FIV-kissa: Setä Piisami

Setä Piisami loukutettiin kesällä 2019, mutta Sedän tarina alkaa jo muutama vuosi ennen hänen loukuttamistaan. Lue lisää kissan FIV-positiivisuudesta täältä.

Kun kävin äidilläni, näin usein hänet ja muutamia muita kissoja lähimetsässä ja jopa äitini pihapiirissä. Sydäntä särki ja kivisti, mutten osannut vielä tuolloin auttaa ja kuuntelin liikaa naapureiden kommentteja siitä, että heillä joku koti ehkä oli. Asuin myös kaukana, joten oli vaikea tarttua toimeen. 

Setä on hyvin persoonallisen näköinen paksuine poskineen. Lisäksi hänellä oli erikoinen tapa tuijottaa ihmisiä silmiin ja tulla lähelle, ja siksi häntä oli vaikea uskoa kodittomaksi. Sedän katsetta on vaikea unohtaa, ja sillä tavalla tuo paksuposkinen ja kaunis kolli oli ilmeisesti itsensä ruuassa pitänytkin. 

Muutama näky sai minut vihdoin toimimaan. Esimerkiksi näin, kuinka kissa kantoi suussaan sämpylää, jonka se oli hakenut äitini kuistilta, jossa tuoreet sämpylät olivat olleet jäähtymässä. Tai ehkä ennemmin lopullinen niitti oli kahden pennun ja niiden emon ilmestyminen pihaan. Pentueen seurassa oli myös tuo mustavalkoinen paksuposkinen kolli, joka ikään kuin vietti aikaa perheen suojana. Aloimme kutsua häntä Sedäksi, koska isäksi hän ei sopinut: pentujen emo oli mustavalkoinen ja toinen pentu kilpikonnanvärinen.

Setä Piisami kesäkuussa 2019 äitin pihalla viimeistä kertaa kodittomana kissana.

Vuonna 2014 kesäkuussa emo toi näytille pennut ja lähti itse kauemmas. Silloin päätimme loukuttaa pennut: onneksi itselläni oli alkanut juuri kesäloma ja minulla oli hyvin aikaa ruokkia pentuja. Loukkua ei edes tarvittu, kun suoraan hanskoilla nappasimme heidät koirankopista emon seuratessa kauempaa. Emo itse päätyikin Dewille muutamaa kuukautta myöhemmin ja sai nimekseen Atomi. Pennuista huonokuntoisemman otin itselleni, ja nimesin sen Kilpiseksi. Toiselle pennulle etsin hyvä kodin, ja hän sai nimekseen Niilo. Loukutuksen jälkeen Setä katosi pihasta. Häntä näkyi enää silloin tällöin. Kuulin äidiltäni, että hänellä oli 2-3 paikkaa/kotia, joissa häntä ruokittiin ja joissa hän ehkä jotain suojaakin joskus sai. Setä jäi siis silloin loukuttamatta. Valitettavasti.

Niilo ja Kilpinen ensimmäisinä päivinä sisällä.

Pentujen äiti Atomi oli hyvin arka, mutta hän sai oman kodin vuonna 2016 oltuaan yhdistyksellä puolitoista vuotta. Niilosta kuoriutui ihana rakkauspakkaus, joka muuten muistuttaa Setää nykyisin. Hän kesyyntyi täysin. Kilpinen puolestaan oli alipainoinen ja heikko. Hän taisteli näiden ongelmiensa kanssa, mutta lopulta hänestä kasvoi ihana ja ovela, hieman varovainen, pikkuneiti. Hän eli vain 3,5-vuotiaaksi ja kuoli rintaontelon syöpään. Se oli yksi oman kissaelämäni suurimmista tappioista, vaikkei kyseessä ollutkaan ensimmäinen kissakuolemani. Kilpisen menehtyminen toi minut mukaan eläinsuojelutyöhön ja Dewiin. Oli sillä siis hyvätkin seurauksensa. Opin Kilpisen kanssa paljon aroista kissoista ja ymmärsin sen, että täysin villiintyneistäkin kissoista tulee mitä mahtavimpia sisäkissoja ja perheenjäseniä.

Loukutmme Atomin pentujen jälkeen vuonna 2014. Häntä epäiltiin tiineeksi, mutta näin ei onneksi ollut.

Kesällä 2019 laitoin Dewin sijaiskotitiimillemme viestiä Sedästä törmättyäni häneen taas. Lähetin hänestä kuvan ja varapuheenjohtajamme Mira kutsui häntä heti Piisamiksi. Sedän turkki näytti nyt jo takkuiselta ja kaunis turkki vivahti ruskeanpunaiseen, mikä on mustaturkkisilla huonon ravinnon merkki. Päätimme, että nyt on Sedän aika päästä pois pihoilta. Kaiken huipuksi yksi ihana sijaiskotitiimin aktiivi, Melina, lähti heti tuomaan loukkua paikan päälle. Kahden tunnin kuluttua Setä istui puuhkassa loukussa hiirenhiljaa. En voinut uskoa silmiäni! Siitä siis Sedän uusi elämä sai alkunsa. Piisami jäätyi setämäisellä arvokkuudellaan loukkuun pyristelemättä tai rähisemättä lainkaan vastaan jäätyään suljettuun häkkiin. Tämä on melko harvinaista loukutustilanteissa. Oli jo ilta ja ensimmäisen yönsä Setä vietti Melinan äidin saunassa, kunnes seuraavana päivänä pääsi eläinhoitolalle. Ensimmäiset viikkonsa Setä vietti Eläinhoitolalla etsien kotiaan ja siirtyi sitten Dewin sijaiskotiin. 

Setä meni heti loukkuun silakoiden perässä.

Eläinlääkärissä FIV-testi paljastui positiiviseksi, mikä harmitti, sillä positiivisia ovat yleensä juuri vapaana kulkevat kollikissat, jotka saavat tartunnan reviiritappeluissa. Minun olisi siis pitänyt loukuttaa hänetkin aiemmin.  Pelkäsin, ettei Sedällä ollut toivoa; vanha iso kolli, jolla hampaatkin jo lienevät pilalla. FIV ja huonot hampaat olisi ollut jo lähes mahdoton yhdistelmä ja varauduin huonoihin uutisiin, koska Sedällä oli jo ikää. Kuin ihmeen kaupalla Sedällä oli taas tuuria matkassa; hampaat olivatkin melko hyvät, vain pari kulmahammasta poistettiin. Eläinlääkärit antoivat hänelle toivoa.

Setä ihmeissään, kun hän oli ensimmäistä yötä sisätiloissa.

Setä pääsi kesyyntymään sijaiskotiin. Hänen ensimmäisiä haasteita oli pissan panttaaminen ja idiopaattinen kystiitti sekä keuhkopöhö, joka johtui stressin ja rauhoitusaineen yhteisvaikutuksesta. Kaikesta kuitenkin selvittiin.

FIV ei ollut Sedälle mikään maailmanloppu. Se tarkoitti vain sitä, että hänelle piti löytää koti, jossa ei olisi muita kissoja tai jossa kissaseura olisi valmiiksi FIV-positiivista. Sedälle etsittiin kotia FIV-positiivisten ryhmästä, ja niin hän pääsi kotikokeiluun toisen FIV-kollin seuraksi. Setä olisi saanut loppuelämän kodin, jos kollit olisivat tulleet toimeen keskenään. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt, ja Setä palasi Turkuun sijaiskotiin neljän kuukauden reissun jälkeen.

Nyt Setä siis etsii jälleen kotia ainoana kissana tai FIV-positiivisen kissan seurana. Hän on noin 6-vuotias. Setä Piisamin tiedetään tulleen muiden kissojen kanssa toimeen. Kotikokeilussa toinen kolli määräili Sedän olemista, minkä takia Sedän elämä ja kesyyntyminen jumiutuivat.

Setä on kuitenkin ensimmäisen sisällä vietetyn puolen vuoden aikana rohkaistunut valtavasti. Hän on utelias kissa, joka on selvästi ihmismyönteinen, vaikka ei vielä haluakaan koskemista ihmisiltä. Hän myös viihtyy hyvin yksin, osaa nauttia elämästä ja on pikkuhiljaa oppinut leikkimään leluilla. Välillä leikki on ollu jopa niinkin rajua, että lelut on purtu rikki. Suurinta nautintoa Setä saa kuitenkin syömisestä: hän onkin melkoinen syömäkone. Setä jopa viimeistelee syömisen nuolemalla kuppinsa siistiksi. Setä on myös ollut koko ajan täysin siisti eikä ole pissaillut kuin hiekkalaatikkoon. Toisinaan hän on viettänyt laatuaikaa myös ihmisten sängyssä. Sedästä saa itselleen varmasti hauskan, luotettavan ja rauhallisen seuralaisen.

Sedästä kirjoitti sijaiskotitiimin jäsen Venla Lehtinen, joka on saanut tuntea Sedän pisimpään. Kiitokset kaikille Sedän auttajille ja tukijoille ♡

Lue myös teksti Kissan FIV-positiivisuus

Kissan FIV-positiivisuus

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n vuoden 2020 teemana on kissan terveys.

FIV on kissojen immuunikatovirus, joka vastaa ihmisten HI-virusta. Se tuhoaa vähitellen kissan valkosoluja ja heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat lopulta erilaiset tulehdukset ja rappeutumat esimerkiksi suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä ja yleisvoinnin asteittainen huonontuminen. Se altistaa myös erilaisille kasvaimille. FIV:iä ei voida poistaa elimistöstä, koska viruksen perimä jää kissan omien solujen DNA:han yhdistyneeksi.

Kissalla saattaa olla aluksi akuutissa vaiheessa esimerkiksi ohimenevää kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista ja ruokahaluttomuutta, mutta tämän vaiheen jälkeen tilanne tasaantuu oireettomaksi vaiheeksi, joka saattaa kestää vain muutaman kuukauden tai jopa useita vuosia. FIV:n viimeinen vaihe on krooninen vaihe, mutta joillakin kissoilla taudin eteneminen jää oireettomaan vaiheeseen. Kroonisessa vaiheessa immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, että pienetkin bakteerit ja virukset aiheuttavat huomattavan suuria ongelmia (Janina Pohju, 2/2019). Jos kissa välttää infektiot ja vastustuskyky pysyy hyvänä, elinikä ei välttämättä lyhene lainkaan.

Iku-Turso

FIV leviää pääasiassa syljen välityksellä. Leikkaamattomat tappelunhaluiset uroskissat ovat suurimmassa vaarassa sekä levittämään tartuntaa että saamaan tartunnan. Myös parittelun yhteydessä infektio voi levitä uroksen purressa naarasta niskasta. Virus voi erittyä myös emokissan istukan läpi pentuihin. Kissan ulkopuolella virus ei selviä kovinkaan pitkään, ja se pystytään helposti tuhoamaan ympäristöstä tavallisilla desinfiointiaineilla. Esimerkiksi lokakuussa 2019 vastaanotimme kulkukissan, noin 6-7-vuotiaan uroksen, jonka nimesimme Iku-Tursoksi. Iku-Turso oli elänyt luonnossa noinkin pitkään todennäköisesti siksi, että ihmiset olivat ruokkineet häntä. Jossain kohtaa se oli saanut FIV-tartunnan. Kissojen FIV-virus on yksi syy, miksi kissojen on parempi ulkoilla valvotusti. 

Jos kissa kaikesta huolimatta ulkoilee valvomatta, kissan kastroinnilla ja steriloinnilla voidaan ennaltaehkäistä taudin leviämistä. Leikatun kissan reviiri on vain murto-osa leikkaamattoman kissan vastaavasta, ja ne joutuvat tappeluihin huomattavasti leikkaamattomia kissoja harvemmin. Sisäkissan mahdollisuus saada tartunta on käytännössä olematon. (Janina Pohju, 2/2019) 

Parantavaa hoitoa FIV:iin ei ole. Oireettoman FIV-positiiviseksi todetun kissan immuniteettia voidaan tukea pitämällä kissa stressittömissä olosuhteissa ja välttämällä vapaata ulkoilua, raakaruokaa sekä vieraita ja uusia kissakontakteja. Perusrokotukset ja loishäädöt on pidettävä ajan tasalla. FIV:iin ei ole olemassa toimivaa rokotetta. Interferonihoito voi auttaa, mutta Suomessa sen antaminen on hankalaa ja kallista. Immuniteettia voi yrittää tukea ja solujen ennenaikaista vaurioitumista voi estää antamalla mm. E-, D-, ja A-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä ja omega-3-rasvahappoja. Näin saadaan pidennettyä oireetonta vaihetta, ja oireellisessakin vaiheessa lisäravinteet voivat hidastaa taudin etenemistä.

Iku-Turson suu

Iku-Turson tapauksessa kissan yleisvointi oli paljon huonompi kuin mitä päälle päin näytti. Lisäksi suun tila viittasi siihen, että FIV oli mahdollisesti edennyt jo krooniseen vaiheeseen. Sen kaikki kulmahampaat olivat katkenneet, ja suun hoitaminen olisi tarvinnut kaksi erittäin haastavaa hammashoitoa.

Koska FIV heikentää kissan vastustuskykyä, jokin virukseen sairastumattomalle kissalle helppohoitoinen sairaus voi koitua FIV-kissan kohtaloksi. Varsinkin suun alueen hoito, kuten ientulehdus, hammassyöpymä yms. voi olla FIV-kissalle erittäin pitkä ja kivulias hoitaa eikä kissa välttämättä edes pysty parantumaan suun alueen tulehduksista enää ollenkaan. (Janina Pohju, 2/2019)

Iku-Turson FIV-positiivisuuden ja huonon yleiskunnon takia toipuminen olisi ollut epävarmaa, joten raskain mielin päästimme hänet kivuista. 

Suosittelemme lukemaan Janina Pohjun kattavan artikkelin kissan FIV:stä.

Lue myös FIV-positiivisen kissan, Setä Piisamin, tarina.