Baloo van Pikiksen muistolle

Van Pikis -populaatio on suurin populaatio, jota Dewi ry on hoitanut. Populaation loukutus aloitettiin syksyllä 2019, ja keväällä 2021 loukutettiin viimeiset kissat. Kaiken kaikkiaan populaatiosta tuli 140 kissaa, joista osa syntyi sisätiloissa. Baloo van Pikis oli tiettävästi populaation vanhin kissa.

Populaatio oli siinä määrin poikkeuksellinen, että kissoja oli elänyt keskimäärin pidempään kuin populaatioissa yleensä. Tämän oli mahdollistanut - tai aiheuttanut - kissojen aktiivinen ruokinta, kissojen sääsuojat ja lämpölamput, joita kissoille oli asennettu ulkorakennuksiin. Useimmiten populaatioissa kissat elävät max. muutaman vuoden ikäiseksi, mutta van Pikis -populaatiosta loukutettiin useampi 5-10-vuotias.

Punainen pikis-kolli

Populaatiopaikalla nähtiin kerralla samanaikaisesti useita kissoja. Muutaman tunnin loukutuksen aikana kissoja saattoi nähdä kymmenittäin. Jostain syystä iso, punainen kolli jäi monen mieleen. Siitä näki, että se oli varmasti yli parivuotias, koska sille oli ehtinyt muodostua kunnon kolliposket ja kokoa kauttaaltaan. Muihin kolleihin verrattuna päättelimme kyseessä olevan jokin "kantaisä", sillä se vaikutti olevan pappa verrattuna muihin uroksiin.

Heinäkuussa 2020 tuo kolli nähtiin populaatiopaikalla silmät verestävinä. Se oli selvästi tapellut pahasti. Saimme siitä kuvan, mutta emme saaneet kissaa edes käymään loukkujen lähellä. Emme enää myöhemmin nähneet kollia, joten oletimme sen menehtyneen.

Populaation loppusuoralla Tesy ry riensi apuun ja loukutti loppuun viimeisiä kissoja, sillä loppua kohden kissat olivat oppineet välttämään loukkuja, joten loukutus oli melko hidasta. Toukokuussa 2021 loukkuun meni viimeinen populaation kissa, josta Tesy ilmoitti Dewille. Sovimme, että tuo kissa tulisi Dewille. Saisimme näin hienosti van Pikis -populaation saatettua vihdoinkin loppuun.

Dewiläisten keskuudessa vitsailtiin, että voisiko kyseessä olla se punainen papparainen, jota emme olleet enää moneen kuukauteen nähneet. Maija ja Melina olivat tehneet isoimman työn loukuttamisessa, ja Melina ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi majoittaakseen "viimeisen van Pikiksen". Kun Melina haki tuon kissan Tesyltä, ei hän - eikä kukaan muukaan dewiläisistä - ollut uskoa silmiään. Pappakissa oli selvinnyt sittenkin.

"Mutta niin se pappa vain porskuttaa! Voi, mikä riemu repesi, kun aktiivimme haki keskiviikkona kissan Tesyltä ja vastassa oli tuttu punanuttu. Kissan kanssa suunnattiin suoraan eläinlääkäriin. Lääkärissä kissalle tehtiin terveystarkastus ja otettiin senioriverikokeet. Yllättävää kyllä, kissa vaikuttaa yllättävän terveeltä ikäisekseen. Suu on tietenkin hirveässä kunnossa, mutta hammaslääkäriaika saatiin jo ensi viikolle. Sitten tiedämme oikeasti, miten papan käy.

Mutta näillä tiedoilla toteamme vain... Tervetuloa vihdoinkin Dewille, sinua on odtettu kaaaauan! <3"

Kirjoitus Dewin Facebookissa 14.5.2021

Baloon matka Dewillä

Punanuttuinen kolli sai nimekseen Baloo, ja tämän syntymävuodeksi arvioitiin 2010. Baloolta puuttui 9 hammasta, ja kastraation yhteydessä Baloolta poistettiin lisää hampaita. Hänen korvansa oli repaleiset ja pakkasen pureskelemat, nenässä oli osumia tappeluista, silmäluomien reunat olivat repaleiset ja vilkkuluomesta oli lähtenyt pala.

Baloo ehti asua Dewillä ollessaan Melinalla, Matilla, Nooralla, uudestaan Matilla, Saanalla ja viimeiset viikot Lindalla. 

Kissa oli hyvinkin passiivinen, mutta eläinlääkäristä ei löytynyt syytä tälle. Ajateltiin, että kun kyseessä on näin poikkeuksellisen vanha populaatiokissa, passiivisuus voi olla myös stressireaktio. Ajan kanssa paljastuikin, että Baloo reagoikin stressiin voimakkaasti esim. syömättömyydellä eikä tämä stressinsietokyky parantunut Dewillä ollessa lainkaan, vaikka reilu puolessatoista vuodessa Baloo ehti kokea monta muuttoa ja vielä useamman eläinlääkärikäynnin.

Baloo majoittui mieluiten aina saunassa ja sai siksi hyvin pian saunatontun tittelin. Syksyllä 2021 Baloosta löydettiin kissasosiaalinen puoli, kun tämä alkoi laulaa toiselle Dewin kissalle, Leimulle, serenadeja. Valitettavasti Leimu ei vain lämmennyt Baloon kauniista yrityksistä huolimatta. Eikä lämmennyt seuraavassa sijaiskodissa Utulivukaan, joka oli myöskin Dewin kissa.

Baloon ulkomuoto oli sen verran repaleinen ja surukatseinen, ettei tämä kokenut "glow uppia" juuri ollenkaan. Kuitenkin yksi merkittävä muutos oli se, että jossain kohtaa Baloo ei enää maannut kantokopassa mattona (vas.), vaan kuikuili uteliaana (oik.).

Diagnoosi: spondyloosi

Dewissä kissoja kuvataan paljon kameroilla, jotka toimivat wifillä ja tallentavat materiaalia vain havaitessaan liikkeitä. Tällainen oli käytössä myös Saanalla, jonka luokse Baloo muutti kesän 2022 alussa.

Baloo oli ollut vain kuukautta aikaisemmin toista kertaa hammaslääkärissä, jossa oli myös todettu, että Baloo ei juurikaan raavi mitään, koska kynsiä oli päässyt kasvamaan kiinni anturaan asti. Tämän takia Baloon raapiminen otettiin erityisesti tarkkailun alle ja yritettiin saada tämä kiinnostumaan raapimisesta.

Sen lisäksi, että voitiin todeta, ettei Baloo raavi mitään, voitiin myös todeta, ettei hän venytellyt ja hyppiminenkin oli vähäistä. Syntyi oivallus: mitä jos Baloossa on jokin ortopedinen ongelma, joka ei näy verikokeissa eikä perusterveystarkastuksissa?

Heinäkuussa 2022 Baloolla todettiin spondyloosi. Näimme valoa tunnelin päässä: mitä jos kipulääkityksen myötä Balooseen tulee virtaa eikä hän enää olisi surukatseinen tohveli?

Baloon viimeinen syksy

Syksyllä 2022 Baloo sai samaan sijaiskotiin Saanalle kaverikseen Cosmon, joka vihdoinkin antoi Baloolle toivottua vastakaikua. Kissakemiat kohtasivat! Baloon häntä nousi ylös!

Kipulääkitys ei varsinaisesti mullistanut mitään: Baloo hyppi paremmin, venyttelikin joskus, mutta edelleen valtaosan ajasta Baloo eleli saunatonttuna. Hän ei ollut ehkä niin surumielinen tohveli, vaan ennemmin varovainen villasukka.

Cosmolla oli omat terveydelliset haasteensa pahan ihotulehduksen takia, ja kun tätä ei saatu millään kuriin, siirtyi tämä ensiksi Lindalle hoitoon. Cosmo ei pitänyt rasvaamisesta ja yritti joka välissä päästä raapimaan kaulaansa, joten tarkoituksena oli, että Cosmon ihotulehdus hoidettaisiin kuntoon Lindalla, ja sitten Cosmo palaisi kivaan ympäristöön takaisin Baloon ja Saanan kanssa.

Muutama päivä myöhemmin Baloon kanssa oltiinkin päivystyksessä, sillä Cosmon siirto oli aiheuttanut suurta stressiä. Tosin tällä kertaa stressi ei oireillut vain syömättömyyteenä, vaan myös pissan ja kakan panttaamisena. Päivystyksessä saatiin ensiapua, mutta panttaaminen jatkui. Niinpä Baloo siirtyi Cosmon perässä Lindalle. Mystisesti Baloo alkoi jälleen käyttää vessaa, mutta lyhyessä ajassa oli tullut niin paljon stressiä, ettei Baloo syönyt itsenäisesti ja hän hengaili vessassa eritteiden joukossa.

Kun Baloon syöminen oli ollut muutaman päivän pakkoruokinnan varassa, päätettiin Baloo käyttää jälleen eläinlääkärissä, koska oli varmaa, että ainakin Baloo tarvitsisi nesteytystä. Baloon selkä kuvattiin uudelleen, ja eläinlääkäri epäili spondyloosin olevan alkuperäinen syy panttaamiselle ja stressin olleen vain ns. vika tikki oireilun alkamiselle. Dewin hallituksessa päätettiin, ettei Baloon kodinetsintää enää jatkettaisi, vaan kissa jäisi yhdistykselle.

Cosmo ja Baloo

Baloo oli ollut kesästä asti jo isolla gabapentiiniannoksella - 50mg aamuin ja illoin - mutta nyt vuorokausiannokseen lisättiin vielä 50mg päivällä. Määrä oli jo sen verran suuri, että annos tarvitsi saada tasaisesti menemään, sillä liian suuri annos liian lyhyessä ajassa olisi aiheuttanut sedaation eli siis tajunnantason laskua.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Cosmo käytettiin hammaskivenpoistossa, jossa oli tarkoitus myös tutkia tämän nielua, sillä se oli ainut, mitä Cosmosta ei oltu vielä tutkittu. Täysin yllättäen paljastuikin, että Cosmolla ihottuman alkuperäinen syy oli kivussa: tämän kieliluut olivat murtuneet. Cosmo laskettiin ikiuneen eikä tämä enää palannut Baloon kaveriksi. Cosmon kohtalosta voit lukea lisää täältä.

Eutanasiapäätös

Cosmon lähtö ei ollut Baloolle niin suuri stressitekijä nyt, kun Baloo oli sijaiskodissa, jossa oli kolme muuta kissaa. Kuitenkin yhdistyksen hallituksessa piti pohtia, miten Baloon kanssa edetään. Eläinlääkäri vertaili heinäkuussa ja joulukuussa otettuja kuvia, ja oli selvää, että spondyloosi oli pahentunut.

Alunperin lähdettiin pohtimaan sitä, palaisiko Baloo Saanalle, ja jos palaisi niin ketä kissaa kokeiltaisiin Baloon kaveriksi? Kauanko muuton yhteydessä Baloota voisi pakkoruokkia ennen kuin olisi aiheellista käyttää tämä jälleen eläinlääkärissä? Olisiko Baloo saattohoidossa vai käytettäisiinkö se hammaslääkärissä alkuvuodesta, koska olisi ollut jälleen aika hoitaa sen jäljellä olevia hampaita?

Baloo oli saanut paikan monen dewiläisen sydämestä, joten keskustelua oli vaikea käydä. Kuitenkin kissojen hoidossa pyritään siihen, että kissat saisivat parasta mahdollista hoitoa siten, miten se on eettisesti oikein. Eli pyrimme siihen, että kissojen hoitopäätökset tehtäisiin järjellä eikä tunteella: kissoille eutanasia on hoitotoimenpide, johon päädytään, jos kissan kipua ei saada kontrolliin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kissa elää vain siksi, että kissasta tykätään ja siitä ei haluta luopua.

Kun hallituksessa keskusteltiin Baloosta, kävi ilmi, ettei kukaan pitänyt Baloon elämää eettisesti oikeana. Baloo kun vietti vuorokaudesta yli 23 tuntia samassa paikassa möllöttäen. Oli oletettavaa, että Baloolla oli ollut spondyloosi jo silloin, kun tämä oli loukutettu ja tämä oli koko ajan ollut taustalla Baloon passiivisuuteen. Toisaalta nyt myös Baloo oli niin runsaalla kipulääkityksellä, että sekin saattoi aiheuttaa passiivisuutta. Kukaan meistä ei ollut tuntenut Baloota nuorena herrana, kun tämä kenties oli ollut terve ja pirteä. Kenelläkään ei ollut tietoa, mikä olisi Baloon "normaali". Koska Baloo oli edelleen äärimmäisen passiivinen ja vähäliikkeinen, emme voineet olla varmoja, että Baloo olisi tai tulisi koskaan olemaan kivuton.

Kun pahentuneen spondyloosin lisäksi otettiin huomioon Baloon populaatiotausta, stressiherkkyys, ikä ja arkuus, päätettiin hallituksessa puoltaa Baloon eutanasiaa.

Kotieutanasia

Baloon viimeisimmän varsinaisen sijaiskodin, Saanan, toiveesta Baloolle toteutettiin kotieutanasia. Koska yhdistys kustantaa tasa-arvoisesti jokaiselle kissalle samanlaisen eutanasian, päätettiin kolehdilla kerätä erikseen erotus, jotta Baloo saisi kotieutanasian, eikä tämän tarvitsisi kokea enää kopittamista, automatkaa ja eläinklinikkaa.

Tammikuun 3. päivä 2023 Baloo nukahti kiipeilypuun pesään, jossa se oli ollut valtaosan ajastaan siirryttyään Lindalle. Baloon saattoi viimeiselle matkalleen neljä dewiläistä.

Melina halusi yksilötuhkata Baloon omakustanteisesti. Baloon tuhkat sirotellaan Melinalle tärkeään paikkaan, jossa on merinäköala. Se on myös muutaman muun eläimen viimeinen leposija. Haluamme ajatella, että näin Baloolla on varmasti vielä seuraa ajan tuolla puolen.

"Tuli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri lohduton,

mut tiedän,

sun hyvä olla nyt on."

Baloota lämpimästi muistaen useat, useat dewiläiset ja vielä useammat seuraajat somessamme. <3 

Ei pelkkää vaaleanpunaista pentuhattaraa

Vaikka kissanpennut ovat suloisia ja niiden kasvua on ihana seurata, vapaaehtoistyö pentujen parissa ei ole ollut mitään ilakointia ja hurraamista. Olemme paljon lohduttautuneet sillä, että ainakin näille kissoille on tarjottu paremmat mahdollisuudet, kun ne ovat päässeet sijaiskoteihimme. Kuolleisuus olisi varmasti ollut paljon suurempaa ja kivuliaampaa, jos kissat olisivat jääneet luonnon armoille.

Toukokuussa Dewin sijaiskoteihin tuli uusia kissoja, joista yhteensä seitsemän oli tiineenä.
19.5. Astrid di Vemo synnytti viisi pentua: Peppi, Mio, Birk, Korppu ja Eemeli.
20.5. Ruska synnytti: ainut pentu, Halla, ei selvinnyt.
24.5. Elli van Pikikselle tehtiin sektio. Valle selvisi, Allu, Vellu ja Illu menehtyivät.
26.5. Claire synnytti kaksi pentua: Jamie ja Angus.
27.5. Rage synnytti kaksi pentua: Loki ja Lilith.
1.6. Omena van Pikis synnytti kolme pentua: Luuna, Samo ja Hava.
25.6. Orvokki synnytti kolme pentua, joista Kuisma menehtyi ja Kielo ja Rölli selvisivät.

Kesäkuussa sijaiskoteihin tuli lisää, ulos syntyneitä, pentuja van Pikis -populaatiosta. Pentujen syntymäpäivistä on vain arviot:
Noin 20.5. syntyneet kolme orpopentua: Venla, Pinja ja Iitu.
Noin 25.5. syntyneet Scarlet van Pikiksen pennut: Minette, Aurora, Nelly ja Poppius.

Ruskan pentu Halla menehtyi synnytyksessä.

Synnytyskomplikaatioita

Ruskalla oli vaikea synnytys ja ainut pentu, Halla, kuoli jo synnytyksessä. Pentu juuttui synnytyskanavaan todennäköisesti siksi, että vain yhden pennun synnyttäminen kissalle on haastavaa, ja stimulaatiota oli liian vähän.

Elli van Pikikselle tuli synnytyskomplikaatioita, minkä takia päädyttiin sektioon. Ellin pennuista vain Valle selvisi ja kolme muuta – Allu, Vellu ja Illu – menehtyivät. Tarve sektiolle ei tullut yllätyksenä, sillä Ellin syöminen oli ollut jo pidempään heikohkoa: se söi vain ihmisen avustuksella.

Orvokin viimeinen pentu syntyi kuolleena, minkä takia emo myös hylkäsi pentunsa välittömästi. Kuismaa yritettiin elvyttää siinä onnistumatta. Yhteensä siis jo synnytyksissä menehtyi viisi pentua.

Elli van Pikiksen menehtyneet pennut: Allu, Vellu ja Illu

Kriisejä emojen kanssa

Elli van Pikis oli heikossa hapessa syömättömyyden, suoliston toimimattomuuden ja sektion takia. Valle sai varaemon Astridista ja sisarukset viikkoa vanhemmista pennuista. Ellin ruokahalu ei palannut. Todennäköisesti pitkään kestänyt aliravitsemus oli jo vaurioittanut sisäelimiäkin, mikä taas oli syynä siihen, ettei Ellillä ollut enää nälkä. Lopulta Elli päästettiin ajasta ikuisuuteen.

Elli van Pikis oli vaikeataustaisesta populaatiosta. Tiineenä emon olisi ehdottoman tärkeää syödä laadukasta ruokaa ja paljon, mutta Elli oli aliravittu ja menettänyt ruokahalunsa. Pitkään jatkuvan syömättömyyden ja suoliston toimimattomuuden takia Elli päästettiin sektion jälkeen ajasta ikuisuuteen.

Scarlet-emo ja tämän neljä pentua saatiin sisätiloihin pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Heti alkuun huomattiin Scarletin pitkäkarvaisen turkin huopaantuneen niin pahasti, että sen iho oli monesta kohtaa revennyt. Yksi haava oli niin tulehtunut, että se nostatti Scarletille kuumeen, ja emo sai antibiootit.

Pitkäkarvaisen Scarlet van Pikiksen turkki oli niin pahasti huopunut ja takkuuntunut, että se oli rikkonut ihoakin. 

Astrid synnytti viisi pentuaan vain 7 kuukauden ikäisenä ja otti vielä hienosti hoivakseen ottolapsi Vallen. Astrid alkoi oireilla läähättämällä, mikä sinäänsä ei ole vaarallista: kissa voi läähättää, kun sillä on kuuma, tai kun esimerkiksi se imettää kuutta pentua, jotka kirjaimellisesti imevät siitä energiaa itseensä. Läähätyksen pitkittyessä lääkäri epäili eklampsiaa eli kalkkivajausta. Astridia lähdettiin hoitamaan kalkkilisällä, ja se näytti auttavan, kunnes annosta pienennettiin ja helteet tulivat. Läähätys palasi, pahempana kuin aiemmin.

Astrid kiidätettiin eläinlääkäriin, sillä tiimissä alkoi herätä epäilyjä sydänoireista. Kukaan ei kuitenkaan osannut edes epäillä, miten vakava tilanne oli: Astrid oli kuitenkin viimeiseen asti ruokkinut ja hoivannut kuutta pentuaan, eikä ollut oireillut mitenkään muutoin.

Astridilla oli kuumetta, ja todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin kohtutulehdusta. Kissa oli leikkuupöydällä, kun tiimille soitettiin: kyse ei ollutkaan märkäkohdusta. Mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä diagnoosi oli FIP. Vatsakalvontulehdus, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Pennut jäivät orvoiksi, Valle jo toista kertaa.

Astrid di Vemo oireili vain läähättämällä. Lopputuloksena emolta löytyi FIP, joka johtaa aina kissan kuolemaan. Sateenkaarisilta kutsui Astridia pentujen ollessa 6-viikkoisia.

Jotkut emot muuttuvat hormonien vaikutuksesta hyvinkin ärhäköiksi synnytyksen jälkeen. Samaan tilaan tuleva ihminen saa monesti sähinää ja murinaa osakseen, ja emo voi jopa hyökkiä ihmistä kohti. Omenasta kuoriutui tällainen hormonihirviö. Se oli hyvin stressaantunut ja puolusti pentuja kovasti. Normaalisti pentuja suositellaan punnitsemaan kerran päivässä, mutta Omenan kanssa näin ei voitu toimia. Se olisi stressaantunut tästä operaatiosta, johon tarvittiin kasa pyyheitä, hitsaushanskoja ja pahvista tehty erotin, jonka avulla pennut saatiin pesästä pois muutamaksi minuutiksi. Omena murisi, sähisi ja maiskutti suutaan stressaantuneena. Koska pennuista näki silmämääräisesti, että ne kasvavat ja voivat hyvin, punnituksista luovuttiin.

Mitä enemmän pennut alkoivat liikkua ja laajentaa reviiriään, sitä hermostuneemmaksi Omena tuli. Erityisesti Omena stressaantui siitä, jos ihminen tuli samaan tilaan, eivätkä pennut olleet "emon hellässä huomassa" vaan seikkailemassa ympäri huonetta. Kun sitten pennuille kasvoivat hampaat, ja ne alkoivat käyttää niitä toisiinsa, pentujen kipuhuudot ja -vinkaisut saivat emon jokaisen vaiston terästäytymään entisestään.

Hyökkiminen jatkui ja lisääntyi sitä mukaa, mitä enemmän pentuja yritettiin sosiaalistaa ja mitä aktiivisempia niistä tuli. Tilanne kärjistyi siihen, kun Omena hyökkäsi saunan ovea päin kahdesti saman päivän aikana. Yleensä näin aggressiivinen käytös johtuu kivusta, joten Omena vietiin eläinlääkäriin. Epäiltiin mm. kohtutulehdusta tai kohtuun jäänyttä syntymätöntä pentua. Fyysistä vikaa ei kuitenkaan löytynyt, ja kissa steriloitiin.

Viikkoa myöhemmin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Omena rentoutui. Se murisee hyvin harvakseltaan ihmiselle, maiskutus ja hyökkiminen ovat puolestaan jääneet kokonaan pois. Se kulkee rennosti ihmisen nähden, eikä se hermostu siitä, kun pennut hajaantuvat ympäriinsä.

Omena van Pikiksestä kuoriutui synnytyksen jälkeen stressaantunut ja aggressiivinen emo. Onneksi sen pennut ovat voineet ja kasvaneet hyvin, eikä sijaiskodin tarvinnut stressata emoa koko aikaa esim. lisäruokkimalla pentuja.

Vallen huonot kortit

Valle van Pikis peri Elli-emoltaan huonot kortit: sillä oli heti alkuun silmätulehdus, sitä on pitänyt tukiruokkia ja sen vatsa on ollut usein löysällä. Kun Vallelle kasvoi hampaat, sijaiskoti huomasi Vallen leuan olevan vinossa. Ei tiedetty, olivatko hampaat kasvaneet vinoon ja aiheuttaneet leuan vinoutumisen, vai oliko taustalla jokin suurempi ongelma, joka oli aiheuttanut hampaiden vinoutumisen. Koska Valle oli vain 5-viikkoinen, piti odottaa, että Vallelle tulisi lisää ikää, jotta suuta voitiin operoida. 5-viikkoiselle pennulle pelkkä anestesia olisi ollut jo suuri riski.

Noin 8-viikkoisena Valle vietiin operoitavaksi. Vallella todettiin luojan lykyksi olevan normaali leuka, mutta pennulla on pään luustossa pientä epämuodostumaa. Tämäkään ei ollut tiimille yllätys, koska Valle on van Pikis -populaatiosta. Vallelta poistettiin kaikki maito-kulmahampaat, pari etuhammasta sekä pysyvien alakulmahampaiden aihiot. Ennuste on hyvä.

Valle van Pikis puoliunisena hammasoperaation jälkeen.

Mineten jalka

Minette-pennun toinen takajalka ei toimi. Minette kävi jo muutaman viikon ikäisenä lääkärissä, mutta koska pentu oli niin pieni, jalkaa ei voitu kuvata eikä myöskään operoida vielä mitenkään. Toivoimme, että kyseessä olisi ollut hermoperäinen ongelma, josta olisi päästy tukilastalla ja jumppaamalla, mutta jalkaa ei ole saatu toimimaan. Jalassa kiertää veri, mutta viimeisestä nivelestä alaspäin jalka on veltto. Se ei kuitenkaan Mineten menoa ole haitannut: pentu on pirteä, reipas ja tarpoo eteenpäin jalastaan huolimatta.

Mineten jalka päästiin kuvaamaan pennun ollessa 8-viikkoinen. Tällä hetkellä on todettu, että luustossa ei ole vikaa. Nyt lääkäreillä on pohdinnassa jäykistetäänkö jalka, amputoidaanko se, vai olisiko eettisintä saattaa Minette sateenkaarisillalle. Jalan toimimattomuus vaikeuttaa muun muassa Mineten kiipeilyä ja vessassa asiointia, joten jotain sille on tehtävä. Nyt punnittavana on se, että voidaanko kissalle taata kivuttomuus. Minette on populaatiosta, jossa on tavattu muun muassa pikkuaivojen vajaakehitystä.

Mineten toinen takajalka on veltto viimeisestä nivelestä alaspäin.

Silmä- ja vatsaongelmia

Ei-toivotuilla pennuilla ilmenee usein erilaisia, hoidettavissa olevia, ongelmia. Esimerkiksi niillä esiintyy sisä- ja ulkoloisia, ja niiden suolisto saattaa oireilla herkästi. Erityisesti ulos syntyneillä pennuilla esiintyy paljon silmätulehduksia.

Ulkoa tulleet orpopennut, Venla, Pinja ja Iitu, päädyttiin loukuttamaan ilman emoa. Aktiivimme kävi paikan päällä puhdistamassa pentujen tulehtuneita silmiä, ja niiden emoa yritettiin löytää. Mutta kun silmätulehdukset vain pahenivat, Iitun silmät jopa muurautuivat putsaamisesta huolimatta umpeen, ja kaikki pennut kärsivät rajusta ripulista, pennut otettiin sisätiloihin ilman emoa. Nyt pennut voivat hyvin.

Astridin pentueessa on myös kärsitty ripulista: tätä alkoi esiintyä emon yllättävän poismenon jälkeen. Todennäköisesti pentujen vatsat reagoivat siihen, ettei yhtäkkiä saanetkaan enää emon maitoa ja siitä tulevia vasta-aineita.

Iitu van Pikis kärsi pahasta silmätulehduksesta. Pahimmillaan molemmat silmät olivat muurautuneet umpeen.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja

Loimu & Kaamos, laulavat van Pikikset

Maaliskuun alussa meille Paraisille saapui varsin persoonallisen näköinen kissakaksikko van Pikis -populaatiosta. Vampyyrinhampaisella, synkeän näköisellä tummanharmaalla kissalla oli jo valmiiksi nimi, Kaamos. Lappiteemaan sopivasti punaturkkinen pikkutiikeri sai puolestaan nimekseen Loimu, viitaten sekä revontuliin että nuotion loimotukseen.

Kaamoksella oli niin sanotut "vampyyrihampaat". Eläinlääkärissä kävi ilmi, että hampaissa oli niin voimakas tulehdus, että häneltä piti poistaa viisi poskihammasta, yksi etuhammas ja kaikki neljä kulmahammasta.

Ulkoa kiinniotettujen kissojen ja sijaiskodin välillä vallitsee aina alussa muutaman päivän hämmennys. ”Keitä nää tyypit on?!” miettivät kaikki osapuolet. Kissat tietysti pohtivat myös, että miksi hemmetissä piti mennä siihen loukkuun, mutta aika pian lattialämmitys ja jatkuva ruokahuolto alkavatkin tuntua varsin mukavilta! Kissojen välinen dynamiikka on tietysti myös yllätys. Vaikka kissat ovat eläneet samassa populaatiossa, ei voi etukäteen tietää, ovatko ne olleet ystäviä vai vihamiehiä.

Loimulta poistettiin hammassyöpymän takia neljä hammasta.

Loimun ja Kaamoksen keskinäinen suhde on osoittautunut varsin erikoiseksi. Pojat asuvat samassa huoneessa erittäin sopuisasti, mutta eivät varsinaisesti ota toisiinsa kontaktia. Kuitenkin kun Kaamos oli lääkärissä hampaidenpoistossa, myös Loimu lopetti syömisen, kunnes kaveri oli parantunut.

Öisin toivoisin, että osaisin vähän paremmin puhua kissaa; valojen sammuttua Loimu aloittaa keskustelun kirkkaalla, huilumaisella äänellään ja Kaamos vastailee möreällä bassollaan, joka on peräisin suoraan Mordorin örkkitehtaalta. 

Kaamos on populaatiokissaksi poikkeuksellisen iäkäs: hänet on arvioitu syntyneeksi huhtikuussa 2015. Vuosien populaatiokissaelämän takia hänen suunsa kohtalo ei ollut yllätys, sillä yleensä populaatioissa elävät kissat eivät selviä omillaan kuin muutamia vuosia. Jos populaatiokissaa ei loukuteta ja hoideta kuntoon, sen kohtaloksi koituu yleensä luonto, sairaudet tai huono ravinto.

Mitä kaikkea sitä onkaan sijaiskotiäitinä valmis tekemään, jotta näillä ulkoa pelastetuilla olisi hyvä ja turvallinen olo? Näköjään ainakin hankkimaan kaupasta lisää sukkia ja kalsareita, kun pyykkikori on täynnä ja pelokas kissa asuu pesukoneen takana. Tai siirtymään imuroinnista pelkkään lakaisuun, josta ei kuulu pelottavaa ääntä. Uhraamaan omat yöunensa, kun kaverit pitävät loputonta yöllistä konserttiaan.  Vieläpä ilahtumaan, kun keskellä yötä sängyn alla kaikaa loputon kulkusen kilinä, kun jompikumpi on vihdoin rentoutunut sen verran, että uskaltautuu leikkimään!

Loimu on arvioitu syntyneeksi syyskuussa 2018. Hän onkin huomattavasti leikkisämpi, kuin kämppiksensä Kaamos.

Kaamos ja Loimu ovat palkinneet hoitajansa syömällä kaiken ruuan, jota eteen kannetaan ja hoitamalla WC-asiat kerrassaan mallikkaasti. Myös lelutarjontaan on suhtauduttu riemukkaasti. Vielä ei poikia pääse rapsuttamaan, mutta ovat selvästi kovin kiinnostuneita ihmislajista ja ottavat kontaktia omilla ehdoillaan. Talouden omia kissoja kaverukset ovat toistaiseksi päässeet kuikuilemaan verkko-oven läpi. Kohta onkin aika testata, miten porukan kemiat sopivat yhteen ihan livenä – jos kaikki sujuu hyvin, Kaamos ja Loimu pääsevät pian kavereineen nuuskuttelemaan kevätilmaa turvallisesti ulkoiluhäkissä. 

- Mia, Dewi ry:n sijaiskoti