Tyhjän tilan pentuja, osa 4

Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta".

Lue myös aikaisemmat osat: osa 1, osa 2 ja osa 3.

Alphonse "Thunder" da Fattoria Vuota

Alphonse oli alkuun tosi poksuva sähinäkissa. Hän oli tosi epäluuloinen ja alkuun myös aika kipeä, mikä on varmaan osaltaan hidastanut sen kesyyntymistä. Nyt on ihan eri ääni kellossa. Jos minulla on kaksi kissaa sylissä, niin toinen niistä on hyvin varmasti Alphonse. Silitykset kelpaavat ja niistä nautiskellaan silmät sirrissä. Alphonse viihtyy yksin ja viihdyttää itseään hepuloimalla lelun kanssa rapinatunnelissa, saalistaen aurinkoläikkää seinältä tai ruuvia kaapinovesta. Hän tykkää myös mähinöidä muiden kanssa ja putsaakin usein sylissä ollessaan toisten pentujen turkkia. Tai puree niitä hännästä.

Alphonse

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota

Gaia on alusta saakka ollut pieni tutkimusmatkailija ja ikiliikkuja. Nykyäänkin hänestä on vaikeaa saada kuvaa, kun tyttö on menossa kokoajan. Syliinkin hän tulee, mutta sitten jokin mielenkiintoinen asia vie taas huomion ja hän lennähtää tutkimaan/leikkimään/mähisemään. Tärkeää on kuitenkin käydä antamassa nenäpusut ruuan jälkeen rapsutusten kera. Sitten voi kiivetä hartialle ja sieltä pöydälle ja sitten kaapin nurkkaan ja takaisin pöydälle ja katsoa mitä pyyhkeen alla on ja ja ja... Gaian lempileluihin on kuulunut nutriplussapurkin korkki ja pörröhiirilelu.

Gaia

Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota (varattu)

Diego oli pennuista ensimmäinen, joka kiipesi hartialle. Nykyään hän on edelleen siellä useammin kuin muut, vaikka jokunen muukin pentu välillä käväisee selässä. Hän on huoleton ja leppoisa olento, paitsi silloin kun saa sulkalelun hampaisiinsa. Sillon kukaan ei saa tulla lähelle sillä hänellä on aarre! Sen kanssa sitten juostaankin ympäri kämppää muita pentuja karkuun, kun ne tietenkin haluaa tietää mikä on noin hieno juttu. Diegon kanssa tulee usein käyttöön lause "Diego, mitä sä oikein teet?" Hän meinaan keksii aina kaikkea pölhöä. Niin kuin kotiehdokkaan pään päälle kiipeämisen ja sinne makailemaan jäämisen, tai pyykinkuivaustelineen päälle kiipeämisen.

Diego ja Alphonse

Salvatore "The Mole" da Fattoria Vuota (varattu)

Salvatoresta on tullut aivan sylipulla. Nenäpusuja jaetaan paljon ja usein, sylissä käydään polkemassa ja kiehnäämässä ja "mulle lisää silityksiä kaikilla käsillä heti" tuntuu olevan Salvatoren teemalause. Keppilelut ovat Salvatoren mieleen, ja hän tykkääkin leikkiä ihmisen kanssa sen lisäksi, että mähinöi toisten pentujen kanssa. Reipas ja rohkea poika.

Salvatore

Pupetta "The Baby" da Fattoria Vuota (varattu)

Jos ulkonäkö hämää, niin Pupetan kohdalla se ainakin pitää paikkansa. Tämä kaunis, pieni tyttökissa tykkää painia. Hetkeäkään epäröimättä on käyty isompien poikien kanssa mähinöimään eikä tämä tyttö jää alakynteen! Hän myös usein käy hakemassa silityksensä ruuan jälkeen ja saattaa asettua syliin lepäilemään ellei ole kiinnostuneempi metsästämään varpaitani.

Pupetta ja Salvatore

Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota (varattu)

Rosetta on toinen sylipulla. Hänellä alkaa olla jo oma paikka sylissä, koska hän on usein ensimmäinen joka siihen parkkeeraa ja viimenen kenet tarvii nostaa pois (ainakin kaksi tai kolme kertaa, koska nopea pirulainen ehtii kiivetä takaisin syliin ennenkun saat pyyllysi ylös lattialta). Pelkkä löhöpallura hän ei kuitenkaan ole vaan kaikenlaiset lelut kiinnostaa ja hän tervehtii toisia kissoja iloisesti häntä pystyssä.

Pupetta ja Rosetta

Pentujen arvioitu syntymäaika on toukokuun loppupuolella. Luovutus loppuelämän koteihin on aikaisintaan 16.9. alkaen.

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Tyhjän tilan pentuja, osa 3

Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta".

Lue myös ensimmäinen ja toinen osa

Ensimmäiset viikot oli jännittäviä ja hirvittäviä. Aina, kun näin pennun syömässä, tuli helpotus. Jokainen punnitus jännitti. Onko tullut painoa lisää vai tarvitseeko huolestua? Toisella viikolla alkoikin painojen heittely. Joko paino pysyi samana tai laski entisestään. Ainut, mikä nousi, oli oma stressitasoni.

Pupetta "Baby" da Fattoria Vuota.

Välillä pennuilla oli maha löysällä enemmän tai vähemmän.  Alphonse näytti selkeästi voivan huonosti. Se usein vain nökötti paikoillaan, kun muut leikkivät. Se näytti kärsivältä. Päätimme käyttää sitä eläinlääkärillä nesteytyksessä, kun paino laski alle sen saapumispainon. Samalla pennut saivat reseptin antibiootteihin ja koko tiimillä oli sormet ristissä että painot alkaisivat nousta.

Pikkuhiljaa hoito, hyvä ruoka ja ravintolisät alkoivat tepsiä, ja painot rupesivat nousemaan. Silti jokainen hiekkalaatikkoon saapunut pökäle tutkailtiin tarkkaan, ja aina, kun oli hyvä kakka, tuli helpottunut olo. Pienet asiat tässä kyllä saavat iloiseksi, kuten esimerkiksi se, että pentu syö ja kakkaa kunnolla!

Salvatore "The Mole" da Fattoria Vuota ja Alphonse "Thunder" da Fattoria Vuota.

Pennuista alkoi paljastua melkoisia persoonia. Rosetta maiskuttaa syödessään, Alphonse puolestaan leikkii ruualla. Se siis ottaa yhden lihanpalan lautaselta ja alkaa läiskiä sitä ympäriinsä. Sitten se kuljettaa sitä pitkin ja poikin lattiaa, ja taas lätkii hetken päästä sitä samaa könttiä. Kaverit saavat köniin, jos ne koittavat viedä Alphonsen saaliin!

Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota.

Gaia on aina naama edellä joka paikassa tutkimassa ja melko varmasti, jos kaksi kissaa on pulassa, niin toinen niistä on Gaia. Toinen sitten onkin Diego. Tai siis ensimmäinen, koska se on joukon pöljä. Diego on jo onnistunut jumittamaan päänsä kiipeilypuun koloon (ai jessus, meinasin saada sydärin tullessani pentujen huoneeseen, kun Diego oli päästään jumissa) ja kerran, kun astuin kylppäriin, ihmettelin kummallista ääntä. Arvatenkin löysin Diegon ja Gaian pesukoneen takaa. Olin siis teipannut eteen pahvia, etteivät pennut asuisi siellä, niin eikös nämä olleet päässeet jotenkin pahveista yli yhteen suuntaan ja jääneet sitten sinne jumiin. Diego ja Gaia myös kiipeävät hartioille. Diego saattaa jäädä hengaamaan, ja Gaia käy nuolemassa korvat puhtaaksi. Että sellasia marakatteja mä täällä kasvatan.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota.

Viikko sitten pentujen viikkokertymä painon suhteen oli 230-250g per pää. Se on paljon! Diego oli pennuista isoin ja Pupetta pienin. Siinä vaiheessa totesin, että taidetaan olla voiton puolella. Jätin päivittäisen punnitsemisen pois ja siirryin viikottaiseen. Tässä alkaa jo miettiä, että kohta voi varmaan tehdä kivojakin asioita pentujen kanssa, kuten esimerkiksi harjotella harjaamista ja kynsien leikkaamista. Ehkä opettaa niille jotain temppujakin. Mutta sitä ennen ohjelmassa on lisää matolääkettä ja korvapunkkien häätö.

Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota.

Juuri ennen korvalääkkeiden aloittamista olin saanut pennut niin luottavaisiksi, että ne tulivat syliini nukkumaan. Jopa Alphonse, joka lämpeni hitaiten. Vähän ehdittiin jo tutustua harjaankin. Diego oli tietenkin sitä mieltä, että harja kuuluu syödä. Voitte arvata miten kävi, kun aloin lääkitä korvia. Pennut pysyvät kaukana tällä hetkellä! Paitsi Gaia. Se on alkanut maistella mun varpaita.

- Ida, sijaiskotivastaava

• Lisää pentujen kuvia ja kuulumisia näkee Instagramista cassuandthekittens-tililtä

Tyhjän tilan pentuja, osa 2

Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta".

Lue ensimmäinen osa täältä

Seuraavan viikon aikana luokseni muutti neljä kissanpentua lisää. Loukuttaja kävi ahkerasti etsimässä pentuja, jotta saisimme mahdollisimman monen sieltä pois. Välillä siellä oltiin kahden hengen voimin, välillä yksin. Kytiksellä vietettiin tunteja ja samalla kartoitettiin muiden kissojen tilannetta. 

Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota. Pennulla on kuonossa Nutri Plus -geeliä, joka toimii lisäravinteena muun muassa heikkokuntoisille pennuille.

Ensin saapui yksi hyvin pieni yksilö, jota kutsuin Shadowrunneriksi, koska se luikki varjoissa ja sihisi minulle. Hän paljastui tytöksi ja sai nimen Rosetta "Shadowrunner" da Fattoria Vuota. Sitten saapui kaksi raidallista kaveria, jotka alkuun vain piileksivät nurkassa. Toinen niistä oli nätein kissa, jonka olen nähnyt, ja toinen oli selvästi toista isompi. Molemmilla oli hienot kuviot. Raitakissat taitavat olla heikkouteni... Nämä olivat tyttö ja poika. Tytöstä tuli Pupetta "Baby" da Fattoria Vuota. Lisänimeä mietin jonkin aikaa, mutta päädyin tähän, koska hän oli niin nättinaamainen. Pojasta tuli Salvatore, ja hänen lisänimessä vasta kestikin. Vasta viikkoa myöhemmin päädyin lisäämään "The Mole" hänen nimeensä. Hieno kaksoismerkitys: osittain naamassa olevan laikun mukaan, osittain siksi, että hän näyttää viattomalta, mutta oli ainoa, joka oli uskaltautunut lavuaaritasolle seikkailemaan.

Pupetta "Bady" da Fattoria Vuota.

Salvatore "The Mole" da Fattoria Vuota.

Viimeisenä saapui sähinkäinen. Hän sai lempinimekseen Thunder, koska oli kovin luonteikas tapaus. Nimeksi tuli Alphonse (Al Capone/scarface) luonteikkuuden, muiden pentujen yhteenkeräämistaipumuksen sekä naaman kuvioinnin mukaan.

Jokaisen uuden pennun jälkeen sai heittää kakkaisia pyyhkeitä ja pesänä toimivia pahvilaatikoita pois, ennen kuin he tajusivat hiekkalaatikot. Ensimmäisten päivien jälkeen 
laatikot löytyivät helposti.

Alphonse "Thunder" da Fattoria Vuota.

Ekat viikot olivat tosi raskaita. Piti opetella kaikki alusta. Miten teen vastiketta, mitä ruokaa pennut syövät, kuinka usein niille kannattaa laittaa ruokaa, mitä lisäravinteita tarvitsee antaa, miten annan matolääkkeen, miten annan mahan toiminnan edistämisen lääkkeen, miten saan aikataulutettua 6 x silmätippoja vuorokaudessa kahdelle pennulle, miten otan pentuja kiinni ilman, että ne alkavat pelätä käsiä jne jne jne. Kaikki aika töiden jälkeen meni tähän, ennen kuin alkoi syntyä rutiini. Pennut alkoivat tottua minuun, ja minä niihin ja niiden hoitorutiineihin.

Ensimmäiset positiiviset kesytyskontaktit tulivat yllättävän nopeasti. Ensimmäisenä tulleet Gaia ja Diego ylensivät minut aika nopeasti kiipeilypuuksi. Lisäksi yhtenä päivänä Diego rohkeana tuli kiehnäämään, ja sain silittää sitä. Yllättäen pentu alkoi kehrätä! Shadowrunner, eli Rosetta, tuli kiinnostuneena katsomaan, että mistä tuollainen ääni tulee, ja sitten sekin antoi silittää! Eikä olisi antanut lainkaan lopettaa vaan tuli viereen tuijottamaan ja maukumaan äänettömästi, jos lopetin. Joten eiköhän tämä tästä ala sujua, luulen 😻

Pupetta (vas.), Salvatore (ylhäällä) ja Rosetta (oik.)

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Lue osa 3 täältä

• Tutustu sijaiskotitoimintaamme
• Lue lisää täältä, miten voit auttaa Dewin kissojen hoito- ja ruokakustannuksissa

Tyhjän tilan pentuja, osa 1

Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä tilalta". Kissat nimittäin asustelivat Varsinais-Suomessa tilalla, josta omistajat olivat muuttaneet pois. Ihmiset olivat käyneet ruokkimassa kissoja, ja kissoilla oli ollut kulku sisätiloihin.

Toukokuun lopussa tilalle tehtiin tutustumiskäynti: kartoitettiin, kuinka paljon kissoja suurinpiirtein voisi olla, mikä on populaation ikäjakauma ja kuinka hyväkuntoisilta ne näyttävät ulospäin. Jo tuolloin mukaan lähti kolme kissaa. Arviolta koko tilalla oli muutama kymmenen kissaa, joiden seassa oli ainakin kaksi pentuetta. Tämä tiedettiin siitä, että ainakin kaksi neitikissaa paljastui imeväisikäisten pentujen emoiksi. Emoja ei voitu ottaa vielä mukaan, koska emme tietenkään halunneet pentujen menehtyvän siksi, että emo olisi viety pois.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota.

Yhdellä mukaan otetuista kissoista todettiin sekä herpes että mykoplasma. Myko on herkästi kissasta toiseen tarttuva, joten oletettavasti koko populaatiolla olisi se. Mykoplasma on kyllä helposti hoidettavissa antibiooteilla, mutta se asetti kriteereitä kissojen majoituksen suhteen: sijaiskodissa ei saisi olla muita eläimiä tai sijaiskodissa pitäisi olla mahdollisuus eristää kissat toisista eläimistä. Niitä ei ollut vapaana ainuttakaan, joten loukuttamista piti viivytellä.

Loukkuja pidettiin tilalla ja kävimme tekemässä tilannekatsauksia. Kesäkuun lopussa yksi aktiiveistamme teki taas tutkailukäynnin loukutuspaikalle: montako kissaa siellä näkyy ja missä kunnossa ne ovat, näkyykö eri kissoja kuin aikaisemmin ja niin edelleen. Kolme pentua oli mennyt loukkuun. Loukku ei ollut vielä lauennut. Harkitsimme, että jätettäisiinkö pennut vielä tilalle, jotta saisimme varmuuden niiden emosta. Sitten saimme kuvia pennuista: todella pahan näköisiä silmätulehduksia. Ne oli otettava mukaan.

Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota

Ennen kuin paikalla ollut aktiivi ehti sulkea loukun, se laukesi pentujen toimesta. Yksi pentu pääsi livahtamaan karkuun. Sitten piti alkaa miettiä pennuille paikkaa: hätämajoitusta, sijaiskotia, jotain. Olisi ollut muutama paikka, minne heidät olisi voinut viedä, jos he eivät olisi olleet juuri tästä populaatiosta. Populaatiosta, jossa oli todettu tartuntatauteja. Meillä ei ollut vieläkään tarjolla ainuttakaan sijaiskotia, jossa olisi ollut eristysmahdollisuus tai jossa ei olisi ollut muita eläimiä.

Mitähän tässä sitten keksisi? No, olinhan itse ajatellut ottaa hoitopentuja syksymmällä, mutta nyt kun tilanne oli mikä oli, tajusin jo lupautuneeni sijaiskodiksi. Katsotaan nyt sitten, miten oma kissa reagoi siihen, kun kylppärin oven taakse tulee vipinää!

Paikan päällä ollut aktiivi yritti löytää vielä kolmannen pennun, mutta sitä ei löytynyt. Varasimme keskiyölle päivystysajan, jotta saisimme lääkitykset alulle. Lähdin toisen yhdistyksen jäsenen, Maijan, kanssa viemään kissoja päivystykseen. Toinen pienistä huusi kopassa koko ajan. Päivystyksessä vaikutti hiljaiselta, ja odottavan aika oli pitkä. Koitin soittaa rauhoittavaa musiikkia pennuille, jos huutaminen lakkaisi. Ei se auttanut. Kello oli jo puoli yksi, ja huomenna oli tiedossa työpäivä. Pentu vain jatkoi huutamista, joten päätin kokeilla ottaa sen syliin. Hän lakkasi huutamasta. Halusi haistella ja tutkia kaiken. Ja kun kaikki oli tutkittu, hän nukahti kyynärtaipeeseeni.

Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota yöllä päivystyksen odotusaulassa.

Kello oli yksi yöllä. Piti päästä vessaan. Laitoin pennun takaisin koppaan vessareissun ajaksi, mutta huutaminen alkoi heti uudestaan. Pikavessa, kaakaota automaatista ja pentu takaisin syliin nukkumaan. Taas hiljeni. Koitin itse olla nukahtamatta. Kello oli melkein kaksi, kun hoitaja tuli kertomaan, että heillä alkaisi hätäleikkaus kohta. Hän vilkaisi pennun tilannetta ja totesi, että: "Tulkaa huomenna uudestaan." Hän antoi mukaan recovery-ruokaa, jossa on korkea energiapitoisuus.

Sovimme, että Maija hakisi pennut aamulla eläinlääkärikäynnille mukaan. Toisin sanoen minun tarvitsisi herätä seitsemältä laittamaan pennut valmiiksi. Vein pennut eristykseen, päästin heidät kopasta ja katsoin, kun he söivät. En malttanut mennä heti nukkumaan. Kello oli kolme, kun pääsin sänkyyn. Melkoinen aloitus sijaiskotina.

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Lue osa 2 täältä

• Tutustu sijaiskotitoimintaamme
• Lue lisää kissojen tartuntataudeista ja terveydenhoidosta Kissaliiton sivuilta