Käyttäytyminen ja hyvinvointi – erottamaton parivaljakko

Käyttäytyminen on tiiviisti yhteydessä hyvinvointiin. Käyttäytymistä voidaankin käyttää hyvinvoinnin mittarina, mutta toisaalta kissan persoonallisuus voi myös itsessään vaikuttaa hyvinvointiin. Kissan käyttäytymisen ymmärtäminen on siis tärkeää hyvinvoinnin takaamiseksi.

Hyvinvoinnin aakkoset 

Hyvinvointi on yksilön itsensä henkilökohtainen kokemus omasta fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä toimintakyvystään. Hyvinvointi jaetaan usein eri osa-alueisiin, esimerkiksi fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Fyysinen hyvinvointi käsittää fyysisen toimintakyvyn ja terveyden. Kissan fyysistä hyvinvointia voidaan pitää hyvänä, jos sen liikkuminen on kivutonta, se fyysisesti kykenee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan eikä sillä ole hoitamattomia sairauksia.

Toukokuun 2021 lopussa populaatiosta loukutettu Harmak kesyyntyi parissa kuukaudessa rennoksi, leikkiväksi kissaherraksi kissaseuran, ruoka-aktivoinnin ja leikittämisen ansiosta. (Harmak etsii kotia!)

Henkinen hyvinvointi voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: positiiviseen hyvinvointiin ja negatiiviseen pahoinvointiin. Henkinen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunnetiloja, esimerkiksi tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemusta. Henkinen pahoinvointi taas tarkoittaa negatiivisia tunnetiloja, kuten ahdistusta ja pelkoa. Kissan henkinen hyvinvointi on hyvällä tolalla, jos se kokee säännöllisesti positiivisia tunteita ja vain harvoin lyhytaikaisia negatiivisia tunteita.

Stressin vaikutukset näkyvät kaikkialla

Kissan säikähtäessä sen elimistössä käynnistyy akuutti stressireaktio, johon osallistuvat aivojen ja keskushermoston tiettyjen alueiden lisäksi myös lisämunuaiset. Akuutti stressireaktio on kaikille eläimille hyödyllinen ominaisuus, koska se käynnistää ”taistele tai pakene” -reaktion, joka mahdollistaa luonnossa esimerkiksi saalistajalta pakenemisen.

Pahoinvointi, niin fyysinen kuin henkinenkin, voi kuitenkin aiheuttaa kroonista stressiä, jossa akuutti stressireaktio jää päälle. Tällöin elimistö on jatkuvassa valmiustilassa ja stressin vaikutukset muuttuvat haitallisiksi. Esimerkiksi terveysongelmat voivat aiheuttaa kroonista stressiä, mutta toisaalta krooninen stressi itsessään heikentää terveyttä. Kroonisen stressin tiedetään muun muassa lisäävän sydänsairauksien riskiä, heikentävän immuunipuolustusta ja voivan jopa lyhentää elinikää. Kissoilla stressi ja stressiherkkyys oireilee usein idiopaattisena kystiittinä, virtsarakon tukalana kiputilana.

Micetto von Turnurrin ensimmäisinä päivinä sijaiskodeissa stressi oli selvästi nähtävissä kissan ulkoisesta olemuksesta. Huhtikuussa 2021 loukutettu Micetto on jo paljon rennompi, ja etsii nyt kotia.

Käyttäytyminen hyvinvoinnin mittarina

Kissan hyvinvointia ei voi mitata suoraan. Kissan fyysistä terveyttä on toki mahdollista tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, mutta sen omaa kokemusta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan ei pystytä mittaamaan. Sen sijaan koetun hyvinvoinnin mittarina käytetään kissan käyttäytymistä.

Kissan käyttäytyminen voi muuttua kivun tai sairauden myötä. Kivulias tai sairas kissa voi olla ärtyisä ja suhtautua vihaisesti muihin kissoihin ja kosketukseen tai vetäytyä normaalia enemmän omiin oloihinsa ja väistää kosketusta. Tällaiset käytösmuutokset ovat aina syy eläinlääkärivisiittiin, erityisesti jos kissa on jo seniori-ikäinen. On myös tärkeää opetella tuntemaan oman kissansa elekieli ja normaali käyttäytyminen, jotta havaitsisi nämä käytösmuutokset.

Kissan käytösongelmat voivat myös olla merkki kroonisesta stressistä. Esimerkiksi pakko-oireinen käyttäytyminen, kuten liiallinen turkin peseminen tai kankaan/villan imeminen ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin voivat johtua terveysongelmista, mutta myös stressistä. Jos terveydellistä syytä epänormaaliin käyttäytymiseen ei löydy, on syytä epäillä stressiä ja pyrkiä minimoimaan sen aiheuttajat. 

Stressiä voi pyrkiä vähentämään monin keinoin. Esimerkiksi ympäristön ennustettavuus vähentää stressiä, joten rutiinien vahvistaminen voi auttaa stressin lievittämisessä. Monikissatalouksissa kissojen huonot keskinäiset välit lisäävät stressiä, joten yhteenotot kannattaa pyrkiä estämään ja lisätä positiivisia kokemuksia esimerkiksi leikittämällä ja namittamalla kissoja lähekkäin. Kissan ja omistajan väliseen suhteeseen panostaminen voi myös vähentää kissan stressiä. Ympäristön virikkeellistäminen, kuten kiipeilymahdollisuuksien ja piilopaikkojen lisääminen, leikittäminen ja ruoan tarjoaminen aktivointikupeista tai älypeleistä voi myös laskea stressitasoja. 

Positiiviset käytösmuutokset voivat kertoa hyvinvoinnin parantumisesta. Kun populaatiosta loukutettu kissa rohkaistuu leikkimään, lähestymään ihmistä ja jopa pyytämään rapsutuksia, on se ympäristöön tottumisen lisäksi merkki siitä, että muutoksesta johtuva stressi on vähentynyt. 

Käyttäytymisen hyvinvointivaikutukset

Sen lisäksi että kissan käyttäytymistä voi käyttää hyvinvoinnin mittarina, myös käyttäytyminen, tai tarkemmin kissan persoonallisuus vaikuttaa hyvinvointiin. Persoonallisuus tarkoittaa niitä tapoja käyttäytyä, jotka ovat pysyviä ominaisuuksia läpi kissan elämän ja erottavat sen muista kissayksilöistä. 

Esimerkiksi pelokkuus aiheuttaa kroonista stressiä silloin, kun pelko on jatkuvaa ja voimakasta. Lyhytaikainen pelko, esimerkiksi silloin kun kissa vaihtaa kotia tai populaatiosta loukutettu arka mutta ihmisiin pian tottuva kissa tuodaan sijaiskotiin, ei todennäköisesti aiheuta stressin tuomia terveysongelmia, vaikka muutoksiin liittyisikin stressiä. Jos kissa taas on synnynnäisesti arka ja pelkää ”kaikkea”, voi pelokkuus johtaa terveysongelmiin.

Suurin osa kissoista nauttii toisten kissojen seurasta. Eläminen muiden kissojen kanssa parantaa tällaisten kissojen hyvinvointia lisäämällä positiivisia tunnetiloja. On epäilty, että sosiaaliset suhteet saman lajin edustajien kanssa lisäävät stressinsietokykyä ja parantavat hyvinvointia myös sitä kautta. Jotkin kissat kuitenkin pelkäävät muita kissoja tai suhtautuvat niihin vihamielisesti esimerkiksi vahvan reviiritietoisuuden takia. Vaikka sosiaaliset suhteet yleensä parantavat hyvinvointia, tällaisilla kissoilla hyvinvointi voi heikentyä ja stressi lisääntyä muiden kissojen kanssa eläessä.

Jo adoptoidut Tuutikki ja Lumikki. Kissat tulivat hyvin toimeen, kuten kuvasta näkyy, mutta niille etsittiin eri kodit, sillä Tuutikki tarvitsi riehakkaampaa leikkiseuraa ja Lumikki puolestaan rauhallisemman kissakaverin.

Samalla tavalla positiiviset kokemukset ihmisistä parantavat hyvinvointia, kun taas negatiiviset heikentävät sitä. Se, miten paljon kissa haluaa olla ihmisen kanssa ja miten vahvasti kissa suhtautuu positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin riippuvat kissan persoonallisuudesta. Omistaja voi vaikuttaa tarjoamiinsa kokemuksiin tulkitsemalla kissan elekieltä, esimerkiksi tarjoamalla rapsutuksia vain silloin, jos kissa niitä haluaa ja välttämällä negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi kissan rankaisemista.

Voimakkaimmin käyttäytymiseen vaikuttavat kissan perimä ja varhaiselämän kokemukset. Aikuisen kissan käyttäytyminen voi muuttua ja haluttuja käyttäytymistapoja voidaan vahvistaa, mutta todella arasta ja stressiherkästä aikuisesta kissasta ei voi leipoa rohkeaa. Kasvattajilla onkin suuri vastuu kasvattiensa hyvinvoinnista, sekä jalostusyksilöiden valinnassa että kissojen pentuajan kokemuksissa.

- Milla Salonen, tutkijatohtori Helsingin yliopistosta

Lue myös Kun kissa tulee -blogitekstistä vinkkejä mm. kissojen tutustuttamiseen ja Kissan aktivointi -blogitekstistä vinkkejä aktivointiin ja kissan elämänlaadun parantamiseen.

Tuutikki oli superaggressiivinen alkutaipaleellaan, mutta sittemmin hänestä tuli superhellyydenkipeä lemmikki.

Osaammeko me ihmiset tulkita kissoja?

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 2

Kissa kommunikoi meille muun muassa ilmeillään, eleillään ja äänellään, mutta kuinka hyvin me ihmiset osaamme tulkita kissojen meille välittämiä sanattomia viestejä? Otetaan selvää!

Me emme ole synnynnäisiä kissakuiskaajia

Ihmiset eivät lähtökohtaisesti tunnu olevan kovinkaan hyviä tunnistamaan kissan tunnetiloja ilmeiden perusteella.

Kissanomistajatkaan eivät automaattisesti ole muita parempia tunnistamaan kissojen ilmeitä ja niiden taustalla vaikuttavia tunnetiloja. Itseasiassa, tutkimuksissa kissanomistajuudella ei havaittu olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen. Myöskään henkilön kissahistorialla, kissakokemuksella tai omistamiensa kissojen lukumäärällä ei vaikuttaisi olevan merkitystä hänen kykyynsä tulkita kissan ilmeitä.

Naiset näyttäisivät olevan miehiä taitavampia lukemaan ja tulkitsemaan sekä kissojen, koirien että toisten ihmisten ilmeitä. Ilmiön selittäjäksi on esitetty ensisijaisen hoivaajan hypoteesia. Sen mukaan luonnonvalinta suosii sellaisia hoivaajia, jotka tunnistavat sekä hoivattaviensa negatiiviset että positiiviset tunnetilat ja pystyvät reagoimaan niihin mahdollisimman nopeasti. Tämä luonnonvalinnan suosima ensisijaisen hoivaajan herkkyys tunnistaa hoivattavansa tunnetiloja saattaa mahdollisesti heijastua oman lajin lisäksi myös muiden lajien edustajiin. Naisten on myös havaittu olevan miehiä kiintyneempiä kissoihinsa. 

Mitä syvempää kiintymystä henkilö kokee eläintään kohtaan, sitä taitavampi hän on tulkitsemaan kissan positiivisia tunnetiloja. Samalla syvä kiintymys tosin myös heikentää ihmisen kykyä tunnistaa negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä. Vastaava ilmiö on tutkimuksissa havaittu myös koiranomistajilla. 

Ammatillisen osaamisen voidaan puolestaan nähdä parantavan ihmisen kykyä tulkita kissan ilmeitä kautta linjan, sillä eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat selkeästi keskimääräistä taitavampia tulkitsemaan kissojen ilmeitä ja niihin liittyviä tunnetiloja.

Harva meistä ihmisistä on synnynnäinen kissakuiskaaja, mutta on mahdollista, että sellaiseksi voi opetella tulemaan.

Me kehitämme kissojemme kanssa oman yhteisen ”kielen”

Kissalle tyypillisillä, verrattain hienovaraisilla kasvon ilmeillä on vaikea, ellei mahdoton, kiinnittää ihmisen huomiota. Ihminen ei myöskään ole kovinkaan vastaanottavainen kissan lähettämille hajuviesteille, joten ääni on eittämättä kissan repertuaarista löytyvistä tunneilmaisun keinoista tehokkain. 

Naukumalla kommunikointi perustuu melko pitkälle opittuun käyttäytymiseen. Ihmisen kanssa elävä kissa opettelee yrityksen ja erehdyksen kautta ääntelemään tavalla, joka kiinnittää omistajan huomion parhaiten ja johtaa suurimmalla todennäköisyydellä toivottuun lopputulokseen. Kissa saattaa naukuessaan jopa yrittää imitoida omistajansa ääntä tai puhetta. Ihmisetkin tapaavat puhua lemmikeilleen tietyllä, vain niille kohdistetulle puheelle ominaisella tavalla. Tämän tiiviin vuorovaikutuksen myötä kissalle ja omistajalle näyttäisi kehittyvän oma yhteinen tapa kommunikoida keskenään.

Ihmisen kyky tunnistaa kissan äänensävyjä ei kuitenkaan välttämättä ole yksioikoisen universaali. Kissojen positiivisiin ja negatiivisiin tunnetiloihin liittyviin naukuihin tiedetään liittyvän joitain sellaisia ominaispiirteitä, jotka auttavat ihmistä tunnistamaan erilaisia naukuääniä ja yhdistämään ne oikeisiin tunnetiloihin. Kissanomistajat näyttäisivät pystyvän arvioimaan luotettavasti omien kissojensa naukuäänensävyjen merkityksiä, mutta tuntemattomien kissojen naukumalla välittämät viestit eivät välttämättä aukea heille. 

Yleisellä tasolla ihmiset tuntuvatkin siis erottavan kissojen positiiviset ja negatiiviset äänensävyt toisistaan, mutta syvempi ymmärrys äänensävyjen merkityksistä muodostuu kuitenkin todennäköisesti ennen kaikkea oman kissan ääntelystä yksilökohtaisesti.

Meidän on vaikea tunnistaa kissan kipua

Kissan kipukäyttäytymistä voi olla vaikea havaita. Saatamme kyllä panna merkille kissamme muuttuneen käyttäytymisen, mutta emme välttämättä osaa yhdistää sitä kipuun tai heikentyneeseen elämänlaatuun. 

Sen lisäksi, että kissaa kohtaan koetun kiintymyksen tiedetään heikentävän ihmisen kykyä tunnistaa kissan negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä, voi kivun tai muun epämukavuuden aiheuttamat käyttäytymismuutoksetkin olla omistajan näkökulmasta vaikeita tiedostaa.

Suomessa on tutkittu kissan lonkkadysplasiaa. Kyseisen tutkimuksen osana toteutettiin kyselytutkimus, jonka avulla haluttiin selvittää, tunnistavatko omistajat kissojensa kipukäyttäytymisen ja osaavatko he yhdistää havaitsemansa oireet kipuun. 

Tutkimuksen mukaan noin puolet lonkkavikaisten kissojen omistajista oli huomannut muutoksia kissan käytöksessä, mutta esimerkiksi hyppäämisvaikeuksia, vetäytymistä tai lisääntynyttä nukkumista ei pidetty merkkeinä kivusta. Omistajat eivät myöskään kokeneet oireiden heikentävän kissojensa elämänlaatua. Jopa 81,3 % tutkimukseen osallistuneiden ja röntgenkuvien perusteella nivelrikkoisiksi todettujen kissojen omistajista oli kissojensa käytöksen perusteella sitä mieltä, että heidän kissojensa elämänlaatu on hyvä. 

Samansuuntaisia havaintoja tehtiin myös eräässä brittiläisessä raaja-amputoitujen kissojen omistajille teetetyssä kyselytutkimuksessa, jossa omistajat kertoivat havainneensa jalan amputoinnin vaikuttavan kissoihinsa liikkumisen hidastumisena, aktiivisuustason laskemisena ja nopeampana väsymisenä. Saman kyselytutkimuksen mukaan 90 % omistajista oli sitä mieltä, ettei jalan amputointi ole huonontanut kissan elämänlaatua, tai oikeastaan vaikuttanut siihen millään tavalla.

Me ihmiset emme lähtökohtaisesti loista kyvyillämme tulkita kissojen ilmeitä tai eleitä. Emme myöskään välttämättä huomaa viiksekkään ystävämme kokemaa kipua tai osaa yhdistää havaitsemiamme käyttäytymismuutoksia kipuun ja heikentyneeseen elämänlaatuun.

Mutta onko tilanne täysin lohduton? Asiaa ei liene toistaiseksi juurikaan kissoilla tutkittu, mutta esimerkiksi hevosten osalta on saatu lupaavia tuloksia kipuilmeiden tunnistamisen opettamisesta aivan tavallisille hevosenomistajille. Lisäksi meillä näyttäisi olevan melko hyvät edellytykset tulkita omien kissojemme äänensävyjä ja erilaisten naukuäänten merkityksiä, joten tilanne ei ole täysin toivoton.

Ja hei, vaikkei olisikaan synnynnäinen kissakuiskaaja, sellaiseksi voi todennäköisesti opetella tulemaan. 

Entä kissat, osaavatko ne tulkita meidän ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä? Se selviää seuraavassa osassa!

P.S. Testaa tutkijoiden laatimalla testillä, kuinka hyvin erotat kissan ilmentämät tunnetilat toisistaan! Testi löytyy täältä.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija

Lähteet: 

L.C. Dawson, J. Cheal, L. Niel & G. Mason (2019). Humans can identify cats’ affective states from subtle facial expressions. Animal Welfare, Volume 28, Number 4, November 2019, pp. 519-531(13)

Minna Haataja (2013). Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Eläinlääketieteen lisensiaatintyö

Internationalcatcare.com (2018). Amputation in cats. Julkaistu: 26.7.2018.
https://icatcare.org/advice/amputee-cats/

Nicholas Nicastro & Michael J. Owren (2003). Classification of Domestic Cat (Felis catus) Vocalizations by Naive and Experienced Human Listeners. Journal of Comparative Psychology 2003, Vol. 117, No. 1, 44–52. DOI: 10.1037/0735-7036.117.1.44

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello 3 (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

R. Price, S.J. Dyson, D.S. Gardner & J.H. Kydd (n.d.)
Can horse owners be trained to evaluate facial expressions in photographs of ridden horses

Schötz, Susanne & van de Weijer, Joost. (2014). A Study of Human Perception of Intonation in Domestic Cat Meows. Proceedings of the International Conference on Speech Prosody. 10.21437/SpeechProsody.2014-163.