Kissan perusrokotukset

Kissa tarvitsee ruokinnan ja leikittämisen lisäksi myös terveydellistä huolenpitoa, sillä kissa ei ole mikään villikissa, joka pärjää itsekseen luonnossa. Jokaisella kissalla tulisi olla voimassaolevat rokotukset, vaikka niitä ei ulkoilutettaisi. Rokottamaton sisäkissa on vaarassa sairastua esimerkiksi silloin, jos ihmisen kenkien mukana kulkeutuu taudinaiheuttajia sisälle asuntoon. 

Kuten Dewin kissat yleensä, Fete Veneten Tiannakin rokotettiin ensimmäisellä ell-käynnillään.

Erityisesti kissarutto ja kissaflunssat voivat olla hengenvaarallisia rokottamattomille kissoille (lue lisää Kissojen yleisimmät hengitystieinfektiot).

Mitkä rokotukset ovat kissalle välttämättömiä?

Kotikissan perusrokotukset ovat rokotteet kissaflunssia ja kissaruttoa vastaan. Kissaflunssarokote, josta usein käytetään nimitystä kolmoisrokote, on yleensä kalikia, herpestä ja kissaruttoa vastaan. (Huom! Kissarutto ei kuitenkaan ole flunssa!) Joskus kolmoisrokote voi olla kahta tai neljääkin taudinaiheuttajaa vastaan.

Edellä mainittujen perusrokotteiden lisäksi suositellaan rabiesrokotetta erityisesti näyttelykissoille ja perheen kanssa matkusteleville kissoille, mutta toki rabiesrokote olisi hyvä olla voimassa kaikilla muillakin kissoilla kaiken varalta. Rabiesrokote on kissaflunssista ja kissarutosta oma erillinen rokotteensa.

Huom! Rabies eli raivotauti johtaa kuolemaan ja voi tarttua myös ihmiseen! Suomessa virusta ei juurikaan esiinny, mutta ulkomailla, kuten Venäjällä ja Baltiassa, sitä esiintyy luonnonvaraisillakin eläimillä. Siksi etenkin lähellä itärajaa ulkoilutettaville kissoille kannattaa hankkia myös rabiesrokote.  

Saariston Reijo maiskuttamassa märkäruokaa kolmoisrokotteen saadessaan.

Milloin kissa sitten rokotetaan?  

Kissan voi rokottaa, kun se on terve ja hyvin voiva, eikä ole meneillään mitään tautia tai lääkitystä, joka vaikuttaisi kissan immuunijärjestelmään. Jos et ole varma sopivasta rokotusajankohdasta, kysy neuvoa eläinlääkäriltä. Muista, että kissa on syytä rokottaa, vaikka se olisikin joskus aikaisemmin sairastanut kalikin tai herpeksen. 

Huom! Rokotukset vanhenevat, minkä vuoksi niitä pitää uusia. Tarkista rokotteen voimassaoloaika rokotekortista tai eläinlääkäriltä!

Kissanpennun rokotukset:

• kolmoisrokote > suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen kissa rokotetaan samoin kuin aikuinenkin kissa
• rabiesrokote > aikaisintaan 12–viikkoisena

Aikuisen kissan uusintarokotukset:

• tehosterokote > kissan 1-vuotispäivänä tai vuosi ensimmäisten rokotusten jälkeen riippuen siitä, milloin kissa sai perusrokotteen
• jatkossa > uusi kissasi rokotukset 1–3 vuoden välein (Huom! Kysy neuvoa eläinlääkäriltä!)

Eläinlääkärin myöntämä lemmikkieläimen todistus, joka on käytössä EU-maissa.

Kun kissa on rokotettu

Vaikka rokotettu kissa sairastuisikin tautiin, jota vastaan se on rokotettu, kissa sairastaa sen lievempänä kuin rokottamaton kissa. 

Lisäksi rokotetun kissan kanssa voi lähteä matkalle! EU-maiden välillä matkustettaessa tarvitaan lemmikkieläinpassi, jolla voidaan osoittaa voimassa olevat rokotukset. 

Jos kissa on kovin arka, stressaantuu matkustamisesta tai jostain muusta syystä kissan kanssa ei tehdä ulkomaan reissuja, ei lemmikkieläinpassille ole tarvetta. Tällöin eläinlääkäri merkitsee kissan saamat rokotukset rokotuskorttiin.

Edesmenneen Saaristolaisen rokotuskortti.

Lähteet:

Musti ja Mirri: Kissan rokotukset

Sey: Rokotukset

Villasukkakirjailija: Kissan rokotukset ja rokotusohjelma

Ruokavirasto: Lemmikkieläinpassi helpottaa eläinten kanssa matkustamista

– Ruu, blogivastaava & sijaiskoti

Kissojen yleisimmät virusperäiset hengitystieinfektioiden aiheuttajat: kaliki ja herpes

Kaliki ja herpes voivat romahduttaa kissan yleiskunnon, mikä on erityisen vaarallista kissoille, joilla on jo ennestään heikentynyt yleiskunto, kuten populaatiokissoille tai FIV-positiivisille kissoille. 

Kaliki- ja herpesviruksilta on mahdollista suojautua rokotteella, jolloin altistuminen ei ole hengenvaarallista. Rokotettu kissa ei joko oireile virustartuntaa lainkaan tai sairastaa sen vähäoireisena. Rokotteen avulla voidaan estää kaikista vakavimmat oireet ja seuraukset.

Herpes- ja kalikivirukset ovat erittäin yleisiä kissojen keskuudessa, myös rotukissoilla. Siksi on tärkeää, että kaikki kissat rokotetaan. Muista, että rokotuksia tulee uusia läpi kissan elämän! 

Rokottaminen kalikia ja herpestä vastaan:

• Perusrokotussarja on 2 rokotetta: 2. rokote annetaan neljä viikkoa 1. rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen annetaan 3. rokotus vuoden kuluttua. (Huom! Rokote uusitaan tämän jälkeen säännöllisesti sen mukaan, mitä rokotussarjaa ja -valmistetta käytetään!) 
• Pentujen rokotusohje: suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen rokotukset annetaan samoin kuin aikuisillekin kissoille.

Huom! Varmistathan rokotustarpeen eläinlääkäriltä tai rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Kissan kalikivirus (FCV=Feline calicivirus)

Kissan kalikivirus on erittäin yleinen kissaflunssan aiheuttaja, mutta sen yleisyyttä on vaikea määrittää tarkasti, sillä osa virusta kantavista kissoista on oireettomia. Oireettomia kissoja on hyödytöntä testata kalikin varalta, sillä vain oireelliset tarvitsevat tukihoitoa.

Kalikivirus tarttuu äärimmäisen helposti: kaliki leviää kaiken sellaisen kautta, jossa on suora tai välillinen kontakti kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. yhteisistä ruokakupeista tai leluista. Kalikivirus voi säilyä elimistön ulkopuolella jopa kymmenen vuorokautta. Kissan kalikivirukset eivät kuitenkaan tartu ihmiseen.

Kalikin oirekuva:

• haavainen ientulehdus 
• haavaumat kielessä, kitalaessa, huulissa ja nenänpäässä > suun lisäksi haavaumia voi olla muuallakin (esim. varpaissa) 
• kirkas sierainvuoto
• niiskutus ja aivastelu > lievemmissä tapauksissa niiskutus voi olla ainoa oire
• silmäoireet 
• niveltulehdukset > kissan ontuu tai liikkuu muuten jäykästi
• keuhkokuume ja hengitysoireet > vakavimmissa tapauksissa hengenvaarallista
• syömättömyys > ruoka ei välttämättä maistu kissan haju- ja makuaistin heikkenemisen ja/tai suun haavaumien vuoksi

Kesäyön Notoksen silmäoireet johtuivat kalikin aiheuttamasta infektiosta. Notoksella oli muitakin oireita: rohiseva hengitys ja aivastelua.

Oireiden loputtua virus saattaa poistua kissan elimistöstä itsestään, mutta kissa voi myös jäädä kantajaksi loppuelämäkseen. Jopa 20 %:a kalikia kantavista kissoista erittää virusta ajoittain tai jatkuvasti, vaikka olisivatkin täysin oireettomia (Janina Pohju 2019).

Oireetonta kalikiviruksen kantajaa ei tarvitse eristää talouden aikuisista kissoista, kunhan saman katon alla asuvilla aikuisilla kissoilla on rokotukset voimassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että perusterve säännöllisesti rokotettu aikuinen kissa saisi tartunnan. Huom! Pienet pennut tulisi sen sijaan eristää kalikinkantajasta, koska kissaflunssat saattavat olla pennuille hyvin kohtalokkaita!

Vaikka Notos olikin sairastaessaan pentu, niin oireet saatiin lopulta hoidettua, ja Notos pääsi adoption kautta loppuelämän kotiinsa. 

Kissan herpesvirus (FHV=Feline herpesvirus)

Herpes eli rinotrakeiittivirus tarttuu pinnoilta sekä pisaratartuntana. Infektion itämisaika vaihtelee, mutta akuutti infektio voi kestää viikkoja. Mikäli kissan rokotuksesta on aikaa yli kuukausi, oireileva kissa voidaan testata.

Herpeksen oirekuva:

• niiskutus
• yskä > pelkkä yskän oire voi johtua monesta muustakin syystä kuin hengitystieinfektiosta (yskä saattaa olla merkki myös esim. allergiasta tai madoista)
• lisääntynyt syljen eritys
• kirkas sierain- ja silmävuoto
• silmien siristely
• sidekalvon tulehdus > tartunnan alkuvaiheessa
• silmän sarveiskalvon haavaumat (kivuliaita ja hitaasti paranevia)
• haavauman värjäytyminen (eli pigmentoituminen) > myöhemmässä vaiheessa tartuntaa

Oireita voidaan lievittää tukihoidolla. Ne voivat kestää viikkoja ennen kuin virus menee ns. lepotilaan, jolloin kissa lakkaa oirehtimasta. Herpeksen saanut kissa jää viruksen kantajaksi loppuelämäkseen, ja virus voi aktivoitua myöhemmin elämässä esim. stressin seurauksena. Herpesvirus pysyy hengissä kissan elimistön ulkopuolella enintään vuorokauden verran. 

Kalikiin eikä herpekseen ole parantavaa hoitokeinoa, mutta oireettomana kissa voi elää ihan tavallista kissan elämää.

Saariston Matilla todettiin flunssavirukset kaliki ja herpes, mutta myös flunssaa aiheuttavat bakteerit mykoplasma ja bordetella bronchiseptica. Matin flunssaoireet saatiin kuitenkin hoidettua Flumaxilla, levolla, lämmöllä ja laadukkaalla ruoalla.

Lähteet

Haikka Sari: Kissan kotilääkäri – sairaudet, ensiapu, tartuntataudit, hyvinvointi
Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta
Hesy: Kissan kalikivirus
Janina Pohju: Kissan kalikivirus
Movet-laboratorio: FHV Felinen herpesvirus
Movet-laboratorio: FCV Feline calicivirus

– Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissojen virtsatieoireilu ja -ongelmat

Virtsatieongelmat ovat hyvin yleisiä vaivoja kissoilla ja siten niiden tunnistaminen, hoito ja ehkäisy onkin erittäin tärkeää. Kissanomistajan tulisi tunnistaa virtsatieongelmien pääoireet ja -ilmentymismuodot, yleisimmät diagnoosit ja aiheuttajat, sekä hoidot pääpiirteittäin. Nopea ja aikainen toiminta saattaa joissain tilanteissa jopa pelastaa kissan hengen.

Kissa on aavikkoeläin

Kissat ovat geneettisesti aavikkoeläimiä, joten niiden käyttäytyminen on myös sen mukaista. Janon tunne on kissoilla heikko, mikä voi johtaa kissan vähäiseen nesteensaantiin, kuivumiseen ja siten myös erilaisiin virtsatievaivoihin. Kissan lajityypillinen ravinto luonnossa koostuu pääasiassa jyrsijöistä, joissa on vettä noin 70-80 %, jolloin kissojen ei useinkaan tarvitse erikseen juoda vettä. Tämä johtaa varsinkin pelkkää kuivaruokaa syövillä sisäkissoilla helposti erilaisiin ongelmiin, pääasiassa virtsatieoireisiin.

Lajityypillisesti kissa myös pyrkii peittämään kipuaan viimeiseen asti, jolloin kivun ainoana oireena saattaa olla ongelmat vessakäyttäytymisessä. Omistajan tuleekin tuntea kissan normaali käyttäytyminen hyvin, jolloin mahdolliset kivusta tai sairaudesta johtuvat muutokset huomataan mahdollisimman nopeasti.

Miksi ongelmien tunnistaminen on tärkeää?

Virtsa muodostuu munuaisissa, jotka kissoilla sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa lannerangan alueella. Munuaiset koostuvat kuorikerroksesta, ydinkerroksesta ja munuaisaltaasta. Kuorikerroksessa on toiminnallisia yksiköitä, eli nefroneita (kuva), jotka koostuvat munuaiskeräsestä eli glomeruluksesta, joka koostuu kotelosta ja hiussuonikeräsestä, sekä munuaistiehyestä, johon glomerulussuodos kerääntyy.

Veri kulkee vatsa-aortasta munuaisvaltimoita pitkin munuaisiin, jossa se jakaantuu kuorikerroksen alueella tuojasuoniin, joita on useampi satatuhatta munuaisessa. Tuojasuonesta veri kulkee glomeruluksen sisälle hiussuonikeräseen, jossa muodostuu alkuvirtsa. Alkuvirtsa kulkeutuu munuaistiehyeseen, joka on kolmeosainen: alkuosassa tapahtuu aineiden takaisinimeytymistä, keskimmäinen osa väkevöittää virtsaa poistamalla alkuvirtsasta vettä, ja viimeinen osa kuljettaa väkevöityneen virtsan kokoojaputkeen. Kokoojaputkesta lopullinen virtsa kulkeutuu munuaisaltaaseen, josta virtsa kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Kissoilla virtsarakossa on vahva limakalvo, jonka suojana on vielä glykosaminoglykaanikerros, sillä kissojen virtsa on erittäin väkevää ja hapanta. Lopulta virtsa poistuu virtsarakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä. Kolleilla virtsaputki on pidempi kuin naarailla, mikä johtaa siihen, että kolleille saattaa tulla helpommin ongelmia itse virtsaputkeen. 

Munuaisilla ja virtsalla ylipäätään on siis äärimmäisen tärkeitä tehtäviä: ne poistavat elimistöstä kuona-aineita ja toksiineja, huolehtivat elimistön elektrolyytti-, eli suola- ja nestetasapainosta, sekä munuaiset itsessään tuottavat elintärkeitä hormoneja mm. punasolujen kehitykselle, verenpaineen säätelylle ja kalsiumin ja D-vitamiinin aineenvaihdunnalle.

Oireet ja tunnistaminen

Kuten aiemmin tuli ilmi, kissa peittää kipuaan viimeiseen asti. Siksi varsinkin sairauden alkuvaiheessa oireet saattavat olla hyvinkin vähäisiä ja epämääräisiä, ja niiden taustoja saattaa olla hyvinkin vaikea tulkita. Esimerkiksi yksittäiset ohipissat voivat johtua useammasta eri syystä, kuten säikähdyksestä, stressistä, pelosta, merkkailusta tai kivusta.

Tyypillisiä kissojen virtsatieoireita ovat:

• hutipissat/ohipissat, eli virtsaaminen muualle kuin hiekkalaatikkoon
• hiekkalaatikon välttely
• pienet/isot pissat
• ääntely virtsatessa, kuten vinkuminen tai maukuminen
• ei tule ollenkaan virtsaa - hätätilanne
• verinen virtsa
• pysyminen kauan virtsaamisasennossa
• tihentynyt virtsaaminen
• sukupuolielinten lisääntynyt nuoleminen ja ärtyminen

Virtsatieoireet saattavat siis kieliä monesta muustakin ongelmasta kuin pelkästään virtsatiesairauksista, joten oman kissan normaalin, terveen käytöksen tunteminen ja pientenkin muutosten havaitseminen on kissanomistajalle erittäin tärkeä taito. Kissa ei osaa kertoa kivustaan niin selkeästi kuin esim. koira, joten selkeiden merkkien lisäksi myös huomaamattomampia muutoksia pitää osata tarkkailla ja tunnistaa.

Virtsatiesairaudet selittävänä tekijänä

Kissojen alempien virtsateiden sairaudet, eli FLUTD:it (feline lower urinary tract disease) ovat yleisimpiä kissojen sairauksia erilaisten hammasongelmien ohella. Alempien virtsatiesairauksien syntyyn vaikuttavat useammat altistavat tekijät, kuten koirassukupuoli, keski-ikä, ylipaino ja vähäinen aktiivisuus, sterilointi ja kastrointi, muut taustalla olevat systeemisairaudet, rotu, sekä tietysti vähäinen vedensaanti ja ruokavalio. Virtsatiesairauksiin luetaan virtsatiekiteet ja -kivet, virtsatietulehdus, idiopaattinen kystiitti FIC (feline idiopathic cystitis), kasvainsairaudet, virtsateiden rakennemuutokset, sekä erittäin vakava välitöntä hoitoa vaativa virtsaumpi/-tukos. 

Virtsatiesairauksien yhteydessä yleisten, selkeiden virtsatieoireiden lisäksi voi esiintyä mm. ruokahalun vähenemistä, käytösmuutoksia ja apaattisuutta, jotka ovat yleisiä sairauden ja kivun merkkejä kissoilla.  

Virtsakiteet ja -kivet

Virtsakiteet ovat pieniä mineraalikertymiä, jotka ovat usein normaalilöydös kissan virtsassa, sillä kissan virtsa on todella väkevää. Kiteet voivat kuitenkin kasautua kiviksi, jotka voivat aiheuttaa kipua vahingoittamalla virtsarakkoa ja -putkea, tai voivat jopa tukkia koko virtsaputken. Vahingoittamalla rakon limakalvoa virtsakivet myös altistavat kissan virtsatietulehduksille, koska bakteereilla on helpompi pääsy kudoksiin vahingoittuneelta limakalvolta. 

Virtsakiteet ja -kivet voidaan eläinlääkärissä havaita virtsanäytteestä, virtsateiden ultraäänestä tai röntgenistä. Virtsanäyte otetaan mieluiten suoraan rakosta vatsanpeitteiden läpi kystosenteesillä, eli neulalla ja ruiskulla, jolloin saatu näyte on mahdollisimman steriili. Virtsanäytteestä tutkitaan virtsan pH, ominaispaino, liuskatesti (sokeri, veri, proteiini, bilirubiini), sakka mikroskooppisesti tulehdusten ja virtsakiteiden varalta, sekä mahdollisesti otetaan bakteeriviljely. Virtsasta voidaan myös tutkia munuaissairautta epäiltäessä proteiinin ja kreatiniinin suhde, sekä SDMA. Verinäytteestä voidaan tutkia mm. tulehdusarvo SAA, joka on usein koholla tulehduksen yhteydessä.

Kissoilla virtsakivet muodostuvat virtsarakossa, eikä munuaisissa kuten ihmisellä. Kiviä voi olla monta eri kokoa ja lajia, ja parhainta olisikin, jos kivestä saataisiin näyte analysoitavaksi laboratorioon, jolloin hoito voitaisiin kohdistaa täsmällisemmin. Kiviä muodostuu kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi, jonka syynä voi olla esim. epänormaali aineenvaihdunta, kiteitä aiheuttava ruokavalio (korkea magnesiumpitoisuus, happamuus) tai virtsatietulehdukset (bakteeritulehdus nostaa pH:ta, mikä altistaa kivien muodostumiselle). Liian vähäinen vedensaanti väkevöittää virtsaa, mikä osaltaan altistaa kiville. Myös jo aiemmin mainitut ylipaino ja sterilointi ja kastrointi altistavat, kuten myös sukupuoli ja ikä (keski-ikä, seniorikissojen sairaudet), sekä vähäinen aktiivisuus. 

Virtsakiviä on neljä eri päätyyppiä: struviitti-, kalsiumoksalaatti-, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet. Näistä kaksi viimeisintä, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet ovat suhteellisen harvinaisia kissoilla, mutta ne voivat liittyä esimerkiksi maksan toimintahäiriöihin. Näiden kahden hoito perustuu virtsan happamoittamiseen lääkkein ja ruokavalion avulla.

Struviittikivet ovat yleisiä virtsakiviä kissoilla, ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista, sekä magnesiumista. Struviittikiteitä voi aiheuttaa mm. ruuan liian korkea magnesiumpitoisuus, sekä virtsan korkea pH eli emäksisyys, jonka voi aiheuttaa tietyt ruokavaliot. Struviittikiteitä hoidetaan liuotusruokavaliolla, jossa on normaaliruokaa enemmän natriumia, jolloin veden kulutus lisääntyy ja virtsa laimenee. Liuotusruoka auttaa myös vähentämään virtsan kivennäisaineipitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. 

Plotina sairasti virtsatietulehduksen, joka saatiin onneksi hoidettua.

Kalsiumoksalaattikivet ovat yhdessä struviittikivien kanssa tavallisimpia virtsakiviä. On huomattu, että erityisesti burmankissat ja persialaiset kissat ovat muita kissoja alttiimpia kalsiumoksalaattikiteiden muodostumiselle. Kalsiumoksalaattikiviä ei voida liuottaa, vaan kivien ollessa haitallisen suuria ne joudutaan useimmiten leikkaamaan, joskus ne pyritään saamaan pois virtsakatetrin avulla. Vaikka kalsiumoksalaattikiteitä ei pystytä liuottamaan, on ruokavalio niiden ehkäisyssä erittäin tärkeä.

Kiteiden ja kivien liuotuksen tai leikkaamisen lisäksi olennaista on erityisesti akuuttivaiheessa kipulääkitys, jolla lievitetään kipua ja helpotetaan virtsaamista. Kivien liuotukseen tarkoitettuja erikoisruokavalioita ja lisäravinteita saa eläinlääkäriasemilta, sekä tietyistä verkkokaupoista. Kivien hoidossa tärkeintä on seurata tarkkaan eläinlääkärin ohjeita ja pitäytyä tietyssä ruokavaliossa tietyn aikaa. Usein ruokavalio kestää 4-12 viikkoa, jonka loppuvaiheessa virtsanäyte usein kontrolloidaan ja jatkohoito määräytyy saatujen tulosten mukaan. Lisäksi jos kivet ovat vahingoittaneet rakon limakalvoa ja aiheuttaneet virtsatietulehduksen, määrätään usein antibioottikuuri.

Dewillä asustellut Plotina ohipissaili melkein alusta alkaen, ja ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä todettiin rakossa sakkaa ja bakteereja. Virtsatietulehduksen hoidoksi aloitettiin antibioottikuuri, jotka poistivat ohipissailun pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin ohipissat palasivat, ja eläinlääkärissä todettiin virtsanäytteen sakassa runsaasti epiteelisoluja, kristalleja ja struviitteja. Plotinalle aloitettiin Urinary-ruokavalio liuottamaan sakkaa, sekä Metacam-kipulääkekuuri helpottamaan virtsaamista. Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua virtsanäytteessä oli edelleen hieman kristalleja ja tulehdussoluja, joten päädyttiin jatkamaan vielä Urinary-ruokavaliota yhden kuukauden ajan. Virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetulla ruokavaliolla Plotinan virtsaamisongelmat poistuivat kokonaan, ja Plotina pystyi palaamaan normaaliin ruokavalioon ongelmitta.

Virtsaumpi/-tukos

Virtsaumpi eli virtsatukos on hengenvaarallinen tila, joka voi pahimmillaan johtaa kissan menehtymiseen. Tukos on yleisempi kolleilla anatomian takia, sillä kollien virtsaputki on naaraiden vastaavaa huomattavasti pidempi. Virtsaputki voi tukkeutua “limakasautumasta”, johon kerääntyy proteiineja, soluja ja mahdollisesti virtsakiteitä. Myös kivet voivat jäädä virtsaputkeen jumiin, jolloin virtsaputki supistuu fysiologisena reaktiona vierasesineeseen ja osaltaan pahentaa tilannetta. Myös muu voimakas spasmi eli supistuminen tulehduksen tai muun ärsytyksen takia on mahdollinen virtsaummen aiheuttaja. 

Tukoksen hälyttävin ja selkein oire on yksinkertaisesti se, ettei virtsaa tule ollenkaan kissan yrittäessä virtsata tai sitä tulee vain tipoittain. Yli vuorokauden pituinen virtsaamattomuus kasvattaa virtsamyrkytyksen riskiä, jossa urea ei pääse poistumaan elimistöstä, mikä johtaa maksavaurioon, koomaan ja kuolemaan. Virtsaumpi on siis hengenvaarallinen tilanne ja vaatii välitöntä eläinlääkärikäyntiä. Virtsaumpi hoidetaan usein leikkaamalla.

Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus eli kystiitti voi olla bakteerien, tai virtsatiekivien tai -kiteiden aiheuttama, tai idiopaattinen. Noin 5-15% kissojen alempien virtsatiesairauksien aiheuttajaksi selviää bakteeritulehdus, kiteet ovat yleisempiä. Virtsatietulehdusta tavataan tavallisemmin vanhemmilla kissoilla, joilla on altistavina tekijöinä korkean iän lisäksi muita systeemisairauksia, kuten munuaisten vajaatoiminta ja diabetes. 

Virtsatietulehduksen oireet ovat hyvinkin tyypillisiä virtsatieoireita, sillä virtsaaminen yksinkertaisesti sattuu. Selkeiden virtsatieoireiden lisäksi muut sairauksien yleisoireet ovat tyypillisiä, kuten ruokahalun väheneminen ja apaattisuus. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljely, jonka tuloksen perusteella määrätään tarvittaessa antibioottikuuri, sekä tulehduskipulääke. Tarvittaessa myös virtsan pH:ta voidaan laskea lääkityksen avulla.

Lenin FIC ei ole este laadukkaalle elämälle mikäli omistaja jaksaa nähdä vaivaa. Lenin touhuja voi seurata Instagramista @sofiankisset.

Kissan idiopaattinen kystiitti eli FIC

Feline idiopathic cystitis tarkoittaa selkokielellä suomennettuna kissan virtsarakon tulehdusta, jonka syytä ei tiedetä (idiopaattinen = tuntematon syy). Jopa 60% kissojen alempien virtsateiden sairauksista voidaan luokitella FIC:iksi, joten kyseisen sairauden tunteminen on melkeinpä välttämätöntä kissanomistajalle. 

Kissan idiopaattisessa kystiitissä virtsarakossa on steriili tulehdustila, jota ei siis ole aiheuttanut bakteeri tai mikään muukaan selkeä taudinaiheuttaja. FIC:issä virtsan glykosaminoglykaanikerros on ohentunut, jolloin virtsan ärsyttävät aineet pääsevät ärsyttämään limakalvoa aiheuttaen tulehduksen ja siten kipua. Nimensä mukaisesti FIC:in syy on epäselvä, mutta yleisimmäksi aiheuttajaksi on ehdotettu stressiä - ja tähän aiheuttajaan me Dewilläkin uskomme lukemattomien kokemusten perusteella.

Oireet idiopaattisessa kystiitissä ovat samat kuin virtsatietulehduksessa tai -tukoksessa, mutta hoito poikkeaa sairauden aiheuttajan takia hyvinkin radikaalisti selkeiden fysiologisten aiheuttamien sairauksien hoidosta. Hoito keskittyy kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeiden avulla sekä stressin hoitoon, johon löytyy omat hyväksi todetut keinonsa. Stressin lievitykseen on markkinoilla erilaisia valmisteita, kuten kaseiinia sisältävää Zylkeneä, L-tryptofaania sisältävät Serene-Um ja Calmex, sekä erilaisia feromonihaihduttimia ja -suihkeita, kuten Feliway. Valmisteiden lisäksi luonnollinen osa stressin lievitystä on mahdollisten stressaavien tilanteiden vähentäminen, aktivoinnin ja virikkeiden lisääminen, hiekkalaatikoiden lisääminen ja erilaisten ympäristön muutosten vähentäminen. FIC:in hoidossa voidaan myös hyödyntää virtsatievaivaisten erikoisruokavaliota, sekä Cystaid Plus -valmistetta vahvistamaan virtsarakon glykosaminoglykaanikerrosta. Ylipainoiselle kissalle laihduttaminen on myös iso osa FIC:in hoitoa. 

Dewillä on ollut useampiakin idiopaattisesta kystiitistä kärsiviä kissoja, kuten allekirjoittaneen oma Dewiltä adoptoitu kissa Leni. Leni saapui yhdistykselle muutaman kuukauden ikäisenä pentuna ja jo sijaiskodissa huomattiin pienet pissat. Eläinlääkärin tutkimuksissa virtsanäytteessä ei näkynyt mitään, samaten virtsateiden ultrassa kaikki oli erinomaisesti. Diagnoosiksi saatiin siis FIC ja hoidoksi aloitettiin Cystaid plus tarvittaessa ja yleinen FIC:in hoito. Adoptoin Lenin helmikuun 2020 lopulla, jolloin hän oli ehtinyt asustella sijaiskodissa melkein neljä kuukautta kesyyntymässä. Muuton jälkeen kaikki meni hyvin, mutta ei mennyt kauaakaan aiemman kissani Ipan ja Lenin tutustuttamisen jälkeen, kun ensimmäisen ohipissa oli ilmestynyt sänkyyn. Vaikka tutustuttaminen oli edennyt hitaasti ja ilman aggressiivisuutta, oli Leni vähän turhan stressaantunut tilanteesta. Eipä siinä mitään, lisättiin vesiastioita ja katseltiin miten tilanne etenee.

Ohipissat eivät jääneet yhteen kertaan, vaan niitä ehti tulla useampia jopa feromonihaihduttimen asennuksen jälkeen ja petivaatteiden etikkapesujenkin jälkeen. En ollut tajunnut ajoissa laittaa suihkuverhoa päiväpeitoksi, joten Leni pissasi sänkyyn välillä ihan jo tottumuksesta, eikä pelkästään kivusta tai stressistä. Suihkuverhoa pidettiin päiväpeittona parikin kuukautta, sillä se piti varmasti Lenin pissat hiekkalaatikossa. Cystaid Plus oli käytössä, muutama erilainen vessa ja lempparihiekka tarjolla ja märkikseen lisättiin ahkerasti vettä. Intensiivisellä hoidolla saatiin odotettu lopputulos ja nykyään ei tarvitse pitää suihkuverhoa päiväpeitteenä muuta kuin uusissa paikoissa esim. kissojen ollessa hoidossa. 

Leni elementissään.

Kasvaimet ja anatomiset viat

Kasvaimet virtsateissä ovat kissoilla suhteellisen harvinaisia, mutta mahdollisia varsinkin seniorikissoilla. Kasvaimet ovat tällöin yleensä välimuotoisen epiteelin karsinoomia ja ne voidaan todeta ultraäänitutkimuksella. 

Erilaiset anatomiset viat, kuten synnynnäiset anomaliat ja traumojen aiheuttama rakennepoikkeavuudet virtsateissä eivät myöskään ole erityisen yleisiä kissoilla. Rakennepoikkeavuuksista yleisin on virtsaputken striktuura eli ahtauma, joka voidaan myös todeta ultraäänitutkimuksella. Hoitona useimmiten on leikkaushoito.

Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja muut kiputilat

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat, kuten nivelrikko tai spondyloosi voivat olla kissan virtsatieoireilun taustalla. Itse virtsaamisasento voi olla kissalle kivulias tules-vaivan vuoksi, tai kipu voi hankaloittaa kissan pääsyä hiekkalaatikolle ajoissa. Usein ohipissojen lisäksi kissalla on muita tules-kipuun viittaavia oireita, kuten hyppimisen väheneminen, lisääntynyt varovaisuus liikkuessa, kipuilme, vetäytyminen ja leikkimisen väheneminen. 

Dewillä ollut Sygyzyn Boba oli yksi näistä kissoista, joiden ohipissailun ja muun virtsatieoireilun taustalla oli tules-ongelma. Aluksi Boban huomattiin maukuvan todella paljon, ja järsivän kaikkea mahdollista. Suu ja hampaisto olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, lisäksi veri- ja virtanäytteissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Metacam-kipulääkekuuri vähensi jonkin verran maukumista ja puun jyrsimistä. Kuitenkin pian kuurin jälkeen tuli ensimmäinen ohipissa sohvalle, jonka jälkeen ohipissat lisääntyivät varsin nopeasti. Eläinlääkärissä todettiin tukkeutunut anaalirauhanen, jonka katsottiin olevan syy ohipissailuun. Kuitenkaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta maukuminen ja kipukäytös ei loppunut, joten eläinlääkäri suositteli kokeilemaan vielä gabapentiiniä kipuun. Todennäköisen diagnoosin ajateltiin olevan idiopaattinen kystiitti. Kipulääkityksen myötä oireet vähentyivät, mutta muutaman viikon kuluessa alkoivat jälleen. Eläinlääkärissä virtsarakkoa ultratessa huomattiin, että vasen takajalka ei suoristu taakse läheskään yhtä hyvin kuin oikea, joten jaloista otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvassa vasen reisiluu oli kokonaan irti lonkkamaljasta, myös luuston uudismuodostumaa havaittavissa. Vasemman lonkkamaljan rajat vaikeasti hahmotettavissa. Vasen reisiluu käytännössä irti lihaksesta, mahdollisesti vanhan trauman seurauksena. Röntgenlöydösten perusteella eläinlääkäri suositteli eutanasiaa, johon päädyimmekin haikein mielin. 

Boban röntgenkuva oli järkyttävää katseltavaa.

Systeemisairaudet

Kissojen systeemisairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat virtsatieoireilulle. Em. sairaudet lisäävät kissan juomista ja siten myös virtsaamista, ja suurentavat pissapaakkujen kokoa. Joskus kissa ei ehdi ajoissa hiekkalaatikolle, jolloin pissa saattaa tulla juuri laatikon ulkopuolelle.

Ongelmat käytöksessä ja muut syyt

Kissojen “ongelmakäytös” johtuu aina jostakin syystä, oli se sitten stressi, huono ympäristö, leikkaamattomuus (merkkailu ja stressi), liian varhainen vieroitus emosta, yksinäisyys tai muu kipu tai sairaus. Kissat eivät osoita mieltään tai kosta, sillä niiden aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet niin monimutkaisiin ajatuksiin.

Kissat voivat virtsata laatikon ulkopuolelle esim. säikähdyksestä, stressistä, pelosta, tai liian likaisen hiekkalaatikon takia. Ohipissailun selvittely vaatii joskus kunnon salapoliisityötä, varsinkin jos se on ainoa oire. Ensihätään kannattaa putsata ohipissapaikka huolellisesti käyttäen etikkaa, sillä se eliminoi virtsan hajua. Pissakohtaan voi siirtää ylimääräisen hiekkalaatikon ja kuivikkeeksi voi kokeilla esim. mikrohiekkaa, sillä se on melkein kaikkien kissojen suosiossa. Vessan malli saattaa myös olla väärä, jotkut pitävät katollisen vessan tuomasta rauhasta, jotkut nauttivat avonaisen vessan mahdollistamista pakoreiteistä. Kissa on myös siisti eläin, joka ei halua tehdä tarpeitaan likaiseen vessaan. Hiekkalaatikko tulee siis putsata vähintään kaksi kertaa päivässä ja hiekka vaihtaa kokonaan uuteen tarpeen mukaan, yleensä noin kuukauden välein riittää.

Lisää voit lukea blogitekstistä Kissa ei vittuile.

Yleinen hoito ja ehkäisy

Jos kissa alkaa ilman selvää syytä ohipissailemaan tai ilmaisemaan muita virtsatieongelmien oireita, on aina suunnattava eläinlääkäriin. Idiopaattista kystiittiä ei voi omistaja itse diagnosoida: muut sairaudet ja aiheuttajat on ehdottomasti poissuljettava.

Kissojen virtsatieongelmien ehkäisyssä ja hoidossa on yksi yhteinen periaate: vedensaannin lisääminen. Tarjolle voi laittaa useamman erilaisen juomakupin, esim. korkean ja matalan tai keraamisen ja lasisen. Jotkin kissat eivät esimerkiksi pidä siitä, kun niiden viikset koskettavat juomakupin reunoja. Kissalle voi myös esitellä juoma-automaatin, sillä juokseva vesi kiinnostaa kissaa ja houkuttelee sitä juomaan. Märkäruokaan voi lisätä vettä, samaten kuivaruokaan. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kuivaruuan voi jättää kokonaan pois. Juomakippoja kannattaa asetella useampaan eri paikkaan, kuitenkin erilleen ruokakipoista.

Virtsakiteiden ja -kivien hoidossa liuotus on pääasiassa, näissä pitää noudattaa tarkoin eläinlääkärin ohjeita. Ruokavaliota ei saa lähteä muuttamaan ilman eläinlääkärin konsultaatiota, joten ongelmatilanteissakin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä eläinlääkäriin. Myös ruuan jakaminen useampaan annokseen päivän mittaan auttaa vähentämään virtsan pH-muutoksia, joten se on kannattava toimenpide varsinkin kivien ehkäisyssä. Ruuassa laadukkaat proteiininlähteet helpottavat munuaisten työkuormaa, kun sen sijaan sokeri ja viljat kuormittavat munuaisia.

Hiekkalaatikoita tulisi olla kissojen lukumäärä +1 ja ne tulisi olla sijoiteltuna rauhallisiin, mutta ei liian syrjäisiin paikkoihin. Niiden tulee olla kaukana ruoka-, juoma- ja oleskelupaikoista. Kissanvessoja on useita erilaisia ja jotkut kissat ovat nirsompia vessojensa suhteen. Oikea vessa löytyy vain kokeilemalla, mutta esim. Dewillä kissat asuvat sijaiskodeissa, jolloin mieltymykset ja tottumukset ovat jo selvillä. Kuten aiemmin mainittu, vessat täytyy pitää siisteinä ja rauhallisina paikkoina.

Kissaa kannattaa myös aktivoida - muutenkin kuin pelkästään virtsatieongelmien ehkäisyksi - erityisesti FIC-diagnoosin omaavilla kissoilla. Myös jo ylipainon ja muiden sairauksien ehkäisemiseksi aktivointi on tärkeää, sillä ne altistavat myös virtsatieongelmille. Vinkkejä aktivointiin löydät blogitekstistä Kissan aktivointi.

Boba, sinua kaivataan. Lepää rauhassa.

Lähteet

Evidensia - Kissan virtsatieongelmat

Kivuton - Virtsatieongelmat

Koira-kissaklinikka Oy, ELL Anette Ståhlberg - Kissojen virtsatieongelmat

Agria eläinvakuutus - Kissan virtsatietulehdukset

Brit - Kissojen munuaisvaivat

Koira-kissaklinikka Oy - Laboratoriopalvelut

Evidensia - Virtsarakontulehdus kissoilla: tunnista kissan virtsatieoireet

Cornell feline health center - Feline behavior problems: house soiling

- Sofia, tapahtumatiimivastaava, sometiimi & vuoden 2023 hallituslainen

Kissan FIP – sijaiskodin kokemuksia

Dewin hoitokissoista kaksi on vuosina 2019 ja 2020 kuollut FIP:iin. Olen saanut kyseenalaisen kunnian hoitaa molempia näistä kissoista: Mushu van Pikistä ja Astrid di Vemoa. Mushu oli isosta, yli sadan kissan populaatiosta, pienenä pentuna loukutettu poikakissa, ja Astrid taas pienemmästä populaatiosta aivan viimeisillään tiineenä ollut vain hieman yli puolivuotias kissa. 

FIP tulee sanoista Feline infectious peritonitis, mikä tarkoittaa tarttuvaa vatsakalvon tulehdusta. Nimi on sinällään harhaanjohtava, sillä vatsakalvon tulehdus on vain yksi FIP:in oireista eikä itsessään tartu. Nykyään tiedetään, että FIP saa alkunsa kissojen koronaviruksesta, ja se vaatii viruksen mutaation muuttuakseen FIP:iksi. Kissojen koronavirus on sukua mm. ihmisen koronavirukselle, mutta se ei tartu ihmiseen. Kissoilla korona tarttuu ulosteen välityksellä, ja erityisesti kissapopulaatiot ovat sille alttiita, koska niiden elintilat yleensä mahdollistavat ulosteen siirtymisen kissojen ravintoon ja sitä kautta niiden elimistöön. Koronavirusta tutkittaessa on havaittu sen olevan hyvin yleinen. Kuitenkin, vaikka kissapopulaatio eläisi riskiolosuhteissa, vain alle 5% sairastuisi FIP:iin. Viruskannan lisäksi sairastumiseen vaikuttaa kissan perimä, immuunijärjestelmä ja muut ulkoiset tekijät, kuten stressi.

Mushu van Pikiksellä oli silmätulehdus saapuessaan sijaiskotiin.

Kummastakaan minulle saapuneesta kissasta ei voinut ensin päällepäin sanoa, että niissä olisi ollut jotain muuta vikaa, kuin huonokuntoisuus ja aliravitsemus. Mushun kohdalla myös muut samaan aikaan saapuneet pennut olivat huonossa kunnossa, ja kolme samaan aikaan loukutettua pentua kuoli nopeasti mm. aliravitsemuksesta aiheutuneisiin yleisiin vaivoihin. Mushu ja kolme sen veljeä kuitenkin selvisivät ensimmäisistä viikoista.

Mushua alettiin tutkia sen mahavaivojen takia. Pentu ripuloi, ja sen vatsa oli hurjan pinkeä ja turvonnut. Tämä ei kuitenkaan ole erikoista ulkoa tulleelta pennulta, ja samat oireet voivat tulla myös sisäloisinfektiosta. Mushua alettiin lääkitä, ja se auttoi turvotukseen jonkin verran. Pennulle alkoi kuitenkin ajan kanssa tulla myös muita oireita, kuten ongelmia näön kanssa.

Mushun erittäin turvonnut maha ja tyypillinen lepäilyasento.

FIP on siitä hankala vaiva, ettei sitä pystytä elävästä kissasta luotettavasti tutkimaan. Mushunkin kuoleman jälkeen saimme varmistuksen FIP:istä vasta, kun kissa oli lähetetty tutkittavaksi ruokavirastoon. Mushun oireet olivat moninaiset, ja sen kohdalla FIP oli vaihtoehto alusta saakka. Poissuljettiin FIV/FELV, seurattiin veriarvoja, ultrattiin vatsaontelo nesteen varalta ja tutkittiin silmiä. Kaikki oireet olivat kuitenkin hyvin epämääräisiä, eikä voitu varmaksi sanoa niiden johtuvan FIP:istä. Olimme toiveikkaita siitä, että löytyisi jokin hoidettava vaiva ja pentu saataisiin lopulta kuntoon.

Mushu verikokeissa PetVetissä.

Oireiden epämääräisyys on tyypillistä, kun kyseessä on ns. kuiva FIP eli kun vatsa- tai rintaonteloon ei kerry nestettä. Märkä FIP etenee usein nopeammin, kun taas kuiva FIP voi oireilla epämääräisesti kuukausia niin, että välillä on myös hyviä jaksoja. Monet oireet, joita FIP:ssä voi ilmetä, sopivat myös moneen muuhun tautiin, ja siksi se on niin vaikeasti diagnosoitavissa. Pitkälle ehtineessä FIP:ssä oireet riippuvat siitä, mikä elin on vaurioitunut. Esimerkiksi maksa, aivot tai, kuten Mushulla, silmät voivat olla oireileva elin. Lopulta Mushun kohdalla päädyttiin siihen, että ei ole enää eettistä pitää sitä tutkittavana pidempään, kun seuraava toimenpide olisi ollut molempien silmien poisto. Pentu oli jo kehittänyt ylipainoa ja sen lihaksisto oli surkastunut, koska se ei nähnyt liikkua kunnolla. Nämä päätökset ovat aina vaikeita, mutta niitä ei onneksi tarvitse tehdä yksin. Tässäkin tilanteessa konsultoitiin useampaa eläinlääkäriä, ja päätöksen teki yhdistyksen hallitus.

Mushu rakasti rapsutuksia.

Kävin itse viemässä Mushun lopetettavaksi, vaikka se oli jo siirtynyt toiseen sijaiskotiin tässä vaiheessa. Vietimme viimeiset hetket olohuoneen matolla leikkien, ja Mushu sai rakastamiaan maharapsutuksia reilun määrän. Lähtö eläinlääkärille oli vaikea, ja pakkasin nenäliinapaketin mukaan. Nytkään asiaa muistellessani eivät silmät pysy kuivana. Pois lähdön hetki oli kuitenkin jo helpompi kuin sen odottaminen. Tiesin päätöksen olleen oikea, ja vaikka ruumiinavauksen tulosta odotettiin viikkoja, se viimeistään toi minulle rauhan asian suhteen. Diagnoosi varmistui FIP:iksi.

Mushu ja Astrid olivat sinänsä molemmat tyypillisiä FIP-kissoja, että ne olivat molemmat alle kaksivuotiaita. FIP:iä pidetään paljolti nuorten kissojen tautina, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Osittain tämän ajatellaan johtuvan siitä, että nuoren kissan immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Sen lisäksi kissan elämässä monet stressiä tuovat asiat sijoittuvat nuoruuteen. Näihin kuuluu esim. uuteen ympäristöön muuttaminen ja etenkin populaatiokissoilla sisäkissan elämään totutteleminen. Astridilla oli lisästressinä vielä tiineys ja synnytyksen jälkeen pennuista huolehtiminen.

Astrid di Vemo saapui sijaiskotiin viimeisillään tiineenä.

Astrid synnytti luonani jo toisena päivänä viisi pentua. Kiinnitin jo aikaisessa vaiheessa huomiota siihen, että kissa välillä läähätti hengittäessään. Tämä on kuitenkin heti synnytyksen jälkeen kohtalaisen normaalia, joten alkuun se ei huolestuttanut kovin paljoa. Kun läähättäminen kuitenkin jatkui, alettiin siihen kokeilla kalsium-lisää ruokaan. Astrid hoiti pentuja hyvin, söi reilusti ja käytti hiekkalaatikkoa esimerkillisesti, joten muita merkkejä sairastamisesta ei ollut. Kalsium vaikutti auttavan alkuun, kunnes tulivat helteet. Astridin läähätys alkoi taas huonontua ja kiinnitin huomiota siihen, ettei sen vatsa ollut lainkaan palautunut synnytyksestä, vaan vaikutti edelleen turpealta. Aloimme olla huolestuneita tilanteesta ja mietimme, olisiko Astridilla mahdollisesti märkäkohtu tai sydänongelmia.

Astridin ainut oire oli läähätys.

Astrid vietiin eläinlääkäriin aamulla 30.6.2020. Katselin vielä aamulla, kun se imetti pentuja ja vilkuili minua verkko-oven lävitse. Kissa lähti eläinlääkärikäyntivastaavan matkaan, ja itse lähdin töihin stressaamaan. Ensin todettiin, että Astridilla on kuumetta, ja että se on kuivunut. Astrid sai näihin ensiapuna hoitoa lääkärillä. Lääkärissä oltiin sitä mieltä, että leikkaus on tarpeellinen, mutta sen voisi suorittaa vasta illalla. Kävin lounaalla ruokkimassa pentuja ja palasin töihin stressaamaan. Olin koko päivän todella rasittava laittaessani jatkuvasti viestiä tiimille. “Joko on tietoa kissasta” “Onko Astrid jo päässyt leikkaukseen?” “Onko kuulunut mitään?” “Eikö vieläkään ole kuulunut mitään?”

Viesti tuli illalla kymmenen aikaan. Astridilla todettiin laajat vauriot sisäelimissä ja leikkaava lääkäri oli varma FIP-diagnoosista löydösten perusteella. Näin jäi viisi pentua orvoksi, kun aamulla lääkäriin lähtenyt emo ei palannutkaan illalla takaisin. Näen joskus edelleen mielessäni Astridin katseen, kun se tarkkaili minua pentujensa kanssa. Jaetusta vastuusta tuli minun vastuuni.

Astrid hoiti pentuja viimeiseen asti.

Mushua ja Astridia ei olisi voitu pelastaa. FIP:iin ei ole olemassa tutkitusti tehokasta hoitoa. Koronaviruksen leviämistä voi kuitenkin ennaltaehkäistä, ja tähän toimivat monet jo muutenkin kissan hyvään hoitoon kuuluvat asiat, esim. hyvä hiekkalaatikkohygienia. Hiekat tulisi vaihtaa säännöllisesti kokonaan uusiin ja laatikot desinfioida aina vaihdon yhteydessä. Normaalisti koronavirus elää ympäristössä vain päiviä, mutta ulosteessa sen uskotaan selviävän jopa 7 viikkoa. Jos tilojen täysidesinfioiminen ei ole mahdollista FIP-kissan jälkeen, on kahden kuukauden varoaika riittävä, jotta virus ei voi tarttua enää FIP-kissan käyttämistä tiloista. Kun sijoittaa ruoka- ja vesiastiat kauas hiekkalaatikoista, se ehkäisee ulosteiden siirtymistä ruokaan. Myös kissojen stressitilanteita tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää tai ajoittaa mieluummin pidemmälle aikajänteelle. Esimerkiksi kissan leikkaus ja muutto tulisivat olla eri aikoihin. Muutenkin kissan perusterveydestä huolehtiminen hyvällä ravinnolla ja riittävällä terveydenhuollolla kuuluvat ennaltaehkäisyyn.    

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Lähteet:

Movet. 2020.FIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR). viitattu 10.9.2020. 

Niemi, Outi. 2009. FIP – perustietoa kasvattajille ja kissanomistajille. Julkaistu Korvalehdessä 2/2009

Dewille kylvää kissatietoisuutta

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry on vuodesta 2001 alkaen edistänyt eläinsuojelua ja löytöeläinten asemaa Turussa ja sen lähialueilla. Kesällä 2019 päätimme kehittää yhdistyksen tiedottamista. Dewin toiminnassa on mukana kymmeniä vapaaehtoisia, joilta löytyy erilaisia historioita kissojen parissa ja joilla on erilaisia kissatarinoita kerrottavanaan. Näin ollen perustimme Dewin blogin, Dewillen, jossa voimme jakaa kissatietoisuutta.

Yhdistykselle saapuvat kissat ovat pääsääntöisesti populaatiokissoja tai yksin vaeltavia kulkurikissoja. Ei kenenkään kissoja siis. (Kissapopulaatiolla tarkoitetaan ”kissalaumaa”, joka lisääntyy hallitsemattomasti ja joka on voinut saada alkunsa esimerkiksi vain kahden leikkaamattoman kissan kohtaamisesta.) Tästä johtuen Dewin vapaaehtoisilla on erityisesti kokemusta kissojen kesyttämisestä ja kissojen tutustuttamisesta toisiinsa.

Blogin tavoite on edistää eläinsuojelua, parantaa kissojen asemaa ja lisätä kissatietoisuutta. Kesyttämisen ja tutustuttamisen lisäksi kirjoitamme myös esimerkiksi kissojen tarvikkeista, hoidosta ja ruokavaliosta, sairastamisesta sekä hoitamisesta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tuutata vain tietoiskuja, vaan myös kertoa kissojen kuulumisia sekä kirjoittaa esimerkiksi loukutusoperaatioista, pentuarjesta ja sijaiskotina toimimisesta.

Kissat ovat yksilöitä ja reagoivat eri tavalla eri asioihin. Toivomme kuitenkin, että ajan mittaan blogista löytyisi vinkkejä ja vertaistukea kissan omistajille, tietoa kissan hankkimista harkitseville ja apua sijaiskotina toimiville vapaaehtoisille. Sekä tietenkin ohjeita niille ihmisille, joiden pihalle eksyy yksittäinen kulkurikissa tai jotka löytävät kissapopulaation, eivätkä tiedä, miten toimia.

Tervetuloa lukemaan!

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja