Tyhjän tilan pentuja, osa 5

Lue pentujen tarina alusta alkaen tästä linkistä

Kaikki kuusi pentua ovat löytäneet oman kotinsa. Tässä vähän kuulumisia jokaiselta.

Salvatore ja Pupetta lähtivät ensin kahdestaan loppuelämän kotiin. Alkuun piiloteltiin hetki sohvan alla, mutta pitkään siellä ei jaksettu kykkiä. Salvatore lähti tutkimaan paikkoja, ja Pupetta kohta perässä. Nykyään pennut seuraavat joka paikkaan, jopa suihkuun ja vessaan. Etenkin Salvatorea kiehtoo liikkuva vesi ja sitä pitääkin käydä ihmettelemässä aina, kun on mahdollista. Pupetta ei ole siitä niinkään kiinnostunut, mutta hän on tästä kaksikosta se, joka määrää! 

Salvatore ja Pupetta

Pupetta ja Salvatore

Rosetta liittyi kaksikon seuraan hieman myöhemmin, ja alkutotuttelun jälkeen hän on jo ihan osa laumaa. Lattialämmityksen päällä on hyvä löhöillä, ja etenkin Rosetta on varsinainen sylikissa. Rosetta on oppinut avaamaan uudessa kodissa liukuoven, ja Salvatore ja Pupetta kiipeävät parvelle. Myös lasten legoleikit kelpaavat seurattavaksi, ja uloskin on valjaiden kanssa päästy. Kyllä kelpaa! 

Rosetta

Gaia ja Milou

Gaia löysi kodin toisen adhd-kisun, Miloun, kaverina. Pienen tottumisen uusi kissakaveri vaati, mutta nyt on jo yhteiset leikit ja kainalokaveri löytynyt tästä seuralaisesta. Kodin ihmisiä tullaan ovelle vastaan ja haistellaan tarkkaan, missä sitä ollaan oltu. Iltaisin nukutaan kasassa, viihdytään sylissä ja rapsutuksetkin kelpaa. Gaia on päässyt vähän jyvälle mökkeilystä ja valjasulkoilusta, ja vaikka hiekkatiellä autoilu alkoikin ottaa pidemmän päälle päähän, niin saunominen hyvitti asian.

Gaia ja Milou.

Diego pääsi vanhemman Pikseli-kissan kaveriksi. Pikseli on myös Dewiltä adoptoitu kissa ja näyttäisi siltä, että Diegolla on ollut häneen positiivinen vaikutus. Hän on rohkaistunut hurjasti ja jotenkin muuttunut luonteeltaan aikuisemmaksi. Diego taas on oppinut noutamaan. Hän tuo lelujaan luokse, tiputtaa viereen tai käteen, sitten niitä pitää heittää ja hän tuo ne takaisin, ja tämä vain jatkuu ja jatkuu. Niin ja vesi on kova juttu, aina pitää möyriä suihkun lattialla, kun se on märkä. Myös sijaiskodista mukaan saatu leluhiiri pitää aina uittaa vesikipossa.

Diego

Diego

Alphonse pääsi Enni-pennun kaveriksi. Heistä on tullut niin sylikavereita, että on vaikea saada edes kuvaa vain toisesta. Entinen rapsutustenvälttäjä kiehnää nykyään hurjasti ja kehrää kuin suihkuturbiini. Alphonsesta omistajallakin on parempaa tekemistä nykyään kuin lukea kirjaa, niin kuin vaikka huomioida häntä! Omistaja on kovasti näiden kahden hurmurin tassun alla. Taloon piti meinaan hankkia isompi sänky kissojen saavuttua.

Alphonse

Enni ja Alphonse.

Kaiken kaikkiaan da Fattoria Vuota -pennuilla menee erittäin hyvin ja tämä sijaiskotimamma on hyvin tyytyväinen. <3

- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava

Tassu-herran kuulumisia

Tassu tuli yhdistykselle kodinvaihtajana elokuussa 2011.

Uutta kotia jouduttiin etsimään aiemman kodin kissanelikon

tulehtuneiden laumahierarkioiden vuoksi, kun Tassun ja

muiden kissojen kemiat eivät enää kohdanneet. Tassu ei

kuitenkaan jäänyt huushollin ainoaksi kissaksi, koska

kissakaverin kaipuu syntyi sijaiskotitoiminnan myötä.

Noin viisivuotias Tassu valloitti sydämeni syksyllä 2011 ja adoptoin kisuherran 29.9. samana vuonna. Aluksi eleltiin kaksistaan useampi vuosi, kunnes ryhdyttiin Dewin sijaiskodiksi kissanpentusisaruksille Manuelille ja Cecilialle tammikuussa 2015. Sijaiskotiaikana Tassusta

kuoriutui esiin mitä mainioin isähahmo ja laumanjohtaja. Erityisen

hyvin Tassu tuli toimeen ihmistä vierastavan Cecilian kanssa, ja usein
nämä kaksi ottivat päiväunet sillä aikaa, kun Manuel nautti ihmisen
tarjoamasta sylistä. Yhteisten päiväunien lisäksi myös pentujen
puhtaus tuntui olevan Tassulle sydämen asia, sillä välillä
pentutoverit otettiin enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti pesuun.

Sisarusten saatua oma koti myöhemmin syksyllä jäikin meidän kotimme
aika tyhjäksi ja Tassusta paistoi kauas kissakaverin kaipuu. Onneksi
Tassun ei tarvinnut kauaa olla ilman kissakaveria, sillä vanhempieni
kissan vahinkopentueesta (sivuhuomautus: älkää aliarvioiko kasvavan
tyttöpennun sukukypsyyttä, etenkään ulkoilevan kissan kohdalla!)
meille muutti Elmo-poika lokakuussa 2015. Alun tutustumisten ja
kyräilyjen  jälkeen kisupojat ovat olleet erottamattomat, ja Tassun
kissapesulalla on innokas vakioasiakas ja Tassulla oma
päikkärikissakaveri. Välillä toki on rankkaa, kun ihmissylejä on
vain yksi tarjolla, mutta sopu sijaa antaa.

Tassun lempitouhuja pötköttelyn, nukkumisen, ikkunassa kyyläämisen
ja syömisen lisäksi on erilaiset leikit. Muutoin ehkä laiskan
habituksen omaavaan kissaan tulee hurjasti virtaa, kun hän vain
kuuleekin laserosoitinavaimenperän ketjun helähtävän tai pienten
foliopallojen rapinan, sillä punaisen täplän jahtaaminen ja
foliopallojen ilmasta kiinniottaminen ovat Tassu-pojan lempipuuhaa.
Lempilelu taitaa kuitenkin olla ongennokassa roikkuva pehmolintu, jonka
Tassu osaa omatoimisesti hakea lelukorista ja jota "pitää vähän
rankaista" aina silloin tällöin.

Sylittely ja paijaus kelpaavat Tassulle aina, ja palkintonameja
tarjoavat lelut ovat kisuherralle helppoja nakkeja. Tassun muisti
herkkujen sijainnin suhteen on erehtymätön, ja ihminen jää usein
kakkoseksi, kun kisataan siitä, ehtiikö Tassu avonaiseen kaappiin
(vaatekaapit ovat parhaita, mutta myös keittiönkaapit kelpaavat,
niistä kun voi löytyä niitä herkkuja) ennen kuin ovi menee kiinni.
Tästä johtuen Tassu on kerran jos toisen jäänyt ihmisen huomaamatta
kaappiin, mutta onneksi vanhaherra osaa käyttää ääntään ja
tassujaan, kun ei enää huvita olla oven väärällä puolella.

Tassun adoptoiminen on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä.
Itselleni koti ei ole koti ilman kissaa, ja Tassu on ollut mitä parhain
kämppis, unikaveri ja paijauskohde. Yhteistä elämää meillä on
takana nyt reilu kahdeksan vuotta ja toivottavasti vielä monta edessä!
Tassu on vallannut oman osansa sydämestäni (ja myös iholtani, kiitos
siitä Turku Tattoo Parlourin Jonille!), ja olen siitä enemmän kuin
onnellinen! Kiitos Dewi, kun mahdollistitte tämänkin rakkaustarinan!

#adoptdontshop

- Tassun palvelija Sanni

Terveisiä neiti Oselotilta!

Oselotti saapui helmikuussa 2018 Turun kaupungin eläinhoitolalta Dewin sijaiskotiin kesyyntymään. Alkuun Oselotti oli arka, epäileväinen, ihmisiä välttelevä ja kiinnostunut lähinnä vain lajitoverin seurasta. Parin kuukauden jälkeen Oselotista alkoi kuoriutua rapsutuksista tykkäävä neiti, ja oli selvää, että hän tarvitsisi energisen leikkikaverin.

Neiti Oselotista tuli perheenjäsenemme heinäkuussa 2018. Tuolloin Oselotti oli arviolta 1,5-vuotias. Viikon parin ajan Oselotti – tai tuttavallisemmin "Osse" – asusteli vierashuoneessa ja totutteli uuden kodin haju- ja äänimaailmaan.

Alkuarastelun jälkeen uuden kodin ihmiset osoittautuivat ihan hyviksi tyypeiksi: saihan niiltä ruokaa ja osasivat ne leikkiäkin. Jännempi juttu oli kissakaveri, josta ei aluksi tiennyt, mikä se oikein oli kissojaan. Nopeasti yhteinen sävel vanhemman kissaherran kanssa kuitenkin löytyi. Pian tarkkailu- ja torkkupaikat jaettiin yhdessä.

Oselotista huomasi hyvin nopeasti, että hän on todella hyväntahtoinen, ystävällinen ja ihana kissa, vaikka varovaisuutensa onkin säilyttänyt. Siinä missä Osse hakee kontaktia ihmisperheenjäseniin ja rakastaa silittämistä ja hellittelyhetkiä, vieraat ihmiset ovat tuntuneet pelottavilta. Vaan mistäpä pieni kissa voi tietää, ehkä vieraat ihmiset ovatkin kissannappaajia ja aikovat viedä pienen kissaparan pois... Kissakaverin esimerkki on kuitenkin rauhoittanut Ossea merkittävästi, ja vaikka Oselotti ei menekään päätäpahkaa tapaamaan tulijoita, hiipii hän kuitenkin jossain vaiheessa tarkistamaan ainakin vieraiden varpaat. Sen sijaan omat ihmiset tullaan toivottamaan aina työpäivän jälkeen tervetulleiksi kotiin.

Mallioppimista onkin ollut ilo seurata monessakin Oselotin kissanelämän alueessa. Se mitä kissakaveri tekee tai miten se reagoi tilanteisiin ja tapahtumiin, sen Osse omaksuu omaan käytökseensä – toki yksilöllisellä vivahteella. Onpa Oselotti oppinut myös vanhemman kissan esimerkin voimalla ojentamaan tassunsa silloin, kun ihminen tarjoaa ruokaa.

Oselotin lempiasioita:

• Lämpö – oli kyseessä sitten aurinko, patteri tai sauna. Siellä missä huushollissa on auringonvalon läikkä, siellä on myös Osse lataamassa omia aurinkokennojaan. Syksyllä ja talvella pienen kissan luottopaikka on patterin kyljessä ja saunan alku- tai jälkilämmössä.
• Kissakaverin villitseminen ja herättäminen keskellä yötä. Mallioppiminen ei ole aivan vielä ulottunut vuorokausirytmiin, jossa ihmiset ja kissakaveri nukkuvat öisin. Kolmen aikaan yöllä alkaa kiljuminen: "Täällä huutaa Osse ja mää olen täällä alakerrassaaaa, missä sää ooooot?"
• Erilaiset huiska- ja narulelut. Leikki ylipäätään on asia, jolla Ossen ystäväksi pääsee todella nopeasti.
• Ihminen aamulla vessassa. Hänen mielestä on aina yhtä iloinen asia huomata, että ihminen on hereillä: "Ihanaa ihminen, kun olet elossa, huolestuin jo, kun nukuit 7 tuntia yhteen putkeen, ja vaikka olenkin näin pieni, pusken sinut silti nurin!"
• Lintujen, ötököiden ja kaiken kumman liikkuvaisen tarkkailu raapimispuusta käsin, ja niistä vikisemällä ilmoittaminen.

- Maria ja Teemu, Oselotin perheenjäsenet