Kissanomistajan perusteet, osa 4: Kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Tämä on viisiosaisen juttusarjan neljäs osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Kissan lääkekaappi 

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla psylliumjauhetta (kuitulisä pidempiaikaiseen käyttöön) sekä parafiiniöljyä (akuuttia ummetusta varten lyhytaikaiseen käyttöön):

• Psylliumin käyttöohje: sekoita veteen psylliumia ummetuksen vakavuudesta riippuen 1 tl per päivä, kunnes seos on geelimäistä. Huom! Psyllium imee paljon vettä itseensä, joten ei kannata sekoittaa kovin pienessä astiassa. Sekoita geelimäinen seos kissanruokaan.
• Parafiiniöljyn käyttöohje: sekoita parafiiniöljyä kissanruokaan 1 ml/kg 1–3 krt päivässä 1–3 päivän ajan. Huom! Parafiiniöljyä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen suolistossa. Parafiiniöljy sopii siis ummetuksen ensiapuun.

Edesmennyt Saariston Toivo ei ilahtunut saatuaan matolääkettä herkkutahnassaan.

Muita tarvikkeita, joita kissa tarvitsee lääkekaappiinsa:

• sisäloisten häätämistä varten matolääkkeen > Huom! Tämä koskee kaikkia kissoja, myös sisäkissoja, joita ei koskaan ulkoiluteta, sillä nekin voivat saada suolinkaisia! Matolääkkeitä on erilaisia: paikallisvaleluliuos (esim. Dronspot) tai tabletteja (esim. Axilur), joten tarkista annostelu aina pakkausohjeista!
• morttelin (huhmare), jonka avulla saa jauhettua esim. matolääkkeen, jolloin se on helppo antaa ruokaan sekoitettuna
• lääkeruiskun, jolla saa helposti mitattua nestemäisen lääkkeen määrän (usein ruisku tulee lääkepakkauksen mukana, jonka avulla lääke on helppo annostella esim. kissan painon mukaan)
• kissan kynsisakset eli nimenomaan kissan kynsien leikkaamiseen tarkoitetut kynsisakset, jotta ne eivät aiheuta kissalle kipua tai epämukavuutta > Huom! Leikkaa vain kynnen terävä kärki, jotta et leikkaa vahingossa kynnen ydintä ja aiheuta turhaan kipua ja verenvuotoa!

Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti kissan kynsisaksilla.

• punkkipihdit tarvitaan, jos kissaa ulkoilutetaan > Huom! Muista punkkiaikana tehdä kissalle punkkitarkastus säännöllisin väliajoin! 
• punkkipanta, paikallisvaleluliuos tai punkkitabletteja, joilla pystyy torjumaan punkkeja etukäteen, mikä on tärkeää silloin, kun kissaa ulkoilutetaan usein ja paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti lymyilee > Huom! Käytä vain kissoille tarkoitettuja punkkilääkkeitä, koska esimerkiksi koirien lääkkeet voivat olla kissoille haitallisia! 
• eläinten kuumemittarin, millä kuumeen saa mitattua digitaalisella mittarilla nopeasti ja kissalle mukavalla tavalla > Huom! Erityisesti jos kissalla on lämpöhalvauksen oireita, on syytä mitata ruumiinlämpö!
• suun terveyden ylläpitämiseksi kissoille tarkoitetun hammasharjan ja -tahnan > Huom! Ihmisten hammastahna sisältää fluoria, joka on kissoille myrkyllistä!
• ensiaputarvikkeita, kuten sideharsoa ja -taitoksia, kirvelemätöntä desinfiointiainetta sekä haavasuihketta (joka muodostaa suojaavan esteen haavan tai ihovaurioiden päälle) 

Dewin aktiivi ja puheenjohtaja Elina leikkaa Roosa van Pikiksen kynsiä Roosan vain nauttiessaan olostaan ja ihmelön seurasta.

Kissoille voi halutessaan hankkia feromonivalmisteen, kuten pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen tai feromonisuihkeen. Feromonivalmisteet jäljittelevät kissan luonnollisesti erittämiä feromoneja, joilla ne viestivät lajitovereidensa kanssa. (Huom! Synteettiset feromonivalmisteet eivät vaikuta kaikkiin kissoihin!) Synteettisiä feromoneja käytetään tyynnyttelemään stressaantunutta ja/tai ahdistunutta kissaa, esimerkiksi tutustuttaessa toisiin kissoihin tai uuteen ympäristöön tai kuljetettaessa kissaa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. (Huom! Feromonivalmistetta käytettäessä tulisi kissan päivittäisessä elinympäristössä minimoida ensin kaikki stressitekijät ja vasta sitten turvautua synteettiseen feromoniin.) 

Käytä kissan hampaiden hoidossa vain kissoille tarkoitettuja hammasharjoja ja -tahnoja.

Lue huolellisesti ohjeet ennen fermonivalmisteen käyttöä! Jos käytät suihketta, suihkauta feromonia käsiteltävään kohteeseen esim. kuljetuskopan pehmusteeseen, mutta odota vartin verran ennen kuin kissa pääsee kosketuksiin suihkeella käsiteltävän kohteen kanssa, jotta valmisteen sisältämä alkoholi ehtii haihtua. Huom! Älä suihkuta feromonia kissaan! 

Mikäli synteettistä feromonia on käytetty vain kissaa stressaavissa tilanteissa, kissan mieli saattaa yhdistää valmisteen vain ikäviin asioihin, jolloin kissan reaktio valmisteeseen saattaa olla täysin päinvastainen kuin haluttu reaktio. Tällöin synteettinen feromoni pikemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Dani tykkää, kun turkkia harjataan pehmeäpiikkisellä harjalla.

Kissan harjat

Harjaa kissan turkkia säännöllisesti riippumatta siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Karvan pituus vaikuttaa lähinnä siihen, minkälaista harjaa kannattaa käyttää ja kuinka usein kissaa harjataan. Pitkäkarvaisia kissoja olisi suositeltavaa harjata päivittäin, ettei turkki huopaannu. Vaikeahoitoisia turkkeja varten on hyvä olla trimmaussakset, jotta huopaantuneet kohdat saadaan nätisti pois. Lemmikkitarvikeliikkeissä myydään myös takunavaajia, mutta niiden käyttö ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat takkua auki revittäessä tuntua ikäviltä kissan iholla. Lisäksi takut saattavat tulla herkemmin takaisin. Pitkäkarvaisten kissojen kohdalla ihminen voi joutua pesemään kissaa pitääkseen takut loitolla ja turkin puhtaana. Puhdas turkki pysyy kauemmin takuttomana kuin likainen.

Trimmaussakset ovat käteviä pitkäkarvaisen turkin hoitoon.

Kissoista lähtee irtokarvaa erityisesti karvanlähtöaikana keväisin, mutta sisäkissoista voi irrota karvaa koko vuoden ympäri. Kissa nielee irtokarvaa peseytyessään, eivätkä karvat aina tule oksennuksena ulos, vaan ne voivat myös edetä suolistoon saakka ja aiheuttaa kissalle vaarallisen tukoksen. Tämän ehkäisemiseksi kissaa tulisi harjata ja totuttaa turkin harjaamiseen, esimerkiksi kerran viikossa. 

Kissojen turkeissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta turkinhoito riippuu paljon rodusta. Kuitenkin useimmilla kissoilla on päällyskarva ja sen alla niin kutsuttu pohjavilla eli suojakerros, joka muodostuu hyvin lyhyistä karvoista aivan kissan ihon päällä.

Karsta sopii erityisesti pitkäkarvaisten kissojen turkin harjaukseen, mutta sillä saa harjattua irtokarvoja myös lyhytkarvaisesta kissasta, kuten tässä Saariston Matilta.

Erilaisia kissanharjoja:

• karstalla saa selvitettyä takkuja auki, mutta myös poistettua irtokarvoja > sopii erityisesti pitkäkarvaisille
• irtokarvanpoistajalla saa perusteellisesti poistettua kuollutta aluskarvaa ja irtokarvaa > harjasten/piikkien pituus kannattaa valita kissan turkin pituuden mukaan (jos kissasi on rotukissa, huomioi rotu harjaa valitessasi)
• pehmeä kumisuka tai muu pehmeäpiikkinen harja > lyhytkarvaisille 
• pitkäpiikkinen harjasharja > herkkäihoisille 

Jos silkkiturkkisi ei kerta kaikkiaan tunnut tykästyvän harjaukseen, voi syynä siihen olla vääränlainen harja: teräväkulmainen tai tiheäpiikkinen harja voi tuntua kissasta epämiellyttävältä tai jopa vahingoittaa ihoa. Onkin tärkeää valita harja kullekin kissalle tämän turkin mukaan. Monet kissat kuitenkin tykkäävät turkin harjauksesta ja parhaimmillaan se syventää omistajan ja lemmikin suhdetta.

Erilaisia kissanharjoja: sopiva harja riippuu siitä minkälainen turkki kyseisellä kissalla on.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas: Ummetus (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

Evidensia: Punkkien torjunta kissalla

Musti ja Mirri: Näin hoidat kissan turkkia

Zooplus: Kissan turkinhoito: näin tuet kissaasi turkinhoidossa

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Fella la Mowers tietää saavansa herkkuja kynsisalongin jälkeen.

Kissanomistajan perusteet, osa 3: Lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

 Tämä on viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Kissan lelut

Lelut ovat tärkeitä myös aikuisille kissoille, sillä niiden avulla kissa pystyy toteuttamaan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistään. Lelujen avulla kissat saavat purkaa energiaansa ja saalistustarvettaan kaikessa rauhassa eivätkä turhaudu. Oikein energisille ja leikkisille kissoille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa, mutta jotkut kissat ovat tarkkoja siitä, minkälainen lelu innostaa leikkiin. Perinteiset rapisevat tai helisevät hiirilelut ovat monelle kissalle mieleen, mutta nykyään kissoille löytyy myös kaikenlaisia ääntäkin pitäviä leluja.

Lilja tykkää noutaa palloa.

Lattiaa pitkin vierivät lelut, kuten pallo tai hiiri, ovat kissalle mielekkäitä. On hauskaa pyydystää ja pureskella leluhiiriä tai isoja pehmeitä leluja. Saalistusta matkivia leikkejä ovat myös painimisleikit ja siksi lelut, joiden kanssa voi painia, ovat kissasta mielenkiintoisia. Painimiseen sopivat pehmeät isot pallot tai pötkylät, joita voi halutessaan itsekin virkata. Eri materiaaleista valmistettuja leluja löytyy myös lemmikkieläinkaupoista. Leikkitunnelit voivat olla hauskoja kissalle siksi, että osa niistä on melko rapisevia, mutta samalla ne voivat toimia kissan piilo- tai lepopaikkana. 

Erilaisia kissanleluja.

Leluihin voi halutessaan lisätä kissanminttusuihketta tai -jauhetta, mikäli kaupasta saaduissa leluissa ei sitä valmiiksi jo ole. Huomaa, että kissanmintun vaikutus kestää vain viitisentoista minuuttia. Kissanminttu saattaa kuitenkin tehdä joistakin kissoista, erityisesti kolleista, aggressiivisia. Tällöin ei kannata antaa kissanminttua: vaihtoehtoisesti voi kokeilla valerianaa eli suomalaisittain virmajuurta. Valeriana vaikuttaa useampiin kissoihin kuin kissanminttu. Vaikka valerianalla on rauhoittava vaikutus ihmisiin, niin kissoihin se vaikuttaa samoin kuin kissanminttu. Näitä kissanyrttejä voi halutessaan suihkauttaa raapimapuuhunkin.

Jos kissa ei innostu edellä mainituista, niin kokeile matatabia, joka on kissanminttua voimakkaampaa, mutta aiheuttaa samantyyppisen reaktion. Monet kissat, jotka eivät reagoi kissanminttuun, reagoivat kuitenkin matatabiin. Tutkimusten mukaan lähes 75 % kissoista, joihin kissanminttu ei vaikuta, reagoi matatabiin. Sen tuoksu stimuloi kissan aisteja ja tekee kissasta aktiivisen ja leikkisän. Matatabiakin löytyy jauheena, suihkeena sekä valmiina joissakin kissan leluissa. Kissanminttua, valerianaa tai matatatabia sisältävät lelut kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pussissa, jotta niiden tuoksu säilyy pidempään. 

Fete Veneten Torsti tykkää kokeilla hampaitaan, joten matatabitikkujen pureskelu on sille mielekästä ajankulua. Matatabitikut ovat lisäksi terveellisiä, sillä ne puhdistavat kissan hampaita.

Lisäksi on matatabitikkuja, joiden pureskelu puhdistaa kissan hampaita, mikä on erityisen hyvä silloin, kun hampaiden pesu ei onnistu siksi, että kyseessä oleva kissa ei ole käsiteltävä. Tikut ovat myös terveellisiä, sillä ne sisältävät vitamiineja ja mineraaleja. Huom! Älä jätä kissaasi valvomatta, kun annat matatabitikun: kissan irti pureskelemat osat saattavat juuttua ja johtaa tukehtumiseen!

Varrelliset lelut ovat sellaisia leluja, joilla ihminen voi leikittää kissaa. Varren päästä tai varresta lähtevän narun päässä on jokin pehmeä lelu, kuten höyhenhuiska, jota kissa saalistaa ihmisen heiluttaessa huiskaa. Varrellisia huiskaleluja ei kuitenkaan kannata jättää kissan saataville silloin, kun ihminen ei ole paikalla näkemässä kissan leikkimistä, sillä niissä olevat narut ja höyhenet voivat kesken leikin hajotessaan olla kissalle vaaraksi.

Läheiset ystävykset, Temmuzun Simba ja Saariston Oili, viihtyvät välillä samassa pedissä

Kissoille on myös laserleluja, mutta ne voivat olla kissoille stressaavia, koska niitä ei voi oikeasti saada kiinni. Tällöin kissan saalistuskokemus jää puutteelliseksi. Laserlelujen käyttö voi aiheuttaa kissalle stressin lisäksi turhautumista ja käytöshäiriöitä. Siinä tapauksessa, että kissa kuitenkin tykkää leikkiä laserlelulla eikä vaikuta sen jälkeen stressaantuneelta tai turhautuneelta, niin kissaa voi laserlelullakin leikittää. Kunhan muistaa leikin päätteeksi ohjata valon johonkin toiseen leluun, kuten hiireen, jotta kissa voi napata sen ja kokea saaliistaan onnistumisen tunnetta. Huom! Älä osoita laseria suoraan kissaan päin.

Tarjoa aluksi mahdollisimman erilaisia leluvaihtoehtoja, jotta selviää, minkälaisista leluista ja leikeistä omat silkkitassusi tykkäävät. Lemmikkieläinliikkeistä löytyy kaikenlaisia leluja, mutta niitä voi tehdä helposti itsekin.

Hani leikkii lempilelullaan.

Kiipeily- ja raapimispuut

Monet kissat haluavat päästä korkealle tähystämään ympäristöään, ja siksi kissalle tulisikin hankkia kiipeilypuu. Kiipeilypuu tulisi valita sen mukaan, minkälaiselle kissalle se on tulossa: iso ja vilkas kissa tarvitsee isomman ja tukevamman kiipeilypuun kuin pentu tai sellainen kissa, joka ei viihdy korkeuksissa. Jos samassa taloudessa asustelee kovin erikokoisia kissoja tai joku kissoista omii kiipeilypuun, niin kannattaa hankkia useampi kiipeilypuu.

Kiipeilypuun voi halutessaan myös nikkaroida itse, kunhan jalustasta tekee niin tukevan, ettei kiipeilypuu horju tai kaadu kissan kiipeillessä ja hypellessä. Kiipeilypuut päällystetään yleensä köydellä tai muulla materiaalilla, joka houkuttelee kissaa raapimaan ja kiipeilemään. Näin ne myös kestävät paremmin kissan kiipeilyä. Lisäksi kiipeilypuussa on hyvä olla tasanteita ja piilopaikkoja kissojen tarkkailuhetkiä ja lepäämistä varten.

Pikku Myy hoitamassa kynsiään.

Jotkut kissat tykkäävät enemmän kiipeilystä kuin toiset. Kiipeilystä tykkääville kissoille voi kiinnittää seinille tasanteita kiipeilyä ja/tai raapimista varten. Niiden kanssa on oltava kuitenkin tarkkana, että kiinnitys pitää hyvin, jotta se ei petä kissan hypätessä tasanteelle.

Kiipeilypuu toimii usein samalla myös raapimispuuna, mutta jos näin ei ole, niin sellainen kannattaa hankkia erikseen. Isossa raapimistornissa tai -tynnyrissä on kissalle paljon pinta-alaa kynsien hoitamiseen, minkä vuoksi ne sopivat varsinkin isoille kissoille. Pennuille tai muuten pienikokoisille kissoille voi myös hankkia raapimistornia pienemmän raapimatolpan. Raapimatolpan voi sijoittaa esimerkiksi sohvan tai muun huonekalun läheisyyteen, mikäli kissalla on huono tapa käydä kynsimässä kyseistä huonekalua. Lisäksi saatavilla on monenlaisia raapimiskalusteita, kuten raapimalautoja ja -mattoja.

Jo edesmennyt Härmä hyppäämässä raapimistynnyriin.

Pedit ja piilot 

Pediksi kissalle voi käydä nojatuoli, sängyn pääty tai ihan vain tyynykin. Usein kissat tykästyvät lämpimiin paikkoihin, ja siksi lattiapaikka lattialämmityksellä, lämpötyyny tai paikka patterin päällä houkuttelevat: kaupoista saa myös lämpöpatterin yläpuolelle tai itse patteriin kiinnitettäviä patteripetejä. Yleisimpiä markkinoilla olevia petejä ovat kuitenkin erityyliset pehmopedit, joista voi kukin valita oman makunsa mukaiset pedit kissoilleen.

Toisinaan kissat eivät etenkään aluksi kiinnostu valmiiksi ostetusta lepopaikasta: uuteen kotiin saavuttuaan kissa saattaa piileskellä esimerkiksi sohvan tai pesukoneen takana tai sängyn alla, mutta rohkaistuttuaan alkaa löytää muitakin lepo- ja piilottelupaikkoja asunnosta. Kissoille on markkinoilla laaja valikoima erilaisia pesiä ja majoja, joihin pääsee paremmin piiloutumaan kuin pelkkiin peteihin. Joskus kissalle miellyttävä piilopaikka voi olla ihmisistä hyvinkin yksinkertainen, kuten tavallinen pahvilaatikko. Laatikkoon voi laittaa pehmusteeksi ja lämmikkeeksi viltin, pyyhkeen tai muun kodin tekstiilin.

Nymphadora van Pikis on löytänyt pahvilaatikosta kotoisan piilon.

Hanki riittävästi erilaisia pesäpaikkoja, jotta kissat voivat valita niistä mieleisensä. Piilottelupaikkoja ei tarvitse kaikkia ostaa, vaan niitä voi luoda tietyntyyppisellä sisustuksellakin: vaatekomerot, sohvantaukset ja isot huonekasvit luovat käyttökelpoisia piilopaikkoja. Huom! Vältä kissoille myrkyllisiä kasveja, suosi kissaturvallisia! Sisustusta huomioidessa kannattaa samalla kartoittaa kodin riskitekijöitä kissoille.

Jokaisella talouden kissalla tulisi olla oma piilopaikka, jossa voi levätä rauhassa ihmisiltä tai kodin muilta kissoilta sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Kissa tarvitsee aika ajoin omaa tilaa niin ihmisiltä kuin toisilta kissoiltakin. Oman tilan tarve on yksilöllistä ja sen määrään vaikuttaa erityisesti se, ovatko kissat ystäviä keskenään vai sietävätkö ne vain toisiaan. Ystävykset tunnistaa siitä, että kissat ottavat toisiinsa kontaktia esim. puskevat toisiaan ja tervehtivät toisiaan rennosti hännät pystyssä. Kissojen keskinäisistä leikkitappeluista (ja kunnon tappeluista) löydät lisätietoa täältä.

Saariston Untamo tarkkailee kiipeilytasanteen korkeuksista.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Helskatti: Saalistusleikki on jokakissanoikeus

Hill's: Miten kissanminttu vaikuttaa kissaan?

Kattipuoti: Valerianalelut

Kissansilmin: Kissan tilantarve

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Näin valitset kissalle mieleisen raapimispuun

Peten koiratarvike: Mitä on matatabi?

Sijaiskodin oma kissa Mikki on löytänyt leikkitunnelista hyvän saalistuspaikan leikin lomassa. Edesmennyt Maustemäen Meirami intoutui leikkiin mukaan.

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan perusteet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Rotukissa vai kotikissa?

Kun huolellinen päätös kissan hankinnasta on tehty, täytyy pohtia, millaisen kissan haluaa ja mistä kissa kannattaa hankkia. Jokainen kissa on rotuun, roduttomuuteen, väriin tai luonteeseen katsomatta aivan yhtä arvokas, ja jokainen kissa ansaitsee rakastavan kodin. Silti kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mistä ja keneltä kissan hankkii. Epähuomiossaan ostaja saattaa tulla rahoittaneeksi vastuutonta kasvatusta tai pentutehtailua.

Rotukissa

Rotukissaksi kutsutaan kissaa, jolla on rekisterikirja. Vaikka pennun vanhemmat olisivat rotukissoja, pentu ei ole rotukissa, jos siltä puuttuu rekisterikirja. Rekisterikirja sisältää tietoja kissasta, sen terveydestä sekä tiedot kissan vanhemmista ja esivanhemmista neljänteen sukupolveen saakka. Rekisterikirja ei aina ole varsinainen kirja, vaan se voi kattojärjestöstä riippuen näyttää erilaiselta. FIFe:ssä rekisterikirja on nelisivuinen nidottu vihko, kun taas TICA:ssa se on alle puolen sivun kokoinen sertifikaatti (kuva 1). Rekisterikirja toimii todisteena siitä, että kissanpentu on saanut alkunsa suunnitellusti puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissojen kohdalla voidaankin kasvatuksen sijaan puhua jalostuksesta; kissoja pyritään kehittämään haluttuun suuntaan valitsemalla parhaat yksilöt lisääntymään. Jalostustyön tarkoituksena on teettää rodunomaisia, terveitä, hyväluontoisia ja kauniita kissoja. Rotukissoja voi kasvattaa ainoastaan rekisteröity kasvattaja. Rotukissakasvattajat kuuluvat aina johonkin kansalliseen ja sitä kautta myös kansainväliseen rotukissojen kasvatusta säätelevään ja valvovaan organisaatioon. Rekisteröidyllä kasvattajalla on oma kasvattajanimi ja hän on sitoutunut noudattamaan kasvatustyössään oman kansainvälisen- ja alueellisen rotukissaorganisaationsa sääntöjä.

Kuva 1. Esimerkkejä kissan rekisterikirjasta.

Suomen kissaliitto, rotukissayhdistys ja rotuyhdistys – mitä ne ovat?

Rotukissaorganisaatioiden ylimmällä tasolla on kansainvälinen rotukissaorganisaatio WCC (World Cat Congress), joka kokoaa yhteen yhdeksän eri alueellista rotukissaorganisaatiota, eli niin sanottua kattojärjestöä. Suomen kannalta tunnetuimmat kattojärjestöt ovat FIFe (Federation International Feline), CFA (Cat Fanciers’ Association), TICA (The International Cat Association), ja

WCF (World Cat Federation). Kaikki rotukissakasvattajat toimivat jonkun kattojärjestönalaisuudessa. Kattojärjestöt saattavat erota toisistaan esimerkiksi hyväksyttyjen rotujen, rotumääritelmien ja näyttelysääntöjen suhteen. Jokaisella kattojärjestöllä on myös omat kasvatustoimintaa koskevat säännöt. Kattojärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään, ja esimerkiksi

FIFe:n rekisteröidy kissat voivat osallistua TICA:n järjestämiin kissanäyttelyihin, ja toisinpäin.

Suurin ja tunnetuin Suomessa toimiva kattojärjestö on FIFe (Federation International Feline). Kaikki FIFe:n kanssa yhteistyötä tekevät jäsenliitot noudattavat yhteisiä rotumääritelmiä ja näyttelysääntöjä. Suomessa FIFe:n jäsenliittona toimii Suomen kissaliitto.

Suomen kissaliiton tehtävänä on edistää ja valvoa rotukissakasvatusta. Valvontaa varten Suomen Kissaliitto ylläpitää koko maan kattavaa rotukissarekisteriä (OmaKissa-järjestelmä). Suomen kissaliitoon itsessään ei voi kuulua henkilöjäsenenä, vaan Kissaliittoon liitytään rotukissayhdistyksen kautta. Suomen Kissaliitolla on tällä hetkellä yhteensä 14 rotukissayhdistystä (mm. Suomen rotukissayhdistys ry, eli SUROK ja Turun rotukissayhdistys ry, eli TUROK). Kasvattaja tai kissanomistaja voi päättää itse, mihin rotukissayhdistykseen kuuluu.

Voidakseen toimia FIFe:n alaisena kasvattajana, kasvattajan on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen, ja lisäksi suoritettava Suomen Kissaliiton velvoittamat vaatimukset (mm. maksullinen kasvattajakurssi). Viralliset kasvattajat sitoutuvat noudattamaan FIFe:n ja Kissaliiton sääntöjä ja lupaavat, ettei kasvatustoiminta ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa. Suomen

Kissaliiton sääntöihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat kohdat: 

• Kasvattaja antaa todenmukaista tietoa kissoistaan ja kasvatuksestaan 
• Luovutettavan kissanpennun täytyy painaa vähintään yksi kilo, oltava vähintään 12 viikon ikäinen (*), oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla ja sillä tulee olla asianmukainen rokotussuoja 
• Naaraalla ei saa olla enempää kuin kolme pentuetta 24 kuukauden sisällä, kuitenkin 12 kuukauden sisällä enintään kaksi pentuetta 
• Jalostukseen käytettävät kissat täytyy testata tiettyjen sairauksien varalta, jos sairaus on tappava tai aiheuttaa kroonista kärsimystä, esiintyy merkittävässä osassa kyseistä rotua ja luotettava testi on olemassa

Suomen Kissaliitto valvoo sekä rotukissayhdistyksen että kasvattajien toimintaa. Mikäli kasvattaja rikkoo kasvatus- ja rekisteröintisääntöjä tai kasvattajasitoumusta, hän voi menettää kasvatusoikeutensa tai joutua toimintakieltoon. Toimintakieltoon määrätty kasvattaja ei saa kiellon aikana astuttaa naaraita, antaa uroskissaansa astutettavaksi tai luovuttaa kissoja edelleen. Kiellon aikana kasvattaja ei myöskään saa osallistua näyttelyihin.

Kissaliiton ja rotukissayhdistysten lisäksi on vielä olemassa rotuyhdistyksiä (esim. Ocicat ry ja Suomen bengalikissat ry). Rotuyhdistysten tarkoituksena on koota yhteen rodun harrastajia ja kasvattajia, esitellä rotua ja tehdä sitä tunnetuksi esimerkiksi jäsenlehtien ja tapahtumien avulla. Rotuyhdistys voi solmia Suomen Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen, jonka kautta yhdistys voi saada paremmin ääntään kuuluviin omaa rotua koskevissa asioissa sekä saada esimerkiksi omaa rotua koskevia materiaaleja Suomen Kissaliitolta. Rotuyhdistykset eivät ole virallisesti sidoksissa mihinkään kattojärjestöön. Kukin rotuyhdistys voi määritellä oman yhdistyksensä säännöt, eikä niillä ole velvoitetta noudattaa ylempien tahojen sääntöjä. Pelkkä rotuyhdistykseen kuuluminen ei siis oikeuta kasvattamaan kissoja FIFe:n alaisuudessa. (kuva 2.)

Rekisterikirja on paljon muutakin, kuin pääsylippu näyttelyihin. Sen myötä varmistut, että kissanpentu on kasvatettu sääntöjen mukaisesti sekä saanut alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissalla on AINA rekisterikirja.

Kuva 2. Yhdistysten hierarkiaa.

Kotikissat

Kotikissa on yläkäsite, jonka alle lukeutuvat kaikki muut paitsi rekisteröidyt rotukissat. Maatiaiskissat, sekarotuiset kissat ja rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kaikki kotikissoja.

Maatiaiskissojen kasvatus

Maatiaiskissakanta on jollakin alueella itsekseen kehittynyt kissakanta, johon ei ole sekoittunut jalostettuja kissarotuja. Maatiaiskissat voivat olla väriltään ja turkin pituudeltaan lähes minkälaisia tahansa eikä niillä ole rotukissoille tyypillisiä jalostettuja ulkonäköpiirteitä. Maatiaiskissojen määrittelyssä pyritään siis välttämään kaikenlaisia ulkomuotoon liittyviä rajoituksia.

Maatiaiskissoja voi teettää ja myydä kuka tahansa, joka omistaa leikkaamattoman naaraskissan. Toiminnalla ei ole erillisiä sääntöjä tai vaatimuksia, eikä ole olemassa maatiaisten kasvatusta valvovaa organisaatiota. Pentueen vanhempien terveyttä ja perimää on harvemmin tutkittu, eikä pentueen isästä ole välttämättä lainkaan tietoa. Myös pentueen vanhempien sukulaissuhde on usein kysymysmerkki. Vapaana ulkoilevat, leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät myös valvomatta ja hallitsemattomasti. Tämän seurauksena on kehittynyt lukuisia villiintyneitä kissapopulaatioita, joista kukaan ei ole vastuussa.

Maatiaiskissojen kasvatukseen ja pennutukseen liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Monet puoltavat maatiaiskissojen vastuullista pennutusta, jossa kissanomistaja etsii kissalleen mahdollisimman erisukuisen kumppanin, perehtyy kissan tiineyteen, synnytykseen ja pentujen hoitoon, luovuttaa pennut aikaisintaan 12-viikkoisina (*), rokotettuina, madotettuina sekä sirutettuina ja tämän kaiken lisäksi etsii pennuille vastuulliset kodit. Maatiaiskissojen vastuullinen kasvatus olisi varmasti omiaan nostamaan maatiaiskissojen arvostusta. Ongelma on kuitenkin se, että harvat ostajat ovat valmiita maksamaan maatiaiskissanpennusta hintaa, joka kattaisi vastuullisen kasvatuksen aiheuttamat kulut. Yhteiskunnassamme vallitsee näkemys, jonka mukaan maatiaiskissanpentuja pitäisi olla tarjolla nyt, heti ja mieluiten ilmaiseksi. Kissoja luonnehditaan halvoiksi ja helpoiksi lemmikeiksi, joita voi kasvattaa kuka tahansa ilman sen kummempaa asiantuntijuutta tai perehtyneisyyttä. Kissojen hallitsematon lisääntyminen on johtanut siihen, että kissoja on tarjolla enemmän kuin ostajia. Monet ostajat eivät ole halukkaita maksamaan vastuullisesti kasvatetusta pennusta, tai hankkimaan kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, koska naapurilta pennun voi hakea ilmaiseksi. Kun otetaan huomioon kodittomista kissoista täyttyvät eläinsuojat sekä vallitseva kissanpitokulttuuri voidaan pohtia, onko maatiaisten tahallinen pennutus tämänhetkisessä tilanteessamme järkevää tai kannattavaa? Kuten todettu, aiheesta on monia erilaisia mielipiteitä.

Mix-kissojen ja rekisteröimättömien ”rotukissojen” kasvatus

Maatiaiskissojen ja rotukissojen lisäksi voidaan puhua sekarotuisista mix-kissoista sekä rekisteröimättömistä ”rotukissoista”. Sekarotuiset kissat ovat joko kahden eri rodun, tai yhden rodun ja maatiaiskissan risteytyksiä. Rekisteröimättömät ”rotukissat” puolestaan ovat kissoja, joiden vanhemmat saattavat olla puhdasrotuisia saman rodun edustajia, mutta rekisteröinnin puuttuessa niiden pentuja ei voida lukea rotukissoiksi. Sekä mix-kissat että rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kotikissoja.

Sekarotuiset ja rekisteröimättömät kissat ovat monen ostajan silmissä erikoisempia kuin maatiaiskissat, mutta kuitenkin halvempia kuin puhdasrotuiset, rekisteröidyt rotukissat. Miksi siis ostaa ”tavallinen” maatiaiskissa tai maksaa maltaita rotukissasta, kun tarjolla on rotukissaa ulkomuodoltaan muistuttava halvempi versio? Paitsi että sekarotuisten ja rekisteröimättömien kissanpentujen teettäminen uhkaa maatiaiskissan asemaa, se mahdollistaa valitettavasti myös kissanpennuilla rahastamisen. Sekarotuisesta kissasta ollaan usein valmiita maksamaan suuriakin summia, koska kissan perimässä on (mahdollisesti) jotakin rotua. Pentutehtailijat ja vastuuttomat pennuttajat ovat haistaneet bisnesraon sekarotuisten ja paperittomien kissanpentujen teettämisessä, ja nettimarkkinat ovatkin täynnä kotikissanpentuja, joiden hintapyynti on jopa yli 1000 euroa. Toisin kuin rekisteröityjen rotukissojen kohdalla, hintaan ei useinkaan sisälly minkäänlaisia terveystestejä, sukutauluihin tai genetiikkaan perehtymistä, etiikkaa tai sääntöjen noudattamista. Motiivina on varsin usein pelkkä taloudellisen voiton tavoittelu. Pentutehtailu on vaarallista peliä kissojen terveydellä, ja jokainen pentutehtailijalta pennun hankkiva rahoittaa joko tiedostaen tai tietämättään tätä epäeettistä toimintaa.

Kissojen terveydestä

Kissaa hankkiessa terveyden tulisi olla ensimmäinen hankintakriteeri; kukapa ei haluaisi, että oma perheenjäsen on terve ja hyvinvoiva? Suosittu näkemys on, että maatiaiskissa on rotukissaa terveempi. Vuonna 2016 tehdyn suomalaisten kissojen terveydentilaa käsittelevän kyselyn mukaan kummatkaan eivät ole terveydeltään parempia kuin toiset. Niin maatiaiskissojen kuin rotukissojenkin joukosta löytyy sekä terveempiä että sairaampia yksilöitä. Maatiaiskissojen terveyteen vaikuttavat erilaiset ympäristöön liittyvät tekijät kuten liian aikainen vieroitus ja liian vähäinen ravinto. Rotukissojen terveyttä uhkaavat erilaiset ylijalostukseen liittyvät ongelmat. Myös geenipohjan kapeutuminen on uhkana monen kissarodun kohdalla. Useat kissarodut ovat alun perin rakentuneet muutaman yksilön ympärille. Näiden huippuyksilöiden sisäsiitoksella halutut ominaisuudet ja ulkonäkö on pyritty yleistämään rotuun. Rotukissojen kasvatus vaatii siis kasvattajalta genetiikan tuntemista, sukutaulujen tutkimista ja parhaiden mahdollisten yhdistelmien selvittämistä. Siitoskissoja tuodaan myös ulkomailta, jotta kasvatukseen saadaan uutta verta ja uusia sukulinjoja. Sisäsiittoisuus on ongelma myös maatiaiskissojen kohdalla. Pienillä alueilla vapaana kulkevat leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät keskenään, jonka jälkeen niiden jälkeläiset lisääntyvät keskenään, ja niin edelleen. Vaikka maatiaiskissan geenipohja on laajemmalla mittakaavalla tarkasteltuna rotukissaa monimuotoisempi, yksittäisen maatiaiskissan sukutaulu voi olla hyvinkin kapea.

Sekarotuisten kissojen myyjät vakuuttelevat usein kissojensa olevan paljon terveempiä kuin puhdasrotuiset rotukissat. Totuus on kuitenkin se, että kissan terveydestä ei ole mitään tietoa tai takeita. Myyjä on risteyttänyt keskenään kaksi kissaa, joiden terveyttä ei ole tutkittu tai testattu. Pahimmillaan tällaisella toiminnalla saadaan aikaan suuria terveydellisiä ongelmia, joiden selvitys ja hoito jää pennunostajan maksettavaksi ja murehdittavaksi. Esimerkiksi PRA on verkkokalvon aistinsolujen rappeutumista aiheuttava geeni. Geeni aiheuttaa kissalle asteittaisen sokeutumisen. Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on useilla roduilla perinnöllinen sydänsairaus. Sairaus voi olla alkuun oireeton, mutta ilmenee myöhemmin sydämen vajaatoimintana tai jopa kissan äkillisenä kuolemana. Molemmissa tapauksissa pennut voivat syntyä terveinä, ja sairaus kehittyy vasta myöhemmin. Molempiin edellä kuvattuihin perinnöllisiin sairauksiin on olemassa geenitesti. Vastuullisessa rotukissakasvatuksessa pentueen vanhemmat on testattu rodulle tyypillisten tai yleisten sairauksien varalta, ja kasvatukseen käytetään ainoastaan terveitä yksilöitä. Sekarotuisen pennun ostaja puolestaan hankkii sikaa säkissä, kissanpennun terveydestä ole mitään takeita.

Rotukissa ei ole millään tavalla arvokkaampi tai parempi kuin kotikissa. Ihan jokainen kissa on arvokas. Rotukissa on hinnaltaan kalliimpi, koska rotukissakasvatuksessa kulut ovat suuremmat kuin kotikissakasvatuksessa; kukaan ei varmaankaan kasvattaisi rotukissoja, jos jokaisesta pentueesta jäisi useita satoja euroja miinukselle? Hanki rotukissa aina luotettavalta ja rekisteröidyltä kasvattajalta. Pieni säästö kissan ostohinnassa voi kostautua nopeasti suurina eläinlääkärikuluina, tai jopa kissan menehtymisenä. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

Älä tue pentutehtailua.

-Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

Lämmin kiitos Anniina Kovalaiselle avusta kattojärjestöjä ja yhdistyksiä koskevan kappaleen kirjoittamisessa, sekä hierarkia-kuvan laatimisesta!

(*) Dewi suosittelee käytettäväksi 14 viikon luovutusikää, perustuen uusimpaan tutkittuun tietoon aiheesta. 

Lähteitä:

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/genetiikkaa/jalostuspohjan-kapeus-ja-synnynnaiset-

sairaudet/#

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2016/03/Miksi-kuulua-Kissaliittoon-2-8.pdf

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

https://yle.fi/uutiset/3-9137203

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

http://incat.fi/kissatietoa/kissaa-hankkimassa/miksi-rotukissa-maksaa/

https://www.nietosten.com/miksi-rotukissa-1

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/04/Hyvinvointi-ja-tehtailu.pdf

http://kissantassutblogi.blogspot.com/2015/09/paat-pois-puskista-ajatuksia.html

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/kuka-on-kasvattaja/

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2020/12/Rekister%C3%B6intis%C3%A4%C3%A4nn%C3%

B6t-18122020.pdf

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.476094

https://yle.fi/uutiset/3-10177811

https://www.bengalikissat.com/kattojarjestot

Kissa ja joulu

Joulun viettoon liittyy monia seikkoja, joita kissan omistajan tulee ottaa huomioon eri tavalla, kun muiden ihmisten. Miten sitten voi valmistautua kissaturvalliseen jouluun? Tästä blogitekstistä löytyy muutamia huomionarvoisia ohjeita haitallisten asioiden muokkaamiseksi kissojen kannalta turvallisemmiksi.

Kissa joululahjana

Kissan hankkiminen on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen toiseen elävään olentoon, jonka hyvä hoito vaatii aikaa, omistautumista sekä rahaa. On siis erittäin tärkeää, että kissan jatkossa omistava henkilö on itse mukana päätöksentekoprosessissa, sekä valitsemassa itselleen sopivaa kissakumppania. Jokainen kissa on kuitenkin omanlaisensa luonne. On sekä uuden omistajan että kissan etu, että pyritään löytämään luonteeltaan ja tarpeiltaan mahdollisimman hyvin uudelle omistajalle sopiva kissa. Jos kuitenkin koet kissan olevan se ainoa vaihtoehto lahjaksi ja uuden omistajan suurin toive, anna lahjaksi fyysisen kissan sijaan, vaikka lahjakortti, missä lupaat auttaa oikean kissan etsimisessä, valinnassa tai vaikka tarvikehankinnoissa tai tulevissa eläinlääkärikuluissa. 

Muistathan myös, että kissalla tulee aina olla aikuinen ihminen päävastuussa hyvästä hoidosta. Kissa ei ole siis sopiva lahja lapselle, ellei sillä ole aikuista huolehtimassa hoidosta.

Rusina oli lahja omistajalleen. Adoptioprosessi hoidettiin niin,
että tuleva omistaja oli koko prosessin ajan mukana.

Joulukasvit

Suurin osa jouluun liittyvistä kasveista on myrkyllisiä. Näihin kuuluu mm. amaryllis, hyasintti, liljat, misteli, orjanlaakeri, marjakuusi, jouluruusu ja joulutähti. Joulukasveista on kuitenkin mahdollista nauttia myös kissallisissa kodeissa käyttämällä hieman aikaa sijoittelun miettimiseen. Myrkylliset kasvit voi sijoittaa amppeleihin tai kaappien päälle, mihin kissat eivät pääse käsiksi. Pienempiä kasveja voi myös peittää kuvulla, kunhan varmistaa ettei kissa saa sitä kaadettua pois kasvin päältä. Myös erilaiset purkkiin sijoitetut kasvit soveltuvat tähän hyvin. 

HUOM! Liljat ovat hyvin myrkyllisiä kissoille ja minkä tahansa osan syöminen voi aiheuttaa akuutin munuaisvaurion! Liljoja ei tulisi tuoda lainkaan samaan tilaan kissojen kanssa.

Lahjat

Lahjapaketeissa käytettävät koristenarut ovat kissoista usein hyvin mielenkiintoisia. Värikkäitä, kimaltavia ja houkuttelevasti paketin kyljestä roikkuvia naruja voi olla vaikeaa vastustaa. Lahjanaruissa on kuitenkin oma vaaransa, sillä ne voivat aiheuttaa haavoja kissan suuhun. Pahimmillaan nieltynä narut ja lahjapaperin palat voivat aiheuttaa suolitukoksen, jonka poistamiseen vaaditaan leikkaushoitoa. 

Kissaa kannattaa leikittää sille tarkoitetuilla turvallisilla leluilla myös joulun aikaan. Lahjanarut tulee kerätä pois ja valvoa ettei kissa pääse niihin käsiksi myöskään ennen lahjojen avaamista.

Joulukuusi

Joulukuusi aiheuttaa haasteita useammalla tavalla. Se kannattaa pystyttää tukevasti, sillä kissan silmissä se saattaa näyttää uudelta mielenkiintoiselta kiipeilypuulta. Kissan kuusihyppelyihin olisi hyvä varautua niin, ettei kuusi pääse kaatumaan riekkumisen seurauksena. Kuusen voi kiinnittää narulla seinään tai kattoon kaatumisen estämiseksi.

Mio di Vemo vahtii joulukuusta. Joulukuusen jalka on turvallinen, 
eikä kissa pääse juomaan kuusen kasteluvettä.

Joulukuusessa käytettävät koristeet saattavat myös kissan kynsissä tipahtaa kuusen oksilta. Lasiset koristeet voivat särkyessään aiheuttaa vaaraa kissan tassuille ja muissa koristeissa voi olla naruja tai muita irtoavia osia, joita kissa saattaa saada syötyä. Näissä tapauksissa riski suolitukokseen on aina olemassa. Myös kuusen koristenarut ja jouluvalot voivat olla joistakin kissoista kiinnostavia. Jos huomaat kissasi leikkivän koristeilla, nosta ne korkeammalle kuuseen kissan ulottumattomiin tai kokonaan pois näkyvistä, jos kissa ei muuten jätä niitä rauhaan. Turvallisimpia materiaaleja joulukoristeisiin ovat olki, puu tai vahva muovi.

Kuusi itsessään on myös riski kissalle. Kuusen neulaset eivät sula kissan elimistössä ja voivat terävinä lävistää kissan suoliston. Pihka ja kuusen jalassa oleva kasteluvesi voivat myös aiheuttaa kissalle myrkytysoireita. Lakaisemalla varisseet neulaset ja estämällä pääsyn kuusenjalan vesikippoon parannat kissan mahdollisuuksia selvitä joulusta hyvissä voimissa.

Kynttilät

Avotulessa on vaaransa aina myös joulun ajan ulkopuolella. Kissa ei välttämättä osaa varoa kynttilää ja voi sen seurauksena polttaa itseään tai kaataa kynttilän ja sytyttää jotain muuta palamaan. Etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla ei ole hahmotusta siitä missä niiden karvat leijuvat. Näin ollen, vaikka kissa osaisi väistää kuumaa ilmaa naamatusten kynttilän kanssa, saattaa se silti huitaista sitä hännällänsä kääntyessään. Kynttilät ovat turvallisimmillaan paikoissa, mihin kissat eivät pääse. Myös ledikynttilät ovat hyvä ja turvallinen vaihtoehto.

Ledikynttilöiden lähellä kissakin voi olla turvallisesti.

Jouluruuat

Perinteisessä jouluruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, jotka eivät ole kissankaan terveydelle hyväksi. Ne aiheuttavat yhtä lailla myös kissoille ruuansulatus vaikeuksia ja pidemmän päälle haiman ja maksan ongelmia sekä ylipainoa. Ruuassa oleva sipuli voi aiheuttaa kissoille anemiaa. Katso siis, ettei kissa pääse huomaamatta ratsaamaan pöytäkunnan lautasia ja viemään viimeisiä ruuan rippeitä ennen astioiden pesua.

Suklaa on kissoille myrkyllistä ja voi aiheuttaa pahoja myrkytysoireita. Myrkytyksen vakavuus riippuu syödyn suklaan määrästä. Älä siis jätä konvehtirasiaa pöydälle vahtimatta. Myrkytyksen oireena voi olla kouristelua, oksentamista, kuolaamista, ripulia, sydänoireita jopa tajunnan menetys tai kuolema on mahdollista.

Näiden lisäksi erilaiset hiivataikinat voivat aiheuttaa alkoholimyrkytyksen kissalle. Rusinat ja viinirypäleet kuuluvat kissoille myrkyllisiin ruokiin ja saattavat aiheuttaa myrkytysoireita. Pähkinöiden suurin vaara on suolitukoksen mahdollisuus, ellei kyseessä ole macadamiapähkinät, jotka voivat sen lisäksi aiheuttaa oksentelua, ripulia, tärinää ja voimattomuutta.

Juhlapäivästressi

Joulun stressi saattaa ulottua kissaankin, vaikkakin eri tavalla, kun joulua rakentaville ihmisille. Omien ihmisten stressi voi tarttua, mutta myös muuttuneet rutiinit ja mahdolliset vieraat ihmiset voivat aiheuttaa stressiä. Kissalle kannattaa siis varmistaa oma rauhallinen paikka, mihin sen on mahdollista vetäytyä esimerkiksi hälisevästä ihmispaljoudesta tai liian läheisiksi käyvistä lapsista. Hiekkalaatikolle ja ruoka- sekä vesikupille pääsy tulee varmistaa ja vaikka siirtää niitä vieraiden kyläilyn ajaksi kissan oman turvapaikan lähelle. 

On myös hyvä etukäteen kertoa vieraille oman kissan luonteesta sekä sen tarpeista oman tilan ja huomioinnin suhteen. Etenkin lapsille, joilla ei ole kokemusta kissoista, on hyvä kertoa miten kissaa sopii lähestyä ja mistä tietää milloin kissa haluaa omaa tilaa.

Jos kissa on arka ja tiedät sen stressaantuvan tulevista juhlapäivistä, voit käyttää myös esimerkiksi erilaisia feromonivalmisteita laskemaan kissan stressitasoa. Silloin, jos itse lähdet kissan kanssa sukuloimaan, selvitä etukäteen mihin vierailun kohteena olevalla paikkakunnalla pyhien aikana pääsee päivystykseen. Näin sitä ei tarvitse alkaa selvittämään silloin, kun on jo hätä kädessä.

Sakariina Liukkala, sijaiskotivastaava/hallituksen jäsen

Lähteet:

https://firstvet.com/fi/artikkeleita/joulun-erikoisartikkeli-kissanomistajille

https://omaelainklinikka.fi/joulu-kissan-kanssa/

https://www.agria.fi/kissa/artikkeleita/sairaudet-ja-terveys/joulun-vaaroja-kissoille/ 

https://www.zooplus.fi/tietonurkka/kissat/kissanpito-kissan-kissanpennun-adoptointi/turvallinen-joulu-kissan-kanssa