Chiantin päivystyskäynti

Juhannuksen 2025 jälkeen loukutetusta Estivo-populaatiosta saapui yhdistykselle kissanpentu Estivo Chianti, joka kävi suunnitellusti eläinlääkärissä kastroitavana kauniina heinäkuun loppupuolen päivänä. Eläinlääkärikäynnillä olivat mukana myös hänen sisaruksensa ja muutama muu Estivo-kissa. Tällä käynnillä Chianti rokotettiin, sirutettiin ja kastroitiin eli hänen kiveksensä poistettiin.

Chianti ja hänen sisaruksensa Etna ja Tiber.

Uroskissan kastroinnissa kastrointihaavat jätetään auki, jotta kiveksistä mahdollisesti erittyvä neste pääsee ulos. Pentujen kastraatioviillot ovat noin 10-15 millimetrin pituisia. Kastrointihaavat alkavat yleensä umpeutumaan parissa päivässä. Kastroinnin syistä voi lukea lisää postauksesta Kissan leikkauksen hyödyt ja tarkoitus.

Pari seuraavaa päivää pentujen leikkauksen jälkeen sujuivat hyvin, vaikka pennut olivat ymmärrettävästi eläinlääkärikäyntiä seuraavana päivänä vielä hieman väsyneitä. Sijaiskoti oli päättänyt tarkistaa kaikkien kolmen pennun haavat kahdesti päivässä varmistuakseen niiden paranemisesta.

Lauantai-illan tarkistuksen yhteydessä toinen Chiantin kastraatiohaavoista punoitti hieman, mutta näytti olevan osittain ummessa, eikä haavasta erittynyt mitään. Kissa oli virkeä, leikkisä ja söi hyvin. Sijaiskoti ilmoitti kuitenkin punotuksesta kissavastaavaalleen, ja yhdessä sovittiin, että tilannetta tarkkaillaan.

Chianti, kuten monet Estivot jo yhdistykselle saapuessaan, on aivan kesy ja tykkää silityksistä.

Sunnuntain aikana tapahtui kuitenkin muutos: Chiantin käytös muuttui apaattiseksi, kissa makoili paikoillaan paljon enemmän ja pesi itseään turhan usein. Lisäksi vessassa käyminen kesti tavanomaista kauemmin, ja kissa aristeli takapäätään.

Kun sunnuntai-iltana sijaiskoti tarkisti haavaa, Chianti ei olisi millään halunnut ihmisen ottavan häntä kiinni, vaikka tavallisesti tykkäsikin kosketuksesta. Sijaiskoti otti kissanpennun syliinsä, mutta Chianti veti häntänsä tiukasti haaravälinsä suojaksi, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin. Samassa sijaiskoti huomasi Chiantilla merkkejä kivusta: kissan korvat kääntyivät ulospäin, ja kissa piti silmiään kiinni aika ajoin. Silti haava oli pakko tarkistaa.

Haavan tarkistus sekä kissanpennun käytös paljastivat, että kaikki ei ole kunnossa. 

Sijaiskoti huomasi haavaan tarttuneen huomattavasti karvoja, ja se oli kostea sekä voimakkaasti turvonnut. Sijaiskodin tutkiessa haavaa lähemmin sieltä erittyi myös keltaista nestettä eli haava alkoi märkiä. Toiseen kastrointihaavaan verrattuna tämä haava ei ollut ummessa oikeastaan lainkaan ja siksi varmasti todella kipeä. Sijaiskoti myös vertasi kastrointihaavaa Chiantin veljen haavoihin, jotka olivat jo täysin parantuneet ja lähes huomaamattomat.

Klo 21.02: Sijaiskoti otti välittömästi yhteyttä kissavastaavaansa, joka välitti tilannetiedon muille kissatiimin jäsenille. 

Klo 21.04: Kissatiimistä kehotettiin soittamaan päivystykseen saman tien. Päivystyksessä oli onneksi rauhallinen ilta, joten sijaiskotia ohjeistettiin tuomaan kissa tarkistettavaksi, sillä oireiden perusteella kastrointihaava oli hyvin todennäköisesti päässyt tulehtumaan. Kastrointihaava oli tulehtunut todennäköisesti siksi, että kissa oli nuollut haavaa.

Klo 21.19: Chianti oli siirtynyt kantokoppaan ja sijaiskodin auton kyytiin kohti Raision Papuvetia, jossa päivystys oli. Sijaiskoti rauhoitteli ja supatteli mukavia takapenkillä hiljaa matkustaneelle kissanpennulle.

Klo 22.02: Chianti saapui Papuvetiin sijaiskodin ihmisen kanssa. Sijaiskoti kertoi vielä lyhyesti päivystyksen vastaanoton mukavalle klinikkaeläinhoitajalle kissan oireista ja niiden kestosta. Päivystyksessä jouduttiin hetki odottamaan, sillä ennen Chiantia muina asiakkaina olivat vanha koira ja siimaan sotkeutunut vesilintu.

Chianti pysyi paikoillaan pistosten ajan.

Klo 22.15: Chianti otettiin sisään toimenpidehuoneeseen, jossa eläinlääkäri tutki kissan tämän ollessa ensin sijaiskodin tutun ihmisen sylissä ja sitten hieman jännittyneenä toimenpidepöydällä. Eläinlääkäri ja hoitaja lähtivät hakemaan kipulääkettä ja tarvikkeita kastraatiohaavan puhdistamiseen. Tällä välin kissa kehräsi ja kuikuili ympärilleen tutkien toimenpidehuonetta.

Eläinlääkäri ja hoitaja palasivat, antoivat Chiantille opioidipohjaista kipulääkettä sekä tulehduskipulääkettä pistoksena. Sen jälkeen he tyhjensivät ja puhdistivat märkivän kastraatiohaavan.

 Koko toimenpiteen ajan Chianti oli tiukasti sijaiskodin ihmisen sylissä ja antoi eläinlääkärin sekä hoitajan hoitaa haavan vastaan panematta. Kissan rauhallisuuteen syinä olivat todennäköisesti jo vaikuttamaan alkaneet saadut kipulääkkeet, mutta myös tutun ihmisen läsnäolo.

Klo 22.37: Chianti ja sijaiskodin ihminen pääsivät siirtymään takaisin vastaanottoaulaan odottamaan lääkärin papereita.

Klo 22.41: Eläinlääkäri sai paperit valmiiksi: Chiantille määrättiin kipulääkettä, antibioottikuuri, haava-alueen puhdistus 2-3 kertaa päivässä ja kauluri nuolemisen estämiseksi, kunnes haava on täysin parantunut. 

Chiantilla ei ollut helppoa kaulurin kanssa, mutta sen käyttö oli välttämätöntä kastraatiohaavan paranemisen kannalta.

Klo 23.25: Chianti ja sijaiskodin ihminen olivat viimein kotona, jossa eristystilassa eli isossa kylpyhuoneessa Chiantia olivat vastassa sisarukset ja sijaiskodin toinen ihminen. Ennen nukkumaanmenoa Chiantille täytyi vielä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti asettaa kauluri, joka ensi alkuun tuntui Chiantista hyvin oudolta ja liikkumista rajoittavalta. Sijaiskodin ihmisten onneksi Chianti alkoi kuitenkin heti kotiin päästyään syömään ja juomaan normaalisti. 

Chianti sai suurta tukea sisaruksiltaan päivystyksestä palaamisen jälkeen, sillä sisarukset ottivat Chiantin avosylin vastaan, haistelivat ja pesivät häntä. Ensialkuun kaulurin käyttö kömpelöitti kissanpennun elämää ja liikkumista, mutta parin päivän käytön jälkeen alkoi se lopulta sujua. Loppujen lopuksi Chiantin tulehtunut kastraatiohaava parani kymmenessä päivässä, minkä jälkeen kaulurin käytön sai lopettaa.

Edessä Tiber, takana vasemmalla Etna ja takana oikealla Chianti.

 – Sijaiskoti & kissavastaava Anna

Kissanomistajan perusteet, osa 3: Lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

 Tämä on viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Kissan lelut

Lelut ovat tärkeitä myös aikuisille kissoille, sillä niiden avulla kissa pystyy toteuttamaan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistään. Lelujen avulla kissat saavat purkaa energiaansa ja saalistustarvettaan kaikessa rauhassa eivätkä turhaudu. Oikein energisille ja leikkisille kissoille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa, mutta jotkut kissat ovat tarkkoja siitä, minkälainen lelu innostaa leikkiin. Perinteiset rapisevat tai helisevät hiirilelut ovat monelle kissalle mieleen, mutta nykyään kissoille löytyy myös kaikenlaisia ääntäkin pitäviä leluja.

Lilja tykkää noutaa palloa.

Lattiaa pitkin vierivät lelut, kuten pallo tai hiiri, ovat kissalle mielekkäitä. On hauskaa pyydystää ja pureskella leluhiiriä tai isoja pehmeitä leluja. Saalistusta matkivia leikkejä ovat myös painimisleikit ja siksi lelut, joiden kanssa voi painia, ovat kissasta mielenkiintoisia. Painimiseen sopivat pehmeät isot pallot tai pötkylät, joita voi halutessaan itsekin virkata. Eri materiaaleista valmistettuja leluja löytyy myös lemmikkieläinkaupoista. Leikkitunnelit voivat olla hauskoja kissalle siksi, että osa niistä on melko rapisevia, mutta samalla ne voivat toimia kissan piilo- tai lepopaikkana. 

Erilaisia kissanleluja.

Leluihin voi halutessaan lisätä kissanminttusuihketta tai -jauhetta, mikäli kaupasta saaduissa leluissa ei sitä valmiiksi jo ole. Huomaa, että kissanmintun vaikutus kestää vain viitisentoista minuuttia. Kissanminttu saattaa kuitenkin tehdä joistakin kissoista, erityisesti kolleista, aggressiivisia. Tällöin ei kannata antaa kissanminttua: vaihtoehtoisesti voi kokeilla valerianaa eli suomalaisittain virmajuurta. Valeriana vaikuttaa useampiin kissoihin kuin kissanminttu. Vaikka valerianalla on rauhoittava vaikutus ihmisiin, niin kissoihin se vaikuttaa samoin kuin kissanminttu. Näitä kissanyrttejä voi halutessaan suihkauttaa raapimapuuhunkin.

Jos kissa ei innostu edellä mainituista, niin kokeile matatabia, joka on kissanminttua voimakkaampaa, mutta aiheuttaa samantyyppisen reaktion. Monet kissat, jotka eivät reagoi kissanminttuun, reagoivat kuitenkin matatabiin. Tutkimusten mukaan lähes 75 % kissoista, joihin kissanminttu ei vaikuta, reagoi matatabiin. Sen tuoksu stimuloi kissan aisteja ja tekee kissasta aktiivisen ja leikkisän. Matatabiakin löytyy jauheena, suihkeena sekä valmiina joissakin kissan leluissa. Kissanminttua, valerianaa tai matatatabia sisältävät lelut kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pussissa, jotta niiden tuoksu säilyy pidempään. 

Fete Veneten Torsti tykkää kokeilla hampaitaan, joten matatabitikkujen pureskelu on sille mielekästä ajankulua. Matatabitikut ovat lisäksi terveellisiä, sillä ne puhdistavat kissan hampaita.

Lisäksi on matatabitikkuja, joiden pureskelu puhdistaa kissan hampaita, mikä on erityisen hyvä silloin, kun hampaiden pesu ei onnistu siksi, että kyseessä oleva kissa ei ole käsiteltävä. Tikut ovat myös terveellisiä, sillä ne sisältävät vitamiineja ja mineraaleja. Huom! Älä jätä kissaasi valvomatta, kun annat matatabitikun: kissan irti pureskelemat osat saattavat juuttua ja johtaa tukehtumiseen!

Varrelliset lelut ovat sellaisia leluja, joilla ihminen voi leikittää kissaa. Varren päästä tai varresta lähtevän narun päässä on jokin pehmeä lelu, kuten höyhenhuiska, jota kissa saalistaa ihmisen heiluttaessa huiskaa. Varrellisia huiskaleluja ei kuitenkaan kannata jättää kissan saataville silloin, kun ihminen ei ole paikalla näkemässä kissan leikkimistä, sillä niissä olevat narut ja höyhenet voivat kesken leikin hajotessaan olla kissalle vaaraksi.

Läheiset ystävykset, Temmuzun Simba ja Saariston Oili, viihtyvät välillä samassa pedissä

Kissoille on myös laserleluja, mutta ne voivat olla kissoille stressaavia, koska niitä ei voi oikeasti saada kiinni. Tällöin kissan saalistuskokemus jää puutteelliseksi. Laserlelujen käyttö voi aiheuttaa kissalle stressin lisäksi turhautumista ja käytöshäiriöitä. Siinä tapauksessa, että kissa kuitenkin tykkää leikkiä laserlelulla eikä vaikuta sen jälkeen stressaantuneelta tai turhautuneelta, niin kissaa voi laserlelullakin leikittää. Kunhan muistaa leikin päätteeksi ohjata valon johonkin toiseen leluun, kuten hiireen, jotta kissa voi napata sen ja kokea saaliistaan onnistumisen tunnetta. Huom! Älä osoita laseria suoraan kissaan päin.

Tarjoa aluksi mahdollisimman erilaisia leluvaihtoehtoja, jotta selviää, minkälaisista leluista ja leikeistä omat silkkitassusi tykkäävät. Lemmikkieläinliikkeistä löytyy kaikenlaisia leluja, mutta niitä voi tehdä helposti itsekin.

Hani leikkii lempilelullaan.

Kiipeily- ja raapimispuut

Monet kissat haluavat päästä korkealle tähystämään ympäristöään, ja siksi kissalle tulisikin hankkia kiipeilypuu. Kiipeilypuu tulisi valita sen mukaan, minkälaiselle kissalle se on tulossa: iso ja vilkas kissa tarvitsee isomman ja tukevamman kiipeilypuun kuin pentu tai sellainen kissa, joka ei viihdy korkeuksissa. Jos samassa taloudessa asustelee kovin erikokoisia kissoja tai joku kissoista omii kiipeilypuun, niin kannattaa hankkia useampi kiipeilypuu.

Kiipeilypuun voi halutessaan myös nikkaroida itse, kunhan jalustasta tekee niin tukevan, ettei kiipeilypuu horju tai kaadu kissan kiipeillessä ja hypellessä. Kiipeilypuut päällystetään yleensä köydellä tai muulla materiaalilla, joka houkuttelee kissaa raapimaan ja kiipeilemään. Näin ne myös kestävät paremmin kissan kiipeilyä. Lisäksi kiipeilypuussa on hyvä olla tasanteita ja piilopaikkoja kissojen tarkkailuhetkiä ja lepäämistä varten.

Pikku Myy hoitamassa kynsiään.

Jotkut kissat tykkäävät enemmän kiipeilystä kuin toiset. Kiipeilystä tykkääville kissoille voi kiinnittää seinille tasanteita kiipeilyä ja/tai raapimista varten. Niiden kanssa on oltava kuitenkin tarkkana, että kiinnitys pitää hyvin, jotta se ei petä kissan hypätessä tasanteelle.

Kiipeilypuu toimii usein samalla myös raapimispuuna, mutta jos näin ei ole, niin sellainen kannattaa hankkia erikseen. Isossa raapimistornissa tai -tynnyrissä on kissalle paljon pinta-alaa kynsien hoitamiseen, minkä vuoksi ne sopivat varsinkin isoille kissoille. Pennuille tai muuten pienikokoisille kissoille voi myös hankkia raapimistornia pienemmän raapimatolpan. Raapimatolpan voi sijoittaa esimerkiksi sohvan tai muun huonekalun läheisyyteen, mikäli kissalla on huono tapa käydä kynsimässä kyseistä huonekalua. Lisäksi saatavilla on monenlaisia raapimiskalusteita, kuten raapimalautoja ja -mattoja.

Jo edesmennyt Härmä hyppäämässä raapimistynnyriin.

Pedit ja piilot 

Pediksi kissalle voi käydä nojatuoli, sängyn pääty tai ihan vain tyynykin. Usein kissat tykästyvät lämpimiin paikkoihin, ja siksi lattiapaikka lattialämmityksellä, lämpötyyny tai paikka patterin päällä houkuttelevat: kaupoista saa myös lämpöpatterin yläpuolelle tai itse patteriin kiinnitettäviä patteripetejä. Yleisimpiä markkinoilla olevia petejä ovat kuitenkin erityyliset pehmopedit, joista voi kukin valita oman makunsa mukaiset pedit kissoilleen.

Toisinaan kissat eivät etenkään aluksi kiinnostu valmiiksi ostetusta lepopaikasta: uuteen kotiin saavuttuaan kissa saattaa piileskellä esimerkiksi sohvan tai pesukoneen takana tai sängyn alla, mutta rohkaistuttuaan alkaa löytää muitakin lepo- ja piilottelupaikkoja asunnosta. Kissoille on markkinoilla laaja valikoima erilaisia pesiä ja majoja, joihin pääsee paremmin piiloutumaan kuin pelkkiin peteihin. Joskus kissalle miellyttävä piilopaikka voi olla ihmisistä hyvinkin yksinkertainen, kuten tavallinen pahvilaatikko. Laatikkoon voi laittaa pehmusteeksi ja lämmikkeeksi viltin, pyyhkeen tai muun kodin tekstiilin.

Nymphadora van Pikis on löytänyt pahvilaatikosta kotoisan piilon.

Hanki riittävästi erilaisia pesäpaikkoja, jotta kissat voivat valita niistä mieleisensä. Piilottelupaikkoja ei tarvitse kaikkia ostaa, vaan niitä voi luoda tietyntyyppisellä sisustuksellakin: vaatekomerot, sohvantaukset ja isot huonekasvit luovat käyttökelpoisia piilopaikkoja. Huom! Vältä kissoille myrkyllisiä kasveja, suosi kissaturvallisia! Sisustusta huomioidessa kannattaa samalla kartoittaa kodin riskitekijöitä kissoille.

Jokaisella talouden kissalla tulisi olla oma piilopaikka, jossa voi levätä rauhassa ihmisiltä tai kodin muilta kissoilta sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Kissa tarvitsee aika ajoin omaa tilaa niin ihmisiltä kuin toisilta kissoiltakin. Oman tilan tarve on yksilöllistä ja sen määrään vaikuttaa erityisesti se, ovatko kissat ystäviä keskenään vai sietävätkö ne vain toisiaan. Ystävykset tunnistaa siitä, että kissat ottavat toisiinsa kontaktia esim. puskevat toisiaan ja tervehtivät toisiaan rennosti hännät pystyssä. Kissojen keskinäisistä leikkitappeluista (ja kunnon tappeluista) löydät lisätietoa täältä.

Saariston Untamo tarkkailee kiipeilytasanteen korkeuksista.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Helskatti: Saalistusleikki on jokakissanoikeus

Hill's: Miten kissanminttu vaikuttaa kissaan?

Kattipuoti: Valerianalelut

Kissansilmin: Kissan tilantarve

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Näin valitset kissalle mieleisen raapimispuun

Peten koiratarvike: Mitä on matatabi?

Sijaiskodin oma kissa Mikki on löytänyt leikkitunnelista hyvän saalistuspaikan leikin lomassa. Edesmennyt Maustemäen Meirami intoutui leikkiin mukaan.

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Leikkisästi tappelevat kissat

Miten erottaa toisistaan kissojen leikkitappelut ja oikeat tappelut? Joskus kissojen keskinäinen leikki näyttää hyvinkin hurjalta ihmisen silmin katsottuna. Mistä sitä sitten voi tietää, onko kyseessä vieläkin leikki vai tappelevatko kissat tosissaan? Pitäisikö ihmisen mennä väliin vai antaa kissojen selvittää välinsä keskenään?

Leikkiessä kissoista toinen saattaa yhtäkkiä tassutella pois tilanteesta, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kissa olisi saanut leikistä tarpeekseen, tai että leikki olisi mennyt liian rajuksi sen mielestä. Kissa saattaa olla lähtevinään pois, mutta käykin yhtäkkiä taas toisen kimppuun: tämä on edelleen leikkiä, koska näin kissaeläimet saalistavat luonnossa. Kissat siis ikään kuin leikkivät, ettei niitä kiinnosta juokseeko toinen karkuun vai ei. Sitten kissa hyökkää jälleen kaverinsa kimppuun. Tämä on luonnollista käytöstä kissoille, sillä niin ne tekisivät saaliillekin.

Saariston Untamo leikkii sijaiskodin oman kissan Frodon kanssa.

Erityisesti pennut tappelevat harjaannuttaakseen saalistustaitojaan. Pennut leikkivät ja tekevät asioita ihan vain uteliaisuudesta, jotta ne näkisivät, mitä tapahtuu vaikkapa silloin kun puree toista. Sitten pentujen pitää tietysti kokeilla, mitä tapahtuu, jos puree vähän kovempaa. Pennut siis opettelevat ja kokeilevat voimiaan ja taitojaan. Jos kissat leikkivät toistensa kanssa paljonkin rajun oloisesti, niin kannattaa antaa niille leikin lomaan jokin interaktiivinen lelu. Näin voidaan välttyä siltä, etteivät kissat leikkiessään satuta toisiaan vahingossa tai hajota tavaroita ympärillään. Leikin tunnistaa myös siitä, että toinen kissoista voi jäädä selälleen makaamaan tai muuhun rentoon asentoon odotellessaan, että toinen palaisi leikkimään. Jos kissa olisi oikeasti peloissaan, se ei jäisi selälleen makoilemaan.

Kissojen leikkien tai tappeluiden suhteen on syytä seurata myös sitä, miten kissat käyttäytyvät akuutin tilanteen päätyttyä. Jos kissat piiloutuvat toisiltaan, vetäytyvät eri nurkkiin tai sattuu oikeasti niin pahasti, että tulee verta, voi kyseessä olla oikea ristiriita kissojen välillä. Tällöin kissat on syytä erottaa toisistaan. Jos tutustutetaan aikuisia kissoja, on syytä ottaa isoja askeleita taaksepäin. Kissojen tutustuttamisesta voi lukea lisää täältä.

Paettuaan kodin toista kissaa Killeä Grannen Happy kietoo häntänsä ympärilleen, mikä viestii pelosta.

Todellisen tappelun, esimerkiksi sellaisten kissojen kesken, jotka eivät tule toimeen keskenään, huomaa kyllä. Jos kissa todella tuntee tarvetta antaa köniin toiselle kissalle, niin jälki voi olla melko pahaa, jopa veristä. Kissat ovat kuitenkin saalistajia, petoeläimiä, jotka tietävät, miten saalista satutetaan.

Jotta kissojen keskinäisistä väleistä saa hyvän käsityksen, on syytä tarkkailla kissoja niiden omassa ympäristössä, esimerkiksi leikin lomassa. Kuitenkin kannattaa tarkkailla lisäksi myös sitä, miten kissat käyttäytyvät ilman toisiaan, vaikkapa silloin kun toinen on toisessa huoneessa ja mitä tapahtuu sitten, kun toinen tulee paikalle.

Saariston Oili pelokkaana.

Tarkkaillessa sitä, miten kissat käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja miten ne käyttäytyvät toistensa kanssa, on lisäksi tarkkailtava kissan elekieltä. Kissat kuitenkin ilmentävät tunteitaan erilaisilla eleillä ja ilmeillä, jotka kissanomistajan on hyvä osata tunnistaa, koska siten on helpompi analysoida, minkälaisesta tappelutilanteesta kissojen välillä on kyse. Jos tappelu ei ole leikkiä, kissa voi olla pelokas tai aggressiivinen. Pelokkaan kissan tunnistaa pyöreistä silmistä ja aivan littanoiksi sivuille kääntyneistä korvista. Tällöin kissa myös kietoo häntänsä ympärilleen tai jättää tassujensa väliin. Ylipäätään on hyvä muistaa huomioida myös kissan hännän liikkeet. Kissan hännän heiluminen laajassa kaaressa ilmaisee epävarmuutta tai levottomuutta, mutta toisinaan kissat viuhtovat häntäänsä myös saalistaessaan.

Kissa ilmaisee aggressiota seisomalla neljällä tassulla karvat pystyssä ja selkä köyryssä, jolloin hännän karvat pörhistyvät niin, että häntä näyttää paksulta. Pystyyn nostetut karvat saavat kissan näyttämään todellista isommalta, mikä luo uhkaavan kuvan kyseisestä kissasta. Karvojen pörhistäminen selästä ja niskasta kertookin yleensä joko uhkaamisesta tai puolustautumisesta. Uhattu tai ahdistunut kissa ei välttämättä uskaltaudu piilostaan ollenkaan, jollei omistaja ole paikalla. Uhattuna karvoja pörhistävän kissan korvat ovat suunnattuina eteenpäin ja katse tuijottava.

Kissan tunnemaailmasta kertoo käyttäytymisen, eleiden ja ilmeiden lisäksi myös ääntely. Vaikka usein luullaan, että kissan murina viestii vihaisuudesta, niin todellisuudessa se on osoitus pelosta joko toista kissaa tai ihmistä kohtaan. Kissan sähinä puolestaan ei suoranaisesti ole merkki aggressiivisuudesta, vaan se toimii varoitusäänenä. Sähinä kertoo, että kannattaa häipyä hyvän sään aikana, ellei halua jäädä taistelemaan.

Kissojen välisten suhteiden ymmärtäminen vaatii siis aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea tarkkailua ja tietoa.

Kuudamin Kondiin ja Pordimoin hännät heiluvat leikin lomassa saalistusvietin merkiksi.

Lähteet:

Telkänranta, Helena (2023): Millaista on olla kissa? Helsinki: SKS Kirjat, liitteet s. 2, 4

Ylikorpi, Päivi (2013): Kissanhoidon käsikirja. Helsinki: Art House Oy, s. 132, 174–175

Jackson Galaxy: Are My Cats Playing or Fighting? | Cat Playing vs Cat Aggression

Care: Kissankielen peruskurssi: opi kissan äänet

Almonaturen blogi: Kissan häntä ja sen liikkeet

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kissan mahdollisuuksiin ilmaista tunteitaan

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 4

Ihmisen toiminta voi rajoittaa kissan luontaista kommunikointia tai pahimmillaan estää sen kokonaan. Toisinaan kissa kyllä yrittää kommunikoida meille parhaansa mukaan, mutta me emme vain hoksaa sitä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kissan luontaista kommunikointia rajoittavat tai sen jopa kokonaan estävät tekijät saattavat pahimmillaan johtaa sekä fyysisiin että henkisiin hyvinvointiongelmiin.

Ulkomuotojalostus saattaa rajoittaa kissan mahdollisuuksia kommunikoida ja ilmaista tunteitaan kasvojen ilmeillä. Brakykefaalisen scottish fold -kissan (kuvassa) neutraaleissa tilanteissa esiintyvä "perusilme" sisältää merkittävän määrän kissan yleisestä kipuilmeestä tuttuja piirteitä.

Ulkomuotojalostuksen monet kasvot

Ihminen on harjoittamansa ulkomuotojalostuksen myötä vaikuttanut voimakkaasti kissojen ja koirien anatomiaan ja rakenteeseen.

Ulkomuotojalostuksen aiheuttamien anatomisten ja rakenteellisten muutosten tiedetään hankaloittavan koirien välistä kommunikaatiota: tavanomaisesta poikkeavat kasvot ja korvat rajoittavat eläimen mahdollisuuksia ilmaista tunteitaan ja koira saattaa antaa itsestään ja tunnetiloistaan lajitoverilleen tahattomasti väärää kuvaa. Myös tavanomaista lyhyempi häntä rajoittaa koiran mahdollisuuksia kommunikoida ja ilmaista tunteitaan. Myös pitkä, esimerkiksi suun, silmät tai jalat peittävä turkki saattaa heikentää koiran mahdollisuuksia sekä tunteidensa ilmaisuun, että lajitovereidensa eleiden havainnointiin ja tulkintaan.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös kissoilla: kallon ja kuonon ääripiirteet voivat terveysongelmien lisäksi myös heikentää eläimen kykyä kommunikoida ja ilmaista itseään kasvon ilmeillä. Esimerkiksi brakykefaalisilla, eli lyhytkalloisilla, kissoilla on havaittu neutraaleissa tilanteissa esiintyvän kipuilmeen piirteitä sisältävä "perusilme". Etenkin scottish fold -kissojen kipuilmeen piirteitä sisältävät "perusilmeet"ovat merkittäviä jopa sellaisiin maatiaiskissoihin verrattuna, joiden tiedetään kärsivän kivuista. Foldienkaan kohdalla ei tosin voitane sulkea pois todellisen kivun vaikutusta niiden "perusilmeeseen", sillä kroonisten kipujen tiedetään olevan rodussa erittäin yleisiä.

Kissan kasvoista löytyy tietyt “kiintopisteet”, jotka vaihtavat paikkaa tunnetilojen ja niihin liittyvien ilmeiden mukaan. Kallonmuodon tiedetään vaikuttavan näiden alueiden sijaintiin. Kissojen kallonmuodoissa esiintyy suuria rotujen välisiä eroja, joten brakykefaaliset rodut eivät välttämättä ole ainoita, joiden kasvojen ilmeisiin kallon muoto vaikuttaa. Brakykefaalisilla kissoilla esiintyy kuitenkin sekä dolio- että mesokefaalisiin, eli pitkällä ja keskimittaisella kallolla varustettuihin, rotuihin verrattuna eniten kipuilmettä muistuttavaa perusilmettä.

Ilmeet, jotka voidaan maatiaiskissojen kohdalla yhdistää melko luotettavasti kipuun, eivät sellaisenaan välttämättä päde muunrotuisiin kissoihin. Kissan kipuilmettä muistuttava neutraali tai sellaiseksi mieltämämme ilme saattaakin heikentää mahdollisuuksiamme havaita ja tunnistaa kissan kipua. Kissan kipua ei siis välttämättä voikaan luotettavasti arvioida pelkkien kasvon ilmeiden perusteella.

Kissana olemisen aakkoset hukassa

Kissanpennun liian aikaisella vierottamisella ja pentuajan puutteellisella sosiaalistamisella tiedetään olevan negatiivisia vaikutuksia kissan sosiaaliseen kehitykseen, käyttäytymiseen ja kommunikointikykyihin.

Kissa, jolla menee leikki lajitovereidensa kanssa jatkuvasti överiksi, saattaa olla vieroitettu emostaan ja pentuesisaruksistaan liian varhain. Samaan pentueeseen kuuluvat pentuesisarukset muodostavat keskenään “vertaisryhmän”, jonka jäsenet opettelevat yhdessä kissana olemisen aakkosia ja opettavat toisiaan puhumaan kissaa. Tähän kissana olon elämänkouluun kuuluu muun muassa sopivan leikki-intensiteetin oppiminen. Liian rajusta kynsien tai hampaiden käytöstä tulee siskolta tai veljeltä välitön palaute, jonka myötä kissa oppii hallitsemaan voimiaan ja lukemaan lajitovereitansa leikin tiimellyksessä.

Pentuesisarukset opettavat toisilleen kissana olemisen aakkoset. Kissanpennun liian aikainen vierottaminen emostaan ja sisaruksistaan saattaa johtaa sosiaalisten taitojen kehittymisen häiriintymiseen ja konflikteihin sekä ihmisen että lajitovereiden kanssa.

Liian aikaisin vieroitetulla kissalla nämä taidot jäävät oppimatta, jolloin se saattaa esimerkiksi olla leikkiotteissaan toisen kissan näkökulmasta liian raju tai jatkaa toisen niskaan hyppimistä silloinkin, kun toinen on jo ilmaissut halunsa viheltää pelin poikki. Liian aikaisin emostaan ja pentuesisaruksistaan erotettu kissa on siis toisin sanoen sosiaalisesti kömpelö, ei hallitse leikkietikettiä, eikä osaa sen enempää ilmaista itseään kuin tulkita lajitovereidensakaan signaaleja.

Liian aikaisin vierotettu tai orvoksi pentuna jäänyt kissa saattaa kohdistaa leikki- tai “saalisaggressiota” myös ihmiseen. Tällöin kissa saattaa esimerkiksi vaania ohi kulkevaa ihmistä, hyökätä hänen jalkojensa kimppuun tai ilmentää muuta ihmisen kannalta kiusallista ja kivuliastakin saalistuskäyttäytymistä. Myös tylsä ja virikkeetön elämä saattaa johtaa kissan aggressiiviseen leikkikäyttäytymiseen ja ihmisen joutumiseen sen kohteeksi. Lisäksi kissat, joita on leikitetty pentuna kädellä, saattavat jatkaa ihmisen käsien kimppuun hyökkäilyä aikuisenakin.

Kissanpennun huolellisen totuttamisen käsittelyyn ja erilaisiin ihmisiin varhaispentuajan 2-7 ikäviikoille sijoittuvan sosiaalisen herkkyyskauden aikana tiedetään lisäävän kissan myönteistä suhtautumista ihmiseen myöhemmissä elämänvaiheissa sekä parantavan kissan ja ihmisen välisen kiintymyssuhteen muodostumisen todennäköisyyttä.

On siis tärkeää sosiaalistaa kissanpentu huolella ja antaa sen viettää riittävän pitkä aika emonsa ja pentuesisarustensa kanssa. Näin voidaan tarjota kissalle parhaat mahdolliset eväät elämään ja mahdollisuus täyspainoiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä toisten kissojen että ihmisen kanssa.

Kommunikaatio-ongelmat ajavat kissan aggressioon

Kissan silitys- ja rapsutustilanteisiin liittyvä aggressio lienee ilmiönä meille kaikille ainakin jossain määrin tuttu. Puhutaan siis siitä, kun kissa kehrää ensin tyytyväisenä ihmisen rapsutettavana, mutta käykin sitten yhtäkkiä rapsuttavan käden kimppuun. 

Tämän käyttäytymisen taustasyitä ei vielä tunneta kunnolla, mutta tämän hetkisten valistuneiden arvausten mukaan siihen saattaa olla montakin syytä. 

Aluksikin, kissojen välillä on yksilöllisiä eroja siinä, kuinka kauan ne pystyvät ottamaan vastaan silityksiä ja rapsutuksia, ennen kuin ne alkavat tuntua epämukavilta. Lisäksi kissalla saattaa olla kehossaan erityisen herkkiä paikkoja, joihin se ei halua koskettavan. 

Kissan hienovaraisten ilmeiden ja eleiden huomiotta jättäminen saattaa johtaa rapsutustilanteen kärjistymiseen aggressiiviseksi hyökkäämiseksi.

On myös esitetty, että ihmisen suorittama silittäminen ja rapsuttaminen eroaisivat merkittävästi niistä tavoista, jolla kissat pesevät ja nuolevat toisiaan. Kissat nimittäin pesevät toisiaan useimmiten pään ja niskan alueelta. Kissojen väliset kokovartalopesut ovat huomattavasti harvinaisempia. Kissoilla saattaa olla myös oma käsityksensä siitä, kuka saa huoltaa ja paijata ja ketä, eikä ihmisen käsitys asiasta välttämättä käy sen kanssa lainkaan yksiin.

Usein tällaista kissan käyttäytymistä kuulee luonnehdittavan arvaamattomaksi ja äkilliseksi. Kaikkihan oli äsken aivan hyvin, ja sitten kissa vaan yhtäkkiä hyökkää rapsuttajansa kimppuun ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Todellisuudessa kissat turvautuvat aniharvoin ensisijaisesti aggressioon, vaan yrittävät ensin ratkaista tilanteen kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla. Useimmiten kissan rapsutustilanteisiin liittyvä ärsyyntyneistyys näkyykin monella tavalla, kuten kehräämisen loppumisena, hännän heiluttamisena, korvien luimuun vetämisenä, pupillien laajenemisena, nykivänä ihona ja hetkellisinä jähmettymisinä. Meiltä nämä hienovaraiset signaalit jäävät helposti huomaamatta, jolloin hyökkäys on kissan ainoa keino päästä pois epämukavaksi kokemastaan tilanteesta. Meille ihmisille tämä näyttäytyy yllättävänä ja äärimmäisenä reaktiona, vaikka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin sitä.

On myös esitetty, että kissat, jotka ovat eläneet pentuaikansa vailla ihmiskontakteja, ovat muutoin puutteellisesti sosiaalistettuja tai joilla on huonoja aikaisempia kokemuksia ihmisistä, saattaisivat myös olla keskimääräistä herkempiä reagoimaan silityksiin aggressiolla.  

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kissan mahdollisuuksiin viestiä ja ilmaista tunteitaan. Meidän olisikin hyvä opetella tulkitsemaan kissojemme meille välittämiä signaaleja, kuten ilmeitä, eleitä ja ääniä. Lisäksi meidän on ehdottomasti kannettava vastuumme siitä, ettemme tule omalla toiminnallamme, kuten äärimmäisellä ulkomuotojalostuksella tai kissanpentujen liian varhaisella vierottamisella, heikentäneeksi kissan mahdollisuuksia kommunikointiin ja tunteiden ilmaisuun. 

P.S. Testaa täällä,erotatko luovutusikäisen pennun alaikäistä.  

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Tekstiä päivitetty 7.9.2021.

Lähteet:

Allaboutpurrs.com (n.d.) Petting-Induced Aggression. https://allaboutpurrs.com/petting-induced-aggression/

Aspca.org (n.d.) Aggression in Cats. https://www.aspca.org/pet-care/cat-care/common-cat-behavior-issues/aggression-cats

Bennett, Valerie, Gourkow, Nadine, Mills, Daniel S., Facial correlates of emotional behaviour in the domestic cat (Felis catus).Behavioural Processes.

http://dx.doi.org/10.1016/j.beproc.2017.03.011 

Catexpert.com - Celia Haddon (n.d.). The petting and biting syndrome

https://www.catexpert.co.uk/?s=petting+and+biting+syndrome

Marina C. Evangelista, Ryota Watanabe, Vivian S. Y. Leung, Beatriz P. Monteiro, Elizabeth O’Toole, Daniel S. J. Pang & Paulo V. Steagall (2019). Facial expressions of pain in cats: the development and validation of a Feline Grimace Scale. Sci Rep 9, 19128 (2019). https://doi.org/10.1038/s41598-019-55693-8

Finka Lauren R., Luna Stelio P. L., Mills Daniel S. & Farnworth Mark J. (2020). The Application of Geometric Morphometrics to Explore Potential Impacts of Anthropocentric Selection on Animals' Ability to Communicate via the Face: The Domestic Cat as a Case Study. Front. Vet. Sci., 21 December 2020. doi.org/10.3389/fvets.2020.606848

Vitale Shreve, K. R. & Udell, M. A. R.. (2015). What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. [Article in Press]. Animal Cognition. doi:10.1007/s10071-015-0897-6

Siniscalchi, M., d'Ingeo, S., Minunno, M., & Quaranta, A. (2018). Communication in Dogs. Animals: an open access journal from MDPI, 8(8), 131. https://doi.org/10.3390/ani8080131

Theconversation.com - Lauren Flinka (2021). Cats with round faces and big eyes might be cute, but you can’t tell how they’re feeling – new research. Julkaistu: 6.1.2021. https://theconversation.com/cats-with-round-faces-and-big-eyes-might-be-cute-but-you-cant-tell-how-theyre-feeling-new-research-152637

Vetwest.com.au (2021). Feline Aggression. Julkaistu: 11.2.2021

https://www.vetwest.com.au/news/feline-aggression