Kissa ei ole villikissa - Dewin teema vuonna 2024

“Kyllä nuo villikissat nyt luonnossa pärjää, kerta villejä ovat”, lausahti tuttavani ihmeissään kertoessani vapaaehtoistyöstäni Dewissä. “Kun ei niitä sitten vaan tapeta kaikkia? Jos on niin villejä ettei koskaan ole nähneet ihmistä?”, jatkoi hän. 

Niin, villejä. Mitä teille tulee mieleen sanasta villi? Bengalin armottomat tiikerit, savannin pelätyimmät pedot eli leijonat? Uhkaavat saalistajat? Hurjat tappajat? 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan määritelmä sanalle ‘villi’ eläinten kohdalla on “vapaana luonnossa elävä, kesyttämätön”. Senhän mukaan populaatiokissat ovat villejä, eikö? Nehän elävät vapaana luonnossa, luonnon varassa jopa. Ja ovat kesyttämättömiä kuin mitkä!

Kuvassa esiintyvä Saariston Antero eli ''vapaana luonnossa''

Asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Toki populaatiokissat elävät “vapaana” luonnossa ja osittain luonnonvaraisinakin, vaikka suuri osa saa ruokansa ihmisten, ruokkijoiden tarjoilemana. Populaatiokissat eivät kuitenkaan selviä luonnon varassa, sillä keskimääräinen elinikä on siellä 2-4 vuoden tietämillä. Valvomatta ulkoileva kotikissa elää helposti yli 15-vuotiaaksi, myös ulkoilevat kotikissat elävät populaatiokissoja pidempään.

Populaatiokissat voivat yksilöinä olla kesyttämättömiä, sillä joillain ei ole yhtäkään ihmiskontaktia elämänsä aikana. Kissat joista kissoina puhumme, toiselta nimeltään kesy- tai kotikissat, eivät kuitenkaan lajina ole kesyttämättömiä. Ihminen on aloittanut kissojen kesyttämisen yli 10 tuhatta vuotta sitten, mikä on johtanut täälläkin kotikissana tunnetun lajin kehittymiseen. Ja kyllä, sellainen kissalaji on olemassa kuin villikissa, toisilta nimiltään euroopanvillikissa ja metsäkissa. Miten se eroaa kotikissasta? No, villikissa voi esim. kaataa ja syödä saksanhirven vasan päivälliseksi.

Kuvassa olevat Saariston kissat, Auri, Eevaliisa, Antero ja Pirjo, saatettiin viimeiselle matkalle.

Populaatiokissat eivät ole kesyttämättömiä villikissoja, vaan ihmisistä vieraantuneita, villiintyneitä kissoja. Tämä fraasi opetetaan jokaiselle dewiläiselle heti ensimmäisessä perehdytyksessä, sillä termin “villikissa” käyttäminen populaatiokissojen kohdalla on kaikin tavoin väärin, niin biologian kuin semantiikan osalta. 

Puhumalla villikissoista ylläpidämme vahingollista kulttuuria, joka esittää meille niin rakkaat, ainoastaan hieman arat, ihmisestä vieraantuneet populaatiokissat jopa vaarallisina ja uhkaavina vieraslajin edustajina, jotka pitäisi metsästää pois. Me sen sijaan näemme aitiopaikalta populaatiokissojen kesyyntymisen rakkaudenjanoisiksi sylivauvoiksi, kun olemme kärsivällisellä työllä saaneet herätettyä kissan ihmistä rakastavan puolen esiin, joka on toden totta kissojen geeneihin sidottu evoluution ja vuosituhansia kestäneen kesytystyön seurauksena.

Kuvassa esiintyy 10 Saariston populaation kissaa. Löydätkö kaikki?

Pyydämme, älkää puhutko villikissoista vaan villiintyneistä tai ihmisistä vieraantuneista kissoista puhuessanne Suomen kissakriisistä ja populaatiokissoista. Suomessa ei ole villikissoja, ainoastaan yksi villikissalaji ja senkin nimi on ilves. 

Kissa ei ole villikissa.

Saariston Sulo päätti eräänä päivänä ottaa päivänunet sijaisihmelön (@kittiediaries) vieressä, vaikka joidenkin mielestä hänet olisi pitänyt ampua villiintyneisyytensä takia.

Lähteet: A revised taxonomy of the Felidae -teos (2017)

- Sofia, vuoden 2024 hallituslainen, kissavastaava sekä sometiimiläinen

''Suomi-kissatieto-suomi''

Sijaiskotivastaavamme Linda, joka tunnetaan myös nimellä Villasukkakirjailija, kirjoitti pienen sanakirjan koskien eläinsuojelua sekä ihan vain kissoja. Aivan tekstin lopussa on selitykset villiintyneestä kissasta sekä villikissasta - ja ne kannattaa todellakin lukea! Monesti maallikot puhuvat villikissoista tarkoittaessaan villiintyneitä kissoja, mutta ne eivät ole sama asia.

Sygyzyn Jabba

Eläinsuojelu

Eläinten suojelua kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämistä. Eläinsuojeluyhdistykset toteuttavat eläinsuojelua, ja puolestaan eläinsuojelun toteutumista valvovat eläinsuojeluviranomaiset, kuten valvontaeläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastajat, sekä vapaaehtoisina toimivat eläinsuojeluvalvojat.

Eläinsuojeluilmoitus eli elsu

Eläinsuojeluilmoitus tehdään esim. SEY:n nettisivujen kautta: https://sey.fi/tee-elainsuojeluilmoitus/. Turussa eläinsuojeluilmoitus tehdään sähköpostitse: elainsuojelu@turku.fi. Eläinsuojeluilmoituksia käsittelevät valvontaeläinlääkärit. Ilmoittajan tietoja ei anneta ilmoituksen kohteelle, mutta ilmoituksen yhteyteen tulee jättää omat yhteystiedot, sillä valvontaeläinlääkäri saattaa tarvita lisätietoja ilmoituksen tekijältä.

Eläinsuojeluilmoitukselle on aihetta, jos epäillään esim. pentutehtailua, kissapopulaatiota, pennun olevan ilman emoa tai eläimen olevan kipeä, eikä sitä hoideta tai sitä ei viedä eläinlääkäriin. Elsulle on myös aihetta, jos eläimen pitopaikka on huono tai jos esim. eläintä pidetään pienessä häkissä tai sillä ei ole säänsuojaa. Myös huono kohtelu on peruste eläinsuojeluilmoitukselle: esim. eläin ei saa liikuntaa tai sitä rasitetaan liikaa, sitä kohdellaan väkivaltaisesti tai sen ravinnon- ja vedensaannista ei huolehdita. 

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulaki on 1. heinäkuuta 1996 Suomessa voimaan tullut laki, joka määrää siitä, miten eläimiä saa kohdella. Lakitekstin mukaan lain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki määrää myös siitä, miten eläimen saa tappaa.

Lain yleisenä periaatteena on: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." (Lähde: Wikipedia)

Eläinsuojelulaki on kehittymässä parempaan suuntaan - eläinten hyvinvointilaiksi. Lue lisää: https://mmm.fi/elainsuojelulaki sekä https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/elainten-hyvinvointilaki.aspx

Sygyzyn Boba

Eläinsuojeluyhdistys eli esy

Eläinsuojeluyhdistyksiä on erilaisia. On yhdistyksiä, joilla on työntekijöitä ja velvoitteita ottaa vastuulleen esim. loukkaantuneet luonnoneläimet ja löytöeläimet, joiden omistajaa ei ole tavoitettu. Ja on yhdistyksiä, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja toimintaa toteutetaan resurssien puitteissa.

Eläinsuojeluyhdistys ei aina ota vastaan populaatiokissoja tai villiintyneitä kissoja, jos esimerkiksi resursseja ei yksinkertaisesti ole. Siinä missä esim. Tesy ry:n on otettava vastaan Turun Eläinhoitolalta tulevat löytöeläimet, jos niiden omistajaa ei ole tavoitettu 15 vrk kuluessa, populaatiokissoja puolestaan ei ole velvoitettu ns. kenenkään kontolle. Jos valvontaeläinlääkäri määrää populaatiopaikalle tyhjennyksen, on yleensä vaihtoehdot sellaiset, että eläinsuojeluyhdistys loukuttaa vapaaehtoisvoimin kissat tai muutoin tyhjennys suoritetaan metsästäjien toimesta.

On myös eläinsuojeluyhdistyksiä, joissa uskotaan, ettei villiintynyttä kissaa voi auttaa. On eläinsuojelyhdistyksiä, joiden toiminta on painottunut nimenomaan kissapopulaatioihin ja villiintyneisiin kissoihin.

Eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan kodinvaihtajia, kulkukissoja ja eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneita kissoja resurssiensa ja linjaustensa perusteella.

Valvontaeläinlääkäri

Valvontaeläinlääkäri on eläinlääkäri, jonka tehtävänä on valvoa pidettyjen eläinten oloja ja hyvinvointia. Valvontaeläinlääkärin työ pohjautuu lainsäädäntöön, mm. eläinsuojelulakiin (247/1996). Valvontaeläinlääkärit ovat viranomaisen roolissa kunnassa, kaupungissa tai valtion hallinnossa. Valvontaeläinlääkärit tekevät usein viranomaisyhteistyötä etenkin poliisin kanssa.

Valvontaeläinlääkärin toimenkuvaan voivat Suomessa kuulua: eläinsuojelutarkastukset, ilmoituksenvaraisen toiminnan tarkastukset, luvanvaraisen toiminnan tarkastukset, hygieniatarkastukset (nk. navettatarkastus) ja alkutuotantotilojen tarkastukset. Tarkastuseläinlääkäri on teurastamojen toimintaa valvova eläinlääkäri.

Harmin pentu Kudzoi

Kissapopulaatio & populaatiokissa

Kissapopulaatiossa kissat elävät ns. laumana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Yksi pentue on jo populaation alku. Kissapopulaatiossa eläviä ja eläneitä kissoja kutsutaan populaatiokissoiksi.

Kissapopulaatiosta riippuen, populaatiolla voi olla:

- omistaja, joka pitää kissoja ominaan

- ruokkija, joka pitää vain muutamaa kissaa omanaan. Omat kissat voivat olla joko villiintyneitä leikkaamattomia populaatiokissoja, tai omat kissat voivat leikattuja tai jopa leikattuja sisäkissoja.

- ruokkija, joka tavallaan pitää kissoja ominaan, mutta ei ota vastuuta kissojen hoidosta muutoin kuin ruokkimalla niitä.

- ruokkija, joka pitää kissoja naapuruston valvomatta ulkoilevina kissoina tajuamatta, että on itse ns. populaation "keskus".

- ruokkija, jolle kissojen ruokinta on verrattavissa lintujen talviruokintaan.

Toisinaan kissojen ruokkija on tiedostanut itse tilanteen ongelmallisuuden, ja on kiitollinen avusta. Toisinaan ruokkija pelkää, että kissat vain lopetetaan. Valitettavan usein ruokkija ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, ja kokee kissojen olevan terveitä ja hyvin hoidettuja - vaikka ne eivät olisi koskaan käyneet eläinlääkärissä.

Ruokkija yleensä vain ruokkii kissoja. Joissakin tapauksissa ruokkija tarjoaa kissoille sateensuojaa ulkorakennuksista ja sekoittaa ruokaan matolääkettä. Kissoja ei kuitenkaan hoideta muutoin: niitä ei rokoteta tai leikkauteta, eikä niitä viedä eläinlääkäriin, vaikka kissat oireilisivat selvästi. Hoidon puutteen ja heikon ravinnon takia kissat eivät yleensä elä muutamaa vuotta kauempaa. Kissapopulaatioista loukutetuilla kissoilla on usein sisäloisia, tartuntatauteja ja monenlaisia hoitamattomia terveysongelmia. Populaatiokissat ovat yleensä alkuun arkoja, koska ne eivät ole olleet tekemisissä ihmisen kanssa tai ainut ihmiskontakti on ollut sellainen, että ihminen on jättänyt sille jonnekin ruokaa.

Usein populaatiokissat elävät luonnon armoilla. Valitettavan usein populaation ruokkijalle kissat eivät yleensä ole lemmikkejä, vaan niitä ruokitaan samalla mentaliteetilla kuin pikkulintuja tai oravia. 

Kezän Malittu

Loukuttaminen

Loukku on metallinen tai vanerinen häkki, jonka perälle asetetaan ruokaa. Kun kissa kulkee tarpeeksi pitkälle loukkuun, loukku räpsähtää kiinni. Jotta populaatiokissoja saadaan sisätiloihin, ne loukutetaan ulkoa. Myös yksittäisiä karkureita loukutetaan, sillä käsikesy ihmisrakas lemmikki saattaa ulkona olla aivan erilainen kissa stressin ja uuden ympäristön takia.

Kissa reagoi loukkuun joutumiseen joko jäätymällä paikalleen tai panikoimalla. Kissa saattaa yrittää päästä loukusta pois kaikin keinoin, mutta alkupaniikki kestää vain muutaman minuutin. Jotkin tahot ajattelevat kissan olevan toivoton tapaus, jos kissa loukkuun joutuessaan käyttäytyy aggressiivisesti, ja ne lopettavat kissan. Kissan aggressiivinen käytös loukussa on kuitenkin ymmärrettävä reaktio. Jopa koko elämänsä lemmikkinä ollut kissa voi reagoida erittäin hyökkäävästi jouduttuaan loukkuun.

Kopittaminen / kopattaminen

= kissan saaminen kantokoppaan sisätiloissa. Jos kissa ei ole nostettavissa kantokoppaan, kissa tarvitsee kopittaa. Eli toisin sanoen kissa ohjeistetaan koppaan koskematta kädellä siihen. Yleensä kopittaminen onnistuu helpoiten siten, että kissa on rajattu pienempään tilaan ja kissan piilotellessa jossain (pesukoneen takana, lipaston alla tms), pyyhkeiden ym. avulla kissalle tehdään ainut kulkureitti kohti kantokoppaa. Jos kissa ei lähde liikkeelle, sitä ohjataan jollain kättä pidemmällä liikkumaan kohti koppaa.

Kissa voidaan myös haavittaa, eli laittaa koppaan pieneläinten pyydystämiseen tarkoitetulla haavilla, jossa on vetoketju haavin suljetussa päässä helppoa avaamista varten. Haavin avoin pää saadaan nopeasti suljettua erityisellä sulkusysteemillä, jolloin kissan ollessa haavissa koko systeemi voidaan laskea koppaan, vetoketju voidaan avata ja haavi vedetään ulos kopasta kissan jäädessä koppaan. Vinkkejä aran kissan kopittamiseen löytyy blogitekstistämme Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä.

Plotina

Löytölä/löytöeläinkoti/löytöeläinhoitola/eläinhoitola

= paikka, joka ottaa vastaan löytöeläimet. Kaikki löytölät eivät kuitenkaan ota kaikkia löytöeläimiä vastaan: usein rajaus menee kissoissa. Löytökissaa ei oteta vastaan esimerkiksi siksi, että se mielletään valvomatta ulkoilevaksi kissaksi tai villiintyneeksi kissaksi. Koska löytölöilläkin on rajalliset resurssit, saattaa löytölä joskus vain todeta, että kissa on valvomatta ulkoileva lemmikki, tai että kissan päälle tulisi heittää vettä, jotta se menisi omaan kotiinsa.

Löytölän tulee 1. pitää löytöeläintä hoivissaan 15 vuorokauden ajan, 2. katsoa, onko eläimellä sirua tai tunnistemerkintää, 3. etsiä eläimen omistajaa ja 4. hoidattaa akuutit terveysongelmat. Jos eläimelle, useimmiten kissalle, ei löydy omistajaa, löytölä voi etsiä kissalle uuden kodin tai sijoituspaikan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykseltä. Tai sitten kissa voidaan resurssipulan takia lopettaa - vaikka se olisi täysin terve.

Sijaiskoti/tilapäiskoti/ensikoti/kummikoti

On eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla on kissatalo, jossa käy palkattuja ja/tai vapaaehtoisia hoitajia, ja on eläinsuojeluyhdistyksiä, joilla kissat asuvat vapaaehtoisten ihmisten luona kotiolosuhteissa. Yhdistyksestä riippuen näitä koteja kutsutaan sijaiskodeiksi, tilapäiskodeiksi, kummikodeiksi, ensikodeiksi ja niin edelleen. Joillakin yhdistyksillä on kissatalo ja lisäksi sijaiskoteja.

Meillä Dewillä puhutaan sijaiskodeista. Yhdistys kustantaa kissan ruuat, hiekat, tarvikkeet ja eläinlääkärikulut, ja tarjoaa sijaiskodille ohjeita ja tukea kissa-arkeen. Kun kissa on alkanut luottaa ihmiseen, tälle aletaan yhdistyksen puolelta etsimään loppuelämän kotia. Potentiaalinen kotiehdokas haastatellaan, ja ennen adoptiota kotiehdokas käy sijaiskodissa katsomassa kissaa.

Kezän Vihmu

Kodinvaihtaja

Kodinvaihtajasta puhutaan silloin, kun kissa on ollut jo lemmikkinä, mutta jonkin syyn takia kissa joutuu vaihtamaan kotia. Syynä voi olla on puhjennut allergia tai perheenlisäys, johon kissa ei sopeudu. Joskus kodinvaihtajat etsivät eläinsuojeluyhdistysten kautta uutta kotia. Valitettavan usein luopumisen syynä on myös se, että kissa kipu- tai stressioireilee, eikä sitä ymmärretä tai kissan nykyisessä ympäristössä ei pystytä sulkemaan stressitekijää pois arjesta: esim. pihalle ja ikkunoiden taakse tulevat valvomatta ulkoilevat kissat. Syitä kodinvaihtoon voi lukea esim. Dewillen blogitekstistä Kissa palaa yhdistykselle.

Kesäkissa

Kesäkissa otetaan kesällä, kun esimerkiksi ihmiset ovat paljon mökillä. Kesäkissan annetaan yleensä liikkua ulkona valvomatta, eikä sen hoitoon sitouduta, sillä kissa jätetään omilleen syksyllä. Kesäkissan kohtalo on jokin seuraavista: 1. Kissa kuolee muutaman vuoden sisällä, 2. Joku alkaa ruokkia kissaa, jolloin elinikä pitenee jonkin verran, 3. Kissa löytää tiensä kissapopulaatioon tai 4. Kissa leikkaamattomana aloittaa kissapopulaation.

Kulkukissa

Kulkukissa, jota tavataan vain yksin kuljeksimassa, ei ole populaatiokissa. Useimmiten kulkukissa vaeltelee asutulla alueella. Ihmiset luulevat kissan olevan naapurin kissa, ja kissa voikin saada ruokaa useammasta pihasta, mutta kissalla ei ole varsinaista omistajaa, sillä ei ole pääsyä sisätiloihin eikä kukaan hoida sitä. Joskus valvomatta ulkoilevia kissoja luullaan kulkukissoiksi, mutta useimmiten kulkukissaa luullaan jonkun valvomatta ulkoilevaksi lemmikiksi.

Löytökissa

Löytökissa on kissa, joka löydetään ulkoa ilman valvontaa ja jolla oletettavasti on omistaja. Valvomatta ulkoilevat kissat ja löytökissat menevät usein sekaisin. Kissojen valvomatta ulkoilu ja ihmisten käsitykset siitä, että kissa kuuluu luontoon, vaikeuttavat yleensä karkulaisten löytämistä. Löytökissat toimitetaan löytölään.

Kezän Prûzin

Sisäkissa

Sisäkissa asuu sisällä ihmisten kanssa. Sisäkissa voi myös ulkoilla, mutta kissa ulkoilee vain valvonnassa.

Ulkokissa

Ulkokissa on vähitellen historiaan jäävä lemmikkikissan pitomuoto. Ulkokissalla ei ole pääsyä ihmisten asuinrakennukseen eikä sitä oteta kotiin sisälle: kissa ulkoilee valvomatta ja saa säänsuojaa vain ulkorakennuksista. Ulkokissa eroaa yleensä villiintyneestä kissasta ja populaatiokissasta siten, että se on kesy ja sitä käytetään yleensä kuitenkin eläinlääkärissä ainakin selvästi näkyvien oireiden myötä (ontumiset, haavat jne).

Valvomatta/vapaana ulkoileva kissa

Valvomatta ulkoileva kissa on lemmikki, jolla on omistaja. Kissan hoitoon sitoudutaan vaihtelevasti: toiset omistajat sitoutuvat kissan hoitoon, toiset omistajat eivät edes etsi kissaansa, mikäli sitä ei kuulu takaisin kotiin.

Valvomatta ulkoileva kissa päästetään ulkoilemaan omillaan ilman valvontaa. Järjestyslain mukaan kissan omistajan on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei se pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua. Kissa on valvomatta ulkoileva kissa, vaikka se esimerkiksi ulkoilisi vain kesällä/mökillä/saaressa ilman valvontaa.

Valvomatta ulkoilevat kissat pahentavat eläinsuojelullista ongelmaa, mikäli ne ovat rokottamattomia ja/tai leikkaamattomia. Leikkaamattomina ne tekevät lisää ei-toivottuja pentuja, ja rokotettuinakin valvomatta ulkoilevat kissat voivat levittää tauteja, loisia ja jopa ihmisiin tarttuvia alkueläimiä. Valvomatta ulkoilevan kissan tulisi aina olla sirutettu ja rekisteröity esimerkiksi Turvasiruun tai Kissaliittoon. 

Kissasta harvoin näkee päällepäin, onko se hyvin hoidettu lemmikki vai populaatiokissa, joka ei ole koskaan saanut hoitoa. Kissa voi näyttää päällepäin voivan hyvin, mutta eläinlääkärissä voikin paljastua, että kissa on täynnä sisäloisia, se kärsii aliravitsemuksesta, sillä on suussa hammasongelmia ja/tai kissalla on jokin tauti, joka vaatii hoitoa. Valvomatta ulkoilevat kissat kuormittavat eläinsuojelutoimijoita, sillä omillaan kulkeva kissa voi olla myös karkuri, hylätty tai luontoon syntynyt kissa. Siksi siruttaminen on tärkeää, jotta kissasta saadaan heti varmuus, että sillä on omistaja. 

Lemmikki

Lemmikki on kotieläin, joka tarvitsee ihmisen hoitoa. Esimerkiksi kissa on lemmikki. Ihmisen tulee tarjota kissalle ruuan lisäksi katto pään päälle ja huolehtia sen hyvinvoinnista, kun kissa sairastuu. Kissa ei kuulu luontoon. Jos se kuuluisi, se selviäisi siellä metsän eläinten tavoin. Lue lisää esim. Villasukkakirjailijan tekstistä Kissa on lemmikki, ei luonnoneläin.

Villikissa

Villikissa on oma lajinsa, eikä niitä ole Suomessa. Ainut villi kissaeläin täällä on ilves. Muutoin ulkona elävät kissat ovat villiintyneitä kissoja, eli ne ovat kuitenkin kotikissoja (felis catus). Villiä ei kuulu kesyttää ja se kuuluu luontoon. Villiintynyt puolestaan on kesy lemmikkieläin, joka on päässyt vähäisen ihmiskontaktin takia villiintymään. Tämä on kuitenkin korjattavissa.

Leimu Lemmikki

Villiintynyt kissa

Suomessa ei ole villikissoja: ainoastaan ilves on villi kissaeläin täällä. Luonnosta löytyy kotikissoja, jotka voivat olla villiintyneitä, koska ne ovat joko hylättyjä tai luontoon syntyneitä, eli ihmiseen tottumattomia. 

Villiintyneisyyden määritteleminen on kuitenkin haastavaa. Siihen ei ole olemassa mitään realistista luokittelua, eikä kissan villiintyneisyyttä voi todeta yhdeltä näkemältä. Toisinaan kissa, joka on elänyt luonnon armoilla, kesyyntyy muutamassa viikossa tai jopa päivässä, mutta toisinaan kissalta voi mennä kuukausia, että se alkaa luottaa ihmiseen.

Jos kissalla on kipuja, ja hoidon jälkeen se alkaa heti luottaa ihmiseen, onko kissa missään kohtaa ollut edes villiintynyt vai onko se vain ollut kipeä? Ulkona elänyt kissa on kohdannut usein kissavihaa, joten onko kissa villiintynyt vai onko sillä vain itsesuojeluvaisto, kun se ei yhdeltä istumalta luota ihmiseen?

Lähtökohtaisesti kissa mielletään villiintyneeksi, jos se ei ole tottunut ihmiseen ja/tai jos se saalistaa kaiken ravintonsa itse luonnosta. Kuitenkin on mahdotonta varmistaa sitä, että kissa hankkisi kaiken ravintonsa itse. Suomessa ani harva kissa pärjää pelkällä itse hankitulla ravinnolla: usein joku alkaa jättää ulos kulkukissalle ruokaa ja kissapopulaatioilla on lähes aina ruokkija. Jokaisella kissalla on yksilöllinen saalistusvietti: kissa, joka hankkii ravintoa pääasiassa itse, saattaa saalistaa jopa vähemmän kuin valvomatta ulkoileva kissa, joka saalistaa pääasiassa huvikseen ja aktivoidakseen itseään.

Vaikka kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, se ei kuitenkaan kuulu luontoon – Suomen luonnossa kissa määritellään haitalliseksi vieraslajiksi, jos se on villiintynyt. Villiintyneisyyden määritelmä on kuitenkin monimutkaista, ja haitallisuus riippuukin saalistamisen määrästä. Kun esimerkiksi kissa ulkoilee valvomatta, poissa omistajan näkyvistä, omistaja ei voi tietää mitenkään, paljonko kissa saalistaa. Jos kissa kuuluisi luontoon, se pärjäisi siellä samaan tapaan kuin jänis, orava tai hirvi. Mutta kun kissa on kokonaan ilman ihmisen huolenpitoa, se menehtyy luonnossa viimeistään muutaman vuoden ikäisenä. Noin puolet ulos syntyneistä kissoista menehtyy jo pentuaikana.

Villiintynyt kissa on haitallinen vieraslaji, ja kissan voi määritellä villiintyneeksi kuka tahansa. Kissan asema Suomessa on heikko. Jos valvomatta ulkoileva kissa ei ole selvästi lemmikki – esimerkiksi jos se ei ole käsikesy, kun kohtaa ulkona vieraan ihmisen – se voidaan julistaa villiintyneeksi. Toisin sanoen kissa voidaan lopettaa metsästyslain nojalla. Esimerkiksi, jos alueen omistaja haluaa päästä kissasta eroon, hän voi väittää, ettei tiennyt kissalla olevan omistajaa (mikä voi pitää myös paikkansa) ja määritellä kissan villiintyneeksi sen käytöksen perusteella. Metsästyslain mukaan alueen omistajalla, alueen haltijalla, alueen metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry työskentelee pääasiassa villiintyneiden kissojen kanssa. Haluamme parantaa kissojen asemaa, ja siten villiintyneisyyden leima on sellainen asia, josta pyrimme pääsemään eroon. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ihmisiin tottumattomista kissoista, jotka ajan kanssa oppivat luottamaan.

- Linda E., sijaiskotivastaava

Sygyzyn Harmi sekä hänen pentunsa Kringeli

Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä

Kissan kopittamisella tarkoitan siis kissan saamista kantokoppaan. Tässä tekstissä olen kertonut konkreettisia vinkkejä siihen, miten saada erityisesti arka tai ei lainkaan käsiteltävissä oleva kissa kantokoppaan.

Ensiksi korostan, että kissaa ei pidä koskaan jättää käyttämättä eläinlääkärissä siksi, että kissaa on haastava kopittaa tai siksi, että kopittaminen & eläinlääkärikäynti rikkovat kissan & omistajan luottamussuhdetta. Eläinlääkärikäynnin myötä kissa voi taantua ja olla varuillaan omistajaa kohtaan jonkin aikaa, mutta se menee ohi, jos positiivisia kokemuksia on yleisesti ottaen enemmän kuin negatiivisia kokemuksia. Luottamussuhde kissan kanssa on kuin luottokortti, johon kertyy luottoa positiivisilla kokemuksilla. Kun luottoa on kertynyt paljon, luottokortti ei mene miinukselle, vaikka toisinaan kissa pitääkin kopittaa tai esimerkiksi lääkitä.

Dewin sijaiskodeissa kissat yleensä etsivät piiloa lattian rajassa. Jos kissa pyrkii kopitustilanteessa mahdollisimman ylös, se tapahtuu yleensä aivan alkutaipaleella, kun kissaa kopitetaan ensimmäiselle ell-käynnille. Severus van Pikis oli kuitenkin poikkeus sääntöön, sillä hän pyrkii todennäköisesti loppuelämänsä mahdollisimman lähelle kattoa kopitustilanteissa.

Toisekseen mainittakoon, että vapaaehtoistyössäni eläinsuojeluyhdistyksessä kopitan arkoja, ei-käsiteltäviä ja/tai villiintyneitä kissoja harva se viikko. Kirjoitan tekstin kokemustietoni perusteella ja kuvitus on kopitustilanteista, joita olen julkaissut Instagramini storyissa ja jotka on tallennettu Ell-käynnit -kohokohtiin.

Kantokoppatreeni

Ideaaleintahan olisi se, että kantokoppaan liittyisi positiivisia kokemuksia siten, että kissan saisi menemään koppaan herkun tai leikin varjolla. Huom! Jos kissa tarvitsee rauhoittaa eläinlääkärissä, kissa tarvitsee paastottaa. Kuitenkin jos kissan saa parin raksun perässä menemään kantokoppaan, se ei ole vaarallista.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n blogissa aktiivimme Jenny on kirjoittanut vinkkejä tällaiseen kantokoppatreeniin. Ensisijaisen tärkeää onkin, jokaisessa kissakodissa kantokopan tulisi jollain tavalla olla sisustuselementtinä. Jos ei vuoden ympäri, niin tasaisin väliajoin. Siten, että kissa oppisi sen, että kantokopan ilmestyminen esille ei aina tarkottaisi sitä, että eläinlääkärikäynti on taas edessä.

Meillä kotona kantokoppatreeni omien kissojen kanssa on siinä pisteessä, että kaksi kolmesta nukkuu päikkäreitä kopassa ja menevät sinne syömäänkin, jos ruokaa koppaan tarjoillaan. Mutta kun he aistivat sen, että kopassa lähdetään johonkin, suhtautuminen kantokoppaan muuttuu. Olenkin nyt tehnyt esim. sitä, että kun kissa on ollut päikkäreillä boksissa, olen sulkenut oven ja pian tullut avaamaan oven. Tai sulkenut oven, toiminut kissataksina keittiöön, päästänyt kissan kopasta ja antanut ruokaa tai herkkuja.

Joskus kissan kopittamista vältellään, koska se on kissalle (ja usein myös omistajalle) epämiellyttävä kokemus. Useimmiten kissa joutuukin kantokoppaan eläinlääkärin takia, minkä takia kantokoppaan ei liity mitään positiivista tai edes neutraalia muistijälkeä. Jos kissa on perusterve, eikä esim. sairasta idiopaattista kystiittiä, voi kantokoppatreeniä tehdä myös siten, että kissa kopitetaan, sen kanssa käydään vaikka autolla ajelemassa tai istuskelemassa metsässä (tai muussa rauhallisessa ympäristössä), ja sitten mennään kotiin syömään eikä mitään sen kummempaa tapahdu.

Kissanpennun sosiaalistamiseen kannattaakin aina sisällyttää kantokoppa, koska energiset & uteliaat pennut ovat ylivoimaisesti helpoimpia opettaa kantokoppaan. Olenkin sivunnut "Sosiaalisuus ei tee kissasta koiramaista" -tekstissäni kissanpennun sosiaalistamista. Videolla näette, miten hyvin Dewin sijaiskodissa "japanipentue" oli sosiaalistettu: Chibi, Sakura, Nichibotsu, Yuka ja Mizuki menivät kuljetusbokseihin helposti lelujen perässä. Yksi pennuista piti nostaa koppaan, mutta koska pentu oli sosiaalistettu hyvin, se ei ollut moksiskaan siitä, että ventovieras ihminen nappasi sen syliin. Pentujen kohdalla yleensä auttaa myös se, jos kopassa on vähintään yksi sisarus mukana, jotta ei tarvitse olla yksin.

Stressin lievityskeinot

Kopittamisessa tietenkin tähdätään siihen, että tilanne olisi nopeasti ohi ja että kokemus olisi siten mahdollisimman stressitön kissalle. Yleensä kissa alkaa stressata jo sitä, kun tuttu ihminen on hermostunut tulevasta kopituksesta, siksi kannattaakin pitää arki ja oma käyttäytyminen mahdollisimman normaalina. Ja tämän takia myös kantokopan kannattaa olla ajoissa esillä.

Useille kissanomistajille feromoni-haihduttimet ovat jo tuttuja, mutta eläinlääkärikäyntejä varten suosittelen esim. Feliwayn suihkepulloa. Sitä ja vastaavanlaisia suihkeita (esim. Zenifel & Pet Remedy) löytyy mm. eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Tuotetta kannattaa suihkuttaa tekstiiliin, joka on kantokopassa sisällä ja tekstiiliin, jolla kantokoppa peitetään. Kantokopan peittäminen pyyhkeellä tms. yleensä rauhoittaa kissaa. Itse suihkuttelen Feliwayta parit suihkaukset edeltävänä päivänä tai viimeistään aamulla, ja noin vartti ennen kopittamista.

Kissaa voi myös lääkitä luontaistuotteilla, kuten Calmexilla, Zylkenellä tai WeCalmilla. Näitä voi antaa ruuan joukossa ja ne ovat reseptivapaita, eli niitä saa eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Valmisteesta riippuen sitä kannattaa yleensä antaa väh. muutamana päivänä ennakkoon. Näissä vaikutus alkaa yleensä 1-7 vuorokauden kuluessa: kannattaa lukea tuoteselosteesta tarkemmat ohjeet. Aptus Relax -purutabletti kannattaa antaa 30-60min ennen stressaavaa tilannetta.

Extreme-keinona voi myös pyytää eläinlääkäristä kissan tulevia ell-käyntejä varten gabapentiiniä. Eläinlääkäri yleensä suostuu parin gabapentiini-kapselin määräämiseen, jos kissa näyttää vielä eläinlääkärissä olevan todella ärhäkkä ja stressaantunut tapaus. Jos kissa kuitenkin kopassaolon ja automatkan myötä muuttuu jäätyneeksi pelkopalloksi, todennäköisemmin eläinlääkäri ei näe syytä määrätä tulevaisuuden käyntiä varten gabapentiiniä. Gabapentiiniä käytetään mm. pitkäaikaisena kipulääkityksenä, ja yksittäisenä annoksena se rauhoittaa ja väsyttää. Pitkäkestoisena lääkityksenä gabapentiini aiheuttaa väsymystä haittavaikutuksena yleensä ensimmäisten viikkojen ajan, kunnes vaikutus tasaantuu.

On myös parempi, jos kissa kopitetaan liian ajoissa kuin kauhealla kiireellä viime tipassa. Jos käy niin, että kissa onkin kopassa jo kaksi tuntia ennen eläinlääkäriaikaa, sitten se on niin. Peitä koppa ja anna kissan rauhoittua.

Eristäminen

Eristä kissa aina ennen kopitusta pienempään tilaan. Mieluiten kylpyhuoneeseen, josta on siivottu/piilotettu irtaimistoa. Kylpyhuone on siitä kätevin, että jos kissa päästää hätäpissat ja/tai -kakat, on tilan siivoaminen myös helpompaa. Kylpyhuoneissa on myös yleensä käteviä piiloja kissalle, mistä se on helppo kopittaa: pesukoneen taus, allaskaapin alunen jne. Paitsi jos allaskaapin alta pääsee allaskaappiin sisälle, se on vähän huono.

Omena van Pikis pyrki kopitustilanteessa allaskaapin sisälle, koska kaapisto oli takaa avonainen. Ahti Kunlaboro oli puolestaan päättänyt jäädä raapimistolpan alapesään, eikä kissa liikahtanutkaan sieltä.

Keinoja eristää kissa

1. Leikitä tai muutoin johdata kissa haluttuun tilaan. Laserlelu on tässä yleensä aika kätevä, jotkut kissat menevät herkun perässä jne.

2. Ruokkimalla kissaa esim. viikon ajan haluttuun tilaan. Jos muutokset yleensä herättävät kissassa epäilyksiä, kannattaa ruokkia kissaa pidempään eristystilaan. Jos lääkäriaika on aamulla, kannattaa iltaruuan perässä johdatella kissa kylppäriin ja antaa tämän yöpyä siellä. Tämä toimii, jos kissa on kunnolla arka. Ihmisläheisemmän kissan kanssa saattaa mennä yö valvomiseksi, jos toinen itkee oven takana.

3. Aran kissan eristäminen on siinä mielessä helppoa, että yleensä kissa menee ihmistä karkuun, jos ihminen on liian lähellä. Eli kannattaa sulkea muut mahdolliset ovet ja jättää auki se ovi, josta haluaa kissan menevän. Ja sitten kiertää kissan taakse saaden sen liikkeelle - jos ei kerta laakista niin ainakin melko nopeasti kissa löytää tiensä haluttuun tilaan.

Vältä eristämistä tilaan, jossa ei ole lainkaan piiloja. Vältä myös eristämistä tilaan, jossa on esimerkiksi parisänky. Jos vaihtoehtoja ei ole, plokkaa pääsy sängyn alle ennen eristämistä. Ja jos eristystilassa on kiipeilypuu, jossa on pesiä tms, plokkaa niihin pääsy tai siirrä koko puu pois.

Eristystilaan kannattaa mahdollisuuksien mukaan miettiä valmiita "ansoja", jos on todennäköistä, että kissa hakeutuu johonkin tiettyyn paikkaan piiloon.

Pyyhetaktiikka

Aran kissan kopittamiseen tarvitsee siis eristystilan & kantokopan lisäksi vähintään pyyhkeitä tai muita tekstiilejä. Jos mahdollista, ylimääräisestä käsiparista on varmasti apua. Hitsaushanskat ovat myös suotavat: niistä kynnet eivät mene läpi ja hampaatkin vain, jos kissa puree kunnolla ja pitkään. Kopitustilanteissa (huom. oman kokemukseni mukaan), kissa yleensä pyrkii vain näykkimään ja puraisemaan, ei puremaan kunnolla eliminoidakseen ihmisen. Mutta niinkin voi käydä.

Hitsauskäsineet voi tilata esim. Motonetistä tai Suojaintalosta.

Pyyhetaktiikalla tarkoitetaan sitä, että kissan annetaan piiloutua eristystilassa. Joko niin, että odotetaan, että kissa piiloutuu ja sitten aletaan asetella koppaa & pyyhkeitä, tai sitten niin, että koppa on laitettu valmiiksi ainoan/oletetuimman piilon hollille. Kun kissa on piilossa, plokataan kissan muu kulku pois piilosta ja tarjotaan ainoaksi kulkusuunnaksi koppaa. Jos kissa ei liiku, voi kissan takana pitää jotain ääntä tai koskea kissaan jollain kättä pidemmällä, jolloin kissa lähtee karkuun ääntä/kosketusta ja päätyy koppaan. Jos kissa on jarrut päällä, voi hitsaushanskan turvin tuupata kissaan liikettä. Toinen vaihtoehto on esim. kietoa kunnolla pyyhkeitä käden ympärille ja tuuppia.

Kissatyypit kopitustilanteissa

Kopittamista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti se, jos omistaja tietää edes vähän, miten kissalla on tapana käyttäytyä kopitustilanteessa.

1. Piiloutuja

Piiloutujat pysyvät lattian rajassa. Piiloutujat eivät yleensä sähise, eivätkä juuri koskaan murise. Sähinää saattaa kuulua, jos kopitustilanne kestää pitkään. Piiloutujat ovat yleensä sen verran säikkyjä, että spurttaavat nopeasti koppaan pyyhetaktiikalla. Säikkyherkkyyden ja lattian rajassa pysymisen ansiosta piiloutujat ovat kenties helpoimpia kopitettavia. (Pois lukien täysin luottavat kissat, jotka voi vain nostaa koppaan tai johdattaa koppaan herkulla.) Videolla Desmond Tutu hakeutui piiloon kaapin alle, josta se ohjattiin koppaan:

2. Jäätyjä

Toiseksi helpoimpia tapauksia ovat jäätyjät. Kissa jäätyy kahdella eri tavalla (tai molemmilla tavoilla samanaikaisesti). Kun kissa jäätyy, se ei välttämättä piiloudu, vaan nimensä mukaisesti jäätyy paikoilleen, vaikka olisi ns. avoimessa tilassa. Jäätyvä kissa on myös sellainen, joka on piilossa, mutta ei liiku sitten millään - eikä myöskään osoita juurikaan vastarintaa. Kopittamistani kissoista eniten jäätyneitä ovat olleet sellaiset, jotka olen hitsaushanskojen turvin työntänyt koppaan eikä kissa ole sähissyt, murissut tai mitään. Kissa on vain ollut täysin kaikki jarrut päällä.

Videolla Dennis la Mowers jäätyi saunan ylälauteelle niin totaalisesti, ettei lähtenyt karkuun tai piiloon, vaikka laskin kantokopan hänen eteensä:

3. Kiipeilijä

Kiipeilijät, eli hyppykissat, pyrkivät ylöspäin. He ovat yleensä pelokkaita ja etsivät vain piiloa, johon ihminen ei yltäisi. Kiipeilijöiltä löytyy enemmän temperamenttia kuin piiloutujilta & jäätyjiltä: yleensä he vähintään sähisevät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuavat, etteivät pääse tarpeeksi ylös. Jos kissa tiedetään kiipeilijäksi, kannattaa mahdollisuuksien mukaan plokata kiipeilymahdollisuuksia kopittamista varten ja mahdollistaa esimerkiksi se, että kissa ennemmin menisi suojaisaan piiloon. Kylppäreissä on kiipeilijöiden kohdalla sellainen ongelma, että yleensä kissa päätyy esim. peilikaapin päälle tai suihkuverhon tangolle.

Odota, että kissa pysähtyy, ja pyri vasta sitten kopittamaan. Kiipeilijä-kissan kanssa ei kannata odottaa, että kissa tulisi alas, ellet ole varannut tunteja kopitukseen. Tämän tyyppiset kissat odottavat yläilmoissa hamaan tappiin asti, kunnes kokevat turvalliseksi vaihtoehdoksi tulla alas. Videolla sain kiipeilijä-Rafaelin kopitettua poikkeuksellisesta paikasta, sillä hän oli niin katon rajassa, ettei päässyt enää ylöspäin. Jos tilaa yläpuolella olisi ollut 5cm enemmän, Rafael olisi todennäköisesti kiivennyt kopan päälle:

4. Ikiliikkuja

Vaikeimpia kopitettavia ovat ikiliikkujat, eli kissat, jotka eivät pysähdy. Nämä kissat ovat mahdollisesti sekä piiloutujaa, jäätyjää että kiipeilijää, ja sen lisäksi ikiliikkuja voi olla sellainen, että se on valmis hyökkimään ihmistä päin. Koska ikiliikkujalla on kuitenkin taipumusta hakeutua myös piiloon, kannattaa sitä hyödyntää. Helpointa on, jos eristystilassa on valmisteluja siten, että kissalle on järjestetty suotuisia piiloja ja koppa (tai koppia) aseteltu valmiiksi. Ikiliikkujan kanssa suurin ongelma on se, että jos koppaa yritetään tuoda kissan lähelle siinä kohtaa, kun se on jo piilossa, kissa lähtee liikkeelle ennen kuin ihminen ehtii sen koommin plokata muita kulkusuuntia.

Jos kissa alkaa säntäillä, pysähdy ja odota paikallasi niin kauan, että kissa on rauhoittunut ja piiloutunut jonnekin. On tärkeää huolehtia myös omasta turvallisuudesta! Kissaa ei kannata yrittää ottaa kiinni paljain käsin eikä silloin, kun se juoksee ohitse tai säntäilee pitkin seiniä.

Ikiliikkujan kanssa on helpompaa, jos kopittajia on vähintään kaksi. Kissan liikkumista voi yrittää rajoittaa siten, että pidetään pyyhkeitä tai vilttejä ns. seininä. Ikiliikkujaa voi myös yrittää saada pysähtymään sillä, että sen näkökentän peittää. Esimerkiksi siis pudottaa viltin kissan päälle. Jotkut jäätyvät, kun "yhtäkkiä tulee pimeää", toisille ikiliikkujille pyyhe päällä on yksi hailee.

Ikiliikkujat ovat myös rohkeampia, ja ainakin niiden kohdalla kannattaa sulkea hitsaushanskan tai muun suojavarustuksen turvin kantokoppa, sillä ikiliikkuja pyrkii suurimmalla todennäköisyydellä boksista pois, kun tajuaa vastassa olevan umpikuja. Para Nenúfar kykeni kopitustilanteessa kiipeämään laattaseinää ylöspäin ja jäi hyväksi toviksi hengailemaan siten, että takatassut olivat peilikaapin päällä ja etutassut suihkuverhon tangolla:

Kiireellä lääkäriin

Joskus eläinlääkäriin on lähdettävä yllättäen tai hyvin lyhyellä varoitusajalla. Siinä kohtaa yleensä kopitussuunnitelmista rapisee pois kaikki stressinlievityskeinot ja muut esivalmistelut. Äkillisiä eläinlääkärireissuja varten on erittäin hyödyllistä, jos kissanomistaja tietää, millainen kissa on kopitustilanteessa. Näin ollen minuutissa ehtii tehdä sellaisia valmisteluja, että plokkaa pääsyn esim. jonnekin kattokruunuun.

Näitä äkkilähtöjä varten hitsaushanskojen on hyvä löytyä kissakodista. Kipeänä kissa voi olla apaattinen, jolloin kopittaminen on ehkä helpompaa, mutta voi myös olla, että kipeyden takia käsiteltäväkin kissa muuttuu aggressiiviseksi.

Kun on kiire saada kissa koppaan, pyydä apua. Kirjoita someen tai käy vaikka naapurin ovella. Apukädeksi voi siinä kohtaa tulla ihan kuka tahansa, jos itse osaat vähääkään kertoa, että mitä haluat toisen tekevän. Yleensä sille tyypille, joka ei ole kissanomistaja tai tottunut kopittamiseen, kannattaa lykkiä ainakin toiseen käteen hitsaushanska ja pyytää tätä plokkaamaan esim. pyyhkeellä jotain kulkusuuntaa.

Siinä kohtaa, kun kissa on yksinkertaisesti saatava eläinlääkäriin, ei kannata murehtia kissan stressiä tai kopituksen kestoa. Kissa voi taantua ja luottamuksella voi kestää eheytyä, mutta se on pieni juttu, jos toisessa vaakakupissa on se, että kissa menehtyy tai että kissa elää vuosia kivuissa.

- Linda alias Villasukkakirjailija

Teksti on alunperin julkaistu Villasukkakirjailijan blogissa

Kannanotto Aluehallintoviraston julkaisuun 114/2021

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen 114/2021 “Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa”. Jo itse otsikko kertoo karua kieltä niistä asenteista, joita vastaan Dewikin on taistellut 20 vuotta. Puhutaan “hävittämisestä” sen sijaan, että voitaisiin puhua vaikkapa hoitamisesta.

On hyvä, että virallisella taholla on herätty kissakriisiin ja koetettu kehittää ratkaisuja. Ohjeessa on kuitenkin monia virheitä ja kissoille vahingollisia kohtia. Julkaisussa puhutaan virheellisesti villikissoista, vaikka Suomessa ei sellaisia ole. Villikissa (esim. Felis silvestris) on oma lajinsa, ja Suomesta löytyy villiintyneitä lemmikkikissoja (Felis catus), jotka ovat päässeet villiintymään ihmisten välinpitämättömyyden takia.

AVI:n julkaisu on myös hyvin ristiriitainen, sillä samassa ohjeistuksessa puhutaan sekä siitä, miten sairaita kissapopulaatiot ovat, että siitä, miten kissa menestyy luonnossa. Ilman ihmisen apua noin puolet luontoon syntyneistä kissoista (Felis catus) kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana.¹²³ Mikäli kissa (Felis catus) selviää pentuajasta, sen elinikäodote on silti alle kaksi vuotta, jos kissa elää täysin ilman ihmisen apua.⁴ Suomessa kissapopulaatioista löydetään jatkuvasti yli 2-vuotiaita kissoja (Felis catus), sillä usein populaatiokissoilla on ruokkija tai ruokkijoita, ja kissat saavat suojaa ulkorakennuksista.

Julkaisu ei huomioi sitä, miten valvomatta ulkoilevat kissat altistuvat suurilta osin samoille sairauksille ja riskeille kuin mitä populaatiokissat. Sen sijaan julkaisussa kehotetaan loukuttamaan populaatiokissoja kohtalaisen lyhyen ajan sisään, jotta valvomatta ulkoilevia kissoja ei jouduta pitämään liian kauaa "suljettuna sisätiloihin".

Leni, Dewiltä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Raha vai itseisarvo

“Kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.”

Aluehallintoviraston julkaisussa kissan arvo nähdään vain rahallisen mittarin kautta, eikä elämällä ole lainkaan itseisarvoa. Meidän näkökulmastamme tämä on täysin väärä lähestymistapa. Kissaa ei missään tapauksessa tule jättää hoitamatta vain siksi, että sen hoito maksaa tai siksi että edelleen osan mielestä 20€ on kissasta sopiva summa.

Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät hoida villiintyneiden kissojen hoitokuluja, päätösvaltaa siitä, kuinka arvokkaita kissat ovat ja kuinka paljon yksittäisiin kissoihin laitetaan rahaa tulee olla hoitokulut maksavalla taholla. Se taho on yleensä eläinsuojeluyhdistys, vaikka kissat otettaisiin vastaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. 

Ohjeistus selkeästi nimittäin puhuu myös siitä, että viranomaisten omat resurssit eivät riitä, vaan apuun kannattaa ottaa eläinsuojeluyhdistykset. Tämä on yksi julkaisun harvoista positiivisista asioista: yhteistyön lisäämiseen kannustaminen.

Fella la Mowers, populaatiokissa, joka on loukutettu 6-7 viikkoa sitten ja jota ei voi enää kutsua villiintyneeksi. Fella leikkii ihmisen kanssa ja syö ruokaa, vaikka ihmisen käsi olisi ruokakipon vieressä.

Kriteerit kissan hengelle ja kaikille muille kissoille sen ympärillä

Materiaalissa määritetään mm. millaisilla kriteereillä yksittäiset kissat voidaan "säästää" ja myös mistä syistä koko populaatio tulee lopettaa.

Julkaisun mukaan "yksittäisen kissan tulee olla käsiteltävissä ja riittävän terve". Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa käsiteltävissä ja riittävän terve. Täysin kesy sylikissakin voi olla mahdoton käsitellä esim. eläinlääkärissä, ja toisaalta eläinsuojeluyhdistyksillä on jakaa tuhansittain kertomuksia siitä, kuinka villiintyneestä kissasta kuoriutuu silitettävä kissa.

Arviolta jopa 70% kaikista kissoista, ei siis vain villiintyneistä populaatiokissoista, kärsii elämänsä aikana hammasongelmista. Koituuko siis kolmen hampaan poisto 4-vuotiaan populaatiokissan kohtaloksi, kun samaan aikaan 3-vuotias rotukissa omistaa enää puolet hampaistaan?

Populaatioiden kohdalla AVI suosittelee mm. lopettamaan kissapopulaation kaikki kissat, jos populaatiossa on tavattu FIV- tai FeLV-positiivinen kissa, sen sijaan, että ohjestettaisiin tahoja testauttamaan kissoja. Ilmeisesti AVI näkee rahan tuhlauksena sen, että kaikki yksilöt testattaisiin ja seulottaisiin.

Dewi ry testauttaa kaikki yhdistykselle tulevat kissat FIV:n ja FeLV:n varalta ja maksamme tästä 24-31€ per kissa. Dewillä ei ole todettu ainakaan 12 vuoteen yhtäkään FeLV-positiivista kissaa, FIV-positiivisia kissoja on ollu kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana, eivätkä ne ole tulleet edes samalta paikkakunnalta.

Me emme lopeta FIV- tai FeLV-positiivisia kissoja, koska sisäkissoina yksin tai kaverinaan toinen FIV/FeLV-positiivinen kissa, ne eivät levitä tautia eteenpäin. Ja kun kissa on hyvin hoidettu, FIV ei välttämättä lyhennä kissan elinikää ollenkaan. 

Lumo von Lojo ja Kaino, Dewiltä adoptoidut, entiset villiintyneet populaatiokissat. Lumo adoptoitiin ensin, ja myöhemmin hoitoon tullut sijaiskissa Kaino jäi myös pysyväksi perheenjäseneksi.

Kissan kokema stressi

Kun puhutaan villiintyneistä kissoista, monesti vedotaan myös niiden kokemaan stressiin ja siitä johtuvaan kärsimykseen. Olemme eri mieltä ohjeen kohdasta: "Pelokkaan ja käsittelyyn tottumattoman kissan tutkiminen, kuljettaminen ja hoito aiheuttaa sille turhaa ja pitkittynyttä kärsimystä."

Luonnollisesti kissan kuljettaminen ja tutkiminen eläinlääkärissä luo stressiä. Kyse on kuitenkin lyhytaikaisesta stressistä, josta kissa toipuu tunneissa. Myös täysin kesy kotikissa voi stressaantua näistä asioista suunnattomasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että tällainen kotikissa jäisi rokottamatta tai sitä ei vietäisi eläinlääkärin hoitoon, kun se sitä tarvitsee. 

Dewillä aina pitkäaikaisessa sairaanhoidossa arvioidaan tilanne myös stressin kannalta, mutta kokemus on opettanut, että esim. hammashoidot eivät lisää keskimäärin kissan kokemaa stressiä enempää pelokkailla kissoilla kuin kesymmillä lajitovereilla. Yleensä kissa ottaakin kesyyntymisessä harppauksia eteenpäin, kun se ei ole enää kivuissa esimerkiksi hammasongelmien takia.

Kun pelokas ja arka kissa sijoitetaan oikeanlaiseen ympäristöön, sen kokema stressi laukeaa yleensä alle vuorokaudessa kiinniotosta ja kissa alkaa toimittaa normaalisti perustoimia: syödä, käydä hiekkalaatikolla ja liikkua tilassa, kun se on yksin. Stressaantuneena kissa ei pysty syömään, joten se on hyvä mittari tähän.

Perushoito - ruuan antaminen ja vessan siivoaminen - eivät tällaisessa ympäristössä aiheuta “turhaa kärsimystä” kissalle. Lyhytaikaisella stressillä saavutetaan pitkäaikaista hyötyä, kun pelokkaan kissan kanssa toimitaan kissan ehdoilla, eikä aiheuteta sille esim. turhalla pakkokäsittelyllä lisästressiä. Kissa rentoutuu ja pystyy ensin viettämään aikaa, leikkimään ja nukkumaan samassa tilassa ihmisen kanssa ilman stressiä. Sen jälkeen, sitä mukaan kun luottamussuhde ihmiseen kasvaa, kissan pelokkuuden alta tulevat esiin muut luonteenpiirteet ja sen omat tarpeet liittyen mm. koskettamiseen. Monesti muutaman viikon vaihtelevalla stressillä saavutetaan vuosien rento arki.

Puikko la Letala, Dewilä adoptoitu, entinen villiintynyt populaatiokissa

Vaikuttaako AVI:n ohje kissakriisiin?

AVI:n julkaisu heikentää kissojen tilannetta Suomessa ja osittain voi jopa lisätä viranomaisten kuormaa. Se vaikeuttaa juuri niiden eläinsuojeluyhdistysten työtä, jotka auttavat kiinteistöjen omistajia ratkaisemaan yhteistyöllä villiintyneen kissapopulaation ongelman muilla keinoilla kuin lopettamalla. Moni empii yhteydenottoa eläinsuojeluyhdistykseen, sillä pelkona on kissojen joukkohävitys, koska kissat eivät ole sillä hetkellä käsiteltäviä ja niillä saattaa olla jotain vaivaa.

AVI:n ohjeistus ei siis suinkaan ratkaise kissakriisiä, joka on syntynyt kissan vähäisestä arvostuksesta, vaan suurella todennäköisyydellä pahentaa sitä, kun populaatioista ei lopettamisuhan takia haluta enää ilmoittaa. 

Selkeä kissakriisiin ehkäisyyn vaikuttava asia on julkaisussa esitetty suositus, että  uudelleensijoitettavat kissat ovat tunnistusmerkittyjä sekä leikattuja. Tätähän kaikki Dewiltä eteenpäin lähtevät kissat ovat. Osittain tämän takia Dewillä kissanpentujen luovutusikä on 16 viikkoa, jotta myös pennut lähtevät uusiin koteihin leikattuina.

Dewi aikoo jatkossakin auttaa villiintyneitä kissoja ja käyttää niihin aikaa ja rahaa. Meille jokainen kissa on arvokas. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistykseltä on adoptoitu 370 kissaa, jotka AVI:n mielestä olisi pitänyt hävittää, koska ne ovat alunperin villiintyneitä (populaatio)kissoja. 

- Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n hallitus

Lähteet:

¹ https://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2003.222.42

² https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12523478/

³ https://www.semanticscholar.org/paper/Evaluation-of-the-effect-of-a-long-term-and-program-Levy-Gale/cfcf78a325e92bd552d51383b8aefb7342235ae5

⁴ https://www.aspca.org/helping-people-pets/shelter-intake-and-surrender/closer-look-community-cats

https://en.wikipedia.org/wiki/Feral_cat

Kissapopulaation synnystä

Sitä luulee, että kissapopulaatioita on vain jossain syrjäseuduilla. Niin korvessa, että ihmekös, että kissat ovat päässeet lisääntymään hallitsemattomasti. Että kun kissoja alkaa olla kourallinen kasassa, saatika kymmenittäin tai jopa sadan kissan verran, niin kukaan ei ole puuttumassa. Näin minä ajattelin.

Harvemmin kuitenkaan kissapopulaatio elelee siten, etteikö kukaan ihmisistä tietäisi siitä. Usein joku alkaa ruokkia kissoja, kun tajuaa jossain lähistöllä pyörivän kissoja. Tai joskus populaatio löytyy omasta pihapiiristä: ensin sitä on ruokkinut vain yhtä kissaa, ja ruuan perässä pihapiiriin alkaa ilmestyä koko ajan enemmän kissoja. Kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, ja kohta kissoja on kymmenittäin. Klassinen tarina populaation alulle on myös emon ja tämän pentujen ilmestyminen pihapiiriin: kissoja ei loukuteta sisätiloihin, vaan ihminen ajattelee auttavansa kissoja vain ruokkimalla niitä.

Me Dewillä emme pelasta kissoja, vaikka mielestämme jokaisella kissalla on väliä. Me pyrimme vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, hoitamaan populaatioita ja työskentelemään erityisesti arkojen kissojen kanssa. Kissa kun on yleensä arka siksi, ettei se ole aikaisemmin ollut tekemisissä ihmisten kanssa tai siksi, että sillä on ihmisistä negatiivisia kokemuksia. Kissan arkuus ei siten ole missään nimessä sen vika, vaan täysin ymmärrettävä reaktio.

Dewi auttaa ratkaisemaan kissaongelmia ja tuemme populaation ruokkijaa – vaikka useimmiten ruokkija olisikin saanut ottaa meihin yhteyttä jo aikaisemminkin. Pyrimme ehkäisemään populaation synnyn ja ehkäisemään kissojen kärsimyksiä. Ja koska Dewin tavoite on vaikuttaa kissakriisin lähtökohtaan, yhdistyksemme luovuttaa kissat hyvin hoidettuina ja sellaisille omistajille, jotka varmasti sitoutuvat uuteen perheenjäseneensä. Näin ollen luovutetut kissat eivät pääse muodostamaan uutta eläinsuojelullista ongelmaa.

Populaation loukuttaminen ja hoitaminen on pitkäjänteistä työtä. Vaikka tietenkin olisi kauhean kivaa ottaa kaikki sata kissaa samaan aikaan mukaan. Mutta näin se ei toimi. Voimme ottaa kissoja sen mukaan, miten paljon meillä on vapaita sijaiskoteja ja resursseja. Jokainen kissa käytetään vähintään kahdesti lääkärissä: ensin leikattavana ja rokotettavana, sitten vielä tehosterokotettavana. Lisäksi valitettavan usein pelkästään luonnossa eläneellä kissalla on syntynyt muitakin eläinlääkärillisiä ongelmia, joiden takia tarvitaan lääkäriä ja lääkkeitä. Ja kaiken tämän lisäksi varoja tietenkin kuluu ruokiin, hiekkaan ja madotuksiin.

Ihannetilanne olisi se, että kissapopulaatioita ei pääsisi syntymään. Todenmukaisempi toive puolestaan olisi se, että populaatioiden syntyyn ja kasvuun puututtaisiin aikaisemmin.

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana loukuttamassa. Ajoin paikalle navigaattorin turvin. Navin näyttäessä, että kohteeseen on noin kilometri matkaa, olin vielä asfalttitiellä omakotitaloalueella. Sellaisella alueella, jossa talojen välissä oli vain se 5-10 metriä. Ja kun käännyin tielle, jonka varrella kohtaisisin muita aktiivejamme, ohitin vielä 10 taloa ennen kohtaamispaikkaamme.

Seisoin mäennyppylällä ja laskin vilistäviä kissoja. Koko ajan vähintään 10 oli näkökentälläni, keskimäärin 20 kissaa. Lähistöllä ja lähimetsässä olisi kymmeniä kissoja lisää. Katsoin uuden karheaa omakotitaloa, joka oli kivenheiton matkan päässä. Varmasti jokainen asukas kilometrin säteeltä oli tietoinen tästä kissaongelmasta, mutta näkemäni talo oli sellaisella otollisella paikalla, että sieltä varmasti nähtiin kissoja kuljeksimassa joka ikinen päivä. Joka kerta, kun istuttiin olohuoneen sohvalle. Joka kerta, kun istuttiin keittiön pöydän ääreen aamukahville, päivälliselle, iltapalalle. Ja varmasti leikkaamattomat kissat olivat käyneet heidän pihallaan merkkaamassa reviiriään.

Niin minä olen tätä sumplinut paljon päässäni. Että miksi ihmiset eivät ota yhteyttä eläinsuojeluun aikaisemmin, kun näkevät kissapopulaation? Ehkä heitä ei vain kiinnosta. Tai he pelkäävät kissojen joutuvan lopetettavaksi. Usein syynä on varmasti se, ettei haluta puuttua, koska pelätään, että jää kiinni ilmoituksen tekemisestä ja sitten syntyisi eripuraa naapurin kanssa. Tällaisen ilmoituksen voi kuitenkin tehdä ihan turvallisin mielin: ilmoittajan tietoja ei luovuteta ilmoituksen kohteelle. Minä itse puolestaan pelkään sitä, että kissalaumoista tietävät ihmiset luulevat kissojen voivan ihan hyvin.

Me Dewillä emme lopeta kissoja kuin vain terveydellisistä syistä. Ja silloinkin olemme varmoja, että joko kissaa ei voida auttaa mitenkään muuten tai sen toipumisaika esim. leikkauksesta olisi tuskallinen ja epävarma.

Tällä hetkellä meillä on työn alla muun muassa yksi populaatioprojekti, jonka hoitamiseen meiltä kulunee 2-3 vuotta. Miten paljon parempi alkutilanne olisi ollutkaan, jos tästä kissalaumasta olisi joku ilmoittanut eteenpäin aikaisemmin. 10 kissan populaation olisimme hoitaneet yhdellä loukutuskerralla. Alle 40 kissan populaatiokin olisi ollut vielä melko lyhyessä ajassa hoidettava. Mutta sen sijaan, että kissat ovat eläneet ja lisääntyneet vuosikausien ajan, niiden terveys reistailee myös sisäsiittoisuuden takia. 

Pentuja, joiden suolistot eivät ole kehittyneet. Oireina ripulia, ummetusta, vatsan turpoamista ja kuivumista. Pahimmillaan aikuisia kissoja, joiden selkäranka on luutunut väärästä kohtaa sisäsiittoisuuden takia aiheuttaen sen, ettei kissa taivu pesemään itseään eikä se pysty kunnolla juoksemaan. Tavallisimmin aikuisia kissoja, joilla on ollut heikko ravinto, huono suuhygienia ja tartuntatauteja. Kissoja, joilla kaliki on vienyt suun niin huonoon kuntoon, että useita hampaita joudutaan poistamaan useita – pahimmissa tapauksissa edes kaikkien hampaiden poisto ei tekisi kissan suusta varmuudella kivutonta ja kissa on parempi päästää aurinkoisille hiirestysmaille.

Auta kissoja ja ilmoita näkemisestäsi:

• Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry
• Suomen Löytöeläinten kummit ry
• Turun Eläinsuojeluyhdistys ry
• Turun kaupungin valvontaeläinlääkäri, jonka alueeseen kuuluvat myös Naantali, Raisio ja Rusko
• Oman alueesi valvontaeläinlääkärin yhteystiedot löydät nopeasti googlaamalla

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja

Paksu-Pate

Paksu-Pate on kuvitteellinen kissa, mutta Pateja on Suomi täynnä. Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ei arvota kissoja loukkukäyttäytymisen perusteella, vaan kaikista arimmillekin ja pelokkaimmille kissoille annetaan mahdollisuus.

*****

Paksu-Pate istui vanhan kaivon päällä, ruostuneen pumpun vieressä. Talo oli liittynyt 9 vuotta aiemmin kunnalliseen vesiverkkoon eikä kaivoa oltu sen jälkeen käytetty. Se oli Paten lempipaikka, siinä se istui monta tuntia päivässä ja katseli ympärillään avautuvaa valtakuntaansa. Pate oli kulmakunnan isoin kolli, ja sillä oli isoin reviiri. Se oli tarkka sen rajoista, kiersi ne vähintään kahdesta päivässä. Nuuhki, merkitsi ja etsi merkkejä uusista alueelleen eksyneistä daameista ja mahdollisista vihamielisistä tunkeilijoista. Nykyään yhä harvemmin tuli tunkeilijoita vastaan ja nekin olivat surkeita pieniä kollinrääpäleitä, niiskuttavia ja rähmäsilmäisiä. Ne Pate hoiteli ja ajoi tiehensä helposti, vaikka ne epätoivoisina kovin koettivat pistää hanttiin.

Nytkin Pate makaili kaivon kannella, auringon lämmittämässä kohdassa. Talon vanha rouva katseli kultapojun päivätorkkuja ikkunasta ja hymyili. Pate tunsi nimensä ja tuli syömään, kun vanha emäntä huusi sitä talon betonisilla portailla seisten. Se tuli aina reippaasti paikalle, kaunis oranssi häntä kohti taivasta sojottaen. Yleensä vanha rouva toi ruokaa sen verran, että kolli kutsui myös daamejaan ruokaseuraksi, ja niitähän Patella riitti. Ohimennen se kävi puskemassa vanhan rouvan jalkaa kiitokseksi ruuasta.

Jos Pate ei ilmestynyt nopeasti paikalle vanha rouva huolestui. Kuten silloin, kun Pate oli taistellut naapurin kollin kanssa kulmakunnan herruudesta ja saanut pahan pureman niskaansa eikä päässyt omin voimin syömään. Vanha rouva oli silloin kulkenut pitkin pihamaata kissanruokaa kupissa heilutellen ja kisutellen etsien Patea. Sieltähän se, karviaispensaan alta, oli löytynyt ja päässyt karjakeittiöön hoidettavaksi.

Joskus taloa vastapäätä, pihan toisella puolella seisova, punaiseksi maalattu navettarakennus oli toiminut lampolana. Sen ylisillä oli ollut heinäsuopa, jossa hiiret olivat pitäneet pitojaan. Siellä myös aiemmin Paten isä sekä isoisä ja myöhemmin Patekin oli pitänyt pitoja, metsästänyt lukemattomia hiiriä. Nyt lampola oli tyhjä, heinistä oli jäljellä pieni homehtunut kasa ja hiiret olivat vilistelleet paremmille ruoka-apajille. Nykyään punainen maali hilseili navetan seinistä, ja yksi ikkunoista oli rikki.

Navetasta oli tullut yksinoikeudella Paten ja sen daamien ja parin lakeijan virkaa toimittavan alistuvaisen kollikissan palatsi. Paten seuraajakunta ei kuitenkaan päässyt kasvamaan valtavan suureksi. Aina joku varomattomista daameista jäi lähimetsässä liikkuvan ketun hampaisiin, ja kevään ja kesän aikana syntyneet pennut harvemmin jäivät heidän luokseen. Osan vanha emäntä luovutti eteenpäin pieninä räkänokkaisina ja sähisevinä karvapalloina, ja osan puolestaan vanha isäntä löi kuolleeksi navetan kivijalkaan.

Pate oli elämäänsä tyytyväinen. Navetta tarjosi säänsuojaa, ja siellä oli myös paukkupakkasilla riittävän lämmin, ettei tassuja ja korvia alkanut palella. Eräänä talvena navettaan oli ilmestynyt pieni naaraskissa, joka oli ollut edeltävän kevään pentu. Sen toinen korva oli paleltunut ja mennyt kuolioon. Se sai jäädä Paten laumaan, ja vanha rouva surkean ilmestyksen nähdessään nimesi sen Siruksi.

Ruokaakin oli tarjolla, ympärillä olevat pellot ja metsät tarjosivat pesäpaikan lukemattomille luonnon eläimille ja varsinkin lintujen maastopoikaset olivat oivaa ja helppoa ruokaa kokeneelle kollille. Sen lisäksi vanha rouva kantoi aina jotain syötävää ulos. Joskus tarjolla oli oikea juhlalounas, kaloja tai lihanrääppeitä. Joskus esiin katettu ruoka sai Paten kääntymään pois kupilta välittömästi, kuten aamuisen kaurapuuron jämät. Yleensä kuitenkin joku lauman kissoista oli sen verran nälkäinen, että puurokin katosi kupista.

Pate oli juuri lähtemässä pois kaivon kannelta, tutkimaan aluettaan, kun pihaan ajoi kovaa vauhtia valkoinen iso auto kovaäänisesti huutaen ja valot vilkkuen. Se vaistosi ihmisten kiireestä ja tohinasta, että nyt oli tapahtunut jotain pahaa, ja pian vanha rouva tuotiinkin talosta pyörin kulkevalla sängyllä ulos. Patea pelotti. Äänet, valot ja vieraat ihmiset.

Vanha rouva ei palannut ja vanha isäntä ei ollut tottunut huolehtimaan kissoista, koska se oli aina ollut vanhan rouvan tehtävä. Pate kävi muutamia kertoja maukumassa oven vieressä, että palvelu alkaisi pelata. Silloin vanha isäntä muisti kissat ja kaatoi niille isosta säkistä kuivia nappuloita useampaan astiaan, mutta sitten meni taas päiviä kun vanha isäntä ei muistanut tuoda heille ruokaa. Vanhan isännän ennestään huono kunto heikkeni, kun vanha emäntä ei ollut pitämässä hänestä huolta. Onneksi hänelle löytyi paikka palvelutalosta, jonne lapset hankkivat hänelle paikan. Vanhan isännän muutettua pois Pate kävi huutamassa ovella monena päivänä. Ei ristin sieluakaan.

*****

Muutaman kuukauden kuluttua lapset muistavat, että vanhalla rouvalla oli kissoja, ja että ne ovat nyt heitteillä. Kukaan heistä ei kuitenkaan voi ottaa kissaa, saati sitten ottaa toistakymmentä kissaa omaan asuntoonsa. Eikä kissoja voi navettaankaan jättää.

Pate ihmettelee pihaan tuotua metallista kapistusta. Se on kuin tehty verkosta, ja sisälle joku on laittanut sardiinia. Se tuoksuu hyvältä, ja Patella on nälkä. Se kiertää outoa kapistusta, ja tätä toimitusta tulee seuraamaan useampi sen daameista. Yksi niistä, pieni ja kaunis vihreäsilmäinen neitokainen pujahtaa sisälle kapineeseen ja astuu metalliselle tasolle, jonne sardiini on laitettu. Kuuluu kamala rämähdys, kun ansa napsahtaa kiinni ja pieni vihreäsilmäinen jähmettyy paikalleen. Muut kissat sinkoavat kauemmas ja piiloutuvat kuka mihinkin ehtii.

”Tämäpä on herttainen, utelias ja nuori, eikä vaikuta lainkaan villiltä. Kyllä siitä lemmikki tulee serkun kahdeksanvuotiaalle tytölle, joka on toivonut kissaa jo pitkään. Otetaan se mukaan.”

Ihmiset ovat ihastuneet pieneen arkaan ja jähmettyvään tyttöseen. Pate kuulee äänensävyn ja näkee ihmisten rennot asennot. Ne eivät vaikuta lainkaan uhkaavilta, vaan jopa ystävällisiltä. Ehkä se metallinen kapistus ei olekaan niin paha.

Metallinen kapistus on palautettu takaisin pihalle, ja sinne on laitettu uusi sardiini. Pate uskaltautuu kapineeseen, ja vaikka se osaa odottaa kolahdusta, se pelästyy. Se on tottunut taistelemaan ja nytkin vaistot lyövät päälle: se hyppii ja pomppii, sähisee ja murisee pitkin loukkua. Kun ihminen lähestyy, se päättää hypätä päin metallista verkkoa ja murista uhkaavasti ihmiselle, ihan vain varmuuden vuoksi.

”Tämä on liian villi, katsokaa vaikka sen käytöstä ja olemusta. Molemmat korvat ihan repaleilla ja muutenkin oikein kujakollin näköinen.”

Pate katsoo peloissaan ihmisiä. Niiden eleet ovat pelottavia ja äänet kaikkea muuta kuin pehmeät.

Yksi loukutusta hoitavista metsästäjistä nostaa loukun maasta, vie sen kauemmas talosta ja kohottaa aseen. Yksi laukaus.

Paten ei tarvitse enää vahtia isoa reviiriään, sen ei tarvitse enää puolustaa sitä tunkeilijoilta eikä sen tarvitse enää näyttää, kuinka se pelkonsa takana on kuitenkin ihmiseen luottava kissa.

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja & some- ja adoptiovastaava