Miksi adoptoida kissa eläinsuojeluyhdistykseltä eikä ostaa esimerkiksi internetistä?

Törmäsin netissä keskusteluun siitä, mistä hankkia kissa vastuullisesti. Keskustelu oli toissa vuodelta, eli suhteellisen tuore, mutta näkemykset kissan arvosta tuntuivat olevan tämän vuosituhannen alusta. 

Populaatiokissoista, niiden sopeutumisesta kotikissaksi sekä siitä, paljonko kissasta tulisi maksaa oli eriäviä mielipiteitä. Yleinen väärinkäsitys oli se, ettei populaatiokissa ikinä sopeutuisi kotikissaksi. Tämä ajatus tuntuu Dewillä vapaaehtoisena toimineena todella vääristyneeltä, sillä tuntuu, että viime vuosina kissatietoa on jaettu enemmän kuin koskaan aiemmin kissan arvostuksen lisäämiseksi. Kuitenkin suhtautuminen kissoihin tuntuu olevan yhä huonoa.

Populaatiokissoista ja populaatioiden synnystä on kirjoitettu aiemminkin Dewin blogissa. Aiheesta voi lukea lisää täältä!

Eläinsuojeluyhdistykset toimivat kissakriisin ratkaisemiseksi ja populaatiokissojen auttamiseksi. Adoptoimalla kissan eläinsuojeluyhdistykseltä eli esyltä tuet yhdistyksen toimintaa ja mahdollistat useamman kissan auttamisen. Tämä tukee myös ajatusta siitä, että kissalla on elävänä olentona itseisarvo ja se ansaitsee samaa kuin esimerkiksi koirat, joiden arvostus Suomessa on aivan eri tasolla kuin kissojen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kissanpentujen myynti-ilmoituksia on useat Facebook-ryhmät ja tori.fi pullollaan ja pentuja annetaan jopa ilmaiseksi pois. Facebook tosin moderoi lemmikkikauppaa kuin myös tori.fi, jossa eläinten myyntiin on ainakin sääntötasolla tarkat ohjeet. 

Kuitenkin ilmoitusten, joissa eläintä tarjotaan ilmaiseksi tulisi laittaa adoptoijan hälytyskellot soimaan. Kyseessä on useimmiten vahingossa syntynyt pentue, josta pyritään pääsemään eroon. Maaseudulla kissanpentuja syntyykin paljon, eikä kissojen leikkauttamista pidetä tarpeellisena, sillä kissoille usein löytyy ottajia joissain tapauksissa lyhyenkin harkinnan jälkeen. Usein pentuja ei ole madotettu eikä rokotettu, mikä on tyypillistä vahinkopentueiden pennuille. 

Maatiaiskissanpentuja (esim. paperittomat ‘’rotukissat’’) myydään myös suuria summia vastaan. Kyseessä voi olla pentutehtailua eli lemmikkien kasvattamista niiden tarpeet laiminlyöden mahdollisimman suuren rahallisen voiton maksimoimiseksi.

Niin pentutehtailu kuin kissojen leikkaamattomuus ja näiden synnyttämien vahinkopentueiden synty perustuvat molemmat pitkälti kysynnän ja tarjonnan lakiin. Kun pennuille löytyy jatkuvasti ostajia/ottajia, toiminta nähdään kannattavana. Vaikka ajatus yhden pennun pelastamisesta pentutehtaasta tai lopetusuhan alla olevasta vahinkopentueesta houkuttaisi, mahdollistaa tämä tosiasiassa vain toiminnan jatkumisen. 

Saariston Kikka toimii esimerkkinä myynti-ilmoituksesta, joka voi kieliä pentutehtailusta. Oikeasti Kikalla on ollut ongelmia korvien kanssa, emmekä näe mitään syytä miksei Kikka pitäisi vanhuksista. Myöskään kulukorvaus ei ole noin massiivinen.

Kissa on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen

Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa adoptoija käy läpi perusteellisen prosessin, jossa tämä pohtii itse elämäntilannettaan sekä adoptoitavaa kissaa suhteessa tähän. Päätöksentekoprosessissa kissan luonne tai adoptoivan elämäntilanne voi olla ratkaiseva sen suhteen saako kissa loppuelämänsä kodin kyseisen ehdokkaan luota. 

Torista ostamalla tai maatilalta kissan noutaessaan uusi omistaja ei vain mahdollisesti tue kissakriisiä, vaan jättää herkästi myös oman elämäntilanteensa harkitsematta. On uuden omistajan sekä kissan etu, että tarjolla oleva koti sopii uuden tulokkaan tarpeisiin ja luonteeseen, sillä kissan hankkiminen voi olla jopa 20 vuoden pituinen sitoutuminen.

Kissa on koiran tavoin eläin, jonka eläinlääkärikulut ja ruokinta tulee maksamaan. Adoptioprosessi eläinsuojelussa käy läpi myös tämän puolen lemmikin adoptoinnista. Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa kissan mahdolliset sairaudet ja luonne ovat usein jo etukäteen selvillä ennen uuteen kotiin muuttamista, joten tämä voi helpottaa myös uuden omistajan elämää. Lisäksi esimerkiksi Dewiltä adoptoitaessa kaikki kissat ovat rokotettuja, sirutettuja, FIV/FeLV-testattuja ja leikattuja uuteen kotiin muuttaessaan. 

Lähteet:

Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys: mitä on pentutehtailu?

SEY: pentutehtailusta

- Auli, sometiimi

Muutama sana pentutehtailusta

Kahlatessani nettiä läpi huomasin selkeän muutoksen kissojen hinnoittelussa. Vielä 10 vuotta sitten kissoja vallan annettiin joko ilmaiseksi tai reiluun 50 euron hintaan. Nykyään maatiaiskissanpennusta pyydetään jopa 900 euroa, eikä pentua ole edes sirutettu. Moni ihminen voisi vielä luulla, että eläinsuojeluyhdistykset pyytävät kissoista riistohintaa, mutta todellisuudessa se ns. riistohinta on erittäinkin edullinen. Siinä missä netissä pyydetään vain eläinlääkärin tarkastamasta, madotetusta ja rokotetusta maatiaiskissanpennusta 900 euroa saa Dewillä tuohon hintaan jo monta kissaa (esimerkiksi 4 aikuista tai 4 pentua), jotka ovat madotettu, rokotettu, sirutettu, FIV/FeLV-testattuja, eläinlääkärin tarkastamia sekä sterilisoituja/kastroituja. Bonuksena kaupan päälle myös kissa on hoidettu kuntoon esimerkiksi hampaiden osalta, ja muutenkin on varmistettu, että kissa on valmis muuttamaan omaan loppuelämän kotiinsa. Tiedossa on myös sairastaako kissa mahdollisesti kalikia, ja olemme myös huomanneet jos kissalla on ortopedistä vaivaa (ja luonnollisesti lähteneet sitä hoitamaan).

Pelkkä hinta ja vähäiset tiedot kissasta eivät ole ainoita asioita, jotka minua huolestuttavat näissä netissä olevissa myynti-ilmoituksissa. Törmäsin yhteen ilmoitukseen, ja uteliaisuudesta päätin katsoa ilmoittajan muutkin myynti-ilmoitukset. Yllätyin aidosti, sillä hänellä oli kaiken kaikkiaan 3 ilmoitusta myynnissä olevista kissanpennuista. Ilmoitukset oltiin tehty lähiaikoina, ja kissat näyttävät pitkälti samanlaisilta. Myös myyntitekstit olivat melkein suoraa kopiota toisistaan. Valitettavasti jokaisen ilmoituksen kissa ei ole syntynyt samana päivänä, eli kyseessä ei ole vain yksi pentue.

Saariston Kikka loistaa tässäkin ilmoituksessa mallina. Huomaatko mitään samaa aikaisempaan ilmoitukseen?

Jatkoin yleisesti muiden kissojen myynti-ilmoitusten läpikäyntiä, ja päädyin lopulta lukemaan ilmoitusta jälleen kissanpennuista. Ilmoituksen oli laatinut eri käyttäjä kuin nuo aikaisemmin mainitsemani 3 muuta ilmoitusta, mutta myyntiteksti oli jälleen samanlaista, ja myös kuvassa olevat pennut näyttävät samanlaisilta kuin edellisten ilmoitusten kissat. Epäilyni pentutehtailuista vahvistuivat jo niin paljon, etten usko siihen mahdollisuuteen, että joku olisi vain kopioinut toisen myyntitekstin, sillä tällä käyttäjällä oli 4 myynti-ilmoitusta samannäköisistä kissoista joiden syntymäajat ovat erit (osalla oli sama syntymäpäivä kuin edellä mainitun myyjän kissoilla). Kissoista pyydetään keskenään eri hintoja (myös varausmaksu on joissakin eri), mutta silti aika samassa suhdanteessa toisiinsa nähden. 

Lähtökohtaisesti korvaani särähtää aina sana ‘’varausmaksu’’ maatiaiskissojen tapauksissa. Toki kaikissa ilmoituksissa ei vaadita varausmaksua, mutta ne joissa vaaditaan voidaan miettiä miksi? 

Kysymys kuuluu – ostaisitko sinä pentutehtailijalta kissanpennun, vai eläinsuojeluyhdistykseltä, joka ei yritä huijata suuria summia rahaa, tai tuottaa tuottoa kissan kustannuksella?

Ja kyllä, ilmiannoin luonnollisesti ilmoitukset.

- Jonna P., blogi/sometiimivastaava, loukuttaja, ja vuoden 2024 hallituksen varajäsen

1.1.2024 alkaen Dewin kulukorvaukset kissoista ovat seuraavanlaiset:

Yhdestä aikuisesta kissasta 200 euroa

Yhdestä pennusta 250 euroa (Huom! pentua ei luovuteta ainoaksi kissaksi)

Kaksi aikuista kissaa 350 euroa

Yksi aikuinen ja pentu TAI kaksi pentua on 400 euroa

Lisätietoa löytyy täältä.

Kodin vaarat kissoille

Kotitalouksissa on useita riskitekijöitä kissoille, jotka uteliaisuuksissaan löytävät korkeimpien huonekalujen päälliset ja pienesineet sängyn alta. Yleissiivouksella koti pysyy pääasiassa kissaturvallisena, mutta tarkempaa huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi avoimiin ikkunoihin, palaviin kynttilöihin, koloihin ja aukkoihin esim. sokkelissa tai huonekaluissa, sekä huonekasveihin. Lisäksi korkeat tai kiikkerät huonekalut kannattaa kiinnittää seinään esimerkiksi ruuveilla ja pulteilla, sekä noudattaa varovaisuutta erityisesti kuumien sähkölaitteiden, esimerkiksi lieden kanssa. Lisätietoa kissoille vaarallisista kasveista löytyy täältä, ja kissojen turvallisesta ulkoilusta täältä.

Kesäyön Kääpä rakastaa ruokaa, eikä pöydälle voi jättää namipusseja näkyville.

Kodin turvallisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan oman kissansa tasolta: millaisiin paikkoihin kissasi tykkää piiloutua, onko kissa taitava avaamaan kaappeja vai ennemminkin kasvit ja huonekalut rauhaan jättävää tyyppiä? Liian varovainen riskien kartoituksessa ei voi olla. Esimerkiksi uuteen taloon muuttaessa tai kissaa hankkiessa tulee etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja, jotta kissan kanssa jaettu arki olisi sekä lemmikille että omistajalle mahdollisimman huoletonta ja turvallista.

Vierasesineet

Vierasesine tarkoittaa mitä tahansa pientä esinettä, joka kulkeutuu ihon alle tai kehon aukkoihin. Kissojen kohdalla tämä tarkoittaa pääasiassa esineitä tai aineita, jotka kulkeutuvat kissan elimistöön etenkin nieltynä. Silloin vaarana on suolitukos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa kuolemaan. Vierasesineitä voivat olla esimerkiksi narut, kuminauhat, hiuslenkit, paristot, lääkkeet, kemikaalit, ja jopa kissoille tarkoitetut lelut. Useista kissanleluista irtoaa helposti pieniä osia, kuten sulkia tai vaahtomuovia. Rikkinäiset lelut tulee hävittää, ja helposti hajoavat lelut pitää poissa kissan ulottuvilta, jos kissalla on taipumusta esimerkiksi purra lelujaan.

Kesäyön Kääpän mielestä kengännauhat ovat oiva lelu. Vain valvonnan alaisessa käytössä Kääpä-hyvä!

Myrkytykset

Kissat ovat erityisen alttiita myrkytyksille sekä niistä aiheuttaville aineille, ja ne sietävätkin niitä koiraa huonommin. Tähän syynä on kissan elimistön erilainen tapa käsitellä kemikaaleja, eläimen pieni koko, sekä myrkytysvaaran vähättely: kissat pääsevät koiraa useammin erilaisiin pieniinkin paikkoihin tai saavat kulkea ympäristössään vapaammin kuin koirat. Lisäksi kissa pesee itseään tehokkaasti, jolloin elimistöön on mahdollista päätyä haitallisia kemikaaleja.

Kodissa käytettävät siivousaineet kannattaa tarkistaa myrkkyjen varalta ja suosia ekologisia puhdistusaineita, jotka eivät sisällä kovia kemikaaleja. Kemikaaleista erittäin vaarallinen kissalle on jäätymistä estävä pakkasneste etyleeniglykolia, jota käytetään esimerkiksi tuulilasinpesunesteissä. Kissalle tappavaksi annokseksi riittää 1,4ml/kg, joka imeytyy erittäin nopeasti. Elimistöön nestettä voi päästä esimerkiksi automatkalla vuotaneesta kanisterista, jos kissa pääsee nuolemaan ainetta.

Päihteet, kuten nikotiini ja kannabis, eivät ole turvallisia kissalle, eikä niitä tulisi jättää asuntoon kissan saataville.

Myös useat yleiset ruoka-aineet aiheuttavat myrkytysoireita! Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kissoille EI SAA syöttää ihmisille tarkoitettuja ruokia. Turvallisinta on ostaa kissalle laadukasta kissoille tarkoitettua ravintoa.

Myrkylliset tai haitalliset ruoka-aineet:

Tee, kahvi, virvoitus ja energiajuomat

• Kofeiini
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Alkoholi

• Vaurioittaa herkästi maksaa
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Laktoosipitoiset maitotuotteet

• Kissan suolisto ei siedä laktoosia
• Laktoosi aiheuttaa kissoille ripulia ja vatsakipua
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Hiivapitoiset taikinat

• Taikinan turpoaminen vatsassa aiheuttaa vatsakipua
• Hiivan käyminen vapauttaa etanolia (=alkoholi)
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Raaka kala (usein syötettynä)

• Voi aiheuttaa tiamiinipuutoksen
• Tiamiini = B1-vitamiini
• Tiamiinipuutos voi aiheuttaa mm. kouristuksia sekä laajentaa mustuaisia
• Lisäksi osassa järvikaloja loisiii leveä heisimato (=lapamato), joka voi siirtyä kissaan, jos kalaa ei ole kypsennetty tai pakastettu ennen syömistä
• Lähde: Eläinlääkäri.fi: tärkeimpiä kissalle ja koiralle haitallisia ruoka-aineita 

Koiranruoka pääsääntöisenä ruokana

• Kissan ja koiran ruokavalio sekä tarpeet poikkeavat toisistaan merkittävästi, sillä kissa on lihansyöjä ja koira sekaruokailija
• Kissa ei saa koiranruoasta riittävää määrää proteiinia sekä tarvitsemiaan kivennäisiä tai aminohappoja, esim. elintärkeää tauriinia, jota ei välttämättä löydy koiranruoista
• Tauriinin puute voi johtaa mm. kissan sokeutumiseen tai sydänlihastulehdukseen
• Lähde: Kotiliesi: kissalle koiranruokaa-artikkeli

Sitrushedelmät

• Sitrushedelmät sisältävät eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa
• Eteeriset öljyt voivat iho-oireiden ohella vaikuttaa syötynä keskushermostoon aiheuttaen mm. vapinaa ja kohtauksia
• Sitruunahappo voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten ripulia ja oksentelua
• Lähde: Untamed: can cats eat oranges?

Ihmisille tarkoitettu tonnikala

• Kissoille ei tule missään nimessä syöttää ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä
• Kissojen tonnikalaan on lisätty E-vitamiinia keltarasvataudin välttämiseksi
• Runsas tonnikalan syönti voi johtaa elohopeamyrkytykseen, jonka oireita ovat lihasheikkous, vapina ja kohtaukset
• Keltarasvatauti aiheuttaa kipua, kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja liikkumisvaikeuksia
• Lähteet: Your vet online: can I feed my cat tuna? sekä Kasey: kissan ruokinta

Suklaa

• Suklaassa oleva teobromiini voi aiheuttaa kissoille myrkytysoireita
• Mitä tummempi suklaa, sitä enemmän teobromiinia
• Myrkytysoireita on mm. vapina, epänormaali sydänrytmi, kohtaukset ja pahimmassa tapauksessa kuolema
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Kesäyön Kääpä päätti eräänä päivänä varastaa sijaisihmelön suklaacroissantin. Onneksi leivonnainen päätyi Kääpän suoliston sijaan suoraan hiekkalaatikkoon.

Ruoka-aineet, joiden haittavaikutuksia ei vielä tunneta tai tutkimustieto on vähäistä:

Avokado

• Haitallisen kerta-annoksen määrä ei ole tiedossa, joten on parempi olla antamatta yhtään
• Kerryttää nestettä rintaonteloon, ja aiheuttaa muita yleisiä myrkytysoireita
• Lähde: Eläinlääkäri.fi: tärkeimpiä kissalle ja koiralle haitallisia ruoka-aineita

Ksylitoli

• Ksylitolimyrkytyksen mahdollisuutta ei ole todennettu kissoilla vastaavasti kuin koirilla. Tästä huolimatta ksylitolia ei tule kuitenkaan antaa kissalle
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Omaeläinklinikka: koiralle ja kissalle myrkylliset aineet

Pähkinät

• Pähkinöiden haitallisuus on todettu ainakin koirien kohdalla. Vaikka asiaa on tutkittu enemmän koirien kohdalla, ei pähkinöitä tule kuitenkaan syöttää myös kissoille
• Erityisesti macadamiapähkinät voivat olla myrkytysoireiden taustalla, ja muut pähkinät voivat ärsyttää vatsaa
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Koirakissaklinikka: lemmikeille vaaralliset jouluruuat

Rusinat ja viinirypäleet

• Rusinoiden ja viinirypäleiden syöminen voi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Sipulit ja valkosipuli

• Sipulin syömisen seurauksena kissalle saattaa muodostua esim. anemia, ripulia sekä vatsanväänteitä
• Lähteet: Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle sekä Omaeläinklinikka: koiralle ja kissalle myrkylliset aineet

Kesäyön Kääpä on myös kiinnostunut viikkosiivouksesta. Kaikki on hyvin kunhan Kääpä ei pääse pesuaineisiin käsiksi.

Myrkytysoireet kissalla

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, mutta tyypillisesti myrkytys ilmenee kissalla suolisto-oireina (oksentelu ja ripuli) etenkin nieltyjen esineiden kohdalla, hengitysoireina (hengitysvaikeudet, yskiminen, aivastelu), neurologisina oireina (tärinä, vapina, kouristelu, nykiminen, tajuttomuus, apatia), iho-oireina iholla tai suussa (voimakas punoitus, turvotus, voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut iho) sekä munuais- ja maksavauriot (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, laihtuminen, oksentelu, ihon keltaisuus). Myrkytystä epäiltäessä ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro epäily myrkytyksestä, kuvaile oireita sekä oireiden alkamista. Estä myös kissaa pesemästä itseään, sillä jos myrkytystä aiheuttavaa ainetta on tämän turkissa, ainetta päätyy lisää tämän elimistöön.

- Auli ja Anu, sometiimi

Feline hyperesthesia syndrome - kavereiden kesken FHS

Feline hyperesthesia syndrome on huonosti tunnettu kissojen oireyhtymä. Oireyhtymällä on englanniksi useita nimityksiä (esim. rolling skin syndrome, twitch-skin syndrome, psychomotor epilepsy) 

Feline hyperesthesia syndrome, eli kissojen hyperestesia on kuitenkin nimityksistä vakiintunein. Tässä postauksessa käytän oireyhtymästä lyhennettä FHS tai hyperestesia. Hyperestesia tarkoittaa havaitsemisen häiriötä, jossa alueen tuntoherkkyys on lisääntynyt epänormaaliksi. FHS:ssä tuntoherkkä alue rajoittuu usein selkään ja/tai hännän tyveen.

Oireyhtymän ilmenee kohtauksin, jonka yleisin oire on kissan väreilevä tai nykivä selkä. 

​FHS:n kohtauksen oireita voi olla mm. 

• Väreilevä selkä
• Hännän nykiminen
• Laajaeleinen hännän liikehdintä
• Ahdistuneisuus
• Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
• Hallusinaatiot
• Laajentuneet pupillit
• Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen/sinkoilu
• Mourunta
• Jalan rummuttaminen
• Hallitsematon virtsaaminen 

Video on katsottavissa vain Youtubessa ikärajan vuoksi, mutta siitä tulee selkeästi ilmi erilaiset oireet, esimerkiksi hännän pureminen. 

Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä
kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä tai sijaistoiminnosta. Oireyhtymä puhkeaa usein
aikuisiällä, ja sille laukaisevia tekijöitä voi olla esim. ihosairaudet, stressi ja kiputilat.

FHS:ää hoidetaan paneutumalla kohtauksien laukaisijaan. Kohtaukset saattavat esiintyä aina tietyn kaavan mukaan, jolloin kohtauksen laukaisija on helpommin huomattavissa. Toisinaan kohtauksien laukaisijan voi helposti yhdistää kohtausten alkamiseen ja kohtauksiin pystytään puuttumaan kotikonstein tekemällä arjessa muutoksia. Joskus apu voi löytyä viljattomasta ruoasta tai stressiä lievittävistä lisäravinteista, ja stressin aiheuttajaan puuttumalla. Stressiä voi aiheuttaa mm. virikkeetön ympäristö, muutokset ympäristössä tai arjessa, omistajan stressi, toinen kissa, lajitoverin puute, ympäristön äänet (työmaa, naapurit yms.), vähäinen aktivointi, rutiinien puute ja liiallinen yksinolo. 

Toisinaan kohtauksia tulee harvoin ja kissan elämänlaatu pysyy kohtauksista huolimatta hyvänä. Kun kohtauksia alkaa esiintymään usein tai kohtaukset ovat pitkäkestoisia tai kissa on kohtauksen aikana vaaraksi itselleen, hyperestesian kanssa tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, avuksi kannattaa ottaa kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Hyperestesian toteamiseen ei ole mitään täsmätutkimusta, vaan diagnoosi voidaan tehdä poissulkemalla vastaavanlaisia kohtauksia aiheuttavat: ihosairaudet, allergia, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä anaalirauhasvaivat. FHS:n kohtauksiin voidaan saada helpotusta epilepsialääkkeillä tai mielialalääkkeillä. Joskus oikean lääkityksen etsimiseen voi mennä aikaa.

Vaikka lääkehoidosta olisikin hyperestesian hoidossa apua, tulisi omistajan korjata ympäristöä ja arkea kissalle sopivammaksi. Tällöin kissoihin perehtyneestä eläintenkouluttajasta voi olla suuri apu. Kouluttajien ominta aluetta on lemmikin hyvinvoinnin parantaminen ja arjen stressitilanteiden ja elinympäristön kartoittaminen. Eläintenkouluttajalta voi saada apua mm. eläinten keskinäisiin ongelmiin, lajityypillisen ympäristön toteuttamiseen, monipuoliseen aktivointiin jne. 

Eläinlääkäreitä, joille FHS on tuttu:

Sari Rytkönen, Koirakissaklinikka, Turku

Johanna Lankila, Aulangon eläinlääkäritalo, Hämeenlinna

Heidi Tiihonen + muu henkilökunta, Catvet kissaklinikka, Helsinki

Iines Savolainen, Salla-Mari Järvinen ja Teija Immonen, Kissaklinikka Felina, Helsinki

Kissojen käyttäytymisongelmiin perehtyneitä ammattilaisia:

Animal Active, Jenni Yli-Tainio

Kissaneuvonta, Riikka Yli-Hulkko

Kissakoulu, Janina Rönnquist

Animal Academy, Salla-Mari Kostia

Animal Update, Verna Vilppula

Lähteet:

Koirakissaklinikka: Hyperestesiasyndrooma ja FOPS

Kissansilmin: Kissan hyperestesiasyndrooma 

Jenny & Lumo

Ohessa kertomus meidän omasta matkasta hyperestesian kanssa:

Kuinka ollakkaan, nelisen vuotta sitten päädyin adoptoimaan 4 kissan sijaiskotiporukasta aran mulkoilijan. Hetkeäkään en ole adoptointipäätöstäni katunut, arasta mulkoilijasta on kuoriutunut lempeä, upea herkkä tyttö. Sielunpuolikkaani. Hän tulee yli sadan kissan populaatiosta ja nimekseen hän sai Lumo von Lojo. 

Lumo on kissa joka kokee tunteet voimakkaasti. Tiedekielessä puhutaan korkeasta emotionaalisesta reaktiivisuudesta. Pääsääntöisesti voimakkaat tunteet näkyvät positiivisissa tunteissa kun Lumo lähes poksahtaa onnesta ja kiintymyksestä. Voimakkaat tunnekokemukset näkyy myös negatiivisissa tunteissa, kuten pelossa, stressissä, turhautuneisuudessa ja ahdistuksessa.

Aluksi kohtaukset alkoivat myöhemmin adoptoidun kissan, Kainon, rohkaistuessa ja omiessa Lumon ruoat, leikit ja hellyyshetket. Jo sijaiskotiaikana Lumo oli kissoista se, joka väisti tomerampia. Myöhemmin kohtauksia on aiheuttaneet naapurien ja rappukäytävän äänet, turhautuminen ja rutiineista poikkeamiset. Joskus myös innokas leikki on kääntynyt yhtäkkiä FHS:n kohtauksen puolelle. 

Videossa näkyy Lumon alkava kohtaus. Lumo on oppinut, että kohtauksen alkaessa sitä lähdetään purkamaan ''hänen huoneeseensa'', missä he treenaavat temppujen tekemistä. Tarkoituksena on harhauttaa Lumoa keksimällä jotain kivaa tekemistä.

Yleensä tiedän jo Lumon kehon jännittymisestä ja hermostuneesta kävelystä kohtauksen pian alkavan. Silloin yritän harhauttaa ja keksiä kivaa tekemistä, ettei kohtaus alkaisi ollenkaan. Kohtaus alkaa yleensä selän nykimisellä ja väreilyllä. Seuraavaksi Lumo alkaa nuolemaan selkäänsä pakonomaisesti ja häntä viuhtoo vimmatusti. Ihan kuin sillä olisi muurahaisia hännässä, selkää kohti kiiveten ja Lumo yrittää tiputtaa niitä pois selkää väristäen, pesemällä ja puremalla ja äkkinäisesti liikkuen. Sitten alkaa säntäily salaman lailla ympäriinsä, kuin se juoksisi henkensä edestä. Säntäilyn pysäyttää tasaisin väliajoin vain sietämättömäksi käynyt selän kutina, jota on pakko jäädä pesemään. Toisinaan Lumo pestessään paukuttaa takajalkaansa maahan ja sitten taas jatkaa silmät lautasina, ahdistuneena pakoon juoksemista. 

Ihan alkuun kohtauksia tuli harvemmin ja osasin yhdistää kohtaukset FHS:ään. Sattumalta olin kuullut oireyhtymästä Dewillä toimiessani troubleshooterina. Aluksi saimme kohtaukset kuriin stressiä lievittävällä lisäravinteella, lisäämällä kiipeilypaikkoja, rutiineilla ja kehittämällä  leikkitapoja ja paikkoja, joita Kaino ei voinut omia. Näihin kuului mm. saippuakuplien puhaltelu ja vesiväreillä maalaaminen. Kehitimme myös Lumolle oman soittolistan kappaleista, jotka saivat kisun rentoutumaan. Aloin soittamaan myös ukulelea, sillä Lumo piti sen kuuntelemisesta ja rentoutui. Pitkään ukulelen soittaminen riitti kohtausten keskeyttämiseen. 

Kuvassa Lumon takana esiintyy Kaino, joka on aivan mykistynyt saippuakuplien kauneudesta

Noin puolen vuoden kuluttua meidän kotijipot eivät olleet tarpeeksi ja kohtaukset puskivat läpi. Varasimme lääkäriajan Koirakissaklinikalle Sari Rytköselle, sillä tiesin hänen hoitaneen muita FHS-kissoja aiemmin. Poissulkevien tutkimusten jälkeen saimme virallisen hyperestesia diagnoosin, sekä lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääke fluoksetiiniin, jonka arvioi olevan meidän tapauksessa todennäköisesti toimivin. Usein kuulemma FHS:n kohdalla joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, mutta meillä tämä meni kerralla nappiin ja mielialalääke toimi todella hyvin. Aloitimme lääkkeen antamisen, kun Lumo oli nyppinyt vatsaan useita kaljuja laikkuja. Pelkäsin lääkkeen tekevän Lumosta zombien ja muuttavan luonnetta erilaiseksi. Lopulta tämä pelko osoittautui turhaksi, mielialalääkkeen kanssa Lumo oli alun väsyneen viikon jälkeen rohkeampi ja reippaampi kuin aikoihin. Kun stressitasot saatiin nollattua, purettiin lääke kahden kuukauden aikana pois. 

Lääkärin ohella turvauduimme viime kesänä Animal Activen eläintenkouluttaja Jenni Yli-Tainion apuun. Tällöin keskityimme arjen rutiineihin, sekä kissojen väleihin, sillä Lumo lopetti minun kanssa leikkimisen jo, kun Kaino tuli samaan huoneeseen. Jennin vinkeillä saatiin Lumolle lisää itseluottamusta ja Kaino oppi antamaan Lumolle tilaa. Muutaman kuukauden kuluttua leikittiin jo upeasti yhdessä porukassa ja Kaino meinasi useasti jäädä Lumo jyrän alle. 

Jenny käyttää tempputreeneissä apunaan naksutinta

Tempputreeneistä on tullut jokapäiväinen rutiini, se on myös aktiviteetti jota voidaan kissojen kanssa suorittaa kahdella naksuttimella samaan aikaan. Nykyään kun huomaan kohtauksen alkavan, kaivan naksuttimen esiin. Lumo pitää temppuilusta niin paljon, että unohtaa heti kaiken muun. Muutamassa kuukaudessa kissat ovat oppineet istumaan, antamaan tassua sekä yläfemman, pyörimään itsensä ympäri, seuraamaan kättä ja tulemaan luokse.

Yksi tasaisemman elämän avain on ollut kissojen pitkät mummulalomat vanhemmillani omakotitalossa. Haaveissa olisi löytää lähitulevaisuudessa meille sopiva omakotitalo kissojen kanssa, jotta saataisiin asunnon ulkopuoliset äänet minimoitua. Pian 2 vuotta hyperestesiakissan kanssa eläneenä, olen huomannut oman stressini vaikuttavan kohtauksiin myös. Ääniyliherkkänä mietinkin, onko naapurien äänet ikinä häirinneetkään Lumoa niin paljon mitä olen luullut, vai ovatko ne stressanneet minua ja Lumo on reagoinut minun stressiin. Koko viime vuosi oli itselleni stressaava usealla elämän alueella ja hermostoni oli lopulta jatkuvassa  ylivireystilassa. Nyt taaksepäin katsoen tuntuu, että Lumo sai kohtauksia eniten juuri silloin kun itse olin eniten kuormittunut. Oman stressin linkittyminen kohtauksiin selittäisi myös miksi kohtaukset ovat riistäytyneet niin nopeasti käsistä. Kun Lumo reagoi minun stressiin ja saa kohtauksen, stressaan taas kohtausta ja tarkkailen silmä kovana jokaista selän pesua, jolloin taas Lumo aistii minun stressin ja nopeasti ollaan ihan suossa. Itseni ylikierroksille menoa rauhoittamaan tein Excel-taulukon, jonka avulla olen pysynyt kärryillä kokonaisuudesta. Tällöin liiallinen yhden kohtauksen panikointi on helpottanut, kun on huomannut sen olevan pieni poikkeus arjessa.

Alussa ajattelin että hyperestesia on vaihe, jonka saamme nopeasti pienillä muutoksilla kuriin ja sitten se on hoidettu. Nyt on opittu, että hyperestesia tulee olemaan osa meidän arkea ja muistuttamaan itsestään kyllä, jos sen unohdamme. Toisaalta, meillä se asettaa hyvinvoinnille tietyn riman ja näyttää nopeasti, kun kissalla on huono olla. Joten lopulta se auttaa herkän kissan kanssa kommunikoimiseen, sillä Lumo osoittaa kyllä jos sillä ei ole arjessa hyvä. Tulevaisuudessa pyrin keskittymään omaan hyvinvointiini enemmän ja kiinnittää huomiota kuormituksesta palautumiseen. Jos kohtaukset alkavat taas lähteä käsistä, emme tällä kertaa epäröisi mielialalääkkeiden käyttöä ja olisimme lääkäriin yhteydessä niiden aloittamisesta.

Aion myös käyttää jatkossa hyvin matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajaa arjen apuna. Toiveissa on myös, että pääsisimme Lumon kanssa ulkoilemaan kissoille tarkoitetussa repussa. Tätä ennen meidän tulisi kuitenkin päästä valjaskammosta pikkuhiljaa eroon, jotta Lumon saisi valjaista kiinni repun hihnaan. Yhdessä ulkoilu turvallisesti todennäköisesti lisäisi molempien hyvinvointia ja pitäisi täten oireilua kurissa.

Lumo von Lojo

- Jenny, Lumo & Kaino

Tekstin kirjoittaja on vanha dewiläinen Jenny, joka toimi aikoinaan niin sijaiskotina kuin troubleshooterina. Jenny on kirjoittanut Dewin blogiin tekstin itsestään, Vammautunut sijaiskotina, jossa hän avaa hyvin omia kokemuksiaan sijaiskotina olemisesta.

Kissan adoptoiminen Dewiltä

Kissojen adoptointi Dewiltä on monivaiheinen prosessi, johon kannattaa paneutua huolellisesti. Prosessi varmistaa sen, että kissa pääsee mahdollisimman hyvään loppuelämänkotiin, ja adoptoija tietää, mitä odottaa. Tässä kirjoituksessa on koitettu selventää adoptioprosessia ja antaa yleisiä ohjeita kissan adoptoimista harkitsevalle.

            1. Oma elämäntilanne ja voimavarat 

Jos olet kiinnostunut adoptoimaan kissan, pohdi ensin, onko elämäntilanteesi vakaa ja riittävätkö voimavarasi kissasta huolehtimiseen. Kissan adoptointi saattaa tarkoittaa jopa kahden vuosikymmenen mittaista sitoutumista. Kissa tarvitsee aktivointia ja huolenpitoa siinä missä koira tai mikä tahansa muukin lemmikki. Ota siis selvää, millaista on kissan lajityypillinen käytös ja millaisia asioita kissat tarvitsevat henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa ylläpitämiseen, ja pohdi, pystytkö sinä tarjoamaan kissalle näitä asioita. Kissan aktivointi -blogitekstistä löydät perusteluita, miksi kissa tarvitsee aktivointia, sekä vinkkejä, miten eri tavoilla kissaa voi aktivoida.

2. Taloudellinen tilanne

Jos koet, että elämäntilaanteesi on riittävän vakaa ja sinulla on voimavaroja kissasta huolehtimiseen, tulee seuraavaksi pohtia kissanhoidon taloudellista puolta. Kissanhiekka, laadukas ruoka, raapimapuu, kantokoppa, vessat, lelut, matolääkkeet ja muut välineet eivät ole aina halpoja. Lisäksi kissalle saattaa tulla sairastumisia ja suunnittelemattomia eläinlääkärikäyntejä, jotka voivat olla yllättävän kalliita. Pidäthän huolen siitä, että taloutesi pysyy kunnossa kissankin kanssa.

3. Odotukset kissan suhteen

Mikäli taloudellinen tilanteesi on myös kunnossa, ja tiedät haluavasi adoptoida kissan Dewiltä, on aika miettiä, millaiselle kissalle sopisit. Teetkö töitä kotona vai oletko usein päivät poissa? Onko kotonasi pieniä lapsia? Oletko valmis adoptoimaan hyvinkin aran kissan vai toivotko sosiaalisempaa yksilöä? Oletko valmis leikittämään verhoissa kiipeilevää ja kukkamultia pöllyttävää kissanpentua, vai toivotko ennemmin vanhempaa ja rauhallisempaa kissaa kotiisi? Esimerkiksi näitä asioita kannattaa pohtia.

On tärkeä muistaa, että jokainen kissa on yksilö, joka kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Sijaiskodissa arkana elänyt kissa saattaa heti muuton jälkeen tai vasta vuosien kuluttua sosiaalistua ja muuttua hellyydenkipeäksikin. Aina näin ei kuitenkaan käy. Dewin kissat saattavat olla hyvin erilaisia, kuin omassa lapsuudenkodissasi elänyt sosiaalistettu kissa.  Lue lisää aiheesta blogitekstistämme Arka kissa ja kesyyntyminen.

4. Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin tutustuminen

Kun olet pohtinut omia odotuksiasi kissalle, on aika tutustua Dewiin ja kotia etsiviin kissoihin. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa Dewin nettisivut. Lue luovutussopimuksen ehdot ja kissanottajan opas huolella.

Tämän jälkeen tutustu kotia etsivien kissojen kuvauksiin ja pohdi eri kissojen tarpeita. Mieti, mille kissalle sinä olisit sopiva kodintarjoaja. 

Dewiltä saa myös apua ja tukea oikean kissan löytämiseen. Kaikki Dewin kissat eivät ole aina listattuina nettisivuille. Adoptiolomakkeen voi täyttää, vaikka et olisikaan varma, sopiiko joku kissa juuri sinulle tai vaikka sivuilta ei löytyisi yhtään sopivan oloista kissaa. Adoptiotiimimme osaa yleensä hahmottaa, mikä kissa sopisi kotiehdokkaalle tai kertoa suoraan, jos toiveisiin sopivaa kissaa ei ole yhdistyksellä tällä hetkellä.

5. Adoptiolomake

Kun olet tutustunut adoptoitaviin kissoihin ja löytänyt kissan, jonka kotiehdokkaaksi haluaisit, täytä Dewin nettisivuilta löytyvä adoptiolomake. Hakemus tulee täyttää rehellisesti ja sen eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Pohdi, miten hyvin pystyt tukemaan juuri tämän kissan hyvinvointia ja sen mahdollisia erityistarpeita, ja miten toimit, mikäli kissan kanssa tulee ongelmia, kuten ohipissailua.

6. Odotus

Adoptiolomakkeen lähettämisen jälkeen jää odottamaan Dewin yhteydenottoa. Ole kärsivällinen! Kaikki Dewillä ovat vapaaehtoisia, ja toimivat yhdistyksessä mahdollisen oman päivätyön ja perhearjen sanelemien aikataulujen puitteissa. Älä lähetä häiriköintiviestejä Dewin adoptiotiimille tai sijaiskodille, vaikka odotus tuntuisi pitkältä.

7. Sijaiskotivierailu

Mikäli olet valikoitunut adoptiohakemusten joukosta hyväksi kotiehdokkaaksi kissalle, Dewi ottaa sinuun yhteyttä sijaiskotivierailun järjestämiseksi. Dewillä ei ole löytöeläintaloa, vaan jokainen kissa asustaa vapaaehtoisen ihmisen luona sijaiskodissa Turussa tai Turun seudulla. Vierailulla pääset siis näkemään kissan sen senhetkisessä kodissa ja kyselemään sen persoonasta ja tarpeista.

Vierailulla on hyvä muistaa, että monet kissoista arkailevat uusia ihmisiä. Kissa saattaa siis piilotella ison osan vierailusta sängyn alla pimeässä nurkassa, ja näet siitä ehkä vain pienen vilauksen. Älä koskaan jahtaa kissaa tai pakota sitä esille. Äläkä pakota sosiaalistakaan kissaa silityksiin tai syliin! Ole rauhallinen ja kärsivällinen. Anna kissan lähestyä sinua, mikäli se itse niin haluaa tehdä. Jos mukanasi on lapsia, pidä tarkkaan huolta, että myös he antavat kissalle tilaa ja ovat rauhallisia. Sijaiskoti tietää usein, miten kissaa saa rohkaistua, joten kuuntele sijaiskodin ohjeita.

Sijaiskotivierailua ei kannata jännittää. Tarkoituksena ei ole ristikuulustella kotiehdokasta, vaan antaa sinulle mahdollisuus tutustua kissaan ja sen tarpeisiin ja löytää sille mahdollisimman hyvä koti. Sijaiskoti tuntee kissan usein kaikkein parhaiten. Kuuntele siis heidän näkemyksiään kissan persoonasta ja hoidosta, ja kysy kysymyksiä, jos jokin asia mietityttää vähänkin. On kaikkien etu, että tuleva loppuelämänkoti oppii mahdollisimman paljon sijaiskodin kokemuksista. Keskity siis uuteen kissaan tutustumiseen, äläkä käytä kotikäyntiä omien kissojesi muisteluun.

Sijaiskoti kyselee usein myös esimerkiksi kodistasi, mahdollisista aiemmista kokemuksistasi arkojen kissojen kanssa ja miten aiot auttaa kissaa sopeutumaan uuteen kotiinsa. Pohdi näitä asioita jo ennakkoon.

8. Sijaiskotivierailun jälkeen

Vierailun jälkeen pohdi, mitä asioita opit kissasta ja miten kotikäynti sujui omasta mielestäsi. Oletko valmis juuri tämän kissan adoptointiin? Vierailun jälkeen on täysin sallittua muuttaa mieltään tai käyttää aikaa asian pohtimiseen. Voit mahdollisesti tavata kissan uudestaan ja ottaa mukaan muita perheenjäseniäsi tai käydä vierailulla toisten kissojen sijaiskodeissa.

Adoptiotiimi olettaa kuitenkin kuulevansa sinusta muutamien päivien kuluessa. Varsinkin, jos päädyt siihen, ettet ole halukas adoptoimaan kissaa, tiedon on hyvä tulla mahdollisimman nopeasti, jotta kissaa voidaan tarjota toiselle kotiehdokkaalle ilman pitkiä viiveitä.

9. Adoptiopäätös

Dewin adoptiotiimi keskustelee sijaiskodin kanssa vierailusta ja tekee sitten päätöksen kissan adoptoinnista. Mikäli kaikki on kunnossa, Dewi ottaa sinuun yhteyttä adoptiopäivän sopimiseen. 

Muista, että Dewillä on oikeus päättää kissan adoptoinnista. Kissoja ei koskaan anneta kenelle tahansa, joka kissan haluaa, eikä myöskään korkeinta hintaa tarjoavalle.

10. Muuton valmistelu

Kun adoptiopäivä on sovittu, ala valmistella kotiasi kissan muuttoon. Hanki valmiiksi kaikki tarvittavat kissanhoitovälineet, kissan lempiruokaa ja kuljetuskoppa. Mikäli sinulla ei ole omaa autoa, sovi myös kyydit adoptiopäivälle. Kun kissa tulee -blogitekstistä löydät vinkit siihen, miten muutto onnistuu mahdollisimman stressittömästi ja miten saatat kissan turvallisesti osaksi perhettänne.

11. Adoptiopäivä

Adoptiopäivä järjestetään usein sijaiskodissa, jolloin paikalla on Dewin hallituksen jäsen, kissan sijaiskoti ja adoptoija. Tuo mukanasi henkilöllisyystodistus, kissan kuljetuskoppa ja luovutusmaksu, mikäli et ole maksanut sitä ennakkoon tilille. Adoptiopäivänä käydään läpi luovutusehdot, allekirjoitetaan adoptiopaperit ja keskustellaan stressittömästä muutosta. Tässä kohtaa kannattaa vielä kysyä kaikki mahdolliset mieleen tulleet kysymykset.

Hallituksen jäsen tai sijaiskoti hoitaa kissan kuljetuskoppaan. Tässä saattaa kulua aikaa, sillä kissat eivät aina ole kovin innostuneita vieraaseen koppaan menemisestä.

12. Uudessa kodissa

Onneksi olkoon! Olet juuri adoptoinut oman kissasi!

Huolehdi siitä, että kissalla on runsaasti aikaa tutustua uuteen kotiinsa ja sen ihmisiin. Aloita yhdestä pienestä huoneesta ja laajenna kissan reviiriä vähitellen. Erilaisten eläinkaupasta ostettavien feromonien käyttö saattaa olla avuksi. Jos sinulla on muita lemmikkejä, tee hajuvaihtoa pitkään ja tutustuta eläimet toisiinsa pikkuhiljaa ongelmien välttämiseksi. Kun kissa tulee -blogitekstissä on myös vinkkejä siihen, miten tutustuttaa kissat toisiinsa.

Jokainen kissa on yksilö, joten uuteen kotiin ja ihmisiin tottumiseen ei ole olemassa yhtä aikajanaa. On parempi olla ylivarovainen ja ennaltaehkäistä ongelmia, kuin selvitellä liian nopeasta tutustuttamisesta seuranneita tilanteita. Valtaosassa adoptoinneista kissa kotiutuu hienosti uuteen kotiinsa ajan kanssa.

13. Yhteydenpito

Dewi ja kissan sijaiskoti arvostavat kissojen kuulumisia. Pidä siis silloin tällöin yhteyttä ja kerro kissan edistymisestä! Voit myös halutessasi liittyä ”Dewiltä adoptoidut” -Facebook-ryhmään.

Jos sinulla on kiireetöntä kysyttävää kissan terveydestä tai käytöksestä adoption jälkeen, voit aina ottaa yhteyttä Dewiin. Dewi antaa mielellään tukea ja neuvoja kissan hyvinvointiin. Erittäin arkojen kissojen kohdalla voit saada myös Dewiltä kiinniottoapua ennen eläinlääkärikäyntejä. Kissaa kannattaakin totuttaa vähitellen kantokoppaan, koska eläinlääkärikäyntejä on luvassa vähintään rokotteiden myötä. Kannattaa lukea Kissa ja kantokoppa -blogiteksti.

- Sini, Dewin aktiivi (@kittiediaries)

Ei pelkkää vaaleanpunaista pentuhattaraa

Vaikka kissanpennut ovat suloisia ja niiden kasvua on ihana seurata, vapaaehtoistyö pentujen parissa ei ole ollut mitään ilakointia ja hurraamista. Olemme paljon lohduttautuneet sillä, että ainakin näille kissoille on tarjottu paremmat mahdollisuudet, kun ne ovat päässeet sijaiskoteihimme. Kuolleisuus olisi varmasti ollut paljon suurempaa ja kivuliaampaa, jos kissat olisivat jääneet luonnon armoille.

Toukokuussa Dewin sijaiskoteihin tuli uusia kissoja, joista yhteensä seitsemän oli tiineenä.
19.5. Astrid di Vemo synnytti viisi pentua: Peppi, Mio, Birk, Korppu ja Eemeli.
20.5. Ruska synnytti: ainut pentu, Halla, ei selvinnyt.
24.5. Elli van Pikikselle tehtiin sektio. Valle selvisi, Allu, Vellu ja Illu menehtyivät.
26.5. Claire synnytti kaksi pentua: Jamie ja Angus.
27.5. Rage synnytti kaksi pentua: Loki ja Lilith.
1.6. Omena van Pikis synnytti kolme pentua: Luuna, Samo ja Hava.
25.6. Orvokki synnytti kolme pentua, joista Kuisma menehtyi ja Kielo ja Rölli selvisivät.

Kesäkuussa sijaiskoteihin tuli lisää, ulos syntyneitä, pentuja van Pikis -populaatiosta. Pentujen syntymäpäivistä on vain arviot:
Noin 20.5. syntyneet kolme orpopentua: Venla, Pinja ja Iitu.
Noin 25.5. syntyneet Scarlet van Pikiksen pennut: Minette, Aurora, Nelly ja Poppius.

Ruskan pentu Halla menehtyi synnytyksessä.

Synnytyskomplikaatioita

Ruskalla oli vaikea synnytys ja ainut pentu, Halla, kuoli jo synnytyksessä. Pentu juuttui synnytyskanavaan todennäköisesti siksi, että vain yhden pennun synnyttäminen kissalle on haastavaa, ja stimulaatiota oli liian vähän.

Elli van Pikikselle tuli synnytyskomplikaatioita, minkä takia päädyttiin sektioon. Ellin pennuista vain Valle selvisi ja kolme muuta – Allu, Vellu ja Illu – menehtyivät. Tarve sektiolle ei tullut yllätyksenä, sillä Ellin syöminen oli ollut jo pidempään heikohkoa: se söi vain ihmisen avustuksella.

Orvokin viimeinen pentu syntyi kuolleena, minkä takia emo myös hylkäsi pentunsa välittömästi. Kuismaa yritettiin elvyttää siinä onnistumatta. Yhteensä siis jo synnytyksissä menehtyi viisi pentua.

Elli van Pikiksen menehtyneet pennut: Allu, Vellu ja Illu

Kriisejä emojen kanssa

Elli van Pikis oli heikossa hapessa syömättömyyden, suoliston toimimattomuuden ja sektion takia. Valle sai varaemon Astridista ja sisarukset viikkoa vanhemmista pennuista. Ellin ruokahalu ei palannut. Todennäköisesti pitkään kestänyt aliravitsemus oli jo vaurioittanut sisäelimiäkin, mikä taas oli syynä siihen, ettei Ellillä ollut enää nälkä. Lopulta Elli päästettiin ajasta ikuisuuteen.

Elli van Pikis oli vaikeataustaisesta populaatiosta. Tiineenä emon olisi ehdottoman tärkeää syödä laadukasta ruokaa ja paljon, mutta Elli oli aliravittu ja menettänyt ruokahalunsa. Pitkään jatkuvan syömättömyyden ja suoliston toimimattomuuden takia Elli päästettiin sektion jälkeen ajasta ikuisuuteen.

Scarlet-emo ja tämän neljä pentua saatiin sisätiloihin pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Heti alkuun huomattiin Scarletin pitkäkarvaisen turkin huopaantuneen niin pahasti, että sen iho oli monesta kohtaa revennyt. Yksi haava oli niin tulehtunut, että se nostatti Scarletille kuumeen, ja emo sai antibiootit.

Pitkäkarvaisen Scarlet van Pikiksen turkki oli niin pahasti huopunut ja takkuuntunut, että se oli rikkonut ihoakin. 

Astrid synnytti viisi pentuaan vain 7 kuukauden ikäisenä ja otti vielä hienosti hoivakseen ottolapsi Vallen. Astrid alkoi oireilla läähättämällä, mikä sinäänsä ei ole vaarallista: kissa voi läähättää, kun sillä on kuuma, tai kun esimerkiksi se imettää kuutta pentua, jotka kirjaimellisesti imevät siitä energiaa itseensä. Läähätyksen pitkittyessä lääkäri epäili eklampsiaa eli kalkkivajausta. Astridia lähdettiin hoitamaan kalkkilisällä, ja se näytti auttavan, kunnes annosta pienennettiin ja helteet tulivat. Läähätys palasi, pahempana kuin aiemmin.

Astrid kiidätettiin eläinlääkäriin, sillä tiimissä alkoi herätä epäilyjä sydänoireista. Kukaan ei kuitenkaan osannut edes epäillä, miten vakava tilanne oli: Astrid oli kuitenkin viimeiseen asti ruokkinut ja hoivannut kuutta pentuaan, eikä ollut oireillut mitenkään muutoin.

Astridilla oli kuumetta, ja todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin kohtutulehdusta. Kissa oli leikkuupöydällä, kun tiimille soitettiin: kyse ei ollutkaan märkäkohdusta. Mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä diagnoosi oli FIP. Vatsakalvontulehdus, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Pennut jäivät orvoiksi, Valle jo toista kertaa.

Astrid di Vemo oireili vain läähättämällä. Lopputuloksena emolta löytyi FIP, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Sateenkaarisilta kutsui Astridia pentujen ollessa 6-viikkoisia.

Jotkut emot muuttuvat hormonien vaikutuksesta hyvinkin ärhäköiksi synnytyksen jälkeen. Samaan tilaan tuleva ihminen saa monesti sähinää ja murinaa osakseen, ja emo voi jopa hyökkiä ihmistä kohti. Omenasta kuoriutui tällainen hormonihirviö. Se oli hyvin stressaantunut ja puolusti pentuja kovasti. Normaalisti pentuja suositellaan punnitsemaan kerran päivässä, mutta Omenan kanssa näin ei voitu toimia. Se olisi stressaantunut tästä operaatiosta, johon tarvittiin kasa pyyheitä, hitsaushanskoja ja pahvista tehty erotin, jonka avulla pennut saatiin pesästä pois muutamaksi minuutiksi. Omena murisi, sähisi ja maiskutti suutaan stressaantuneena. Koska pennuista näki silmämääräisesti, että ne kasvavat ja voivat hyvin, punnituksista luovuttiin.

Mitä enemmän pennut alkoivat liikkua ja laajentaa reviiriään, sitä hermostuneemmaksi Omena tuli. Erityisesti Omena stressaantui siitä, jos ihminen tuli samaan tilaan, eivätkä pennut olleet "emon hellässä huomassa" vaan seikkailemassa ympäri huonetta. Kun sitten pennuille kasvoivat hampaat, ja ne alkoivat käyttää niitä toisiinsa, pentujen kipuhuudot ja -vinkaisut saivat emon jokaisen vaiston terästäytymään entisestään.

Hyökkiminen jatkui ja lisääntyi sitä mukaa, mitä enemmän pentuja yritettiin sosiaalistaa ja mitä aktiivisempia niistä tuli. Tilanne kärjistyi siihen, kun Omena hyökkäsi saunan ovea päin kahdesti saman päivän aikana. Yleensä näin aggressiivinen käytös johtuu kivusta, joten Omena vietiin eläinlääkäriin. Epäiltiin mm. kohtutulehdusta tai kohtuun jäänyttä syntymätöntä pentua. Fyysistä vikaa ei kuitenkaan löytynyt, ja kissa steriloitiin.

Viikkoa myöhemmin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Omena rentoutui. Se murisee hyvin harvakseltaan ihmiselle, maiskutus ja hyökkiminen ovat puolestaan jääneet kokonaan pois. Se kulkee rennosti ihmisen nähden, eikä se hermostu siitä, kun pennut hajaantuvat ympäriinsä.

Omena van Pikiksestä kuoriutui synnytyksen jälkeen stressaantunut ja aggressiivinen emo. Onneksi sen pennut ovat voineet ja kasvaneet hyvin, eikä sijaiskodin tarvinnut stressata emoa koko aikaa esim. lisäruokkimalla pentuja.

Vallen huonot kortit

Valle van Pikis peri Elli-emoltaan huonot kortit: sillä oli heti alkuun silmätulehdus, sitä on pitänyt tukiruokkia ja sen vatsa on ollut usein löysällä. Kun Vallelle kasvoi hampaat, sijaiskoti huomasi Vallen leuan olevan vinossa. Ei tiedetty, olivatko hampaat kasvaneet vinoon ja aiheuttaneet leuan vinoutumisen, vai oliko taustalla jokin suurempi ongelma, joka oli aiheuttanut hampaiden vinoutumisen. Koska Valle oli vain 5-viikkoinen, piti odottaa, että Vallelle tulisi lisää ikää, jotta suuta voitiin operoida. 5-viikkoiselle pennulle pelkkä anestesia olisi ollut jo suuri riski.

Noin 8-viikkoisena Valle vietiin operoitavaksi. Vallella todettiin luojan lykyksi olevan normaali leuka, mutta pennulla on pään luustossa pientä epämuodostumaa. Tämäkään ei ollut tiimille yllätys, koska Valle on van Pikis -populaatiosta. Vallelta poistettiin kaikki maito-kulmahampaat, pari etuhammasta sekä pysyvien alakulmahampaiden aihiot. Ennuste on hyvä.

Valle van Pikis puoliunisena hammasoperaation jälkeen.

Mineten jalka

Minette-pennun toinen takajalka ei toimi. Minette kävi jo muutaman viikon ikäisenä lääkärissä, mutta koska pentu oli niin pieni, jalkaa ei voitu kuvata eikä myöskään operoida vielä mitenkään. Toivoimme, että kyseessä olisi ollut hermoperäinen ongelma, josta olisi päästy tukilastalla ja jumppaamalla, mutta jalkaa ei ole saatu toimimaan. Jalassa kiertää veri, mutta viimeisestä nivelestä alaspäin jalka on veltto. Se ei kuitenkaan Mineten menoa ole haitannut: pentu on pirteä, reipas ja tarpoo eteenpäin jalastaan huolimatta.

Mineten jalka päästiin kuvaamaan pennun ollessa 8-viikkoinen. Tällä hetkellä on todettu, että luustossa ei ole vikaa. Nyt lääkäreillä on pohdinnassa jäykistetäänkö jalka, amputoidaanko se, vai olisiko eettisintä saattaa Minette sateenkaarisillalle. Jalan toimimattomuus vaikeuttaa muun muassa Mineten kiipeilyä ja vessassa asiointia, joten jotain sille on tehtävä. Nyt punnittavana on se, että voidaanko kissalle taata kivuttomuus. Minette on populaatiosta, jossa on tavattu muun muassa pikkuaivojen vajaakehitystä.

Mineten toinen takajalka on veltto viimeisestä nivelestä alaspäin.

Silmä- ja vatsaongelmia

Ei-toivotuilla pennuilla ilmenee usein erilaisia, hoidettavissa olevia, ongelmia. Esimerkiksi niillä esiintyy sisä- ja ulkoloisia, ja niiden suolisto saattaa oireilla herkästi. Erityisesti ulos syntyneillä pennuilla esiintyy paljon silmätulehduksia.

Ulkoa tulleet orpopennut, Venla, Pinja ja Iitu, päädyttiin loukuttamaan ilman emoa. Aktiivimme kävi paikan päällä puhdistamassa pentujen tulehtuneita silmiä, ja niiden emoa yritettiin löytää. Mutta kun silmätulehdukset vain pahenivat, Iitun silmät jopa muurautuivat putsaamisesta huolimatta umpeen, ja kaikki pennut kärsivät rajusta ripulista, pennut otettiin sisätiloihin ilman emoa. Nyt pennut voivat hyvin.

Astridin pentueessa on myös kärsitty ripulista: tätä alkoi esiintyä emon yllättävän poismenon jälkeen. Todennäköisesti pentujen vatsat reagoivat siihen, ettei yhtäkkiä saanetkaan enää emon maitoa ja siitä tulevia vasta-aineita.

Iitu van Pikis kärsi pahasta silmätulehduksesta. Pahimmillaan molemmat silmät olivat muurautuneet umpeen.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja