Kissanomistajan perusteet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissapopulaatio omassa pihapiirissä

90-luvun alkupuolella maatilalla oleva kissapopulaatio ei ollut lainkaan ihmetystä herättävä asia. Se oli normaalia, ja niissä asuvat kissat olivat pääosin työkissoja. Siitä ajasta on jo 30 vuotta, mutta yhä edelleen osa ihmisistä on jäänyt kissanpidon sekä kissatiedon suhteen sinne menneisyyteen. Heille kissapopulaatio pihapiirissä ei ole edelleenkään mitenkään negatiivinen asia, vaikka sitä sen pitäisi ehdottomasti olla.

Standardit kissanpitoon ovat muuttuneet. Se mikä aiemmin nähtiin eläinrakkautena ja huolenpitona on nykyisen tiedon, ymmärryksen, eläinten arvostuksen ja eläinlääketieteen kehityttyä eläinsuojelullisesti kestämätöntä.

Ollaan 80- ja 90-lukujen taitteessa. Isoäitini koki olevansa eläinrakas ihminen, ja niin ajattelivat myös muut hänen ympärillään olleet ihmiset. Hän halusi vastuullaan oleville eläimille pelkkää hyvää. Hän kosketti eläimiä hellästi, valvoi mahdollisuuksien mukaan synnyttävien ja sairaana olevien eläinten vierellä. Lopetuskuntoisia eläimien ei annettu kärsiä vaivoissaan, ja eläinlääkäri kävi paikalla säännöllisesti. Myös eläimet saivat sellaista hoitoa mikä siinä ajassa oli vakio - kannattaa muistaa, että eläinlääketiede ja toimenpiteet, joita eläimille tehdään ovat muuttuneet valtavasti 30-35 vuodessa. Esim. kissa oli monille eläinlääkäreillekin monesti “eksoottinen” hoidettava.

Eläimet myös pitivät isoäidistäni. Isoäitini ollessa lomalla eläimet eivät selkeästi olleet tyytyväisiä vaihtuneeseen ruokkijaan ja huolehtijaan. Isoäitini ääni yhdistettynä ruoka-astian ääneen sai eläimet saapumaan paikalle, minun ruoka-aikakuulutukseen vastattiin ihan eri innolla. 

Isoäitini oli myös kissapopulaation ruokkija. Eli nykymielipiteen mukaan uhkailua ansaitseva eläinrääkkääjä, jos lukee eläinsuojeluyhdistysten somepostausten kommetteja. (Dewi ei hyväksy uhkailua, se ei edistä asioita tai paranna yhdenkään kissan oloja.)

Isoäitini pihapiirissä eli arviolta 15-20 kissaa, pentujen kanssa enemmänkin. Kissojen määrää ei rajoitettu esim. leikkauttamalla isoa osaa kissoista. 90-luvulla kissojen leikkauttaminen maaseudulla ei ollut yleistä, sillä se koettiin monesti kalliiksi ja uskottiin laajasti, että leikattu kissa olisi huonompi hiirikissa. Myös uskomukset siitä ettei alle vuoden ikäistä kissaa voi leikata ja että kissan olisi hyvä saada ainakin yhdet pennut elivät voimakkaasti. Isoäitinikin perheessä enemmänkin kissojen määrään pyrittiin vaikuttamaan pentujen myymisellä sekä pentujen ja selkeästi kipeiden kissojen lopettamisella.

Silloin tällaiselle kissanpidolle oli laaja hyväksyntä niin sukulaisten, naapureiden ja tuttujen kesken, maalla kun oltiin ja navettakissoja tarvittiin. Kun pennuille alettiin etsiä koteja moni halusi juuri maalla kasvaneen reippaan kissanpennun, jos haussa ei ollut rotukissaa. Nykyään monet kissoja etsivät ovat onneksi valveutuneempia. 

Aina osa pennuista jäi löytymättä luonnosta, tai ne villiintyivät niin, ettei niiden kiinni saaminen ollut mahdollista. Jäljelle jääneet pennut pitivät populaation elinvoimaisena. Muistan yhdenkin kesän kuinka seurasimme ulkovarastossa olleeseen halkopinoon syntynyttä pentuetta. Ne olivat äärettömän uteliaita karvakeriä, mutta ilman jatkuvaa ihmisen läsnäoloa niistä tuli epäileväisiä ihmistä kohtaan ja luovutusikäisinä (tuohon aikaan 8 viikkoa) niitä oli turha edes yrittää saada kiinni käsipelillä. 

Samaan aikaan sisätiloissa yksi isoäitini lempikissoista hoiti kollin kanssa yhteisiä pentujaan, ja ne madotettiin ja sosiaalistettiin viimeisen päälle. Lapsena en edes kiinnittänyt huomiota tähän eriarvoisuuteen eikä se selkeästi vaivannut myöskään aikuisia, vaan se oli normaalia ja luonnollista.

Saariston Vihtori

Ruokkijalla, kuten isoäidilläni oli, saattaa olla kahdenlaisia kissoja – niitä, jotka asuvat selkeästi ulkona ja pihapiirin rakennuksissa ja sitten niitä, jotka pääsevät myös sisälle asuinrakennukseen tai ovat vallan sisäkissoja. Sisällä olevia kissoja ei välttämättä edes päästetä ulos siinä vaiheessa kun ne ovat selkeästi tiineinä, jolloin niiden pennuilla on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Sen lisäksi ne saattavat olla nykyään leikattuja, madotettuja ja rokotettuja. Näillä kissoilla on yleensä myös nimet - isoäidinkin valokuvakansioista löytyy valokuvia monesta kissasta, ja niiden kuvien vierestä kissojen nimiä. 

Navettakissat taasen - ei niitä nähty silloin 90-luvulla sateessa ja pakkasessa värjöttävinä kissoina. Koettiin, että karja piti navetan talvellakin mukavan lämpiminä, ja kissoille oli tarjolla pehmeitä makuupaikkoja, joten niillä oli hyvät oltavat. Koska tilat olivat aktiivikäytössä ne myös pidettiin siisteinä ja turvallisina. Kissoille oli tehty oviin kulkuaukkoja, joista pääsi kulkemaan navettaan ja lämpimään pannuhuoneeseen vapaasti. Monissa vanhoissa piharakennuksissa voikin ympäri Suomea nähdä näitä navettakissoille tehtyjä kulkuaukkoja.

Monesti populaatiopaikat nykypäivänäkin ovat paikoissa, joissa joskus on ollut karjaa. Yleensä kun karja poistetaan kuviosta, katoaa rakennuksesta lämmöstä osa ja myös karjan ruokinnan paikalle houkuttelevien jyrsijöiden määrä laskee. Paikkojen kunnossapito jää myös rempalleen ja monesti tiloista tulee romuvarastoja. Tämä hankaloittaa kissojen ja niiden jälkipolvien oloa merkittävästi. 

Luonnollisesti niistä navetassakin olevista kissoista huolehdittiin. Tarvitsivathan ne ruokaa ruokavalion täydennykseksi - se oli monesti ainoa hoito, jota kissojen oletettiin 90-luvulla tarvitsevan (valitettavasti yhä edelleen osa ihmisistä olettaa näin). Ruokaa kannettiinkin isoäitini luona ulos isoja määriä useamman kerran päivässä. Pääasiallisesti kissat saivat ruuaksi ihan kissoille suunnattuja kuiva- ja märkäruokia, lisänä meni mm. itse ongittuja kaloja, eivätkä ne joutuneet tyytymään biojätteisiin (esim. puuron syöttäminen kissoille ei ollut mitenkään tavatonta niihin aikoihin). Siihen aikaan melkein jokainen kissa, joka söi kissanruokaa söi Whiskasia ja Latzia, kuten isoäidinkin kissat. 90-luvuilla niitä pidettiin laajasti hyvinä ruokina kissoille ja kuivaruokaa monesti suositeltiin ensisijaisena ruokana jos ihminen täytti kissan ruokakuppia. Nykyään, useamman populaation perusteella voin todeta, että määrä mitä isoäidin kissat saivat ruokaa oli riittämätön. 

Harvalla ruokkijalla on todenmukaista kuvaa siitä kuinka paljon kissoja on. Tähän vaikuttaa se, että samannäköiset kissat menevät helposti sekaisin keskenään. Varsinkin jos porukassa on monta yksiväristä kissaa - ne kahdeksan mustaa kissaa näyttävät hyvin samanlaisilta ja ruokkija voi olettaa, että niitä on vain neljä. Itsekin olen kuullut tarinan kasvaimesta kärsineestä kissasta, joka piti lopettaa. Harmi vain, että ensin lopetettiin se lapsen hyvin identtisen näköinen lempikissa ja sitten vasta se oikea. Molempia kissoja surtiin kovasti. 

Saariston Veikko. Vai onko hän sittenkin Vihtori? Saariston populaatiosta olemme loukuttaneet monta harmaata kissaa, jotka näyttävät hyvinkin samanlaisilta.

Kun isoäiti menehtyi, järjestettiin yhdessä eläinsuojelutahon kanssa kaikkien kissojen loukutus. Tämä ei olisi onnistunut isoäidin elinaikana, koska hänelle olisi ollut kova paikka joutua eroon rakkaista kissoistaan.

Monesti eläinsuojeluyhdistystä lähestytäänkin siinä kohtaa kun ruokkijan kunto huononee niin ettei hän enää pysty huolehtimaan eläimistä tai hän menehtyy ja omaiset eivät halua ottaa kissapopulaatiota vastuulleen. Ruokkija ei välttämättä suostu aiemmin luopumaan tärkeiksi muodostuneista seuralaisistaan ja puuhailusta mitä kissat tuovat. Heistä osa myös pelkää, että kaikki kissat vain lopetetaan ilman harkintaa.

Itse haluan uskon, että isoäitini eläinrakkaana ihmisenä olisi tehnyt muutoksia kissojen pitoon vuosien saatossa samalla kuin ymmärrys asioista yleisesti on lisääntynyt, ja jos lähipiirissä olisi ollut ihmisiä, jotka valistaisivat häntä ja tukisivat viemään kissanpitoa oikeaan suuntaan. Itselleni tämän puolen näkeminen on vaikuttanut haluun tehdä eläinsuojelutyötä ja toisaalta tapaan miten haluan tehdä sitä - kommunikoimalla, kannustamalla muutokseen ja tietoa levittämällä.

Minä, tai kukaan Dewissä, ei hyväksy kuvatunlaista kissojen pitoa ja toivomme, että se olisi jäänyt historiaan. Valitettavasti näin ei ole. Näiltä kissoilta puuttuu kattava terveydenhoito ja nykytiedon valossa hoidossa on useita asioita pielessä.

Itse kuitenkin uskon, että yhä useampi ruokkija on valmis ottamaan apua vastaan, koska tietoa on enemmän ja se tarjoillaan asiallisesti ilman räyhäämistä. Samoin kuin yhä useampi kissanomistaja rokottaa, siruttaa ja leikkauttaa kissansa. Tai on alkanut viime vuosina hoitamaan esim. kissansa hammasterveyttä. 

Jakamalla tietoa ja tarjoamalla apua voidaan ongelmiin puuttua tehokkaammin kuin huutamalla, että ihminen pitäisi lukita alasti kylmään ulkorakennukseen nukkumaan.

- Tekstin kirjoittaja on anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen

---

30 vuotta sitten mitä luultavammin ei ruokkijoita kohtaan olisi kohdistettu niin paljon suurta vihaa mitä nykypäivänä, kiitos internetin sekä tiedon leviämisen. Aina kun julkaisemme postauksen koskien populaatiopaikalla olevia huonoja olosuhteita, tai kuvia missä näkyy erittäin huonokuntoisia kissoja saamme seuraavat päivät erittäinkin aktiivisesti seurata kommenttiosioita. Pääosin kommentit ovat meitä vapaaehtoisia rohkaisevia: meitä kiitetään hyvästä työstä, kehutaan olevan kultaakin kalliimpia, ja voivotellaan miten tilanteet ovat noin pitkälle edenneet. Positiivisten kommenttien lukemisen ohella saammekin poistella niitä erittäin huonoja kommentteja, esim. tälläisiä:

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ei hyväksy minkäänlaista uhkailua, loukkaamista, syrjintää tai kuoleman toivomista ketään ihmistä kohtaan, ei edes kissapopulaation ruokkijaa kohtaan. Pahimmassa tapauksessa erittäin epäasialliset kommentit aiheuttavat sen, että ruokkija kieltäytyy yhteistyöstä ja näin ollen loukutus jää kesken. 

Anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen haluaakin tuoda ilmi ruokkijan lähimmäisen näkökulmaa vaikka tapauksesta onkin jo todella pitkä aika, sekä nostaa esille sen miten vanhoillista tietoa vieläkin ihmisillä voi kissoista olla. Ruokkijat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin eivätkä ansaitse kommentteja joissa heitä uhkaillaan tai toivotaan kuolevan. 

- Jonna P., sometiimivastaava sekä loukuttaja

Märkäruoat - maksatko viljasta, kasviperäisistä tuotteista vai lihasta?

Kissan ravitseminen voi vaikuttaa aika ajoin ydinfysiikalta - marketissa vaihtoehtoja on koko hyllyn pituudelta ja oikeanlaisella ravinnolla on suuri merkitys kissan terveydelle. Maaliskuussa kerroimme teille muutaman sanasen kuivaruoasta sekä loimme taulukon, jonka avulla voi vertailla ruokien sisältöä sekä hintoja. Nyt olisi vuorossa märkäruokavertailu, ja kävi ilmi, ettei korkea hinta tarkoita automaattisesti laadukasta ruokaa.

Kissa on aavikkoeläin, joten märkäruoka sopii sille paljon paremmin kuin kuivaruoka. Tarjolla on niin täysravintoa (täysrehu) kuin täydennysravintoa (täydennysrehu), ja kissan omistaja saakin olla tarkkana mitä lemmikilleen tarjoaa. Tärkeää on se, että ensimmäinen raaka-aine mikä ruoassa on mainittu olisi itse liha tai liha- ja eläinperäiset tuotteet* eikä esim. viljat. Täysravintoon on lisätty kissan tarvitsemat hivenaineet ja vitamiinit, toisin kuin täydennysravinnossa. Pelkkä täydennysravinto ei kissan ruokavalioksi sovi, sillä ravintoaineiden puutostila, kuten esimerkiksi tauriinin puute, voi aiheuttaa mm. sydän- tai silmäongelmia kun taas argiinin puutos aiheuttaa ammoniakkipitoisuuden nousun elimistössä.

Manna-Miina palasi huhtikuussa takaisin yhdistykselle.

Kuivaruokatekstissä pureuduimmekin hieman jo kissan tarvitsemiin ravintoaineisiin sekä niihin, mitä kissa ei todellakaan tarvitse elääkseen terveellistä elämää, vaan päinvastoin – voivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä haittaa niin kissalle itselleen kuin omistajan kukkarolle. Tälläisiä raaka-aineita ovat esim. viljat (vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra), sokerit sekä kasviperäiset tuotteet**. Kasviperäisiä tuotteita saisi olla ruoassa niin paljon kuin hiiren ruoansulatuskanavaan niitä mahtuu. 

Alla oleva lyhyt lista on pelkkä pintaraapaisu Dewin sijaiskotivastaavan Lindan, eli Villasukkakirjailijan, blogitekstistä. Kyseiseen blogitekstiin kannattaa tutustua mikäli kiinnostaa saada vielä enemmän tietoa ravintoaineista.

• Tauriinia ja arginiinia, joita kissa saa hyvälaatuisesta lihasta. Esim. sydämet ovat erityisen hyviä tauriinin lähteitä.
• Fosforia, kaliumia, natriumia ja magnesiumia, joita kissa saa kaikesta lihasta.
• Seleeniä, jota kissa saa lihasta - erityisesti munuaisista.
• Rautaa, jota kissa saa kaikesta lihasta - eritoten maksasta.
• Sinkkiä, jota kissa saa lihasta - eritoten sydämestä. 
• Klooria, jota kissa saa maksasta ja munuaisista.
• Kuparia, jota kissa saa maksasta, munuaisista, kalasta ja äyriäisistä.
• Mangaania. Selvitin, että yleisesti mangaanin lähteitä ovat marjat ja ruoka-aineet, jotka sisältävät myös hiilihydraatteja. Kuitenkin mangaanin tarve on niin pieni, että mikäli kissa saa myös märkäruoka-täysravintoa, saa se sitä kautta mangaania.
• Kalsiumia, jota kissa saa luusta, kananmunan kuoresta tai erillisestä valmisteesta. 
• Rasvahappoja (Omega-3, Omega-6), joita kissa saa kalasta, kalaöljystä ja lohiöljystä. 
• Jodia, jota kissa tarvitsee vain hieman. Sitä saa merilevästä ja kissoille on erikseen olemassa merileväjauheita.
• A-vitamiinia, jota kissa saa esim. kalanmaksaöljystä tai maksasta.
• Erityisen paljon B-vitamiineja, näistä B12 on erittäin tärkeä. B-vitamiineja kissa saa pieniä määriä kaikista lihoista, etenkin broilerinsydämestä. 
• D-vitamiinia, jonka paras lähde on silakka, kokonainen muikku, kananmunan keltuainen tai kalanmaksaöljy.
• E-vitamiinia, jota kannattaa lisätä vitamiinivalmisteina. 
• Kuitua kissa tarvitsee suolistonsa toimintaan: mikäli kissa kakkaa harvemmin kuin kerran päivässä tai kakka on liian kovaa, kannattaa ruokavalioon lisätä psylliumia. Sitä saa leivontahyllystä.

Taulukoihin on kerätty tuotteissa ilmoitettu valkuaispitoisuus. Valkuaispitoisuus tarkoittaa proteiinipitoisuutta. Proteiinipitoisuus voi taas koostua eläin- tai kasvikunnan proteiinista, mutta kissa voi hyödyntää ainoastaan eläinkunnan proteiineja. Eli toisin sanoen; korkea valkuaispitoisuus ei vielä yksinään kerro tuotteen laadusta proteiininäkökulmasta, vaan pitää katsoa ainesosaluetteloa.

Taulukossa esiintyy joissakin sarakkeissa ?-merkki. Kysymysmerkki tarkoittaa sitä, että tuotteen tuoteselosteessa ei ole tullut selkeästi ilmi onko kyseessä täysravinto/viljaton/soijaton/ei sisällä lisättyä sokeria.

Pyrimme tässä märkäruokavertailussa etsimään tuotteita, joilla ei olisi erityisominaisuuksia (eli ns. adult-ruokaa) mahdollisimman hyvän vertailun aikaansaamiseksi. Tuotteiden pääraaka-aineet on kerätty loppusyksystä vuonna 2022 pääasiassa nettilähteiden varassa, ja hinnat on koottu huhtikuussa vuonna 2023. Lopullinen tuoteselosteiden lukeminen on kuluttajan vastuulla, eikä eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ota vastuuta muuttuneista sisällysluetteloista tai myyntihinnoista. Valitut päivittäistavarakaupat ovat turkulaiset/Turun seudulla olevat myymälät (Prisma, K-Citymarket sekä Lidl), joten paikkakuntakohtaisia hintaeroja voi esiintyä. Lemmikkieläinliikkeiden sekä Tokmannin hinnat ovat otettu internetistä yritysten omilta sivuilta. Monesti lemmikkieläinliikkeissä on tarjouksia, jolloin useamman pakkauksen ostaminen tulee edullisemmaksi. 

Päivittäistavarakauppojen omat tuotemerkit

Päivittäistavarakaupoissa myytäviä merkkejä

Lemmikkieläinliikkeissä myytäviä merkkejä

* Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt lämminverisistä maaeläimistä saatavat lihaisat osat sekä lämminveristen maaeläinten ruhojen tai ruhonosien käsittelyssä syntyvät valmisteet ja tuotteet’’ lähde: Ruokavirasto

** Erityisesti viljan, kasvisten, palkokasvien ja öljykasvien siementen käsittelyssä syntyvät tuotteet’’ lähde: Ruokavirasto

Lähteet:

https://kissaneuvonta.fi/2023/02/20/laadukas-markaruoka-kissalle/

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissan-sekaruokinta

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta

https://sey.fi/kissa/kissat/kissan-perushoito/kissan-ruokinnasta/

https://www.dewinblogi.fi/2023/03/kuivaruoat-ovatko-ne-hyvasta-vai.html

https://probalans.fi/blogi/lisaravinteet-kissojen-ruokinnassa/

https://www.mustijamirri.fi/vinkit-ja-artikkelit/kissan-raakaruokinta

http://www.villasukkakirjailija.fi/2022/04/kissan-raakaruokinta.html

https://www.villasukkakirjailija.fi/2022/03/kissan-ruokinnan-abc.html

Ruokaviraston rehujen merkintäopas (https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rehut-ja-rehualan-toimijat/rehujen-merkinnat2/ oppaan voi ladata täältä)

- Anu ja Jonna P., sometiimi

Kuivaruoat - ovatko ne hyvästä vai pahasta, ja mistä kuluttaja maksaa?

Kuten moni tietää kissa on lihansyöjä, jonka oikeaoppisen ravinnon tulisi jäljitellä pienriistan, kuten lintujen ja jyrsijöiden syömistä. Kissan ravinnoksi ei siis sovi vihannekset, sokeri, viljat kuin soijatkaan. Silti kyseisiä ainesosia löytyy monesta kuivaruoasta joko raksun sidosaineena tai matalampien kustannusten takia. Vaikka yritykset myyvätkin ’’laadukasta’’ kuivaruokaa halvalla todellisuudessa halpa ruoka voi tehdä omistajan kukkarolle hallaa. Laadukas ruoka maksaa toki enemmän, mutta pitkällä aikavälillä se voi mahdollisesti tuoda suurta säästöä kissan pysyessä terveempänä. Mutta tarvitseeko kissa kuivaruokaa lainkaan ja mikä tärkeintä: kuuluuko kuivaruoka kissan ravintoympyrään ja jos kuuluu millainen on hyvä kuivaruoka?

Vaikka kissaa kutsutaankin lihansyöjäksi pelkällä lihalla kissakaan ei elä, sillä itse lihasta kissa ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ja yksitoikkoinen ruokavalio voikin johtaa kissan sairastumiseen. Kissa tarvitsee runsaasti proteiinia, vitamiineja, aminohappoja (esim. tauriini), rasvaa, kivennäisaineita (esim. kalsiumia) sekä välttämättömiä rasvahappoja. Sen sijaan hiilihydraattia kissan tulisi välttää, vaikka eläinruokateollisuus toisin väittää.

Kuivaruoan ongelma lukeekin ruoan nimessä – se on kuivaa. Esimerkiksi hiiressä on vettä 70%, märkäruoassa kosteuspitoisuus on yleensä noin 80% kun taas kuivaruoassa sitä voi olla vain 7%. Kissa on aavikkoeläin, joka on tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen ruokansa mukana. Kissoilla on heikko janon tunne, minkä takia kissa ei välttämättä tajua juoda vettä, vaikka nestehukka vaivaisikin. Kissan virtsa muuttuu väkeväksi koska sillä ei ole mitään mitä erittää, ja koska virtsaa ei juurikaan ole kissalla ei ole tarvettakaan käydä laatikolla. Pitkiä aikoja rakossa oleva väkevä virtsa aiheuttaakin kissalle ikäviä ongelmia, jotka pahimmillaan voivat vaatia eläinlääkärin leikkauspöytää: virtsa alkaa kiteytymään, ja kiteet voivat kasvaa virtsakiviksi. Esimerkiksi kalsiumoksalaattikivet joudutaan yleensä poistamaan kirurgisesti kun taas struviittikivet voivat liueta ruokavaliohoidon avulla. Kuivaruoka on edullista ravintoa kissalle niin kauan, kunnes on aika alkaa hoitamaan kuivaruoan aiheuttamia ongelmia.

Viljojen (vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra), vihannesten ja sokerin avulla ruoka saadaan täytettyä turhilla hiilihydraateilla, jotka mm. lihottaa kissaa ja näin ollen edesauttaa erilaisten terveysongelmien kehittymistä. Lusikallinen tai kaksi kuivaruokaa voi sisältää yhtä paljon kaloreita kuin useampi saaliseläin yhteensä. Kissa jää myös sokerikoukkuun, vaikka se ei sitä maistakaan. Sokerikoukun avulla kissan omistaja tarjoaa kyseistä ruokaa myöhemminkin, sillä kissa voi alkaa nirsoilemaan ja lopettaa sokerittoman ruoan syömisen, eli tuotteen menekki kasvaa kissan kustannuksella. Tämän kaiken lisäksi tiettyjä raksuja myydään myös dental-ominaisuudella varustettuna, eli raksujen pitäisi puhdistaa kissan hampaita samalla murenemalla hampaita vasten. Paras tapa kuitenkin pitää huolta kissan hampaista on pestä ne päivittäin sekä tarjoamalla sitkeää raakaruokaa, jota kissa joutuu pureskelemaan ja jauhamaan.

Grannen Happy esitteli helmikuussa valkoisia hampaitaan eläinlääkärireissun kunniaksi

Kuivaruoassa on toki hyötynsä. Ruoka säilyy hyvin huoneenlämmössä pitkiä aikoja, ja raksujen avulla kissaa voikin aktivoida erilaisin keinoin mm. piilottamalla kuivaruokaa ympäri asuntoa. Lisätietoa kissan aktivoinnista löytyykin Dewin blogista täältä. 

Pääasiallisena ravintona kuivaruoka ei ole ihanteellinen ylläolevien mainintojen vuoksi, vaikka markkinoilla onkin tarjolla viljattomia, soijattomia sekä sokeroimattomia kuivaruokia. Päätimme vertailla eri kuivaruokia keskenään niin sisällön kuin myyntihinnan puolesta, ja tulokset puhuvat puolestaan: halvalla hinnalla kissa saa kuivaruokaa, joka sisältää eniten ’’lihaa- ja eläinperäisiä tuotteita’’ tai ’’viljaa’’, kun taas esimerkiksi yhden laadukkaan kuivaruoan ensimmäiset ainesosat sisällysluettelossa ovat kuivattu kana, kana sekä kananrasva. Sama sääntö pätee niin ihmisten elintarviketuotteisiin kuin eläintenkin: ensimmäisenä mainittu ainesosa on se, mitä tuotteessa on eniten, ja lihansyöjän ruoan pääraaka-aine ei voi olla vilja oli kyseessä sitten kuiva- tai märkäruoka. Pelkästään ensimmäistä raaka-ainetta ei kannata tutkia, sillä useasti ainesosaluetteloissa on eri viljat tai viljaa sisältävät ainesosat pilkottu niin, että yksittäinen vilja ei nouse listan kärkipäähän. Näin ollen kokonaisuus näyttää aluksi kuluttajan silmiltä hyvältä, kunnes listaa luetaan pidemmälle: samaisessa ruoassa voi mahdollisesti olla vaikkapa maissia, maissijauhoa sekä vehnää, ja mahdollisesti niin paljon että yli puolet ruoasta on yhteenlaskettuna viljaa. Mikäli sisällysluettelossa on vain yleinen maininta lihasta eikä mitään tarkempaa tietoa, voidaankin vain arvuutella saiko lemmikki lihan sijaan ennemminkin esimerkiksi eläimen ihoa, keuhkoja tai jotain muuta mikä ei kelpaa ihmisille. Ja mikä pahinta – eläinlajista ei ole tietoa. 

Pyrimme tässä vertailussa etsimään tuotteita, joilla ei olisi erityisominaisuuksia (eli ns. adult-ruokaa) mahdollisimman hyvän vertailun aikaansaamiseksi. Joistakin tuotteista on jouduttu valitsemaan ’’sterilized’’ tai ’’indoor’’- tuote, sillä muuta ei ole ollut, mutta olemme halunneet ottaa ne mukaan vertailuun laajasti markkinoidun tuotemerkin takia. Tuotteiden pääraaka-aineet on kerätty loppusyksystä vuonna 2022 pääasiassa nettilähteiden varassa, ja hinnat on koottu maaliskuussa vuonna 2023. Lopullinen tuoteselosteiden lukeminen on kuluttajan vastuulla, eikä eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ota vastuuta muuttuneista sisällysluetteloista tai myyntihinnoista. Valitut päivittäistavarakaupat ovat turkulaiset/Turun seudulla olevat myymälät (Prisma, K-Citymarket sekä Lidl) joten paikkakohtaisia hintaeroja voi esiintyä. Lemmikkieläinliikkeiden sekä Tokmannin hinnat ovat otettu internetistä yritysten omilta sivuilta. Monesti lemmikkieläinliikkeissä on tarjouksia, jolloin useamman pakkauksen ostaminen tulee edullisemmaksi. 

Koostimme lyhyen sanaston koskien kuivaruokien raaka-aineita:

Liha- ja eläinperäisiä tuotteita = Tuotteessa voi olla eri tuotantoeläimistä peräisin olevaa lihaa tai ruhon osia (ja kyllä, tuo ilmoitus riittää)

(Sokeri)juurikasleike = Toimii kuitulisänä josta on poistettu itse sokeri

Simppu = Kalaheimo

Eläinrasva = Yhteinen nimitys eläimistä saataville rasvoille, esimerkiksi ihra ja tali

Viljat =  Vehnä, ohra, ruis, kaura, maissi, riisi, durra

Päivittäistavarakauppojen omat tuotemerkit

Päivittäistavarakaupoissa myytäviä merkkejä

Lemmikkieläinliikkeissä myytäviä merkkejä

Lähteet:

https://omaelainklinikka.fi/kissan-virtsatieongelmat/

https://www.kaarinanell.fi/kissat

https://sey.fi/kissa/kissat/kissan-perushoito/kissan-ruokinnasta/

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/lihava-kissa-ja-laihdutus

https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta

Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja

- Anu ja Jonna P., sometiimi

* Sisältötaulukkoja on muutettu 21.3.2023 poistamalla sarakkeet ''liha ja lihaan verrattavien ainesosien % annoksessa''