Miksi adoptoida kissa eläinsuojeluyhdistykseltä eikä ostaa esimerkiksi internetistä?

Törmäsin netissä keskusteluun siitä, mistä hankkia kissa vastuullisesti. Keskustelu oli toissa vuodelta, eli suhteellisen tuore, mutta näkemykset kissan arvosta tuntuivat olevan tämän vuosituhannen alusta. 

Populaatiokissoista, niiden sopeutumisesta kotikissaksi sekä siitä, paljonko kissasta tulisi maksaa oli eriäviä mielipiteitä. Yleinen väärinkäsitys oli se, ettei populaatiokissa ikinä sopeutuisi kotikissaksi. Tämä ajatus tuntuu Dewillä vapaaehtoisena toimineena todella vääristyneeltä, sillä tuntuu, että viime vuosina kissatietoa on jaettu enemmän kuin koskaan aiemmin kissan arvostuksen lisäämiseksi. Kuitenkin suhtautuminen kissoihin tuntuu olevan yhä huonoa.

Populaatiokissoista ja populaatioiden synnystä on kirjoitettu aiemminkin Dewin blogissa. Aiheesta voi lukea lisää täältä!

Eläinsuojeluyhdistykset toimivat kissakriisin ratkaisemiseksi ja populaatiokissojen auttamiseksi. Adoptoimalla kissan eläinsuojeluyhdistykseltä eli esyltä tuet yhdistyksen toimintaa ja mahdollistat useamman kissan auttamisen. Tämä tukee myös ajatusta siitä, että kissalla on elävänä olentona itseisarvo ja se ansaitsee samaa kuin esimerkiksi koirat, joiden arvostus Suomessa on aivan eri tasolla kuin kissojen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kissanpentujen myynti-ilmoituksia on useat Facebook-ryhmät ja tori.fi pullollaan ja pentuja annetaan jopa ilmaiseksi pois. Facebook tosin moderoi lemmikkikauppaa kuin myös tori.fi, jossa eläinten myyntiin on ainakin sääntötasolla tarkat ohjeet. 

Kuitenkin ilmoitusten, joissa eläintä tarjotaan ilmaiseksi tulisi laittaa adoptoijan hälytyskellot soimaan. Kyseessä on useimmiten vahingossa syntynyt pentue, josta pyritään pääsemään eroon. Maaseudulla kissanpentuja syntyykin paljon, eikä kissojen leikkauttamista pidetä tarpeellisena, sillä kissoille usein löytyy ottajia joissain tapauksissa lyhyenkin harkinnan jälkeen. Usein pentuja ei ole madotettu eikä rokotettu, mikä on tyypillistä vahinkopentueiden pennuille. 

Maatiaiskissanpentuja (esim. paperittomat ‘’rotukissat’’) myydään myös suuria summia vastaan. Kyseessä voi olla pentutehtailua eli lemmikkien kasvattamista niiden tarpeet laiminlyöden mahdollisimman suuren rahallisen voiton maksimoimiseksi.

Niin pentutehtailu kuin kissojen leikkaamattomuus ja näiden synnyttämien vahinkopentueiden synty perustuvat molemmat pitkälti kysynnän ja tarjonnan lakiin. Kun pennuille löytyy jatkuvasti ostajia/ottajia, toiminta nähdään kannattavana. Vaikka ajatus yhden pennun pelastamisesta pentutehtaasta tai lopetusuhan alla olevasta vahinkopentueesta houkuttaisi, mahdollistaa tämä tosiasiassa vain toiminnan jatkumisen. 

Saariston Kikka toimii esimerkkinä myynti-ilmoituksesta, joka voi kieliä pentutehtailusta. Oikeasti Kikalla on ollut ongelmia korvien kanssa, emmekä näe mitään syytä miksei Kikka pitäisi vanhuksista. Myöskään kulukorvaus ei ole noin massiivinen.

Kissa on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen

Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa adoptoija käy läpi perusteellisen prosessin, jossa tämä pohtii itse elämäntilannettaan sekä adoptoitavaa kissaa suhteessa tähän. Päätöksentekoprosessissa kissan luonne tai adoptoivan elämäntilanne voi olla ratkaiseva sen suhteen saako kissa loppuelämänsä kodin kyseisen ehdokkaan luota. 

Torista ostamalla tai maatilalta kissan noutaessaan uusi omistaja ei vain mahdollisesti tue kissakriisiä, vaan jättää herkästi myös oman elämäntilanteensa harkitsematta. On uuden omistajan sekä kissan etu, että tarjolla oleva koti sopii uuden tulokkaan tarpeisiin ja luonteeseen, sillä kissan hankkiminen voi olla jopa 20 vuoden pituinen sitoutuminen.

Kissa on koiran tavoin eläin, jonka eläinlääkärikulut ja ruokinta tulee maksamaan. Adoptioprosessi eläinsuojelussa käy läpi myös tämän puolen lemmikin adoptoinnista. Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa kissan mahdolliset sairaudet ja luonne ovat usein jo etukäteen selvillä ennen uuteen kotiin muuttamista, joten tämä voi helpottaa myös uuden omistajan elämää. Lisäksi esimerkiksi Dewiltä adoptoitaessa kaikki kissat ovat rokotettuja, sirutettuja, FIV/FeLV-testattuja ja leikattuja uuteen kotiin muuttaessaan. 

Lähteet:

Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys: mitä on pentutehtailu?

SEY: pentutehtailusta

- Auli, sometiimi

Muutama sana pentutehtailusta

Kahlatessani nettiä läpi huomasin selkeän muutoksen kissojen hinnoittelussa. Vielä 10 vuotta sitten kissoja vallan annettiin joko ilmaiseksi tai reiluun 50 euron hintaan. Nykyään maatiaiskissanpennusta pyydetään jopa 900 euroa, eikä pentua ole edes sirutettu. Moni ihminen voisi vielä luulla, että eläinsuojeluyhdistykset pyytävät kissoista riistohintaa, mutta todellisuudessa se ns. riistohinta on erittäinkin edullinen. Siinä missä netissä pyydetään vain eläinlääkärin tarkastamasta, madotetusta ja rokotetusta maatiaiskissanpennusta 900 euroa saa Dewillä tuohon hintaan jo monta kissaa (esimerkiksi 4 aikuista tai 4 pentua), jotka ovat madotettu, rokotettu, sirutettu, FIV/FeLV-testattuja, eläinlääkärin tarkastamia sekä sterilisoituja/kastroituja. Bonuksena kaupan päälle myös kissa on hoidettu kuntoon esimerkiksi hampaiden osalta, ja muutenkin on varmistettu, että kissa on valmis muuttamaan omaan loppuelämän kotiinsa. Tiedossa on myös sairastaako kissa mahdollisesti kalikia, ja olemme myös huomanneet jos kissalla on ortopedistä vaivaa (ja luonnollisesti lähteneet sitä hoitamaan).

Pelkkä hinta ja vähäiset tiedot kissasta eivät ole ainoita asioita, jotka minua huolestuttavat näissä netissä olevissa myynti-ilmoituksissa. Törmäsin yhteen ilmoitukseen, ja uteliaisuudesta päätin katsoa ilmoittajan muutkin myynti-ilmoitukset. Yllätyin aidosti, sillä hänellä oli kaiken kaikkiaan 3 ilmoitusta myynnissä olevista kissanpennuista. Ilmoitukset oltiin tehty lähiaikoina, ja kissat näyttävät pitkälti samanlaisilta. Myös myyntitekstit olivat melkein suoraa kopiota toisistaan. Valitettavasti jokaisen ilmoituksen kissa ei ole syntynyt samana päivänä, eli kyseessä ei ole vain yksi pentue.

Saariston Kikka loistaa tässäkin ilmoituksessa mallina. Huomaatko mitään samaa aikaisempaan ilmoitukseen?

Jatkoin yleisesti muiden kissojen myynti-ilmoitusten läpikäyntiä, ja päädyin lopulta lukemaan ilmoitusta jälleen kissanpennuista. Ilmoituksen oli laatinut eri käyttäjä kuin nuo aikaisemmin mainitsemani 3 muuta ilmoitusta, mutta myyntiteksti oli jälleen samanlaista, ja myös kuvassa olevat pennut näyttävät samanlaisilta kuin edellisten ilmoitusten kissat. Epäilyni pentutehtailuista vahvistuivat jo niin paljon, etten usko siihen mahdollisuuteen, että joku olisi vain kopioinut toisen myyntitekstin, sillä tällä käyttäjällä oli 4 myynti-ilmoitusta samannäköisistä kissoista joiden syntymäajat ovat erit (osalla oli sama syntymäpäivä kuin edellä mainitun myyjän kissoilla). Kissoista pyydetään keskenään eri hintoja (myös varausmaksu on joissakin eri), mutta silti aika samassa suhdanteessa toisiinsa nähden. 

Lähtökohtaisesti korvaani särähtää aina sana ‘’varausmaksu’’ maatiaiskissojen tapauksissa. Toki kaikissa ilmoituksissa ei vaadita varausmaksua, mutta ne joissa vaaditaan voidaan miettiä miksi? 

Kysymys kuuluu – ostaisitko sinä pentutehtailijalta kissanpennun, vai eläinsuojeluyhdistykseltä, joka ei yritä huijata suuria summia rahaa, tai tuottaa tuottoa kissan kustannuksella?

Ja kyllä, ilmiannoin luonnollisesti ilmoitukset.

- Jonna P., blogi/sometiimivastaava, loukuttaja, ja vuoden 2024 hallituksen varajäsen

1.1.2024 alkaen Dewin kulukorvaukset kissoista ovat seuraavanlaiset:

Yhdestä aikuisesta kissasta 200 euroa

Yhdestä pennusta 250 euroa (Huom! pentua ei luovuteta ainoaksi kissaksi)

Kaksi aikuista kissaa 350 euroa

Yksi aikuinen ja pentu TAI kaksi pentua on 400 euroa

Lisätietoa löytyy täältä.

Jo joutui armas aika, aika kissanpentujen

Kevät lähenee, ja kohta somen kissaryhmät ovat täynnä toistaan suloisempia pentukuvia. Sinä, joka olet hankkimassa kissanpentua, mitä asioita arvotat tärkeiksi? Pennun terveyttä? Kivaa ulkonäköä, tai sopivaa luonnetta? Millaista roolia määrittelee kissan helppo saatavuus, entä hinta? Onko sinulle painoarvoa sillä, onko emon ja isän taustoja tutkittu, tai onko pentu rokotettu, sirutettu, säännöllisesti madotettu? Onko merkitystä sillä, ellei isästä ole tietoa? Millaisen roolin sinun valinnassasi saa se, millainen on emon terveys, ja kysytkö, miksi pennut on teetetty, ja kuinka monta pentuetta emolla on ollut? 

Pentujen kysyntä on kasvanut parin vuoden aikana, erityisesti koronan aikana, aivan valtavasti. Kissakeskusteluissa on luotu kollektiivinen harha, että pennut loppuvat kesken, ja joka vuosi loppukeväästä nousee yhteisöllinen somepaniikki: missään ei ole enää pentuja. Hysteria nousee yleensä silloin, kun somen kissaryhmissä aletaan jakamaan kevään ensimmäisiä pentukuvia, mutta, jolloin pentuja ei oikeasti ole juuri missään vielä lähelläkään luovutusikää. Ja tähän paniikkiin on helppo tarttua jokaisen, joka tahtoo tehdä pennuilla rahaa: päästetään kissa pihalle tiinehtymään, ja kohta voidaan alkaa ottaa vastaan varauksia vastasyntyneistä. Loppukesästä ollaankin sitten ongelmissa, kun pentuja on, jälleen kerran, joka paikassa aivan liikaa. Silloin niitä alkaa yhdistyksiinkin ylijäämäpentuina päätyä, kun pentueiden viimeisiä ei saatu myytyä. Puhumme tällaisissa tapauksissa aina emon leikkauttamisesta, toisinaan tarjoamme siihen apuakin. Kuitenkin aika usein emo jää silti leikkauttamatta. Tiedätkö miksi? Siksi, että ne muut pennut menivät kuitenkin ihan kivalla rahalla kaupan, ja tää yksi vaan jäi. Ei kannata leikkauttaa, koska niistä saa kuitenkin ihan hyvän taskurahan. Ensi kesänä sitten uudelleen.

Alle viikon ikäisiä kissanpentuja, joilla on vielä kuukausia matkaa luovutusikään.

Seuraava tarina on tosi. Yksittäinen, mutta valitettavan tavallinen. Kotona, lapsiperheessä, perushyvällä hoidolla ja isolla rakkaudella elänyt kissa synnytti yksi, usein kaksi pentuetta joka vuosi yhdentoista vuoden ajan. Koska asuivat maalla ja kissa ulkoili vapaana, löytyi aina kolli, joka nartun astui. Pennut hoivattiin rakkaudella ja huolenpidolla ja etsittiin niille aina uudet kodit, pikkurahalla, eli ei edes eurojen kiilto silmissä. Ihmiset olivat kivoja, kissoista selvästi tykättiin. Pentutehtailua? No ei tulisi mieleenkään, kenellekään, kissoillahan oli hyvä olla. Leikkauttamisesta puhuttiin lukuisia kertoja, mutta koska pennuille löytyi aina kodit, sitä en nähty tarpeelliseksi. Paitsi että kun tekee pennut yhdentoista vuoden ajan kaksi kertaa vuodessa, on kissa kohtuuttoman kovilla. Ja niin kuoli kovin hoikka, jatkuvasti imettävä emo lopulta viimeiseen tiineyteen, kun jatkuvista tiineyksistä hapertunut kohtu repesi. Sen elämäkään ei kovin luksusta näin kokonaisuudessaan ollut, vaikka se kehräsi silittäessä ja tykkäsi ihmisistään. Lopulta se oli täysipäiväinen synnytystehdas koko elämänsä.

Jos itse olisin pentua hankkimassa, enkä itse toimisi eläinsuojeluyhdistyksessä, mietin vain, ymmärtäisinkö itse, mikä vastuu minulla on osana tällaisen toiminnan jatkumista. Otan pennun, rakastan sitä ja hoidan sen hyvin - mutta millä hinnalla? Tiedänkö oikeasti, haluanko tietää, haluanko selvittää, pystynkö selvittämään, miten sen emo oikeasti voi ja millä hinnalla emo pentuja vuosikausia maailmaan puskee? Tarina oli todellinen, yksittäinen, mutta ei ollenkaan harvinainen. Niin kauan, kun pentuja menee kuumille kiville, niin kauan on myös heitä, ihan tosi hyviä ja kivoja ihmisiä, jotka myös ymmärtämättömyyttään pennuttavat emoja vuodesta toiseen emon kärsimyksestä piittaamatta tai sitä ymmärtämättä. Ja se on niin surullista siinä pentubuumissa, jossa ihmisen on tärkeintä saada se pentu, ei niinkään se, mistä se pentu tulee ja onko itse osa ongelmaa, ehkä tietämättäänkin.

Eläinsuojeluyhdistyksellä hyvässä hoidossa kasvaneita alle luovutusikäisiä pentuja.

Kun tarkastellaan kissan arvoa, ei kyse ole vain siitä, saako ihminen pennun "jostain", ja pitääkö hän itse sitä hyvin. Ongelma on se, että kotikissojen pennuttaminen on aika harvoin kovin vastuullisesti hoidettua. Koirien yleisesti muotoillut pentutehtailun kuvaukset eivät välttämättä osu kissoihin, eikä pentutehtailija ole vain se, joka myy pennun parkkipaikalla takakontista, tai jonka emoa et näe. Yhtä lailla hän, joka tuuppaa kissaryhmät täyteen söpöjä pentukuvia, voi olla pennuttanut kissansa tavalla, joka ei ole kovinkaan eettinen.

Valitettavasti hyvin harva tutkituttaa emoa ja isää millään tavalla ennen pennutusta, ja usein pentujen isää ei edes tiedetä. Sisäsiittoisuus mielletään populaatioiden ongelmaksi, mutta sitä on kyllä varsin paljon myös kotipennutuksissa. Kotipennutusten pentuja erittäin harvoin luovutetaan rokotettuna, ei juuri koskaan fiv/felv –testattuna tai leikattuna, hyvä jos hätinä kertaalleen madotettuna. Lisäksi pennutus on liian usein kuin lasten leikkiä, jossa kananmunista haudotaan tipuja ja mietitään sitten, mitä sille elävälle eläimelle pitää tehdä, jos haudonta onnistuukin. Kissa kyllä saatetaan tiineeksi, mutta liian usein edes perusasioista ei oteta selvää ennen kuin kissa jo synnyttää. Kissaryhmät ovat kesäisin täynnä kysymyksiä siitä, mitä pitää tehdä, kun kissa synnyttää, kauanko synnytys saa kestää, mitä tehdä, kun pentu ei juo, mitä tehdä, kun emo ei hoidakaan. Mitä häh, ei täältä mistään saa äidinmaidonkorviketta, eikä mulla ole rahaa viedä synnytyksen pieleen mennessä kissaa eläinlääkäriin, ei ole kyytiä eikä päivystävää lähimaillakaan. Pentuja kuolee, kun niille ei osata tehdä mitään, ja sitten todetaan sydänten ja itkuemojien kera somepäivityksessä, että kissavauvat eivät olleet elinkelpoisia, vaikka suurin osa olisi todennäköisesti oikeanlaisessa hoidossa hyvin pienellä avulla päässyt elämänsyrjään kiinni.

Joskus pienet pennut tarvitsevat ihmisen apua päästäkseen elämän syrjästä kiinni.

Jos olisin pentua etsimässä, minulle olisi merkittävä arvo se, että hankin kissan toimijalta, jonka toimintamallin näen eettiseksi – oli kyse sitten yksityisestä ihmisestä tai isommasta toimijasta. Ellen sellaisen selvittämiseen pystyisi, olisin mieluummin ilman kissaa kuin tukisin toimintaa, joka saattaa tuottaa kärsimystä jollekin toiselle eläimelle. Jokaisen pennun takana on myös emo ja sisarukset. Miten niille käy? Onko jonkun niiden kohtalo olla sijaiskärsijä siinä, että minä ja pari muuta ihmistä saimme sen niin toivomamme pennun itsellemme? Että minä kissankaipuussani tuin sitä, ettei emoa edes kannata leikata, koska pennuista saa mukavasti euroja kyllä taas jatkossakin, mutta jäljelle jäi se yksi sisarus, jolle ei paikkaa ollutkaan. Joskus sen ylijäämäsisaruksen tarina on onnellinen ja se päätyy yhdistykselle, joskus se taas päätyy jätepentuna kuoppaan. Entä emo? Leikkautettiinko se ehkä sen yhden tai toisen suunnitellun tai vahinkopentueen jälkeen, vai jäikö se tekemään rajattomasti lisää pentueita – ja jos jäi, miten luulen sen voivan jatkuvien tiineyksien jälkeen elävänä synnytyskoneena?

 

Onnekkaita, eläinsuojeluyhdistykselle hyvään hoitoon päässeitä pentuja.

Kysynkin siis uudelleen, mikä sinulle on tärkeää kissanpentua etsiessäsi? Entä, miten pystyt selvittämään, miten eettisesti sinun pentusi on tähän maailmaan tullut? Ihan oikeasti – pyydän: mieti, millaisia valintoja teet, kun kissaa hankit – mistä hankit, milloin hankit ja millaista toimintaa sillä tuet. Pahimmassa pentukuumeessakin pyydän miettimään, haluatko olla osa julmuuden jatkumista. Ole niin kiltti äläkä anna oman kissankaipuusi ajaa etiikan ohi, koska se on isossa kuvassa yhtä kuin jonkun eläimen kärsimys.

 

Kissan arvo syntyy jokaisesta valinnasta. Sinun valintasi saattaa joko olla osa ratkaisua, tai ylläpitää samaa ongelmaa. Millaisen valinnan teet?

 

Elina Kataja

Kirjoittaja toimii Kissankulma ry:n aktiivina ja sijaiskotina. Sijaiskodin arkea pääsee seuraamaan Facebookista Katajankulmalaiset –sivuilta www.facebook.com/katajankulmalaiset

Rotukissa vai kotikissa?

Kun huolellinen päätös kissan hankinnasta on tehty, täytyy pohtia, millaisen kissan haluaa ja mistä kissa kannattaa hankkia. Jokainen kissa on rotuun, roduttomuuteen, väriin tai luonteeseen katsomatta aivan yhtä arvokas, ja jokainen kissa ansaitsee rakastavan kodin. Silti kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mistä ja keneltä kissan hankkii. Epähuomiossaan ostaja saattaa tulla rahoittaneeksi vastuutonta kasvatusta tai pentutehtailua.

Rotukissa

Rotukissaksi kutsutaan kissaa, jolla on rekisterikirja. Vaikka pennun vanhemmat olisivat rotukissoja, pentu ei ole rotukissa, jos siltä puuttuu rekisterikirja. Rekisterikirja sisältää tietoja kissasta, sen terveydestä sekä tiedot kissan vanhemmista ja esivanhemmista neljänteen sukupolveen saakka. Rekisterikirja ei aina ole varsinainen kirja, vaan se voi kattojärjestöstä riippuen näyttää erilaiselta. FIFe:ssä rekisterikirja on nelisivuinen nidottu vihko, kun taas TICA:ssa se on alle puolen sivun kokoinen sertifikaatti (kuva 1). Rekisterikirja toimii todisteena siitä, että kissanpentu on saanut alkunsa suunnitellusti puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissojen kohdalla voidaankin kasvatuksen sijaan puhua jalostuksesta; kissoja pyritään kehittämään haluttuun suuntaan valitsemalla parhaat yksilöt lisääntymään. Jalostustyön tarkoituksena on teettää rodunomaisia, terveitä, hyväluontoisia ja kauniita kissoja. Rotukissoja voi kasvattaa ainoastaan rekisteröity kasvattaja. Rotukissakasvattajat kuuluvat aina johonkin kansalliseen ja sitä kautta myös kansainväliseen rotukissojen kasvatusta säätelevään ja valvovaan organisaatioon. Rekisteröidyllä kasvattajalla on oma kasvattajanimi ja hän on sitoutunut noudattamaan kasvatustyössään oman kansainvälisen- ja alueellisen rotukissaorganisaationsa sääntöjä.

Kuva 1. Esimerkkejä kissan rekisterikirjasta.

Suomen kissaliitto, rotukissayhdistys ja rotuyhdistys – mitä ne ovat?

Rotukissaorganisaatioiden ylimmällä tasolla on kansainvälinen rotukissaorganisaatio WCC (World Cat Congress), joka kokoaa yhteen yhdeksän eri alueellista rotukissaorganisaatiota, eli niin sanottua kattojärjestöä. Suomen kannalta tunnetuimmat kattojärjestöt ovat FIFe (Federation International Feline), CFA (Cat Fanciers’ Association), TICA (The International Cat Association), ja

WCF (World Cat Federation). Kaikki rotukissakasvattajat toimivat jonkun kattojärjestönalaisuudessa. Kattojärjestöt saattavat erota toisistaan esimerkiksi hyväksyttyjen rotujen, rotumääritelmien ja näyttelysääntöjen suhteen. Jokaisella kattojärjestöllä on myös omat kasvatustoimintaa koskevat säännöt. Kattojärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään, ja esimerkiksi

FIFe:n rekisteröidy kissat voivat osallistua TICA:n järjestämiin kissanäyttelyihin, ja toisinpäin.

Suurin ja tunnetuin Suomessa toimiva kattojärjestö on FIFe (Federation International Feline). Kaikki FIFe:n kanssa yhteistyötä tekevät jäsenliitot noudattavat yhteisiä rotumääritelmiä ja näyttelysääntöjä. Suomessa FIFe:n jäsenliittona toimii Suomen kissaliitto.

Suomen kissaliiton tehtävänä on edistää ja valvoa rotukissakasvatusta. Valvontaa varten Suomen Kissaliitto ylläpitää koko maan kattavaa rotukissarekisteriä (OmaKissa-järjestelmä). Suomen kissaliitoon itsessään ei voi kuulua henkilöjäsenenä, vaan Kissaliittoon liitytään rotukissayhdistyksen kautta. Suomen Kissaliitolla on tällä hetkellä yhteensä 14 rotukissayhdistystä (mm. Suomen rotukissayhdistys ry, eli SUROK ja Turun rotukissayhdistys ry, eli TUROK). Kasvattaja tai kissanomistaja voi päättää itse, mihin rotukissayhdistykseen kuuluu.

Voidakseen toimia FIFe:n alaisena kasvattajana, kasvattajan on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen, ja lisäksi suoritettava Suomen Kissaliiton velvoittamat vaatimukset (mm. maksullinen kasvattajakurssi). Viralliset kasvattajat sitoutuvat noudattamaan FIFe:n ja Kissaliiton sääntöjä ja lupaavat, ettei kasvatustoiminta ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa. Suomen

Kissaliiton sääntöihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat kohdat: 

• Kasvattaja antaa todenmukaista tietoa kissoistaan ja kasvatuksestaan 
• Luovutettavan kissanpennun täytyy painaa vähintään yksi kilo, oltava vähintään 12 viikon ikäinen (*), oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla ja sillä tulee olla asianmukainen rokotussuoja 
• Naaraalla ei saa olla enempää kuin kolme pentuetta 24 kuukauden sisällä, kuitenkin 12 kuukauden sisällä enintään kaksi pentuetta 
• Jalostukseen käytettävät kissat täytyy testata tiettyjen sairauksien varalta, jos sairaus on tappava tai aiheuttaa kroonista kärsimystä, esiintyy merkittävässä osassa kyseistä rotua ja luotettava testi on olemassa

Suomen Kissaliitto valvoo sekä rotukissayhdistyksen että kasvattajien toimintaa. Mikäli kasvattaja rikkoo kasvatus- ja rekisteröintisääntöjä tai kasvattajasitoumusta, hän voi menettää kasvatusoikeutensa tai joutua toimintakieltoon. Toimintakieltoon määrätty kasvattaja ei saa kiellon aikana astuttaa naaraita, antaa uroskissaansa astutettavaksi tai luovuttaa kissoja edelleen. Kiellon aikana kasvattaja ei myöskään saa osallistua näyttelyihin.

Kissaliiton ja rotukissayhdistysten lisäksi on vielä olemassa rotuyhdistyksiä (esim. Ocicat ry ja Suomen bengalikissat ry). Rotuyhdistysten tarkoituksena on koota yhteen rodun harrastajia ja kasvattajia, esitellä rotua ja tehdä sitä tunnetuksi esimerkiksi jäsenlehtien ja tapahtumien avulla. Rotuyhdistys voi solmia Suomen Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen, jonka kautta yhdistys voi saada paremmin ääntään kuuluviin omaa rotua koskevissa asioissa sekä saada esimerkiksi omaa rotua koskevia materiaaleja Suomen Kissaliitolta. Rotuyhdistykset eivät ole virallisesti sidoksissa mihinkään kattojärjestöön. Kukin rotuyhdistys voi määritellä oman yhdistyksensä säännöt, eikä niillä ole velvoitetta noudattaa ylempien tahojen sääntöjä. Pelkkä rotuyhdistykseen kuuluminen ei siis oikeuta kasvattamaan kissoja FIFe:n alaisuudessa. (kuva 2.)

Rekisterikirja on paljon muutakin, kuin pääsylippu näyttelyihin. Sen myötä varmistut, että kissanpentu on kasvatettu sääntöjen mukaisesti sekä saanut alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissalla on AINA rekisterikirja.

Kuva 2. Yhdistysten hierarkiaa.

Kotikissat

Kotikissa on yläkäsite, jonka alle lukeutuvat kaikki muut paitsi rekisteröidyt rotukissat. Maatiaiskissat, sekarotuiset kissat ja rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kaikki kotikissoja.

Maatiaiskissojen kasvatus

Maatiaiskissakanta on jollakin alueella itsekseen kehittynyt kissakanta, johon ei ole sekoittunut jalostettuja kissarotuja. Maatiaiskissat voivat olla väriltään ja turkin pituudeltaan lähes minkälaisia tahansa eikä niillä ole rotukissoille tyypillisiä jalostettuja ulkonäköpiirteitä. Maatiaiskissojen määrittelyssä pyritään siis välttämään kaikenlaisia ulkomuotoon liittyviä rajoituksia.

Maatiaiskissoja voi teettää ja myydä kuka tahansa, joka omistaa leikkaamattoman naaraskissan. Toiminnalla ei ole erillisiä sääntöjä tai vaatimuksia, eikä ole olemassa maatiaisten kasvatusta valvovaa organisaatiota. Pentueen vanhempien terveyttä ja perimää on harvemmin tutkittu, eikä pentueen isästä ole välttämättä lainkaan tietoa. Myös pentueen vanhempien sukulaissuhde on usein kysymysmerkki. Vapaana ulkoilevat, leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät myös valvomatta ja hallitsemattomasti. Tämän seurauksena on kehittynyt lukuisia villiintyneitä kissapopulaatioita, joista kukaan ei ole vastuussa.

Maatiaiskissojen kasvatukseen ja pennutukseen liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Monet puoltavat maatiaiskissojen vastuullista pennutusta, jossa kissanomistaja etsii kissalleen mahdollisimman erisukuisen kumppanin, perehtyy kissan tiineyteen, synnytykseen ja pentujen hoitoon, luovuttaa pennut aikaisintaan 12-viikkoisina (*), rokotettuina, madotettuina sekä sirutettuina ja tämän kaiken lisäksi etsii pennuille vastuulliset kodit. Maatiaiskissojen vastuullinen kasvatus olisi varmasti omiaan nostamaan maatiaiskissojen arvostusta. Ongelma on kuitenkin se, että harvat ostajat ovat valmiita maksamaan maatiaiskissanpennusta hintaa, joka kattaisi vastuullisen kasvatuksen aiheuttamat kulut. Yhteiskunnassamme vallitsee näkemys, jonka mukaan maatiaiskissanpentuja pitäisi olla tarjolla nyt, heti ja mieluiten ilmaiseksi. Kissoja luonnehditaan halvoiksi ja helpoiksi lemmikeiksi, joita voi kasvattaa kuka tahansa ilman sen kummempaa asiantuntijuutta tai perehtyneisyyttä. Kissojen hallitsematon lisääntyminen on johtanut siihen, että kissoja on tarjolla enemmän kuin ostajia. Monet ostajat eivät ole halukkaita maksamaan vastuullisesti kasvatetusta pennusta, tai hankkimaan kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, koska naapurilta pennun voi hakea ilmaiseksi. Kun otetaan huomioon kodittomista kissoista täyttyvät eläinsuojat sekä vallitseva kissanpitokulttuuri voidaan pohtia, onko maatiaisten tahallinen pennutus tämänhetkisessä tilanteessamme järkevää tai kannattavaa? Kuten todettu, aiheesta on monia erilaisia mielipiteitä.

Mix-kissojen ja rekisteröimättömien ”rotukissojen” kasvatus

Maatiaiskissojen ja rotukissojen lisäksi voidaan puhua sekarotuisista mix-kissoista sekä rekisteröimättömistä ”rotukissoista”. Sekarotuiset kissat ovat joko kahden eri rodun, tai yhden rodun ja maatiaiskissan risteytyksiä. Rekisteröimättömät ”rotukissat” puolestaan ovat kissoja, joiden vanhemmat saattavat olla puhdasrotuisia saman rodun edustajia, mutta rekisteröinnin puuttuessa niiden pentuja ei voida lukea rotukissoiksi. Sekä mix-kissat että rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kotikissoja.

Sekarotuiset ja rekisteröimättömät kissat ovat monen ostajan silmissä erikoisempia kuin maatiaiskissat, mutta kuitenkin halvempia kuin puhdasrotuiset, rekisteröidyt rotukissat. Miksi siis ostaa ”tavallinen” maatiaiskissa tai maksaa maltaita rotukissasta, kun tarjolla on rotukissaa ulkomuodoltaan muistuttava halvempi versio? Paitsi että sekarotuisten ja rekisteröimättömien kissanpentujen teettäminen uhkaa maatiaiskissan asemaa, se mahdollistaa valitettavasti myös kissanpennuilla rahastamisen. Sekarotuisesta kissasta ollaan usein valmiita maksamaan suuriakin summia, koska kissan perimässä on (mahdollisesti) jotakin rotua. Pentutehtailijat ja vastuuttomat pennuttajat ovat haistaneet bisnesraon sekarotuisten ja paperittomien kissanpentujen teettämisessä, ja nettimarkkinat ovatkin täynnä kotikissanpentuja, joiden hintapyynti on jopa yli 1000 euroa. Toisin kuin rekisteröityjen rotukissojen kohdalla, hintaan ei useinkaan sisälly minkäänlaisia terveystestejä, sukutauluihin tai genetiikkaan perehtymistä, etiikkaa tai sääntöjen noudattamista. Motiivina on varsin usein pelkkä taloudellisen voiton tavoittelu. Pentutehtailu on vaarallista peliä kissojen terveydellä, ja jokainen pentutehtailijalta pennun hankkiva rahoittaa joko tiedostaen tai tietämättään tätä epäeettistä toimintaa.

Kissojen terveydestä

Kissaa hankkiessa terveyden tulisi olla ensimmäinen hankintakriteeri; kukapa ei haluaisi, että oma perheenjäsen on terve ja hyvinvoiva? Suosittu näkemys on, että maatiaiskissa on rotukissaa terveempi. Vuonna 2016 tehdyn suomalaisten kissojen terveydentilaa käsittelevän kyselyn mukaan kummatkaan eivät ole terveydeltään parempia kuin toiset. Niin maatiaiskissojen kuin rotukissojenkin joukosta löytyy sekä terveempiä että sairaampia yksilöitä. Maatiaiskissojen terveyteen vaikuttavat erilaiset ympäristöön liittyvät tekijät kuten liian aikainen vieroitus ja liian vähäinen ravinto. Rotukissojen terveyttä uhkaavat erilaiset ylijalostukseen liittyvät ongelmat. Myös geenipohjan kapeutuminen on uhkana monen kissarodun kohdalla. Useat kissarodut ovat alun perin rakentuneet muutaman yksilön ympärille. Näiden huippuyksilöiden sisäsiitoksella halutut ominaisuudet ja ulkonäkö on pyritty yleistämään rotuun. Rotukissojen kasvatus vaatii siis kasvattajalta genetiikan tuntemista, sukutaulujen tutkimista ja parhaiden mahdollisten yhdistelmien selvittämistä. Siitoskissoja tuodaan myös ulkomailta, jotta kasvatukseen saadaan uutta verta ja uusia sukulinjoja. Sisäsiittoisuus on ongelma myös maatiaiskissojen kohdalla. Pienillä alueilla vapaana kulkevat leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät keskenään, jonka jälkeen niiden jälkeläiset lisääntyvät keskenään, ja niin edelleen. Vaikka maatiaiskissan geenipohja on laajemmalla mittakaavalla tarkasteltuna rotukissaa monimuotoisempi, yksittäisen maatiaiskissan sukutaulu voi olla hyvinkin kapea.

Sekarotuisten kissojen myyjät vakuuttelevat usein kissojensa olevan paljon terveempiä kuin puhdasrotuiset rotukissat. Totuus on kuitenkin se, että kissan terveydestä ei ole mitään tietoa tai takeita. Myyjä on risteyttänyt keskenään kaksi kissaa, joiden terveyttä ei ole tutkittu tai testattu. Pahimmillaan tällaisella toiminnalla saadaan aikaan suuria terveydellisiä ongelmia, joiden selvitys ja hoito jää pennunostajan maksettavaksi ja murehdittavaksi. Esimerkiksi PRA on verkkokalvon aistinsolujen rappeutumista aiheuttava geeni. Geeni aiheuttaa kissalle asteittaisen sokeutumisen. Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on useilla roduilla perinnöllinen sydänsairaus. Sairaus voi olla alkuun oireeton, mutta ilmenee myöhemmin sydämen vajaatoimintana tai jopa kissan äkillisenä kuolemana. Molemmissa tapauksissa pennut voivat syntyä terveinä, ja sairaus kehittyy vasta myöhemmin. Molempiin edellä kuvattuihin perinnöllisiin sairauksiin on olemassa geenitesti. Vastuullisessa rotukissakasvatuksessa pentueen vanhemmat on testattu rodulle tyypillisten tai yleisten sairauksien varalta, ja kasvatukseen käytetään ainoastaan terveitä yksilöitä. Sekarotuisen pennun ostaja puolestaan hankkii sikaa säkissä, kissanpennun terveydestä ole mitään takeita.

Rotukissa ei ole millään tavalla arvokkaampi tai parempi kuin kotikissa. Ihan jokainen kissa on arvokas. Rotukissa on hinnaltaan kalliimpi, koska rotukissakasvatuksessa kulut ovat suuremmat kuin kotikissakasvatuksessa; kukaan ei varmaankaan kasvattaisi rotukissoja, jos jokaisesta pentueesta jäisi useita satoja euroja miinukselle? Hanki rotukissa aina luotettavalta ja rekisteröidyltä kasvattajalta. Pieni säästö kissan ostohinnassa voi kostautua nopeasti suurina eläinlääkärikuluina, tai jopa kissan menehtymisenä. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

Älä tue pentutehtailua.

-Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

Lämmin kiitos Anniina Kovalaiselle avusta kattojärjestöjä ja yhdistyksiä koskevan kappaleen kirjoittamisessa, sekä hierarkia-kuvan laatimisesta!

(*) Dewi suosittelee käytettäväksi 14 viikon luovutusikää, perustuen uusimpaan tutkittuun tietoon aiheesta. 

Lähteitä:

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/genetiikkaa/jalostuspohjan-kapeus-ja-synnynnaiset-

sairaudet/#

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2016/03/Miksi-kuulua-Kissaliittoon-2-8.pdf

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

https://yle.fi/uutiset/3-9137203

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

http://incat.fi/kissatietoa/kissaa-hankkimassa/miksi-rotukissa-maksaa/

https://www.nietosten.com/miksi-rotukissa-1

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/04/Hyvinvointi-ja-tehtailu.pdf

http://kissantassutblogi.blogspot.com/2015/09/paat-pois-puskista-ajatuksia.html

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/kuka-on-kasvattaja/

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2020/12/Rekister%C3%B6intis%C3%A4%C3%A4nn%C3%

B6t-18122020.pdf

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.476094

https://yle.fi/uutiset/3-10177811

https://www.bengalikissat.com/kattojarjestot