviruokintaan. Tämä on yksi asia, mikä kertoo juurikin siitä kissan heikosta arvosta: sitä ei nähdä lemmikkinä. Kuitenkin lain puitteissa kissojen ruokkija nähdään kissojen omistajana, minkä takia kissat eivät ole löytökissoja. Tosiasiassa kissojen ruokkija ei välttämättä ole edes tietoinen, montako kissaa ruokittavana on, eikä kissojen muusta hyvinvoinnista huolehdita. 

Ruokkija voi lahjoittaa pentuja eteenpäin ilmaiseksi tai kahvipakettia vastaan. Ruokkija voi itse lopettaa syntyneitä pentuja. Ruokkija voi jossain kohtaa hahmottaa, että hän tarvitsee apua kissojen kanssa, mutta siinä kohtaa varat eivät riitä esimerkiksi kymmenen kissan leikkauttamiseen & perusterveydenhuoltoon. Toisinaan ruokkija voi tajuta tarvitsevansa apua kissojen kanssa, mutta sitä ei haeta, koska pelätään, mitä muut ajattelevat tai pelätään, että kissat vain lopetetaan. Ruokkijan todellisuus voi myös alkaa hämärtyä, ja sadankin kissan pyöriminen omalla tontilla alkaa tuntua normaalilta. 

Kissapopulaation kissoista puhutaan “populaatiokissoina”. Ne kärsivät monista terveydellisistä ongelmista, koska niitä ei ole koskaan rokotettu, harvemmin myöskään madotettu. Ruokkijat, jotka tietävät kissanhoidosta vähän enemmän, voivat yrittää epätoivoisesti madottaa kissoja, mutta matolääkkeen annostelu esimerkiksi 30 kissalle, saatika 100 kissalle, on aika mahdotonta. Sisäloistartunnat, silmätulehdukset, tartuntataudit, suolisto-oireet ja hoitamattomat hammasongelmat ovat populaatioissa erittäin yleisiä.

Tällaisia kissapopulaatioita löytyy joka kunnasta. Ja valitettavasti ei-toivottuja kissoja syntyy koko ajan lisää. Kuvittele, jos jokaisessa Suomen kunnassa olisi vähintään yksi koirapopulaatio, jossa olisi 20-100 sairasta koiraa, jotka eläisivät oman onnensa nojassa? Niin. Sellaista ei pysty edes kuvittelemaan, koska koiran elämällä on arvoa. Koirahan on ihmisen paras kaveri. Koira tarvitsee ihmistä.

Se, että Suomessa on näin valtavasti kissapopulaatioita, todistaa sen, ettei kissalla ole oikeaa lemmikin arvoa. Suomessa jyllää kissakriisi.

Eri eläinsuojeluyhdistysten välillä vallitsee eriäviä mielipiteitä sen suhteen, miten populaatiokissojen ja villiintyneiden kissojen kanssa tulisi toimia. Joissakin eläinsuojeluyhdistyksissä villiintyneet kissat lopetetaan. Joissakin yhdistyksissä ei ole resursseja tai ymmärrystä auttaa populaatiokissoja.

Luonnon armoilla eläneet populaatiokissat eivät ole juuri koskaan käsiteltävissä, koska ne eivät ole tottuneet ihmiseen, vaikka ihminen onkin se, joka jättää niille ruokaa. Luottamus pitää rakentaa nollasta.

Me Dewi ry:ssä autamme parhaamme mukaan jokaista loukuttamaamme kissaa. Hoidamme kissoja eettisesti niin pitkälle kun voimme ja annamme niille aikaa ja tilaa sijaiskodeissa, joissa kissat voivat elää kotiolosuhteissa. Ohjeistamme ja autamme aktiivisesti sijaiskoteja ja etsimme kissoille vastuulliset loppuelämän kodit.

Toisinaan saamme kritiikkiä siitä, että miksi esimerkiksi hoidamme suurempia terveysongelmia, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt, munuaisvaivat, diabetes ja pentujen hammasongelmat, kun voisimme vain lopettaa kissan ja auttaa samalla rahalla 1-3 perustervettä kissaa. Yhdistyksen päätavoitteena ei ole kuitenkaan “pelastaa” mahdollisimman montaa kissaa, vaan parantaa kissojen arvoa ja asemaa Suomessa auttamalla mahdollisimman montaa kissaa. Olemme vastuussa niistä kissoista, jotka ovat hoidossamme, emmekä voi ottaa harteillemme koko Suomen kissakriisiä. 

Dewi ry:n hallitus haluaa kiittää kaikkia Dewin vapaaehtoisia ja Dewiltä kissan adoptoineita: te olette mukana parantamassa kissan arvoa ja asemaa. Kiitos, että annatte kissoille mahdollisuuden ja aikaa. Kissan luottamusta ei saada, se ansaitaan.

Niin kauan, kun ei-toivottuja kissoja tapetaan, kun kissojen hyvinvoinnista ei huolehdita ja kun kissapopulaatioita pääsee syntymään, kissalla ei ole oikeaa lemmikin arvoa.

- Linda, Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n tiedottaja

Arka kissa ja kesyyntyminen

Kun aran kissan kesytyksestä puhutaan, oletetaan helposti sen olevan jotain hyvin aktiivista toimintaa, ja että kissa opetetaan käsiteltäväksi ja silitettäväksi ihmisen toimesta. "Sen kuin vain nappaan kissan syliin ja alan silittää sitä." Ei, silloin on kyse pakkokäsittelystä, joka voi olla erittäin vahingollista kissan luottamussuhteelle.

Kissan pakkokäsittelyn tulisikin olla niitä historiaan jääviä negatiivisia koulutusmenetelmiä, joita arkojen kissojen kanssa on käytetty. On tärkeää, ettei kissaa pakoteta kosketettavaksi ja pakkosilittelyt ja -sylittelyt poistetaan kesyttämisprosessista. Osa oppii sitä kautta sietämään ihmistä ja tämän kosketusta, mutta harvemmin luottamaan ihmiseen saati itse omaehtoisesti hakemaan koskettamista. Suurelle osalle kissoista pakkokäsittely luo vain lukkoja, stressiä ja sitä kautta terveydellisiä ongelmia. Lisäksi kissan luottamus ihmiseen kärsii.

Yksi selvä pelkäämisen merkki on se, että kissan korvat "katoavat", kuten tässä Luikurilla.

Aran kissan kanssa toimivan ihmisen, sijaiskodin tai uuden omistajan, tärkein tehtävä on saada kissa luottamaan ihmiseen. Luottamuksen saavuttaminen on pohja sille, että kissa kesyyntyy. Stressaantunut kissa ei opi, ja kesyyntyäkseen, sosiaalistuakseen ja luottaakseen ihmiseen sen pitää pystyä oppimaan. Meidän ihmisten puolestaan tulisi oppia, että silittäminen ja käsitteleminen on monesti meitä ihmisiä varten, eikä se kerro koko totuutta kissan kesyydestä tai sen sosiaalisuudesta ihmistä kohtaan. Osalla kissoista kesyyntymisen viimeinen vaihe on, kun se on rentoutunut ja viettää päivisin aikaa esillä, touhuaa ja hakee kontaktia ihmiseen.

Dagmar van Pikis näyttää kantokopassa hyvinkin tavalliselta lemmikkikissalta. Todellisuudessa Dagmar pelkää ihmisiä, eikä hievahdakaan, kun sijaiskodin ihmiset ovat valveilla.

Voidaan puhua kuvitteellisesta näkymättömästä rajasta, jonka kissa piirtää ympärilleen, ja sitä tulisi ihmisen kunnioittaa saadakseen kissan luottamuksen. Alkuun se alue on isompi ja mitä enemmän kissa alkaa luottaa ihmiseen, sitä pienemmäksi alue menee. Parhaassa tapauksessa alue pienenee sellaiseksi, että kissaa saa silittää ja kissa hakeutuu ihmisen luokse hakemaan kosketusta.

Karkeasti arat kissat voidaan jakaa kahteen pelkotyyppiin, jäätyviin/pakeneviin ja sähiseviin/muriseviin/aggressiivisiin. Jälkimmäiset varsinkin ovat niitä, joista virheellisesti monesti puhutaan villikissoina ja joiden ei uskota kesyyntyvän. Todellisuudessa pelkotyypillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta kuinka helposti tai vaikeasti kissa alkaa luottaa ihmiseen ja käymään ihmisen kanssa sosiaalista kanssakäymistä.

Grace kuuluu niihin kissoihin, jotka ilmoittavat rajan ylittämisestä sähinällä.

Sähisevää kissaa harvemmin ihminen haluaa mennä käpälöimään, koska se puolustaa itseään siinä kohtaa kynsin ja hampain. Sähinä on myös loistava merkki, kissa viestittää sillä, että: ”Olet nyt liian lähellä, minua pelottaa.” Raja on ylitetty.

Jäätyvä kissa taas on viestinnässään täysin erilainen ja sitä eivät kaikki malta kuunnella ja päädytään tilanteisiin, jossa hyvin stressaantunutta kissaa kosketaan ja luodaan noidankehä, jossa kissa on lukossa. Vaikka kissa olisi paikallaan ja antaisi koskea, se ei välttämättä nauti siitä. Onkin oleellista pitää mielessä, että kissat rauhoittelevat itseään ja purkavat stressiä kehräämällä. Se ei siis aina ole merkki siitä, että kissa nauttisi. Jos kissa makaa lamaantuneena paikallaan ja kehrää olet mahdollisesti ylittänyt rajan, pakkokäsittelet kissaa. Jos kissa on täysin lamaantuneen oloinen ja silmät tuijottavat isoina kaukaisuuteen, olet ylittänyt sen rajan. Niin kauan, kun kissa on rentoutunut ja tarkkailee puuhiasi, olet sen mielestä tarpeeksi kaukana.

Joillakin kissoilla tulee "huuhkajakorvat" pelätessään, kuten esimerkiksi Lenillä.

Huom!! Helppo tapa testata kissan stressi- ja rentoustasoa on herkut ja ruoka. Kissa ei syö ollessaan stressaantunut. Suurinkaan herkku ei mene alas, jos olet kissan mukavuusalueen sisällä.

Miten sitten arkaa kissaa aluksi kohdataan, että se oppisi luottamaan ihmiseen. Aran kissan tilan rajaaminen pienemmäksi on aina järkevämpää, kuin antaa sen huidella pitkin asuntoa. Kun kissa on eristyksissä, kissan näkymätöntä rajaa voidaan joutua ylittämään useinkin, koska vessalaatikko ja ruokakuppi voivat olla sen sisällä. Kuitenkin, kun pakolliset hommat on hoidettava, niitä tehdessä ei kiinnitetä suoraan katseella huomiota kissaan. Jutellaan kissalle ja samaan aikaan tyhjennetään vessa ja annetaan ruokaa. Sitten poistutaan rajan ulkopuolelle.

Toisilla kissoilla, kuten Menni van Pikiksellä, pelkotila näkyy koko olemuksesta.

Kun kissa alkaa rentoutua, aletaan sitä kissan mukavuusaluetta pienentää ja kommunikoida kissan kanssa mm. silmien siristelyllä. Mukavuusaluetta voidaan pienentää esim. siirtämällä kättä tai jalkaa lähemmäs, kun kissa on rauhallisessa tilassa, jäädään lähelle sitä rajaa puuhailemaan (vaikka istuskelemaan ja lukemaan kirjaa) ja pikkuhiljaa tehdään asioita lähempänä kissaa kuitenkin aina sen verran etäällä, että kun kissa jännittyy tai alkaa sähistä lopetetaan lähestyminen ja pysähdytään. Rajaa voi hyvin pienentää ihan silläkin, että kävelee piilopaikan tai lepopaikan ohitse – kissa oppii, ettet ole pakottamassa sitä vaan vain ohikulkumatkalla.

Esimerkiksi Fiina on rennosti ja pötköttelee vatsa pystyssä ihmisten läsnäollessa, mutta häntä ei saa tulla metriä lähemmäksi.

Kissan koskettamista kannattaa alkaa kokeilla vasta siinä kohtaa, kun olet kissan mielestä kiinnostava ja luotettava. Eli se joko antaa tulla ilman säpsähtämistä viereen, tai se tulee itse sinun lähellesi, esim. ruoka-aikaan. Onkin järkevintä opettaa ensin kissa hakemaan herkkuja tai ruokaa kädestä tai läheltä ihmistä, ennen kuin pyritään koskettamaan. Kun kesytyksessä on päästy siihen pisteeseen, että kissaa voi yrittää silittää, lähestyminen aloitetaan päästä. Käsi ojennetaan kissalle haisteltavaksi. Osalle kissoista toimii se, että käsi ojennetaan nyrkissä ja sitä voi puskea.

Jos kissa koskettaessa vetäytyy, jäätyy, räppäisee kynsillä tai sähisee kannattaa siltä kerralta harjoittelu keskeyttää ja jatkaa myöhemmin uudelleen samasta kohtaa. Alkujaan arkaa kissaa ei missään tapauksessa kannata yrittääkään tehdä sylikesyksi, vaan sitä hellitään rapsuttelemalla ja silittelemällä, kunhan koskettaminen on alkanut tuntua hyvältä.

Eedi oli samaan sijaiskotiin menneistä pennuista arin, mutta pikkuhiljaa hänestäkin on kuoriutunut reipas pikkuneiti.

Se, kuinka nopeasti kissa alkaa rentoutua ja luottaa ihmiseen on kissakohtaista. Samoin kuinka nopeasti sen kesyyntyminen lähtee etenemään. Osalla kestää kuukausia siirtyä vaiheesta toiseen, kun taas osa rentoutuu ihan parissa kuukaudessa kiukaan alla lymyävästä kissasta silitettäväksi kissaksi.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava