Kissan eristämisen tärkeys

Kissan eristäminen on tärkeää, kun kissa muuttaa uuteen ympäristöön, ja varsinkin silloin, kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin. Tässä blogitekstissä kerromme, mitä eristäminen tarkoittaa, miten eristäminen toteutetaan, milloin eristetään, ja miksi niin tehdään.

Meillä Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:ssä eristämisen laiminlyönti on vakava asia, ja sijaiskoti kantaa itse vastuun, jos laiminlyönnin vuoksi esim. sijaiskodin omat kissat sairastuvat.

Mitä tarkoittaa eristäminen?

Eristämisellä tarkoitetaan tilannetta, kun kissan liikkumatilaa rajoitetaan alussa, ja se on täysin erossa asunnon mahdollisista muista eläimistä. Dewin kissa eristetään lähtökohtaisesti aina, kun kissa muuttaa uuteen ympäristöön. Kissa eristetään, kun se tulee sijaiskotiin suoraan populaatiopaikalta, hoitolalta, toisesta sijaiskodista tai vanhasta kodista. 

Ainoastaan silloin eristämistä ei välttämättä tarvita, kun kissa on täysin kesy eikä stressaannu muutoksista JA kun asunnossa ei ole muita eläimiä. Tosin täysin käsikesy ja ihmisrakas kissakin voi muutoksen myötä stressaantua aluksi, jolloin eristäminen on silloinkin tärkeää. Siksi ohjeistammekin jokaista kissan adoptoijaa ensiksi eristämään uuden tulokkaan, jotta kotiutuminen ja asunnon muihin eläimiin tutustuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

Mitä tarkoittaa täyseristys?

Täyseristys tehdään silloin, kun kissa tulee suoraan ulkoa sijaiskotiin tai kun tiedetään, että kissalla on jokin tartuntauti. On oleellista pestä kädet aina, kun eristystilasta poistutaan, ja ettei eläimiä käsitellä perätysten täyseristyksen aikana ilman, että kädet pestään välissä. Eristysaikana myöskään tekstiilejä, kuten pyyheitä tai tyynyjä ei tule siirtää tilojen välillä ilman, että niitä pestään välillä. Myöskin ruoka- ja juomakupit ovat eristyksessä olevalla omat ja kuppeja ei vaihdeta keskenään ilman huolellista pesua.

Mihin eristetään?

Ulkoa ja hoitolalta tulevan kissan kohdalla Dewi suosittelee aina eristämistä kylpyhuoneeseen tilan pestävyyden vuoksi. Muutto on aina kissalle stressi, ja stressi saattaa oireilla ohipissailuilla. Kuitenkin joissain sijaiskodeissa kylpyhuone on sen verran pienempi, että jos oletus eristyksen pituudesta on pitkä, eristystilana voidaan käyttää muuta tilaa. Eristystilan on kuitenkin hyvä olla sen kokoinen, että sinne saa mahtumaan kissanvessan, ruokakipot ja piilopaikkoja.

Miten eristetään?

Helpoiten kissalle saadaan luotua turvallisuuden tunnetta rajaamalla se pienehköön tilaan. (Huom: 22 neliöinen yksiö on jo aivan liian iso tila.) Tilassa tulee olla perustarpeet (vessa ja ruokaa) sekä piilopaikkoja. Pienessä tilassa kissa uskaltaa lähteä liikkeelle nopeammin ja pystyy näin tehokkaammin toteamaan paikan turvalliseksi, kun ihminen ei ole siellä.

Kuljetusboksin tai kangaspesän voi jättää kissalle piilopaikaksi, mutta myös lavuaarikaapin alunen tai pesukoneen taus ovat hyviä piilopaikkoja kissan näkökulmasta. Oleellista on, että ainoana piilopaikkana ei ole katettu vessa, ettei kissan tarvitse kököttää ulosteiden keskellä.

Tilan tulisi olla sellainen, ettei ihminen käy siellä jatkuvasti eikä viivy siellä pidempiä aikoja. Jos tila on kylpyhuone, kannattaa miettiä, onko pakko päästä suihkuun tai pestä pyykkiä heti seuraavana aamuna kissan saapumisesta vai voiko se odottaa hieman pidempään, varsinkin jos kissa ei ole syönyt.

Eristys on myös hyvä paikka seurata kissan syömistä ja kissa löytää ruokakupin takuulla. Jos kissa on todella stressaantunut, se voi näännyttää itsensä.

Kuinka pitkään eristetään?

Kuinka pitkään kissaa eristetään riippuu siitä, mitkä ovat kissan lähtökohdat ja onko asunnossa ennestään kissoja. 

          1. Kissa tulee ulkoa/hoitolalta eikä sijaiskodissa ole muita eläimiä

Ulkoa tai häkkioloista tuleva kissa on erittäin peloissaan uudesta tilanteesta, eikä se välttämättä osaa käydä hiekkalaatikolla, tai se saattaa paastota. Eristystä voidaan alkaa purkaa siinä kohtaa, kun kissa syö, pissaa ja kakkaa normaalisti, on saanut ensimmäisen matokuurin eikä se ripuloi.

          2. Kissa tulee ulkoa/hoitolalta ja sijaiskodissa on muita eläimiä

Ulkoa tai häkkioloista tuleva kissa on erittäin peloissaan uudesta tilanteesta, eikä se välttämättä osaa käydä hiekkalaatikolla, tai se saattaa paastota. Jos sijaiskodissa on jo ennestään muita eläimiä, eristystä jatketaan, kunnes kissa on käynyt ensimmäisen kerran eläinlääkärissä, saanut ensimmäisen rokotteen ja toipunut käynnistä viikon. Tässä kohtaa voidaan aloittaa tutustuttaminen hajujen vaihdolla edeten näkökontaktiin kissojen reaktioita kuunnellen.

          3. Hoidettu kissa tulee toisesta sijaiskodista eikä sijaiskodissa ole muita eläimiä

Tällaisessa tilanteessa kissa on käynyt jo eläinlääkärissä, siltä on testattu FIV/FeLV, ja se on saanut tarvittavat tehosterokotteet. Jos kissalla on ripulia, oireilun taustasyistä suljetaan pois sisäloiset ja tartuntataudit. Kissa pidetään eristyksissä, kunnes se on rentoutunut sen verran, että se alkaa syödä ja käydä vessassa. Sen jälkeen oven voi jättää raolleen illalla niin, että kissa pääsee tutustumaan uuteen paikkaan. 

          4. Hoidettu kissa tulee toisesta sijaiskodista/hätämajoituksesta ja sijaiskodissa on muita eläimiä

Kissa on tässä kohtaa käynyt jo eläinlääkärissä, siltä on testattu FIV/FeLV, ja se on saanut tarvittavat tehosterokotteet. Jos kissalla on ripulia, oireilun taustasyistä suljetaan pois sisäloiset ja tartuntataudit. Eläimiä eristetään toisistaan, kunnes tullut kissa syö kunnolla ja käy vessassa. Tässä kohtaa voidaan aloittaa tutustuttaminen hajujen vaihdolla edeten näkökontaktiin kissojen reaktioita kuunnellen.

Miksi eristetään?

Pääsyitä eristämiseen on neljä; stressi, sisäsiisteys, tartuntataudit ja eläinten väliset konfliktit.

          1. Stressi

Muutto paikasta toiseen on kissalle stressi, stressin määrä vain vaihtelee kissayksilöiden välillä. Osa kissoista oirehtii stressistä syömättömyydellä tai pissailemalla vääriin paikkoihin. Täysin kesylle kissallekin muutto voi olla sen verran stressaava, ettei se syö heti kunnolla.

Kissalle, joka tulee ulkoa ja/tai joka ei luota ihmiseen, muutto uuteen ympäristöön ja vieraiden ihmisten luokse on valtava stressitekijä. Sijaiskodin ensimmäinen tehtävä onkin tehdä uudesta tilanteesta kissalle siedettävä ja sellainen, että kissan stressitasot lähtevät laskemaan.

          2. Sisäsiisteys

Osa populaatiokissoista, ovat ne sitten ulko- tai sisäpopulaatiosta, ei ole koskaan nähnyt kissanvessaa tavallisella sisällöllä. Kissa on saattanut tehdä tarpeensa aina ulos tai esim. vatiin, jossa on sanomalehtisilppua. Vaikka suurin osa aikuisista kissoista tajuaa heti vessalaatikon tarkoituksen tulee välillä vastaan kissoja, joille vessalaatikon löytäminen vie aikaa.

Pentujen kohdalla riski siihen, että tarpeet ovat muualla kuin laatikossa on suurempi.

Oman lukunsa aiheuttavat ripuloivat kissat. Ohipissojen ja -kakkojen paikallistaminen ja siivoaminen onnistuu paljon helpommin kylpyhuoneen lattialta kuin esimerkiksi olohuoneen nukkamatolta.

          3. Tartuntataudit

Populaatiokissoilla on enemmän ja vähemmän tartuntatauteja, joista osat leviävät erittäin helposti ja osa taas hyvinkin heikosti.  Eristyksellä ei saada kaikkia taudinaiheuttajia pysäytettyä, kissarutto esim. kulkee hyvin tehokkaasti ihmisten mukana ja osan, kuten FIV-viruksen leviämisen, eristys pysäyttää kokonaan. Eristyksen lisäksi onkin tärkeää pitää kaikkien asunnossa olevien kissojen rokotteet kissaflunssien ja kissaruton osalta ajan tasalla ja huolehtia tehosterokotteista huolella.

Jos kissa oireilee (ripuloi, yskii, sen silmät rähmivät, tai se on räkäinen) eristystä ei pureta ennen kuin oireilu on loppunut tai kissasta on otettu asianmukaiset laboratorionäytteet ja niiden tulokset on saatu. Jos kissalla todetaan jokin lääkehoidolla hoidettava tartuntatauti, se hoidetaan ennen eristyksen purkamista.

Eristys helpottaa sijaiskodin elämää eniten silloin, kun kissalla todetaan tartuntatauti, joka jää elämään pinnoille ja jonka vuoksi kaikki pinnat, mihin kissa tai sen karvat ovat voineet koskea, täytyy desinfioida.

          4. Eläinten väliset konfliktit

Yksi syy, miksi kissoja palaa yhdistyksille ja miksi kissat joutuvat vaihtamaan sijaiskotia, ovat eläinten väliset konfliktit. Parhaimmassa tapauksessa kissat eivät ole moksiskaan toisistaan vaan kohtelevat toisiaan kuin olisivat olleet erossa olleet parhaat kaverukset. Pahimmillaan meillä on yksi tai useampi pahasti loukkaantunut kissa ja verillä oleva ihminen, joka on mennyt väliin, ja kissojen välit ovat pilalla ikuisesti. 

Yllättävä uuden kissan tuleminen reviirille nostaa kuitenkin lähes poikkeuksetta kissojen stressitasoja. Se voi johtaa siihen, että yksi tai useampi kissoista ei syö, panttaa tarpeitaan tai/ja kyhjöttää jossain nurkassa tekeytyen mahdollisimman pieneksi. Kun ensin eristämme kissat toisistaan ja sen jälkeen alamme totuttaa niitä rauhallisesti toisiinsa, on todennäköisempää, että vältymme niiden välisiltä konflikteilta.

Hyviä ohjeita tutustuttamiseen: 

Dewille: Kun kissa tulee
Dewille: Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistys: Kissojen tutustuttaminen

Janina Pohju: Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

- Mira, Dewi ry:n varapuheenjohtaja, adoptio- ja somevastaava

Kissan aktivointi

Kissa tarvitsee aktivointia ja tekemistä siinä missä koirakin. Jos kissa tuhoaa huonekaluja tai hyökkäilee esimerkiksi ihmisen jalkoihin, sillä on todennäköisesti tylsää. Kissa ei missään nimessä ole passiivinen lemmikki, joka vain patsastelee takan reunalla tai kirjahyllyn päällä. Tässä tekstissä on vinkkejä kissan aktivointiin, jotta kissasi olisi mahdollisimman onnellinen.

Raapiminen ja kiipeily

Se, että kodissa asuu kissa tai kissoja, näkyy – ja tuleekin näkyä – sisustuksessa. Kissa tarvitsee mahdollisuuksia kiipeilyyn sekä raapimiseen. Kissat tykkäävät kiipeillä ja tähystää korkeilta paikoilta. Erikorkuisilla tasoilla kiipeily ja hyppely ylläpitää kissan lihaksistoa ja jäntevyyttä. Lisäksi kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa.

Jos kissalla on raapimispuu/-puita ja raapimisalustoja, mutta siitä huolimatta kissa hakeutuu raapimaan sohvan kulmaa, kannattaa sohvan kulman eteen sijoittaa pieni raapimistolppa tai sohvaa suojaava raapimisalusta. Kun kissa löytää raapimistolpan/-alustan ja todennäköisesti myös huomaa sen olevan parempaa materiaalia raapimiseen, tolppaa/alustaa voi alkaa siirtämään sinne, missä haluaa sitä esteettisesti pidettävän. Kissaa voi myös ohjata kiipeilypuun ja raapimisalustoiden suuntaan suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissa tarvitsee kiipeilymahdollisuuksia. Kuvat: Melina V., @cassuandtherescuecats & @sofiankisset

Tarkkaileminen

Kissoille on hyvä olla mahdollisuuksia nähdä ikkunasta ulos. Kissat yleensä viihdyttävät itse itseään seurailemalla ulkona hyppiviä oravia ja lentäviä lintuja, ja jotkut kissat tarkkailevat mielellään liikennettä ja ohikulkevia ihmisiä. Esimerkiksi kiipeilypuun voi sijoittaa ikkunan eteen, mutta kissaa varten voi sijoittaa ikkunan edustalle myös esimerkiksi sohvan, lipaston tai vaikka jakkaran.

Joitakin kissoja voi aktivoida hyödyntämällä saalistusviettiä television, tabletin ja puhelimen avulla. Kissoja kiinnostavia videoita löytyy esimerkiksi hakusanoilla "bird videos for cats", "mouse videos for cats" tai "squirrel videos for cats".

Dewin sijaiskodissa kissoja on aktivoitu kissoja kiinnostavien videoiden avulla. Kuvat: @kittiediaries

Lelut ja leikittäminen

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, sillä jos se kuuluisi, se pärjäisi luonnossa yhtä lailla kuin esimerkiksi kettu tai orava. Silti kissalla on saalistusvietti, jonka toteuttaminen vapauttaa kissan aivoissa mielihyvää tuottavia hormoneja. Ihmisen kanssa kissan voi leikkiä esimerkiksi keppileluilla ja laservalolla. Kissa on hyvä palkita ruualla, kun se saa lelun tai laservalon kiinni. Tämä on erityisen tärkeää laservalon kanssa, koska sitä kissa ei voi saada fyysisesti kiinni. Kissaa voi myös leikittää heittämällä kissalle palloa tai lelua. Jokainen kissa on erilainen, ja ne innostuvat erilaisista asioista. Jos kissa ei leiki sillä tapaa, kun itse yrittää leikittää, kannattaa ennemmin kokeilla toisenlaista leikkiä tai lelua, kuin tyytyä siihen, että kissa ei olisi leikkisä.

Kissalle on hyvä olla monenlaisia leluja, ja niitä kaikkia ei kannata pitää esillä. Kissat toimivat lelujen suhteen vähän samalla tavalla kuin lapset: lelut, joilla kissa ei leiki, kannattaa laittaa kaapin perälle joksikin aikaa, ja kun lelu/lelut otetaan tauon jälkeen esille, ne ovatkin taas kiinnostavia. Leluihin voi myös lisätä "tehoa" suihkuttamalla niihin kissanminttua.

Kissat kiinnostuvat yksilöllisesti erilaisista leikeistä. Kuvat: @kittiediaries

Kissakaveri

Kissat lähes poikkeuksetta pitävät lajitoverin seurasta, mutta kissoihin pätee sama kuin ihmisiinkin: kaikki ihmiset eivät tule keskenään toimeen, eivätkä tule myöskään kaikki kissat keskenään toimeen. Joskus kissat tulevat toimeen, vaikka ne vain pudotetaan samalle reviirille, mutta useimmiten kissat vain oppivat sietämään toisiaan. Jotta aikaan saadaan elinikäinen ystävyys ja jotta uudelle tulokkaalle ei tarvitse alkaa etsiä uutta kotia, on parempi tutustuttaa kissat hitaasti. Stressaantuneena kissa ei kykene luomaan uusia sosiaalisia suhteita, ja sen takia alkueristys onkin tärkeää, jotta ensiksi muuton jälkeen kissan stressitasot laskevat. Uudelle tulokkaalle uuteen ympäristöön muuttaminen on aina stressitekijä, ja "vanhalle" kissalle toisen kissan saapuminen on reviirikysymys. Vinkkejä kissojen tutustuttamiseen toisiinsa voi lukea täältä. 

Eläinsuojeluyhdistykseltä on helppo löytää kissalle sopiva kaveri, sillä eläinsuojeluyhdistyksen kissoista tiedetään jo suhteellisen tarkkaan, millaisia persoonia kissat ovat, millaisten kissakavereiden kanssa ne tulevat toimeen, ja millainen koti sopisi kullekin kissalle.

Kissakaverin myötä kissa saa perheeseen lajitoverin, joka on samalla viivalla sen kanssa lajityypillisestä käytöksestä. Jos kissa on aikaisemmin hyökkinyt esimerkiksi ihmisen jalkoihin, kissakaverin tultua leikkiyritykset suuntautuvat herkemmin lajitoveriin. Leikkimisen lisäksi kissa saa lajitoveristaan usein myös uni- ja pesukaverin. Kun kissat pesevät toisiaan, se viestii ystävyydestä ja vahvasta kiintymyksestä.

Kissat ystävystyvät todennäköisemmin, jos ne tutustutetaan hiljalleen toisiinsa. Kuvat: @creepylumo & Melina V.

Ruokailu

Kissan saalistusvietti synnyttää kissassa niin sanotusti metsästyskäyttäytymisketjun. Ensiksi kissa havannoi saalinsa, minkä jälkeen kissa vaanii sitä. Tämän jälkeen kissa ajaa kohdettaan takaa eli saalistaa sitä, ja sitten kissa ottaa saliin kiinni ja tekee "tappopurennan". Tämä tapahtumaketju tuottaa kissalle mielihyvää. Jos kissalle on tarjolla koko ajan ruokabuffet, kissa ei pääse toteuttamaan kissamaista käytöstään, ja se syö tylsyyteensä saadakseen itselleen mielihyvää.

Kissan aktivointi on kenties helpointa ruokailun kautta. Kuivaruokaa voi esimerkiksi piilottaa ympäri asuntoa, mutta kissoille on myös monenlaisia aktivointileluja. On leluja, jotka liikkuvat itsekseen, mutta myös sellaisia leluja, joihin kissoille laitetaan kuivaruokaa. Aktivointileluja löytyy esimerkiksi Zooplussalta, Peten Koiratarvikkeelta sekä Mustista ja Mirristä. Kissojen aktivointileluja löytyy myös tori.fi:stä ja kirpputoreilta.

Kuivaruoan voikin antaa pelkästään aktivointilelujen kautta. On hyvä ottaa huomioon, että aktivointileluja on eritasoisia, joten kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Jos lelu on liian vaikea kissalle, se turhautuu. Kun vaikeustaso nousee sopivaa tahtia, kissa oppii käyttämään myös koirille tarkoitettuja aktivointileluja.

Aktivointileluja voi rakennella myös itsekin kätevästi laittamalla raksuja esimerkiksi kananmunakennoon tai vessa- tai talouspaperin rullan sisälle! Aluksi raksuja voi laittaa pelkästään rullan sisälle, ja myöhemmin leikkimistä voi vaikeuttaa taittelemalla rullasta pään tai päät. Myös märkäruualla voi aktivoida: märkäruokaa voi laittaa kananmunakennoon, jääpalamuottiin, konvehtirasioihin, mehupurkkeihin ja niin edelleen.

Lue lisää kissan vapaan ruokinnan haitoista Janina Pohjun artikkelista.

Kissojen ruokailua on helppoa aktivoida. Kuvat: @kittiediaries, @zella_ja_lily & @sofiankisset

Kouluttaminen

Kissaa voi myös kouluttaa. Kissan ja koiran kouluttamisessa on se selkeä ero, että kissa ei tee asioita miellyttääkseen ihmistä, vaan se haluaa teostaan fyysisen palkinnon eli ruokaa. Kissa myös herkästi tylsistyy nopeammin koulutushetkessä, jos se ei ymmärrä, mitä sen halutaan tekevän, ja jos se ei saa palkintoa. Kissaa voi kouluttaa esimerkiksi kosketuskepin tai naksuttimen avulla. Esimerkiksi kun kissalle lähdetään opettamaan "anna tassu"-temppua, kissaa lähdetään ohjaamaan pikkuhiljaa kohti haluttua toimintaa, ja aluksi palkitaan siitä, että tassuun saa koskea ja sitten pienestäkin tassun liikautuksesta. Kun kissa tekee oikein, painetaan naksuttimesta ja annetaan heti esimerkiksi raksu. Kissa oppii nopeasti, että naksuttimen ääni on merkki siitä, että se teki oikein ja että luvassa on palkinto. Naksuttimen sijaan voi myös itse tehdä kielellään naksauttavan äänen. Vinkkejä kissan kouluttamiseen löytyy esimerkiksi Instagramista Cat School -tililtä.

Lue täältä Kissan naksutinkoulutus -blogitekstimme

Kissaa voi kouluttaa niin kuin koiraakin. Valjaisiin pitää opetella jo sisätiloissa, ja ulos kannattaa lähteä esimerkiksi niin, että kissa viedään kantokopassa rauhalliseen ympäristöön. Kuvat: Reissukissat Maija ja Myy ja @sofiankisset (oik.)

Ulkoilu

Kissalle ehdottomasti turvallisinta on ulkoilla valjaissa, lasitetulla/verkotetulla parvekkeella, tai ulkoiluhäkissä tai -tarhassa. Ulkoillessa kissa saa uusia virikkeitä ja uudenlaista tekemistä. Ulkona kissan aistimaailma saa paljon uusia virikkeitä etenkin ääni- ja hajumaailman kautta. Kissalle voi tarjota virikkeitä myös tuomalla ulkoa niitä erilaisia hajuja sisätiloihin: esimerkiksi laittamalla laatikkoon kiviä, maata, ruohoa, oksia ja lehtiä.

Kun kissan ulkoilua lisätään vähitellen, kissa rohkaistuu ulkona ja luottamus omistajaa kohtaan kasvaa. Ulkona kissa saa myös helpommin liikuntaa, ellei uusien hajujen ja äänien tutkiminen vie kaikkea huomiota.

Kissa voi alkaa vaatia ulospääsyä, jos sitä ei aktivoida sisällä tarpeeksi, tai jos se kokee reviirinsä asuntoa suuremmaksi. Oman kissan reviiritietoisuutta voi testata sisätiloissa esimerkiksi sulkemalla jonkin yleensä avoimena olevan oven, ja katsoa, miten kissa reagoi siihen. Joillekin kissoille oven sulkeminen on kova paikka, koska se tarkoittaa sitä, että reviiri on muuttunut. Reagointi on aluksi samankaltaista, kuin mitä kissalla, joka on ollut luonnossa tai vapaana ulkoilevana, ja jota aletaan totutella sisäkissaksi. Kissalle pienempi reviiri kuitenkin tarkoittaa lähes tulkoon aina vähemmän stressiä, kun ei ole niin paljoa vahdittavaa ja tarkkailtavaa. Kissa on peto, mutta myös saaliseläin, ja siksi se haluaa olla jatkuvasti perillä siitä, mitä sen ympärillä & reviirillä tapahtuu.

Kissa pitää opettaa valjaisiin sisätiloissa, ja valjaat tulee valita huolella. Aluksi kannattaa ulkoilla vain stressittömissä metsissä niin, ettei kissa kohtaa koiria, vieraita ihmisiä tai autoja. Kannattaa myös lähteä kissan kanssa ulkoilemaan niin, että kissa viedään ulos kantokopassa, jolloin kissa ei välttämättä hahmota sitä, että ulko-ovi on se kohta, mistä lähtö ulos tapahtuu.

Kissan elämää voi myös aktivoida parvekkeen tai ulkoiluhäkin avulla. Kuvat: @zella_ja_lily (vas.) ja Reissukissat Maija ja Myy

Stressittömyys

Kissan stressi on yleinen syy siihen, miksi kissalla esiintyy häiriökäyttäytymistä. Kissan aktiivisen aktivoinnin lisäksi kissan elämää voi tukea myös muutoin. Esimerkiksi kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja omaa rauhaa. Kun kissan oppii tuntemaan, huomaa myös asioita, mitkä aiheuttavat kissalle stressiä. Jotkut kissat stressaantuvat siitä, kun huonekalut vaihtavat paikkoja, jolloin on hyvä välttää turhaa huonekalujen siirtämistä. Jotkut kissat stressaantuvat vieraista ihmisistä, jolloin vieraiden saapuessa on hyvä pyhittää kissalle oma rauhallinen, turvallinen paikka kyläilyn ajaksi.

Lisäksi kissojen rauhallinen tutustuttaminen toisiinsa on yleensä avainsana siihen, ettei ainakaan toinen kissa aiheuta kissalle stressiä. Kuitenkaan kaikkia kissoja ei saada ystävystymään kovasta yrityksestä huolimatta. Onkin tärkeää, että kissalla on sille sopivaa seuraa: seniorikissa voi stressaantua pennun aktiivisuudesta, pentukissa puolestaan turhautua seniorin leikkimättömyydestä, arka kissa voi alistua herkästi pomottavalle kissalle, dominoiva kissa ei välttämättä saa selvästi aremmasta kissasta leikkikaveria.

Kissan elämää pitää tukea myös tarjoamalle sille piilopaikkoja ja omaa tilaa. Kuvat: @zella_ja_lily & @cassuandtherescuecats

Kissat ja kasvit

Kaikki kasvit voivat aiheuttaa myrkytyksen oireita liikaa nautittuna. Kasvit, jotka tässä ovat listattuna turvallisiksi, eivät ole tarkoitettu kissoille syötäväksi, mutta ne ovat yleisesti ottaen kissaturvallisia. Lista ei ole täydellinen. Huom! Kasvatuksessa käytetyt kasvinsuojeluaineet voivat myös aiheuttaa oireita, mutta esimerkiksi Bauhaus ilmoittaa käyttävänsä petoötököitä suojeluaineiden sijaan.

Dewin sijaiskotitiimissä eläinlääkärikäyntivastaavana toimivana Sofia listasi kissaturvallisia viherkasveja, mehikasveja, yrttejä sekä kukkivia kasveja. Lopussa on myös listaus kissoille myrkyllisimmistä kasveista.

Kissoille kasvatettavia kasveja ovat mm. ohra, vehnä, kaura, sitruunaruoho ja kissanminttu. Ruohon syöminen tekee hyvää kissan ruuansulatukselle, ja toivottavasti pitää kissan pois viherkasveista.

Muun muassa nukkumatti, täplämaija, muorinkukka, isoposliinikukka, kultaimarre ja kultapalmu ovat lähtökohtaisesti kissaturvallisia kasveja, jos kissa ei syö kasvia kohtuuttomasti ja/tai jatkuvasti.

Viherkasvit, jotka ovat kissaturvallisia 

• Bambut (bambusoideae) 
• Banaanit (musa) 
• Herttalyhty (ceropegia woodii) 
• Kastanjasutipuu (pachira aquatica) 
• Kissus (cissus) 
• Kodinonni (soleirolia soleirolii) 
• Kärpäsloukku (dionea muscipula) 
• Leenat (stromanthe) 
• Liisukka (plectranthus) 
• Maijat (calathea) 
• Matit (maranta, ctenanthe) 
• Muorinkukat (peperomia) 
• Palmut (dypsis chamaedorea) – paitsi käpypalmu! 
• Piileat (pilea) 
• Pilkkulehti (hypoestes) 
• Pitsilehti (fittonia) 
• Posliinikukat (hoya) 
• Rönsylilja (chlorophtyum comosum)
• Kasvi puhdistaa ilmaa keräämällä itseensä haitallisia aineita, joten jos esim. asunnossa tupakoidaan sisällä, rönsylilja voi olla kissalle erittäin vaarallinen
• Samettilehti (gynura aurantica) 
• Saniaiset (pteridophytina, phlebodium) 
• Tuonenkielo (aspidistra elatior) 

Mehikasvit, jotka ovat kissaturvallisia

• Aasinmaksaruoho (sedum burrito) 
• Ilmakasvit (tillandsia) 
• Kirjotähdet (haworthia) 
• Kivikukat (lithops) 
• Korallikaktukset (rhipsalis) 
• Mehiruusukkeet, -puut ja -tähdet (echeveria, aeonium, sempervivum) 
• Opuntiakaktukset (opuntia) 
• Pullojukka (beaucarnea recurvata) 

Yrtit, jotka ovat kissaturvallisia

• Basilika 
• Kamomilla 
• Korianteri 
• Maustekirveli 
• Persilja 
• Rohtovirmajuuri 
• Rosmariini 
• Salvia 
• Sitruunamelissa 
• Tilli 
• Timjami 
• Värimintut 

Kukkivat kasvit, jotka ovat kissaturvallisia

• Ananaskasvit (bromeliaceae) 
• Auringonkukka 
• Gerberat 
• Gloksiniat eli suppilokukat (sinningia) 
• Huovinkukka (sanvitalia) 
• Joulukaktus (schlumbergera) 
• Kameliat (camellia) 
• Kaunosilmät (coreopsis) 
• Köynnöskrassit (tropaeolum) 
• Leijonankidat (antirrhinum) 
• Orkideat 
• Orvokit
• Paavalinkukka (saintpaulia) 
• Pallo-ohdakkeet (echinops) 
• Palsamit (impatiens) 
• Piikkipäivikki (delosperma) 
• Ruiskaunokki (centaurea cyanus) 
• Ruusut 
• Samettikukat (calendula) 
• Sinihibiskus (hibiscus syriacus) 
• Soihtuköynnökset (aeschynanthus) 
• Soilikit (streptocarpus)
• Tsinniat (zinnia) 
• Tummahelmilija/helmilija/helmihyasintti (muscari armeniacum) 

Kissoille "epäystävälliset" kasvit voi ripustaa amppeleihin, tai niitä voi asetella korkean hyllyn niin täyteen, ettei kissa mahdu hyppäämään sinne sekaan.

ASPCA:n listaamat myrkyllisimmät kasvit kissoille – vaarana jopa kuolema

• Liljat 
• Käpypalmu 
• Tulppaanit, narsissit, hyasintit 
• Alppiruusut/atsalea 
• Marijuana 
• Oleanteri 
• Risiini 
• Syklaamit 
• Itulehdet 
• Marjakuusi 
• Amaryllis 
• Krysanteemi 
• Muratti 
• Viirivehka 
• Kultaköynnös 
• Araliat 

Myrkyllisiin huonekasveihin kuuluu lukuisia muitakin kasveja, joita kannattaa välttää tai asettaa kissojen ulottumattomiin. Suosituista huonekasveista mm. peikonlehdet, traakit, anopinkielet, fiikukset, rahapuut, juorut ja vehkat ovat kissoille myrkyllisiä. Epävarmuuden iskiessä ASPCA:lla on kattava lista myrkyllisistä ja myrkyttömistäkasveista, jolloin kannattaa selvittää kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi. 

Jos kissalla on myrkytyksen oireita, kuten kuumetta, väsymystä, apaattisuutta, ruokahaluttomuutta tai jopa oksentelua, ripulia ja kuolaamista, ota yhteyttä eläinlääkäriisi. 

- Sofia, Dewin sijaiskotitiimin eläinlääkärikäyntivastaava

*24.7.2023 muokattu: Laventeli poistettu listalta ''yrtit, jotka ovat kissaturvallisia''

- Jonna P. / sometiimivastaava

Kissa ja kantokoppa

Miten saada kissa kantokoppaan?  Troubleshooterimme Jenny kokosi vinkkejä siitä, miten kissaa voi totutella kantokoppaan ja millä keinoin kissan kopittaminen onnistuu. Troubleshooterimme Linda puolestaan kertoo varatoimenpiteestä, eli pyyhetaktiikasta, jos kissa tarvitsee kopittaa lyhyellä varoitusajalla.

Kissan kantokoppa ei ole se tyylikkäin sisustuselementti, mutta kissan koppasuhdetta ajatellen se olisi hyvä pitää esillä heti alusta alkaen. Jos kissa ei itsenäisesti ota koppaa pesäpaikakseen, voi sinne heitellä herkkuja, ja antaa kissan rauhassa tutustua koppaan. Jos vaikuttaa siltä, ettei kissa herkuista huolimatta uskalla mennä koppaan, voi oven irrottaa ja kokeilla alkuun ilman. Kissa on kuitenkin hyvä totuttaa myös ritiläoveen. Anna kissalle aikaa. Joskus lisänäkösuoja auttaa ja kissa tykästyy koppaan, kun sen päälle on asetettu kevyesti esimerkiksi huivi.

Yhdistyksellämme kissat ovat usein ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä vielä hyvin arkoja, eivätkä edes välttämättä liiku asunnossa ihmisen nähden. Meillä siis ani harvoin kissan saa koppaan siten, että sen vain ottaa syliin ja laittaa koppaan.

Arka kissa ja eläinlääkärikäynti

Jos asunnossa on pieni suljettava tila, jossa ei ole pakoreittejä tai piilopaikkoja (esim. kylpyhuone), vie koppa sinne. Aseta koppa niin, että kissa kokee olevansa kopassa piilossa (oviaukko poispäin aukeasta tilasta). Kuitenkin niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan vaivatta. Tutustu kantokopan oven lukitusmekanismiin ennalta.

Ala ruokkimaan kissaa kopan kanssa samassa tilassa viikkoa ennen eläinlääkärikäyntiä, jotta ruokintapaikasta tulee kissalle rutiini. Eläinlääkäriaikaa edeltävänä iltana, minimoi tilan piilopaikat ja ruoki kissa tilaan. (Huom. 12 tunnin ravinnottomuus rauhoituksen vaativissa käynneissä.) Kun kissa menee syömään, sulje huoneen ovi. Tilan ovi kannattaa jättää syömisen ajaksi vain raolleen, jolloin ovea sulkiessa kissalla on lyhyempi aika reagoida ja paeta huoneesta. Seuraavana päivänä, kissa toivottavasti on piiloutunut koppaan ja enää tarvitsee sulkea kopan ovi turhia viivyttelemättä.

Jos kissa puolestaan on jo valmiiksi eristetty yhteen huoneeseen, aseta koppa huoneeseen niin, että se kokee olevansa kopassa piilossa ja niin, että ovi mahtuu sulkeutumaan. Heitä koppaan nameja tai aseta kissan ruokakuppi koppaan (jos kissa oleskelee kopassa jo muutenkin tämä ei ole tarpeen). Eläinlääkäriä edeltävänä iltana minimoi tilasta muut piilot. Seuraavana päivänä kissan toivottavasti piilouduttua koppaan, sulje kopan luukku.

Älä jätä koppaan sulkemista viime tippaan. Jos kissa pääsee livahtamaan luukkua sulkiessa, on enemmän aikaa reagoida, jos tämä tapahtuu ajoissa.

Koppatreeni kissan rentoutuessa 

Sijoita kuljetuskoppa tilaan, jossa kissa viettää paljon aikaa ja aseta koppaan pehmusteeksi tutulta tuoksuva pyyhe tai muunlainen pehmuste. Jos kissa ei heti innostu kopasta, ala piilottamaan koppaan ja muualle asuntoon raksuja tai herkkuja. Kun kissa alkaa tottumaan ihmiseen ja koppaan, voi koppatreeniä jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja alkaa heittelemään kissalle koppaan raksuja tai nameja. Kissan voi houkutella koppaan myös lelun tai laserin avulla. Älä etene liian nopeasti ja pelästytä kissaa heti kokeilemalla oven sulkemista. 

Kun kissa uskaltaa syödä nameja kädestä, anna kissalle kopassa namit kädestä. Kun kissa vaikuttaa rentoutuneelta ihmisen läheisyyteen kopan vierellä, syötä nameja ritilän välistä ritilän vielä ollessa auki. Jos kissa vaikuttaa rennolta, sulje ritilää asteittain ja palkitse kissa namilla. Harjoittele alkuun luukun sulkemista, mutta jätä lukitsematta. Kun kissa ottaa namin, avaa luukku. Pidennä pikkuhiljaa luukun kiinnioloaikaa ja syötä kissalle nameja kädestä. Lopulta voitte kokeilla luukun lukitsemista, jonka jälkeen kissa palkitaan ja lukitus avataan.

Hidas eteneminen on aina parempi kuin nopea. Lue kissan reaktioita. Jos kissa pelästyy, palaa harjoittelussa taaksepäin niin pitkälle, että kissa jälleen rentoutuu. Jopa kesyyntyneen kissankin kanssa koppaharjoitteluun on hyvä varata viikkoja. 

Jos kissa tarvitsee viedä eläinlääkäriin ja toimenpiteessä vaaditaan ravinnotta oloa, ensisijaisesti kannattaa yrittää saada kissa koppaan lelun tai laserin avulla (tätäkin kannattaa harjoitella ennalta). Jos tämä ei onnistu, voi kissan houkutella koppaan pienellä määrällä herkkuja. Muista pitää annos pienenä, sillä paastolla on syynsä. Paastolla pyritään välttämään oksenteluun liittyviä riskejä kissan ollessa tajuton. Oksennuksen joutuessa keuhkoihin, on seurauksena hengenvaarallinen tila.

Pyyhetaktiikka

Jos kissa ei millään ilveellä suostu menemään koppaan tai eteen tulee yllättäen päivystysreissu, kannattaa turvautua pyyhetaktiikkaan. Kun kissa on eristetty yhteen huoneeseen, se yleensä tässä vaiheessa on jo piilossa tai piiloutuu, kun tajuaa, että nyt olisi äkkilähtö lääkäriin. Kissa löytyy sängyn tai sohvan alta, hyllyn tai lipaston takaa tms. Ota esiin pyyhkeitä, lakanoita, tyynyjä ja/tai kylppärin matto, sekä mielellään avuksi myös yhdet apukädet. Kannattaa myös laittaa kunnon hanskat käteen, sillä täysin käsiteltävä käsikesykin kissa saattaa kipeänä ja/tai stressaantuneena käyttäytyä arvaamattomasti. Lue siis kissan kehonkieltä.

Aseta kantokoppa kissan piilopaikan "suulle" niin, että kopan ovi mahtuu sulkeutumaan. Estä pyyhkeillä/lakanoilla kissan kulkusuunnat piilopaikastaan muualle. Näin ollen kissalle syntyy vain yksi ainut vaihtoehto liikkua pois huonekalun alta tai huonekalun takaa, ja vastassa on kantokoppa. Muista estää pyyhkeellä/lakanalla myös se mahdollisuus, että kissa ei hyppää kantokopan ylitse.

Jos kissa jähmettyy paikoilleen, suojaa kätesi kunnon hanskalla tai kietomalla sen ympärille paksu pyyhe, ja työnnä kevyesti kissaa liikkeelle. Jos kissa on sellaisessa paikassa piilossa, ettet yletä kädellä avittamaan, voit myös kantokopan vastakkaisesta suunnasta koputella tai pitää jotain meteliä, jota kissa lähtee karkuun päätyen koppaan. Jos kissa ei liiku ja on riski, että kissa hyökkii, kannattaa oman turvallisuuden vuoksi käyttää jotain kättä pidempää, ja yrittää sillä saada avitettua kissa liikkeelle kohti koppaa.

Pissasirkus-blogista löytyy lisää vinkkejä koppakouluun.

- Dewi ry:n sijaiskotitiimiläiset Jenny ja Linda